Kun Maria Tuominen, 40, alkoi tehdä kaverinsa kanssa livevideoita Facebookin Naistenhuone-ryhmään, hän huomasi ikävän ilmiön.

Se oli jo arjesta tuttua, mutta nyt ennakkoluulot tulivat vasten kasvoja myös sosiaalisessa mediassa.

– Monet ihmiset olettivat, että kaikki romanit varastavat eivätkä käy töissä. Ajattelin, että ei voi olla totta. On vuosi 2019, eivätkä ihmiset tiedä tai tunne, miten romanit elävät suomalaisina Suomessa.

Tuomisen äiti on romani ja isä valtaväestön edustaja. Lisäksi hän on naimisissa romanin kanssa, joten kulttuuri on hänelle tuttu. Siksi hän päätti alkaa rikkoa ennakkoluuloja romaneista sosiaalisessa mediassa.

Keväällä Tuominen perusti Facebookiin Maria Live -ryhmän ja alkoi kertoa livevideoilla avoimesti romanien elämästä sekä vastata ihmisten kysymyksiin. Hän huomasi nopeasti, että samat, rasistiset kysymykset toistuvat.

– Minulta kysytään paljon sitä, onko romanihameen alla koukkuja ja taskuja, joihin voi hamstrata tavaraa kaupassa. Ei ole. Varastaminen ei muutenkaan kuulu romanikulttuuriin.

Toistuvat kysymykset turhauttavat välillä, mutta Tuominen pyrkii hälventämään ennakkoluuloja vastaamalla niihin sinnikkäästi.

– Tämä vaatii pitkäpinnaisuutta. Joidenkin kysymysten kohdalla sitä miettii, että tätäkö mieltä ihmiset todella ovat romaneista.

Maria Live -ryhmä on kerännyt lähes 5000 seuraajaa. Tuominen on huomannut, että romanikulttuuriin liittyviä väärinkäsityksiä on paljon. Hän haluaa korjata väärinkäsityksiä ja korostaa sitä, etteivät kaikki romanit elä samalla tavalla.

Kokosimme alle Tuomisen vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita häneltä kysytään.

Miten romanivaatteita käytetään?

Romaninaisilla on päällään röijy ja musta samettihame, kengät kukin valitsee käyttötarpeensa mukaan. Vaatteet tehdään itse tai ne teetetään. Jokainen valitsee haluamansa kankaan ja pitsit röijyynsä itse. Samettihame painaa 4–7 kiloa ja maksaa noin 300–800 euroa.

Naisella on usein vähintään kolme hametta: arkihame kotikäyttöön, vähän parempi hame arkisempiin menoihin ja usein juhlahame juhlallisempiin tilaisuuksiin.

Romanimiehellä on asuna suorat housut, paita, kravatti, tummat usein lakeriset kengät. Lapset pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin kuin pääväestönkin lapset.

Alle 18-vuotiaalla teini-ikäisellä tytöllä on käytössä pikkuhame. Paitana on peittävä normaali pusero. Romanityttö alkaa käyttää romanihametta ja röijyä vaihtelevasti. Toivottavaa on, että aikaisintaan 18-vuotiaana.

Jos romanit ottavat yhteen muiden kanssa, miksi käytetään aina puukkoa tai asetta?

Tämä on täysin urbaanilegenda. Mitkään aseet eivät ole leimallisesti romaneille ominaisia. Jotkut käyttävät aseita, mutta valtaosa ei. Myös nyrkkitappelut ovat yhtä yleisiä kuin muissakin väestöissä.

Meidän perheessä emme ainakaan pidä puukkoa, veistä tai muuta asetta vaatteidemme alla.

Seuraavatko vartijat liikkumistanne kaupoissa?

Ikävän usein romaniasuinen profiloidaan varkaaksi. Etenkin vierailla paikkakunnilla vartijat kulkevat perässä ja seuraavat.

Kerran eräs asiakas oli nähnyt, että olin muka varastanut. Kesken ostosten maksamisen minut vietiin takahuoneeseen. Mitään ei tietenkään löytynyt, koska en ollut varastanut mitään. Se oli todella nöyryyttävää. Ihan lapseni takia tuli paha mieli, koska hän ihmetteli, että mihin äiti lähti kesken kaiken.

Pienessä kotikaupungissa meidät yleensä tunnetaan niin hyvin, ettei seuraamista juurikaan ole.

Miksi romanit eivät tee töitä ja opiskele?

Tämä on yleinen harhaluulo. Valtaosa romaneista opiskelee nykypäivänä ammatin ja käy töissä. Romanien työllistymisessä on usein haasteita ennakkoluuloista johtuen.

Romanit kouluttautuvat kaikenlaisiin ammatteihin, kuten lääkäreiksi, rekkakuskeiksi, asianajajiksi, koulunkäynninavustajiksi, eri alojen maistereiksi, kokeiksi ja niin edelleen.

Romanilääkäriin tai asianajajaan törmää harvemmin, koska romaneita on vähemmän. Yhä useampi romani käy korkeakoulun.

Moni romaninainen on opiskellut esimerkiksi lähihoitajaksi. Romanimiehiä on kaikenlaisissa ammateissa, mutta nyt monilla tuntuu olevan kiinnostusta kuljetusalaan.

Tekevätkö romanimiehet kotitöitä?

Romanikulttuuriin kuuluu siisteys sekä kodin ja perheen arvostaminen. Perinteisesti romaninaiset ovat ylpeitä kodinhoidosta, laittavat ruokaa ja siivoavat, mutta toki romanimiehetkin tekevät näitä töitä. Se riippuu henkilöstä. On myös romanitaustaisia mieskokkeja.

Romanimiehiä on myös yksineläviä ja yksinhuoltajia, joten on selvää, että hoitavat myös niin sanottuja naisten töitä.

Saavatko romanit avioitua valtaväestön kanssa?

Kyllä. Osa kuvittelee, että tämä ei olisi hyväksyttävää ja että oma suku ei hyväksyisi naimisiinmenoa valtaväestön kanssa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Valtaväestön edustajan ja romanin häissä on vieraita molemmin puolin sukua. Muut romanit kuin hääparin ikäluokka eivät osallistu häihin.

Romanit pukeutuvat romaniasuun. Yleensä kutsussa on esitetty pukukoodi, mutta jos näin ei ole, vieraat saavat pukeutua niin kuin haluavat. Emme yleensä puutu muiden vieraiden pukeutumiseen.

Millaisia ovat romanisäännöt?

Ei ole olemassa romanisääntöjä. On vain romaneille tyypillisiä tapoja, kuten vanhempien kunnioittaminen, teitittely ja kohteliaisuus vanhempia kohtaan sekä puhtaus- ja siisteyskäsitys. Romanit teitittelevät yleisesti itseään yli kymmenen vuotta vanhempia kohteliaisuudesta.

Osa tavoista alkaa myös jäädä pois. Tänä päivänä romanit tekevät paljon sellaisia töitä, joissa romaniasu ei ole sallittu. Esimerkiksi lähihoitajina työskentelevät voivat nykyään olla työasuissaan, mikä ei ennen ollut hyväksyttävää romanikulttuurissa. Töihin, joissa vaadittiin työasua, ei välttämättä hakeuduttu ennen.

Määrääkö vanhin romani muiden sukunsa romaneiden tekemiset?

Meillä ei ole olemassa sellaista suvun vanhinta, joka määräisi, mitä muu suku saa tehdä. Kunnioitamme vanhoja ihmisiä ja heidän mielipiteitään.

Romanikulttuurissa on asioita, joita ei ole kohteliasta puhua vanhempien romanien aikana, vaikka saman ikäluokan romanit voivatkin puhua näistä asioista keskenään. Näihin kuuluvat esimerkiksi intiimeistä ja hyvin yksityiset asiat. Tätä valtaväestö kuvittelee usein salamyhkäisyydeksi, vaikka kyseessä on kulttuurista juontuva tapa toimia.

Mistä ennakkoluulot johtuvat?

Varmaan siitä, kun meitä on vähemmän, niin asioita yleistetään koskemaan kaikkia romaneita. Vähemmistöä kohtaan on helppo yleistää.

Osa ennakkoluuloista voivat juontaa myös romanien kiertolaiselämään, joka loppui kymmeniä vuosia sitten. Nykyään on selvä asia, että romanit opettavat lapsilleen, että koulut pitää käydä, ammatti pitää lukea ja töihin on mentävä.

Vanhoja perinteitä on toki edelleen, mutta pikku hiljaa ehkä sulaudumme paremmin massaan.

On romaneita, jotka elävät romaniarkea ja heitä, jotka elävät valtaväestön tapaan. Valinta on vapaa. Muilta romaneilta olen saanut palautetta, että hyvä kun joku on lähtenyt tekemään tällaista avointa tiedonvälitystä.

Romaneihin kohdistuva syrjintä elää sitkeästi

Suomessa on arviolta 10 000 romania ja heistä lähes 70 prosenttia kokee syrjintää arjessaan. Naisiin kohdistuu hieman enemmän syrjintää kuin miehiin.

Rasismia historiallisesti näkökulmasta tutkineen Miika Tervosen mukaan romanivastaisuus on suomalaisen rasismin kovaa ydintä.

– Se puhetapa ja ajattelutapa, joka romaneihin liittyy, ei vaikuta juuri muuttuneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Siinä missä muihin vähemmistöihin liittyvät keskustelut ovat menneet monin tavoin eteenpäin, romanivastaisuus elää sitkeästi ja on myös huonosti tunnistettu rasismin muoto.

Suomen Romaniyhdistyksen projektipäällikkö Päivi Majaniemi uskoo, että osallistuminen ja osallistaminen ovat ainoita keinoja päästä iänikuisista ennakkoluuloista lopullisesti eroon.

– Romanijärjestöjen keskeisiä tavoitteita ovat esimerkiksi romaneiden työllistyminen ja korkeakoulutus, millä pyrimme edistämään yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista yhteen hiileen puhaltamista.

Oulun Romanit ry:n puheenjohtaja Angelica Hagert kannustaa kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ennakkoluulojen hälventämiseksi.

– Uskon, että useamman kohdalla mielipide romaneista muuttuu positiiviseksi, kun meihin tutustuu. Valtaväestön tulisi rohkeasti uskaltaa ottaa romaneita töihin katsomatta kansallispukuun tai nimeen. Ennakkoluulot eivät pääse murtumaan, jos työllistymisessä ei anneta mahdollisuutta.

Tuomisen vastaukset on käynyt läpi myös Suomen Romaniyhdistys ry.

Aiheesta lisää:

Laura Hagert ei saanut työtä millään – vaihtoi sukunimensä, firmat vastasivat heti sähköposteihin

Romanit kertovat kohtaamistaan ennakkoluuloista Yle Kioskin videolla: “Kaikki romanit varastavat”

Suomalainen Neste Oy myy Venäjän huoltamoketjunsa venäläiselle Tatneft- öljy- ja kaasujätille. Kauppaan kuuluu 75 asemaa Pietarin alueella sekä polttoaineterminaali.

Yhtiöt eivät ilmoita kauppasummaa, ja kauppa vaatii vielä Venäjän viranomaisten hyväksynnän, joka voi tulla vuoden loppuun mennessä.

Huoltamot jatkavat Nesteen brändin alla

Yhtiöt ovat sopineet, että Tatneft voi jatkaa huoltamoketjun toimintaa Nesteen brändillä enintään viiden vuoden ajan. Myös Nesteen Futura-polttoaineet säilyvät myynnissä huoltamoilla, jos ne toimivat Nesteen brändin alla.

– Viime kädessä se on ostajan päätös, mutta Neste-brändin alla toimivilla huoltamoilla säilyy Futura-polttoaine myynnissä, Nesteen marketing & services liiketoimintayksikön johtaja Panu Kopra kertoo.

Nesteen Venäjällä myymät Futura-polttoaineet eivät tule Nesteen omilta jalostamoilta. Neste tekee niitä lisäämällä venäläiseen raaka-aineeseen omat lisäaineensa ja valvomalla sen laatua.

Neste keskittyy uusiutuviin

Nesteen mukaan toiminta Venäjällä on ollut kannattavaa. Huoltamoketjun myynnin syy onkin Nesteen halu keskittyä ydinliiketoimintoihinsa.

– Meidän ydintoimintoja yhdistää se, että käytämme niissä uusiutuvia raaka-aineita. Venäjällä näin ei ole, Nesteen marketing & services liiketoimintayksikön johtaja Panu Kopra huomauttaa.

Nesteen mukaan kaupalla ei ole olennaista merkitystä Nesteen taloudelliseen asemaan.

Tikkakoskella sijaitseva Jyväskylän varuskunta on Kasper Kontolle mieluinen palveluspaikka. Ilmasotakoulussa aloittaa hänen lisäkseen noin 350–400 uutta alokasta.

– Asun Jyväskylässä ja Ilmasotakoulun kautta voin päästä lähemmäs ilmailua, josta olen kiinnostunut.

Ilmailu on kiinnostanut Konttoa lapsesta asti. Kiinnostus heräsi, kun Konton perhe teki lomillaan matkoja lentokoneella.

– Haluaisin itsekin lentää joskus matkustajakonetta. Armeijan jälkeen aionkin hakea opiskelemaan liikennelentäjäksi Porin ilmailuopistoon.

Kontolla on jo kokemusta ilmailualan opinnoista. Hän opiskeli Jyväskylän lyseon lukion ilmailulinjalla. Ilmailuun liittyviä opintoja käytiin usein varsinaisten lukiotuntien jälkeen, joten koulupäivät venyivät monesti kahdeksaan asti illalla. Kontto muutti opintojen alkaessa asumaan omilleen Jyväskylään.

– Olihan se vähän rankkaa ajoittain, kun piti jaksaa aina siivota, tiskata ja tehdä ruokaa itse. Aika nopeasti sen oppi ja aikuistui siinä samalla.

Palveluksen fyysisyys mietityttää

Kasper Kontolle oli alusta asti selvää, että hän haluaa suorittaa asepalveluksen. Konton suunnitelmissa on olla armeijassa vuoden verran. Hän odottaa armeija-aikaa innolla.

– Isä ja kaverit ovat kertoneet armeija-ajoistaan. Kyllä siellä on suhteellisen rankkaa ja joutuu koetukselle, mutta hauskaa siellä tulee olemaan, sen olen ainakin kuullut.

Kontto ei ole valmistautunut armeijaan sen erikoisemmin kuin pitämällä yllä peruskuntoa. Hän ei ole ehtinyt juurikaan miettiä, mitä pakkaa armeijaan mukaan.

– Eniten armeijaan lähtemisessä mietityttää palveluksen haastavuus niin fyysisesti kuin henkisesti, koska monesti kuulee huhuja armeijan haastavuudesta. Onhan se ihan erilaista kuin normaali arki, joten pohdin, miten nopeasti tiukkaan tahtiin ja kuriin tottuu.

Kaartin jääkärirykmentin tiedottaja Maarit Ahon mukaan armeijaan ei varsinaisesti tarvitse ottaa mukaan mitään varusteita.

– Palvelukseen tulevat varusmiehet varustetaan kokonaisuudessaan joukko-osastoissa. Omia ylimääräisiä vaatteita ei suositella otettavaksi, koska niiden säilyttäminen tuvissa on hankalaa eikä niitä voi palveluksessa pitää.

Joistakin tavaroista voi olla hyötyä, mutta ilmakin pärjää.

– Naisilla hiusten täytyy pysyä siististi kiinni, joten siltä osin pinnit saattavat joillekin olla niin sanotusti pakollisia.

Palvelukseen tulevilla on harvoin mukanaan sellaista, jota jouduttaisiin takavarikoimaan.

– Kieltolistalla ovat aseet, alkoholi ja muut päihteet. Mikäli aseita tai huumausaineita havaittaisiin turvatarkastuksen yhteydessä, asian tutkisi poliisi.

Vapaa-ajalla frisbeegolfia

Vapaa-ajallaan Kasper Kontto tykkää liikkua. Hän on harrastanut frisbeegolfia kolmisen vuotta ja muutakin urheilua, kuten kuntosalilla käyntiä, tulee harrastettua lähes päivittäin.

– Kiinnostuin frisbeegolfista vanhempieni kautta.

Kontto arvelee, että vanhemmat ovat haikein mielin, mutta ylpeinä, kun poika lähtee armeijaan. Pari vuotta nuorempi pikkusisko tuskin edes huomaa Konton armeijan aloitusta, koska sisko asuu jo omillaan pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan tyttöystävä varmasti huomaa.

– Olemme olleet kolmisen vuotta etäsuhteessa, tyttöystäväni asuu Lappeenrannassa. Armeija-ajasta saattaa tulla raskasta, mutta antaa elämän viedä.

Kontto ei osaa vielä sanoa, kuinka usein hän vierailee Lappeenrannassa armeijan alettua. Ajokortti häneltä löytyy, mutta ei omaa autoa.

Sonkajärvellä järjestettyjen eukonkannon MM-kilpailujen voittajaksi selvisi jälleen liettualainen pariskunta Vytautas Kirkliauskas ja Neringa Kirkliauskiene. Maailmanmestaruus tuli avioparille jo toistamiseen putkeen.

– Tunnelma täällä on fantastinen. Satoi tai paistoi ihmiset tulevat tänne taputtamaan ja huutamaan nimeäsi, viidettä kertaa Sonkajärvellä eukkoaan kantanut Vytautas Kirkliauskas kertoo.

Voiton salaisuus piili kovan harjoittelun lisäksi rakkaudessa.

– Rakastan vaimoani ja hänen vuokseen haluan voittaa. Nämä kaksi voittomitalia menevät lapsillemme. Ensi vuodesta emme vielä tiedä. Joko tavoittelemme kolmatta voittoa tai hankimme kolmannen lapsen. Päätämme siitä myöhemmin.

Toinen sija meni edellisvuoden tapaan kauniaislaiselle Taisto Miettiselle. Tänä vuonna hänen parinaan oli Katja Kovanen. Miettinen hävisi mestaruuden liettualaisille vain 0,1 sekunnilla – aivan kuten viime vuonnakin.

– Hän on ilmiömäinen urheilija. Luulin, että häviämme hänelle tänään. Mutta onneksi voitimme, Kirkliauskas toteaa.

– Urheilumiehelle tämä on pienoinen pettymys. Ensimmäisellä esteellä melkein kaaduin pehmeään alastuloon. Jalka hieman petti, ja siinä valui varmaankin sekunnin verran aikaa hukkaan, kuusinkertainen maailmanmestari ja 23. kertaa Sonkajärvelle kisaamaan saapunut Miettinen kertoo.

Kilpailut järjestettiin Sonkajärvellä nyt 24. kerran.

Elokuussa eukkoja kannetaan Kiinassa

Maailmalla eukonkanto kiinnostaa siinä määrin, että nytkin Suomeen saapui kisoja seuraamaan useita kansainvälisiä uutis- ja kuvatoimistoja. Osallistujia oli saapunut Sonkajärvelle 12 eri maasta.

Kisat laajenevat tänä vuonna Kiinaan, jossa järjestetään ensi kuussa ensimmäiset eukonkannon ennakkokilpailut. Ennakkokisoja on järjestetty aiemmin myös Yhdysvalloissa, Australiassa, Puolassa ja Englannissa. Ennakkokilpailujen voittajat pääsevät ensi vuonna kisamatkalle Sonkajärvelle Suomeen.

Äijänkärräyksen MM-kisat teki paluun Imatralle

Imatralla miteltiin tänään puolestaan äijänkärräyksen maailmanmestaruudesta. Kilpailuun osallistui yli kymmenen joukkuetta. Äijänkärräyksessä kisailtiin myös hauskimmasta asusta ja parhaasta asenteesta.

Viimeksi äijänkärräyksen MM-kisat käytiin viimeksi 10 vuotta sitte Ruokolahdella.

Juttu korjattu 7.7.2019 kello 17:34: Jutussa kerrottiin aiemmin, että äijänkärräyksen MM-kisat käytiin viimeksi Imatralla 10 vuotta sitten, vaikka kisat käytiin silloin Ruokolahdella.

Lappeenrannan Nuijamaalla punaisen rahtikontin ovi aukeaa raskaasti kirskuen. Sisältä purkautuu nenään voimakas kuivahtaneen nuuskan ja tupakan löyhkä.

Haju on marinoitunut kuumassa kontissa kesän mittaan. Rahtikontin seinustoilla seisovat tullin varastohyllyt, joiden tasoilla makaa takavarikoitua tavaraa. Tupakkakartongit on koottu isoiksi kuutioiksi, joiden kyljistä pilkottaa venäjänkielistä tekstiä. Muovipussillinen nuuskakiekkoja lepää hyllyssä lähellä ovea.

— Savukkeet ovat selkeästi suosituin, mitä salakuljetetaan, kertoo tutkinnanjohtaja Olli Aalto Tullista.

Aallon työpiste sijaitsee itärajan vilkkaimman raja-aseman eli Nuijamaan raja-aseman tuntumassa. Työpäivät täyttyvät salakuljetusrikosten tutkinnasta.

Hallitus on suunnitellut tupakkaveron kiristystä, jolloin tupakka-askin hinta nousee nykyisestä noin kahdeksasta eurosta 9,80 euroon. Tuntuva korotus saattaa lisätä ulkomailta tuotavan tupakkatuotteiden määrää.

Mielikuvituksellisia keinoja

Suomeen voi ulkomailta tuoda tupakkaa verottomasti kerrallaan 200 savuketta eli yhden kartongin verran. Mikäli matka suuntautuu EU:n ulkopuoliseen maahan, tulee matkan kestää vähintään vuorokauden. Siksi savukkeita ei voi verotta tuoda esimerkiksi Itä-Suomesta Venäjälle suuntautuvien muutaman tunnin mittaisten autontankkausmatkojen yhteydessä.

Jos Venäjältä Suomeen tulevalla on pieni määrä savukkeita, esimerkiksi ylimääräinen kartonki, otetaan ne rajalla pois ja sakko kirjoitetaan suoraan maahantulon yhteydessä. Jos verohyöty on merkittävä, siirtyy asia tullin tutkintaosastolle. Esitutkinnan jälkeen asia siirretään syyttäjälle syyteharkintaan. Laittomasti tupakkaa tuovat sekä suomen että venäjän kansalaiset.

Sunnitellun tupakkaveron korotuksella voidaan odottaa olevan vaikutusta myös savukkeiden maahantuontiin.

— Veronkorotuksilla on aina pientä merkitystä, mutta on eri asia, näkyykö se sitten enemmän laillisena tuomisena vai salakuljetuksena. En usko, että mitään salakuljetuspiikkiä tulee yhtäkkiä, arvioi tutkinnanjohtaja Olli Aalto.

Laillisesti tuotujen savukkeiden määrää Tulli ei tilastoi. Laittomasta tuonnista tilastoon päätyvät rajalla kiinnijääneet.

— Isompia tapauksia, joissa yritetään tuoda joitain satoja kartonkeja, tulee muutamia kuukaudessa. Pienempiä, joissa määrät ovat kymmenissä, tulee muutama viikossa. Tullin haltuun jää keskimäärin miljoona savuketta eli noin 5000 kartonkia vuodessa, Aalto kertoo.

Keinot laittomaan maahantuontiin ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Isoimmat lastit piilotetaan useimmiten auton rakenteisiin bensatankista lähtien.

— Kaikki tyhjät paikat, mitä autoissa on, on tähän mennessä käytetty. Yksi erikoisempi on se, kun auton renkaisiin piilotetaan savukkeita. Se tuntuu erikoiselta ja paljon vaivaa vaativalta, Aalto kertoo.

Salakuljettajia löytyy laidasta laitaan. On turisteja, jotka ahneuksissaan yrittävät tuoda enemmän kuin on sallittua, mutta on myös niitä, jotka elättävät itsensä salakuljetuksella.

Tullimiehen kokemusta ja tuuria

Aalto ei usko, että tupakan hinnanmuutos vaatii Tullilta erillistä varautumista. Isossa roolissa on työntekijöiden kokemus.

— En usko, että on tarvetta sellaiselle. Savukkeita on aina katsottu tarkkaan rajatarkastuksissa. Ihan normaalin valvontatyön avulla laittomuudet muutenkin pyritään paljastamaan. Jokaista autoa ei tarkisteta, mutta riskianalyysia tehdään, sanoo Aalto.

Perinteisen rajavalvonnan lisäksi tullia työllistävät myös esimerkiksi laittomuuksien tilaaminen netistä ja nuuskan suosion lisääntyminen.

Tilastokeskuksen mukaan nuuskan käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorissa ikäryhmissä. 20—64-vuotiaissa miehistä 5 prosenttia käytti nuuskaa vuonna 2017. Naisissa luku oli noin prosentti. Tupakoitsijoita 20—64-vuotiaissa miehissä oli 15 prosenttia ja naisista 12 prosenttia.

Nuorten tupakointi on vähentynyt reilusti. Vuonna 2005 16-vuotiaista pojista tupakoi 23 prosenttia ja tytöistä 27 prosenttia. Vuonna 2017 luvut olivat seitsemän ja kuusi prosenttia.

Nuuskaa tuodaan Suomeen Ruotsista, mutta sitä käytetään Itä-Suomea myöten. Tutkinnassa on sekä nuuskan salakuljetusta että välitystä.

Laittomia lääkkeitä, huumausaineita ja hormoneja tilataan netin välityksellä suoraan kotiin.

— Ihmiset tilaavat netistä ja maksavat bitcoineilla, ja sitten paketti tulee laillisen postin mukana pääsääntöisesti Euroopan maista, Aalto kertoo.

Mansikoiden pakastaminen on monille suomalaisille jokakesäinen perinne. Kannattaako mansikoita kuitenkaan pakastaa itse, kun kaupan pakastehyllystä pakastemansikkaa saa ympäri vuoden?

Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtajan Marja Kuuterin mukaan taloudellisesti ajateltuna mansikoiden pakastaminen itse ei ole kannattavaa.

– Hinnassa ei säästä, mutta monelle pakastajalle tärkein syy pakastamiseen on, että mansikkaa on kotona silloin saatavilla, kun sitä myös haluaa käyttää. Lisäksi itse voi vaikuttaa marjan laatuun.

Litra eli noin puoli kiloa mansikkaa maksaa tänä kesänä keskimäärin 4–7 euroa, minkä päälle tulevat vielä pakastuskulut ja käytetty aika. Kaupan pakastehyllystä ostettuna kotimaista mansikkaa saa puolen kilon pussin reilulla viidellä eurolla.

"Pakastemansikat ovat hyvä vaihtoehto"

Marttaliiton koordinaattori Katariina Silasen mielestä valmiiksi pakastetut mansikat ovat hyvä vaihtoehto hankkia marjoja, mutta uskoo silti itse pakastamisen pitävän pintansa.

– Mansikat on joka tapauksessa ostettava, ellei niitä saa esimerkiksi omalta mansikkamaalta, joten siinä mielessä pakastemansikat ovat hyvä vaihtoehto. Toisaalta itse pakastaessa tulee ehkä tunne siitä, että mansikat maistuisivat paremmalle.

Silasen mukaan merkittävää eroa pakastehyllystä löytyvillä mansikoilla ja itse pakastetuilla ei juurikaan ole, jos kotiolosuhteissa pakastaminen on tehty oikeaoppisesti.

– Kaupasta pakastetut mansikat ovat siinä mielessä ensiluokkalaisia, että ne on nopeasti saatu pakastettua ja elintarviketeollisuudessa on tiukat säädökset.

Lyhyt sesonkiaika luo painetta

Miksi monet ihmiset sitten innostuvat pakastamaan itse mansikkansa, vaikka niitä voisi ostaa myös valmiiksi pakastettuina? Sosiologian professorin Terhi-Anna Wilskan mukaan taustalla on lyhyt sesonkiaika.

– Osalle voi tulla sellainen olo, että mansikkakausi menee nopeasti ohi, eikä ole saanut sitä tarpeeksi mansikkaa säilöön. Siinä kohtaa ei välttämättä ajatella, että mansikkaa saisi ympärivuoden pakastealtaasta pakasteena, kertoo Wilska.

Kotimaisen mansikan pääsato on avomaalta keskikesällä. Lisäksi kasvutunneleista ja kasvihuoneista marjaa saa syys–lokakuulle asti.

Pakastamisperinne on tiukassa

Suomalaisten into mansikoiden pakastamiseen on jäännettä maatalousyhteiskunnan ajoista ja keräilytaloudesta, kun marjat pääasiassa kerättiin ja säilöttiin itse.

– Säilöminen oli tärkeää talven ruokapolitiikan kannalta ja ennen mansikka myös säilöttiin hilloiksi. Pakastimien tulon jälkeenkin ainoa paikka, mistä mansikkaa sai talvella, oli pakastin. Suomalaisilla on edelleen sellainen halu säilöä jotakin aina talveksi, kertoo sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.

Myös Marttaliiton koordinaattori Katariina Silanen uskoo, että suomalaisille on perinteikästä ostaa laatikollinen mansikkaa, perata ja pilkkoa ne ja pistää pakastimeen.

– Mansikoiden pakastaminen on sellaista tietynlaista perinnettä monille suomalaisille edelleen, mutta jos mansikkaa käyttää satunnaisesti, niin silloin voi olla hyvä vaihtoehto ostaa kaupan pakasteesta vain siihen tarpeeseen, kehottaa Silanen.

Pakastusmäärät ovat pienempiä

Suomalaisten into mansikoiden säilöntään ja pakastukseen pitää pintansa edelleen, mutta se määrä, mitä pakastimeen pistetään, on vähentynyt entisajoista.

Wilskan mukaan ilmiön taustalla vaikuttavat esimerkiksi pakastimien pienet koot ja erilaiset elämänvaiheet.

– Ihmiset asuvat enemmän kerrostaloissa, eikä niissä yleensä ole arkkupakastimia. Kun pakastimet ovat pienempiä, niin se myös näkyy säilöttävän määrässä. Lisäksi monesti talouksissa aletaan säilöä enemmän sitten, kun on perheellistytty.

Silanen kannustaa miettimään järkevästi, kuinka paljon mansikkaa todella tarvitsee talven aikana. Edellisen vuoden mansikoita ei tarvitsisi jäädä monta rasiaa seuraavaan kesään saakka.

– Mansikat ovat parhaimmillaan tuoreina, joten kannattaa pakastaa marjaa vain sen verran kuin tarvitsee, etteivät ne jää vain lojumaan pakkaseen. Jos on marjanpoimintaintoa, niin kannattaa satsata myös mustikoihin ja puolukoihin, sanoo Marttaliiton koordinaattori Katariina Silanen.

Vinkkejä mansikoiden pakastukseen

Ennen varsinaista pakastusta Marttaliiton koordinaattori Katariina Silanen kehottaa käymään pakastimen sisällön läpi ja järjestämään sen etukäteen, jotta esimerkiksi edellisen vuoden marjat tulisi käytettyä ensin.

Kun mansikat on poimittu tai ostettu, olisi ne hyvä saada mahdollisimman nopeasti poimimisen jälkeen rasioihin joko kokonaisina, pilkottuina tai viipaleina.

– Täytetyt rasiat kannattaa ensin jäähdyttää jääkaapissa, jotta pakastimella ei olisi niin iso työ pakastaa. Lisäksi jos pakastimessa on pikapakastusominaisuus, se olisi hyvä laittaa päälle jo vuorokautta aikaisemmin.

Kotioloissa pakastusaika on yleensä pidempi kuin mitä kaupan pakastehyllyissä löytyvillä mansikoilla. Pakastusajan venyminen voi vaikuttaa mansikan rakenteeseen.

– Kotipakastaja voi pelastaa tilanteen laittamalla hieman sokeria joukkoon, Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri vinkkaa.

Hyvä määrä sokeria on 0,5–1 desilitraa marjalitraa kohti. Sokeri paitsi auttaa säilyttämään marjojen maun, niin se myös edistää C-vitamiinin pysymistä marjoissa pakastuksen aikana.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotea riivaa krooninen lääkäripula. Tilanne on pahin päivystyksessä, johon perinteisesti palkataan nuoria lääkäreitä.

Eksoten viestintä, mainostoimisto ja Eksoten päivystys ideoivat kampanjan, jonka johtotähdeksi nostettiin nuoriin vetoava ilmoitus. Se julkaistiin juhannuksen alla sosiaalisessa mediassa.

Kuvassa paidaton nuorimies nojailee virvoitusjuomalasia pidellen avoautoon.

Auto näyttää arvokkaalta, kuljettaja varakkaalta ja takapenkillä istuva nuori nainen mahtuu juuri ja juuri kyytiin ostoskasseineen. Reissussa näyttää olevan kolme kovapalkkaista lääkäriä.

Ilmoitusteksti lupaa lääkäreille huippupalkkaa, räätälöidyn työajan ja loistavia työkavereita.

"Nyt se kuva sieltä veke!"

Ilmoituksen vetovoimaa ehdittiin kokeilla reilun viikon verran, kunnes Eksoten hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterinen (sd.) käski poistaa mainoksen.

– Puutuin operatiiviseen toimintaan ja ihan määräsin, että nyt se kuva sieltä veke. Nyt on tullut niin kauheasti huonoa palautetta siitä, kertoo Vesterinen.

Vesterisen mukaan osa Eksoten johdosta, luottamushenkilöistä ja lääkäreistä pahastui ilmoituksesta. Närää aiheutti myös se, ettei johtoryhmä ollut etukäteen nähnyt ilmoitusta.

Vesterisen mielestä ilmoitus antaa väärän mielikuvan akateemisesti koulutetuista lääkäreistä.

– Lääkäreistä on ilmoituksessa tehty pintaliitäjiä. Tuollainen mainos on ala-arvoinen ja täysin hasardi, sanoo Vesterinen.

– Tässä on nyt kärpäsestä tehty härkänen, sanoo puolestaan ylilääkäri Minna Linna.

Linna on viime viikkoina vastannut lääkäreiden rekrytointi-ilmoituksista tulleisiin yhteydenottoihin.

– Kyseinen rekry-ilmoitus on lyhyen esilläoloaikansa aikana poikinut seitsemän kyselyä, mikä on enemmän kuin mikään ilmoitus koskaan aikaisemmin, Linna sanoo.

"Voisin tuon perusteella hakeakin!"

Työpaikkailmoituksen kohderyhmää edustava 31-vuotias lääkäri pitää kohua herättänyttä ilmoitusta hauskana ja onnistuneena.

– Jos en jo olisi täällä töissä, niin voisin tuon ilmoituksen perusteella hakeakin, sanoo Eksoten päivystyksessä erikoistumassa oleva Niko Nousiainen.

Hän kuuluu noin kymmenen nuoren lääkärin ryhmään, jolle kohuilmoitusta testattiin.

Täysin perinteisistä työpaikkailmoituksista poikkeava tyyli sai heiltä kiitosta.

– Tuollainen nappaa huomion, kun siinä on huumoria. Ilman muuta ymmärsimme, että se on tehty kieli poskessa, täysin huumorimielessä. Esimerkiksi HUSin ja yleensä sairaaloiden ilmoitukset ovat sellaisia, että ne hukkuvat lehdessä harmaaseen massaan, sanoo Nousiainen.

Hänestä ilmoitus ei myöskään lupaa liikaa. Hän kertoo, että Eksoten palkat ovat täysin kilpailukykyisiä Helsinkiin, Turkuun ja Tampereeseen verrattuna.

– Sain Lappeenrannassa valita työaikani. Teen perinteisen 8–16 sijaan 10–18 ja lisäksi 80 prosentin työaikaa. Haluan nauttia Etelä-Karjalan kauniista luonnosta, ja päivystyksessä työskentely antaa siihen täyden mahdollisuuden, sanoo Nousiainen.

Tällä hetkellä Eksote mainostaa avoimia työpaikkojaan ilmoituksella, jossa taustakuvana on Etelä-Karjalan keskussairaala.

Vahva kahvipapujen tuoksu leijailee lappeenrantalaisen kahvila-paahtimo Lehmus Roasteryn ovelta vastaan. Kahvilan sali on täynnä asiakkaita ja tiskin molemmin puolin käy kuhina. Myös paahtimon puolella on kiireistä.

Papuja jauhetaan ja valmiit tuotteet saavat etikettinsä. Molemmilla puolilla työskentelee liuta nuoria työntekijöitä. Kenenkään käsissä ei näy puhelinta.

15-vuotias kesätyöntekijä Renata Söderlund ei koe edes houkutusta käyttää puhelinta työajalla. Työpäivät paahtimon puolella pitävät hänet tarpeeksi kiireisenä.

– Minusta se on tyhmän näköistä, jos esimerkiksi kaupan myyjä käyttää puhelinta. Kun on töissä, ei siellä pitäis käyttää puhelinta.

Läheisellä Hiekkalinnan jäätelökioskilla kesän työskentelevä Aliisa Äijälä, 16 on Renata Söderlundin kanssa samaa mieltä.

– Se on aika epäkohteliaan ja laiskan näköistä. Vaikuttaa siltä, että asiakkaat eivät kiinnosta. Pitäisi olla asiakaspalvelumoodi päällä, kertoo Äijälä.

Työnantajalla oikeus kieltää puhelimen käyttö

Kännykkä on nykyään nuorille elintärkeä laite, joka kulkee aina mukana. Työajalla sen käyttöä kuitenkin rajoitetaan. Työnantajalla on täysi oikeus määrätä kaikesta, mitä työajalla tapahtuu.

Jos puhelimen käyttö ei liity työntekoon, sen käyttö voidaan kieltää kokonaan. Kesätyöntekijät ovat pääasiassa ymmärtäneet säännöt ja noudattavat niitä hyvin.

Lappeenrantalaisen kahvila-paahtimo Lehmus Roasteryn markkinointi- ja viestintäjohtaja Arttu Muukkonen kertoo, että kahvilan puolella on usein niin kiireistä, että kännykkää on parempi käyttää vain tauoilla. Liian tiukkoja sääntöjä he eivät ole halunneet laatia.

– Emme mitenkään kyttää puhelimen käyttöä. Meillä on yrityksen pilvipalvelussa tiedostoja, joita työntekijöiden tarvitsee joskus käyttää, sanoo Muukkonen.

Yrittäjä Juha Härkösellä on Lappeenrannan alueella useita jäätelökioskeja. Myös hänellä on pääsääntöisesti ohjeena, että asiakkaiden tullessa kioskille kännyköitä ei räplätä.

– Meillä on käytössä kassajärjestelmä, joka toimii puhelinsovelluksen kautta. Myös työntekijöiden henkilökohtaiset kännykät toimivat maksupäätteinä, ja niitä joudutaan joskus käyttämään.

Joissain tilanteissa sallittua

Lappeenrannan Hiekkalinnan kupeessa sijaitsevan Kahvila Hiekkalinnan 16-vuotiaat myyjät Viivi Perälä ja Ketlin Kade myöntävät, että joskus oman puhelimen kaivaminen esiin tuntuu houkuttelevalta ajatukselta.

– Jos ei ole käynyt pitkään aikaan asiakkaita ja sataa vettä, tulee mieleen, että pitäisikö alkaa katsella puhelinta. Sitten pitää vain alkaa tehdä jotain muuta, Perälä pohtii.

– Jos asiakapalvelija käyttäisi puhelinta töissä, siitä tulee minulle olo, että hän on someriippuvainen, Kade lisää.

Joissakin tilanteissa puhelinta saa kuitenkin käyttää töissä ihan luvan kanssa. Hiekkalinnalla käy paljon vieraspaikkakuntalaisia, jotka kysyvät usein kahviloiden ja kioskien myyjiltä apua.

– Melko paljon tytöt neuvovat, missä on se ja se ravintola tai missä on se ja se hotelli. Tiedon löytää nopeasti puhelimesta. Se, että puhelin lukittaisi arkkuun ja tiputettaisiin Saimaaseen, ei ole sellaista asiakaspalvelua, jota me haluamme antaa, yrittäjä Juha Härkönen nauraa.

Kahvipaahtimossa puhelinta voi toisinaan käyttää musiikin kuunteluun.

– Paahtimon puolella on yksinkertaisia tehtäviä, joita on mukavampi tehdä kuulokkeet päässä, joten olemme antaneet siihen luvan, kertoo Lehmus Roasteryn markkinointi- ja viestintäjohtaja Arttu Muukkonen.

Isoilla työnantajilla tiukemmat säännöt

Isot yritykset vaikuttavat olevan pienyrityksiä tiukempia kännykän käytöstä työajalla. Esimerkiksi Tampereella sijaitseva huvipuisto Särkänniemi on kieltänyt kännykän käytön työaikana. Operatiivinen johtaja Tiia Ojansivu perustelee sääntöä ennen kaikkea turvallisuudella.

– Meillä on yksiselitteiset ohjeet kännykän käytöstä, että sitä ei saa käyttää työajalla. Sääntö perustuu siihen, että kännykkää käyttäessä työturvallisuus kärsii ja samoin asiakaspalvelu. Se ei näytä hyvältä, jos työntekijä on nenä kiinni puhelimessa.

Särkänniemessä ei saa työajalla myöskään esimerkiksi lukea kirjaa tai kutoa.

– Kun ollaan työpisteellä, silloin tehdään niitä töitä mitä siinä kuuluu tehdä. Jos esimerkiksi laitteella on hiljaisempi hetki, aina voi vaikka pyyhkäistä huvipuiston laitetta parempaan kuntoon.

"Nuoret ovat äärettömän fiksuja"

Nuorten kännykän käyttö ei ole aiheuttanut kahdelle lappeenrantalaiselle pienyrityksen työnantajalle päänvaivaa.

– Joskus jopa pyydetään työntekijöitä ottamaan kuvia esimerkiksi kahveista, jotka voimme sitten julkaista yrityksen sosiaalisen median kanavissa, kahvila-paahtimo Lehmus Roasteryn markkinointi- ja viestintäjohtaja Arttu Muukkonen sanoo.

Yrittäjien mielestä nuorille kesätyöntekijöille tulee kertoa, millaiset rajat kännykän käyttöön työpaikalla on. Se on yksi tapa oppia työelämän sääntöjä.

– Joillekin kännykkä on elämää tärkeämpi ja heitä pitää joskus muistuttaa, että ollaanko töissä vai kotona katsomassa Netflixiä, jäätelökioskiyrittäjä Juha Härkönen toteaa.

Myöskään Särkänniemellä ei ole ollut suurempia ongelmia kännyköiden käytön kanssa.

– Nuoret ovat äärettömän fiksuja, he kyllä ymmärtävät asian ja noudattavat ohjeistusta, kun asian perustelee heille hyvin, Särkänniemen operatiivinen johtaja Tiia Ojansivu kehuu.

Kotkalaisen insinöörieverstiluutnantti evp. Jyrki Laukkasen saavutukset lentämisessä ovat Suomessa omaa luokkaansa. Takanaan hänellä on 36 vuotta kestänyt ura Suomen ilmavoimissa, 18 000 lentotuntia ja yli eri 150 lentokonetyyppiä.

Vain yksi tekemättä jäänyt lento harmittaa Laukkasta.

– Haaveenani oli aina päästä lentämään F-86 Sabrea, mutta se ei koskaan toteutunut. Ilmailu-urani lottovoitto oli kuitenkin, kun pääsin lentämään toisen maailmansodan aikaisella P-51 Mustang -potkurihävittäjällä Yhdysvalloissa. Tämä tavallaan korvasi sen F-86 Sabren.

Syöksypommittaja unikaverina

Ensimmäisen tuntuman lentokoneeseen Laukkanen sai jo syntyessään vuonna 1942. Hänen isänsä oli sota-aikana ilmatorjunnassa, ja vastasyntyneen pojan unileluna sängyn päällä oli puinen Stuka-syöksypommittajan pienoismalli.

– Pienenä poikana minulla oli esimerkiksi paperilennokkeja ja katsoin elokuvia, joissa lennettiin suihkukoneella pilvien päällä. Ajattelin, että tuonne minunkin pitää päästä, Laukkanen kertoo.

Harrastajailmailun Laukkanen aloitti vuonna 1958 liitokoneella. Ensin Laukkanen opiskeli lentokoneinsinööriopinnot Teknillisessä korkeakoulussa, jonka jälkeen hän pääsi lentoupseerikurssille.

– Olin haaveillut koko ikäni lentoupseerikurssille pääsystä. Viihdyin siellä niin hyvin, etten halunnut lomillekaan, Laukkanen sanoo.

Uransa Suomen ilmailuvoimissa Laukkanen aloitti vuonna 1966.

Kieltäytyminen kutsusta kosmonautiksi

Laukkasen poikkeuksellisen pitkä ura koelentäjänä pitää sisällään myös monia kiinnostavia tarinoita.

Laukkasesta oli jopa vähällä tulla kosmonautti 1980-luvun alussa, kun Neuvostoliitto tarjosi naapurimaille ja Euroopan valtioille mahdollisuutta lähettää kustakin maasta henkilö avaruuslennolle.

Suomessa kutsu kosmonauttiohjelmaan päätyi ilmavoimien koelentueeseen, jossa Laukkasta ehdotettiin yhdeksi lähtijäksi. Mahdollisuus raketin nokalla maata kiertämään ei kuitenkaan kiinnostanut.

– Ilmoitimme, ettemme ole kiinnostuneita, koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä koelentämiseen tai ilmavoimille. Sen jälkeen Suomelle ei ole tiedettävästi tarjottu enää kosmonautin paikkaa.

Käynti lähellä avaruuden rajaa

Vaikka Laukkasen tie ei vienytkään Neuvostoliittoon kosmonautiksi, on lentäjäkonkari päässyt tästä huolimatta käymään lähellä avaruuden rajaa.

Mikojan-Gurevitš MiG-21 -hävittäjällä tehdyt koelennot, joissa kokeiltiin huippunopeuksia ja lakikorkeuksia, veivät Laukkasen parhaimmillaan 21 kilometrin korkeuteen.

– Siellä täytyi olla painepukuvarustus. Jos noissa korkeuksissa ohjaamon paineistus olisi pettänyt, olisi siellä kuollut välittömästi ilman painepukua, kertoo Laukkanen.

Koelennolla ei Laukkasen mukaan ehtinyt juurikaan ihailla maisemia, sillä työssä hän kiinnitti huomion pääasiassa lennon tekniseen suorittamiseen.

– Koelennolla päähuomio keskittyi koneen järjestelmiin sekä moottoriarvojen seuraamiseen ja lukemiseen radiolla maa-asemalle. Maisema kuitenkin muuttui avaruusmaiseksi. Taivas oli täysin musta, horisontti oli vaalea viiva ja maa harmaan sinertävä.

Lentäminen edelleen harrastuksena

Laukkanen jäi eläkkeelle Suomen ilmailuvoimista vuonna 2002, minkä jälkeen hän on muun muassa aloittanut kirjoittaa lentämiseen liittyvää tietokirjallisuutta.

Tähän mennessä Laukkanen on kirjoittanut 17 kirjaa ja seuraavan on tarkoitus ilmestyä lokakuussa.

– Sen aiheena ovat purjelentokoneet Suomessa. Kukaan ei ole vielä tehnyt kirjaa kyseisestä aiheesta, joten totesin, että sellainen täytyy tehdä.

Lisäksi Laukkanen toimii museovastaavana Karhulan Ilmailukerhon Lentomuseossa Kotkassa.

Lentämistä Laukkanen ei ole vielä jättänyt taakseen eläkkeellä ollessaan. Yhä nykyäänkin purjekoneella ilmassa oloa kertyy noin sata tuntia vuodessa.

– Meitä on tällaisia ikiliikkujia, jotka eivät osaa lopettaa ennen kuin ilmailulääkäri sanoo, että ottakaa nyt rollaattorit käyttöön, Laukkanen naurahtaa.

Mikä ilmassa olemisessa sitten kiehtoo Laukkasta?

– Tätä olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että kolmiulotteinen liikehtely on se, mikä siinä kiehtoo. Ilmassa pääsee ylös, alas, länteen ja itään ja vielä ympäri.

Dokumentti ensi vuonna

Nyt Suomen kokeneimmasta sotilaslentäjästä Jyrki Laukkasen urasta ollaan tekemässä dokumenttielokuvaa, jonka on määrä saada ensi-iltansa ensi vuonna. Elokuvassa Suomen ilmailun historiaa käydään läpi yhden ihmisen kautta.

Dokumenttielokuvan tekoon ovat tarttuneet Raimo Salo ja Esa Sironen. Dokumentti on ollut pitkä projekti, sillä kuvaukset alkoivat jo neljä vuotta sitten, ja vielä viime viikolla kuvattiin viimeiset otokset.

Pitkään projektiin suostuminen ei kuitenkaan epäilyttänyt Laukkasta, vaan hän lähti mukaan avoimin mielin.

– Jos minua pyydetään mukaan haastatteluun tai vaikkapa tekemään dokumenttia, niin minulle nämä kyllä käyvät.

Dokumenttielokuvan tekoon Laukkanen on suhtautunut tyynesti.

– Ilmailupuolella olen jo tottunut siihen, että minua haastatellaan. Dokumentissa mukana olo ei ole ollut sen kummempaa. He kysyvät kysymyksiä ja minä kerron tarinoita, kertoo Laukkanen.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote julkaisi juhannuksen alla työpaikkailmoituksen, joka suututti yrityksen johdon. Ilmoitus oli suunnattu nuorille lääkäreille. Heistä Eksotella on pulaa.

Työpaikkailmoituksessa paidaton nuorimies nojailee virvoitusjuomalasia pidellen avoautoon. Taustalla oleva auto näyttää arvokkaalta ja kaikki henkilöt kovapalkkaisilta.

Kohderyhmään ilmoitus vetosi.

– Jos en jo olisi täällä töissä, niin voisin tuon ilmoituksen perusteella hakeakin, sanoo Eksoten päivystyksessä erikoistumassa oleva 31-vuotias Niko Nousiainen.

Nousiaisen mielestä kohua herättänyt ilmoitus oli hauska ja onnistunut. Eksote saikin lääkäreiltä enemmän yhteydenottoja kuin koskaan aikaisemmin.

Sen sijaan sairaanhoitopiirin johto oli toista mieltä. Eksoten hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterisen (sd.) mukaan ilmoitus antoi väärän mielikuvan akateemisesti koulutetuista lääkäreistä. Hän käski poistaa ilmoituksen.

– Puutuin operatiiviseen toimintaan ja ihan määräsin, että nyt se kuva sieltä veke. Nyt on tullut niin kauheasti huonoa palautetta siitä, kertoo Vesterinen.

Niinpä kuva poistettiin sosiaalisesta mediasta.

Mainoksen pitää erottua

Mainosalan ammattilaiset sen sijaan puolustavat räväkkää ilmoitustapaa.

Academic Workin rekrytointitiimin esimiehen Aki Laulaisen mukaan rekrytointi-ilmoitukset ovat nykyään usein räväköitä ja huomiota herättäviä, ja näin hänen mielestään pitääkin olla.

Laulaisen mielestä työmarkkinat ovat kymmenen viime vuoden aikana muuttuneet niin, että nykyään kilpaillaan alan osaajista. Se vaatii erottuvaa mainontaa.

– Alasta riippuen työntekijä voi jopa valita, minne menee töihin. Se on johtanut siihen, että työpaikkailmoituksissa korostetaan yrityksen kulttuuria ja ilmapiiriä ja kerrotaan, miksi juuri meille kannattaa tulla töihin. Ilmoituksen täytyy olla myyvä ja yrityksen arvojen mukainen, kertoo Laulainen.

Hyvässä rekrytointi-ilmoituksessa on Laulaisen mukaan kolme pääasiaa. Tärkeintä on kertoa selkeästi, mitä haettavassa työssä tehdään. Nuoria kun kiinnostavat monipuolisesti haastavat työtehtävät. Toiseksi eniten arvostetaan palkkaa ja henkilöstöetuja, kolmanneksi eniten ystävällisiä kollegoita ja hyvää työilmapiiriä.

– Eksoten työpaikkailmoituksessa näytti olevan juuri nämä kolme asiaa. Ei mikään ihme, että se on herättänyt mielenkiintoa kohderyhmässä.

Aki Laulaisen mielestä nuorille suunnatatuissa työpaikkailmoituksissa kannattaa olla rohkea.

– Nuoret arvostavat usein rehellistä, informatiivista ja rennolla kynällä kirjoitettua ilmoitusta. Rentous antaa käsityksen rennosta työilmapiiristä, sanoo Laulainen.

Laulaisen mukaan on myös hyvä nousta esiin erilaisuudella ja välttää kliseitä, kuten ilmaisua näköalapaikalla työskentely. Rekrytointi-ilmoitus ei saa olla syrjivä.

– Pitkiä vaatimuslistoja kannattaa välttää, sanoo Laulainen.

Sanoma, asenne ja tarinat purevat parhaiten

Eksotelle kohuttua työpaikkailmoitusta tekemässä olleen markkinointitoimisto Avidlyn operatiivisen johtajan Sanna Raution mukaan kaikkien markkinointitoimien ensisijainen tehtävä on auttaa toteuttamaan yrityksen strategiaa ja yhteisesti sovittua visiota. Lisäksi mainosten tulisi perustua aina yrityksen arvoihin.

– Kaikki trendit ja tutkimukset puoltavat sitä, että ne brändit ja organisaatio menestyvät, joilla on sanomaa ja asennetta, tarinaa ja uskallusta ottaa kantaa.

Raution mukaan on tavallista, että mainostoimisto suunnittelee rekrytointikampanjan, koska silloin varmistetaan, että kampanjakonsepti viestii kaikista halutuista asioista.

Mainoskampanjan Eksotelle ideoivat Eksoten viestintä, mainostoimisto Avidly ja Eksoten päivystys yhdessä. Sanna Rautio ei ymmärrä, miksi mainoskampanjan kuvat olisi pitänyt näyttää etukäteen Eksoten johtoryhmälle.

– He olivat jo antaneet luottamuksen omalle tiimilleen hoitaa homma. Tavoitteet ja markkinoinnin onnistumisen mittarit oli tietysti määritelty yhdessä. Tämän jälkeen pitääkin antaa tiimin itsenäisesti tehdä prosessi ja omat valinnat ja katsoa lopulta pelkkä tulos.

Rautio kuitenkin uskoo, että Eksoten maine ei tästä sopasta kärsi.

– Varmasti tämäkin myrsky voidaan ratkoa ja kääntää voitolliseksi Eksoten tarinan uskottavuuden kannalta.

Lue seuraavaksi: Keskussairaala julkaisi poikkeuksellisen räväkän rekrytointi-ilmoituksen – sairaalan johto veti herneet nenään

Poliisi ottaa ensimmäisen uuden nopeusvalvontakameran käyttöön tänään torstaina Kuutostiellä Kouvolassa. Käyttöönotettavan kameran on määrä valvoa nopeuksia liikenneasema ABC Korian kohdalla, Kuutostien ja tien 359:n risteyksessä.

– Nyt aluksi tarkoitus seurata tämän kameran toimintavarmuutta tällä paikalla. Haluamme testata, että kaikki toimii kunnolla, ennen kuin otamme käyttöön loput uudet nopeusvalvontakamerat, sanoo Poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen.

Tänä kesänä poliisi testasi jo uutta nopeuskameratekniikkaa Oulun Raksilassa vanhan poliisiaseman edustalla.

Mittaa nopeuden läheltä

Uudet sini-musta-valkoiset kapeat nopeusvalvontakamerat ovat ruotsalaisen Sensys Gatso Groupin tuotteita, ja ne sisältävät koko joukon ominaisuuksia, joita ei vanhanmallisista tolppakameroista löydy.

Hoikat peltipoliisit mittaavat ajoneuvojen nopeutta kehittyneellä tracking radar -tutkatekniikalla, kun nykyiset toimivat asfaltin alle asennetun silmukan avulla.

– Uusi tekniikka tuo konkreettisen hyödyn siinä, että kameratekniikkaa ei tarvitse enää huomioida tietöiden yhteydessä. Lisäksi kuvanlaatu on tarkempi, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen sanoo.

Uusi tutka seuraa ajoneuvon aikaa, nopeutta, etäisyyttä, suuntaa ja ajokaistaa koko sen ajan, kun kohde on tutkan kentässä. Ylinopeudesta kamera räpsäyttää kuvan, ja lähettää sen langattomasti Poliisin liikenneturvakeskukseen.

Tolpan tutka voi mitata nopeutta jopa 150 metrin päästä, mutta ylinopeuden kamera mittaa noin 30 metrin päässä tolpasta.

Vastaavanlaisia kameroita on ollut jo aikaisemmin käytössä Ruotsissa.

– Ruotsin poliisilta saatu palaute nopeusvalvontakameroista on ollut hyvää. Tärkein viesti on ollut, että kamerat ovat kestäviä ja toimintavarmoja, Ihalainen sanoo.

Suomessa on tällä hetkellä 973 vanhanmallista kameratolppaa. Yhtään vanhaa tolppaa ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata uusien kameroiden tieltä.

Kaikkiin tolppiin ei tule kameraa

Suomen maanteille uudenlaisia nopeusvalvontatolppia on asennettu yhteensä 42 kappaletta. Näistä 23 on Jyväskylän ja Heinolan välillä Nelostiellä ja 16 Kuutostiellä Kouvolan ja Loviisan välillä.

Lisäksi yksi uusi kameratolppa on Oulun keskustan vanhan poliisiaseman vieressä ja kaksi Helsingin keskustassa Mechelininkadulla.

Lisää uudenlaisia kameroita on tulossa useita, mutta niiden sijoituspaikoista poliisi kertoo myöhemmin.

Poliisi seuraa tänään Kouvolassa käyttöön otettavan kameratolpan toimivuutta, mutta tarkoitus on saada loput tolpat käyttöön jo nyt heinäkuussa tai viimeistään elokuun alun aikana.

– Asennustyöt voidaan aloittaa muualla, jos ensimmäinen nopeusvalvontakamera toimii ongelmitta, kertoo poliisitarkajastaja Heikki Ihalainen.

Ihalaisen mukaan kaikkiin uusiin valvontatolppiin ei ole tarkoitus asettaa kameraa. Myöskään kaikissa vanhanmallisissa nopeusvalvontatolpissa ei ole kameraa, vaan poliisi vaihtaa välillä kameroiden paikkaa.

Kameroilla mahdollista valvoa myös puhelimen käyttöä

Kesäkuussa vuonna 2020 voimaantuleva uusi tieliikennelaki mahdollistaa, että myös esimerkiksi puhelimenkäyttöä ja ilman turvavyötä ajoa voidaan jatkossa seurata nopeusvalvontakameralla.

Peltipoliisi ei kuitenkaan ota kuvia muista kuin niistä autoista, jotka kulkevat ylinopeutta. Jos poliisi näistä kuvista havaitsee autoilijan ylinopeuden lisäksi ajaneen ilman turvavyötä tai olevan kännykkä kädessä, voi poliisi myös niistä rikkeistä sakottaa.

– Puhelimen käytöstä ajon aikana tai ilman turvavyötä ajamisesta voi saada rikesakon, kertoo Ihalainen.

Lue seuraavaksi: Poliisi paljasti: Näille teille tulevat uudet 150 superpeltipoliisia

Uudet nykyaikaiset nopeusvalvontakamerat tulevat kovalla vauhdilla Suomen maanteille. Tänään tarkoista ja kaukaa ylinopeuden havaitsevista kameroista otettiin ensimmäinen käyttöön Kuutostiellä Kouvolassa, mutta lisää tulee.

Suomen maanteille uudenlaisia nopeusvalvontatolppia on jo asennettu yhteensä 42 kappaletta. Näistä 23 on Jyväskylän ja Heinolan välillä Nelostiellä ja 16 Kuutostiellä Kouvolan ja Loviisan välillä.

Lisäksi yksi uusi kameratolppa on Oulun keskustan vanhan poliisiaseman vieressä ja kaksi Helsingin keskustassa Mechelininkadulla.

Aluksi poliisi testaa parin kolmen viikon ajan tänään käyttöön otetun Kouvolan kameratolpan toimivuutta. Sen jälkeen otetaan käyttöön jo nyt valmiiksi rakennetut kameratolpat.

Tänne tulee kameroita

Poliisin tiedotustilaisuudessa Kouvolassa kerrottiin tänään aamupäivällä, että nyt rakennettujen tolppien lisäksi tulee myös liki 150 uutta kameratolppaa.

Maanteille kamerat tulevat seuraaviin paikkoihin:

Tie 52 Tammisaaren ja Someron välille 17 kappaletta

Tie 26 Haminan ja Luumäen Taavetin välille 12 kappaletta

Tie 21 Tornion ja Pellon välille 12 kappaletta

Tie 5 Kajaanissa valtatien 28 ja kantatien 89 välille 14 kappaletta

Lisäksi suunnitelmissa on rakentaa 12–14 kameratolppaa Viitasaaren ja Äänekosken väliselle tielle ja korvata kolme vanhaa tolppaa uusilla Jyväskylän rantaväylällä.

Kaikki uudet kameratolpat on tarkoitus saada asennettua paikoilleen vielä tämän vuoden puolella. Poliisi päättää myöhemmin, milloin ne otetaan käyttöön.

Tolppia Helsinkiin ja Porvooseen

Maantielle tulevien uusien kameratolppien valvonta tiekentuu myös kaupunkialueilla. Porvooseen on tulossa puolenkymmentä kameratolppaa. Niistä yksi tulisi keskustassa olevan koulun viereen ja loput Porvoon sisääntuloväylille.

Helsingin kaupunki on tilannut 74 kameratolppaa, jotka asennetaan seuraavan viiden vuoden aikana.

Yksi kameratolppa maksaa 20 000–25 000 euroa. Kaupunkeihin asennettavat tolpat maksaa kaupunki, mutta maanteiden varsiin tulevat tolpat kustannetaan valtion pussista.

Porvoon kaupungin liikenneinsinööri Antti Rahiala kertoo, että Porvoon kaupunki haluaa investoinnilla parantaa ensisijaisesti liikenneturvallisuutta.

– Ne sijoitetaan sellaisiin kohtiin, joissa ylinopeuksia on ollut eniten. Tällaisia ovat muun muassa väylät, joissa moottoritieltä ajetaan kaupungin keskustaa kohti.

Kaikissa ei kameraa

Uudet kapeamalliset nopeusvalvontakamerat ovat ruotsalaisvalmisteisia, ja niissä on paljon uusia ominaisuuksia verrattuna vanhanmallisiin kameratolppiin.

Modernit peltipoliisit mittaavat ajoneuvojen nopeutta kehittyneellä tracking radar -tutkatekniikalla, kun nykyiset toimivat asfaltin alle asennetun silmukan avulla.

– Uusi tekniikka tuo konkreettisen hyödyn siinä, että kameratekniikkaa ei tarvitse enää huomioida tietöiden yhteydessä. Lisäksi kuvanlaatu on tarkempi, poliisitarkastaja Heikki Ihalainen sanoo.

Uusi tutka seuraa ajoneuvon aikaa, nopeutta, etäisyyttä, suuntaa ja ajokaistaa koko sen ajan, kun kohde on tutkan kentässä. Ylinopeudesta kamera räpsäyttää kuvan, ja lähettää sen langattomasti Poliisin liikenneturvakeskukseen.

Tolpan tutka voi mitata nopeutta jopa 150 metrin päästä, mutta ylinopeuden kamera mittaa noin 30 metrin päässä tolpasta.

Vastaavanlaisia kameroita on ollut jo aikaisemmin käytössä Ruotsissa.

– Ruotsin poliisilta saatu palaute nopeusvalvontakameroista on ollut hyvää. Tärkein viesti on ollut, että kamerat ovat kestäviä ja toimintavarmoja, Ihalainen sanoo.

Suomessa on tällä hetkellä 973 vanhanmallista kameratolppaa.

Kaikissa tolpissa ei ole kameraa, vaan poliiisi vaihtaa kameroiden paikkaa säännöllisin väliajoin.

Lue seuraavaksi: Liikenteen nopeusvalvonta mullistuu tänään – ensimmäinen superpeltipoliisi aloittaa työnsä Kuutostiellä

Tee testi: Punaiset valot alkavat käräyttää autoilijoita poliisille – testaa liikennevalopelillä, kuinka isot sakot saat

Korjattu 11.7.2019 klo 13.29 Tielle 5 tulevien nopeusvalvontatolppien kohta. Tolpat tulevat siis teiden 28 ja 89 väliselle osuudelle.

Itä-Suomen hovioikeus on koventanut Etelä-Karjalan käräjäoikeuden antamaa rangaistusta Eksoten potilastietojen urkintatapauksessa.

Työntekijä oli katsellut ystäviensä, sukulaistensa ja työkaveriensa terveystietoja vuoden 2015 kevään ja kesän aikana. Hän oli esitutkinnassa myöntänyt motiivikseen utelisuuden. Asiaa alettiin käsitellä marraskuun 2018 lopussa.

Urkintaan syyllistynyt työntekijä oli saanut kahdensadan henkilön potilastietojen luvattomasta katselusta Etelä-Karjalan käräjäoikeudelta sakkoja. Sakkojen määrä oli 600 euroa. Lisäksi hän joutuu maksamaan yhteensä yli 10 000 euroa henkilöille, joiden potilastietoja hän oli katsellut luvatta.

Itä-Suomen hovioikeus kovensi tuomiota 45 päivään ehdollista vankeutta.

Kaksi urkinnan kohteeksi joutuneista oli valittanut korvaussummasta. Hovioikeus korotti ainoastaan toisen henkilön saamaa korvaussummaa 1 500 euroon.

Asuntosijoitusyhtiö Kojamo keskittää jatkossa vuokra-asuntobisneksensä suurimpiin kasvukeskuksiin. Yhtiö myy lähes 500 pikkupaikkakunnalla sijaitsevaa vuokra-asuntoa Olo Asunnoille.

– Myynti on osa Kojamon sijoitusstrategiaa, joka painottuu Suomen seitsemään suurimpaan kasvukeskukseen, kertoo Kojamo tiedotteessa.

Kojamo toimi aiemmin nimellä VVO. Sen tunnetuin brändi lienee Lumo-vuokra-asunnot.

Kaupassa myytävät asunnot sijaitsevat Hämeenlinnassa, Järvenpäässä, Kajaanissa, Kirkkonummella Lahdessa, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Porvoossa ja Rovaniemellä. Vuokrasopimukset siirtyvät kaupassa sellaisenaan.

Kojamo kertoo saavansa kaupasta myyntivoittoa noin 400 000 euroa.

Lue lisää:

Asuntosijoitusyhtiö Kojamo eli entinen VVO menossa pörssiin – Asiantuntija: Riski vuokrien noususta joillain paikkakunnilla

Halvimmat kaksiot 500 euroa, kalleimmat maksavat tuplasti – Ylen vuokrakone kertoo, kuinka paljon vuokra on himoitsemallasi asuinalueella

Lappeenrannan lentokentällä lento Berliiniin on juuri lähdössä. Ryanairin koneen viereen lipuu sinivalkoinen lentokone. Tilauslento Brysselistä tuo mukanaan Euroopan union jäsenmaiden pysyviä edustajia puolisoineen. Suurlähettiläät kuuluvat Euroopan ministerineuvoston tärkeimpään valmisteluelimeen. Jäsenmaiden pysyvistä edustajista koostuva Coreper2 valmistelee asioita EU:n neuvostojen kokouksiin.

Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan mukaan vierailun isännöinti merkitsee kaupungille paljon.

– Uskon, että vierailusta on kaupungille hyötyä. Pystymme käytännössä näyttämään minkälaisia tarpeita meillä on ja miten esimerkiksi matkailu vaikuttaa tähän alueeseen sekä kansainväliset ja ulkopoliittiset tilanteet. Kaikki nämä lisäävät EU-päättäjien tietoisuutta.

Kaupunginjohtajan lisäksi vierailulle osallistui muutama kaupungin viranhaltija, johtavat luottamushenkilöt ja lappeenrantalaiset kansanedustajat.

Lappeenranta valikoitui kohteeksi rajan takia

EU-suurlähettiläillä on tapana pitää uudessa puheenjohtajamaassa epävirallinen kokous.

– Halusin esitellä nimenomaan Järvi-Suomea ja kyllä tämä rajan läheisyys oli yksi syy, miksi halusimme tulla juuri Lappeenrantaan, EU-edustuston päällikkö Marja Rislakki selittää.

EU-suurlähettiläät vierailivat Lappeenrannassa Nuijamaan rajanylityspaikalla tutustumassa Suomen ja Venäjän rajaan. Itäraja on tärkeä Schengen-alueen ulkoraja.

– Rajavalvonta ja ylipäätään rajaturvallisuus kuuluvat tämän komitean käsiteltäviin aiheisiin, joten on hyvä näyttää, miten Suomen ja Venäjän välinen raja toimii. Sehän on pisin EU:n jäsenmaan ulkoraja mitä on olemassa.

Rajalta vieraat jatkoivat matkaansa Lappeenrannan kaupungin tarjoamalle lounaalle risteilyalus M/S Camillalle. Tarjolla oli muun muassa, kalaa, lammasta ja mustikoita.

Vieraille ei tavoista poiketen annettu lahjoja. Suomi on päättänyt antaa lahjojen sijasta EU-vieraille ympäristö- ja ilmastovalistusta.

– He saavat ainakin visuaalisia muistoja kun risteilemme Saimaalla. Uskon, että kauniit maisemat jäävät mieleen, Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva toteaa.

Vierailu ei juuri näkynyt paikallisten ihmisten arjessa.

– Vierailu on aiheuttanut varsinkin kaupungin sihteeriosastolle aika paljon erilaisia järjestelyjä. Kuitenkin lähes sata vierasta tulee, niin on siinä monta erilaista yksityiskohtaa laivaristeilyyn, kuljetuksiin ja ruokailuun liittyen.

Lappeenrannasta vieraat jatkoivat matkaansa Savonlinnaan, jossa ohjelmassa on muun muassa oopperaesitys ja vierailu metsämuseo Lustossa.

Kolmikerroksiset hiekkakakut pöllyävät, kun seitsemän taiteilijaa tarttuu lapioihinsa. Perusmuodon löydyttyä muotoillaan yksityiskohtia. Sileää pintaa syntyy palettiveitsin ja silikonisen kattilankannen avulla.

Hiekanveiston SM-kilpailun teemana on Juuan Elli. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1951 levytetystä Eino Kettusen laulusta. Elli matkusti laulun sanoissa laivalla Lieksasta Joensuuhun, ollen samalla laulajan haaveiden kohde.

Valokuvataiteilija Eeva Karhu käänsi laulun päälaelleen, ja muutti näkökulman miehen kertomasta Ellin tarinaksi. Kilpailutyön nimeksi tuli Päätös.

– Ellin pitää päättää, kenen miehen matkaan hän lähtee ja kenet valitsee. Ja minkälaisen elämän itselleen haluaa, Karhu kertoo.

Karhun omaan elämään veistokset kuuluvat tärkeänä osana. Hän valokuvaa päätyökseen ja veistää sivutyönään lunta, jäätä ja hiekkaa. Talvella Karhu tekee näyttäviä jääteoksia Alpeille rakennettaviin igluhotelleihin. Kesällä kädet uppoavat Lappeenrannan hiekkalinnaan.

– Jää on kaunein materiaali, sillä siitä näkyy läpi. Se on myös vaikein työstää, sillä työkalut ovat painavia. Hiekka on kaikin tavoin kevyempää.

Vedellä ja liimalla tuulta vastaan

Suuria hiekkateoksia katsoessa tuntuu uskomattomalta, että ne pysyvät niin hyvin koossa. Taustalla on paljon työtä.

Juuan hiekka seulottiin paikallisella montulla ja tuotiin keskuspuistoon kunnan kuorma-autolla. Vajaa 50 kuutiota hiekkaa kaadettiin kolmikerroksisiin puumuotteihin, kasteltiin ja täryyteltiin tiukaksi. Lopuksi laatikot arvottiin taiteilijoiden kesken.

Karhun mukaan tehty työ näkyy hiekan laadussa, ja Päätöstä on ollut mukava työstää.

– Kivet on seulottu pois ja hiekka on tasaista. Kasa on kooltaan sopivan pieni, Karhu kertoo.

Hiekkaan lisätään vettä työn edetessä, sillä kuivuus on suurin uhka teoksen romahtamiselle. Lopuksi pintaan sumutetaan vielä ohut kerros liimavesiseosta. Sen tarkoituksena on suojata teosta ennen kaikkea tuulelta, joka muutoin kuivattaisi ja kuljettaisi hiekanjyviä pois.

Väliaikaista taidetta ensilumeen saakka

Käytetty aika ja vaiva tarjoavat katsojalle väliaikaisen elämyksen. Pysyvimmäksi osaksi jää teoksesta otettu valokuva, jonka Karhu julkaisee instagramissa.

Valokuvassa on tärkeää valo ja varjo, ja sama viehättää myös veistoksissa. Karhu hakee töihinsä kontrastia.

– On kiinnostavaa, että siitä jää hetkellinen veistos ja sitten se häviää. Veistän ympäri vuoden, mutta mitään pysyvää ei kuitenkaan jää mihinkään, Karhu kuvailee.

Veistoskilpailun johtajan Tapio Vartiaisen mukaan Juuan Elli näkyy toteutuneissa kilpailutöissä hyvin. Yleisin toteutus on ollut naishahmon veistäminen, mutta veistosten muut osat ovat päässeet yllättämään. Töissä on nähtävillä niin tykkylumipuita, Kolin rinteitä kuin höyrylaivan savuakin.

– Teemasta on saatu monenlaista irti. Työt ovat tasaväkisiä, eikä tuomareiden päätös ole ollut helppo, Vartiainen arvioi.

Työt ovat esillä Juuan keskuspuistossa lumentuloon saakka.

Lue myös:

Teemana 370-vuotias Lappeenranta – Suomen suurin hiekkalinna nousee tutulle paikalle Linnoitusniemeen

Reisilihaksia hapottavien kilometrien jälkeen alamäki tuntuu taivaalliselta. Tuuli hyväilee ihoa ja hengitys tasaantuu. Vielä yksi käännös mutkasta ja sitten eteen avautuu näkymä sinisestä Saimaasta.

Jos Lintusalon lauttarantaan on ehtinyt ajoissa, voi herkutella lettubaarissa. Räiskäleen voi syödä lohitäytteellä tai jäätelöllä ja raparperihillolla. Kun vatsa on täynnä, talutetaan pyörä punaiseen Norppa II -lauttaan, joka on puksuttanut laituriin.

– Lautalle tulee välillä myös turisteja, jotka haluavat vain päästä Saimaalle. Viime kesänä lautalta nähtiin kolme norppaa ja kerran tuosta ui etuajo-oikeudella myös hirvi, kertoo kipparin penkissä istuva Jussi Kapanen.

Jo pieni hetki Puumalan saaristoreitillä, Etelä-Savossa, avaa matkailijalle sen suosion salaisuutta. Luonto on kaunis, ruoka on hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Pyöräreitti kulkee maantiellä ja asfaltilla, joten eteenpäin pääseminen on helppoa ja matkaa voi taittaa tavallisen polkupyörän lisäksi esimerkiksi moottoripyörällä.

Suosio yllätti kaikki

11 saaren, kahden sillan, Hätinvirran lossin ja Norppa II -lauttamatkan kautta kulkevalla pyöräilyreitillä pääsee polkemaan noin 60 kilometrin pyöräilyreitin.

Reitti avattiin virallisesti vuonna 2017, jolloin matkan katkaisseelle 10 kilometrin vesimatkalle saatiin järjestettyä maksullinen lauttakuljetus. Lautasta vastaa Puumalan kunta, mutta kipparoinnista Kapanen vaimonsa Pirjon kanssa. Kapteenin ja kansimiehen lisäksi lautassa on aina myös varakapteeni.

Ensimmäisenä toimintavuotena kävijöitä odotettiin alle 700. Sitäkin pidettiin melko kunnianhimoisena, kertoo Lintusalossa toimivan Nestorinrannan emäntä Riitta Viialainen.

– Ensimmäinen kesä oli yllätys kaikille. Ei kukaan osannut odottaa, että siitä tulee heti niin suosittu. Tieto levisi somen kautta nopeasti ja kesällä oli yli 1 000 matkustajaa. Niin toiminta räjähti käsiin, ja sen jälkeen kasvu on jatkunut, Viialainen kuvailee.

Kuvapalvelu Instagramissa on reitiltä jaettu satoja kuvia. Moni matkailija kertookin törmänneensä tietoon saaristoreitistä juuri netissä tai somessa. Ensimmäisenä vuonna kävijöitä oli Etelä-Savon alueelta, toisena vuonna ympäri Suomea ja tälle kesälle odotetaan lisää ulkomaisia kävijöitä. Jo nyt reitillä on pyöräillyt ainakin saksalaisia, ranskalaisia, italialaisia ja venäläisiä matkailijoita.

Huono sää ei haittaa

Maria Markulan ja Klaus Breitholtzin kesäloma ei alkanut parhaassa mahdollisessa säässä, mutta pariskunta ei ole ottanut sitä liian vakavasti.

– Sää on ollut jopa odotettua parempi. Ja ensi viikolla lähdemme Ranskaan lämmittelemään, Markula nauraa.

Vettä on satanut ja lämpötila on liikkunut kylmimmillään +10 asteen tuntumassa. Markulan ja Breitholtzin matka on taittunut moottoripyörän kyydissä Tampereelta Lappeenrantaan ja Savonlinnan kautta Puumalaan. Saaristoreitin jälkeen matka jatkuu Mikkelin Ristiinaan.

– Hankimme kypäräpuhelimet, että voidaan jutella matkalla. Matka on sujunut tosi hyvin. Pari kertaa on aurinkokin paistanut ja on ollut yllättävän kivaa, Breitholtz kertoo.

Myös kippari Jussi Kapanen tietää, ettei huono sää yleensä lomalaisia paljon haittaa.

– Täällä on komeat maisemat ja kivat ihmiset. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun ovat lomalla ja tykkäävät matkustaa pyörän kanssa. Kukaan ei ole ollut pahalla päällä tästä matkasta, vaikka on ollut huonojakin ilmoja, Kapanen kertoo.

Tekemistä joka lähtöön

Puumala on suosittu mökkikunta, jonka asukasmäärä kasvaa kesäkaudella merkittävästi. Alueella on kotitalouksia 1 200 ja loma-asuntoja 3 600. Jo luvut kertovat, että kunta on osannut hyödyntää vahvuuksiaan ja saanut monet ihastumaan paikkaan.

Pyöräilijöiden saaristoreitti kulkee pääosin Saimaan vierellä. Matkan varrella on myös aktiviteetteja ja monenlaista nähtävää. Kiinnostavia yksityiskohtia löytyy viinitilasta Salpalinjan majoituskorsuun ja luonnon omiin jylhiin luolastoihin. Yksi suurimmista matkailuvalteista ovatkin juuri maisemat. Puumalassa on 759 saarta ja rantaviivaa 3 000 kilometriä.

Lahtelaiset Aleksi Oksanen ja Aaro Ylenius kertovat päätyneensä saaristoreitille luontokokemusten perässä. Turhaa kiirettä ei tarvitse pitää.

– Me poljemme maastopyörillä ja lähinnä katsellaan luontoa. Tavoitteena on päästä illaksi mökille, Oksanen kertoo.

Tarina norpasta ja Nestorista

Riitta Viialaisen emännöimä Nestorinranta on saanut nimensä Nestori Miikkulaisen esikuvasta Nestori Reposesta, josta kertoo myös Juha Vainion sanoittama Vanhoja poikia viiksekkäitä -kappale.

– Nestori Reponen asui puolen kilometrin päässä tästä. Hänellä oli sauna meidän rannassa ja hän oli istunut siellä rannassa soittamassa haitaria, kunnes norppa oli tullut kivelle kuuntelemaan. Nestori kertoi tämän tarinan toimittajaporukalle, joka oli vuonna 1971 tekemässä juttua kelirikosta, kertoo Viialainen.

Mukana tuolla matkalla oli myös Veikko Kilkki. Hän oli keksinyt kirjoittaa kirjeen Vainiolle ja pyytää häntä kirjoittamaan Nestorista ja norpasta kappaleen. Alkuun Vainio ei ollut innostunut aiheesta, mutta oli lopulta kirjoittanut laulun vuonna 1982.

– Siitä tuli hyvin suosittu kappale ja suomalaisten rakastama laulu. Mutta Nestori ei ikävä kyllä ehtinyt sitä kuulla, sillä hän hukkui samana vuonna, kertoo Viialainen.

Kaupunkipyörät ovat vallanneet Suomen kaupunkeja valtavan suosion kera. Esimerkiksi Helsingissä kaupunkipyörät ovat ahkerimmin käytössä kuin missään muualla maailmassa.

Polkypyöriä on tarjolla, mutta pyöräilykypärää ei kaupunkipyörän mukana saa.

Tieliikennelakihan ei velvoita pyöräilijöitä käyttämään pyöräilykypärää. Laki vain toteaa, että polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä suojakypärää. Rangaistusta kypärättä ajamisesta ei saa.

Pyöräilykypärä tunnetusti suojaa vakavilta päävammoilta. Miksi siis kaupunkipyörien yhteydessä ei yleensä ole mahdollista vuokrata kypärää?

"Logistinen mahdottomuus"

Helsingin seudun liikenteen viestinnän asiantuntijan Tuija Ruohon mukaan pyöräilykypärien liittäminen osaksi kaupunkipyöräjärjestelmää on yksinkertaisesti logistinen mahdottomuus.

– Asemia on valtavan paljon eri puolilla kaupunkia, eikä pyöräilykypärä voisi olla pyörässä kiinni, koska niitä täytyisi olla eri kokoisia. Mistä kypärät siis jaettaisiin käyttäjille? Tätä on käytännössä mahdotonta ratkaista, Ruoho kertoo.

Kaupunkipyörien pisteitä on yleensä ympäri kaupunkia. Kahdeksalla paikkakunnalla eri puolilla Suomea kaupunkipyöriä vuokraavan Kaakaun toimitusjohtaja Aleksanteri Repo arvelee, että kypärien kohdalla jonkinlaisen kokovalikoiman tarjoaminen kaikilla pysäkeillä olisi sekä teknisesti että kustannustehokkaasti haastava yhtälö.

– Jos pysäkillä olisi kypärille teline, miten estäisimme sen, ettei joku nappaisi kypärää. Jonkinlainen älylukkojärjestelmä, joka avaisi kypärän vuokrauksen yhteydessä, kuulostaa aika kalliilta vaihtoehdolta, Repo pohtii.

"Kaupunkipyöräily ja kypärän tarjoaminen on haastava yhtälö"

Kaupunkipyöräilyn idea perustuu siihen, että pyörän voi napata mukaansa yhdeltä pysäkiltä ja palauttaa toiseen. Revon mukaan pyöräilykypärän liittäminen tähän ajatukseen ei ole mahdollista tällä hetkellä.

– On tärkeätä miettiä asiakkaan palvelupolku koko pyöränvuokrauksen ajan. Missä asiakas näkee pyörän ja mitä askeleita hän joutuu tekemään saadakseen pyörän käyttöönsä. Kypärän liittäminen osaksi tätä kokonaisuutta olisi vaikeaa, Repo kertoo.

Muutamia kyselyitä pyöräilykypäristä tuli viime kesänä KaaKaulle. Kypäriä ei ole varsinaisesti kuitenkaan toivottu Revon havaintojen mukaan.

– Kypärä on sellainen irtotuote, jota ei voi jättää kaupungille itsekseen olemaan. Mielellään toki tarjottaisiin erilaisia vaihtoehtoja, mutta se vaatisi käytännössä perinteisen vuokrauspisteen, jossa olisi asiakaspalvelua ja henkilökuntaa. Tämä ei puolestaan sovi kaupunkipyöräilyyn, jossa pyörän voi palauttaa eri paikkaan.

Kaupunkipyörät sijaitsevat pääasiassa ulkona säiden armoilla. Helsingin seudun liikenteen viestinnän asiantuntija Tuija Ruoho muistuttaa yhteiskäyttöisissä kypärissä piilevistä hygieniaongelmista.

– Pyöräilykypärän pehmusteet eivät kestä vesisadetta. Muutenkin päähän laitettavat asiat koetaan hyvin henkilökohtaisena asiana. Aika harva varmaan haluaisi käyttää yhteistä kypärää, joka on käynyt eri ihmisten päässä.

Kypärät eivät päädy päähän saakka

Monista muista kaupungeista poiketen Kuusamon kaupunki on tänä kesänä kokeillut mallia, jossa kaupunkipyörät ovat olleet kaikkien käytettävissä vapaasti. Tarjolla on myös ollut pyöräilykypäriä.

– Palveluntarjoajana haluamme edesauttaa turvallisuutta, vaikka laki ei ehdottomasti kypärän käyttöä edellytäkään. Näen asian kuitenkin niin, että jos pyörää käyttää, olisi kypärä hyvä olla myös päässä, Kuusamon kaupungin kehityspäällikkö Jari Karsikko kertoo.

Kuusamon kaupungin tarjoamat kypärät olivat joko pyörän tarakassa tai sarvissa kiinni, kun ne alun perin vietiin asemille. Kypärissä ei ole erillistä lukitussysteemiä, ja nyt osa jäljellä olevista kypäristä roikkuu pyöräasemilla käyttämättöminä.

Lahjoituksena saadut kypärät ovat uusia ja helposti säädettäviä. Silti kypäriä ei käytetä.

Karsikon havaintojen mukaan alle puolet kaupunkipyöräilijöistä on käyttänyt pyöräilykypärää.

– Onko se sitten siitä kiinni, että vierastetaan toisen käyttämää kypärää ja sen laittamista päähän, Karsikko pohtii.

"Kaupunkipyöräily ei saisi olla kustannuskysymys"

Kuusamon kaupungin kaupunkipyörämalli on ollut monella tapaa kaupallisista toimijoista poikkeava. Pyörät on saatu lahjoituksina kaupunkilaisilta ja kuntouttavan työtoiminnan yksikkö Muuntamo on huoltanut pyörät ja antanut niille yhtenäisen ilmeen.

Kaksikymmentä kunnostettua vihreäksi maalattua kaupunkipyörää sijoitettiin seitsemälle asemalle ympäri taajamaa kesäkuun alussa.

– Käyttäjien vastuulle on jäänyt, että kaupunkipyöriä käytettäisiin ohjeiden mukaan ja mahdollisista puutteista raportaisiin Muuntamolle, Karsikko kertoo.

Kaupunkipyörät päätettiin tarjota maksuttomina, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyödyntää niitä.

– Lähdimme miettimään tätä toimintaa niin, ettei kaupunkipyöräily saisi olla kenellekään kustannuskysymys. Esimerkiksi oma perheenjäsen oli ollut eräässä kaupungissa ja hänen valintansa kohdistui linja-autoon pyörän sijasta, koska seutulippu bussiin oli halvempi.

Ilkivaltaa ja katoamistapauksia

Kuusamon kaupungin kaupunkipyöräkokeilussa tavoitteena oli yhdistää kierrätys, edullisuus ja vaivaton vuokraus sekä mahdollisuus pyöräilykypärään. Ei rekisteröintiä, eikä maksua.

Yhtälö ei ole kuitenkaan toiminut sellaisenaan.

Reilun kuukauden kokeilun jälkeen alkuperäisestä 20 kaupunkipyörästä ja pyöräilykypärästä käytössä on jäljellä enää noin puolet.

– Kipupisteet ovat tulleet hyvin selviksi tässä kokeilussa. Sekä pyörien että kypärien osalta on ollut selkeää tahallista särkemistä. Joku kappale on varmaan ihan kadonnutkin, Karsikko sanoo.

Karsikon mukaan systeemin riskit olivat kyllä tiedossa, mutta ilkivallan määrä pääsi silti yllättämään.

– Yllätti kyllä, miten paljon pieni vähemmistö käyttäjistä on onnistunut särkemään näitä pyöriä. Kokonaisuudessaan tässä puhutaan kuitenkin alle 5 000 euron kustannuksista 20 pyörän kohdalla. Jos verrataan kaupallisen mallin kuluihin, meillä kestäisi hankkia kymmenen pyörää yhden särkyneen tai kadonneen tilalle.

Käyttösääntöjä ei noudateta

Kaupunkipyörät ovat olleet ahkeralla käytöllä Kuusamossa, mutta systeemi, jossa pyöriä ei rekisteröidä mitenkään, on aiheuttanut ylimääräistä työtä kaupungille.

Kaupunkipyörät eivät nimittäin palaudu niille kuuluville pyöräasemille.

– Pyöriä jätetään aivan minne sattuu. Niitä sitten kannellaan ja kuljetellaan oikeille paikoille useampana päivänä viikossa. Kaupunkilaisilta on tullut sellaista hyväntahtoista virnuilua, että milloin on löytynyt Nilojoesta ja mikä mistäkin, Karsikko kuvailee.

Lisäksi osa pyöristä on jäänyt pidempiaikaiseen käyttöön ja viety säilytykseen omaan kotiinsa. Kaupunkipyörän käyttöaika kerrallaan on Kuusamon kaupungin ohjeissa määritelty yhdeksi päiväksi.

Ikävin ongelma on kuitenkin ollut pyöriin ja kypäriin kohdistunut runsas ilkivalta, minkä takia vaihtelevasti noin puolet pyöristä eivät ole käytössä.

Miltä näyttää kaupunkipyörien jatko?

Vaikka tämän kesän kokeilu Kuusamossa ei ollut sellaisenaan niin toimiva käytännössä kuin alkuperäisenä toiveena oli, on jatkosuunnitelmia jo mietitty.

– Tällä kokemuksella tämä malli voi jäädä tähän kesään, mutta kesähän on vielä kesken. Tätä ideaa nyt lähdetään jalostamaan eteenpäin. Lopulliset johtopäätökset teemme syksyllä, Kuusamon kaupungin kehityspäällikkö Jari Karsikko kertoo.

Maksuttomuudesta tai pyöräilykypärien tarjoamisesta Kuusamo ei aio vielä toistaiseksi luopua vaikeuksista huolimatta. Yhtenä vaihtoehtona Karsikko näkee yhteistyön jonkun paikallisen toimijan kanssa.

– Pyörä luovutettaisiin kuittausta vastaan ja velvoitteena voisi olla myös kypärän ottaminen. Ehkä se madaltaisi ennakkoluuloja, jos kypärän kunto tarkistettaisiin ja siistittäisiin jokaisen käyttökerran jälkeen. Emme toki pysty valvomaan kypärän käyttöä, mutta ainakin voimme kannustaa siihen.

Savitaipaleen kunnassa tehty sopimus vanhan terveyskeskuksen ja hoivakiinteistöjen myynnistä hämmästyttää asukkaita. Suurinta hämmennystä aiheuttaa tunne, että sopimus on liian hyvä ollakseen totta.

Hoivapalveluita tarjoava Mehiläinen Oy on päättänyt ostaa Savitaipaleella vanhan hyvinvointiaseman ja kaksi muuta purkukuntoista hoivakiinteistöä. Mehiläisen ostoslistalla on myös kolme parempikuntoista kiinteistöä, jotka ovat olleet tuettua asumista tarvitsevien koteina.

– Ottakaapas selvää, mitä se sellainen liiketoiminta on, jossa yrityksen kannattaa ostaa huonokuntoisia rakennuksia monella miljoonalla. Ja maksaa vielä purkamisen kustannukset itse, huikkaa ohikulkija pikkupitäjän keskustassa.

Sama kysymys on pyörinyt Savitaipaleella monen mielessä sen jälkeen, kun kunta kesän alussa ilmoitti saaneensa valmiiksi sopimusluonnoksen tulevaisuuden hoiva- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.

Savitaipaleen kunnanjohtaja Kimmo Kainulaisen mukaan useista osasopimuksista koostuva kokonaisratkaisu on valmis allekirjoitettavaksi lomien jälkeen elokuussa. Yli vuoden valmisteltu sopimuskokonaisuus on siis lähellä toteutumista.

Yli kaksi ja puoli miljoonaa purkutalosta

Eniten hämmästelyä aiheuttaa hoivapalveluyritys Mehiläisen valmius ostaa huonokuntoinen hyvinvointikeskus 2,7 miljoonalla eurolla. Rakennus on yli neljäkymmentä vuotta vanha ja sisäilmaongelmien takiajoitakin hyvinvointiaseman palveluita on siirretty rakennuksen takapihalle tilaelementteihin.

Tämän ongelmakohteen Mehiläinen nyt ostaa ja purkaa omalla kustannuksellaan.

Kokonaissopimukseen kuuluu muitakin purettavaksi päätyvien rakennusten kauppoja sekä toisaalta lupaus siitä, että Mehiläinen rakentaa keskeiselle paikalle torin laidalle uuden, vanhuksille suunnatun 60-paikkaisen palveluasumisen yksikön. Kuulostaa lähes lottovoitolta kiinteistöhuolien kanssa vuosikausia painiskelleelle kunnalle.

– Tokihan sitä yön hiljaisina tunteina miettii, että onko tässä sittenkin vielä joku koira haudattuna, sanoo Savitaipaleen kunnanhallituksen puheenjohtaja Janne Hölsä.

Kyse on kokonaisuudesta

Janne Hölsä on ollut tiiviisti mukana kauppojen valmistelussa. Kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden lisäksi neuvotteluihin osallistuivat Mehiläinen Oy, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote sekä palveluasumista tarjoava paikallinen yhdistys Savitaipaleen vanhaintuki. Lisäksi osapuolilla oli neuvotteluissa omia lainopillisia asiantuntijoita.

Savitaipaleen hoiva- ja terveyspalveluiden malli on sellainen, joka varmasti kiinnostaa monia muita huonokuntoisten sote-kiinteistöjen kanssa kamppailevia pikkukuntia.

Mehiläinen Oy ei avaa perusteitaan purettavaksi päätyvien rakennusten ostamiselle kovin syvällisesti. Hoivapalveluiden liiketoimintajohtaja Niklas Härus painottaa, että Mehiläinen on kiinnostunut laadukkaiden hoiva-asumisen palveluiden järjestämisestä.

– Kyse on kokonaisuudesta, jossa Mehiläinen jatkaa hoivapalveluiden tuottamista moderneissa tiloissa Savitaipaleella, Härus kiteyttää.

Mehiläinen neuvotteli jalansijasta Savitaipaleella lähes vuoden. Pienet kunnat alkoivat saada yksityisiltä terveyspalveluyrityksiltä ostotarjouksia terveyspalveluiden käyttämistä kiinteistöistä jo pari vuotta sitten.

Huonokuntoiset rakennukset riippakivenä

Alun perin kiinteistökauppoja ryhdyttiin kunnissa hieromaan valtakunnallisen sote-uudistuksen ja hoidon valinnanvapauden havahduttamana.

Sote-uudistuksen kaatumisen jälkeen kunnat ja terveyspalveluyhtiöt ovat kevään ja kesän aikana jatkaneet sopimusluonnosten hahmottelua. Edes vanhustenhoidon karmeimpia esimerkkejä paljastaneet artikkelit eivät ole hillinneet kiinteistökauppojen valmistelua yksityisten hoivajättien kanssa.

Savitaipaleella tavoitteeksi otettiin kunnanhallituksen puheenjohtaja Janne Hölsän mukaan toive, joka on tuttuakin tutumpi monessa pikkukunnassa. Terveydenhuollon peruspalvelut halutaan saada läheltä, ja vanhustenhoidon on järjestyttävä kotipaikkakunnalla.

Noin 3 400 asukkaan Savitaipaleelta on matkaa lähimpään kaupunkiin Lappeenrantaan noin 30 kilometriä.

– Meillä alkoi olla pelkoa olemassa, että on kun on niin huonokuntoiset rakennukset, niin tarjotaanko meille niihin rakennuksiin enää mitään palveluita, Hölsä kuvaa lähtötilannetta.

Kauppa mahdollistaa vieläpä upouuden terveyskeskuksen

Nyt terveyspalveluiden tulevaisuudenkuva on valoisa. Parin vuoden kuluttua torin laidalla pitäisi olla toiminnassa moderni palveluasumisen yksikkö, jossa asukkaiden hoivasta vastaa Mehiläinen. Sen lisäksi kuntalaisille on luvattu upouusi hyvinvointiasemakin.

Savitaipaleen mallissa poikkeuksellista ja hieman yllättävääkin on hyvinvointiasemaan liittyvä kuvio. Mehiläisen saatua hoidettua ostamansa kiinteistön purkuhommat alta pois, kunta pääsee suunnittelemaan samalle paikalle kokonaan uutta hyvinvointiasemaa.

Uuden hyvinvointiaseman rakentamisesta kunta aikoo kantaa vastuun itse. Mehiläisen kanssa on sovittu, että hoivajätti osallistuu hommaan ainoastaan purkutyön järjestäjän roolissa.

– Emme ole vielä päättäneet tuleeko uusi hyvinvointiaseman kiinteistö kunnan omistukseen vai vuokraako kunta sen, mutta joka tapauksessa aikomus on, että tontille pystytetään liikuteltavista tilaelementeistä koostuva nykyaikainen hyvinvointiasema, Hölsä kertoo.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote tulee hyvinvointiaseman tiloihin vuokralaiseksi.

– Eksoten alueella on harvinaista ja hyvinkin hieno asia, että pienessä kunnassa hoitajat ja asiakkaat pääsevät uusiin, hyviin tiloihin, Hölsä toteaa.

Liian hyvä ollakseen totta

Jos Savitaipaleen paikallinen sote-malli kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, herää tietenkin epäily, että jossain on kärsivä osapuoli.

Savitaipaleen Vanhaintuki ry:n omistama toimintakeskus Suvanto on tarjonnut tehostettua palveluasumista kuntakeskuksen ytimessä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Nyt tehdyn sopimuksen mukaisesti Suvannon vaikeahoitoisimmat asiakkaat siirtyvät Mehiläisen yksikköön sen valmistuttua.

Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Kari Kotirinta kieltää painokkaasti, että sotepalveluiden järjestämismallista olisi Suvannon toiminnalle negatiivisia seurauksia.

– Päinvastoin! Tämä on koko kunnan kannalta loistava ratkaisu. Saamme uuden hyvinvointiaseman ja vaikeahoitoisimmat vanhuksemme pääsevät sellaisen hoidon piiriin, jota he tarvitsevat, Kotirinta sanoo.

Hänen mukaansa muutos tulee vaikuttamaan Suvannon asiakasprofiiliin niin, että siellä keskitytään nykyistä enemmän palvelujen tarjoamiseen hyväkuntoisille vanhuksille. Kotirinnan mukaan ympärivuorokautisen palveluasumisen liiketoiminta on ollut Suvannossa tappiollista jo vuosien ajan.

– On helpotus, että Mehiläinen tulee tänne Savitaipaleelle hoitamaan heitä. Kunnan tehtäväksi jää valvoa Mehiläistä, että hoito on sopimuksen mukaista, Kotirinta sanoo.

Oma huolenaiheensa on, miten Mehiläisen aiempaa suurempi rooli Savitaipaleen hoivabisneksessä vaikuttaa alalle pyrkiviin tai siellä toimiviin pieniin yrityksiin. Asia mietityttää Janne Hölsää.

– Riski on olemassa, että tuleeko Mehiläiselle tässä joku monopoliasema. Pidän turvallisena kuitenkin sitä, että meillä on Eksote mukana palveluntarjoajana.

Tätä artikkelia varten ei ole haastateltu Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:n palvelukseen Savitaitaipaleella siirtyviä Eksoten tai Suvannon työntekijöitä eikä palveluasumisen asiakkaita, joiden hoitoon muutos vaikuttaa.

Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Kymsote haluaa Kymenlaakson keskussairaalasta ympärivuorokautisen laajan päivystyksen sairaalan.

Kuntayhtymän hallitus hyväksyi tiistaina lausunnon, jonka mukaan päivystysjärjestelyt Kymenlaakson alueella pitäisi selvittää. Selvitys pitäisi tehdä samalla, kun terveydenhuoltolain yhtä pykälää muutetaan.

Lakiin esitetään muutosta, jossa Vaasan keskussairaalalle säädetään velvoite järjestää laaja ympärivuorokautinen päivystys. Kymenlaaksossa halutaan, että Vaasan lisäksi velvoite säädettäisiin myös Kotkassa sijaitsevalle keskussairaalalle.

Vaasan laaja päivystys Rinteen hallituksen ohjelmassa

Vaasan laajasta päivystyksestä on käyty kovaa poliittista vääntöä viime vuosina. Keväällä edellinen eduskunta äänesti nurin kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin laajan päivystyksen säilyttämistä. Edellinen hallitus linjasi, että Pohjanmaalla laajan päivystyksen sairaalan sijaintipaikka on Seinäjoki eikä Vaasa.

Vaasan laajaa päivystystä on puolustanut julkisuudessa varsinkin hallituspuolue RKP, joka onnistuikin saamaan sen osaksi Rinteen hallituksen ohjelmaa. Perusteluna on käytetty erityisesti sitä, että Vaasassa voidaan paremmin turvata ruotsinkielisten potilaiden palvelut.

Kymsoten mielestä kansalaisen oikeus tasavertaisiin sote-palveluihin on vähintään yhtä merkittävä kuin kielelliset oikeudet.

Kuntayhtymä muistuttaa, että välimatka on merkittävin potilasturvallisuuteen vaikuttava asia kiireellisessä hoidossa. Kymenlaaksossa etäisyydet laajan päivystyksen sairaalaan ovat pitkät, kun huomioidaan väestön ikärakenne ja asukastiheys.

Tällä hetkellä Kaakkois-Suomen laajan päivystyksen sairaala on Etelä-Karjalan keskussairaala Lappeenrannassa.