Ruskea hevonen seisoo aitauksessa ja hirnahtaa. Viereisestä tallista kuuluu nopeasti toisen harjapään vastaus. Pihan laidalla on myös suuri trampoliini, jonka jouset natisevat liitoksissaan. Trampoliinilla pomppii ja ilakoi samanaikaisesti neljä nuorta tyttöä. Tunnelmasta kertoo hengästynyt naurun kiherrys.

Einolan ratsastustalli sijaitsee Imatralla, aivan Venäjän rajan tuntumassa. Kesä on tallilla kiireistä aikaa, sillä nyt eletään ratsastusleirien kiireisintä sesonkia.

Leireille Einolassa osallistuu pelkästään kesän aikana lähes 250 ratsastajaa. Leirit ovat huippusuosittuja, sillä lähes kaikki myydään loppuun heti edellisen vuoden elokuussa, kun ne tulevat myyntiin.

Suomessa ratsastuksen harrastajien määrä vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Suomen Ratsastajainliiton mukaan ympärivuotisia harrastajia on noin 140 000, mutta määrä kasvaa kesällä jopa 20 000 henkilöllä. Yleisesti jäsenmäärä kasvoi vuoteen 2013, mutta sen jälkeen harrastajien määrä on ollut laskua, erityisesti lasten ja nuorten osalta.

Harrastajista ylivoimaisesti suurin osa on naisia. Vuonna 2015 Suomen Ratsastajainliitto arvioi, että alle 18-vuotiaista poikia oli vain kolme prosenttia ja aikuisista miehiä seitsemän prosenttia.

Leireillä vakiokävijöitä

Einolassa moni leiriläinen on vakiokävijä, joka osallistuu leireille vuosi toisensa jälkeen. Kun kerran on päässyt ratsastusleireilyn makuun, ei siitä halua irti, vaan uusi leiri varataan nopeasti edellisen päätyttyä.

13-vuotiaat Julianna Hannus ja Talvi Paloheimo ovat nuoresta iästään huolimatta kokeneita ratsastajia. Hannuksella on oma hevonen ja Paloheimo käy valmennuksessa vuokraponilla. Einolassa Hannuksella on takanaan toinen ja Paloheimolla neljäs leirikesä.

– Tämä on ihan paras talli, eikä meillä ole tällaisia pääkaupunkiseudulla. Hauskinta on ollut maastoesteiden hyppääminen, ja kaikki yhteinen leikkiaika leiriavustajien kanssa, summaa espoolainen Paloheimo ratsastusleirin hauskuuksia.

Nokialta kotoisin oleva Hannus nyökyttelee vieressä. Parasta on ratsastuksen lisäksi ehdottomasti tunnelma.

— Kaikki porukat ja kaverit täällä. Sitten on hevosia ja hoitoponit. Aina kivoja juttuja ja tulee uusia asioita, Hannus kertoo.

Tunnelmalla on väliä myös lajin jatkuvuuden kannalta. Harrastajat ovatkin huolissaan ratsastajien vähenevästä määrästä.

Syitä on haettu esimerkiksi ratsastuksen kaalliista tuntihinnasta., joka vaihtelee paikkakunta- ja tuntikohtaisesti 25–60 euroon. Pienryhmä- ja yksityistunnit ovat kaikkein kalleimpia.

Myös kaupungistuminen ja harrastusten laaja kirjo vaikuttaa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan monelle kaupunkilaiselle hevosiin hullaantuminen on vieras käsite, sillä koko hevonen sen kanssa puuhaaminen on tuntematon asia.

Ratsastajille riittävästi haasteita

Päättyvän leirin viimeiset ratsastustunnit ovat juuri alkamassa. Kentälle talutetaan hevosia ja kaikki muut kerääntyvät katsomaan. Leiristä otetaan kaikki ilo irti, oli sitten itse ratsailla tai ei.

Minna Mättölä on pyörittänyt Einolassa leiritoimintaa jo 30 vuotta. Hevosia tallissa on noin 45. Lisäksi Mättölällä on tallilla henkilökuntaa, mikä ei ole ihan tavanomaista.

— Onhan tämä välillä aika raskasta, kun on niin monesta ihmisestä ja hevosesta vastuussa. Mutta siitä asiakkaiden ilosta nauttii eniten ja siitä saa itsellekin palautetta, Mättölä kertoo.

Mättölä uskoo, että oman tallin kohdalla leirit vetävät väkeä hyvin, koska talli kykenee järjestämään haastavaa opetusta. Tänä kesänä mukana on esimerkiksi henkilö, joka on käynyt Einolan ratsastusleireillä 14 kesää peräjälkeen. Moni leiriläinen tulee kaukaa, Etelä-Karjalan ulkopuolelta.

— Leireillä pääsee hyppäämään esimerkiksi korkeita esteitä. Täällä pääsee tekemään ja on suorituskykyisiä hevosia. Meillä on tuntikäytössä sellaisia, joilla voisi kilpailla, Mättölä kuvailee.

Ratsastustallin pyörittäminen ei ole Mättölän mukaan mikään varsinainen kultakaivos. Puolet liikevaihdosta tulee lähes ympäri vuoden pyörivistä leireistä, mutta toisaalta niihin kohdistuu myös eniten kustannuksia. Tuntitoiminta pyörisi pienemmälläkin kalustolla, mutta leiritoiminnan pyörittäminen vaatii paljon hevosia.

— Joskus on tuntunut, että tämä on harrastustoimintaa itselle, mutta kivasti tämä elämä on mennyt, ei ole valittamista, Mättölä hymyilee.

Nuoria ja kokeneita

Leiriläisistä suurin osa on jo valmiiksi kokeneita ratsastajia. Julianna Hannus on ratsastanut viisi vuotta, Talvi Paloheimo seitsemän.

Leiriohjelmat pitävät sisällään erilaisia kenttäratsastustunteja ja maastoretkiä. Leireillä on myös erilaisia painotuksia, esimerkiksi enemmän koulu- tai esteratsastusta. Päivittäin ratsastetaan useita tunteja, opiskellaan teoriaa ja käydään läpi videotallenteita tunneilta.

— Minä olen oppinut sikana istunnasta ja käyttämään istuinluita. Saan kädet myös paremmin, Paloheimo kuvailee viikon oppejaan.

— Minäkin olen oppinut istunnasta ja esteillä myötään paremmin, Hannus kertoo.

Ikisuosikkeja ratsastusleireillä ovat myös uittomaastot, joissa hevosta uitetaan Vuoksessa ja maastoestetunnit, joissa hypitään sulkujen yli luonnon keskellä.

Uusia ystäviä ja kokemuksia

Jos hevosiin on hurahtanut kunnolla, voidaan harrastuksen lisäksi usein puhua elämäntavasta. Harrastus on monelle nuorelle paljon enemmän, kuin pelkällä ratsastustunnilla käyminen. Tallilla vietetään paljon vapaa-aikaa hoitoponeja harjaten ja kavereita nähden.

Tallityöt ovat monelle myös ensikosketus ja harjoitusta työelämään, sillä tehtäviä löytyy ikään katsomatta. Kun tallilla ei vietetä aikaa, ovat hevoset mielessä hevosiin keskittyvien nuorten kirjojen sivuilla ja nykyaikana myös somen ja blogien välityksellä.

Jokainen saa leirillä hoitohevosen, josta huolehtii viikon ajan. Paloheimon hoitohevonen on leirillä Nuppu ja Hannuksen Myy. Lisäksi tytöt jakavat hoitovastuun Riiasta. Tyttöjen mielestä Nuppu on maailman kiltein ja Myy lempeä. Riia on vanha ja kiltti sekin. Nuorille tarjotaan myös jännittäviä kokemuksia. On leirikasteita ja yöllisiä ratsastuksia. Muistoja, jotka pysyvät mukana myös aikuistuessa.

— Täällä on paljon tekemistä ja pääsee paikkoihin, joihin ei pääse kotitallilla, summaa Hannus.

Vuoden odotus

Mättölä sanoo, että Einolassa suuri onnistuminen on yhteishengen luominen. Esimerkiksi kiusaamiselta on vältytty, vaikka mukana on joka kesä satoja lapsia ja nuoria.

— Täällä on tosi hyvä porukka ja kaikki ovat aina kavereita, Hannus ja Paloheimo vahvistavat.

Kentällä alkava estetunti saadaan tällä kertaa hypätä poutasäässä. Viimeiset leirit eivät ole päässeet kesäisistä ilmoista nauttimaan, sillä Kaakkois-Suomea ovat piinanneet hyytävät heinäkuiset kelit, joissa lämpötila on pyörinyt plus kymmenessä asteessa.

— Maastoesteissä on säävaraus, ja viime viikolla tuli parissa päivässä 120 milliä vettä. Onneksi kentällä on päässyt ratsastamaan, Mättölä kertoo.

Esteitä nostetaan kentällä sitä mukaa, kun opetus pääsee vauhtiin. Ratsastuksen opettaja ohjaa tuntia kentän ulkopuolelta kuulokkeet päässä. Ääni kuuluu kaiuttimesta, joten huutaa ei tarvitse. Ratsastajia neuvotaan, kehutaan ja kannustetaan.

— Hienosti. Muista kiittää myös hevosta, opettaja ohjeistaa korokkeeltaan esteratsastajaa.

Kun leiri päättyy ja on aika palata kotiin, jää mieli haikeaksi. Samalla alkaa myös seuraavan kesän odottaminen.

Venäläiset hakevat viisumeja Suomeen kiivaaseen tahtiin.

Suomen pääkonsulaatti Pietarissa on saanut heinäkuussa 36 prosenttia enemmän viisumihakemuksia kuin vuosi sitten.

Pietarin konsulaatin va. asianhoitaja Sebastian Gahnström kertoo, että tilanne on poikkeuksellinen.

– Yleensä viisumihakemusten tahti on hiljentynyt heinäkuussa, Gahnström sanoo.

Tammi–kesäkuussa venäläiset ovat hakeneet 15 prosenttia enemmän viisumeja vuoden takaiseen verrattuna.

Vaikka koko vuoden ja erityisesti heinäkuun viisumihakemusten luvut ovat kovia, huippuvuosien ennätyksestä ollaan vielä kaukana.

Vuonna 2017 viisumihakemusten määrä kasvoi yhteensä 66 prosenttia. Viime vuonna haettiin 550 000 viisumia, ja vuonna 2013 vastaava luku oli 1,2 miljoonaa.

– Odotamme, että viisumihakemusten kasvu tasaantuu kesän edetessä. Uusi ruuhkahuippu odottaa syksyllä, kun venäläiset hakevat viisumeja talvi- ja joululomia varten, Gahnström arvioi.

Edulliset omatoimimatkat houkuttelevat

Syyksi venäläisten matkustusintoon arvellaan ruplan kurssin tasoittumista sekä hienoista vahvistumista. Venäläisten tulojen kehitys on ollut heikkoa, mutta esimerkiksi päivän mittaiset omatoimimatkat ovat riittävän edullisia.

– Ne ovat venäläisille mahdollisia myös siksi, että Suomi on lähellä. Hyvin suuri osa Suomeen suuntautuvista matkoista on nimenomaan päivämatkoja lähialueilta, Gahnström toteaa.

Hänen mukaansa Venäjän talous kasvaa hitaasti eikä sen suhteen ole odotettavissa suurempia muutoksia odotettavissa tulevina vuosina. Venäläisten tulot ovat laskeneet jo viisi vuotta peräkkäin.

– Talouskasvu ja erityisesti tulojen kasvu saattavat näkyä myös viisumitilastoissa, mutta yhteys ei ole suora tai yksiselitteinen, Gahnström muistuttaa.

Venäläiset suosivat myös kaupunkilomia esimerkiksi Helsinkiin. Lisäksi he ovat innostuneet festivaaleista.

– Aktiivimatkailu myös kasvattanut suosiotaan. Ostosmatkailu näyttää kuitenkin edelleen olevan hyvin suosittua, Gahnström kertoo.

Haitta-aineiden, kuten mikromuovien ja lääkejäämien määrät jätevesissä ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin. Mikromuoveja kulkeutuu jätevedenpuhdistamoihin pyykinpesuveden mukana, lääkeaineita taas WC-käyntien kautta.

Monet kunnalliset jätevedenpuhdistamot ovat pian pinteessä, sillä niiden käyttämä puhdistustekniikka on vanhanaikaista. Perinteisesti kunnallisessa jätevedenpuhdistuksessa on käytetty aktiivilieteprosessia, jonka toiminta perustuu painovoimaan.

EU asettaa lähivuosina raja-arvoja tietylle jätevesien haitta-aineille. Vanhaa tekniikkaa käyttävät jätevedenpuhdistamot eivät pysty puhdistamaan jätevesiään niin, että haitta-aineiden määrät pysyisivät raja-arvojen sisällä.

Kalvosuodatuksesta povataan ratkaisua

Uudessa MBR-kalvosuodatustekniikassa käytetään puoliläpäisevää membraania eli kalvoa, jonka läpi jätevesi ajetaan. Kalvo on niin tiheää, etteivät mikromuovit ja lääkeaineet pääse sen läpi.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan membraanisuodatuksella ja hapetuksella jätevesistä voidaan poistaa yli 95 prosenttia haitta-aineista ja ravinteista.

Itä-Suomessa sijaitsevassa Parikkalan kunnassa päätettiin ottaa käyttöön ensimmäisenä Suomen kunnista MBR-tekniikkaan perustuva jätevedenpuhdistamo.

MBR-tekniikkaa hyödynnetään myös Viitasaaren jätevedenpuhdistamossa, minkä lisäksi Mikkeliin on rakenteilla kalvosuodatustekniikkaa käyttävä jätevedenpuhdistamo.

Puhdistettu vesi tasalaatuisempaa

Vuosien suunnittelun ja rakentamisen jälkeen uusi jätevedenpuhdistamo aloitti toimintansa Parikkalassa noin puoli vuotta sitten. Parikkalan kunnan rakennuttamispäällikkö Vesa Bergin mukaan Särkisalmella sijaitseva jätevedenpuhdistamo on yksi Parikkalan kunnan suurimmista investoinneista.

– Jätevedenpuhdistamon kustannusarvio on noin 5 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että siinä pysytään. Taloudelliset loppuselvitykset ovat vielä tekemättä, niiden jälkeen varmistuu tarkka summa.

MBR-tekniikkan toimivuutta kunnallisessa jätevedenpuhdistamossa testattiin yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston (nykyisen Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston) kanssa. Testauksesta saadut hyvät tulokset vaikuttivat päätökseen ottaa tekniikka käyttöön kokoaikaisesti.

– Valtio antoi myös puhdistamon rakentamiseen hyvät tuet, rakennuttamispäällikkö Vesa Berg jatkaa.

Puhdistamon tekniikka vaatii vielä säätämistä, jotta puhdistustuloksesta saadaan paras mahdollinen. Puhdistetun veden laadusta odotetaan erinomaista aiempaan verrattuna.

– Vesi on myös tasalaatuisempaa ja tietysti lääkeaineet ja hormonit poistuvat paremmin.

Kiintoaines hyötykäytetään Kiteellä

Reilun 5 000 asukkaan kunnassa syntyy jätevettä vuosittain yli 120 000 kuutiota. Jäteveden puhdistuksessa syntyvä kiintoaines kuljetetaan Pohjois-Karjalaan Kiteen kaatopaikalle poltettavaksi.

– Kiintoaineesta otetaan syntyvät kaasut talteen ja ne jatkokäytetään lämmön tai sähkön tuottamiseen.

Jätevedenpuhdistamon uusiminen vaikuttaa kunnan asukkaiden jätevesien asiakasmaksuihin.

– Aina kun jätevedenpuhdistamo uusitaan, kustannukset pitää laskea pitemmälle aikavälille. Vielä on kuitenkin vaikea ottaa kantaa, kuinka paljon se maksuihin vaikuttaa.

Venäläisten viisumihakemusten määrän kasvu ei näy vielä eteläkarjalaisten kauppojen myynnissä.

Pietarin konsulaatti on saanut heinäkuussa 36 prosenttia enemmän viisumihakemuksia kuin vuosi sitten. Myös tammi-kesäkuussa venäläiset ovat hakeneet 15 prosenttia enemmän viisumeja vuoden takaiseen verrattuna.

Kauppiaat ovat kuitenkin toiveikkaita. Myynnin kasvu voi näkyä jo alkusyksystä, kun venäläiset lopettelevat kesälomiaan Suomessa.

Sekä Iso-Kristiinan keskuspäällikkö Jukka Nieminen että Etelä-Karjalan Osuuskaupan marketkaupan johtaja Olli Kurppa sanovat, että myynnin kasvu tulee usein hieman myöhässä.

– Toisaalta kävijöiden määrä ja myynnin määrä eivät ole ihan yhtä. Voi olla, että tulee uusia kävijöitä ja ostokset voivat olla pieniä. Viisumihakemusten määrä ei näy välttämättä suoraan myynnissä, Kurppa sanoo.

Ruplan kurssi on tärkein

Eniten myyntiin vaikuttaa aina ruplan kurssin kehittyminen.

– Mitä tahansa muuta mittaria katsotaan, niin ne ovat aina arvailua. Mutta silloin, kun ruplan kurssi on suotuisampi venäläisille, niin silloin aina tapahtuu enemmän. Ja sitä kautta myynti kehittyy, Kurppa kertoo.

Syyksi venäläisten kasvaneeseen intoon matkustaa Suomeen arvellaankin nyt juuri ruplan kurssin hienoista vahvistumista.

Alkuvuonna Etelä-Karjalassa taxfree-kauppa oli alamaissa, mutta kevään mittaan myynti on kuroutunut viime vuoden tasolle.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, Ruokolahdella sijaitsevan jugendlinnan Rantalinnan aktiivinen myynti on lopetettu. Saimaan rannalla sijaitseva, vuonna 1912 valmistunut Rantalinna ehti olla myynnissä vuoden verran.

Hotelliliiketoiminta jugendlinnassa oli osoittautunut vaikeaksi ja linnan pietarilainen omistaja, liikemies Ramis Deberdejev kertoi, että hän haluaa Rantalinnan sijaan keskittyä muihin bisneksiinsä.

Rantalinnan ensimmäinen asukas oli myös venäläinen, prinssi Aleksander Oldenburg.

Jugendlinna alkoi kuitenkin kiinnostaa asiakkaita, sen jälkeen kun linna tuli taas julkisuuteen myynti-ilmoituksen yhteydessä vuosi sitten.

Rantalinnan hotellivastaava Aljona Kähar kertoo käyttöasteen parantuneen, sillä yritykset ovat aktivoituneet järjestämään Rantalinnassa tapahtumia. Kalenteria täyttävät myös yksityisten ihmisten hääjuhlavaraukset.

– Hääjuhlia järjestävät erityisesti suomalaiset, ja erityisesti eteläkarjalaiset parit. Hääjuhlia on myyty jo pitkälle eteenpäin, Kähar kertoo.

Myös venäläisperheet ovat innostuneet varaamaan huoneita aiempaa aktiivisemmin.

– Huoneen hinta on 1 500 euroa yöltä, eli toki se on hieman kallis. Mukaan kuuluu kuitenkin koko hotellin käyttö. Henkilökuntamme on myös paikalla. Saamme tällaisia huonevarauksia juuri erikoistilauksia eli esimerkiksi juhlia varten, Kähar sanoo.

Rantalinna kuuluu niiden arvokiinteistöjen joukkoon, joita varakkaat venäläiset alkoivat ostaa Suomesta kymmenen vuotta sitten. Odotukset olivat korkealla, mutta ruplan romahduksen jälkeen Rantalinna on monien muiden kiinteistöjen ohella kärsinyt vajaakäytöstä.

Kylpylän menestymistä selvitetään

Museoviraston ohjeiden mukaisesti remontoidussa Rantalinnan päärakennuksessa on 13 hotellihuonetta, oleskelutilat ja alakerran ravintola.

Päärakennuksen lisäksi Rantalinnan tontilla sijaitsevat muun muassa entinen tohtorinhuvila, yksityinen kappeli, kaksi rantasaunaa, kesäpaviljonki ja uimalaiturit sekä historiallinen uimahuone.

Rantalinnaan on aiemmin suunniteltu kylpylää ja vanhaa suunnitelmaa ei ole täysin kuopattu. Rantalinnalla on runsaan yhdeksän hehtaarin tontille lupa kylpylälle, joka rakennettaisiin osittain maan alle.

– Päätös kylpylästä tehdään seuraavien parin vuoden kuluessa, kun Rantalinnan suosion jatko selviää, Kähar kertoo.

Rantalinnan omistaja liikemies Ramis Deberdejev osti Rantalinnan vuonna 2008. Deberdejev sanoi jo aiemmin, että jos ostajaa ei löydy, hän olisi valmis toteuttamaan kylpylän itse.

Rantalinnasta on pyydetty kuusi ja puoli miljoonaa euroa. Kulut eivät rajoitu rakennuksen hintaan, sillä esimerkiksi nykyiset öljy- ja sähköjärjestelmät syövät rahaa.

Rakennus ja tilukset ovat edelleen hiljaisessa myynnissä. Ostajaa tavoitellaan erityisesti Venäjältä, mutta myynnillä ei siis ole tässä vaiheessa kiire.

– Voi olla, että Rantalinna jääkin tämän hetkiselle omistajalleen. Haluamme vielä katsoa mahdollisuuksiamme, Rantalinnan hotellivastaava Aljona Kähar sanoo.

Joutsenon Korvenkylässä on vuotanut jätevettä valtatie 6:n viereiseen tekolampeen. Lampi sijaitsee pellolla lähellä Lappeenrannan ja Imatran rajaa.

Puhdistamatonta jätevettä on viime syksystä lähtien valunut yhteensä 13 000 kuutiometriä.

– Puhdistamatonta jätevettä on valunut lampeen noin 50 kuution vuorokausitahdilla kahdeksan kuukauden ajan, vahvistaa Lappeenrannan Energiaverkkojen veden verkostopäällikkö Sami Väisänen.

Ylivuotoa alettiin epäillä lähellä sijaitsevan pumppaamon vuosihuollon yhteydessä. Asia tutkittiin maanantaina ja ylivuodon määrä vahvistettiin tänään perjantaina.

Ylivuodon on aiheuttanut viemäriverkoston tukkeuma, joka on korjattu.

– Tapahtuneen toistumisen ehkäisemiseksi ylivuotoputkeen asennetaan hälytin pikimmiten, sanoo Väisänen.

Vuodon haittoja aletaan selvittää

Korvenkylän vedenottamo sijaitsee noin puolen kilometrin päässä lammesta pohjavesialueella.

Vedenottamon ja lammen välissä on vettä läpäisemätön savikerros, joten vedenotolle ei arvioida aiheutuvan vaaraa.

Väisänen kertoo, että lammesta otetaan sedimenttinäytteitä kuun vaihteessa.

– Harkitsemattomalla näytteenotolla saatetaan aiheuttaa haittaa lammen purkuvesistölle, mikäli vuosien saatossa kapseloitunut pohjasedimentti häiriintyy ja veden virtaus vie sen mukanaan, sanoo Väisänen.

Tehtävien tutkimusten perusteella suunnitellaan tarvittavat kunnostustoimenpiteet. Lampeen päätyneen kiintoaineksen poistaminen on myös harkittava tarkoin samoista syistä.

Lappeenrannan Energiaverkkojen tiedotteen mukaan vuodosta ei ole aiheutunut vaaraa seudun vedenotolle. Vedenottamon vedenlaatua seurataan normaalisti.

Tekolampi ei kuulu kunnallistekniikkaan

Tekolampi on aikoinaan kaivettu Korvenkylän kunnallistekniikan rakentamisen yhteydessä 1960-luvun puolivälissä ja lampeen on ohjattu Korvenkylän asuinalueen jätevedet.

Kunnallisteknisestä käytöstä tekolampi on poistettu vuosia sitten.

Raivoisa painallus, mutta puolillaan oleva hiuslakkapullo ei pihahdakaan. Tavaraa pullossa on, mutta suutin on tukossa. Suuttimen huuhtelu veden alla tai muut vippaskonstit eivät tuota toivottua lopputulosta, joten ei auta muu, kuin hyväksyä väistämätön. Painepakkaus on roskiskamaa, lakkoineen kaikkineen.

Tavallisen kuivajätteen keskelle hiuslakkapullolla ei kuitenkaan ole mitään asiaa.

En tiedä miten hiuslakat yms. kosmetiikka pitäisi kierrättää, siksi joutuvat sekajätteeseen. Pyrin käyttämään tuotteet loppuun, mutta osa aina vanhenee ja menee sisältöineen roskiin. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

– Kuivajätteet päätyvät nykyään poltettavaksi jätevoimaloihin ja siellä ne ovat ihan oikeasti aiheuttaneet räjähdys- ja tulipalovaaratilanteita. Väärin lajitellut aerosolit ovat painepakkauksia. Siellä on sisällä herkästi syttyvää ainetta, kertoo asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvonen Etelä-Karjalan Jätehuollosta.

Jos purkki on täysin tyhjä, voi pullon suuttimen irrottaa muovinkeräykseen ja itse purkin sijoittaa metallinkeräykseen. Hiuslakan lisäksi painepakkauksissa myydään muun muassa deodorantteja, muotovaahtoja ja muita hiustuotteita.

Pakkaus on varmuudella tyhjä, kun purkki ei päästä pihaustakaan painaessa ja hölskyteltäessä.

Miten kosmetiikka kuuluu kierättää?

Selvitimme, miten kosmetiikasta syntyvät jätteet tulee kierrättää. Kysyimme myös kosmetiikan käyttäjiltä, miten tunnollisia kierrättäjiä he ovat.

Vastaukset kerättiin Jodel-viestipalvelun kauneusvinkit-kanavalta. Kanavalla tuhannet kosmetiikkaan ja meikkeihin vihkiytyneet vaihtavat ahkerasti kauneusvinkkejä.

Metallinkeräys: Varmuudella tyhjät metalliset painepakkaukset, pinsetit ja ripsentaivuttimet.

Iholle, mutta ei roskikseen

Kylpyhuoneen kaapista löytyy lukuisia purkkeja, joiden sisältöä läträämme huoletta iholle, hiuksiin ja kynsiin. Moni purkki kuitenkin on käytöstä poiston jälkeen vaarallista jätettä.

Niistä tulee ongelma, josta ei pääse eroon oman taloyhtiön jätekatoksessa. Vaarallinen jäte luokitellaan ihmiselle ja ympäristölle haitalliseksi, ja sellaisia ovat esimerkiksi hiuslakat, partavaahdot, kynsilakat ja hajuvedet.

Aivan vaivatonta vaarallisen jätteen kierrättäminen ei ole, sillä keräyspisteet sijaitsevat useimmiten keskustojen ulkopuolella sijaitsevilla lajitteluasemilla.

Tiedän miten pitää kierrättää ja jos en ole varma, niin etsin tiedon. Pyrin täyttämään tuotteet loppuun ennen kuin osan uutta. Jos jokin tuote ei sovi, annan sen eteenpäin mieluummin kuin heitän pois. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Jotkut kosmetiikkamerkit ja kosmetiikkaa myyvät kaupat ottavat vastaan omien merkkiensä tyhjiä purkkeja, joita vastaan voi saada ilmaistuotteita tai alennusprosentteja. Ainakin Sokos kertoo verkkosivuillaan ottavansa vastaan myös vanhoja hajuvesiä ja kynsilakkoja.

Lajitteluasemalta vaarallinen jäte päätyy poltettavaksi.

― Meiltä ne lähtevät Riihimäelle Fortumille, jossa ne käsitellään erilaisissa käsittelyprosesseissa. Niistä saadaan hyödynnettyä lämpöenergiaa lämmöksi ja sähköksi, kertoo Mari Ilvonen.

Vaarallinen jäte: painepakkaukset, joissa tuotetta on jäljellä, kynsilakat, kynsilakan poistoaine, muotovaahto, hajuvedet.

Onko kierrättämisellä merkitystä?

Kierrättämisen tarkoitus on säästäää ympäristöä ja vähentää myös jätteiden hävittämisestä aiheutuvaa saastetta.

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston jätehuoltojärjestelmien professori Mika Horttanainen on avannut kierrättämistä esimerkiksi Suomen kuvalehden Energiamurros-blogissa. Horttanainen havainnollistaa asiaa nelihenkisen esimerkkiperheen kautta. Hän kertoo, että suomalainen tuottaa vuodessa keskimäärin 12 kiloa metallijätettä ja 39 kiloa muovijätettä vuodessa.

Tiedän miten kierrätetään ja pyrin niin tekemään. Kaappeihin jää kaikenlaista, mutta yritän vähitellen käyttää loppuun. En ole kovin nuuka jonkun rasvan päiväyksistä. Mutta hirveästi on kosmetiikkaa. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Jos nelihenkinen perhe alkaisi kierrättää vuosittain metallijätteensä, säästäisi se kasvihuonepäästöjä saman verran kuin 1 000 kilometriä autolla ajoa. Se tarkoittaa lähes Helsingin ja Saariselän (1 063 kilometriä) välistä etäisyyttä.

― Jos taas sama keskimääräinen perhe saisi mahdollisuuden kierrättää muovijätteensä (noin 39 kiloa per henkilö) muovin valmistukseen, vähentyisivät kasvihuonekaasupäästöt vastaavasti 1 600 kilometrin vuosittaisen ajomatkan verran.

Muovinkeräys: tyhjät ja puhtaat muovipakkaukset, muoviset kannet ja suuttimet.

Muovia, lasia ja muita aineksia

Päivittäiskosmetiikassa on paljon myös tuotteita, jotka hävitetään sekajätteen mukana. Oleellista on usein se, onko tuote tyhjä vai täysi. Tyhjän purkin voi huuhdella ja kierrättää oikeaoppisesti.

Muovinen rasvatuubi kuuluu muovinkeräykseen ja metallikorkki metallinkeräykseen. Puhtaus on tärkeää, sillä likainen tuote voi homehtua, mikä voi vaikuttaa uusiopakkauksen laatuun. Jos kosmetiikkapurkki on hankalasti puhdistettava, on se järkevin viedä kuivajätteeseen.

– Jos kovin paljon alkaa vedellä pesemään, niin se ympäristöhyöty kärsii siitä, sanoo laatu- ja ympäristöpäällikkö Heidi Oksman-Takalo Etelä-Karjalan Jätehuollosta.

Minulla on aina seuraava tuote valmiina, en jotenkin kestä sitä, että jokin tuote on loppu. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Kosmetiikkapakkauksissa käytettävä lasi on useimmiten käsiteltyä opaalilasia, joka ei kuulu normaaliin lasinkeräykseen, vaan kuivajätteeseen.

– Lasipurkeissa harvoin on mitään merkintöjä, mutta sellainen nyrkkisääntö on, että keräykseen kelpaavat elintarvikelasit, joissa on ollut syötävää tai juotavaa. Lasin värillä ei ole merkitystä, Ilvonen sanoo.

Kuivajäte: Ripsivärit, luomivärit, huulipunat ja muut meikit. Peilit, likaiset muovipakkaukset, opaalilasiset pakkaukset, vanupuikot.

Arvokkaita raaka-aineita

Paljon kosmetiikkaa huuhdotaan myös viemäriin. Vaaralliseksi luokiteltavat nesteet, kuten hajuvedet, eivät viemäriin kuulu. Mutta viemäriin päätyy päivittäin saippuaa, meikkiä ja kuorintavoidetta.

Jätevetenä ne kulkevat jätevedenpuhdistamolle, jossa suurimmasta osasta moskasta hankkiudutaan eroon. Ei kuitenkaan kaikesta, sillä edistyneimmätkään tekniikat eivät pysty puhdistamaan kaikkea jätevettä.

Erityistä huolta luonnolle aiheuttavat haitalliset mikromuovit, joita on myös kosmetiikasta. Suomalaisessa kosmetiikassa mikromuovittomuudesta kertoo Joutsenmerkki.

Hiuslakan osalta selvää, muuten menee sekajätteeseen. Pitäisi perehtyä tähän. Käytän tuotteet loppuun. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Mikromuoveja sisältävää kosmetiikaa tullaan tulevaisuudessa myös rajoittamaan. Euroopan kemikaalivirasto ECHA on suunnitellut EU:n laajuista mikromuovien rajoittamista. Rajoitukset tulevat voimaan asteittain.

Kosmetiikan osuus mikromuovien päätymisestä vesistöön on noin prosentin luokkaa kaikesta mikromuovista. Kosmetiikan sisältämän muovin voi tarkistaa kosmetiikan tuoteselosteesta tai erityisten kännykkäsovellusten avulla.

Alan asiantuntijoilla on selvä näkemys siitä, miksi jokaisen pitäisi kierrättää.

― Nykyään jätteet nähdään arvokkaana raaka-aineena. Kone ei koskaan pysty samaan lajittelutasoon kuin ihminen, muistuttaa asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvonen Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Biojäte: Pumpuli. Huomioi kuitenkin, että esimerkiksi pumpuli, jolla on poistettu kynsilakkaa, kuuluu kuivajätteeseen.

Kaappeihin on kerääntynyt ylimääräistä jonkun verran, mutta olen ottanut projektiksi käyttää loppuun tuotteita, enkä osta uutta ennen kuin yksi on loppu. Kierrätys tuntuu vähän vaikealta. Hiuslakan tiedän, HSY:n sivuilla on hyvä haku onneksi. Kauneusvinkit-kanavan käyttäjä

Treenaa kierrättämistä Ylen testillä. Testaa, oletko sinä lajittelun supersankari.

Eteläkarjalaiset yritykset ja yhteisöt ovat omineet Etelä-Karjalan keskussairaalan hyllytetyn lääkärien rekrytointi-ilmoituksen. Ilmoitus leviää sosiaalisessa mediassa.

Muun muassa Lappeenrannan kaupunki, autovuokraamo Hertz, Lehmus Roastery ja Imatran kaupunki ovat ottaneet kohu-ilmoituksen omaan markkinointiinsa.

Yritykset ja yhteisöt ovat yhdistäneet markkinointitoimisto Avidlyn suunnittelemaan ilmoitukseen omat tunnuksensa, ja jakavat ilmoitusta luvan kanssa.

Markkinointitermein ilmiötä kutsutaan sissimarkkinoinniksi. Sille on ominaista nopea toiminta.

Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa sai esimakua kohuilmoitukseen, kun hänen twiittaava tuttavansa muokkasi ilmoituksen uuteen uskoon ja vaihtoi Eksoten tilalle LUT-yliopiston.

Kun Avidlyn operatiivinen johtaja Sanna Rautio antoi ilmoituksen vapaaseen käyttöön, yliopisto iski kiinni.

– Siinä on sellaista positiivista röyhkeyttä, jossa on faktat taustalla, kommentoi Saksa.

Ilmoituksen viesti istuu Saksan mukaan yliopiston kontekstiin kuin nenä päähän.

– Meiltä valmistuneille dippainsseille maksetaan Suomen parasta palkkaa, joten saatoimme ylpeästi kopioida sen pohjan ja lyödä siihen oman logon päälle, sanoo Saksa.

"Yltiöpositiivinen ilmiö"

Lappeenrantalainen Lehmus Roastery jalosti ilmoituksen etiketiksi kahvipakettiin.

Kymmenen pakkauksen erikoiserä vietiin Lappeenrannan kaupungintalolle jo samana päivänä.

Kahvipaketit annetaan lääkäreille, jotka kohuilmoituksen perusteella saadaan töihin Etelä-Karjalan keskussairaalaan.

– Hauska juttu, että kielteinen asia kääntyy myönteiseksi ja siitä syntyy monia tahoja yhdistävä yltiöpositiivinen ilmiö, sanoo Lehmus Roasteryn johtaja Arttu Muukkonen.

Avidlyn operatiivinen johtaja Sanna Rautio on ylen onnellinen hyllytetyn ilmoituksen aiheuttamasta ketjureaktiosta.

–Tarina ja ilmoitukseen sisältyvä viesti ovat koskettaneet voimakkaasti. Ne tukevat kaikkien yhteisiä tavoitteita, sanoo Rautio.

Mitä, jos Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote haluaisikin ottaa hyllyttämänsä ilmoituksen uudelleen käyttöön?

– Se olisi ihana ratkaisu tälle kaikelle, sanoo Rautio.

Jos niin kävisi, palautuisi rekry-ilmoitus yksinoikeudella Eksoten käyttöön.

Mainoksen leviämisestä kertoi ensimmäisenä Markkinointi&Mainonta–lehti.

Kuvauskopteri surraa peltoaukealta korkeuksiin ja lähtee lentämään valmiiksi ohjelmoitua reittiään kuusimetsän yllä Lappeenrannassa. Meneillään on koe, jossa selvitetään, miten tehokkaasti kopterin kameralla pystyy tarkkailemaan kuusimetsiä uhkaavan tuhohyönteisen, kirjanpainajakuoriaisen leviämistä.

Perinteisesti kirjanpainajan leviämistä seurataan kulkemalla metsässä jalan ja kiinnittämällä huomiota puun ulkokuoressa näkyviin kirjanpainajasta kertoviin merkkeihin. Pienenpienet purukasat puunrungolla ovat ensimmäisiä ihmissilmällä nähtäviä varoitusmerkkejä kirjanpainajasta.

Ilmakuvaus on kävellen tehtyyn tarkastukseen verrattuna moninkertaisesti nopeampaa. Kamera myös tunnistaa kirjanpainajan tuhot yksittäisessä puussa, jo ennen kuin ihmissilmä pystyy huomaamaan ensimmäiset merkit.

Kuvauskopteri on varustettu multispektri-kameraksi kutsutulla laitteistolla, joka kuvaa puista heijastuvan valon aallonpituuksia. Yksittäisen puun neulasmassasta näkyy, jos kirjanpainaja on alkanut kuivattaa runkoa.

– Lennätys tämän kuvion yllä kestää viisi minuuttia. Jos lähtee kulkemaan jalkaisin tuonne kuusikkoon ja etsimään niitä haavoittuneita puita, niin kyllähän se kestää paljon paljon pidempään, sanoo harjoittelija Saana Pulkkinen metsäyhtiö Stora Ensosta.

Käyttö yleistyy ehkä jo pian

Stora Enso tekee tänä kesänä ensimmäisiä kokeellisia kuvauslentojaan Suomessa. Yhtiö suunnittelee kehittävänsä ilmakuvauksesta palvelun, jota aletaan tarjota yksityisille metsänomistajille.

– Mitä aiemmin kirjanpainajan iskeytyminen metsikköön pystytään huomaamaan, sitä pienemmiksi metsänomistajan taloudelliset menetykset jäävät, sanoo Stora Enso Metsän ostopäällikkö Jyri Änäkkälä.

Änäkkälä on menetelmän tehokkuuden suhteen toiveikas. Hän arvioi, että kuvauslentoja aletaan käyttää metsänhoidossa yleisesti hyvin pian, ehkä jo vuoden kuluttua.

Metsätalousinsinööriksi opiskelevalle Saana Pulkkiselle Stora Enson kopterikuvaukset ovat opintoihin liittyvä tutkimuskohde ja lopputyön aihe. Hän vertailee Lappeenrannan lähellä Saimaan kanavan varressa sijaitsevassa kuusikossa, miten hyvin ilmasta kuvattu informaatio vastaa todellista tilannetta maastosta käsin arvioituna.

Pulkkinen ja Änäkkälä vakuuttavat, että ohjelman kehittelyssä ollaan jo nyt pitkällä. Kenttäkokeiden perusteella ohjelmaan tehdään pieniä kalibrointeja.

– Ohjelmasta näkyy hyvin heikentyneet puut, ne ikäänkuin loistavat pienten tähtien lailla siinä ohjelmassa, Pulkkinen kuvaa.

Kirjanpainaja kuivattaa puun pystyyn

Kirjanpainajakuoriainen on kuusimetsän pahin tuholainen. Se voi aiheuttaa talousmetsässä merkittävää rahanmenetystä jo yhdessä kesässä.

Tuholaisen mahdollisimman aikainen löytyminen nopeuttaa vaurioituneiden puiden korjaamista pois metsästä niin, ettei kirjanpainaja pääse leviämään puusta toiseen.

Yksittäisen puunrungon kirjanpainaja tuhoaa kokonaan. Se asettuu nakertamaan kuoren alla sijaitsevaa nilakerrosta ja vaurioittaa samalla vesisuonia, joiden tehtävä on kuljettaa nestettä kohti puun latvaa. Puu kuolee pystyyn.

Yleensä kirjanpainaja iskee tuulen kaatamiin runkoihin tai lumen painosta talvella katkenneisiin latvuksiin. Jos kesän sääolosuhteet ovat kirjanpainalle suotuisat ja yksilöitä on todella runsaasti, se siirtyy myös terveisiin puihiin.

– Lämpiminä kesinä kirjanpainaja pystyy tekemään toisenkin sukupolven, ja silloin tuhot voivat tulla merkittäviksi, Jyri Änäkkälä kertoo.

Tänä kesänä kirjanpainajaa on havaittu erittäin paljon Itä-Uudellamaalla ja läntisessä Kymenlaaksossa.

Ilmaston lämpeneminen lisää tuhohyönteisten määrää

Kirjanpainaja hyötyy kuivista ja kuumista kesistä, joten ilmaston lämpenemisen tiedetään lisäävän kirjanpainajatuhoja Suomessa tulevina vuosina.

Stora Enso kokeilee kopterikameraa kirjanpainajan havaitsemisessa parhaillaan myös muualla Euroopassa, missä tuhot ovat Suomeen verrattuna paikoin moninkertaisia.

– Esimerkiksi Tsekissä kirjanpainaja on aiheuttanut todella suuria taloudellisia tappioita metsänomistajille, Änäkkälä kertoo.

.Metsässä tuholaisen tehokkaimpana torjuntakeinona pidetään sen valtaamien puiden kaatamista ja kuljettamista pois. Kirjanpainajaa voidaan tuhotaan myös feromoniansoilla, joilla voidaan jonkin verran vähentää tuhohyönteisen lukumäärää.

Valtatiellä 6 Luumäen Jurvalassa kaksi ihmistä on kuollut jäätyään rekka-auton alle. Onnettomuus tapahtui hieman ennen kahta yöllä, kun henkilöauto pysähtyi valtatiellä ja autosta nousi kaksi ihmistä tielle. Takaa tullut rekka-auto törmäsi heihin sekä pysäköityyn autoon.

Tiellä olleet kaksi ihmistä menehtyivät välittömästi. Lisäksi yksi henkilöautossa sisällä ollut ihminen loukkaantui. Poliisi tutkii asiaa ja tiedottaa lisää sunnuntaina päivästä.

Palomestari Arto Tainan mukaan sää on ollut yön aikana Luumäellä hyvä, ja tie onnettomuuspaikalla on kuiva.

Pelastuslaitokselta kerrotaan, että tiellä on onnettomuuspaikan kohdalla kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan. Onnettomuus sattui Kouvolan suuntaan menevillä kaistoilla. Tie onnettomuuspaikalla on suora.

Kuutostiellä on ollut onnettomuuspaikan kohdalla koko ajan toinen kaista käytössä. Palomestari Taina kertoi hieman ennen neljää aamuyöllä, että myös toinen kaista on saatu auki.

Kouvolan suuntaan kulkeva ajokaista suljettiin kuitenkin vielä uudelleen sunnuntaiaamuna liikenteeltä.

Poliisi epäilee, että viime yönä hieman ennen kello kahta sattunut Luumäen kuolonkolari saattoi johtua välien selvittelystä kesken ajomatkan.

Poliisin tiedotteen mukaan henkilöauto, jossa oli ollut neljä matkustajaa, oli ollut matkalla valtatietä 6 kohti Kouvolaa, kun se oli pysähtynyt Jurvalan kohdalla tien reunaan siten, että auto oli jäänyt osittain ajoradalle. Kolme matkustajaa oli noussut autosta ulos.

Kolmen matkustajan ollessa pysähdyksissä olleen auton takapuolella tai sivulla, heidän takaansa oli tullut rekka ja törmännyt ajoradalla olleisiin ihmisiin.

Törmäyksessä vuonna 1979 syntynyt kymenlaaksolainen nainen ja vuonna 1996 syntynyt kymenlaaksolainen mies kuolivat heti. Kolmas ulkona ollut, vuonna 1982 syntynyt kymenlaaksolainen mies, loukkaantui. Hänen vammansa eivät ole vakavia.

Törmäyshetkellä ainoana henkilönä autossa istunut auton kuljettaja, vuonna 1995 syntynyt kymenlaaksolainen nainen ei loukkaantunut.

Poliisin arvion mukaan pysähtyminen oli mahdollisesti johtunut autossa olleiden erimielisyydestä, jota kolme autossa ollutta oli noussut ulos selvittämään.

Rekkaa ajanutta vuonna 1983 syntynyttä venäläistä miestä epäillään tässä vaiheessa esitutkintaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kahdesta kuolemantuottamuksesta ja vammantuottamuksesta. Alkoholilla ei epäillä olevan osuutta asiaan.

Tapahtuma-aikana oli pimeää, joten poliisi pyrkii esitutkinnassa selvittämään, oliko rekan kuljettajalla ollut ylipäätään mahdollisuuksia havaita ajoradalla olleita henkilöitä.

Lue myös:

Kaksi ihmistä kuoli Luumäellä – nousivat autosta rekan eteen Kuutostiellä

Valtatie 26 on Haminasta Pyhällön kylän kautta Luumäen Taavettiin johtava valtatie. Se on Suomen toiseksi lyhyin valtatieosuus.

46 kilometriä pitkä tie on kuitenkin ollut jo vuosia hankalan reitin maineessa. Tämä käy ilmi myös tieturvallisuusasiantuntijoiden tekemistä onnettomuuskirjauksista.

– Selvityksissä tämä valtatie 26 on noussut esille ongelmallisena tienä. Syynä on tien pienipiirteisyys, mäkisyys, mutkaisuus ja onnettomuushistoria, sanoo Kaakkois-Suomen Ely-keskuksen liikenteenhallinnan asiantuntija Jukka Tamminen.

Vuosien 2014 ja 2018 välillä valtatie 26:lla on sattunut ELY-keskuksen tilastoinnin mukaan 15 loukkaantumiseen johtanutta onnettomuutta ja yksi kuolonkolari.

Lievempiä onnettomuuksia valtatie 26:lla on sattunut neljän viime vuoden aikana yli 60.

– Suhteutettuna nykyisiin liikennemääriin, niin kyllä se on vaarallinen tie varsinkin huonolla keliolosuhteella, Tamminen sanoo.

12 modernia peltipoliisia

Valtatie 26:lla nopeusrajoitus on suurimman osan matkasta 80 kilometriä tunnissa. Muutamassa kohdassa rajoitus on 60 kilometriä tunnissa.

Mutkaisuuden ja mäkisyyden takia tiellä on hyvin vähän ohituspaikkoja, mikä helposti on johtanut autoilijoita tekemään riskiohituksia. Toisinaan vähäinen liikenne puolestaan on houkuttanut autoilijoita ylinopeuksiin.

Nopeuksia hillitsemään valtatie 26 saa 12 uudenlaista modernia nopeusvalvontatolppaa. Tolpat ovat samanlaista uutta teknologiaa kuin kaksi viikkoa sitten Kouvolan Korialla käyttöönotettu moderni nopeusvalvontatolppa.

Uusien tolppien asentaminen valtatie 26:lle alkaa elokuun alkupuolella, ja valmista pitäisi olla vuoden lopussa.

Ammattikuljettaja: 60 nopeusrajoitusalueille tolpat ovat tervetulleita

Valtatie 26 yhdistää valtatiet 7 ja 6, ja se on keskeinen yhteys Etelä-Karjalan puunjalostusteollisuuden sekä Kotkan ja Haminan satamien välillä. Siksi tiellä liikkuu paljon raskasta liikennettä.

Haminalainen ammattikuljettaja Jani Korpela kertoo, että tolpat ovat tarpeellisia 60 kilometrin nopeusrajoitusalueille.

– Haminan Töyteri, Pyhällön kylän alue ja Taavetin alue ovat sellaisia, että siellä tolpat varmasti liikennettä hillitsevät ja ottavat vauhtia pois, Korpela sanoo.

Korpela on ajanut rekka-autolla valtatie 26:tta jo 20 vuoden ajan. Hänen mielestään tie on mainettaan parempi. Korpelan mukaan vuonna 2017 tielle tehty uusi pinnoitus ja viime vuonna valmistuneet kaksi ohituskaistaa ovat sujuvoittaneet liikennettä.

– Se on totta, että valtatie 26:lla ei juurikaan ole ohituspaikkoja, jos kaksi rekkaa ajaa vaikka peräkkäin. Tietysti jokaiselle tielle mahtuu näitä hurjapäitä, jotka tekevät ohituksia.

Korpelan mielestä 12 tolpassa on kuitenkin puolet liikaa. Hänen mukaansa ainakin Heimalan tolpan sijoittaminen vaatii tarkkaa harkintaa.

– Heimalan suoran jälkeen tulee mäki. Jos liikenne hidastaa mäen alla, niin se on täydessä lastissa olevalle täysperävaunulle hankala paikka. Tolpan jälkeen uudelleen kiihdytys mäkeen syö todella paljon polttoainetta, Korpela sanoo.

Korpela huomauttaa, että tolppien tuleminen tielle voi aiheuttaa myös vauhdin jojoilua, kun autoilijat hiljentävät alinopeuteen nopeusvalvontakameran kohdalla.

Kaakkois-Suomen Ely-keskus on otanut tämän asian huomioon. Valtatie 26:lle asennetaan tolppien yhteyteen neljä uutta nopeusrajoituksesta kertovaa merkkiä.

150 uutta tolppaa

Uusia moderneja nopeusvalvontakameroita tulee kovalla vauhdilla Suomen maanteille. Nyt niitä on asennettu jo yli 40. Tolpat ovat Valtatie 6:lla Kouvolan ja Loviisan välillä ja Nelostiellä Jyväskylän ja Heinolan välillä Nelostiellä ja 16 Kuutostiellä Kouvolan ja Loviisan välillä.

Lisäksi yksi uusi kameratolppa on Oulun keskustan vanhan poliisiaseman vieressä ja kaksi Helsingin keskustassa Mechelininkadulla.

Nyt rakennettujen tolppien lisäksi tulee myös liki 150 uutta kameratolppaa.

“Trendi on ollut suotuisa”

Kaakkois-Suomen Ely-keskus, poliisi ja laitevastaava ITM Finland ovat kertoneet, että uusia kapeita peltipoliiseja asennetaan erityisen onnettomuusherkille tieosuuksille.

Tolppien lisääminen on osa Kaakkois-Suomen liikenneturvallisuussuunnitelmaa, johon on kirjattu tavoitteeksi puolittaa liikennekuolemien määrä. Vuonna 2010 liikenteessä menehtyi 18 ihmistä. Viime vuonna vastaava luku oli 10.

– Trendi on viime vuodet ollut suotuisa. Näen että meillä on mahdollisuuus saavuttaa tuo tavoite, Kaakkois-Suomen Ely-keskuksen liikenteenhallinnan asiantuntija Jukka Tamminen sanoo.

Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien ja loukkaantuneiden määrät ovat laskeneet selvästi vuoden 2011 jälkeen. Tätä selittää osaltaan muun muassa mopo-onnettomuuksien määrän vähentyminen. Mopokortin hankkiminen on edellyttänyt sekä teoria- että ajo-opetusta kesästä 2011 lähtien.

Lue seuraavaksi: Poliisi paljasti: Näille teille tulevat uudet 150 superpeltipoliisia

Poliisi on jatkanut sunnuntain vastaisena yönä Luumäellä, valtatie 6:lla sattuneen kuolonkolarin tutkintaa. Onnettomuus sattui Jurvalan kohdalla, jossa neljää ihmistä kuljettanut henkilöauto oli pysähtynyt tien reunaan osittain ajoradalle.

Auton kolme matkustajaa olivat nousseet autosta ja seisoivat pysähdyksissä olleen auton joko takana tai sivulla. Tällöin takaa tullut rekka oli törmännyt näihin tuolloin ajoradalla olleisiin ihmisiin.

Törmäyksessä menehtyivät kymenlaaksolaiset mies ja nainen. Ulkona autosta oli myös kymenlaaksolainen mies, joka loukkaantui lievästi. Auton kuljettajana toiminut nainen ei loukkaantunut onnettomuudessa.

Onnettomuuspaikka on nelikaistainen moottoriliikennetie.

Liikenneturva: Auto kunnolla sivuun, ovi avattava varovasti

Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen ei ota kantaa Luumäen onnettomuuteen, mutta kertoo yleisellä tasolla, miten pitää toimia, jos autoilijan jostain syystä täytyy pysähtyä tien varteen.

Pysähtymispaikka pitäisi ensinnäkin valita aina niin, että auton saa mahdollisimman hyvin pientareen puolelle.

– Ensimmäinen kriittinen paikka on oven avaaminen niin, ettei autosta tule toisten eteen. Poistuttuaan matkustajan tulisi pysytellä siellä pöpelikön puolella. Auton taakse ei kannata jäädä, koska silloin voi peittää auton valoja, kertoo Tarvainen.

Muille autoilijoille tulee ilmaista, että auto on pysähtynyt epätavalliseen paikkaan.

– Mitä erikoisempaan paikkaan pysähtyy, sitä tärkeämpää on tehdä pysähtyminen tiettäväksi muille. Valot kannattaa pitää päällä, joko ajovalot tai hätävilkut. Ja varoituskolmio pitää tietysti asettaa riittävän kauas autosta. Nämä ovat pieniä tekoja, joista syntyy se suuri turvallisuus ja toisaalta väärällä käyttäytymisellä turvattomuus, sanoo Tarvainen.

Ihmistä vaikea havaita

Tarvainen arvioi, että tien reunaan pysäköidyt autot aiheuttavat paljon läheltä piti -tilanteita. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on hänen mukaansa sattunut hyvin harvoin. Selkeä vaaranpaikka on esimerkiksi, kun peräänajoa selvitellään tien päällä. Silloin joku matkustajista saattaa yrittää ohjata liikennettä ja joutua yliajetuksi.

Hyvästä tarkoituksesta huolimatta ohjaaminen kannattaa jättää ammattilaisille. Tarvaisen mukaan ihmiset myös luulevat usein olevansa helpommin havaittavia kuin he todellisuudessa ovat.

– Tiellä liikkujat ovat esimerkiksi tottuneet siihen, että autossa on aina valot päällä. Valotonta autoa onkin vaikea havaita. Auton värikin voi sulautua ympäristöön helposti, samoin omat vaatteet.

Moottoriliikennetiellä nopeudet ovat usein 100 kilometriä tunnissa, joten autoilijalla ei ole edes paljon aikaa väistää tiellä yllättäen olevaa pysähtynyttä ajoneuvoa.

– Ei ajoneuvon tai ihmisen havaitseminen ole aina itsestäänselvää. Oma silmä tottuu valaisemattomaan tiehen ja sen näkee itse hyvin, mutta muut eivät voi nähdä minua. Se on aika yleinen harha, kertoo Anna-Liisa Tarvainen.

Moottoriliikennetielle, kuten myöskään moottoritielle, ei saa autoa pysäköidä eikä autolla saa pysähtyä. Auton saa tarvittaessa pysäköidä vain tien ulkopuolelle eli valkoisten reunaviivojen taakse.

Rekan kuljettajaa kuulusteltu

Poliisi epäilee, että Luumäen onnettomuutta edeltänyt auton pysähtyminen olisi johtunut autossa olleiden erimielisyydestä. Asiaa siirryttiin selvittämään auton ulkopuolelle.

Rekkaa kuljettanutta venäläistä miestä epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kahdesta kuolemantuottamuksesta ja vammantuottamuksesta. Alkoholilla ei epäillä olevan osuutta asiaan.

Tapahtuma-aikana oli pimeää, joten esitutkinnassa pyritään selvittämään, oliko rekan kuljettajalla mahdollisuuksia havaita ajoradalla olleita henkilöitä.

Rikoskomisario Saku Tielinen kertoo, että jos rekankuljettajalla ei ole ollut mahdollisuutta huomata henkilöitä, kyseessä ei olisi tuottamukseen perustuva teko vaan tapaturma. Poliisi on kuulustellut rekan kuljettajaa ja jatkaa tällä viikolla onnettomuudessa mukana olleiden henkilöiden kuulemista.

Lahnasenkosken patosilta Hiitolanjoella on vankkaa tekoa. Kosken pauhu käy korviin kovaa. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, ei tällä patosillalla enää muutaman vuoden kuluttua kävellä. Silta nimittäin puretaan, ja pato sen mukana.

Sama kohtalo odottaa joen kahta muuta patoa. Purettavat padot ovat estäneet äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen nousun Venäjältä Hiitolanjokeen.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö osti jo pari vuotta sitten Hiitolanjoessa olevan Lahnasenkosken voimalaitoksen Vantaan Energialta. Nyt sen haltuun tulevat loput kaksi voimalaitosta eli Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitokset.

Sitova esisopimus Hiitolanjoen Voiman osakekannan omistavan Suomen Pienvoiman ja Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön kesken on allekirjoitettu Lappeenrannassa 19.7.2019.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön aikomuksena on purkaa kaikki kolme voimalaitosta ja padot, jotta koski pääsee kuohumaan jälleen luonnolliseen tilaansa.

Suomeen syntyy siis uusi, merkittävä lohijoki. Vastaavaa luonnonvaraista järvilohikantaa ei löydy mistään muualta Suomesta.

WWF:n arvion mukaan kyseessä on Suomen merkittävin padonpurkuprojekti, johon on päästy lukuisten ihmisten pitkäjänteisellä tiimityöllä ja yhteishengellä.

Betonista valetulla tasanteella seisoo vakavan näköinen mies. Hän on näyttelijä ja kalamies Jasper Pääkkönen, joka viime toukokuussa saapui paikalle junalla Helsingistä.

Rautjärvellä Etelä-Karjalassa virtaava Hiitolanjoki on Pääkköselle tuttu, sillä hän seuraa hyvin aktiivisesti vaelluskalojen elinoloja Suomessa ja tekee kaikkensa edistääkseen niitä.

– Olen tiennyt, että nämä ovat kriittisimpiä patoja uhanalaisten vaelluskalojen kannalta Suomen rajojen sisäpuolella, Pääkkönen sanoo.

Mutta miten Jasper Pääkkönen liittyy asiaan? Vaikka hän esiintyy jutussa, ei tarina oikeastaan kerro hänestä.

Kyse on lukuisten ihmisten tiimityöstä ja yhteishengestä, jolla on saatu aikaan Suomen mittakaavassa hyvin poikkeuksellinen ponnistus. Pääkkösen avulla kerättiin viimeiset puuttuvat tuhatlappuset, joiden avulla koko hanke saatiin vietyä päätökseen.

– Se miten päädyttiin tähän pisteeseen, on outo ja hauska sattuma, Pääkkönen kertoo.

Erittäin uhanalainen järvilohi

Tämä kertomus alkaa oikeastaan 1900-luvun alusta, jolloin Hiitolanjokeen rakennettiin kolme vesivoimalaa. Niiden ansiosta Rautjärven Simpeleellä on voitu valmistaa kartonkia.

Vaikka vesivoimalla on ollut aikanaan osansa Simpeleen talouden- ja teollisuuden kasvussa, on jo pitkään ollut selvää, ettei voimalaitoksia enää tarvita. Hiitolanjoessa olevat pienet vesivoimalat tuottavat Suomen mittakaavassa minimaalisen määrän sähköä, mutta niillä on ollut iso vaikutus luonnolle.

Hiitolanjoki on 53 kilometriä pitkä. Joesta vain kahdeksan kilometriä siitä on Suomen puolella Rautjärvellä. Loput joesta virtaa vapaana Venäjän puolella.

Rautjärvellä alettiin puhua koskien vapauttamisesta ja ennallistamisesta jo vuonna 1998. Tuolloin kunta päätti alkaa kehittää matkailua Laatokan lohen ympärille.

Laatokanlohi on Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Tähän asti sen vaellus Laatokalta Suomeen on tyssännyt Hiitolanjoen padottuun Kangaskoskeen.

Keskimmäinen Lahnasenkoski siirtyi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistukseen Vantaan Energialta jo vuonna 2017, ja viimeisen kahden voimalan kauppaa on järjestelty aktiivisesti viimeiset kaksi vuotta.

Suurin osa voimalakauppojen rahoituksesta on saatu maa- ja metsätalousministeriöltä, mutta varoja kerättiin myös alueen yrityksiltä ja yhdistyksiltä. Kriittisellä hetkellä huomattiin, että yksityisiä lahjoittajia pitäisi löytää rahaa vielä noin 200 000 euron edestä. Hankkeen kokonaiskustannus on noin 3,2 miljoonaa.

Tänä keväänä Jasper Pääkkösen puhelin soi.

Perhokalastajien rahoilla eteenpäin

Jasper Pääkkönen vastasi puhelimeen kesken Spike Leen uuden elokuvan kuvausten Thaimaassa. Puhelimen toisessa päässä oli silloisen asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen erityisvustaja Riku Eskelinen.

Heillä oli Pääkköselle pyyntö: "Auta meitä vapauttamaan Hiitolanjoki". Vaikka Pääkkönen on kiireinen mies, ei hänen tarvinnut pohtia pyyntöä pitkään.

– Minä otin siitä saman tien kopin ja aloin soitella perhokalastusta harrastaville tuttavilleni. Alkoi syntyä sellainen perhokalastajien yya-henki. Käytännössä kaikki, joille soitin, lahjoittivat viisinumeroisen summan rahaa, Pääkkönen kertoo.

Kun ministeriön, paikallisten tahojen ja yksityisten lahjoittajien rahat olivat koossa, lähdettiin kauppaa edistämään. Erityisen suuri avustus tuli erään vakuutusyhtiön johtajalta.

Siinä Pääkkönen joutui laittamaan myös itsensä peliin.

Harrastuksesta elämäntapa

Kalastus on ollut Jasper Pääkkösen tärkein harrastus ja intohimo pikkupojasta asti. Ensimmäinen oma kalastamiseen liittyvä muisto on Helsingin mattolaitureilta.

– Äiti ja isä ovat olleet pesemässä mattoja, ja muistan tosi elävästi sellaisia hetkiä, kun on pitkään tuijottanut sitä punaista kohoa ja se värähtää. Ne oli pikkupoikana ihan mielettömiä elämyksiä, Pääkkönen muistaa.

Myöhemmin kalastuksesta tuli elämäntapa. Jos jokin lehti on vuosien varrella kirjoittanut vesivoimasta, vaelluskaloista tai muusta vastaavasta, on hyvin mahdollista, että toimittajan sähköpostiin on kilahtanut viesti henkilökohtaisesti Pääkköseltä, jolla on ollut aiheeseen lisää sanottavaa.

Voisi kuvitella, että kansainvälistä uraa tekevällä näyttelijällä ei enää olisi sellaiseen aikaa.

– Edelleen lähtee joskus kannanottoja eteenpäin. Nykyään yritän ajoittaa ne vain tarkemmin, Pääkkönen paljastaa.

Jasper Pääkkönen kokee, että hänellä on vastuu nostaa esiin luontoasioita.

– Julkisuuden henkilönä minulla on suoranainen vastuu puhua itselleni tärkeistä asioista, joilla on jotain muutakin merkitystä kuin edistää omaa asiaani. Mä pyrin mieluummin edistämään jotain tärkeämpää, tässä tapauksessa suomalaista luontoa, Pääkkönen kertoo.

Pääkkönen on itse myös yksi niistä lahjoittajista, jotka auttoivat vapauttamaan Hiitolanjoen.

25 000 euron lahjoitus

Jasper Pääkkönen miettii hetken, kun häneltä kysyy lahjoitussummasta.

– Ei kai se mikään salaisuus ole. Lahjoitin 25 000 euroa.

Pääkkönen joutui päättämään lahjoitussummansa nopealla aikataululla. Hänen perhokalastusta harrastava tuttunsa – suomalainen vakuutuspomo – oli asian kuultuaan heittänyt hänelle vastapallon.

– Hän lupasi lahjoittaa tuplana sen, minkä minä lahjoitan. Mun piti silti istumalta päättää, mikä se mun oma lahjoitus on. Piti miettiä oma kipuraja, että saa maksimoitua kokonaislahjoituksen, Pääkkönen kertoo.

Siltä istumalta koossa oli yhteensä 75 000 euroa.

Suomen merkittävin järvilohijoki

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö tulee kaupan jälkeen omistamaan kaikki kolme Hiitolanjoen koskea, kun se hankkii itselleen Kangaskosken ja ylempänä toimivien Lahnasenkosken ja Ritakosken vesivoimalat. Virkistysaluesäätiön pääasiallisia rahoittajia ovat Etelä-Karjalan kunnat ja kaupungit sekä Etelä-Karjalan liitto.

Patokauppoja on hierottu julkisuudelta piilossa ja kaupanteko on ollut hyvin herkkää. Varpaillaan on jouduttu olemaan, ja papereiden allekirjoittamisen eteen on taisteltu pitkään.

Tie on ollut mutkikas ja takapakkeja on tullut. Ennen ostamisaikeitakin väännettiin pitkään kalateiden rakentamisesta. Pitkittyneeseen viimeistelyvaiheeseen oman lisänsä toivat eduskuntavaalit ja uuden hallituksen neuvottelut.

Pääkkönen ja muut vieraat tutustuivat koskeen viime toukokuussa. Silloin kauppojen piti olla allekirjoitusta vaille valmiit, kunnes jotain tapahtui jälleen.

Tänään 23. heinäkuuta 2019 kauppoja yrittäneet tahot voivat vihdoin huokaista helpotuksesta, sillä kaupoista on vihdoin olemassa esisopimus.

Yhteisellä asialla

Koskien palauttaminen luonnontilaan alkoi haaveesta ja muuttui ajan saatossa mahdollisuudeksi. Se on ollut Rautjärven seudulla yhteistyötä ja viestijuoksua. Kun yhdeltä ovat voimat loppuneet, on joku toinen jaksanut uskoa ja kannatella.

Asia on ollut paikallisesti esillä jo 21 vuotta, ja siinä ovat olleet vetureina kunta, yhdistykset ja muut aktiivit. Kun maali vihdoin häämöttää, tuntuu se yhteiseltä työvoitolta.

– Kiitos kunnan päättäjille, että he ovat uskoneet koko tämän ajan tämän ajatuksen eteenpäin viemiseen, koska joltain olisi voinut uskokin loppua, kiteyttää Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttila.

Nyt ilmassa on paitsi intoa ja kiitollisuutta, myös pientä haikeutta.

– Nämä voimalaitokset ovat mahdollistaneet Simpeleellä kartonkituotannon. Mutta kaikki ovat ymmärtäneet, että aika on ajanut ohi ja luontoarvot voidaan palauttaa. Sillä on loppujen lopuksi suurempi merkitys, sanoo Anttila.

Patokauppojen myötä Hiitolanjoella alkaa koskien ennallistaminen. Vaikka Hiitolanjoki virtaa Suomen puolella vain kahdeksan kilometrin matkan, on kyse ainutlaatuisesti hankkeesta. Suomessa koskien ennallistamista ei ole monessakaan paikassa tehty.

Työn pitäisi valmistua vuoteen 2024 mennessä. Päämääriä on useita.

Yksi on tietysti luontoarvojen palauttaminen ja Laatokan järvilohikannan vahvistaminen. Sen osalta työ tapahtuu verrattain nopeasti. Kalat lisääntyvät tehokkaasti, kun niille antaa mahdollisuuden.

Lohet ovat jo nyt uineet alimmalle voimalaitokselle, joten lisääntymisalue moninkertaistuu jatkossa. Muutaman vuoden lohi viettää joessa poikasena, minkä jälkeen se palaa Laatokkaan kasvamaan.

Muutaman vuoden päästä lohet tulevat sukukypsinä takaisin Hiitolanjokeen. Alle kymmenessä vuodessa Hiitolanjoessa voi siis olla jo elinvoimainen kalakanta.

Toinen oleellinen asia on Rautjärven alueen matkailutoiminnan kehittäminen. Alkuun kalastus tulee olemaan hyvin tiukasti säädeltyä lohikannan uhanalaisuuden vuoksi, mutta sen vahvistuessa kalastusmatkailua voidaan lisätä. Poikastuotanto on tähän saakka keskittynyt Venäjän puolelle, mutta sen odotetaan kaksinkertaistuvan. Lisäksi se tuo huomattavan määrän nousulohia ja taimenia.

Hiitolanjoesta toivotaan Suomen merkittävintä järvilohijokea.

Luonto on henkireikä

Vaikka Jasper Pääkkönen on jo tuonut peliin runsaasti yksityistä rahoitusta, kertoo hän miettineensä matkalla myös joukkorahoituskampanjaa, jolla tuloja saataisiin lisää alueen kehittämiseen.

On selvää, että Pääkkönen puhuu asioista intohimolla. Lohet ja niiden elinolot ovat hänelle sydämen asia.

– Äsken olimme katselemassa jokivartta. Pelkästään se tunne, että on vapa kädessä ja saa heitellä sitä, ja sen rakkaan harrastuksen parissa puuhaaminen, vei yhtäkkiä kaikki ajatukset pois. Kyllä luonto on eräänlainen henkireikä.

Kun Pääkkönen havainnollistaa perhovavan heittoa, koko olemus sulaa. Jäykkä kehonkieli vapautuu ja kasvoille leviää leveä hymy. Muutosta ei voi mitenkään olla huomaamatta.

Yksi Pääkkösen tulevista työprojekteista liittyy myös lohiin ja jokiin. Siinä käydään läpi muun muassa Kemijoen historiaa ja kalastetaan Venäjän puolella. Venäjällä siksi, ettei se Suomessa ole Pääkkösen mukaan mahdollista. Venäjällä lohta suojellaan Pääkkösen mukaan enemmän.

– Nyt kun kansainvälisiä töitä on ollut leffojen ja tv-sarjojen saralla, niin totta kai toivon, että voisin puhua näistä samoista asioista laajemmalle yleisölle, Pääkkönen sanoo.

Juttua varten on haastateltu Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttilaa, WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhusta, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja Hanna Ollikaista ja Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Matti Vaittista.

Juttua muokattu 23.7.2019 kello 14.00: Täsmennetty Jasper Pääkkösen roolia rahoituksessa.

Poliisi on edistynyt Luumäellä sunnuntain vastaisena yönä tapahtuneen kuolonkolarin tutkinnassa. Kymenlaaksolaiset mies ja nainen menehtyivät jäätyään rekan alle valtatie 6:lla Jurvalan kohdalla.

Poliisin mukaan on selvää, että onnettomuudessa menehtyneet olivat seisseet onnettomuushetkellä ajoradalla. Poliisi epäilee, että henkilöt olivat poistuneet autosta selvittelemään jotakin erimielisyyttä.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Saku Tielinen arvioi tapaukseen liittyvien kuulustelujen vievän vielä viikkoja. Asianosaisten lisäksi kuullaan paikalle myöhemmin tulleita henkilöitä.

Rekan venäläinen kuljettaja on kertonut poliisille kuulusteluissa, että hän ei nähnyt ihmisiä pimeällä tiellä, eikä ehtinyt väistää tai jarruttaa tilanteessa.

Tielisen mukaan kuskin mahdollisuuksia havaita autoa tai ihmisiä kolaripaikalla saatetaan vielä selvittää jonkinlaisella rekonstruktiolla myöhemmin.

Kuskia epäillään edelleen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kahdesta kuolemantuottamuksesta ja vammantuottamuksesta. Alkoholilla ei epäillä olevan osuutta asiaan.

Osittain ajoradalle pysäköidyn auton ulkopuolella oli myös kolmas henkilö, joka loukkaantui onnettomuudessa lievästi. Auton kuljettaja ei loukkaantunut.

Kaakkois-Suomen poliisi on jatkanut Luumäellä kahden ihmisen kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkintaa.

Henkilöautoa kuljettaneen naisen ja onnettomuudessa loukkaantuneen miehen kuulustelut jatkuvat mahdollisesti vielä ensi viikolla. Poliisi epäilee heitä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Rekkaa kuljettanut venäläismies on päässyt jatkamaan matkaansa.

– Häntä ei epäillä tahallisesta rikoksesta, sanoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Saku Tielinen.

Henkilöauto pysäytettiin osittain ajoradalle

Onnettomuus sattui sunnuntain vastaisena yönä Kuutostiellä Luumäen Jurvalan kohdalla. Kymenlaaksolaisseurueen henkilöauto oli pysähtynyt tien laitaan osittain ajoradalle.

Autosta oli noussut pois kolme ihmistä. Poliisi epäilee, että henkilöt olivat poistuneet autosta selvittelemään erimielisyyttä.

Autosta pois nousseista kaksi kuoli, kun rekka törmäsi heihin sekä henkilöautoon. Menehtyneet olivat seisseet ajoradalla. Onnettomuudessa menehtyivät mies ja nainen.

Kolmas ulkona ollut henkilö loukkaantui. Henkilöauton kuljettaja oli onnettomuuden sattuessa autossa. Hän ei loukkaantunut.

Poliisi: onnettomuustilanteesta saatetaan tehdä havainnollistava video

Rekkakuskia epäillään kahdesta kuolemantuottamuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta.

Rekan kuljettaja on kertonut poliisille, että hän ei nähnyt ihmisiä pimeällä tiellä, eikä ehtinyt väistää tai jarruttaa tilanteessa.

Onnettomuustilanteen rekonstruktiota Tielisen mukaan tuskin tehdään. Tarvittaessa saatetaan tehdä tilannetta havainnollistava video.

Poliisi on kutsunut kuulusteltaviksi myös henkilöauton ohi ennen onnettomuutta ajaneita ja onnettomuuspaikalle pysähtyneitä ihmisiä.

Pahvilaatikon uumenista kuuluu vaimeaa tuhinaa ja kuivien lehtien rapinaa. Kun metallisesta verkosta tehtyyn häkkiin lasketaan ruokakulho, laatikosta työntyy varovasti esiin pieni nenä ja piikikäs keho.

Lappeenrantalaisen omakotitalon pihapiirissä asustelee yhteensä 11 orpoa siilinpoikasta. Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen kertoo, että siilit ovat löytyneet Lappeenrannasta ja naapurikaupungista Imatralta.

– Poikaset otettiin hoitoon, koska joidenkin emot ovat jääneet auton alle tai niille on sattunut jokin muu tapaturma. Muutamien poikasten sisarukset olivat jo kuolleet.

Siilit eivät tarvitse lässytystä

Noin 100 gramman painoiset siilinpoikaset vaativat ympärivuorokautista huolenpitoa. Nousiainen punnitsee poikaset aamuisin ja tehotarkkailussa olevat potilaat aina ruokailun jälkeen varmistaakseen kaikkien yksilöiden tasaisen painon lisääntymisen.

– Siilit ovat yöeläimiä, mutta pienillä poikasilla ei ole vielä käsitystä lajityypillisestä käyttäytymisestä. Jossain vaiheessa ne alkavat siirtyä syömään yöaikaan.

Siilejä ruokitaankin aina tarpeen mukaan. Pienimpiä poikasia ruokitaan kissojen äidinmaidonkorvikkeella, isoimpia kiinteällä ruualla. Pahimmassa tapauksessa Mirkka Nousiainen on joutunut nesteyttämään siilejä ihon alle.

– Siilien tilanne saattaa muuttua nopeasti. Jos vain nopeasti katsoo, että kaikki syövät ruokaa, saattaa yksi poikasista olla syömättä koko päivän.

Siilejä on Nousiaisen mukaan aina käsiteltävä hanskat kädessä, koska siileissä voi olla tauteja, esimerkiksi salmonellaa. Nousiainen käsittelee poikasia kuitenkin mahdollisimman vähän, etteivät ne tottuisi ihmiseen liikaa.

– En esimerkiksi lässytä tai muutenkaan puhu niille. Siilit eivät ole esittelyeläimiä tai lemmikkejä ollenkaan. Isommat siilit menevätkin kerälle tai sähisevät, kun niitä yrittää koskea.

Häkkien paikkaa Nousiainen vaihtaa usein, etteivät siilit joudu elämään ulosteiden keskellä.

Ääriolosuhteet ovat siileille epäsuotuisia

Pienin siili, joka eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiaiselle tuotiin hoitoon, painoi vaivaiset 81 grammaa. Luonnonvaraisen siilin ihannepaino olisi noin 300–400 grammaa.

– Kunhan siilit painavat tämän verran, ne vapautetaan takaisin luontoon. Toki sääolosuhteidenkin pitää olla suotuisat eli hirmuisen kylmällä tai kuumalla siilejä ei palauteta luontoon.

Luonnonsuojelulaki määrää palauttamaan siilit sen kunnan alueelle, josta ne on löydettykin. Siilit ovat taajama-alueen eläimiä, joten orvot siilinpoikasetkin palautetaan ihmisten pihapiiriin. Nousiainen on myös itse määrittänyt siilien palautusalueelle kriteerejä.

– Ihmisen, jonka pihapiiriiin siilit lasketaan, täytyy tehdä niille talvipesä ja tukiruokkia niitä koko syksyn ajan.

Orvot siilinpoikaset eivät ole tavallinen, jokakesäinen ongelma.

– Olen hoitanut luonnoneläimiä kuuden vuoden ajan. Tämä on ensimmäinen kesä, kun minulla on ylipäänsä hoidossa siilinpoikasia.

Nousiaisen mukaan osasyyllinen siilien tukalaan tilanteeseen on ääriolosuhteiden yleistyminen. Liian kuuma tai liian kylmä ilma on siileille epäsuotuisa.

– Toisaalta ihmiset ovat nyt entistä tietoisempia ja kiinnittävät siileihin enemmän huomiota ja ilmoittavat apua tarvitsevista yksilöistä.

Suomen siilikanta vähentymässä

Luonnossa siiliemo synnyttää yleensä yhden poikueen vuodessa. Kesäkuun puolivälin aikaan syntyvässä poikueessa on keskimäärin viisi poikasta. Emo imettää poikasia 4–6 viikkoa, joten poikaset vieroittuvat yleensä heinäkuun puolivälin aikaan.

Korkeasaaren villieläinsairaalan eläintenhoitaja Laura Pullin mukaan kuluva kesä ei ole "vuosisadan siilikesä".

– Meilläkin on Korkeasaaressa hoidossa kymmeniä orpoja siilinpoikasia, mutta ei niin paljon kuin joskus aikaisempina kesinä.

Korkeasaaressakin arvellaan, että Suomen siilinkanta on vähenemässä. Siilikannan kokoa on vaikea arvioida, koska luonnonvaraisten siilien määrää ei ole laskettu.

– Kannan vähentymiseen on monia syitä. Lisääntynyt liikenne lisää siilien kuolemia ja ryteikköiset pihat, joissa siilit viihtyvät, ovat vähentyneet. Myös erilaiset taudit kuten keuhkomadot tappavat siilejä.

Suurin siilipopulaatiota verottava tekijä ovat leudot talvet.

– Jos lumi sulaa ja vettä pääsee siilin talvipesään, siilin talvihorros menee pilalle.

Pulli neuvoo toimimaan yksin harhailevien siilinpoikasten kanssa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

– Kämmenelle mahtuva, nuupottava ja paikallaan kyhjöttävä siili kannattaa viedä sisään lämpimään paikkaan. Raatokärpäset munivat nopeasti siileihin, ja jos ne pääsevät kuoriutumaan, silloin on jo liian myöhäistä.

Muita luonnoneläimiä voi seurata rauhassa muutaman päivän ajan.

– Aina kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntijaan, esimerkiksi eläinsuojeluneuvojaan tai eläinlääkäriin. Eläintä ei saa ottaa laatikkoon ja viedä kotiin ja soittaa vasta sitten, se on lainvastaista, kertoo Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen.

Loukkaantuneen eläimen kohtaamiseen ei ole olemassa yleispäteviä ohjeita tai sääntöjä. Jokainen tilanne pitää selvittää erikseen.

– Laki kuitenkin velvoittaa jokaista puuttumaan, jos näkee loukkaantuneen eläimen, lemmikin tai luonnoneläimen. Jos ei itse pysty toimimaan, kannattaa aina soittaa asiantuntijalle.

Nousiaisen mukaan kuitenkin hyvin usein ihmisellä on suurempi hätä eläimestä kuin eläimellä itsellään.

Lue seuraavaksi: 82-vuotias haluaa pelastaa siilit ja rakensi niille oman asuinalueen – jokaisella on nyt oma kaksio

Lihottavien elintarvikkeiden ankarampaa verotusta on Suomessa harkittu jo pitkään. Syynä on suomalaisten kasvava ylipaino.

Maailman terveysjärjestö WHO kertoi jo kolme vuotta sitten, että jos sokeristen virvoitusjuomien hinta nousisi 20 prosenttia, niiden kulutus vähenisi vastaavasti 20 prosenttia.

Viimeksi pari viikkoa sitten lihavuuden syihin erikoistunut lääkäri Pertti Mustajoki ehdotti Helsingin Sanomissa suurempaa veroa esimerkiksi makeisille ja perunalastuille.

– Lihavuuden torjuntaan on ryhdyttävä myös Suomessa, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus parempaan elämään. Lihottavien elintarvikkeiden kulutuksen vähentäminen ­verotuksella ja säädöksillä ei maksa mitään. Päinvastoin, viisailla verotusratkaisuilla valtion tulot saattavat kasvaa. Ajan mittaan lihavuus­sairauksien väheneminen keventäisi terveydenhuoltomme kuluja, kirjoitti Mustajoki.

Mustajoki sai ehdotuksensa puolelle nopeasti muitakin alan asiantuntijoita. Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön professori ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) lihavuuskeskuksen ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kommentoi Helsingin Sanomille, että poliittiset päättäjät ovat liian pitkään vetkutelleet ison asian kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2017 suomalaisista miehistä vähintään ylipainoisia eli vähintään lievästi lihavia oli 71,9 %. Naisten vastaava luku on 63,2 %.

Vallen pariskunta: Ruuan halvennus ja ilmaiset kuntotestit

Lappeenrantalaisella Vallen pariskunnalla on kosolti kokemusta ylipainosta ja laihduttamisesta. Perheen isä Marko Valle kertoo, että on painoindeksin mukaan tällä hetkellä sairaalloisen lihava. Se tarkoittaa, että hänen painoindeksinsä on yli 40, kun normaalipainoisen ihmisen painoindeksi on 18,5–25.

– Ihannepainoni olisi painoindeksin mukaan 65 kiloa. Painan kuitenkin nyt yli 100 kiloa.

Marko Valle ei ole huolissaan omasta painostaan. Hän sanoo, ettei paino ole aiheuttanut hänelle terveyshaittoja. Syyt omaan ylipainoon on helppo luetella.

– Liiallinen ruuan syöminen ja liian vähäinen aktiivisuus. Pystyn halutessani tekemään asialle paljonkin. Paino on vuosien aikana jojoillut alle 70 kilosta 120 kiloon.

Vaimo Suvi-Karoliina Valle on hyvin tietoinen siitä, millainen merkitys ruokavaliolla on ihmisen painoon ja hyvinvointiin.

– Se ratkaisee, mitä ihminen tekee arkena, kun hakee lapset tarhasta ja mennään kotiin. Toinen tärkeä asia on välipalojen merkitys aikuiselle ihmiselle. Siitä ei voi puhua liikaa.

Miten Vallen pariskunta pysäyttäisi suomalaisten lihomisen?

– Ei ainakaan verotuksella! Meitä verotetaan tarpeeksi jo muutenkin. Hyvätuloiset ihmiset eivät ole niin ylipainoisia, koska heillä on varaa tehdä erilaisia valintoja ruuan suhteen. Nämä veronkorotukset napsahtaisivat juuri keskituloisten alapuolelle, perustelee Marko Valle.

Vaimo Suvi-Karoliina Valle ei ole yhtä kielteisellä kannalla lihottavan ruuan haittaverosta. Mutta hän sanoo, että terveellisten elintarvikkeiden hintaa tulisi samaan aikaan laskea.

– Jos voisin samalla rahalla ostaa terveellisempää, niin tietenkin tekisin niin. Pähkinöiden kilohointa on irtomyynnissä 17 euroa ja irtokarkkien 5 euroa.

Suvi-Karoliina Valle kritisoi myös herkkujen tyrkyttämistä ihmisille.

– Miksi kassoilla on karkkia, eikä vaikka naposteluporkkanoita? Monia terveellisiä naposteltavia täytyy ihan etsimällä etsiä kasvishyllyjen kätköistä.

Pähkinöiden kilohointa on irtomyynnissä 17 euroa ja irtokarkkien 5 euroa. Suvi-Karoliina Valle

Marko Valle ehdottaa, että ihmisille tulisi tarjota ilmaisia kuntotestejä ja sekä kehonkoostumusmittauksia, joissa selvitetään rasvan ja lihasmassan määrää kehossa.

– Ihmiset havahtuisivat oikeasti, että mikä se oma tilanne on. Yhteiskunnan pitäisi tulla siinä vastaan.

Lihavuuskeskustelussa tikun nokkaan on nostettu myös hotellien ja risteilylaivojen runsaat buffet-pöydät. Lääkäri Olavi Ylikorkala kirjoitti Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että on hengenvaarallista ahtaa sisäänsä hotellien tarjoamia lounaan veroisia aamupaloja. Marko Vallella on tähän ratkaisu.

– Laitetaan hinta annoksen painon mukaan. Muutaman kerran kun ihminen syö 30 euron arvoisen lihapulla-annoksen, niin varmasti annos pienenee.

Liikunta-alan yrittäjä: Lisää aikaa ja osaamista terveydenhuoltoon

Liikunnanohjaaja Pauliina Käiväräisellä on laaja kokemus liikunnasta ja urheilusta. Hän on aiemmin toiminut esimerkiksi terveyskeskuksen liikuntaneuvojana, ja nykyään hänellä on oma kuntosaliyritys sekä fitnessurheilun valmennustiimi. Käiväräinen törmää ylipainoon työssään usein niin, että ihmiset ottavat häneen yhteyttä ja kertovat tarvitsevansa apua laihtumiseen.

Hän ei kuitenkaan usko kuureihin tai edes pelkkään kovaan treeniin.

– Kokonaisuuden ymmärtäminen! Ihmisen tulee tietää, mitä hän jaksaa ja pystyy tekemään. Ammattilaisen tulee tarjota tukea arjen ratkaisuihin ja antaa neuvoja esimerkiksi uneen ja stressin hallintaan.

Miten suomalaisten ylipaino saataisiin kuriin?

Suomalaisten lisääntynyt ylipaino ei Pauliina Käiväräisen mukaan johdu suinkaan tietämättömyydestä. Hän uskoo, että lihavuus on seurausta jostakin muusta ongelmasta. Niihin pitäisi päästä käsiksi.

– En ole koululääketieteen demonisoija, mutta kyllä siellä on töitä tehtävänä sen suhteen, miten ylipainoisia ihmisiä kohdataan. Sen tulee olla jotakin muuta, kuin että annetaan paperi käteen, että tämän verran tulee liikkua.

Ylipainoisen ihmisen avun hakeminen voi Käiväräisen mukaan päättyä yhteen huonoon kohtaamiseen.

– Luottamus menee. Se on erityisen haitallista siksi, että juuri esimerkiksi julkisen terveydenhuollon pitäisi auttaa ihmisiä.

Käiväräinen peräänkuuluttaa terveydenhuoltoon lisää aikaa ja osaamista.

– Liikuntaneuvojan työssä huomasin, että monelle oli jo iso juttu, että joku kuunteli. Voisi myös kysyä, että onko esimerkiksi lääkäri oikea ihminen antamaan liikuntaan liittyviä ohjeistuksia vai sopisiko siihen työhön paremmin liikunnan ammattilainen.

Epäterveellisen ruuan haittavero ei Käiväräiseltä saa kannatusta.

– Lasketaan ennemmin sen terveellisen ruuan hintaa.

Ravitsemusterapeutti: Kaupan hyllyt tulisi järjestellä uudelleen

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten ravitsemusterapeutti Jonna Alhosen vastaanotolle tulevista asiakkaista noin joka toinen hakee apua ylipainoon. Ikäryhmistä suurin on 10–20-vuotiaat lapset ja nuoret.

Syitä suomalaisten lihomiselle on monia, mutta yhtenä asiana Alhonen nostaa esiin elintarvikkeiden runsauden.

– Haasteena on se, että koko elämä on yhtä buffet-pöytää. Tämä näkyy kaupoissa siinä, kuinka monta hyllymetriä on myynnissä makeita ja suolaisia naposteltavia verrattuna terveellisiin vaihtoehtoihin.

Ravitsemusterapeutti Jonna Alhosen asiakkaiden onnistumisia ei mitata pelkästään vaa`alla. Kasvisten, hedelmien ja marjojen lisääminen uutena asiana ruokavalioon vaikuttaa ajan myötä positiivisesti.

– Joskus onnistuminen voi olla sitä, että paino enää nouse, vaan pysyy ennallaan. Tai että asiakkaan syömisrytmi saadaan kohdalleen.

Miten ravitsemusterapeutti laihduttaisi suomalaisia?

Ravitsemusterapeutti Jonna Alhosen asiakkaiden liikapainon syitä ovat usein väsymys, uupumus, sairaus tai vääränlainen ruokailurytmi. Lasten ylipaino johtuu usein perheen ruokailutottumuksista. Osa ylipainoisista saattaa Alhosen mukaan turhaan vältellä esimerkiksi viljatuotteita, eivätkä näin saa tarpeeksi kuituja.

Yhden ongelman muodostavat makeat juomat.

– Ne ovat ongelmallisia, koska eivät tuo kylläisyyttä.

Makeiden juomien tuomista ongelmista huolimatta Alhonen ei usko, että pelkästään erilaiset haittaverot ratkaisisivat suomalaisten ylipaino-ongelmia. Hänen mukaansa asian ratkaisemiseksi tarvitaan isompia muutoksia. Alhonen kertoo niin sanotuista tuuppaus-toimenpiteistä, jossa kieltojen ja rangaistusten sijaan ihmisiä ohjaillaan kohti parempia valintoja.

– Eli miten saataisiin ne terveelliset valinnat houkuttelevimmiksi ja niiden valitseminen helpommaksi. Että ihminen valitsisi linjastosta herkullisen näköisiä ja kauniisti esillä olevia kasviksia.

Ravitsemusterapeutti muuttaisi myös kauppojen hyllyjen sijoittelua.

– Makeiset voisi olla maitohyllyn paikalla, että sen hyllyn ohi ei aina tarvitsisi edes mennä.

Lue seuraavaksi: "Liikuntaneuvoja vei minut kädestä pitäen lenkille" – suomalaiset saavat liian vähän hyväksi havaittua elintapaneuvontaa

Me suomalaiset väitämme tietävämme saunasta kaiken. Kuitenkaan ei ole olemassa oikeaa vastausta siihen, mikä on oikea saunalämpötila tai onko sähkökiuas parempi kuin puulämmitteinen kiuas.

Monesta muusta sauna-asiasta onkin sitten tarkat oikeat vastaukset.

Nyt on oikea hetki asettua tekemään Saunapäivän Saunavisa. 15 kysymyksen avulla selvität, oletko kaikkien aikojen saunanero.

Onnea matkaan. Visa alkaa tästä:

Olet nyt saanut Saunavisan tehtyä. Jos meni huonosti, tee se uudelleen. Jos pärjäsit hyvin, suuret onnittelut vielä kerran.

Muista haastaa myös ystäväsi mukaan saunatiedon kiehtovaan maailmaan.

Tänään on Ylen Saunapäivä

Tänään lauantaina 27.7.2019 vietetään Ylen Saunapäivää, joka huipentuu koko Suomen yhteiseen löylyttelyyn. Luvassa on kahden tunnin suora tv-lähetys ja yli 24 tunnin suora radiolähetys.

Yle TV1:ssä kello 19.30 alkavassa lähetyksessä nähdään, miten Saunapäivää vietetään eri puolilla Suomea. Pääpaikkana ovat Tampereen Ratinanniemi ja Helsingin Sompasauna, joiden lisäksi lähetyksessä liikutaan muun muassa suolentopallon MM-kisoissa Haukivuorella, Jämsän saunakylässä, Oulun Qstockissa, Mikkelissä, Jyväskylässä sekä Tankavaaralla kullankaivajien saunalla.

Lähetyksen välissä kello 20.30 on uutiset ja Urheiluruutu, mutta sen jälkeen Saunapäivän vietto jatkuu ensistä hikisempänä kello 21.15–22.15.

Yle Radio Suomi juhlistaa Saunapäivää huikealla 24 tunnin lähetyksellä, jossa saunotaan ympäri Suomea – jokaiselta Radio Suomen alueelta tulee noin tunnin verran lähetystä Saunapäivänä.

Saunapäivän nettisivuilla yle.fi/saunapaiva voi tutustua karttaan, josta löytyy satoja Saunapäivänä avoimia saunoja ympäri Suomea!

Nettisivujen Löylymittariin voi ilmoittaa päivän aikana omat saunomiskertansa ja seurata, kuinka moni muu suomalainen saunoo ja mikä on Suomen kuumin kunta!

Mukavaa ja hikistä Saunapäivää ihan kaikille!

“Hei! Pohjois-Karjalan porukoiden mielestä sinä olet potentiaalinen paluumuuttaja.

Otan osaa! Vitsi vitsi!”

Näin alkoi kutsukirje.

Lähettäjä oli Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Sonja Päivinen sai sen silloiseen kotiinsa vantaalaisessa lähiössä.

Pian tuli toinen kirje. Nyt Pohjois-Karjalan kotikunnalta Kiteeltä.

Viesti molemmissa kirjeissä oli sama.

"Muuta takaisin Pohjois-Karjalaan. Me autamme työn ja asunnon etsimisessä."

Sonja Päivisellä kului yhdeksän vuotta pääkaupunkiseudulla työn perässä.

Vantaan Koivukylä vaihtui 1, 5 vuotta sitten syntymäkuntaan Kiteen Kesälahteen.

Asukkaita on parisen tuhatta.

Muuttoa helpotti työpaikan järjestyminen perheen metsäalan yrityksessä.

“Kutsukirjeet vauhdittivat omaa muuttopäätöstäni.” Sonja Päivinen

5 000 kutsukirjettä.

Kotiudu Keski-Karjalaan -kampanjassa postitettiin 2 500 kirjettä entisille kuntalaisille kahteen otteeseen.

– Kirjeillä saatiin arviolta 15 paluumuuttajaa Keski-Karjalaan, kertoo Keski-Karjalan kuntien seutumarkkinoija Suvi Spoof.

Miksi suoraan henkilölle osoitettua kutsupostia lähetetään?

Alla olevat väestöennusteet kertovat karun syyn.

MDI on Suomen aluekehitykseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Alemmassa grafiikassa voit vertailla maakuntien väestöennusteita iän perusteella.

Tilastokeskus julkaisee omat alueelliset väestöennusteet syyskuun lopussa.

Ennuste ei lupaa hyvää maakunnille.

Tilastokeskuksen mukaan väkiluku kasvoi tammi–kesäkuun aikana vuonna 2019 vain viidessä maakunnassa.

Uudellamaalla (+6,2 promillea), Ahvenanmaalla (+5,1 promillea), Pirkanmaalla (+1,3 promillea), Varsinais-Suomessa (+0,4 promillea) ja Pohjois-Pohjanmaalla (+0,2 promillea).

Muissa maakunnissa väestö väheni.

Pohjois-Karjalassa vähennys oli 4,5 promillea.

Voimakkainta väheneminen oli Etelä-Savossa (-5,9 promillea), Lapissa (-6,0 promillea) ja Etelä-Karjalassa (-6,4 promillea).

Muuttokampanjat ja maakunnat - mitä on tehty?

Houkuttelevatko maakunnat paluumuuttajia ja uusia asukkaita kampanjoilla?

A-studio kysyi tätä kaikilta Manner-Suomen 18 maakuntien liitolta.

Vastaukset jakavat maakunnat.

Suurin osa maakunnista ei ole kampanjoinut. Tarvetta varsinaisille omille kampanjoille ei ole, ilmenee vastauksista.

Kampanjat ovat myös kalliita. Syyksi mainitaan julkisen rahoituksen puute.

Joissakin maakunnissa kaupungit ja kunnat hoitavat yksittäisiä muuttokampanjoita.

Uudenmaan liiton vastaus ansaitsee oman huomionsa.

“Miten pitää koko Suomi asuttuna kun tuntuu haasteelliselta pitää koko Uusimaa asuttuna? Maakuntajohtaja Ossi Savolainen, Uudenmaan liitto

Maakuntajohtaja viittaa kehitykseen väkirikkaimmassa maakunnassa.

– Väestö kasvaa nyt noin joka toisessa Uudenmaan kunnassa, vaikka määrällisesti se on historiallisen voimakasta maakunnassa, Ossi Savolainen toteaa Ylelle.

Maakunnat kampanjoivat idässä ja pohjoisessa

Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi ja Pohjois-Savo.

Muuttokampanjoita tekevät etupäässä Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat.

Kampanjoiden rahoituksessa käytetään muun muassa EU:n myöntämiä tukia.

Mitä kampanjoilla on saatu aikaiseksi?

Arviolta 100 työntekijää.

Tuon verran KainuuRekry-hankeella on saatu työntekijöitä maakunnan ulkopuolelta.

Future-Savon saavutuksia on taasen liian aikaista arvioida. Kampanja käynnistyi Pohjois-Savossa tänä vuonna, kerrotaan maakuntaliitosta.

Tervetuloa Lappiin -kampanjan lanseerausvaiheessa tavoitettiin yli 1 000 Lappiin muuttanutta.

Kampanja avattiin huhtikuussa kerrotaan Ylelle Lapin kuntien markkinointiyhtiöstä.

Kuinka moni on muuttanut itse kampanjan takia jää silti hieman epäselväksi.

Muuttajia silti hellitään Lapissa.

Esimerkiksi Pelkosenniemellä ja Kolarissa muuttajat saavat kuntosalikortin, paikallislehden ja kylpyläalennuksen.

Näiden lisäksi on jaettu myös oheistuotteita.

“Tähän mennessä olemme lähettäneet kortteja 30 kpl.” Nina-Maria Möykkynen, kehitysjohtaja, Kolarin kunta

Pellossa jaetaan pysyvästi kuntaan muuttaneille myös potkukelkka.

Ilmianna maailmankarjalainen!

Konstit ovat monet.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto markkinoi alkuvuodesta hyväntahtoisen ilmiantokampanjan.

"Ilmiannna maailmankarjalainen, jonka toivot muuttavan takaisin Pohjois-Karjalaan!"

Myös läheinen muualta Suomesta kelpasi.

– Saimme muutamassa viikossa 300 ilmiantoa.

Heli Räsänen, Pohjois-Karjalan maakuntaliiton markkinointipäälikkö hykertelee Joensuun torilla.

Kauimmaiset ilmiannetut maailmankarjalaiset olivat Kiinassa.

– Nähtäväksi jää kuinka moni heistä muuttaa. Yhteydenottoja on tullut silti paljon, kymmeniä, Räsänen hehkuttaa kampanjaa.

Purevatko enää tonttikampanjat?

Juuan urheilutalolla on satoja entisiä juukalaisia.

Tapahtumassa entiset kuntalaiset tapaavat sydänkesällä toisiaan..

Juuan Rehveillä on myös kunta mainostamassa palveluitaan.

150 eurolla järvenrantatontti?

Juuka tarjosi tuolla hinnalla erilaisia tontteja paluumuuttajille ja uusille asukkaille.

Kunta vietti viime vuonna juhlavuottaan.

Myytyä saatiin kolme tonttia.

Kunnanjohtaja Markus Hirvonen on pettynyt tonttikampanjaan.

“Tonttikampanjat eivät vedä paluumuuttajia. Tilalle tarvitaan laadukasta vuokra-asuntotuotantoa.” Markus Hirvonen, Juuan kunnanjohtaja

Entä nyt? Millä Juuan kaltainen pieni kunta, 4 700 henkeä, markkinoisi itseään?

Hirvosella on mainoskärki mietittynä.

Potentiaalinen muuttaja on eläkkeelle jäänyt entinen kuntalainen.

– Meillä on tällä hetkellä hoitajamitoitus valtakunnan tason yläpuolella.

Tarjolla ovat siis hyvät vanhuspalvelut?

– Hyvät palvelut, vanhuspalvelut, kyllä, kunnanjohtaja tarkentaa.

Hirvonen jatkaa samaan hengenvetoon.

– Jos Juuan keskustasta hankkii asunnon, lähellä ovat todella laadukkaat hoiva- ja lääkäripalvelut, Hirvonen kehuu entisten juukalaisten keskellä.

Maakuntien ja kuntien paluumuuttokampanjoita käsitellään maanantain A-studiossa. Vieraina ovat aluetutkija Timo Aro ja Sulkavan kunnanhallituksen puheenjohtaja Kaisa Ralli. A-studio maanantaina 29.7. klo 21:00 TV1 .

Lue myös:

Kahden lapsen kanssa Lontoosta Suomeen – ilmoitus Facebookin roskalava-ryhmässä poiki kodin irtaimiston kotiovelle

"Tukholma tuntuu kodilta" – Pohjanmaalta muuttaa vuosittain lähes 300 ruotsinkielistä Ruotsiin

Juha Willman jätti toogajuhlat ja pyjamabileet ja palasi Aurinkorannikolta Suomeen lähes eläkeiässä: "Ei tämän ikäinen äijä Suomesta mitään töitä saa"