Saimaan kanavan sulkujen pidentämisen suunnittelu on loppusuoralla. Varmuutta sen toteuttamisesta ei vielä kuitenkaan ole.

Sulkujen pidentäminen on mainittu uudessa hallitusohjelmassa.

Jos sulkuja pidennettäisiin, pidemmät laivat pystyisivät kulkemaan Saimaan kanavan läpi.

Väyläviraston sisävesiväyläyksikön päällikkö Tero Sikiö kertoo, että suunnitelmassa ollaan suhteellisen viimeistelyvaiheessa eli teknisiä yksityiskohtia käydään läpi.

Sulut on suunniteltu pidennettäväksi yläporttien puolelta eli yläporttia siirretään 11 metriä ylävirtaan päin.

– Siihen liittyy monta teknistä yksityiskohtaa työn toteuttamistavasta siihen, minkänäköisiä materaaleja käytetään. Olemme alan urakoitsijoiden kanssa yhdessä todenneet, että tämä on erittäin haastava erikoistyö, jota ei tehdä kovinkaan usein, Sikiö sanoo.

Suunnitelmat valmiiksi tänä vuonna

Saimaan kanavan sulkujen pidentämiseen liittyvien suunnitelmien on tarkoitus valmistua tämän vuoden puolella.

Sulkujen pidentämisen jälkeen niihin mahtuisi enintään 93-metriset laivat. Nyt alusten enimmäispituus on 82,5 metriä. Sulkujen pidentäminen mahdollistaisi rahtilaivaliikenteen tuntuvan lisäyksen Saimaan ja Suomenlahden välillä.

Toteutuessaan rakennustyö olisi suurin kanavan rakentamisen jälkeen ja hintaa sille tulisi tämän hetken tiedon mukaan noin 60 miljoonaa euroa.

Viime talvena Saimaan kanavassa saatiin valmiiksi muutaman talven kestänyt sulkuporttien uusimisurakka.

Hallitusohjelmassa on mainittu myös Pien-Saimaan ja Suur-Saimaan yhdistävän Kutilan kanavan rakentaminen, jonka avulla Pien-Saimaan vedenlaatu paranisi ja järvimatkailu tehostuisi.

Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka on palannut töihin puolen vuoden mittaiselta virkavapaaltaan. Toikka sai kolmannen lapsensa, Amos-pojan marraskuun lopussa.

– Kyllähän se vauva-aika on aina mielenkiintoista ja ihanaa aikaa. Olemme viettäneet hienon kevään. Tämä on kuitenkin se tärkein asia elämässäni olla vaikuttamassa työelämässä.Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tärkeää, että se onnistuu, toteaa Toikka.

Marita Toikka palasi talousvaikeuksissa rypevän Kouvolan johtoon. Kaupungin viime vuoden tulos painui 26 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, kun alunperin summaksi arvioitiin 14 miljoonaa euroa. Tällekin vuodelle onennustettu 17 miljoonan alijäämää.

– Kouvolan taloustilanne on erittäin haastava. Meidän pitää nyt miettiä monia keinoja, miten talous saadaan tasapainoon, sanoo Toikka.

Kaupungin vuosittainen säästötarve on 20 miljoonaa euroa.

Yt-neuvottelut valmistumassa

Kouvolan kaupunki aloitti huhtikuussa henkilöstön vähentämiseen tähtäävät yt-neuvottelut. Tavoitteena onsaada neljän miljoonan euron ja sadan henkilötyövuoden säästö vuoden 2020 loppuun mennessä.

Lisäksi kaupunki aikoo vähentää 60 henkilötyövuotta vuoden 2021 loppuun mennessä.Yhteensä henkilöstövähennyksillä tavoitellaan 6,5 miljoonan euron säästöjä.

Tällä neuvottelukierroksella on käsitelty ensi vuoden loppuun mennessä tavoiteltavaa säästöä. Marita Toikan mukaan yt-neuvottelujen on tarkoitus päättyä ensi tiistaina.

– Varmistin juuri tänään henkilöstöjohtajalta, että olemme pysyneet aikataulussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoite tullaan saavuttamaan.

Vähennystavoite on jaettu toimialoittain. Suurimmat vähennykset kohdistuvat kasvatus- ja opetuspalveluihin sekä asumis- ja ympäristötoimialaan. Henkilöstöä aiotaan vähentää myös liikunta- ja kulttuuripalveluista sekä konsernipalveluista.

– Haluan korostaa sitä, että sadan henkilötyövuoden säästössä tarkastellaan tällä neuvottelukierroksella ensisijaisesti eläkepoistumaa, ja toissijaisesti käydään määräaikaiset läpi. Kolmanneksi käydään läpi irtisanottavien henkilöiden luettelo, sanoo Toikka.

Toikan mukaan eläkepoistumaa pystytään hyödyntämään noin 40 prosentissa henkilövähennyksistä. Alkuperäinen tavoite oli hieman pienempi.

Palveluverkko uusiksi

Toikka korostaa, että taloustilanteesta puhuttaessa on tärkeää nähdä kokonaisuus. Rakenteellista alijäämää on uuden Kouvolan aikana kertynyt hänen mukaansa jo noin 80 miljoonaa euroa.

– Vuosittaista tilinpäätöstä on aina korjattu eri toimenpiteillä. Kaupungin palveluverkko on esimerkiksi vielä päivittämättä, ja uskon että päivityksen jälkeen säästöä saadaan myös kiinteisiin vuosikustannuksiin.

Palveluverkkoselvitystä tehdään parhaillaan muun muassa lukioista, kirjastoista sekä liikuntapaikoista. Selvitysten on määrä valmistua elokuun loppuun mennessä.

– Seuraava vaihe yt-neuvottelussa pystytään tekemään sen pohjalta, että meillä toivottavasti on palveluverkosta vahva käsitys. Sen osalta toivon, että meillä on myös poliittista johtajuutta ja tahtotilaa siihen, että palveluverkko pystytään päivittämään. Olen ymmärtänyt, että päivitystä on pyritty viime valtuustokausina tekemään, mutta siinä ei ole päästy lopulliseen tulokseen. Työtä pitää tehdä.

Yt-menettelyn ja palveluverkkoselvitysten lisäksi kaupunki pohtii omaisuutensa myyntiä ja realisointia.

– Tämä edellyttää yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta siitä, että pystymme tekemään vaikeitakin päätöksiä. Jos yhteistyö toimii, kaupungin talous saadaan varmasti tasapainoon, sanoo Toikka.

Rahaa Kymi Ringiin?

Heikon taloustilanteen lisäksi Kouvolan pöydällä on paljon muitakin isoja asioita. Yksi niistä on Iittiin rakentuva Kymi Ring. Marita Toikan mukaan Kouvola haluaa edelleen olla vahvasti myös taloudellisesti mukana Kymi Ring-hankkeessa.

– Tarkastelemme parhaillaan sitä, mikä on mahdollisesti sopiva yhteistyömalli Kouvolan kaupungille ja Kymi Ring Oy:lle tai Iitin kunnalle.

Kouvola oli aiemmin myöntämässä Kymi Ringille kahden miljoonan euron pääomalainaa, mutta Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi päätöksen kuntalain vastaisena. Toikan mukaan asia pitää nyt selvittää tarkkaan talousongelmien keskellä.

– Koko ajan on puhuttu noin kahden miljoonan investoinnista. Tiehankkeisiin on mennyt nyt karkeasti puoli miljoonaa. Jos sitä suuruusluokkaa edelleen pidetään, rahaa olisi 1,5 miljoonaa käytössä. Siitä ei ole kuitenkaan tehty varauksia mihinkään, ja se on hyvin teoreettinen summa, jota on pidetty esillä.

Hallitusohjelma saa kiitosta

Toinen kaupungissa puhuttava aihe on Itärata. Sen suunnittelu on kirjattu myös hallitusohjelmaan.

– Kouvolalle olisi äärimmäisen tärkeää, että matka-ajat Helsinkiin lyhenisivät lähes puolella tunnilla. Tietenkin on koko Kaakkois-Suomelle tärkeää, että tullaan lähemmäs pääkaupunkia, toteaa Marita Toikka.

Hallitusohjelmassa on muitakin Toikkaa ilahduttavia asioita, kuten uudet lääkärinvirat, alle 25-vuotiaille kaavailtu maksuton ehkäisy ja hoitajamitoitus. Hän suhtautuu kuitenkin varauksella siihen, miten lupaukset aiotaan rahoittaa.

–Se viesti on varmaan tullut jo kunnilta aika selvästi esille, ettei kunnilla ole rahaa rahoittaa näitä uuden hallituksen lupauksia. Tässä kuntien taloustilanteessa haluan nostaa sitä esille, että valtionosuuksia ei ensinnäkään voi enää leikata.

Lappeenrannan Joutsenossa Metsä Fibren sellutehtaan edustalla käy jatkuva puuralli. Tehtaalle tulee joka päivä 180 kuorma-autollisen verran puuta. Osa niistä tulee laivalla ja osa rautatietä pitkin.

Sellun kysyntä maailmanlaajuisesti on kovassa kasvussa. Sellua tarvitsee erityisesti kehittyvä Aasia, jossa lisääntyy pehmopaperin, kuten WC-paperin kysyntä. Kasvava nettikauppa puolestaan kaipaa postitusta varten hyvinkin paljon erilaisia uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja pakkausmateriaaleja.

Turvatakseen sellunvalmistuksen Joutsenossa myös tulevaisuudessa, on Metsä Fibre päättänyt rakentaa Joutsenon sellutehtaansa viereen kokonaan uuden kuorimolinjan eli laitoksen, jossa puusta irrotetaan kuori ja puu haketetaan. Uuden kuorimon rakennustyö ovat jo alkaneet, ja valmista pitäisi olla vuoden 2020 keväällä. Investoinnin arvo on noin 30 miljoonaa euroa.

Uuden kuorimon avulla Joutsenon tehtaan kuorintakapasiteetti nousee noin 30 prosenttia. Tällä yhtiö varmistaa, että tehtaan tuotanto pysyy jatkossakin vähintään nykyisellä tasolla.

– Haluamme varmistaa riittävän kuorinta- ja haketuskapasiteetin viime vuosina kasvaneille tuotantomäärillemme Joutsenossa ja investointi tuo myös joustavuutta koko yhtiön kuitupuu- ja sahahakevirtojen ohjaamiseen, kertoo Metsä Fibren selluliiketoiminnasta vastaava tuotantojohtaja Jaakko Anttila.

Investoinnin myötä sellutehtaalla on myös mahdollista kasvattaa selluntuotantoa.

– Se mahdollistaa tehtaan jatkuvan kehittämisen ja tuotantokapasiteetin lisäämisen tarvittaessa, kertoo Metsä Groupin Joutsenon tehtaanjohtaja Ari Tanninen.

Kuorikin käyttöön

Uuden kuorimon hinnan Metsä Fibre uskoo saavansa pois kasvavan sellun kysynnän ansiosta.

– Tämä on pitkän aikavälin bisnestä. Investoinnit ovat suuria, ja katsomme investoinneille takaisinmaksun usean vuoden aikana, kertoo tuotantojohtaja Jaakko Anttila.

Havusellun valmistuksessa tehokas kuorimo on merkittävä osa sellunvalmistusprosessia. Sananmukaisesti kuorimossa havupuusta otetaan kuori pois.

– Kuitupuu kulkee kuljetinta pitkin isoon kuorintarumpuun, jossa puu pyörii vauhdikkaasti ja samalla puun kuori irtoaa. Kun kuori on irronnut, menee puu linjaa pitkin hakkuun, jossa puusta tehdään noin sormen mittaista haketta. Tämän jälkeen hake on valmis sellunvalmistukseen, kertoo Anttila.

Kuorimosta jäljelle jäävä puun kuori ei mene hukkaan, vaan yli puolet siitä käytetään Joutsenon tehtailla kuoren kaasutuslaitoksessa. Siellä kuoresta tehdään biokaasua korvaamaan fossiilista maakaasua. Loput kuoret yhtiö myy energiakäyttöön tehtaan ulkopuolelle.

Metsä Fibren neljästä sellutehtaasta Joutsenon tehdas on toiseksi suurin. Yhtiö on maailman suurin markkinahavusellun valmistaja.

Puuta Joutsenon tehdas käyttää vuodessa noin 3,8 miljoonaa kuutiometriä, ja sellutehdas tuottaa vuodessa noin 675 000 tonnia sellua.

Sellusta vientiin menee 95 prosenttia. Pelkästään Kiinan osuus viennistä on 70 prosenttia.

Kotkan kirkoissa sallitaan arkun avaaminen hautajaisissa ennen siunaustilaisuuden alkua. Kotka-Kymin seurakunnassa arkku on aiemmin voinut olla auki siunauskappeleissa, muttei kirkoissa. Käytäntö muuttui kesäkuun alussa.

– Helilän siunauskappelissa ei enää järjestetä siunaustilaisuuksia, mistä johtuen siunaustilaisuudet ovat lisääntyneet Kymin kirkossa. Samalla on noussut omaisilta kysymys siitä, voiko kirkoissa pitää arkkua auki vainajan hyvästelemisen ajan, Kotka-Kymin seurakunnan viestintäpäällikkö Emilia Pulkki selventää.

Käytännöt arkun avaamisesta hautajaisissa vaihtelevat seurakunnittain. Usein arkun avaaminen tapahtuu aikaisemmin kuin siunaustilaisuuden yhteydessä. Tarkkoja tilastoja ei ole olemassa, mutta moni omainen haluaa nähdä vainajan myös siunauspäivänä ennen tilaisuutta.

– Sen jälkeen, kun vainaja siirretään siunaustilaisuutta varten yleisemmin kappeliin tai kirkkoon, ei arkkua enää avata ellei omainen halua vielä katsoa vainajaa. Yleisemmin näyttö on jossain muussa tilassa kuin missä itse siunaustilaisuus tapahtuu, Suomen hautaustoimistojen liiton puheenjohtaja Ilkka Ollonen kertoo.

Pääsääntöisesti omaiset voivat jättää hyvästinsä vainajalle ennen siunaustilaisuutta, kun asiasta on sovittu hautaustoimiston kanssa. Ollosen mukaan tapa ei ole kuitenkaan yleistynyt viime vuosina, mutta monesti halu nähdä vainaja ennen siunaustilaisuutta liittyy pitkään välimatkaan.

Näyttöhuone

Seurakunnat määrittelevät itse käytäntönsä arkun avaamisesta. Monesti ratkaisevana tekijänä toimii seurakunnan tilat näytön järjestämiseen. Yleensä seurakunnilla on säilytystilojen yhteydessä näyttöhuone, jossa omaisen on mahdollista käydä katsomassa vainajaa ennen siunauspäivää.

– Pienissä seurakunnissa ei välttämättä ole muuta tilaa kuin kirkko, jossa kaikki toimitukset tapahtuvat, Ollonen huomauttaa.

Kotkassa siunaustilaisuudet kirkoissa ovat olleet vähäisiä. Pääsääntöisesti ne järjestetään alueen siunauskappeleissa, mutta Helilän hautausmaan kohdalla ei ole enää muuta siunauspaikkaa kuin Kymin kirkko. Tämän vuoksi osa omaisista on toivonut mahdollisuutta hyvästellä läheisensä arkku auki myös kirkossa ennen siunaustilaisuutta.

– Ei ole mitään teologista syytä, miksei arkkua voisi avata. Tästä on kuitenkin aina sovittava hyvissä ajoin hautaustoimiston kanssa. Siunauksen jälkeen arkkua ei enää avata, Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra Anna-Tiina Järvinen kertoo.

Sen sijaan itse siunaustilaisuudessa ei ole tapana pitää arkkua auki, ellei se ole osa uskonnon siunaustoimitusta.

– Esimerkiksi ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluu hyvästijättö vainajalle ja siunauksen aikana arkku on yleensä auki. En ole kuullut, että kukaan olisi erikseen pyytänyt arkun avaamista, ellei se kuulu siunaustoimituksen kaavaan, Ollonen selventää käytäntöä.

Vainajan kunto otettava huomioon

Aina arkkua ei ole välttämättä syytä avata. Esimerkiksi onnettomuuden tai väkivaltaisen kuoleman jälkeen arkkua ei suositella avattavaksi.

Lisäksi ennen siunaustilaisuutta arkun avaaminen voi riippua myös siitä, kuinka kauan aikaa on kulunut kuolemasta. Luontaiset muutokset vainajassa saattavat vaikuttaa siihen, ettei arkkua suositella avattavaksi.

– Koskaan ei voida lopullisesti kieltää eli jokainen omainen päättää haluaako katsoa. Suositukset arkun avaamatta jättämiseen liittyvät vainajan kuntoon ja siksi omaisia halutaan suojella turhilta traumoilta, Ollonen sanoo.

Lappeenrannan Myllymäessä sijaitseva Family Center -kauppakeskus kokee kesän aikana erikoisen muodonmuutoksen. Kauppakeskuksen sisälle rakennetaan käytännössä uusi koulu.

– Sinne rakennetaan väliseinien avulla yli 20 tilapäistä opetustilaa, Lappeenrannan kaupungin projektijohtaja Jukka Mielikäinen kertoo.

Lappeenrannan kaupunki tarvitsee kauppakeskuksen tilat väistötilaksi, koska suureen Kesämäen kouluun tehdään kaksi vuotta kestävä peruskorjaus.

Urheilutilat varastoon

Kaupunki tekee tarvittavat muutokset kauppakeskuksen sisälle itse ja vastaa myös niiden purkamisesta vuokrasopimuksen päätyttyä.

Kauppakeskukseen ei tule vain luokkatiloja.

– Sinne tulee vielä ruokailutilat ja liikuntatilat sellaiseen korkeaan varastoon, Jukka Mielikäinen kertoo.

Lappeenrannan kaupunki on jo aiemmin käyttänyt kauppakeskusta remontissa olevan kaupungin urheilutalon väistotiloina.

Kahden vuoden sopimus

Lappeenrannan kaupunki vuokraa kauppakeskuksen tilat kahdeksi vuodeksi. Yhteensä kauppakeskuksessa tulee koulukäyttöön noin 4000 neliömetriä tilaa. Kauppakeskukseen siirtyy opiskelemaan vajaa 500 Kesämäen koulun 6-9 -luokkien oppilasta.

Kauppakeskukseen jää myös kaupallista toimintaa. Tiloissa jatkaa HopLop-liikuntaseikkailupuisto ja huonekalukauppa.

LähiTapiolan omistama Family Center on kärsinyt viime vuosina vuokraajapaosta. Suuri osa tiloista on ollut tyhjillään.

Puhdistettu jätevesi on Lappeenrannassa virrannut vuosikymmeniä Rakkolanjokeen. Sieltä vesi jatkaa Haapajärveen ja laskee Viipurinlahteen Venäjälle.

Nyt käsillä on sen aikakauden loppu, kun Vaasan hallinto-oikeus kumosi Hyväristönmäen uuden vedenpuhdistuslaitoksen ympäristöluvan. Puhdistettua jätevettä ei saa jatkossa johtaa Rakkolanjokeen. Päätös on hämmästyttänyt Lappeenrannassa, sillä muita vaihtoehtoja on vähän.

Vanha Toikansuon jätevedenpuhdistamo on tiensä päässä, mutta sai armonaikaa vuoteen 2025 uuden ympäristöluvan myötä. Myös siellä puhdistetut vedet johdetaan Rakkolanjokeen.

— Purkuvesistön vaihtoehdoksi jää tämän päätöksen johdosta Saimaa, toteaa Lappeenrannan Energian toimitusjohtaja Reijo Kolehmainen.

Kaupunki ei vielä ole päättänyt, aikooko se hakea valituslupaa oikeuden päätökselle. Tällä hetkellä Saimaa vaikuttaa todennäköiseltä vaihtoehdolta purkuvesille, mutta mitään varmuutta asiaan ei vielä ole.

Vaihtoehtona Saimaa ei ole herättänyt ihastusta.

Jätevettä johdetaan jo Saimaaseen

Toikansuon jätevedenpuhdistamo on rakennettu vuonna 1975. Vaikka puhdistustulos on aikanaan ollut hyvä, ei se enää vastaa nykyisiä vaatimuksia. Lappeenrannan kaupungin mukaan uuden vedenpuhdistamon rakentaminen on välttämätöntä. Ennen uuden puhdistamon avajaisia joudutaan vanhaakin saneeraamaan, jotta sen kanssa pärjätään tulevat vuodet.

Hanke on kuitenkin ollut vastatuulessa. Hallinto-oikeus hylkäsi uuden puhdistamon asemakaavan Hyväristönmäellä. Seuraavaksi kaatui ympäristölupa Vaasan hallinto-oikeudessa. Valituksia on tullut sekä uuden puhdistamon sijainnista että jätevesien purkupaikoista.

Viimeisimpänä vastustuslistalle on noussut purkuvesien johtaminen Saimaaseen. Verkossa kerätään jo nimiä adressiin, jolla tätä vaihtoehtoa vastustetaan.

— Vaadimme, että kansallisaarteemme Saimaa ei saa olla Lappeenrannan kaupungin jätevesien purkupaikka, adressissa perustellaan.

Koskematon Saimaa ei ole nytkään. Puhdistettuja jätevesiä sinne johtavat metsäteollisuus ja kaupungeista muun muassa Kuopio, Mikkeli ja Savonlinna.

— Metsäteollisuuden osalta se näkyy muun muassa värimuutoksina ja rehevöitymisenä. Yhdyskuntavesien ravinnetaso saadaan aika pieneksi ja vaikutus jää todella vähäiseksi, jos vesimäärä on suuri siinä ympärillä. Mielikuva on ehkä ikävämpi kuin mitä se todellisuudessa tulee olemaan, Lappeenrannan seudun ympäristötoimen ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen sanoo.

Vedenlaatu selkävesillä erinomainen

Saimaasta puhuttaessa on muistettava, että kyse on Suomen suurimmasta järvestä. Saimaan pinta-ala on noin 4 400 neliökilometriä. Ei siis ole olemassa yhtä totuutta. Alueellista vaihtelua tapahtuu.

Hyvä uutinen on, että Saimaan vedenlaatu ei ole kriisitilassa. Yleisesti selkävesillä vedenlaatu on hyvä. Ravinnepitoisuudet ovat varsin pienet ja vesi on kirkasta.

— Kun liikutaan selkävesiltä poispäin, vedenlaatu voi muuttua kunkin alueen erikoisominaisuuksien mukaan riippuen lähivaluma-alueesta ja siitä, onko pistekuormitusta ja miten vesi pääsee vaihtumaan, kuvailee limnologi Mikael Kraft Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimuksesta.

Pistekuormitus tarkoittaa juuri niitä paikkoja, joihin johdetaan jätevettä jostain muualta. Jos Lappeenranta lisää oman kuormansa Saimaaseen, voi sillä olla paikallisia vaikutuksia.

— Selkävesien pitoisuuksiin sillä tuskin on hirveän suurta vaikutusta. Se riippuu laimentumisolosuhteista, eli siitä minne purkupaikka tullaan sijoittamaan. Purkuputkien lähettyvillä voi olla rehevöitymisvaikutuksia, paikasta riippuen, Kraft sanoo.

Lappeenrannan tapauksessa purkupaikka saattaa olla Pappilansalmen ja Joutsenon välisellä alueella Kraft arvioi, että Pappilansalmessa laimentumisolosuhteet ovat heikommat kuin Joutsenossa.

— Jos purkuvesi laimenee pieneen vesimäärään, rehevöitymisvaikutus on suurempi kuin jos se suht nopeasti pääsee selkävesien tilavuuksiin laimenemaan.

Jätevesi on puhdistuu

Toikansuon jätevedenpuhdistamolla käsitellään jätevedet Lappeenrannan, Lemin ja Taipalsaaren alueilta. Jätevettä puhdistetaan lähes kuusi miljoonaa kuutiota vuodessa.

— Jätevesi sisältää partikkeleita, vessapaperia ja muitakin kiinteitä asioita. Puhdistaessa ne, ravinteet ja taudinaiheuttajat, mikromuovit ja lääkeaineet poistetaan, ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen kuvailee

Puhdistustaso voi vaihdella puhdistamosta riippuen, Räsänen muistuttaa. Toikansuon vanhan puhdistamo ei esimerkiksi ei poista kaikkia taudinauheuttajia, koska hygienisointia ei ole.

Jätevedessä voi lisäksi olla mukana esimerkiksi raskasmetalleja, torjunta-aineita, ja palonestoaineita. Jäteveden laadun merkittävimmät ilmaisijat ovat sen sisältämä ravinteiden määrä. Toikansuon puhdistamo poistaa happea kuluttavan orgaanisen aineen ja fosforin yli 94-prosenttisesti ja typen noin 60-prosenttisesti. Tulevaisuudessa rakennettava uusi vedenpuhdistamo nostaisi lukuja jonkin verran.

— Esimerkiksi rehevöitymisen minimiravinteena pidetyn fosforin osalta vesistökuormitus nykyisellä puhdistamolla on alle 10 kiloa vuorokaudessa ja uudella puhdistamolla päästäisiin alle 2 kiloon vuorokaudessa. Jätevedet hygienisoitaisiin aiempaa tehokkaammalla menetelmällä myös ympäri vuoden, kertoo Lappeenrannan Lämpövoiman vesi- ja ympäristöpäällikkö Riitta Moisio.

Uuden jätevedenpuhdistamon vastaavaa teknologiaa olisi mahdollista soveltaa myös vanhoihin puhdistamoihin mittavilla saneerauksilla. Teknisesti se olisi kuitenkin hyvin vaikea toteuttaa, joten uuden puhdistamon rakentamista pidetään parempana vaihtoehtona.

Saimaaseen saaminenkin urakka

Jos vesi tulevaisuudessa johdetaan Saimaaseen, on sekin oma projektinsa. Ensimmäiseksi on tiedettävä, missä vedenpuhdistamo tulee olemaan. Jos Hyväristönmäki ei toteudu, voi paikkoja olla Toikansuolla, nykyisen puhdistamon vieressä tai Kukkuroinmäellä.

Suunnitelmia on kuitenkin tehty niin, että purkuvesi kulkisi Rakkolanjokeen. Saimaaseen johtaminen vaatisi uusien putkien rakentamista läpi Lappeenrannan.

— Siirtoviemärin ja siihen liittyvien pumppaamoiden ja laitteiden yksityiskohtaisempi suunnittelu ja asennustyöt olisivat kaikkineen useampivuotinen hanke, Moisio kertoo.

Se vaatii lisää suunnittelua ja maastotutkimuksia. Väylä pyritään sijoittamaan tiestön tai aukeiden reuna-alueille. Haasteena on tilan löytäminen rakennetuilla alueilla mahdollisesti useammille rinnakkaisille putkille.

Jos Vaasan hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, se tarkoittaa Rakkolanjoelle erilaista tulevaisuutta. Vaikka jäteveden johtaminen jokeen lopetettaisiin, joen tilanne ei automaattisesti parane. Jätevesien poisjääminen vaikuttaa positiivisesti, mutta virtauksen väheneminen voi jopa pahentaa tilannetta.

— Samalla poistuu suuri määrä vettä, 15 000 kuutiota vuorokaudessa, jolloin virtaama vähenee ja vesistön vedenlaatu uhkaa heiketä, ympäristöjohtaja Räsänen kertoo.

Kraft sanoo samaa. Rehevöityneet vesistöt voisivat kaivata myös elvyttäviä toimenpiteitä. Sellaisiin ryhdyttiinkin vuonna 2013, kun Haapajärveä kuivatettiin. Lopputulos ei kuitenkaan ollut kovin onnistunut.

— Se ei ollut kovin hyvä ajankohta, kun toiminta ei muuttunut sen jälkeen, Kraft sanoo.

Suomen puhtainta jätevettä

Saimaasta vesi virtaa Vuokseen, jossa vedenlaatu on varsin hyvä. Ympäristövaikutusten arviointiraportin näkemys on, että jätevesien laskeminen Vuokseen olisi ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Kraft on samaa mieltä.

— Mielestäni olisi järkevämpää, jos jätevedet johdettaisiin suoraan Vuokseen, jossa virtausta on enemmän.

Myös tämä vaihtoehto on torpattu, tällä kertaa Venäjän toimesta. Rajakaupunki Svetogorski ottaa raakavetensä Vuoksesta ja jätevesien purkupaikka Vuoksessa olisi liian lähellä vedenoton suojavyöhykettä.

Kraft sanoo, että yleisesti vesistön tilaa voidaan parantaa ajan tasalla olevalla puhdistustekniikalla, joka tuo parempia tuloksia. Siihen vaatimukseen uusi vedenpuhdistamo vastaa, sillä suunnitelman pohjana on käytetty Rakkolanjoen vesimääriä.

Saimaalla on siis vielä huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvitä jätevesien kanssa.

— Uuden puhdistamon vesi on lähtökohtaisesti Suomen puhtainta puhdistettua jätevettä. Sellaista ei Suomessa ole vielä rakennettu eikä toteutettu. Siinä olisi myös hygienisointi eli taudinaiheuttajia ei pitäisi päästä vesistöön, ympäristöjohtaja Ilkka Räsänen toteaa.

Ranteen paksuiset lehtipuiden rungot puristavat keskellä metsää makaavan vanhan linja-auton ruostuneita kylkiä. Se on selvästi raahautunut päätepysäkilleen jo vuosikymmeniä sitten. Sen tuloreittikin on jo kasvanut täyteen puita.

Seisomme korkealla kalliolla aivan Suomen itärajan vieressä. Paikalta avautuvat komeat näkymät. Venäjän puolelle on matkaa vain noin 50 metriä.

Kallion laella paljaalla kivellä näyttäisi luikertelevan käärme, mutta lähempää katsottuna se paljastuukin vain käärmeen näköiseksi kuvioksi harmaassa kivessä. Näky on kuitenkin hämmästyttävän todentuntuinen.

Imatran Kiurulan kalliossa oleva käärmekuvio on yksi kolmesta käärmekuviosta Imatran ja Lappeenrannan seudulla Etelä-Karjalassa. Myös Taipalsaarella ja Joutsenossa on samankaltaiset käärmekuviot kallioissa. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä vaikuttavan näköisiä kuin Imatran käärmekuvio.

Näyttää ihmisen tekemältä

Imatran kivisessä matelijassa tuntuu näkyvän jopa taiteilijan kädenjälki.

– Mielestäni tämä on selvästi ihmisen tekemä. Ihan tuntuu kuin tätä olisi hiottu jollain, Etelä-Karjalan arkeologian harrastajien Jatuli-yhdistyksen jäsen Jukka Hietanen sanoo silittäessään kuvion selkää.

Hietasen mielestä käärmekuvio on selkeästi ihmisen tekemä.

– Kuvio ja myös sitä ympäröivä kivi ovat samaa peruskalliota. Tämä ei ole muodostunut esimerkiksi jostain koholle jääneestä kvartsijuonteesta, Hietanen kuvailee.

Rajamiesten tiedossa

Itärajaa valvovat rajamiehet ovat tienneet Imatran käärmekuviosta jo pitkään. Tavallisen ihmisen on kuitenkin vaikea päästä kuviota katsomaan, koska paikka sijaitsee rajavyöhykkeellä, jonne pääsee vain rajavyöhykeluvalla.

Arkeologian harrastaja Jukka Hietanen sai tietää käärmekuviosta vasta noin neljä vuotta sitten eläkkeelle jääneeltä rajamiesystävältään. Miehet päättivät etsiä yhdessä salaperäisen kuvion kalliolta.

Sitä oli kuitenkin vaikea löytää, koska kuvion päälle ehtinyt jo kertyä sammalta.

– Kyllä siinä paljon töitä tehtiin, mutta lopulta se löytyi tämän valtavan alueen keskeltä. Mielestäni aika hieno löytö, sanoo Jukka Hietanen.

Tutkimuksia tehty

Asiantuntijatkin ovat tutkineet Imatran käärmekuviota. Imatran museosta kerrotaan, että kuviota on tutkittu ainakin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa.

– Tuolloin tutkimuksissa päädyttiin siihen, että käärmekuvio on luonnon muovaama, museoamanuenssi Kalle Pakarinen Imatran museosta kertoo.

Etelä-Karjalan museon eläkkeellä oleva amanuenssi Jukka Luoto on tutkinut Imatran käärmekuviota 2000-luvun alussa. Myös hän katsoo kuviolla olevan luontainen selitys.

– Ihminen ei ole sitä kaivertanut. Kuvio on muodostunut pääkivilajista poikkeavan kivilajin tekemästä juonteesta pääkivilajiin silloin, kun kivi on ollut sulaa, Luoto selittää.

Arkeologi näkee ihmisen käden jäljen

Käärmekuvioon paikan päällä tutustunut turkulainen arkeologi Tapani Rostedt katsoo sen sijaan, että kuvio on selvästi ihmisen tekemä. Tosin hänkin uskoo, että myös luonnolla on ollut osansa kuvion synnyssä.

– Siinä on luultavasti ollut kalliossa luontainen halkeama tai juova, josta muinainen taiteilija on saanut inspiraation. Hän on muokannut juovaa niin, että siitä on tullut selkeämmin käärmeen näköinen, Rostedt sanoo.

– Vaikuttaa siltä, että sitä on ensin tikattu jollain piikillä, jolloin käärmeen muoto on saatu siihen voimistuneena ja lopuksi kiveä on myös hiottu. Siitä on saatu hyvin realistisen näköinen tarhakäärmen kuvio kallioon.

Tapani Rostedt huomauttaa, että hän ei ole yksin näkemyksensä kanssa.

– Näytin kuvaa tästä käärmekuviosta kollegalleni, ja hän oli myös sitä mieltä, että kuvio on ihmisen tekemä.

Norppa kallioseinämässä

Arkeologi Tapani Rostedin mielestä käsitystä siitä, että käärmekuvion on tehnyt ihminen, tukee myös se, että hieman alempana kallioseinämässä näkyy muitakin eläinhahmoja. Kalliossa näyttäisi erottuvan norpan ja norpan poikasen eli kuutin hahmot.

– Ne kuviot ovat muodostuneet selkeästi toisesta kivilajista. Näyttää kuitenkin siltä, että ihminen on vahvistanut niiden ääriviivoja saaden ne näyttämään vielä enemmän eläinhahmoilta, Rostedt sanoo.

Ajoitus vaikeaa

Tapani Rostedt on tehnyt arkeologisia kaivauksia Imatran käärmekuvion lähellä Joutsenon Kuurmanpohjassa, josta on löydetty Suomen tähän mennessä varhaisimman vakituisen asuinpaikan jäänteitä. Paikalla on tutkimuksien mukaan asuttu jo noin 10 700 vuotta sitten. Tuon ajan ihmiset pystyivät työstämään kiveä. Kaivauspakalta on löytynyt kivikautisten ihmisten piikivestä ja kvartsista tekemiä esineitä.

Rostedtin mukaan Imatran käärmekuvion sijaintipaikan korkeuden perusteella kuvio voisi olla jopa tuolta ajalta. Vesi oli tuolloin korkeammalla kuin nykyään, mutta käärmekuvion kallio oli kuitenkin veden yläpuolella.

Rosted ei itse kuitenkaan usko, että kuvio on tehty näin kauan sitten.

– Luulisin, että se on historialliselta ajalta eli viimeisen tuhannen vuoden ajalta, Rostedt sanoo.

Historialliseen aikaan viittaa myös se, että Imatran käärmekuvio vaikuttaa olevan katkottu neljään osaan. Kansanperinteestä on säilynyt tietoja tällaisesta maagisesta rituaalista.

– Käärme pilkottiin neljään osaan, ja ne osat haudattiin talon nurkkien alle tuomaan onnea ja menestystä, Tapani Rostedt kertoo.

Käytännössä käärmekuvion tekoajankohdan määrittäminen on hyvin vaikeaa, kuten myös sen todistaminen ihmisen tekemäksi. Tarvittaisiin joitakin ihmisen jättämiä jäänteitä kuvion läheltä, joiden perusteella ajoitus voitaisiin tehdä.

Käärmekuvion ympärillä ei ole kuitenkaan ole mitään muuta kuin puhdasta kalliota.

– Joitain todisteita voitaisiin löytää arkeologisissa kaivauksissa kalliojyrkänteen alta, Tapani Rostedt huomauttaa.

Käärme näkyy kalliomaalauksissa

Suomesta on löydetty paljon kivikautisia kalliomaalauksia, joissa näkyy erilaisia eläinkuviota. Kalliomaalauksissa on myös käärmeiksi tulkittuja kuvia.

– Kalliomaalauksissa on siksak-viivoja, jotka voidaan tulkita käärmeiksi, kalliomaalauksia tutkinut Pekka Kivikäs kertoo.

Mielenkiintoinen käärmeaihe kalliomaalauksissa on esimerkiksi käärmeen kanssa esiintyvä koukkupolvinen ihmishahmo. Tällainen kalliomaalaus löytyy Imatran läheltä Äitsaaresta Kolmiköytisienvuorelta.

Eläinaiheisia kalliopiirroksia eli kalliokaiverruksia ei Suomesta sen sijaan ole löytynyt. Lähimmät ovat Venäjän Karjalassa Äänisellä ja Pohjois-Norjassa. Olisikin aikamoinen sensaatio, jos Suomesta löydettäisiin kivikautinen kalliokaiverrus.

Finnairin operatiivisessa johtokeskuksessa suunnitellaan päivän Nizzan lennon reittiä. Euroopan ilmatilan lennonjohtopalveluja suunnitteleva Eurocontrol on kertonut liikenteen rajoituksista, joten lento lennetään normaalista poiketen Itä-Euroopan kautta.

– Euroopassa on tiettyjä alueita, joissa liikennettä todennäköisesti säädellään. Esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa ja näillä suunnilla säädellyitä alueita on eniten, sanoo Finnairin operatiivisen johtokeskuksen johtaja Perttu Jolma.

Hieman pidemmän matka-ajan vastapainoksi kone pääsee lähtemään Nizzasta paluulennolle aikataulussa, jolloin sieltä tulevat matkustajat ehtivät Helsinki–Vantaalta Aasian jatkolennoille.

Reittisuunnittelulla lentoyhtiöt pyrkivät kokonaistehokkuuteen.

– Me katsomme polttoainekustannusta, eri maiden perimiä liikennemaksuja ja aikakustannusta sekä lentoaikaan vaikuttavia tekijöitä, kertoo Perttu Jolma.

Tavallinen matkustaja huomaa ruuhkan ilmatilassa siitä, että kone joutuu odottamaan lähtökentällä käynnistyslupaa tavanomaista pidempään. Tällä vältetään turha odotuskuvioissa lentäminen, ja kone pääsee laskuun ilman viiveitä. Samalla säästyy polttoainetta.

Lentorajoituksia Keski-Euroopassa

Lentoyhtiöt aikovat lentää tänä kesänä Euroopan kentiltä ennätysmäärän lentoja. Jos kaikki suunnitelmat toteutuvat, joka päivä ilmaan nousee lähes 34 000 matkustajakonetta.

Vuonna 2018 Euroopassa lennettiin jo yli 11 miljoonaa lentoa, tänä vuonna reilusti enemmän. Lentämisen vahva kasvu on kuitenkin jo vuosia koetellut vanhentuneen lennonjohtokapasiteetin rajoja, minkä takia yhä useampi lento lähtee tai saapuu myöhässä.

Euroopan ilmatilan lennonjohtopalveluja suunnitteleva Eurocontrol joutuukin tänä kesänä ensimmäistä kertaa rajoittamaan Saksan, Belgian ja Ranskan ilmatilan kautta tapahtuvia lentoja.

Suurimmat viiveet lentoliikenteessä ovat odotettavissa kesällä Saksan Karslsruhen, Alankomaiden Maastrichtin sekä Ranskan Marseillen, Reimsin ja Brestin aluelennonjohtojen valvomissa ilmatiloissa.

Päivittäin näiltä alueilta jopa tuhat lentoa ohjataan Puolan kautta kulkeville reiteille. Esimerkiksi kaikki Suomen ja Espanjan Malagan väliä lentävät koneet joutuvat kesällä kiertämään ruuhkaisimmat alueet Itä-Euroopan kautta. Rajoitus koskee kaikkia lentoyhtiöitä.

– On mitattu, että lentoaikaa voi tulla lisää muutamasta minuutista jopa viiteentoista minuuttiin sen takia, että tietyt lennot joutuvat välttämään keskistä Eurooppaa ja sen ilmatilaa, sanoo Suomen ilmatilan käytön hallinnasta vastaavan ANS Finlandin operatiivinen asiantuntija Osmo Liimatainen.

Tällä pyritään välttämään vuoden takaista kaaosta lentoliikenteessä. Tuolloin joka viides lento Euroopan ilmatilassa pääsi matkaan myöhässä. Vuoteen 2017 verrattuna myöhästymisiä oli kaksi kertaa enemmän.

Ruuhkia ilmassa ja maassa

Euroopan vilkkaimmilla lentoasemilla Frankfurtissa, Amsterdamissa, Pariisin Charles de Gaullella ja Lontoon Heathrow'lla kirjattiin kussakin viime vuonna reilusti yli 400 000 lentoa.

Kentät toimivat jo kiitotiekapasiteettiensa äärirajoilla, ja lentoyhtiöiden on vaikea saada niille uusia laskeutumis- ja nousuaikoja. Vaihtoehtona on lentää suuremmilla koneilla, joissa on enemmän istuimia – mikäli terminaaleissa on tilaa lisämatkustajille.

Mutta lentoasemien lisäksi myös lennonjohdot ovat ihmeissään lisääntyvästä lentomatkustuksesta. Vuoden 2013 jälkeen lentoliikenne on kasvanut Euroopassa peräti 14 prosenttia. Myöhästymiset ovat lisääntyneet samassa ajassa lähes 280 prosenttia.

– Kapasiteetti voi vielä kasvaa ilmatilassa, mutta siihen vaaditaan tehokkaampaa ilmatilasuunnittelua ja huomioidaan uudet mahdolliset lentoreitit, sanoo lennonjohdon operatiivinen asiantuntija Osmo Liimatainen.

Tämä edellyttäisi myös kansallisten aluelennonjohtojen korvaamista suurilla lennonjohtoalueilla, mutta EU-maille päätöksen tekeminen on ollut poliittisesti vaikea.

Tällöin Keski-Euroopassa voitaisiin toteuttaa vapaan ilmatilan reititys, samaan tapaan kuin Pohjoismaissa. Siinä lentoyhtiöt voivat lentää ilmatilan läpi haluamaansa reittiä, jolloin ne voivat hyödyntää esimerkiksi lennon kannalta suotuisia tuulia.

Ensimmäisenä vapaan reitityksen ilmatila toteutunee yhdistämällä Saksan, Belgian ja Alankomaiden ilmatilojen reititystä. Lentoyhtiöille tämä merkitsisi tuntuvaa säästöä.

– Suurempia yhtenäisempiä ilmatila-alueita, missä olisi vapaa reitityksen ilmatila käytössä, se olisi meille tärkeä tavoite, sanoo johtaja Perttu Jolma Finnairilta.

Vaakakupissa ovat lentoliikenteen päästöt, sillä jo yhden lennon pidentyminen kahdeksalla minuutilla merkitsee noin tuhannen kilon ylimääräistä hiilidioksidipäästöä.

Kansainvälisen ilmakuljetusliiton IATAn arvion mukaan lennonjohtojärjestelmien uusiminen niin, että Eurooppa mudostaisi yhden ilmatilan, alentaisi hiilidioksidipäästöjä 18 miljoonalla tonnilla vuosittain.

Lue myös:

Aikamme paheksutuin harrastus? – lentopisteiden keräilijä lentää Delhiin ja tulee samana iltana takaisin

Airbus ja SAS kumppaneiksi kehittämään sähkö- ja hybridilentokonetta – "Onnistuessaan olisi mullistavaa päästöille"

Ahdistaako lentäminen? Kokosimme viisi vinkkiä, miten pääset alkuun maata pitkin matkustamisessa

Vedestä ja ilmasta on mahdollista valmistaa bensaa ja dieseliä, joiden käyttö ei kiihdytä ilmastonmuutosta.

Tämä ei ole hellepäivän hourailua, vaan faktaa.

Homma toimii näin:

• Bensa ja diesel ovat hiilivetyjä. Tarvitaan siis hiiltä (C) ja vetyä (H2).
• Hiiltä saadaan ilmassa olevasta hiilidioksidista (CO2).
• Vetyä saa vedestä (H2O) pilkkomalla molekyylejä sähköllä.
• Hiili ja vety voidaan yhdistää kemiallisessa synteesissä.
• Lopputuotteena on esimerkiksi synteettistä metanolia, metaania ja dimetyylieetteriä, joita voidaan käyttää polttoaineina tai kemianteollisuuden raaka-aineina.

Keinotekoisesti valmistettuja polttoaineita on jo tuotettu pilottilaitoksissa eri puolilla maailmaa, myös Suomessa.

Yle uutisoi Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston (LUT) tutkimusprojektista pari vuotta sitten.

Synteettisillä polttoaineilla voi olla tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä.

– Oleellisin merkitys on siinä, että emme enää kaiva maasta fossiilisia polttoaineita, vaan kierrätämme hiilidioksidia, joka on jo ilmassa, sanoo LUT-yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen.

Kaikkia maailman polttomoottorilla toimivia henkilöautoja, rekkoja, laivoja ja lentokoneita sekä nykyistä polttoaineiden jakeluinfrastruktuuria ei tarvitsisi hylätä.

Hiilineutraalia korviketta ei kuitenkaan saa huoltoasemalta, koska sen tuottaminen on vielä nykyään kallista.

Diplomi-insinööreillä on kuitenkin ratkaisuehdotus.

Tehtaiden ylijäämäkaasut talteen

Laaksosen mukaan synteettisiä polttoaineita voitaisiin valmistaa kilpailukykyiseen hintaan jo nyt, jos hiilidioksidi ja vety napattaisiinkin talteen tehtaiden ylijäämäkaasuista.

– Meillä on paljon vedyn ja hiilidioksidin pistelähteitä, joista tuottaminen on ihan järkevää ja hinnoissakin voitaisiin tulla nykyisiin tasoihin, ilman veroja toki, hän sanoo.

Esimerkiksi sellun tuotannossa vapautuu valtava määrä hiilidioksidia, joka on peräisin puusta.

Hiilidioksidi voitaisiin napata talteen savupiipun päästä. Potentiaali on valtava.

– Jos ottaisimme sellutehdaiden kaiken hiilidioksidin talteen, niin määrällä voitaisiin toteuttaa koko Suomen kaikki liikennepolttoaineet hiilidioksidineutraalilla tavalla, Laaksonen sanoo.

Vetyä on saatavilla selvästi vähemmän. Joillakin kemiantehtailla syntyy kuitenkin ylijäämävetyä, jota tätä nykyä poltetaan vedeksi.

Vetyä voisi tuottaa myös elektrolyysillä, joka vaatii valtavasti halpaa sähköä.

Jos Suomen koko liikenne hoidettaisiin synteettisillä polttoaineilla, sähkön kulutus harppaisi kolminkertaiseksi nykyisestä.

Laaksosen mukaan ongelma on kuitenkin ratkeamassa uusiutuvan energian myötä: tuulivoima on jo halvinta uutta sähköntuotantoa Suomessakin.

Elektrolyysilaitteistot ovat vielä kalliita, sillä vedyn tuotantovolyymit ovat pieniä. Mikäli synteettisiä polttoaineita alettaisiin tuottaa teollisessa mittakaavassa, myös laitteistot halpenisivat.

Suomalaisyrityksille teknologiavientiä?

Synteettisten polttoaineiden valmistus ei ole enää tutkijoiden visionnin ja pienten pilottilaitosten varassa.

Esimerkiksi Islannissa on käynnistynyt synteettisen metanolin kaupallinen tuotanto. Myös suuret öljyjätit ovat heräämässä.

Strategiaansa uudistanut brittiläis-hollantilainen Shell kertoi keväällä tähtäävänsä maailman suurimmaksi uusiutuvan sähkön yhtiöksi ja alkavansa panostaa synteettisiin polttoaineisiin, perinteisen öljyn rinnalla.

Myös suomalainen teknologiayritys Wärtsilä näkee isoja bisnesmahdollisuuksia synteettisissä polttoaineissa.

Wärtsilä ja LUT ovat Yhdysvalloissa, Nebraskan osavaltiossa, mukana teollisen mittakaavan pilottilaitoksen esisuunnittelussa.

Liiketoiminnan kehityksestä vastaava johtaja Matti Rautkivi sanoo, että maataloustuotannostaan tunnetussa Nebraskassa saadaan hiilidioksidia etanolitehtaalta ja vetyä toisesta teollisesta prosessista.

– Pilotin ensisijaisena tavoitteena on katsoa konseptit läpi: mikä on kannattavaa ja mikä on järkevää. Tavoitteena on rakentaa teollisen mittakaavan pilottilaitos, jossa tehdään kymmeniä tonneja polttoaineita vuodessa, Rautkivi kertoo.

Mikäli kokemukset ovat hyvät, Wärtsilä selvittää tuotannon kasvattamista joko Nebraskassa tai muualla maailmassa.

Syntyvä markkina voi tarkoittaa suomalaisyrityksille esimerkiksi metanointiin, vedyn tuotantoon ja hiilidioksidin talteenottoon liittyvien komponenttien, kokonaisratkaisujen tai palveluiden vientiä.

– Meillä on myös vahvoja öljy-yhtiöitä, jotka voivat myös olla näiden polttoaineiden toimittajia tulevaisuudessa, Rautkivi sanoo.

Hän arvioi, että synteettiset polttoaineet nousevat merkittävään asemaan noin kymmenen vuoden kuluessa.

Tuotantolaitos myös Suomeen

LUT-yliopiston Petteri Laaksonen ehdotti toukokuussa hallitusneuvotteluja käyneille puolueille, että myös Suomeen rakennettaisiin teollisen mittakaavan pilottilaitos.

Lobbaus tuotti tulosta, sillä pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmassa lukee, että "hiilineutraalien, synteettisten polttoaineiden pilotointia ja tuotannon käynnistämistä edistetään".

Keinot ovat tiettävästi vielä auki.

Laaksosen mukaan valtiovalta voisi esimerkiksi hyväksyä synteettiset polttoaineet mukaan liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen.

Tämä takaisi uudelle tuotteelle kysyntää, alentaisi hankkeeseen investoivien teollisuusyritysten riskiä, mikä taas pienentäisi pääomakustannuksia.

Jakeluvelvoite edellyttää nyt, että vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia tieliikenteen polttonesteistä on uusiutuvia biopolttoaineita.

Läpihuutojuttu pilottilaitoksen rakentaminen ei ole. Gasum ja Kemira selvittivät pari vuotta sitten pilottilaitoksen rakentamista Joutsenoon.

Tarkoitus oli aloittaa synteettisen metaanin tuotanto, mutta hanke kaatui kannattavuuslaskelmaan.

Laaksosen mukaan nestemäisten liikennepolttoaineilla, kuten metanolilla on paremmat menestymisen mahdollisuudet, sillä tuotteesta saa markkinoilla paremman hinnan kuin metaanista, eli maakaasusta.

Laaksonen huomauttaa, että myös Suomen kansantalous hyötyisi synteettisten polttoaineiden valmistuksesta. Suomi toi viime vuonna Venäjältä öljyä ja öljytuotteita viiden miljardin euron arvosta.

Lue myös:

Professori: Bensiini- ja dieselautoihin voisi tankata synteettistä polttoainetta 2030 – Neste: Varmasti tämä on polttomoottoreille yksi ratkaisu

Suomalaistutkijat valmistavat aurinkosähköllä raakaöljyä ilmasta – Mullistava koelaitos käynnistyi Lappeenrannassa

Rajavartiolaitos epäilee järjestäytyneen rikollisorganisaation tuoneen Suomeen henkilöitä väärennetyillä passeilla.

– Tapauksesta tekee harvinaisen rikollisorganisaation tehokkuus ja ammattimaisuus. Organisaatioon epäillään kuuluvan useita salakuljettajia ja sillä on kyky tuottaa korkeatasoisia väärennettyjä asiakirjoja lyhyessä ajassa, kertoo tiedotteessa tutkinnanjohtaja, kapteeniluutnantti Markus Paljakka Suomenlahden merivartiostosta.

Vyyhti alkoi tänä vuonna helmikuussa, kun rikollisryhmä toi Suomeen neljä henkilöä. Heillä oli väärennetyt Taiwanin passit. Väärillä passeilla esiintyvät henkilöt hakivat Suomesta turvapaikkaa ja heidät sijoitettiin vastaanottokeskukseen.

Maaliskuussa rajatarkastajat tapasivat Suomeen pyrkivän kansalaisuudettoman miehen, jonka hallusta löytyi tullitarkastuksen yhteydessä neljä väärennettyä Taiwanin passia. Passit vastasivat aiemmin helmikuussa Suomeen saapuneiden henkilöiden väärennettyjä passeja.

Passeja Suomeen tuonut mies pidätettiin ja myöhemmin vangittiin epäiltynä törkeän laittoman maahantulon järjestämisestä.

Turvapaikkaa hakeneet lähtivät karkuteille

Tutkinnan ollessa kesken Rajavartiolaitos sai maaliskuussa ilmoituksen, jonka mukaan helmikuussa saapuneista henkilöistä kaksi oli laiminlyönyt heille viranomaisen määräämää ilmoittautumisvelvollisuutta ja kadonnut vastaanottokeskuksesta.

– Turvapaikanhakijoilla on laillinen oikeus oleskella Suomessa turvapaikkaprosessin aikana. Heidän liikkumisensa rajoittaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa, eikä ilmoittautumisvelvollisuutta tiukempiin turvaamistoimiin ollut edellytyksiä, sanoo tutkinnanjohtaja Paljakka tiedotteessa.

Huhtikuussa Rajavartiolaitos sai tiedon, että loputkaan kaksi henkilöä eivät olleet ilmoittautuneet vastaanottokeskukseen.

Rajavartiolaitos onnistui selvittämään nopeasti kadonneiden henkilöiden olevan risteilyaluksella matkalla kohti Tallinnaa.

Viron viranomaiset tavoittivat kadonneet henkilöt pian laivan satamaan saapumisen jälkeen. Kiinnioton yhteydessä paljastui, että henkilöt olivat matkustaneet Tallinnaan väärennetyillä Macaon passeilla.

Jälleen uusi salakuljettaja

Rajavartiolaitos epäilee rikollisorganisaation lähettäneen Suomeen uuden matkustusasiakirjojen salakuljettajan edellisen epäonnistuttua.

Tapauksen esitutkinnassa selvisi, että uusi henkilö matkusti Istanbulista Tallinnaan ja Tallinnasta Lappeenrantaan. Hän toi mukanaan uusia passeja helmikuussa Suomeen saapuneille, turvapaikkaa hakeneille henkilöille.

Rajavartiolaitos on tunnistanut rikoksesta epäillyn henkilön ja hänet on vangittu poissaolevana ja etsintäkuulutettu kansainvälisesti.

Rajavartiolaitos jatkaa rikoksen esitutkintaa.

Vapon turvetuotantoalueella Etelä-Karjalan Taipalsaarella sammutettiin maanantaina mittavaa tulipaloa. Sammutustöitä hidasti ja haittasi kova tuuli. Palo oli iltakymmenen aikaan hallinnassa, mutta paloa rajataan ja sammutetaan vielä yön yli.

Palorintamalla on pituutta noin 900 metriä. Palon syttymissyy ei ole tiedossa. Pelastuslaitos arvioi sammutustöiden jatkuvan pitkälle tiistaihin.

Palosta syntyi runsaasti savua. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen viestintäpäällikkö Johanna Franzén kertoi, että savua oli nähty yli sadan kilometrin päässä Parikkalassa asti.

Sammutustöissä yli 200 ihmistä

Paloalueen lähiseudulla ei sijaitse asutustaajamia. Lähistöllä olevien yksittäisten kotien asukkaita neuvottiin sulkemaan ovet ja ikkunat sekä pysymään sisätiloissa. Pelastuslaitos kävi varoittamassa tilanteesta kaikista lähimmissä taloissa.

Lisäksi ihmisiä varoitettiin runsaasta savusta Twitterissä ja Facebookissa.

Maastopaloa oli maanantaina sammuttamassa Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen 25 yksikköä. Apuna oli myös Kymenlaakson pelastuslaitoksen kuusi yksikköä sekä Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos.

Sammutustöihin osallistui yhteensä yli 200 ihmistä, joista lähes kaksi kolmasosaa oli sopimuspalokuntalaisia.

Hätäkeskus sai tiedon Kuhalassa syttyneestä maastopalosta kello 14:n jälkeen. Pelastuslaitokselta arvioitiin, että tämän laajuisia maastopaloja syttyy Suomessa silloin tällöin, eivätkä ne ole kovin harvinaisia.

Suurisuon turvetuotantoalue sijaitsee Taipalsaarella noin 30 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta.

Taloudelliset vahingot pieniä

Vapon turvetuotannon johtaja Pasi Rantonen arvelee, että palo on voinut saada alkunsa jostain tuotannon työvaiheesta.

– Kovalla tuulella tuli lähtee helposti leviämään. Onneksi se levisi suon suuntaisesti eikä edennyt metsään maastopaloksi. Nämä ovat aina vakavia tilanteita, Rantonen sanoo.

Vapon tuotantoalueilla oli vastaavan suuruisia paloja myös viime kesänä. Rantosen mukaan taloudelliset vahingot jäävät kuitenkin usein pieniksi, sillä palaminen tapahtuu yleensä vain kuivassa pintakerroksessa.

– Turvemassaa ei menetetä paljoa, joten suurimmat kustannukset tulevat monesti sammutustöistä. Työntekijät osaavat hoitaa alkusammutuksen tehokkaasti, mutta tällä kertaa sää ei ollut meidän puolellamme.

Tilannetietoja päivitetty 10.6.2019 kello 19.21.

Vapon turvetuotannon johtajan kommentit lisätty 10.6.2019 kello 20.48.

Tilannetietoja päivitetty 10.6.2019 kello 22.43

Sammutustyöt Vapon Suursuon turvetuotantoalueella Taipalsaarella Etelä-Karjalassa ovat jatkuneet koko maanantain ja tiistain välisen yön. Etelä-Karjalan pelastuslaitos sai hälytyksen tehtävään maanantaina iltapäivällä kello 14 aikoihin.

Paloalue on noin 100 hehtaaria laaja, jossa on noin viisi suurempaa palopesäkettä. Palo on hallinnassa, mutta pelastuslaitokselta arvioidaan, että sammutus jatkuu vielä pitkälle tiistaina.

Sammutusta voi tiistaina vaikeuttaa myös tuulen yltyminen.

Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta on paikalla noin 30 sammutusyksikköä ja tämän lisäksi sammutusta tekee Vapo ja puolustusvoimat. Paikalla on ollut yksiköitä myös Kymenlaakson pelastuslaitokselta.

Yön aikana sammuttajien käytössä on ollut puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen helikopterit, jotka ovat tiputtaneet vettä palon päälle. Helikoptereita käytetään nähtävästi myös tiistaina sammutukseen.

Vesivahinko on viivästyttänyt Sirius Sport Resortin uudelleen avaamista Pyhtäällä. Alun perin huoltokatkon piti kestää kaksi viikkoa, mutta elämyskeskuksen ovet ovat pysyneet kiinni jo kuukauden.

Vesivahinko tapahtui, kun sähköt laitettiin poikki sähköteknisten huoltotöiden takia.

– Meillä on vesipumput talossa, jotka poistavat sadevettä. Kun sähköt olivat poikki, vesitaso nousi ja tästä aiheutui myös vesivahinko, Sirius Sport Resortin toimitusjohtaja Maxim Schamin kertoo tilanteesta.

Huoltotöiden yhteydessä myös yrityksen nettisivut pimenenivät.

– Siihen saakka, kun talossa ei ole sähköä, nettisivutkin ovat alhaalla. Nettisivujen serveri on kiinni talon sähkössä, Schamin selventää.

"Taloudellinen tilanne on haastava, muttei mahdoton"

Vesivahinko on ollut yritykselle kova kolaus myös taloudellisesti.

– Rahaa ei tule talon sisään, kun emme ole päässeet palvelemaan asiakkaita. Suurin haaste on ollut toiminnan pysähtyminen kuukaudeksi, Schamin kertoo.

Suomen ensimmäinen tuulitunneli avattiin Siriukseen Pyhtäälle kesällä 2013. Yrityksen tulos on ollut negatiivinen viimeiset viisi vuotta eli koko sen toiminnan ajan. Tuulitunneli aiheutti yhtiölle jättitappiot jo ensimmäisenä vuonna, kun elämyskeskuksen tulos yli kaksi miljoonaa euroa pakkasen puolella. Ilmassa leijumisen mahdollistava laite oli epäkunnossa reilun vuoden aikana yhteensä kahdeksan kuukautta.

Taloudellinen taakka on siis painanut yrityksen toimintaa, eikä pitkittynyt remontti ole helpottanut asiaa.

– Joulukuusta lähtien tilanne on parantunut ja jokainen kuukausi on ollut positiivinen. Tämä remontti vaikutti aika pahasti, mutta mistään konkurssista ei puhuta. Taloudellinen tilanne on haastava, muttei mahdoton, Schamin sanoo.

Lisääntynyt kilpailu on kasvattanut kiinnostusta tuulitunneleihin

Sirius Sport Resortin tuulitunneli on saanut alueelle myös kilpailua, kun Helsingissä avautui vastaava vapaalentotunneli Fööni viime syksynä.

Schamin näkee asiassa sekä positiivisia että negatiivisia puolia.

– Kilpailu on lisännyt kiinnostusta tällaiselle palvelulle, mutta osa meidän asiakkaista oli Helsingistä ja heidän saattaa olla helpompi käydä siellä.

Sirius Sport Resortin tulevaisuuden suhteen Schamin on kuitenkin toiveikas.

– Samalla linjalla mennään eli tavoitteena on kehittää yritystä ja sen toimintaa. Positiivisia muutoksia on tulossa tänä vuonna, kunhan vain saadaan paikka taas auki.

Tarkka avajaispäivä ei ole vielä tiedossa, mutta Schamin mukaan tavoitteena on saada elämyskeskuksen toiminta käyntiin vielä tämän viikon aikana.

Tulipalo Taipalsaaren Suursuon turvetuotantoalueella jatkuu toista vuorokautta. Sammutustyöt jatkuvat ainakin keskiviikkoon asti.

Neljännes noin 400 hehtaarin laajuisesta Suursuosta on palanut ja osittain tulessa. Jo sammutettuja palopesäkkeitä syttyy jatkuvasti uudelleen palaamaan.

Savunmuodostus on illan suussa lisääntynyt, koska tuulen suunta on kääntynyt.

Sammutustyöhön ja tukitoimintoihin on reilun vuorokauden aikana osallistunut lähes 300 ihmistä Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta, Kymenlaakson pelastuslaitokselta, Puolustusvoimista, Rajavartiolaitokselta ja Lappeenrannan Ilmailukerhosta.

– Parhaimmillaan porukat ovat olleet täällä 17–18 tuntia. Se on rankkaa työtä ja miehistö on ollut aika äärirajoilla, sanoo päivystävä palomestari Arto Suomalainen Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta.

Vaikeakulkuisia, metsäisiä palopaikkoja on sammutettu ilmasta käsin lentosammutuskalustolla. Paikalle on kutsuttu myös sammutusyksiköitä Etelä-Savon pelastuslaitokselta.

Noin 2/3 sammutustöihin osallistuvista on sopimuspalokuntalaisia.

Sammutetut pesäkkeet syttyvät herkästi uudelleen

Kertaalleen sammutetut palopesäkkeet syttyvät herkästi uudelleen, joten niitä sammutetaan edelleen.

Voimakas tuuli häiritsee sammutustöitä levittämällä savua ja nopeuttamalla tulen etenemistä.

– Jälkivartioinnin kanssa tämä tulee kestämään useita päiviä. Veikkaan, että iltapäivän aikana saadaan palo niin hyvin haltuun, ettei leviämisvaaraa enää ole, sanoo Suomalainen.

Vapon kustannukset nousevat kymmeniin tuhansiin

Noin sadan hehtaarin laajuinen tulipalo aiheuttaa Suursuolla operoivalle Vapolle arviolta kymmenien tuhansien eurojen kustannukset.

Vapon toimitusketjupäällikkö Ilkka Laitisen mukaan Suursuon palon kerrannaisvaikutukset ovat turpeen tuhoutumista suuremmat.

– Tuotanto on poikki ja sammutustöistä kertyy omat kustannukset. Siellä on aika paljon meidän urakoitsijoiden kalustoa pelastuslaitoksen apuna ja ulkopuolisia urakoitsijoita vesiautojen kanssa, kertoo Laitinen.

Vapo on varautunut useiden päivien tuotantokatkoon Suursuolla. Turvallisuussyistä Vapo on lopettanut turpeennoston kaikilla Kaakkois-Suomen soilla.

Kaakkois-Suomen tuotantokatkos ei vaikuta asiakkaiden tilaamiin toimituksiin, sillä toimitukset siirrettiin välittömästi palon alettua muualla sijaitseville soille.

Palon syttymissyytä ei vielä tiedetä, mutta Laitinen arvelee palon saaneen alkunsa kääntökoneen mekaanisesta kosketuksesta kiveen. Kuiva turve syttyy helposti kipinästä.

– Tarkka selvitys palon syttymissyystä tehdään sen jälkeen, kun palo on sammutettu, sanoo Laitinen.

Kotkan kaupunki tavoittelee Green Flag -tunnustusta kolmelle puistolle. Osaksi kansainvälistä laatupuistojen verkostoa pyrkivät Sapokan vesipuisto, Katariinan meripuisto ja Jokipuisto.

– Viherympäristöliitolta tuli toivetta, että Kotka hakisi tätä Green Flag -tunnustusta. Yhtä puistoa ehdotettiin, mutta ajattelin, että miksei samalla kolme. Tutustuin asiaan ja tuntui, ettei hakemisessa ole mitään menetettävää, Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen taustoittaa.

Raati päättää esihakemuksen perusteella, missä kohteissa tuomarit vierailevat. Kotka lähetti sille puistoistaan video-, valokuva- ja tekstimateriaalia. Kaikki kolme puistoa Kotkasta läpäisivät esitarkastuksen.

Päätuomari Mary Atkins Iso-Britanniasta apunaan tuomarit Sara Luhtaniemi ja Titta Holmala-Kylmäkoski Tampereelta ovat tutustuneet Kotkan kohteisiin tiistain ja keskiviikon ajan. Holmala-Kylmäkoski kertoo, että kriteereissä painotetaan etenkin puistojen käytettävyyttä.

– Yksi pääpointti on, miten tavallinen kansalainen voi käyttää puistoa. Lisäksi tarkkaillaan luonnonmukaisuutta ja turvallisuutta. Myös kunnossapidon pitää olla mallillaan ja ympäristöasiat huomioida, Holmala-Kylmäkoski sanoo.

Suomessa jo kolme lippua

Green Flag Award on kansainvälinen viheralueiden laadun tunnus, jonka tarkoituksena on tunnistaa laadukkaasti ylläpidetyt viheralueet. Tunnustuksen saaneen viheralueen tunnistaa lipputangossa liehuvasta vihreästä lipusta.

Suomeen vihreä lippu saapui ensimmäisen kerran vuonna 2016, kun Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan kampuspuisto sai tunnustuksen. Suomessa tunnustuksen ovat saaneet myös Lahden Pikku-Vesijärvenpuisto sekä Tampereella Hatanpään kartanopuisto ja Arboretum.

Tuomaristo julkistaa heinäkuun puolessa välissä, saako Kotka kolme Green Flagia. Jos näin käy, vihreitä lippuja olisi Suomessa kuusi.

– Puistokierroksella olemme täyttäneet taulukkoon, miten paikat ovat kunnossa. Kotkassa on todella upeat puistoalueet, mutta tuloksia en voi vielä paljastaa, Green Flag -tuomari Titta Holmala-Kylmäkoski kertoo.

Matkailullinen merkitys

Ainakin Kotkassa ollaan luottavaisin mielin.

– Olisin aika yllättynyt, jos kaikki kolme kohdetta eivät menisi läpi. Rahallisesti tämä ei ole arvokas asia kaupungille, mutta matkailullisesti tällä voi olla merkitystä, Heikki Laaksonen toteaa.

Suomessa Green Flag -hanketta hallinnoi Viherympäristöliitto ry.

Palkintoa voivat hakea esimerkiksi hautausmaat, kampukset, sairaalan puutarhat, kansallispuistot ja siirtolapuutarhat.

Green Flag -status on voimassa aina vuoden kerrallaan. Joka toinen vuosi raati tekee viheralueilla laaduntarkistuksen ja joka toinen vuosi tämä tarkastus suoritetaan pistokokeena. Tällöin tuomari kiertää kohteen yksin ja tarkistaa, onko vaadittavat parannukset tehty alueella.

Parikkalan raja-asemalle saapuu Venäjältä puuta kuljettava kuorma-auto keskimäärin kymmenen minuutin välein. Sen verran aikaa kuluu Venäjän puolella sijaitsevalla Syväoron rajanylityspaikalla kuljettajan ja lastin tarkastamiseen. Rajanylityksestä venäläiset perivät kuorma-autoilta 680 ruplan eli noin yhdeksän euron suuruisen maksun.

Päivittäin rajanylittäjiä kirjataan hieman yli sata.

– Käytännössä lähes kaikki kuorma-autot kuljettavat puuta, lautoja tai haketta, laskee rajatarkastusta hoitavan Kolmikannan rajavartioaseman päällikkö Olli Laatikainen.

Suomen puolella tarkastukset tapahtuvat viime syksynä paikalla kootussa elementtirakennuksessa, jossa on yksi linja lähtevälle ja toinen saapuvalle liikenteelle. Venäjän puolella tarkastukset tapahtuvat vanhoissa parakeissa, ja työ on hidasta.

Parikkalan seudulla on toivottu pitkään rajanylityspaikan statuksen muuttamista tilapäisestä kansainväliseksi rajanylityspaikaksi. Se merkitsisi lisää turisteja Pietarista, kun rajan voisi ylittää ilman erikoislupaa.

Edellinen hallitus ehti tyrmätä rajanylityspaikan avaamisen, mutta uutta toivoa parikkalalaisille tuo rajanylityspaikan päätyminen uuden hallituksen hallitusohjelmaan.

Ei rajavartijoita eikä rahaa Parikkalaan

Tähän asti Parikkalan rajanylityspaikan avaamisen on estänyt pula rajavartijoista sekä rahasta.

– Riippuen aukioloajasta ja liikennemäärästä me tarvitsisimme jopa 50 rajavartijaa Parikkalaan, sanoo Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja Ismo Kurki.

Tänä vuonna rajavartiosto saa 110 uutta rajavartijaa, mutta uudet virat menevät Imatran, Lappeenrannan Nuijamaan ja Vaalimaan rajanylityspaikkojen ruuhkien helpottamiseen.

– Imatralle on rakennettu miljoonalla eurolla kaistatarkastuskenttä, mutta sitä pystytään pitämään auki vain lauantaisin, sanoo Ismo Kurki.

Hallituksen päätös Parikkalan rajanylityspaikan avaamisesta edellyttääkin lisävirkojen myöntämistä Rajavartiolaitokselle, sekä rahoitusta uuden rajatarkastusaseman rakentamiseen. Kustannukset ovat jopa kymmenen miljoonaa euroa.

Vaihtoehtoinen malli lykkäisi avaamista muutamalla vuodella

Parikkalan kunnanjohtajan Vesa Huuskosen mielestä Parikkalan rajanylityspaikka voitaisiin avata henkilöliikenteelle vaiheittain, jolloin aluksi selviydyttäisiin ilman lisävirkojen perustamista ja uuden rajatarkastusaseman rakentamista.

– Tuotaisiin puutavaraa hieman nykyistä enemmän ja sallittaisiin esimerkiksi kotiseutumatkailijoiden käynti Laatokan ja Saimaan välisellä kannaksella, pohtii kunnanjohtaja Vesa Huuskonen.

Rajaliikenne Parikkala-Syväoron kautta on nykyisin mahdollista erikoisluvalla arkisin kello 9-20 välillä. Aukioloaikaa pidennettäisiin parin vuoden kuluessa ja kansainväliseksi rajanylityspaikka muutettaisiin vuonna 2025.

– Silloin myös tiedetään, minkälaiseksi EU:n ja Venäjän sekä Suomen ja Venäjän suhteet ovat muodostuneet, sanoo Huuskonen.

Huuskonen myöntää, ettei aika ole juuri nyt otollisin uuden rajanylityspaikan avaamiseen.

Laatokan länsipuolelle venäläisten lomakyliä

Karjalan kannakselle ja Karjalan tasavaltaan rakennetaan parhaillaan useita hotelleja ja lomakyliä venäläisturisteille. Niiden valmistumisen odotetaan lisäävän myös matkailijoiden kiinnostusta tulla Suomeen Parikkala-Syväoron kautta.

Venäjällä on muutoinkin investoitu Laatokan länsipuolella maanteiden kunnostamiseen. Syväoroon johtaa nyt hyväkuntoinen maantie.

– Pietarilaisille on valmistunut nelikaistainen moottoritie, joka vie kaupungista pitkälle pohjoiseen. Ei tarvitse enää kiertää Viipurin kautta päästäkseen Suomeen, sanoo parikkalalaisia yrityksiä edustavan Laatokan Lankku Oy:n toimitusjohtaja Pekka Paakkinen.

Omalaatuiset käärmekuviot kallioissa ovat herättäneet huomiota itärajalla. Käärmekuvioita on löydetty ainakin Imatralta, Taipalsaarelta ja Lappeenrannan Joutsenosta.

Yle kertoi viime viikolla kuvioista, joita joskus luullaan ihmisen tekemiksi.

• Lue aiempi juttumme käärmekuvioista: Arkeologitkin ovat ymmällään – itärajan kallioista löytyneet salaperäiset käärmekuviot ovat edelleen vailla selitystä

Erityisesti Imatran Kiurulassa rajavyöhykkeellä oleva tarhakäärmeen näköinen kuvio on herättänyt huomiota. Kuvioon paikan päällä tutustunut arkeologi Tapani Rostedt arvioi sitä osittain ihmisen tekemäksi.

– Siinä on luultavasti ollut kalliossa luontainen halkeama tai juova, josta muinainen taiteilija on saanut inspiraation. Hän on muokannut juovaa niin, että siitä on tullut selkeämmin käärmeen näköinen, Rostedt totesi Ylelle aiemmin.

Geologit tulkitsevat asiaa toisin.

Syntyivät meren pohjassa

Yle sai ensimmäisen jutun jälkeen useita yhteydenottoja geologeilta, joiden mukaan käärmekuviot ovat puhtaasti luonnon muovaamia geologisia ilmiöitä. Ne alkoivat syntyä kaksi miljardia vuotta sitten syvän muinaisen meren hiekkapohjalla.

Geologi Satu Hietala Geologian tutkimuskeskuksesta kertoo, että tuolloin hiekan sekaan saostui vedestä kalkkisilikaattijuonia. Hiekka muuttui hitaasti kiilleliuskekallioksi, jonka sisällä kalkkijuonet venyivät ja muuttivat muotoaan maankuoren puristuksessa käärmemäisiksi kuvioiksi.

– Lopulta kalkkisilikaatti kului osittain pois ja jäljelle jäi käärmettä muistuttavia kuvioita kallioon, Hietala sanoo.

Kuvioita esiintyy eri puolilla Suomea

Kalkkisilikaattien jättämiä kuvioita kiilleliuskekallioissa esiintyy kivissä ja kallioissa eri puolilla Suomea. Käärmemäisiä kuvioita esiintyy kuitenkin erityisesti Itä-Suomessa.

– Länsi-Suomen kallioissa on enemmän pyöreitä muodostumia. Itä-Suomessa käärmemäiset kuviot ovat yleisempiä, geologi Satu Hietala kertoo.

Käärmekuviot kallioissa ovat kuitenkin melko harvinaisia Suomessa.

Satu Hietala ei sulje pois mahdollisuutta, että ihmiset ovat voineet muokata käärmekuvioita.

– Ne ovat voineet olla ihmisten kulttipaikkojakin. Itse en ole kuitenkaan huomannut näkemissäni kuvioissa ihmisen työstön jälkiä. Kuviot ovat ilman muokkaamistakin niin vaikuttavan näköisiä, että niitä voi helposti luulla ihmisen tekemiksi.

16-vuotias Tuukka Waris soittaa cajon-rumpua Lappeenrannan keskustassa. Hänellä on menossa toinen kesätyöviikko Lappeenrannan musiikkiopiston kesäsoittajana. Musiikkiopisto työllistää yhteensä neljä alaikäistä nuorta kesän aikana.

– Tänään aamulla siivosimme opistolla ja sään salliessa tulemme kaduille soittamaan, kuvailee taipalsaarelainen Waris.

Hän saa kahden viikon pestistään palkkaa 450 euroa, josta kaupungin kesätyöseteli kattaa valtaosan. Työ musiikkiopistolla edellytti kesätyösetelin saamista.

Lappeenrannan musiikkiopiston lisäksi moni yritys ja yhdistys on palkannut tänä vuonna 15–17-vuotiaita nuoria kesätyösetelin avulla. Seteleitä jaetaan kaupungissa nyt kolmatta kesää.

Osa kunnista jakaa setelin koko ikäluokalle

Viime vuonna nuorten kesätyöseteleitä oli Lappeenrannassa jaossa 170. Setelit loppuivat silloin kesken ja tälle kesälle seteleitä varattiin 370 nuorelle. Lue lisää setelin ehdoista Ohjaamon sivuilta.

Osa Suomen kunnista jakaa setelin koko ikäluokalle. Esimerkiksi Helsingissä seteli jaetaan kouluissa jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle, ja se tarkoittaa määrällisesti yli 5 000 nuorta. Viime kesänä noin joka kolmas helsinkiläinen yhdeksäsluokkalainen käytti setelin hyväkseen.

Oulussa toiminta on vieläkin laajempaa, siellä seteli taataan jokaiselle 15–17-vuotiaalle nuorelle. Oulussa seteli on ollut käytössä jo 10 vuotta, käyttöaste on vakiintunut hieman yli 50 prosenttiin.

– Kaikkia nuoria emme varmaan saa ehkä koskaan tavoitettua. Vanhemmilla on myös iso rooli alaikäisen lapsen kesätyöasioissa, sanoo Oulun ohjaamon palveluohjaaja Outi Söderman-Juvani.

Oulussa ja Helsingissä setelit jaetaan kouluissa.

Oulussa kokeiltiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa markkinoida mainostoimiston avulla kesätyöseteliä työnantajille. Syksyllä nähdään, lisäsikö rahallinen panostus kesätyösetelin käyttöä.

Lappeenrannassa tieto ei ehkä ole tavoittanut jokaista

Lappeenrannassa kesätyöseteliin oikeutettuja nuoria on arvion mukaan noin kaksituhatta. Seteleitä ei siis riittäisi koko ikäluokalle. Nyt tosin näyttää siltä, että seteleitä jää käyttämättä.

Lappeenrannan kaupungin Ohjaamon nuorisoneuvoja Minna Tarkiainen kertoo, että aiempien vuosien tapaan seteleitä haettiin runsaasti heti haun alkaessa huhtikuussa. Kesätyöseteleitä on edelleen jäljellä noin 70 nuorelle. Tarkiainen ei tiedä, mistä syystä kaikki setelit eivät ole vielä menneet.

– Koulujen nuorisotyöntekijät ovat mainostaneet tätä mahdollisuutta kouluissa, mutta ehkä tieto ei ole kulkeutunut kaikille. Setelin voi saada vielä kesäkuun ajan, niin kauan kuin niitä riittää. Eilenkin meiltä haettiin viisi kesätyöseteliä.

Nuoria ovat palkanneet Lappeenrannassa esimerkiksi taloyhtiöt, kaupat, yhdistykset, hevostallit ja urheiluseurat. Yritykset ovat ottaneet kesätyösetelin innolla vastaan ja kyselleet siitä kaupungin Ohjaamosta.

Helsingissä tilastoidaan tarkasti kesätyösetelin käyttöä. Viime vuonna neljä suurinta nuoria työllistänyttä alaa olivat toimisto- ja mediatyö, liikunta- ja vapaa-aika, ravintolat ja kahvilat sekä puutarha- ja kiinteistöhuolto ja siivousala.

Koirahoitola on suosittu kesätyöpaikka

Moni yrittäjä pitää kesätyöseteliä edullisena tapana työllistää alaikäinen nuori kahden viikon ajaksi. Minimipalkka kymmenestä työpäivästä on 450 euroa, josta Lappeenrannan kaupungin kustantama seteli kattaa 300 euroa. Erotuksen lisäksi yritys vastaa kaikista työnantajamaksuista ja lakisääteisistä vakuutuksista.

Kati Vainikka on pitänyt Lappeenrannassa koirakylpylä-hotellia viisi vuotta. Yritys tarjoaa koirahoitolan lisäksi koirille uintiaikoja omassa uima-altaassa. Tämä on toinen kesä, kun yrittäjä on voinut työllistää kesäksi alaikäisiä nuoria. Syynä on kaupungin tarjoama kesätyöseteli.

– Nuoria ei voi jättää yksin töihin vaan he ovat apukäsiä ja apujalkoja. Ilman seteliä en voisi työllistää alaikäisiä. Samaan aikaan en kuitenkaan voi ottaa useampaa työntekijää, koska täytyy minunkin heille maksaa, setelistä huolimatta.

Vainikalla on yrityksessään itsensä lisäksi yksi työntekijä. Hän kertoo olevansa tyytyväinen setelin sisältöön. Samoin kehuja saavat nuoret työnhakijat.

– Kaikki, jotka olen työllistänyt, ovat itse tulleet paikan päälle kysymään töitä. He ovat esitelleet kesätyöseteliä ja ovat olleet todella kiinnostuneita työstä koirien kanssa.

Vainikan yrityksessä kesätyöläiset ulkoiluttavat hoitolan koiria ja siivoavat. Uimalan puolella he auttavat esimerkiksi koirien pesussa ja kuivauksessa.

Yrittäjä Kati Vainikka on käyttänyt yhtä viime vuoden kesätyöntekijää tarpeen mukaan tavallisena työvoimana myöhemminkin.

Omaa rahaa rentoutumiseen ja säästöön

Lappeenrantalaisella Patrik Viskarilla ei ainakaan vielä ole kesätyötä. 15-vuotias Viskari tietää kesätyösetelistä, mutta kertoo luulleensa, ettei niitä ole enää jäljellä.

– Ilman seteliä on tosi vaikea saada tämän ikäisenä työpaikkaa. Mieluiten olisin kesätöissä myyjänä urheilukaupassa. On mukavampi tehdä töitä ihmisten kanssa, kuin kantaa laatikoita varastossa, perustelee Viskari.

Viskari on toiveikas siitä, että voisi edelleen työllistyä setelin avulla. Rahalle olisi käyttöä. Hän kertoo, että kevytmoottoripyörän polttoaineeseen menee viikossa jopa 30 euroa.

– Raha on aika tärkeää. Kesällä voisi rentoutua ja ostaa kuumana päivänä jäätelön.

Kesäsoittajana työskentelevä Tuukka Waris aikoo pistää palkkansa säästöön. Hänelle kahden viikon työrupeama on ihanteellisen pituinen.

– Tämä on hyvä. Ehtii myös lomailla tarpeeksi.

Helsinkiläisen Ville Saarikosken isä on asunut palvelutalossa Haminassa viimeiset neljä vuotta. Käytössä ollut palvelusetelijärjestelmä toimi hyvin tähän kevääseen saakka.

– Alussa isän eläkkeestä kului 80 prosenttia palvelutalon laskun maksuun. Hiljalleen kustannukset ovat kasvaneet niin, että laskuun kului jo 85 prosenttia eläkkeestä tänä keväänä. Ajattelin, että eletään tämän mukaan ja katsotaan tilannetta uudestaan vuoden päästä.

Käänne tapahtui toukokuussa, kun Saarikoski sai Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymältä (Kymsotelta) yllättäen kirjeen. Sen sisältä paljastui päätös uudesta palvelusetelistä.

Palveluseteli on kattanut osan Saarikosken isän palvelutalomaksuista.

– Kirje jäi ensin pöydälle pyörimään, koska siinä kerrottiin, että isälle on myönnetty sataprosenttinen tuki.

2260 euron lasku

Tarkempi tarkastelu paljasti ikävän yllätyksen palvelusetelin arvossa.

– Isäni asiat ovat minulla mapissa tallessa. Huomasin, että isä sai neljä vuotta sitten noin 79 euroa päivässä. Nyt tämä sataprosenttinen tuki tarkoittaisi, että summa on noin 69 euroa päivässä.

Uuden päätöksen myötä Saarikosken isä saa jatkossa päivässä kymmenen euroa vähemmän tukea. Se tarkoittaa käytännössä noin 300 euron lisäystä palvelutalon kuukausilaskun siihen osuuteen, jonka isä joutuu maksamaan omasta pussistaan.

Nyt Saarikosken isän eläke ei enää riitä kattamaan palvelukotimaksua. Tuorein lasku oli 2260 euroa, suurempi kuin käteen jäävä eläke. Ennen lasku on ollut noin 1900 euroa.

– Onko eettisesti oikein, että kysymättä tehdään tukipäätös, jossa kerrotaan, että tuki on myönnetty sataprosenttisesti ja jätetään kirjeen vastaanottajalle vastuu tarkistaa todellinen tilanne? Saarikoski ihmettelee.

"Tässä ei puhuta leikkaamisesta"

Kymenlaaksolaisten sosiaali- ja terveyspalveluita on tuottanut vuoden alusta maakunnallinen Kymsote.

Kymenlaakson kuntien välillä oli ennen sitä erilaisia käytäntöjä palveluasumisessa. Palveluasumisen palveluseteli oli ennestään käytössä Kotkassa, Haminassa ja Kouvolassa, mutta ei Miehikkälässä ja Virolahdessa.

Kymsoten myötä palvelusetelin periaatteita on yhtenäistetty, ja niiden arvoa on tarkistettu porrastetusti tänä vuonna eri puolilla maakuntaa. Etelä-Kymenlaaksossa palvelusetelin arvoa muutettiin keväällä.

Palvelusetelin lähtöarvon laskemisen perustana on käytetty alueen palveluntuottajien keskiarvohintoja. Kymsoten tekemän tarkistuksen yhteydessä palvelusetelin arvo laski kymmenillä vanhuksilla.

– Tässä ei siis puhuta palvelusetelin leikkaamisesta vaan sen arvon uudelleen laskemisesta palvelusetelien yhtenäistämisen yhteydessä.
Lähtöarvot ovat osin jopa korkeampia kuin ennen yhtenäistämistä, Kymsoten asumispalveluiden palvelupäällikkö Mervi Takala selventää.

Kuntien myöntämällä palvelusetelillä voi maksaa yksityisen palveluntuottajan hoivapalveluiden kustannuksia. Palveluasumiseen voi hakea myös Kelan myöntämää eläkkeensaajan asumistukea.

Palveluseteleiden arvon tarkistaminen on kuntien ja kuntayhtymien vastuulla.

– Uskoisin, että tyypillisin aika tarkistaa palveluseteleiden arvoja on kerran vuodessa osana talousarviomenettelyä. Tarkistus voi tapahtua harvemminkin, sosiaali- ja terveysministeriön hankepäällikkö Vuokko Lehtimäki arvioi.

Ville Saarikosken mukaan hänen isänsä palveluasumisen tukea ei tarkistettu kertaakaan neljän vuoden aikana.

STM: ikäihmisten köyhyyttä melko paljon

Palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen palvelusetelin arvot ovat asiakaskohtaisia. Arvo voi olla joko tietty summa tai riippuvainen asiakkaan tuloista.

Sosiaali- ja terveysministeriön hankepäällikön Vuokko Lehtimäen mukaan on vaikea arvioida sitä, kuinka monen vanhuksen eläke tai vastaava tulo riittää asumiskustannuksiin.

– Jos asiakkaan toimeentulo vaarantuu, silloin palvelusetelin arvoa tulee palvelusetelilain mukaisesti korottaa, Lehtimäki toteaa.

Lehtimäen mielestä on valitettavaa, että Suomessa on melko paljon ikäihmisten köyhyyttä.

– Omavastuuosuudet voivat olla aika korkeita asumispaikasta riippuen. Lisäksi asiakas maksaa itse esimerkiksi hygieniatuotteet ja lääkkeet.

Hoitotuki voi pienentää palvelusetelin arvoa

Kymenlaaksossa palvelusetelin lopullinen arvo perustuu kotihoidon maksutaulukon mukaiseen laskelmaan, joka tehdään asiakkaan bruttotulojen pohjalta.

Huomioon otettavia tuloja ovat ansio- ja pääomatulot, eläkkeet ja niihin rinnastettavat jatkuvat etuudet sekä hoitotuki.

Kymsoten asumispalveluiden palvelupäällikkö Mervi Takala ei voi kommentoida yksittäisen asiakkaan tapausta, mutta yleensä palvelusetelin arvoa pienentävät suurentuneet tulot. Yksi syy on uutena tullut tai korotettu eläkettä saavan hoitotuki.

– Jos palveluseteli on myönnetty esimerkiksi viisi vuotta sitten eikä asiakkaan tuloja ole sen jälkeen tarkistettu kertaakaan, voi palveluseteliin tulla isojakin muutoksia, Takala toteaa.

Ville Saarikosken mukaan hänen isänsä tuloissa ei ole tapahtunut muutosta viime vuosina.

Säästöt riittävät vuodeksi

Saarikoski pitää isänsä kohdalla tehtyä ratkaisua kohtuuttomana.

– Ei vanhuksia pidä kohdella Suomessa näin, eikä heidän perillisiään. Toivottavasti keskustelu lähtisi rakentavasti liikkeelle ja kohti laadukkaampaa päätöksentekoa.

Saarikosken isä jatkaa toistaiseksi nykyisessä palvelutalossa asumista.

– Tilillä on vielä vuodeksi rahaa palvelutalossa asumiseen. Isällä on vielä myös asunto, jonka joudumme varmaan jossain vaiheessa myymään rahoittaaksemme asumisen jatkossa.

Saarikoski aikoo selvittää, olisiko isän tilanteeseen muita mahdollisia ratkaisuja.

– Täytyy käydä keskustelua viranomaisten kanssa, että onkohan isältä mahdollisesti jäänyt joku tuki anomatta. Ehkä tähän myös löytyy jokin toinen ratkaisu kuin palvelusetelin käyttö.

Suomessa pääsee lukioon pääsääntöisesti keskiarvolla 7. Lukioiden keskiarvorajat ovat laskeneet vuosien varrella, koska ikäluokat pienentyvät ja lukiopaikkoja on silti paljon saatavilla.

Tänä vuonna yksi suurimmista pudotuksista tuli Etelä-Tapiolan lukiossa Espoossa. Siellä keskiarvoraja oli viime vuonna 9,17. Nyt sisään pääsi 7 keskiarvolla.

– Espoossa poliittinen päätös oli, että seitsemän keskiarvolla pääsee lukioon sisään, kertoo vs. rehtori Juha Kivioja Etelä-Tapiolan lukiosta.

Juha Kivioja arvioi, että yksi syy keskiarvorajan laskuun on Etelä-Tapiolan lähelle tullut uusi Otaniemen lukio, jonne on hakenut yli 9 keskiarvon omaavia hakijoita.

"Opiskelijat ehkä suojelevat itseään pettymyksiltä"

Lukioiden keskiarvorajat määrittyvät vuosittain hakijoiden mukaan. Halutuimpiin lukioihin keskiarvorajat nousevat sitä mukaa, miten kovatasoisia hakijat ovat.

Lukiot voivat myös itse määritellä keskiarvorajansa, vaikka kilpailua ei olisi. Osa lukioista on määritellyt keskiarvorajan, osa taas ei.

Etelä-Tapiolan lukioon on tänä keväänä hakenut vähemmän opiskelijoita kuin aiemmin. Kiviojan mukaan tähän asti hakijoita on ollut yhtä paljon kuin paikkoja. Tänä keväänä ensisijaisia hakijoita oli 105 ja paikkoja olisi ollut 140.

– Opiskelijat eivät ehkä hae paikkoihin, joihin eivät ajattele pääsevänsä. Ei kukaan hae meille yleensä alle 9,2 keskiarvolla. Opiskelijat ehkä suojelevat itseään pettymyksiltä, miettii Kivioja.

Vaikka Etelä-Tapiolan lukioon pääsi seiskan arvosanalla, silti sinne valittujen keskiarvon keskiarvo oli 9,27. Opinahjoon on jäljellä 35 paikkaa. Lisähaku kouluun alkaa tänään perjantaina.

– Varmasti saadaan paikat täyteen, uskoo Kivioja.

Pääseekö lukioon millä keskiarvolla tahansa?

Muissakin lukioissa keskiarvorajaa on pudotettu. Esimerkiksi Lappeenrannan Kimpisen lukiossa keskiarvoraja oli 7,83 vuonna 2018. Tänä keväänä raja oli 7,25. Kouvolan yhteislyseossa keskiarvoraja on laskussa nyt toista vuotta. Myös kahdessa lukiossa Joensuussa keskiarvoraja laski.

– Keskiarvorajan lasku johtuu siitä, että nyt otetaan sisään ikäluokasta enemmän oppilaita kuin aiemmin, kertoo rehtori Olli Mielonen Kimpisen lukiosta Lappeenrannasta.

Sisään otettavien määrää kasvatettiin Lappeenrannassa sen takia, että kaikki lukiokelpoiset pääsisivät opiskelemaan kotikaupungin lukioon. Tähän mennessä osa ikäryhmästä on joutunut lähtemään lähikuntien lukioon liian korkeiden keskiarvorajojen takia.

– Keskiarvorajan lasku on auttanut ennen kaikkea poikia pääsemään lukioon. Syksyllä meillä aloittaa 84 poikaa ja 96 tyttöä, sanoo Mielonen Kimpisen lukiosta.

Pääsisikö lukioon millä keskiarvolla tahansa, jos ei hakijoita olisi tarpeeksi?

– Lappeenrannassa lasten ja nuorten lautakunta on linjannut, että keskiarvoraja lukio-opintoihin on oltava 7, sanoo Mielonen.

Suurissa kaupungeissa nousua

Lautakunnan linjaus johtuu siitä, että vähintään seiskan keskiarvo antaa vakaamman pohjan lukio-opintoihin. Lukioon on päässyt joissain Suomen kunnissa jopa reilun 5 keskiarvolla.

– Kyllä se vaikeaa tulee olemaan, jos esimerkiksi matematiikassa ja kielissä pohjatiedot ovat heikolla tasolla. Silloin lukio-opinnot voivat käydä vaikeiksi, kertoo rehtori Olli Mielonen.

Keskiarvorajat ovat olleet laskusuunnassa etenkin keskisuurissa ja sitä pienemmissä kaupungeissa tai kunnissa. Monien suurten kaupunkien lukioissa keskiarvorajat ovat nousseet. Näin on tapahtunut esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella.

Oulussa Haukiputaan lukion keskiarvoraja nousi alle kuudesta yli seitsemään.

YTL: Emme seuraa ranking-listoja

Ylioppilastutkintolautakunnasta kerrotaan, ettei siellä kiinnitetä huomiota lukioiden keskiarvorajoihin eikä seurata lukioiden ranking-listoja.

– Niiden merkitys on suomalaisessa koulutusjärjestelmässä olematon. On kuitenkin selvää, että opiskelijoiden lähtötaso vaikuttaa kokonaisuuteen. Sama koe on edessä kaikilla kokelailla, sanoo ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä.

Lukio-opiskelijoiden lähtötasossa on paljon vaihtelua, ja opiskelijat valmistautuvat ylioppilastutkintoon hyvin erilaisista lähtökohdista. Tähkän mukaan ei voida arvioida sitä, lisääntyykö esimerkiksi reputtaneiden määrä niissä lukioissa, joiden opiskelijat ovat perinteisesti kirjoittaneet hyviä arvosanoja.

– Reputtamiseen vaikuttavat niin monet tekijät. Kun tekee kolme vuotta hyvää työtä ja opiskelee tavoitteellisesti, ylioppilastutkinto odottaa. Ei se ole niin pohjakeskiarvosta kiinni vaan motivaatiosta ja halusta oppia, muistuttaa Tähkä.

Ammattiopistoon pääsy hankalampaa

Ammattiopintoihin voi olla hieman hankalampi päästä kuin lukioon. Lappeenrannassa ja Imatralla toimivassa Sampon ammattiopistossa aloituspaikkoja oli yhteensä 734. Hakijoita paikkoihin oli hiukan enemmän.

Ammattiopisto Sampon suosituimmilla aloilla hakijoita on ollut kaksi kertaa enemmän kuin aloituspaikkoja on ollut tarjolla.

– Esimerkiksi sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkintoon haki Lappeenrannassa 45. Sisään pääsi 22, kertoo vararehtori Anne Poutanen ammattiopisto Samposta.

Samposta kerrotaan, ettei ammattikoulutuksessa seurata keskiarvoja, joilla opiskelijat opinahjoihin pääsevät sisään.

Sähköalan lisäksi suosittu koulutusala on hius- ja kauneudenhoidon perustutkinto, johon haki Lappeenrannassa 41. Hiukan yli puolet valittiin. Tieto- ja viestintätekniikan koulutukseen oli myös hankala päästä.

Klo 21:43: Juttuun lisätty tietoja muista lukioista.