Yliopistotutkijat kehittävät puuta, jota on käytännössä mahdoton saada syttymään. Tavoitteena on käsitellä puuta niin, että sille saataisiin rakennusmateriaalien vaativin paloluokitus A tai B. Sellaisia ovat tällä hetkellä muun muassa vuorivilla tai lasi.

Palamattomalle puulle on paljon käyttökohteita. Sitä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän vaikkapa julkisten tilojen pintamateriaalina.

– Voimme parantaa palonkestoa, ja tälle ominaisuudelle on puukerrosrakentamisessa kova tarve, sanoo professori Timo Kärki Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta.

Palamaton puu osa isompaa tutkimusta, jota tekevät yhdessä Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto ja Pietarin polyteknillinen yliopisto. Tutkijat kehittävät nanorakenteiden avulla tutuista rakennusmateriaaleista aiempaa kestävämpiä ja kevyempiä tuotteita.

– Perustana on nanohiili, josta valmistettua pintakäsittelyainetta sivellään esimerkiksi puuhun, sanoo professori Timo Kärki.

Nanopinnoite pohjautuu venäläisen fyysikon Zores Alfjorovin ja tutkijoiden löytämästä nanorakenteesta, joka muistuttaa munkkirinkilää. Yleensä nanorakenteet ovat pitkulaisia ja putkimaisia – tai jalkapallon muotoisia.

Erikoinen rinkilämäinen rakenne tuo ainutlaatuisia lisäominaisuuksia esimerkiksi betoniin.

Siltojen rakenteet uusiksi

Pietarin polyteknillisen yliopiston testeissä betonia on pystytty nanorakenteiden avulla keventämään jopa 40 prosenttia. Tällöin erityistä nanomateriaalia on sekoitettu suoraan betoniin.

– Betonin lujuusominaisuudet ovat silti paremmat, jolloin siltojen rakenteet voivat olla kevyemmät, kertoo professori Timo Kärki.

Uudesta Cln-sementistä on tehty muun muassa Kimrin kaupungissa Volga-joen ylittävä silta.

Samalla tutkijat havaitsivat, että nanohiilen ansiosta betoni jatkoi kiteytymistään vielä puolen vuoden ajan valamisen jälkeen, jolloin se vahvistui lisää.

– Tutkimme nyt, voiko näin tapahtua myös puurakenteille, sanoo Timo Kärki.

Kevyitä kävelysiltoja Pietarin lähelle

Nanohiiltä on mahdollista hyödyntää myös komposiittimateriaaleissa, jotka on saatu aikaiseksi sekoittamalla kahta tai useampaa ainesosaa keskenään. Tällöin nanomateriaali sekoitetaan suoraan puukuitumassaan.

– Syntyy nykyisiä puukomposiitteja kevyempiä, mutta vahvempia tuotteita, jotka kestävät myös pakkasta ja hometta aiempaa paremmin.

Tuotetta testataan ensi kesänä Pietarin lähellä sijaitsevassa Vepsskyn luonnonpuistossa, jonne rakennetaan puukomposiitista uusi jalankulkusilta. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, onko uudenlainen puukomposiitti myös pitkäikäisempi kuin nykyiset komposiittimateriaalit.

Yksi vaihtoehto puun käsittelemiseksi on myös pinnoite, joka laminoidaan puurakenteeseen tai johonkin muuhun rakenteeseen.

Millimetrin miljoonasosan kokoiset nanomateriaalit läpäisevät helposti esimerkiksi ihon. Siksi niiden käyttöön sisältyy myös riskejä.

– Sellaisenaan ei ole mahdollista käyttää nanohiiltä, vaan näiden pitää olla aina seosmateriaalina jonkun aineen kanssa. Vain siten niistä saadaan käyttöturvallisia, muistuttaa professori Kärki.

Nanohiilen poikkeuksellinen rakenne tuo lujuuden

Nanohiilen valmistusprosessi on patentoitu, mutta Pietarin ja Lappeenrannnan–Lahden teknilliset yliopistot kehittävät sille kaupallista käyttöä ja markkinoita EU-alueella.

– Teemme tuotehyväksyntään liittyviä mittauksia puupuoleen liittyvissä hankkeissa. Vastaavia on venäläinen kumppani tehnyt betonin osalta, sanoo professori Timo Kärki.

Nanorakenteen löytäjä fyysikko Zores Alfjorov tunnettiin elinaikanaan paremmin työstään nykyisen informaatioteknologian kehittäjänä. Siitä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2000.

Alfjorov ehti käydä luennoimassa työstään Lappeenrannassa järjestetyssä EU-Venäjä-innovaatiofoorumissa vuonna 2012. Alfjorov menehtyi 88-vuotiaana Pietarissa maaliskuussa 2019.

Kapteeni (evp) Mika Heiskanen on aina tottunut tekemään, mitä armeija vaatii. Heiskanen ehti olla Puolustusvoimilla töissä yli 30 vuotta ennen kuin jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle.

Ammattisotilaana Heiskanen joutui olemaan tarkka, mitä puhuu julkisuudessa. Tämän kevään uutinen saa hänet kuitenkin avaamaan suunsa.

Pääesikunta päätti tänä keväänä, etteivät diabeetikot saa enää vapaaehtoisina ja poikkeusluvalla käydä asepalvelusta. Vuosina 2001–2017 asepalvelukseen astui 120 diabeetikkoa. Jatkossa diabeetikot sijoitetaan palveluskelpoisuusluokkaan C.

Heiskasen mielestä tämä päätös on virhe. Heiskanen puhuu kokemuksesta, sillä hän sairastaa tyypin 1 diabetestä ja palveli ammattisotilaana 23 vuotta sairauden kanssa.

– Olen johtanut taisteluammunnat ja räjäytysharjoitukset ammattialiupseereille. Olen saanut kaikki luvat ja oikeudet, eikä minulla diabeetikkona ollut rajoitteita. Ja tässä puhutaan aika paljon vaativammasta työstä kuin perusvarusmiespalvelus.

Heiskasen mielestä on hätäratkaisu, jos varusmiespalvelus kielletään kaikilta diabeetikoilta.

– Tämä on sen kokoluokan juttu, että siitä pitää keskustella ja suhtautua ihmisiin yksilöinä. Sitä Puolustusvoimat muutenkin korostaa, Heiskanen sanoo.

Tyypin 1 diabetes on sairaus, jossa haiman insuliinia tuottavat beetasolut tuhoutuvat, minkä takia sairastunut ei pärjää ilman insuliinia. Sairauteen ei ole tällä hetkellä parannuskeinoa tai sairaudelta ehkäisevää hoitoa. Suomessa tautia sairastavia on noin 50 000.

Lääkäri sanoi, että työt päättyvät

Mika Heiskanen aloitti työuransa vuonna 1986 Korian varuskunnassa Kouvolassa. Hän koulutti joukkueenjohtajana varusmiehiä.

Talonrakentajan koulutus oli takataskussa, mutta järjestelmällinen ja fyysinen armeija tuntui mielekkäältä. Kouvolan varuskunnan lakkauttamisen jälkeen Heiskanen siirtyi töihin Upinniemeen meripioneeriksi.

Kaikki meni hyvin vuoteen 1995, kunnes yhden flunssan jälkimainingeissa kolmikymppinen mies hyytyi täysin. Väsytti ja janotti.

– Terveyskeskuksessa hoitaja sanoi, että verensokerimittari on varmaan rikki, kun se näyttää high eli korkeaa. Hoitaja kokeili useita mittareita. Sanoin, ettei se mittari taida olla rikki.

Mika Heiskasen siskolla on tyypin 1 diabetes, joten hän osasi epäillä sairautta. Heiskanen oli nähnyt, ettei elämä pääty sairauteen.

Diabeetikkoa ei voi sijoittaa poikkeusolojen tehtävään. Arto Hirvelä

Puolustusvoimien lääkäri oli ensin vähän toista mieltä.

– Ensin lääkäri sanoi suoraan, että se on palveluskelpoisuusluokka C. Että sinulla hommat päättyvät suurin piirtein tähän. Sanoin, ettei kai se voi näin mennä.

Mika Heiskanen joutui tarkkaan seurantaan, mutta työtehtävät eivät lopulta muuttuneet.

– Sairastuminen oli järkytys, mutta sanoin suoraan, että äkkiseltään tuntuu, ettei tämä ole irtisanomisen peruste. Mitä se ei ollutkaan.

"En ole ikinä tehnyt tästä suurempaa numeroa"

Sairastumisen hetkellä Heiskanen johti meripioneerikurssia Upinniemessä. Hän alkoi pistää lyhytvaikutteista insuliinia aterioilla ja pitkävaikutteista insuliinia koko päivän tarpeiksi.

Syödä piti säännöllisesti, sillä työ oli fyysistä. Meripioneerit räjäyttivät kallioita ja tekivät laivoille suojia saaristoon mahdollisen sodan varalle.

– En puhunut kuin lähimmille työkavereille sairaudesta. Sanoin, että seuratkaa minua vähän tarkemmin. En ole ikinä tehnyt tästä suurempaa numeroa, Heiskanen sanoo.

Nyt hänellä on kuitenkin myös henkilökohtainen syy kertoa kokemuksistaan.

Kolmella liian alhainen verensokeritaso

Pääesikunnan mukaan keskeinen syy kielteiseen päätökseen on diabeetikoiden palvelusturvallisuuteen kohdistuvat riskit.

Puolustusvoimien viestintäosaston apulaisosastopäällikkö, everstiluutnantti Arto Hirvelä sanoo, että kyse on palvelusturvallisuudesta ja Puolustusvoimien valmiudesta.

– Diabeetikkoa ei voi sijoittaa poikkeusolojen tehtävään. Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa diabeetikot ovat suorittaneet varusmiespalveluksen ilman rajoitteita tuon kokeilun aikana. Israelissa, jota välillä käytetään verrokkina, on muun muassa vartiopalvelu kielletty ja suurin osa diabeetikkovarusmiehistä asuu palveluksen ajan kotonaan.

Puolustusvoimilla ei ole tilastoa, kuinka monella ammattisotilaalla on diabetes.

– Henkilöstön tehtävien suoritusta arvioitaessa ei vaikuta, onko diabetes, joten tästäkään ei ole tilastoa. Suoriutumisen kannalta on merkitystä myös sillä, millaista hoitoa, tablettia vai insuliinia, henkilö tarvitsee. Henkilö voi olla palveluskykyinen, vaikka hänellä olisi diabetes. Poikkeusolojen tehtäviin henkilöitä ei kuitenkaan pääsääntöisesti voi sijoittaa, Hirvelä sanoo.

Vuosina 2001–2005 Puolustusvoimissa oli käynnissä tutkimusprojekti, jolla selvitettiin insuliinihoitoista diabetesta sairastavien selviytymistä varusmiespalveluksessa.

– Tutkimusprojektiin osallistui 47 varusmiehen ryhmä, joista kolmelle tapahtui varusmiespalveluksen aikana vakava, tajuttomuuteen johtanut hypoglykemia eli liian alhainen verensokeritaso. Kaksi näistä tapauksista sattui maasto-olosuhteissa ja yksi kasarmilla. Pysyviä haittoja ei jäänyt, Hirvelä kertoo.

Diabetesliittoon tullut paljon palautetta

Suomen Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozić sanoo, että liittoon on tullut paljon palautetta uudesta linjauksesta.

– Diabetesta sairastavalle nuorelle palveluskielto voi tuntua viestiltä, että hän ei kelpaa sairautensa kanssa. Tämä voi tuntua musertavalta.

Diabeetikko on päässyt armeijaan tähän asti poikkeusluvalla ja ehdot ovat olleet tiukat.

Esimerkiksi valtiovarainministeri Petteri Orpon erityisavustaja Matias Marttinen sairastaa tyypin 1 diabestä, mutta toimi Reserviupseerikoulussa oman kurssinsa oppilaskunnan puheenjohtajana.

– Tuntuu järjettömältä, että samaan aikaan, kun monilla nuorilla miehillä motivaatio palvelukseen on aivan hukassa, suljetaan kategorisesti ovi heiltä, jotka ovat huippumotivoituneita ja halukkaita palveluksen suorittamiseen, Marttinen sanoo kotisivuillaan.

Tuominen-Lozić sanoo ymmärtävänsä, että Puolustusvoimien päätehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen.

– Kuitenkin varusmiespalvelus merkitsee monelle nuorelle muutakin kuin kouluttautumista sodan ajan joukkoihin. Puolustusteknologia ja terveysteknologia kehittyvät jatkuvasti. Tulevaisuudessa Puolustusvoimissa voi olla paljon nykyistäkin erilaisempia tehtäviä. On sääli, että tällä hetkellä meillä on paljon motivoitunutta porukkaa, joka jää kategorisesti ulos terveydellisten rajoitteiden vuoksi, vaikka käytännön kokemus on osoittanut, että esimerkiksi diabeetikotkin voivat suorittaa palveluksen ongelmitta.

Liiton tiedossa on yksi kirjallinen kysymys eduskunnassa aiheesta, mutta vastausta siihen ei ole saatu.

Diabeteksen hoito maastossa

Heiskanen on viettänyt vuosittain kymmeniä vuorokausia sotaharjoituksissa. Vuonna hän siirtyi 2007 Lappeenrantaan Maasotakouluun kouluttamaan ammattialiupseeristoa. Maastovuorokausia saattoi tulla 40–50 vuodessa.

Insuliinipistokset, verensokerimittaukset ja muu omaseuranta on aina onnistunut.

– Uskon täysin, että myös varusmiehillä kyseiset asiat onnistuvat hyvin pienillä lisäjärjestelyillä sekä kasarmilla että maastossa, Heiskanen sanoo.

Täyden kympin päivänä 10.10.2010 lapseni sairastui ykköstyypin diabetekseen. Se oli sokki. Mika Heiskanen

– Yhden käden sormin voi laskea tapaukset, kun olen joutunut tekemään itse toimenpiteitä matalan verensokerin takia. Ne ovat erittäin harvinaisia tilanteita, kun puhutaan kumminkin 23 vuodesta.

Toimenpiteillä Heiskanen tarkoittaa sitä, että hänen on pitänyt syödä nopeasti jotain sokeripitoista, jotta verensokeri nousee. Liikunta laskee verensokeria, mutta sokeri nostaa sitä nopeasti takaisin.

Pojan sairastuminen oli sokki

Vuonna 2010 Mika Heiskanen joutui kohtaamaan vielä vaikeamman asian kuin oma sairastuminen.

Isä huomasi, ettei kuusivuotiaalla pojalla ole kaikki kunnossa.

– Täyden kympin päivänä 10.10.2010 lapseni sairastui ykköstyypin diabetekseen. Se oli sokki.

Nyt 14-vuotiaana poika hoitaa jo itse insuliinin annostuksen insuliinipumpussa ja verensokerin mittaukset. Välillä hän keskustelee isänsä kanssa sopivista insuliiniannoksista.

Mika Heiskasen poika aikoi jatkaa isänsä jalanjäljillä ammattisotilaana. Tänä keväänä haave kaatui pääesikunnan päätökseen kieltää varusmiespalvelus diabeetikoilta.

– En uskaltanut kertoa pojalleni diabetesuutista ensin. Äitinsä oli kertonut sen. Aikaisemmin poika suunnitteli lähtöä joko sotilaaksi tai poliisiksi.

Poliisiksi ei pääse, jos on diabetes.

Mitä väliä, jos ei kelpaa kuitenkaan?

Varusmiespalveluksen kielto sulkee Heiskasen mukaan yllättävän monta porttia. Työhaastatteluissa hyvin suoritettu varusmiespalvelus tulkitaan positiiviseksi asiaksi useilla aloilla.

– Sitä tuntee helpommin itsensä kakkosluokan kansalaiseksi, kun kaikessa muussa korostetaan, että diabeetikot pystyvät samaan.

Päätös voi vaikuttaa myös nuorten diabeetikoiden hoitomotivaatioon. Aineenvaihduntasairautena diabetes on usein hankalinta teini-iässä murrosiän hormonimyrskyn takia.

– Jos tietää haluavansa armeijaan, pidemmältä ajalta pidetään huoli, että kaikki on kunnossa. Nuoren mieleen saattaa tulla, että mitä väliä, kun ei sinne kelpaa kuitenkaan. Muutenkin alle 20-vuotiaana on monella enemmän tai vähemmän haasteita hoidon kanssa motivaation takia. Ei tämä nyt ainakaan sitä paranna.

"Jämptiä hommaa"

Ennen kielteistä päätöstä puolustusvoimat oli keskeyttänyt diabeetikkojen varusmiespalveluksen.

Puolustusvoimain diabeteshoitaja Anneli Rautuoja kertoi aiemmin, että päätös keskeytyksestä johtuu siitä, että diabeetikkovarusmiesten palveluksesta vastaavat henkilöt ovat siirtymässä tai siirtyneet eläkkeelle. Rautuoja jäi itse eläkkeellä kesällä ja diabeteslääkäri jo aiemmin.

– Voisiko muutaman diabeetikon seuranta tapahtua ilman puolustusvoimien virallista henkilökuntaa? En ole itse käynyt kertaakaan puolustusvoimien diabeteslääkärillä tai -hoitajalla, Mika Heiskanen pohtii.

Suurin osa varusmiespalveluksen käyneistä diabeetikoista on jatkanut armeijan aliupseeri- tai reserviupseerikurssille. Keskeytyksiä ei ole enempää kuin muillakaan.

Heiskasen mukaan armeija sopii diabeetikoille.

– Diabetes ja armeija vaativat molemmat jämptiä hommaa. Ne sopivat minun mielestäni napakasti yhteen. En ole ainakaan kuullut yhtään palvelusturvallisuuteen liittyvää tapausta, että ne olisivat diabeteksen aiheuttamia.

Miten voi varautua?

Tyypin 1 diabetes on Suomessa maailman yleisintä, mutta sairauteen kohdistuu useita vääriä ennakkoluuloja.

– Siihen liittyy pelkoa ja kuvitelmia. Luullaan, että yhtäkkiä lähtee äly päästä, eikä voi mitään tehdä. Näinhän se ei mene tässä taudissa, Heiskanen sanoo.

Nykyisin on harvinaista, että tyypin 1 diabeetikolta lähtee taju. Mitä parempi hoitotasapaino, sitä paremmin kestää matalia verensokereita.

Toiseksi diabeetikko tuntee yleensä olossaan, milloin verensokeri laskee ja pystyy reagoimaan siihen.

– Harjoituksissa varauduin siten, että laitoin pitkäkestoista insuliinia vähemmän, mittasin useammin ja söin enemmän, eikä ole ollut ongelmia, Heiskanen sanoo.

Kolmanneksi usein unohtuu, että diabeteksen hoito on kehittynyt. Nyt verensokerin mittaus ei vaadi enää välttämättä verta ja erilaiset sensorit ja insuliinipumput sekä niihin liittyvät älypuhelinsovellukset helpottavat hoitoa.

Oikeus vai velvollisuus?

Pääesikunnan raportissa perustellaan, ettei sodan aikana voida taata insuliinin saatavuutta, minkä vuoksi diabeetikkoja ei voida sijoittaa sodan ajan joukkoihin.

– En usko insuliinin saannin olevan juuri haasteellisempaa sotilaalle kuin siviileillekään sodan aikana. Siviileille se kuitenkin on turvattu. Eivät kaikki sodan ajan tehtävät edellytä toimimista fyysisesti erittäin rankassa ympäristössä. Oikealla varusmiesajan koulutuksella ja sodan ajan sijoituksella löytyy taatusti diabeetikollekin sopivia tehtäviä.

Heiskasen mukaan esimerkiksi erikoisjoukkojen sotilaan, sukeltajan ja lentäjän tehtävät eivät ole mahdollisia sairauden kanssa, mutta lähtökohtaisesti hän ei näe, että sairaus rajoittaisi töitä. Tästä puhuu paitsi oma myös työkavereiden kokemus.

– Minäkin tunnen pari diabeetikkoa armeijasta. On myös paljon innokkaita nuorukaisia, joille varusmiespalvelus ei ole velvollisuus, vaan se on oikeus.

Lue lisää:

Varusmiespalveluksen suorittanut diabeetikko harmistui pääesikunnan päätöksestä

Diabeetikoiden mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus poikkeusluvalla lopetettiin – Puolustusvoimat perustelee turvallisuudella

Tyypin 1 diabeteksen mysteeristä uutta tietoa: Vahva yhteys hyvin yleisiin viruksiin

Lappeenrannan puulajipuisto eli arboretum uinuu vielä talviuntaan maaliskuussa. Lumien sulettua lumen alta paljastuu hoidettu nurmialue.

Lappeenrannan kaupungipuutarhuri Hannu Tolosen vision mukaan puistossa on lähivuosina puiden ja nurmikon lisäksi niittymäisiä alueita, joilla kasvaa erilaisia kukkivia kasveja.

Lappeenrannan kaupunki muuttaa osan hoidetuista puistoistaan maisemaniityiksi. Tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden lisääminen.

Maisemaniityksi ei välttämättä muuteta koko puistoa vaan puistossa voi olla sekä hoidettua nurmikkoa että niittymäisiä alueita.

– Eliölajeja ja eri aikaan kasvavia kukkia saataisiin lisää. Ei olisi pelkästään viikottain ajettava nurmikko, Tolonen kertoo.

Kaupunki suunnittelee niittyjen paikkoja tämän vuoden aikana. Ensimmäisiä maisemaniittyjä aletaan tehdä puistoihin ensi vuonna.

Aivan kaupungin ydinkeskustan alueella olevia puistoja, kuten Kirkkopuistoa tai Rantapuistoa kaupunki ei ole muuttamassa niityiksi.

– Kyllä me joka tapauksessa hoidettuja puistoja tarvitaan, Tolonen sanoo.

Sen sijaan keskustan reuna-alueilla ja muualla kaupungissa niittyjä voisi olla. Esimerkiksi arboretum sijaitsee kivenheiton päässä ydinkeskustan Kirkkopuistosta.

Hyvä teko luonnolle

– Tämä kuulostaa kerrassaan mahtavalta, tutkija sekä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinistituutin johtaja Kimmo Saarinen iloitsee.

Saarinen on iloinen erityisesti eliölajien puolesta. Uudet niittyalueet ovat elintärkeitä tietyille hyönteislajeille.

– Jos katsotaan Suomesta hävinneitä lajeja niin perinneympäristöjen lajeja on hävinnyt kaikkein eniten, Saarinen sanoo.

Hän viittaa hiljattain julkaistuun Suomen eliölajien uhanlaisuusarvioinnin päivitykseen.

Niityillä elää perhosia ja muita hyönteisiä. Kun niiden määrä lisääntyy, saavat linnut lisää ruokaa.

Myös ilmasto kiittää, kun niittyalueita tulee lisää. Niittyjen vihreät kasvit kun sitovat ilman hiilidioksidia.

– Ei parempaa tekoa luonnon tai ihmisen puolesta pysty tekemään.

Suomi seuraa Euroopan kaupunkeja

Lappeenrannan ohella muissakin suomalaiskaupungeissa on herätty maisemaniittyjen arvoon. Tutkija Kimmo Saarisen mukaan Suomi on jälkijunassa esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna.

– Berliini on hyvä esimerkki siitä, että luonnolle ja monimuotoisuudelle on kaupungissa jätetty omat paikkansa. Ilahduttavaa, että niitä saadaan tänne meidänkin kulmille, Saarinen sanoo.

Viherympäristöliiton pääsihteri Seppo Närhi on ulkomailla kiertäessään huomannut, että nurmialueiden muuttaminen niityiksi on käytäntö Keski-Euroopan ohella Isossa-Britanniassa.

Närhen mukaan Suomessa niittyalueita on alettu tehdä kaupunkeihin lisääntyvissä määrin.

– Esteettisen arvon tilalle tulevat luontoarvot, Närhi sanoo.

Ja tuovatpa niityt myös taloudellisia säästömahdollisuuksia kunnille.

– Nurmikot pitää leikata vähintään kerran viikossa. Niityt tarvitsevat vähemmän hoitoa, Närhi vertaa.

Heittopaino ja siinä kiinni oleva johto lentävät kohti puun latvaa Puolustusvoimien Maasotakoulun piha-alueella Lappeenrannassa. Suomalaiset aliupseerit harjoittelevat viestitoimintaa vetämällä pitkälanka-antennia maastoon. Harjoitus on tyypillinen, mutta harjoituksen valvoja epätyypillinen. Hän on Ruotsin Puolustusvoimista.

Ruotsin Norrbottenin rykmentin ylikersantti Stefan Peltonen on ollut kouluttajavaihdossa Lappeenrannan Maasotakoulussa viime syksystä lähtien. Hän on ensimmäinen aliupseeri Suomen ja Ruotsin välisessä kouluttajavaihdossa, johon on tähän mennessä osallistunut vain upseereita.

– Seuraan aliupseerien ja kadettien koulutusta ja olen kouluttajien tukena, ylikersantti Stefan Peltonen kertoo.

Osallistuminen koulutukseen sujuu ruotsalaiselta ylikersantilta kielen puolesta hyvin. Ruotsissa syntyneen ja kasvaneen Peltosen äidinkieli on suomi.

Yhteistyö syvenee

Aliupseereiden tulo kouluttajavaihtoon heijastaa Suomen ja Ruotsin sotilasyhteistyön syvenemistä.

– Meillä on jo paljon yhteistyötä erilaisissa kansainvälissä harjoituksissa. Nyt yhteistä näkemystä haetaan myös koulutukseen. Aliupseereita pyritään kouluttamaan samalla tyylillä tai ainakin saamaan tietoa toisen maan toimintatavoista, sotilasmestari Esa Ek Masotakoulun koulutuskeskuksesta kertoo.

– Jos meidän pitää joskus taistella yhdessä, meidän pitää oppia toimimaan yhdessä, korostaa Ek.

Ruotsalaisen aliupseerin Stefan Peltosen osallistuminen koulutukseen kirittää myös sopivasti suomalaisia kouluttajia.

– Se kannustaa suomalaisia entistä tiukempiin suorituksiin, Maasotakoulun johtaja Kari Pietiläinen sanoo.

Maasotakoulu on Suomen maavoimien puolustushaarakoulu, joka kouluttaa pääasiassa kantahenkilökunnan aliupseereita ja kadetteja.

Järjestelmien vertailua

Kouluttajavaihdon aikana Peltonen tutustuu suomalaiseen aliupseerien koulutusjärjestelmään ja vertailee sitä ruotsalaiseen järjestelmään. Tarkoituksena on, että hän antaa myös ehdotuksia siitä, miten molempia järjestelmiä voitaisiin kehittää.

Peltonen uskoo, että koulutusyhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet.

– Molempien maiden koulutusjärjestelmissä on hyviä puolia, mutta myös huonoja. Pitää oppia toisen virheistä ja kehittyä yhdessä, korostaa Peltonen.

Tällä hetkellä Peltonen tuntee jopa paremmin suomalaisen järjestelmän. Tämä johtuu siitä, että Ruotsissa ollaan parhaillaan siirtymässä uuteen aliupseerien koulutusjärjestelmään.

– Olen ollut pääosin täällä Suomessa, kun siihen on siirrytty Ruotsissa, Peltonen kertoo.

Peltosella on vuoden pesti Maasotakoulussa, mutta Maasotakoulu haluaisi jatkaa sitä ensi vuoden alkupuolelle.

Erot järjestelmissä pieniä

Yleisesti ottaen erot aliupseerien koulutuksessa ovat maiden välillä kuitenkin pieniä.

– Ajatusmaailma on hyvin samankaltainen. Taktiikkaa ja asioiden suoritusta lähestytään samankaltaisella tavalla, Peltonen sanoo.

Tietty ero on siinä, että Ruotsin Puolustusvoimat on ollut kymmenen viime vuotta käytännössä ammattiarmeija. Koulutettavat ovat siis olleet ammattisotilaita.

– Tämä merkitsee sitä, että sotilaat ja ryhmänjohtajat ovat useimmiten olleet kauemmin palveluksessa kuin varusmieskoulutettavat Suomessa. Tämän vuoksi heillä on hieman enemmän osaamista tietyissä asioissa, Peltonen kuvailee.

Ruotsissa ollaan kuitenkin jälleen siirtymässä osittaiseen asevelvollisuuteen.

– Meidän järjestelmä palaa siis Suomen tyyppiseen järjestelmään, Peltonen sanoo.

Sotilashistoria yhdistää

Suomen ja Ruotsin sotilasyhteistyöllä on vuosisataiset juuret. Tämä näkyy myös Stefan Peltosen asemapaikalla Lappeenrannassa. Kaupungin sotilashistoriasta löytyy yhtymäkohtia Peltosen omaan Norbottenin rykmenttiin Ruotsissa.

– Kun Venäjä valloitti Lappeenrannan vuonna 1741, niin Lappeenrannassa oli sotureita taistelemassa myös meidän rykmentistämme. Norrbottenin rykmentin lipussa on yhä merkintä tästä, Peltonen kertoo.

Norrbottenin rykmentin väritkin ovat sininen ja valkoinen sekä rykmentin marssi Suomalaisen ratsuväen marssi.

Luumäkeläinen terveydenhoitaja Katriina Ovaska sanoi aikoinaan, ettei jää Etelä-Karjalaan Luumäelle. Työ oli kuitenkin niin mielenkiintoista ja monipuolista, että luumäkeläisenä hän on pysynyt.

– Ensin tulin kesätöihin kotisairaanhoitoon ja myöhemmin pääsin kiinni äitiys- ja hoitovapaan sijaisuuksiin, kertoo Ovaska.

Ovaska on tehnyt työtä terveyden hyväksi vuodesta 1992 alkaen, jolloin hän aloitti kotisairaanhoitajana ja sen jälkeen lastenneuvolan terveydenhoitajana.

Tällä hetkellä Katriina Ovaska on noin 4 600 asukkaan Luumäellä terveydenhoitajana. Työpaikka on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin hyvinvointiaseman vastaanotossa, jossa hän toimii lääkärin apuna pitkäaikaissairaiden hoitajana, astmahoitajana, rokotusvastaavana ja tekee muun muassa ajokorttitarkastuksia. Lisäksi hän on mukana pitkäaikaissairaiden itsehoitoryhmissä.

Viime viikonloppuna Suomen terveydenhoitajaliitto valitsi Katriina Ovaskan vuoden terveydenhoitajaksi. Valintaperusteiden mukaan Ovaskalla on laaja osaaminen, kokemus ja taito moniammatilliseen yhteistyöhön.

– Hän toimii aina asiakkaiden parhaaksi, on mukava työkaveri ja hyvä ohjaaja terveydenhoitajaopiskelijoille, todetaan valintaperusteluissa.

Kunnan asukkaat ovat hyvin tuttuja

Uransa alkuaikana Ovaska pääsi tutustumaan asiakkaisiin heidän kotonaan. Siitä ovat jääneet hyvät muistot.

– Kotisairaanhoito oli 90-luvulla mukavaa aikaa, sanoo Katriina Ovaska.

Ovaska kävi asiakkaiden luona autolla. Tutuksi tulivat koko kunta ja sen asukkaat. Hoitajalla oli aikaa istua ja jutella potilaan kanssa. Monesti siellä oli kahvit odottamassa hoitajaa.

– Tänä päivänä kotisairaanhoidon potilaat ovat niin huonokuntoisia, etteivät he enää edes kykene siihen kahvinkeittoon. Eikä hoitajalla ole aikaa jäädä kahvia juomaan, kertoo Ovaska.

Kotisairaanhoidon töihin kuului 1990-luvulla muun muassa lääkkeiden jakoa, verinäytteiden ottoa ja erilaisten pitkäaikaissairauksien seurantaa. Ovaskallakin oli tuolloin omat potilaat, joten ihmiset ja heidän terveydentilansa tulivat tutuiksi.

– Melkein kaikki luumäkeläiset ovat tuttuja. Kampaajallakin on terveydenhoitajan neuvoja kysytty. Nykyään kysytään, että saako häiritä ja saako kysyä työasiaa, naurahtaa Ovaska.

Tietokoneet muuttivat paljon hoitajan työtä

Terveydenhoitajan ammatti on ehtinyt muuttua paljon vajaassa 30 vuoden aikana. Ovaskan mukaan terveydenhoitajan pitää osata paljon ja monipuolisesti.

– Kaikki on muuttunut ATK:n myötä. Ennen kirjattiin kaikki käsin tai kirjoituskoneella potilaspapereihin. Nykyään ihan kaikki on sähköisesti.

Tietokoneiden ansiosta moni asia on myös helpottunut. Esimerkiksi tiedonhankinta on helpompaa ja nopeampaa. Toisaalta erilaisia tietokoneohjelmia on aivan liikaa.

– Hoitajan pitäisi olla sellainen tietokonenörtti, joka hallitsee hoitotyön ja tietokoneen erilaiset ohjelmat. Uusia ohjeita tulee päivittäin, eikä niihin ehdi paneutua, harmittelee Ovaska.

Jokainen potilas on erilainen

1990-luvun ajoista Ovaska kaipaa vapaampaa ajankäyttöä. Ennen hän pystyi itsenäisemmin suunnittelemaan, minkä verran kukin potilas vaatii hoitajan aikaa. Nyt aikataulu tehdään muualla.

– Ennen pystyi itse päättämään, tarvitseeko potilas 20, 40 vai 60 minuttia aikaa.

Ovaska toivoo nykypäivään myös vähemmän tiukkoja sääntöjä, jolloin hoitaja voisi käyttää enemmän omaa osaamistaan.

– Sitä toivoisin, että saisi enemmän ajatella maalaisjärjellä. Ettei kaikki olisi niin säädeltyä, vaan voisi käyttää omaa ammattitaitoa esimerkiksi potilaan hoidon arviointiin.

Kaakkois-Suomeen sijoitettavan uuden lääkärihelikopterin sijoituspaikka pysyy Kouvolan Utissa.

Hallituksen joulukuussa tekemästä päätöksestä oli kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Perusteena oli muun muasa se, että asiantuntijaryhmä oli aiemmin esittänyt tukikohdaksi Lappeenrantaa.

Ratkaisussaan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ei ota kantaa Utin tai Lappeenrannan paremmuuteen. Hän tulkitsee, että päätösvalta asiassa kuuluu yliopistolliselle sairaanhoitopiirille. Koska asia on vielä vireillä, ei oikeusasiamies voi puuttua siihen.

Jääskeläinen toteaa, että terveydenhuoltolain mukaan erityisvastuualueen ensihoitokeskuksen tehtävänä on suunnitella ja päättää lääkärihelikopteritoiminnasta erityisvastuualueellaan.

Jääskeläinen muistuttaa myös, että päätös sijoituspaikasta sisältyy hallitukseen esitykseen tämän vuoden lisätalousarviosta, jonka eduskunta on jo hyväksynyt. Eduskunnan päätöksenteko ei myöskään kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan. Näistä syistä kantelut eivät johda enempiin toimenpiteisiin.

Etelä-Karjala jatkaa vetoamista

Etelä-Karjalassa ei aiota luopua yrityksistä saada lääkärihelikopteri vielä Lappeenrantaan.

– Katsotaan sitten onko se kansalaisaloite vai joku muu toimenpide tulevalle maan hallitukselle ja eduskunnalle, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterinen sanoo.

Lappeenrannan kouluissa on huomattu herkkuruokien aiheuttavan erikoisen ilmiön. Biojäteastiat ovat alkaneet täyttyä poikkeuksellisen nopeasti, jos tarjolla on lasten lempiruokia.

Lappeenrannassa koulujen ruokahuollosta vastaavan Saimaan tukipalvelujen ruokapalvelujohtaja Elina Särmälä kertoo, että lapset kilpailevat tai rohmuavat esimerkiksi lihapullia ja pannukakkua paljon enemmän kuin jaksavat syödä ja sitten heittävät niitä biojätteeseen.

Särmälän mukaan yksi oppilas on saattanut ottaa kerralla jopa 78 lihapullaa.

– Tämä on surullista, sillä haluamme tarjota lapsille herkkuruokia. Mutta jos se johtaa siihen, että ruokaa ahmitaan ja sitten heitetään roskikseen, niin meidän täytyy miettiä, voimmeko tarjota näitä ruokia niin usein, Särmälä sanoo.

Ruokahävikki on lempiruokien päivinä selkeästi suurempi verrattuna päiviin, jolloin tarjolla on vähemmän suosittuja vaihtoehtoja.

Liian paljon hyvää ruokaa

Kimpisen koulussa 9.-luokkalaiset Neo Kilpinen ja Veikka Kotoneva nauttivat tiistaina lounaakseen kalakeittoa. Molemmille ruoka maistuu.

– Makaronilaatikko on herkkuruokaa ja keitotkin ovat hyviä. Kalakeittoa inhoan, koska sitä on niin usein, kertoo Neo Kilpinen.

Veikka Kotonevan mielestä kalakeitto on hyvää. Lempiruokia ovat makaronilaatikko ja kebab.

– Pinaattikeitosta en tykkää.

Kotoneva tunnustaa, että hänellekin on joskus käynyt niin, että hyvää ruokaa on tullut otettua liikaa, eikä sitten olekaan jaksanut kaikkea syödä.

– En haluaisi heittää ruokaa pois.

Neo Kilpinen kertoo, että hän yleensä syö kaiken.

– Mutta jos onkin sellaista ruokaa, joka ei olekaan hyvää, niin sitten saatan heittää pois. Harvoin niin tapahtuu.

Ei rajoituksia

Koulujen ruokahuollosta vastaavan Saimaan tukipalvelujen ruokapalvelujohtaja Elina Särmälän mukaan he eivät halua rajoittaa lapsilta ruoan määrää, eikä esimerkiksi kappalemääriä aiota määritellä jatkossakaan.

– Lasten on saatava syödä niin paljon kuin he haluavat, kertoo Särmälä.

Hän painottaa, että ruuasta ja sen ottamisesta on tärkeää keskustella lasten kanssa, jotta he oppivat arvioimaan ottamansa ja syömänsä ruuan määrän.

– Mitä voimme tehdä? Valistaa, sanoo Särmälä.

9.-luokkalaiset Neo Kilpinen ja Veikka Kotoneva kertovat, että heille on jo kotona painotettu, että ruokaa ei saisi heittää pois. Sitä neuvoa he yrittävät parhaansa mukaan koulussa noudattaa.

Biovaaka riensi apuun

Lappeenrannan Kimpisen koulun 8.-luokkalaiset Lisa Härkönen ja Annu Sopanen ovat molemmat kalakeiton ystäviä.

– Uuniperuna on parasta ja kanapasta myös. Uunimakkarasta en tykkää, kertoo Annu Sopanen.

Lisa Härkösen lempiruoka on lapsesta alkaen ollut lempeä kanakeitto.

– Makaronilaatikko ja kanapasta ovat myös hyviä, kertoo Lisa Härkönen.

Toisinaan ruokaa on Lisa Härköseltä ja Annu Sopaseltakin päätynyt biojätteeseen, vaikka kummankaan mielestä se ei ole miellyttävä asia.

– Lapsesta saakka on ollut selvää, että ruokaa pitää ottaa vain sen verran kuin jaksaa syödä, kertoo Annu Sopanen.

Lappeenrannan keskustassa olevassa Kimpisen koulussa ja muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Pontuksen kouluissa on biojätteen määrää yritetty vähentää erityisen biovaa'an avulla. Vaaka punnitsee lautaselle jääneen biojätteen määrän ja näyttää biojätteen määrän verrattuna muihin ruokailijoihin heti, kun oppilas tyhjentää ruokaa pois lautaseltaan.

Vaa'alla on ollut toivottu vaikutus, ja se on vähentänyt biojätteen määrää.

– Kyllä se ainakin minulla on vaikuttanut. Tulee syyllinen olo, jos vaaka näyttää liikaa, kertoo Annu Sopanen.

Koululaisille tulee Wilmaan joka viikko tieto siitä, minkä verran biojätettä on edellisen viikon aikana koulussa tullut.

– Minullekin tulee syyllinen olo, kun vaaka menee punaiselle. Biovaaka on minulle aiheuttanut sen, että yritän syödä kaiken pois, kertoo Lisa Härkönen.

Lisää kasvisruokaa

Monipuolisuutta Lappeenrannan ja Imatran koulujen ruokalistoille on tulossa joka tapauksessa huhtikuun puolivälissä, kun toinen lounasvaihtoehto alkaa aina olla kasvisruoka.

Saimaan tukipalvelujen ruokapalvelujohtaja Elina Särmälä kertoo, että kasvisruuan lisäämisellä vastataan ravitsemussuosituksiin. Samalla saadaan vähennettyä punaisen lihan käyttöä ja torjuttua ilmastonmuutosta.

– Oppilaiden on todettu pitävän kasvisruuista, joiden resepteissä on vaikutteita eri puolilta maailmaa. Otamme näitä toiveita huomioon, Särmälä kertoo.

Neo Kilpinen, Veikka Kotoneva, Lisa Härkönen ja Annu Sopanen pitävät kasvisruokamahdollisuutta oikein hyvänä lisänä.

– On se ihan hyvä, kun se maistuu hyvältä, sanoo Veikka Kotoneva.

– Oikein hyvä, kun ihminen pääsee kokeilemaan uusia ruokia ja näkee syömiskulttuurin myös niiden ihmisten näkökulmasta, jotka ovat syöneet kasvisruokaa ihan pienestä pitäen, pohtii Lisa Härkönen.

Lue seuraavaksi: Koulun hampurilaistarjoilu loppui lyhyeen – jäteastiat alkoivat täyttyä puolikkaista hampurilaisista

Iso buffet-ravintola otti käyttöön erikoisen hinnoittelun – lautasilta ei nyt päädy ruokaa biojätteeseen ollenkaan

Lappeenrannassa päiväkotien ja koulujen henkilökunta on ollut tiukoilla viime vuodet. Tästä kertovat henkilökunnan sairauslomatilastot.

Olemme aiemmin kertoneet alakoulun opettajasta, joka uupui ja jäi sen vuoksi sairauslomalle. Toinen aiemmin julkaistu juttu kertoo lastentarhanopettajasta, joka ei enää aio palata töihin päiväkotiin. Lastentarhanopettaja koki, että joutui olosuhteiden pakosta tinkimään liikaa omasta työmoraalistaan.

Mielenterveysperusteiset sairauslomat ovat kasvaneet parin viime vuoden aikana Lappeenrannassa juuri varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen puolella. Nyt sama kehitys näkyy koko henkilöstön sairauslomissa.

Lappeenrannassa työntekijöiden sairauslomien kehitys on oiva esimerkki siitä, miten suomalaiset työikäiset tällä hetkellä sairastavat. Eikä Lappeenranta ole tämän ongelman kanssa yksin, sillä mielenterveyden häiriöt ovat yhä useamman suomalaisen työikäisen sairauspoissaolon syynä.

Koko Suomessa voimakkaassa kasvussa ovat etenkin masennus- sekä ahdistuneisuushäiriöt. Myös univaikeudet ovat lisääntyneet.

Tuoreimmissa vuoden 2018 tilastoissa suurin syy henkilöstön sairauslomiin Lappeenrannassa olivat mielenterveyden häiriöt, kun aiemmin yleisin peruste sairauslomille on ollut tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Asiantuntijat uskovat, että sama muutos voi tapahtua koko Suomessa.

– Jos sama trendi jatkuu, niin parin vuoden kuluttua mielenterveyden häiriöt ohittavat tilastoissa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, sanoo Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgren.

Kela tilastoi suomalaisten sairauslomia, jotka ovat kestäneet yli 10 päivää, ja joista on maksettu sairauspäivärahaa.

Mielenterveys kohtelee samoin johtajaa ja työntekijää

Tällä hetkellä Suomessa ylipäänsä kaikki sairauspoissaolot ovat kasvussa. Kasvu on tyypillistä ajalle, kun maassa vallitsee hyvä taloustilanne.

Syitä siihen on kaksi: silloin uskalletaan sairastaa ja toisaalta työmarkkinat myös vetävät töihin sellaisia ihmisiä, joiden terveys on heikommassa kunnossa.

Kelan tutkimustiimin päällikkö Jenni Blomgren selittää, että esimerkiksi työttömyys kuormittaa mielenterveyttä ja tämä voi näkyä työntekijän sairauspoissaoloissa työllistymisen jälkeen.

Yleisesti terveydentila korreloi työntekijän aseman kanssa niin, että ylemmät toimihenkilöt ovat parhaimmassa asemassa. Mielenterveysongelmat tekevät tähän kuitenkin poikkeuksen.

– Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelin sairauksia on enemmän työntekijäammateissa kuin valkokaulusammateissa. Mielenterveyden heikkeneminen taas kohtelee ammattiryhmiä tasaisemmin ja erot ovat hyvin pieniä, jos niitä on lainkaan, sanoo Blomgren.

Eroja tulee ennemminkin miesten ja naisten välille, sillä naisilla on mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja miehiä enemmän. Tähän eroavaisuuteen ei Jenni Blomgrenilla ole tutkittua selitystä.

"Työntekijät ovat ristipaineessa"

Lappeenrannassa teknisellä puolella työskentelevien ihmisten mielenterveysperusteiset sairauslomat ovat kahdessa vuodessa yli seitsenkertaistuneet.

Lappeenrannan kaupungin elinvoiman ja kaupunkikehityksen toimialajohtaja Pasi Leimi uskoo, että tähän on johtanut kaupungin tiukka taloudenpito.

– Mehän säästämme koko ajan. Tunnolliset työntekijät haluaisivat tehdä työnsä paremmin, mihin meillä on varaa. Samoin asiakkaat haluaisivat, että työt tehtäisiin paremmin. Työntekijät ovat ristipaineessa ja se uuvuttaa, sanoo Lappeenrannan kaupungin elinvoiman ja kaupunkikehityksen toimialajohtaja Pasi Leimi.

Jenni Blomgren on Kelan tutkimustiimin päällikkö. Hän seuraa työssään, miten suomalaiset työikäiset sairastavat.

Muutos mielenterveyden häiriöiden lisääntymisestä näkyi selvästi jo vuonna 2017, eikä kasvu ole pysähtynyt.

Blomgren selittää mielenterveyden häiriöiden lisääntymistä juuri työelämän muutoksella.

– Jos ennen ihmisillä oli selkeämmät työtehtävät ja selkeästi määritellyt työt, niin nyt vaaditaan muun muassa oma-aloitteisuutta ja monipuolista tietotaitoa. Samalla resurssit pienenevät. Siinä mielessä en yhtään ihmettele tätä kehitystä.

Lääkkeeksi psykoterapiaa

Moni asiantuntija listaa kasvaneiden mielenterveyspoissaolojen selitykseksi myös yleisen asenneilmapiirin, joka on muuttunut sallivammaksi. Ongelmista uskalletaan puhua ja niihin osataan myös hakea apua, uskoo Suomen mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck.

Hän nostaa keskustelussa nopeasti esiin mielenterveysongelmien kasvusta seuraavat suuret yhteiskunnalliset seuraukset. Suurin osa työkyvyttömyyseläkkeistä maksetaan Suomessa mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Eläketurvakeskuksen mukaan masennus on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Vuonna 2017 masennuksen takia jäi eläkkeelle päivittäin noin yhdeksän henkilöä.

Wahlbeckin mukaan tilanne olisi muutettavissa niin, että potilaat saisivat asianmukaista hoitoa. Tämä ei läheskään aina toteudu.

– Kun on tutkittu masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä ihmisiä, on selvinnyt, että heistä vain kymmenen prosenttia on saanut riittävää hoitoa, sanoo Wahlbeck.

Kristian Wahlbeckin mukaan tilanne ratkeaisi varhaisella psykoterapialla. Siitä on perusterveydenhuollossa huutava pula.

– Keskusteluhoito olisi esimerkiksi lievässä masennuksessa ensisijainen hoitomuoto. Perusterveydenhuollossa sitä vaan ei ole riittävästi tarjolla. Terveyskeskuslääkäreiden pitäisi pystyä ohjaamaan ihminen yhtä helposti keskusteluhoitoon kuin kirjoittaa lääkeresepti.

Käypä hoito hoitosuosituksen mukaan depression akuutissa vaiheessa tehokkaita hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut terapiat. Tehokkainta hoito on silloin, kun niitä käytetään yhtä aikaa.

Alle 22-vuotiaiden nuorten lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa suositeltavimpia ovat psykoterapeuttiset hoitomuodot. Lääkehoitoa suositellaan vasta, jos keskusteluterapia ei ole auttanut potilasta kuukauden kokeilun jälkeen.

Turusta Helsingin kautta itärajan Vaalimaalle valmistunut uusi E18-moottoritie on saanut useat Kaakkois-Suomeen matkaavat autoilijat vaihtamaan reittiä. Esimerkiksi Helsingistä Lappeenrantaan autoileville on uuden moottoritien myötä nyt tarjolla kolme varsin tasaväkistä reittivaihtoehtoa.

Uusin reitti kulkee ensin Helsingin suunnasta etelärannikkoa moottoritietä Vaalimaalle ja sieltä aivan itärajan vierestä kulkevaa tavallista maantietä pitkin Lappeenrantaan.

– Monet Helsingistä tulevat ihmiset kertovat, että uusi moottoritie on huomattavasti helppokulkuisempi kuin vanha Kuutostie, sanoo kahvilatyöntekijä Aila Haverinen Lappeenrannan Ylämaalla sijaitsevan Korupirtin kahviossa.

Helsingistä ajaa Ylämaalle uutta tietä parissa tunnissa. Kun moottoritie päättyy Vaalimaalla, kääntyy autoilija Lappeenrantaan menevälle tielle numero 387.

– Satunnaisia kahvittelijoita näkyy selvästi enemmän ja pidennämme keväällä aukioloaikoja, kertoo Haverinen.

Kaakkois-Suomen ely-keskuksen mukaan autoilijoiden reitinvaihdoksen myötä jopa hiljaisina talvikuukausina liikennemäärät ovat lisääntyneet Lappeenrannan ja Virolahden Vaalimaan välisellä maantiellä parilla sadalla ajoneuvolla päivässä. Vuorokaudessa ajoneuvoja kulkee talvisaikaan tiellä toista tuhatta, kesällä noin 1 600.

Pisin reitti on turvallisin

Helsingistä Lappeenrantaan autoilevan yleisin reitti on kulkenut Kouvolan kautta. Tällöin auton mittariin on kertynyt 222 kilometriä, ja matka-ajaksi hieman yli kaksi ja puoli tuntia.

Sama aika kuluu ajettaessa Helsingistä lähelle Haminaa ja sieltä valtatien 26 kautta Luumäen Taavetiin ja edelleen Lappeenrantaan. Ongelmana on ollut se, että Taavetin ja Haminan välinen osuus on mutkainen ja kapea. Lisäksi siellä on paljon raskasta liikennettä, eikä juuri ollenkaan turvallisia ohituspaikkoja.

Eniten suosiotaan on kasvattanut etelärannikkoa ja itärajaa kulkeva reitti Vaalimaan kautta, vaikka se on parikymmentä kilometriä pidempi kuin kaksi muuta reittiä.

Kesällä suuremmat moottoritienopeudet kuitenkin lyhentävät matkaan kuluvaa aikaa, sillä Vaalimaan kautta ajettaessa liki kolme neljäsosaa matkasta on moottoritietä.

– Moottoritie tulee pääkaupunkiseudulta Vaalimaalle asti, ja siitä alkava tie Lappeenrantaan on sujuva, linjakas ja vähäliikenteinen, sanoo Liikennejärjestelmä-yksikön päällikkö Jussi Kailasto Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta.

Ely-keskuksen mukaan liikennemäärät Kuutostiellä Lappeenrannan, Kouvolan ja Loviisan Koskekylän välillä ovat kääntyneet jo hienoiseen laskuun.

Rekat ja henkilöautot eri maanteille

Kaakkois-Suomen ely-keskus toivoo uuden E18-moottoritien vähentävän pääkaupunkiseudun ja Etelä-Karjalan välistä henkilöautoilua Taavetin ja Haminan välisellä valtatiellä numero 26. Tietä käyttää edelleen raskas liikenne, jolle Taavetin ja Haminan välinen valtatie on pääväylä Etelä-Savosta Kymenlaakson satamiin.

Nopein keino vähentää onnettomuuksia on houkutella henkilöautoilijat ajamaan Helsingistä Vaalimaalle ja sieltä itärajaa Vaalimantietä pitkin Lappeenrantaan.

– Liittymiä ja sujuvuutta parantamalla saamme ajotuntuman paranemaan Vaalimaantiellä, ja sitä kautta tiestä saadaan houkuttelevampi, sanoo yksikön päällikkö Jussi Kailasto.

Turistit eivät löydä turvalliselle tielle

Valtaosa pääkaupunkiseudulta Vaalimaan kautta Lappeenrantaan kulkevista on paikallisia autoilijoita, joille reitti on tuttu.

Satunnaisia matkailijoita eksyy tielle vielä vähän. Syynä on karttapalveluissa oleva algoritmi, joka etsii vaihtoehtoa seututeille. Juuri sellainen on Lappeenrannan ja Vaalimaan välinen maantie 387.

– Se tarkoittaa sitä, että hakukoneet eivät tunnista tätä reittivaihtoehtoa esimerkiksi pääkaupunkiseudulta Lappeenrantaan, harmittelee Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho.

Kunta on esittänyt ely-keskukselle tien muuttamista kantatieksi, jolloin myös navigaattorit alkaisivat suositella uutta reittiä. Kasvavat liikennemäärät puoltavat tien luokituksen muuttamista. Talvista kunnossapitoa on jo tehostettu.

– Kyllä tällä olisi vaikutusta rahoitukseen ja sillä tunnustetaan kyseisen tien verkollinen arvo, myöntää yksikön päällikkö Jussi Kailasto.

Äänestäjillä on Kaakkois-Suomessa edessään aivan erilainen vaalitilanne kuin neljä vuotta sitten pidetyissä eduskuntavaaleissa.

Viime kuukausien ajan nosteessa porskuttaneilla perussuomalaisilla on ollut vahva tuki Kaakkois-Suomessa vuoden 2011 vaaleista lähtien, vaikka jytkyn jälkeinen suosio hieman 2015 vaaleissa notkahtikin.

Puolue sai vaalipiirissä viimeksi runsaat 50 000 ääntä.

Niistä kolmasosan hankkivat kouvolalainen Jari Lindström sekä savonlinnalainen Kaj Turunen.

Molemmat pyrkivät jatkokaudelle nytkin, mutta Juha Sipilän ex-hallituksen työministeri Lindström sinisten, ja Turunen kokoomuksen riveistä.

Turuselle kokoomus on kuluvalla vaalikaudella jo kolmas puolue – hän ehti hetken aikaa olla sinisissä ennen siirtymistään kokoomukseen viime keväänä.

Kaakon Viestinnän lehtien maaliskuun alussa julkaiseman kannatusmittauksen mukaan perussuomalaisille olisi tiedossa kolme paikkaa uudessa eduskunnassa.

Puolueessa luotetaan ainakin istuvien kansanedustajien eli Kaakon ykkösehdokkaan, kotkalaisen Juho Eerolan – sekä lappeenrantalaisen Jani Mäkelän läpimenoon.

Mihin riittää Lindströmin suosio?

Äänien uusjako näkyy väistämättä myös sinisten kannatuksessa. Kuinka paljon marginaalissa pyörivästä suosiosta on loppujen lopuksi Jari Lindströmin suosiota?

Saman asian voi kysyä myös toisin päin; kuinka ratkaiseva osuus hänen suosiollaan oli perussuomalaisten menestykseen neljä vuotta sitten?

Perussuomalaisena Lindström oli edellisten vaalien äänikuningas, hän jäi Kaakossa maagisena pidetyn 10 000 äänen rajasta vain 34 äänen päähän.

Nyt kannatusluvut näyttävät, että sinisillä on kova työ saada koko maassa edes yksi edustajan paikka.

Kaiken lisäksi Lindström itsekin on blogissaan ehtinyt ennustaa galluppeja parempaa vaalitulosta entiselle puolueelleen.

SDP ja vihreät kohti voittoa

Gallupjohtaja SDP on marssimassa vaalivoittoon myös Kaakkois–Suomessa. Lähtötilanne on sikäli kunnossa, että sen kaikki kansanedustajat pyrkivät jatkokaudelle.

Kotkalainen Sirpa Paatero, ruokolahtelainen Suna Kymäläinen, lappeenrantalainen Anneli Kiljunen ja mikkeliläinen Satu Taavitsainen toimivat vetureina, joilla puolue lisännee edustajamääräänsä vaalipiirissä.

Kannatusmittausten perusteella puolueelle voi ennakoida yhtä lisäpaikkaa, mutta piirijohdossa tavoite on korkeammalla.

– Kyllä me lähdemme kahta lisäpaikkaa nykyiseen neljään verrattuna hakemaan, sanoi puolueen Kaakkois-Suomen toiminnanjohtaja Sanna Koskenranta jo alkuvuodesta.

Myös vihreät on lähellä lisätä edustajiensa määrää. Jos puolueen kannatus näyttää samanlaista kehitystä kuin viime kuntavaaleissa, on sillä mahdollisuus kaapata Kaakkoon toinenkin paikka – jota puolueen piirissä tavoitellaankin.

Viime vaaleissa vihreistä eduskuntaan valittiin savonlinnalainen Heli Järvinen, joka on ehdolla nytkin. Muista vihreistä lähimmäksi läpimenoa ylsi varasijalle jäänyt lappeenrantalainen Hanna Holopainen. Puolueensa Kaakkois-Suomen toiminnanjohtajana toimiva Holopainen on myös näissä vaaleissa ehdolla.

Keskustalla iso menetys Helsinkiin

Äänien uusjako Kaakossa koskee myös keskustaa. Ruokolahtelaisena tunnettu asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on nyt ehdolla Helsingissä. Uutta kotia etsii Tiilikaisen tapauksessa yli 9000 ääntä.

Osa Tiilikaisen saamista äänistä saattaa mennä pertunmaalaiselle maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle, mutta mihin ja kenelle loput? Kannatusmittauksissa keskustalle on väläytelty kahden paikan menetystä nykyiseen viiteen verrattuna.

Savonlinnalainen Hanna Kosonen menestyi viime vaalien ensikertalaisena hyvin, ja meni kirkkaasti läpi. Kouvolan Markku Pakkanen ja Lappeenrannan Ari Torniainen puolestaan pääsivät eduskuntaan vaalipiirinsä viimeisessä viisikossa, Torniainen viimeisenä.

Kimmo Tiilikaisen saamat yli 9000 ääntä oli Kaakkois-Suomessa kova tulos. Vastaavalle tuhatluvulle pääsivät vain perussuomalaisista valittu Jari Lindström, sdp:n Sirpa Paatero sekä keskustan Jari Leppä.

Antti Häkkäsestä vaalipiirin äänikuningas?

Kaakkois-Suomen vaalipiirin näkyvimmistä politiikoista katseet kohdistuvat kokoomuksen Antti Häkkäseen. Äänikuninkaaksi vahvasti ehdolla oleva mäntyharjulainen on ensimmäisen kauden kansanedustaja, joka nousi nopeasti oikeusministeriksi ja on myös puolueensa varapuheenjohtaja.

Lisäksi Alma-gallupin maaliskuun alun kyselyssä Häkkänen oli yksi suosituimmista poliitikoista, joille suomalaiset antaisivat lisää valtaa. Kokoomuspoliitikoista hän ohitti kyselyssä jopa puolueen puheenjohtajan ja valtionvarainministeri Petteri Orpon.

Häkkäsen näkyvyyteen luotetaan myös kokoomuksen piirijärjestössä.

– En pitäisi mahdottomana, että hänen äänimääränsä menisi yli 10 000, pohtii toiminnanjohtaja Pia Rantanen Kaakkois-Suomen kokoomuksesta.

Häkkänen oli jo viime vaaleissa kokoomuksen Kaakkois-Suomen ykkönen. Hän jätti taakseen mikkeliläisen ministerinäkin toimineen Lenita Toivakan, joka viime kesän lopulla ilmoitti jättävänsä politiikan.

Kristilliset ja vasemmistoliitto ovat arvoitus

Kristillisten lista on viime vaaleihin verrattuna aivan eri näköinen, sillä niukasti eduskunnasta 2015 tippunut puolueen puheenjohtajistossakin käväissyt kouvolalainen Sari Palm ei yritä paluuta.

Alkuvuoden kannatusmittausten perusteella kristilliset saattaisivat saada Kaakkois-Suomesta yhden paikan.

Vasemmistoliitolla huomio kiinnittyy sen ehdokasrakenteeseen. Puolueella on vaalipiirin nuorimmat ehdokkaat, heistä puolet on alle 40 vuotiaita, joukossa kaksi alle kolmekymppistäkin.

Puolueella ei ole ollut edustajaa Kaakosta vuoden 2011 jälkeen.

Pienpuolueista eniten ehdokkaita on Seitsemän tähden liikkeellä, joka sai yhtä vaille täyden listan eli 16 nimeä. Liike Nyt lähtee vaaleihin kymmenellä ehdokkaalla.

Eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ehdokkaita on yhdestä kuuteen.

Itärata ja tyhjenevät maakunnat

Uusien sote-ehdotusten lisäksi Kaakkois-Suomessa nousee esiin uuden itäradan rakentaminen. Itä– ja Kaakkois–Suomessa ollaan Helsingistä Porvoon kautta Kouvolaan linjatun oikaisun kannalla, mutta vaihtoehtoa rantaradasta Kotkaan ja sieltä edelleen itään kaikki eivät ole vielä hylänneet.

Pohdittavaa Kaakon tulevilla kansanedustajilla on jatkossa myös siinä, että he kaikki edustavat aluetta, josta väestö vähenee kovaa vauhtia.

Varsinkin Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa väen vuosittainen väheneminen on Tilastokeskuksen mukaan ollut Suomen nopeinta. Polttoaineverotus, yksityisautoilun tarpeellisuus sekä palvelujen järjestäminen ja saavutettavuus noussevat keskusteluihin.

Kiinnostavaa on myös nähdä, miten äänestäjät Savonlinnassa muistavat opettajakoulutuksen lakkauttamisen. Hallituspuolueita kaupungista edustavat Kaj Turunen ja Hanna Kosonen. Heitä haastaa uudelleen eduskuntaan pyrkivä savonlinnalainen Jouni Backman, jolla on demareiden noste tukenaan.

Metsätalous– ja metsäteollisuusalueella tulevat kansanedustajat päässevät vääntämään kättä myös metsien hakkuiden määrästä ja merkityksestä.

Aiheesta voi keskustella kello 17 saakka.

Lue lisää:

Analyysi: Vaasa vaalipiirissä ollaan jännän äärellä vaali-iltana – Minne menevät luopujien äänet?

Analyysi: Savo-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän – miten asettuvat voimasuhteet useiden luopujien ja puolueen vaihtajien vaalipiirissä?

Analyysi: Demareilla valttikortit käsissään myös Hämeessä

Analyysi: Ennätysmäärä ehdokkaita tavoittelee kansanedustajanpaikkaa Keski-Suomesta

Analyysi: Satakunnassa kaikki puolueet joutuvat jännittämään eduskuntavaaleissa – kolmen naisen läpimenoa pidetään lähes varmana

Analyysi: Lapin viimeisistä kansanedustajan paikoista on tulossa tiukka vääntö

Ensi talvena Ryanair keskittää Suomen-lennot Lappeenrantaan. Yhtiö lentää Lappeenrannasta suoraan Saksan Berliiniin, Italian Bergamoon, ja Unkarin Budapestiin. Kaikista reiteistä on tulossa ympärivuotisia, joten lennot jatkuvat myös kesällä 2020. Kesäkaudella on lentoja lisäksi Kreikan Ateenaan ja Thessalonikiin.

Tampereelta Ryanair lentää yhtä reittiä Budapestiin kesäkauden ajan. Reitti siirtyy Lappeenrantaan lokakuun lopulla.

Yhtiö ei ole vielä kertonut, jatkaako se lentoja Tampere-Pirkkalaan keväällä 2020. Neuvottelut ovat kesken lentoasemaa ylläpitävän Finavian kanssa maapalvelusopimuksesta, johon sisältyvät lentokenttämaksut.

Matkustajamäärässä ennätyskasvu Lappeenrannassa

Ryanairilla on myynnissä Lappeenrantaan lentävissä koneissa tänä vuonna noin 90 000 paikkaa. Uusien reittien myötä paikkamäärä kolminkertaistuu vuodesta 2018.

Lappeenrannan lentoaseman matkustajamäärä kasvaa Suomen maakuntakentistä nopeimmin.

Ryanair aloitti lennot Milanon Bergamon ja Lappeenrannan välillä kesällä 2018. Reitin saama suosio on ollut yllätys sekä lentoyhtiölle että lentoasemalle.

– Lennot ovat olleet alusta alkaen lähes täyteen myytyjä, sanoo Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Milleniaalit lomalle Saimaalle

Lappeenrannan lentojen matkustajista noin kolmannes on Pietarista tulevia tai sinne meneviä matkailijoita. Heidän osuutensa kuitenkin pienenee, kun yhä suurempi osa keskieurooppalaista jää lomalle Etelä-Savoon tai Etelä-Karjalaan.

– Neuvottelemme reittien avaamisesta lähinnä sellaisiin kohteisiin, joista on mahdollista saada matkailijoita Saimaa-lomalle, sanoo toimitusjohtaja Eija Joro.

Visit Finland ja eteläisen Saimaan alueelliset matkailuorganisaatiot goSaimaa ja Visit Saimaa ovat aloittaneet Saimaan alueen kohdemarkkinoinnin Pohjois-Italiassa. Tärkeänä kohderyhmänä on 1980- ja 1990-luvuilla syntynyt milleniaali-sukupolvi.

– Tällä hetkellä on käynnissä useita kampanjoita, jotka tavoittavat omatoimimatkailijoita erityisesti sosiaalisen median kautta.

Vastaava kampanja toteutettiin kesällä 2018 Milanon seudulla ja Kreikassa. Kampanjat saivat keskimääräistä enemmän huomioarvoa.

– Se lisäsi kreikkalaisten matkailua Suomeen. Ateenan lennoilla tuli kesän aikana kreikkalaisia nuoria tutustumaan ensimmäistä kertaa Suomeen ja Saimaan alueeseen, toteaa Joro.

Lentoasema on aloittanut neuvottelut jo kesän 2020 lennoista. Erityisesti Saksa, Pohjois-Italia ja Pohjois-Espanja ovat alueita, joista haluttaisiin avata lisää suoria reittejä Lappeenrantaan.

Imatran musiikkiopisto on päättänyt luopua kokonaan musiikkopiston pääsykokeista. Tänä keväänä musiikin perusopetukseen oppilaat otetaan ensimmäistä kertaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Imatralla on havaittu, että oppilaiden motivaatiolla on paljon suurempi merkitys musiikkiopinnoissa menestymiseen kuin hyvillä pääsykoepisteillä.

– Haluamme madaltaa kynnystä hakeutua musiikkiopintoihin, sillä tiedämme pääsykokeen olevan kova pala monille hakijoille, kertoo Imatran musiikkiopiston apulaisrehtori Elisa Mäkelä.

Mäkelän mukaan musiikkiopiston pääsykokeet mittaavat hakijan musiikillisia valmiuksia vain hakuhetkellä.

– Jokainen lapsi ja nuori voi oppia ja edistyä omassa tahdissaan, ja meillä opiskelu etenee oppilaan mukaisesti. Tavoitteet asetetaan yhdessä opettajan kanssa, sanoo Mäkelä.

Harvinainen tapa

Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtaja Timo Klemettisen mukaan vain kahdessa muussa oppilaitoksessa on aiemmin päässyt varsinaiseksi oppilaaksi ilman pääsykoetta. Vaasan musiikkiopistossa eli Kuula-opistossa on erityinen soitinstartti, jossa soitinta voi ryhmässä harjoitella lukuvuoden tai kaksi, mutta sekään ei takaa varsinaista yksilöopetuspaikkaa.

Klemettinen kertoo, että Suomen musiikkioppilaitoksissa sisäänpääsytavat ovat hyvin erilaisia. Vielä parikymmentä vuotta sitten lähes kaikissa oppilaitoksissa käytettiin esimerkiksi Kai Karman kehittämää laajaa musikaalisuustestiä.

– Nyt en tiedä yhtään musiikkioppilaitosta, jossa se olisi enää käytössä.

Nykyisin yleinen tapa on, että musiikkiopiston pääsykokeessa on rytmitehtävä, laulutehtävä ja haastattelu. Lapsen tulee esimerkiksi taputtaa opettajan taputtama rytmi mahdollisimman tarkasti. Laulutehtävässä oppilas yrittää toistaa opettajan laulaman lyhyen melodian. Haastattelun tavoitteena on saada selville lapsen oma motivaatio musiikkiharrastukseen.

Timo Klemettinenkin pohtii, miten paljon musikaalisuustestit loppujen lopuksi kertovat lapsesta. Musikaalisuus voidaan saada selville, mutta testit eivät välttämättä kerro lapsen motivaatiosta mitään.

– Lapsi voi olla vaikka kuinka musikaalinen, mutta hän saattaisikin haluta paljon mieluummin vaikka ratsastaa tai pelata jääkiekkoa. Silti hän pääsee musiikkiopistoon, kun vanhemmat ovat lapsen pääsykokeisiin vieneet. Meillä on musiikkioppilaitosten rehtoreita, jotka ovat sitä mieltä, että pääsykokeilla ei saada selville mitään – korkeintaan sen, miten aktiivisia lapsen vanhemmat ovat olleet.

Timo Klemettisen mukaan tähän sisäänpääsykysymykseen ei ole olemassa helppoja vastauksia.

– Jos kotona on laulettu, se helpottaa pääsykokeessa pärjäämistä. Toisaalta pojat saattavat olla arempia laulamaan kuin tytöt, jolloin koe saattaa suosia tyttöjä.

Kaiken kaikkiaan koko oppilaaksiotto musiikkiopistoon on Klemettisen mukaan ollut musiikkioppilaitoksissa suuren keskustelun aiheensa. Sitä on osaltaan vauhdittanut se, että hakijamäärät ovat joillakin alueilla hiljalleen pienentyneet. Tosin valtakunnallisesti hakijamääriin ei ole tullut suuria muutoksia.

Pitkään musiikkioppilaitoksiin pääsi keskimäärin puolet hakijoista. Nykyisin musiikkiopistoon pääsee jo yli 60 prosenttia hakijoista.

Timo Klemettinen uskoo, että sisäänottotavat varmasti kirjavoituvat tulevaisuudessa ja sisäänottoprosentti kasvaa.

– Jos ajatellaan tulevaisuutta, niin ihannetilanne olisi, että kaikki pääsevät harrastamaan. Se on taloudellinen kysymys. Rahat eivät varsinkaan kasvukeskuksissa riitä siihen, että kaikille halukkaille voisi antaa opetusta.

Lapsi tarvitsee tukea soittamiseen

Lappeenrannan musiikkiopisto aikoo säilyttää pääsykokeet jatkossakin, vaikkakin kaikissa soittimissa niitä ei tarvitse osallistujien vähäisen määrän vuoksi järjestää.

Pianoa lukuunottamatta useaa soitinta, kuten klarinettia, trumpettia ja kanteletta pääsee soittamaan ilman pääsykoetta. Hakijoista 70 prosenttia hyväksytään Lappeenrannan musiikkiopistoon. Hakijamäärät soitinopetukseen ovat laskeneet, koska monet harrastukset kilpailevat nykyisin lasten ajasta.

Lappeenrannan musiikkiopiston rehtori Hannele Piippo-Fair uskoo, että lapset ja vanhemmat ovat myös aiempaa lyhytjänteisempiä, mikä on huono piirre musiikinopiskelun kannalta. Soittamisen opettelu vaatii pitkäjänteisyyttä, eikä mitään tapahdu kovin nopeassa ajassa.

– Muissa lajeissa, kuten uinnissa, harjoitellaan hallilla neljä kertaa viikossa. Soittamisessa harjoittelu tapahtuu kotona. Jos mekin järjestäisimme harjoitukset neljä kertaa viikossa, kotona harjoittelua ei tarvittaisi, Piippo-Fair vertaa.

Soittoharrastus tarvitsee vanhempien tuen pitkään, ennen kuin lapsi motivoituu harjoitteluun itse ja kokee soittamiseen sisäistä paloa. Vanhemman on oltava tukena harjoittelun säännöllisyyden ja rytmin löytämisessä.

– Liian usein vanhemmat jättävät lapsensa yksin harjoittelun kanssa, Piippo-Fair harmittelee.

Juttua korjattu 27.3.2019 klo 15.09. Tekstissä luki aiemmin, että pojat saattavat olla parempia laulamaan kuin tytöt. Oikea muoto on, että pojat saattavat olla arempia laulamaan kuin tytöt.

Lahden ja Saimaan ammattikorkeakoulut yhdistyvät. Fuusiosta ovat päättäneet LUT-korkeakoulujen hallitukset. Tavoitteena on, että uusi ammattikorkeakoulu aloittaa toimintansa vuoden 2020 alusta.

Fuusio vaatii vielä valtioneuvoston hyväksynnän, kertovat LUT-korkeakoulut tiedotteessaan. Ammattikorkeakoulun nimeksi tulee LAB.

Uudella ammattikorkeakoululla on 8 500 opiskelijaa ja 360 työntekijää. Kampukset sillä on Lahdessa ja Lappeenrannassa.

Hallitukset valitsivat LABin rehtoriksi Lahden ammattikorkeakoulua nykyisin luotsaavan Turo Kilpeläisen. Saimaan ammattikorkeakoulun nykyinen rehtori Merja Heino valittiin uuden amk:n vararehtoriksi.

LUT-korkeakouluihin kuuluu LAMKin ja SAIMIAn lisäksi Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto.

Uutista on muokattu 28.3.2019 kello 10.58: Korjattu Turo Kilpeläisen nimi.

Viidesluokkalainen Emilia Tiainen näyttää, millaisen harjoitusohjelman koulussa työskentelevät fysioterapeutit ovat häntä varten räätälöineet. Tasajalkahyppyjä korokkeen päälle, sivuttaisia askelia kuminauha polvien ympärille kiristettynä ja vaativa tasapainotehtävä ilmatyynyn päällä seisten.

Tiainen tuli koulufysioterapeutin vastaanotolle pitkään vaivanneen polvikivun vuoksi. Muutaman kuukauden sinnikkään harjoittelun jälkeen hän kertoo nyt ilouutisen.

Mitä lasten ja nuorten liikkumattomuus tarkoittaa 20-30 vuoden päästä?

– Tosi paljon on vähentynyt se kipu, mikä silloin oli ennen kuin tulin tänne, Tiainen kertoo.

Fysioterapeutin vastaanottoa koulun tiloissa pyörittävät opiskelijat Mikaela Vuorikoski ja Heidi Rasp. He vahvistavat asiakkaansa iloiset uutiset. Tiaisen harjoitusmääriä ja tehtävien vaikeustasoa on voitu hiljalleen lisätä. Se kertoo polvea tukevien lihasten voimistumisesta.

Fysioterapeuttien mukaan Emilia Tiaisen vaivassa ei itse asiassa ollut kyse pelkästä polvesta. Kivun aiheuttajaa oli etsittävä kauempaa.

Alkuhaastattelun, vartalon asennon tutkimisen ja lihasvoimatestien jälkeen selvisi, että kipu liittyi reiden takaosan lihasten heikkouteen ja jalkaterän matalaan holviin eli synnynnäiseen lattajalkaan. Molemmat ovat tyypillisiä vaivoja kouluikäisillä lapsilla ja pikkujuttuja fysioterapialla korjattavaksi.

Fysioterapeutti koulussa voi estää monen vaivan synnyn

Todellinen ongelma kivun ja lihasheikkouden yhtälöstä kehittyy silloin, jos se kulkee lapsen mukana korjaamattomana ja hoitamattomana aikuisuuteen asti. Fysioterapeutti Elina Herttuaisen mukaan koulufysioterapian tärkeimmät tavoitteet ovat pitkällä tulevaisuudessa.

Esimerkiksi iso osa aikuisten kallishoitoisista nivelrikoista olisi mahdollista estää kiinnittämällä huomiota alakouluikäisten liikkumiseen. Vaivan hoito on aina halvempaa, mitä aikaisemmin se aloitetaan.

– Koko ajan on pidettävä mielessä, mitä kuluja lasten ja nuorten liikkumattomuudesta aiheutuu 20-30 vuoden päästä, Herttuainen sanoo.

Koulufysioterapian kehittäjien lempisana on ennaltaehkäisy. Tarkkaan ottaen edes ennaltaehkäisy ei johda toivottuihin tuloksiin vaan oleellisinta olisi saada koululaiset kiinnostumaan oman kehon huoltamisesta.

– Valitettavan paljon koulufysioterapeutin vastaanotolle tulee vamman jo omaavia tai kivusta kärsiviä oppilaita. On tärkeää hoitaa heitä, mutta itse ajattelen koko ajan, missä kaikessa voisimmekaan olla mukana, että heille ei koskaan edes kehittyisi sitä vammaa tai vaivaa, Herttuainen sanoo.

Lappeenrannan malli pyörii harjoittelijavoimin

Lappeenrannassa herättiin koululaisten fysioterapian tarpeeseenyhtenä ensimmäisistä kaupungeista Suomessa. Lappeenrannassa kaupunki palkkasi ensin viisitoista liikunnanohjaajaa, joiden yksiselitteisenä tehtävänä on lisätä liikunnan määrää kaikissa kaupungin kouluissa.

Seuraavaksi kaupunki löysi fysioterapeutti Elina Herttuaisen kehittämään keinoja, joilla kaikki koululaiset pääsisivät hyötymään fysioterapeuttien neuvonnasta. Herttuainen aloitti yhteistyön paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa.

Fysioterapeutiksi opiskelevat tekevät seitsemän viikkoa kestävän harjoittelunsa Herttuaisen ohjauksessa. Kaksi viikkoa ennen harjoittelun päättymistä mukaan otetaan seuraavan harjoittelujakson opiskelijat, jotta tieto asiakkaista ja koulun päiväjärjestyksestä siirtyy. Opiskelijat työskentelevät pareittain.

Isoissa koulukeskuksissa työpari on koululaisten ja koulun henkilökunnan tavoitettavissa viikon jokaisena päivänä. Pienemmissä ja syrjäisemmissä kouluissa harjoittelijat vierailevat harvemmin.

Lappeenrannan tapa houkutella fysioterapeutit tekemään työharjoittelunsa ala- ja yläkouluissa kiinnostaa kuntia muuallakin Suomessa.

Fysioterapeuteilla on oma vastaanotto koulun tiloissa

Rahoitus Lappeenrannan mallille löytyi hallituksen Liikkuva koulu -kärkihankkeesta. Lappeenrannan kaupungille myönnetty 220 000 tuhannen euron avustus on käytetty loppuun tänä keväänä, mutta jo nyt kaupunki on vahvistanut, että syksyllä jatketaan tavalla tai toisella.

Fysioterapeuttien asiantuntemus on ollut koululaisten ulottuvilla jollain tapaa jo vuosikymmenten ajan. Perinteisesti fysioterapeutti työskentelee kuitenkin osana kouluterveydenhuoltoa eikä seuraa lasten liikkumista yhtä läheltä kuin Lappeenrannan kouluissa.

Iso ero on myös harjoittelun ohjaamisessa. Koulufysioterapiassa tavoitteena on, että oppilas kävisi tekemässä saamansa harjoitukset ainakin kerran viikossa vastaanotolla ammattilaisen ohjauksessa.

Antaisin ihan kiitettävän, koska täältä on saanut hyviä neuvoja.

Samaan ei yhtä helposti pystytä terveydenhuollon järjestämässä fysioterapiassa. Puhumattakaan tilanteessa, jossa harjoittelun valvominen jää kodin vastuulle.

Fysioterapeuttien tuominen kaikkiin kouluihin on myös fysioterapeuttien ja alan opiskelijoiden ammattiliiton tavoite. Suomen Fysioterapeutit on perustanut asian edistämiseksi työryhmän, joka piti maaliskuun alussa ensimmäisen tapaamisensa. Lappeenrannan malli on työryhmällä tarkassa seurannassa.

Tukiopetusta kaikissa muissa aineissa paitsi liikunnassa

Viidesluokkalainen Emilia Tiainen on ollut koulufysioterapeuttien unelma-asiakas, hyvin motivoitunut ja riittävästi harjoitteleva lapsi. Kaiken lisäksi hän ymmärtää vielä olla kiitollinenkin saamastaan ohjauksesta.

– Antaisin arvosanaksi kiitettävän. Täältä on saanut tosi paljon erilaisia neuvoja ja hyviä neuvoja. Osa on ollut sellaisia ei niin toimivia mutta suurin osa toimivia, Emilia Tiainen kiittelee.

Samaan aikaan kun Lauritsalan koulun viidesluokkalainen astelee kivuttomin polvin ulos aurinkoon, kutsutaan kaupungin toisella laidalla ryhmä erityislapsia sisään jumppasaliin. Heidän koulunsa omat fysioterapeutit ovat aloittamassa ryhmätuntia, jossa harjoitellaan juuri näiden lasten tarvitsemia liikkumisen muotoja.

– Yleensä on niin, että koulussa järjestetään tukiopetusta kaikissa muissa aineissa, mutta ei liikunnassa, fysioterapeutti Elina Herttuainen kertoo.

Teppo Kylmällä on kolme K-kauppaa aivan Lappeenrannan kaupungin keskustassa. Alueella on myös paljon kouluja, mikä näkyy kauppojen asiakaskunnassa.

Nuorin Teppo Kylmän tapaama näpistelijä on ollut esikouluikäinen lapsi. Yleensä näpistelijät ovat kauppiaan kokemuksen mukaan iältään kymmenen vuoden molemmin puolin ja he koettavat varastaa makeisia.

– Onneksi aika vähän näitä tapahtuu, ja tuntuu, että tässä seitsemän vuoden aikana nämä ovat vielä vähentyneet.

Kylmän arviota tukee myös poliisin tilastot. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa poliisin tietoon oli vuonna 2008 tullut 518 kappaletta alle 15-vuotiaiden tekemää omaisuusrikosta. Viime vuonna vastaava luku oli enää 203. Omaisuusrikoksiin kuuluvat esimerkiksi varkaudet ja näpistykset.

"Viattomia, hölmöjä tempauksia"

Lasten tekemät näpistelyt ovat lastenpsykiatriaan erikoistuvalle lääkärille Riikka Riihoselle tuttu ilmiö. Suurin osa pienten lasten näpistelytapauksista johtuu hänen mukaansa lapsen kypsymättömyydestä.

– Ei tajuta, että se on rikos, eikä ymmärretä seurauksia. Moni teko on impulsiivinen, lapselle tulee vain mieleen kaupassa pihistää jotakin, jota tekee mieli, kuvailee Riihonen.

Yhteiskunnan sääntöjä vastaan taistelevaa käytöstä esiintyy Riikka Riihosen mukaan pienillä lapsilla vain harvoin. Teineille sen sijaan on huomattavasti yleisempää, ettei piitata mikä on oikein tai väärin. Tällöin tilanteesta on syytä olla enemmän huolissaan.

– Aika usein nämä esimerkiksi ekaluokkalaisten tai tokaluokkalaisten näpistykset ovat aika viattomia, hölmöjä tempauksia.

Lääkäri Riikka Riihosen kertoo, että näpistely voi myös olla merkki siitä, että lapsella kaikki ei ole hyvin. Syyt näpistysten takana ovat kuitenkin kirjavia.

– Yksittäinen kerta voi käydä kelle lapselle tahansa, summaa Riihonen.

"Monen perheen kanssa on istuttu ja mietitty pelisääntöjä"

Vaikka kauppias Teppo Kylmän kaupoissa käy paljon koululaisia, hänen asenteensa lapsiin ja nuoriin ei ole epäluuloinen, päinvastoin.

– Haluamme tulla nuorten kanssa toimeen.

Neljän lapsen isällä on oma vakiintunut tapansa toimia silloin, kun lapsi jää hänen kaupassaan kiinni näpistyksestä. Kauppakeskus Isossa-Kristiinassa sijaitsevan kaupan takahuoneessa on palaveerattu useamman kerran.

– Aika monen perheen kanssa on istuttu alas ja mietitty pelisääntöjä ja mitä voidaan asialle tehdä.

Kylmä ottaa siis usein näpistyksen jälkeen yhteyttä lapsen perheeseen ja kouluun. Yhteistyö alueen koulujen kesken toimii kauppiaan mukaan loistavasti molempiin suuntiin.

– Lapsi on sen jälkeen tuotu vastaamaan tekosestaan, ja he ovat itkien pyytäneet anteeksi. Emme ole syyllistäneet ketään, vaan on yhdessä mietitty syitä tapahtuneeseen. Nämä ovat kaikki menneet hienosti, ja perheet asioivat meillä edelleen.

Poliisi: jokainen karkkivarkaus ilmoitettava

Poliisi ei innostu siitä, että kaupat itsenäisestä hoitavat näpistelytapausten selvittelyn. Ylikonstaapeli Sanna Lautamatti Kaakkois-Suomen poliisista on tässä asiassa tiukkana.

– Kaikista pitäisi tehdä ilmoitus poliisille. Me tehdään siitä sitten lastensuojeluilmoitus ja pyörät lähtevät pyörimään, perustelee Lautamatti.

Kaakkois-Suomen poliisi perusti vuoden alussa uuden rikoksia ennalta estävän toiminnan ryhmän, jolla poliisi pyrkii yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ehkäisemään nuorten syrjäytymistä ja rikoskierteitä.

Yksi konkreettinen uudistus on, että poliisi aikoo puhuttaa kaikki rikoksen tehneet alle 15-vuotiaat lapset.

– Paikalla on näissä puhuttamisissa tämä nuori ja hänen huoltajansa, usein myös sosiaalipuolen edustaja sekä esimerkiksi kuraattori tai opettaja koululta sekä asianomistaja. Tapahtunutta ruoditaan ja pohditaan, onko jatkohoidon tarvetta, kertoo ylikonstaapeli Sanna Lautamatti.

Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen ei usko, että on vain yhtä oikeaa tapaa toimia näpistystapausten selvittelyissä. Hänen mielestään asia voidaan joissakin tapauksissa saada keskusteltua myös ilman poliisia.

– Jos asian keskusteleminen kaupan ja perheen kesken käy molemmille osapuolille, niin se voi olla hyvä tapa toimia. Sehän on vapaaehtoistoimintaa kauppiaalta, muistuttaa Riihonen.

"Tytöt vievät meikkejä, pojat karkkia"

Lappeenrannassa kauppakeskus Isossa-Kristiinassa olevan Tokmannin henkilökunta toimii pitkälti samalla tavalla kuin kauppias Teppo Kylmä. He ovat itse yhteydessä näpistelystä kiinni jääneen lapsen vanhempiin. Poliisia ei aina kutsuta paikalle, vaikka poliisi niin toivoisikin.

– Jos kaupasta on viety joku pieni karkki, niin otamme yhteyden lapsen vanhempiin. Yleensä nämä tilanteet päättyvät niin, että lapsi tulee maksamaan tuotteen yhdessä vanhempiensa kanssa, kertoo Sari Aaltonen Tokmannilta.

Aaltosen mukaan puhuttelu ja lyhyt porttikielto myymälään on toiminut heillä hyvin.

– Lasten reaktiot ovat olleet vilpittömiä. Ei ole tarvinnut samoja lapsia kohdata näissä tilanteissa uudestaan.

Aaltosen mukaan näpistelijät on helppo jakaa kahteen: hieman vanhemmat tytöt vievät meikkejä ja nuoremmat pojat makeisia.

– Ihan kaikkia meikkejä koetetaan viedä taskuissa. Joskus varkauden huomaa siitä, että hyllyssä on enää tyhjä pakkaus, kertoo Aaltonen.

Lappeenrantalainen Anne-Liisa Lindgren den Oude sairastui kolmannen kerran kerran rintasyöpään vuonna 2015. Ensimmäinen rintasyöpä löytyi vuonna 2000. Tunteita oli kolmannen kerran jälkeen vaikea pukea enää sanoiksi.

– Oudointa oli se, että syöpä iski selkälihaksesta rakennettuun uuteen rintaan. Ajattelin, että miten tämä voi olla mahdollista, kertoo Anne-Liisa Lindgren den Oude.

Rinta poistettiin toisen rintasyövän jälkeen, mutta siitä huolimatta syöpä iski vielä kerran.

Myös Raili Roposen vuosi 2009 oli synkkä. Ensin hänelle tehtiin sydänleikkaus, ja sen jälkeen todettiin aggressiivinen rintasyöpä. Hänelle tehtiin osittainen rinnanpoisto. Roponen ei ollut varma, jaksaisiko hän kaikki hoidot.

– Hiukset lähtivät ja turvotukset olivat kamalia kortisonin takia.

Välillä hoitoja piti siirtää, koska leukosyytit olivat liian matalalla. Elämä oli melkoista vuoristorataa. Huumori ja vahva lapsenusko ja usko lääketieteeseen antoivat voimaa selvitä vaikeasta vuodesta. Viisi vuotta sitten hän sai sairaudestaan terveen paperit.

Tanssiliiketerapiasta apua ahdistukseen

Saimaan Syöpäyhdistyksen tiloissa Lappeenrannassa on alkamassa tanssiliiketerapiakurssi. Kurssilla on mukana seitsemän syöpään sairastanutta tai syöpää sairastavaa naista.

Ryhmän vetäjä, tanssiliiketerapeutti Katja Puranen laittaa musiikkia soimaan, kaivaa kassistaan väriliituja ja paperia. Kurssilaiset kävelevät pienessä salissa. Puranen pyytää ryhmäläisiä kuulostelemaan omaa oloaan ja liikkumaan sen mukaisesti.

Musiikki muuttuu tempoltaan nopeammaksi ja porukan kädet tekevät isompaa liikettä. Askel nousee, ja osa tarttuu toisiaan kädestä. Ympyrät ja kaaret täyttävät salin.

Yksi tanssijoista liikkuu paljain jaloin silmät kiinni. Toinen nostaa paksuissa, värikkäissä villasukissaan kepeästi jalkaa. Tärkeintä on tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä juuri siinä hetkessä.

– Tanssiliiketerapia on on kehon, mielen ja liikkeen kautta tapahtuva psykoterapian kuntoutus- ja hoitomuoto. Ajatuksena on, että mieli ja keho ovat yhtä.

Terapiassa käytetään apuna esimerkiksi tanssia, liikettä, musiikkia, maalaamista, piirtämistä ja kirjoittamista.

– Tanssiliiketerapiaa käytetään hyvinvoinnin lisäämiseen, terveyden ylläpitoon ja sairauksien hoitoon, kertoo tanssiliiketerapeutti Katja Puranen.

Jokainen ihminen on luova

Tanssiliiketerapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa ja soveltuu kaiken ikäisille. Sitä ohjaa koulutettu tanssiliiketerapeutti.

Vaikka terapian nimessä onkin sana tanssi, niin osallistujilta ei vaadita minkäänlaisia tanssillisia, taiteellisia tai liikunnallisia taitoja.

– Ihminen on pohjimmiltaan luova, ja se auttaa erilaisia lähestymiskulmia ja -tapoja hyväksi käyttäen tutkia itselle vaikeitakin asioita, sanoo Puranen.

Syöpä vaikuttaa lähes aina ihmisen ulkomuotoon ja vartaloon. Saimaan Syöpäyhdistys kokeilee potilaiden kuntoutuksessa ensimmäistä kertaa tanssiliiketerapiaa.

Yhdistys uskoo, että osallistujat saavat kurssin avulla takaisin myönteisemmän minäkuvan ja helpotusta syövän aiheuttamien ahdistavien tunteiden hallintaan. Ryhmä kokoontuu kymmenen kertaa ja on osallistujille maksuton.

Ryhmän tuki tärkeää

Tanssiliiketerapiaa on hoito- ja kuntoutusmuotona käytetty maailmalla jo pitkään. Suomeen se rantautui 2000-luvun alkupuolella.

Tanssiterapiatunnin vaikutukset tuntuvat pitkään. Raili Roponen kertoo, että usein tulee “terapoitua” itsekseen vielä seuraavallakin viikolla. Hän käy läpi tunnilla esiin tulleita tuntemuksia. Roponen pitää ryhmäterapiaa erittäin hyvänä asiana.

– Kun toinenkin uskaltaa avautua, niin minäkin uskallan. Kaikilla on taustalla sairaus. Ymmärrämme toisiamme, mistä puhutaan, kiteyttää Roponen.

Anne-Liisa Lindgren den Oude korostaa hyvän terapeutin merkitystä.

– Hyvä ohjaaja saa ajattelemaan asioita omassa kehossa. Tuntemuksia kuunnellen liike lähtee sen jälkeen kuin itsestään.

Sanoja ei tanssiterapiassa välttämättä tarvita lainkaan. Liike ja tunne voivat avata elämän solmuja paremmin kuin tuhat sanaa.

– Pitkän sairaushistorian aikana on nyt noussut esiin asioita, joita ei ole kyennyt käsittelemään kuin vasta tämän terapian avulla, sanoo Lindgren den Oude onnellinen hymy huulillaan.

Kuuntele Anne-Liisa Lindgren den Ouden, Raili Roposen ja tanssiliiketerapeutti Katja Purasen kokemuksia tanssiliiketerapiasta Yle Areenasta.

Kaakkois-Suomen rajavartioston partio havaitsi perjantaiaamuna luvattoman rajanylityksen jäljet Vaalimaan rajavartioaseman alueella.

Lumikengillä liikkunut henkilö oli kävellyt Venäjältä Suomen raja-aidalle saakka ja palannut lyhyen matkan jälkeen takaisin Venäjälle.

Partion havainnon perusteella luvattomaan rajanylitykseen on syyllistynyt metsähakkuita suunnittelemassa ollut henkilö. Hän on tietämättömyyttään kävellyt rajan yli Suomen puolelle.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto jatkaa tapauksen selvittämistä Venäjän rajavartiopalvelun kanssa.

Lappeenrannan kaupunki on luopunut Tiuruniemen sairaalan purkusuunnitelmista. Kaupunki etsii vanhalle sairaalalle uutta käyttöä ja uutta omistajaa.

– Uuden omistajan, saati uuden käyttötarkoituksen löytäminen valtavalle rakennukselle ei ole helppoa, sanoo kiinteistöjohtaja Timo Hämäläinen Lappeenrannan Toimitilat Oy:stä.

Alunperin keuhkotautiparantolaksi rakennetussa sairaalassa on yhdeksän kerrosta ja noin 10 000 neliötä.

Suojelumerkintä rajoittaa suunnitelmia

Uusia suunnitelmia hankaloittaa erityisesti sairaalalle vuonna 2013 hankittu suojelumerkintä.

– Kaupunki haluaisi poistaa suojelumerkinnän, mutta Etelä-Karjalan museon ja ely-keskuksen mukaan suojelumerkinnän poistamiselle ei ole perusteita, kertoo Lappeenrannan asemakaava-arkkitehti Matti Veijovuori.

Kaavamuutos ja suojelumerkinnän poistaminen mahdollistaisivat esimerkiksi rakennuksen purkamisen.

Veijovuoren mukaan kaavamuutos on nyt jäissä.

Tiuruniemen ylläpito maksaa

80 vuotta sitten valmistunut Tiuruniemen sairaala on ollut tyhjillään vuodesta 2012 lähtien. Sitä ennen funkisrakennus toimi 20 vuotta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena.

Vaikka Tiuruniemen lämmitys lopetettiin vuonna 2016, tarvitaan rakennuksen ylläpitoon vuosittain toistasataatuhatta euroa. Tiuruniemen omistajat Lappeenrannan kaupunki ja Holiday Club Resorts -yhtiö jakavat kustannukset omistusosuuksiensa mukaan.

– Kustannuksia aiheuttavat muun muassa kiinteistövero, vartiointi sekä ilkivalta, jonka jäljiltä rakennuksessa joudutaan vähän väliä tekemään pieniä korjauksia, Hämäläinen kertoo.

Mustaa parin sentin paksuista, melko leveää massaa tunkee ulos suuttimesta Lappeenrannassa Fazerin makeistehtaalla. Massaa puristetaan kapeaksi nauhaksi, ja samalla sen sisään ruiskutetaan salmiakkijauhetta. Minuutin kuluttua massasta on tullut pikimustia Tyrkisk peber -salmiakkimakeisia.

– Niitä valmistuu 15 kiloa minuutissa, kertoo Lappeenrannan makeistehtaan vt. johtaja Petri Pitkänen.

Muutaman kilometrin päässä Kaskein Marjan marja- ja likööritehtaalla tahti on rauhallisempi. Pari-kolme kertaa vuodessa siellä tehdään ja pullotetaan 25-prosenttista salmiakkilikööriä Salmaria. Käytännössä koko tuotanto lähtee Lappeenrannasta Alankomaihin eli Hollantiin.

– Meillä tulee joka viikko 20 uutta myyntipistettä Euroopassa, kertoo Salmarin toimitusjohtaja ja suurin osakas Taavi Suorsa.

Lappeenrannassa tehty Salmari-likööri valtaa markkinoita erityisesti Alankomaissa. Fazer ja Halva vievät tonnikaupalla salmiakkia Suomesta lähivaltioihin. Voisiko salmiakki olla Suomen seuraava suuri vientituote?

Salmiakkiviinaa alankomaalaisille

Kokkolalainen Taavi Suorsa muutti Alankomaihin vuonna 2015. Suurena salmiakin ystävänä hän havaitsi nopeasti, että salmiakki on Alankomaissa oikestaan yhtä suosittua kuin Suomessa: kaupoissa oli myytävänä lukuisia erilaisia salmiakkimakeisia ja salmiakin makuisia alkoholeja.

– Ne alkoholit eivät olleet hyvän makuisia, halusin tehdä paremman, kertoo Suorsa.

Vuonna 2016 alkoi Salmarin tuotanto Lappeenrannassa ja kova työ tuotteen saamiseksi myyntiin alankomaalaisiin baareihin ja ravintoloihin. Marraskuussa 2018 likööriä valmistui 35 000 pullollista, mutta seuraavan pullotusjakson aikana toukokuussa 2019 tuotanto on jo 80 000 pullollista.

– Nyt sitä saa Alankomaissa noin 1 700 eri baarista tai ravintolasta, kertoo Suorsa.

Yhtiö laajentaa markkina-aluettaan pikku hiljaa. Tuotetta saa jo Alankomaiden lisäksi viidestä muusta Euroopan maasta.

Tuotantoa laajentaessaan Taavi Suorsa on törmännyt monta kertaa mielestään erikoiseen ilmiöön. Hän uskoo salmiakin vientiin Suomesta ulkomaille, mutta kukaan muu ei tahdo uskoa. Suorsan mukaan vallalla on edelleen tiukasti käsitys, että ulkomaalaiset eivät voisi oppia syömään salmiakkia tai lakritsia.

– Suomessa helposti tyrmätään omat ideat. Ajatellaan, että ei salmiakkiviennistä mitään tule, kun eihän ketkään muut tykkää salmiakista kuin suomalaiset. Se on harmi, pohtii Suorsa.

Suorsa on yrittänyt houkutella suomalaisia makeistehtaita Alankomaiden markkinoille. Valtiossa asuu reilun Uudenmaan kokoisella alueella liki 17 miljoonaa ihmistä, joiden intohimo on salmiakki. Siksi Suorsa näkisi Alankomaissa erinomaisen vientikohteen myös suomalaiselle salmiakille.

Kuluttajat haluavat entistä enemmän uusia elämyksiä, ja salmiakki on uusi elämys. Fazer makeisten toimitusjohtaja Nathalie Ahlström

Taavi Suorsa kertoo yrittäneensä tehdä yhteistyötä muun muassa Suomen valtion omistaman Business Finlandin kanssa. Sen tehtävä on auttaa ja rahoittaa suomalaisia yrityksiä toimimaan ulkomaisilla markkinoilla. Elintarvikkeiden ja juomien vientiä auttamaan on olemassa erityinen Food from Finland -ohjelma.

– Business Finland sanoi minulle, että ei kannata. Ei salmiakkia kukaan syö. Business Finlandin päätehtävä on kuitenkin auttaa suomalaisia yrityksiä viemään elintarvikkeita maailmalle. Tuolla tavallako sitä lähdetään valloittamaan maailmaan, kysyy Taavi Suorsa.

Vaikeata saada muut tykkäämään

Business Finlandin Food from Finland -ohjelmasta vastaava Esa Wrang kiertää jatkuvasti eri puolilla maapalloa markkinoimassa suomalaisia elintarvikkeita ja juomia.

Aiemmin hän teki pitkän päivätyön vientijohtajana sekä Raisio-konsernin että makeisyhtiö Leafin eli nykyisen Cloetan vientijohtajana, joten erityisesti makeisteollisuus on Wrangilla hyvin hallussa. Hän ei usko, että suomalainen salmiakkimakeinen voisi tulevaisuudessa olla nykyistä menestyvämpi vientituote.

Tämä johtuu Wrangin mukaan siitä, että lakritsilla on maailmalla kapeat markkinat. Useissa maissa lakritsia ei osteta ollenkaan.

– Salmiakki jakaa mielipiteitä vielä hurjemmin. Se on suomalainen erikoisuus, ja sillä on maailmalla äärimmäisen pienet markkinat, kertoo Wrang.

Wrangin mukaan salmiakkituotteita tai salmiakkiin viittaavia tuotteita myydään pääasiassa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Lisäksi sitä syödään jonkin verran Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Italiassa.

– Salmiakki on vahva makuelämys. Vaatii pitkän perinteen, että se lyö läpi. Maailmanvalloitus ei ole mahdotonta, mutta se, että me opetettaisiin koko maailma syömään salmiakkia, niin meidän lapsemme ja lastenlapsemme ovat siinä vaiheessa jo eläkkeellä, tuumii Wrang.

Koko salmiakkivalmistuksesta vientiin menee noin neljännes. Halvan toimitusjohtaja Jean Karavokyros

Vaikka salmiakkimakeisten vienti ei saa Wrangia syttymään, niin mahdollisuuksia hän näkee alkoholia sisältäville salmaikkijuomille. Maailmalla on kasvua erityisesti käsityöläistuotteille ja pienten alkoholivalmistajien juomille.

– Jos sillä alueella pystytään tuottamaan uusia tuotteita tai makuja, joissa salmiakki on yksi osa, niin siinä minä näen enemmän mahdollisuuksia. Makeisia kuluttavat paljon lapset, joille väkevät maut voivat olla liian erikoisia. Alkoholi on kuitenkin aikuisten juttu.

Esimerkkinä onnistuneesta tuotekehittelystä Wrang mainitsee muun muassa suomalaisen Jymy-jäätelön, jonka salmiakin makuinen versio on päässyt levittäytymään maailmalle.

Salmiakkista lakritsia

Suomessa on kolme suurta makeisvalmistajaa: Fazer, Halva ja norjalaisen Orcla ASAn omistama Panda. Näistä Panda ei tee kovia salmiakkimakeisia lainkaan, vaan heidän tuotteensa ovat pääasiassa pehmeitä lakritsimakeisia. Niissä on muutama salmiakin makuinen tuote.

Pandalta Suomen viestintäjohtaja Nina Olin kertoo, että he eivät vie salmiakkilakritsia ulkomaille muuten kuin tax free -myyntiin.

– Vuosia sitten oli salmiakki-lakritsiversio myynnissä Pohjoismaissa. Sen myynti jäi kuitenkin vaatimattomaksi. Nyt salmiakkia sisältäviä suklaa-lakritsimakeisia viedään muun muassa Norjaan, kertoo Olin.

Lahtelainen Haganol on pelkästään salmiakkiin keskittynyt pieni makeistehdas, mutta vientiä ulkomaille ei ole käytännössä ollenkaan.

– Nestemäistä Apteekin salmiakki -mikseriä menee jonkin verran ulkomaille erityisesti hienostoravintoloihin, kertoo Haganolista Kirsti Sariola.

Isot salmiakkiviejät

Salmiakkimakeisia vievät Suomesta ulkomaille suuria määriä Fazer ja Halva.

Näistä Halva tekee makeisia Helsingin Pitäjänmäellä. Yhtiön toimitusjohtaja Jean Karavokyros kertoo, että Halva vie salmiakkia Tanskaan, Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Saksaan ja Alankomaihin.

– Siinä ne maat oikeastaan ovat, minne salmiakkia voi viedä, koska siihen rajoittuu salmikin kulutuksen alue.

Halva valmistaa vuodessa 1,2–1,3 miljoonaa kiloa erilaisia salmiakkituotteita ja salmiakin makuisia lakritsoita vuodessa.

– Koko salmiakkivalmistuksesta vientiin menee noin neljännes, kertoo Karavokyros.

Alankomaissa on Karavokyrosin mukaan erittäin kova kilpailu hinnalla, ja se on yksi vaikeimpia markkinoita Euroopassa. Toisaalta kuluttajia on paljon ja kysyntää runsaasti erilaisille salmiakki- ja lakritsituotteille.

– Alankomaihin viemme salmiakkisekoituksia ja salmiakkiruutuja. Vientiä sinne on ollut jo noin 20 vuoden ajan. Määrät ovat merkittäviä.

Tavallisista alankomaalaisista marketeista Halvan salmiakkia ei kuitenkaan helpolla löydä, sillä hyllyt notkuvat paikallisten tehtaiden tuotteita.

– Se on totta, ettei sitä niin merkittäviä määriä mene, että sitä olisi joka marketissa. Löytyy tietynkokoisista marketeista ja erikoismyymälöistä, kertoo Karavokyros.

Halvalle tärkeimpiä vientimaita ovatkin Ruotsi, Tanska. Siellä kilpailu hinnalla ei ole niin kova kuin Alankomaissa. Erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa salmiakkimarkkinat ovat kasvaneet selvästi 10 viime vuoden aikana.

Tonnikaupalla salmiakkia

Fazer tekee kaikki kovat ja pehmeät makeisensa Lappeenrannan tehtaallaan. Makeisten kysyntä on niin kova, että esimerkiksi suosittua Tyrkisk Peberiä tehdään maanantaista perjantaihin ympäri vuorokauden.

– Sitä valmistui viime vuonna 1,4 miljoonaa kiloa, kertoo Fazerin Lappeenrannan tehtaan vt. tehtaanjohtaja Petri Pitkänen.

Fazerin Lappeenrannan tehtaan tuotannosta neljännes on salmiakki- tai lakritsimakeisia. Niitä valmistuu vuodessa noin 3 miljoonaa kiloa.

Fazerin valmistamien salmiakkimakeisten päävientimaat ovat Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti ja Saksa. Lisäksi niitä näkee lentokentillä eri puolilla Eurooppaa. Päätuote Tyrkisk Peberistä reilusti yli puolet menee vientiin.

– Salmiakki on tosi iso tuote meille. Ei pelkästään Suomessa, vaan koko Pohjoismaat, kertoo Fazer makeisten toimitusjohtaja Nathalie Ahlström.

Ahlströmin mukaan Fazerin seuraava askel on avata salmiakki- ja lakritsimarkkinat Yhdysvaltoihin. Sinne yhtiö lähtee nyt huhtikuussa viemään tummaa suklaata, jonka joukossa on lakritsia.

Fazer yrittääkin saada uusia kuluttua lakritsin ja salmiakin pariin pikku hiljaa totuttamalla. Salmiakkia sisältävät suklaalevyt tulivat Norjaan ja Ruotsiin myyntiin helmikuussa.

– Kuluttajat haluavat entistä enemmän uusia elämyksiä, ja salmiakki on uusi elämys, sanoo Nathalie Ahlström.

Salmiakkia Fazer kokeilee myös keksiin ja vohveleihin.

– Yhdistämme salmiakkia eri tuotteisiin, ja sillä tavalla saadaan uusia kuluttajia.

Tässä onkin onnistuttu, sillä makeisten kulutus kasvaa koko ajan ja samalla on saatu myös uusia ostajia.

Lisääntyykö vienti?

Fazer makeisten toimitusjohtaja Nathalie Ahlström kertoo, että Fazer miettii hyvin tarkkaan, minne heidän kannattaa vienti aloittaa. Alankomaat ei ainakaan lähitulevaisuudessa tule olemaan Fazerin salmiakkimakeisten vientimaa.

Myös Halvan toimitusjohtaja Jean Karavokyros uskoo, että salmiakkimakeisten vientiä voitaisiin vielä kasvattaa.

– Totta kai parannettavaa vielä on. Ehdottomasti Suomella on potentiaalia.

Karavokyroksen havaintojen mukaan sekä Ruotsissa että Tanskassa erityisesti väkevien salmiakkien kysyntä on kasvanut.

Salmiakkilikööri etsii oikeaa hetkeä

Alankomaissa Salmarin toimitusjohtaja Taavi Suorsa raivaa väylää salmiakkijuomansa suosion kasvattamiseen.

Suorsa kertoo, että usein kysytään, miksei hän toimi Suomessa. Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Maksavia asiakkaita on Euroopassa pienellä alueella reilusti enemmän kuin Suomessa.

– Yksistään Berliinissä on 5 000 baaria. Porukan määrä on täällä ihan käsittämätön.

Tosin kilpailukin on kovaa.

Koska Alankomaat on Suomen ohella merkittävä salmiakkimaa, voisi kuvitella, että suomalainen salmiakkilikööri kilpailee alankomaalaisten salmiakkiliköörien kanssa. Näin ei kuitenkaan ole.

Suorsan mukaan heidän suurin kilpailijansa on yrttilikööri Jägermeister.

Ravintolaillasta pitää Taavi Suorsan ajatuksin pystyä etsimään se hetki, kun ihmisillä tekee mieli ottaa shotti tai se hetki, kun yksi ihminen päättää tarjota väkevän viinan koko seurueelle.

– Me taistellaan siitä hetkestä. Maku on sivuseikka.

2.4.2019 kello 10.54: Korjattu viidennen kuvan tekstissä ollut nimi: koneen äärellä on Petri Pitkänen, ei Jere Lääveri.

Rajavartiolaitos epäilee, että Euroopasta varastettuja autoja on yritetty kuljettaa Suomen kautta Venäjälle.

Rajavartiolaitos on tutkinut maaliskuussa kahta törkeää kätkemisrikosta, joissa rikollisorganisaation epäillään yrittäneen kuljettaa autoja itärajan rajanylityspaikkojen kautta Venäjälle. Esitutkinnan perusteella kätkemisrikokset eivät liity toisiinsa.

– Tutkinnan näkökulmasta nämä tapaukset eivät liity toisiinsa, mutta ne ovat samanlaisia. Molemmissa on taustalla rikollisorganisaatio, tutkinnanjohtaja Timo Häkkinen Kaakkois-Suomen rajavartioston rikostorjuntayksiköstä sanoo.

Italiasta varastettu auto Vaalimaalla

Maaliskuun alussa Vaalimaan rajanylityspaikalla jäi kiinni Italiasta varastettu auto. Autossa olivat noin 30-vuotiaat ukrainalaiset mies ja nainen. Molemmat henkilöt otettiin kiinni ja heidät vangittiin myöhemmin. Autoa kuljettanut mies on edelleen vangittuna ja odottaa käräjäoikeuden käsittelyä. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että auto oli varastettu Italiasta helmikuun lopussa.

Esitutkinnassa selvisi, että autoon on tehty lukuisia muutoksia, joilla auton alkuperäinen identiteetti on häivytetty. Autosta on esimerkiksi yritetty muuttaa autoa yksilöivää runkonumeroa.

Kaakkois-Suomen rajavartioston rikostorjuntayksikkö epäilee, että toiminta on ollut erittäin tarkasti johdettua ja ammattimaista. Esitutkinnan perusteella epäillään, että auton kuljettajalle on maksettu työstä usean kuukauden normaalia palkkaa vastaava korvaus.

Esitutkinta on päättynyt ja asia on syyteharkinnassa Salpausselän syyttäjänvirastossa.

Toinen tapaus Nuijamaalla

Kaakkois-Suomen rajavartioston rikostorjuntayksikkö tutkii myös toista törkeää kätkemisrikosta, joka tapahtui maaliskuun lopussa Nuijamaalla.

Nuijamaan rajanylityspaikalle saapui noin 35-vuotias venäläinen mies, jonka epäillään kuljettaneen Itä-Euroopasta muutamaa päivää aikaisemmin varastettua autoa. Auton kuljettaja on vangittu.

Asian esitutkinta on edelleen kesken, joten siitä ei anneta tässä vaiheessa tarkempia tietoja.

Tutkinnanjohtajan Timo Häkkisen mukaan rajanylityspaikoilta tavataan jonkin verran varastettuja ajoneuvoja. Itärajalla jää kuitenkin enemmän kiinni varastettuja ajoneuvoja, joita yritetään viedä Venäjältä Suomeen eikä päinvastoin.

– Ei tämäkään poikkeuksellista ole, mutta harvemmin viedään näin Euroopasta Venäjälle, Häkkinen sanoo.