Hyvinvointijättien hoivakodeissa paljastuneet laiminlyönnit ja hoivakotien sulkemiset eivät ole säikäyttäneet hoivakiinteistöjen myyyntiä suunnittelevia kuntia. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa kunnat jatkavat kauppojen hieromista isojen hyvinvointiyritysten kanssa.

Lähes kaikki Etelä-Karjalan yhdeksästä kunnasta ovat myymässä sote-kiinteistöjään. Suurin osa kunnista on joko järjestänyt tarjouskilpailun tai aloittanut neuvottelut valitsemansa hyvinvointiyrityksen kanssa. Maakunnan suurin kaupunki Lappeenranta pitää ainoana myyntikohteet vielä omana tietonaan.

Imatra puolestaan myi sote-kiinteistöjään jo viime toukokuussa kerralla Attendolle.

Kriittisyys lisääntynyt

Kuntien tarkoituksena on päästä eroon kiinteistöistä, jotka saattaisivat jäädä tyhjilleen, jos nykyinen vuokralainen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote lopettaa toiminnan tiloissa. Toinen syy sote-kiinteistöjen myyntiin on kiinteistöjen huono kunto ja välitön remontin tarve.

Toisaalta kunnilla on toiveena, että yksityiset hoivaketjut tarjoaisivat kunnassa palveluja tulevaisuudessa.

Kunnanhallitusten puheenjohtajille tehdyn soittokierroksen perusteella kuntien kriittisyys ostajakandidaatteja kohtaan on lisääntynyt.

"Emme ole perääntymässä"

Lemin kunta on myymässä yksityiselle tehostetun asumisen yksikön ja hyvinvointiaseman. Neuvottelukumppaniksi valikoitui tarjouskilpailun jälkeen Attendo.

– Tässä kohtaa emme ole perääntymässä, sanoo kunnanhallituksen puheenjohtaja Kati Buuri (kesk.).

Julki tulleiden puutteiden ja laiminlyöntien vaikutuksista Lemin ja Attendon välisiin neuvotteluihin on keskusteltu kunnanhallituksen puheenjohtajien ja kunnanjohtajan kesken.

– Toisaalta on tosi hyvä, että hoivakotien ongelmat ovat tulleet julki. Toivottavasti se jatkossa lisää seurantaa ja valvontaa, ja ehkäpä jo hoitajamitoitukseen tullaan puuttumaan, sanoo Buuri.

"Neuvottelut jatkuvat omalla painollaan"

Ruokolahden kunta neuvottelee sote-kiinteistöjensä myynnistä Attendon ja Mehiläisen kanssa.

– Mitään hätäjarrustusta emme ole tekemässä, vaan neuvottelut jatkuvat entisellä painollaan, sanoo kunnanhallituksen puheenjohtaja Taina Paananen (kesk.).

–Hallituksessa henki on sellainen, että odotellaan Eksoten linjauksia, Paananen lisää.

Ruokolahdella tarvitaan lisää hoitopaikkoja. Niidenkin rakentamisesta neuvotellaan sote-kiinteistöjen ostajaehdokkaiden kanssa.

Hoidon laatu ja valvonta huolestuttavat

– Neuvottelut jatkuvat, mutta aikaisempaa kriittisemmin suhtaudutaan, sanoo Savitaipaleen kunnanhallituksen puheenjohtaja Janne Hölsä (kesk.).

Hoidon laatu ja laadun valvonta huolettavat Hölsää eniten. Hän yllättyi, kun Mehiläisestä viime viikolla otettiin yhteyttä ja vakuuteltiin laadun puolesta.

Savitaipale on sote-kiinteistöjensä myynnissä pisimmällä. Kunta ja Savitaipaleen Vanhaintukiyhdistys ovat jo tehneet aiesopimuksen Mehiläisen kanssa.

Luumäellä sote-kiinteistöjen tarjouskilpailu päättyy tiistaina. Kilpailutuksen kohteina ovat hyvinvointiasema, kaksi hoivakotia sekä palveluasuntoja.

Luumäellä on pohdittu myös kokonaan uuden hyvinvointiaseman rakentamista, jos rakennuttajaksi saataisiin kiinteistösijoittaja.

– Tarjouksen jättäjille on tehty selväksi, että kunta voi hylätä tarjoukset kokonaan, sanoo kunnanhallituksen puheenjohtaja Antti Rämä.

Lääkärin työpöydällä on avaimenperää muistuttava turvapainike, jolla saa kutsuttua vartijan paikalle välittömästi.

Terveyskeskuslääkäri esittelee rutiininomaisesti työhuoneensa kahta erillistä uloskäyntiä: lääkärin selän takana olevasta ovesta pääsee tarvittaessa luikahtamaan vaarallista potilasta karkuun. Pakoon ei välttämättä täysin pääse, mutta saa lisäsekunteja käyttöönsä. Viereisessä huoneessa myös työskentelee usein hoitaja, mikä auttaa mahdollisessa vaaratilanteessa.

Huoneessa työskentelevä lääkäri esiintyy tässä jutussa anonyyminä. Syynä on hänen ja hänen perheensä turvallisuus. Kutsumme lääkäriä Vesaksi. Vesa on tehnyt runsaasti yleislääketieteen päivystysvuoroja ympäri Suomen.

Vesalla on pysyvä turvakielto. Se takaa, ettei hänen yhteystietojaan luovuteta enää edes terveydenhuollon käyttöön. Vesa haki itselleen turvakiellon ikävän tapahtuman jälkeen.

– Tein potilaalle pakkohoitolähetteen. Hän näki sen jälkeen vaivaa ja otti selvää, missä asun. En tiedä, miten se oli mahdollista, sillä tietoni olivat jo silloin salaisia. Jouduimme muuttamaan tämän vuoksi.

Vesa työskentelee tällä hetkellä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Hän kertoo huomanneensa työssään, kuinka "tynnyrissä" hän on aiemmin elänyt. Yleislääketieteen päivystyksessä näkee viikonloppuisin erittäin vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä.

Uhkaavat tilanteet eivät kuitenkaan ole ainoa asia, jonka lääkärit kokevat päivystystyössä raskaaksi. Merkittävä syy on myös se, että lääkäreitä on liian vähän.

Vanhuksille perustettiin oma osasto

Yleislääketieteen päivystyksiä on Suomessa keskitetty viime vuosien aikana paljon keskussairaaloihin. Näin on tehty myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannassa sijaitsevassa keskussairaalassa hoidetaan koko maakunnan päivystyspotilaat iltaisin ja viikonloppuisin.

Keskussairaalan päivystys on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Potilaiden odotusajat ovat venyneet liian pitkiksi, koska työvuoroissa ei ole ollut tarpeeksi lääkäreitä. Viime kesänä helteiden aikaan päivystyksessä oltiin kenties sen historian syvimmässä kuopassa. Silloin potilaita jouduttiin ruuhkan vuoksi kotiuttamaan liian aikaisin. Kotiin laitettiin muun muassa ikäihmisiä, joiden kunto ei sitä vielä olisi kestänyt.

Tuolloin Eksoten päivystyksen vs. ylilääkärinä toiminut Pekka Korvenoja pelkäsi liian aikaisten kotiutusten johtavan kierteeseen, jossa ihminen palaa pian takaisin sairaalaan samojen ongelmien takia.

Loppuvuodesta 2018 Etelä-Karjalan keskussairaalaan perustettiin uusi akuuttigeriatrinen kuntoutusosasto. Osasto on tarkoitettu nimenomaan päivystykseen tiuhaan ajautuville huonokuntoisille vanhuksille. Akuuttigeriatrisella kuntoutusosastolla vanhusten kokonaistilanne tutkitaan tarkasti. Tälläiselle tutkimukselle on suuri tarve, sillä osastolle tulevista potilaista lähes kaikkien lääkitystä muutetaan.

Uuden akuuttigeriatrisen kuntoutusosaston sivutuotteena saadaan kevennettyä päivystyksen sekä erikoissairaanhoidon taakkaa vanhuksista, joiden kunto on romahtanut.

Edes terveysjäteillä ei riitä lääkäreitä päivystyksiin

Etelä-Karjalan päivystysruuhka ei ole ainutlaatuinen. Tilanne on samankaltainen monin paikoin Suomea.

– Päivystyspisteet ovat aika lailla ruuhkautuneet ja työ on hyvin raskasta. Lääkärit kokevat, että urakka on liian suuri ja hallitsematon, sanoo Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.

Paljon päivystysvuoroja pari vuotta tehnyt Vesa kuvailee työtään näin:

– Aloitat vuoron kello 16 ja huomaat, että ensimmäinen potilaasi on tullut paikalle jo kello 8. Aamun lääkäri on vuoronsa aikana hoitanut yön potilaita. Lähtökohtaisesti tuntuu, että yleislääketieteen puolella on krooninen pula. Potilaista ei kyllä ole pulaa.

Eksote on paikannut omaa lääkäripulaansa päivystyksessä ostopalvelulääkäreillä. Tämä on tyypillinen käytäntö, sillä läheskään kaikki päivystykset eivät enää toimi pelkästään omien lääkäreiden voimin.

Ongelmat kärjistyivät Lappeenrannassa sen jälkeen, kun myös Attendolla alkoi olla vaikeuksia löytää lääkäreitä päivystysvuoroihin. Tämä johti siihen, että joskus vuorossa ei ole ollut yhtään lääkäriä, joskus sovitusta neljästä lääkäristä paikalla on yksi.

Ulkomaalaistaustaisista lääkäreistä valituksia

Etelä-Karjalan keskussairaalassa jouduttiin vuoden 2018 kesällä antamaan lähtöpasseja Attendon toimittamille ulkomaalaistaustaisille ostopalvelulääkäreille. Näiden lääkäreiden taidot eivät riittäneet päivystystyöhön.

Eksoten Pekka Korvenoja kertoi tuolloin, että ongelmia tuottivat muun muassa uudessa sairaalassa toimiminen sekä erilaiset hoitokäytännöt. Ulkomailla opiskelleista päivystyksen keikkalääkäreistä oli tehty myös potilasvalituksia.

– On ollut sellaisia tilanteita, joissa osaamisen taso on ongelma, eikä potilas ole saanut asianmukaista hoitoa, Korvenoja kommentoi.

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila kiisti kesällä, että ulkomailla opiskelleiden lääkärien taidot olisivat Suomessa opiskelleita huonommat. Hänen mielestään suurin osa hoitotilanteen ongelmista liittyi kieleen ja kommunikaatioon.

Muutos työkulttuurissa

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on kärsinyt lääkäripulasta pitkään. Maakuntaan on ollut vaikea saada uusia lääkäreitä töihin. Tästä syystä Eksoten on pitänyt houkutella lääkäreitä sellaisilla työsopimuksilla, joista päivystystyö on rajattu jopa kokonaan pois.

Eksoten kokeneella yleislääketieteen erikoislääkärillä Marjo Partasella on kolmenkymmenen vuoden kokemus päivystystyöstä. Hän työskenteli terveysaseman kiirevastaanotolla viime kesään saakka, minkä jälkeen terveysaseman päivystys sulautettiin keskussairaalaan.

Partanen kertoo, että työkulttuuri on muuttunut rajusti hänen uransa alkuajoista. Aiemmin päivystysvuorojen tekoa ei kyseenalaistettu.

– Meille laitettiin vuorot ja me teimme työt. Työnantaja osoitti työn ja se täytyi tehdä, jos siellä meinasi olla töissä. Ei ollut mahdollista kieltäytyä päivystysvuoroista, Partanen sanoo.

Partanen ei kuitenkaan leimaa nuoria lääkäreitä laiskureiksi, muutoksessa on paljon hyvääkin. Se on lääkärin mukaan kuitenkin mennyt ehkä vähän liian pitkälle.

– Yleisesti on hyvä piirre, että lääkäreiden elämässä on muutakin kuin työ, sanoo Partanen.

Erikoislääkäri Partanen kertoo päivystäneensä itse uransa alussa esimerkiksi perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään saakka. Sunnuntaina töihin palattiin aamulla ja vuoro päättyi maanantai-iltana. Nykyään lääkäri voi halutessaan päivystää vaikka vain neljä tuntia.

Vesaksi kutsuttu lääkäri allekirjoittaa ajatuksen, että nuoremmat lääkärit arvottavat vapaa-aikansa korkeammalle kuin vanhemmat kollegat. Vesa uskoo myös, että yleislääketieteen pariin hakeutuu paljon perhekeskeisiä ihmisiä, mikä vaikuttaa suoraan halukkuuteen tehdä päivystystyötä.

Vesa ei enää tee yöpäivystyksiä lainkaan. Syitä on tosin muitakin, kuin vapaa-ajan arvostaminen. Yövuoroissa on suurempi riski kohdata hankalimpia potilaita.

– Minua on lyöty ja uhkailtu fyysisellä väkivallalla. Myös autoani on vahingoitettu. Työhuoneeni vaihdettiin vilkkaamman käytävän varrelle sen jälkeen, kun eräs porukka otti asiakseen käydä istuskelemassa huoneeni ulkopuolella.

Terveyskeskuksiin halutaan lisää lääkäreitä

Kaikki haastattelemamme lääkärit ovat yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuoltoon tulisi lisätä lääkärin virkoja. Samaa sanotaan lääkäriliitosta. Tästä valuviasta johtuen potilaat kasautuvat päivystykseen.

– Monissa terveyskeskuksissa on pitkät jonot lääkärille. Jos et saa aikaa omalle terveysasemalla, niin lähdet päivystyspisteeseen, sanoo liiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.

Eksoten päivystyksen ja ensihoidon ylilääkäri Pekka Korvenoja lisäisi lääkärinvirkoja sekä perusterveydenhuoltoon että päivystyksiin.

– Päivystysten potilasmäärät lisääntyvät jatkuvasti. Vaikka kuinka kovasti suoraviivaistamme työtapojamme, niin se ei korvaa ihmisiä.

Entä lääkäripula, olisiko Etelä-Karjalaankin tulijoita?

– Tämä on valtakunnallista kilpailua lääkäreistä. Me voimme aivan hyvin pärjätä siinä, jos tarjoamme mielekästä työtä lääkäreille. Se tiedetään, että kukaan ei yksinomaan syrjäkylille halua töihin. Työnkuvan täytyy olla mieluisa ja monipuolinen, kertoo Pekka Korvenoja.

Etelä-Karjalan keskussairaalassa päivystysvuoroja paljon tehnyt Vesa on ollut mukana luomassa hyvää talkoohenkeä päivystyksen ympärille. Päivystysrinkiä on saatu kasvatettua uusilla nimillä tänä vuonna ja päivystyslistoissa on nimiä kesään saakka. Tämä osaltaan parantaa myös ostopalvelulääkäreiden saamista työvuoroihin. Vuoro otetaan mieluummin vastaan, kun tiedetään, ettei töissä olla yksin.

Vesa kokee nyt tehneensä oman osuutensa. Hän päättää kaksi vuotta kestäneen yleislääketieteen päivystämisen tänä keväänä.

Metsä Fibre investoi noin 30 miljoonaa euroa Joutsenon sellutehtaalle Lappeenrannassa.

Yhtiö laajentaa sellutehtaan kuorimoa, jolloin kuorimolla voidaan käsitellä aiempaa suurempia määriä kuitupuuta. Tehtaanjohtaja Ari Tannisen mukaan havupuun kuorintakapasiteetti kasvaa kolmanneksella.

– Tämä tehostaa toimintaamme ja varmistaa kuorintakapasiteetin käyttövarmuuden pitkälle tulevaisuuteen sekä mahdollistaa osaltaan myös sellutuotannon lisäämisen tulevaisuudessa, toteaa Tanninen tiedotteessa.

Laajennustyöt alkavat tänä vuonna ja valmistuvat keväällä 2020.

Metsä Fibren Joutsenon sellutehdas on maailman suurin yksilinjainen polysulfidikeittoa hyödyntävä havusellutehdas. Tehtaan vuosituotantokapasiteetti on 690 000 tonnia havusellua.

Metsä Fibre kuuluu Metsä Group -konserniin.

Poliisi on julkaissut kuvia eteläkarjalaiselta marjatilalta, josta löytyi tuhansia tonneja maastoon jätettyä jätettä.

Marjatilayrittäjän epäillään jättäneen maahan ainakin 3800 tonnia muovijätettä ja muuta yhdyskuntajätettä. Maastosta löytyi muun muassa tiiltä ja liuottimia.

– Lopullinen määrä selviää, kun aluetta päästään ennallistamaan ja jätettä lastaamaan kuorma-autojen kyytiin ja punnitsemaan, tutkinnanjohtaja Sanna Hedman Kaakkois-Suomen poliisista sanoo.

Jätettä oli maan pinnalla ja peitettynä useassa paikassa.

Ympäristönvalvontaviranomaiset löysivät jätteet marjatilalle tehdyllä tarkastuskäynnillä viime vuonna. Poliisi tutkii tapausta törkeänä ympäristön turmelemisena.

Tulli tutkii tapauksen verotuksellista puolta. Tullin mukaan epäilty on välttänyt jäteveroja, koska ei ole hävittänyt muoveja ja yhdyskuntajätettä asianmukaisesti viemällä niitä kaatopaikalle. Alustavan laskelman mukaan yrittäjä vältti ainakin 262 000 euron jäteverot.

Yrittäjä on kertonut varastoineensa omalla maallaan yritystoimintaan liittyviä muoveja. Niitä oli määrä viedä kaatopaikalle.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus on määrännyt marjatilayrittäjän omaisuutta vakuustakavarikkoon. Tulli haki yrittäjän omaisuutta hukkaamiskieltoon, jotta epäilty ei pysty siirtämään omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin.

Väki vähenee maaseudulla ja samalla vähenevät myös lukioon pyrkivät nuoret. Monet maaseutukunnat pitävät kuitenkin kynsin hampain kiinni lukiostaan, vaikka oppilasmäärä kolkutteleekin alarajoja.

Esimerkiksi Etelä-Karjalassa itärajalla Rautjärvellä lukion oppilasmäärä oli pari vuotta sitten vielä noin 50. Nyt se on laskenut jo noin 30 oppilaaseen.

Tästä huolimatta rehtorin niskassa ei tunnu kuntapäättäjien hengitys.

– Kunnan puolesta meillä ei ole paineita. Lautakunnassa keskiviikkona keskusteltiin tästä asiasta, ja kunnalla on isot intressit pitää tämä lukio täällä niin kauan, kuin se vain on kaikin puolin järkevää, Rautjärven lukion rehtori Janne Hirvonen sanoo.

Omat lukiolaiset halutaan säilyttää

Yhteishaku toisen asteen koulutukseen on jälleen käynnissä. Rautjärvelläkin pyritään pitämään ainakin oman kunnan lukiolaiset kunnan omassa lukiossa.

– Pystymme pitämään täällä lukiota, jos jokaisesta ikäluokasta puolet tai jopa vähän alle puolet jää omaan lukioon. Nykyisillä prosenteilla pystymme vielä jatkamaan, rehtori Janne Hirvonen sanoo.

Etelä-Karjalan Rautjärvellä jokaisella lukioluokalla on nykyään noin 10 oppilasta. Joillain kursseilla oppilaita saattaa olla tätäkin vähemmän.

– Pienet opetusryhmät ovat pienten lukioiden etu. Kaupungissa ei pystytä tarjoamaan tällaista yksilöllistä opetusta, rehtori Janne Hirvonen vakuuttaa.

Oppilaista kilpaillaan

Rautjärven lukio ei ole erityisemmin houkutellut oppilaita muista kunnista.

Toisin on Rautjärven pohjoisessa naapurikunnassa Parikkalassa, joka on pystynyt houkuttelemaan oppilaita lukioon oppilaita myös kauempaa.

– Meille tulee opiskelijoita Punkaharjulta ja Kesälahdelta. Olemme käyneet siellä markkinoimassa ja kertomassa lukiomme eduista, kun on pyydetty, Parikkalan lukion rehtori Sarri Aalto kertoo.

Parikkalan lukiossa on tänä vuonna 51 oppilasta, joista kahdeksan tulee naapurikunnan Savonlinnan maaseudulta.

Läppäreitä ja ilmaisia oppikirjoja

Myös rehtori Sarri Aalto korostaa pienen lukion pieniä ryhmäkokoja ja lukion tarjoamaa yksilöllistä opetusta.

– Perustamme valinnaiskurssin jo, jos meillä on kuusikin opiskelijaa. Onhan se aikamoinen etu, jos opiskelee pienessä ryhmässä, kuin jos opiskelee esimerkiksi 40 opiskelijan ryhmässä.

Pienet opetusryhmät ovat pienten lukioiden etu Rautjärven lukion rehtori Janne Hirvonen.

Pienet ryhmät eivät ole kuitenkaan ainoa etu, jota Parikkalan lukio tarjoaa. Se antaa myös ensimmäisen vuoden oppikirjat ilmaiseksi ja kannettavan tietokoneen oppilaan käyttöön opiskelujen ajaksi.

Koulumatkojen pituus tärkeää

Maaseudulla myös koulumatkojen pituus on tärkeä lukion valinnassa. Harva nuori on valmis muuttamaan vanhempien luota vieraalle paikkakunnalle asumaan ja opiskelemaan.

Koulumatkan pituus vaikutti myös Savonlinnan Punkaharjulta Parikkalan lukioon lähteneen Petrus Tynkkysen lukiovalintaan.

– Meiltä oli pikkuisen lyhyempi matka Parikkalaan kuin Savonlinnan lukioon. Se oli tärkein syy lukion valintaan, Petrus Tynkkynen kertoo.

Etelä-Karjalassa Savitaipaleen lukio tarjoaakin ensi lukuvuonna ilmaiset koulukyydit lukiolaisille.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on tehostanut hoivakotien valvontaa sen jälkeen, kun hoivakotien ongelmat nousivat esille.

Eksote on aiempaa useammin ja eri tavoin yhteydessä hoivayrittäjiin. Hoitajamäärien toteutumista valvotaan tarkastuksilla. Asiakaskyselyjen ja laaturaporttien lisäksi Eksote uskoo kilpailuttamisten parantavan hoivayritysten tasoa.

Eksoten yhteensä tuhannesta tehostetun palveluasumisen paikasta seitsemääsataa hallinnoi Eksote itse. Ostetuista vajaasta 300 hoivapaikasta alle 100 paikkaa kuuluu myrskyn silmään joutuneille suurille hoivayhtiöille eli Attendolle ja Esperi Carelle.

Vuoden 2018 aikana Attendo Kaijankodissa Savitaipaleella vanhus kärsi kivuista, joihin omaiset olisivat toivoneet lisää lievitystä.

Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula pitää Eksoten tilannetta hyvänä ja muistuttaa, että valvonta on jatkuvaa.

– Tottakai tämmöisissä tilanteissa aina täsmennetään asioita, kun asiat nousevat erityisesti pintaan. Ja kun jossakin on todettu epäkohtia, niin se herättää vielä erityisesti, Karhula sanoo.

Poliisi pyrkii selvittämään, kuka latasi Imatran poliisiasemalla tallennetun poliisikuulusteluvideon videopalvelu YouTubeen. Viime syksynä YouTubeen ilmestyneellä videolla poliisi kuulusteli moniosaiseen rikosjuttuun liittyvän pahoinpitelyn uhria. 18 minuuttia kestävä video on sittemmin poistettu YouTubesta.

Tutkinta alkoi, kun poliisille tehtiin rikosilmoitus yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta.

Tutkintaa tekee Itä-Suomen poliisilaitos. Imatran poliisiasema on osa Kaakkois-Suomen poliisilaitosta.

Tutkinta tauolla

Tällä hetkellä esitutkinta on kuitenkin tauolla. Poliisi päätti esitutkinnan keskeyttämisestä tammikuun alussa.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Simo Hämäläisen mukaan tutkinnassa ei ole saatu riittävästi tietoja, jotka johtaisivat videon lataajan jäljille.

Poliisi on kuitenkin valmis jatkamaan tutkintaa, jos lisätietoja tulee.

Kuulusteluvideon päätyminen poliisista ulos syyteharkinnassa

Kuulusteluvideosta on tehty toinenkin tutkinta. Syyttäjän johdolla tutkittiin, miten kuulusteluvideo ylipäätänsä päätyi poliisista ulos.

Viime syksynä tutkinnannanjohtaja Marko Heinonen Kaakkois-Suomen poliisista kertoi Ylelle, että nettiin vuotanut video oli määrätty salaiseksi julkisuuslain mukaisesti. Salaisen materiaalin levittäminen tai julkaiseminen on rikos.

– Luovuttaja ja levittäjä syyllistyy lähtökohtaisesti salassapitorikokseen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, kertoi tuolloin tutkinnanjohtaja Marko Heinonen.

Tapahtuneesta epäillään poliisin henkilöstöön kuuluvaa ihmistä. Rikosnimike on tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, josta voidaan tuomita varoitus tai sakkoja.

Tapaus on syyteharkinnassa.

Jenni Koskinen antaa käsillään vauhtia pyörätuolilleen ja lipuu opettajanpöydän taakse. Luokkahuone on tyhjä oppilaista, mutta reput tuolien selkänojilla kielivät siitä, että viitosluokassa riittää vauhtia.

Viereisen luokan opettaja on tänään pois. Siksi Koskisen hoidettavana on tänään kaksi luokkaa.

Kun Jenni Koskinen oli 10-vuotias, hän sai tietää sairastavansa harvinaista ja vakavaa lihassairautta.

– Minulla on semmoinen erittäin harvinainen lihasdystrofia. Diagnoosi on LGMD2J-muoto eli etenevä perinnöllinen lihassairaus.

Parikymppiseksi asti Koskinen pystyi kävelemään. Sitten apuvälineeksi tuli kävelykeppi. Nyt hän on käyttänyt vajaat kymmenen vuotta pyörätuolia.

Hoidon loppu

Vuodesta 2005 lähtien Jenni Koskinen on käynyt kuntoutuksessa Lappeenrannassa samassa paikassa. Fysioterapeutti Mikko Tynkkynen on toiminut hänen terapeuttinaan yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta.

– Kuntoutuksen pääpaino on ollut siinä, että Jenni pystyy jatkamaan työssään opettajana sairaudestaan huolimatta, kertoo fysioterapeutti Mikko Tynkkynen.

Pitkä hoitosuhde kuitenkin loppui vuodenvaihteessa Kelan kilpailutuksen myötä.

Kela kilpailutti vaikeasti vammaisten kuntoutuksia antavat yritykset vuoden 2018 lopulla. Kela ei puhu enää vaikeasti vammaisten kuntoutuksesta, vaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioista. Kilpailutuksessa painoarvot olivat 80 prosenttia terapian hinnassa ja 20 prosenttia hoidon laadussa.

– Kustannusten säästö ei ollut ensisijainen tavoite, kiistää Kelan etuuspäällikkö Tuula Ahlgren kuntoutuspalvelujen ryhmästä.

Kelan mukaan kilpailutuksen tavoitteet olivat fysioterapeuttien oikea määrä suhteessa hoidettaviin sekä laadullisesti oikeanlaisen terapian löytyminen. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saa Suomessa kaikkiaan 16 200 ihmistä

Koskisen sairaus on harvinainen. Hän on itse löytänyt Facebookin kautta yhden ihmisen Suomesta, jolla on sama sairaus. Fysioterapeutti on oppinut paljon harvinaisesta sairaudesta Koskista kuntouttaessaan.

– Olen hyvin perillä siitä, mitä sairaus tarkoittaa Jennin elämässä, miten se vaikuttaa hänen elämäänsä ja rajoittaa hänen toimintojaan, kertoo Tynkkynen.

Jopa 5 000 vaikeavammaista joutuu vaihtamaan terapeuttia

Kelan kilpailutuksen ulkopuolelle jäi 400 fysioterapiayritystä, kerrotaan Sote Palveluntuottajat ry:sta. Tuore, kuukausi sitten perustettu yhdistys kokoaa yhteen sosiaali- ja terveysalan yrittäjiä ympäri Suomen. Yhdistys teki kyselyn fysioterapiayrityksille alkuvuoden aikana. Se valmistui helmikuun puolessa välissä. Kyselyyn vastasi 72 fysioterapiayritystä.

Yhdistys arvioi, että jopa 5 000 vaikeasti vammaista henkilöä on joutunut vaihtamaan fysioterapeuttia. Kela puolestaan arvioi, että palveluntuottaja vaihtuu 3 500 ihmisellä.

Fysioterapeutti Tynkkynen muistuttaa, että monella kuntoutujalla on voimavarat vähissä.

– Kuntoutujat ovat huolissaan, miten heidän nyt käy. He kokevat, ettei heidän ääni tule kuuluviin. Saati se, että kuinka moni jaksaa pitää ääntä. Monella kuntoutujalla on tunne, että heitä ei kohdella oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti, pohtii Mikko Tynkkynen.

Terapeutin vaihto ei ole pikku juttu

Fysioterapeutin vaihtaminen ei ole pikku juttu. Etenevää lihassairautta sairastava Koskinen ei ole alkanut vielä edes etsiä uutta terapeuttia.

– Se alkaa ihan alusta. Tyyliin hyvää päivää ja nimi ja siitä lähetään liikkeelle. Lisäksi henkilökohtaiset asiat pitää avata uudelle terapeutille, eikä se ole ihan helppoa.

Mahdollisten palvelutarjoajien nettisivuja Koskinen on kuitenkin katsonut. Vaativaa lääkinnällistä terapiaa tarjosi esimerkiksi Lappeenrannassa aiemmin 6–7 yritystä, kilpailutuksen jälkeen vain kaksi.

– Haluan miesterapeutin, koska minä tarvitsen paljon apua siirtymisissä. Tiedän, että minun nostelu on rankkaa hommaa. Yhtään miesterapeuttia ei ole tarjolla, sanoo Koskinen.

Vaikka Koskinen toimii luokanopettajana, hän tarvitsee silti paljon muiden ihmisten apua arjessaan. Töissä ja kotona hänellä on henkilökohtainen avustaja, ja kotihoito käy hänen luonaan kolme kertaa päivässä.

– En pysty edes sängyssä kääntymään. Tarvitsen toisen ihmisen avun siihen.

Pääpaino terapian hinnassa

Sote palvelutuottajien yhdistyksen tekemässä kyselyssä paljastui, että 66 prosenttia yrittäjistä on tehnyt oikaisupyynnnön Kelalle kilpailutuksen hylkypäätöksestä.

Kilpailutuksen pääpaino oli hinnassa. Hintaerot yrityksillä olivat varsin maltillisia.

Esimerkiksi Lappeenrannassa kilpailutukseen osallistuneiden yritysten hintahaitari oli 61–68 euron välillä. Kelan vaativan lääkinnällisen terapian toimijaksi pääsi Lappeenrannassa, jos hinta oli maksimissaan 66 euroa.

Fysiokaari joutui ulos hinnoittelemalla terapiansa 68 euron hintaiseksi. Tuolla hinnalla saa kolmen vartin terapia-ajan.

– Tiputtiin pois Kelan palvelutuottajien piiristä. Nyt ollaan tehty Kelalle hankintaan liittyvä oikaisuvaatimus, mutta siitä tuli hylkäävä päätös, kertoo fysioterapeutti Mikko Tynkkynen Fysiokaaresta.

Kela on hylännyt suurimman osan yrittäjien oikaisupyynnöt.

Periaatteellinen taistelu

Jenni Koskinen haluaa periaatteesta taistella, että saisi jatkaa samalla terapeutilla. Yksi vaihtoehto on ollut suorahankintasopimus, jonka Kela tekee yksittäisissä tapauksissa. Harkinnanvaraisen suorahankintapäätöksen myötä asiakas voi jatkaa kuntoutusta kilpailutuksen ulkopuolelle jääneessä yrityksessä.

Koskinen on hakenut suorahankintapäätöstä jatkaakseen tutulla terapeutilla, mutta Kelan päätös on ollut kielteinen.

– Vetosin siihen, että käyn töissä ja minulla on lukujärjestys tehty luokanopettajana elokuusta toukokuun loppuun. Kuntoutus on iso osa minun elämääni. Käyn siellä kaksi kertaa viikossa.

– Se ei ole mikään pikku jumppa tai pikku kuntosalihetki. Kuntoutus on minulle elintärkeä toimintakykyni ylläpitoon ja työssä jaksamiseen, ynnää luokanopettaja Jenni Koskinen.

Kelan mukaan suorahankinta on mahdollista, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi.

– Jos minullakaan ei ole lääketieteellistä tai muita erityisperusteita siihen, että Kela ostaisi minun kuntoutuksen suorahankintana, niin kenellä on, ihmettelee harvinaisesta sairaudesta kärsivä Koskinen.

Kokonaiskustannukset kasvavat

Koskinen kävi viime vuonna kuntoutuksessa maanantaisin ja torstaisin. Taksi vei hänet suoraan työpäivän jälkeen fysioterapiaan. Uusi terapia voisi tietää sitä, että taksi veisikin hänet välillä kotiin ja tulisi hakemaan uudestaan myöhemmin terapiaan.

Vaikka terapian hinta voisikin olla pari euroa halvempi, tulisi kokonaiskustannuksia lopulta enemmän taksimatkojen takia.

Sote palveluntuottajat ry:n tekemän kyselyn mukaan suurimmalla osalla kuntoutettavista matka pitenee yrityksen vaihtuessa.

Lisäksi moni yrittäjä miettii, miten tulla tulevaisuudessa toimeen ilman Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaita. Fysioterapeuttiyrittäjän Mikko Tynkkysen tuloista kolmannes on tullut näiltä asiakkailta.

– Pitkäkestoiset asiakassuhteet ovat nyt katkolla. Liikevaihtoon se tietää merkittävää lovea, kertoo fysioterapeuttiyrittäjä Mikko Tynkkynen.

Negatiivisuuteen Tynkkynen ei yrittäjänä kuitenkaan vaivu. Hän on ideoinut uusia palveluita, joilla tulovirta lähtisi kasvuun.

Hankintalain soveltaminen on erittäin kinkkistä terveyspalvelujen hankintaan

Jenni Koskinen on kokenut lihassairautensa aikana monta Kelan tekemää kilpailutusta. Viime vuonna tehty kilpailutus sai kuitenkin lauhkean luokanopettajan ärähtämään.

– Tämä oli minun mielestä julma ratkaisu, että ammattiosaamiselle laitettiin painoarvoa vaan 20 prosenttia ja 80 prosenttia rahalle. Se oli se, joka minun hermojani koetteli ja nosti ihokarvat pystyyn, tykittää Koskinen.

Kelalta etuuspäällikkö Tuula Ahlgren myöntää, että hankintalain soveltaminen terveyspalveluihin on hankalaa.

– Kela on ehdottanut siirtymistä rekisteröitymismenettelyyn, mutta rekisteröitymismenettely edellyttäisi lainmuutosta. Hankintalain soveltaminen on erittäin kinkkistä terveyspalvelujen hankintaan, sanoo Ahlgren.

Koskinen ei aio antaa periksi. Hän haluaa jatkaa fysioterapiaa samassa paikassa kuin aiemmin.

– En anna periksi tässä asiassa. Haluan suorahankinnan Kelalta, koska se on olemassa, sanoo sisukas Jenni Koskinen.

Lähihoitajiksi pyrkivät joutuvat tämän kevään yhteishaussa aiempaa tarkemmin perustelemaan, miksi he alalle haluavat.

Ammattiopistoissa otetaan käyttöön soveltuvuuskokeet, joilla mitataan muun muassa hakijan halua ja kykyä toimia hoitoalalla.

Kokeet otetaan käyttöön esimerkiksi kaikissa Kaakkois-Suomen ammattiopistoissa, joissa ollaan tyytyväisiä mahdollisuuteen karsia opiskelijoita jo ennen opiskelujen alkamista.

– On ilman muuta parempi, että saamme jo alkuvaiheessa selville ne opiskelijat jotka eivät todellakaan sovellu alalle, tiivistää soveltuvuuskokeiden merkityksen Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston Ekamin hyvinvointi- ja palvelualojen tiimipäällikkö Armi Raanti.

– Meidän pitää pystyä kaikissa tilanteissa varmistamaan potilas- ja asiakasturvallisuus. Silloin kun saadaan alalle soveltuvia ja motivoituneita hakijoita sekin asia on kunnossa, sanoo puolestaan koulutuspäällikkö Helena Kiuru Saimaan ammattiopistosta Lappeenrannasta.

Opiskelijat: "Kyllä!"

Myös opiskelijoiden keskuudessa soveltuuskokeet saavat kannatusta. Eikä vähiten viime aikojen suuren puheenaiheen eli vanhustenhoidon takia.

– Tilanteeseen on varmaan ollut omiaan vaikuttamaan sekin, että alalla on ollut epäpätevää jengiä töissä, arvelee lähihoitajaopintojensa loppuvaiheessa oleva Pertti Nieminen Kouvolan seudun ammattiopistosta.

– Jos tämä duuni ei kiinnosta, niin ei tänne kannata tulla, lisää aikuisopiskelijana kouluaan käyvä Nieminen painokkaasti.

Saman asian allekirjoittaa niin ikään opinnoissaan jo lähelle valmistumista edennyt Suvi Laajarinne.

– Me lähihoitajat saatamme olla monille iäkkäille ihmisille ainoa kontakti mitä heillä on. Soveltuvuuskokeet varmasti karsivat sellaisia, jotka eivät tälle alalle sovi.

Soveltuuskokeet ovat tulossa monelle muullekin alalle. Esimerkiksi Kouvolan seudun ammattiopistossa myös kasvatus- ja ohjausalalle, jossa perustutkinnon suorittamalla valmistutaan lastenohjaajaksi.

– Soveltuvuuskoe on hyvä juttu esimerkiksi siksi, että se voi antaa lisätietoa hakijalle alan vaatimuksista. Itse toivoisin kuitenkin, että myös peruskoulun päättötodistuksellakin olisi merkitystä, pohdiskelee ensimmäistä vuottaan lastenohjaajaksi opiskeleva luumäkeläinen Neea Aapro Kouvolan seudun ammattiopistosta.

Soveltuvuuskokeissa eroja

Opetusneuvos Anne Mårtensson opetus- ja kulttuuriministeriön ammatillisen koulutuksen osastolta arvelee, etteivät kaikki koulutuksen järjestäjät vielä tämän kevään yhteishaussa ehdi ottaa soveltuustestejä käyttöön. Soveltuvuustestitkään eivät tule olemaan samanlaisia jokaisessa oppilaitoksessa.

Esimerkiksi Kouvolan seudun ammattiopistossa soveltuvuutta mitataan haastattelemalla hakijat. Saimaan ammattiopistossa Sampossa Lappeenrannassa testeihin kuuluu lisäksi kirjallisia tehtäviä.

Myös työelämästä on tullut viestiä, että meille on tullut opiskelijoita, jotka eivät sovellu alalle. Taija Pakarinen

Myös Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto Ekamissa lähihoitajiksi pyrkivät joutuvat kirjallisiin töihin. Niissä on omin sanoin osoitettava, että ymmärtää, mitä lähihoitajan työssä vaaditaan.

Myös matemaattisia taitoja pitää pystyä osoittamaan.

– Opiskelijat eivät selviydy lääkeannosteluun liittyvistä laskuista, elleivät he osaa peruslaskutoimituksia, sanoo Armi Raanti.

Kaakkois-Suomen ammattiopistoissa soveltuvuuskokeet järjestetään toukokuussa. Hakijalle koe on pisimmillään yhden päivän mittainen.

Keskeytyksiä ja siirtoja toisille aloille

Koulutuksen järjestäjien mukaan muutamana viime vuonna oppilaitoksissa on törmätty vaikeuksiin jo opintojen alkuvaiheessa.

– Soveltumattomuus alalle näkyy jo ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana, sanoo Helena Kiuru.

Samanlaisia kokemuksia on myös Armi Raannilla ja Taija Pakarisella.

– Olemme joutuneet ohjaamaan opiskelijoita toiselle alalle tai siirtämään opiskeluvalmennukseen ikään kuin miettimään oikeaa alaa. Tällaisia opiskelijoita on ollut noin kymmenen siitä joukosta, joka on otettu sisään eli noin joka viides tai kuudes, kertoo Raanti.

– Myös työelämästä on saatu viestiä, että meille on tullut opiskelijoita, jotka eivät sovellu alalle. Työelämä on tärkeä yhteistyökumppani meille, sanoo Pakarinen.

Valtakunnallinen koe tulossa

Jatkossa ammattiopistojen lähihoitajaopiskelijoiden valinnassa käytettäneen yhtenäistä valtakunnallista soveltuvuuskoetta. Sen valmistelu on jo aloitettu opetus– ja kulttuuriministeriössä.

– Tämä vaatii vielä tuekseen tutkimustietoa, jotta saamme selville millainen koe mittaisi parhaiten sosiaali–ja terveysalalle soveltuvuutta. On mahdollista, että vuoden kuluttua keväällä uusi soveltuvuuskoe on yhteishaussa jo käytössä, arvioi opetusneuvos Anne Mårtensson.

Oppilaitokset voisivat lähihoitajien koulutuksessa painottaa eettisyyttä ja hoidon laatua. Armi Raanti

Suunnitelma sopii myös koulutuksen järjestäjälle.

– Erittäin lämpöisesti otetaan valtakunnallinen testaus vastaan. Nythän Suomessa on aika villi maailma, kun kukin oppilaitos päättää itse minkälaisen soveltuuskokeen hakijoille tekee. Yhtenäinen malli olisi myös opiskelijan etu, kun hän tietäisi etukäteen mitä alalla ja opiskelulta vaaditaan riippumatta siitä missä opiskelee, kuvailee Taija Pakarinen.

Alan koulutuksella ja alalle sopivien opiskelijoiden valinnalla on merkitystä myös sille miten esimerkiksi vanhuksia hoidetaan.

– Oppilaitokset voisivat koulutuksessa painottaa eettisyyttä ja sitä mitä tarkoittaa hoidon laatu. Ehkä kentälle lisäkäsiäkin tarvitaan, mutta se ja raha eivät välttämättä ole ratkaisu, vaan se mitä kentällä hoitotyössä tehdään ja miten, miettii Armi Raanti.

Eira ja Heikki Räisänen lähtivät keskiviikkoaamuna kotoaan Taipalsaarelta kohti itärajan toisella puolella sijaitsevaa Viipuria. Molemmat ajoivat omalla autolla.

Suunnitelmissa oli käydä tankkaamassa autot ja ostoksilla, kuten niin monina muina kertoina aiemmin.

Suomen puolella Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikalla rajamuodollisuudet etenivät vielä jouhevasti. Sitten matkanteko tyssäsi.

– Venäjän tulliin oli yllättävän pitkä jono. Joku sanoi minulle, että odotusaika voi olla jopa kuusi tuntia, Eira Räisänen kertoo.

Räisäsille ei tarkkaan selvinnyt, mistä tavanomaista pidempi jono johtui. Jotain puhetta tietokoneista kuului.

Sitten paloivat hihat ja päätin kääntyä takaisin Suomeen. Heikki Räisänen

Heikki Räisänen odotteli jonossa runsaat kaksi tuntia.

– Sitten paloivat hihat ja päätin kääntyä takaisin Suomeen, Heikki Räisänen sanoo.

– Minä puolestani halusin mennä perille asti, Eira Räisänen kertoo.

Räisänen kertoo odottaneensa jonossa vielä tunnin verran, kunnes pääsi hoitamaan asioitaan Viipuriin.

Uuden tietojärjestelmän käyttöönotto hidastaa rajatarkastuksia

Rajanylitykset Venäjälle päin mennessä alkoivat takkuilla viime viikonvaihteessa.

Jonoutumista oli aluksi Imatran rajanylityspaikalta Svetogorskiin mennessä. Viikon edetessä ruuhkaa on alkanut syntyä myös Lappeenrannan Nuijamaalta Brusnitshnojen rajanylityspaikan suuntaan.

Venäjän tulliin pääsyä on joutunut odottamaan jonossa jopa viisi tuntia.

Syynä on Venäjän tullin uusi tietoliikennejärjestelmä. Venäjällä skannataan kaikkien rajanylittäjien matkustusasiakirjat sekä auton rekisteriote uuteen järjestelmään. Tämä hidastaa rajatarkastuksia.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto kehottaa Venäjälle matkustavia varautumaan tuntien odotukseen. Imatran ja Nuijamaan rajanylityspaikkojen lisäksi rajavartiosto ylläpitää Vaalimaan rajanylityspaikkaa Virolahdella.

Kun pääsin virkailijoiden luo niin se kävi nopeasti. Eira Räisänen

Keskiviikkona Viipuriin matkannut Eira Räisänen kertoo, että rajanylitysmuodollisuudet Venäjällä sujuivat lopulta melko sutjakasti.

– Kun pääsin virkailijoiden luo niin se kävi nopeasti, Räisänen sanoo.

Suomen rajanviranomaiset eivät ole juurikaan saaneet tietoa Venäjältä tietojärjestelmäuudistuksesta. Tiedotusvastuu yleensäkin on venäläisillä.

Tietojärjestelmäuudistus näyttää vaikuttavan rajanylityspaikoilla eri tavoin. Esimerkiksi Vaalimaalla tavanomaisesta poikkeavaa ruuhkaa ei ole ollut.

Myöskään Pohjois-Karjalassa Niiralasta Värtsilään mennessä ei rajavartioston apulaiskomentajan Jussi Napolan mukaan ole ollut tavanomaisesta poikkeavia jonoja.

Rikosdraamasarja Sorjosen kolmannen tuotantokauden kuvaukset ovat alkaneet Lappeenrannassa. Kuvaukset kestävät neljä viikkoa.

Lappeenrannassa Sorjosta kuvataan aiemmista jaksoista tutuissa paikoissa kaupungintalolla, keskustassa ja keskussairaalassa sekä Saimaalla.

Sorjosen kolmas tuotantokausi sisältää viisi rikostapausta, joita ratkotaan yhteensä kymmenessä jaksossa.

Pikkukaupungin talvi-idylli tarjoaa puhtaanvalkoiset puitteet

Uutta maustetta ennestään tuttuihin maisemiin tuovat talvi ja lumi.

–Tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella talvimiljööseen ja talven ympäristöön, kertoo sarjan luoja, showrunner Miikko Oikkonen tuotantoyhtiö Fisher King Productionista.

Sorjosen edellinen eli toinen tuotantokausi käsitteli roolihahmojen menneisyyttä.

– Nyt yritetään pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja tuo pysähtymisen hetki tapahtuu lumen ja jään keskellä, sanoo Oikkonen.

Sorjosen kolmannen tuotantokauden jaksoissa tullaan näkemään myös uusia roolihahmoja. Miikko Oikkonen ei kuitenkaan paljasta, keitä he ovat, ja ketkä heitä esittävät.

– Pääkatras jatkaa. Poliisivoimissa Ville Virtanen Kari Sorjosena ja Anu Sinisalo Lena Jaakkolan roolissa. Ja heidän perhe-elämäänsä myös seurataan, kertoo Oikkonen.

Ylen ohjelmistoon Sorjosen kolmannen tuotantokauden jaksot tulevat ensi syksynä. Tarkka ensi-iltapäivä ei vielä ole tiedossa.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti torstaina, että valtio säilyy toistaiseksi lääkärihelikopteritoiminnan rahoittajana, ja toimintaa hallinnoi FinnHEMS Oy yliopistollisten sairaanhoitopiirien omistamana yhtiönä. Ratkaisu oli välttämätön, jotta lääkäri- ja lääkintähelikopterit pysyvät ilmassa.

Alunperin tarkoituksena oli, että kopterit olisivat siirtyneet sote- ja maakuntauudistuksessa Pirkanmaan vastuulle.

Kun valmista ei syntynyt, ratkaisuksi sosiaali- ja terveysministeriö ehdotti ensihoidon helikopteritoiminnan siirtämistä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin vastuulle. Muut yliopistolliset sairaanhoitopiirit nousivat kapinaan, sillä pelkkä maksumiehen rooli ei kiinnostanut.

Sairaanhoitopiirien piti hyväksyä omistusjärjestelyjen muutos helmikuun puoliväliin mennessä. Kapinahengestä kertoo se, ettei esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri suostunut viemään ehdotusta edes HUS:n hallituksen käsittelyyn. Muutkaan sairaanhoitopiirit eivät ehdotusta hyväksyneet.

Ratkaisu tarvittiin nopeasti

Omistusjärjestelyihin liittyvän riitelyn seurauksena FinnHEMS Oy ei ole voinut käynnistää neuvotteluja lentotoiminnan jatkamisesta vuoden 2021 jälkeen, jolloin sopimukset nykyisten palveluntuottajien kanssa päättyvät.

Kolme vuotta on äärimmäisen lyhyt aika hankkia uudet lääkärihelikopterit, ja pattitilanteen venyminen kesään olisi tarkoittanut, ettei uusia koptereita olisi ollut mitenkään mahdollista saada Suomeen ajoissa. Vuoden 2022 alusta ensihoitolääkärit olisivat liikkuneet vain maayksiköillä, kuten Etelä-Karjalassa.

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan oli lopulta pakko taipua sairaanhoitopiirien tahtoon. FinnHEMS Oy säilyy viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin omistamana yhtiönä.

Säästöillä rahoitetaan uudet tukikohdat

Valtio käyttää ensihoidon ilmapalveluun vuosittain noin 30 miljoonaa euroa. Sillä pyöritetään ympärivuorokautisesti kuutta lääkäri- ja lääkintähelikopteria. Tukikohtien määrä lisääntyy kahdella, kun Pohjanmaan ja Kaakkois-Suomen lääkärihelikopterit aloittavat toimintansa vuoden 2022 alussa.

Kahden uuden tukikohdan perustaminen on tarkoitus rahoittaa lopettamalla ostopalvelu ja siirtämällä lentotoiminta osaksi FinnHEMS Oy:n omaa toimintaa. Konsulttien laskelmien mukaan 15 vuodessa säästö olisi 112 - 152 miljoonaa euroa. Juuri sen verran maksaa kahden uuden tukikohdan ylläpitäminen.

Kopterihanke pikavauhtia valmisteluun

Sote-uudistuksen lykkääntymisen takia pahasti myöhässä oleva helikopterihanke aiotaan nyt viedä läpi nopeasti. FinnHEMS tekee maaliskuun loppuun mennessä suunnitelman siitä, miten se aikoo operoida helikoptereita omana toimintana.

Tarjouspyynnöt lähtevät kopterivalmistajille heti, kun uusi hallitus on päättänyt koptereiden rahoituksesta. Päätös valittavasta kopterista tehdään aikaisintaan keväällä 2020, ja sen jälkeen kestää vielä pari vuotta, että kopterit ja niiden miehistöt ovat valmiina aloittamaan päivystyksen tukikohdissa.

Käytännössä FinnHEMS tarvitsee kymmenen helikopteria, jotta kaikissa kahdeksassa tukikohdassa säilyy ympärivuorokautinen toimintavalmius. Jokainen kopteri on nimittäin vuodessa vähintään kuusi viikkoa huollossa.

Kaakkois-Suomen kopterin sijoituspaikasta lihava riita

FinnHEMS käynnistää myös uusien tukikohtien perustamiseen liittyvät valmistelut. Seinäjoen ja Kouvolan tukikohtien rahoituksesta päätetään vuoden 2019 ensimmäisen lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä.

Kaakkois-Suomen lääkärihelikopteritukikohtaa valmistellaan riitaisissa tunnelmissa. Oikeusasiamiehelle on jätetty lähes parikymmentä valitusta hallituksen reformiministeriryhmän päätöksestä sijoittaa kopteri Kouvolan Uttiin.

Kopterin sijoituspaikka voi vielä vaihtua Lappeenrantaan, mikäli oikeusasiamiehen mielestä Utista käsin ei tavoiteta riittävän nopeasti Etelä-Karjalan pohjoisosia. Oikeusasiamies ei ole vielä ratkaissut, ottaako se valitukset käsittelyyn.

Sijoituspaikan ratkaisee lopullisesti FinnHEMS Oy:n hallitus.

Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto tuplaa tietotekniikan koulutuksen aloituspaikat.

25 aloituspaikan sijasta tämän kevään yhteishaussa on 50 tietotekniikan kandidaattiohjelman aloituspaikkaa. Koulutus järjestetään Lappeenrannassa.

Yliopisto päätti lisätä aloituspaikkojen määrää huomattavasti, koska ohjelmistoalan yritykset ovat kertoneet kovasta työntekijäpulasta.

Työntekijöiden tarve on kasvanut merkittävästi viime vuosina koko maassa. Pelkästään Kaakkois-Suomessa työtä olisi tarjolla usealle sadalle osaajalle.

– Tämän alan osaajista on ihan krooninen pula. Nyt ajattelimme ottaa nuoria kandiputkeen reilusti. Vastaamme kentän huutoon, koulutuksesta vastaava yliopiston vararehtori Jaana Sandström kertoo.

Yliopisto on myös muokkaamassa kandiohjelman sisältöä työelämäystävällisemmäksi. Se tarkoittaa sitä, että opintojen ohella voisi tehdä enemmän töitä ja samalla valmistua tekniikan kandidaatiksi.

– Opiskelijat oppivat paljon töissä. Kandin papereilla pärjää, Sandström sanoo.

Osaajapulaa helpotetaan useilla eri keinoilla

Viidellä paikkakunnalla toimivan Visma Consulting Oy:n Tommi Laitinen ei peittele riemuaan kuultuaan yliopiston päätöksestä tuplata tietotekniikan koulutuksen aloituspaikat. Laitinen työskentelee yhtiön tuotekehityspalvelujen liiketoimintajohtajana.

– Tämähän oli kerta kaikkiaan loistava uutinen, Laitinen hehkuttaa.

Visma Consulting Oy on yksi ohjelmistoalan yrityksistä, joka tarvitsee uusia ohjelmistokehittäjiä.

Lappeenrannan seudulla osaavien työntekijöiden puute on Laitisen mukaan jopa estänyt ohjelmistoyritysten kasvua. Yritykset ovat vuosien ajan toivoneet, että yliopisto lisäisi koulutuspaikkojen määrää.

– Aloituspaikkojen lisäys Lappeenrannassa tarkoittaa sitä, että osa siitä porukasta jää paikallisiin yrityksiin töihin ja vahvistaa meidän osaamiskeskittymää täällä Etelä-Karjalassa.

Yliopiston koulutus ei kuitenkaan yksin riitä. Ohjelmistoalan työntekijäpulan helpottamiseksi on tehty työtä jo pidempään.

Esimerkiksi Saimaan ammattikorkeakoulu aloitti digitradenomikoulutuksen reilu vuosi sitten. Ammattikorkeakoulu on myös järjestänyt alan yritysten kanssa ohjelmistoalan täydennyskoulutusta.

Viime syksynä Kaakkois-Suomen ely-keskus, TE-palvelut ja konsulttiyhtiö Saranen aloittivat koulutuksen, joka kouluttaa koodareita suoraan kaakkoissuomalaisiin ict-alan yrityksiin.

Lisäksi yritykset ja Lappeenrannan kaupunki ovat yhdessä houkutelleet työntekijöitä alueelle.

– Kaikki yksittäiset toimenpiteet ovat melko pieniä, mutta pienistä puroista kasvaa iso virta osaajapulan hellittämiseksi, Laitinen sanoo.

Laitisen mukaan, että osaavista työntekijöistä hyötyvät ohjelmistoalan rinnalla myös muut toimialat.

– Ohjelmistoteknologiat ovat vahvasti läsnä kaikissa uusissa innovaatioissa. Ja mitä enemmän ohjelmistoalan osaamista on, sitä paremmat edellytykset on luoda ympäristö- ja energisektorilla ja clean-techissä uusia ideoita, uusia tuotteita ja kasvua.

89-vuotias Hannu Mäkinen muutti kaksi vuotta sitten kotoaan Imatralta pieneen yksityiseen hoivakotiin. Kovista reumakivuista kärsineen leskimiehen yksinäinen arki oli lääkehuuruista ja onnetonta.

Vaimon kuoleman jälkeen Mäkinen oli pärjännyt useamman vuoden kotona lapsenlapsensa avustamana. Sitten kivut pahenivat, opiaattipohjaista lääkitystä piti lisätä ja lapsenlapsi muutti toiselle paikkakunnalle.

– Olin sekaisin. Nukuin suurimman osan aikaa enkä syönyt juuri mitään. Olin jokseenkin heitteillä, Mäkinen kuvaa viimeisiä aikojaan Imatralla vuoden 2016 lopussa.

– Minulle tuotiin ruoka päivittäin, mutta en jaksanut syödä sitä. Laihduin muutamassa kuukaudessa toistakymmentä kiloa.

Kuolemaa odotellessa

Mäkinen kertoo olleensa kyllä järjissään jopa pahimpina aikoina, mutta pää oli ajatuksista aikalailla tyhjä.

– Ajattelin, että tämä on menoa. Odotin lähtöä, Mäkinen muistelee hoivakodin huoneessa istuskellessaan.

Huteran vanhuksen poika ehdotti koejaksoa yksityisen yrittäjän ylläpitämässä hoivakodissa.

Poika oli tutustunut pienessä Rautjärven kunnassa sijaitsevaan hoivakotiin jo vuonna 2009, kun koulukäytöstä poistunutta rakennusta remontoitiin uuden yrityksen käyttöön. Mäkisen poikakin oli käynyt muutamissa talkoissa.

Isä-Mäkiselle koejakso Silamuskodiksi nimetyssä yrityksessä oli käänteentekevä.

Täyskäännös elämään päin

– Tulin tänne illalla. Seuraavana päivänä ymmärsin, että elämäni on muuttunut. Voi sanoa, että tein täyskäännöksen elämään päin, Mäkinen kuvailee.

Mäkinen kehuu saavansa hoivakodissa parasta mahdollista hoitoa. Hänen mukaansa yrityksessä työskentelevät hoitajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja inhimillisiä. Kokin valmistama ruoka on hyvää ja monipuolista.

Hannu Mäkinen on tehostetun palveluasumisen Silamuskodissa itsemaksavana asukkaana. Hän kertoo maksavansa vajaan 4000 euron kuukausimaksun eläkkeestään sekä säästöillä, joita elämän varrella on kertynyt "lompsan pohjalle".

– Koen, että tämä on ainoa vaihtoehto. Sellainen vaihtoehto, että en mielelläni tästä luovu.

Loppuelämän ratkaisu

Julkisen terveydenhuollon kriteerit tehostetun palveluasumisen paikkoihin ovat tiukat. Hannu Mäkinen ei täytä kriteereitä mutta Silamuskodin asukkaissa on myös Etelä-Karjalan sote-piirin asiakkaita.

Silamuskodin kuudestatoista hoivapaikasta yksitoista on varattu vanhuksille. Useimmat asukkaista ovat muistisairaita. Yhtä vanhuspaikkaa pidetään valmiina lyhytaikaista tarvetta varten.

Vanhusten lisäksi Silamuskodissa on paikat viidelle kehitysvammaiselle asukkaalle. Aluehallintavirastoon ei ole tehty Silamuskotiin liittyviä valituksia.

Hannu Mäkiselle paikka Silamuskodissa on loppuelämän ratkaisu.

– Olen tänne tullut ja tänne haluan jäädä, Mäkinen vastaa kysymykseen elämän loppumiseen liittyvistä ajatuksistaan.

Pienen hoivakodin arvot

Rautjärven Silamuskodin kaltaisia vanhusten tehostettua palveluasumista tarjoavia pieniä yrittäjävetoisia hoivakoteja ei ole enää monta. Kun yrittäjä Eeva Siitonen kumppaneineen perusti Silamuskodin vuonna 2010, lähikunnissa oli yhteensä kahdeksan vastaavanlaista paikkaa.

Nyt Etelä-Karjalan sote-piirin alueella mihinkään ketjuun kuulumattomia yrittäjävetoisia hoivakoteja on jäljellä kolme. Osa pienistä yrityksistä on viime vuosina siirtynyt hoiva-alan sijoitusyhtiöiden omistukseen. Silamuskodin yrittäjä Eeva Siitonenkin kertoo saaneensa ostotarjouksen Esperi Carelta.

Kauppoja ei syntynyt.

– Ennemmin kaadumme saappaat jalassa, kuin myydään jollekin isommalle, jolla on arvot jossakin muussa kuin ihmisyydessä, Eeva Siitonen perustelee.

Arvo on sana, joka vilahtelee Siitosen puheessa usein. Hänen mukaansa yrityksessä työtä tehdään arvot edellä ja arvovalinnasta on kyse esimerkiksi silloin, kun talon asukkaan saattohoidosta aiheutuu tavallista enemmän työvoimakustannuksia.

Paljon perusteita itsenäisenä pysymiselle

Itsenäisenä pysymiselle on muitakin perusteita kuin hoitotyön laatu. Siitosen yrityksellä on muutaman tuhannen asukkaan Rautjärvellä huomattava työllistävä vaikutus.

– Suurimmat työllistäjät ovat kunta ja tehdas, mutta me tulemme heti niiden jälkeen, Siitonen laskee.

Silamuskodissa on neljätoista vakituista työntekijää. Sen lisäksi paikka tarjoaa tilapäisesti työtä noin viidelle sijaiselle.

Kotikunnan asiat ovat Siitoselle tärkeitä. Hänestä tuntuu hienolta, kun pystyy synnyttämään ja ylläpitämään työpaikkoja vähenevien asukkaiden paikkakunnalla. Sekin tuntuu tärkeältä, että voi keskittää hoivakodin ostokset oman pitäjän ruokakauppaan.

Erikoisuutena Eeva Siitonen mainitsee vielä, että hoivakoti ostaa säännöllisesti järvikalaa muutamalta lähiseudun kalastajalta.

Arvojen ja kotiseutuhengen lisäksi Silamuskodin liiketoiminnan myynnin hoiva-alan sijoitusyhtiöille estää myös raha. Koulukäytöstä poistuneeseen vanhaan rakennukseen oli kymmenen vuotta sitten tehtävä noin puolen miljoonan euron remontti, ennen kuin sinne saattoi perustaa hoivakodin.

– Arvelen, että hoivajätti viihtyisi tässä vuokralaisena vain hetken, jos edes sitä. Sen jälkeen meillä olisi käsissämme arvorakennus ilman liiketoimintaa, Siitonen avaa maaseutuyrittäjän huolta.

Keskustelu aiheesta on auki artikkelin lopussa tänään kello 22 saakka.

Kirurgi Eija Saimanen on tänä aamuna herännyt aamulla kello 5.10. Itse asiassa hän herää tähän aikaan joka ikinen aamu, viikon jokaisena päivänä. Ainostaan yksi syy saa hänet heräämään johonkin muuhun aikaan. Sekin johtuu siitä, että hän on kirurgi.

Suomen kuvalehti on jo vuosien ajan selvittänyt, mikä on Suomen arvostetuin ammatti. Se on tutkimuksesta toiseen kirurgi.

Eija Saimanen valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1987 ja erikoistui kirurgiksi. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2001, jolloin hän siirtyi Etelä-Karjalan keskussairaalaan Lappeenrantaan.

– Taitavan sydän-, thorax- ja verisuonikirurgin lähtö Lappeenrantaan oli menetys Helsingille, mutta voitto Etelä-Karjalalle, ovat kollegat Saimasesta todenneet.

Nyt Eija Saimanen on Etelä-Karjalan keskussairaalan osastonylilääkäri, jonka erikoisala on thorax- ja verisuonikirurgia.

– Thorax tarkoittaa rintakehän sisäelimiä, kuten keuhko- ja sydänkirurgiaa.

Verisuonikirurgia on äärettömän tarkkaa käsityötä. Työvälineinä ovat sakset sekä neuloja ja lankaa.

– Paljon ommellaan saumaa hiuksenohuella langalla. Silmieni edessä ovat suurentavat luupit, että yläpäätänsä näen sen langan.

Tunne potilaasi

Eija Saimanen tekee noin 450 leikkausta vuodessa. Leikkauksia hän tekee kolmena päivänä viikossa, yhtenä päivänä viikossa hän pitää poliklinikkaa eli vastaanottoa sairaalassa.

– Lisäksi yhden päivän pyrin olemaan mukana verisuonten varjoainekuvauksissa ja suonensisäisissä toimenpiteissä.

Ennen leikkausta Eija Saimanen haluaa mahdollisimman huolella tutustua potilaaseen ja hän haluaa myös tavata potilaan. Potilaan pitää saada tietää, mitä hänelle tapahtuu.

– Pitää kertoa leikkauksen hyödyistä ja riskeistä ja kertoa, miksi leikkaus on tarpeellista tehdä. Kerron potilaalle, mitä on edessä ja miten leikkauksesta kuntoudutaan, kertoo Saimanen.

Tosin täysin toisenlainen on tilanne silloin, kun kesken päivystyksen sairaalaan saapuu esimerkiksi autokolarissa pahoin loukkaantunut ihminen.

– Siihen ei tietenkään voi valmistua. Nopeasti perehdytään tilanteeseen ja tehdään leikkaus vanhalla rutiinilla.

Kokemusta Eija Saimaselle onkin kertynyt, sillä hän on tehnyt ensimmäisen leikkauksen jo vuonna 1988. Hän muistaa sen oikein hyvin. Kyseessä oli lonkkamurtumaleikkaus.

– Kai se meni ihan hyvin. Olihan siinä silloin kokeneempia lääkäreitä katsomassa, että kaikki onnistuu. Muistaakseni siinä ei ollut mitään suurempia ongelmia.

Kokemuksensa ansiosta kirurgi Eija Saimasesta on tullut kysytty asiantuntija. Muutaman viikon vuodesta hän on Helsingissä Meilahden sairaalassa vierailevana kirurgina neuvomassa nuorempia kollegoita ja myös oppimassa itse uutta.

Vaikka lääkärit tekevät kaikkensa pelastaakseen potilaan, ei se aina onnistu.

– Me yritetään aina viimeiseen asti leikata ja hoitaa. Leikkaussalissa anestesialääkärin täytyy kertoa, että potilas on kuollut. Me ei muuten uskota, kertoo Eija Saimanen.

Tuntien leikkauksia

Useat leikkaukset ovat kokeneelle kirurgille rutiinileikkauksia. Leikkaussalissa kaikki tietävät, mitä pitää tehdä, joten työn lomassa ehtii myös keskustella työkavereiden kanssa tavallisista arkisista asioista. Juttelu on Saimasen mukaan tärkeää, koska se auttaa kaikkia jaksamaan pitkän leikkauksen ajan.

– Se keskustelu ei tietenkään tarkoita, että olisi keskitytty johonkin työn ulkopuolisiin asioihin, vaan kyllä ihan satasella keskitytään siihen potilaaseen. Keskustelu luo rentouttavaa tunnetta, ja siinä tulee sellainen hyvä meininki työhön, kertoo Eija Saimanen.

Saimanen korostaa ympärillään olevia ammattilaisia, jotka tietävät joka tilanteessa, mitä pitää tehdä.

– Sitten kun tulee se täydellistä keskittymistä vaativa tilanne, niin se arkipäiväinen keskustelu välittömästi keskeytyy.

Eija Saimanen kertoo, että osa kirurgeista haluaa musiikin soivan leikkaussalissa. Lempiartisti voi luoda työhön hyvän tunnelman, minkä avulla jaksaa paremmin joskus useita tuntejakin kestävän leikkauksen ajan.

Saimanen ei itse aktiivisesti toivo musiikkia, mutta jos joku sitä haluaa, ei Saimasella mitään sitä vastaankaan ole.

– Aika usein minun salissa ei haluta että musiikki soi. Siellä on jo aika paljon letkujen ja imulaitteiden ääntä. Jos siinä vielä musiikki soi, tulee niin kova häly, ettei sitten välttämättä kuulla, mitä kirurgi tai anestesialääkäri sanoo.

Aikataulutettu elämä

Kirurgin arjen lisäksi Eija Saimasen päivää hallitsevat koirat. Hänellä on kolme novaskotiannoutajaa. Siksi aamu alkaa aina varhain koirien kanssa metsälenkillä.

Töiden jälkeen Saimanen hakee kotoaan koirat ja rientää niiden mukana koirahallille harjoittelemaan tottelevaisuuskoulutusta ja jäljestystä. Siinä välissä hän ehtii myös pikaisesti nähdä aviomiestä.

Koirien harjoituttaminen on Saimasen mukaan hyvin tavoitteellista ja hän nauttii, kun koirat oppivat uutta. Silloin ne ovat myös hyvässä iskussa, kun tosipaikka tulee.

– Harvoinhan niitä ihmisten etsintätehtäviä tulee, mutta onhan se aina vakava paikka, kun kadonnutta ihmistä lähdetään metsästä etsimään, kertoo Saimanen.

Työssä olleessaan Eija Saimanen pyrkii saamaan yhden päivän aikana mahdollisimman paljon aikaiseksi. Päivät ovat hyvin aikataulutettuja.

– Se on itsellekin vähän sellainen aivoleikki, että mitä kaikkea ehtii tehdä ja ängettyä mahdollisimman paljon asioita lyhyeen aikaan, naurahtaa Saimanen.

Eija Saimanenkin myöntää, että joskus hetkellisesti uuvahtaa. Päivystystyön takia saattaa tulla pitkiä työrupeamia. Niiden jälkeen hän nukkuu väsymyksen pois.

– Mutta ei minulle sellaista uupumusta ole tullut, mistä nykyään paljon puhutaan. Työni on niin innostavaa, ettei uupumusta ole tullut.

Suomen kirurgiyhdistys nimesi tammikuussa 2019 Eija Saimasen vuoden kirurgiksi.

Eija Saimanen tunnetaan Lappeenrannassa uupumattomana ja taitavana kliinikkona ja kouluttajana. Eija Saimasen rautainen ammattitaito ja mutkaton asenne verisuoni- ja thoraxkirurgiaan on innostanut useampia nuoria kollegoja hakeutumaan erikoisalalle. Kirurgina hän on aina ollut aikaansa edellä. Suomen kirurgiyhdistyksen perustelut Eija Saimasen valinnasta Vuoden kirurgiksi

– Totta kai tämä on tosi hienoa, kun saa kollegoiden arvostuksen. Erityisen hienoa on, että nainenkin lopulta saa tällaisen tunnustuksen, sanoo Eija Saimanen.

Mutta se aikainen aamuherätys. Se on joka aamu, paitsi silloin kun työ on jo kutsunut. Yöllä tapahtunut vakava kolari aiheuttaa puhelimen pirisemisen ja Eija Saimanen lähtee autollaan kohti Etelä-Karjalan keskussairaalaa. Kun kello osoittaa normaalia herätysaikaa 5.10, ei Eija Saimanen herää, vaan on jo muiden sairaanhoidon ammattilaisten kanssa ollut pelastamassa ihmishenkeä leikkaussalin valojen alla.

– Sitten arjen aikataulu pettää, mutta sitten se pettää. Koiratkin varmaan nauttivat, kun saavat nukkua pitempään, naurahtaa Eija Saimanen.

Imatralla poliisi on pyytänyt metsästysseuroilta apua villikoirien jäljittämiseksi. Metsästysseuroilla on myös poliisin lupa lopettaa villikoiria, kunhan se tapahtuu turvallisen etäisyyden päässä ihmisistä ja asutuksesta.

Yhtään villikoiraa ei ole vielä lopetettu, sillä ne ovat ehtineet paeta poliisia ja metsästysseuralaisia. Ruokolahden ja Imatran riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Hannu Kurki tietää, että villikoiralauman liikkeitä on mahdotonta ennustaa.

Metsästäjälle villikoiran saati useamman ampuminen on myös todella haastava tehtävä.

– Ainoa tapa saada villikoirat kiinni on houkutella ne ravinnolla ja sen jälkeen ampua tai loukuttaa. Ravintohoukuttimen pitäisi olla sellainen, että sen haju leviää voimakkaana laajalle, Kurki sanoo.

Loukuttamista ei saa tehdä asutusalueella. Tällä hetkellä Imatralla suunnitellaan lokutusta, mutta vielä ei ole päätetty, mihin ja milloin loukkuja asennetaan.

– Tänne rajan pintaan joka tapauksessa ja turvallisen matkan päähän ihmisistä ja asutuksesta, Kurki sanoo.

Lauma voi olla arvaamaton koiranulkoiluttajalle

Komisario Timo Kuokkanen Kaakkois-Suomen poliisista kertoo, ettei poliisi pysty olemaan valmiudessa villikoirien varalta.

– Meillä on niin paljon muitakin tehtäviä, että katsoimme viisaimmaksi tehdä avunpyynnön metsästysseuroille, Kuokkanen kertoo.

Imatralta tulee edelleen poliisille päivittäin ainakin yksi ilmoitus villikoiralaumoista. Kuokkanen rohkaisee ihmisiä ilmoittamaan jatkossakin villikoirista poliisille.

Villikoirien ei tiedetä aiheuttaneen vahinkoa ihmisille tai kotieläimille, mutta poliisi pitää niitä uhkana esimerkiksi tartuntatautien vuoksi.

– Eiväthän tällaiset villikoirat kuulu ympäristöömme, Kuokkanen sanoo.

– Lauma saattaa olla arvaamaton varsinkin koiranulkoiluttajalle, Kurki lisää.

Villikoirahavaintoja on tehty Imatralla jo pitkään. Havainnoissa oli syystalvella taukoa, mutta helmikuun alussa villikoiria alkoi jälleen näkyä Imatralla.

– Villikoirat ovat jälleen kasvattaneet reviiriään Venäjältä Suomen puolelle, Kurki arvioi.

Kaakkois-Suomen poliisi on varautunut toimittamaan lopetetut villikoirat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tutkittavaksi Ouluun.

Syyttäjä on päättänyt jättää nostamatta syytteet tapauksessa, jossa poliisin salainen kuulusteluvideo vuoti Youtube-videopalveluun. Syyteharkinta koski sitä, miten kuulusteluvideo päätyi ulos poliisista.

Syyttäjä katsoo tutkinnanjohtajan käyttäneen harkintavaltaa Imatran poliisiasemalla kuvatun kuulusteluvideon luovuttamisessa rikoksen asianosaiselle. Kyseessä ei ole ollut salassa pidettävä asiakirja. Asianosaisella on ollut oikeus saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta.

Poliisilla on vielä erikseen tutkittavana, kuka latasi Imatran poliisiasemalla kuvatun videon Youtubeen. Itä-Suomen poliisi ei ole toistaiseksi onnistunut selvittämään asiaa.

Tutkinta alkoi viime syksynä, kun poliisille tehtiin rikosilmoitus yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta.

Poliisilaitoksen pyynnöstä video on poistettu Youtube-kanavasta. Viime syksynä YouTubeen ilmestyneellä videolla poliisi kuulusteli moniosaiseen rikosjuttuun liittyvän pahoinpitelyn uhria.

Luumäkeläisen Ansari-Yhtymän kasvihuoneessa led-valojen alla kahdessa kerroksessa kasvavat kesäkukat ovat pian valmiita kesän puutarhasesonkiin. Osa begonioista ja muista kesäkasveista vaihtuisi kannabikseen, jos viljely sallittaisiin lääkinnälliseen käyttöön.

– Satoa valmistuisi kolmesta neljään kiertoa vuodessa, ympäri vuoden, sanoo myyntipäällikkö Pia Taari-Kohonen Ansari-Yhtymä Oy:stä.

Osa kauppapuutarhoista haluaisi laillistaa lääkinnälliseen käyttöön tarkoitetun kannabiksen kasvattamisen, sillä yhä useampi maa Euroopan unionissa on alkanut hyväksyä lääkekannabiksen käytön ja kysyntä ylittää tällä hetkellä tarjonnan. Myös Yhdysvalloissa lukuisat osavaltiot ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön.

Suomessa kannabista käyttää lääketarkoitukseen pari sataa ihmistä erityisluvalla muun muassa voimakkaiden kiputilojen hoitoon. Toistaiseksi myyntilupa on myönnetty MS-taudin hoitoon käytettävälle Sativex -valmisteelle. Yhden potilaan kuukauden lääkkeet maksavat helposti useita satoja euroja.

– Kyseessä on kymmenien miljardien eurojen arvoisesta viljelystä maailmalla vuosittain, ja toki haluaisimme selvittää, voisiko siitä tulla suomalainen vientituote, sanoo toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta.

Euroopan Parlamentti vaati hiljattain tehokkaita kannabispohjaisia lääkkeitä korvattavaksi sairausvakuutusjärjestelmien kautta. Samalla mepit vaativat selkeää laillista lääkekannabiksen määritelmää ja koko EU:n laajuisia tutkimuksia ja sääntöjä kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä.

Tällä hetkellä mailla on erilaisia määräyksiä siitä, mitkä tuotteet ovat sallittuja ja miten niitä saa käyttää. Myöskään tutkimusnäyttöä kannabiksen mahdollisista sivuvaikutuksista tai hyödyistä ei ole vielä tarpeeksi.

– Näyttöä on oltava, että kannabis tehoaa lääkkeenä, kuten muutkin lääkkeet, muistuttaa lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean yksikön päällikkö Liisa Näveri.

Tanskassa korjattu ensimmäinen sato

Valtaosa lääkekannabiksesta tulee tällä hetkellä Euroopan unionin alueelle Kanadasta, mutta tilanne voi muuttua nopeasti, sillä Tanskassa moni tomaatinviljelijä vaihtoi viime kesänä hedelmät kannabiksen viljelyyn.

Tanska salli viime vuonna kannabiksen viljelyn lääketarkoitukseen ja luvan sai parikymmentä viljelijää.

Tanskan Odensesta lääketukuille lähtevä lääkekannabis riittää tyydyttämään koko Pohjoismaiden kysynnän.

– Jos Euroopan unionissa viljelijät jossain maassa saavat itse valita viljelykasvinsa, me haluamme, että myös täällä on valinnanvapaus yrittäjillä, sanoo toiminnanjohtajaJyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta.

Toistaiseksi Suomessa ei kuitenkaan suunnitella kannabiksen viljelyn kieltävän lain muuttamista.

Suomalaista älytekniikkaa kannabiksen viljelyyn

Lääkekannabiksen viljely vaatii tasaiset olosuhteet, ja suomalainen kasvihuoneiden älytekniikka on osoittautumassa hyväksi vientituotteeksi.

Esimerkiksi Lapinjärvellä sijaitsevalla Robben Pikku Puutarhalla vesiviilennettyjen LED-valojen ja viljelytietojen analysoinnin avulla kasvuolosuhteet voidaan optimoida niin, että sadosta saadaan hyvä.

Kasvihuoneiden lisäksi lääkekannabiksen viljelyyn tarvitaan ympäri vuorokauden vartioidut tilat. Tähän on varauduttu myös Ansari-Yhtymän kasvihuoneilla Luumäellä.

– Kasvatus tapahtuisi kasvihuoneissa suljetulla alueella, jonne on pääsy vain niillä henkilöillä, jotka siellä työskentelevät. Teknisesti tällainen tila olisi helppo järjestää, sanoo myyntipäällikkö Pia Taari-Kohonen Ansari-Yhtymä Oy:stä.

Ryanair aloittaa huhtikuun alussa lennot Lappeenrannasta Milanon Bergamoon, Berliiniin, Ateenaan ja Thessalonikiin. Suosituimmaksi on osoittautunut yhteys Bergamoon.

– Lennot ovat olleet lähes poikkeuksetta melkein täysiä ja kesä näyttää myös hyvältä, sanoo Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Ryanairin päätös muuttaa Bergamon reitti ympärivuotiseksi merkitsee sitä, että Saimaalle odotetaan italialaisia matkailijoita myös talvikaudella.

– Italiassa on alkamassa Visit Finlandin kanssa yhteistyössä markkinointikampanja, jossa Saimaata markinoidaan talvimatkailukohteena, sanoo Joro.

Bergamon kentältä on vain muutaman kymmenen kilometrin matka Sveitsin rajalle, joten lennoille odotetaan myös sveitsiläisiä matkailijoita.

Ryanair lentää Milanon Bergamon kentältä 80 kohteeseen. Lappeenrannan ohella yhtiö aloittaa talvikaudella lennot kahdeksaan muuhunkin kohteeseen.

Kesäkaudella Ryanairilla on myynnissä Lappeenrannan lennoille 68 000 paikkaa. Talvikauden lennot nostavat kentän koko vuoden matkustajamäärän noin 80 000:een, kun mukaan lasketaan myös valmismatkojen lomalennot.

Imatralla entisen jäähallin sisällä päristelevät 5–8-vuotiaat motocrossjunnut. Harjoituksissa käy viikoittain lähes 15 lasta vanhempineen. Poikien joukossa on myös pari tyttöä. Rohkeimmilla kuskeilla pienen moottoripyörän nopeus voi nousta jopa lähelle 40 kilometrin tuntinopeutta.

Keltainen lippu heiluu; yksi lapsista on kaatunut mäen nyppylän jälkeen. Lippu on merkki muille kuljettajille siitä, että edessä on vaara. Silloin hyppyjä ei saa tehdä ja kaatumispaikka pitää ohittaa varoen.

Isä juoksee paikalle, siirtää motocrosspyörän syrjään, nostaa lapsen syliin ja tuo hänet varikolle. Ikää lapsella on 7 vuotta. Lapsen silmäkulmista valuu kyyneleet. Isä ottaa hellästi kypärän lapsen päästä pois ja kyselee mihin sattuu. Eikä aikakaan, kun isä päräyttää 50-kuutioisen pyörän taas käyntiin, vesseli hyppää satulaan ja matka jatkuu.

Kaatumiset ovat yleisiä motocrossharjoituksissa. Punainen lippu on merkki ajaa radalta heti varikolle. Imatran moottorikerhon pikkujunnujen valmentaja Jarmo Vesterinen käskee lapset juomatauolle ja haukkaamaan raitista ilmaa.

Kunnolliset ajovarusteet ovat tärkeitä. Kypärä, niskatuki, ajohanskat, kyynär- ja polvisuojat ja ajopaita ovat yleisimmät varusteet.

Isät tärkeässä roolissa

8-vuotias Jali Päivinen on harrastanut motocrossia jo neljä vuotta. Motocrosspyörä on Jalin muistin mukaan vaihtunut jo kahdeksan kertaa. Lapset kasvavat ja taidot kehittyvät, ja siksi pyörä pitää vaihtaa. Nyt alla on nyt 65-kuutioinen pyörä. Isällä on tärkeä tehtävä harjoituksissa.

– Iskä auttaa pyörän käynnistämisessä, huoltaa ja kuljettaa pyörää, kertoo Jali Päivinen.

6-vuotiaalla Iina Suikkasella on kokemusta jo monista moottoriurheilulajeista. Motocrossin lisäksi Iina ajaa kartingia ja minimotoa. Reipas tyttö ehtii myös laskettelemaan, hiihtämään ja luistelemaan. Iinalla on selkeä vastaus siihen, mikä motocrossissa on parasta.

– Saa ajaa kovaa ja hypätä.

Porukan juniori on 5-vuotias Reino Vesterinen, joka seuraa isoveljensä Matias Vesterisen ajojälkiä. Veli on antanut pikkuveljelleen jo ajovinkkejä.

– Kun ajat hyppyriin, niin jarru päälle. Kun menet isossa kurvissa, niin munat tankkiin, kertoo Reino ja hurahtaa takaisin radalle.

Seitsemänvuotias Sulo Kallio kertoo, että harjoituksissa tehdään muutakin kuin ajetaan.

– Katsotaan ajolinjoja, ajoasentoja ja pohditaan, kuinka kovaa voi ajaa kurviin. Lisäksi välillä harjoitellaan lähtöjä, opastaa Sulo Kallio.

Vanhemmat seisovat radan varrella keltaiset liput mukanaan. Kaatumisia tapahtuu usein ja silloin vanhempien tehtävä on heiluttaa lippua varoitukseksi muille, että edessä on lapsi kaatunut. Vanhemmat, usein isät, käyvät nostamassa pyörät pystyyn ja käynnistävät ne uudelleen, kunhan ovat ensin rohkaisseet jälkikasvunsa takaisin pyörän selkään ja tarkastaneet, ettei lasta ole sattunut.

Monipuolinen liikunta vahvistaa motoriikkaa

Harjoitukset ovat vain kerran viikossa ja silloin tarkoitus on, että lapset saavat ajaa mahdollisimman paljon. Toiminta on leikkimielistä. Valmentaja Jarmo Vesterinen sanoo, että on erityisen tärkeää, että lapset liikkuvat monipuolisesti.

Motocrossissa motoriikka on tärkeää. Liikunnan pitää olla monipuolista. Lasten on tärkeää harrastaa mahdollisimman paljon muita lajeja korostaa Vesterinen.

– Leikkiminen, erilaiset pallopelit, trampoliinilla hyppiminen. Ne kaikki kehittävät motoriikkaa, joka on erityisen tärkeää motocrossajajalle.

Imatran moottorikerholla on muutama motocrosspyörä ja varusteet, jolla halukkaat voivat kokeilla lajia.

Pikkumotocrosspyörät maksavat 1 000–4 000 euroa ja varusteet noin 500 euroa.

Pienten lasten kilpaileminen jakaa mielipiteitä

Viime vuonna Suomessa alettiin kilpailla 50-kuutioisten moottoripyörien sarjassa. Nuorimmat kuskit ovat vasta 5-vuotiaita. Näin nuorten lasten kilpaileminen ei saa kaikilta varauksetonta tukea. Pikkujunnujen valmentajalla on selkeä mielipide asiaan

– Totta kai se on hyvä asia. Muualla maailmassa on ajettu jo kymmeniä vuosia pienillä moottoripyörillä kilpaa. Joka lajissa aloitetaan aina vaan aikaisemmin. Se on nykypäivää, jos aiotaan saada Suomesta ammattiurheilijoita, korostaa junnuvalmentaja Jarmo Vesterinen.

Sen sijaan lajin kattojärjestön Suomen moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist suhtautuu varauksella pienten lasten kilpailutoimintaan. Moottoriliiton lajiryhmät ovat lähteneen sallimaan lasten kilpailemisen muun maailman tyyliin. Ljungqvist perää vanhempien vastuuta asiassa.

– Riski on siinä, että jotkut vanhemmat alkavat itse urheilemaan lastensa kautta ja lapsi on vaan väline, sanoo Kurt Ljungqvist.

– Vanhempien voimakkaat tunteet eivät saa johtaa lapsen harjoittelua. Lapsi ei saa olla vain se väline, jolla vanhempi toteuttaa omaa unelmaansa.

Ljungqvistin mukaan lajiryhmät valvovat tarkasti, mitä kentällä tapahtuu ja puuttuvat epäkohtiin tarvittaessa välittömästi.

Imatralla harjoitustunnin päätteeksi vanhemmat rientävät lastensa luokse. Jokaisen lapsen vanhempi kehuu omaa jälkikasvuaan, kuinka hyvin harjoitukset tänään menivät.

– Hei tänään meni paljon paremmin kuin viimeksi. Tosi hienosti otit tuon kurvin, jossa viimeksi kaaduit. Oletpa sinä kehittynyt nopeasti.