Sanna Rasimus on lähdössä hiihtämään yhdessä koiransa Draumurin kanssa. 4-vuotias koira on sekaisin ilosta, kun näkee emäntänsä pakkaavan hiihtovarusteita autoon. Sanna Rasimus on innokas koirahiihdon harrastaja.

Sanna Rasimuksella on kolme islanninlammaskoiraa, joista kahden kanssa hän harrastaa koirahiihtoa. Rasimus on hiihtänyt koko ikänsä, ja koirahiihtoa hän on harrastanut jo viidentoista vuoden ajan. Hän myös kilpailee lajissa.

Alkuvalmistelut

Ennen päivän harjoitusta Sanna Rasimus lämmittää kävelylenkillä koiran ja itsensä. Koiran lämmittely on tärkeää, ja mitä kylmempi keli, sitä paremmin pitää lämmitellä.

Samalla koira voi tehdä tarpeensa muualle kuin ladulle.

– Hiihtolenkki on tarkoitettu harjoitteluun, eivätkä ne ole pissa- tai kakkalenkkejä, korostaa Sanna Rasimus.

Koirahiihtoa varten hiihtäjä tarvitsee luistelusukset, monot ja sauvat sekä vetovyön ja joustavan vetonarun. Koira tarvitsee hyvin istuvat valjaat. Hiihtäjällä täytyy olla mahdollisimman hyvä vapaan hiihtotekniikka ja hyvä kunto.

Koirahiihto on yhteispeliä

Sanna Rasimus hiihtää talvisin koiriensa kanssa kolmisen kertaa viikossa. Lumisena talvena hiihtokilometrejä tulee reilu sata.

Laji on yhteispeliä. Molemmat säätelevät vauhtia matkan aikana, sanoo Rasimus.

– Minä en tässä kunnossa pääse niin kovaa kuin koira pääsisi. Alamäessä joudun jarruttamaan, etten laske koiran päälle.

Voisi kuvitella, että laji on kevyttä, koska koira vetää hiihtäjää. Näin ei kuitenkaan ole.

– Kyllä hiihtäjän pitää hiihtää ihan täysiä, ja koira kyllä juoksee myös niin kovaa kuin pääsee. Molemmat pyrkivät tekemään parhaansa.

Laji sopii koiralle joka tykkää juoksemisesta

Hyvä hiihtokoira tykkää juoksemisesta ja soveltuu fysiikaltaan juoksemiseen. Koiralla on hyvä olla myös jonkin verran kylmänkestävyyttä. Tosin Rasimus on nähnyt myös koiria, jotka juoksevat takki päällä ja tossut jalassa.

– Koiralla pitää olla taistelutahtoa ja halu vetää ja juosta. Jos koira syttyy lajiin, niin silloin se tykkää siitä hullun lailla, kertoo Sanna Rasimus.

Alussa maltti mukaan

Lajista kiinnostuneiden kannattaa aloittaa koirahiihto maltilla, jotta koiran into ei tyssää heti alkuunsa. Pertti Himanen on pitkän linjan koirahiihtäjä ja kilpaillutkin lajin parissa. Hänen reseptinsä aloittelijoille on yksinkertainen.

– Tehkää alkuun lyhyitä vetoja. Vaikka parikymmentä metriä niin, että siellä on toinen ihminen kutsumassa ja kehumassa koiraa onnistuneesta suorituksesta.

Toinen vaihtoehto on opetella lajia kokeneemman harrastajan kanssa.

– Toinen koirahiihtoa osaava koira menee hiihtäjän kanssa edellä. Sen avulla aloitteleva koira ja hiihtäjä pääsisivät heti perään. Tärkeintä on saada koira syttymään lajiin. Liian pitkä matka tappaa koiran innostuksen, neuvoo Himanen.

Lopussa kiitos seisoo

Hyvän lenkin tai kilpailusuorituksen lopuksi koira palkitaan. Toisille koirille palkkioksi riittää kunnon kehut ja taputukset, mutta toiset koirat haluavat urakastaan palkan.

Sanna Rasmus palkitsee omat koiransa kehujen lisäksi aina lenkin jälkeen kissanmuonalla. Pertti Rasimus puolestaan kehuu ja kiittää koiraansa, ja vasta kotona odottaa kunnon ateria.

Koirahiihto on yksi valjakkourheilun talvilajeista. Koirahiihtoa voi harrastaa niillä varatuilla hiihtoladuilla. Myös hyväjäisenä talvena lajia voi kokeilla järven jäällä. Monissa hiihtokeskuksissa on erikseen tarjolla koirahiihtoon tarkoitettuja latuja.

Poliisi tutkii Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa epäiltyä salakatselua. Poliisin tiedotteen mukaan ammattikorkeakoulun päärakennuksen julkisten tilojen 1. ja 3. kerroksen esteettömissä wc-tiloissa, eli ns. inva-wc:ssä on videokuvattu salaa siellä käyneitä henkilöitä.

Epäilty rikos on tapahtunut viime vuoden huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana.

Poliisi on pidättänyt ja sittemmin vapauttanut teosta epäiltynä vuonna 1982 syntyneen lappeenrantalaisen miehen. Mies on esitutkinnassa myöntänyt kuvanneensa salaa wc-tiloissa käyneitä ihmisiä. Hän on poliisin mukaan toiminut yksin.

Poliisilla on hallussaan teossa käytetty kamera ja sillä kuvattu materiaali. Kuvattua materiaalia ei ole levitetty mihinkään. Suurin osa wc-tiloissa käyneistä ei ole tunnistettavissa materiaalista.

Poliisin mukaan kuvattujen ihmisten lukumäärä on suuri.

Jos kyseisissä wc-tiloissa tapahtuma-aikavälillä käyneet henkilöt haluavat asiasta lisätietoa tai heillä on muuten asiaan liittyvää tietoa, voivat he ottaa yhteyttä Lappeenrannan poliisiaseman rikostutkinnan sähköpostiin: rikostorjunta.etela-karjala@poliisi.fi.

Esitutkinta on vielä kesken.

Lumisade, pöllyävä lumi ja lauhtuva sää tekevät ajokelin vaikeaksi lähes koko maassa.

Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan aamupäivän aikana on luvassa Etelä-Suomeen lisää lunta, joka heikentää ajokeliä entisestään.

– Sakeimmillaan lumisade on tänään iltapäivällä, jolloin näkyvyys heikkenee ja ajokeli on erittäin haasteellinen. Lisäksi sään lauhtuminen lisää liukkautta lumen pakkautuessa, sanoo Kotakorpi.

Eilen iltapäivällä alkanut lumisade on tuonut pääkaupunkiseudulle noin kymmenen senttimetriä lunta. Kotakorpi ennustaa, että tämän päivän aikana lunta tulee maan etelä- ja keskiosiin 5-10 senttimetriä lisää.

Illalla lumisateita on luvassa Itä-Suomessa, missä on syytä varautua puustovahinkoihin ja mahdollisesti myös sähkökatkoksiin.

Erittäin huonon ajokelin varoitus on voimassa Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Huonon ajokelin varoitus on voimassa Rovaniemen ja Sallan korkeudelle asti, normaalista ajokelistä saadaan siis nauttia vain Lapin pohjoisosassa.

Sää on vaikuttanut myös raideliikenteeseen, ja suurin osa kaukojunista myöhästelee.

Lappeenrannan Lauritsalan kaupunginosan teollisuusalueella syttyi viime viikolla tuleen peltinen teollisuushalli, jossa paloi jäteöljyä ja autojen renkaita. Palo luokiteltiin heti suureksi, ja hälytyksen sai toistakymmentä sammutusyksikköä Lappeenrannasta ja Imatralta. Joukossa oli myös Lappeenrannan VPK:n droonin, lentäjän ja tähystäjän tehoyksikkö eli RPAS-yksikkö.

Palopaikalla sammutustyön johtaja näki ilmassa lentävän robottilennokin eli droonin lähettämästä kuvasta, miltä palopaikka näyttää ilmasta. Teollisuushallin katto oli jo romahtanut ja ilmasta erottui kolme kohtaa, joissa palo oli voimakkainta.

– Droonit ovat pelastustoimen johtajalle työkaluja. Hän näkee ilmasta, mitä onnettomuus- tai palopaikalla tapahtuu, ja voi tehdä toimintastrategian sen perusteella, sanoo Lappeenrannan VPK:n puheenjohtaja Tero Forsman.

Tällä hetkellä jo joka toinen Suomen pelastuslaitoksista on ottanut droonit käyttöön.

Palon jälkeen ilmasta otetuista kuvista on hyötyä myös palonsyyn tutkinnassa. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pelastuslaitokset käyttävät miehittämättömiä ilma-aluksia eniten metsäpalojen tähystykseen.

– Henkilö on soittanut hätäkeskukseen savun hajusta, mutta ei pysty sanomaan tarkasti missä palaa. Me voimme droonilla nopeasti käydä alueen läpi, sanoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen kehittämispäällikkö Teemu Veneskari.

Uusi tekniikka tuo lisää jäseniä vapaapalokuntiin

Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pelastuslaitosten alueilla neljä sopimuspalokuntana toimivaa VPK:ta on kouluttanut miehistöään käyttämään RPAS-laitteita. Samalla se on tuonut harrastuksen pariin uusia jäseniä.

– Meillä oli tarve kehittää uusia toimintamalleja, ja tämä osoittautui hyväksi. Saimme joukkoon tekniikasta kiinnostuneita uusia sopimuspalokuntalaisia, mutta samalla tarjoutui mahdollisuus jatkaa harrastuksen parissa myös sellaisille henkilöille, jotka eivät esimerkiksi kykene enää savusukeltamaan, sanoo Forsman.

Forsman toivoo, että alalle saataisiin nopeasti valtakunnallinen ohjeistus koulutuksesta, jotta kaikissa pelastuslaitoksissa tarjottaisiin samanlaista palvelua.

Drooneista apua öljyntorjunnassa

Tällä hetkellä droonit tuottavat pelastusviranomaisille lähinnä videokuvaa. Kymenlaakson pelastuslaitoksessa tutkitaan keinoälyn ja uudenlaisten sensorien hyödyntämistä, jolloin ilmasta saataisiin kokonaan uudentyyppistä tietoa.

– Laserkeilauksen avulla voisimme selvittää missä öljylautta on ja minkä kokoinen se on. Jos on tarpeeksi vahva laser, voidaan mitata myös öljypatjan paksuus, sanoo kehittämispäällikkö Teemu Veneskari.

Keinoälyä voitaisiin käyttää myös hyperspektrikameroiden keräämien näytteiden analysoinnissa. Hyperspektriteknologiaa hyödynnetään näytteiden nopeassa ja vaativassa analysoinnissa, esimerkiksi lääketieteessä tai rikospaikkatutkimuksissa.

Lentävät tiedusteluyksiköt kuvaavat ja mittaavat

Miehittämättömälle ilmailulle on tulossa EU:n laajuinen yhtenäinen ohjeistus, joka koskee myös ilmatilan käyttöä. Kymenlaakson pelastuslaitoksella sen toivotaan tuovan helpotuksia viranomaisten RPAS-lentämiseen. Yksi tulevaisuuden toimintamuoto olisivat kiinteäsiipiset ilma-alukset, joilla voitaisiin tiedustella kaukana sijaitsevaa kohdetta.

– Tehtävälle lähtisi maayksikkö ja lentävä yksikkö, joka tavoittaisi kohteen hyvin nopeasti ilmasta. Tämä helpottaisi tilannekuvan muodostamista ja voisimme pohtia vaikkapa sitä, onko tehtävälle hälytetty yksikkö oikea, pohtii kehittämispäällikkö Veneskari.

Räjähdysvaaralliselta alueelta drooni voisi turvallisesti lähettää kuvaa ennen maayksikön saapumista paikalle. Drooni voisi myös paikallistaa lämpökameralla palokohteen, jolloin sammutusyksikkö voisi aloittaa suoraan sammutuksen, eikä aikaa kuluisi palon etsimiseen.

Autonomisesti toimivien ilma-alusten ohjaus voisi Veneskarin mukaan tapahtua vaikkapa tilannekeskuksessa, ja lentomatkat voisivat olla satoja kilometrejä.

Poliisi on saanut lähes sata yhteydenottoa ihmisiltä, jotka ovat mahdollisesti joutuneet salakatselun uhreiksi Saimaan ammattikorkeakoulun inva-vessoissa.

Tutkinnanjohtaja Teemu Liikkasen mukaan poliisi ottaa heihin ensin yhteyttä puhelimitse, ja päättää sen jälkeen, onko aihetta tarkempiin haastatteluihin.

Poliisi tutkii Saimaan ammattikorkeakoulussa tapahtunutta salakatselua Lappeenrannassa.

Poliisin mukaan Saimaan ammattikorkeakoulun päärakennuksen ensimmäisen ja kolmannen kerroksen inva-vessoissa on videokuvattu salaa siellä käyneitä ihmisiä.

Epäilty rikos on tapahtunut vuonna 2018 huhtikuun ja syyskuun välisenä aikana.

Epäiltynä on vuonna 1982 syntynyt mies. Hän on myöntänyt tekonsa.

Metsäteollisuusyhtiö Stora Enso kertoo aloittavansa kannattavuuden turvaamisohjelman, jolla tähdätään 120 miljoonan euron vuotuisiin kustannussäästöihin. Turvaamisohjelmalla yhtiö haluaa parantaa kilpailukykyään.

Osana ohjelmaa yhtiö suunnittelee sulkevansa paperikone 6:n Imatran tehtailla ja aloittavansa yt-neuvottelut tähän liittyen. Paperikoneen sulkeminen johtaisi enintään 80 henkilötyövuoden vähentämiseen ja joidenkin tehtävien uudelleenjärjestelyihin.

Stora Enson mukaan paperikone 6 on pieni paperikone, jonka vuosikapasiteetti on 90 000 tonnia, ja se on tullut teknisen elinkaarensa päähän. Paperikoneen tuotannon on suunniteltu jatkuvan kolmannen vuosineljänneksen huoltoseisokkiin asti tai tämän vuoden loppuun niin, että luvatut määrät pystytään toimittamaan.

– Tässä on kyse koneesta, joka oli alunperin rakennettu testikoneeksi. Vaatisi merkittäviä investointeja, että tuotantoa kannattaa ja voidaan jatkaa, Stora Enson talousjohtaja Seppo Parvi sanoo.

Henkilöstö on suunnitelmista järkyttynyt. Yllätyksenä uutinen ei kuitenkaan tullut.

– Kyllähän meilläkin tilannetta osataan lukea, paperiliittolaisten pääluottamies Arto Hulkko Imatran Kaukopäästä kertoo.

Hulkon mukaan 80 henkilötyövuotta on lähes 10 prosenttia Stora Enson Imatran tehtaiden henkilöstömäärästä.

Paperikoneen mahdollisen sulkemisen jälkeen Stora Enson Imatran tehtaille jää yksi paperikone.

Stora Enso kertoo kaavailevansa tehostamistoimenpiteitä myös Alan sahalla Ruotsissa ja Imaveren sahalla Virossa. Yhtiö kertoo, että suunnitelma sisältää toimenpiteitä tuottavuuden lisäämiseksi ja kustannusten pienentämiseksi. Suunnitelma johtaisi 35 henkilötyövuoden vähennykseen.

Stora Enson loka-joulukuun operatiivinen liikevoitto laski 3,3 prosenttia vuotta aiemmasta 271 miljoonaan. Liikevaihto kasvoi lähes kuusi prosenttia.

Lue myös:

Stora Enso voi tarvittaessa lomauttaa 500 työntekijää Oulun tehtaalla – "Lomautuksiin joudutaan, jos tilauskannat heikkenevät entisestään"

Analyysi: Metsäteollisuus pysyy huippuvedossa koko tämän vuoden – sellu on yhä kuuminta hottia

Ruokolahden Puntalan kylässä Etelä-Karjalassa sähkökatkot eivät helpolla häiritse elämää. Kylän halki kulkevan sähkölinjan ympärillä on leveä vyöhyke, jossa kasvaa korkeintaan pieniä taimia.

– Puiden aiheuttamia vikoja ei täällä oikeastaan ole ollut yhtään, sanoo liiketoimintapäällikkö Tero Karjola Imatran Seudun Sähkönsiirrosta.

Muutoin tykkylumen kaatamat puut ovat taanneet verkostoasentajille alkuvuodesta pitkiä päiviä ja öitä.

Tähän mennessä leveää puutonta linjaa on rakennettu Imatran seudulla vasta kymmeniä kilometrejä, mutta parin vuoden aikana tavoitteena on leventää johtokatua 560 kilometrin matkalta.

– Imatran seudulla kaikkien haja-asutusalueilla olevien 20 kV:n keskijännitelinjojen ympäristö raivataan kokonaan puuvarmaksi, sanoo Karjola.

Näin tapahtuu, jos maanomistajat ovat hankkeelle suotuisia. Nykyinen suojavyöhyke kaksinkertaistuu 40 metriin, jolloin linjan reunalle jäävät puut eivät kaatuessaan enää yllä sähkölinjalle. Se tarkoittaa vähemmän sähkökatkoja.

– Maanomistajat ovat suhtautuneet todella hyvin. Vain muutamia kyselyitä on tullut, pohtii raivauksesta vastaavan Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan projektiesimies Joni Vuorikoski.

Metsänomistajille korvataan puiden kaatamisesta aiheutuva hakkuutulon menetys. Sähköyhtiöille hakkuut ovat huomattavasti edullisempi vaihtoehto taata häiriötön sähkönjakelu, kuin maakaapelin upottaminen metsään.

– Monitoimikone ja metsuri ottavat puut pois. Muuta ei tarvita, sillä johdothan ovat valmiina ja sähkönjakelu toimii, jatkaa Karjola.

Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa tehdyn selvityksen mukaan vierimetsänhoito on nopein tapa parantaa sähkön toimitusvarmuutta. Raivauksen jälkeen voidaan olla jopa 30 vuotta varmoja, etteivät puut kadu ilmassa olevien johtojen päälle.

Siirtomaksut jopa alenevat

Kalliin maakaapeloinnin välttäminen alentaa sähkönsiirtoyhtiöiden paineita nostaa siirtomaksuja.

Suoja-alueen raivaaminen maksaa sähkönsiirtoyhtiöille 5 000–8 000 euroa kilometriltä maastosta ja hakkuutavasta riippuen. Työ on huomattavasti edullisempaa, kuin maakaapelin upottaminen metsään.

Varsinkaan uuden avojohdon korvaaminen maakaapelilla ei ole kannattavaa.

– Voimme lykätä linjan uusimista siihen asti, että sen tekninen ikä alkaa olla lopussa, kertoo Imatran Seudun Sähkönsiirron liiketoimintapäällikkö Tero Karjola.

Sähkömarkkinalaki edellyttää, että sähkön toimitusvarmuus paranee asteittain vuoden 2028 loppuun mennessä. Tämän vuoden lopussa enintään puolella asiakkaista sähkökatko voi kestää 36 tuntia.

– Puuvarman verkon ansiosta me olemme jo saavuttaneet tämän vaatimuksen, muistuttaa Karjola.

Vuosien päähän siirtyvät investoinnit antavat sähkönsiirtoyhtiöille aikaa pohtia, onko nykyiselle sähkönsiirtokapasiteetille tarvetta. Sähköyhtiöissä on nimittäin huomattu, että osa mökkiläisistä panostaa sähkön pientuotantoon eli aurinko- ja tuulisähköön, eikä tarvetta ympärivuotiselle lämmitykselle välttämättä ole.

– Sähköliittymiä irtisanotaan, eikä sähköä syöttävälle johdolle välttämättä ole enää tarvetta.

Suomessa 20 kV:n keskijänniteverkkoa on rakennettu 140 000 kilometrin matkalle. Pisimmällä sen muuttaminen toimintavarmaksi on Pohjois-Karjalassa, jossa vuosittain tehdään vierimetsänhoitoa noin 500 kilometrillä.

Lue seuraavaksi: Sähkökatkoja torjutaan Imatran seudulla – edessä mittava puiden kaatourakka

Fladam! Joogamatto avautuu läiskähtäen konserttisalin lattialle. Makoilukonsertti saa alkaa.

Kaksi Kaakkois-Suomessa konsertoivaa sinfoniaorkesteria tarjoaa yleisölle uudenlaista musiikkielämystä meditatiivisissa konserteissa. Ehkä erikoisinta on, että meditatiivisessa konsertissa musiikkia saa halutessaan kuunnella makuuasennossa.

Muitakin eroja perinteiseen klassisen musiikin konserttiin on. Meditatiivisen konsertin musiikki on rauhoittavaa, yleisöä onkin pyydetty luopumaan aplodeista kappaleiden välissä.

Konsertin esitteessä kuuntelijoita kehotetaan vetämään jalkaan vaikka villasukat.

Kappaleiden tempo noudattelee ihmisen lepopulssia.

Niin soittajatkin ovat tehneet. Lappeenrannan kaupunginorkesteri tassuttelee esiintymislavalle villasukissa.

– Nyt tarkkana, ettei liukastuta, soittajat kuiskuttelevat toisilleen kävellessään kohti soittopaikkojaan.

Makuupaikkojen määrää piti lisätä

Sekä Lappeenrannan kaupunginorkesteri että Kotkassa ja Kouvolassa esiintyvä Kymi Sinfonietta ottivat meditaatiokonsertit ohjelmistoonsa viime vuonna.

Nyt tammikuussa orkesterit ovat jälleen samalla asialla, sillä yleisöltä tuli ensimmäisten konserttien jälkeen innostunutta palautetta.

– Tämän vuoden konsertteihin lisäsimme makuupaikoille myytävien lippujen määrää noin viiteenkymmeneen, kertoo Kymi Sinfoniettan markkinointi- ja tuotantosihteeri Heidi Mustikkaniemi.

Ensimmäisessä konsertissa makuupaikkoja oli varattu parikymmentä, mutta enemmälle olisi ollut kysyntää.

– Todella hieno idea näiltä kahdelta orkesterilta. Tällaisia avauksia tarvitaan, kun orkesterit etsivät uusia keinoja yleisön houkuttelemiseksi, sanoo Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Helena Värri.

Värri ei ole kuullut, että musiikin kuuntelu makuuasennossa olisi mahdollista sinfoniaorkesterin konsertissa missään muissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Suomessa ensimmäisen makoilukonsertin järjesti Helsingin Barokkiorkesteri.

Eroon pönötyksestä

Lappeenrannan kaupunginorkesterin viulisti Kanerva Mannermaa toivoo, että kuuntelija voisi meditaatiokonsertissa keskittyä vain musiikkiin ja unohtaa kaiken ulkopuolisen.

– Kappaleiden tempo noudattelee ihmiselle tyypillistä lepopulssia tai on jopa sitä hitaampi. Soittajallekin tämä konsertti tarjoaa rauhoittumisen mahdollisuuden, Mannermaa kertoo.

Hoitajilta tuli palautetta, että levottomimmatkin asukkaat rauhoittuivat.

Orkesterin tavoitteena on tehdä tilaisuudesta niin rento kuin mahdollista. Sen uskotaan rohkaisevan yleisöön ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole uskaltautuneet paikalle.

– Tässä konsertissa ei ole mitään sellaista pönötystä, joka ehkä joskus yhdistetään klassiseen musiikkiin, Mannermaa pohtii.

Ennen varsinaisia konsertteja orkesteri kiersi soittamassa samaa meditatiivista ohjelmistoa kahdessa vanhusten palvelutalossa. Vierailu oli koskettava.

– Hoitajilta tuli palautetta, että levottomimmatkin asukkaat rauhoittuivat, kun soitimme. Tuntuu tärkeältä viedä musiikkia niillekin yleisöille, jotka eivät pääse meidän konsertteihimme kuuntelemaan sitä.

Kaikuinen tila rentouttaa syvemmin

Musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta on tutkinut äänen vaikutusta ihmiskehon toimintoihin. Rauhallinen musiikki syventää hengitystä, laskee verenpainetta ja hidastaa pulssia.

Usein ajatellaan, että ihminen kuuntelee musiikkia vain korvillaan. Hilkka-Liisa Vuori muistuttaa, että todellisuudessa äänen vastaanottamiseen osallistuu koko keho.

Sen vuoksi musiikin tuntemiseen kehossa vaikuttaa paljon tila, jossa musiikki soi. Tilan merkitys vain korostuu, mitä mietiskelevämpää tunnelmaa konsertilla yritetään tavoittaa.

Vuori käyttää kokonaisvaltaisesta musiikin kuuntelusta ilmaisua äänikylpy. Kuulija ikään kuin kylpee musiikissa.

– Jos akustiikka on hyvin kuiva, tilassa ei synny kaikua. Silloin keho ei saa niin suurta äänikylpyä kuin mitä akustisesti kaikuisassa tilassa saisi.

Kaiku voisi Vuoren mielestä olla jopa lähtökohta konserttipaikan valinnassa.

– Kauniisti kaikuva ääni on usein puhdistunut versio alkuperäisestä musiikista, jolloin voisi ajatella, että kaiku on alkuperäistä hoitavampi, Vuori kertoo.

Äänen voimakkuudellakin on merkitystä. Mietiskelevän maiseman luominen onnistuu parhaiten, jos musiikki soi hiljaa.

Kaakkoissuomalaisten orkestereiden meditatiiviset konsertit saavat tutkijalta ihastuneen vastaanoton. Hieman yllättäen hän ei innostu makuuasennosta musiikin kuuntelussa.

– Itse en voisi kuvitella meditoivani makuuasennossa. Levollisuus tarkoittaa minulle sitä, että olen pystysuorassa elementissä itseni kanssa, kertoo musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori.

Metalliyhtye Stam1nan keulahahmon kädet tärisevät hieman. Hän kaivaa mustasta repustaan vihkon, jonka kansia peittävät sinivioletit kukkaset.

– Tämän tavaran minä pelastaisin tulipalossa, kertoo Antti "Hyrde" Hyyrynen.

Hyyrynen sai kovakantisen vihkon äidiltään pikkupoikana. Hän kysyi, että mitä minä tyhjällä viholla teen. "Kirjoita vaikka kirja," sanoi äiti, ja poikahan kirjoitti.

Näin syntyi 12–13-vuotiaan Hyyrysen kynästä kirja, Taikamiekan taistelu. Seikkailutarina kertoo muurahaisista ja koppakuoriaista, jotka ovat ritareita ja örkkejä.

Mies nauraa kertoessaan tarinan kulkua. Mutta käsien vapina paljastaa Hyyrysen olevan tärkeän äärellä. Kirjaa hän pitää omien sanojensa mukaan kotona lasihyllyllään, jossa on myös pieniä Twinpeaks-figuureja sekä ensimmäisiä ostamiaan vinyyli- ja cd-levyjä.

– Jollain tavalla olen aina tykännyt tarinan kerronnasta ja kirjoittaa. Äidinkielestä sainkin koulussa kovimpia numeroita.

Salainen bändikämppä

Tapaamme Hyyrysen Lemillä kaupan edessä, josta lähdemme ajamaan peräkkäin kohti bändikämppää. Hän toivoo, että yhtyeen treenikämppä pysyisi piilossa suurelta yleisöltä.

Pääsemme taloon, joka näyttää autiolta ja hylätyltä, pääsali on tyhjänä. Bändikämpän yhteen huoneeseen on sullottu täyteen mustia laatikoita. Kamat on roudattu keikan jälkeen sisään, eikä soittimia ole purettu laatikoistaan.

– Me ollaan kyllä laiskoja treenaamaan, tunnustaa Hyyrynen.

Kotona Hyyrynen ei tartu kitaraan ja hyppää sohvan nurkkaan huvin vuoksi näppäilemään. Silloin kun Hyyrynen tarttuu kitaraan, se on työtä.

Tauot pitävät bändin välit läheisinä

Hyyrynen on tahkonut Stam1nan nokkamiehenä 23 vuotta. Takana on kahdeksan levyä ja lukuisia keikkoja Suomessa ja maailmalla. Nyt käynnissä on tauko bändin pojista.

– Viime vuosi oli bändin kiireisin, tehtiin levy ja oli loputtomasti keikkoja. Nyt on koitettu olla näkemättä toisiamme. Kyllähän se hyvää tekee.

Stam1na on soittanut samalla kokoonpanolla alusta asti. Lemiläinen mielenlaatu on miehen mukaan syynä siihen, miksi bändin jäsenistö ei ole vaihtunut.

– Lemiläisen mielenlaadun pohjavire on se, että ei sun piä hättäilemän, että koitetaan olla rauhassa. Lisäksi on sattunut hyviä ihmisiä samaan ryhmään, on helppo olla.

Laulavan kitaristin mukaan bändin historian suurin konflikti oli se, kun rumpali Teppo Velin kyllästyi kerran oman soittimiensa roudaamiseen.

– Sitten se vaan kiroili, että hitto hän on valinnut väärän instrumentin. Se on ainoa negatiivinen läppä, jonka bändin jäsen on heittänyt.

Hyyrynen käsitteli isänsä kuolemaa sanoitustyössään

Bändikämpän lattialla lojuu erinäinen alkoholikokoelma keikkareissujen jäljiltä. Kysyn mikä maistuisi nyt Stam1nan keulahahmolle. Hän ottaisi oluen.

Stam1nan Taival-levy julkaistiin viime lokakuussa. Se äänitettiin helteisenä kesänä Joensuussa. Iltaisin lämmitettiin sauna ja ihailtiin jokimaisemaa.

– Eka fiilis Taival-albumista on se, että kuinka äkkiä se kävi. Sen sävellykset syntyivät, ja jopa levy äänitettiin keikkailun ja kaiken muun melskan seassa.

Emma-ehdokkaana olevan Taival-levyn tekstit pureutuvat tiukasti isän muisteluun ja kuolemaan. Hyyrysen isä menehtyi vuonna 2017.

Hyyrynen muistelee isäänsä Pekka Hyyrystä klassisen musiikin kautta. Isä kuunteli kotona Schubertia ja soitti flyygeliä. Hyyrysen lapsista yksikään ei lähtenyt klassisen musiikin tielle. Pisimmälle musiikkia opiskeli Antin veli Jussi Hyyrynen, joka soitti viulua. Myöhemmin Jussi Hyyrynen soitti kitaraa Jarkko Martikaisen luotsaamassa YUP-yhtyeessä.

– Tekstien osalta levyllä kuuluu vahvasti kunnioitus, mikä minulla on verenperintöön. Muistossa palaan siihen, kun istun isän flyygelin alla pikkulapsena. Tai sitten kun oltiin meidän mökin metsämaisemassa ja ukko opetti metsästämään.

Mies alkaa muistella isäänsä, jolle olivat tärkeintä luonto ja musiikki. Isän vaikutus oli siihen suurin, että pojasta tuli lopulta muusikko. Hymynkare nousee Hyyrysen kasvoille, kun hän muistelee, miten isä tuli katsomaan parin vuoden takaista Stam1nan keikkaa Savonlinnan oopperajuhlille.

– Isä istui oikeasti katsomassa, kun soitettiin samoilla lauteilla Olavinlinnassa, jossa hän oli aikoinaan itse ollut oopperakuorossa laulamassa.

– Se oli loistava juttu, sanoi isä keikasta, naurahtaa Antti Hyrde Hyyrynen.

"Lauluton oli metsomaa, kun pääsit kotiisi nukkumaan
Männyt tuloasi kumarsi
Kirjaillen epitafin ikkunaan
Kirjaillen epitafin ikkunaan

...

Väki hiljainen
Puku puinen
Katseet maassa
Katseet muiden
Väki hiljainen
Huone puinen
Minä kannoin sinut pois"

(Stam1na: Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen)

Vaikka Taival-albumin sanoituksista kuuluu isän poismeno, silti Hyyrynen tunnustaa kirjoittavansa tunteistaan epäsuorasti.

– Onhan minun tekstini vieläkin melko kryptisiä, verrattuna vaikka pop-musiikkiin. Tämä on uusi tilanne. Kuinka paljon oikeasti uskallan kirjoittaa omista tunteistani?

Hyyryselle sanoitusten tekeminen on työlästä. Muut bändin tuotokset tehdään yhdessä, mutta tekstejä Hyyrynen tekee yksin.

– Se on äärimmäisen työlästä ja typerää puuhaa. Se on pilkun viilaamista. Se on niin henkilökohtaista, kertoo Hyyrynen biisien tekstien synnystä.

Häntä hävettää tuoda omat tekstiaihionsa muulle bändille näytille.

– Pelkästään se hävettää, kun esittelen biisien nimet tai sanotusraakileet bändin jäsenille. Kauhuissaan odottaa, että mikä se palaute on. Ja yllättäen, se ei ole koskaan ollut mitenkään murskaavaa. Ehkä pojat ovat joskus nauraneet jollekin lainille.

Julkisuudesta stressiä ja paniikkihäiriö

Bändikämpän seinällä komeilee vaaleanpunainen paperi, lapsen piirtämä kuva bändin jäsenistä. Piirroksessa lukee "Hyvää keikkaa Stam1na".

– Piirroksessa Kaikka on kaikista isoin, nauraa Hyyrynen, joka on piirretty kuvaan pienimmäksi.

Hyyrynen sukii sormin tukkaansa ojennukseen ja kietoo ne tottuneesti ponnarille. On aika ottaa muutama kuva. Poseeraaminen kaiutinkaapin päällä sujuu hyvin. Mies on tottunut kuvattavaksi.

Silti Hyyrynen ei nauti julkisuudesta. Hän on sanonut, että tyhmintä mitä hän on tehnyt, on päätyminen julkisuuteen.

– Stressiä ja paniikkihäiriötä, ynnää Hyyrynen julkisuuden tuomia varjopuolia elämässään.

Lisäksi miestä häiritsee ystävien ja jopa perheenjäsenten muuttunut asenne häntä kohtaan. Esimerkiksi kun hän menee suvun kesken joulupöytään, niin puhe kulkee lähinnä Stam1nassa.

– Se on vähän tylyä.

Asenne pitää olla kapinallinen ja rock

Emma-patsaita Stam1na on saanut tähän mennessä viisi. Niistä kysyttäessä Hyyrysen katse kiertää lattialle, aivan kuin patsaita etsien.

– Ei ne lattialla ole, mies nauraa.

– Jonkinlaisissa kuljetuslaatikoissa ne yleensä täällä ovat. Mutta nyt ne on viety Lemin Vanhaan pappilaan pysyvään heavymetal-näyttelyyn.

Tänä vuonna bändi on ehdolla Emma-gaalassa neljässä kategoriassa: vuoden yhtye, vuoden albumi, vuoden metallialbumi ja yleisöäänestyksessä valittava vuoden artisti/yhtye.

– Olen huomannut, että gaalassa mitä lähempänä pöytä on lavaa, sitä varmemmin pysti tulee, hykertelee Hyyrynen.

Varhaiskeski-ikä pukkaa jo päälle Stam1nan bändin jäsenille. 40-vuotiskekkerit ovat vuorossa Hyyrysellä ensi vuonna. Ikä on tuonut musiikin tekemiseen itsevarmuutta.

– Aikoinaan me olisimme ajatelleet: "Tämä on liian löysää. Me ollaan metallibändi, ei me voida tehdä tällaista." Nyt on toisin.

Stam1na pohtii nyt tulevaisuuttaan ja suuntaa, minne bändi seuraavaksi tähyää. Tulevaisuus saa Hyyrysen silmiin tuikkeen.

– Kohta levyllä soi varmaan haitari ja iloisia lauluja tulee. Eiku tosissaan sitähän tässä nyt pohditaan, minne suuntaan lähdetään.

Keski-iän lähestystymisestä huolimatta, Stam1nalla on kapinahenkeä jäljellä. Tämän osoittaa edellisvuosien musiikkipalkintojen jaot Emma-gaalassa, jossa bändi on jättänyt kiitospuheen pitämättä tai paikalle on lähetetty Lemin kunnanjohtaja Jussi Stoor pokkaamaan pysti bändin puolesta.

– Rokkenrollissa täytyy olla pienen pieni kapina taustalla. Jotain muuta pitää tehdä kuin kumartaa niin, että kravatti heilahtaa.

Viime vuoden menestyneimmille yhtyeille ja artisteille jaettavat Emma-palkinnot jaetaan Helsingissä lauantaina 2.2.2019.

Lue seuraavaksi: Eniten ehdokkuuksia kahmi Vesta – Myös Haloo Helsinki!, Pyhimys ja Amorphis noteerattiin useampaan otteeseen

VR:n junaliikenteessä sunnuntai on ollut ongelmia täynnä. Ainakin kolmessa junassa on ollut rikkoontumisia, joiden seurauksena junat ovat myöhässä. Lisäksi lumisateinen sää on vaikeuttanut liikennettä.

Kemijärveltä Helsinkiin matkalla olleen IC 274 -junan veturi rikkoontui ja se jouduttiin vaihtamaan. Juna pääsee jatkamaan matkaa uuden veturin vetämänä, mutta se liikkuu kolme tuntia aikataulustaan jäljessä.

Pendolino 41 Helsingistä Vaasaan puolestaan joutui keskeyttämään matkanteon jarruongelmien vuoksi Tampere-Parkano välille. Koko juna siirretään Karhejärvelle, jossa matkustajat vaihtavat Helsingistä Ouluun matkalla olevan IC 29 -junan kyytiin. VR:n viestinnästä kerrotaan, että tämäkin juna myöhästyy noin kolme tuntia.

Kolmas tekninen vika oli aiemmin päivällä, kun Allegro-juna jäi Luumäelle.

VR:n viestinnän mukaan kyseessä on ollut haastava päivä, jollaisia sattuu muutama vuodessa. Yhtiön mukaan sunnuntai on ollut sellainen.

Matkustajat odottavat pitkään junissa

Sunnuntaisin junissa on paljon matkustajia, mutta VR:n viestinnästä ei osattu kertoa, kuinka suurta matkustajamäärää ongelma koskee.

Ouluun matkalla oleva juna IC 29 on odottanut matkustajia kyydissä olevan Ella Pekkalan mukaan jo noin pari tuntia. Junassa on jouduttu kuuluttamaan siinä matkustajina olleita varusmiehiä auttamaan konduktööriä.

– En tarkkaan tiedä, mihin varusmiesten apua tarvitaan, mutta onhan tässä aika paljon lunta junan ympärillä. Se rikkoontunut juna, josta matkustajat tuodaan tähän meidän junaan, on noin neljän kilometrin päässä. Sinne on viety toinen veturi, joka hinaa junan tähän meidän virereiselle raiteelle ja matkustajat siirtyvät sitten meidän junaan. Matka pääsee jatkumaan sen jälkeen, hän kertoi Ylelle.

Pekkalan mukaan kuulutuksia on ollut aika vähän. Hänestä matkustajat ovat ehkä jo vähän turhautuneita. Pekkala itse matkustaa lemmikkivaunussa koirien kanssa, joita on välillä täytynyt viedä ulkoilemaan ja pissalle.

Ongelmia odotettavissa vielä maanantainakin

Päivällä alkaneet ongelmat heijastuvat liikenteeseen vielä myöhäisillalla ja yöllä. Monet junat liikennöivät myöhässä, viivästymisaika aikatauluihin nähden on noin 40 minuutista jopa 2–3 tuntiin. Liikennetilanne löytyy täältä.

STT kertoo, että VR:n mukaan vain noin joka viides juna oli aikataulussaan hieman ennen kello 23:a. Lisäksi VR ilmoitti jo aikaisemmin, että osa pääkaupunkiseudun lähiliikenteen vuoroista jätetään maanantaina ajamatta hankalien sääolojen ja lumikertymien takia.

Kinostunut lumi vaikuttaa etenkin vaihteiden kääntymiseen ja radan sähköjärjestelmiin. Myös kaukojunien matkustajia kehotetaan maanantainakin varautumaan myöhästymisiin ja mahdollisiin perumisiin.

Lue myös:

Yle seurasi: Lumisade toi useita kolareita sunnuntaina – maanantaina etelään luvassa erittäin liukasta

Viime juhannuksena Janni Rikama kiidätettiin hätäsektioon Mikkelin keskussairaalassa. Vauvan sydänäänet olivat heikentyneet, kun synnytystä oli sairaalassa yritetty käynnistää useamman päivän ajan. Silti Heta-vauvan syntymästä ja synnytysosastosta on hyvät muistot.

– Se on semmoinen turvallinen paikka. Siellä on ammattitaitoinen, empaattinen henkilökunta ja äideistä pidetään tosi hyvä huoli. Perhehuoneet ovat myös hyvä asia, sillä siellä saa olla rauhassa perheen kesken, Rikama kertoo.

Heta saatettiin maailmaan yhdessä 732:sta Mikkelin keskussairaalan synnytyksestä viime vuonna. Synnytyksiä oli yli 90 vähemmän kuin edellisvuonna. Ensi vuonna Mikkelin synnytystoiminta on jälleen katkolla, ja edessä on uuden poikkeusluvan hakeminen.

Sairaalassa pitäisi olla yli tuhat synnytystä vuodessa, jotta toiminta voisi jatkua ilman poikkeuslupaa. Mikkelissä ja Kainuussa poikkeuslupaa on haettu jo kaksi kertaa vuoden 2015 jälkeen.

Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö asetti tuhannen synnytyksen alarajan ehtona synnytystoiminnalle. Sen myötä hyvästit on heitetty jo esimerkiksi Savonlinnan ja Porvoon synnytyksille.

Tuhatta synnytystä pidetään Suomessa rajana sille, että synnytysosaston henkilökunnalle tulee riittävän usein vastaan tilanteita, joissa synnytys ei suju ilman komplikaatioita.

Enää 23 synnytyssairaalaa jäljellä

Synnytyssairaaloiden määrä (THL) on vähentynyt huippuvuosista dramaattisesti. Suomessa toimii enää 23 synnytyssairaalaa, kun vuonna 1975 niitä oli 62. Viimeisimpänä lakkasi Oulaskankaan sairaalan synnytystoiminta vuoden 2019 alusta, sillä Valviran päätöksen mukaan siellä potilasturvallisuus vaarantui.

Syntyvyyden lasku heittää varjon entistä useamman synnytyssairaalan toiminnan päälle. Muuttotappioalueiden nuoret muuttavat opiskelemaan suurempiin kaupunkeihin ja jäävät kauas kotipaikkakunniltaan perustamaan perhettä.

Se taas merkitsee, että synnytykset keskittyvät tiettyihin sairaaloihin. Eniten synnytyksiä oli vuonna 2018 Helsingin yliopistollisen sairaalan Naistenklinikalla. Siellä hoidettiin lähes 6 000 synnytystä. Toisaalta myös pääkaupunkiseudulla on tapahtunut keskittymistä, kun Kätilöopiston sairaala lakkautettiin sisäilmaongelmien takia.

Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Tutkimusprofessori Mika Gissler, THL

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler visioi jo marraskuussa 2017 Vauva-lehden haastattelussa, että kaikki alle tuhannen synnytyksen synnytyssairaalat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lakkaavat viiden vuoden kuluessa. Kun synnytysmäärät ovat jo tuostakin ajankohdasta pienentyneet, ennuste on entistä vahvemmin tämä.

– Kukaan ei varmaan arvannut, että meidän synnytysluvut putoavat näin nopeasti. Syntyvyyden lasku on pudottanut yhä useampia sairaaloita alle tuhannen synnytyksen rajan alle, sanoo Gissler.

Erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa synnytykset ovat vähentyneet jo niin selvästi, että jos sama tahti jatkuu, edessä on suuria päätöksiä.

Uutena sairaalana Lapin keskussairaala joutuu tänä vuonna hakemaan poikkeuslupaa toiminnan jatkamiseen, sillä Rovaniemellä synnytettiin viime vuonna enää 860 kertaa.

Gissler muistuttaa, että alueelliset tilanteet pitää päivystysasetuksenkin mukaan huomioida.

– Joustoa varmasti on päivystysasetuksen hengen mukaisesti. Olisi hurjaa, jos esimerkiksi Ivalosta lähdettäisiin Ouluun synnyttämään, kun matkaa on 700 kilometriä.

Myös Etelä-Karjalassa on tiputtu niukin naukin alle tuhannen synnytyksen alarajan. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Lappeenrannassa ratkaisua tilanteeseen haetaan markkinoimalla synnytysosastoa venäläisille.

STM: Synnytykset maakuntien vastuulla tulevaisuudessa

Sosiaali- ja terveysministeriöstä toppuutellaan perheiden ja sairaalan henkilökunnan huolta siitä, mitä synnytysosastoille tapahtuu nykyisten poikkeuslupien umpeuduttua.

– Sairaalat tekevät uuden anomuksen, jos ja kun katsovat sen tarpeelliseksi. Tavoitteena on, että sote-uudistuksen jälkeen maakunnat tekisivät tässä asiassa päätöksiä, toteaa lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Sote- ja maakuntauudistusta odotellessa terveydenhuoltolaki (Finlex) ja sen asetukset ovat voimassa entiseen tapaan ja sairaaloilla on mahdollisuus hakea uusia poikkeuslupia. Tämä ei poikkeusluvalla toimivia sairaaloita lohduta, sillä tulevien maakuntien päätöksiä on vähintään yhtä vaikea ennakoida kuin ministeriön linjauksia.

– Se vaikuttaa kaikkeen toimintaan, työntekijöiden hyvinvointiin ja tulevaisuuden ajatuksiin, ja ehkä myös maakuntalaiset miettivät, onko meillä tätä palvelua jatkossa vai ei, naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Jaana Kröger Mikkelin keskussairaalasta.

Kröger muistuttaa, että Etelä-Savo on pieni maakunta, ja Itä-Suomen alueella toimii kaksi muutakin synnytyssairaalaa. Ei ole mitenkään varmaa, että nykytilanne säilyy, vaikka matkat synnytyssairaalan alueelta toiselle ovat pitkiä.

Kuopiossa yliopistollisessa sairaalassa synnytyksiä oli viime vuonna vähemmän kuin koskaan ennen. Kuopiossa keikutaan kuitenkin nykyisen alarajan kannalta katsottuna turvallisesti 2120 synnytyksessä. Joensuussa synnytettiin viime vuonna 1230 kertaa.

Etelä-Savon lisäksi myös Kainuussa ja Meri-Lapissa synnytysten määrä on jo aiemmin pudonnut niin paljon, että synnytystoiminnalle on pitänyt hakea poikkeuslupaa ministeriöltä.

Ministeriön vakuuttamiseksi on haettu eri keinoja osoittaa synnytystoiminnan laatu. Kemissä synnytykset siirtyivät Mehiläinen Länsi-Pohja -yhteisyrityksen hoidettavaksi. Mikkelin keskussairaalassa tehdään mittavaa laajennusta. Poikkeuslupaa on pitänyt hakea myös yli 100 miljoonan euron peruskorjaus- ja rakennushankkeeseen (Essote), joka tuo myös kaivatut uudet tilat synnytysosastolle.

Maarianhamina on Suomen synnytyskartalla se pienin piste, ja sen keskussairaalan toiminta ja palvelut ovat Ahvenanmaan maakuntapäivien käsissä. Ahvenanmaan keskussairaalassa Maarianhaminassa synnytettiin viime vuonna 270 kertaa, mikä on koko maan pienin määrä.

Matkasynnytyksiä suhteessa yhtä paljon pohjoisessa ja etelässä

Jos matka synnytyssairaalaan on pitkä, perheet varautuvat yleensä menemällä paikkakunnalle tuttavien luo tai potilashotelliin ennen laskettua aikaa.

Matkasynnytysten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla, mutta niiden osuus synnytyksistä on sama pohjoisessa ja eteläisessä Suomessa (Maaseudun tulevaisuus). Eri puolilla Suomea onkin kokeiltu kätilön ottamista mukaan ambulanssiin.

Ensisynnyttäjän saattaa olla vaikeampi arvioida etukäteen, milloin synnytys saattaa käynnistyä. Toisaalta toisen lapsen kohdalla asiat voivatkin edetä yllättävän nopeasti. Osa äideistä taas tarvitsee synnytysosaston apua jo ennen synnytystä.

Tutkimusprofessori Mika Gissler THL:stä sanoo, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla huomattiin, että synnytysvalmennuksen vähentäminen toi epävarmuutta synnyttäjille siitä, miten ja milloin synnyttämään tullaan.

– Videoiden katselusta on siirrytty takaisin ihan oikeassa elämässä tapahtuviin synnytysvalmennuksiin, jolloin perhe saa paremmin tietoa.

Gissler kertoo, että kaikissa Pohjoismaissa syntyvyys laskee. Gissler sanoo, että Ruotsista on jo kantautunut tietoa, että myös pitkä matka synnytyssairaalaan vaikuttaa perheiden lapsihaaveisiin.

– Mietitään kaksi kertaa, tehdäänkö uutta lasta, jos lähisairaala on lopettanut. Yleensä kyllä lastenhankintapäätökset tehdään muilla perusteilla, että ei se ehkä suureen linjaan vaikuta.

Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin. Janni Rikama, Mikkeli

Jos mikkeliläisen Janni Rikaman olisi pitänyt lähteä synnyttämään kauemmas, olisi se kuopuksen synnytyksen kohdalla tarkoittanut pitkää erossa olemista perheestä. Rikama oli sairaalassa noin viikon ennen kuin Heta syntyi.

– Mieheni ei olisi voinut matkustaa joka päivä esikoisen kanssa pitkää matkaa minua katsomaan. Minulla olisi varmaan tullut kamala ikävä perhettäni, mikä olisi vaikuttanut jaksamiseen ja mielialaankin, sanoo Rikama.

Rikama on huolissaan siitä, että toiminnan jatkuvuudesta ei ole takeita.

– Jos Mikkelissä synnytykset lakkaisivat, siinä tulisi paljon turhia riskejä. Ei ole mitään järkeä siinä, että välimatkat pitenevät entisestään. Nytkin on jo sellaisia paikkakuntia, josta joutuu hirveän pitkän matkan menemään lähimpään sairaalaan.

Korjattu 4.2.2019 kello 7.02: Korjattu sitaattiin paikkakunnaksi Oulu. Aiemmin jutussa luki Rovaniemi.

Korjattu 4.2.2019 kello 13:50: Korjattu Lappeenrannan synnytysten määrä viime vuonna. Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa synnytyksiä oli viime vuonna enää 861. Jutussa oli väärä luku.

Lue myös:

Syntyneiden lapsien määrä jatkaa vähenemistään Suomessa: Yhä harvemmassa perheessä on tulevaisuudessa kaksi lasta

Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne

Mäkihyppysuuruus Matti Nykänen on kuollut.

Ylen tietojen mukaan Nykänen kuoli yllättäen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Nykänen oli kuollessaan 55-vuotias.

Nykänen on nelinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen olympiamitalisti. Hän voitti vuoden 1988 Calgaryn kisoissa kolme kultamitalia, joista yksi joukkuekultaa.

Hän on voittanut myös kuusi mäkihypyn maailmanmestaruutta. Nykänen on voittanut mäkihypyn maailmancupin neljästi.

Nykänen on harvoja suomalaisia urheilijoita, joka on menestynyt myös musiikkimaailmassa. Hänen ensimmäinen levynsä Yllätysten yö myi vuonna 1992 kultalevyn eli 25 000 levyn verran.

Nykäsen kuolemasta uutisoi ensin Seiska-lehti.

Matti Nykänen muutti kevättalvella 2013 asumaan Lappeenrannan Joutsenoon, jossa hän asui vaimonsa Pian kanssa.

Lue ja katso:

Henkilökuva: Matti Nykänen Urheilu-Suomi

Yle Elävä arkisto: Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

Elävä arkisto: Viihdettä V-tyylillä

Täältä löydät Matti Nykäsen uroteot Oslosta Calgaryyn – palaa mäkilegendan unohtumattoman uran vaiheisiin Ylen arkistojen aarteiden avulla

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu keräsi muistoja hetki hetkeltä

Suomalaiset surevat mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemaa: "Hyvin sanaton olen"

Nykänen oli Tommi Nikuselle lapsuuden sankari ja henkilökohtainen innoittaja – "Matti oli kauhean sydämellinen ihminen"

Matti Nykänen oli yksi syy siihen, että Janne Ahonen aloitti mäkihyppyuransa – ”Hän oli eniten ihailtu tähti niin minun pienessä mielessäni kuin mäkihyppymaailmassa”

Urheiluasiantuntijat muistelivat Matti Nykästä: "Puhutaan sankaruudesta ja sankareista"

Nämä Matti Nykäsen lentävät lauseet tullaan muistamaan: "Elämä on ihmisen parasta aikaa"

Matti Nykäsen kuolinuutinen herättää huomiota maailmalla – Norjalaishyppääjä Hroar Stjernen: "Hän oli kuin antilooppi"

Matti Nykänen nauttii Joutsenon rauhasta: "Tuntuu luontevalta laittaa omaa kotia kuntoon"

Lappeenrannan uuden sairaalarakennuksen eli niin sanotun K-sairaalan rakentamissopimuksen purkamisesta on tulossa iso riita. Osapuolina ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Eksote ja rakennusyhtiö HL-rakentajat. Molemmat ovat esittäneet toisilleen isot korvausvaatimukset.

Nyt jo konkurssiin mennyt HL-rakentajat vaatii Eksotelta 11 miljoonaa euroa K-sairaalan urakan viivästymisestä, lisä- ja muutostöistä sekä urakkasopimuksen purkamisesta.

Eksote puolestaan vaatii HL-rakentajilta reilua 6 miljoonaa euroa.

Korvaussummista kertoi ensin sanomalehti Etelä-Saimaa.

Monien mutkien rakennusprojekti

K-sairaalan rakentamisessa oli alusta alkaen lukuisia vaikeuksia.

Uutta sairaalarakennusta alettiin tehdä noin kahden kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta sijaitsevan Etelä-Karjalan keskussairaalan viereen. Keskussairaala on rakennettu 1950-luvulla, joten sairaala oli käymässä ahtaaksi ja tiloiltaan vanhanaikaiseksi. Uuteen K-sairaalaan tulisivat yleis- ja erikoislääketieteen päivystys sekä vuodeosastoja, jossa olisivat sairaansijat noin 200 potilaalle.

Sairaalan piti valmistua vuoden 2017 syksyllä. Eksoten oli saanut rakentajalta tiedot, että uusi sairaala olisi valmis vasta maaliskuussa 2018.

Valmista ei kuitenkaan näyttänyt tulevan, joten itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2017 Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote päätti käyttää Suomen oloissa erittäin harvinaista toiminpidettä. Se otti haltuunsa sairaalatyömaan, koska sen mielestä työmaan pääurakoitsija ei olisi kyennyt saattaamaan urakkaa loppuun.

Eksote teki rakennustyömaan haltuunoton jälkeen omissa nimissään uudet urakkasopimukset aliurakoitsijoiden kanssa.

Huhtikuussa 2018, kun sairaalan rakentaminen oli saatu loppusuoralle, sairaalassa sattui vesivahinko. Satoja litroja vettä valui lattioille ja rakennuksen rakenteisiin. Kesäkuun alkupuolelle suunniteltu käyttöönotto viivästyi jälleen.

Lopulta sairaala voitiin kesällä ottaa käyttöön. Oman haasteensa siihen toivat kesän helle ja kesälomat. Syksyn mittaan sairaalassa alettiin huomata vikoja, joita on korjattu vähitellen.

HL-rakentajat ja Etelä-Karjalan sosiaali- jaterveyspiiri Eksote ovat pyrkineet korvausasiassa sopuun. Maaliskuussa ratkeaa, päätyvätkö osapuolet käräjille. Asian käsittelyä on hidastanut se, että HL-rakentajat teki K-sairaalan urakkasopimuksen purun yhteydessä konkurssin.

Lue seuraavaksi: Vartijat keskeyttivät rakennustyöt Lappeenrannan uudessa jättisairaalassa: edes satojentuhansien eurojen arvoisia työkoneita ei saanut ottaa mukaan

Kevättalvella 2013 Lappeenrannan Joutsenosta alkoi kuulua erikoista supinaa. Koko kansan tuntema mäkihyppylegenda Matti Nykäsen huhuttiin muuttaneen yhteen omakotitaloon.

Pian huhut osoittautuivat todeksi. Nykänen näkyi ostoksilla lähikaupassa tai isossa automarketissa. Siellä hän liikkui kuin kuka tahansa ostoskärryään täyttävä lappeenrantalainen.

Lappeenrantaan Nykäsen toi rakkaus Pia Talonpoikaan, jonka kanssa hän avioitui heinäkuussa 2014. Vihkiminen tapahtui uljaan valkoisessa, vuonna 1921 valmistuneessa Joutsenon kirkossa.

– Silloin minä Matin tapasin, kun hän meni sen Pian kanssa naimisiin. Ja tässä kaupalla olemme haastelleet kaikenlaisia. Matti oli mukava keskustelukaveri, kertoo joutsenolainen Jorma Luukka muutama tunti kuolinuutisen jälkeen.

Joutsenolainen kuuluisuus

Vaikka Matti Nykänen oli henkilöitynyt jyväskyläläiseksi, ottivat joutsenolaiset ja lappeenrantalaiset hänet nopeasti omakseen. Meidän Matti -sanat kuuluivat usein lappeenrantalaisten keskusteluissa.

– Joutsenolaiset pitivät hänestä, kun oli sellainen iloluonteinen ja pystyi ihmisten kanssa keskustelemaan, kertoo Jorma Luukka.

Tämä on sellainen leppoisa, kiva kylä Matti Nykänen

Matti Nykäsen tutut kasvonpiirteet paljastivat suuruuden liikkumisen. Yllättäen kaupassa saattoi kuulla tutun äänen, kun Matti Nykänen keskusteli vaimonsa kanssa.

Vasta muutama päivä sitten Matti Nykäsen tapasi myös joutsenolainen Päivi Miettinen.

– Me oltiin hirveen ylpeitä, kun hän tänne Joutsenoon muutti. Minusta tuntui, että hän viihtyi täällä. Matti sanoi aina päivää tai terve, vaikka ei tuntenutkaan, kertoo Miettinen.

Joutsenossa Matti Nykäsen ei tarvinnut piiloutua tai hakea suojaa. Hän sai olla omissa oloissaan ja viettää aikaa perheensä kanssa.

– Muutaman kerran hänet tässä kaupalla tapasin. Asiallinen mies, toteaa joutsenolaisen kaupan edustalla Pentti Klemettinen.

Klemettinen huomaa, että Matti Nykänen ei pitkään aikaan ole ollut lehtien otsikoissa.

– Varsin nuori mies vielä. Elämää olisi pitänyt vielä olla, pohtii Klemettinen.

Omakotitaloasujan arkea

Matti Nykänen asui Joutsenon Ahvenlammella rauhallisella omakotitaloalueella. Vielä reilut 10 vuotta sitten Joutseno oli itsenäinen kaupunki, kunnes se vuoden 2009 alusta liittyi Lappeenrantaan. Joutsenon keskustaan Matti Nykäsen kodista oli matkaa reilut kolme kilometriä ja Lappeenrannan keskustaan parisenkymmentä kilometriä.

Ylen haastattelussa keväällä 2015 Matti Nykänen kertoi todella viihtyvänsä Joutsenossa.

– Tämä on sellainen leppoisa, kiva kylä, kertoi Nykänen tuolloin.

Jyväskylään verrattuna Joutseno on todella pieni. Ravintoloita on vähän ja iltaelämä rauhallista. Päivälläkään ei ruuhkaa keskustassa ole.

– Minä kaipaan rauhallisuutta, ja minun mielenikin on rauhoittunut, kun tänne muutin. Kyllä minä koen olevani ihan joutsenolainen, sanoi Matti Nykänen vuonna 2015.

Naapurusto näki Matti Nykäsen usein leikkaavan omakotitalon nurmikkoa tai pesevän autoaan. Talvella Matti Nykänen teki ahkerasti lumitöitä, pihasaunan piipusta nousi savu vähän väliä.

– Kyllähän omakotitalossa aina joku nurkka on rempsallaan. Varsinkin kun tällaiseen vanhempaan taloon muuttaa. Mutta tuntuu luontevalta tehdä omaa kotia ja laittaa kuntoon, kertoi Matti Nykänen Ylen haastattelussa.

Silloin kun Matti Nykänen ei ollut työmatkoillaan, oli hän usein kävelemässä perheen koiran kanssa. Juoksulenkkejä ne eivät olleet, pikemminkin rauhallista ulkoilua.

Mukavia ihmisiä

Julkisuuden henkilönä Matti Nykänen oli tottunut siihen, että katseet kääntyvät, kun ihmiset hänet huomaavat. Joutsenon kaupoissa moni uskaltautui juttusillekin.

– Täytyy sanoa, että ihan mukavasti tulevat ihmiset juttelemaan. Ei ole mitään väkinäisyyttä. Täällä on mukavia ihmisiä. Se on semmoista keskustelua ja kuulumisia kysellään. Minä olen ollut jo monta kymmentä vuotta suurennuslasin alla, joten ei se nyt silleen, naurahti Nykänen Ylen haastattelussa.

Joutsenolaisen kaupan pihalla Jari Savolainen jää kaipaamaan miestä, jolla aina oli aikaa tarinoida. Matti Nykäsen kanssa hän pystyi keskustelemaan kaikista tavallisista asioista. Oikeastaan kaikesta muusta he juttelivat, paitsi ei mäkihypystä.

– Mukava mies, erittäin mukava. Matti kätteli aina, kun tavattiin, kertoo Savolainen.

Savolaisen mukaan joutsenolaiset ottivat Matti Nykäsen heti omakseen, kun tämä kuusi vuotta sitten kylälle muutti. Maanantaiaamuna hän oli kotona katsomassa uutisia, kun suru-uutinen Nykäsen kuolemasta hänet saavutti.

– Kyynel vierähti poskelle.

Lue myös:

Miksi Matti Nykänen nousi Suomen suurimpien urheilulegendojen joukkoon? Läheltä seuranneet toimittajat korostavat kykyä, jota suuri yleisö ei aina ymmärtänyt

Selluteollisuudella on mennyt Suomessa jo kymmenen vuotta todella hyvin. Sekä sellun hinta, tuotantomäärä että vienti ovat kasvaneet tasaisesti.

Muutos aikaisempaan kymmenvuotiskauteen näyttää selvältä. Vuosina 1999–2008 sellumarkkina sahasi ylös ja alas. Tänä aikana selluntuotannossa oli Suomessa kolme selkeää nousu- ja laskukautta.

Syvin lasku oli vuonna 2009, jolloin maailmanlaajuinen lama vei myös Suomen selluntuotannon pohjamutiin. Viime vuonna selluntuotannossa noustiin Suomessa nähtävästi jo vuoden 2006 tuotantoennätyksen eli 8 miljoonan tonnin tasolle. Tähän viittaa ainakin viime vuoden kolmen neljänneksen tuotantomäärä 6 miljoonaa tonnia ja kasvuluku 6,2 prosenttia.

Vuonna 2017 Suomessa tuotettiin 7,7 miljoonaa tonnia sellua.

Pois paperista

Selluteollisuuden tasaisemman kasvun taustalla on se, että sellua menee nykyään entistä paljon vähemmän paperiteollisuuteen, joka on perinteisesti ollut erittäin suhdanneherkkä toimiala.

– Nykyään sellua käytetään yhä enemmän kuluttajapakkauksissa, teollisissa pakkauksissa ja myös uusissa tuotteissa biotaloudessa, jotka eivät ole niin herkkiä talouden isoille heilahteluille, Stora Enson talousjohtaja Seppo Parvi kertoo.

Stora Ensolla siirtymä pois paperiteollisuudesta on ollut voimakasta.

– Vuonna 2006 Stora Enson liikevaihdosta vielä 70 prosenttia tuli paperiliiketoiminnasta. Nykyään tuo luku on enää 30 prosenttia, talousjohtaja Seppo Parvi kertoo.

Viimeksi viime perjantaina Stora Enso ilmoitti jälleen yhden paperikoneensa sulkemisesta. Kone ajetaan alas Imatralla.

Megatrendit tukevat kysyntää

Sellusta tehdään nykyään yhä enemmän pehmopapereita, kartonkia ja pakkausmateriaaleja, joiden tuotantoa tukevat useat megatrendit maailmalla.

– Tällaisia megatrendejä ovat esimerkiksi väestönkasvu ja keskiluokan vaurastuminen Aasiassa sekä nettikaupan kasvu, joka lisää pakkausmateriaalien kysyntää, metsäteollisuus ry:n pääekonomisti Maarit Lindström kertoo.

Myös muovipakkausten korvaaminen kuitupakkauksilla lisää sellun kysyntää.

– Nämä asiat mahdollistavat sen, että sellupohjaisten tuotteiden markkinat kasvavat tulevaisuudessa, Lindström sanoo.

Metsäteollisuus ry:n mukaan konsulttiyhtiö Pöyry arvioi sellupohjaisten tekstiili- ja hygieniatuotteiden sekä kuitupakkausten markkinan kasvavan maailmalla 96 miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä.

Vakaammin matalasuhdanteeseen

Metsäteollisuus ry:n pääekonomisti Maarit Lindström korostaa, että selluteollisuuden suhdannevaihtelut säilyvät myös tulevaisuudessa.

Selluteollisuuden nousut ja laskut saattavat tulevaisuudessa kuitenkin olla loivempia kuin silloin, kun sellua käytettiin vielä pääasiassa paperiteollisuuden raaka-aineena.

Asiasta saadaan selvyys vasta seuraavassa laskusuhdanteessa..

– Metsäyhtiöiden pitää mennä uusilla liiketoimintamalleillaan selkeän laskusuhdanteen läpi ennen kuin voidaan sanoa onko toimiala vähemmän suhdanneherkkä kuin ennen, Inderes-osaketutkimusyhtiön analyytikko Antti Viljakainen sanoo.

Hänen mukaansa sijoittajat näkevät ainakin vielä sellu- ja metsäteollisuuden entiseen tapaan varsin suhdanneherkkänä alana.

– Kun katsoo kuinka paljon osakekurssit ovat tulleet tuolta kesän huipulta alas, niin kyllä sijoittajat luokittelevat edelleen metsäteollisuuden sykliseksi toimialaksi, Antti Viljakainen sanoo.

Haminassa Maasotakoulun jääkärikomppanian alokkaat ovat asettuneet lounaalle metsän keskelle. Tällä kertaa vieressä ei laula soppatykki, eikä lämmintä ruokaa ole metsään varuskuntakeittiöstä tuotu.

Sen sijaan jokainen varusmies kaivaa repustaan lounaspussin, jonka he ovat aamulla saaneet mukaansa.

Muonapakkaus 2: täysjyväruisleipää 50 gr, kinkkupasteijaa 50 gr, minttusuklaaproteiinipatukka 61 gr, suolapähkinöitä 50 gr, soft drink (cola) 45 gr, soft drink (sitrus) 45 gr. Pussin paino 300 grammaa. Energiaa 1 125 kilokaloria.

Puolustusvoimat kokeilee viidessä eri varuskunnassa uudenlaista lounasmallia. Kolmena päivänä viikossa perinteinen lämmin maastolounas korvataan lounaspussista löytyvillä aineksilla. Niitä ei lämmitetä tai mitenkään valmisteta, vaan ruoat syödään sellaisenaan.

Kokeilu kestää kaikkiaan neljä viikkoa. Viimeinen pussimuona-ateria on nautittu tänään torstaina.

– Tarkoitus on selvittää, pystytäänkö tällaisella maastolounaalla tehostamaan koulutuksen ajankäyttöä, onko sillä vaikutuksia koulutustavoitteiden saavuttamiseen ja sotilaan toimintakykyyn koulutuspäivän aikana, kertoo Haminassa reserviupseerikoulu RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

Toiveessa oikeaa ruokaa

Lappeenrantalainen alokas Totti Jämsen astui palvelukseen tammikuussa Maasotakoulussa Haminassa. Hän on päässyt kokeilemaan jo kaikkia eri sisältöisiä pusseja. Hänellä on niistä selvä mielipide.

– Syömisen määrä ei ole välttämättä ole niin reilu, että nälkä lähtisi, mutta luulisin, että kalorimäärät pitävät miehen liikkeessä, kertoo Jämsen.

Lämmintä ruokaa Jämsen ei vielä ole metsässä saanut kertaakaan. On siis hieman hankala verrata, onko lämmin vai kylmä ruoka parempaa.

– Jaksaisi varmasti paremmin, jos saisi oikeata ruokaa, oli se sitten kiinteätä ruokaa tai keittoa.

Jämsenin neljän viikon kokemuksella koko lounaspussi kannattaa syödä tyhjäksi, koska muuten ei metsässä pärjää. Yleensä hän syö kaiken. Jos yli jää esimerkiksi välipalapatukka, hän nauttii sen myöhemmin iltapäivällä.

Toisinaan osa pussista jää syömättä ajanpuutteen vuoksi.

– Eilen tuli niin kiire, että jäi puoli pussia syömättä, kertoo Totti Jämsen.

1 000 kilokaloria pussissa

Kaikkiaan lounaspusseista pääsee nauttimaan yli 2 000 varusmiestä. Pääesikunnan koulutusosastolta everstiluutnantti Markku Lämsä kertoo, että lounaspussin nauttiminen mahdollistaa lounastauon pitämisen silloin, kun se koulutuksen kannalta on järkevintä.

Pussien sisällöstä vastaa Leijona Catering oy. Viestintäpäällikkö Jonna Myllykankaan mukaan lounaspussin sisältö on suunniteltu niin, että sen energia- ja kalorimäärä vastaa varuskuntaravintolassa valmistettuja maastoaterioita ja varuskuntaravintolassa tarjoiltavaa ateriaa. Yhden pussi energiasisältö on noin 1 000 kcal/pussi.

– Pussien sisältö koottiin erilaisista leipätuotteista, liha- kala- tai kasvislevitteistä, proteiinipatukoista, urheilujuomista, suklaasta ja pähkinöistä, kertoo Myllykangas.

Vanhastaan lämmin ruoka on tuotu maastoon varusmiehille lämpöastioissa. Silloin koulutettavien joukko pitää saada tiettyyn paikkaan metsässä juuri sovittuun aikaan. Varusmiehet ovat ehkä joutuneet harjoituspaikalta kulkemaan maastoruokailuun pitkän matkan ja kenties odottamaan ruoka-ajoneuvon saapumista. Senkin ajan voisi Markku Lämsän mukaan käyttää taisteluharjoituksiin.

Ruoan jakaminenkaan ei aina suju toivotulla tavalla.

– Varsinkin talvisaikaan on vielä käynyt niin, että ensimmäiset ruokailijat saavat lämpimän aterian, mutta viimeiset ovat joutuneet syömään jo kylmettynyttä keittoa, sanoo everstiluutnantti Markku Lämsä.

Pasteija naurattaa

Haminan alokkaat eivät selvästikään suhtaudu lounaspusseihin kovin vakavasti vaan syövät mitä tarjolla on. Yhdellä lounastauolla he äänestivät tuubipasteijoista. Tonnikalapasteijasta piti vain kolme alokasta kymmenestä.

Jämsen itse pitää kinkkupasteijasta enemmän kuin tonnikalapasteijasta. Tonnikala- ja kinkkupasteijan lisäksi makuna voi olla myös kasvispasteija.

– Nämä pasteijat ovat kyllä sellaisia, että kun nälkä on, niin kyllä ne menee, naurahtaa Totti Jämsen.

Vieressä alokas Aki Eskola vetää pasteijaa näkkileivän päälle.

– Ihan hyvää.

Pussissa olevat välipalapatukka ja pähkinät saavat varusmiehiltä hyvät arvosanat, ja he pitävät niitä tervetulleina. Urheilujuomajauhe pitää sekoittaa varusmiesten mukanaan tuomissa pulloissa olevaan veteen, jolloin juoman voi nauttia myös harjoituksen aikana.

Lähistöllä lounaalla on myös RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

– Kyllä minä olen tuon alokas Jämsenin kanssa samaa mieltä, että kinkkupasteija on parempaa kuin tonnikalapasteija, sanoo Rauhala.

Rauhala muistuttaa, että tarkoitus on nauttia kaikki pussissa oleva ruoka harjoituksen aikana. Jos esimerkiksi pähkinät eivät heti maistu, ne voi laittaa taskuun ja popsia vaikka tunnin kuluttua.

– Silloin suunniteltu kokonaisenergiamäärä tulee syödyksi. Kyllä se maukas päivällinen sitten illalla odottaa varuskuntaravintolassa.

Lounaspussien avulla ruokailu sujuu selvästi ripeämmin kuin siten, että se jaettaisiin jokaiselle varusmiehelle erikseen paikalle tuoduista lämpöastioista.

– Tarkoitus on, että varusmiespalveluksessa käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä tehokkaasti, sanoo RUK:n komentaja eversti Jouko Rauhala.

Nyt kerätään kokemuksia

Alokas Totti Jämsen kertoo pohtineensa, onko pussimuona kalliimpaa kuin paikan päälle metsään lämpöastioissa tuotu ruoka.

– Jos tämä on taloudellisesti parempi ratkaisu, niin kyllä minä näen, että tämä voisi toimia jatkossakin Puolustusvoimien käytössä, kertoo Jämsen.

Pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Markku Lämsä kertoo, että hinta on laskettu.

– Niissä ei ole oikeastaan minkäänlaista hinta-eroa. Varsinkin, kun lasketaan maastoajoneuvojen polttoainekulu mukaan.

Lounaspussikokeilu alkoi 15.1.2019 ja loppuu tänään torstaina. Neljän viikon aterioista palautetta antavat sekä varusmiehet että kantahenkilökunta.Saatujen kokemusten pohjalta Puolustusvoimat miettii, kannattaako lounaspusseja jatkossa käyttää tai pitäisikö niiden koostumusta muuttaa.

– Pohdimme myös, voisiko lounaspussi olla vaihtoehto lounaalle esimerkiksi vartiointitehtävässä, jonne lounaan tuominen on hankalaa. Tässä on monta eri vaihtoehtoa, johon tätä voitaisiin hyödyntää.

Lämsä kertoo, että Puolustusvoimat on muuttamassa varusmiesten koulutusohjelmaa. Lounaspussi on isossa kokonaisuudessa vain yksi pieni osa. Uudistuneessa koulutusohjelmassa viikko on jaettu niin, että tiistai, keskiviikkoa ja torstai ovat viikon tärkeimmät ja keskeisimmät koulutuspäivät.

– Maanantai on pitkälti valmistautumista ja huoltoa. Perjantai on palautetta, analysointia, arviointia, liikuntaa ja muuta kevyempää palvelusta, kertoo Pääesikunnan koulutusosaston everstiluutnantti Markku Lämsä.

Kokeilussa mukana kuusi erilaista lounaspussia. Yksi niistä on tarkoitettu varusmiehille, joilla on jonkinlainen ruoka-aineallergia.

Lue seuraavaksi: Tällainen on varusmiehen uusin vakiovaruste – inttirolex komeilee nyt lähes jokaisen varusmiehen ranteessa

Metallialan osaajien määrä on pudonnut Suomessa huolestuttavan pieneksi.

Suuret ikäluokat ovat eläköityneet eikä uudet teknologiat hallitsevia osaajia ole koulutettu tarpeeksi. Alan vetovoima ei ole myöskään paras mahdollinen.

Lappeenrantalaisen Jotex Works Oy:n toimitusjohtaja Outi Pikkusilta kertoo, että vanha mielikuva naama mustana hallissa työskentelevistä ihmisistä on virheellinen.

– Metalliala on arvostettu ala, jossa koneistuksessa on mahdollista keskittyä ohjelmointiin. Työt tehdään nykyaikaisissa tuotantolaitoksissa. Alalla on töitä, mutta tekijöiden löytyminen on vähintäänkin haastavaa, sanoo Pikkusilta.

Alan yritykset kouluttavatkin osaajia tällä hetkellä itse.

– Mekin olemme ely-keskuksen tuella hakeneet ohjelmointiin täsmäkoulutusta, kun osaajia ei alueella valitettavasti ole, sanoo Pikkusilta.

Metallialan osaajista 60 prosenttia on korkeakoulutettuja ja 40 prosenttia ammatillisen koulutuksen saaneita.

– Ei siis ole yhdentekevää, miten metallialan osaajia koulutetaan ja minkälaista arvostusta alan ammattilaiset saavat, Pikkusilta toteaa.

Apua työvoima- ja täydennyskoulutuksesta

Etelä-Karjalassa olisi tarjolla kymmeniä työpaikkoja, mutta oikeanlaisia osaajia ei löydy.

Tilanne on niin hankala, että Kaakkois-Suomen ely-keskus rahoittaa metallialan työvoimakoulutusta merkittävällä rahasummalla. Ely-keskus järjestää Etelä-Karjalassa työvoimakoulutuksena erilaista metallialan jatko- ja täydennyskoulusta 400 000 eurolla.

Koulutusasiantuntija Jaana Komi Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta kertoo, että jatko- ja täydennyskoulutusten sisällöt ovat työnantajalähtöisesti suunniteltuja. Koulutuksia on monenlaisia, ja etusijalla niihin ovat metallialan työttömät työnhakijat.

– Metallialan työnhakijoille on tammikuussa alettu järjestää osaamis- ja ammattitaitokartoituksia, joista opiskelijat ohjataan heidän koulutustarpeidensa mukaisiin koulutuksiin. TE-toimisto ohjaa asiakkaat koulutuksiin ja osallistuu aktiivisesti koulutusten suunnitteluun, Komi kertoo.

Kansainvälisesti kovatasoinen ala

Suomalainen metalliteollisuus ja konepajateknologia ovat huipputasoa. Laatuvaatimukset ovat tiukat ja valmistusprosessit on hiottu niin, että Suomi pystyy vastaamaan alan kansainväliseen kilpailuun.

– Suomen valtteina ovat korkean laadun lisäksi joustavuus sekä kyky löytää asiakkaiden kanssa ratkaisuja ongelmiin, kuvailee Jotex Works Oy:n toimitusjohtaja Outi Pikkusilta.

Etelä-Karjalaan perustetaan metallialan verkosto, jonka osaamista voitaisiin hyödyntää Suomessa laajemminkin.

Etelä-Karjalassa alkamassa on myös rekrytointikampanja, jossa ovat metallialan alan yritysten lisäksi mukana esimerkiksi alan oppilaitokset ja Lappeenrannan kaupunki.

Lappeenrannan kaupungilla on kokemusta vastaavanlaisista rekrytointikampanjoista, kun Etelä-Karjalaan haettiin muun muassa ICT-alan osaajia.

Kotihoidon asiakas Jouko Kattelus mittaa itseeltään verensokeriarvonsa. Mittaus ei onnistu ensiyrittämällä, mutta lähihoitaja Lasse Holm neuvoo miestä rauhallisesti videoyhteyden kautta.

Videoyhteyden kautta tehtävä etäkotihoito on lisääntynyt. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote tekee päivittäin noin 320 kotihoitokäyntiä videoyhteyden kautta.

– Kun menemme paikan päälle, siellä on aamupalaa, pedin petausta, roskien viemistä ja kymmentä muuta asiaa. Etäyhteydessä sinulla on pelkästään se asiakas. Ei ole mitään tekosyytä olla huomioimatta asiakasta. Asiakas on se päätähti, kuvailee lähihoitaja Lasse Holm etähoidon hyviä puolia.

Etäpalvelu on Eksoten yksi keino helpottaa kotihoitajien isoa työmäärää, josta se sai sapiskaa viime kesänä. Tuolloin Eksoten kotihoidossa nousi esiin ongelmia: hoitajilla jatkuva kiire, lääkkeitä annetaan asiakkaalle liian aikaisin tai myöhään ja hoitajat eivät ehdi pitämään taukojaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer teki kesällä 2018 kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valvontapyynnön aluehallintoviranomaiselle eli aville Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri kotihoidon tilasta.

Vartin aikaisemmin töihin

Ongelmat ovat Eksoten mukaan helpottaneet.

– Toivottavasti ollaan saatu muutosta parempaan. Aika monellakin tavalla ollaan puututtu meidän ongelmakohtiin eli kuormittavuuteen ja palvelujen oikea-aikaisuuteen, sanoo kotihoidon vs. palvelupäällikkö Helena Heikkilä Eksotesta.

Heikkilän mukaan kotihoitoa on yritetty parantaa lisäämällä etäkäyntejä, aamun työvuorojen aikaistamisella ja ostopalveluita lisäämällä.

Vuoden 2018 lopussa Eksote alkoi ostaa kotihoitopalveluita yksityisiltä yrityksiltä. Ostojen tarkoitus on vähentää kotihoitajien kiirettä ja saada lisää väkeä töihin.

Päivän kiireisimmät tunnit kotihoidossa ovat aamuisin. Työtaakan helpottamiseksi aamuvuoroja on aikaistettu vartilla, mikä on mahdollistanut 85 hoitokäyntiä lisää.

– Työvuoron aikaistuminen auttaa palvelun oikeanaikaistamiseen eli siihen, ettei asiakkaan tarvitsisi odottaa aamupalaa liian pitkään, kertoo kotihoidon vs. palvelupäällikkö Helena Heikkilä Eksotesta.

Ammattiliitto Super on kuullut työntekijöiltä, että vartin aikaistus työaikaan on helpottanut kiirettä.

– Aamukiire helpottaa, kun työvuorot aloitetaan 15 minuuttia aikaisemmin, kertoo SuPerin pääluottamusmies Katja Laitinen.

Vaikka Eksoten on uudistuksia tehnyt, ei ammattiliitto SuPer ole tyytyväinen.

Työtä edelleen liian paljon

Eksoten kotihoidon vs. palvelupäällikkö Helena Heikkilä laskee, että hoitaja käy 7,5 tunnin työvuoronsa aikana keskimäärin 13 asiakkaan luona. Keskimääräinen viipymä yhden asiakkaan luona on 18 minuuttia.

Mutta on myös päiviä, jolloin hoitaja käy 25 asiakkaan luona. SuPerin pääluottamusmies Katja Laitinen on kuullut kotihoidon työntekijöiltä, että Eksote ei huomioi työvuoroissa siirtymäaikoja asiakkaalta toiselle. Ammattiliitto onkin huolissaan tästä niin sanotun välittömän työajan määrästä.

– Tilanne ei ole valitettavasti muuttunut eli välittömät työajat on todella korkeita. Välittömässä työajassa ei huomioida siirtymäaikoja asiakkaalta toisen asiakkaan luo ollenkaan, pääluottamusmies Katja Laitinen sanoo.

– Me pyrimme, että välittömän työajan osuus on noin 60 prosenttia työajasta, mutta yksittäisissä työvuoroissa tämä ei välttämättä aina toteudu, sanoo Eksoten kotihoidon vs. palvelupäällikkö Helena Heikkilä.

– Välittömät työajat ovat neljästä ja puolesta tunnista jopa seitsemään tuntiin. Ne on liian paljon, jatkaa Laitinen.

Eksoten kotihoidon vs. palvelupäällikkö Helena Heikkilän mukaan vuoden alun sairaslomasuma on myös rokottanut kotihoitoa.

– Nyt eletään talven tautisinta aikaa ja meidänkin henkilöstö sairastaa. Äkillisiin poissaoloihin ei ole aina saatu sijaisia, ja sellaisina päivinä voi välitön työaika voi nousta yli kuuteen tuntiin.

600 töissä kotihoidossa – Ammattiliitto: "Tällä määrällä ei pärjätä"

Ammattiliitto SuPerin pääluottamusmiehen mukaan paras keino helpottaa kotihoidon arkea, olisi palkata lisää työntekijöitä.

Eksoten kotihoidon vs. palvelupäällikkö Heikkilä toteaa, että henkilöstöä on lisätty.

– Kahden viime vuoden aikana Eksoten kotihoitoon on lisätty runsaasti henkilöstöä. Tälle vuodellekin on varaus saada ihan reilusti lisää työntekijöitä.

Eksoten kotihoidossa työskentelee 600 ihmistä. He tekevät päivittäin 4 000 hoitokäyntiä.

– Tällä määrällä ei pärjätä, sanoo ykskantaan pääluottamusmies Laitinen.

– Ottaisimme tällä hetkellä enemmänkin työntekijöitä. Kaikkia paikkoja, joita olemme laittaneet auki, ei ole saatu ihan heti täytettyä, kertoo Heikkilä.

Heikkilän mukaan rekrytoinnin ongelmissa on kyse yleisestä hoitajapulasta. SuPerin Katja Laitinen sanoo syyn olevan hoitajapula ja Eksoten kotihoidon maine.

– Jos jollain keikkalaisella on huonot kokemukset kotihoidosta, ei hän sinne enää välttämättä uudelleen tule. Kyllä pitäisi saada imagoa nostettua ja kotihoidon laatu parannettua, kyllä sitten työntekijöitäkin löytyisi, sanoo Laitinen SuPerista.

Ammattiliitto: ei vastaa vaatimuksia

SuPerin mielestä Eksoten kotihoito ei täytä lakien ja asetusten vaatimuksia. Työntekijöillä on jatkuvaa kiireettä, eivätkä työntekijät ehdi sijaisten puuttuessa tekemään työtään riittävän hyvin.

– Aluehallintovirasto avi on vaatinut työnantajalta eli Eksotelta toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Nyt odotellaan, mitä toimenpiteet tuovat tullessaan, sanoo pääluottamusmies Katja Laitinen SuPerista.

Eksoten Heikkilä vakuuttaa, että parannustoimia on tehty.

– Kaiken edellä mainitun lisäksi toiminnanohjausjärjestelmäämme on kehitetty. Se tarkoittaa sitä, että panostamme siihen, miten 4 000 vuorokautista hoitokäyntiä on jaettu hoitajille. Siinä kuuntelemme työntekijöitä. Sitten meillä on Eksoten varahenkilöstön lisäksi kotihoidon oma resurssipooli, jossa on 55 työntekijää äkillisten poissaolojen sijaistamiseen, listaa kotihoidon parannusta Heikkilä.

Heikkilän mukaan kotihoitoa yritetään parantaa nyt monipuolisesti. Hän nostaa etäkäynnit lähes ratkaisevaan asemaan kotihoidon tehokkuuden nostamisessa.

– Digitaalisuuden kehittyessä meillä on tulevaisuudessa reaaliaikainen tieto asiakkaan voinnista ja mittauksista. Tulevaisuudessa meillä voi olla yhä lisää etälaitteita asiakkaan tilan seurantaan, jotta voidaan kohdentaa meidän käyntejä ja oikea-aikaistaa niitä, toivoo vs. kotihoidon palvelupäällikkö Helena Heikkilä Eksotesta.

Etäpalvelulla kohti parempaa?

Etäpalvelu on yksi tapa helpottaa hoitajien työn kuormittavuutta.

– Jos tavallista kenttätyötä tekevä hoitaja tekee maksimissaan 25 käyntiä työvuoronsa aikana, etäsoittaja kerkeää tehdä 35, jopa 40 käyntiä vuorossaan, kertoo Heikkilä.

Etähoidon mahdollistavia laitteita on 230:lla Eksoten kotihoidon asiakkaalla. Kotihoidon palvelupäällikkö Heikkilän mukaan laitekantaa tullaan tulevaisuudessa lisäämään ja asiakkaita saamaan lisää etähoidon piiriin.

Tekniikka ei tuota ikäihmisille suuria ongelmia.

– Asiakkaan ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla laitteen ääressä. Me otamme yhteyden ja yhteys aukeaa automaattisesti, kertoo lähihoitaja Lasse Holm.

Etäyhteyden kautta hoitaja voi muistuttaa lääkkeiden otosta, auttaa veriarvojen mittaamisessa tai esimerkiksi jumpata asiakkaansa kanssa.

Lähi- ja perushoitajaliitto SuPer pitää etäkäyntejä hyvänä hoitajien kuormituksen vähentämiseksi.

– Etäpalvelut ovat tulevaisuutta, ja ne tulevat varmasti lisääntymään, sanoo pääluottamusmies Katja Laitinen SuPerista.

Tulevaisuudessa etäkäyntejä suunnitellaan hyödynnettävän myös yksinäisyyden ehkäisyssä.

– Nyt vielä etäkäynnit korvaavat tavallisia hoitokäyntejä, mutta tulevaisuudessa etäyhteyden kautta voisi olla virtuaalisia ruokailu- tai jumpparyhmiä. Sen kautta voisi osallistua konsertteihin ja muihin kulttuuritapahtumiin, kertoo Eksoten kotihoidon vs. palvelupäällikkö Helena Heikkilä etäyhteyden mahdollisuuksista.

Metsäyhtiö Stora Enso uusii sellutehtaan lipeä- ja öljyvarastosäiliöitä, voimalaitoksen kaasukattiloiden polttimia ja vähentää kuorikattilan typenoksidien päästöjä Imatralla.

Investointeihin menee 16 miljoonaa euroa.

Imatran tehtaiden neljälle kaasukattilalle tulee mukaan uudet vähäpäästöiset polttimet.

Kuorikattilalle puolestaan asennetaan laitteisto, jonka avulla savukaasuista pystytään poistamaan kemiallisesti typenoksideja.

Yhtiön mukaan kuorikattilaa myös modernisoidaan siten, että se tuotanto on entistä tasaisempaa ja päästöt ilmaan vähenevät. Yhtiö arvioi Imatran tehtaiden typendoksidipäätöstöjen vähenevän noin kymmenen prosenttia.

Kaasukattilat ja kuorikattila tuottavat Imatran tehtaille polttoaine-energiaa.

Stora Enso rakentaa myös sellutehtaalle uudet mustalipeän ja raskaan polttoöljyn varastosäiliöt. Uudet säiliöt rakennetaan Kaukopään tehdasalueen ja Karjalantien väliselle metsäalueelle. Alue kaavoitetaan tehdasalueeksi. Uudet säiliöt on varustettu kaksoissuojattuilla turva-altailla.

Edellä mainitut investoinnit tehdään vuosien 2019 ja 2020 aikana.

Yhtiö varautuu investoinneilla tiukentuviin ympäristölupavaatimuksiin sekä parantaa kemikaaliturvallisuutta.

Artikkeliin korjattu tieto varastosäiliöiden sijoituspaikasta 7.2.2019 kello 14.42. Säiliöt tulevat tehdasalueen ja Karjalantien väliin, ei tehdasalueen ja moottoritien väliin. Stora Enso tiedotti sijoituspaikasta aluksi virheellisesti.

Lumilakeuden laidassa törröttää rantalaituri, jonka vieressä makaa soutuvene ylösalaisin. Laiturin nokasta johtavat jäljet selälle. Jälkijonon päässä istuu hahmo pilkkihaalarissa.

Tämähän on selvästi suomalainen järvenselkä ja tuossa on pilkkijä järvenjäällä. Paitsi, että ei ole.

Paikka on Sami ja Tanja Niemimuukon pelto Lappeenrannan maaseudulla lähellä Venäjän rajaa. Niemimuukot ovat rakentaneet peltonsa laitaan järvenrannan viikon päästä järjestettäviä peltopilkin MM-kisoja varten.

Pilkkijä on Tanja Niemimuukko.

– Pelto on ollut syönnillään, hän väittää pilkki kädessä.

Lukemattomien outojen lajien Suomi on näin saamassa jälleen uuden oudon urheilulajin eukonkannon, suopotkupallon, heinäseipäänheiton ja ilmatangon joukkoon .

Idea kahvipöytäkeskustelusta

Idea uudesta urheilulajista lähti kavereiden välisestä kahvipöytäkeskustelusta.

– Istuttiin ja mietittiin, että mitä kaikkea on tullut järjestettyä. On ollut navetanvinttitansseja ja muuta. Sieltä jostain sitten putkahti idea peltopilkistä, Sami Niemimuukko kertoo.

Ajatuksen taustalla on pilkkijöiden vanha vitsi siitä, että pilkkijä voi erehtyä luulemaan peltoa järvenseläksi.

Herättänyt kiinnostusta

Sami Niemimuukon mukaan uusi laji on jo herättänyt kiinnostusta.

– Tosi hyvin on ollut kiinnostusta somessa ja ihmisiltä ollaan saatu kannustusta. Nähtävästi jopa tuolta itärajan takaa on tulossa yksi joukkue, Sami Niemimuukko vakuuttaa.

Niemimuukon mukaan kisoja järjestämään ja sponsoroimaan on lähtenyt joukko paikallisia yrityksiä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä.

– Tämä ei ole enää meidän homma pelkästään vaan tässä on moottoripyöräilijöitä ja muita tahoja mukana, Niemimuukko sanoo.

Yksi erikoinen laji lisää

Niemimuukko uskoo, että peltopilkki lunastaa paikkansa muiden suomalaisten erikoisten urheilulajien joukossa.

– Eiköhän tämä sijoitu sinne suopotkupallon ja eukonkannon joukkoon, Sami Niemimuukko sanoo.

Uuden lajin suosio tosin ei varmasti ainakaan aluksi kanna vanhempien lajien rinnalle.

– Tietysti ensimmäisenä vuonna pidetään jalat maassa, Niemimuukko sanoo.

Niemimuukko vakuuttaa, että pilkkijät nostavat kisoissa pellosta oikeaa kalaa.

– Kyllä siellä on saalista. Punnitukseen saadaan ihan oikeata kalaa.