Eri puolilla Suomea hoidettiin uudenvuoden jäljiltä 13:a silmävammapotilasta. Määrä on suurempi kuin aiempien kahden vuoden 12 potilasta kumpanakin. Yhden aikuisen miehen silmä puhkesi ja vammat olivat potilailla muutenkin aiempia vuosia vaikeampia.

Vammautuneista neljä oli lapsia, joista kaksi oli itse käsitellyt tulitetta ja kaksi oli katsojia. Ilotulitteen luovuttaminen lapselle on kiellettyä. Nuorin loukkaantunut oli 10-vuotias, joka nosti kaatuneen ilotulitteen ja poltti lievästi kasvojaan.

Potilaista kertova Suomen silmälääkäriyhdistys huomauttaa, että suurimmassa osassa tapauksia loukkaantumisen aiheutti ilotulitepata. Aiemmin vain joka neljäs vammautuminen liittyi patatyyppiseen, sarjatulella tulitteita ampuvaan tuotteeseen.

Yleisimmin vahinko syntyi heti sytytettäessä. Viidessä tapauksessa ilotulite räjähti tai syöksyi lentoon saman tien. Tosin silmänsä puhkaisseen tapauksessa tulite laukesi vasta, kun mies jo luuli sitä suutariksi.

Potilaita hoidettiin useita Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Yhtä potilasta hoidettiin Kuopiossa, Mikkelissä, Lappeenrannassa, Vaasassa ja Oulussa kussakin.

Uudenvuoden silmäpotilaista yksi oli nainen ja yksi käytti suojalaseja. Kaikki muut vammautuneet olivat silmänsä suojaamattomia poikia tai miehiä.

Ilotulitteiden kuluttajakäytön kieltämistä vaativa kansalaisaloite sai ennen vuodenvaihdetta suuren suosion ja on etenemässä eduskuntaan.

Lue lisää:

Ilotulitteiden kuluttajakäytön kieltämistä ajava kansalaisaloite eduskuntaan: 50 000 nimeä tuli täyteen

Espoon laser-show veti paikalle jopa 25 000 ihmistä – "Yleisömenestys"

Maanantaina kello 14 imatralaiskoulun kuraattori Heidi Pietinen on asettautunut pinkkiin säkkituoliin tietokone sylissään. Edessä on kahden tunnin chattailu alueen nuorten kanssa.

Kysymykset ja nuorten huolet ovat Pietiselle tuttuja, mutta anonyymi keskustelutapa verkossa vielä suhteellisen uusi.

Chatissa keskustelut liikkuvat kavereiden puutteesta aina kysymyksiin raskauden mahdollisuudesta. Monia nuoria myös ahdistaa.

Samassa huoneessa tällä chattivuorolla istuu myös Pietisen kollega Tea Savolainen. Molemmat ovat olleet Onks tää normaalia? -palvelun chattivastaajina pian vuoden verran. Kuraattorit ovat kiinnostuneita näkemään, miten tällainen uudenlainen keskustelualusta toimii verrattuna perinteiseen kuraattorin tapaamiseen, jossa kuraattori ja koululainen ovat samassa huoneessa kasvokkain.

Toiveissa on, että nimettömyys toisi ammattilaisten luo sellaisiakin nuoria, joille muuten kynnys hakea apua on liian korkea.

Nuorilta innostunut vastaanotto

Onks tää normaalia? -palvelu on käytössä Suomessa Etelä-Karjalan lisäksi Kainuussa, Keravalla, Kouvolassa sekä Pohjois-Karjalassa. Sivustolla nuoret voivat myös tehdä huolitestin, joka tarvittaessa ohjaa nuoren muiden palveluiden pariin. Jo aiemmin esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on ylläpitänyt auttavan puhelimen lisäksi valtakunnallista chattia.

Luumäellä Taavetin yhtenäiskoulun 9.-luokkalaiset pitivät uudenlaista chattailua loistavana ideana.

– Kuulostaa tosi hyvältä. On aika paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat tuollaista apua, mutta eivät uskalla mennä puhumaan siitä, kuvailee Pinja Venäläinen.

Venäläisen luokkatoveri Kasperi Tamminen arvottaa anonyymin keskustelun korkeammalle kuin perinteisen kuraattorin tapaamisen. Perusteluina on helppous.

– Kuraattorille pitää mennä käymään, kun puhelimella voi käydä keskustelun juuri siellä, missä itse on. Paljon mukavampi suoraan kirjoittaa, kuin jutella jollekin kasvotusten, arvelee Kasperi Tamminen.

Yhteiskunta ei löydä kaikkia nuoria

Ympäri Suomen käytössä olevaa Onks tää normaalia? -sivustoa tuottavat lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala sekä digipalveluihin uskova yrittäjä Janne Vepsäläinen.

Vepsäläinen kertoo, että tavoitteena on saada apua myös huonoiten voiville nuorille.

– Kaikista kurjimmassa tilanteessa olevat nuoret eivät kykene hakemaan apua itselleen, eikä yhteiskunta osaa heitä kotoaan löytää.

Vepsäläisen mukaan palvelun käyttäjiltä kerätty palaute kertoo, että sille on tilausta.

– Suurin osa Onks tää normaalia? -palvelussa vierailevista nuorista kertoo, että he eivät saa apua ongelmiinsa keneltäkään tai jos saavat joltakin, niin se on kaveri. Aikuisten rooli nuorten auttajina on pieni.

Riidat, ulkopuolisuus ja ahdistus

Reilun puolen vuoden aikana pelkästään Etelä-Karjalassa jo useat sadat nuoret ovat lähestyneet kuraattoria chatin kautta. Heistä suurinta osaa on pystytty auttamaan nopeasti pelkästään keskustelemalla. Osa taas on ohjattu eteenpäin muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

–Joukossa voi olla tosi nuoriakin keskustelijoita, joten esimerkiksi näissä raskauteen liittyvissä asioissa ohjaamme heidät koulun terveydenhoitajan luo ja rohkaisemme puhumaan asiasta myös jollekin turvalliselle aikuiselle, kertoo Heidi Pietinen.

Chatissa nuoria puhuttaneet teemat olivat luumäkeläisten nuorten mielestä helposti arvattavia.

– Varmaan murrosikään liittyy suurin osa, ja mielenterveyteen, esimerkiksi masennukseen, veikkaa Taavetin koulun oppilas Noora Parkko.

Tilastoinnin mukaan yleisimmät nuoria painavat aiheet ovat kaverisuhteisiin liittyvät riidat tai yksinäisyys, masennuksen ja ahdistuksen kokeminen sekä perheen asiat.

Nuoret juttelisivat mieluiten toimistoajan ulkopuolella

Kello on muutaman minuutin yli neljätoista, kun kuraattori Heidi Pietinen saa ensimmäisen yhteydenoton tälle päivälle. Hän keskittyy muutamaksi minuutiksi juttelemaan nimettömän nuoren kanssa.

Kuraattori Tea Savolaisen päivän ensimmäinen nettikeskustelu liittyy nuoren ahdistukseen.

Etelä-Karjalassa Onks tää normaalia? -chatti on auki ainoastaan kahdesti viikossa, kahden tunnin ajan. Vastaajina ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin työntekijät. Tiedossa on, että toimistoaikaan sidottu aukiolo ei ole ihanteellinen. Tavoitteena onkin nyt vuoden käynnistelyn jälkeen laajentaa aukioloja pidemmiksi ja painottaa mahdollisesti ilta-aikoja.

Esimerkiksi luumäkeläiselle Kasperi Tammiselle nykyiset chattailuajat eivät toimisi.

– Pääsen kolmelta koulusta ja olen kotona neljältä, kertoo koulukyydillä kulkeva yhdeksäsluokkalainen.

Viime kesänä avautuneen Lappeenrannan uuden K-sairaalan toimintaa on jouduttu parantamaan erilaisilla muutostöillä.

Yle kertoi viime kesänä uuden sairaalan kummallisista epäkohdista. K-sairaala ehti saada kritiikkia esimerkiksi tietoturvan vaarantumisesta päivystyksessä, potilashuoneiden liian hyvästä äänieristyksestä sekä siitä, että jokaisella osastolla on vain yksi lääkekaappi.

Nyt aulassa on ilmoittautumisautomaatin lisäksi radio, joka peittää keskustelun ääniä. Osastoille on hankittu potilaiden ranteeseen kiinnitettäviä hoitajakutsunappeja. Myös lääkkeiden sijoittelua on muutettu hoitajien työn sujuvoittamiseksi.

Paljon kritiikkiä kirvoittanutta odotusaulan puuttumista perustellaan sillä, että potilaat pääsevät suoraan lääkärille tai hoitajalle. Eksoten viestintäjohtaja Saara Raudasoja vakuuttaa, että odotustiloja on uudessa päivystyksessä enemmän kuin vanhassa.

– Lapsille on myös oma päivystys odotustiloineen, muistuttaa Raudasoja.

Spiraalipylväät pysyvät paikoillaan

Paljon huomiota ja kriittisiäkin kommentteja aiheuttaneiden suurten spiraalipylväiden arveltiin vaikeuttavan pyörätuoli- ja sänkypotilaiden kuljetusta. Niiden olemassaoloa perusteltiin sillä, että ne kannattelevat taloa ja ne on suunniteltu rakennusmääräysten mukaan.

Vuodeosastojen palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo kertoo, että pylväiden paikka oli mietitty ennakolta ja siinä ne myös pysyvät.

– Pylväistä ei ole tullut kielteisiä kommentteja, että ne haittaisivat toimintaa, Tapiola-Huomo sanoo.

Opastuksissa oli alkuun ongelmia, mutta niiden määrä on kasvanut ja niitä on muutettu tarpeen mukaan.

Muutostyöt K-sairaalassa jatkuvat, mutta niiden vuoksi ei rikota sairaalan rakenteita.

Paula Ahokainen viettää rauhallista elämää isohkon kerrostalon toisessa kerroksessa Lappeenrannan Voisalmessa. Hän on viihtynyt asunnossaan jo 28 vuotta.

Kahdeksankerroksisella kerrostalolla on ikää 51 vuotta ja huoneistojakin siinä on nelisenkymmentä. Vaikka talo pääsääntöisesti on hyvin rauhallinen, on toki vuosien varrella ehtinyt tapahtua monenlaista. Joskus on pikkutunneilla rauhoitettu ravintolasta palaavaa asukasta ja onpa yhden riidan selvittämiseksi pitänyt kerran poliisikin kutsua paikalle.

Paula Ahokainen on taloyhtiö hallituksen puheenjohtajana jo toista kertaa. Kerran hän on joutunut puuttumaan asukkaan häiritsevään elämään.

– Tästä on jo vuosia aikaa, kun yläkerran naapuri kävi aina yöllä suihkussa. Just kun olin ehtinyt nukahtaa, alkoi kuulua ihan kuin jotain herneitä olisi heitetty lattialle.

Ahokainen kävi siihen aikaan töissä ja vielä samaan aikaan opiskeli, joten päivät olivat raskaita. Siksi naapurin suihkussa käynti alkoi pitemmän päälle käydä hyvin häiritseväksi.

Niinpä Paula Ahokainen keräsi rohkeutensa ja lähti kertomaan häiritsevästä suihkun äänestä yläkerran naapurille.

– Naapuri pyysi kovasti anteeksi ja sanoi, ettei hän ollut tullut ajatelleeksi, että suihkun ääni häiritsee. Naapuri lupasi, että suihkussa käynti loppuu tähän, ja niin se loppuikin.

Paula Ahokaisen tapaus on oikeastaan malliesimerkki siitä, miten häiritsevissä tilanteissa pitäisi toimia. Kun naapurin elämä alkaa häiritä, pitäisi yhdessä sopia asia kuntoon.

Häiritsevä elämä kerrostalossa

Taloyhtiöiden järjestysmääräykset tai järjestyssäännöt ovat pääkohdiltaan samankaltaiset kaikissa taloyhtiöissä, koska niitä tehdessä on usein käytetty valmista mallia. Määräyksiä on jälkeenpäin saatettu täydentää, mikäli asunto-osakeyhtiössä on sellaiseen ollut tarvetta.

Lähes kaikkien taloyhtiöiden järjestysmääräyksissä lukee, että huoneistoissa ei saa viettää häiritsevää elämää ja melua pitää välttää yörauhan aikaan eli kello 22–7 välisenä aikana. Mutta voiko taloyhtiö järjestyssäännöillään kieltää suihkussa käynnin, WC:n vetämisen, pianonsoiton tai grillaamisen parvekkeella?

Kiinteistöliitto on suomalaisten kiinteistönomistajien etujärjestö, jonka jäseninä on muun muassa yli 28 000 asunto-osakeyhtiötä. Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli kertoo, että järjestysmääräysten tarkoitus on oikeastaan yksinkertainen: niillä taataan kaikille talossa asuville ja eläville hyvä ja turvallinen asumisrauha.

Yksi eniten ongelmia aiheuttavista säännöistä onkin kuitenkin juuri häiritsevä elämä.

Päälakimies Jenni Huplin mukaan häiritsevän elämän määrittely ei ole aivan yksiselitteistä, koska kaikki tapaukset ovat erilaisia.

– Ensinnäkin pitää ottaa huomioon, että jokaisella on oikeus viettää tavanomaista elämää ja elää tavanomaisesti. Järjestysmääräyksissä oleva aikaraja on ikään kuin herrasmiessopimus, joka kannustaa huomioimaan muitakin asukkaita omassa toiminnassaan. Eihän se tietenkään tarkoita, että asunnossa täytyy olla täyshiljaisuudessa, kertoo Hupli.

Suihku, WC ja juhlat

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Huplin mukaan taloyhtiöiden asukkailla tuntuu olevan monenlaisia käsityksiä erityisesti WC:ssä tai suihkussa käymisestä yöaikaan.

– WC:ssä tai suihkussa voi käydä ihan huoletta mihin vuorokauden aikana tahansa. Se on tavanomaista elämää.

Myös pesukonetta saa Huplin mukaan käyttää lähtökohtaisesti yölläkin. Sekin on tavanomaista elämää. Lisäksi nykyaikaiset pesukoneet ovat varsin hiljaisia, eikä niistä pitäisi suurta ääntä lähteä.

Koska häiritsevä elämä on kielletty yörauhan aikana, niin saako siitä huolimatta joskus järjestää juhlan, jossa kuuluu tavallista äänekkäämpää puhetta ja musiikkia soitetaan kenties vähän normaalia kovemmalla?

– Tietysti voi. Mutta jos juhlimisesta tulee säännöllistä, ja niitä on vielä pääsääntöisesti yöaikaan, niin silloin se muuttuu tietyllä tavalla paheksuttavaksi. Asiaan voidaan tällöin puuttua, kertoo Hupli.

Järjestyssäännöt edes 2000-luvulle

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli kertoo, että useiden taloyhtiöiden järjestyssäännöt ovat varsin vanhakantaisia ja pohjautuvat enemminkin aikaan, jolloin ihmiset kävivät töissä kello 8–16. Osa järjestyssäänöistä on jopa yli 50 vuoden ikäisiä.

Nykyään elämisen rytmi on kovin erilaista kuin vuosikymmeniä sitten.

– Elämä painottuu monessa perheessä ja kotitaloudessa yöaikaan, kun on monenlaista työn tekemisen rytmiä. Tavanomaista elämää on oikeus viettää myös yöaikaan. Siksi suihkussa saa käydä ja WC:n saa vetää, vaikka ne nimenomaan olisivat järjestysmääräyksissä kielletty.

Hupli toivookin, että taloyhtiöt päivittäisivät järjestysmääräyksiään vastaamaan nykyaikaa ja ottaisivat huomioon, mitä järjestysmääräyksillä voi kieltää ja mitä ei.

– Ei kannata kieltää sellaista, mihin ei voi puuttua. Muuten me olemme kieltojen yhteiskunnassa, ja mitä enemmän on turhia kieltoja, sitä vähemmän on löytää motivaatiota noudattaa niitä.

Hupli kertoo, että esimerkiksi on joissakin taloyhtiöissä saatettu kieltää lasten leikkiminen piha-alueella. Taloyhtiö ei kuitenkaan voi puuttua siihen, jos lapsi leikkii vahinkoa tai vaaraa aiheuttamatta piha-alueella.

– Kieltäminen on mahdollista, mutta puuttua siihen ei voi.

Päälakimies Jenni Hupli kertoo, että ihmiselle on laissa turvattu tietyt asumiseen ja elämiseen liittyvät perusoikeudet. Ihmisellä on oikeus omassa kodissaan toimia ja elää tavanomaisesti ja miten haluaa, kunhan ei aiheuta siitä muille kohtuutonta haittaa. Siksi järjestyssääntöihin ei kannata lisätä esimerkiksi sitä, että pyykinpesu olisi yöllä kielletty.

Ei kannata kieltää sellaista, mihin ei voi puuttua Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli

Jos taloyhtiö on saanut kunnan viranomaiselta luvan kieltää parveketupakointi tai yhtiön yhtiöjärjestyksen on otettu tupakointikielto, kannattaa siitä Huplin mielestä laittaa tieto myös taloyhtiön järjestysmääräyksiin. Silloin asia on myös uusien asukkaiden tiedossa.

Juhlat ja flyygeli

Kun juhliminen huoneistossa alkaa olla toistuvaa ja varsinkin jos se tapahtuu yöaikaan, alkaa muillakin talon asukkailla olla pinna kireällä ja kärsivällisyys loppua.

– Voi olla juhlimista, kovaäänistä riitelyä, koirien ulvonta toistuvasti yöaikaan, luettelee vastaan tulleista tapauksia kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli.

Eikä metelöinnin tai häiritsevän elämän tarvitse tapahtua pelkästään yöaikaan. Jos jokin äänekäs tai häiritsevä toiminta muuttuu liian pitkäkestoiseksi, se antaa taloyhtiölle mahdollisuuden puuttua asiaan.

– Eräässä tapauksessa ihminen soitti kuutena päivänä viikossa joka päivä 7–8 tuntia flyygeliä. Tämä oli liikaa, ja siihen taloyhtiö pystyi puuttumaan.

Päälakimies Jenni Hupli kertoo, että pianon tai flyygelin soitto on täysin sallittua, mutta silloin kun siitä tulee pitkäkestoista, päivittäistä ja säännöllistä ja vielä tiedetään sen häiritsevän muita, niin sillä on rajansa.

Puuttumiskynnys ylittyy

Jenni Hupli muistuttaa, että normaalista elämästä tuleviin ääniin on vaikea ja oikeastaan mahdotonta taloyhtiön puuttua. Käytännössä taloyhtiö voi puuttua asumishäiriöihin vain ottamalla asunnon haltuunsa, mutta laissa haltuunottokriteerit ovat todella tiukat.

– Käytännössä jos me puhumme satunnaisesta suihkussa käymisestä, WC:n vetämisestä tai pesukoneen käyttämisestä, niin asunto-osakeyhtiölaki ei tarjoa oikeussuojakeinoa, jolla taloyhtiö voi puuttua sellaisiin ääniin.

Minusta on kiva, että kaikki tervehtivät toisiaan Asunto oy Saimaantornin hallituksen pj. Paula Ahokainen

Huoneiston haltuunotto on rankka toimenpide, eikä sitä kevyin perustein voi tehdä. Jos tilanne on kärjistynyt, eikä sopuun osakkeenomistajan kanssa päästä, antaa taloyhtiön hallitus osakkaalle kirjallisen varoituksen. Jotta varoitus kannattaa antaa, tulee taloyhtiöllä tulee olla esimerkiksi häiritsevästä elämästä selkeät todisteet

Jos sekään ei auta, voi yhtiökokous ottaa huoneiston haltuunsa enintään kolmen vuoden määräajaksi. Osakkeenomistajalla on mahdollisuus riitauttaa asia, jolloin lopullisen päätöksen haltuunotosta tekee käräjäoikeus.

Ihmiset erilaisia

Taloyhtiössä asukkaat kokevat melun tai häiritsevän elämän hyvin eri tavalla. Joku kestää kaikenlaiset äänet, mutta toiselle hissin kolahdus, lasten äänet tai jopa käytävävalon napsahduskin on jo liikaa. Yksi asukas saattaa alkaa terrorisoida valittamisellaan koko taloyhtiötä.

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Huplille tällaisetkin erityisherkistyneet ihmiset ovat tuttuja tapauksia.

– Silloin taloyhtiön hallituksen on tunnistettava, millaisesta tapauksesta on kyse.

Huplin mukaan tällaisen henkilön kanssa kannattaa keskustella ja henkilölle kannattaa selventää, mitkä ovat normaaleja elämisen ääniä. Joskus kiista pienistä äänistä on enemminkin riitaa sellaisten ihmisten välillä, jotka eivät tule toimeen keskenään.

– Jos se kiista henkilöityy joidenkin yksittäisten ihmisten välille, pitäisi heidät saada pöydän ympärille keskustelemaan, mikä siinä oikeasti hiertää. Sitä kautta voi löytyä ratkaisu, että ihmiset pystyvät kohtuudella elämään haluamallaan tavalla taloyhtiössä.

Kiinteistöliiton päälakimies Jenni Hupli toivoo, että ihmiset selvittelisivät erimielisyytensä rehdisti keskustelemalla keskenään.

– Jokainen meistä on vastuussa omalta osaltaan asumisviihtyvyydestä ja siihen pitäisi kuulua tietty suoraselkäisyys ja rehtiys. Valitettavan usein tuntuu, että on helpompaa laittaa nimetön viesti, vaatia toimia yhtiön johdolta tai jopa kutsua poliisi paikalle.

Tervehtikää toisianne

Lappeenrantalaisen Asunto oy Saimaantornin hallituksen puheenjohtaja Paula Ahokainen toivoo, että kaikilla olisi rauhallista elää kerrostalossa. Hän itse pyrkii välttämään ääniä erityisesti yöaikaan.

– Ymmärrän niitä, jotka vaikka työn takia joutuvat käymään yöllä suihkussa, mutta en minä itse niin tekisi.

Taloyhtiön hallituksessa ei ole tarvinnut yöllisten äänien aiheuttamaan melua käsitellä. Paula Ahokainen kertoo, että heidän asunto-osakeyhtiön järjestyssäännöt ovat vuodelta 2011, mutta isännöitsijän kanssa on ollut puhetta niiden päivittämisestä. Turhia asioita otetaan sieltä pois.

– Minusta tuo yöajan hiljaisuus on mielestäni se kaikkein tärkein. Olisi hyvä, että ihmiset saisivat nukkua rauhassa. Yöaikaan rappukäytävässä ei juostaisi, eikä paiskottaisi huoneiston ovia. Ovenkin voi painaa rauhallisesti kiinni, kertoo Paula Ahokainen.

Paula Ahokaisen mukaan heidän taloyhtiössään on hyvä tunnelma ja asiat tuntuvat olevan kunnossa. Hyvin tunnelman luontiin Ahokaisella on yksinkertainen vinkki.

– Minusta on kiva, että kaikki tervehtivät toisiaan. Tulee kiva fiilis, että on kotona.

Lue seuravaaksi Ylen keräämä tietopaketti: Tiedä, kuka korjaa ja mitä taloyhtiössä – et ylläty vahingon sattuessa

Etelä-Karjalan käräjäoikeus on tuominnut Lappeenrannan Lauritsalassa tapon yritykseen syyllistyneet kolme miestä ja yhden naisen pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Tapon yrityksen lisäksi kaikki tuomittiin törkeän kotirauhan rikkomisesta ja eriasteisista huumausainerikoksista. Miehet olivat myyneet amfetamiinia ja Subutexia useille ostajille ainakin Lappeenrannassa vuosina 2017 ja 2018.

Alle kolmekymppisistä miehistä yksi tuomittiin 6 vuodeksi 10 kuukaudeksi, toinen 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi ja kolmas 6 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.

Parikymppinen nainen sai 2 vuoden ja 4 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Tuomitut määrättiin lisäksi maksamaan uhrille yhteisvastuullisesti korvauksena kivusta, tilapäisestä haitasta ja kärsimyksestä yhteensä 30 000 euroa.

Myös uhri sai tuomion. Käräjäoikeus määräsi hänelle 10 kuukautta ehdollista huumausaineiden hallussapidosta ja myynnistä.

Uhri oli tilannut matkapuhelimellaan ulkomailta amfetamiinia, joka oli tullut hänelle postitse kirjeenä.

Pahoinpitely alkoi asunnossa ja jatkui läheisessä hallissa

Miehet hyökkäsivät kommandopipoihin naamioituneina viime elokuussa yksityisasuntoon ja pahoinpitelivät asunnossa olleen miehen henkihieveriin. Kolmikon rikoskumppanina toiminut nainen teki uhrin luona harhautuskäynnin ja päästi miehet sisään.

Asunnossa uhria muun muassa lyötiin metalliputkella, ammuttiin ilmapistoolilla eri puolille vartaloa sekä viilleltiin puukolla sekä potkittiin ja mukiloitiin nyrkeillä.

Uhrin suu peitettiin ja kädet sidottiin ilmastointiteipillä, minkä jälkeen hänen pahoinpitelyään jatkettiin läheisessä hallissa.

Uhri oli pahoinpitelyn jäljiltä lähes tiedoton, ja hänen vammojensa hoidossa tarvittiin välitöntä leikkaushoitoa sairaalassa.

Teon motiivina oli huumevelkojen periminen. Uhrille oli kertynyt pikku hiljaa velkaa maksamatta jääneistä Subutex-tableteista, joita hän oli ostanut yhdeltä tekijöistä sekä myynyt eteenpäin.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Lunta on tullut tänä talvena erityisesti Etelä-Suomessa enemmän kuin viime vuosina. Tämä on merkinnyt lisää töitä myös kiinteistöjen huoltoyhtiöille, koska lumitöitä taloyhtiöiden pihoilla on pitänyt tehdä enemmän.

Lisätyöt eivät välttämättä kuitenkaan tuo lisää rahaa huoltoyhtiöiden kassaan.

– Meillä se tuo lisää kuluja. Kun koneet liikkuu, se aiheuttaa kustannuksia, lappeenrantalainen Kiinteistöhuolto Reijuksen yrittäjä Tero Reijus kertoo.

Tämä johtuu siitä, että yrityksellä on taloyhtiöiden kanssa sopimus, jonka kuukausihintaan kuuluvat myös lumityöt. Lisääntyvät lumityöt eivät siis tuo lisää rahaa yritykselle.

Yleinen tilanne

Kiinteistöhuolto Reijuksen tilanne on tyypillinen Suomessa.

– Yleensä taloyhtiöiden huoltosopimuksissa lumen auraus on mukana kiinteässä kuukausihinnassa, Kiinteistötyönantajat yhdistyksen toimitusjohtaja Pia Gramén kertoo.

Taloyhtiön kuukausisopimuksessa saattaa Graménin mukaan olla sovittu tietty määrä lumilähtöjä. Huoltoyritys saattaa näin saada lisätienestiä, jos töitä tulee sovitun määrän ylitse.

Lumen kuljettaminen maksaa

Taloyhtiö voi kuitenkin joutua maksamaan lisää, jos lunta tulee niin paljon, että sitä ei voida enää varastoida taloyhtiön piha-alueelle. Tällöin lunta pitää kuljettaa pois lumenkaatopaikalle, joka tyypillisesti ei kuulu kiinteähintaisiin huoltosopimuksiin.

– Jos ollaan pienellä tontilla ja lumet pitää kuljettaa pois, niin kuljetuskustannukset lisääntyvät. Ne voivat muodostaa kymmeniä prosentteja huoltokustannuksista, lappeenrantalainen isännöitsijä Ari Perälä kertoo.

Asia koskee erityisesti kaupunkien keskustoja, jossa taloyhtiöiden tonteilla ei ole tilaa lumen varastointiin.

– Kaikki riippuu kuitenkin taloyhtiön ja huoltoyhtiön sopimuksista, Ari Perälä korostaa.

Hirsitalon ikkunasta Savitaipaleen keskustan tuntumassa avautuu talvinen maisema. Korkeiden kuusten oksat roikkuvat painavina lumesta ja koiran haukunta kaikuu naapurista.

Anastasia Nazarova istuu sängyllään naamallaan keskittynyt ilme. Edessään hänellä on shakkilauta. Musta Malysh-kissa makailee uneliaana vieressä. Se on pari vuotta emäntäänsä vanhempi.

Huoneen seinällä roikkuu paksu pinkka mitaleita kaulanauhoista. Ne kaikki on saatu shakkiturnauksista eri puolilta maailmaa.

Isoisä opetti

Shakkiharrastuksen Anastasia Nazarova aloitti jo esikouluiässä, kun perhe vielä asui Pietarissa.

– Päiväkodissa pelasin tammea, ja kesällä ennen koulun alkamista isoisä opetti sitten shakkisiirtoja. Koulussa menin shakkikerhoon, ja siitä se alkoi, Nazarova kertoo.

Koulussa Nazarova pääsi hyvään seuraan. Siellä opiskeli myös Nazarovaa neljä vuotta vanhempi naisten shakin nykyinen maailmanmestari Anna Stjazhkina. Hänen isänsä Vjatseslav toimi Nazarovan shakkivalmentajana kolme vuotta ennen perheen muuttoa Suomeen.

Monivuotinen mestari

Nazarovan perhe muutti Lappeenrannan lähellä sijaitselle Savitaipaleelle vuonna 2011, kun Anastasia oli 10-vuotias. Perhe halusi pois suurkaupungin hälystä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähelle Pietaria ja sukulaisia. Muuton mahdollisti Boris-isän yritys, jolla oli jo aikaisemmin asiakkaita ja liiketoimintaa Suomessa.

Anastasia Nazarova on nyt 17-vuotias Savitaipaleen lukion toisen luokan oppilas. Hän on hallinnut Suomen naisten shakkia jo useamman vuoden ajan.

Viime vuonna hän voitti kolmatta kertaa peräkkäin naisten shakin Suomen mestaruuden. Suomen naisten shakin olympiajoukkueen jäsen hän on ollut jo 11-vuotiaasta lähtien.

Kilpailumatkoja on kertynyt paljon. Helmikuussa on edessä matka shakin Euroopan mestaruuskisoihin Islantiin.

Pelin loogisuus kiehtoo

Shakissa Anastasia Nazarovaa kiehtoo ikivanhan lautapelin loogisuus. Pelissä on tärkeää pystyä miettimään monta siirtoa etukäteen ja ottaa huomioon myös vastustajan mahdolliset siirrot.

Ominaisuus harkita tulevia siirtoja on Nazarovan mielestä siirtynyt myös muuhun elämään.

– Monet ihmiset eivät varmasti mieti päätöksiään kovin pitkään. Minä mietin niin perusteellisesti, että välillä se jopa häiritsee minua.

– Ajattelen siis monta siirtoa eteenpäin, Nazarova kertoo.

Shakin harjoitteluun Anastasia Nazarova käyttää päivittäin noin tunnin. Pääosin harjoittelu on shakkikirjallisuuteen tutustumista ja shakin tietokoneohjelmien kanssa harjoittelua. Ajoittain Nazarova saa ohjeita Skypen kautta Ukrainassa asuvalta valmentajaltaan.

Kilpailutasolla shakkia pelaavia naisia on Suomessa varsin vähän.

– Jos turnaukseen tulee kymmenen pelaajaa, niin se on jo ihan hurja määrä. Yleensä niissä on jotain viisi pelaajaa, Nazarova kertoo.

– Joskus joudumme jopa pelaamaan kaksi kertaa toisiamme vastaan samassa turnauksessa. Ensin pelataan valkoisilla nappuloilla ja sitten mustilla.

Tasollisesti kovimmaksi suorituksekseen Nazarova katsookin viime vuonna tulleen kolmannen sijan Venäjän mestaruuskisoissa alle 19-vuotiaiden tyttöjen sarjassa. Venäjällä, kuten monissa muissakin entisen Neuvostoliiton maissa, naisten shakin taso on kova.

Nazarova pystyy osallistumaan Venäjän mestaruuskisoihin Venäjän kaksoiskansalaisuutensa ansiosta. Kansainvälisissä kilpailuissa hän edustaa kuitenkin Suomea.

Miehistä tarvittavaa vastusta

Nazarova lähentelee myös miesten sarjassa Suomen huippua varsinkin nuorissa.

Miehiä hän onkin oppinut voittamaan jo lapsuudessaan.

– Jotkut olivat oikein vihaisia, kun he hävisivät pikkutytölle. Mutta eihän sille voi mitään, jos olen kovempi pelaaja, Nazarova kertoo hymyillen.

Nazarova joutuukin hakemaan riittävän hyviä vastustajia miesten puolelta.

– Yleensä pelaan Suomessa ikäisiäni poikia vastaan. Olenkin alle 18-vuotiaiden poikien Suomen mestari, Nazarova kertoo.

Anastasia Nazarova on asettanut kovat tavoitteet shakkiuralleen.

– Pyrin naisten maailmanmestariksi. Se on varmasti erittäin vaikeaa, mutta luulisin, että pystyn, jos motivaatio ja aika riittävät, Anastasia Nazarova kertoo.

Kaakon viestinnän sanomalehtien sarjakuvat-sivulla julkaistiin tänä aamuna aiemmin ristiriitaisen vastaanoton saaneen vitsin sisältänyt sarjakuva. Sarjakuvassa vitsaillaan lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta toiminnasta.

Sama sarjakuva aiheutti kohun syksyllä, kun Helsingin Sanomat julkaisi sen.

Helsingin Sanomat poisti sarjakuvan verkkosivultaan ja kertoi laaduntarkkailunsa pettäneen. Toimituspäällikkö Esa Mäkisen mukaan sarjakuvaa ei olisi julkaistu, jos se olisi havaittu etukäteen.

Ristiriitaisen vitsin sisältänyt sarjakuva julkaistiin nyt Etelä-Saimaan, Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien, Länsi-Savon ja Itä-Savon printtilehdissä sekä verkkojulkaisuissa.

Kaakon viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka pyytää lehtien verkkosivuilla anteeksi sarjakuvan aiheuttamaa mielipahaa. Hän sanoo sarjakuvan olleen täysin asiaton.

– Lehden arvoihin ei kuulu huono huumori äärimmäisen vakavista asioista, Lakka lisää tiedotteessa.

Ylelle Lakka ei aiemmin aamulla suostunut kommentoimaan sarjakuvan julkaisuperusteita.

Fingerporin luoja on sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

21.1.2019 klo 10.38 Juttuun lisättiin, että sarjakuva julkaistiin myös Länsi-Savossa ja Itä-Savossa.

Pääkuvaa rajattu 21.1.2019 klo 10.45.

21.1.2019 klo 11:38 – Keskustelu on suljettu jatkuvien keskustelusääntöjen rikkomisten takia

Teollisuushalli on palanut puoliksi Lappeenrannan Lauritsalassa. Lauritsalan Rengas -nimisen yrityksen hallissa tehdään tällä hetkellä jälkisammutus- ja raivaustöitä.

Aamupäivällä syttyneessä tulipalossa ei tullut henkilövahinkoja.

Yhteistyönkadulla sijaitsevassa hallissa paloi muun muassa renkaita ja jäteöljyä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palopäällikön Arto Mäkelän mukaan hallissa ollut paloseinä esti palon leviämisen toiseen puolikkaaseen.

Lähialueen asukkailla ei vaaraa

Palosta muodostui runsaasti savua ja lähialueen asukkaita kehotettiin pitämään ovet ja ikkunat suljettuina.

Kello 14 pelastuslaitos tiedotti savunmuodostuksen olevan enää vähäistä.

Hallin katto romahti tulipalon voimasta.

Syttymissyy vielä arvoitus

Palopaikka on Lauritsalassa noin viisi kilometriä Lappeenrannan keskustasta. Hallin lähellä on runsaasti asutusta ja kauppoja.

Vaikka pakkasta on palopaikalla -21 astetta, on paloa saatu palopäällikkö Arto Mäkelän mukaan hyvin sammutettua.

– Vesi pidetään liikkeessä koko ajan, Mäkelä sanoo.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta kello 10.25. Palon syttyessä sisällä oli yrityksen työntekijöitä, mutta he pääsivät ajoissa turvaan.

Paikalla on ollut pelastusyksiköitä Lappeenrannasta ja Imatralta sekä vapaapalokunnista. Enimmillään yksiköitä oli neljätoista.

Palon syttymissyystä ei vielä ole tietoa.

Palon syttymissyy kiinnostaa myös yrittäjä Aarre Toivaria. Hän ei palon syttyessä ollut paikalla.

Hallissa ja sen yhteydessä olevassa rengasliikkeessä työskentelee 2–3 ihmistä.

– Henkilövahinkoja ei tullut. Ja aineellisia vahinkoja en ryhdy arvioimaan, sanoo Toivari.

Toivari on ostanut hallin vuonna 1993. Toivarin mukaan toiminta jatkuu heti, kun se on mahdollista.

Artikkelia päivitetty kauttaaltaan 21.1.2019 kello 13.50.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) haluaa asettaa ministerityöryhmän päätöksen Kaakkois-Suomen lääkärihelikopterin tukikohdasta mittasuhteisiin.

Ministerityöryhmän päätös on poikinut Etelä-Karjalasta useita kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle, sillä työryhmä päätti sijoittaa lääkärihelikopterin Kouvolan Uttiin.

Päätös tarkoittaa sitä, että kopteri ei ehdi puolessa tunnissa Etelä-Karjalan pohjoispäähän ja osaan Etelä-Savoa. Tämän takia yhteensä 39 000 asukasta Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa jää kopterin nopean hoidon ulottumattomiin.

Asiantuntijaryhmä oli esittänyt lääkärihelikopterin tukikohdan paikaksi Lappeenrantaa.

Kaakkois-Suomen tilanne paranee

Lappeenrannassa maanantaina vieraillut ministeri Annika Saarikko huomauttaa, että nopean hoidon tilanne paranee Kaakkois-Suomessa, vaikka kopteri ei koko aluetta tavoitakaan.

– Olen todella pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka jäävät nopean palvelun ulottumattomiin, Saarikko viestittää Etelä-Karjalan pohjoispäähän ja osaan Etelä-Savoa.

Saarikko toivoo samalla, että asiat asetetaan mittasuhteisiin.

– Tällä hetkellä kaakonkulmalla kenelläkään ei ole näitä palveluja.

Saarikko huomauttaa vielä, että Lappeenrannassa on laajan päivystyksen sairaala.

– Se takaa kattava palvelut Etelä-Karjalan alueen ihmisille.

Voit kuunnella ministerin haastattelun tästä:

Eksote vetosi vielä ministeriin

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin johtavat henkilöt vetosivat vielä maanantaina Saarikkoon, jotta tukikohta tulisi Lappeenrantaan.

Eksoten hallituksen puheenjohtajan Marja-Liisa Vesterinen (sd.) kertoo, että keskustelun ohella Saarikon matkaan annettiin kirje.

– Siinä tähdennetään, että kaikilla asukkailla on oikeus saada nopeita ensihoitopalveluja, Vesterinen sanoo.

Kirjeen olivat allekirjoittaneet toimitusjohtaja Pentti Itkonen ja hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterinen.

Joensuun Uimaharjussa pienen Viipukan leipomon yrittäjä Merja Kinnunen on ihmeissään. Leipomossa on vuosikausia tehty karjalanpiirakoita hänen mielestään perinteisellä ja hyväksi havaitulla tavalla. Nyt karjalanpiirakka-nimisen tuotteen myyminen loppuu.

Syynä on Ruokaviraston eli entisen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran vaatimus, jonka mukaan karjalanpiirakan valmistukseen saa käyttää vain niitä ainesosia, joita EU:n nimisuojajärjestelmässä on karjalanpiirakalle hyväksytty.

Kinnusen leipomossa on piirakoiden valmistukseen käytetty laktoositonta voita ja maitoa, joita karjalanpiirakoiden valmistamiseen ei ole hyväksytty.

Mikäli valmistamanne piirakat eivät täytä karjalanpiirakan nimisuojajärjestelmän mukaisia vaatimuksia, niitä ei saa markkinoida karjalanpiirakkana, vaan tuotteen valmistustapa on muutettava nimisuojan mukaiseksi tai tuote on markkinoitava muulla nimellä. Pohjois-Karjalan ympäristöterveyden kirje

Terveysviranomaiselta tullut kirje otettiin leipomossa järkytyksellä vastaan.

– Tämän kuun loppuun mennessä piti olla toimenpiteet tehty, että miten on nimeä tai reseptiä muutettu, kertoo Merja Kinnunen.

Yrittäjä ei alkanut pulikoida vastaan, vaan teki muutokset vielä samana päivänä. Karjalanpiirakka nimet vaihtuivat riisipiirakaksi ja perunapiirakaksi.

Nimisuoja vaatii tietyn reseptin

Karjalanpiirakka sai EU:n nimisuojan Aito perinteinen tuote vuonna 2003. Tuolloin määriteltiin, että karjalanpiirakan täyte on pääsääntöisesti ohra- tai riisisuurimoista keitettyä puuroa, perunasosetta tai survottuja kasviksia. Mikäli täytteenä on riisipuuroa, täytyy se määritelmän mukaan valmistaa riisiryyneistä sekä vedestä tai maidosta. Paistetuttujen piirakoiden voiteluun saa käyttää vain voita, öljyä, vesi-maitoseosta tai kananmunaa.

Ongelmana on se, että laktoositon maito ei EU:n määritelmän mukaan ole maitoa, koska siitä puuttuu maidolle olennainen osa laktoosi. Kaupoissakaan ei nykyään enää myydä laktoositonta maitoa, vaan tuote on nimeltään maitojuoma.

Karjalanpiirakan tekemiseen saa määritelmän mukaan käyttää maitoa, joten maitojuoma ei voi olla sen raaka-aine.

Ruokaviraston ylitarkastaja Mika Varjonen kertoo, että EU:n komissio teki Suomessa vuonna 2015 tarkastuskäynnin, jolla selvitettiin nimisuojan toteutumista. Tuolloin selvisi, että nimisuojaa ei Suomessa tarpeeksi hyvin valvota.

Niinpä vuonna 2017 silloinen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira päätti tehostaa nimisuojan piirissä olevien tuotteiden valvontaa. Sen kohteeksi tuli myös karjalanpiirakka.

– Silloin huomattiin, että ihan kaikissa paikoissa, joissa karjalanpiirakka-nimistä tuotetta myydään, sitä ei ole valmistettu nimisuojan reseptin mukaisesti, kertoo ylitarkastaja Mika Varjonen.

Karjalanpiirakan valmistamiseen oli joissakin paikoissa käytetty reseptin vastaisesti esimerkiksi laktoositonta maitoa tai maitojauhetta.

Ristiriitainen tilanne

Ruokaviraston ylitarkastaja Mika Varjosen mukaan tilanne on siinä mielessä erikoinen, että viranomainen ei ole alkujaan määrännyt, mitä ainesosia karjalanpiirakassa saa käyttää tai miten se pitää valmistaa.

Nimisuojaa haki Pohjois-Karjalan maaseutukeskuksen maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, joka oli laatinut karjalanpiirakan valmistamisesta tarkan määritelmän.

Ennen hyväksymistä reseptiin olivat saaneet ottaa kantaa alan yritykset niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa.

– Sen jälkeen kun nimisuoja on hakijan haluamalla tavalla EU:ssa hyväksytty, on viranomaisen tehtävä valvoa, että sitä myös noudatetaan ja toteutetaan, kertoo Varjonen.

Karjalanpiirakka on EU:ssa määritelty niin sanotuksi aidoksi perinteiseksi tuotteeksi. Sillä määritelmällä on ylitarkastaja Mika Varjosen mukaan tarkoitus suojata pieniä tuottajia, jotka tekevät tuotteitaan perinteisellä tavalla.

– Tällä yritetään nimenomaan tukea pieniä yrityksiä, jotka sijaitsevat kaukana kasvukeskuksista, ja joille on uhkana, että isot firmat voisivat massatuottaa heidän tuotteitaan ja viedä markkinat, sanoo Mika Varjonen.

Karjalanpiirakan nimisuoja on ollut voimassa jo yli 15 vuotta. Ylitarkastaja Mika Varjosen mukaan yrityksillä on ollut aikaa saattaa karjalanpiirakka-asia kuntoon, sillä poikkeamat reseptistä ovat olleet tiedossa jo vuosia.

Hyväksyttäisiinkö laktoositon maito?

Nimisuojan hakijalla on mahdollisuus jälkeenpäin hakea muutosta nimisuojaan. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys saada laktoositon maito mukaan reseptiin.

– Sitten pitää pohtia sitä, että onko se laktoositon maito karjalanpiirakan perinteinen valmistusosa. Pitää myös pohtia sitä, että onko välttämätöntä saada kaikkia perinnetuotteita laktoosittomina, sanoo Ruokavirastosta ylitarkastaja Mika Varjonen.

Kun nimisuoja on hakijan haluamalla tavalla EU:ssa hyväksytty, on viranomaisen tehtävä valvoa, että sitä myös noudatetaan. Ylitarkastaja Mika Varjonen, Ruokavirasto

Mika Varjosen mukaan karjalanpiirakoita valmistamiseen voi kuitenkin käyttää vähälaktoosista maitoa, joita kaupoissa myydään muun muassa Hyla- tai Into-tuotemerkeillä. Myös laktoositonta voita saa karjalanpiirakan voiteluun käyttää, koska voin määritelmä ei muutu, vaikka siitä laktoosi poistettaisiinkin.

Laktoosittomina myytäviä karjalanpiirakan kaltaisia tuotteita voi myydä esimerkiksi nimillä riisipiirakka, perunapiirakka, piirakka, piironen tai melkeinpä mikä tahansa muu kuin karjalanpiirakka. Kauppojen hyllyillä nimikirjo on jo tätä nykyä hyvin laaja.

EU:n aito perinteinen tuote -nimisuoja on suomalaisista tuotteista karjalanpiirakan lisäksi sahdilla ja kalakukolla. Tunnettuja ulkomaalaisia tuotteita, joilla on nimisuoja, ovat muun muassa feta- ja parmesan-juustot.

Piirakanteko jatkuu

Viipukan leipomossa Joensuun Uimaharjussa karjalanpiirakoita rypytetään edelleen entiseen tahtiin. Reseptit ovat säilyneet ennallaan, mutta nimet muuttuneet.

Riisipiirakan puuro on tehty laktoosittomaan maitoon ja voitelussa on laktoositonta voita. Laktoosittomana yrittäjä Merja Kinnunen haluaa piirakoita edelleen tehdä, koska suuri osa asiakkaista pyytää laktoosittomia piirakoita.

– Minusta se on samaa lehmästä tullusta maitoa, siinä vaan ei ole laktoosia, puuskahtaa Kinnunen.

Kinnunen ihmettelee myös, miksi esimerkiksi riisi on hyväksytty karjalanpiirakan raaka-aineeksi, kun riisiä ei Suomessa ole ikinä kasvanut.

– Me tehdään kaikki käsin ja käytetään hyviä raaka-aineita. Mutta ei sitten olla enää karjalanpiirakoiden tekijöitä, sanoo Viipukka-leipomon yrittäjä Merja Kinnunen.

Lue seuraavaksi: EU:n nimisuoja kääntyi itseään vastaan: Suomen kuuluisin kalakukko ei ole kalakukko

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin yksityissairaala Hyksin Oy:n aloitti venäläisäitien synnytykset Hyvinkään sairaalassa vuonna 2013. Pietarilaisäidit ovat kuitenkin toivoneet, ettei heidän tarvitsisi ajaa niin kauas Pietarista Hyvinkäälle saakka.

Hyksin Oy ja Eksote viimeistelevätkin parhaillaan sopimusta, joka mahdollistaisi ensi kesästä alkaen ulkomaalaisten synnytykset myös Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa. Lappeenrannasta Pietariin on matkaa vain noin 220 kilometriä, joten äitien synnytysmatka lyhenisi puoleen nykyisestä.

Suomeen synnytykseen tuleva äiti maksaa operaatiosta noin 10 000 euroa.

Neuvola Pietariin

HUSin ja Eksoten Pietariin suunnittelema neuvola olisi tarkoitettu Suomeen synnyttämään tuleville yksityispotilaille. Tällä hetkellä ulkomaalaiset äidit joutuvat tulemaan Suomeen jo kuukautta ennen laskettua aikaa, koska käynnit äitiyspoliklinikalla alkavat tuolloin.

– He voisivat käydä neuvolassa Pietarissa ja tulisivat Suomeen vasta synnyttämään, sanoo Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Tämän uskotaan lisäävän venäläisäitien kiinnostusta synnyttää Suomessa. Taustalla on kiristyvä kilpailu synnytysturisteista.

– Pietariin rakennetaan yksityisiä sairaaloita ja klinikoita, ja sinne pitäisi olla nyt aktiivisesti menossa, jos aiomme sieltä potilaita saada, sanoo toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

– Me voisimme tarjota myös syöpähoitoja, ja leikkaussaleihin mahtuisi lisää potilaita, jatkaa Itkonen.

Venäläisäidit pelastamaan synnytysosasto

Eksote arvioi tuoreessa väistöennusteessa, että Etelä-Karjalan omien synnytysten määrä laskee vuoteen 2030 mennessä noin 500–600 synnytykseen vuodessa, kun sote-uudistuksen tavoitteena on tuhat synnytystä.

– Meillä ei yksinkertaisesti ole vuosikymmenen päästä tarpeeksi synnytysikäisiä naisia, sanoo Itkonen.

Synnytysosaston kapasiteetti riittää siten myös ulkomaalaisten äitien synnytyksiin, sillä vuonna 2010 Lappeenrannassa syntyi 1240 lasta.

– Jos hoitaisimme täällä Lappeenrannassa vaikkapa yhden ulkomaalaisen synnytyksen päivässä, se olisi vuodessa jo riittävä määrä turvaamaan synnytysosaston säilymisen täällä.

Synnytysosaston lakkauttaminen Lappeenrannassa merkitsisi, että eteläkarjalaisten äitien olisi lähdettävä synnyttämään Kotkaan tai Lahteen.

Lue seuraavaksi: Keskussairaala alkaa myydä synnytyksiä venäläisille – normaali synnytys maksaa tuhansia euroja

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote arvioi, että vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden sote-menot kasvavat maakunnassa peräti 75 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan alle 65-vuotiaiden menot laskevat 20 miljoonalla eurolla, koska nuoria ja työikäisiä asuu maakunnassa entistä vähemmän.

– Jos työpaikat vähenevät samaa tahtia kuin työikäisen väestön määrä vähenee, niin viiden tai kuuden vuoden päästä ollaan ongelmissa, koska kuntien verotulot ovat vähentyneet liian matalaksi, sanoo Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Kustannuksia nostaa myös se, että monet työpaikkojen työterveyshuoltoa nykyisin käyttävistä siirtyvät vuosikymmenen kuluessa eläkkeelle ja samalla julkisen terveydenhuollon asiakkaiksi.

Työikäisten osuus on laskenut jo alle puoleen Etelä-Karjalan väestöstä ja väestöennusteen mukaan lasku jatkuu ainakin vuoteen 2030 asti. Itkosen painottaa, että maakuntaan tarvittaisiin nyt kipeästi uusia työpaikkoja.

– Uutta raskasta teollisuutta tänne tuskin tulee, mutta meidän näkökulmasta matkailualalla olisi paljon kehitettävää. Eksoteen työpaikkoja voisi syntyä myös muualta tulevien potilaiden hoitamisessa, esimerkiksi Pietarista tulevia potilaita.

Itkosen mukaan synnytysten lisäksi kapasiteettia olisi tarjolla syövän hoitamisessa, ja myös leikkaussaleja voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin.

Ikärakenne muuttuu – lasten ja nuorten palveluita voitaisiin karsia

Eksoten selvityksen mukaan sote-kustannusten kasvuun vaikuttaa se, kuinka paljon ikäluokkien pienentyessä lasten, nuorten ja työikäisten palveluihin syntyvää ylikapasiteettia voidaan siirtää ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseen

– Jos voidaan ikääntyvien ihmisten toimintakykyä ylläpitää niin, että he joutuvat mahdollisimman myöhään sairaalahoitoon, kustannusten kasvu rajoittuisi yhteen prosenttiin vuodessa.

Tämä tarkoittaisi panostusta kuntoutukseen sekä kotiin annettaviin palveluihin. Myös uusi teknologia tarjoaa ratkaisuja kotiasumiseen.

– Kymmenen vuoden kuluttua ikäihmiset ovat paljon valmiimpia hyödyntämään teknologiaa kotiasumisessa, koska ovat tottuneet sen käyttöön työssä olleessaan, muistuttaa toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Miten käy synnytysosastolle?

Ikäluokkien pienentyessä myös oman synnytysosaston säilyminen Etelä-Karjalan keskussairaalassa on entistä epävarmempaa.

– Meillä ei yksinkertaisesti ole vuosikymmenen päästä tarpeeksi synnytysikäisiä naisia.

Ennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä synnytyksiä tehtäisiin enää 500–600 vuodessa, kun vielä vuonna 2018 syntyi 861 lasta. Eksote toivoo ulkomaisten synnytysten pelastavan synnytysosaston.

Oman synnytysosaston lakkauttaminen merkitsisi, että eteläkarjalaiset äidit kävisivät synnyttämässä Kotkassa tai Lahdessa.

Uudenlaista palveluasumista maaseutukeskuksiin

Yli 75-vuotiaiden ikäluokkien kasvaminen tarkoittaa, että maaseutukuntiin tulisi rakentaa nopeasti uudenlaisia palveluasuntoja. Itkonen muistuttaa, että tämä edellyttää monessa kunnassa myös kaavoitusta, jotta rakentaminen olisi ylipäätään mahdollista.

– Rakennettaisiin sellaisia asuntoja, että ikäihmisellä olisi mahdollista asua vielä kotona, mutta kaupungin tai kunnan keskustassa. Tämä palvelu jää kuntien tehtäväksi, vaikka sote-uudistus toteutuisi.

Lappeenrannan keskustaan on parin vuoden aikana noussut yksityisten yritysten rakentamia palvelutaloja, mutta ne on tarkoitettu pääasiassa varakkaimmille vanhuksille. Tarvetta olisi myös uudentyyppisille kunnallisille palvelutaloille.

Ne eivät olisi hoitolaitoksia siinä mielessä, että sote-henkilökunta kävisi paikalla vain tarvittaessa.

– Tämä olisi ikäihmiselle välivaihe ennen hoitolaitokseen ja meidän palveluidemme piiriin siirtymistä, jatkaa Pentti Itkonen.

Sote-uudistus voi säästää kuntia

Etelä-Karjalan kunnista sotemenot tulevat Eksoten arvion mukaan eniten nousemaan vuosikymmenen aikana Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella, jossa menot nousevat yli 22 prosenttia. Kulut kasvavat myös muuttovoittoisissa kunnissa Lappeenrannassa ja Lemillä. Ikärakenteen muuttuminen puolestaan nostaa imatralaisten sotemenoja, vaikka väkeä muuttaakin pois kaupungista.

Sen sijaan sotekustannukset tulevat laskemaan Savitaipaleen lisäksi Etelä-Karjalan pohjoisosissa Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Parikkalassa, koska kunnista muuttaa pois paljon ihmisiä.

Sote-uudistuksen toteutuessa kulut siirtyvät kunnilta valtion maksettaviksi.

– Ilman sote-uudistusta monelle kunnalle kävisi ylivoimaisen raskaaksi rahoittaa kasvavia sote-menoja, kun verotulot vähenevät, sanoo toimitusjohtaja Pentti Itkonen.

Itkosen mielestä uudistuksen toteutuminen merkitsee Etelä-Karjalassa monen kunnan säilymistä itsenäisenä.

Lue seuraavaksi: Suomalaiset suunnittelevat yksityisneuvolaa Pietariin – äidit tulisivat synnyttämään Suomeen

Ikänsä Saimaalla liikkunut mies seisoo jäällä polveen asti ulottuvassa lumessa. Lumen alta hän kaivaa esiin läikän tummaa jäätä. Yksi isku tuuralla, ja pienestä reiästä alkaa pulputa vettä jäälle.

– Tuossa kohdassa, missä jäätä kokeilin, niin lumi painaa sitä ohutta jääkerrosta notkolleen. Kun siellä on valtava paine, niin vesi pyrkii jäälle.

Hän on taipalsaarelainen valokuvaaja Mikko Nikkinen, joka vuosien ajan on seurannut Suomen suurimman järven Saimaan elämää. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, on jää edelleen petollista.

Syynä on lumi, jota on paikoitellen jopa puoli metriä. Lumikerros toimii eristeenä ja estää vahvan jään muodostumisen.

"Vesi vaan roiskui"

Jäälle pulppuavan veden kanssa on tehnyt tuttavuutta myös Lappeenrannan kaupungin ulkoliikuntapaikkojen kunnossapitotyönjohtaja Tommi Nakari.

Nakari kävi testaamassa jään kantavuutta ja ajoi moottorikelkalla Pien-Saimaalla parin kilometrin matkan mantereelta saareen.

– Kelkka upposi heti lumen läpi, ja vesi vaan roiskui, kertoo Nakari.

Hiihtäjien on turha jäälle pyrkiä.

– Tällaisessa jäätilanteessa kaupunki ei ryhdy tekemään latuja jäälle, Nakari sanoo.

Jääladut on Lappeenrannassa perinteisesti vedetty Kaupunginlahdelle ja Lappeenrannan ydinkeskustan tuntumassa sijaitsevalle Sunisenselälle.

"Teräsjää puuttuu paikka paikoin kokonaan"

Suur-Saimalla jäätä on ällistyttävän vähän – vain muutamista senttimetreistä kahteenkymmeneen senttiin.

– Ohut teräsjää, vettä, kohvaa ja lunta, luettelee kalastaja Antti Häkkinen.

Hän muistuttaa, että Suur-Saimaalta teräsjää puuttuu paikka paikoin kokonaan.

Häkkinen on pitänyt verkkoja reilun viikon ajan Saimaalla Taipalsaaren Kyläniemen pohjoispuolella. Hän odottaa, että jäät vahvistuisivat.

– Kalastamme vähemmillä verkoilla kuin normaalisti tähän aikaan, hän kertoo.

Apajalle mennään jalkamies edellä. Jalkamies kokeilee jäätä, ja moottorikelkka lasteineen seuraa perässä.

– Jos ei ole työhön tai toimeentuloon liittyvää välttämätöntä tarvetta mennä jäälle, niin kehottaisin pysymään rannalla, Häkkinen sanoo.

"Pertsasuksilla kastelee vain jalkansa"

Pien-Saimaalla lähes päivittäin hiihtelevä Petter Sairanen arvelee, että 20 asteen pakkasilla Pien-Saimaa alkaa vähitellen jäätyä altakin päin.

– Teräsjäätä on paksuimmillaan parikymmentä senttiä ja sen päällä suunnilleen saman verran haurasta maitojäätä. Maitojään päälle satanut paksu kerros lunta eristää niin hyvin, että jäätyminen tapahtuu hitaasti, sanoo Sairanen.

Sairanen käy verkoilla ja liikkuu jäällä pitkillä ja leveillä metsäsuksilla.

– Kaupunkiladuille suunnitelluilla pertsasuksilla kastelee vain jalkansa, sanoo Sairanen.

Lappeenrantalainen Pekka Turunen käy pilkillä Pien-Saimaalla. Virtapaikat hän kiertää kaukaa, ja on varovainen tutuissakin paikoissa.

– Moottorikelkalla ei kannata mennä. Jäätä on 15–20 senttiä, ja sen päällä saman verran vettä, Turunen kuvailee.

Suomen ympäristökeskuksen virallisella mittauspaikalla Saimaalla Lappeenrannan Lauritsalassa Saimaan jään paksuus on 21 senttimetriä. Haukiveden mittauspisteellä Saimaan pohjoisosassa jään paksuus on 19 senttiä.

Jää on kahdeksan senttiä ohuempaa kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.

Lappeenrannan kaupunki palkkaa tv-sarja Sorjosen kolmannen kauden kuvauksiin työttömiä nuoria. Assistentin tehtäviä on tarjolla jopa 21 täysi-ikäiselle nuorelle.

Assistentteja haetaan muun muassa rekvisiittaosastolle, puvustoon, maskiin ja erilaisiin tuotanto- ja kuljetustehtäviin.

Nuoret tulevat Lappeenrannan kaupungin palvelukseen, ja kaupunki maksaa heidän palkkansa.

– Näen tämän hienona mahdollisuutena varsinkin, jos on suuntautunut kulttuuriin tai mediaan. Tästä saa CV:hen kansainvälisen tuotannon, joka on myyty 180 maahan, ja sellaista CV:tähän kelpaa näyttää työtä hakiessa, sanoo Lappeenrannan markkinointi- ja asiakaspalvelupäällikkö Mirka Rahman.

Rahmanista tulee Sorjos-nuorten esimies.

Ammattijärjestö älähti harjoittelijoiden määrästä

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme älähti välittömästi työpaikkahakemuksen ilmestyttyä sosiaaliseen mediaan.

Teme pitää 21 assistentin määrää aivan liian suurena. Liitto suosittelee korkeintaan neljän harjoittelijan palkkaamista yhtä tuotantoa kohden.

Harjoittelijoiden määrän on oltava kohtuullinen, sillä heidän opastamisensa vaatii esimiehiltä aikaa ja paneutumista.

– Ei voi olla niin, että yhdellä lavastajalla on viisi assistenttia, jotka kaikki ovat harjoittelijoita. Lavastaja ei pysty tekemään työtään pelkästään harjoittelijoitten avulla, sanoo Temen työehtoasiantuntija Anne Saveljeff.

Harjoittelijoiden palkkauskäytännöt ovat pitkään olleet Temen huolena.

Ilmaista työtä tekevien harjoittelijoiden käyttäminen on Saveljeffin mukaan ollut elokuvatuotannoissa todella villiä. Lappeenrannan kaupungin maksukykyä hän ei kyseenalaista.

– Onneksi palkattoman työn teettämistä on saatu karsittua alan oppilaitosten myötävaikutuksella. Esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulu edellyttää, että harjoittelijoina toimiville elokuva-alan opiskelijoille on maksettava palkkaa, kertoo Saveljeff.

Työllistymismahdollisuudet ilahduttavat

Hakijoiden haastatteluista, henkilövalinnoista ja työhön opastamisesta vastaa tv-sarja Sorjosen tuotantoyhtiö Fisher King Oy.

Kaupungilla on kokemusta samanlaisesta yhteistyöstä Fisher Kingin kanssa vuodelta 2017, jolloin Lappeenrannassa kuvattiin Sorjosen edellistä tuotantokautta.

– Sen perusteella kaupungin talousarvioon tehtiin määrärahavaraus. Rahaa on käytettävissä 15 000–20 000 euroa, kertoo hyvinvointipalvelujen kehittämispäällikkö Sanna Natunen.

Nuorille maksetaan Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen KVTES:n mukaista palkkaa. Nuorille maksettava palkka tulee vastaamaan avustavissa tehtävissä toimivien palkkaa. Tehtävien lisäksi palkkaan vaikuttaa koulutus.

Kaupungin näkökulmasta tärkeintä on nuorten työllistäminen, mikä tässä tapauksessa osuu vielä kesätyökauden ulkopuolelle helmi–maaliskuulle.

Työpaikkailmoitus julkaistiin keskeneräisenä

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temen työehtoasiantuntija Anne Saveljeff otti Sorjosen tuotantoyhtiö Fisher Kingiin yhteyttä sen jälkeen, kun ilmoitus assistenttien hausta oli julkaistu. Ilmoituksessa oli perustavaa laatua olevia puutteita.

– Työpaikkailmoituksesta pitäisi selvitä työnantaja, työajat ja millaista palkkaa työstä maksetaan. Vahingossa julkaistu "koeversio" oli täynnä virheitä, sanoo Saveljeff.

Fisher Kingin talous- ja henkilöstöpäällikkö Juha Huumonen harmittelee keskeneräisen työpaikkailmoituksen julkaisemista.

– Kävimme Anne Saveljeffin kanssa puhelun hyvässä hengessä, ja asia on Temen suuntaan kunnossa. Temen näkemykset on otettu huomioon, sanoo Huumonen.

Lisäksi hän on pyytänyt Lappeenrannan kaupunkia ja tuotannonjohtoa korjaamaan ilmoituksessa olleet puutteet.

Kukaan ei ole tumput suorina

Työpaikkailmoituksessa haettavat 21 assistenttia eivät Fisher Kingin talous- ja henkilöstöpäällikkö Juha Huumosen mukaan ole töissä yhtä aikaa, vaan joillakin osastoilla yksi ihminen on viikon tai kaksi ja seuraava jatkaa siitä. Elokuvatuotannon erilaiset tehtävät, kuten lavastus, puvustus, rekvisiitta ja kuljetukset, on koottu omiin osastoihinsa.

– Emme palkkaa ketään seisomaan tumput suorina, vaan tarpeen ja tilanteen mukaan, sanoo Huumonen.

Hän kertoo, että Sorjosen tuotannossa on yli 10 osastoa. Tuotanto on Suomen mittakaavassa erittäin suuri, sillä työryhmään kuuluu noin sata ihmistä.

Tv-sarja Sorjosen kuvaukset alkavat Lappeenrannassa helmi–maaliskuussa. Kuvauksia on tätä ennen tehty jo Pohjois-Karjalassa. Sorjosen kolmas kausi nähdään Yle TV1:ssä syksyllä 2019.

Työttömien nuorten palkkaamisesta Sorjosen kuvauksiin on kirjoittanut myös sanomalehti Etelä-Saimaa.

Lue seuraavaksi: Oikea rikospoliisi katsoi Sorjosen: "Minua ei auta yhtään, että laitan sormen ohimolle"

Risteilyturisti nousee laivaan Pietarin satamassa. Illalla hän ihastelee Suomenlahden maisemia ja syö päivällistä ravintolasalissa, jonka lasisen katon läpi tuikkivat tähdet tai kesäisin yöttömän yön aurinko.

Laiva ehtii aamuksi Saimaan kanavalle. Laivan sulutus tallentuu kymmenien kameroiden muistikorteille, kun juuri aamiaisen syöneet turistit nousevat aurinkokannelle ihastelemaan maisemia ja nauttimaan virvoittavia juomia. Nopeimmat ovat ehtineet aamu-uinnille peräkannella olevalle ulkoaltaalle.

Tällainen risteilymatka voisi toteutua jo ensi vuosikymmenen alkupuolella, jos nyt tehtävät suunnitelmat etenevät tilaukseen asti.

Aalto-yliopiston meritekniikan opiskelijoiden suunnittelema Suomi 100 -juhlavuoden loistoristeilijä on ensimmäinen alus, joka on tarkoitettu erityisesti Saimaalle tai Turun saaristoon.

– Saimaan kanava rajoittaa laivojen kokoa melkoisesti, mutta sinne voitaisiin rakentaa laiva, joka mitoiltaan vastaa Euroopan jokiristeilyissä käytettäviä aluksia, sanoo opiskelija Veikko Ahola Aalto-yliopistosta.

Tosin uuden laivanrakennustekniikan ansiosta Saimaalle olisi mahdollista rakentaa suurempi, jopa kuusikerroksinen risteilyalus, jonka suurista ikkunoista olisi mahdollista seurata matkan edetessä vaihtuvia maisemia.

Sama alus päivämatkoille ja pidempiin risteilyihin

Pietarin ja Saimaan välisessä liikenteessä alukseen mahtuisi noin 70 hyttiä. Silloin se voisi kuljettaa kerrallaan 140–150 matkustajaa.

Laivan hytit tehtäisiin moduuleista, jolloin hyttien määrää voi lisätä tai vähentää tarpeen mukaan. Tarvittaessa aluksen pystyisi muuttamaan nopeasti päiväristeilyihin paremmin soveltuvaksi ravintolalaivaksi.

– Alukseen mahtuisi tuolloin 400 matkustajaa, sanoo Veikko Ahola.

Aalto-yliopistossa on tutkittu laajemminkin moduulitekniikan tuomista laivanrakennukseen.

– Tekniikka on täysin mahdollinen, ja idea on herättänyt muutaman suuria valtameriristeilyjä tekevien varustamojen kiinnostuksen, sanoo meritekniikan professori Pertti Kujala Aalto-yliopistosta.

Loistoristeilijä pienoiskoossa

Saimaalle ja Turun saaristoon suunniteltu alus on kuin loistoristeilijä pienoiskoossa. Yksi erikoisuuksista on suuri saunaosasto, josta pääsisi uimaan luonnonveteen laivan perästä avautuvalta laiturilta. Laivassa olisi myös oma uima-allas.

Laivan kannelle voisi laskeutua helikopterilla.

– Laivan sisätiloista saataisiin näyttäviä, jolloin se soveltuisi paremmin premium-luokan risteilyihin, pohtii professori Kujala.

Uudentyyppiset kansi- ja tukirakenteet tuovat keveyttä

Saimaalle suunnitellussa aluksessa hyödynnettäisiin vielä kehittelyssä olevaa laivanrakennustekniikkaa. Uudentyyppisen kansi- ja tukirakenteen ansiosta laivasta tulee kevyempi kuin perinteisistä laivoista. Tämä mahdollistaa jopa kahden lisäkerroksen rakentamisen laivaan.

– Runko tulisi erikoislujasta teräksestä, mutta kansirakenteet alumiinista, sanoo professori Kujala.

Saimaan kanavaan mahtuvat enintään 12,6 metriä leveät ja 82,5 metriä pitkät laivat. Aluksen syväys voi olla enintään 4,35 metriä. Tällöin risteilyaluksesta tulisi väkisinkin kapea, mutta korkea.

– Olemme laskeneet, ettei lujuuden tai vakavuuden kanssa olisi ongelmaa, vakuuttaa Kujala.

Risteilyjen suosio kasvussa – mutta ei Saimaalla

Euroopassa jokiristeilyjen suosio on viime vuosina kasvanut sitä mukaa, kun entistä useampi haluaa välttää liikenteen päästöjä. Saimaalle ja Turun saaristoon suunniteltu alus käyttäisi nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä.

Saimaalla laivamatkailu sen sijaan on vähentynyt, kun m/s Brahe myytiin muutama vuosi sitten Norjaan ja m/s Blue White Eagle romutettiin. Ensi kesänä pidempiä risteilyjä tekee vain yksi alus, savonlinnalainen m/s Puijo. Uusia matkustaja-aluksia ei ole nähty Saimaalla kymmeniin vuosiin.

– Saimaa on vielä täysin hyödyntämätön mahdollisuus matkailussa, hämmästelee opiskelija Veikko Ahola.

Risteilyaluksen hinnaksi Aalto-yliopisto arvio 60–70 miljoonaa euroa.

– Tällä hetkellä parikin vakavasti otettavaa investoijaa pohtii, voitaisiinko konseptia viedä eteenpäin, sanoo professori Kujala.

Parhaillaan tutkittavana on kaksikin reittiä. Toisessa alus liikennöisi Pietarista Saimaalle. Toinen olisi Saimaalta tehtävä rannikkoristeily Turun saaristoon. Reitti olisi sama, jota m/s Kristina Brahe liikennöi vuoteen 2010 asti.

Aluksen jääluokka 1A mahdollistaa risteilyjen jatkamisen myös talvella.

Lue seuraavaksi: Aasia-asiantuntija: Kiinalaisturistit pitää houkutella Saimaalle laivaristeilyillä

Lonkan ja polven tekonivelleikkaukset ovat nousemassa ratkaisevaan rooliin pienten keskussairaaloiden eloonjäämispelissä. Vuosi sitten voimaan tulleen asetuksen mukaan sairaalan täytyy luopua tekonivelkirurgiasta, jos lonkan ja polven leikkauksia tehdään vähemmän kuin noin 600 vuodessa.

Suomessa on useita sairaaloita, jossa sosiaali- ja terveysministeriön määrittämä 600 tekonivelleikkauksen raja on vaikea saavuttaa.

Huomiota herättäväksi tilanteen tekee se, että samalla kun osa sairaaloista kipuilee määrärajan saavuttamisessa, kertoo vuoden 2018 alustava tilasto tekonivelleikkausten määrän huomattavasta lisääntymisestä. Osassa sairaanhoitopiirejä leikkausmäärien kasvu vuoden takaiseen on suorastaan hurjaa.

Isoja alueellisia eroja

Herää kysymys, tehtaillaanko tekonivelleikkauksia jossain päin maata tilastojen kaunistamiseksi muita heppoisemmin perustein? Ja jos tehtaillaan, osuvatko tilastopiikit yksiin samojen sairaaloiden kanssa, joissa 600 leikkauksen raja uhkaa jäädä saavuttamatta?

Lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistaa, että lonkan ja polven tekoniveliä on viime aikoina asennettu huomattavasti enemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten tehtiin.

– Pitää paikkansa, että tekonivelten leikkauksia tehdään aiempaa enemmän. Sekin pitää paikkansa, että leikkausmäärien kasvu ei ole tasaista koko maassa vaan painottuu alueellisesti.

Syitä leikkausmäärissä tapahtuneeseen käänteeseen Keistinen ei kuitenkaan halua ennen vuoden 2018 lopullisten tilastojen vahvistumista lähteä arvioimaan.

– Väestön ikärakenteella eri alueilla on tekonivelleikkauksissa merkitystä. Mutta se ei yksistään selitä kasvusuuntausta, Keistinen sanoo.

Keistisen mukaan lähiviikkoina valmistuu ministeriön tilaama selvitys, jossa otetaan muun muassa kantaa lonkan ja polven tekonivelleikkausten järjestämiseen alle 600 rajan jäävissä sairaaloissa. Toistaiseksi missään ei ole määritelty, milloin ja kuinka tarkkaan asetuksen mukaista rajanvetoa aletaan tehdä.

Uhkana 24/7-päivystyksen rapautuminen

Yksittäisen sairaalan kannalta tekonivelkirurgian jatkumisessa ei oikeastaan ole kysymys tekonivelistä. Pohjimmiltaan kysymys on ympärivuorokautisen päivystyksen jatkumisesta, sillä ilman tekonivelleikkauksista kertyvää rutiinia sairaala ei kykene hoitamaan vaikeita päivystysleikkauksia. Eli jos ei ole noin 600 lonkan ja polven tekonivelleikkausta vuodessa, ei ole ympärivuorokautista päivystystäkään.

Vähimmäismäärän asettaminen eri toimenpiteille on tehnyt tekonivelpotilaista pelinappuloita kilpailussa siitä, missä päivystyspalvelut järjestetään. Tuore esimerkiksi on Savonlinnan ja Mikkelin sairaaloiden toistaiseksi ratkaisematon kiista tekonivelleikkauksista.

Juuri tavoite päivystyksen säilyttämisestä on saanut 600 toimenpiteen rajalla keikkuvat sairaanhoitopiirit ponnistelemaan tekonivelleikkausten lisäämiseksi.

Etelä-Karjalan keskussairaala Lappeenrannassa on yksi leikkausmääriään eniten kasvattaneista. Sairaalan operatiivisen toiminnan ylilääkäri Juha Kasurinen pitää tekonivelleikkauksia päivystävien kirurgien ammattitaidon kannalta välttämättömänä.

– Olemme laajan päivystyksen sairaala, jossa päivystystä hoitavilla kirurgeilla täytyy olla riittävä määrä päiväaikaista toimintaa, jotta akuutit tilanteet, kuten vaikka liikenneonnettomuuden monivammapotilas, voidaan laadukaasti ja turvallisesti hoitaa, Kasurinen sanoo.

Brändinrakennusta tekoniveltä tarvitsevalle

Tekonivelleikkausten määrän kehittyminen on pienelle sairaalalle hankalasti ennustettava laji. Lähialueen väestönkehityksestä ja -ikääntymisestä voi tehdä suuntaa-antavia tulevaisuudenlaskelmia, mutta on myös tekijöitä, joihin sairaalan on hankala itse vaikuttaa.

Miten rakentaa sairaalalle vetovoimainen brändi tekonivelleikkausten hoitopaikkana Tai pitää huolta operaatiot suorittavien kirurgien maineesta sosiaalisessa mediassa?

Erikoissairaanhoidon valinnanvapauden mukaisesti potilas on voinut vuoden 2014 jälkeen itse valita, missä julkisen terveydenhuollon yksikössä hän haluaa lonkkansa tai polvensa leikkauttaa. Viime vuonna esimerkiksi vahvan brändin omaavaan tamperelaiseen tekonivelleikkauksiin erikoistuneeseen Coxaan matkusti 35 Etelä-Karjalan sote-piirin alueella asuvaa asiakasta.

Eksoten tavoitteena olisi saada hoitaa mahdollisimman moni alueen tekonivelasiakas itse ja kasvattaa vuosittaista tehtyjen toimenpiteiden määrää.

– Me emme voi mainostaa itseämme lehden etusivulla ja kertoa, kuinka korkeatasoista tekonivelkirurgiaa sairaalassamme tehdään ylilääkäri Kasurinen sanoo.

Hän harmittelee, että julkisrahoitteisen sairaalan on vaikea korostaa osaamisensa vahvuuksia niin, että tiedot olisivat potilaan käytössä silloin, kun hän tekee päätöstä leikkauspaikasta.

– Esimerkiksi tekonivelleikkausten jälkeisten infektioiden määrä on Eksotessa maan kolmanneksi alhaisin. Tällaisella tiedolla voisi kuvitella olevan leikkaukseen tulijalle merkitystä, mutta missä tiedottaisimme siitä hänelle, Kasurinen pohtii.

Juttua muokattu 25.1..2019 klo 9.52: taulukon lukuja korjattu.

Etelä-Karjalassa miehen epäillään välittäneen alkoholia alaikäisille ja syyllistyneen useisiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. Poliisi tutkii asiaa.

Espoossa miehen epäillään houkutelleen 15-vuotiaan tytön asuntoonsa ja raiskanneen hänet. Osapuolten ensikontakti on solmittu sosiaalisen median kautta.

Pirkanmaalla poliisin tietoon tuli viime viikolla tapaus, jossa kahden miehen epäillään hyväksikäyttäneen lastenkodista karannutta 15-vuotiasta.

Tässä vain muutama esimerkki tällä hetkellä poliisilla tutkinnassa olevista epäillyistä seksuaalirikoksista, joissa uhri on lapsi. Niistä yhdestäkään poliisi ei ole kertonut oma-aloitteisesti julkisuuteen.

Edellä esitellyistä ja parista muusta tapauksesta voit lukea lisää tämän jutun lopussa olevasta listauksesta.

Poliisi kertoi tapauksista, kun Yle erikseen tiedusteli, millaisia lapseen kohdistuvia seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia on avoinna. Juttuun listatut tutkinnat ovat siinä vaiheessa, että poliisi voi kertoa niistä joitakin yksityiskohtia.

Tapauksien kuvailu valottaa kokonaiskuvaa siitä, millaisia tutkintoja poliisilla on käynnissä. Poliisihallituksen keräämien tietojen mukaan poliisilaitoksilla oli käynnissä joulukuussa 2018 yhteensä tuhat lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikostutkintaa.

Suurin osa tapauksista tutkitaan salassa ilman, että ne tuotaisiin suuren yleisön tietoisuuteen.

Oulun poliisi tiedotti ilmiön takia

Poliisin tiedottaminen on herättänyt runsaasti keskustelua sen jälkeen, kun Oulun poliisi kertoi joulukuussa julkisuuteen lapsiin kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä, joita se tutkii.

Ylen soittokierros poliisilaitoksiin kertoo monien poliisien olevan sitä mieltä, että vastaavia tapauksia on tutkinnassa eri puolilla Suomea. Oulu päätti tiedottaa ja varoittaa muita nuoria asiasta.

Oulun poliisilaitoksen rikosylikomisario Markus Kiiskinen kertoo, että he tiedottivat tapauksista julkisuuteen heti, kun se oli mahdollista.

Päätettiin, että tästä ilmiöstä kerrotaan ja varoitetaan. Markus Kiiskinen, Oulun poliisilaitos

Poliisi ei kerro esitutkinnoista, jos se voi vaarantaa tutkinnan tai lisätä uhrin kärsimystä.

Oulun poliisi teki Kiiskisen mukaan tiedottamispäätöksen sillä perusteella, että yksi tapauksista oli poikkeuksellisen törkeä ja samaan aikaan tutkinnassa oli useita muita rikoksia, joissa tekotapa oli samantyyppinen.

Yhtäläisyyksiä löytyi Kiiskisen mukaan sosiaalisen median käytöstä, päihteiden ja tupakan välittämisestä, tekijöiden ulkomaalaistaustasta sekä uhreista.

– Nähtiin, että tässä näyttää olevan jonkinnäköinen ilmiö käsillä. Päätettiin, että tästä ilmiöstä kerrotaan ja varoitetaan.

Poliisin tiedottamista esitutkinnasta säätelevät julkisuuslaki ja esitutkintalaki.

Lain mukaan poliisi voi tiedottaa esitutkinnasta muun muassa asian yhteiskunnallisen merkityksen, sen herättämän yleisen mielenkiinnon, rikoksen selvittämisen tai uuden rikoksen estämisen perusteella.

Oulun tapauksessa yksi harvinainen piirre

Yle kysyi paikallispoliisilaitoksilta, onko Oulun poliisin kuvailema ilmiö tuttu heidän alueellaan.

Kaikki viitisentoista Ylen haastattelemaa poliisia olivat sitä mieltä, että yhdessä Oulun poliisin tiedottamassa seksuaalirikoskokonaisuudessa on harvinaislaatuisia piirteitä.

Millekään poliisilaitokselle ei ole uutta lasten houkuttelu alkoholin tai tupakan avulla, joidenkin tekijöiden ulkomaalaistausta tai sosiaalisen median käyttö uhrin ja epäillyn yhteydenpidossa.

Tälläkin hetkellä esimerkiksi Etelä-Karjalassa on tutkinnassa tapaus, jossa tekijän epäillään käyttäneen hyväksi lähes kymmentä nuorta, joille hän on hakenut tupakkaa ja alkoholia.

Sellainen hyväksikäyttö, joka on saanut alkunsa sosiaalisessa mediassa, on tutkinnassa ainakin Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla. Länsi-Uudenmaan tapauksessa epäilty tekijä on ulkomaalaistaustainen. Häntä on epäilty aiemminkin vastaavasta rikoksesta.

Uutta ei ole myöskään se, että eri epäillyt saattavat käyttää yhtä ja samaa nuorta hyväkseen.

Pirkanmaalla vastikään poliisin tietoon tulleessa tapauksessa samaa 15-vuotiasta tyttöä on hyväksikäyttänyt ainakin kaksi miestä, jotka eivät tiettävästi tunne toisiaan.

Harvinaista sen sijaan on se, että Oulussa on tutkinnassa yksi kokonaisuus, jossa saman uhrin törkeästä hyväksikäytöstä ja raiskauksesta epäillään useita toisensa tuntevia miehiä.

Oulun poliisi ei kerro tässä vaiheessa tutkintaa yksityiskohtia siitä, mitä kautta epäillyt tuntevat toisensa tai miten tapahtumat ovat edenneet. Ylen tietojen mukaan ainakin kolme epäiltyä miestä on asunut samassa vastaanottokeskuksessa.

Vaihtelua poliisilaitosten välillä

Poliisin vaihteleva tiedotuslinja käy ilmi Ylen soittokierroksesta paikallispoliisilaitoksiin.

Itä-Uudenmaan, Itä-Suomen, Lapin, Lounais-Suomen ja Pohjanmaan poliisilaitokset kertovat, että niillä on tälläkin hetkellä tutkinnassa useita tapauksia, mutta ne eivät halua kertoa niistä julkisuuteen.

Tähän on monia syitä.

Tärkein syy on uhrien suojelu. Toisekseen rikostutkintaa ei haluta vaarantaa kertomalla julkisuuteen asioita liian varhaisessa vaiheessa.

Yksittäiset poliisit voivat myös olla eri linjoilla tiedottamisen suhteen. On vaikea arvottaa sitä, miksi yksittäistapauksista pitäisi kertoa julkisuuteen, kun vastaavia on tutkinnassa kymmeniä.

Lisäksi poliisit eivät voi kertoa esitutkinnasta julkisuuteen mitä tahansa, sillä heitä velvoittaa laki.

Käynnissä olevat tutkinnat, jotka koskevat lasten hyväksikäyttöepäilyjä

Oheiseen taulukkoon on koottu joulukuussa 2018 avoinna olleet, lapsiin kohdistuneet hyväksikäyttöepäilyt, joista Yle on saanut tiedon. Taulukko on koottu Poliisihallituksen keräämistä tiedoista ja Ylen paikallispoliisilaitoksille tehdystä soittokierroksesta.

Luvussa ovat mukana seuraavilla rikosnimikkeillä tutkittavat epäillyt rikokset: lapseen kohdistuva haureus, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykset sekä hyväksikäytön perusmuodot ja törkeät tekomuodot.

Lait määrittävät, mistä poliisi voi tiedottaa

Poliisi harkitsee tarkkaan, kun se tiedottaa tapahtuneista rikoksista julkisuuteen.

Erityisen tarkkaan tiedottamislinja punnitaan seksuaalirikoksissa etenkin silloin, kun uhri on lapsi. Nämä tutkinnat ovat erityisen arkaluonteisia.

Poliisi ei halua aiheuttaa ylimääräistä tuskaa uhreille. Tapauksen yksityiskohtia avaamalla poliisi voi tulla loukanneeksi uhrin oikeutta määrätä omista asioistaan ja jopa paljastaa tahtomattaan uhrin henkilöllisyyden.

Usein poliisi tarvitsee myös aikaa rikoksen selvittelyyn, ennen kuin se voi kertoa tutkinnassa olevista asioista julkisuuteen. Epäilty voi esimerkiksi poistaa viestinvaihtoa tai piiloutua, jos hän uskoo olevansa rikostutkinnan kohteena.

Suomen rikoslain mukaan esitutkinnat ovatkin lähtökohtaisesti salassapidettäviä, kunnes tapauksen käsittely alkaa oikeudessa. Tietoja esitutkinnan aikana saa antaa vain tutkinnanjohtaja tai hänen esimiehensä.

Seksuaalirikosten esitutkinnat eivät yleensä tule julkiseksi edes oikeuskäsittelyn alkamisen jälkeen, sillä tuomioistuin julistaa sekä esitutkintamateriaalin että oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi.

Neljän alueen tapaukset, joista ei ole aiemmin kerrottu julkisuuteen

Tässä neljä esimerkkiä siitä, millaisia tapauksia poliisi parhaillaan tutkii eri puolilla Suomea:

Etelä-Karjala

Etelä-Karjalassa poliisi selvittää kokonaisuutta, jossa epäillään täysi-ikäisen suomalaismiehen syyllistyneen lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. Osa uhreista on alle 15-vuotiaita. Heitä on lähes kymmenen.

Etelä-Karjalan epäilyihin liittyy alkoholin välittämistä.

Poliisi ei halua tarkentaa tässä vaiheessa tutkintaa, missä päin Etelä-Karjalaa epäily sijaitsee. Esitutkinta on vielä kesken.

Espoo

Esitutkinta on alkuvaiheessa myös Länsi-Uudenmaan poliisilla tutkinnassa olevassa tapauksessa, jossa ulkomaalaismiehen epäillään syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskaukseen.

Kolmikymppisen miehen epäillään tutustuneen 15-vuotiaaseen tyttöön nuorten suosimassa Snapchatissa ja houkutelleen uhrin asunnolleen Espooseen. Epäilyt sijoittuvat loppuvuoteen 2018.

Saman miehen epäillään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön jo viime vuoden keväällä.

Loppuvuoden ja alkuvuoden epäillyissä tapauksissa on samanlaisia piirteitä. Myös aiemman tapauksen uhri on 15-vuotias tyttö. Aikaisempi tapaus on syyteharkinnassa.

Pirkanmaa

Pirkanmaalla poliisin tietoon on tullut viime aikoina tapauksia, joissa eri ihmiset ovat käyttäneet lastenkodista karanneita useita nuoria hyväkseen.

Tuorein tapaus tuli poliisin tietoon viime viikolla. Siinä kahden eri täysi-ikäisen miehen epäillään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Lastenkodista karannut uhri on 15-vuotias.

Tapaukset ovat tulleet poliisin tietoon lastensuojelun kautta.

Poliisi on tutkinnasta vähäsanainen sen alkuvaiheen takia.

Häme

Päijät-Hämeessä poliisi tutkii tällä hetkellä ainakin kahta tapausta, joissa epäilty ja uhri ovat viestitelleet verkossa Snapchatin kautta. Osapuolet eivät ole poliisin mukaan tavanneet ainakaan tämänhetkisten tietojen perusteella.

Keskustelu on ollut seksuaalissävytteistä ja epäillyt ovat ehdottaneet tapaamista.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lapsen houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin epäillään 36-vuotiasta suomalaismiestä ja täysi-ikäistä ulkomaalaista. He eivät liity toisiinsa. Uhrit ovat 15-vuotiaita tyttöjä.

Kanta-Hämeessä poliisin tietoon on tullut viime aikoina tapauksia, joissa epäilty ja uhri ovat viestitelleet Ome.tv-sovelluksen kautta. Epäiltyjen henkilöllisyyden selvittäminen näissä tapauksissa on vaikeaa.

Juttua varten on haastateltu Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Saara Asmundelaa, Hämeen poliisilaitoksen rikoskomisario Jari Kiiskistä ja rikoskomisario Marko Mäkistä, Itä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Simo Hämäläistä, Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario Heidi Niemeä, Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Teemu Liikkasta, Lapin poliisilaitoksen rikoskomisario Mikko Halmetta, Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Juhani Malmbergiä, Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosylikomisario Kari Siivoa ja rikoskomisario Jyrki Kalliota, Oulun poliisilaitoksen rikosylikomisario Markus Kiiskistä ja rikoskomisario Hannu Rönkköä, Pohjanmaan poliisilaitoksen rikosylikomisario Urpo Lintalaa sekä Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikomisario Jari Kinnusta, rikoskomisario Hannu Kallioniemeä ja rikoskomisario Ari Rutasta.

Lue myös:

Päivi Happonen: Onko Oulu ainoa paikka, jossa tutkitaan seksuaalirikoksia? Mitä Oulun poliisin tiedotuskampanja sai aikaan?

Tuore tuomio valottaa, miten lapsen metsästäjä toimii verkossa: Olet kaunis ja ihana tyttö, rakastan sinua tavalla, jolla kukaan muu ei ole ennen rakastanut

Poliisin tiedotus on tasapainoilua yleisen ja yksityisen rajamaastossa

Yksiön olohuoneen nurkassa on Mari Javanaisen yksi työpisteistä. Tietokoneen, kahden näytön, kameran ja mikrofonin edessä lappeenrantalainen opiskelija pelaa tietokoneellaan taistelupeli Overwatchia. Katsojat seuraavat tiiviisti pelitapahtumia sekä keskustelevat Javanaisen kanssa. Katsojille välittyy myös suoraa videokuvaa naisen kasvoista. Tänään puheissa vilahtelevat muun muassa kova pakkanen ja lumen paljous.

Javanainen tervehtii iloisesti kaikki paikalle saapuneet katsojat. Pian Sulo-kissa hypähtää tietokonepöydälle ja pääsee jälleen mukaan suoraan lähetykseen.

Tämä on jatkuvasti yleistyvää striimaamista. Suomen elektronisen urheilun liiton hallituksen puheenjohtaja Joonas Kapiainen naurahtaa kysymykselle suomalaisten striimajien määrästä. Niitä voi vain arvailla. Aktiivisia striimaajia Suomessa on kuitenkin useita satoja.

Kapiainen ei luokittele kaikkea pelistriimaamista osaksi e-urheilua, vaan sanoo sen olevan yksi erittäin suosittu viihdemedian muoto. Striimaajat ovat usein tavallisia harrastelijoita, mutta silti heidän pelaamisensa katsomisesta ollaan valmiita maksamaan. Rahalla saa viihdettä.

Pesäpalloseuran ensimmäinen striimaaja

Imatralaisella pesäpalloseura IPV:llä ja Lappeenrannan-Lahden teknillisellä yliopistolla LUTilla on oma elektronisen urheilun joukkue Trailblazers. Joukkue kiinnitti ensimmäiseksi striimaajakseen 25-vuotiaan lappeenrantalaisen Mari Javanaisen. Hän striimaa pelaamistaan nimimerkillä maerikaroliina Twitch.tv:ssä.

Javanainen opiskelee ja käy sen ohessa töissä. Striimejä hän tekee silloin, kun siihen on aikaa. Vakituisia tilaajia hänellä on joitakin kymmeniä.

Sopimus superpesisseura IPV:n ja LUTin kanssa palvelee molempia osapuolia. IPV:ssä tiedostettiin, että pelistriimaaminen kasvattaa suosiotaan jatkuvasti, eivätkä he halunneet jäädä trendin ulkopuolelle.

– Striimaajien seuraajamäärät kasvavat jatkuvasti. Marin kautta meidän Trailblazersin grafiikka näkyy hänen kanavallaan Twitchissä ja somessa, kuvailee IPV:n myynti- ja markkinointipäällikkö Mikko Pehkonen.

Suomen elektronisen urheilun liiton hallituksen puheenjohtaja Joonas Kapiainen kuvailee Twitch.tv:tä ehdottomasti suurimmaksi livepelaamisen suoratoistopalveluksi. Sillä on maailmassa vuosittain yli kaksi sataa miljoonaa katsojaa.

Striimaaja valikoitui Trailblazers-joukkueeseen osin sattumalta.

– Saimme vinkin, että tällainen striimaaja on olemassa. Ehdottomia hyviä puolia on se, että hän asuu täällä meidän alueella ja myös se, että hän on nainen. E-urheilujoukkueemme on rakennettu jätkien ympärille, ja me halusimme tuoda esiin sen, että naisetkin pelaavat, kertoo Pehkonen.

Muutakin kuin pelaamista

Pelistriimi tehdään omalta tietokoneelta tai kännykältä, ja se lähetetään katsojille suoratoistopalvelun kautta. Javanainen ei nykyisin enää striimaa pelkästään tietokonepelaamistaan.

– Olen tehnyt striimiä kun kokkailen ja puhelimella ulkoa. Kerran tein koko vuorokauden mittaisen striimin, se oli aika rankkaa, naurahtaa nainen.

IPV:n Mikko Pehkosen mielestä striimajien tarkoitus onkin tarjota katsojille jotakin muuta kuin kilpapelaamista.

– Hupia ja viihdettä. Haluamme olla mukana tässäkin pelaamisen puolessa.

Javanainen kuvaileekin striimajapersoonaansa ennen kaikkea hauskaksi ja viihdyttäväksi.

– En ole mitenkään kovin hyvä pelaaja, siksi se hauskuus luodaan katsojille muuten, paljon esimerkiksi juttelemme chatissa.

Palkkiot menevät välineistöön

Lappeenrantalainen Javanainen on pelannut yli puolet elämästään. 10-vuotiaana alkanut konsolipelaaminen on sittemmin vaihtunut tietokonepeleihin.

Peliensä striimaamisen hän aloitii pari vuotta sitten. Motiivina ei ollut silloin nousta tunnetuksi striimaajaksi, vaan saada sitä kautta lisää pelikavereita. Näin kävikin. Javanainen pääsi nopeasti mukaan suomalaisiin striimiporukoihin ja sai apua sekä vinkkejä omiin lähetyksiinsä.

Kalusto oli vielä tuolloin huomattavasti vaatimattomampi kuin nyt.

– Kun aloitin, minulla oli vain läppäri. Paremmat kamerat ja useampi näyttö kyllä helpottaa striimaamista.

Vastikään tehdystä sopimuksesta Trailblazersin kanssa striimaaja ei saa varsinaista palkkaa, mutta joukkue maksaa esimerkiksi hänen matkojaan ja majoituksiaan erilaisiin pelitapahtumiin.

Pieni osa suomalaisista striimaajista pystyy jo elättämään itsensä striimaamisella. Suoratoistopalvelun maksamat korvaukset riippuvat siitä, kuinka paljon striimaajalla on kanavan tilaajia sekä kuinka paljon katsojat antavat hänelle ylimääräistä rahalahjoituksia. Tähän saakka Javanaisen saamat tulot ovat menneet välineistöön.

– Twitch kerryttää sitä palkkiosummaa aina sataan dollariin saakka ja sitten maksaa sen. Aina silloin tällöin saa niillä rahoilla ostettua jotakin uutta striimiä varten.

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston rehtorin Juha-Matti Saksan äänestä on kuultavissa ärtymystä. Hän kysyy ennen haastattelua, saako kiroilla.

Lappeenrannan kaupunki oli juuri päätynyt lopputulokseen, ettei yliopistolle perusteta lukiolaisten tiedelinjaa, eikä sinne siirretä kansainvälistä IB-lukiota.

Yliopiston rehtori Saksa ajoi lukio-opetuksen aloittamista tekniikkaan ja kauppatieteisiin keskittyneelle yliopistolleen. Hän ei voi ymmärtää, miksi lukion siirtäminen yliopiston yhteyteen on niin vaikeaa.

– Itse lähden siitä, että kaikki mikä ei ole laitonta tai epäeettistä, on mahdollista. En oikein ymmärrä, että mikä tässä on mahdotonta, Saksa sanoo.

Taustalla on laajempi selvitystyö, jossa Lappeenrannan kaupungin virkamiehet pohtivat lukiokoulutuksen siirtämistä osittain yliopistolle. Palataan siis ajassa taaksepäin.

Lappeenrannan kaupunki ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto alkoivat hieman vajaa vuosi sitten neuvotella, voisiko kaupungin toinen lukio olla tulevaisuudessa yliopiston yhteydessä.

Neuvotteluissa tuli esiin monia hyötyjä. Lukiolaiset voisivat käyttää esimerkiksi yliopiston laboratoriotiloja ja tiedekirjastoa, ja näin syventää osaamistaan.

Yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa suitsutti, että lukiolaiset voisivat suorittaa samalla myös yliopisto-opintoja.

– Mieti tilannetta, että olisit jo lukioaikana suorittanut yliopistollisia kieliopintoja tai matematiikkaa. Se olisi ihan huikea kilpailuetu, sanoi Saksa melko tarkalleen vuosi sitten.

Välimatkasta kynnyskysymys

Alkoi laaja selvitystyö, jota tekemään kaupunki valjasti Lappeenrannan Kimpisen lukion rehtori Olli Mielosen. Hän pohti siirtämisen hyötyjä ja haittoja. Lisäksi hän kysyi mielipidettä opettajilta ja koulujen oppilailta.

Lappeenrannassa on kaksi lukiota, Kimpisen lukio ja Lyseon lukio. Niissä on yhteensä noin 1 300 opiskelijaa. Molemmat lukiot sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa.

Sen sijaan sekä teknillinen yliopisto että Saimaan korkeakoulu sijaitsevat Lappeenrannan Skinnarilassa noin kymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin yliopiston etäisyys.

Sanomalehti Etelä-Saimaan haastattelemia lukiolaisia arvelutti erityisesti pitkä välimatka kaupungin keskustasta yliopistolle. Osa lukiolaisista koki, että kulkeminen Skinnarilaan on vaikeaa. Pitempi matka venyttää koulupäivää.

Siirtyminen 15 minuutin välitunneilla Skinnarilan ja keskustan välillä on käytännössä mahdottomuus Lappeenrannan Kimpisen lukion rehtori Olli Mielonen

Ylen radiohaastattelussa Lappeenrannan lyseon lukion oppilaat eivät löytäneet oikeastaan mitään hyviä puolia lukion ja yliopiston yhdistämiselle. Oppilaat halusivat olla ikäistensä kanssa kaupungin keskustassa.

Opettajat puolestaan ihmettelivät, miksi hiljattain juuri lukiolaisia varten peruskorjattu Lyseo pitäisi ottaa pois lukiokäytöstä.

Yhdistämisen ylle alkoi nousta harmaita pilviä. Kaiken kaikkiaan haittoja olisi ollut enemmän kuin hyötyjä.

Lopulta kaupunki päätti, että lukiota ei Skinnarilaan siirretä. Opetuksen järjestäminen sinänsä ei olisi rehtori Olli Mielosen selvityksen mukaan ollut ongelma, mutta lukioiden toimintakulttuurin muutos sekä vaikutukset lukiolaisten arkeen herättivät huolta.

Asiaa ei kuitenkaan jäänyt tähän. Vaikka kokonaista lukiota ei korkeakoulujen nurkille päädytty perustamaan, alkoi kaupunki vielä selvittää, voitaisiinko Skinnarilaan yliopiston yhteyteen perustaa erillinen tiede- ja tutkimuspainotteinen lukiolinja.

Toisaalta Skinnarilaan voisi siirtyä myös Lyseon lukion tiloissa toimiva IB-lukio.

Tiedelinjassa paljon hyvää, mutta myös hankaluuksia

Myös lukion tiedelinjan perustamista alkoi selvittää Lappeenrannan Kimpisen lukion rehtori Olli Mielonen. Selvitystyössä nousi esiin monia jo vuoden takaa tuttuja hyötyjä: yliopiston laboratoriot, tiedekirjasto, kielikeskus.

Yhdessä tiedelinjan ryhmässä olisi 25–30 oppilasta. Kolmella vuosikurssilla olisi siis yhteensä noin 90 oppilasta. Pieni porukka olisi tiivis.

– Jos meillä on pieni, tietyllä tavalla orientoitunut opiskelijaryhmä, niin todennäköisesti se ryhmäytyy hyvin. Myös heidän kanssaan työskentelevät opettajat oppisivat tuntemaan oppilaat hyvin, kertoo Mielonen.

Kolikolla oli myös toinen puoli. Jälleen selvitystyö osoitti saman ongelman kuin aiemmin: välimatka. Päivät venyvät, jos koulumatka kasvaa.

– Ja mitä oppilaille tarkoittaa, jos he ovat irrallaan muusta lukioyhteisöstä ja muusta lukion toiminnasta, Mielonen kysyy.

Kaupungin keskustassa sijaitsevien lukioiden yhteistyö on tiivistä ja oppilaat pystyvät Mielosen mukaan valitsemaan vapaavalintaisia kursseja molemmista lukioista.

Skinnarilassa opiskelevien opiskelijoiden valinnanvapausmahdollisuudet supistuisivat, jos he olisivat kaukana keskustan lukioista. Mielosen mukaan Skinnarilassa olevat lukiolaiset voisivat toki ottaa valinnaisia kursseja Kimpisestä tai Lyseosta, mutta...

– Tällä hetkellä valinnaisten kurssien tunteja on keskellä päivää tai aamu- tai iltapäivällä. Siirtyminen 15 minuutin välitunneilla Skinnarilan ja keskustan välillä on käytännössä mahdottomuus. Sitten pitäisi rakenne rukata lukioissa niin, että siirtyminen olisi mahdollista.

Oma ohjelmanumeronsa olisi opetuksen järjestäminen. Lukion tiedelinja työllistäisi yhden kielten opettajan ja yhden matemaattisten aineiden opettajan. Muiden aineiden opettajat joutuisivat kulkemaan eri lukioyksiköiden välillä.

– Paljon puhutaan myös lukiolaisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Opiskeluhuollon palvelujen, erityisen tuen ja opinto-ohjauksen järjestäminen pitäisi miettiä uusiksi, kun kysymys ei ole kokonaisesta lukiosta, Mielonen lisää.

Entä sitten IB-lukio, joka tällä hetkellä toimii Lyseon lukion tiloissa?

Myös sen opiskelijat ja opettajat vastustivat ajatusta siirtyä keskustasta Skinnarilaan. Perustelut ovat pitkälti samat kuin tiedelinjalla. Lopputulema oli, että uudistuksia ei tehdä. Lappeenrannan kaupungin lasten ja nuorten lautakunta laittoi asialle pisteen kokouksessaan 22.1.2019.

Kiville meni

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa sanoo, että yliopisto halusi tarjota nuorille lukioaikana "jotain, mitä ei ole muualla saatavissa". Eli ilmiöpohjaista yhteistyötä, opiskelua miljoonilla euroilla rakennetuissa laboratorioissa tai vaikkapa robotiikan tekemistä Jamie Hyneman centerissä.

Eikä pelkästään yliopistossa, vaan samalla alueella olevassa Saimaan ammattikorkeakoulussa.

– Tämä meni nyt kiville tältä osin, Saksa toteaa.

Yliopisto-opintojen lisäksi lukiolaiset olisivat voineet suorittaa ammattikorkeakouluopintoja.

– Korkeakouluun voisi päästä ilman pääsykoetta.

Entä mitä yliopiston rehtori sanoo Skinnarilan kampuksen sijainnista ja sen aiheuttamasta ongelmasta?

– Se on tietty miten katsoo. Yliopistossa ja Saimaan ammattikorkeakoulussa on tuhansia opiskelijoita ja työntekijöitä. Me pystymme siirtymään tänne päivittäin.

Yhteistyö tiivistyy joka tapauksessa

Yhteistyötä korkeakoulut ja lukiot joka tapauksessa alkavat tehdä aiempaa tiiviimmin. Uusi lukiolaki velvoittaa, että osa lukio-opinnoista pitää järjestää yhdessä korkeakoulujen kanssa.

Lappeenrannassa on aloiteltu Junior University -toimintaa. Se tarjoaa ja on jo tarjonnut monenikäisille koululaisille mahdollisuuden tutustua yliopistoon tekemisen kautta. Junior Universityn kehittäminen on Kimpisen lukion rehtorin Olli Mielosen mukaan luontaista.

– Sitä kautta voidaan tuoda luonnontiedeopetusta niille opiskelijoille, jotka sitä haluavat. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että yhteistyö ei voi rajoittua pelkästään luonnontieteisiin. Korkeakouluyhteistyömahdollisuuksia pitää tarjota myös muille aloille ja sillä tavalla kohdella kaikkia oppilaita tasapuolisesti, Mielonen sanoo.

Yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa toivoo päättäjien miettivän, mikä on tärkeää. Hän ei ole luovuttanut.

– Lukio voi muuttaa tänne vaikka huomenna.