Syyttäjä vaatii Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa työskennelleelle henkilölle ehdollista vankeusrangaistusta potilastietojen luvattomasta katselusta. Rikosnimike on henkilörekisteririkos.

Työntekijä oli syyttäjän mukaan tehnyt lukuisilla eri kerroilla työtehtäviinsä liittymättömiä ja siten oikeudettomia kyselyjä potilasrekisteriin, josta löytyy muun muassa ihmisten terveystiedot.

Työntekijä oli katsellut henkilöiden terveystietoja vuoden 2015 kevään ja kesän aikana. Hän on esitutkinnassa myöntänyt katselleensa ystäviensä, sukulaistensa ja työkavereidensa potilastietoja uteliaisuudesta.

Asiaa käsitellään Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa torstaina. Asianomistajia on 192.

Hallitus haluaa puuttua aiempaa tehokkaammin ulkomaalaisten kiinteistöomistuksiin Suomessa.

Hallitus ehdottaa erilaisia keinoja, joilla valtio voisi puuttua kansallista turvallisuutta vaarantavaan kiinteistöjen omistukseen ja käyttöön.

Keinoksi ehdotetaan muun muassa sitä, että valtiolla olisi etuosto-oikeus tiettyjen strategisten kohteiden lähellä tapahtuvissa kiinteistökaupoissa.

Lisäksi ETA-alueen ulkopuolisen valtion kansalainen tai yhteisö tarvitsisi luvan kiinteistön hankintaan Suomessa ja nykyinen puolustuslunastuslaki korvattaisiin uudella lunastuslailla.

Hallitus haluaa myös varmistaa, että turvallisuusviranomaisilla on riittävä tilannekuva kiinteistöjen omistuksista ja käytöstä Suomessa.

– Turvallisuusympäristö on muuttunut. Turvallisuusviranomaisilla tulee olla riittävät keinot uudenlaisiin uhkiin varautumiseen. Nyt ehdotettavalla sääntelyllä annettaisiin viranomaisille mahdollisuus valvoa kiinteistökauppaa nykyistä paremmin ja puuttua ennalta, mikäli kiinteistökaupassa havaitaan turvallisuudelle kriittisiä maakauppoja, oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) sanoo tiedotteessa.

Hallitus on antanut tänään asiasta esityksen eduskunnalle.

Hallituksen mukaan tarkoituksena ei ole puuttua laajamittaisesti kiinteistönomistukseen Suomessa tai vaikeuttaa kansainvälisiä investointeja.

Lisää aiheesta:

Puolustusministeri Jussi Niinistö: Ulkomaalaisten maakauppoja koskeva lakiesitys eduskunnalle marraskuussa

Ylen lähteet: Airiston Helmen rahanpesututkinnassa ei ole noussut esiin kansalliseen turvallisuuteen liittyvää

Vakoilututkija Airistosta: Oli vakava virhe sallia venäläisten maanomistus tärkeiden kohteiden lähellä

Ilkka Kanerva huolissaan saariston kiinteistökaupoista, sotilasasiantuntija hillitsee tiedustelupelkoja

Valtiolle esitetään etuosto-oikeutta maakauppoihin strategisesti tärkeillä alueilla

Yhä harvempi pietarilainen suunnittelee Suomi-lomaa uudeksi vuodeksi. Marraskuu on perinteisesti ollut Suomen Pietarin pääkonsulaatissa ruuhkainen, mutta tänä vuonna ruuhkaa on riittänyt vain nimeksi.

– Syyskuun ruplan romahduksen jälkeen piristymistä on hakemusten määrässä havaittu, mutta ei samanlaista rynnistystä kuin viime vuonna, pohtii viisumiosaston päällikkö Anneli Nummelin.

Konsulaattiin jätetään päivittäin 2500 viisumihakemusta, kun takavuosina hakemuksia kirjattiin päivittäin yli neljä tuhatta.

Pietarin pääkonsulaatti arvioi, että se myöntää tänä vuonna venäläisille 540 000 Schengen-viisumia. Viime vuoteen verrattuna se on seitsemän prosenttia vähemmän ja puolet vähemmän kuin 2010-luvun matkailun huippuvuosina - ennen ruplan arvon romahdusta.

Hakemusten määrän vähentymistä voi selittää myös se, että Suomi on alkanut myöntää kaksi vuotta voimassa olevia Schengen-viisumeita, joita ei tarvitse uusia tänä vuonna. Ensi kertaa Suomeen tulijoita on aiempaa vähemmän.

Ukrainan tilanne vaikuttaa matkailijamääriin Suomessa

Aiemmin ruplan kurssi seurasi öljyn hintaa, joten myös matkailjamääriä pystyttiin ennakoimaan helposti. Nyt rupla on käytännössä kelluva valuutta, johon ei juurikaan vaikuta öljyn hinta.

Tänä vuonna lappeenrantalaisessa kylpylässä on opittu seuraamaan tarkkaan Venäjän tekemisiä maailmalla, sillä ruplan kurssiin vaikuttaa tilanne kehittyvillä markkinoilla, geopolitiikka sekä tilanne esimerkiksi Syyriassa ja Ukrainassa.

– Tällä hetkellä näyttää, että venäläisten matkailijoiden määrä hieman kasvaa, mutta se mitä Ukrainassa nyt tapahtuu, kukaan ei vielä tiedä miten se vaikuttaa matkailuun, pohtii Holiday Club Saimaan hotellinjohtaja Anne Puhakainen.

Moni pietarilainen jättää Suomi-loman väliin muun muassa viranomaisille asetetun matkustuskiellon takia.

Saimaalle matkailijoita Moskovasta

Viime vuonna Suomen kaakkoisrajalla kirjattiin hieman yli seitsemän miljoonaa rajanylitystä. Tänä vuonna määrä tulee putoamaan, ellei ruplan kurssi vahvistu nopeasti vielä loppuvuoden aikana. Se saisi liikkeelle useammat ostosmatkailijat.

Etelä-Karjalan matkailun markkinointiyhtiö goSaimaa on tänä vuonna laajentanut Saimaan alueen markkinointia Moskovan seudulle. Sillä varmistetaan venäläisturistien tulo, jos matkat käyvät monille pietarilaisille liian kalliiksi heikon ruplan takia.

– Meilllä on moskovalainen matkanjärjestäjä, joka tuo lastenohjelmaa viikoksi ja sen myötä saamme ryhmiä Moskovasta meille majoittumaan uutena vuotena, sanoo Holiday Clubin hotellinjohtaja Anne Puhakainen.

Moskovalaisia matkailijoita on nähty tänä vuonna muissakin Saimaan alueen hotelleissa aiempaa enemmän, sillä Pietarin ja Moskovan välillä parantuneet tieyhteydet nopeuttavat matkaa Suomeen.

– Matkanjärjestäjät vakuuttavat, ettei matka ole ongelma. Siellä moottoritietä posotetaan tänne sitten, vakuuttaa Puhakainen.

Historiallisen ravintola Buttenhoffin yrittäjä istuu ja muistelee kymmentä vuottaan yrittäjänä. Ensimmäisena vuonna eli vuonna 2008 ihmiset liikkuivat paljon ja kävivät usein myös ravintolassa syömässä.

– Silloin 2008–2013 oli paljon venäläisiä turisteja. Täällä Imatralla oli myös tapahtumia, joissa ihmiset kävivät. Meillä oli yhtä suuret liikevaihdot kuin Helsingin keskustan ravintoloilla. Sitten vuonna 2014 Imatralla alkoi kaikilla alamäki, sanoo Kiril Georgijev.

Kiril Georgijev otti vuonna 2008 vetovastuun aivan Imatran keskustassa sijaitsevasta ravintola Buttenhoffista, kun Lars ja Birgitta Buttenhoff jäivät eläkkeelle. He tekivät ravintolassa yli 40-vuotisen uran.

Imatralla venäläiset turistit toivat pitkään merkittävän osan usean imatralaisyrityksen liikevaihdosta. Venäjän rajalle kun on keskustasta vain muutama kilometri. Kun Venäjän ruplan arvo viitisen vuotta sitten romahti, loppuivat myös turistit itärajan takaa.

Toinen takaisku oli Imatra Big Band festivaalin vuosikymmeniä pitkän historian päättyminen vuonna 2014. Tapahtuma oli joka kesä tuonut kävelykadun varrelle tuhansia vieraita.

Nyt pari viime vuotta ovat olleet vaikeita Imatran keskustan alueen yrittäjille. Vuonna 2008 Georgijevilla oli 20–22 työntekijää, nyt enää 15.

– Nyt ei puhuta voitosta tai laajennetaanko toimintaa. Nyt mietitään, miten säilytetään työpaikat ja saadaan hyvä fiilis tuohon kävelykadulle.

Yli 30 vuotta sitten Bulgariasta Suomeen muuttanut Georgijev on käynyt 1990-luvulla ravintola-alan koulun ja ollut töissä kahdessa ravintolassa, ennen kuin vuonna 2000 tuli Buttenhoffiin töihin. Tuo aika on jäänyt tarkasti mieleen.

– Tulin kahville Buttenhoffiin ja Birgitta Buttenhoff oli nähnyt minut. Hän soitti myöhemmin perään ja kysyi tulenko töihin. Se oli huhtikuun 15. päivä, nauraa Georgijev.

Pitkät perinteet

Ravintola Buttenhoff on perustettu jo kahvila-leipomona vuonna 1936. Sotavuosina se toimi muutaman vuoden Jyväskylässä, mutta palasi sodan jälkeen Imatralle. Nykyään kävelykatu Koskenpartaalla sijaitseva ravintola on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on kahvila ja ruokaravintola yläkerrassa. Ruoka ja viini on ollut aina ravintolalle kunnia-asia.

– Ruuan pitää olla rehellistä ja hyvää. Me käytämme kaikenlaisia raaka-aineita, mutta Itä-Suomesta on vaikea saada hyviä raaka-aineita. Vihannekset ja juurekset tulevat läheltä. Marjat ja sienet ostamme Ruokolahdelta, sanoo Georgijev.

Kalat ja lihat ravintoloitsija Kiril Georgijev sanoo hankkivansa tukusta Helsingistä. Hän on myös pitkään puhunut muovipakkauksia vastaan. Hän ei pidä siitä, että raaka-aineita pakataan muoviin, jossa niitä säilytetään pitkään.

– Olen hyvin tarkka raaka-aineiden päiväyksistä. Eineksiä en hanki koskaan.

Georgijev karsastaa myös ruuan teemaviikkoja. Teemaviikot liittyvät hänen mukaansa tyypilliseen ketjuravintoloiden kulttuuriin.

– Raaka-aineita käytetään silloin kun niitä on. Syksyllä riistaa ja sieniä, ja kun tulee mätiä, sitten tehdään mätiä. Blinejä saa aina, sanoo Georgijev.

Ruoka on ravintoloissa liian kallista

Kiril Georgijevin mielestä ruuasta ja viinistä voisi puhua vaikka koko päivän, mutta niistä on vaikea väitellä. Makuasioissa harvoin on yhtä totuutta. Yhdestä asiasta hän kuitenkin on varmasti samaa mieltä kuin muutkin suomalaiset. Ravintolassa syöminen on Suomessa kallista herkkua.

– Jos eurooppalaiset syövät ulkona neljä kertaa viikossa, me emme siihen pysty. Jos menet ravintolaan nelihenkisen perheen kanssa, ostat alku-, pää- ja jälkiruuat juomineen, se on aika kallista, Georgijev sanoo.

Goergijev järjestää myös viinimaistajaisia. Niissä on käynyt paljon myös isoja viinintuottajia ympäri maailmaa.

– Viimeksi kävi italialainen Antinori, sitä ennen Zenato. Myös Australiasta, Espanjasta ja Ranskasta on käynyt suuria viinitaloja.

Putinilla porttikielto?

Buttenhoffin ravintolalla on värikäs historia. Ravintolassa on käynyt valtiovieraita eri maista, ulkomaalaisia julkkiksia ja näyttelijöitä.

– Kaikenlaista on tapahtunut. En voi sen tarkemmin kertoa, mutta jos täällä olisi ollut piilokamera, minun ei tarvitsisi tehdä yhtään töitä.

Yksi sattumus kuitenkin tulee nopeasti mieleen, kun Venäjän päämies oli tulossa ruokailemaan.

– Putinille varattiin paikkaa 12 tuntia. Sitten hän ei edes käynyt ravintolassa. Luulen, että hänellä on porttikielto tänne, nauraa Georgijev.

Kiril Georgijev oli Yle Radio Suomen sunnuntaivieraana 2.12.2018. Kuuntele Imatralla tehty haastattelu Yle Areenasta.

Suomessa alaikäisten nuorten on täysin luvallista pelata lähes kaikkia Veikkauksen rahapelejä. 14-vuotias voi huoletta raaputtaa Ässä-arpaa, jännittää loton ja kenon numeroita tai vedonlyönnin tuloksia pitkä- tai tulosvedosta ilman pelkoa, että kukaan siitä joutuisi oikeudellisen vastuuseen. Ainostaan kolikkoautomaattien pelaaminen on alaikäisiltä kielletty.

Suomessa rahapelien yksinoikeus on Veikkauksella. Arpajaislain mukaan Veikkaus tai sen asiamies ei saa antaa alle 18-vuotiaan pelata rahapelejä.

Täysi-ikäinen henkilö sen sijaan voi ostaa loton, vetolapun tai raaputusarvan ja antaa sen alaikäiselle. Käytännössä esimerkiksi 16-vuotias voi pyytää täysi-ikäistä ostamaan arvan tai pelikupongin kioskista alaikäisen puolesta.

– Laki koskee vain elinkeinonharjoittajaa eli hän ei saa alaikäiselle myydä. Sillä tavalla se ei riko lainsäädäntöä, kertoo neuvotteleva virkamies Jukka Tukia sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Jos alaikäinen voittaa, hän voi lunastaa voittonsa itse ja pitää rahat.

Raaputusarpa lahjaksi lapselle

Veikkaus markkinoi raaputusarpojaan varsin voimakkaasti ja mainostaa niitä annettavaksi joululahjana. Veikkauksen laskelmien mukaan noin 2 miljoonaa suomalaista saa vuosittain raaputusarvan lahjaksi. Tällaisen arvan saa lahjaksi myös moni alaikäinen lapsi.

Terveystieteiden tohtori, tutkimuspäällikkö Susanna Raisamo on yksi rahapelihaittojen asiantuntijoista Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL:ssä. Hän ei pidä siitä, että ihmiset antavat alaikäisille lapsilleen raaputusarpoja lahjaksi.

– Se on vähän niin kuin aikuinen antaisi tupakkaa tai alkoholia alaikäiselle. Siinä houkutellaan rahapelaamiseen ääreen.

Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos, mutta rahapelin välittäminen ei ole. Raisamon mukaan kuitenkin se, että sallii lapsen pelaavan rahapelejä, tekee rahapelit lapsen silmissä hyväksyttäviksi.

Hän on järkyttynyt kuullessaan, että alaikäinen voi lunastaa arpa- tai lottovoittonsa itse.

– Ei voi olla totta. Tämä tuli minulle kyllä täytenä yllätyksenä, huokaa Raisamo.

Veikkaus: "Vastuu on aikuisella"

Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski ei näe ongelmaa siinä, että aikuinen ostaa alaikäiselle lapselleen lottokupongin tai raaputusarvan.

– Alaikäiselle emme arpoja myy. Mehän emme voi tietää sitä, kenelle aikuinen niitä luovuttaa.

Nummikoski ei myöskään halua verrata keskenään sitä, että alkoholia ei saa luovuttaa alaikäiselle, mutta pitkäveto- tai lottokupongin saa luovuttaa.

– En pysty vertailua tekemään, koska en tunne lainsäädäntöä, sanoo Nummikoski.

Nummikoski kertoo, että Veikkauksella on ollut valmentaja Jukka Jalosen kasvoilla kampanja, jossa sanotaan, että veikkaaminen on aikuisten peliä ja että Veikkaus ei myy rahapeliä alaikäiselle. Nummikoski ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, onko pelikupongin välittäminen alaikäiselle moraalisesti väärin.

Veikkaus kuitenkin maksaa pelivoitot myös alle 18-vuotiaille.

– Meidän näkökulmasta aikuinen on pelannut. Aikuinen kantaa vastuun suhteessa lapsiin. Se on meidän mielestä selkeä asia, kertoo Nummikoski.

Riippuvuutta ei voi tietää etukäteen

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuspäällikkö Susanna Raisamo ei usko, että yksi lapsen raaputtama raaputusarpa vielä peliriippuvuutta toisi. Hän kuitenkin korostaa, että toisilla ihmisillä on alttius peliongelmaan huomattavasti isompi kuin toisilla ihmisillä.

– Se on vähän sama kuin tupakanpoltossa, että olisi parempi olla kokeilematta kertaakaan. Itse kun ei alttiuttaan tiedä. On ihmisiä, jotka pystyvät olemaan koko ikänsä vain juhlatupakoitsijoita ja on ihmisiä, jotka jäävät koukkuun ensimmäisestä kerrasta.

Kun nuori pääsee pelaamaan alaikäisenä, on Raisamon mukaan vaara sortua liiallisen pelaamiseen myös täysi-ikäisenä.

– Rahapeliongelmat ovat kaikkein suurimmat juuri 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä.

Raisamo kertoo, että tutkimuksien mukaan alaikäisten rahapelaaminen on vähentynyt. Mutta kun nuoret täyttävät 18 vuotta, he pelaavat ihan yhtä paljon kuin muutkin. Hän moittii Veikkausta, joka tekee peleistä entistä viihteellisempiä.

– Veikkauksen rahapeleissä on samoja ominaisuuksia kuin nuorison pelaamissa digipeleissä. Elementit ovat tuttuja muusta pelaamisesta. Nuorten on helppo siirtyä täysi-ikäisenä Veikkauksen rahapelien pariin, koska logiikka on peleissä sama.

Lappeenrannan Prisma-tavaratalon peliautomaateilta kuuluu venäjänkielistä puhetta. Kello on noin puoli yksitoista aamupäivällä ja Pietarista sekä Viipurista saapuneet ostosmatkailijat ovat ostoksensa jo tehneet. Jotkut heistä kuluttavat aikaansa peliautomaateilla ennen kotimatkalle lähtöä.

– Pelaan aina, kun olen täällä, mutta pienillä yhden tai kahden euron panoksilla. Olen huomannut, että myös muut venäläiset pelaavat, Pietarista tullut Aleksandr Porjadin kertoo.

Myös viereisellä peliautomaatilla on venäläinen pelaaja.

Venäläisten pelit katkolla

Venäjältä tulevien ostosmatkailijoiden automaattipelit Suomessa saattavat kuitenkin loppua kolmen vuoden kuluttua. Tämä johtuu hallituksen eduskunnalle antamasta uudesta arpajaislakiesityksestä.

Lakiesitys edellyttää pakollista tunnistautumista rahapelejä pelattaessa. Laki tulisi voimaan vuoden 2022 alussa. Käytännössä rahapelejä voisi pelata tämän jälkeen vain Veikkauksen asiakastilin kautta. Tämä sulkisi turistit pois suurilta osin suomalaisten peliautomaattien ääreltä.

– Se tarkoittaa sitä, että turistit eivät voisi tulevaisuudessa pelata kauppoihin ja kioskeihin hajasijoitettuja peliautomaatteja, koska Veikkaus voi avata pelitilin vain Suomessa pysyvästi asuville henkilöille, sisäministeriön neuvotteleva virkamies Jukka Tukia kertoo.

Kaikista peleistä turisteja ei kuitenkaan suljettaisi pois.

– Turistit voisivat jatkossakin pelata rahapelejä Veikkauksen omissa pelisaleissa ja kasinoissa, uutta arpajaislakia valmistelemassa ollut Jukka Tukia kertoo.

Pelituotot vähenevät

Hallituksen esityksestä tehdyn vaikutusarvion mukaan uusi arpajaislaki vähentäsi Veikkauksen pelituottoa raha-automaattipelaamisen osalta. Tämä johtuu siitä, että pelitilin avulla erityisesti ongelmapelaajille voitaisiin asettaa raha-automaattipelaamista vaikeuttavia rajoitteita.

Kysymys voisi olla esimerkiksi aikarajoitteista tai tappiorajoitteista ja viime kädessä jopa peliestoista.

Lakiesityksen vaikutusarviossa Veikkauksen pelituottojen arvioidaan vähenevän lain voimaantulovuonna 17–170 miljoonaa euroa riippuen siitä, kuinka paljon rajoitteita asetetaan. Mitä enemmän rajoitteita asetetaan, sitä enemmän Veikkauksen tuotot vähenevät.

Turistien pelaamisen vähenemisen vaikutusta ei ole arvioitu

Sen sijaan lakivalmistelussa ei ole arvioitu turistien pelaamisen estymisen vaikutusta pelituottoihin.

– Siitä meillä ei ole mitään käsitystä. Sitä on hyvin vaikeata arvioida, koska meillä ei ole mitään keinoa seurata. kuinka paljon turistit pelaavat, sisäministeriön neuvotteleva virkamies Jukka Tukia kertoo.

Samaa kerrotaan myös Veikkauksesta. Veikkaus kuitenkin haluaisi, että turistien pelaamismahdollisuus jatkuisi myös tulevaisuudessa.

Viime sodissa menetetyistä Suomenlahden ulkosaarista on saatu julkisuuteen vanhoja ja harvinaisia valokuvia.

Kymenlaakson museo on julkaissut kuluneen syksyn aikana runsaat 400 kuvaa Suursaaresta, Lavansaaresta, Tytärsaaresta ja Seiskarista.

Kuvat ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja jopa tallennettavissa Flickr -kuvapalvelussa.

Kuva-arkiston hoitaja, tutkija Elina Pylsy-Kompan mukaan joukossa on todennäköisesti kuvia, joita ei aiemmin julkisuudessa ole nähty, mutta niiden lukumäärää hän ei osaa arvioida.

Tutkija pitää nykyisin Venäjälle kuuluvien ulkosaarten kuvia arkiston helminä.

– Se on sukellus hävinneeseen maailmaan, kun katsoo ulkosaarten kuvia. Ne ovat aina vaikuttavia.

Flickrin käytön Kymenlaakson museo aloitti elokuussa, jolloin se julkaisi palvelussa Kymenlaakso 100-vuotta -nimisen albumin. Museon kuvakokoelmasta vastaa Kotkan kaupunki.

Vanhoilla kuvilla hurja suosio

Vanhojen valokuvien suosio on kasvanut viime vuosina huikeaa tahtia. Esimerkiksi museoiden, kirjastojen ja eri arkistojen kokoelmia esittelevässä digitaalisessa Finna-nettipalvelussa esillä olevia kuvia on viime ja tänä vuonna katsottu lähes kahdeksan miljoonaa kertaa. Vielä vuonna 2016 vastaava luku oli noin yksi miljoona.

– Kuvat ovat Finnan käytetyintä kulttuuriperintöaineistoa. Kuvia katsellaan paljon enemmän kuin muita esillä olevia kokoelmia, kertoo kehityspäällikkö Erkki Tolonen Kansalliskirjastosta.

Tolosen mukaan viisi vuotta sitten avattu Finna saa uusia käyttäjiä, kun lisää vanhoja kuvia julkaistaan digitaalisesti selattavaksi ja etsittäväksi. Suomi 100 –juhlavuosi saattaa osaltaan selittää parin viime vuoden lukemia.

Uusien valokuva-aineistojen näkyvyys perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa herättävät Finnan kokemuksen mukaan aina suuren kiinnostuksen.

– Esimerkiksi taannoinen Museoviraston suuri kuvajulkistus, jossa tuotiin vapaaseen käyttöön 100 000 kuvaa sekä Lappeenrannan museoiden äskettäin tuomat kuvat Viipurista toivat paljon käyttäjiä Finnaan, kuvailee Erkki Tolonen.

Kiinnostus vanhoja kuvia kohtaan näkyy myös siinä miten usein niitä tarjotaan museoiden arkistoon.

– Se on meille ihan tavallista arkea. Ehkä keskimäärin viikoittain kokoelmiimme tarjotaan vanhoja kuvia, laskeskelee Elina Pylsy-Komppa.

Hänellä on hoidettavanaan noin 500 000 kuvan kokoelma.

Facebook-ryhmistä arvokasta tietoa myös museoille

Finnan havaintojen mukaan kuvia katsovat ja niitä käyttävät paljon muun muassa sukututkimusta harrastavat.

Mutta muitakin käyttäjiä on. Tolonen kertoo Finnan Facebook-sivuilla olleesta nukkekotiharrastajan palautteesta. Sen mukaan vanhat kuvat ovat aarreaitta ja ideoinnin lähde. Muun muassa pakkausten, etikettien ja kalusteiden sekä julisteiden avulla voi saada selville miten Suomessa ennen elettiin.

Tolonen arvelee, että kuvat ovat helppo tapa tutkia historiaa ja perehtyä siihen.

– Ne ovat usein koskettavia ja omakohtaisiakin.

Ilmiö näkyy laajemminkin sosiaalisessa mediassa. Useilla paikkakunnilla toimii omia vanhoihin kuviin erikoistuneita Facebook-ryhmiä.

– Ne keräävät yhteen vanhoista kuvista kiinnostuneita ihmisiä. Ihminen on aina ollut kiinnostunut menneestä, pohtii Elina Pylsy-Komppa.

– Myös Finnassa olevia kuvia jaetaan aktiivisesti Facebookin paikkakunta- ja kaupunginosaryhmissä, täydentää Erkki Tolonen.

Joskus ryhmistä voi olla suoranaista hyötyä myös museoalan ammattilaisille. Kouvolassa runsaat puoli vuotta kaupungin valokuva-arkistoa hoitanut amanuenssi Olli Rojo kertoo saaneensa valokuvalahjoituksen Kouvolan Entiset Nuoret -ryhmältä.

– Ryhmässä käydyn keskustelun avulla sain lisätietoa kokoelmissamme olleista kuvista.

Myös Rojo puhuu vanhojen kuvien suosion yhteydessä kiehtovuudesta.

– Katunäkymät, vaatetus, miljööt…, vanhojen kuvien avulla pääsee ikään kuin aikamatkalle menneisyyteen vaikkapa jo 1980- tai 1990-luvulle, tai jopa sadan vuoden takaiseen elämään.

Digitoinnissa vuosien urakka

Vaikka vanhoja valokuvia on sähköisessä muodossa kaiken kansan selattavana jo pilvin pimein, odottaa arkistojen uumenissa vielä valtaisa määrä kuvia luettelointia ja julkaisua.

Arkistojen hoitajille se tarkoittaa hurjaa työmäärää.

Muun muassa Savonlinnan maakuntamuseossa ja Outokummun kaivosmuseossa aiemmin työskennellyt Olli Rojo kertoo, että Kouvolan noin 120 000 vanhasta valokuvasta vasta 4000 on viety sähköiseen järjestelmään.

– Luetteloinnissa ja digitoinnissa riittäisi yhdelle ihmiselle töitä varmaan vuosikymmeniksi, naurahtaa Rojo.

Vertailun vuoksi; esimerkiksi Helsingin ja Tampereen kaupungeilla on arkistoissaan kummallakin noin miljoona valokuvaa.

Kouvolan kaupunginmuseon kuva-arkiston kuvien nettiselailusta kiinnostuneet joutuvat vielä odottamaan kuvien julkista käyttöä.

– Parin vuoden kuluessa yritämme saada kuvia Finnaan esille, arvioi Rojo varovasti.

Kouvolassa vanhimmat kuvat löytyvät 1890-luvulta. Kuvat kertovat elämästä muun muassa Myllylän kartanossa Elimäellä sekä Kirjokiven kartanossa Valkealassa.

Älypuhelimilla tulevaisuuden historiaa

Tulevaisuuden kuva-arkistojen hoitajille on luvassa yhä vain lisää arkistoitavaa.

Lähes jokaisen taskusta löytyviin älypuhelimiin tallentuu joka päivä dokumentteja tämän päivän arjesta.

– Joskus aikanaan nekin ovat vanhoja kuvia ja saattavat olla mielenkiintoisia. Voisi tietysti olla hyvä jos puhelimiin kertyneitä kuvia teettäisi paperikuviksi, vaikka kuvakirjaksi, vinkkaa amanuenssi Olli Rojo.

Myös Kotkassa valokuva-arkistoa hoitava tutkija Elina Pylsy-Komppa pitää hyvänä asiana, että ihmiset ylipäätään dokumentoivat ja kuvaavat arkea. Hänen mielestään moni harvoin ymmärtää, että se mikä nyt on tässä, on vuosikymmenten kuluttua menneisyyttä.

– Tänään otetuilla kuvilla on arvoa jo nyt. Puhumattakaan 30 vuoden kuluttua, kun tutkijat pohtivat millaista elämä oli 2010–luvulla.

Ennen sotia Suursaareen tehtiin kesäretkiä – sodan jälkeen saaresta tuli suljettu sotilasalue

Lahtelaisen Hanna-Maria Partasen esikoisen on määrä syntyä näinä päivinä. Yhdeksän kuukauden odotuksen aikana paikalliset äitiysneuvolapalvelut ovat ehtineet tulla Partaselle hyvin tutuiksi, sillä neuvolakäyntejä on kertynyt normaalia enemmän.

– Neuvolakäyntejä on ollut noin kerran kuussa. Välillä olen käynyt äitiyspolilla, kun lapsi on ollut pienikokoinen, ja on haluttu varmistaa, että se kasvaa.

Äitiysneuvolapalvelut niin Lahdessa kuin muuallakin Suomessa ovat pääosin hyvällä mallilla. Kaikkia äitiysneuvolassa järjestettäviä terveystarkastuksia koskevia valtakunnallisia suosituksia noudatetaan kaikissa terveyskeskuksissa kuitenkin vain viidessä maakunnassa.

Tiedot selviävät keskiviikkona julkaistusta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportista, jossa kartoitetaan neuvolan ja kouluterveydenhuoltopalveluiden tasoa. THL:n tekemässä tarkastelussa palveluiden järjestäminen merkittiin maakunnassa puutteelliseksi, mikäli yksikin alueen terveyskeskus järjesti omat palvelunsa suosituksista tai säädöksestä poikkeavalla tavalla.

– Kokonaisuus on mielestäni hyvällä tasolla. Palvelut ovat koko ajan kehittyneet säädöksen ja valtakunnallisten suositusten suuntaisesti, summaa tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Osassa maakuntia ei järjestetä lakisääteisiä kotikäyntejä lainkaan

THL:n raportissa tarkasteltiin äitiysneuvolan terveystarkastusten lisäksi erikseen vielä kotikäyntejä, joita tulisi asetuksen mukaan järjestää ensisynnyttäjille vähintään yksi joko ennen tai jälkeen synnytyksen. Tietojen keruuhetkellä näin tapahtui kaikissa terveyskeskuksissa ainoastaan Kanta-Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Etelä-Karjalassa, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla äitiysneuvolan terveydenhoitajan kotikäyntejä ei sen sijaan järjestetty lainkaan. Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten mukaan raportin tieto ei kuitenkaan pidä paikkansa, vaan kotikäyntejä tehdään maakunnassa vuosittain satoja. Myös Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä Eksotesta kerrotaan, että kotikäyntiä tarjotaan joko ennen synnytystä, heti synnytyksen jälkeen tai 5–6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kotikäynnin voi tehdä neuvolan terveydenhoitaja tai perhetyöntekijä.

Erot kotikäyntikäytännöissä ovat suuria paitsi maakuntien välillä, myös niiden sisällä.

Suomen terveyskeskuksista 45 prosenttia järjesti kotikäynnin kaikille ensimmäistä lastaan odottaville ennen synnytystä ja 90 prosenttia ensimmäisen lapsen saaneille synnytyksen jälkeen.

– Olen ilahtunut siitä, että monessa kunnassa kotikäyntejä järjestetään ensisynnyttäjien lisäksi uudelleen synnyttäjille, THL:n tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen sanoo.

Henkinen tuki tärkeintä

THL:n tutkimuspäällikön mukaan terveystarkastuksia ja kotikäyntejä koskevia suosituksia on syytä noudattaa, sillä niiden väliin jättämisellä voi olla vakaviakin seurauksia perheiden hyvinvoinnille.

– Meillä on tutkimustietoa siitä, jos määräaikaiset tarkastukset järjestetään asetuksen ja suositusten mukaisesti, työntekijät tunnistavat tuen tarpeen. Se tarkoittaa face to face -tapaamista ja vapaamuotoista keskustelua perheen kanssa. Kun tuen tarve huomataan, voidaan heti lähteä suunnittelemaan, miten sitä annetaan, Tuovi Hakulinen sanoo.

Hanna-Maria Partanen ei ole tarvinnut erityisiä tukitoimia, mutta silti hän pitää säännöllisiä neuvolakäyntejä arvokkaina.

– Tärkeintä on ehkä ollut se, kun on koko ajan ollut tosi vastaanotettu tunnelma. Tarjotaan vastauksia ja rohkaistaan kysymään. On tullut vahvasti sellainen olo, etten ole yksin, vaikka minulla ei olisikaan omaa tukiverkkoa, lahtelaisäiti kiittelee.

Niin ikään esikoistaan odottava Janina Ruokonen kiittelee myös neuvolasta saamaansa henkistä tukea.

– Tärkeintä on se henkinen puoli, kun pääsee purkamaan tuntemuksiaan äidiksi tulemisesta ajan kanssa.

Neuvolan rooli tiedon jakajana ei ole niin merkittävä. Molemmat äidit kertovat saaneensa kaiken tarvitsemansa tiedon netistä tai aiemmin äidiksi tulleilta ystäviltään.

– Ihan googlaamalla esimerkiksi löysin listat raskauden aikaisista kielletyistä ruoka-aineista, ja olin yllättynyt siitä kuinka pitkä se on, Ruokonen kertoo.

Silti keskustelut ammattilaisten kanssa ovat olleet tärkeitä.

– Ensin ajattelin, etten halua neuvolassa mitään lässytyksiä, vaan pelkkää dataa vauvan voinnista. Mutta matkan varrella on sillä paljon merkitystä, että saa purkaa hyviä ja huonoja juttuja, Partanen sanoo.

Monessa maakunnassa paljon petrattavaa

Neuvola- ja kouluterveydenhuoltopalvelut ovat tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulisen mukaan kehittyneet parempaan suuntaan verrattuna edellisiin palvelukartoituksiin. Silti on vielä tehtävää.

Jos tarkastellaan kaikkia äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon terveystarkastuksia yhdessä, maakunnista vain Etelä-Karjala järjesti koko tarkastusten sarjan säädöksen ja valtakunnallisten ohjeistusten mukaisesti.

Tulosten perusteella näyttää siltä, että jotkut kunnat ovat tehneet omavaltaisia ja lyhytnäköisiä ratkaisuja järjestäessään määräaikaisia terveystarkastuksia, raportti summaa.

Lue myös:

Vauvaperheet kaipaavat enemmän tukea ja ovat huolissaan taloudestaan – "Yhtään ei enää saa pikkuvauvaperheiltä leikata"

Neuvolalääkäri: "Kaikki odottajat eivät saa lähipiiriltään tukea tupakoinnin lopettamiseen"

Venäjän liikenneministeriö on ilmoittanut, ettei bussiliikennettä Saimaan kanavan huoltotiellä rajoiteta talvikautena 2018–2019.

Asia oli esillä Suomen ja Venäjän hallitusten välisen talouskomission alaisen liikennetyöryhmän kokouksessa 12. joulukuuta Moskovassa.

Liikennetyöryhmän venäläinen osapuoli totesi, ettei rajoituksiin ole tarvetta, koska Venäjän poliisi on aloittanut tieosuudella näkyvän valvonnan.

Venäjän liikenneministeriö rajoitti bussiliikennettä liikenneturvallisuussyistä talvikaudella 2017–2018 joulu–maaliskuussa.

Runsaat sata maanviljelijää eri puolilta Suomea tutkii, miten ilmakehän hiilidioksidia voitaisiin siirtää peltojen ja laidunmaiden maaperään. Tutkimus on käänteentekevä, sillä nykytyylin maanviljely nimenomaan pahentaa ilmakehän hiilidioksidipäästöjä.

Maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollut.

– Maan potentiaali sitoa hiiltä ilmakehästä on valtava. Itse asiassa maahan voitaisiin sitoa enemmän hiiltä, kuin siellä koskaan on ollutkaan, sanoo kokeiluun ilmoittautuneiden viljelijöiden kouluttaja, tutkija Juuso Joona.

Maanviljelijöiden kouluttaminen hiiltä sitovien menetelmien tuntijoiksi ja käyttäjiksi on osa Carbon Action -hanketta. Siinä viljelijöiden kokemuksia seuraavat monen eri alan asiantuntijat Suomessa ja ulkomailla. Mukana on muun muassa yliopistoja, Ilmatieteenlaitos, Sitra ja Baltic Sea Action Group -säätiö.

Yle uutisoi Carbon Action -hankkeen alkuvaiheista ja ihmisistä sen takana viime kesänä.

Maaperänäytteistä tutkitaan hiilipitoisuus

Kokeeseen osallistuvat maanviljelijät valitsevat noin kolmen hehtaarin suuruisen peltolohkon, joka jaetaan kahteen osaan.

Toisella puoliskolla viljely jatkuu kuin ennenkin. Sen sijaan toisen puoliskon muokkaamisessa muuttuu moni asia, kun viljelyssä otetaan käyttöön menetelmiä, joiden tiedetään voimistavan kasvien kykyä siirtää ilmakehän hiilidioksidia maaperään.

Peltolohkon molemmilta puoliskoilta otetaan tasaisin välein näytteitä, joista tutkitaan, miten hiilen sitoutuminen maaperään edistyy.

– Ei viljelijöiden kiinnostus osallistua tähän kokeeseen ole mitään pyyteetöntä maailmanparantamista. Heitä kiinnostaa se, että hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä pystyy samalla parantamaan satomääriä ja maaperän viljelyominaisuuksia, sanoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteenlaitoksesta.

Liski arvioi myös, että aikaansa seuraavat maanviljelijät osaavat ennustaa hiilen sitomisen kehittyvän tulevaisuudessa rahanarvoiseksi kauppatavaraksi. Hiilikaupasta voi muodostua tärkeä osa maatalousyrittäjän toimeentuloa.

Kokeilussa viljelijöitä kutsutaan hiiliviljelijöiksi, työtavoista käytetään nimitystä hiiliviljely.

Perinteestä luopuminen houkuttaa

Yksi kokeeseen osallistuvista hiiliviljelijöistä on Antti Lähde. Hän on ottamassa sukupolvenvaihdoksessa vastuulleen Lappeenrannan Joutsenossa sijaitsevan kasvinviljelytilan. Tilalla on viljelyssä noin 150 hehtaaria peltoja eli kyse on suomalaisittain suurenpuoleisesta maatilasta.

Maan kasvukuntoa saadaan parannettua, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja vähentää sääriskiä.

Nuorelle maanviljelijälle ilmastokysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä.

– Ilmastonmuutos, ympäristön monimuotoisuuden heikkeneminen ja ravinteiden karkaaminen maaperästä, luettelee Antti Lähde maanviljelijän suurimpia tulevaisuudenuhkia.

Hän näkee perinteisten viljelymenetelmien vaihtamisen hiiltä sitoviin keinoihin ratkaisuna kaikkiin luettelemiinsa uhkakuviin.

– Hiilen sidontaa tehostavilla työtavoilla pystytään vaikuttamaan näihin kaikkiin viljelijän kannalta edullisesti. Eli maan kasvukuntoa saadaan paremmaksi, mikä lisää viljelyn kannattavuutta ja myös vähentää sääriskiä, Lähde perustelee.

Tärkein työkalu on lapio

– Valitettavasti moni maanviljelijä tarkkailee peltojaan ainoastaan työkoneen ohjaamosta käsin. Hiiliviljelijälle yksi tärkeimmistä työkaluista on lapio, sanoo Carbon Action -hankeen kouluttaja Juuso Joona vieraillessaan Antti Lähteen tilalla.

Joona saapastelee keskelle marraskuisen märkää peltoa, kaivaa kuopan syysruista puskevaan maahan ja ryhtyy tutkimaan maaperän rakennetta. Hänen mielestään jokaisen viljelijän olisi hyvä perehtyä maaperän rakenteeseen eri viljelylohkoillaan. Lapiollisesta multaa pystyy näkemään värin, mururakenteen, kasvijätteen ja muun muassa matojen määrän perusteella, kuinka ravinteikasta multa on.

Samat havainnot kertovat myös siitä, miten hyvin hiili on kulkeutunut kasvin juuristossa kohti maaperän syvempiä kerroksia. Juurten avulla jotkin monivuotiset kasvit kuljettavat hiiltä maan alle jopa metrien syvyyteen.

Suuren tuntemattoman tutkimista

Hiilen sitoutuminen maaperään on hidas tapahtumakulku. Kokeilutiloilta voidaan saada ensimmäisiä luotettavia tuloksia vasta vuosien kuluttua.

Maaperän hiilivaraston mittaus- ja mallinnusmenetelmät ovat maailmanlaajuisesti vasta melko uusi tutkimusala. Carbon Action -hankkeen tavoitteena on maatilakokeiden ohessa myös kehittää keinot hiilivaraston ja sen muutoksen mittaamiseen.

Maaperätutkimuksessa tehdään juuri nyt läpimurtoja muuallakin. Esimerkiksi maan bakteerien ja sienten suuri rooli hiilen sitojina on alkanut avautua tutkijoille vasta aivan viime vuosina. Helsingin Sanomat kuvaa bakteerien ja sienten toimintaa yksityiskohtaisesti tiedeartikkelissaan.

Pelto vehreänä pitkälle syksyyn

Hiiltä sitovan viljelyn ytimessä on hyvinvoiva kasvi. Mitä kattavammin maaperä on kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät yhteyttämään eli siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

Ympärivuotisen vihreän kasvipeitteen tavoitteleminen vaatii uudenlaista suhtautumista tähän asti totuttuihin maanmuokkauksen tapoihin.

– Peltoa tulisi muokata vain silloin, kun on mahdollista perustaa vihreä kasvipeite peittämään maata pian muokkaamisen jälkeen, Juuso Joona perustelee.

Syksyllä hiiliviljelijöitä kehotetaan välttämään muokkausta kokonaan tai tekemään se niin aikaisin, että kasvusto ehtii peittäväksi ennen talvea. Maisemassa ei syksyisin enää näkyisi mustia kynnöspeltoja.

Voiko viljelijä tienata hiilen sitomisella?

Tällä hetkellä tilanne Suomessa on siis se, että kivennäismaille perustettujen peltojen ja laitumien ikiaikaisesta hiilivarastosta karkaa ilmakehään joka vuosi noin 200 kiloa hiiltä hehtaarilta. Carbon Action -hankkeen laskelmissa hiiltä olisi mahdollista palauttaa maahan viljelymenetelmiä vaihtamalla noin 200–1 000 kiloa hehtaarille.

Carbon Action hankkeen aktiivit arvioivat, että muutosta tukevien menetelmien käyttöönotolla on jo kova kiire. Tutkija Juuso Joonan mukaan tehokkainta olisi kehittää pikaisesti taloudellisia kannustimia, joita maksetaan viljelijöille sen mukaan, kuinka paljon hiiltä he ovat onnistuneet sitomaan ilmasta maahan.

EU:n maatalouspolitiikan seuraava ohjelmakausi alkaa vuonna 2021. Jos viljelymenetelmien muutosta kiirehtivä Joona saisi päättää, maatalouden tuet kokisivat jo tulevalla ohjelmakaudella radikaalin muutoksen ja ne kannustaisivat hiiliviljelyyn.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, voisiko maatalouden tukipolitiikka tulevaisuudessa perustua nykykriteerien sijasta siihen, kuinka paljon hiiltä viljelijä pystyy peltoihinsa sitomaan?

– EU:n yhteisen maatalouspolitiikan lähtökohtia on, että pystymme vaikuttamaan myönteisesti ilmastoasioihin, kuten sitomaan hiiltä enemmän maaperään ja vähentämään haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Joten vastauksena kysymykseen: Kyllä.

Voiko siis hiilen sitomisesta saada palkkaa?

– Yllättävän vähän tähän mennessä on tutkittu maaperän hiilen sitomiskykyä ja hiilen sitomisen lisäämistä. Nyt teemme tutkimusta yhdessä, ja sen perusteella tehdään myös johtopäätöksiä tukipolitiikan osalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että emme saa vaarantaa kotimaista ruuantuotantoa. Suomi ajaa EU:ssa linjaa, jossa yhtä aikaa varmistetaan korkeatasoinen ruuantuotanto ja hyvä ilmastopäästöjen hallinta, ministeri Jari Leppä jatkaa.

Juttua muokattu klo 17.05: Korvattu yhdessä lauseessa sana hiilidioksidi sanalla hiili.

– Ole hyvä, ota ensin lääke ja paina sitten nappia, sanoo metallinen ääni takavuosien videokasettinauhuria muistuttavasta metallilaatikosta.

Laatikon kyljessä aukeaa pieni luukku, jossa on esillä muovipikari, jonka sisällä on pari pilleriä. Raimo Kouvo ottaa pikarin ja tyhjentää sen sisuksen suuhunsa. Sitten hän painaa nappia luukun vieressä, jolloin luukku sulkeutuu.

Olemme Raimo Kouvon rintamamiestalossa Lappeenrannan Lauritsalassa. Kouvo on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin eli Eksoten kotihoitoasiakas. Viime kesänä hän otti osaa Eksoten pienimuoiseen kokeiluun, jossa testattiin lääkeautomaattien, eli älykkäiden dosettien, käyttöä kotihoidon asiakkaiden kotona.

Kouvon mukaan kokemus oli hyvä.

– Se muuutti tilannetta niin, että tiesi täsmälleen että nyt se tulee. Ja sitten vaan pillerit kurkkuun ja sillä siisti, Raimo Kouvo kuvailee.

Kouvon mukaan automaatti antoi arjen vapautta, koska pillereiden ottamiseen ei tarvinnut enää odottaa erikseen hoitajaa.

Kokeiluun osallistunut sairaanhoitaja Mella Kuosa kuvailee tilannetta samalla tavalla omalta kannaltaan: työn suunnittelun vapaus lisääntyi ja kiire vähentyi.

– Asiakas pystyi ottamaan lääkkeensä itse, joten hoitajan ei tarvinnut enää kiirehtiä sen takia asiakkaan luokse. Hän pystyi suunnittelemaan aikatauluaan vapaammin ja silti asiakkaat saivat lääkkeensä ajoissa, Eksoten sairaanhoitaja Mella Kuosa kertoo.

Lääkkeet ajallaan

Eksotella käytössä oleva lääkeautomaatti on suomalaisen Axitare-yhtiön kehittämä. Automaatti tarjoilee lääkkeet ajallaan ja muistuttaa asiakasta, jos lääkkeitä ei ole otettu. Laite on myös etäyhteydessä hoitajan kanssa niin, että hoitaja on koko ajan tilanteen tasalla siitä, onko asiakas ottanut lääkkeensä vai ei. Laitteeseen pystytään lataamaan asiakkaan lääkkeet noin parin viikon ajaksi.

Eksote aloittaa tammikuussa laajemman pilottihankkeen lääkeautomaateilla Etelä-Karjalassa, nyt mukana on 60 lääkeautomaattia. Ne jaetaan kotihoidon asiakkaina olevien vanhusten koteihin Lappeenrannassa, Imatralla ja Ruokolahdella.

Panokset uuteen teknologiaan

Lääkeautomaattikokeilu on osa Etelä-karjalan Sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten aikomusta tuoda voimakkaasti uutta teknologiaa erityisesti vanhusten kotihoitoon. Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkosen mukaan tämä on käytännössä ainoa keino padota kohoavia sote-kustannuksia.

– Voimme rakentaa tulevaa toimintaa enää vain teknologian käytön lisäämisellä. Ei ole oikeastaan enää mitään muuta suuntaa jäljellä, Pentti Itkonen väittää.

Itkosen mielestä tutkimus- ja kehitysrahat eivät nykyään kuitenkaan kohdistu oikein. Rahaa suunnataan erikoissairaanhoidon kalliisiin teknologisiin järjestelmiin, vaikka paljon suuremmat tulokset uuden teknologian avulla olisi saatavissa perusterveydenhuollossa ja erityisesti vanhusten kotihoidon kehittämisessä.

– Yliopistosairaaloiden robottikirurgiaan, tekoälyyn, kasvonsiirtoihin ja muuhun satsataan erittäin paljon. Nekin ovat hyviä asioita, mutta kansakunnan kannalta suurimmat hyödyt saataisiin investoimalla uuteen teknologiaan kotiin annettavissa palveluissa, Itkonen sanoo.

Suuret säästömahdollisuudet

Itkosen näkemys saa tukea myös tutkijoilta.

– Kyllä se totta on, että tässä asiassa ollaan menty erikoissairaanhoito edellä, Jyväskylän yliopiston professori Pekka Neittaanmäki sanoo.

Neittaanmäen tutkimusryhmä julkisti kesäkuussa tutkimuksen sote-palveluiden tehostamisesta tekoälyn ja informaatioteknologian avulla. Tutkimus näkee suuret säästömahdollisuudet uuden teknologian käyttöönotolla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sote-kustannuksia voitaisiin tutkimuksen mukaan hillitä 2,5–5,5 miljardia euroa vuosina 2019-2028.

Neittaanmäki korostaa erityisesti ennaltaehkäisevän sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä.

– Ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämisellä voi olla paljon suurempi vaikutus, kuin jos samalla summalla kehitettäisiin erikoisterveydenhuoltoa, professori Pekka Neittaanmäki sanoo.

– Resursseja pitäisi suunnata tällä tavalla panos-tuotos-ajattelun kautta, professori Neittaanmäki sanoo.

Lauantain lottoarvonnassa ei löytynyt yhtään 7 oikein tulosta. Kaikkien aikojen ennätysjahti jatkuu ensi viikolla, kun lottopotissa on jälleen 14,6 miljoonaa euroa. Loton päävoitto jaettiin viimeksi lokakuussa.

Loton toistaiseksi suurin voittosumma arvottiin kesäkuussa ja silloin nettipelaaja Ruokolahdelta voitti 14,5 miljoonaa euroa.

Syyttäjä on saamassa valmiiksi esitutkinnan, joka koskee poliisin salaisen kuulusteluvideon päätymistä nettiin. Esitutkinnassa on selvitetty, miten kuulusteluvideo päätyi poliisista ulos.

Tapahtuneesta epäillään poliisin henkilöstöön kuuluvaa ihmistä. Rikosnimike on tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, josta voidaan tuomita varoitus tai sakkoja.

Kihlakunnansyyttäjä Yrjö Pulkkinen Itä-Suomen syyttäjänvirastosta ei tarkenna, onko epäiltynä toimistotyöntekijä vai poliisi.

Videon lataus YouTubeen ei kuulunut tähän tutkintaan

Pulkkisen tavoitteena on saada tapaus syyteharkintaan tällä viikolla. Syyteharkinta tehdään Salpausselän syyttäjänvirastossa. Tutkinnan etenemisestä kertoi ensin Etelä-Saimaa.

Tässä tutkinnassa ei selvitetty sitä, kuka videon latasi lopulta videopalvelu YouTubeen.

Imatran poliisiasemalla tallennettu kuulusteluvideo ilmestyi YouTubeen syyskuussa.

Kuulustelu liittyi moottoripyöräkerho Helvetin Enkeleiden Lappeenrannan kerhotilaan kohdistuneeseen ammuskeluun ja siihen liittyneeseen rikoskokonaisuuteen. Videolla Kaakkois-Suomen poliisin tutkija kuulusteli moniosaiseen rikosjuttuun liittyvän pahoinpitelyn uhria.

Video on sittemmin poistettu YouTubesta.

Eduskunta on hyväksynyt lakiesityksen, joka varmistaa uuden yliopiston syntymisen. Lappeenrannan yliopisto LUT muuttuu Lappeenrannan-Lahden teknilliseksi yliopistoksi. Uusi yliopisto toimii jo kahdessa kaupungissa.

Muutos virallistaa Lahden aseman osana uutta korkeakoulukonsernia ja mahdollistaa koulutustason nostamisen Päijät-Hämeessä.

Yliopiston rehtori Juha-Matti Saksalla oli vahva luotto siihen, että muutos menee läpi, mutta päätös antoi odotetun sinetin.

– Tämä on timanttinen juttu. On mukava saada tällainen joululahja, Saksa iloitsi kuultuaan juuri päätöksestä.

Lappeenrannan yliopistolla on ollut jo pitkään toimintaa Lahdessa, mutta Saksa pitää nimenmuutosta tärkänä.

– Kyllä se nimi aina luo tietynlaista identiteettiä. Nyt kun ollaan Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, on selkeästi yliopisto, jolla on kaksi kampusta ja meillä on kaksi kotia. Ne ovat Lappeenranta ja Lahti.

Myös Helsingin yliopisto toimii Lahdessa, mutta sen kanssa ei ole syntynyt yhtä syvää yhteistyötä.

Korkeampaa koulutusta Lahden seudulle

Muutos on erityisen tärkeä Lahdelle. Opetusministeriön mukaan Lahden seudulla korkeasti koulutettujen osuus on matalampi kuin muissa suurimmissa kaupungeissa. Pelkän peruskoulun varassa alueen väestöstä on lähes 30 prosenttia ja ylemmän korkeakoulututkinnon tai tohtorintutkinnon suorittaneita on noin 7 prosenttia.

Vastaavat luvut esimerkiksi Jyväskylässä ovat 22 ja 12 prosenttia sekä Kuopiossa 24 ja 10 prosenttia.

Kaupunginjohtaja: Kaupunki ja maakunta seisovat oman yliopiston takana

Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Komu (sd.), valtuuston puheenjohtaja Milla Bruneau (kok.) ja kaupunginjohtaja Pekka Timonen kertoivat tunnelmista tiistai-iltapäivänä kaupungintalolla.

– Tämä on historiallinen käänne ja koko maakunnan sekä alueen kehityksessä. Niin se on kaikkialla ollut, missä yliopistokaupunki-status on tullut ja niin tulee meillekin tapahtumaan. Kyllä tämä päivä jää Lahden historiaan, toteaa kaupunginjohtaja Timonen.

Seuraavaksi korkeakoulua pyritään kasvattamaan.

– Odotus on, että nyt kun meillä on oma yliopisto, se kasvaa ja kehittyy. Toisinpäin ajatellen koko kaupunki ja maakunta seisovat oman yliopiston takana, Timonen sanoo.

Rehtori Juha-Matti Saksan mukaan LUT-yliopistoon etsitään tällä hetkellä lisää rahoitusta ja väkeä töihin. Koulutuksen lisäämisestä sekä Lappeenrannassa että Lahdessa pyritään neuvottelemaan opetusministeriön kanssa.

Rajavartiolaitos epäilee bangladeshilaistaustaista Venäjän kansalaista laittoman maahantulon järjestämisestä.

Venäläismiehen epäillään järjestäneen bangladeshilaiselle miehelle Schengen-viisumin, hankkineen tälle kaikki matkaa varten tarvittavat matkaliput ja majoitukset sekä saattaneen miehen Venäjältä Suomeen.

Rikosepäily havaittiin marraskuun puolivälissä Vainikkalan rajanylityspaikalla, kun henkilöt olivat saapumassa Suomeen Tolstoi-junalla tarkoituksenaan matkustaa Helsinkiin pariksi päiväksi.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto otti kiinni kaksikon Helsinki–Vantaan lentokentällä kahden päivän päästä. Bangladeshilaismies oli poistumassa Suomesta Portugaliin ja venäläismies oli palaamassa takaisin Venäjälle.

Epäilynä laittomasti jääminen Schengen-alueelle

Esitutkinnan perusteella epäillään, että bangladeshilaismies on saanut Schengen-viisumin harhaanjohtavan ja väärän tiedon avulla hänen kanssaan Suomeen matkustaneen venäläismiehen avustuksella. Miehen hakiessa viisumia hän kertoi matkustavansa Venäjältä Suomeen ja takaisin Venäjälle yhdessä venäläismiehen kanssa, joka on myös hänen työkaverinsa.

Esitutkinnassa selvisi, että venäläismies on hankkinut bangladeshilaismiehelle junalipun Suomeen, majoituksen Suomesta sekä paluulentolipun Helsinki-Vantaan lentokentältä Moskovaan. Miesten saavuttua Helsinkiin venäläismies osti bangladeshilaismiehelle lentolipun Portugaliin ja saattoi hänet tälle lennolle.

Rajavartiolaitoksen esitutkinnan perusteella epäillään, ettei bangladeshilaismiehellä ollut enää aikeita palata takaisin Portugalista Venäjälle vaan jäädä laittomasti Schengen-alueelle viisumin voimassaolon umpeutuessa.

Laittoman maahantulon järjestämisestä epäilty venäläismies on vangittu ja bangladeshilaismies on käännytetty Venäjälle sekä määrätty Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Rikosepäilyn esitutkinta on valmistunut ja se on siirretty Salpausselän syyttäjänvirastoon syyteharkintaa varten.

Keskustelu on suljettu. Pääsääntöisesti emme avaa rikosuutisia keskustelulle.

Numismaatikko Jorma Imppola sai viime syyskuussa arvioitavakseen suomalaisen 1 pennin kolikon vuodelta 1882. Huutokaupassa sellaisen kolikon arvo olisi noin 100–150 euroa.

Kolikko vaikutti hyvälaatuiselta, mutta kaikki ei täsmännyt. Raha oli tavallista paksumpi ja painavampi. Kolikon arvopuolen numerot olivat hieman liian paksut ja kääntöpuolen koristeet olivat paikoin katkonaisia.

– Punnitsin rahan mukanani olleella tarkkuusvaa'alla, mikä kertoi kylmät totuuden. Kolikko oli ylipainoinen eli väärennös.

Tällaisia uusia väärennöksiä vanhoista suomalaisista kolikoista on tullut todella paljon vastaan suomalaisille vanhojen rahojen keräilijöille eli numismaatikoille.

– Niistä on tullut suoranainen maanvaiva, sanoo vaasalainen Jorma Imppola.

Arvokolikosta arvottomaksi

Suomalaisista vanhoista rahoista on viime aikoina tavattu väärennöksiä kymmenistä erilaisista kolikoista. Pelkästään numismaatikko Jorma Imppola on laskenut niitä olevan yli 30 erilaista.

Kopioita tehneiden suosiossa ovat erityisesti 1, 2, 25 ja 50 pennin kolikot vuodesta 1864 lähtien aina vuoteen 1890 saakka. Lisäksi väärennöksiä on 1800-luvun yhden ja kahden markan kolikoista.

Vanhoja kolikoita tehtaillaan väärennöksiksi periaatteessa samalla tavalla kuin esimerkiksi taidetta. Yksi taidetaulu on kuitenkin ainutkertainen tuote, joten väärennetyn kolikon erottaminen tuhansien aitojen kolikoiden joukosta on jo huomattavasti vaikeampaa. Siksi todennäköisyys ansaita kolikkoväärennöksellä on merkittävästi suurempi kuin taideväärennöksellä.

Pahimmassa tapauksessa tuhansien eurojen arvoiseksi luultu kolikko muuttuu hetkessä täysin arvottomaksi. Tällainen on esimerkiksi 1 penni vuodelta 1864. Aito penni olisi arvoltaan 2 000–3 000 euroa. Tälläkin hetkellä kyseisen kolikon väärennöstä myydään eräässä kansainvälisessä nettikaupoissa alle kahdella eurolla.

– Niitä on myyty huuto.net-sivustolla aitoina ja sitä ei tiedä kukaan, kuinka paljon niitä on myyty kädestä käteen kirpputoreilla. Ihan siis höynäytetty tietämätöntä, sanoo Jorma Imppola.

Kun parin euron arvoisesta kolikosta välikäsien kautta häviää tieto sen alkuperästä, voi sen omistaja luulla sitä aidoksi. Totuus paljastuu viimeistään silloin, kun kolikko tuodaan myyntiin numismaattiseen huutokauppaan. Pettymys kolikon omistajalle on tuolloin valtava.

– Olen kuullut ihan kamalia tarinoita siitä, että tuhansien eurojen väärennös on ostettu aitona. Kauhein tarina on, kun eräälle keräilijälle myytiin 40 000–50 000 euron arvoinen kolikko. Keräilijä maksoi siitä myyjille kymmeniä tuhansia euroa. Kyseessä oli kuitenkin melko huonolaatuinen kopio, joka netissä olisi maksanut 2 dollaria. Kun keräilijälle selvisi, että häntä on huiputettu, niin voit uskoa, miten hiilenä hän oli, kertoo numismatikko Jorma Imppola.

Tehtaat ilmeisesti Kiinassa

Suomen Numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderannan mukaan uusia väärennöksiä vanhoista kolikoista tarjotaan erityisesti ihmisille, jotka eivät niitä vääriksi tunnista.

– Kokemattomat ihmiset niitä ostaa. Sieltä ne helposti leviävät kokoelmiin, kunnes paljastuu, että muutamat kolikot kokoelmassa ovatkin täysin arvottomia, kertoo Lähderanta.

Numismaatikkopiireissä yleinen käsitys on, että kolikkokopiota tehtaillaan Kiinassa, jossa tehdään kolikoita kaikista maailman rahoista. Reitti Suomeen kulkee Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtajan Erkki Lähderannan mukaan seuraavasti.

– Ne jotka kolikoita valmistavat, laittavat niitä myytäväksi maailmanlaajuisille nettisivustoille. Sieltä kolikoita ostavat jotkut suomalaiset ja myyvät niitä täällä.

Väärennetty kolikko voi olla Suomessa myynnissä nettisivustoilla tai vaikka kesätorilla, jolloin ohikulkija saattaa sen hetken mielijohteesta ostaa.

Toisinaan suomalaiset myyjät saattavat väittää väärennöksen olevan aito, mutta eivät kuitenkaan läheskään aina.

– Myyjä voi vain kertoa, että tässä on tällainen pennin kolikko. Ostaja saa sitten päätellä aitouden itse, kertoo Lähderanta.

Myös joillakin ulkomaisilla nettisivuilla kerrotaan jo alun perin, että kyseessä on kopio alkuperäisestä. Sieltä kolikon parilla eurolla ostanut ihminen voi myydä sitä eteenpäin aitona kolikkona tai hän voi myös olla kertomatta, että kyseessä on kopio.

Kaikki kelpaa

Väärennöksien kohteiksi ovat joutuneet sekä yleiset että harvinaisetkin vanhat markat ja pennit.

Yksi tällainen harvinaisuus on 2 pennin koeraha vuodelta 1866, jonka hinta voi huutokaupassa nousta jopa 10 000 euroon. Keräilijöillä niitä lienee aitoina vain parisenkymmentä.

– Ne ovat niin harvinaisia, ettei niitä pysty vertailemalla tunnistamaan, onko se aito. Sellaisia kolikoita ei ole juuri kenenkään kokoelmissa, kertoo Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta.

Numismaatikko Jorma Imppolan mukaan tällaisesta 2 pennin koerahasta tehtyjä väärennöksiä on viime aikoina ollut runsaasti tarjolla. Joku saattaa tietämättömyyttään ostaa sellaisen isollakin summalla.

– Kokematon keräilijä saattaa mennä halpaan, toteaa Imppola.

Muita todella harvinaisia kolikoita ovat 2 markan kolikko vuodelta 1867 ja 1 markan kolikko vuodelta 1870. Niistäkin on väärennöksiä tarjolla.

– Se aito yhden markan kolikko on niin harvinainen, että niistä kaikki tunnetut kappaleet ovat yhdessä tunnetussa kokoelmassa. Vuoden 1867 kahden markan kolikon arvo on 50 000–100 000 euroa. Väärennöksiä saa netistä kahdella eurolla, kertoo Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta.

Yleisimmät väärennetyt vanhat kolikot ovat Lähderannan mukaan 1 penni vuodelta 1864, 2 penniä vuodelta 1866, 50 ja 25 penniä vuodelta 1876, 2 markkaa vuodelta 1905 ja 1 markka vuodelta 1864.

– Aidon vuoden 1864 yhden markan kolikon arvo on noin 100–150 euroa, kertoo Erkki Lähderanta.

Vuoden 1864 yksi penni on harvinainen ja sen arvo kuntoluokasta riippuen on 1 000– 3 000 euron välillä. Erkki Lähderanta on nähnyt tästäkin kolikosta myytävänä väärennöksiä suomalaisilla nettisivustoilla. Hintapyynnöt ovat tuhannen ja kolmen tuhannen euron välillä.

– Se vuoden 1864 pennin kolikko on yleensä helppo tunnistaa väärennökseksi. Aidon kolikon reunalta puuttuu yksi piste, mutta väärennöksessä se on.

Väärennöksen tutkiminen

Harvinaisia ja aitoja vanhoja suomalaisia kolikoita tulee nykyään kätköistä esille todella harvoin. Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta uskoo, että vanhojen talojen piilot on tutkittu moneen kertaan, eikä todella harvinaisia kolikoita enää löydy kuin aivan sattumalta.

Kolikon tutkiminen vaatii kokemusta ja tarkkaa analysointitaitoa. Nopeimmillaan väärennöksen erottaa kertasilmäisyllä, jos asiantuntija tuntee aidon kolikon ulkomuodon. Kolikkoa voidaan myös verrata kuvan perustella aitoon kolikkoon, jolloin väärennös jo usein paljastuu.

Tärkeä ja melko helppo tunnistustapa on kolikon paino. Väärennöksessä on poikkeuksetta käytetty eri metalliseoksia kuin aidossa kolikossa. Kolmas tutkimustapa on kolikon mitat. Tarkka mittaus osoittaa helposti väärennöksen, jos väärennös on esimerkiksi aitoa kolikkoa paksumpi.

– Se voidaan tehdä myös saman arvon eri vuosilukujen kolikoilla, koska mitat ovat samat, kertoo Erkki Lähderanta.

Neljäs tutkimustapa on metallianalyysi, jossa spektrianalysaattorilla valon avulla mitataan metallin pinnasta kolikon koostumus. Tällainen laite maksaa useita tuhansia euroja, minkä takia sitä harvoin pystytään käyttämään.

Petossyyte voi odottaa

Taideväärennösten tutkinnassa kunnostautunut Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Kimmo Nokkonen kertoo, että poliisille tällainen vanhojen rahojen väärennös on uusi ilmiö. Hän ei kuitenkaan ylläty siitä, että myös vanhoja kolikoita väärennetään.

Nokkosen mukaan väärennöksen myyjä syyllistyy petokseen, mikäli myyjä tarkoituksella erehdyttää ostajaa.

– Jos kyse on noin sadan euron arvoisesta kolikosta, on kyseessä todennäköisesti lievä petos. Useiden tuhansien arvoisen kolikon kohdalla puhutaan jo törkeästä petoksesta.

Myyjä voi syyllistyä myös rikokseen väärennysaineiston hallussapidosta. Rikoslain mukaan väärennysrikoksen tekemiseen tarkoitetun välineen tai tarvikkeen hallussapito ilman perusteltua syytä on kielletty. Rikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Väärentäjät entistä taitavampia

Väärennetyn kolikon tutkiminen on jatkuvasti muuttunut entistä vaikeammaksi, sillä väärennöksiä tekevät ihmiset ovat omalla alallaan kehittyneet valtavasti.

Juha Marienberg Pohjois-Karjalan numismaatikoista kertoo, että epärehellisen myyjän parhaat markkinat ovat hyvälaatuisilla väärennöksillä. Ne kun saa helposti kaupaksi hyvällä katteella. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhat hopearahat.

– Suomalaisista kolikoista varmastikin yksi suosituimmista on juuri vuoden 1864 markka. Aidon peruskuntoisen kolikon hinta on noin 100 euroa, joten voittoa on tiedossa mukavasti. Kolikosta tehty kiinalaisväärennös on niin hyvälaatuinen, että nopeasti katsomalla väärennös menee täydestä kuin väärä raha. Lisäksi kyseessä on Suomen ensimmäinen markka, joka esimerkiksi kirpputorilla lienee helppo myydä sopuhintaan kenelle tahansa myyntipöydän luo pysähtyneelle, kertoo Marienberg.

Juha Marienberg on pelkästään tänä vuonna havainnut väärennöksiä yli kymmenestä eri suomalaisesta kolikosta. Enää väärennökset eivät ole vain 1800-luvun rahoja, vaan markkinoille on tullut myös itsenäisyyden ajan kolikkoväärennöksiä.

– Näistä tekeleistä kultarahajäljitelmät lienevät ne vaarallisimmat. Ja ainahan on vaara, että markkinoille ilmestyy jotakin, jota ei väärennökseksi enää kukaan edes tunnista, kertoo Juha Marienberg.

Poliisi kehottaa tekemään tutkintapyynnön

Tähän mennessä numismaatikot ovat usein tyytyneet kohtaloonsa, eikä tutkintapyyntöjä rikollisesta toiminnasta ole tehty. Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta kertoo ilmoittaneensa kolikkojen myyjälle, että väärennöksiä ei saa myydä.

– Jotkut myyjät suhtautuvat asiallisesti, mutta jotkut taas niin, että mitä se sulle kuuluu.

Poliisi sen sijaan toivoo, että numismaatikot ja muut alan harrastajat tekisivät myyjistä tutkintapyyntöjä.

– On varmaan kaikkien etu, että rikollinen toiminta saadaan loppumaan. Kannustan tekemään tutkintapyynnön poliisille, sanoo Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Kimmo Nokkonen.

Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta kehottaa ihmisiä varovaisuuteen kirpputoreilla ja nettikaupoissa.

– Ostaa sitten taidetaulun tai kolikon, ja se on liian halpa ollakseen totta, niin yleensä sellaiset eivät ole totta. Jos saa 5 000 euron kolikon 2 000 eurolla, niin hälytyskellot pitäisi soida. Kolikko on silloin yleensä väärennetty tai varastettu, sanoo Suomen numismaatikkoliiton puheenjohtaja Erkki Lähderanta.

Vaasalainen numismaatikko Jorma Imppola harmittelee, että väärennetyt kolikot helposti pilaavat koko rahankeräilyharrastuksen.

– Keräilijöiden kannattaisi pitää näppinsä irti väärennöksistä. On vain ajan kysymys, milloin ne tulevat markkinoille aitoina. Yksi väärä raha saattaa pilata koko kokoelman ja asettaa sen kyseenalaiseksi, sanoo Imppola.

Saimaan kanava suljetaan liikenteeltä poikkeuksellisen aikaisin tänä talvena. Kanava sulkeutuu 1. tammikuuta 2019 kello 23 Suomen aikaa.

Tavallisesti kanava on auki vähintään tammikuun puoliväliin asti ennen liikennöintitaukoa.

Saimaan liikennöintikatko kestää myös pari kuukautta tavanomaista pidempään. Kanava avataan uudelleen toukokuun 17. päivä 2019.

Sulkujen uusimisurakka päätökseen

Tavanomaista pidemmän liikennöintikatkon syynä syynä on sulkujen alaporttien uusiminen. Saimaan kanavalla jatketaan vuonna 2017 alkanutta sulkuporttien uusimista.

– Tänä talvena uusitaan viimeiset neljä sulkua, sisävesiväylät-yksikön päällikkö Tero Sikiö Liikennevirastosta kertoo.

Uusittavat sulkuportit sijaitsevat Saimaan kanavan vuokra-alueella Venäjän puolella.

Kanava suljettiin liikenteeltä tammikuun alussa sulkuremontin takia myös viime talvena. Sulkujen kunnostuksen valmistuttua laivat pääsevät Suomenlahdelta Saimaalle leutoina talvina lähes ympäri vuoden.

Ensi talveksi kanavalla ei ole tiedossa isompia huoltotöitä.

– Liikennekautta jatketaan ensi talvena mahdollisimman pitkään sääolosuhteiden rajoissa, Sikiö sanoo.

Molemmat jakavat lahjoja, molemmilla on pitkä vaalea parta, molempien työsesonki keskittyy vuodenvaihteeseen, molemmat pukeutuvat samanlaisiin väljiin kaapumaisiin asuihin, molemmilla on kädessään sauva tai kävelykeppi.

Suomalainen Joulupukki ja hänen venäläinen kollegansa Pakkasukko muistuttavat monessa toisiaan. Erojakin tosin löytyy.

Ukkoja pääsee vertailemaan lähietäisyydeltä, kun Suomen ja Venäjän rajalla järjestetään tänään torstaina perinteinen tapaaminen.

Partaniekat löivät ensin torstaiaamuna kättä rajalinjalla Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikalla. Sen jälkeen Lappeenrannan keskustassa pidettiin yhteinen juhla, jossa esiintyivät lapsiryhmät molemmista maista.

Joulupukki ja Pakkasukko tapasivat toisensa Lappeenrannassa. Katso tapaaminen Yle Areenasta..

Pakanalliset juuret

Partasuut muistuttavat nykyään toisiaan, mutta hahmojen taustat ovat erilaiset.

– Alkujaan nämä ovat kaksi täysin erilaista hahmoa, vaikka molemmilla onkin pakanalliset juuret. Myöhemmin ne ovat kuitenkin lähestyneet toisiaan, kansankulttuurin tutkija Mikko Europaeus kertoo.

Pakkasukko on venäläismytologiassa lähellä luonnonhaltiaa.

– Se on ukko, jolla on sauva ja harmaa parta ja joka tuo talven ja pakkaset. Hän saattaa esimerkiksi kopauttaa sauvallaan pirtin nurkkaan, jolloin hirret halkeavat ja pakkanen paukkuu kovasti, Mikko Europaus kertoo.

Sauvan merkitys on kuitenkin muuttunut.

– Myöhemmin tämä sauva on muuttunut disneymäiseksi taikasauvaksi, jolla hän taikoo lapsille lahjoja.

Joulupukin juuret ovat Suomessa nuuttipukki-perinteessä, jossa nuoret miehet kulkivat nuutinpäivänä naamioituneina talosta taloon erityisesti Lounais-Suomessa. Asuina miehillä oli esimerkiksi käännettyjä turkkeja ja päässä sarvia sekä tuohista tai nahasta tyhtyjä naamareita.

– Joulukin taustalla on näitä nuuttipukkityyppisiä pahapukkiperinteitä. Ne ovat tällaisia karnevalistisia hahmoja, jotka eivät ole suoraan luonnonhaltijoita, Europaeus kertoo.

Siirtyminen hyväntekijöiksi

Molemmilla hahmoilla on siis pelottava menneisyys. Nyt kaapuniekat ovat kuitenkin kääntyneet selkeästi kilteimpään suuntaan.

– Joulupukki on muuttunut Santa Claus –hahmon kautta moderniksi länsimaiseksi pukiksi. Samoin Pakkasukko on nykyään leppoisa joulupukkimainen hahmo, eikä enää ankara ja pelätty luonnonilmiöiden symboli, Mikko Europaeus kertoo.

Neuvostovalta vakiinnutti

Pakkasukon muuttuminen joulupukkimaisempaan suuntaan alkoi Venäjällä jo Pietari Suuren aikana 1700-luvulla. Tuolloin Venäjällä omaksuttiin muutenkin länsimaisia tapoja ja niiden mukana tulivat myös länsimaiset jouluperinteet. Niitä tuli erityisesti Saksasta.

Venäjälle juurtui muun muassa uuden vuoden kuusi -perinne. 1800-luvulla pakkasukko vakiinnutti paikkansa satukirjojen hahmona.

Pakkasukon lopullinen läpimurto tapahtui neuvostoaikana. Vuonna 1936 Pakkasukko ja hänen lapsenlapsensa lumityttö olivat ensimmäistä kertaa Kremlin uuden vuoden juhlan päähenkilöitä.

Kaupallisuus yhdisti

Samankaltaistuminen on jatkunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Esimerkiksi ukkojen pukumuoti on yhtenäistynyt.

– Venäjälläkin valkoparta punanuttu Pakkasukko on nykyään mahdollinen, vaikka vielä neuvostoaikaan Pakkasukon vaatteiden väri oli useimmiten jään sininen, sanoo kansankulttuurin tutkija Mikko Europaeus.

Tosin joulupukinkin koltun väriksi alkoi vakiintua punainen vasta 1900-luvun alussa erityisesti amerikkalaisen Santa Claus –hahmon kautta. Aikaisemmin myös Joulupukilla, kuten nykyään Pakkasukolla, saattoi olla valkoisia, vihreitä ja sinisiä kaapuja.

Katso Joulupukin ja Pakkasukon tapaaminen Yle Areenasta. Lähetys tehtiin torstaiaamuna suorana lähetyksenä. .

Mätiä on tarjolla tänä jouluna 30 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten.

Mädin kysyntä lähes tuplaantui syksyn aikana eikä osa kalantoimittajista ole edes kyennyt tarjoamaan mätiä kaupoille.

Saimaan Kalan toimitusjohtaja ja kalastaja Markku Törrönen kertoo myyneensä kaiken mädin kaupoille jo syksyn aikana.

– Jos sisäänostaja alkaa hankkia mätiä vasta nyt, niin hän on pahasti myöhässä ja jää tyhjin käsin, Törrönen sanoo.

Syitä mädin niukkuuteen ovat muikun pieni koko ja alhainen määrä. Hellekesä heikensi myös lohen ruokahalua, joten myös lohenmädin määrä on jäänyt normaalia pienemmäksi.

Mädin kilohinta on noussut viime vuodesta. Kotimaisen siianmädin kilohinta kipuaa tänä jouluna noin 70 euroon ja muikunmäti noin sataan euroon. Kilohinnat ovat kymmenestä kahteenkymmeneen euroa korkeammat kuin viime vuonna.

Esimerkiksi Lappeenrannan Citymarketissa kirjolohen irtomäti maksaa nyt viitisenkymmentä euroa kilo, kun viime vuonna hinta oli kymmenen euroa halvempi.

Hinnalla millä hyvänsä

Lappeenrannan Citymarketin kalaosaston vastaava Jani Immonen sanoo, että ammattitaitoiset kauppiaat ovat osanneet tilata varastonsa täyteen hyvissä ajoin. Hän ei usko mädin loppuvan.

– Ei meiltä tavara lopu, Immonen vakuuttaa.

Kohonneen hinnan hän ei usko vaikuttavan ihmisten ostopäätöksiin. Ne jotka mätiä haluavat, ostavat sitä hinnalla millä hyvänsä.

– Suomalaiset eivät kilokaupalla mätiä osta. He ostavat kahta-kolmeasataa grammaa. Kyllä mätiä menee jouluna, oli hinta mikä tahansa, Immonen kertoo.

Kaupoissa myydään pakastemätiä, pastöroitua mätiä ja irtomätiä.

Kaakkois-Suomen lääkärihelikopterin tukikohdaksi on tulossa Kouvolan Utti. Asiasta linjasi hallituksen reformiministerien ryhmä torstaina.

Asiantuntijoista koostunut työryhmä ehdotti helikopterin paikaksi Lappeenrantaa.

Lääkärihelikopterin sijoittaminen Kouvolaan on sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Kirsi Varhilan mukaan sataprosenttisen varmaa.

– Kun hallitus on ne nyt linjannut, että paikkakunnat ovat Kouvola ja Seinäjoki, niin kyllä näin tulee käymään, Varhila sanoo.

Lappeenranta ja Kouvola olivat lääkärihelikopterin uuden tukikohdan arvioinneissa hyvin tasaväkisiä.

Ruuhka-Suomen alue tulee kuitenkin paremmin katettua Kouvolasta kuin Lappeenrannasta käsin.

– Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos Helsinki-Vantaalta ensihoidon kopteri lähtee lentoon, ja samanaikaisesti tulee vaikkapa Keravalle hälytys, niin ruuhka-Suomea pystytään palvelemaan paremmin Kouvolasta kuin Lappeenrannasta. Lisäksi saamme sitä kautta laajemman potilasmassan palvelujen piiriin, Varhila perustelee.

Lääkärihelikoptereiden sijoituspaikat ovat olleet perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) harkittavana syksyn ajan. Ministeri ihmettelee, miten suureksi asiaksi Kaakkois-Suomen tukikohdan sijainti on noussut. Kyse on kuitenkin usean miljoonan euron investoinnista.

– Oleellista ei ole se, missä kopteri on maassa, vaan se että palvelut ovat alueella saatavilla hengenvaaran tai onnettomuuden sattuessa. Oli paikka sitten Lappeenranta tai Kouvola, voidaan Kaakkois-Suomen alue ottaa haltuun näillä helikopteripalveluilla, sanoo Saarikko.

Lappeenrannassa ei niellä linjausta

Lappeenrantalainen kansanedustaja Jukka Kopra (kok.) on reformiministerityöryhmän linjaukseen pettynyt. Hänen mukaansa Lappeenrannassa ei kuitenkaan luovuta lääkärihelikopterista taistelutta.

– Valtioneuvosto tekee lopullisen päätöksen vasta ensi vuoden puolella, Kopra huomauttaa.

Kopra muistuttaa oikeusasiamiehen linjauksesta, jonka mukaan hoitoa tulee saada Etelä-Karjalan alueella riittävän nopeasti kaikille.

– En usko, että tämä ehto täyttyy Utista esimerkiksi Parikkalaan hoitoa lähetettäessä. Näin ollen peruste sille, että kopteri olisi Lappeenrannassa Etelä-Karjalan keskellä, on edelleen voimassa.

Kansanedustaja Ari Torniainen (kesk.) on Kopraa pessimistisempi. Hänen mukaansa päätöstä on hyvin vaikea muuttaa.

Torniainen hämmästelee sitä, että helikopterin tukikohdan sijoituspaikan määrittelevät perusteet muuttuivat asiantuntijatyöryhmän esityksen jälkeen.

– Painotuksia on muutettu sitten. On katsottu, miten se kattaa isomman ihmismäärän. Minusta se ei ole oikein. Tämä ei ole alkuperäisen oikeusasiamiehen vaatimuksen mukainen, Torniainen sanoo.

Kouvolassa kiitellään yhteistyötä

Kouvolalainen kansanedustaja Markku Pakkanen (kesk.) puolestaan on tyytyväinen ratkaisuun.

– Kymenlaaksolainen edunvalvonta on näyttänyt voimansa. Koko maakunnassa oli yhteinen näkemys sijoituspaikan suhteen. Se näkyy täällä Helsingin päässä, kun ollaan yhdessä liikkeellä, niin saadaan hyvin aikaiseksi asioita, Pakkanen kiittelee.

Lääkärihelikopterin sijoituspaikasta on käyty kulisseissa kovaa lobbauskampanjaa. Markku Pakkanen piti Utin puolia niin voimallisesti, että soppaan vedettiin mukaan myös hallituksen sote-uudistuksesta äänestäminen.

Hallituksen sisällä kotikaupunkiaan lobbasi puolestaan työministeri Jari Lindström. Hallitukseen vetosivat omilla lausunnoillaan myös Kouvolan ja Kotkan kaupungit. Myös ministeri Annika Saarikko vahvistaa, että viestejä molempien paikkakuntien puolesta tuli paljon.

– Edunvalvonnan määrästä tämä ei jäänyt kiinni kummankaan paikkakunnan osalta, Saarikko toteaa.

Kouvolan vs. kaupunginjohtaja Tuukka Forsell pitää hallituksen ratkaisua ainoana oikeana. Forsellin mukaan Utin puolesta on tehty paljon töitä kulisseissa niin virkamiesten kuin poliitikkojenkin taholta.

– Ennen kaikkea tämä turvaa peruspalveluja täällä, kun leikkaustoimintaa ja lääkäritoimintaa on täällä vähennetty. Mutta on tämä myös henkinen juttu, kun Kouvolassa ollaan pitkään koettu olevamme häviäjän asemassa, Forsell toteaa.

Lappeenrannan kaupunginjohtajan Kimmo Jarvan mukaan Etelä-Karjastakin oltiin aktiivisesti yhteydessä ministeriön suuntaan.

– Kaupunki, kunnat, maakuntaliitto, kaikki alueen kansanedustajat ovat vieneet viestiä, mutta jostakin syystä se ei ole riittänyt, Jarva sanoo.

"Lääkärihelikopteritoiminta ei ole taajama-alueiden palvelua"

Eksoten päivystyksen ja ensihoidon ylilääkäri Pekka Korvenoja on pettynyt.

– Asiakkaiden kannalta katsottuna Etelä-Karjalan pohjoiset osa jäävät ilman kopterin palveluja. Eksoten näkökulmasta menetämme kopterin mukana tulleen lisäarvon, joka olisi saanut erikoisalojen lääkäreitä kiinnostumaan Eksotesta työpaikkana, sanoo Korvenoja.

– Lääkärihelikopteritoiminta ei myöskään ole taajama-alueiden palvelua, Korvenoja muistuttaa.

Tämä on hänestä oleellinen asia, mikä näyttää nyt unohtuneen.

Korvenoja arvioi, että HUS-ervan kanta on loppupelissä vaikuttanut.

– Siellähän kannatettiin Kouvolaa ja Uttia, sanoo Korvenoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän alkuperäisessä selvityksessä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson vahvuuksia ja heikkouksia on Korvenojan mukaan arvioitu realistisesti.

Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän Carean ensihoidon ylilääkäri Petri Loikas kertoo kuullensa ratkaisusta huhuja jo jonkin aikaa.

– Se on erinomaisen hyvä päätös. Siinä on otettu huomioon palvelujen tehokkuus ja kattavuus. Kopteri palvelee Utista käsin huomattavasti suurempaa väestömäärää kuin Lappeenrannasta.

Loikas sanoo, että kopteripäätös paikkaa osaltaan erikoissairaanhoidon päivystyksen karsimista Pohjois-Kymenlaaksossa.