Kymmenen painonnostosta innostunutta aikuista harjoittelee kauppakeskuksen yläkerrassa rinnallevetoa sekä työntöä. Silmäys peruskurssilaisiin todistaa, ettei perinteinen voimailulaji ainakaan enää ole vain isojen miesten käsissä.

Kurssilaisista hieman alle puolet on naisia, eniten on kolmekymppisiä aikuisia. Tälle Lappeenrannassa järjestetylle kurssille on osallistunut myös yksi isä-tytär-kaksikko; tytär innostui painonnostosta katsottuaan lajin videoita Youtubesta.

Painonnoston lajiliitossa hykerrellään. Laji on juuri nyt todella kovassa nosteessa.

– Puhelin on soinut tänä vuonna aivan eri tavalla kuin aiemmin, toimittajatkin soittelevat! naurahtaa liiton nuoriso- ja koulutuspäällikön sijainen Jarno Tiainen.

Suosio näkyy myös kilpailulisenssien määrissä. Kisaajia on tänä vuonna noin 850, luku on tuplaantunut seitsemässä vuodessa.

Kauppakeskukseen rakennetussa punttisalissa on hiljaista. Kurssilaiset keskittyvät kukin omaan suoritukseensa. Rinnallevedon tekniikka on haastava, kun työssä ovat samanaikaisesti ainakin iso pakaralihas, takareidet, reiden lähentäjät, selän ojentajalihas ja leveä selkälihas. Kaksi valmentajaa kiertelee kurssilaisten lomassa ohjaamassa liikkeitä.

Lajin teknisyys yllättää aloittelijan

Samaan aikaan lajin peruskurssin kanssa toisella salilla omia harjoituksiaan aloittelevat lajissa kilpailevat Leena Vartiainen ja Aino Luostarinen. Tänään naisilla on vuorossa kova työntötreeni. Se tarkoittaa työskentelyä maksimivoiman ylärajoilla.

Lajissa ehdoton vaatimus on oikea tekniikka. Se hidastaa osaltaan harrastajamäärien kasvua, sillä jokaista aloittelijaa on ehdittävä opastaa ja mahdollisesti korjata väärää suoritustekniikkaa. Peruskursseille tulijoita olisi enemmän, kuin niille voidaan ottaa.

– Uusia harrastajia ei ole meidän tarvinnut etsiä, vaan kurssi täyttyy päivässä, sanoo Leena Vartiainen Lappeenrannan Painonnostajista.

Yhteistä lähes kaikille peruskurssilaisille on tuskastuminen painonnoston vaikeuteen.

– Laji on vaikeampaa kuin luullaan. Jossakin kohtaa monelle kurssilaiselle iskee epätoivo. Tekninen haasteellisuus ja liikkuvuuden haasteet tulevat esiin nopeasti, ne toki pitävät myös lajissa kiinni, sanoo Vartiainen.

Crossfit nosti painonnostonkin trendilajiksi

Painonnoston suosion kasvua selittää jo monia vuosia kestänyt crossfit-buumi. Useita liikuntalajeja yhdistelevä crossfit otti tukevaa jalansijaa Suomessa 2010-luvun alussa. Sen treeneissä yhdistellään muun muassa painonnostoa ja voimisteluliikkeitä ja välineinä ovat esimerkiksi levytanko ja voimistelurenkaat.

Moni lajin harrastaja saakin ensikosketuksensa painonnostoon juuri crossfit-salilla. Näin tapahtui myös Leena Vartiaiselle. Hyvin pian painonnosto valikoitui Vartiaisen ykköslajiksi.

– Tarvitaan nopeutta, taitoa ja voimaa. Aina voi opetella ja kehittyä näissä osa-alueissa lisää, luonnehtii painonnostaja.

Vartiainen on kilpaillut painonnostossa sekä yleisessä- että masters-sarjassa. Hän on saavuttanut menestystä niin SM- kuin MM-tasollakin. Tämän vuoden hän kuitenkin keskittyy nuoren lupauksen Aino Luostarisen valmentamiseen.

Lihakset kasvavat ja kunto nousee

Lappeenrantalainen Aino Luostarinen kuuluu lajin nuoriin huippuihin. Viime kesänä hän voitti EM-kultaa alle 15-vuotiaiden sarjassa. Nuoret huiput tuovat lajiin lisää nuoria. Jarno Tiainen Painonnoston lajiliitosta nostaakin junioreiden määrän kasvun yhdeksi tärkeäksi selitykseksi lajin kasvamiselle.

– Lajin nuorilla on hyvä yhteishenki, ja kaikki tietävät Ainon Luostarisen. Kilpailuissa alle 15-vuotiaiden osallistujien määrät ovat olleet kasvussa, kertoo Tiainen.

Luostarinen aloitti painonnoston vasta vuonna 2017 junioreiden punttikoulussa. Laji tuntui heti omalta, ja tunne vahvistui peruskurssin myötä. Sen jälkeen Luostarinen aloitti treenaamisen Leena Vartiaisen kanssa. Yhteistyö on tuonut nopeasti huipputuloksia: Luostarinen voitti aiemmin tänä vuonna Suomen mestaruuden sekä sen jälkeen Italiassa alle 15-vuotiaiden EM-kullan työntönostossa.

Suomessa kilpailujen nuorimmat ovat juuri koulun aloittaneita lapsia. Lapsuusikä onkin parasta aikaa tekniikan omaksumiselle. Painonnostoliiton Jarno Tiainen pitää voimaurheilua lapsille riskittömänä.

– Se on tekniikkaharjoittelua aluksi. Kevyimmät tangot painavat vain 3 kiloa.

Aino Luostarinen tähtää painonnostossa niin korkealle kuin mahdollista. Katse on kevään suomenmestaruuskilpailuissa ja tulevaisuuden haaveena on osallistua olympialaisiin. Painonnostossa on nuoren mukaan vain hyviä puolia.

– Kunto nousee ja lihakset kasvavat, luettelee urheilija.

Harmaa pilvimassa roikkuu matalalla ja valuttaa tihkusadetta yhtä harmaan maiseman päälle. Ollaan Venäjän rajalla Lappeenrannassa. Itänaapurin rajapuomiin on matkaa noin 50 metriä. Nuijamaan rajanylityspaikan valvontakentän asfaltin ylitse lipuu hiljalleen autoja: ensimmäiset aamulla Suomeen tulleet venäläiset ostosmatkailijat ovat palailemassa takaisin kotimaahansa Lappeenrannan ostoskeitaista.

Monella venäläisellä rajanylittäjällä on autonsa takakontissa runsaat pakkaukset Valion Oltermanni-juustoa ja muuta ”sanktsionkaa” eli Venäjän tuontikiellon alaista tavaraa. Niitä ei itänaapurista saa laillisesti ostaa.

Moni myös pysähtyy juuri ennen rajaa seisoville kahdelle kopille. Nämä ovat paikkoja, joista itärajan takaa tulevat ostosturistit saavat takaisin arvonlisäveropalautuksia tax free -ostoksistaan. EU:n ulkopuolelta tulevat turistit ovat oikeutettuja näihin palautuksiin jättäessään EU:n alueen. Turisti saa takaisin arvonlisäveroa vastaavan summan, josta on vähennetty tax free -operaattorin välityspalkkio.

Monopoli murtui

Vielä joitakin vuosia sitten koppeja oli rajanylityspaikalla vain yksi. Tuolloin turistien tax free –palautusten markkinaa itärajalla hallitsi kansainvälinen tax free -jätti Global Blue. Nyt tilanne on täysin muuttunut. Kolme vuotta sitten Lappeenrannassa perustettu e-Tax free -yritys on napannut suuren siivun tax free -palautusten markkinoista.

– Olemme kasvaneet todella hurjaa vauhtia. Aloitimme Lappeenrannan alueella, jossa Prisma oli meidän ensimmäinen asiakas, ja nyt meillä on jo suurempi markkinaosuus Kaakkois-Suomessa kuin kilpailijalla Global Bluella, e-Tax free yrityksen kauppiaspalveluiden johtaja Jaakko Syrjänen kertoo.

Syrjäsen väitettä markkinajohtajuudesta on vaikea varmistaa muista lähteistä. Esimerkiksi Global Blue ei halua ottaa kantaa yhtiöiden markkinaosuuksiin. Suuriin tax free -liikkeisiin Kaakkois-Suomessa tekemän soittokierroksen perusteella Syrjäsen väite näyttää kuitenkin uskottavalta.

Esimerkiksi Lappeenrannan Prismasta kerrotaan, että e-Tax free välittää heillä enemmän arvonlisäveropalautuksia kuin Global Blue. Prisma on yksi suurimpia venäläisten turistien ostospaikkoja Kaakkois-Suomessa. Venäläisturistien Lappeenrannassa suosima Laplandia-market käyttää vain e-Tax free -järjestelmää.

Turistit tarkkoja tax free -palautuksista

Anneli Dufva johtaa kahta Kookenkä-kauppaa, joista toinen on Lappeenrannassa ja toinen Kotkassa. Dufvan mukaan turisteille suunnnattu verovapaa kauppa on ehdoton edellytys liiketoiminnassa itärajalla.

– Ilman sitä turisteja ei saa houkuteltua. Minullakin verovapaa kauppa on 15–20 prosenttia liikevaihdosta, Dufva sanoo.

Turistit ovat myös tarkkoja siitä, kuinka paljon veroja tulee takaisin. Tämän vuoksi Dufva joutui äskettäin hankkimaan Global Bluen järjestelmän lisäksi myös e-Tax freen järjestelmän.

– Asiakkaat pyysivät sitä, koska heidän mukaansa siitä saa enemmän rahaa takaisin, Anneli Dufva kertoo.

Kahden veronpalautusjärjestelmän välillä käydäänkin nyt jonkinlaista hintasotaa itärajalla. Turistin kannattaa vertailla järjestelmien tekemiä tarjouksia.

– Voit verrata kassalla Global Blue -yritystä ja E-tax free -yritystä ja valita sen, joka antaa enemmän veronpalautusta, Pietarista ostosmatkalle Lappeenrannan Prismaan tullut Jevgenia Immolainen kertoo.

Valttina helppokäyttöisyys

Jaakko Syrjäsen mukaan e-Tax freen valttina kilpailussa on ollut järjestelmän helppokäyttöisyys ostajalle.

– Myymälässä asiakkaalle ei anneta mitään erillisiä papereita ja tulostella niitä, vaan matkailijan myymälässä saamaan ostoskuittiin lisätään vain tietty id-tunnus. Rajalla asia hoituu nopeasti niin, että asiakas saa palutuksen takaisin automaatista.

E-Tax freen järjestelmässä turistin ei tarvitse myöskään näyttää verovapaita ostoksiaan tax free -kopissa rajalla. Ostosten valvontaa suorittaa tullin kanssa sovittu sähköinen järjestelmä, joka valitsee tiettyjen ehtojen perusteella ostokset, jotka tutkitaan rajalla.

Järjestelmää viedään maailmalle

Jaakko Syrjänen oli perustamassa e-Tax free -yritystä kolme vuotta sitten. Kansainvälinen tax free -palautusjätti Premier osti yrityksen runsas kaksi vuotta sitten.

Premier on vienyt e-Tax free -yrityksen kehittämää sähköistä tax free -palautusjärjestelmää myös muihin maihin. Meneillään on esimerkiksi suuri lanseeraus Arabiemiraateissa.

– Arabiemiraatit on ottanut ensi kertaa käyttöön tax free -järjestelmän ja sen pohjana on juuri tämä meidän suomalainen järjestelmämme, Jaakko Syrjänen kertoo.

Ruokolahtelaisen ITA Nordicin konepajan hallissa robotit siirtelevät osia sorvattavaksi ja sen jälkeen loppukäsittelyyn. Muutaman vuoden aikana konepaja on investoinut lähes kaksi miljoonaa euroa automaatioon, mikä on tuonut lisää aliurakoita.

– Monet mekaanisista työvaiheista voidaan hoitaa roboteilla, jolloin työntekijöitä on vapautunut kokoonpanotöihin ja muihin vaativampiin tehtäviin, sanoo toimitusjohtaja Tommi Matikainen.

Yritys valmistaa alihankintana muun muassa suurten meridieseleiden ja potkureiden osia.

– Ilman näitä tilauksia tuskin olisimme täällä, pohtii Matikainen.

Metsäteollisuuden tilaustoimittajasta telakoiden alihankkijoiksi

Konepajateollisuudesta on tullut Etelä-Karjalassa muutaman vuoden aikana entistä tärkeämpi työllistäjä, sillä uusia työpaikkoja on syntynyt kymmeniä. Suuri osa konepajoista on perustettu maakunnnan metsäteollisuuden suurinvestointien luomaan tarpeeseen. Kausivaihteluiden tasaamiseksi yritykset etsivät nyt lisää tilauksia maakunnan ulkopuolelta.

– Emme ole perinteisesti juuri olleet telakkatoiminnassa mukana, mutta telakoilla on pitkät tilauskannat ja tiettyjä kokonaisuuksia pystyisimme sinne toimittamaan, sanoo Karjalan Konepaja Oy:n toimitusjohtaja Simo Salminen.

Salminen muistuttaa, että Länsi-Suomessa on telakkateollisuutta, jolla ei käytännössä ole enää lainkaan omaa tuotantoa, vaan kaikki ostetaan alihankkijoilta.

Lappeenrannan kaupungin elinkeino- ja yrityspalveluyksikkö Wirma on kokoamassa maakunnan konepajoista yhteistyöverkostoa, jolloin myös pienemmille konepajoille avautuisi mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. Osa konepajoista on erikoistunut suuriin teräsrakenteisiin, osa valmistaa millintarkkoja osia erilaisiin laitteisiin.

– Pyrkimys on, että saisimme suurteollisuudesta isompia urakoita, kun voisimme tehdä yhteistyötä, sanoo Karjalan Konepaja oy:n toimitusjohtaja Simo Salminen.

Nykyisessä metallialan yritysten yhteistyöryhmässä on mukana kuusi konepajaa, mutta se on järjestänyt lähinnä messumatkoja.

Oma terästehdas tuo kilpailuetua

Laivanrakennusalalle alihankintaa tekeville suomalaisille konepajoille pahimmat kilpailijat löytyvät Italiasta. Ruokolahtelainen ITA Nordic käyttää komponenttien valmistuksessa erikoisterästä, jota tehdas saa läheiseltä Ovakon terästehtaalta Imatralta.

– Lyhyet kuljetusmatkat ovat meille merkittävä kilpailuetu, pohtii ITA Nordicin toimitusjohtaja Tommi Matikainen.

Matikaisen mukaan terästehtaan ympärille on mahdollista luoda uutta konepajateollisuutta, joka keskittyy tuottamaan vaativia komponentteja. Tälläkin hetkellä yritys valmistaa jo millin sadasosien tarkkuudella sorvattava osia.

Tielle on syksyn aikana asennettu venäläiset liikennemerkit ja maalattu venäläisten liikennesääntöjen mukaiset tiemerkinnät. Parinkymmenen kilometrin pituiselle tielle on vaihdettu yli 200 liikennemerkkiä.

– Tarkoituksena on parantaa liikenneturvallisuutta, sanoo toimistopäällikkö Seppo Kykkänen Saimaan kanavavaltuutetun toimistosta.

Perusnopeus tiellä on 60 kilometriä tunnissa, siltojen kohdalla 40 kilometriä tunnissa ja vaarallisimmissa paikoissa 30 kilometriä tunnissa.

Saimaan kanavan työntekijöiden huoltoyhteydeksi alunperin rakennettu tie on ylikuormittunut, kun vilkas maantieliikenne Lappeenrannan ja Pietarin välillä käyttää sitä.

Venäjä kielsi syksyllä 2017 turistibussien liikennöinnin talvella Saimaan kanavan huoltotiellä, jolloin turistibussit joutuivat kiertämään Svetogorskin kautta. Kanavatiellä oli sitä ennen ehtinyt sattua useita vakavia liikenneonnettomuuksia. Käytännössä sen enempää Suomen kuin Venäjän viranomaiset eivät valvoneet tiellä liikennettä.

– Liikennevalvonnan alkaminen merkitsee sitä, että bussit saavat tulla talvella Nuijamaan kautta, se on lähtökohta, toteaa toimistopäällikkö Seppo Kykkänen.

Suomen ja Venäjän valtiosopimuksen mukaan tien valvonta kuuluu venäläisille ja ylläpito suomalaisille, mutta suomalaisten liikennemerkkien ja ajoratamaalausten takia Viipurin poliisi ei ole voinut tehdä liikennevalvontaa.

– Tie täyttää nyt Venäjän lainsäädännön, ja Venäjän poliisi voi aloittaa liikenteen valvonnan, sanoo toimistopäällikkö Seppo Kykkänen.

Käytännössä nopeusvalvonta alkaa sen heti jälkeen, kun Venäjän liikenneviranomaiset ovat tehneet tiellä lopputarkastuksen. Venäläiset liikennemerkit eroavat suomalaisista esimerkiksi siinä, että nopeusrajoitusmerkeissä taustaväri on valkoinen, kun Suomessa se on keltainen.

– Tien reunaviiva on keltainen ja ohituksen kieltävä sulkuviiva valkoinen, kuvailee Seppo Kykkänen ajoratamaalausten eroa.

Lappeenrannan ja Viipurin välinen maantieliikenne siirtyy uudelle tielle 2020-luvulla, kun uusi yhteys valmistuu Lappeenrannan Nuijamaan ja Viipurin Brusnitšnojen rajanylityspaikkojen välille.

Raaseporilainen lintuharrastaja Crister Kalenius oli 6.6.2004 tavalliseen tapaansa rengastamassa lintuja kotipihallaan.

Yksi tuona päivänä rengastetuista linnuista oli talitiainen. Kaleniuksen arvion mukaan se oli noin vuoden ikäinen lintu. Syntynyt siis kesällä 2003.

Liki 12 vuotta myöhemmin 31.3.2016 Kalenius oli jälleen rengastamassa pihapiirissään. Hän huomasi talitiaisen, joka selvästi tutkiskeli itselleen sopiva pesäpaikkaa pihan linnunpöntöistä. Kalenius sai linnun haavilla kiinni ja luki talitiaisen jalassa olevasta renkaasta numerokoodin 853203J.

Lintu oli sama, jonka hän oli vuosia aikaisemmin rengastanut. Tästä talitiaisesta tuli sillä hetkellä todistetusti Suomen vanhin talitiainen. Ikää sillä oli löytöhetkellä melko tarkalleen 12 vuotta ja 10 kuukautta.

– Se oli niin virkeän näköinen. Ei siitä näe niin kuin ihmisen naamavärkistä, että onko nuori vai vanha, naurahtaa Christer Kalenius.

Yli 30-vuotiaita lokkeja

Luonnontieteellinen keskusmuseo pitää yllä tietoja Suomessa rengastetuista linnuista. Sinne tulevat myös tiedot, kun rengastettu lintu on jostain päin maailmaa löytynyt. Vuosittain Suomessa renkaan jalkaansa saa noin 250 000 lintua.

Rengastaminen on paras tapa saada luonnonvaraisten lintujen ikää ja liikkumista selville. Suomen lintujen ikäennätykset selviävät Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistosta. Kahden vuoden välein julkaistava ikäennätyslista on juuri päivitetty.

Vanhin Suomessa tavattu lintu on ulkosaariston merialuilla esiintyvä etelänkiisla. Se rengastettiin reilun vuoden ikäisenä 19.6.1978 ja tavattiin rengas jalassaan 1.6.2013. Koska se oli rengastettaessa ollut reilun vuoden ikäinen, tuli sen iäksi löytöhetkellä noin 36 vuotta. Tarkistuksen jälkeen etelänkiisla pääsi jatkamaan lentoaan, joten ikää sille on tullut lopulta löytöhetkeä enemmän.

Vanhin Suomessa tavattu harmaalokki on ollut iältään 34 vuotta ja 7 kuukautta, merilokki on elänyt 32 vuoden ja 9 kuukauden ikäiseksi, kalalokki reilut 32-vuotiaaksi ja naurulokkikin yli 30-vuotiaaksi.

Vanhin Suomessa tavattu merikotka on tavattu tammikuussa 2011. Silloin sen ikä rengastustietojen perusteella oli hieman yli 30 vuotta.

– Merikotka on laji, josta meillä on varsin hyvät tiedot. Sitä on rengastettu pitkään ja havaintoja rengastetuista linnuista on paljon, kertoo Luonnontieteellisestä keskusmuseon rengastustoimistosta museomestari Juha Honkala.

Pitkäikäisiä pikkulintuja

Eniten Suomessa on rengastettu talitiaisia, sinitiaisia ja kirjosieppoja. Ne kaikki pesivät muun muassa linnunpöntöissä, joten niitä on melko helppo rengastaa. Kaikki ovat myös Suomessa hyvin yleisiä lintuja.

Vanhin rengastuksen kautta tavattu sinitiainen on ollut noin 10-vuotias, hömötiainen reilut 11-vuotias ja kirjosieppokin lähes 11-vuotias.

Rengastustoimiston museomestari Juha Honkala uskoo, että näiden pikkulintujen ikäennätykset ovat myös hyvin lähellä totuutta. Tiaisia on rengastettu paljon, ja siten niistä saadaan myös enemmän havaintoja.

Suomen yleisimmistä linnuista peippo on elänyt ainakin noin 10 vuoden ja 4 kuukauden ikään, pajulintu noin 7-vuotiaaksi, punarinta noin 12-vuotiaaksi ja metsäkirvinen noin 6-vuotiaaksi.

Pihapiirin yleisistä linnuista västäräkki on elänyt liki 12-vuotiaaksi, räkättirastas noin 18-vuotiaaksi, harakka lähes 19-vuotiaaksi ja haarapääsky, mustarastas ja käki noin 9-vuotiaiksi.

Iso tieto pienistä murusista

Lintujen eliniästä ja liikkumisesta saadaan sitä parempi käsitys, mitä enemmän eri lajeja on rengastettu. Esimerkiksi heinäkurppia ja valkovikloja on rengastettu varsin vähän, jolloin niistä myös saadaan niukasti tietoa. Rengastusten perusteella vanhin tavattu valkovilko olisi vain hiukan alle 4-vuotias

– Valkovikloja on rengastamisen jälkeen tavattu myöhemmin todella vähän. Se on se todellinen selitys ihan varmasti sille, että ei ole tavattu niitä ikääntyneitä lintuja. Uskon että valkoviklokin voi elää yli 10-vuotiaaksi, pohtii museomestari Juha Honkala.

Suurimmasta osasta rengastetuista linnuista ei koskaan saada mitään tietoa.

– Alle 1 prosentti minun rengastamistani linnuista on sellaisia, joista joskus tulee tieto, että se on havaittu, kertoo noin 63 000 lintua elämänsä aikana rengastanut espoolainen Karl Selin.

Raaseporilainen Christer Kalenius rengastaa paljon pihapiirissään, joten niistä havaintoja tulee enemmän.

– Mutta en minäkään saa kuin ehkä kahdesta prosentista tietoja jälkeenpäin, kertoo Kalenius.

Uskomaton selviytyjä

Kaleniuksen rengastama Suomen iäkkäin talitiainen saattaa edelleen lennellä jossain Raaseporin Mustion tuntumassa.

– Lintua en ole sen vuoden 2016 jälkeen tavannut, mutta voi ihan hyvin olla, että se edelleen lentelee jossain, kertoo Christer Kalenius.

Kun Kalenius oli ennätystalitiaisen kesällä 2004 rengastanut, tapasi hän sen seuraavan kerran vasta keväällä 2016. Sen ajan lintu oli onnistunut jossain piileksimään.

Raaseporin Mustiossa elellyt ennätystalitiainen on joka tapauksessa ollut poikkeuksellisen onnekas. Se on selvinnyt monista rankoista talvista, mikään petoeläin ei sitä ole syönyt, eikä se ole törmännyt vinhasti liikkuvaan autoon tai talon ikkunaan.

– Periaatteessa kuka tahansa muukin olisi voinut löytää yhtä vanhan talitiaisen. Tämä nyt vaan sattui minun kohdalleni. Se on nyt Suomen vanhin talitiainen, kertoo Christer Kalenius.

Kalenius kertoo, että 12 viime vuoden aikana on Etelä-Suomessakin ollut ankaria talvia, mutta siitä huolimatta talitiainen on niistä kaikista selvinnyt.

– Minä ruokin lintuja, ja pihapiirissäni on yli 200 linnunpönttöä eli linnuilla on hyvät yöpymispaikat niin talvella kuin kesälläkin. Kyllä minä luulen, että se auttaa lintuja selviämään pitempään verrattuna sellaisiin lintuihin, joilla on vaikka pitkät muuttomatkat.

Miljoonan kilometrin tiira

Mutta ilman ihmisen apuakin linnut selviävät ja pystyvät saavuttamaan korkean iän. Erikoinen selvityjä on esimerkiksi lapintiira. Vanhin Suomessa tavattu lapintiira on nähty viime keväänä 20.5.2018. Tuona hetkenä sillä oli rengastustietojen mukaan ikää vähän vajaat 29 vuotta. Varsinaiseksi terästiiraksi sen tekee se, että lapintiira pesii Suomessa, mutta talvehtii Etelämantereen lähistöllä.

Pelkästään muuttomatkaa sille tulee vuodessa noin 40 000 kilometriä, joten 29-vuotias lapintiira on eläissään lentänyt reilusti yli miljoona kilometriä.

– Kun katsot tiiraa, niin sehän on koko ajan lentämässä. Yhtä lentämistä ja lentämistä. Kilometrejä tulee koko ajan, sanoo Christen Kalenius.

Kaleniuksen kertoo, että hänelle lintujen ikien seuraaminen rengastuksen avulla tuo rengastusharrastukseen mukavan lisän.

– Minulla on toinenkin ikäennätys. Ihan kotipihalla rengastettu käpytikka. Se oli löytöhetkellä 12 vuotta, 10 kuukautta ja 7 päivää. Käpytikka olisi nyt 14-vuotias, jos on hengissä. Ja varmaan se on, kun se oli silloin niin hyväkuntoinen. Odotan kovasti, että sattuisin sen vielä havaitsemaan, kertoo Christen Kalenius.

Jos löydät rengastetun linnun, ilmoita siitä tiedot Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Ohjeet löydät tästä.

Ihmiskauppa on aseiden ja huumeiden myynnin ohella yksi kolmesta suurimmasta rikollisen toiminnan muodosta maailmassa. Pelkästään työvoiman hyväksikäytön ja pakkoavioliiton uhreja arvioidaan olevan maailmassa noin 60 miljoonaa.

Myös Suomessa ihmiskaupan uhrien määrä kasvaa voimakkaasti. Ihmiskaupan uhrien määrä on nelinkertaistunut Joutsenon vastaanottokeskuksen alla toimivassa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä vuoden 2015 jälkeen. Uhrit ovat suurilta osin vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden joukosta tai Suomessa tapahtuvasta ihmiskaupasta löydettyjä.

Ihmiskaupan uhrien lisäksi auttamisjärjestelmässä on myös noin 90 ihmiskaupan uhrien lasta, jotka tarvitsevat vanhempansa uhriksi joutumisen vuoksi erityistä tukea.

– Vanhemman huono vointi ja traumat vaikuttavat voimakkaasti varsinkin pieniin lapsiin, jotka ovat voineet pahimmassa tapauksessa jopa todistaa vanhempansa hyväksikäyttöä, kertoo auttamisjärjestelmässä työskentelevä projektipäällikkö Veikko Mäkelä.

Hyväksikäytön piirteet tunnistettava ensin

Suomessa koulutetaan parhaillaan poliiseja ja rajavartijoita tunnistamaan ihmiskaupan uhreja. Ihmiskauppa on haasteellinen ilmiö, sillä uhrien tunnistamisessa ei ole valmista rasti ruutuun -listaa.

– Koulutettavat perehtyvät siihen, miten ihmiskaupan voi tunnistaa, miten uhrit tulee kohdata, mikä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on ja millaista yhteistyötä esitutkintaviranomaiset ja uhreja auttavat toimivat voivat ihmiskaupan ehkäisemiseksi tehdä, Mäkelä luettelee.

Poliisit ovat koulutuksen jälkeen kertoneet arvioivansa ihmiskaupan mahdollisuutta työtilanteissaan uusin silmin. Koulutus on auttanut ottamaan paremmin huomioon ihmiskaupan mahdollisuuden, kun aiemmin ajatus on voinut käväistä mielessä vain nopeasti.

– Esimerkiksi rajatarkastuspisteellä mahdollisen uhrin kohtaaminen rajavartijan kanssa on todella lyhyt. Uhri ei välttämättä edes tiedä olevansa ihmiskaupan uhri tai hän ei pysty kertomaan siitä, Mäkelä kertoo.

Koulutettavat ovat kokeneet hyötyneensä siitä, että koulutuksen myötä erilaiset ihmiskaupan muodot ovat nyt selkeästi mielessä.

– Esimerkiksi huumeidenkäyttäjä voi olla ihmiskaupan uhri, jos hänet pakotetaan tekemään rikoksia, varastelemaan tavaraa tai kuljettamaan huumeita. Uhrit eivät usein pysty itse määräämään, tekevätkö he rikoksia vai eivät, Mäkelä toteaa.

Pienet vihjeet voivat johtaa jäljille

Ihmiskaupan eri muodot ovat yleistyneet myös Suomessa. Samalla niitä tunnistetaan aiempaa paremmin. Työvoiman hyväksikäyttöä on tunnistettu Suomessa perinteisesti suhteellisen hyvin ja esimerkiksi pakkoavioliittoja on alettu tunnistaa entistä paremmin.

– Jos perheväkivalta alkaa muistuttaa tilannetta, josta toista ei päästetä pois ja olosuhteet rikkovat räikeästi hänen oikeuksiaan ja ihmisarvoaan, voidaan puhua esimerkiksi pakkoavioliiton kaltaisesta ihmiskaupasta, Mäkelä kuvailee.

Toisaalta Suomessa ei oikeastaan tunnisteta vielä ollenkaan rikollisuuteen pakottamista tai kerjäämään pakottamista tai niissä hyväksikäyttöä. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa tunnistetaan meillä vielä melko heikosti.

– Ihmiskauppa voi olla myös elinkauppaa, Mäkelä muistuttaa.

Ihmiskauppaa voi tunnistaa myös tavallinen ihminen, sillä ihmiskaupassa on syvimmillään kyse hyväksikäytöstä. Lähisuhdeväkivalta tai seksuaalirikokset voivat johtaa ihmiskauppaan.

– Pienet teot, esimerkiksi seurusteluväkivalta nuorilla saattaa johtaa siihen, että toista ihmistä voidaan käyttää hyväksi, Mäkelä toteaa.

Ihmiskauppaepäilyissä kannattaa olla yhteydessä poliisiin tai ihmiskaupan auttamisjärjestelmän työntekijöihin Yksin toimiminen voi olla vaarallista. Myös valtakunnallisilta ihmiskauppa.fi -sivuilta löytyy tietoa ihmiskaupasta ja uhrien kohtaamisesta.

Katse kulutustottumuksiin

Ihmiskauppaan liittyvien oikeustapausten määrä on kasvanut Suomessa. Uhrit saavat ilmaisen oikeudenkäynnin. Uhri saa apua ilmaiseksi, mutta rikosprosessit ovat haastavia, sillä niissä uhrien kertomukset ovat keskeisessä roolissa.

– Rikosprosessissa tilanne on usein uhrin sana tekijän sanaa vastaan, kertoo auttamisjärjestelmässä työskentelevä projektipäällikkö Veikko Mäkelä.

Ihmiskaupan ehkäisemisessä ratkaisevat myös tavallisen ihmisen arjen ja kulutustottumusten valinnat.

– Mitä halvemmalla ja enemmän haluamme esimerkiksi vaatteita, sitä enemmän työvoimakustannukset alenevat. Tai jos pitseriassa väännetään viiden euron pitsoja, on syytä miettiä, saavatko työntekijät sellaista palkkaa, johon he ovat Suomen lakien mukaan oikeutettuja. Omilla kulutusvalinnoillaan voi vaikuttaa asioihin, Mäkelä sanoo.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisten polttoaineiden liiketoimintamallia kahden suuryrityksen kanssa.

Yhteistyökumppaneina teollisen mittakaavan pilottihankkeessa ovat Nebraskan osavaltion suurin sähköyhtiö Nebraska Public Power District ja konepajayhtiö Wärtsilä.

Tavoitteena on kehittää vedystä ja hiilidioksidista Wärtsilän moottoreihin ja sähkön tuottamiseen sopivaa metanolia. Hankkeen osapuolet arvioivat aikanaan tuloksia teknisestä ja kaupallisesta näkökulmasta ja tuottavat tietoa liiketoimintamallia varten.

Pilottihanke toteutetaan Nebraskassa, jossa osavaltion suurin sähkölaitos käyttää Wärtsilän moottoreita ja alueella on saatavilla vaihtoehtoisen polttoaineen raaka-aineita vetyä ja hiilidioksidia.

Vetyä syntyy paikallisen autorengasteollisuuden ja hiilidioksidia tislaamoiden sivutuotteina.

Keskilännessäkin halutaan eroon kivihiilestä

Ympäristön kannalta kestävä sähköntuotanto kiinnostaa myös Yhdysvalloissa.

– Keskilännessä halutaan eroon kivihiilestä, jolla siellä perinteisesti sähköä tuotetaan, sanoo sähkötekniikan professori Jarmo Partanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Lappeenrannassa on 5–6 vuoden ajan kehitetty vaihtoehtoisia polttoaineita ja niihin perustuvia sähköntuotantoratkaisuja.

– Olemme myös yksi johtavista yliopistoista, jotka ovat tutkineet koko kaupallistamiskonseptia, Partanen kertoo.

Lappeenrantalaisen osaamisen vientiä parhaimmillaan

Uudessa pilottihankkeessa yliopistolla on konsultin rooli.

– Meillä on ymmärrystä siitä, miten tällainen prosessi teknologisesti tehdään, ja miten pystytään energiatehokkuusmielessä mallintamaan prosessit ja etenemään sitä kautta liiketoimintatoimijoiden business-laskelmiin, selvittää Partanen.

Hän painottaa, ettei yliopisto ole aloittamassa mitään, vaan viemässä osaamistaan eteenpäin.

– Olemme tässä antava osapuoli ja käytännön casessa mukana oppimassa, sanoo Partanen.

Nebraskalainen sähköyhtiö löytyi yhteistyökumppaniksi Wärtsilän välityksellä.

Partasen mukaan yhteistyökuvio on erinomainen.

– Olemme olleet aktiivisia ja osaamisemme tunnetaan. Voihan tätä onnenpotkuksikin kutsua, mutta mistään sattumanvaraisesta asiasta ei ole kyse, hän sanoo.

Eteläkarjalainen runsaan 70 000 asukkaan Lappeenranta on valittu kahdesti kansainvälisessä vertailussa maailman ilmastoystävällisimpien kaupunkien kärkikastiin. Ilmastopääkaupunki-vertailu on WWF:n kilpailu, jossa arvioidaan kaupunkien toimia ilmastonsuojelun edistämisessä.

Suomen kunnista Lappeenranta on ainoa, joka on yltänyt ilmastoystävällisten kaupunkien vertailussa kärkisijoille. Kaupungin omassa markkinoinnissa ilmastopääkaupunki-termi on näyttävästi esillä, ja ympäristönsuojelun edistäminen on keskeinen osa Lappeenrannan brändiä.

Lentokentän päästöistä kritiikkiä ympäristönsuojelijoilta

Lentomatkustamisen kriitikoita Lappeenrannan kaupungin ylpeily ilmastoystävällisyydellään ärsyttää. Ydinkeskustan liepeillä sijaitseva lentoasema on kaupungin omistuksessa, ja se tukee kentän toimintaa noin puolella miljoonalla eurolla vuosittain.

Vihreiden kaupunginvaltuutettu Kimmo Klemola kritisoi kaupunkia tavoitteesta moninkertaistaa lentoaseman matkustajamäärä lähivuosina.

– Valtuuston asettama tavoite Lappeenrannan lentoaseman matkustajamäärän kasvattamisesta on täysin ristiriitainen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen kanssa, Klemola sanoo.

Lentäminen on tärkeä liikkumismuoto globaalisti ja Suomessakin. Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva

Klemolan oman arvion mukaan lentoaseman tulevaisuudentavoitteeksi kirjattu puoli miljoona lentomatkustajaa kymmenen vuoden kuluttua, tarkoittaa lentoliikenteen aiheuttamien päästöjen lisääntymistä huomattavasti.

– Valitettavasti tuo tavoiteltu matkustajamäärä kaksinkertaistaisi kaupungin liikennesektorin kasvihuonekaasupäästöt, Klemola sanoo.

Kaupunginjohtaja korostaa lähikentän hyötyjä

Kaupunginvaltuutettu Kimmo Klemolan mielestä aikomus lisätä lentoaseman matkustajamäärää ja halu vähentää ilmastopäästöjä eivät molemmat mahdu kaupungin strategiaan. Hänelle itselleen ei tuota ongelmia luopua toisesta.

– Itse en ole lentänyt viiteentoista vuoteen. Mitä tulee ajatukseen siitä, että lentoasema lisäisi matkailijoiden määrää lähiseudulla, niin enpä usko. Lähinnä kentältä lähtee eteläkarjalaisia ja venäläisiä matkustajia kuluttamaan rahaa ulkomaisiin lomakohteisiin, Klemola perustelee.

Lappeenrannan kaupunginjohtajan Kimmo Jarvan mukaan toisilleen ristiriitaisten tulevaisuudentavoitteiden välille on mahdollista löytää tasapaino. Jarvan mukaan Lappeenrannan lentoaseman vahvuus on sen sijainti, joka palvelee koko kaakkoisen Suomen lentomatkustamista.

– Lentoliikennettä ei olla lopettamassa globaalisti ja Suomessakin se on tärkeä liikkumismuoto. Siksi on hyvä, että meillä on lähikenttä, josta pääsee lentämään tarvittavat lennot, Jarva sanoo.

Lappeenranta valmistelee parhaillaan omaa ympäristöohjelmaa lentoasemaa varten. Jarvan mielestä Lappeenrannan on pyrittävä maailman vähäpäästöisimpien lentoasemien joukkoon ja näyttämään lentoseman ympäristöohjelmalla esimerkkiä koko alalle.

– Tekniset ratkaisut, joita esimerkiksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto kehittää, tarjoavat ratkaisuja myös ympäristöasioihin, Jarva muistuttaa.

Kunnianhimoiset päästötavoitteet

Kaupungin strategiaan kirjatut iIlmasto- ja ympäristötavoitteet ovat kunnianhimoiset. Päämääränä on, että vuonna 2050 Lappeenranta on hiilineutraali eli kaupunki ei tuota ilmastopäästöjä.

Tavoitteena on tuolloin myös se, että Lappeenrannassa ei synny lainkaan kaatopaikalle vietävää jätettä.

Välitavoitteeksi on kirjattu, että vuoteen 2030 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä olisi jo 80 prosenttia vähemmän kuin vertailuajankohdaksi valittuna vuonna 2007. Keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ovat monipuoliset ja uusia etsitään ja kehitetään jatkuvasti.

Onnistumisia ilmastopäästöjen vähentämisessä

Yksi esimerkki aluillaan olevista ideoista on asukkaiden innostaminen muuttamaan arjen tapojaan niin, että ne tukevat kestävää kehitystä. Vapaaehtoisissa kodeissa tehdään aluksi arvio kulutuksen nykytilanteesta.

Alkuarvion jälkeen kodit ottavat käyttöön erilaisia kestävän asumisen keinoja ja vuoden jälkeen kodeissa tehdään jälleen arvio, jossa katsotaan, millaista säästöä vuoden aikana on saatu aikaan lämmön- ja sähkönkulutuksessa, veden kulutuksessa, kotien materiaalitehokkuudessa ja kierrätyksessä, sekä taloudelliset säästöt.

Paljon on jo saavutettu. Kaupungin viestinnän mukaan 8,2 prosenttia Suomen kaikista aurinkovoimaloista on Lappeenrannassa. Lappeenrannan kaikesta jätteestä 90 prosenttia kierrätetään. Vuodesta 1990 hiilidioksidipäästöt ovat jo vähentyneet 38 prosenttia.

Lappeenrannan ympäristötoimen mukaan lentoaseman päästöt eivät ole keskeinen ongelma tiellä kohti hiilineutraalia kaupunkia. Tärkeämpää on keskittyä vähentämään päästöjä kaupunkiliikenteessä ja parantamaan rakennusten energiatehokkuutta.

Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija, näyttelijä Aapo Repo on saanut lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho jakoi 30 000 euron suuruisen palkinnon maanantaiaamuna.

Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen halusi tänä vuonna korostaa lastenkulttuurin valtionpalkinnon vaikuttavuutta ja merkitystä saajalleen, minkä takia palkintoja jaettiin tänä vuonna vain yksi.

Palkinnon perustelujen mukaan Repo tunnetaan taidostaan loihtia paperista kokonaisia, käsinkosketeltavia maailmoja. Repo ideoi, käsikirjoittaa, ohjaa, lavastaa, luo rekvisiitat valoineen ja äänineen, näyttelee ja leikkii esityksissään. Hänen seurassaan voi matkata aarresaarelta peikkoprinsessan maailmaan.

Nukketeatterin asialla kotimaassa ja maailmalla

Imatralla syntynyt Repo perusti vuonna 2007 oman, yhden miehen nukketeatterin, Reaktorin. Hän on ollut myös Etelä-Savon lastenkulttuurin läänintaiteilijana ja toiminut esimerkiksi nukketeatterifestivaalin taiteellisena johtajana.

Sittemmin hänen toimintansa on laajentunut kansainväliseksi, kun hän liittyi tanskalais-irlantilaiseen Teater Refleksion -ryhmään. Nukketeatterin asioita hän on ajanut myös Suomen UNIMA ry:ssä.

Lastenkulttuurin valtionpalkinto on Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä tunnustus kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdystä lastenkulttuurityöstä. Palkinnon voi saada myös pitkään ja ansiokkaasti lastenkulttuurin hyväksi toiminut taiteilija.

Oma Säästöpankki listautuu Helsingin pörssin päälistalle. Yhtiön osakkeet tulevat merkittäviksi tänään, ja alustava hintaväli on 7-8,20 euroa.

Anti voidaan keskeyttää aikaisintaan ensi maanantaina, ja kaupankäynnin on määrä alkaa päälistalla 4. joulukuuta. Yhtiön tavoite on kerätä listautumisannissa noin 34 miljoonaa euroa uutta pääomaa.

Oma Säästöpankilla on 40 konttoria eri puolilla maata ja noin 135 000 henkilö- ja yritysasiakasta, ja se on taseen loppusummalla mitattuna Suomen suurin säästöpankki. Pankki keskittyy pääasiassa vähittäispankkitoimintaan.

– Tavoittelemme 10-15 prosentin vuotuista liiketoiminnan kokonaistuottojen kasvuvauhtia nykyisissä vallitsevissa markkinaolosuhteissa, linjasi toimitusjohtaja Pasi Sydänlammi tiedotteessa.

OmaSp on muodostettu kymmenen vuoden aikana useiden paikallisten säästöpankkien yhdistymisen kautta. Pankki avasi viime vuonna konttorit Lahteen ja Jyväskylään ja on vahvistanut tänä vuonna toimintaansa pääkaupunkiseudulla, Oulussa ja Turussa.

Kaakkois-Suomen poliisi epäilee ympäristörikosta Etelä-Karjalassa.

Maaseudulla toimivan marjatilan epäillään haudanneen maastoon sinne kuulumatonta jätettä, kuten muovia.

Poliisi tekee jätteiden hautauspaikalla parhaillaan paikkatutkintaa ja ottaa näytteitä. Poliisi pyrkii selvittämään, mitä maastoon on haudattu ja kuinka paljon.

Ympäristörikosepäily tuli poliisin tietoon kunnallisen ympäristövalvontaviranomaisen kautta.

Poliisi tiedottaa asiasta lisää lähipäivinä.

Lehmät joutuvat kurottelemaan heiniä pihaton avoimen seinän kaiteen ali, mutta niiden vasikat mahtuvat loikkimaan sisään ja ulos miten mielivät.

Kun vasikat ovat kasvaneet tarpeeksi, ne myydään Mattisten tilalta eteenpäin. Tänä vuonna sonnivasikat myydään lihoiksi ja lehmävasikat emolehmiksi toiselle tilalle.

Reilut 70 emolehmää eivät kuitenkaan ole tilan tärkein tulonlähde. Eniten tuloja tulee maatalouden tuista ja toiseksi eniten viljasta. Tällä Kouvolassa sijaitsevalla luomutilalla viljellään esimerkiksi kauraa ja mallasohraa.

Lisäksi tilan isäntä Tommi Hasu tekee urakkatöinä esimerkiksi naapurin metsien harvennusta. Loppuviikosta odottaa ansaittu lepo, kun Oravalan kylän isännät lähtevät porukalla konenäyttelyyn Helsinkiin.

– Niin, että näemme toisiamme muutenkin kuin haalarit päällä. On hyvä, että saamme yhdessä positiivisia kokemuksia, Hasu kertoo.

Positiiviset kokemukset kuulostavat tulevan tarpeeseen. Maatalousyrittäjille tehdyn kyselyn mukaan yksi kolmasosa kaakkoissuomalaisista maatiloista aikoo lopettaa vajaan kymmenen vuoden kuluessa.

Kaakossa lopettavien tilojen määrä on selvästi suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Koko Suomessa maatiloja arvioidaan olevan vuonna 2025 enää 75 prosenttia tämänhetkisestä määrästä. Kaakossa tiloja olisi enää 70 prosenttia nykymäärästä.

Tuhat tilaa vähemmän

Kaakkois-Suomessa on tällä hetkellä 3 128 maatilaa, joista Kymenlaaksossa sijaitsee 1 758 ja Etelä-Karjalassa 1 370. Vajaassa kymmenessä vuodessa kaakosta katoaa siis noin tuhat tilaa.

Tieto perustuu Kantar TNS Agri -markkinatutkimusyrityksen valtakunnalliseen kyselyyn. Maatilojen kehitysnäkymät -tutkimus toteutetaan joka toinen vuosi, ja siinä tiedustellaan tilallisten näkemyksiä tilojensa nykytilanteesta ja tulevaisuudensuunnitelmista. Tänä vuonna tutkimuksesta saa erityisen hyvän kuvan kaakon tilanteesta, koska Kaakkois-Suomen ELY-keskus tilasi tutkimuksen omalle alueelleen tavallista laajempana.

ELY-keskuksen maaseutupalvelujen päällikkö Jyrki Pitkänen kertoo, että yleisimpiä syitä tilojen lopettamiselle ovat ne, ettei jatkajaa löydy tai tuloja saada tarpeeksi.

Tutkimuksessa tiedusteltiin yli 50-vuotiailta tilallisilta, onko heillä tiedossa jatkajaa maatilalleen. Koko Suomessa noin 45 prosentilla tällaisista tiloista oli näköpiirissä varma tai mahdollinen jatkaja. Kaakossa osuus oli vain 36 prosenttia.

Mattisten tilalla Kouvolassa sukupolvenvaihdos sujui helposti. Tommi Hasu ryhtyi tilan isännäksi viime vuonna, kun hänen isänsä jäi eläkkeelle.

Polttopuita ja toimistotöitä

Kuten monilla kaakon tiloilla, metsäkoneurakoinnin kaltaiset sivutulot ovat myös Mattisten tilalla tärkeitä tulonlähteitä. Kaakon tilalliset saava keskimääräistä suuremman osan tuloistaan metsätaloudesta ja sivuansioista.

Koneurakoinnin lisäksi suosittuja ansaintatapoja ovat esimerkiksi polttopuiden valmistus ja elintarvikkeiden jatkojalostus. Lisäksi joka toinen kaakkoissuomalainen ensisijainen viljelijä käy vähintään osa-aikaisesti palkkatöissä tilan ulkopuolella. Esimerkiksi Tommi Hasun vaimo Elina Laaksonen työskentelee tilan ulkopuolella elintarvikealalla ja hoitaa lisäksi tilan toimistotöitä.

Toisaalta moni tilallinen palkkaa lisää työvoimaa omalle tilalleen, kun tilojen koko kasvaa. Lopettavat tilat kun yleensä myyvät tai vuokraavat peltonsa jatkaville tiloille. Mattisten tila esimerkiksi teettää rehut urakoitsijalla. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi myös Hasun isä vaimoineen, yksi palkattu työntekijä sekä kesällä sesonkityöntekijöitä.

– Ovi käy molempiin suuntiin jatkuvasti, Hasu tiivistää.

Kaakon tilalliset kokevat tilojensa kannattavuuden heikommaksi kuin suomalaiset tilanpitäjät keskimäärin.

– Kaikilla on vähän sellainen odottava tunne. Maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä tosi alhainen, joten tilalliset odottavat, voiko se kääntyä vielä paremmaksi vai pitääkö alkaa keksiä jotakin muuta, Hasu kuvailee.

Erikoistumisessa avain menestykseen?

Maatilat hakevat tuloja myös luomusta. Kaakossa luomuviljely on hieman yleisempää kuin muualla Suomessa. Tällä hetkellä kaakon pelloista on luomuviljelyssä 14 prosenttia.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Pitkänen uskoo, että maatalous muuttuu entistä moninapaisemmaksi. Paitsi että osa tiloista laajenee ja osa kutistuu, tilat myös erikoistuvat selviytyäkseen. Hänen mielestään maatilojen sivuansioita ideoidessa vain taivas on rajana. Yksi sovellusala voisi olla sote-palvelut.

– Suomessahan järjestetään jo esimerkiksi ratsastusterapiaa ja hiljaisuusretriittejä. Niillä on ihan oikeasti kysyntää, kun ajattelee isommassa mittakaavassa. Kiinan suurkaupungeista voidaan haluta tulla kaakkoissuomalaiselle maatilalle, jossa ei kuulu mitään ääntä, Pitkänen sanoo.

Pitkäsen mukaan pelissä on osaltaan koko maaseudun tulevaisuus.

– Kyllä se on niin, että jos maaseudulla ei ole maatiloja tai muuta yrittäjyyttä, niin ponnistelut maaseudun elinvoiman säilyttämiseksi ovat aika kaivoon kannettua vettä. Elinvoiman säilyminen vaatii tiettyä infraa, joka tulee yritystoiminnan kautta, Pitkänen sanoo.

Mattisten tila on ollut toiminnassa 1500-luvulta asti. Tommi Hasun mielestä tilan historia ei kuitenkaan ole tärkein syy sitoutua tilan pitoon.

– Minä en ole velvollinen tekemään minkään historian takia yhtään enempää, enkä velvoita, että kukaan minun jälkeenikään olisi. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja on pääasia, että kokee ne oikeiksi, Hasu sanoo.

Lue myös:

Jopa 1100 lypsykarjatilaa lopettaa vuoteen 2020 mennessä – Heikot sadot, tappiot ja uupumus kaatavat maatiloja

Polttoaineen hinnalla näyttää olevan suuri vaikutus siihen, valitseeko autoilija itselleen diesel- vai bensiinikäyttöisen auton. Tähän viittaa ainakin se, että itärajalla, aina Suomenlahdelta Kuhmoon saakka, levittäytyy vyöhyke, jossa on rekisterissä huomattavasti vähemmän dieselhenkilöautoja kuin muualla Suomessa.

Asiaa näyttää selvittävän se, että itärajalla monet autoilijat käyvät tankkaamassa halpaa bensiiniä rajan takana Venäjällä. Hintaero Suomen ja Venäjän välillä on merkittävä, sillä esimerkiksi tänään tiistaina itärajan takana sekä 95-oktaanisen bensiinin että dieselin hinta oli noin 60 senttiä litralta. Suomessa molemmista saa maksaa euron enemmän.

Imatra ja Toholampi vastakkain

Taloussanomat julkaisi äskettäin bensiini- ja dieselautojen levinnäisyyttä Suomessa havainnollistavan kartan. Siitä selviää, että käytännössä kaikissa itärajan kunnissa, Keski-Suomesta alaspäin, bensiiniautoja on huomattavasti enemmän kuin yleisesti Suomessa.

Erityisen selvästi eron näkee vertaamalla autokantaa Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jossa näyttää olevan oikea dieselautojen keskittymä. Eniten dieselautoja on rekisterissä Keski-Pohjanmaan Toholammella, jossa niitä on Trafin tilaston mukaan lähes puolet eli 49,2 prosenttia henkilöautokannasta.

Vähiten dieselautoja on sen sijaan Etelä-Karjalassa Imatralla, jossa niitä on rekisterissä vain 15,8 prosenttia.

Polttoaineen hintaero selittää

Imatra on kaupunki aivan itärajan pinnassa. Jotkut pitävät sitä käytännössä kaksoiskaupunkina, koska rajan takana kaupunki jatkuu venäläisenä Svetogorskina eli entisenä Ensona. Imatran keskustasta Suomen ja Venäjän väliselle rajalle on matkaa vain muutama kilometri.

Bensiiniautokeskittymää Imatralla ja muuallakin itärajalla on vaikea selittää millään muulla, kuin Venäjän tankkaamisella.

– Oma käsitykseni on, että se johtuu nimenomaan siitä, että itärajan takaa haetaan juuri bensaa. Näin oli varsinkin silloin, kun bensan hintaero dieseliin oli Suomessa suurempi kuin nykyään, Lappeenrannan Lauritsalan ST1-huoltoaseman asemanhoitaja Timo Mäntylä anoo.

Samaa mieltä on myös imatralainen dieselautoilija.

– Täällä on aika paljon niitä, jotka käyvät hakemassa sitä halpaa bensaa tuolta rajan takaa, kertoo Esko Molkentin.

Viime aikoina dieselin hinta on noussut Suomessa jo samoihin lukemiin kuin bensan. Jos tilanne säilyy, itärajan taakse saattaa suunnatta enemmän myös dieselautoilijoita.

Dieselmersulla ajava Esko Molkentin ei ole vielä itse käynyt tankkaamassa rajan takana.

– Sitten, kun niin pitäisi tehdä, niin luopuisin varmaan koko autoilusta, Molkentin sanoo.

– Jos kävit ulkona päivän, etkä nähnyt yhtään ruumiita, se oli hyvä päivä. Valitettavasti niitä näkyi.

Näin lapsuuttaan keskellä Norsunluurannikon sisällissotaa muistelee lappeenrantalaisella vapaaottelusalilla Edward Walls.

Mutta palataan Wallsin muistoihin Norsunluurannikolta myöhemmin.

Walls käy Lappeenrannan Lauritsalassa sijaitsevalla vapaaottelusalilla lähes päivittäin. Hän treenaa myös paljon kotona, esimerkiksi reaktionopeutta valotaulun avulla. Wallsin tie vapaaottelijaksi olisi voinut katketa jo alkutaipaleella, niin kauhea oli ensikosketus lajiin vuonna 2013.

Tuolloin lukiossa opiskellut Walls piti itseään taitavana amatöörinyrkkeilijänä ja uskoi selviytyvänsä vapaaottelutreeneistä kunnialla. Toisin kävi. Kyseessä oli sparripäivä, eli ottelun kaltainen harjoitus.

– Ego kaatui samantien. Tunsin itseni niin haavoittuvaksi. Mietin treenien jälkeen, että uskallanko lähteä takaisin tuonne enää.

Walls muistuttaa, että vielä joitakin vuosia sitten lajia treenattiin eri tavalla kuin nykyään. Silloin todella tapeltiin, muistelee ottelija.

Sisällissodan keskeltä Sammonlahteen

Vapaaottelussa maailman huipulle tähtäävä 24-vuotias suomalainen on syntynyt Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa. Kahdeksanvuotiaana Walls tuli vanhempiensa kanssa Suomeen, ja he asettuivat asumaan Lappeenrannan Sammonlahteen. Nyt Walls opiskelee tradenomiksi Saimaan ammattikorkeakoulussa.

Vuonna 2002 Wallsin perheen oli ollut pakko lähteä etsimään turvaa muualta, sillä kotimaassa oli alkanut sisällissota. Walls kuvailee kotimaansa silloisia tapahtumia sanomalla, ettei toivoisi samaa kenellekään.

– Ruumiita näkyi siellä täällä. Ei enää ollut kyse siitä, että kuoleeko, vaan että milloin oma aika tulee, sanoo Edward Walls.

Wallsin perheellä oli hänen kertomansa mukaan aika turvallinen ja vartioitu koti. Talon ulkopuolella oli vaarallista, siksi siellä liikuttiinkin aina isommissa porukoissa. Mielipiteitä ei uskallettu esittää, eikä politiikasta puhuttu. Ihmiset eivät uskaltaneet luottaa toisiinsa.

Osa perheestä jäi tuolloin kotimaahan, sillä lähtö tuli niin äkillisesti. Isän nimi oli nähty tappolistalla ja maasta oli poistuttava välittömästi.

Alku Lappeenrannassa ei ollut helppo

Norsunluurannikolla moni asia ratkaistiin väkivallalla. Se oli lapsena myös tämän tulevan ammattilaisvapaaottelijan ainoa keino ratkoa hankalia tilanteita. Ja hankalia tilanteita tuli. Wallsin mukaan hänen taustansa ja ihonvärinsä olivat syitä kiusaamiselle. Häntä nimiteltiin ja tönittiin.

– Olin tottunut siihen, että ongelmat hoidettiin väkivallalla. En osannut puhua tai ilmaista itseäni muulla tavalla. Kiusaajat pystyivät satuttamaan minua sanoilla, minun tapani oli väkivaltaisempi.

Wallsin suuri intohimo jo nuorena oli nyrkkeily. Hän treenasi ahkerasti ystävänsä kanssa, ja he jäivät ohjattujen treenien jälkeen tunneiksi salille treenaamaan lisää ja miettimään, mitä tänään oli opittu. Ystävä muutti kuitenkin perheensä kanssa pois kaupungista ja Walls jäi treenien jälkeen yksin.

Sitten vuonna 2013 häntä pyydettiin vapaaottelutreeneihin. Se oli onni, ajattelee Walls nyt, vaikka ensimmäiset kuukaudet treeneissä olivatkin yhtä selkäsaunaa.

Seuraava ammattilaisottelu lauantaina

Viime viikot Wallsin ajatukset ja kaikki harjoittelu on tähdännyt tulevan lauantain ammattilaisotteluun. Walls kohtaa Helsingissä vapaaotteluillassa kokeneen georgialaisen Paata Robakidzen.

Lappeenrantalaisottelijan piti kohdata Helsingissä venäläinen Mikhail Korobkov, mutta hän perui tulonsa. Ottelun peruuntuminen on harmi Wallsin urakehitykselle, sillä Korobkov on venäläisen M1-organisaation kova ottelija ja tuo ottelu olisi voinut olla oikotie ottelemaan Venäjälle kärkikahinoihin.

Vastustajan valinnalla on tässä lajissa suuri merkitys. Täytyy otella kovia vastaan, jos mielii eteenpäin. Liian helppoa vastustajaa ei voi hyväksyä.

– Ei ole kiva pahoinpidellä vasta-alkajia, sanoo valmentaja, East Front Teamin manageri Jukka Paananen.

Lauantaisella vastustajalla on takanaan moninkertainen määrä ammattilaisotteluja Wallsiin verrattuna. Hän on myös kymmenen vuotta Wallsia vanhempi.

Vapaaottelu on tuonut mielenrauhan

Vapaaottelu on tuonut nuorelle miehelle mielenrauhaa ja ymmärrystä myös kiusaajiaan ja suvaitsemattomia ihmisiä kohtaan. Edelleen Walls kertoo kohtaavansa esimerkiksi ihonväriinsä liittyvää ivailua. Osaan kommenteista hän ei reagoi lainkaan, toisinaan hän alkaa jutella haukkujan kanssa ja koettaa selvittää, mistä huutelu kumpuaa.

Nuorempana tämä ei onnistunut. Walls kertoo miettineensä usein, että onko hän todella niin huono ihminen, mitä kiusaajat antavat ymmärtää.

– Mietin usein, että tuleeko minun kotimaastani niin idioottityyppejä, että ihmiset ei vain pidä meistä?

Vapaaottelija on asunut Suomessa noin kaksi kolmannesta elämästään. Eniten kiitosta tämän hetkisestä rauhastaan hän antaa rakastamalleen lajille. Nykyisin Walls ei enää ratko ongelmia väkivallalla.

– Laji kasvattaa. Vapaaottelu on antanut minulle erilaisen ajattelumaailman ihmisten ymmärtämiseen. Erilaista mentaliteettia ja rauhallisuutta.

Kiusaaminen ja rasistiset kommentit ulkonäöstä eivät ole täysin mennyttä elämää Wallsille edelleenkään. Erona entiseen on hänen oma asenteensa. Nykyisin Walls haluaa keskustella ihmisten kanssa, myös niiden jotka ovat häntä ihonvärin perusteella haukkuneet. Lopputuloksena lähes kaikki pahoittelevat käyttäytymistään.

Eteläkarjalaisen marjatilan ympäristörikosepäilyssä on löytynyt suuri määrä muovijätettä haudattuna osittain maamassojen alle.

Tutkinta on siirtynyt Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen talousrikosyksikölle, joka keskittyy epäillyn ympäristörikoksen esitututkintaan. Tutkintaa suorittaa myös Tulli, joka selvittää, olisiko marjatilan pitänyt maksaa valmisteverolain mukainen jätevero.

Kunnallinen ympäristövalvontaviranomainen teki poliisille tutkintapyynnön, kun se havaitsi maaseudulla toimivalla marjatilalla mahdollista jätteiden hautaamista maastoon Etelä-Karjalassa.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus on määrännyt nuoren miehen murhasta syytetyt miehen ja naisen mielentilatutkimuksiin.

Molemmat olivat vaatineet mielentilansa tutkimista. Myös syyttäjä piti tutkimista perusteltuna. Käräjäoikeus pitää mielentilatutkimusta aiheellisena asiassa esitetyn perusteella.

Syyllistyivät murhaan

Käräjäoikeus toteaa perjantaina antamassaan välituomiossa, että vuonna 1998 syntyneet nainen ja mies syyllistyivät vuonna 1997 syntyneen savitaipalelaismiehen murhaan. Käräjäoikeus tuli johtopäätöksen henkilötodistelun ja kirjallisen todistelun perusteella.

Käräjäoikeuden mukaan teko oli suunnitelmallinen. Tähän viittaa naisen ja miehen välinen tekoa edeltävä viestittely.

Käräjäoikeus katsoi myös naisen ja miehen syyllistyneen murhaan yhdessä ja yksissä tuumin. Käräjäoikeuden istunnossa nainen ja mies syyttivät teosta toisiaan.

Käräjäoikeuden mukaan nainen ja mies syyllistyivät myös muihin asiaan liittyviin rikoksiin, joista syyttäjä vaatii heille tuomiota. Niitä ovat törkeä vapaudenriisto, törkeä ryöstö, lievä maksuvälinepetos, hautarauhan rikkominen ja vahingonteko.

Käräjäoikeus antaa varsinaisen tuomionsa mielentilatutkimusten tulosten valmistuttua.

Teko paljastui venesatamassa

Uhri löytyi poltetun henkilöauton takakontista Lappeenrannan Lauritsalan venesatamasta toukokuussa.

Surmatyötä edelsi tapahtumasarja, jota käytiin käräjäoikeudessa läpi loka-marraskuun vaihteessa kolmen päivän ajan.

10-vuotias Anita Toivonen nostaa kätensä. Hän alkaa kuljettaa oikean käden etusormella hitaasti vasemman käden ääriviivoja. Sormen kulkiessa ylös hän hengittää rauhallisesti sisään, alas kulkiessa Toivonen puhaltaa ulos.

– Tämä on tietoisuusharjoitus. Se auttaa stressiin, volyymitasoon ja rauhoittumaan, kuvailee nelosluokkalainen Toivonen.

Tyttö on luokkansa tietoisuustaitovastaava, jonka tehtävänä on huomioida luokkatilanteita. Jos tilanne alkaa mennä levottamaksi, hän voi itse vetää tai neuvoa opettajaa vetämään tietoisuusharjoituksen.

Lappeenrantalaisessa Myllymäen koulussa on harjoiteltu tietoisuustaitoja kaksi vuotta.

– Mindfulnessista ei haluta puhua, koska kaikkien uskontojen edustajat eivät katso sitä hyvällä, kertoo koulunkäynninohjaaja Sari Torniainen Myllymäen koulusta.

Tietoisuustaitojen lisäksi onnellisuus halutaan haltuun

Myllymäen koulun jokaisessa luokassa on tietoisuustaitovastaava. Nelosluokan tietoisuustaitovastaava Anita Toivonen kertoo, että on tarvinnut koulussa opetettuja tietoisuusharjoituksia muun muassa ennen kokeita ja nukkumaan mennessä.

– Jos on stressiä kokeesta, voi tehdä tietoisuustaitoharjoituksen ennen koetta. Sitten voi tulla parempia numeroitakin, sanoo Toivonen.

Muissakin Suomen kouluissa harjoitetaan tietoisuustaitoja. Käynnissä on muun muassa Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston Terve Oppiva Mieli (TOM) -hanke, jonka päämääränä on lisätä koululaisten ja opetushenkilöstön hyvinvointia.

Myllymäen koulussakin pohdittiin TOM-hankkeeseen lähtemistä. Opettajat kuitenkin tajusivat, että koulu on liian edistyksellinen kotimaiseen ohjelmaan. Niinpä he alkoivat etsiä koulutuksia muualta.

– Suomesta emme löytäneet semmoista tahoa, joilla olisi ollut samanlaista ajattelua kuin meillä täällä Myllymäessä. Meillä kantavana ajatuksenä on tyyni ja valpas mieli, kertoo koulunkäynninohjaaja Sari Torniainen.

Torniainen löysi Internetistä The Happiness Practicen eli THP-ohjelman. Ohjelman takana on Amerikkalainen Experience Happiness -yritys, joka on tehnyt onnellisuus- ja hyvinvointikoulutuksia Yhdysvalloissa muun muassa yrityksissä ja sairaaloissa.

Torniainen otti yhteyttä amerikkalaisyritykseen. Yritys innostui yhteydenotosta, onhan suomalaiset valittu maailman onnellisemmaksi kansaksi.

Myllymäen koulu yritti saada onnellisuuskoulutukseen rahoitusta Opetushallitukselta. Rahaa sieltä ei herunut. Yhdysvaltalainen onnellisuusyritys oli silti edelleen innostunut suomalaiskoulun yhteydenotosta, ja halusi alkaa yhteistyöhön ilman korvausta.

– Meidän koulussamme on paljon erityisen tuen oppilaita. Experience Happiness -yritys ei ole koskaan päässyt tutkimaan ohjelmansa vaikutuksia oppilaisiin, joilla on erityisen tuen tarpeita, perustelee Torniainen yrityksen tuloa ilmaiseksi.

Nyt yritys on kolmen naisen voimin Suomessa, lappeenrantalaiskoulussa.

"Oppilaiden sijasta keskitymme opettajiin"

Experience Happiness -yrityksen yksi perustajista, Linda Saggau on vielä pökerryksissä lennosta Suomeen. Hän kertoo opettajanhuoneessa, että matka Minnesotasta Lappeenrantaan venyi vuorokaudella, koska Islannin jatkolennolta ei päästy ajoissa matkaan kovan tuulen vuoksi.

Iloisesti naurava nainen kertoo, että heidän onnellisuustaito koulutuksessa opetetaan viisi taitoa, joihin kuuluu muun muassa läsnäoloharjoitukset ja omien tunteiden mietiskely.

Kouluttajat ovat antamassa lähiopetusta viikon verran Myllymäen koulussa. Koulun 14 opettajaa osallistuu koulutukseen.

– Päätimme, että oppilaiden sijasta keskitymme opettajiin. Näin on mahdollisuus nähdä mitä tapahtuu, kun opettajat hallitsevat syvällisesti stressiään, toteaa kouluttaja Linda Saggau.

Koulunkäynnin ohjaaja Sari Torniaisen mielestä keskittyminen alkuun opettajiin on hyvä asia.

– Opettajien hyvinvoinnin kasvaessa, se väistämättä näkyy oppilaille.

Opettajien onnellisuusrinki

Oppilaiden lähdettyä kotiin koulusta reilu kymmenen opettajaa istuu rinkiin luokkahuoneeseen ja sulkee silmänsä. Kouluttaja Linda Saggau alkaa puhua rauhoittavalla äänellä rinkiläisille.

Tähän asti Myllymäen koulun opettajat ovat tavanneet yhdysvaltaisia kouluttajia internetin kautta niin sanotuissa webinaareissa, joita on kaksi kertaa kuukaudessa. Lisäksi kouluttajien kanssa pidetään palautekeskusteluja annetuista harjoitteista.

– Teemme annettuja harjoitteita noin kolme kertaa päivässä, kertoo koulunkäynninohjaaja Sari Torniainen.

Koulutuksen tuloksia myös mitataan matkan varrella ja tietenkin keväällä 2019, jolloin koulutus loppuu.

Läsnäoloa ja omien tunteiden mietiskelyä

Koulutus kestää reilut puoli vuotta. Koulunkäynninohjaaja Sari Torniainen kertoo, että noin kuukauden verran harjoitellaan aina yhtä taitoa. Viimeksi tehty harjoitus on ollut omien tunteiden mietiskely.

Esimerkki onnellisuuskoulutuksen jokapäiväisestä harjoitteesta on tunteiden pohdinta. Kolme kertaa päivässä opettajien pitää ottaa pieni hetki itselleen ja miettiä tunteita, joita sillä hetkellä on. Harjoitteella halutaan herättää siihen, kuinka paljon tunteita ihmisellä voi samaan aikaan olla.

– Itsekin olen aikaisemmin keskittynyt yleensä päällimmäiseen tunteeseen ja huomioinut ainoastaan sen. Nyt ymmärrän, että minun sisälläni voikin olla melkoinen tunteiden sekamelska, naurahtaa Torniainen.

Tunteiden huomioimisen jälkeen tarkoitus on miettiä, onko jollain tunteella jotain kerrottavaa tai jotain, johon pitäisi puuttua. Pohdinnan pitäisi päätyä siihen, että tunteet kertoisivat, miten kannattaisi toimia.

Torniainen kertoo arkisen esimerkin, miten koulutus on tähän mennessä vaikuttanut. Häntä oli ärsyttänyt työmatkalla se, että taaskaan aamulla ei tullut syötyä vihanneksia. Hän ajatteli, että miten hän ratkaisisi aamukiireestä johtuvan vihannesten syömättömyyden.

– Sitten oivalsin, että leikkaan kurkut ja tomaatit jo illalla valmiiksi, niin tulee varmemmin syötyä. Ja näin sitten olen tehnyt, kertoo Torniainen koulutuksen yksinkertaisia hyötyjä.

Torniainen haluaa saada onnellisuuskoulutuksesta taitoja, joilla parantaa omaa sekä oppilaiden elämää. Naisen mielestä jo tähän mennessä amerikkalaisten onnellisuuskoulutus on poikennut aiemmista koulutuksista.

– Tässä tulee niin paljon itsereflektointia. Tässä mennään jotenkin syvemmälle kuin aiemmissa koulutuksissa, joissa olen paljon käynyt, sanoo Torniainen.

Lapset opettivat kouluttajia onnellisuuteen

Experience happinessin yrittäjä Linda Saggau kertoo, että hänen tiensä onnellisuuskouluttajana alkoi 12 vuotta sitten, kun hän oli ylistressaantunut ja lähes loppuunpalanut.

– Kerroin nykyiselle liikekumppanilleni Nancy O'Brienille, että minä en tiedä, mitä onnellisuus oikeastaan on.

Hän alkoi kahlata itsehoito-oppaita ja positiivisuuspsykologiaa käsitteleviä kirjoja. Hän ymmärsi, että onnellisuus on jotain muuta kuin jatkuvaa positiivisuutta.

Nainen oivalsi, että lapset ovat onnellisia. O'Brien ja Saggau alkoivat miettiä mistä lasten onnellisuus kumpuaa. He alkoivat tarkkailla lapsia ja puhuivat heidän kanssaan.

– Lapsien onnellisuus kumpuaa siitä, että he ovat sinut itsensä kanssa, hyväksyvät ja tuntevat itsensä. Lisäksi he ovat innostuvia, toteaa Saggau.

Läsnäolon ja omien tunteiden mietiskelyn lisäksi onnellisuuden tärkeäksi kulmakiveksi Saggau nostaa liiallisesta kontrollista luopumisen.

– Me ei todellakaan pysytä kontrolloimaan muita. Silloin kun yritämme kontrolloida muita, turhaudumme ja tulemme vihaisiksi, kun emme kuitenkaan pysty siihen. Päästä irti kontrollin tarpeesta, koska et voi kontrolloida muita! Silloin, kun lopetamme kontrollin muihin, rauhoitumme ja energia palaa meihin, ynnää Saggau.

Experiece Happiness -yritys ei ole aiemmin kouluttanut Yhdysvaltojen ulkopuolella. Yrittäjä Linda Saggau toivoo, että heidän onnellisuuskoulutuksensa saisi jalansijaa Euroopassa ja kiinnostus kasvaisi muuallakin Suomessa.

Kuulusteluhuone. Kokoa noin kymmenen neliömetriä. Vaaleat seinät. Kuulustelijan pöytä ja tietokone. Huoneen toisessa päässä kaksi lyhyillä metallivaijereilla lattiassa kiinni olevaa tuolia.

– Kuulusteltava ei pysty lyömään tuolilla poliisia päähän, kun se tuoli on lattiassa kiinni, selvittää Lappeenrannan poliisiasemalla rikosylikonstaapeli Ilkka Vainikka.

Suositussa TV-sarja Sorjosessa poliisin vakavien rikosten erikoisyksikkö VAREn huippututkija Kari Sorjonen saapuu kuulusteluhuoneeseen Lappeenrannan poliisiasemalla. Huone on reilusti isompi ja ennen kaikkea hämärämpi kuin Vainikan esittelemä Lappeenrannan poliisiaseman oikea ja aito kuulusteluhuone. Muutenkin näiden kahden tunnetun rikostutkijan poliisiarki on hyvin erilaista.

– Jos mietitään Kari Sorjosen tutkinnanjohtajuutta ja Ilkka Vainikan tutkinnanjohtajuutta, niin kyllä niissä ero on kuin yöllä ja päivällä. Sorjosen elämä on huomattavasti synkempää kuin Vainikan arkielämä poliisissa, sanoo Ilkka Vainikka.

Ei kahleita

Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella Lappenrannassa rikosylikonstaapelina työskentelevä Ilkka Vainikka on seurannut parhaillaan Yle TV 1:ssä esitettävää TV-sarja Sorjosta suurella mielenkiinnolla. Sarjaa on kuvattu hänen työ- ja kotikaupungissaan Lappeenrannassa. Lisäksi sarja kertoo hänen työstään, joten kiinnostus on kova.

– Kyllä täytyy olla otettu. TV-sarja pyörii nyt monissa eri maissa, niin kyllähän se kivalta tuntuu.

Satoja ihmisiä kuulustellut ja yli 30 vuotta poliisina toiminut Vainikka seuraa Sorjonen-sarjaa ja muitakin rikossarjoja omasta poliisin näkökulmastaan ja pohtii samalla, miten asia oikeassa elämässä menisi. Vainikan mukaan Sorjonen-sarjassa on useita samoja tutkintamenetelmiä kuin oikeillakin poliiseilla, mutta aina hän ei toimisi samalla tavalla.

Sorjonen-sarjassa kuulusteltavat eivät olleet käsiraudoissa, mutta joissakin rikossarjoissa näin on tehty. Käsirautoja ei tosielämässä Vainikan mukaan kuulusteluissa tarvita.

– En näe mitään tilannetta, jossa tällainen kahlinta pitäisi tehdä. Tarvittaessa järjestetään niin, että kuulustelutilanteessa on useita poliiseja. Kiinni kahlitseminen on kyllä äärettömän kova toimenpide.

Ilkka Vainikka kertoo työstään yhtä rauhallisesti kuin Kari Sorjonen, mutta huomattavasti selkeämmin. Siinä missä Sorjonen on pohtiva ja arvoituksellinen, on Vainikka hyvin suoraviivainen.

– Sorjonen on enemmänkin amerikkalainen mentalisti kuin lappeenrantalainen Ilkka Vainikka. Minulle ei auta yhtään se, että laitan silmät kiinni ja sormen ohimolle. Kyllä tässä pitää mennä talonpoikaisjärjellä eteen päin.

Rannalta löytyy ruumis

Lukuisissa TV-sarjoissa poliisi on tutkinut tilannetta, jossa rannalta löytyy kuollut mies tai nainen. Näin on tapahtunut myös TV-sarja Sorjosessa, eikä tällainen tapaus ole vieras oikeallekaan poliisille.

Mitä poliisi silloin tekee?

– Pitäisi varmaan tehdä niin kuin Sorjonen tekee: laittaa sormi ohimolle, sulkea silmät ja kuvitella se tilanne, naurahtaa Ilkka Vainikka.

Kohta hän kuitenkin vakavoituu ja alkaa kertoa.

– Ensin pitää tarkistaa, onko uhri elossa vai kuollut.

Mikäli uhrissa on elonmerkkejä, yritetään hänet luonnollisesti ensin saattaa hoitoon. Mutta jos uhri selvästi on kuollut, alkaa tutkinta.

– Ennen taktisia tutkijoita siellä on ollut jo joku muu. Jokuhan on uhrin löytänyt, ja paikalla on yleensä poliisin kenttäpartio, kertoo Vainikka.

Löytöpaikka täytyy eristää ulkopuolisilta mahdollisimman nopeasti. Paikalle tulleet taktiset tutkijat kuulevat paikalla olevia kenttäpartion poliiseja, jotta saavat käsityksen tilanteesta.

– Siinä vaiheessa sanoisin taktiselle tutkijalle, että laita kädet taskuun ja soita tekniset tutkijat paikalle, sanoo Ilkka Vainikka.

Tutkinta alkaa

Teknisten tutkijoiden tehtävänä on tutkia löytöpaikka. Sieltä voi löytyä esineitä tai jälkiä, jotka auttavat rikoksen selvittämisessä. Mahdollisimman nopeasti otetaan yhteys myös oikeuslääkäriin, jotta mahdollinen kuolinsyy saataisiin selville.

Taktisten tutkijoiden tehtävänä on hoitaa kuulustelut ja puhuttamiset.

– Oleellista aivan aluksi on saada selville motiivi: miksi joltain ihmiseltä on henki riistetty. Toinen tärkeä asia on tekoväline, selvittää Vainikka.

Mikäli tekijä ei ole heti selvillä, alkaa uhrin lähipiirin puhuttelu, uhrin asunnon tutkinta ja puhelimen tutkinta.

– Uhrista tutkitaan, onko hän kuollut ennen kuin hän joutui veteen vai vasta vedessä ollessaan.

Tapahtumapaikalla tutkijat voivat olla jopa useita päiviä, mutta toisinaan selvitään myös huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Jos tapaus ei heti selviä, perustetaan tutkintaryhmä.

– Lappeenrannassa meillä siinä on 4–5 ihmistä ja tutkinnanjohtaja.

Vainikan mukaan suurin osa rikoksista yritetään selvittää paikallisten poliisien ja tutkijoiden avulla. Kun kyseessä on erittäin törkeä rikos, voidaan myös keskusrikospoliisi pyytää mukaan.

Helsingissä toimiva keskusrikospoliisi vastaa Suomessa muun muassa ammattimaisen, kansainvälisen ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnasta. Keskusrikospoliisilla on myös käytössään maan ainoa rikostekninen laboratorio.

– Kun me tarvitaan näytteistä lausuntoja, olemme aina keskusrikospoliisin avun tarpeessa, kertoo Vainikka.

Valitaan tutkintalinja

Kun rikoksen asetelma rikoksesta alkaa olla selvillä, poliisi valitsee tutkintalinjan, jota kautta uskoo ratkaisun löytyvän. Sen jälkeen alkaa työ, johon tietokoneita ei tarvita.

– Ihmisiä puhutetaan, puhutetaan ja puhutetaan. Siinä ei auta enää tietokone.

Puhuttamisessa tutkija yrittää saada selville vihjeen tai ratkaisun rikokseen. Puhuttaminen on taitolaji.

– Siinä erottuu se huippukuulustelija, että miten hyvin saa jonkun ihmisen puhumaan jostakin asiasta.

Vuosikymmenien kokemuksella Vainikka on ainakin omasta mielestään oppinut huomaamaan, kun ihminen valehtelee tai ei kerro kaikkea.

– Kyllä sen ihmisestä monta kertaa näkee tai aistii, että on joku juttu, josta ei vielä ole keskusteltu.

Rikokset selviävät

Lappeenrannassa poliisi työskentelee aivan kaupungin keskustassa hiljattain remontoiduissa tiloissa. TV-sarja Sorjosta kuvattiin Lappeenrannassa silloin, kun poliisi vielä oli remontin aikana muualla. Samoja maisemia todellisesta Lappeenrannan poliisiasemasta on siis varsin vähän.

TV-sarjassa Kari Sorjonen on tähän mennessä saanut selvitettyä kaikki rikokset. Onko myös rikosylikonstaapeli Ilkka Vainikka saanut yli 30 vuoden uransa aikana kaikki henkirikokset selvitettyä?

– Kyllä selvitysprosentti henkirikoksissa on yhtä kova kuin Sorjosella. Kaikki on selvinnyt – ennemmin tai myöhemmin.

Lue seuraavaksi: Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää – katso, miltä suosikkisarja Sorjosen kuvauspaikat oikeasti näyttävät

Katso Sorjonen Yle TV 1:stä sunnuntaisin kello 21.05 tai Yle Areenasta vaikka heti.

Korjattu 25.11.2018 klo 17.52 Ilkka Vainikan arvoksi rikosylikonstaapeli. Aiemmin luki erheellisesti rikosylikomisario.

Kaksi vuotta sitten Etelä-Karjalassa Rautjärvellä valmistauduttiin ottamaan vastaan uusia kuntalaisia. Tulossa oli neljäkymmentä myönteisen turvapaikkapäätöksen saanutta ulkomaalaista.

Tulijoista puolet oli eritrealaisia, puolet syyrialaisia.

Runsaan vuoden oleskelun jälkeen Rautjärvelle asettuneista eritrealaisista ja syyrialaisista suurin osa muutti pois.

– Meillä oli monta syytä lähteä Rautjärveltä, kertoo Syyriasta paenneen Asad Alkhatebin perheen isä Hassan uudelta kotipaikkakunnaltaan Espoosta. Yle vieraili perheen luona Rautjärvellä kesällä 2017.

Parikymmentä lasta

Turvapaikan saaneiden perheiden asuttaminen Rautjärven kuntakeskukseen Simpeleelle oli alun perin kunnanjohtaja Harri Anttilan idea. Valtuusto hyväksyi ohjelman, jonka avulla tulijoita tuettiin kotoutumisessa.

Ennen uusien asukkaiden tuloa kunnan päättäjien puheissa eli toivo, että maahanmuuttajaperheistä olisi hyötyä vanhusvoittoisen pitäjän ikärakenteelle. Noin 3 400 asukkaan Rautjärvellä vauvoja syntyy nykyään hyvin vähän.

Turvapaikan saaneiden perheiden mukana Simpeleelle muutti kertaheitolla parikymmentä lasta. Heistä noin puolet oli alle kouluikäisiä.

Päivähoitoikäisiä maahanmuuttajalapsia varten kuntaan perustettiin oma varhaiskasvatusryhmä. Vauvapulaa valittavassa kunnassa se oli merkittävä tapaus.

Kaikille tulijoille oli palvelut valmiina. Pienimmät lapset toivotettiin tervetulleeksi päiväkotiin, kouluikäisiä odotti oma opettaja maahanmuuttajille tarkoitetulla valmistavalla luokalla ja aikuiset kävivät kotoutumiskoulutuksessa kunnan keskustassa.

– He olivat hyvin tyytyväisiä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen täällä. Monia harmitti se, että lapset eivät voineet jäädä. Aikuiset kuitenkin kaipasivat jotain muuta, kuin mitä Rautjärvellä oli tarjota heille, sanoo kunnan hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela.

Monet kuntalaiset lähtivät innostuneesti mukaan neuvomaan ja opastamaan tulijoita paikkakunnan arkeen totuttelussa. Yksi aktiivisimmista vapaaehtoisporukoista oli Suomen Punaisen Ristin ystäväryhmät.

Ihanteellinen lapsille, tylsä aikuisille

Asad Alkhatebin nelilapsinen perhe asui Rautjärvellä reilun vuoden keväästä 2017 kesään 2018. Heille vaikeinta Rautjärvellä asumisessa olivat huonot julkiset kulkuyhteydet.

Alkuun lasten ja aikuisten kieli- ja kotoutumisopinnot järjestyivät Rautjärvellä, mutta aikuisten jatko-opintoja oli tarjolla vain noin 40 kilometrin päässä Imatralla. Sinne kulki yksi linja-auto aamulla ja toinen iltapäivällä takaisin päin.

Iltapäivällä heidän täytyi odottaa bussia usein kaksikin tuntia. Asad Alkhateb Hassan

Asad Alkhateb Hassanin kaksi vanhinta tytärtä kävivät lukion kansainvälistä IB-linjaa Imatralla.

– Heidän piti lähteä Rautjärveltä aikaisin aamulla ja iltapäivällä heidän täytyi odottaa Imatralla bussia takaisin usein kaksikin tuntia, isä Hassan harmittelee.

Ratkaiseva käänne aikuisten arjessa

Aikuisillekin kotoutumisopintojen jatkaminen olisi myös tarkoittanut päivittäistä reissaamista Imatralle. Se oli ratkaiseva muutos opiskelujärjestelyissä, sillä alkukuukausien kurssit Saimaan ammattiopisto Sampo oli organisoinut paikan päälle Rautjärvelle.

Alun jälkeen tulijoiden joukko jakautui osaamisensa perusteella pienempiin ryhmiin, eikä opetusta voinut enää toteuttaa Rautjärvellä.

– On opiskelijan oman edun mukaista, että hän saa opiskella taitojensa mukaisella tasolla. Rautjärven maahanmuuttajien taso oli todella vaihteleva. Osalla heistä oli akateeminen koulutus ja osalla ei ollut lainkaan kokemusta koulusta lähtömaassaan, kertoo koulutuspäällikkö Aulikki Kuittinen Saimaan ammattiopisto Samposta.

En lähtisi sanomaan, että kukaan turvapaikan saanut henkilö ei voisi viihtyä täällä. Rautjärven hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela

Rautjärven kunnassakin huomattiin, että kulkeminen Imatralle kävi osalle maahanmuuttajista ylipääsemättömäksi.

– Matka Imatralle kestää vain sen neljäkymmentä minuuttia. Mutta kun sitten piti hakea lapset hoidosta ja muut arjen pyörittämiset, niin osalle tuntui liian raskaalta se vaihtoehto, että olisi jatkanut koulutusta Imatralla, kertoo hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorela.

Arabian kielen taito heikkeni

Oli muitakin opiskeluongelmia. Asad Alkhateb Hassanin nuorin tytär oli yhdeksänvuotias paikkakunnalle muuttaessaan. Perhe oli lähtenyt pakomatkalle Syyriasta vuosia aiemmin. Lapsen kotikieli arabia oli heikompi kuin isommilla sisaruksilla.

– Espoossa pystymme järjestämään paremmin arabian opetusta Fatimalle, isä Hassan kertoo.

Hän on tyytyväinen myös siihen, että Espoosta on löytynyt Rautjärveä enemmän ihmisiä, joiden kanssa perhe voi puhua ja opiskella suomen kieltä.

Muutkin Rautjärveltä pois lähteneet eritrealaiset ja syyrialaiset kertovat etsineensä ympärilleen isompaa samaan kulttuuriin kuuluvien yhteisöä. Kunnan hyvinvointisihteeri arvelee, että yksi maahanmuuttajien pikaiseen poismuuttoon vaikuttanut tekijä oli tulijoiden jakautuminen kahteen erikieliseen ja -kulttuuriseen ryhmään.

– Jos olisimme saaneet tänne neljäkymmentä samasta taustasta tulevaa turvapaikan saanutta henkilöä, he olisivat ehkä keskenään pystyneet paremmin muodostamaan yhteisön ja toimimaan tukiverkkona toisilleen.

Joku tulijoista voisi viihtyäkin

Rautjärven kunnassa oli tehty jonkin verran suunnitelmia, miten voitaisiin edistää turvapaikan saaneiden työllistymistä kunnassa. Paikalliset yrittäjät ja maahanmuuttajat tapasivat toisiaan ja mahdollisia työpaikkoja etsittiin.

Mitään konkreettista ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, ennen kuin uudet kuntalaiset olivatkin jo lähteneet.

Asad Alkhateb Hassan työskenteli kotimaassaan kuvataiteilijana ja opettajana. Hän kertoo, että työllistymismahdollisuudet Rautjärvellä olivat olemattomat, nyt Espoossa vaihtoehtoja on enemmän.

Rautjärven hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorelan mukaan kunnassa ollaan valmiita ottamaan turvapaikan saaneita vastaan tulevaisuudessakin.

– Sekä monet kuntalaiset että kunnan työntekijät ovat oppineet uutta monikulttuurisuudesta ja siihen liittyvistä teemoista.

Rautjärven kokemuksen perusteella ei hyvinvointisihteeri Pipsa Vuorelan mukaan voi päätellä, että turvapaikan saaneet olisi pikkukunnan sijaan parasta ohjata asumaan suurempiin kaupunkeihin. Vuorela arvelee, että vieraasta kulttuurista saattaa tulla heitäkin, joille suomalainen pikkukunta osoittautuu juuri oikeaksi asuinpaikaksi.

– He ovat ihan samalla tavalla yksilöitä, kuin mitä me suomalaiset olemme jokainen. En lähtisi sanomaan, että kukaan turvapaikan saanut henkilö ei voisi viihtyä täällä. Vielä pitäisi vain saada toimivammaksi koulutus- ja työelämämahdollisuudet.

Millä keinoilla maahanmuuttajat voisivat asua myös maaseudulla, ettei kaikkien tarvitse muuttaa pääkaupunkiseudulle? Keskustele ja kommentoi alla. Kommentointiin tarvitset Yle tunnuksen. Jos sinulla ei sellaista vielä ole, tee se saman tien tästä.

Finavian entinen toimitusjohtaja Kari Savolainen on nimitetty Lappeenrannan Lentoasema Oy:n hallituksen jäseneksi.

Nimityksen teki tiistaina Saimaan lentoaseman säätiö.

Savolainen on lentoliikenteen ammattilainen, joka jäi eläkkeelle Finavian palveluksesta lokakuussa 2018.

– Kari Savolaisen asiantuntemus ja näkemykset ovat erittäin tarpeellisia ja tervetulleita, kun kehitämme lentoliikennettä edelleen käynnistysvaiheen jälkeen, sanoo Lappeenrannan lentoasema Oy:n hallituksen puheenjohtaja Eelis Eskelinen.

Eskelinen jatkaa Lappeenrannan lentoasema Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Hallituksen toisena jäsenenä jatkaa Tom Christides, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Blue1:lla ja Finnairilla.

Aiemmin Finavialle kuuluneen Lappeenrannan lentokentän omistaa nykyisin Lappeenrannan kaupunki.

Kenttää hallinnoi kaupungin perustama Saimaan lentoasema säätiö ja liiketoimintaa hoitaa Lappeenrannan Lentoasema Oy.