Venäjältä Suomeen 22 vuotta sitten muuttanut Jelena Juola on ollut Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan jäsen jo 15 vuotta. Hän käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa, auttaa kirkkokahvien järjestelyissä ja on ollut aikaisemmin mukana myös seurakunnan kuorossa.

Jelena Juola ja muutkin venäläistaustaiset seurakuntalaiset ovat nyt kuitenkin huolestuneita, koska Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti on pistänyt Konstantinopolin patriarkaattiin välit poikki. Konstantinopolin patriarkaatti on laaja ortodoksikirkon hallintoalue, johon myös Suomen ortodoksinen kirkko itsehallinnollisena osana kuuluu.

Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin patriarkaatin välirikon syy on se, että Turkin Istanbulissa pääpaikkaansa pitävä Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos on päättänyt myöntää Ukrainan ortodoksiselle kirkolle itsehallinnollisen aseman. Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti kuitenkin katsoo, että Ukrainan kirkko kuuluu Moskovan valtapiiriin.

Venäläisiä eronnut Suomen ortodoksisesta kirkosta

Ortodoksikirkkojen välirikolla on jo vaikutuksia myös Suomessa. Suomen ortodoksisen kirkon vastaavan tiedottajan Maria Hattusen mukaan noin 50 venäläistaustaista Suomen ortodoksisen kirkon jäsentä on eronnut kirkosta sen jälkeen, kun Venäjän ortodoksinen kirkko ilmoitti ehtoollisyhteyden katkaisemisesta Konstantinopolin patriarkaatin kanssa 15. lokakuuta 2018.

Suomen ortodoksisesta kirkosta eronneet ortodoksit saattavat liittyä Suomessa toimiviin Moskovan patriarkaatin alaisiin ortodoksiseurakuntiin. Venäjän ortodoksisen kirkon nettisivuston mukaan Suomessa on viisi tällaista seurakuntaa.

Suomen noin 60 000 ortodoksista suurin osa sen sijaan kuuluu Konstantinopolin patriarkaatin alaiseen Suomen ortodoksiseen kirkkoon, jolla on eri puolilla Suomea 21 seurakuntaa.

Helsingin yliopiston kirkkososiologian tutkija Maija Penttilä ei usko, että kirkkojen välirikko juurikaan muuttaa kirkkojen voimasuhteita Suomessa.

– Ei ainakaan niin, että Moskovan patriarkaatti vahvistuisi, dosentti Penttilä sanoo.

Hän perustelee näkemystään sillä, että Suomen ortodoksinen kirkko on pystynyt hyvin houkuttelemaan jäsenikseen Venäjältä tulevia nuoria maahanmuuttajia, vaikka näkemyseroja Venäjän ja Suomen kirkon välillä on ollut myös ennen. Suomen kirkko noudattaa muun muassa gregoriaanista kirkkokalenteria toisin kuin Venäjän kirkko, jossa on yhä käytössä vanha juliaaninen kalenteri.

Kasvava joukko

Lappeenrantalainen Jelena Juola on osa yhä suuremmaksi kasvavaa venäläisten maahanmuuttajien ryhmää Suomen ortodoksisessa kirkossa. Venäjältä tulleiden osuus on koko kirkossa noin 15 prosenttia, mutta esimerkiksi Lappeenrannan seurakunnassa heitä on jo noin 40 prosenttia.

Jelena Juolan huolen kirkon riidasta voi ymmärtää, koska monilla Suomessa elävillä venäläisillä on yhä kiinteät suhteet Venäjälle. Lappeenrannankin seurakuntalaiset matkustavat Venäjälle kirkko- ja luostarimatkoille. Moni käy myös yksityisillä Venäjän-matkoillaan kirkossa itänaapurissa.

– Olemme miettineet, että miten tämä vaikuttaa kirkolliseen elämäämme. Voimmeko osallistua esimerkiksi jumalanpalveluksiin Suomessa ja Venäjällä, Jelena Juola kertoo.

Juola sanoo uskovansa, että lopulta vaikutukset yksittäisen seurakuntalaisen tasolla jäävät vähäisiksi.

Yhteistyö jatkuu

Käytännön tasolla kirkkojen välirikolla ei ole Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkysen mukaan ole suuria vaikutuksia Suomessa.

– Me papit emme voi toimittaa yhdessä jumalanpalveluksia ja Venäjän kirkko on kieltänyt jäseniään käymästä meillä ehtoollisella, kertoo Timo Tynkkynen.

Hän korostaa, että esimerkiksi Lappeenrantaan tulevat venäläiset voivat osallistua jumalanpalveluksiin Suomessa ja Venäjällä käyvät suomalaiset ortodoksit voivat osallistua palveluksiin Venäjällä.

Tynkkynen myös vakuuttaa, että normaali yhteistyö Venäjän kirkon edustajien kanssa jatkuu.

– Seurakuntalaisten tasolla on ehkä kyse siitä, että jos he ovat meidän kirkkomme jäseniä, niin he eivät periaatteessa voisi käydä Venäjällä ehtoollisella, mutta luulen, että sielläkin suhtaudutaan ymmärtävästi tähän tilanteeseen, Tynkkynen sanoo.

Jelena Juola toivoo, että politiikka ei vaikuttaisi uskontoon.

– Politiikan pitäisi olla politiikkaa ja erossa kirkosta. Tavallisten ihmisten pitäisi vain käydä kirkossa ja rukoilla oman perheensä, sukulaistensa ja rauhan puolesta, Juola sanoo.

Taistelu vaikutusvallasta

Poliittisia kiistoja uskonnosta entisen Neuvostoliiton alueella tuskin kuitenkaan voidaan välttää, koska ortodoksisella kirkolla on suuri vaikutusvalta alueella.

Neuvostoliiton hajottua Venäjällä etsittiin pitkään uutta kansallista ideologiaa. Sellaista ei löytynyt. Presidentti Vladimir Putinin hallinto onkin käyttänyt vanhaa lääkettä kansallisen yhtenäisyyden luomisessa eli ortodoksista kirkkoa.

Putinin hallinnolle kirkko on hyödyllinen jo senkin vuoksi, että se korostaa Venäjän yhtenäisyyttä Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa, jotka Venäjä pyrkii kiihkeästi pitämään valtapiirissään.

Kirkon poliittista merkitystä itänaapurissa kuvaa se, että Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui Venäjän turvallisuusneuvoston koolle keskustelemaan Ukrainan kirkon tilanteesta sen jälkeen, kun oli varmistunut, että Ukrainan kirkko saa itsenäisen aseman Konstantinopolin patriarkaatilta.

Ukrainassa itsenäisen kansallisen ortodoksisen kirkon merkitys on puolestaan entisestään noussut Venäjän vallattua Krimin ja tukiessa Itä-Ukrainan separatisteja.

Itä-Suomen hovioikeus on alentanut Saimaan kanavan ihmissalakuljetuksen päätekijöiden vankeustuomioita.

Venäläisen, 67-vuotiaan miehen vankeustuomioksi hovioikeus määräsi neljä vuotta ehdotonta vankeutta. Hänen tuomionsa aleni Etelä-Karjalan käräjäoikeuden langettamasta tuomiosta yhdellä vuodella.

Molemmat vaativat syytteen hylkäämistä

Noin 70 ulkomaalaista Suomeen salakuljettanut mies oli vaatinut hovioikeutta hylkäämään syytteet ja kumoamaan käräjäoikeuden langettamat menettämisseuraamukset. Käräjäoikeus oli tuominnut esimerkiksi salakuljetukseen käytetyn huviveneen menetetyksi valtiolle. Mies oli myös vaatinut, että hänet lasketaan vapaaksi.

Miehen 44-vuotiaan tyttären vankeustuomioksi tuli Itä-Suomen hovioikeuden käsittelyssä kaksi ja puoli vuotta. Ehdoton vankeustuomio aleni yhdellä vuodella Etelä-Karjalan käräjäoikeuden aiemmin määräämästä kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistuksesta.

Valituksessaan nainen oli vaatinut hovioikeutta hylkäämään syytteen ja kumoamaan käräjäoikeuden langettamat menettämisseuraamukset. Hän vaati tuomioonsa lievennystä myös sillä perusteella, että hänellä on alaikäinen lapsi Venäjällä.

Syyttäjä vaati pidempiä tuomioita

Myös syyttäjä oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Syyttäjä oli vaatinut isän rangaistuksen korottamista kuuteen vuoteen ja tyttären rangaistuksen korottamista viiteen vuoteen. Perusteluinaan syyttäjä esitti, että rikokset ovat olleet suunnitelmallisia ja tehty palkkiota vastaan.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus oli tuominnut tammikuussa venäläisperheen syylliseksi törkeän laittoman maahantulon järjestämiseen. Perheeseen kuuluvat isä sekä hänen keski-ikäinen tyttärensä ja teini-ikäinen poikansa.

Tekohetkellä 15–16-vuotias poika sai Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa alaikäisenä kahden vuoden ehdollisen tuomion. Poika sai luvan matkustaa kotimaahansa jatkamaan opintojaan, ja perui myöhemmin valituksensa.

Perhe toi ainakin 67 eri maista kotoisin olevaa ihmistä vesiteitse Venäjältä Suomeen ja Lappeenrantaan. Ihmissalakuljetukset tapahtuivat noin vuoden aikana, ja ne tehtiin kahdeksalle matkustajalle rekisteröidyllä huviveneellä Saimaan kanavan kautta.

Ihmiset tuotiin Suomeen muun muassa veneen runkoon ja moottoritiloihin piilotettuina, ja heidät pakotettiin matkan aikana ottamaan huumaavia lääkkeitä. Osa Suomeen kuljetetuista ihmisistä on jäänyt kokonaan kateisiin.

Osana finanssiryhmä OP:n organisaatiouudistusta Pohjola Terveys suunnittelee luopuvansa lääkärikeskustoiminnasta, yhtiö kertoo tiedotteessaan.

Suunnitelmien seurauksena Poriin ja Lappeenrantaan kaavailtuja lääkärikeskuksia ei avattaisi. Toiminta viidessä sairaalassa ja sairaalapaikkakunnilla sen sijaan jatkuu yhtiön mukaan normaalisti.

– Lääkärikeskustoimintaan lähteminen ei ole perusteltua tässä alati muuttuvassa markkinatilanteessa. Pohjola Terveyden ydin ja vahvuus on viiden sairaalan valtakunnallinen verkosto, ja se jatkaa toimintaansa ennallaan, kertoo OP Ryhmän vakuutusasiakkaiden liiketoimintajohtaja Olli Lehtilä tiedotteessa.

Pohjola Terveyden valtakunnalliseen verkostoon kuuluvat sairaalat ovat Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Kuopiossa ja Turussa.

OP:n tulos ennen veroja laski heinä-syyskuussa 262 miljoonaan euroon viime vuoden vastaavan ajankohdan 279 miljoonasta eurosta.

Pääjohtaja Timo Ritakallion mukaan finanssiryhmän kuluvan vuoden tuloksen ennen veroja arvioidaan muodostuvan samantasoiseksi kuin viime vuoden tulos.

Lue myös:

Finanssiryhmä OP:n tulos laski heinä–syyskuussa – vakuutuspuolen nimi ehkä muuttumassa Pohjola Vakuutukseksi

Pankkibisneksestä päiväkirurgiaan – digiaika muuttaa myös vanhojen firmojen toimialoja

Osuuspankki avaa lääkärikeskuksen Poriin

Osuuspankki-ryhmä avaa lääkärikeskuksen Lappeenrantaan

Etelä-Karjalan käräjäoikeus on tänään keskiviikkona aloittanut Lappeenrannassa viime toukokuussa tapahtuneen surman käsittelyn.

Syyttäjä vaatii vuonna 1998 syntyneille miehelle ja naiselle tuomiota muun muassa murhasta, törkeästä ryöstöstä ja törkeästä vapaudenriistosta. Lisäksi syyttäjä vaatii tuomiota lievästä maksuvälinepetoksesta, hautarauhan rikkomisesta ja vahingonteosta.

Tapaus liittyy Lappeenrannassa 21. toukokuuta alkaneeseen tapahtumasarjaan, joka päättyi seuraavana päivänä ihmisen ruumiin löytymiseen poltetun henkilöauton takakontista.

Syytettyinä olevat mies ja nainen tunnustivat oikeudessa olleensa paikalla surmatyön aikana, mutta molemmat kiistävät itse syyllistyneensä miehen surmaamiseen. Sen sijaan he syyttävät surmatyöstä toisiaan.

Selväksi on oikeudessa tullut, että tapahtumassa ei ollut muita osallisia kuin surmattu nyt oikeudessa olevat kaksi syytettyä. Surmattu oli vuonna 1997 syntynyt savitaipalelainen mies. Teosta epäillyt asuivat tekoaikana Lappeenrannassa.

Syyttää vaatii tuomiota murhasta

Etelä-Karjalan käräjäoikeuden käsittelyssä ilmeni, että tapauksen kolme henkilöä olivat tunteneet toisensa vain muutaman viikon ajan. Kihlakunnansyyttäjä Paula Isojärven mukaan teosta epäilty mies oli saanut selville, että uhrilla oli pankkitilillä huomatta summa rahaa. Mies oli jossain vaiheessa kertonut asian rahapulassa olleelle naiselle.

Joko rahapula tai vain halu tappaa olivat syyttäjän käsityksen mukaan teon motiivina. Syyttäjän mukaan tappo oli tehty vakaasti harkiten ja se oli suunniteltu etukäteen. Syytetyillä oli tekoon varattuina välineinä teräase ja käsiraudat. Lisäksi heillä oli pulloissa bensiiniä, jolla he voisivat myöhemmin hävittää ruumiin polttamalla.

Surmasta epäillyt mies ja nainen olivat autoilemassa uhrin omistamalla henkilöautolla illalla 21. toukokuuta. He olivat ajaneet muutaman kilometrin Lappeenrannan keskustasta olevaan Mikonsaareen. Siellä kuskina ollut uhri oli ensin sidottu henkilöauton rattiin käsiraudoilla kiinni. Sen jälkeen miehen suun eteen oli laitettu vahvaa teippiä. Myös jalat oli sidottu teipillä.

Tekijät uhkasivat uhria ja saivat tämän kertomaan pankkikorttinsa tunnusluvun sekä pankkitilinsä käyttäjätunnuksen ja salasanat.

Tämän jälkeen mies oli irrotettu ratista ja hänen kädet oli laitettu selän taakse käsiraudoilla kiinni. Lopuksi mies nostettiin auton takakonttiin.

Tekijät ajoivat uhri takakontissa Imatralle, jossa he nostivat uhrin pankkikortilla pankkiautomaatista 20 euroa rahaa ja tankkasivat bensiiniä noin 20 eurolla. Bensiiniä otettiin myös mukaan kahteen puolentoista litran pulloon.

Sen jälkeen tekijät olivat ajaneet autolla takaisin Mikonsaareen, jossa uhria oli syyttäjän mukaan lyöty yli 30 kertaa perhosveitsellä. Uhri oli ilmeisesti tässä vaiheessa saanut surmansa.

Auto tuleen

Tekijät nostivat uhrin auton takakonttiin ja lähtivät ajamaan Lappeenrannan keskustaa. He hakivat ruokaa hampurilaisravintolasta ja päätyivät seuraavan vuorokauden puolella kello kolmen aikaan yöllä Lappeenrannan Lauritsalan venesatamaan.

Satamassa he valelivat auton bensiinillä ja sytyttivät sen tuleen.

Palokunta kävi sammuttamassa palon, mutta he, eivätkä paikalla käyneet poliisit, havainneet takakontissa ollutta ruumista. Sen löysi vasta ulkopuolinen myöhemmin iltapäivällä.

Poliisi sai melko nopeasti tämän jälkeen epäillyt kiinni.

Syyttäjä vaatii tekijöille elinkautista vankeustuomiota.

Syytetyt syyttävät toisiaan

Oikeudessa molemmat syytetyt myönsivät olleensa mukana teon tapahtumahetkellä. Kumpikaan ei kuitenkaan tunnustanut surmanneensa uhria.

Syytettynä olevan naisen mukaan syytettynä ollut mies on tehnyt suurimman osan uhrille aiheutetusta väkivallasta. Nainen kertoo iskeneensä uhria vain muutaman kerran ja silloinkin vain siksi, koska mies oli hänet siihen pakottanut. Naisen mukaan mies oli sytyttänyt palon.

Nainen haluaa, että hänet asetetaan mielentilatutkimukseen.

Syytettynä oleva mies puolestaan kertoo, että surmaaja on syytettynä oleva nainen. Mikonsaaressa hän oli ehdottanut, että takakontissa oleva mies vapautetaan. Nainen oli kuitenkin halunnut jutella ensin takakontissa olevan miehen kanssa. Syytetty mies oli kertomansa mukaan mennyt autoon odottamaan. Kun hän tuli autosta ulos, oli nainen sinä aikana surmannut miehen.

Jutun käsittely kestää Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa kolme päivää.

Lappeenrannan Kivisalmen lapsi- ja nuorisokodin nuorin asukas on ollut saapuessaan puolitoistavuotias taapero. Hän muutti laitokseen sisarustensa kanssa huostaanoton seurauksena. Palveluesimies Sari Ruhanen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta muistelee, että nämä sisarukset asuivat talossa parisen vuotta, minkä jälkeen huostaanotto purettiin ja lapset muuttivat takaisin vanhempiensa luokse.

Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla. Lastensuojelulaki 50 §

Valtaosa pienimmistä huostaan otetuista lapsista päätyy asumaan perheeseen, mutta eivät suinkaan kaikki. Esimerkkinä on vuoden 2017 viimeisen päivän tilanne. Tuolloin Suomen lastensuojelulaitoksissa asui 43 huostaan otettua 0–6-vuotiasta lasta.

Näitä aivan pienimpiä lapsia on kyseisenä päivänä voinut asua laitoksissa enemmänkin, sillä lapsia sijoitetaan laitoksiin huostaanoton lisäksi myös esimerkiksi kiireellisinä sijoituksina tai avohuollon tukitoimina.

Alueelliset erot ovat suuria

Vuonna 2012 voimaan astunut lakimuutos määrää, että lasten ensisijainen sijaishuollon muoto on perhehoito. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lapset eivät saisi olla sijoitettuna laitokseen, vaan perheeseen tai perhekotiin. Lain mukaan laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.

Koko maan tilastot osoittavat, että perhesijoitusten määrä onkin kasvanut, mutta kokonaan lasten laitoshoito ei ole loppunut. Ennen lakimuutosta vuonna 2011 alle puolet kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista asui perheissä tai ammatillisissa perhekodeissa. Viime vuonna perheissä tai perhekodeissa asui lapsista jo 56 prosenttia.

Koko maassa vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Alimmillaan Suomen maakunnista perhehoitoon on päässyt 48 prosenttia maakunnan sijoitetuista lapsista. Suurin luku on Pohjois-Pohjanmaalla, jossa 72 prosenttia sijoitetuista lapsista on perhehoidossa. Alle 50 prosenttiin yltävät Uusimaa ja Keski-Pohjanmaa.

– Suureen vaihteluun on useita syitä. Esimerkiksi Uudellamaalla on haastava rekrytoida sijaisperheitä. Sijaishuollossa olevien lasten ikä voi myös alueellisesti vaihdella. Teinien perhehoito edellyttää perheiltä aivan eri asioita kuin pienten lasten hoitaminen, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen.

Yksi ratkaiseva tekijä sijaishuoltopaikan valinnassa on se, miten huostaan otettujen lasten elämää pystytään rajoittamaan. Perhehoidossa voidaan rajoittaa ainoastaan yhteydenpitoa. Laitoshuollossa sen sijaan voidaan käyttää myös muita rajoitustoimenpiteitä, kuten liikkumisvapauden rajoittamista ja eristämistä.

Eroja selittävät syyt ovat osaltaan arvelua, sillä valtakunnallinen analyysi erojen syistä puuttuu.

Lappeenrannassa Kivisalmen lapsi- ja nuorisokodissa ei tällä hetkellä ole sijoitettuna yhtään alle kouluikäistä lasta, nuorimmat ovat pikkukoululaisia. Laitos toimii kaupungin asuntopalvelulta vuokratussa kerrostalon rapussa, jossa on useampi asuntosolu. Tämän paikan eduksi lasketaan kodinomaisuus, sillä asunnot ovat tavallisia perheasuntoja.

Kivisalmen laitoksesta vastaava Eksoten palveluesimies Sari Ruhanen kertoo yleisellä tasolla syitä siihen, miksi lapsi on päätynyt laitosasumiseen, eikä ole sijoitettuna sijaisperheeseen.

– Useimmilla on jo kokeiltu perhesijoitusta, mutta siellä on jotain mennyt pieleen. Ongelmia on voinut tuottaa esimerkiksi lapsen käytös, kuten väkivaltaisuus. Toinen yleinen syy on se, että perheessä on useita sisaruksia, joten heidät on ollut helpompi sijoittaa yhdessä laitokseen.

Sisaruksia ei haluta erottaa, siksi myös pienet ovat laitoksissa

Lappeenrannan Kivisalmen lapsi- ja nuorisokodin yhdessä asunnossa asuu kaksi sisarusta. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Olohuone on lähes kuin minkä tahansa lapsiperheen kodista: suuri sohva, tv-taso, lastenkirjoja ja pehmoleluja. Seiniltä tosin puuttuvat valokuvat ja yhteiset muistot, hyllyiltä lehtikasat ja lattialta eksyneet sukat. Laitosasunnoissa on hyvä järjestys, eikä tavaraa ole liikaa.

Asunnon makuuhuoneet kuuluvat huostaan otetuille sisaruksille. Laitoksissa jokaisella lapsella on oltava oma huone. Pienimmät lapset saattavat aluksi tosin nukkua isomman sisaruksen kanssa samassa huoneessa, turvallisuudentunteen vuoksi.

Eksoten lastensuojelun palvelupäällikkö Raija Kojon mukaan yksi suuri tekijä pienimpien lasten laitosasumiseen on sisaruussuhteet. Sisaruksia ei haluta erottaa.

– Useamman lapsen sijoittaminen yhtä aikaa perheeseen voi meidän kokemusten mukaan olla todella haastavaa. Käytännössä kolmenkin sisaruksen sijoittaminen samaan perheeseen on mahdotonta. Lasten tilanteet ovat sen verran haasteellisia.

Laissa sijaisperheen lasten yhteenlaskettu enimmäismäärä on neljä. Lakiin on tosin kirjoitettu myös joustonvaraa, mikäli kyse on sisaruksista.

Eksoten Raija Kojo korostaa, että turhia perhekokeiluja pyritään välttämään.

– Näiden lasten kohdalla pyrimme minimoimaan muutokset, ne ovat todella rankkoja. Toki pelkästään varmuuden vuoksi ei ketään laiteta laitokseen.

Kotkassa sisarukset voidaan sijoittaa eri perheisiin

Lakiin kirjattua lapsen sijaishuoltopaikan valintaa voidaan tulkita monin eri painotuksin. Lasten asiat käsitellään aina tapauskohtaisesti ja edellä on lapsen etu. Silti alueelliset painotukset poikkeavat toisistaan. Etelä-Karjalassa painotetaan vahvasti sisarusten sijoittamista samaan paikkaan. Esimerkiksi Kotkassa taas pienempi paha on sijoittaa sisarukset eri perheisiin, kuin sijoittaa pienimpiä lapsia laitoksiin.

– Meillä ei pieniä lapsia ole sen takia laitettu laitoksiin, että sisaruksia on useita, sanoo Kotkan lastensuojelupäällikkö Anna Liakka.

Liakka perustelee kaupungin linjaa sillä, että perhehoidossa he onnistuvat minimoimaan pienten lastenhoitajien määrän. Liakan mukaan ihannetilanteessa lapsi keinuu turvallisesti oman synnyinperheensä ja uuden perheensä välissä.

Täysin eroon lastensuojelulaitoksista ei Kotkassakaan päästä. Osa tapauksista vaatii laitoshoitoa.

– Osa lapsista on niin vaurioituneita, että tavallinen perhe ei pysty antamaan heidän tarvitsemaansa hoitoa, sanoo Liakka.

Myös vanhempien kovin haastava tilanne voi johtaa siihen, että lapsi sijoitetaan laitokseen. Perhehoitoa tarjoavan perheen turvallisuutta ei haluta riskeerata. Tämän toivat esiin Kotkan sekä Eksoten alan työntekijät.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston mukaan Suomen maakunnista Kymenlaakson lisäksi Satakunta, Kanta-Häme ja Pohjanmaa ovat kyenneet välttämään pienimpien lasten laitossijoituksia kahtena viime vuotena.

Perhehoidon suosiminen vaatii tukea ja vaivannäköä

Lasten sijaishuollon yksi tärkeimpiä tehtäviä on säilyttää lapsen yhteys sisaruksiin, omiin vanhempiinsa sekä muuhun lähipiiriin. Etelä-Karjalassa osa näiden lasten vanhemmista on Eksoten työntekijöiden mukaan kokenut yhteydenpidon helpommaksi silloin, kun lapsi on sijoitettuna perheen sijaan laitokseen. Tämä painaa vaakakupissa, kun lapsen asuinpaikasta tehdään päätöksiä.

Kotkassa on kokemuksia siitä, kuinka yhteydenpito toimii, vaikka saman perheen lapset asuisivat useammassa perheessä. Vaivannäköä se tietenkin vaatii.

– Lasten kotilomat synkronoidaan ja lapset voivat tavata toisiaan esimerkiksi yhden perhehoitajan kotona, kuvailee Kotkan lastensuojelupäällikkö Anna Liakka.

Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen uskoo, että perhehoidon käytön lisääntyminen edellyttää riittävää sijaisperheille kohdennettua tukea.

– Sijaisperheen saama tuki on erittäin keskeisessä roolissa, jotta he saavat tarvitsemansa tuen ja perhehoidon laatu säilyy hyvänä. Harvan lapsen kohdalla pelkkä perhehoito riittää, vaan mukana on usein koulu tai päiväkoti ja terveydenhuollon palvelut.

Tauno ja Liisa Rautiainen astuvat ulos kaupasta auringonpaisteeseen kesken kiireisen arkipäivän Lappeenrannassa. Yllättävä kysymys ei heitä hätkäytä.

– Haluatteko tuhkauksen vai arkkuhautauksen, kun maallinen vaelluksenne päättyy?

Molemmilla on heti vastaus valmiina. Asiasta on keskustelu.

– Tuhkaus. Ei tarvitse sitten enää meidän haudalle mennä. Meillä on jo niin paljon sukuhautoja, sanoo Liisa Rautiainen.

– Ilman muuta tuhkaus. Se on yksinkertaisin tapa, eikä jälkeenjääneille jää vaivaa. Tuhkat saa levittää kesämökille, kertoo Tauno Rautiainen.

Uurnat samaan sukuhautaan

Suomessa kuoli viime vuonna yli 53 000 ihmistä. Heistä tuhkattiin reilut 53 prosenttia.

Myös Etelä-Karjalan ainoassa krematoriossa Imatralla tuhkattavia vainajia riittää. Viikossa tuhkauksia on noin 20.

Tuhkauksen kasvaneeseen suosioon on useita syitä. Kun lähisukulaisia on tuhkattu, saattaa ihminen alkaa pitää tuhkausta myös itselle sopivana vaihtoehtona. Lisäksi lähes jokaiselle hautausmaalle on rakennettu ja jatkuvasti rakennetaan erilaisia uurna-alueita, mikä on lisännyt ihmisten tietoisuutta tuhkauksesta.

Monen hautausmaan rajat olisivatkin jo tulleet vastaan, jos tuhkauksia ei tehtäisi.

– Ei tarvita uusia arkkuhautoja, vaan vainajan tuhkauurna voidaan laskea sukuhautaan 60 sentin syvyyteen. Yhteen arkkuhautaan mahtuu vähintään 18 tuhkauurnaa, kertoo Imatran seurakunnan ylipuutarhuri Ari Ylähollo.

Myös krematorion sijainti vaikuttaa tuhkauksen suosioon. Mitä lähempänä krematorio sijaitsee, sitä suositumpaa on myös tuhkaus.

Esimerkiksi Imatralla ja Kotkassa peräti 70 prosenttia vainajista tuhkataan.

– Jos 25 vuoden koskemattomuusaika ei ole sukuhaudassa kulunut umpeen ja vainaja halutaan samaan sukuhautaan, jää tuhkaus ainoaksi vaihtoehdoksi, sanoo Mikko Hienonen hautaustoimisto Nyberg oy:stä.

Näin vainaja tuhkataan

Ensin krematorion uunin lämpötila nostetaan isojen kaasupolttimien avulla 780 asteeseen. Kun lämpötila on saavutettu, siirretään arkku krematorion uuniin.

Vainajaa poltetaan reilu tunti, mutta erityisen isokokoisia vainajia voidaan joutua polttamaan jopa neljä tuntia. Uunin lämpötila on koko tuhkauksen ajan vähintään 750 astetta.

Tuhkauksen edistymistä seurataan koneellisesti mittareiden avulla. Lisäksi krematorionhoitaja valvoo tuhkausta pienen ikkunan läpi.

Jotta tuhkaaminen tapahtuisi täydellisesti, täytyy tuhkaa välillä kohentaa.

Kun tuhkaus alkaa olla valmis, kolataan vainajan jäänteet uunin alla olevaan erilliseen astiaan ja jäänteet jäähdytetään alle 30-asteiseksi erillisessä jäähdytyskaapissa. Tämän jälkeen tuhka ja palamatta jääneet luut jauhetaan vielä erillisellä tuhkankäsittelylaitteella.

Tuhkasta erotetaan palamattomat metallit, kuten esimerkiksi tekonivelet ja arkun naulat. Lopuksi valmis tuhka lasketaan automaattisesti uurnaan.

Ihmiskäsi ei koske tuhkaan missään vaiheessa, vaan kaikki tehdään koneellisesti.

Ihmisestä jää tuhkaa 3–5 litraa.

Pahviarkku ei käy

Tuhkattavalle arkulle on tiukat laatuvaatimukset. Arkussa ei saa keinokuituja eikä sen valmistuksessa ole saanut käyttää myrkyllisiä maaleja.

–Ainakin suomalaiset arkut on tehty luonnonmateriaaleista, joten ne ovat ympäristöystävällisiä, kertoo Imatran seurakunnan ylipuutarhuri Ari Ylähollo.

Pahvinen arkku ei Ylähollon mukaan sovellu tuhkaukseen.

– Asiaa on kokeiltu, mutta pahviarkku ei anna tarpeeksi lämpöä tuhkaukselle. Pahviarkku palaa nopeasti ja sammuttaa prosessin.

Mikko Hienosen hautaustoimisto Nyberg oy:stä kertoo, että ihmiset suhtautuvat nykyään tuhkaukseen paljon myönteisemmin kuin vielä vuosikymmen sitten.

– Ihmisten ajatusmaailman muutos on kasvattanut tuhkauksen suosiota.

Vuosi aikaa miettiä mihin viedä tuhkat

Hautaustoimilaki antaa mahdollisuuden viedä tuhkan melkein minne tahansa.

– Mieluummin tietysti hautausmaalle, mutta tuhkan voi viedä vaikka kotipihaan, naapurin pihaan, mereen, Lapin tunturiin tai järveen. Jos tuhka viedään muualle kuin omalle maalle, täytyy kuitenkin olla maanomistajan tai kalastuskunnan lupa, korostaa Ari Ylähollo.

Monissa kaupungeissa on osoitettu jo valmiiksi vesistöalueita, jonne tuhkat voi viedä ja levittää.

Vainajan tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Kun uurna haetaan krematoriosta, pitää uurnan tuleva hautapaikka ilmoittaa krematorion henkilökunnalle erityisellä tuhkausilmoituksella. Näin täytyy toimia, vaikka tuhka levitettäisiin esimerkiksi luontoon.

Hautaustoimisto Nyberg Oy:n Mikko Hienosella on selkeä vinkki kaikille elossa oleville.

– Kannattaa kirjata ylös omat toiveet miten haluaa tulla haudatuksi ja säilyttää paperia kotona. Lisäksi kannattaa kertoa lähiomaisille oma tahto. Silloin ei tule omaisille epäselvyyttä miten hautajaiset hoidetaan. Hautaustoimistoilla on myös valmiina vihkosia, johon ihminen voi etukäteen kirjata toiveet omista hautajaisjärjestelyistään.

Hämeenlinnalainen Hanna Tuominen käy konserteissa tai elokuvissa vain harvoin. Hän kärsii vakavasta tuoksuherkkyydestä ja vieruskaverin hajuvesi tai hiuslakka aiheuttavat voimakkaan reaktion.

– Ihan ensimmäisenä lähtee ääni, tulee kurkun karheutta, limaa kertyy, tulee päänsärkyä ja voi mennä vatsa sekaisin moneksi päiväksi. Sellaista viiltelyä tulee korviin ja päänsärky aiheuttaa aivosumua, kuvailee Tuominen oireitaan.

Joka kolmas suomalainen saa jonkinasteisia oireita vahvoista tuoksuista. Hanna Tuomisen tavoin voimakkaasti tuoksuherkkiäkin on peräti puoli miljoonaa. Heidän oireensa vaikuttavat keskushermostoa lamauttavasti.

Kaupungit ja kunnat suosittelevat tuoksuttomuuteen

Viime aikoina useat kaupungit ja kunnat ovat antaneet suosituksen tuoksuttomuusperiaatteista virastoissa ja järjestämissään tapahtumissa. Hämeessä tuoksuttomuuteen kannustavat Hämeenlinna ja Hollola. Vastikään joukkoon liittyi myös Lahti. Myös Kouvolassa ja Imatralla kaupungit suosittelevat, että asukkaat osallistuisivat ilman hajusteita kaupungin tapahtumiin.

Lahdessa aloite tuoksujen välttämiseen tuli henkilöstön keskuudesta. Sillä halutaan parantaa kaupungin työntekijöiden työhyvinvointia sekä helpottaa tuoksuherkkien kaupunkilaisten asiointia.

– Suositus koskee kaikkia Lahden kaupungin palveluita niin, että kuntalaiset voisivat osallistua kaikkiin meidän järjestämiimme tapahtumiin ja tulla kirjastoihin, uimahalleihin, vanhempainiltoihin, kouluihin ja teatteriin, luettelee työhyvinvointipäällikkö Päivi Maisonlahti Lahden kaupungilta.

Tuoksuttomuus on esteellisyysasia

Vaikka kannustus tuoksuttomuuteen onkin lisääntynyt, tuoksuherkkyydestä kärsivä Hanna Tuominen toivoisi, että tuoksuttomuuden aate leviäisi rivakammin.

– Suosituksia on kyllä tullut enemmän, mutta eiväthän niitä kaikki ihmiset noudata, hän sanoo.

Allergia-, iho- ja astmaliiton viestintäjohtaja Niki Alanko on samoilla linjoilla. Aiheesta puhutaan jo melko paljon, mutta täysin tuoksuvapaita alueita tai tapahtumia on edelleen vähän. Voimakkaat tuoksut ovat Alangon mukaan esteellisyysasia, joka rajoittaa harrastamisen lisäksi tuoksuherkän ihmisen liikkumista ja asioiden hoitoa.

– Voimakkaasti tuoksuherkät ihmiset pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko he aamulla hypätä julkisen liikenteen bussiin. Aamubussissa tuoksuvat juuri laitetut parta- ja hajuvedet ja ne voivat laukaista tuoksuherkän oireet, kertoo Alanko.

Laitan maskin naamalle, jos en muuten pärjää. Hanna Tuominen

Kun Hanna Tuominen istuutuu kahvilan pöytään, hän pitää pientä välimatkaa vastikään kemikaliossa käyneeseen kahvittelukumppaniin. Tuoksuherkkä huomaa tuoksut, joita muut eivät kenties rekisteröi lainkaan. Tuominen muistuttaa, että tuoksuttomuus ei vähennä kenenkään viehättävyyttä tai siisteyttä.

– Itse ajattelen niin, että kukaan meistä ei muutu kauniimmaksi tuoksulla. Toivon sitä todella, että ihmiset noudattaisivat tuoksuttomuutta. Se helpottaisi meidän kaikkien elämää.

Tuominen pyrki elämään niin, että tuoksuherkkyys rajoittaisi hänen elämäänsä mahdollisimman vähän. Kassissaan Tuominen kantaa aina mukanaan hengityssuojainta ja allergialääkkeitä. Hän sanoo, että joka paikassa pitää olla valmistautunut siihen, että saa reaktion.

– Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että haluan elää ihan tavallista elämää ja haluan pärjätä. Silloin minä hankin apuvälineitä. Laitan maskin naamalle, jos en muuten pärjää, kertoo Tuominen.

Tuoksuherkkä ei uskalla varata teatterilippua

Tuoksuttomat teatteriesitykset ja konsertit ovat helpottaneet tuoksuherkkien kulttuuriharrastamista. Kanta-Hämeen hengityksen toista kertaa järjestämässä tuoksuttomassa elokuvanäytöksessä elokuvateatterin henkilökunta ja näytökseen tuleva yleisö ottaa tuoksuherkät huomioon. Se tarkoittaa, että näytöksessä kukaan ei käytä tuoksuvaa kosmetiikkaa, hajuvettä, partavettä tai tuoksuvia hiusten viimeistelyaineita, eikä tupakoi juuri ennen näytöstä.

Tarve tuoksuttomille esityksille on Kanta-Hämeen Hengitys ry:n viestintäsuunnittelija Matleena Aitasalon mukaan kasvava.

– Tuoksuherkkä ihminen joutuu miettimään hyvin tarkkaan, että voiko hän varata sitä paikkaa tai ostaa lippua, koska ei voi olla varma siitä, pystyykö osallistumaan tilaisuuteen. Eli saako hän sellaisia keskushermostollisia oireita, jotka pakottavat hänet poistumaan tilaisuudesta.

Puntaroi oma tuoksukuormasi

Viestintäjohtaja Niki Alanko kannustaa jokaista pohtimaan myös omaa tuoksukuormaansa, vaikka varsinaisesti ei tuoksuherkkyydestä kärsisikään.

Tuoksukuormaansa voi tarkastella, kun listaa päivän aikana kohtaamansa keinotekoiset tuoksut. Onko vaatteiden pesussa käytetty aina hajusteetonta vai onko siinä tuoksua? Entä onko kotona huonetuoksuja tai käytettävä kosmetiikka hajustettua?

Yhä useammin voi valita myös hajusteettoman vaihtoehdon. Matleena Aitasalo muistuttaa, että hajuttomuus ei vie esimerkiksi pesuaineelta tehoa pois.

– On olemassa luonnollisia tuoksuja, joista ihmiset nauttivat ja ne tuovat erilaisia muistoja ja tunteita. Mutta kun on monta keinotekoista tuoksua, saadaan aikaan iso tuoksukuorma.

Moottoripyöräkerho Helvetin enkeleiden kerhotilaan kohdistunutta ammuskelua aletaan todennäköisesti puida hovioikeudessa.

Syyttäjä ja yksi tuomituista ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä käräjäoikeuden ratkaisuun.

Käräjäoikeus tuomitsi 26. lokakuuta kaikkiaan kuusi miestä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin muun muassa ampuma-aserikoksesta, vaaran aiheuttamisesta ja pahoinpitelystä.

Lappeenrannan Hyrymäen teollisuusalueella sijaitsevaa Helvetin enkeleiden jäsenkerhon Mc Carelian kerhotilaa kohti ammuttiin ohikulkeneesta henkilöautosta toukokuussa. Laukaukset eivät osuneet rakennuksessa olleisiin ihmisiin.

Ampumisen taustalla oli halu kostaa aiemmin Imatralla tapahtunut pahoinpitely, jossa kaksi henkilöä oli yrittänyt estää yhtä ampumisesta epäiltyä puhumasta poliisikuulusteluissa.

Käräjäoikeuden käsittelemään kokonaisuuteen liittyi ammuskelun ja Imatralla tehdyn pahoinpitelyn lisäksi myös Kuutostiellä Lappeenrannassa maaliskuussa tehty pahoinpitely.

Valitus hovioikeuteen on tehtävä 30 vuorokauden sisällä käräjäoikeuden päätöksestä. Asian mahdollisesta etenemisestä hovioikeuteen kertoi ensin Etelä-Saimaa.

Taavi Soininvaara on tänä syksynä noussut niiden kirjailijoiden joukkoon, joiden kirjojen päähenkilö on päätynyt tv-sarjaksi tai elokuvaksi. Lähes 20 vuotta rikostutkija Arto Ratamosta kirjoittanut kirjailija sai kuulla jo neljä vuotta sitten, että Ratamosta tehdään tv-sarja.

Sarjan tiivistelmä eli synopsis syntyi yhden talven aikana, ja sen jälkeen Soininvaara saikin odottaa kolme vuotta, kunnes sarja oli valmis.

– Tein synopsiksen ja minulta kysyttiin lähtisinkö mukaan käsikirjoittajaksi. Totesin, että ohjelman käsikirjoittamisen opettelu veisi niin paljon aikaa, että ihan mielelläni jätin sen ammattilaisille, sanoo Soininvaara.

Aina kun kirja filmatisoidaan, mielikuvat luetusta saattavat muuttua.

– Minä olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka moni, joka on Ratamo-kirjoja lukenut sanoo, ettei Supon päällikkö Ketonen olekaan pulska vaan laiha. Kirja ja tv-sarja ovat aivan oma projektinsa, Soininvaara pohtii.

Kirjan taustatyö on iso urakka

Monet rikoskirjat ovat hyvin kuvailevia. Niissä maalaillaan katujen kahviloita tai hotelleja, yksityiskohtia ja osoitteita. Näin on myös Taavi Soininvaaran teoksissa.

Soininvaaraa helpottaa kirjoittamisessa se, että ennen kirjailijauraansa hän ehti tehdä juristin töitä kymmenisen vuotta ulkomailla.

– Osa paikoista esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa ovat ihan tuttuja. Netti auttaa paljon esimerkiksi karttatietojen selvittämisessä.

Soininvaaran ensimmäinen teos Ebola-Helsinki ilmestyi vuonna 2000. Tänä aikana häneltä on ilmestynyt 18 teosta, joista vuonna 2003 ilmestynyt Koston komissio sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon.

Lähes 20 vuotta kestänyt kirjailijan ura on tuonut tiedonhankintaan työtä helpottavia rutiineja.

– Minulla on kotona paperipinoja, joissa yhdessä on esimerkiksi tietoja Venäjästä, yhdessä Lähi-Idästä ja yhdessä uutisia terrorismista. Tiedän mitä pinoissa on, ja tiedonhakua ei enää tarvitse aloittaa täysin nollasta, sanoo Soininvaara.

Sisäpiirin tietoa syväkurkuilta

Kirjoissa olevat todelliset asiat kannattaa olla kunnossa, jotta lukija viihtyy. Taavi Soininvaara sanoo, ettei lukijaa saa napattua mukaan, jos lukija ei löydä kirjasta totuutta.

– Lukijalle syötetään riittävästi faktatietoa maailmanpolitiikan tapahtumista ja uhkakuvista. Sitten väliin syötetään fiktiota, että lukija alkaa miettiä, mikä on totta ja mikä ei. Se on se paras lopputulos, kertoo Taavi Soininvaara.

Jotta dekkareissa olevat tekniset seikat olisivat varmasti oikein, käyttää Soininvaara apunaan alan asiantuntijoita. Hänellä on tuttuja koelukijoita, jotka saavat kirjasta raakaversion luettavakseen. Heidän joukossaan ovat muun muassa lääkäri ja räjähdeasiantuntija.

Kirjojen teemat kuitenkin vaihtuvat ja uusia tietolähteitä täytyy hankkia.

– Olen ollut yhteydessä yliopistoihin ja yhteen ydinvoimalaankin. Ihmiset neuvovat kirjailijaa ihan mielellään. Sitten on muutamia syväkurkkuja, mutta heistä en puhu sen enempää, Soininvaara toteaa salaperäisesti.

Tulot monesta purosta

Menestyneille kirjailijoille raha ja palkkiot virtaavat monesta eri lähteestä. Perinteisen painetun kirjan myynti on yhä iso osa, mutta kirjoja voi ostaa myös tableteille tai puhelimiin luettavaksi. Parin viime vuoden aikana etenkin äänikirjojen kysyntä on kasvanut. Soininvaaran tapauksessa korvauksia tulee myös tv-sopimuksista sekä kirjan levityksestä ulkomaille.

– Siinä on monia puroja. Ensinnäkin, miten kirja myy, saako jostain apurahaa, tuleeko mahdollisesti käännössopimus tai tv-sopimus. Se on pientä epävarmuutta koko ajan, Soininvaara muotoilee.

Ratamo TV-sarja näkyy C-More-suoratoistopalvelussa. Sarja on myyty Ranskaan Federation entertainment -levitysyhtiölle.

Kaakkois-Suomen poliisin hankkimien tietojen perusteella aamulla tehty havainto asetta kantavasta henkilöstä on osoittautunut väärinkäsitykseksi.

Poliisi on tavoittanut ja puhuttanut henkilön, johon tuntomerkit ovat sopineet. Selvisi, että mies kantoi mukanaan sateenvarjoa. Ketään ei epäillä rikoksesta ja poliisi on lopettanut operaationsa.

Poliisi sanoo, että ilmoituksen tekijän uskottavuutta on puhelimessa vaikea arvioida. Imatran tapauksessa ilmoituksen kyseenalaistaminen ei olisi tullut kysymykseen.

Hälytyskeskukseen soittavat ihmiset tekevät poliisin mukaan erilaisia havaintoja, joiden perusteella hankitaan lisätietoja.

– Pääsääntöisesti noilla tiedoilla, että on nähty asetta kantava henkilö, niin silloin toimitaan. Kyllä tällaiseen tilanteeseen aina suhtaudutaan vakavasti, sanoo komisario Ilari van der Steen Kaakkois-Suomen poliisista.

Koulun vt. rehtori Lasse Tiilikka tiedotti iltapäivällä koulun viestipalvelu Wilmassa, että Imatran kaupunki tarjoaa henkilökunnalle ja oppilailla keskusteluapua.

Poliisi sai tänään tiistaiaamuna kello 7.20 tiedon, että Imatran Mansikkalan ja Linnalan koulujen läheisyydessä olisi liikkunut pitkäpiippuisen aseen kanssa tummiin pukeutunut pitkä, hoikka mies.

Poliisi kehotti varovaisuuteen ja pyysi havaintoja tapauksesta.

Poliisi ei aamun aikana saanut epäillystä lisähavaintoja.

Paikan päällä ollut Ylen toimittaja Elli Sormunen kertoi kello 9.13, että Mansikkalan koulun pihalla oli kaksi luotiliiveihin pukeutunutta poliisia. Ihmisiä ei päästetty koulun lähettyville. Tilanne koulun pihalla oli rauhallinen.

Koulun oppilaat olivat sisällä kouluissa, eikä heitä päästetty ulos.

Kello 9.20 poliisit ottivat Ylen toimittajan mukaan luotiliivit pois, mikä viittaisi ehkä tilanteen rauhoittumiseen.

Kello 9.35 poliisi ilmoitti, että tekijää ei ole saatu kiinni, mutta koulupäivä saa poliisin mukaan jatkua kouluissa normaaliin tapaan.

Imatran Mansikkalan koulussa on 7.–9-luokkien oppilaita noin 350. Lähellä sijaitseva Linnalan koulu on alakoulu, jossa oppilaita on noin 330.

Oppilaat ja henkilökunta turvassa

Imatran kaupunki kertoi aamulla, että mikäli kouluissa opiskelevien lasten koulupäivä ei ole vielä alkanut, kannattaa kouluun menoa lykätä ja odottaa tietoa, että poliisitilanne kouluilla raukeaa.

Jos koululaiset olivat jo matkalla kouluun, heille oli koululla järjestetty vastaanotto.

– Saimme poliisilta ohjeet ottaa oppilaat sisälle kouluun ja lukita koulun ovet. Odotamme poliisilta lisäohjeita, kertoo Mansikkalan koulun vt. rehtori Lasse Tiilikka.

Imatran Mansikkalan koulu sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Imatran keskustasta. Oppilaat ovat jo jonkin aikaa työskennelleet tilapäisissä moduulirakennuksissa, jotka on pystytetty Imatran entiselle pesäpallokentälle.

Vaikka ihmisiä oli kehotettu pysymään kaukana, oli heitä kerääntynyt koulun lähelle seuraaman tilannetta.

Vaarallisista sivuoireista tunnettujen fluorokinoloniantibioottien käyttö on vähentynyt koko maassa.

Lääketurvallisuutta Suomessa valvovan Fimean tilastojen mukaan niiden myynti väheni viime vuonna noin 20 prosentilla vuoteen 2013 verrattuna.

Fluorokinoloniantibioottien käyttöä on rajoitettu sen takia, että ne voivat aiheuttaa pitkäaikaisia jännevaurioita, lihaskipuja ja sekavuutta. Euroopan lääkeviraston vastikään tekemän linjauksen mukaan fluorokinoloniantibiootteja ei pitäisi enää käyttää esimerkiksi lievien tai kohtalaisten infektioiden hoitoon silloin, kun tarjolla on vaihtoehtoisia lääkkeitä.

Fluorokinoloniantibiootteja on määrätty esimerkiksi virtsatietulehduksiin ja ylähengitysteiden tulehduksiin. Lääkkeiden kauppanimiä ovat esimerkiksi Avelox ja Ciprofloxacin.

Kaakkois-Suomi tilastokärjessä

Kymenlaakso on jo vuosia ollut fluorokinolonien käytön tilastokärjessä. Viime vuonna fluorokinoloneja käytettiin Kymenlaaksossa eniten koko Suomessa.

– Meillä on iso työsarka, että saisimme avohoitolääkärit vähentämään käyttöä. Fluorokinoloneista 60–90 prosenttia käytetään avohoidossa eli potilaat saavat lääkkeet tavallisen apteekin kautta. Pienempi osa käytetään sairaalassa. Meillä on kyllä ongelmaa molemmissa, myöntää Kymenlaakson sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Risto Pietikäinen.

Pietikäisen mukaan Kymenlaakson erikoissairaanhoidossa ei suositella kyseisten antibioottien laajamittaista käyttöä.

– Sen sijaan terveyskeskuslääkäreillämme ei ole vastaavaa suositusta. Toivottavasti lääkärikunta ottaa rajoituksista vaarin ja vähentää niiden käyttöä, koska selvästikin sitä käytetään liikaa.

Kouvolan terveysjohtajan Kari Kristerin mukaan fluorokinolonien käyttöä ei ole valvottu terveysasemilla erikseen, mutta koulutuksissa antibioottien käytöstä on säännöllisesti keskusteltu.

– Tarkistamme ohjeistuksia ja tutkimme asiaa.

Toiseksi eniten fluorokinoloneja käytettiin viime vuonna Etelä-Karjalassa, jossa niiden käyttö jopa lisääntyi noin 15 prosentilla vuoteen 2013 verrattuna.

Tehoaa joskus parhaiten

Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sosiaali -ja terveyspiiristä sanoi Ylelle lokakuun lopussa, että osa lääkäreistä saattaa määrätä fluorokinoloneja turhan kevyin perustein. Tuoreimpia tilastoja hän ei ole kommentoinut.

– Niitä käytetään liikaa varsinkin vanhusten virtsatieinfektioissa. Myös poskiontelontulehduksien peruslääkkeinä ne ovat aika tuhteja. Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta. Infektiolääkärit ovat vahvasti sitä mieltä, ettei mikrobilääkkeitä saisi määrätä etänä, Suomalainen totesi lokakuun lopussa.

Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä sanoi, että kynnys fluorokinoloniantibioottien kirjoittamiseen on avohoidossa yleisesti ottaen korkea. Poikkeuksen tekevät miesten virtsatieinfektiot ja kotona hoidettavat naisten munuaisaltaan tulehdukset.

– Niiden lääkehoidossa fluorokinolonien käyttö varmaankin jatkuu, sillä ne tehoavat näihin tulehduksiin paremmin kuin muut antibiootit, Järvinen totesi.

Lappeenrannassa sijaitsevan Joutsenon säilöönottoyksikön asiakasmäärä on laskenut reilulla parillakymmenellä prosentilla tämän vuoden aikana. Tämä johtuu maastapoistamisen tiukentumisesta esimerkiksi Irakiin ja Afganistaniin. Koska ihmisiä ei voida poistaa maasta, heitä ei voida myöskään ottaa säilöön.

– Säilöönottoyksikön käyttöaste on tällä hetkellä noin 60 prosenttia, kun se vielä alkuvuodesta oli yli 80 prosenttia, kertoo Joutsenon vastaanottokeskuksen johtaja Jari Kähkönen kertoo.

Yle Uutiset kertoi eilen, että uusille säilöönottopaikoille ei ole tällä hetkelle tarvetta eikä Ouluun perusteta Suomen kolmatta säilöönottoyksikköä.

Joutsenon vastaanottokeskuksen johtaja Jari Kähkönen kertoo, että Joutsenossa hiljeneminen näkyy selvästi myös siinä, ettei uusia työntekijöitä tarvita. Aiemmin arvioitiin, että Joutsenon säilöönottokeskukseen rekrytoidaan vielä lisää henkilökuntaa. Toimintaa pyöritetään kolmenkymmenen ohjaajan voimin.

Kaakkois-Suomen poliisi arvioi vielä helmikuun alussa, että Joutsenon säilöönottoyksikkö työllistäisi poliisia tänä vuonna aiempaa enemmän. Poliisin mukaan oli odotettavissa, että laajennetun säilöönottoyksikön paikat tulevat olemaan lähes täynnä.

Palautusmäärät viime vuoden tasolla

Poliisitarkastaja Ari Jokinen Poliisihallituksesta kertoo, että säilöön otettujen määrä vaihtelee vastaanottokeskusten välillä. Viime aikoina Joutsenon säilöönottoyksikössä on ollut pääsääntöisesti tilaa, koska siellä on muun muassa perheitä ja haavoittuvassa asemassa olevia säilöön otettuja. Metsälän säilöönottoyksikkö on puolestaan pääsääntöisesti varsin täysi.

– Tämä johtuu siitä, että Metsälä on lähellä Helsinki–Vantaan lentoasemaa. Sen kautta kulkevat hyvin monet lentoteitse palautettavat, Jokinen sanoo.

Maasta palautettujen määrä ei ole juurikaan muuttunut viime vuodesta. Poliisi on poistanut maasta tämän vuoden tammi–lokakuun aikana yhteensä 2 064 henkilöä, joista saatettuna 466. Viime vuonna tähän aikaan poliisi oli poistanut maasta yhteensä 2 101 henkilöä, joista saatettuna 462. Poliisin palautusluvut pitävät sisällään kaikki poliisin maasta poistamat henkilöt, eli muutkin kuin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet.

Ester Tiilikainen kaatui viikonloppuna kotonaan Ruokolahdella ja päätyi sen jälkeen Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystykseen Lappeenrantaan. Hän oli kaatumisen jälkeen erittäin huonovointinen.

Päivystyksessä tehtyjen tutkimusten jälkeen geriatri Laura Majander otti Tiilikaisen potilaaksi uudelle akuuttigeriatriselle kuntoutusosastolle.

Tämän osaston tarkoitus on varmistaa, että vanhusten hoito, lääkitys ja elinolosuhteet ovat kohdallaan. Vastaavanlaisia osastoja on Lappeenrannan lisäksi Lahdessa ja pääkaupunkiseudulla. Turussa puolestaan on oma geriatrinen päivystyksensä.

Viikossa ehditään paljon

Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa sijaitsevalla osastolla on kaksikymmentäkaksi potilaspaikkaa. Tavoite on, että kaikki sisään tulevat potilaat kulkevat geriatri Laura Majanderin kautta. Seula on tiukka. Tämän osaston palveluista hyötyvät eniten hauraat potilaat, joiden voinnissa on tapahtunut selvä notkahdus huonompaan.

Kotihoidettavat vanhukset tapaavat lääkäriä arjessa hyvin harvoin ja heidän kokonaistilanteensa ei tunnu aina olevan kenelläkään hallussa. Yle kertoi heinäkuussa 2018, kuinka Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin mukaan Eksoten kotihoito ei täytä lakien ja asetusten vaatimuksia. Syynä on työntekijöiden jatkuva kiire.

Uuden akuuttigeriatrisen kuntoutusosaston sivutuotteena saadaan kevennettyä päivystyksen sekä erikoissairaanhoidon taakkaa vanhuksista, joiden kunto on romahtanut.

Osastolla pari päivää ollut Ester Tiilikainen asuu omassa kerrostaloasunnossaan ja odottaa jo kovin kotiinpääsyä. Vointi on kohentunut parissa päivässä paljon.

Potilaat ovat kuntoutusosastolla korkeintaan viikon, ja se riittää. Ratkaisevaa on geriatri Laura Majanderin mukaan se, että nämä vanhukset saadaan arviointiin ja kuntoutukseen mahdollisimman nopeasti.

– Nämä niin sanotut jalattomat vanhukset koetaan haastaviksi potilaiksi, jotka eivät kuulu päivystykseen. Siksi heihin ei satsata niin paljon kuin pitäisi.

Selvitetään vanhusten kunto ja lääkitys

Oikean hoidon ja kuntoutuksen odottelu saattaa huonontaa vanhuksen elämänlaatua ja kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia. Tällaisella akuuttigeriatrisella kuntoutusosastolla päivystykseen saapuneista ikäihmisistä otetaan koppi, ja heidän kokonaistilanteensa tutkitaan tarkasti. Sille on suuri tarve, sillä osastolle tulevista potilaista lähes kaikkien lääkitystä muutetaan.

– Olisi hyvä jos esimerkiksi kotihoidettavat potilaat tapaisivat lääkärin edes kerran vuodessa ja heidän lääkityksensä käytäisiin läpi. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Siksi vanhukset syövät turhia ja jopa haitallisia lääkkeitä, joitakin lääkkeitä heiltä taas puuttuu, kertoo Majander.

Jos Laura Majander voisi, hän perehtyisi kaikkiin virtsatietulehdusdiagnoosin saaneisiin monivaivaisiin vanhuksiin. Usein kyseessä on lääkärin mukaan jotain aivan muuta.

– Monilla vanhuksilla on bakteereja virtsarakossa, tulehduksen hoitaminen ei tämän vuoksi läheskään aina korjaa potilaan moninaisia oireita.

Tällaiselle potilaalle määrätään tyypillisesti antibiootti virtsatietulehdukseen ja hänet kotiutetaan. Pian sama potilas on uudestaan sairaalan päivystyksessä.

"Potilas ei hyödy enää sairaalahoidosta"

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten geriatri Laura Majander on huolissaan siitä, että vanhuksia ei aina hoideta ajallaan. Toisessa ääripäässä ovat taas ylimitoitetut hoidot potilaan kuntoon nähden.

Majanderin mukaan terveydenhuollon ammattilaisetkaan eivät tunnista niitä vanhuksia, jotka ovat jo liian hauraita intensiiviseen hoitoon. Tästä aiheutuu kärsimystä yksilölle ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Tästä ilmiöstä todisteena on lääkärin mieleen jäänyt potilas. Kyseessä oli iäkäs ja hauras vanhus. Hänellä oli vakava ja etenevä perussairaus. Potilaan voinnin heikentymisiä hoidettiin aika ajoin sairaalassa. Tällä kertaa hänet oli tuotu päivystykseen keuhkokuumeen vuoksi. Sieltä hänet siirrettiin Majanderin tiimin hoidettavaksi.

– Tajusin, ettei hän ollut enää kuukausiin kyennyt toimimaan itsenäisesti, ei liikkumaan tai syömään. Laadukas elämä oli jo pitkälti eletty.

Laura Majander ja potilaan omaiset päättivät yhdessä, ettei vanhusta pidettäisi enää väkisin elossa. Hyvä hoitopäätös tarkoitti tässä tilanteessa saattohoitosuunnitelmaa. Aina toisinaan tutkimusten jatkaminen ei enää auta ihmistä, vaan lähinnä pitkittää kärsimystä.

–Tällaisten päätösten tekeminen on monelle lääkärillekin vaikeaa. Voimme olla nyt apuna myös siinä.

Tämä kyseinen potilas siirrettiin sairaalasta omaan asumisyksikköönsä saattohoitoon.

Potilastietoihin kirjataan tällaisessa tapauksessa, ettei potilas enää hyödy sairaalahoidosta. Pelkkä potilaan siirtäminen paikasta toiseen aiheuttaisi kärsimystä.

– Kirjoitin hänelle kaikki mahdolliset reseptit, ettei potilas joutuisi enää kokemaan kipuja ja kärsimystä. Kaikkemme tehtiin, ettei hänen tarvitsisi enää minnekään lähteä kotoaan, sanoo geriatri Laura Majander.

Lappeenrantalaisen Vladimir Sgurevin entisessä kotimaassa Bulgariassa jauheliha on vähintään yhtä yleinen ruokien raaka-aine kuin Suomessa. Jauhelihasta Bulgariassa tehdään lihapullia, mureketta, pihvejä tai sitä laitetaan esimerkiksi paprikan täytteeksi.

Vladimir Sgurev kertoo bulgarialaisesta keittiöstä ja kehottaa meitä suomalaisia rohkeasti käyttämään mausteita.

Kun Bulgariassa tulee kesällä uudet perunat, ei kenellekään tule mieleen lähteä niitä keittämään. Perunat lohkotaan, maustetaan suolalla ja pippurilla ja paistetaan pannulla kannen alla. Vladimir Sgurev

Jauhelihataikinaa kannattaa haistaa, että tuoksu on hyvä. Kun taikina ei enää tartu käteen, on se valmis paistettavaksi. Itse tykkään vaivata taikinan käsin. Vladimir Sgurev

Ennen vanhaan kun Bulgariassa ei ollut hiivaa, niin sekoitettiin keskenään pieni purkillinen bulgarianjogurttia ja teelusikallinen soodaa. Se ajaa saman asian kuin hiiva. Vladimir Sgurev

Supa topcheta on lihapallosoppa. Ne ovat aika pieniä palloja. Siksi se ei ole lihapullasoppa. Vladimir Sgurev

Käytän ruoanlaittoon auringonkukkaöljyä. Koko elämäni olen syönyt auringonkukkaöljyä ja olen siihen niin tottunut. Totta kai kreikkalaiset mainostavat omaa oliiviöljyään, mutta Bulgariassa on paljon auringonkukkapeltoja. Suomessa on iät ja ajat käytetty voita. Vladimir Sgurev

Jos teet jauhelihasta jonkun mössön, voit laittaa siihen sekaan ihan mitä lystää. Vaikka raastettua suolakurkkua, chiliä, vihanneksia, juustokuminaa, jauhettua perunaa, valkosipulia tai juustoraastetta. Tulee lisää vivahteita. Vladimir Sgurev

Kun Bulgariassa kysytään, mitä haluat ruoaksi, vastaus on lähes aina kyfte. Vladimir Sgurev

Olin Lappeenrannan Kimpisen koulussa pitkään musiikinopettajana. Ensimmäisenä talvena ei koulussa ollut tarjolla muuta maustetta kuin suolaa. Tein kouluun sellaisen mausteastian, johon laitoimme mustapippuria, tabascoa, aromisuolaa ja pippurisekoitusta. Kun minä otin mustapippuria, niin kohta muut seurasivat perässä. Vladimir Sgurev

Maustehyllystäni löytyvät aina suola, mustapippuri, chili paprika, pippurisekoitus ja juustokumina eli jeera. Mausteita kannattaa käyttää rohkeasti. Joku aisti saattaa aluksi säikähtää, kun saa uuden maun, mutta siihen tottuu nopeasti. Vladimir Sgurev

Tärkeä on kääntää kyftejä eli jauhelihapihvejä paistamisen aikana muutaman kerran, ei vain kerran. Pihveistä tulee mehevämpiä. Pihvejä ei saa paistamisen aikana painella, koska muuten mehukas neste tulee niistä ulos. Vladimir Sgurev

Bulgariassa on erilaisia vihanneksia ollut vuosisatoja ja siksi paprikoitakin on pieniä, suuria, pitkiä, lyhyitä, suippoja ja monen erivärisiä. Suomeen erikoisia vihanneksia alkoi vasta 1960-luvulla, siksi niiden käyttö ei ole yhtä tavallista kuin Bulgariassa. Vladimir Sgurev

Maisema laskeutuu harmaana huoltamon pihalla lappeenrantalaisessa lähiössä. Kuljetusalan yrittäjä Kari Noroaho naurahtaa istuessaan huoltamon muoveilla katetun ulkoterassin penkille.

– Milloinkohan tämä oikein alkoi! Olikohan se 1980-lukua, pohtii Noroaho.

Mies muistelee vieneensä kansanedustajan kuorma-autolla Helsinkiin 1980-luvulla, kun kampanjointiin ulkomaalaisen raskaan liikenteen tienkäyttömaksuista Suomessa.

Vuosikausien yrittämisen jälkeen näyttää siltä, että raskas liikenne joutuu jatkossa maksamaan Suomessa tienkäyttöveroa eli niin sanotun vinjettimaksun. Hallituksen esitys koskee sekä suomalaisia että ulkomaisia yli 12 tonnia painavia kuorma-autoja ja ajoneuvoyhdistelmiä.

– Kuulostaa hyvältä, että saadaan ulkomaiset kuljetusyrittäjätkin maksamaan meidän tieinfraa, jota me olemme itse tähän asti kustantaneet, iloitsee Noroaho.

Lisäkustannuksia suomalaisille yrittäjille

Suomalaisille kuljetusyrityksille tienkäyttövero on tarkoitus hyvittää pienentämällä käyttövoimaveroa.

Hyvityksestä huolimatta tienkäyttöverosta tulisi kuitenkin lisäkustannuksia niille suomalaisille yrittäjille, joilla on vetolaitteettomia kuorma-autoja.

– Ei se hyvitys jakaudu täysin tasaisesti. Joillakin verorasitus nousee, joillakin se laskee, kertoo neuvotteleva virkamies Markus Teräväinen lausuntoluonnoksen sisällöstä.

Kulujen nousu riippuisi auton teknisistä ominaisuuksista, kuten akseliluvusta, EURO-luokasta ja jousitustyypistä.

– Yleisesti ottaen se menee siten, että uusimmilla ja suurimmilla ajoneuvoyhdistelmillä verorasitus laskisi ja kuorma-autoilla, joilla ei vedetä perävaunua, verorasitus useimmiten nousisi, jatkaa Teräväinen.

Yrittäjä Kari Noroaho yllättyy silmin nähden kuullessaan, että uusi vero toisikin lisäkustannuksia suomalaisille.

– Eihän se hyvältä kuulosta, jos tästä nyt vielä kustannukset kasvavat suomalaisille. Tarkoitus oli saada tasapainotettua kustannuseroa ulkomaisten ja suomalaisten yrittäjien välillä, ihmettelee Noroaho.

Valtiovarainminiseriön laatima esitysluonnos kertoo, että esimerkiksi vetolaitteettomien kuorma-autojen verotus kiristyisi noin 70 prosentilla ajoneuvoista. Noin 20 prosentille ajoneuvoista verot nousisivat yli 300 euroa vuodessa.

EU poistamassa tienkäyttömaksuja ja Suomeen tulee

Suomeen suunniteltu tienkäyttövero olisi aikaperusteinen. Veroa maksettaisiin yhdeltä päivältä, viikolta, kuukaudelta tai koko vuodelta riippuen siitä, kuinka kauan kuorma-auto Suomen teillä kulkee. Veron määrä olisi vähimmillään kahdeksan euroa päivässä tai enimmillään 1 122 euroa vuodessa.

Myötätuulessa olevan tienkäyttömaksun olisi tarkoitus tulla voimaan Suomessa vuodesta 2021 alkaen.

Tienkäyttöveroa perustellaan muun muassa sillä, että muuallakin Euroopassa on käytössä tienkäyttömaksu. Samaan aikaan EU kuitenkin suunnittelee, että Euroopassa luovuttaisiin aikaperusteisista tiemaksujärjestelmistä vuoteen 2023 mennessä.

– Tämä on hallitusohjelmassa oleva hanke. Se on poliittinen päätös, perustelee tienkäyttöveron tuloa Markus Teräväinen valtiovarainministeriöstä.

Maksu vai vero?

Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtio saisi tuloa uudesta tienkäyttöverosta noin 30 miljoonaa euroa, joista 6 miljoonaa tulisi ulkomaisilta kuljetusyrityksiltä.

Koska suomalaisille ajoneuvoille tienkäyttövero hyvitetään pienentämällä käyttövoimaveroa, toisi vero tuloa valtiovarainministeriön arvion mukaan vuodessa noin 3,5 miljoonaa euroa.

Veron keräämiseen tarvittava ylläpitojärjestelmä maksaisi 2,5 miljoonaa euroa.

– Itse toivon, että tästä ei tule mitään byrokraattista järjestelmää. Ja nimenomaan siten, että uusi vero kompensoidaan kokonaisuudessaan suomalaiselle raskaalle liikenteelle, sanoo lappeenrantalainen kansanedustaja Ari Torniainen, joka on myösliikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen.

Tienkäyttöverosta kertynyttä tuloa ei voi korvamerkitä esimerkiksi teiden hoitoon, vaan raha menee valtion kassaan.

– Jos se menee läpi veroluonteisena asiana, niin sitä tuskin voidaan korvamerkitä. Mutta jos se menee maksuluonteisena asiana, niin se voidaan korvamerkitä esimerkiksi tiestölle, kertoo Torniainen.

Väheneekö ulkomaalaisten rekkojen määrä Suomessa?

Kuljetusyrittäjä Kari Noroaho ei näe, että uudesta verosta olisi suuremmin mitään haittaa.

– Vähentääkö se sitten ulkomaisten liikkumista Suomen teillä. Aika näyttää. Jos joku jää pois, ei se meidän taloutta kaada, sanoo Noroaho.

Vuoden 2009 selvitystyöryhmän lopputulema ei puoltanut tienkäyttömaksujen käyttöönottoa.

Selvitystyöryhmän mukaan tiemaksut nostaisivat kuljetuskustannuksia ja heikentäisi alueen kilpailukykyä, jos maksua kokeiltaisiin Kaakkois-Suomessa, jossa tuolloin kulki erityisen paljon ulkomaisia ajoneuvoyhdistelmiä.

Työryhmä huomasi, että raskaalta liikenteeltä perittävien alueellisten maksujen tuotto jäisi vähäiseksi, jos maksu hyvitettäisiin kotimaiselle liikenteelle. Lisäksi työryhmän mukaan ei ole olemassa realistisia keinoja tasapuoliseen maksujen hyvittämiseen suomalaisille kuljetusyrittäjille.

Hallituksen esitys vinjettimaksusta pitäisi tulla eduskuntaan 5. joulukuuta. Läpi mennessään se tulisi voimaan Suomessa vuoden 2021 alusta alkaen.

Supermenestyneen kotimaisen rikosdraaman Sorjosen kolmatta tuotantokautta kuvataan alkuvuodesta lumisessa Pohjois-Karjalassa. Kuvauspaikkoina ovat ainakin Joensuu, Juuka sekä Lieksa, kertoo Sorjonen-konseptin isä ja käsikirjoittaja Miikko Oikkonen.

Kun Sorjosen kaksi edellistä tuotantokautta ovat sijoittuneet kesäiseen Lappeenrantaan, vie kolmas kausi talvisiin maisemiin. Joensuun seutu valikoitui kuvauspaikaksi järvien ja metsien takia. Kolmatta kautta on jo kuvattu viime talvena Lappeenrannan suunnalla, kertoo sanomalehti Etelä-Saimaa.

Ylellä nähtävä kotimainen rikosdraama Sorjonen on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista televisiosarjoista, sillä sen oikeudet on myyty yli 180 maahan.

Hienoa nähdä, miten Pohjois-Karjala osaa palvella näin isoa tuotantoa. Kuvaukset tulevat näkymään alueellamme. Niina Myller

Mikä ulkomaalaisia kiehtoo suomalaisessa rikosdraamassa? Yllättäen se ei olekaan Venäjän läheisyys, mikä on vahvasti mukana sarjassa. Käsikirjoittaja Miikko Oikkonen myöntää, että alun perin hän uskoi rajaseudun olevan eksoottista ulkomaalaisille katsojille, mutta toisin kävi.

Palautteen perusteella katsojat ovat sen sijaan hurmaantuneita suomalaisesta luonnosta – niin kliseiseltä kuin se meistä voi kuulostaakin.

– Etelä-Amerikasta tulevassa palautteessa puhutaan usein taikametsästä, puhtaasta kuulaasta ilmasta ja sinisestä vedestä. Suomalainen luonto vetoaa maailmalla, ja sitä pidetään hyvin kauniina ja eksoottisena, sanoo Oikkonen.

Talven valtaama maisema tuo uutta tarinankerrontaan

Joensuun seudulla haussa on luontomaisemien lisäksi myös kyläidylliä: Oikkosen mukaan Juuasta etsitään parhaillaan naapuriyhteisöä, jonka jäsenet elävät tiiviisti ja pitävät toisistaan huolta.

– Kolmannella tuotantokaudella tullaan olemaan järven jäällä ja liikutaan talvisessa metsässä. Raskaan lumen peittämiä taloja ja talven valtaamia maisemia. Auton saaminen liikenteeseen voi olla hankalampaa, mikä tuo tarinankerrontaan uutta, sanoo Oikkonen.

Tuotantoyhtiö Fisher Kingissä odotetaan siis lumista talvea Pohjois-Karjalan metsiin.

Sorjosessa Venäjä ei ole pelkästään paha ja pelottava mörkö, josta ammattirikolliset ja alamaailma tulevat. Se nähdään myös mahdollisuutena. Miikko Oikkonen

Maisemat ovat alusta asti näytelleet yhtä päärooleista sarjassa. Kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella leikiteltiin veden kanssa: katsoja on viety Saimaalle veden alle ja päälle, uima-altaisiin ja bileisiin uimahalliin.

– Edellisillä kausilla halusimme, että kesä on vastavoima pimeille rikoksille ja Saimaa saa kimmeltää.

Oikkonen muistuttaa, että ensimmäisellä tuotantokaudella Venäjää lähestyttiin hyvin eri tavalla kuin miten itänaapuri on totuttu kansainvälisessä viihteessä näkemään.

– Sorjosessa Venäjä ei ole pelkästään paha ja pelottava mörkö, josta ammattirikolliset ja alamaailma tulevat. Se nähdään myös mahdollisuutena. Ensimmäisellä kaudella ei taida olla yhtään venäläistä rikollista, Oikkonen huomauttaa.

Sorjosen toisella kaudella Venäjä esitetään monisävyisemmällä väripaletilla, jossa itänaapurista tulee sekä hyvää että pahaa.

Kuvausten käytännön järjestelyissä auttaa Itä-Suomen elokuvakomissio. Niina Myller elokuvakomissiosta on innoissaan siitä, että Joensuun seudulle on saatu Sorjosen kaltainen kovan luokan tuotanto. Myllerin mukaan tuotannossa on mukana paikallisia yrityksiä sekä oppilaitoksia.

– Hienoa nähdä, miten meidän Pohjois-Karjala osaa palvella näin isoa tuotantoa. Kuvaukset näkevät alueellamme, Myller lupaa.

Itä-Suomen elokuvakomissio on mukana tv- ja elokuva-alan verkostoissa ja festivaaleilla, joissa se esittelee Pohjois-Karjalan tarjoamia kuvausmahdollisuuksia kotimaisille ja kansainvälisille tuotantoyhtiöille.

Kolmannella tuotantokaudella teemana on tulevaisuus

Sorjosen toinen tuotantokausi alkoi lokakuussa Ylellä. Nyt teemana on menneisyys, sillä päähenkilöiden elämästä näytetään kipeitä muistoja. Oikkonen paljastaa, että kolmannelle kaudella puolestaan katsotaan tulevaisuuteen: mitä ihmiset ovat valmiita tekemään saadakseen itselleen toisenlaisen tulevaisuuden.

– Talveen sijoittuvalla tuotantokaudella mennään kohti kevättä ja uuden elämän alkua, Oikkonen maalailee.

Kolmas tuotantokausi saattaa olla Sorjosen viimeinen, sillä sanomalehti Etelä-Saimaan mukaan sarja oli alkujaan suunniteltu kolmen tuotantokauden mittaiseksi.

Tuotantoyhtiö Fisher King etsii parhaillaan avustajia kolmannen tuotantokauden kuvauksiin, jotka järjestetään Joensuussa ja Juuassa tammi–helmikuussa. Haussa on erityisesti pelastusalan ammattilaisia: vartijoita, ensihoitajia, poliiseja sekä sairaanhoitajia.

Kolmannen apulaisohjaaja Elina Tossavaisen mukaan avustajahakemuksia on jo tullut jonkin verran. Pulaa on edelleen erityisesti 18–25-vuotiaista nuorista, 30–60-vuotiaista miehistä sekä ikäihmisistä. Avustajapoliisiksi voi päästä, jos on jämerä ruumiinrakenteeltaan ja osaa käsitellä asetta.

Sorjonen Yle Areenassa

Suomi ponnahti intialaisten tietoisuuteen viime joulukuussa, kun intialainen julkkispariskunta julkaisi Facebook-päivityksiä Lapista.

Supersuosittu Bollywood-tähti Anushka Sharma ja huipputason kriketinpelaaja Virat Kohli viettivät Lapissa kuherruslomaansa ja kuvasivat itsensä lumisissa maisemissa.

Lappi ei kuvissa ollut edukseen, sillä sää sattui olemaan harmaa ja tuhnuinen.

Julkkispariskunnan miljoona seuraajaa kuitenkin näki kuvassa suosikkiensa lisäksi puhdasta luontoa ja ihmeellistä eksotiikkaa.

– Suomalaiset matkatoimistot saivat sen jälkeen yhteydenottoja Intiasta. Intialaiset halusivat tietää, miten tänne pääsee, kertoo parikkalalaisen Xenia Toursin toimitusjohtaja Satu Myllys.

Hänen yrityksensä tekee parhaillaan markkinointitutkimusta Intiassa. Suomen-matkailua edistävä Visit Finland on puolestaan palkannut Intiaan työntekijän jakamaan Suomi-tietoutta.

Vain varakkaat suuntaavat kotimaan rajojen ulkopuolelle

Intiassa on 1,33 miljardia asukasta, joista noin 28 miljoonalla on passi.

Ulkomaille matkustaminen on toistaiseksi ollut melko harvinaista. Sen sijaan intialaiset matkustavat paljon lähes Euroopan kokoisessa kotimaassaan ja ovat tottuneita lentämään.

– On laskettu, että vuonna 2020 Intiasta lähtee maailmalle 50 miljoonaa matkailijaa, sanoo Visit Finlandin Aasian matkailusta vastaava johtaja Teemu Ahola.

Matkailu on keskiluokkaan kuuluvien ja sitä varakkaampien ihmisten harrastus.

Ulkomaille lähtiessään he haluavat olla varmoja siitä, että matka täyttää heidän vaatimuksensa pienimpiä yksityiskohtia myöten.

– Hyvin ohjelmoitu ryhmämatka on intialaisten juttu, sanoo Satu Myllys.

Lappi houkuttelee, mutta pääkaupunkiseutu voittaa

Tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon aikana intialaiset ovat yöpyneet Suomessa yhteensä 62 300 vuorokautta.

Hieman yli 70 prosenttia yöpymisvuorokausista on tilastoitu pääkaupunkiseudulle, noin 10 prosenttia Lappiin, ja loput Suomen isoimpiin kaupunkeihin.

Vaikka tilastot muuta osoittavatkin, intialaiset odottavat kokevansa Suomessa koskematonta luontoa ja talvisia seikkailuja.

– Revontulet, Lappi, lumi ja joulupukki, Ahola luettelee.

Järvi-Suomen matkailupaketteja intialaisille

Parikkalassa toimiva Xenia Tours haluaa tarjota intialaisille muutakin kuin lunta ja revontulia. Yritys aikoo myydä ensimmäiset Järvi-Suomen matkailupaketit intialaisille jo ensi kesänä.

Pitkään Saimaan alueella toiminut yritys tuntee alueen palvelut ja palvelujen tarjoajat hyvin.

–Majoitus-, retki- ja ohjelmapalvelujen kokoaminen onnistuu näistä lähtökohdista, sanoo Myllys.

Parhaillaan yrityksen työntekijä on Intiassa kartoittamassa markkinoita ja etsimässä kumppaneiksi intialaisia matkanjärjestäjiä.

– Tarkoitus on selvittää, miten parhaiten tavoitamme loppuasiakkaan. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että suomalainen projektityöntekijämme on asunut Intiassa ja tuntee sikäläistä kulttuuria, sanoo toimitusjohtaja Satu Myllys.

Messuille Delhiin, kiertueelle Intiaan

Xenia Toursin kansainvälistymissuunnitelmat pääsivät vauhtiin, kun Kaakkois-Suomen ELY-keskus myönsi yritykselle 53 000 euroa kehittämisrahaa Intiassa tehtävää markkinointitutkimusta varten.

Kehittämisrahalla yritys palkkasi työntekijän, toisen puolen projektin kustannuksista yritys kattaa tulosrahoituksella ja lainalla.

– Osallistumme Delhissä ensi vuoden alussa järjestettäville matkailumessuille, kertoo Myllys.

– Olisi mukavaa, jos siellä olisi muitakin suomalaisia. Esimerkiksi pohjoisesta, kun Suomi nyt kuitenkin tunnetaan Intiassakin Lapista, hän sanoo.

Visit Finland järjestää puolestaan helmikuussa 2019 Road Shown Intiassa ja toteuttaa matkailukampanjoita Mumbaissa ja Delhissä.

Teemu Ahola povaa Suomi-huumalle lisää nostetta kuukausi sitten Intian National Geographic Traveller'ssa julkaistusta artikkelista. Upeasti kuvitetussa jutussa kerrottiin Suomesta ja lehden kannessa loistivat revontulet.

Kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokas Skinnarilan hovi Lappeenrannassa on myytävänä.

Hovin omistavalla Suomen yliopistokiinteistöillä ei ole rakennukselle käyttöä. Skinnarilan hoviin ei ole saatu vuokralaista sen jälkeen, kun Lappeenrannan teknillinen yliopisto luopui sen käytöstä.

Myyntisuunnitelmista ensin kertoneen Etelä-Saimaan mukaan rakennus on ollut reilun vuoden tyhjillään.

Tilan tulevaisuutta pohdittu pari vuotta

Skinnarilan hovia on viime vuosina käytetty edustilaisuuksissa ja pienissä tapahtumissa. Suomen yliopistokiinteistöjen kampuskehitysjohtaja Juha Uotilan mukaan yhtiössä on jo parin vuoden ajan pohdittu hovin tulevaisuutta ja käyttöä.

– Emme ole löytäneet ratkaisua ja nyt päätimme myymisen kautta tutkia, minkätyyppiset toimijat voisivat olla kiinnostuneita Skinnarilan hovin jatkokäytöstä, Uotila kertoo.

Skinnarilan hoviin voi sijoittaa toimisto-, majoitus- ja palvelutiloja. Uotilan mukaan Suomen yliopistokiinteistöt toivoo Skinnarilan hoville omistajaa, joka toisi alueelle uutta palvelua ja sitä kautta lisäarvoa.

– Ostaja ymmärtäisi myös rakennuksen historiallisen arvon ja käyttäisi rakennusta sen mukaisesti, Uotila sanoo.

Skinnarilan hovi on myynnissä tarjouskaupassa. Tarjouksia voi jättää Etelä-Karjalan OP-kiinteistökeskukselle marraskuun 30. päivään mennessä.

Päärakennuksen lisäksi kauppaan kuuluu pihapiirissä oleva pienempi asuinrakennus, niin sanottu tilanhoitajan tupa.

Mahdolliset kaupat voivat Uotilan arvion mukaan syntyä ensi vuoden alkupuolella.

Kulttuurihenkilöiden rikastuttama historia

Skinnarilan hovin historia ulottuu 1890-luvun lopulle. Pietarilainen hopeaseppä Pekka Silventoinen osti tilan vuonna 1894. Vanha päärakennus paloi vuonna 1901.

Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1903. Huvila oli Silventoisilla lähinnä kesäpaikkana, mutta siellä oleskeltiin myös talvella.

Skinnarilan hovin historiaan liittyy monia vuosisadan alun kultuurihenkilöitä. Tunnetuin lienee säveltäjä Toivo Kuula, joka vihittiin Silventoisten tyttären Alman kanssa Skinnarilassa.

Tila siirtyi Lappeen kunnalle vuonna 1963. Kunta lahjoitti alueen perustettavalle korkeakoululle.

Asemakaava vireillä

Vireillä olevassa asemakaavassa Skinnarilan hovi on merkitty toimitilarakennusten korttelialueeksi, jonka ympäristö säilytetään. Alueelle saa sijoittaa toimisto-, majoitus- ja palvelutiloja sekä työtiloja, jotka eivät aiheuta ympäristöhäiriötä.

Skinnarilan hovi ja pihapiirissä oleva tilanhoitajan tupa on suojeltu sr-13 -merkinnällä. Rakennuksia ei saa purkaa eikä niissä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka turmelevat julkisivun,vesikaton tai sisätilojen rakennustaiteellista tai historiallista arvoa.

Tilan historiasta kertovassa kappaleessa on käytetty lähteenä Kaija Kiiveri-Hakkaraisen kirjoittamaa Rakennettu Lappeenranta -teosta.

Yksityishenkilöitä koskevat tuontirajoitukset kiristyvät Venäjällä merkittävästi.

Vuoden 2019 alusta alkaen yksityishenkilö voi viedä Venäjälle tavaraa enintään 25 kiloa ja 500 euron arvosta ilman tullimaksua. Tällä hetkellä tavaraa saa viedä tullitta enintään 50 kiloa ja 1500 euron arvosta.

Uudet rajoitukset koskevat maa- ja meriliikennettä. Tuontirajoituksia kiristetään muuallakin Euraasian talousuniossa, johon kuuluvat Venäjän lisäksi Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan ja Kirgisia. Euraasian talouskomissio päätti asiasta marraskuun alussa.

Asiasta on kertonut muun muassa venäläinen tks.ru -sivusto.

Vaikutukset itärajan ostosmatkailuun jäävät nähtäväksi

Suomalais-venäläisen kauppakamarin toimitusjohtaja Jaana Rekolainen kuvailee Venäjän tuontirajoitusten kiristymistä merkittäväksi.

– Täytyy kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa, että Venäjän politiikka on ollut tähän asti melko liberaalia verrattuna Suomen tuontirajoituksiin, Rekolainen sanoo.

Venäjän politiikka on ollut tähän asti melko liberaalia verrattuna Suomen tuontirajoituksiin. Jaana Rekolainen

Tullin mukaan suomalaiset voivat tuoda ilman tullimaksuja EU:n ulkopuolelta Suomeen ostoksia enintään 300 euron arvosta. Rajoitus on voimassa silloin, kun Suomeen palataan maitse tai omalla veneellä tai omalla lentokoneella.

Muilla lentokoneilla tai laivalla tullessa ostosten raja on 430 euroa.

Rekolaisen mukaan on mahdollista, että Venäjä haluaa suojata omia markkinoitaan.

– Tällä ehkä halutaan ohjata kuluttajien ruplia kotimarkkinoille, Rekolainen sanoo.

Tuskin tähän kaupankäyntiin kovin nopeita muutoksia on luvassa. Olli Kurppa

Rekolaisen mukaan Venäjän tuontirajoitusten merkittävä kiristyminen voi vähentää venäläisten ostosmatkailua Suomessa hetkellisesti.

Itärajalla toimivan Etelä-Karjalan osuuskaupan marketkaupan johtaja Olli Kurppa puolestaan epäilee uusien rajoitusten merkitystä.

– Tuskin tähän kaupankäyntiin kovin nopeita muutoksia on luvassa. Kontrolli painorajoitusten suhteen on ollut rajalla varsin kirjavaa aiemminkin ja ei jakseta uskoa, että mitään kovin suurta muutosta tulee, Rekolainen kertoo.

Tekevätkö kilomummot paluun?

Kiristyvät tuontirajoitukset voivat johtaa siihen, että useampi ihminen vie Suomesta tavaraa Venäjälle.

– Jos tavaran kysyntä Venäjällä säilyy niin tavaraa pitää viedä, Lappeenrannan Nuijamaan tullin päällikkö Petri Kukkonen sanoo.

Takavuosina puhuttiin niin sanotuista kilomummoista.

– Voisin kuvitella, että Venäjältä tulevat bussit ja pikkubussit lisääntyvät, Kukkonen arvioi.

Venäläisten ostosmatkailuun vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, kuten ruplan kurssi ja yleinen talouden kehitys.

Suomessa tuontirajoitusten kiristymisestä kertoi ensin Etelä-Saimaa (linkki ohjaa maksumuurin takana olevaan juttuun).