Naista ja miestä vastaan on nostettu syytteet Lappeenrannan Lauritsalassa paljastuneesta henkirikoksesta.
Syyttäjä syyttää heitä murhasta, törkeästä vapaudenriistosta, törkeästä ryöstöstä, hautarauhan rikkomisesta, vahingonteosta ja lievästä maksuvälinepetoksesta.
Asian käsittely alkaa Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa 31. lokakuuta.
Palaneesta autosta löytyi miehen ruumis Lappeenrannan Lauritsalan venesatamassa 22. toukokuuta. Teosta epäillyt nainen ja mies ovat vangittuina.
Helluntaiseurakunnan aula on muuntautunut koulukuvauspaikaksi. Siellä käy vilske, kun prinsessamekkoihin ja kauluspaitoihin sonnustautuneet alakoululaiset odottavat vuoroaan yksittäiskuvaan.
– Kaikki otetaan leikkeihin mukaan. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Me otetaan mallia Jeesuksesta. Paitsi me ei kuolla toisten puolesta, kuvailee kristillisiä periaatteita koululainen Rohan Korttinen.
Kristillinen koulu on toiminut Lappeenrannassa 10 vuotta.
Koulu toimii kotiopetusluvalla, koska koulu ei ole saanut lukuisista yrityksistä huolimatta valtiolta perusopetuslupaa.
Pienen luokkahuoneen nurkassa on kasoittain keksilaatikoita.
– Keksipaketteja oli lukukauden alussa 510. Niistä tulee yhteensä 1600 euroa, laskee rehtori Essi Martikainen.
Keksien myynti on yksi tapa saada koululle rahaa. Varainhankinnan lisäksi koulua pyöritetään oppilailta perittävällä 140 euron kuukausimaksulla ja lahjoituksilla.
Varainhankinta ja lahjoitukset ovat koulun olemassaolon edellytys. Valtion perusopetuslupa mahdollistaisi, että koulu saisi valtion antamat kotikuntakorvaukset itselleen.
Nyt kotikuntakorvaus menee Lappeenrannan kaupungin kassaan.
Valtioneuvosto on perustellut kielteistä päätöstään perusopetusluvan saamiselle vuonna 2017: "Hakijan taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseksi järjestämiseksi ovat saadun selvityksen mukaan puutteelliset."
Koulua pyörittävän yhdistyksen puheenjohtaja Tuomo Liimatainen selittää tappiollista tulosta sillä, että heidän toimintansa on melko epävakaata. Sama yhdistys pyörittää sekä koulua että päiväkotia Lappeenrannassa.
– Tappiot ovat olleet joitain kymmeniä tuhansia, mutta ne on nyt kuitattu, kertoo puheenjohtaja Tuomo Liimatainen Lappeenrannan kristillisestä yhdistyksestä.
Kaupungin puoltava päätös on lähestulkoon välttämätön sille, että valtio myöntää perusopetusluvan yksityiskoululle. Lappeenrannan kaupunki ei kuitenkaan ole lähtenyt puoltamaan kristillistä koulua.
Kaupungin mielestä uudelle yksityiskoululle ei ole tarvetta, sillä lasten määrä vähenee.
– Meillä on kaupungin peruskouluissa ihan riittävästi tilaa kaikille, sanoo puheenjohtaja Harri Iljin lasten ja nuorten lautakunnasta.
Lappeenrannan kaupunki menettäisi kotikuntakorvaukset, jos lasten ja nuorten lautakunta tekisi kristilliselle koululle puoltavan päätöksen.
Tällä hetkellä Lappeenrannan kaupunki saa kristillisen koulun oppilaista valtion maksamaa kotikuntakorvausta yli 100 000 euroa. Opetusluvan saanti tarkoittaisi, että koulu saisi rahan itselleen.
Vuonna 2010 muuttunut laki mahdollistaa, että kunta voi pitää kotikuntakorvaukset itsellään, vaikka oppilas ei kävisikään kunnallista koulua. Kunta saa valtiolta noin 7000 euroa oppilasta kohden lukuvuodessa.
Kristillisyys näkyy koulussa oppilaiden mukaan aamunavauksissa ja ruokarukouksissa. Lisäksi joulujuhlassa luetaan jouluevankeliumi.
– Meidän ei tarvitse miettiä lauletaanko Suvivirsi kevätjuhlassa, lausuu rehtori Essi Martikainen.
Koulun opettaja Ulla-Maija Melander kertoo, että ympäristötiedon tunnilla kristillisyys näkyy siten, että keskustellaan luomisopista ja evoluutioteorista rinnakkain. Jokainen oppilas saa päättää kumpaan uskoo.
Lappeenrannan helluntaiseurakunnan rakennuksessa toimivassa koulussa tilat ovat pienet. Koulussa on kolme luokkahuonetta. Valtion kotikuntakorvausten avulla koulu saisi suuremmat tilat.
– Kyllähän me opettajat ja aikuiset vielä sopeudutaan, mutta loppupeleissä se on kuitenkin lapsilta pois, esimerkiksi näiden tilojen suhteen, miettii rehtori Essi Martikainen.
Tällä hetkellä koulussa on 18 oppilasta.
Suomessa on yhteensä 17 kristillisiä koulua. Lappeenrannan kristillinen koulu on ainoa kristillinen yksityiskoulu Suomessa, joka ei ole saanut perusopetuslupaa.
– Toinen kotiopetusstatuksella toimiva kristillinen koulu Helsingissä ei edes halua opetuslupaa, kertoo rehtori Essi Martikainen.
Lappeenrannan lasten ja nuorten lautakunnan päätöksessä lukee, että koulua puoltava päätös rasittaisi liikaa kaupungin taloutta.
– Minun mielestäni on tärkeä huolehtia, että kaupungin omat peruskoulut ovat kunnossa ja meillä kouluverkko toimii. Sitten vasta voi miettiä, mitä kouluja tarvitaan omien koulujen rinnalle, ynnää Harri Iljin.
Lappeenrannassa on kaksi yksityistä koulua, joilla on perusopetuslupa: Steiner-koulu ja venäjän kieltä painottava Itä-Suomen koulu. Nämä koulut saavat kotikunta-korvaukset itselleen.
Lappeenrannan kristillinen koulu aikoo jatkaa perusopetusluvan hakemista, joka rasittaa myös koulun taloutta. Hakukierros maksaa joka kerta vajaat 3000 euroa.
Teatteriohjaaja Iiris Rannio on valittu Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajaksi. Rannio on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja.
Rannion työsuhde on määräaikainen ja kestää kolme vuotta.
Iiris Rannio aloittaa teatterinjohtajana elokuun 1. päivänä 2019. Hänen sopimuksensa päättyy heinäkuun lopussa vuonna 2022. Sopimukseen sisältyy kahden vuoden optio sekä 1–2 ohjaustyötä vuodessa.
Teatterinjohtajalla on kokonaistyöaika, ja hänen palkkansa on 5 340 euroa kuukaudessa.
Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajaksi haki yhdeksän henkilöä.
Valintatyöryhmä haastatteli kahta hakijaa: teatteriohjaaja Iiris Ranniota Lappeenrannasta ja teatterinjohtaja Juha Vuorista Kokkolasta.
Lappeenrannan kulttuuri- ja liikuntalautakunta oli Rannion valinnassa yksimielinen.
Etelä-Karjalan terveyspiiri Eksote on hävinnyt korkeimmassa oikeudessa kiistan lappeenrantalaisen hoivakodin entisiä työntekijöitä vastaan.
Eksote joutuu maksamaan hoivakodista irtisanotuille työntekijöille yhteensä 150 400 euron korvaukset.
Lappeenrantalaisen Mikeva-hoivakodin toiminnot siirtyivät Eksotelle vuonna 2014, kun Eksoten ja hoivakodin välinen ostopalvelusopimus päättyi. Tämän seurauksena hoivakoti irtisanoi työntekijät.
18 työntekijää riitautti asian ja vaati korvauksia.
Hovioikeus määräsi kaksi vuotta sitten Eksoten maksamaan valtaosalle entisistä työntekijöistä puolen vuoden palkat.
Korkein oikeus on käsitellyt kiistaa kaikkien työntekijöiden osalta.
Työntekijöillä ja Eksotella oli eriävä näkemys siitä, oliko kyseessä ostopalvelun lopettaminen vai liikkeenluovutus. Liikkeen luovutuksessa työntekijät siirtyvät liikkeen luovuttajan palveluksesta luovutuksensaajan palvelukseen ja työntekijöiden työsuhteiden ehdot säilyvät entisellään.
Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä oli liikkeen luovutus. Korkein oikeus katsoo, että Eksoten olisi pitänyt ottaa hoivakodin entiset työntekijät itselleen vanhoina työntekijöinä.
Korkein oikeus perusteli ratkaisua sillä, että hoivakodin toiminta on pysynyt niin samankaltaisena, että kyseessä on liikkeen luovutus.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin mukaan kyseessä on ennakkotapaus, jota sovelletaan myös muissa tapauksissa, joissa kunta ottaa yksityisen hoivayhtiön toiminnot itselleen.
Eksoten hallintojohtaja Keijo Siiskosen mukaan korkein oikeus on käsitellyt asian kaikkien 18 työntekijän osalta. Eksoten maksettavaksi tuleva summa on 150 400 euroa.
– Eksote ja Mikeva on tuomittu yhteisvastuullisesti, joten käsittääkseni kokonaissumma tuplasti se, minkä me maksamme, sanoo Siiskonen.
– Kaikki tapaukset ovat identtisiä. Siksi käsityksemme mukaan myös niiden ratkaisut menevät saman kaavan mukaan, sanoo Superin sopimusneuvottelija Jukka Parkkola.
Tekstiin täsmennetty 19.10.2018 kello 10:52, että korkeimman oikeuden ratkaisu koski yhden työntekijän tapausta. Tekstiin täsmennetty korvaussumma ja se, että kaikkien työntekijöiden tapaukset on käsitelty korkeimmassa oikeudessa.
Pidät opiskelusta. Mitä olet opiskellut viimeiseksi?
– Täydensin viime keväänä ylioppilastutkintoani ja kirjoitin italian. Opiskelin kieltä aikoinaan lukiossa ja päättelin, että taitojeni puolesta minun tulee jatkaa opintoja kurssista 5. Sain arvosanaksi laudaturin. Nyt olen aloittamassa johtamiseen liittyviä opintoja.
Mitä haluat saada aikaan teatterinjohtajana?
– Haluaisin, että teatteri lähtisi vähän isommin lentoon. Meidän pitäisi näkyä enemmän tässä kaupungissa, näyttelijöiden myös.
Mikä on viimeisin käsityösi?
– Ihan viimeinen on tuo harmaa huivi, mikä on mukana. Siihen täytyy käydä ostamassa lisää lankaa, siitä tuli vähän liian pieni. Koulussa olin toivoton tapaus, enkä saanut ensimmäistäkään lapasta valmiiksi. Myöhemmin päätin opetella ja opin. Minulla on aina monta käsityötä kesken, keikkatyöläisenä piti olla junamatkoille pieni junakäsityö. Kerran virkkasin parisängyn päiväpeittoon viimeisiä reunoja junassa ja lähes hukuin siihen peittoon. Se herätti hilpeyttä muissa matkustajissa.
Olet sanonut, että teatteri lisää parhaimmillaan ihmisen hyvinvointia. Miten?
– Teatteri on elämyksiä, itkua, naurua ja oivalluksia. Teatteri antaa ajattelun aihetta ja se on tapa tutkia elämää ja myös tapa pitää hauskaa. Se on inhimillistä.
Lisäksi ulkopaikkakuntalaiset teatterinkävijät tuovat paikkakunnalle moninkertaisesti heihin sijoitetun rahamäärän. Teatteri myös työllistää ihmisiä, sitä ei pidä unohtaa.
Teatterinjohtajalla on kokonaistyöaika ja palkka on 5 340 euroa kuukaudessa. Mihin käytät rahaa?
– Rahaa menee perheen elämiseen. Rakkaita minulle ovat kirjat, puutarhaan liittyvät asiat, matkustaminen sekä käsityöt. Aika arkisia asioita.
Minkälainen johtaja olet?
– En kuvittele työtä helpoksi, mutta en ole arka, tehdään sitä, mitä eteen kulloinkin tulee. Toivon olevani innostava ja innostuva. Välitän ihmisistä ja tekemästäni työstä. Olen sitä ihmissorttia, että tarvitsen sisällön ja merkityksen tunteen, että viihdyn.
Draamaa vai viihdettä?
– Molempia tarvitaan. En ole kiinnostunut tyylisuuntien vastakkainasettelusta. Viihteen tekeminen voi olla tosi haastavaa ja kivaa.
Mistä haluaisit, että Iiris Rannion kausi teatterinjohtaja muistettaisiin?
– Toivon työniloa: henkilökunnalle ja itselleni. Siitä olen aika hyvä pitämään myös huolta. Arvostan yhteisöllisyyttä kovasti ja sen eteen teen työtä.
Emil Lindström ja Joona Tarjavuori ovat 13-vuotiaat ystävykset. Molemmat pojat harrastavat paljon urheilua. Lindströmin laji on pesäpallo. Tarjavuori pelaa jääkiekkoa.
Nyt kaksikko häärii Lindströmien keittiössä koulun jälkeen ja valmistaa itselleen välipalaleivät.
– Me laitetaan leivän päälle rasvaa, juustoa, kinkkua, kurkkua ja salaattia, Lindström esittelee.
Kaksikon touhuja seuratessa käy selväksi, että Lindström ja Tarjavuori eivät ole niitä nuoria miehiä, joille kasvisten syöminen on ongelma. He ovat kiinnostuneita ruokavalion terveellisyydestä ja tietävät hämmästyttävän hyvin senkin, miten paljon kasviksia suositusten mukaan kuuluu syödä.
– Yleensä minulla toteutuu se lautasmallin ajatus, että puolet lautasesta on kasviksia. Salaattia, porkkanaa, raasteita. Kaikki menee, Lindström kuvaa monipuolista suosikkilistaansa.
Tarjavuoren joukkue on lappeenrantalainen SaiPa. Juniorijoukkueen apuvalmentaja Petri Laamanen kertoo, että ruokavaliosta tai sopivista välipaloista ei tavallisina harjoitusiltoina ehditä poikien kanssa puhua.
Viikonlopun pelimatkoilla ja leireillä joukkueen aikuiset yrittävät jonkin verran muistutella kasvisten syönnistä. Leireillä on pidetty pieniä ravitsemusluentoja.
– Meillä on iso ryhmä, joten löytyy sieltä heitäkin, joille ei hirveästi kasvikset maistu, Laamanen kertoo.
Kouluikäisten suomalaispoikien vähäinen kiinnostus kasvisten syöntiin on viime aikoina pistänyt silmään monista tutkimuksista. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Kouluterveyskysely 2017 kertoo, että pojat syövät kasviksia, hedelmiä ja marjoja harvemmin kuin tytöt.
Neljännen ja viidennen luokan oppilaille ja heidän perheilleen suunnatussa tutkimuksessa kysyttiin, syötkö joka päivä tuoreita tai keitettyjä kasviksia, jotain muuta kuin perunaa? Samoin pyydettiin vastausta kysymykseen, syötkö joka päivä hedelmiä tai marjoja? Vastaajista runsas kolmannes ei syö kasviksia hedelmiä tai marjoja päivittäin.
THL:n mukaan myös aikuiset miehet syövät kasviksia liian vähän ja lihaa suosituksia enemmän. Aikuisten esimerkillä tiedetään olevan suuri merkitys lapsuuden ruokailutottumusten kehittymisessä.
– Suomalaiset perheet syövät aika vähän yhdessä verrattuna siihen, miten muun Euroopan maissa yleensä on tapana, sanoo kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä Marttaliitosta.
Tutkimuksissa on huomattu myös se, että perheen aikuisista miehet ovat naisia vähemmän läsnä lasten arjessa.
– Perheet ovat hyvin erilaisia mutta tällainen suuntaus näkyy, Härmälä jatkaa.
Poikien ja miesten vähäinen kiinnostus kasviksiin huolettaa paitsi heidän oman terveytensä vuoksi myös ilmastonlämpenemisen näkökulmasta. Nuorten miesten kasviksia välttelevä ruokavalio ei lupaa hyvää tavoitteelle vähentää lihantuotantoa maapallolla lähivuosina.
Marttaliitto ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto jalostivat huolen tänä syksynä tiedotuskampanjaksi Kasvista poikien pöytään. Kampanjan keulakuviksi on kutsuttu nuorten ehdottamia julkisuuden hahmoja jalkapalloilija Mikael Forssellista tubettaja ZoneVD:hen.
Heidän kasvisreseptejä esitteleviä videoita julkaistaan nuorten suosimissa somekanavissa syksyn mittaan. Kasvista poikien pöytään -kampanjaan toivotaan mukaan myös poikien kanssa työskenteleviä urheiluseuroja.
Marttaliiton ajatuksena on, että huoltoasemilla pelimatkojen varrella ja turnausten buffeteissa on paljon kilpailijoita terveelliselle ruualle. Niiden äärellä olisi joukkueen aikuisilla hyvä paikka ottaa vastuuta nuorten valinnoista.
Juniorivalmentaja Petri Laamanen suhtautuu varauksellisesti jääkiekkojoukkueen mahdollisuuksiin lisätä poikien intoa kasvisten syöntiin.Jos pojalle ei ole kotona ikinä tarjottu kasviksia, niin aika vaikea on tässä vaiheessa ruveta opettelemaan niitä, Laamanen sanoo.
Kotona opittujen ruokatottumusten lisäksi urheilulajille ominainen ruokapuhe vaikuttaa nuoriinkin. Laamasen mukaan jääkiekossa lajin aikuiset esikuvat eivät juurikaan tue kasvisten syöntiä.
– Lätkämaailmassa keskitytään pastaruokiin, joista saa energiaa. Kasviksista ei välttämättä tule sellaista tatsia tai energiamäärää, mitä pelaaja hakee.
Buffet-ravintoloissa ihmiset mättävät ruokaa noutopöydältä lautasilleen. Syötävää otetaan enemmän kuin jaksaa syödä tai hyvältä näyttänyt ruoka ei maistunutkaan. Niinpä biojäteastiat pursuavat.
Lappeenrannan Nuijamaalla sijaitsevan Laplandia-Marketin buffet-ravintolassa on käytössä tapa, jonka ansiosta lautaselta ei päädy ruokaa lainkaan biojäteastiaan. Jätettä voisi kuitenkin kuvitella tulevan, sillä parhaimpina päivinä ravintolassa käy yli tuhat ruokailijaa. Marketin ja kahvilan omistaja Mohammad Darwish on tyytyväinen.
– Biojätettä ei tule käytännössä ollenkaan, kertoo Darwish.
Syynä biojätteen vähäiseen määrään on se, että Laplandia-Marketissa ruoka on hinnoiteltu kilohinnan mukaan. Tällöin ihmiset ottavat vain sen verran, mitä jaksavat syödä.
Lounaan hinta ravintolassa on 19,90 euroa kilo. Kun asiakas on ottanut linjastolta haluamansa ruoat, punnitaan annoksen paino ja lasku tulee sen mukaan. Keskimäärin annoksen hinnaksi tulee noin kahdeksan euroa.
Käytännössä kaikki suomalaiset buffet-ravintolat veloittavat noutopöydästä kiinteän hinnan, jolla saa syödä niin paljon kuin jaksaa.
Matkailu- ja ravintola-alan työnantajien etujärjestö Maran varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi ei ole kuullut, että missään muualla Suomessa kuin Lappeenrannassa olisi buffet-ravintola, joka käyttäisi lounaalla kilohinnoittelua. Tällaista ajatusta on heilläkin pyöritelty, kun biojätteen määrän vähentämistä on pohdittu.
– Näin on ajateltu, että se olisi keino, joka voisi toimia biojätteen vähentämisessä, kertoo Aittoniemi.
Jokunen kasvisravintola Suomessa kuitenkin on, joissa lounas maksetaan painon mukaan. Helsinkiläisessä Silvopleessä Lounas maksaa 22,80 kilolta.
– Biojätettä jää asiakkailta tosi vähän. Suurin osa syö kaiken sen mitä ottaa, kertoo ravintalon kokki Ilari Hosia.
Lämmintä ruokaa ja salaattia voi kilohinnalla ostaa myös joiden markettien palvelutiskeiltä. Lisäksi kaupoissa voi olla salaattivitriinejä, joista kilohinnalla saa tehdä itselleen sopivan salaatin.
Lappeenrannan Nuijamaalla Laplandia-Marketin ravintolan noutopöytä näyttää varsin tavalliselta suomalaiselta buffet-ravintolalta. Tarjolla on useata erilaista lämmintä kalaa, lihaa, perunoita ja erilaisia salaatteja. Ihmisten ottamat annokset eivät ole valtavia, kun jokainen gramma maksaa erikseen.
Toimitusjohtaja Mohammad Darwish kertoo, että he ovat pitäneet tällaista hinnoittelua liikkeen perustamisesta lähtien eli noin kahdeksan vuotta.
– Silloin kun olin perustamassa ravintolaa, minulle kerrottiin muista ravintoloista, että se ihmisten biojätteeseen heittämän ruoan määrä on ihan valtava. Siksi me tehtiin tällainen systeemi, ja jäte on käytännössä nolla.
Darwishin mielestä ihmiset ottavat nyt ruokaa järkevästi.
– Ihmiset ottavat vain sen verran, mitä syövät. Jos otat enemmän, sinä maksat enemmän.
Keski-Euroopassa ja Baltian maissa on ravintoloita, joissa kukin ruokalaji maksaa eri hinnan. Sellaista Mohammad Darwish ei kuitenkaan halunnut, vaan he halusivat pitää lounaan ottamisen yksinkertaisena.
– Me laskettiin, minkä verran ihminen keskimäärin syö kalaa, lihaa, salaattia tai perunaa. Sitten laskettiin siitä keskihinta.
Tällaisen tavan luulisi houkuttavan ihmisiä ottamaan lautaselleen pääasiassa arvokkaita tuotteita ja jättämään esimerkiksi edullisemmat perunat tai porkkanaraasteet ottamatta.
– Kyllä niitä on, mutta sellaiset ovat poikkeustapauksia, mitkä ottavat vain esimerkiksi lihaa tai kalaa ja jättäisivät salaatin pois. Suurin osa ottaa ihan normaalisti, kertoo Darwish.
Mohammad Darwishin mukaan ruoan hinnoitteleminen kilohinnalla on monella tapaa merkityksellistä ravintolalle. Heidän on esimrkiksi helpompi arvioida, miten paljon ruokaa menee. Näin vältytään tekemästä liikaa ruokaa, joka sitten jouduttaisiin laittamaan päivän päätteeksi biojätteeseen..
– Henkilökohtaisesti minä en tykkää olleenkaan, että heitetään ruokaa pois. Minulla sydän itkee, kun näkee Suomessa ja ulkomailla, kun ihmiset ottavat kaksi tai kolme lautasellista ja jättävät puolet syömättä.
Hinnoittelu on Darwishin mielestä myös tasapuolista, koska esimerkiksi vähän syövä lapsi tai nainen syövät vähemmän kuin esimerkiksi raavas mies.
Luonnonvarakeskus Luken tutkimusassistentti Oona Pietiläinen kertoo, että tutkimuksien mukaan yksi hyvä keino vähentää biojätettä on poistaa "syö niin paljon kuin jaksat" -ravintolat ja korvata ne sellaisilla, joissa laskutetaan painon mukaan. Tällöin ihminen ei ota ruokaa liikaa, vaan vain sen, minkä olettaa tarvitsevansa.
– Se antaa taloudellisen kannustimen. Siksi se toimii, kertoo Pietiläinen.
Toimivaksi biojätteen vähentämiseksi on todettu myös laput tai viestit, joissa kehotetaan ottamaan vain sen verran kuin jaksaa syödä. Tarjottimien poistaminen on myös tehokas tapa vähentää hävikkiä. Lisäksi tavallista pienemmät lautaset ovat vähentäneet biojäteastiaan päätyvän jätteen määrää.
Esimerkiksi useat hotellit ovat siirtyneet pieniin lautasiin, jotta ihmiset eivät ottaisi aamiaisbuffetissa liikaa ruokaa.
– Jo pelkät muistutuslaput vähentävät lautasilta tulevaa biojätettä 20 prosenttia ja sama vaikutus on pienemmillä lautasilla. Tarjottimien poistaminen vähensi lautasilta biojätteeseen päätyvää jätettä jo 30 prosenttia.
Kaikkiaan ravintolat yrittävät vähentää hävikkiä kaikissa ruoanteon ja tarjoilun vaiheissa. Keittiössä pitäisi osata arvioida oikein ruoan määrä, jotta sitä ei valmisteta liikaa. Keittiössä ei myöskään saisi tulla valmistusvirheitä, minkä takia ruoka pitäisi heittää biojätteeseen. Varastoissakaan ei saisi olla liikaa raaka-aineita, jotka saattaisivat vanhentua.
– Tarjoiluhävikki eli se ruoka, mikä päivän päätteeksi jää yli, on buffet-ravintoloissa kaikkein suurin osa biojätteestä. On tosi vaikea arvioida, minkä verran asiakkaita minäkin päivänä tulee syömään, kertoo Luonnonvarakeskus Luken tutkimusassistentti Oona Pietiläinen.
Pietiläisen mukaan viime vuonna valmistunut suomalaistutkimus kertoo, että buffet-ravintoloissa peräti noin 17 prosenttia ruoasta ja elintarvikkeista päätyy biojätteeseen. Suurin osa siitä tulee siitä ruoasta, joka päivän päätteeksi jää yli. Tämä niin sanottu tarjoiluhävikki on 11 prosenttia. Lautaselta biojätteeseen päätyy ruoasta 4 prosenttia ja keittiössä hävikkiä tulee 2 prosenttia.
Laplandia-Market ja sen ravintola sijaitsevat aivan Venäjän rajan tuntumassa noin kilometrin päässä Lappeenrannan Nuijamaan raja-asemalta. Asiakkaista lähes kaikki ovat Suomeen Venäjältä tulleita ostosmatkailijoita.
Päivällä ahkeraan lounasaikaan biojätteeksi on tullut vain kaupan päälle tulleen maksuttoman sämpylän puolikas.
Pietarista Suomen saapunut Anastasia on ottanut lautaselleen lihaa, perunaa ja salaattia. Annos on melko pieni. Hän on muuten tyytyväinen kilohinnoitteluun, mutta häntä harmittaa maksaa halvemmasta tuotteesta tavallista enemmän.
– Esimerkiksi peruna saisi olla halvempi kuin liha tai kala.
Tähteeksi ruokaa ei jää.
– Minä syön aina kaiken, sanoo Anastasia.
Suomessa puuttuu vielä rohkeus aloittaa buffetaterian hinnoittelu kiloittain. Näin uskoo matkailu- ja ravintola-alan työnantajien etujärjestö Maran varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.
– On ajateltu, että se karkottaisi asiakkaita, minkä takia sitä ei laajemmin ole otettu käyttöön. Suurimmalle osalle kilohinnoitteluun siirtyminen tuntuu varmaan vielä liian radikaalilta.
Jotta kilohinnoittelu voisi laajemmin toimia, pitäisi sen Aittoniemen mielestä olla tasapuolinen ja siinä pitäisi asiakkaalle tulla selväksi, miksi se on käytössä.
– Mutta tämä kilohinnoittelu on varmaan sellainen malli, joka ajan myötä yleistyy, pohtii Veli-Matti Aittoniemi.
Korjaus kello 19.56. Luken tutkimusassistentin nimi oli jutussa väärin. Hän on Oona Pietiläinen, ei Outi, kuten jutussa aluksi luki.
Lue seuravaksi: Buffet-ravintolat kyllästyivät liian ahneisiin asiakkaisiin – yksinkertainen kyltti tepsi heti
Kymenlaakson käräjäoikeus on tuominnut kokoomuksen Kaakkois-Suomen piirin entisen toiminnanjohtajan Paula Kylä-Harakan seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen kavalluksesta ja törkeästä kavalluksesta.
Hänet tuomittiin myös maksamaan korvauksia, todistelukustannuksia ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä yli 28 000 euron edestä. Selvästi suurin osa korvauksista on maksettava Kaakkois-Suomen Kokoomus ry:lle. Kylä-Harakka velvoitetaan maksamaan yhdistykselle korvauksia yli 14 000 euroa.
Syyttäjä oli vaatinut kahdeksan kuukauden mittaista ehdollista tuomiota. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Oikeus katsoi, että Kylä-Harakka oli menetellyt syytteen kuvaamalla tavalla, ja muun muassa tallettanut omalle tililleen kokoomuksen vuoden 2016 puoluekokouksen käteistuottoja yli 6 000 euron edestä. Ne tilitettiin puolueelle vasta seuraavan vuoden maaliskuussa, vaikka rahat olisi pitänyt merkitä kirjanpitoon jo kesällä.
Syytteen mukaan Kylä-Harakka oli vuosien 2013 ja 2016 välillä käyttänyt piirin varoja henkilökohtaisiin menoihinsa.
Rahaa paloi muun muassa sisustarvikkeisiin, autovuokraamoihin, matkoihin, alkoholiin, hotelleihin, älylaitteisiin ja lastentarvikkeisiin. Hän myös maksatti parkkisakkojaan puolueella.
Oikeuden mukaan teko oli kokonaisuutena arvioiden törkeä. Perusteluna on kavallettujen varojen suuri määrä, Kylä-Harakan vastuuasema ja teon jatkuminen vuosien ajan.
Asianomistajina jutussa ovat Kaakkois-Suomen kokoomuksen piiri sekä Kaakkois-Suomen Kansallismedia Oy. Kyseinen yhtiö on aikanaan perustettu vaalirahoituksen kanavoimiseen ja kokoomuksen vaalikahviloiden toimintaa varten.
Oikeudessa Kylä-Harakka vetosi muun muassa siihen, että tilintarkastuksissa ei vuosien aikana löytynyt huomautettavaa. Hän myös piti ohjeistuksia osittain puutteellisina.
Hänen mielestään useat ostoksista liittyivät hänen työhönsä toiminnanjohtajana. Työhön liittyi muun muassa paljon matkustelua, kestitsemistä ja lahjojen ostamista.
Paula Kylä-Harakka työskentelee tällä hetkellä Tuusulan kunnan viestintäpäällikkönä. Käräjäoikeuden tuomio ei tässä vaiheessa vaikuta millään tavalla hänen asemaansa kunnan palveluksessa, kertoo Tuusulan pormestari Arto Lindberg Ylelle.
– Lainvoimaista tuomiota ei vielä tietenkään ole, mutta tilanne on ennallaan, eli kyllä hänellä edelleen on ainakin minun täysi luottamukseni, Lindberg sanoo.
Toukokuusta 2017 lähtien Tuusulan kunnan viestintäpäällikkönä toimineen Kylä-Harakan työpanoksessa ei Lindbergin mukaan ole ollut moitteen sijaa. Mikäli Kylä-Harakan tuomio jää voimaan, hänen asemaansa saatetaan miettiä uudelleen.
– Totta kai olemme selvittäneet eri vaihtoehtoja ja juridiikkaa asian tiimoilta. Olennaista tässä on se, että syytteet eivät kovin pitkälle vielä riitä. Toki on varmaan ilmiselvää, että on ollut jotain epäselvyyksiä, kun tuomio kerran on tullut, mutta toistaiseksi hän jatkaa meillä ihan normaalisti palveluksessa, Lindberg sanoo.
Lappeenrannan valtakunnallisiin laulukilpailuihin on valittu 29 kilpailijaa. Karsinta tehtiin viikonloppuna järjestetyn ennakkokilpailun kautta. Kilpailupaikkaa tavoitteli yhteensä 66 nuorta laulajaa.
Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut järjestetään 1.–6. 2019.
Naisten sarjassa kilpailee 20 ja miesten sarjassa yhdeksän laulajaa.
Kilpailu on yksi Suomen tärkeimmistä musiikkikilpailuista, ja se järjestetään nyt 50. kertaa.
Kilpailuissa on oma sarjansa sekä nais- että mieslaulajille. Osallistumisoikeus on Suomen kansalaisilla, vuonna 1986 tai sen jälkeen syntyneillä naisilla ja vuonna 1984 tai sen jälkeen syntyneillä miehillä.
Varsinaisissa kilpailuissa on kolme osaa: alku- ja välierät pianosäestyksellä sekä loppukilpailu orkesterin säestyksellä. Laulajia säestää Saimaa Sinfonietta johtajanaan kapellimestari Vytautas Lukočius.
Kilpailun tuomariston puheenjohtajana toimii Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, mezzosopraano Lilli Paasikivi. Tuomariston muut jäsenet ovat sopraano Johanna Rusanen-Kartano, baritoni Gabriel Suovanen, basso Jyrki Korhonen, pianotaiteilija Ilmo Ranta sekä ylikapellimestari Hannu Lintu.
Yleisradio lähettää kilpailun valtakunnallisesti ja kansainvälisesti radiossa, televisiossa ja internetissä.
Rajavartiolaitoksen säästövelvoitteet iskevät Imatralla toimivaan Raja- ja merivartiokouluun.
Raja- ja merivartiokoulu luopuu vasta tänä vuonna käyttöön otetusta puolen vuoden palkallisesta koulutuksesta.
Vuoden kestävää koulutusta muutettiin, jotta rajavartijat saadaan mahdollisimman nopeasti töihin. Harjoittelupalkalla haluttiin lisätä koulutuksen vetovoimaa.
Palkallinen puolen vuoden työssäoppimisjakso jää pois jo tammikuussa 2019 alkavalta rajavartijan peruskurssilta.
– Työssäoppimisjakson tilalle tulee muutaman viikon työelämään tutustuminen. Siltä ajalta opiskelijat saavat normaalit opiskelijaetuudet, kertoo Raja- ja merivartiokoulun rekrytointivastaava kapteeni Pasi Kylmämaa.
Toinenkin muutos rajavartijoiden peruskoulutukseen tulee.
Aikaisempien suunnitelmien mukaan rajavartijoiden peruskurssi oli tarkoitus järjestää kaksi kertaa vuodessa: heinäkuussa ja tammikuussa.
Jatkossa peruskurssi järjestetään vain kerran vuodessa. Seuraava kurssi alkaa tammikuussa 2019 ja sitä seuraava tammikuussa 2020.
Peruskurssien määrän vähentäminen ei tule Raja- ja merivartiokoulun mukaan aiheuttamaan työvoimapulaa.
– Tehtävät suunnitellaan siten, että rajavartijoiden määrä on riittävä, sanoo Kylmämaa.
Ensi tammikuussa alkavalle rajavartijan peruskurssille valittiin 120 opiskelijaa. Peruskurssille tuli yli 500 hakemusta. Reilut 300 hakijaa kutsuttiin pääsykokeisiin.
Valotaide, graffititaide, korutaide. Siinä esimerkkejä taiteenaloista, joille on Suomessa oma läänintaiteilija. Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) palkkalistoilla työskentelevät läänintaiteilijat edistävät oman taiteenalansa tunnettuutta ja harjoittamista tietyllä maantieteellisellä alueella.
Nyt Taike hakee ensimmäistä kertaa läänintaiteilijaa, joka keskittyisi videopelien taiteeseen ja pelillisyyteen.
– Pelitaiteessa yhdistyy monta perinteistä taiteen alaa, graafisesta suunnittelusta käsikirjoittamiseen ja säveltämiseen. Lisäksi se on tällä hetkellä yksi ainoista taiteen aloista, jotka ovat todella vuorovaikutteisia, sanoo läänintaiteilijan rekrytoinnista vastaava Taiken erityisasiantuntija Johanna Vuolasto.
Pelitaiteen läänintaiteilija toimisi ensisijaisesti Kaakkois-Suomessa, Hämeessä ja Uudellamaalla. Työsuhde kestäisi viisi vuotta ensi helmikuusta alkaen. Haku tehtävään on käynnissä ja päättyy 6. marraskuuta.
Idea pelitaiteelle omistautuneesta läänintaiteilijasta syntyi, kun Taikessa haluttiin selvittää, mikä olisi nykyajan nuorison vastine aiempien sukupolvien graffitiharrastukselle. Julkisille paikoille maalattavat graffitit ovat kulkeneet pitkän matkan nuorison paheksutuista töhryistä valtavirran tunnustamaksi taidemuodoksi, joka kelpaa vaikka Helsingin taidemuseon näyttelyksi. Taikessa uskottiin, että vastaava taidelöytö voisi muhia myös nykynuorten harrastuksissa.
Taiken selvityksissä todettiin, että nuoria kiinnostavat tällä hetkellä pelillisyys ja virtuaalitodellisuus. Vuolasto luonnehtii nettipelejä nykyajan pihapeleiksi.
– Kiinnostuimme tutkimaan, millainen osuus taiteella on peleissä, ja vastaan tuli pelitaiteen käsite, Vuolasto kertoo.
Suomessa pelitaide on vielä kohtalaisen tuntematon termi. Esimerkiksi syyskuussa julkaistussa Juho Kuorikosken kirjassa Pelitaiteen manifesti (Gaudeamus, 2018) esitellään videopelejä kulttuurisina teoksina pelkkien talouslukujen tai lapsille aiheutuvien haittojen sijaan.
– E-urheilu on tällä hetkellä pelialan suurin rahoituskanava. Siihen kuuluu vahvasti kilpaileminen, kun taas pelitaiteen käsitteessä korostetaan luovuutta ja taiteen koulutusta, Vuolasto kertoo.
Juuri tätä taiteellista puolta läänintaiteilijan toivotaan edistävän.
Vaikka lapset ja nuoret ovat videopelien tärkeä kohderyhmä, läänintaiteilijan tarkoitus olisi tukea ennen kaikkea pelialan ammattilaisia ja tehdä pelitaidetta tutuksi pelejä harrastamattomalle yleisölle.
– Yksi läänintaiteilijan työsarka voi olla miettiä, miten taide voi jalkautua pelillisyyden ja pelitaiteen keinoin sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka eivät pääse itse vaikkapa käymään museoissa. Esimerkiksi virtuaalilaseja voisi hyödyntää nykyistä laajemmin myös sosiaali- ja terveyspalveluissa, Vuolasto pohtii.
Läänintaiteilijan toivotaan työskentelevän Taiteen edistämiskeskuksen Kouvolan toimipisteessä. Taike on jo keskustellut Kaakkois-Suomessa sijaitsevien oppilaitosten ja pelaajayhteisöjen kanssa, millaisia projekteja läänintaiteilija voisi näiden kanssa järjestää. Yhteistyökumppaniksi on kaavailtu ainakin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulua.
Vaan mitähän pelaajanuoret itse ovat mieltä harrastuksensa saamasta huomiosta? Tarkoittaako virallisen tahon antama hyväksyntä sitä, että alakulttuuri on jo kesyyntynyt?
– Instituutiothan tulevat näissä ilmiöissä jälkijunassa, ja niin se saa mielestäni ollakin. Minusta on hienoa, että Taiteen edistämiskeskus tarttuu signaaleihin, joita näkee kentällä. Ja nuoriso luo taas uudet ilmiönsä, jos tuntevat, että vanhoissa loppuu tila, Vuolasto sanoo.
Lue myös:
Suomen ensimmäinen korutaiteen läänintaiteilija: "Koristautuminen on inhimillinen perustarve"
Popcornien tuoksu lehahtaa kasvoille, kun painavat puuovet avautuvat lokakuisena päivänä kodikkaaseen aulaan. Entinen elokuvateatteri Nuijamies on herännyt uuteen elämään.
Aulassa tönöttää keltainen piano myyntitiskinä. Seinillä on vieri vieressä tapahtumajulisteita.
Finnkino sulki reilu vuosi sitten pitkään toimineen elokuvateatteri Nuijamiehen. Kulttuuriväki tulistui ja otti tilan haltuunsa.
Syyskuisissa avajaisissa ralleja soitti Hyyrysten veljesten, Antin ja Jussin Wöyh-yhtye Marzi Nymanin kera. Nyman ihastui siinä määrin uuteen kulttuuriareenaan, että saapuu uudelle keikalle Nuijamieheen marraskuussa.
Syyskuisten avajaisten jälkeen kulttuuritapahtumia on ollut harva se päivä.
Ennen avajaisia on koettu reilussa vuodessa tapahtumaketju, joka teki entisestä elokuvateatterista kansanläheisen kulttuuripaikan.
Kaikki alkoi, kun Finnkino osti keväällä 2017 perinteikkään elokuvateatterin Elokuva Luotolalta. Perheyritys Elokuva Luotola esitti elokuvia Lappeenrannassa vuodesta 1929 vuoteen 2017.
Nuijamies ei kerinnyt kauan olla Finnkinon omistuksessa, kun elokuva-alan suuryritys päätti sulkea vanhan kilpailijansa ovet kesällä 2017.
Teatterin sulkeminen ei riittänyt, vaan historiallinen irtaimisto lähti myös Finnkinon matkaan.
Kulttuuriväki tulistui tapahtumista ja alkoi taistella paikan puolesta. Joukko lappeenrantalaisia eri alojen taiteiljoita ja kulttuurivaikuttajia perusti Kulttuuritila Nuijamies -yhdistyksen vuoden 2017 lokakuussa. Perustajajäseniin kuuluu muun muassa Stam1nan nokkamies Antti Hyyrynen.
Yhdistyksen tarkoitus on pelastaa 1950-luvulla rakennettu elokuvateatteri sekä laajentaa kulttuuritarjontaa. Lisäksi tilan toivotaan vahvistavan kulttuuritoimijoiden verkostoitumista ja tarjoavan Lappeenrantaan kunnollisen esiintymistilan.
Yhdistys aloitti kansalaiskeräyksen tilan säilymisen puolesta.
Tammikuussa 2018 järjestettiin "Ensimmäinen sytyttää valot" -tukitapahtuma, joka keräsi kaupunkilaisia entiseen leffateatteriin. Lavalla nähtiin silloin muun muassa Stam1na, Laineen Kasperi ja Pave Maijanen.
Tukitapahtuman aikana tavalliset ihmiset lahjoittivat tilan elvyttämiseen noin 12 000 euroa.
Lennokkaasti alkanut toiminta sai lisäpontta, kun rahaa alkoi tulla muualtakin. Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto teki Nuijamiehen kulttuuritilasta maakunnallisen kärkihankkeen ja antoi yhdistykselle 40 000 euroa. Lisäksi Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö myönsi ensimmäiselle toimintavuodelle 10 000 euron apurahan.
Nuijamiehen kulttuuritilan suojelijana toimii Aki Kaurismäki.
– Kaurismäki on seurannut uutisointia tiiviisti, ja asia on hänelle tärkeä. Hän on aidosti kiinnostunut tilan kohtalosta ja haluaa tukea meitä tässä asiassa, Nuijamies-ryhmän jäsen Aapo Stavén kertoo Etelä-Saimaalle viime vuoden lokakuussa.
Kulttuuritila Nuijamies -yhdistys palkkasi apurahojen myöntämisen jälkeen toiminnanjohtajan. Yhdistyksen johtoon valikoitui Lappeenrannasta kotoisin oleva Riikka Hjelt-Taponen. Taponen on toiminut aikaisemmin muun muassa tuotantoyhtiöissä televisioprojekteissa ja on koulutukseltaan kulttuurituottaja.
Lokakuisena päivänä pirteä toiminnanjohtaja ottaa kävijät vastaan Nuijamiehen aulassa. Hjelt-Taponen kertoo, että elokuussa alkanut toiminnanjohtajan pesti on tuonut hänelle työntäyteisiä vuorokausia.
– Kyllä tähän hommaan on koko perhe valjastettu, nauraa kolmen lapsen äiti Riikka Hjelt-Taponen ja näyttää kuvaa, jossa 7-vuotias nuorimmainen imuroi entistä elokuvateatteria.
Finnkinon tyhjentämään leffateatteriin löytyi punaiset tuolit kierrätettynä Joensuusta. Ja vanha Nuijamies-nimikyltti löytyi entisen omistajan ladon kätköistä.
– Koko homma on ainakin alkanut vauhdikkaasti ja aika rytinällä, toteaa toiminnajohtaja.
Tiloissa on jo nähty vajaassa parissa kuukaudessa konsertteja, teatteria, standuppia, kirppistä, elokuvia ja kasvitreffejä. Väkeä on myös kerännyt viikottain järjestetty Ylen Docventures -kisastudiot, joissa on katsottu dokumentteja yhdessä valkokankaalta.
Parhaiten myydyt tilaisuudet Nuijamiehessä ovat olleet avajaisten ohella Vestan keikka sekä Johanna Iivanaisen ja Johanna Kurkelan yhteiskonsertti. Lisäksi standup-keikat ovat olleet loppuunmyytyjä.
Toiminnanjohtaja Hjelt-Taponen vertaa Nuijamiestä Jyväskylässä toimivaan tanssisali Lutakkoon.
– Sielläkin taustalla on tarina vanhan rakennuksen pelastamisesta kulttuurille.
Tällä hetkellä Nuijamiehen tukiyhdistys järjestää itse ohjelmaa. Lisäksi se tarjoaa tiloja vuokrattavaksi erilaisille ryhmille, jotka voivat järjestää Nuijamiehessä tapahtumia.
Vaikka keikat ovat myyneet hyvin, ei Nuijamiehessä aiota keskittyä pelkästään musiikkiin.
– Burleskia, monologeja, teatteria, musiikkia, ynnää Hjelt-Taponen.
Lappeenrantalaisyhtye Kotiteollisuus on myös soinut uudessa kulttuurin kehdossa. Bändi kuuntelutti yleisölle uuden levynsä ennakkoon.
Nuijamiehen jatko riippuu nyt rahasta ja siitä, säilyykö koko rakennus Lappeenrannan kaupunkikuvassa. Tammikuussa Lappeenrannan kaupunginvaltuusto päättää Nuijamiehen korttelin kohtalosta ja vanhan leffateatterin suojelusta.
Kaupungin kanta tällä hetkellä on, että vanha elokuvateatteri säilyisi. Nuijamies-yhdistyksellä on vuokrasopimus vuoden 2018 loppuun kiinteistön omistavan Osuuspankin kanssa.
Toiminnanjohtaja on silmin nähden ylpeä puhuessaan Nuijamiehestä.
Saatujen rahojen on nyt sanottu riittävän tammikuuhun asti, mutta toiminnanjohtaja katsoo luottavasti tulevaisuuteen.
– Olemme hakeneet monia eri apurahoja, ja työtä tehdään koko ajan rahoituksen suhteen. Meillä on kaikenlaisia muita yhteistyökuvioita keskusteluissa, vihjaa toiminnanjohtaja Riikka Hjelt-Taponen positiivisuutta äänessään.
Nainen kertoo, että parhaillaan eletään jännittäviä aikoja rahoituskuvioiden suhteen.
– Katsotaan, saanko minä palkkaa jatkossa vai teenkö vapaaehtoistyötä. Mutta kyllä kulttuuritila Nuijamies on tullut jäädäkseen.
Euroopassakin vain harvoin tavatusta lintulajista on tehty havainto Satakunnassa. Lintuharrastaja havaitsi keskiviikkona kastanjasirkun Luvian ulkosaaristossa sijaitsevalla Säpin saarella.
Kyseessä on vasta Suomen toinen havainto lajista. Suomen ensimmäinen kastanjasirkku havaittiin Uudessakaupungissa vuonna 2002. Euroopassa kastanjasirkusta on tehty nyt yksitoista havaintoa.
Kastanjasirkku pesii Itä-Siperiassa ja talvehtii Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinassa.
Parikkalainen Hanna Aalto näki nuoren linnun keskiviikkona aamupäivällä Säpissä Hanhiston niityn reunalla. Linnun sukupuolta ei ole vielä tunnistettu.
– Lintu on harhautunut täysin väärään paikkaan. Sen pitäisi nyt olla menossa talvehtimisalueilleen, Aalto kertoo.
Lintu on Aallon mukaan saattanut eksyä väärään suuntaan geenivirheen vuoksi.
– Ohjeet ovat olleet pielessä ja se on eksynyt tänne. Täytyy vain toivoa, että se selviää Atlantin valtamerestä ja pääsee talvehtimaan Iso-Britanniaan tai Kanariansaarille.
Yksi suomalaiskaupungeista valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Haussa ovat mukana ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula. Myös Itä-Suomessa suunnitellaan lähtemistä mukaan kisaan. Savonlinnan kaupunki ei ole vielä tehnyt virallista päätöstä hausta.
Kulttuuripääkaupunkivuoden markkinointi ja ohjelma kattaisivat koko Itä-Suomen. Aloite viiden maakunnan yhteishakuun tuli Pohjois-Savolta. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen peräänkuuluttaa laajaa yhteistyötä.
– Kyllähän se yhteinen tekeminen on tässä se avainsana. Itä-Suomi kaipaa nyt yhteistä draivia monella eri elämän osa-alueella.
Kulttuuripääkaupunkihaussa Korhonen näkee vahvuutena maakuntien voimien yhdistämisen ja Savonlinnan pitkät kulttuuriset perinteet. Hänen mielestään kulttuurin ja matkailun avulla pystytään kehittämään ja parantamaan itäsuomalaista vetovoimaa.
– Savonlinna on Itä-Suomen vanhin kaupunki Olavinlinnoineen ja oopperajuhlineen. Se nauttii varauksetonta maakuntien luottamusta, ja seutumme muut isot kaupungit ovat jo ilmaisseet tukensa tälle hankkeelle, Korhonen kehuu.
Euroopan unionin kulttuuripääkaupunkiohjelman kriteereissä edellytetään kaupunkeja sisällyttämään asukkaat ohjelman toteuttamiseen. Hannele Winterin mielestä kesä on Savonlinnassa hyvin markkinoitu, mutta talvisin on hiljaista.
– Täällähän voisi olla enemmän teatterijuttuja ja yleistapahtumia niin kuin Olavinlinnan ympärille onkin järjestetty esimerkiksi valonäytöksiä. Ja lumenveistokisat oli täällä ennen vanhaan, silloin oli todella paljon porukkaa helmikuussa, Winter muistelee.
Lauri Tiaisen mielestä kulttuuripääkaupunkihausta olisi hyötyä kaupungille. Hänestä kulttuuriin kannattaa investoida.
– Kovin olisi tylsää täällä, jos vaan tehtäisiin töitä ja nukuttaisiin. Minusta olisi mukavaa, että pienempiäkin kaupunkeja välillä muistettaisiin, että kaikki ei menisi Suomen mittapuussa isoihin kaupunkeihin, Tiainen toivoo.
Winter puolestaan toivoo vastavuoroisuutta muiden itäsuomalaisten kaupunkien kanssa.
– Vaikka jotain saaristoon liittyvää, näytettäisiin ulkomaisille ryhmille minkälaista tämä lähiympäristö on. Jos vaikka Lappeenranta toisi turisteja tänne ja me veisimme matkailijoita Lappeenrantaan, hän innostuu ideoimaan.
Kulttuuripääkaupunkivuodella voi olla pitkäkestoisia myönteisiä vaikutuksia kaupungille. Titteliä havitellaan, koska se tuo mukanaan muun muassa kansainvälistä näkyvyyttä, turismia ja monipuolisempaa kulttuuritarjontaa.
– Meidän pitäisi vielä laajemmin nähdä luonto, kulttuuri ja sen sisällä esittävät taiteet ja matkailu yhtenä kokonaisuutena ja nähdä myös yli maakuntarajojen, sanoo Savonlinnan Kulttuurikellari ry:n puheenjohtaja Matti Makkonen.
Suomesta kulttuuripääkaupunkeina ovat olleet Helsinki vuonna 2000 ja Turku 2011. Makkonen korostaa kulttuuripääkaupunkistatuksen tuomaa näkyvyyttä.
– Jo pelkästään prosessi kohti sitä vuotta ja mitkä sen jälkeen olisivat hyödyt, niin se olisi merkityksellistä tälle alueelle.
Maakuntien yhteishankkeet vaativat vahvaa yhteistä näkemystä ja hyvän organisaation ja johdon. Näin arvioi aluetieteen professori Markku Sotarauta Tampereen yliopistosta. Hän sanoo Savonlinnan voivan erottautua muista kulttuuripääkaupunkihakijoista maantieteellisellä laajuudella ja maakuntien laajalla yhteistyöllä.
– Kyllä se varmasti näkyvyyttä toisi, ja laaja yhteistyö voisi olla tulos jo itsessään. Nämähän eivät yleensä ole erityisen helppoja projekteja viedä läpi, jos on useita kaupunkeja ja maakuntia mukana.
Sotarauta korostaa vahvan ja jaetun johtajuuden merkitystä ja kykyä ylittää erilaiset nurkkakuntaiset intressit.
– Olennaista on ymmärtää, mistä elämys syntyy ja mikä saa alueen ihmiset ja ulkopuoliset innostumaan.
Kulttuuripääkaupunkihakemuksen sisällöstä tai budjetista ei ole vielä suunnitelmaa. Maakunnat keskustelevat asiasta ensimmäisen kerran virallisesti Itä-Suomen neuvottelukunnan kokouksessa tänä iltana. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen sanoo, että hankkeelle haetaan EU-rahoitusta ensi vuoden alkupuolella.
– Arvioisin, että se on miljoonan euron luokkaa se hakuvaiheen rahoitus, ja siihen on mahdollisuus saada EU-rahoitusta.
Kulttuuripääkaupunkihankkeen edistämiseen tarvitaan rahaa. Kokonaisuudessaan hankkeiden talousarviot ovat liikkuneet usein kymmenissä miljoonissa euroissa, mutta osa rahasta tulee esimerkiksi valtiolta, säätiöiltä ja yksityisiltä toimijoilta. Esimerkiksi Oulussa hintalapuksi on arvioitu 20 miljoonaa.
Savonlinna on ollut viime aikoina otsikoissa kuihtuvana seutukaupunkina. Olipa tilanne mikä tahansa, aluetieteen professorin Markku Sotaraudan mielestä aina pitäisi olla jotain uskoa luovaa ja identiteettiä vahvistavaa. Jotain, jolla rakennetaan tulevaisuutta.
– Varmasti näinä aikoina tekee tiukkaa panostaa näin isoon hankkeeseen. Siinä laaja yhteistyö voi olla se, joka kantaa pidemmälle eteenpäin, Sotarauta rohkaisee.
Etelä- ja Pohjois-Savon, Etelä- ja Pohjois-Karjalan sekä Kainuun yhteishankkeen tavoitteena on tehdä Järvi-Suomesta Suomen kiehtovin matkailukohde. Kulttuuripääkaupunkihaku on osa alueen tunnetuksi tekemistä.
– Meillä on kyllä nämä helmet olemassa, mutta tämä tunnetuksi tekeminen vaatii vielä yhteisiä ponnistuksia, Pohjois-Savon maakuntajohtaja sanoo.
Kulttuuripääkaupunkihaussa hakemukset jätetään vuoden 2020 loppupuolella, ja lopullisen nimityksen tekee riippumaton valintalautakunta vuonna 2022.
Vakavia sivuvaikutuksia aiheuttavien fluorokinoloniantibioottien käyttösuosituksiin ei ole tulossa suuria muutoksia Suomessa. Euroopan lääkeviraston uuden linjauksen mukaan fluorokinoloniantibiootteja ei pitäisi enää käyttää esimerkiksi lievien tai kohtalaisten infektioiden hoitoon silloin, kun tarjolla on vaihtoehtoisia lääkkeitä. Antibiootit voivat aiheuttaa esimerkiksi pitkäaikaisia jännevaurioita, lihaskipuja ja mielenterveysoireita.
Lääketurvallisuutta Suomessa valvova Fimea uskoo, että uuden suosituksen vaikutukset jäävät täällä vähäisiksi. Fluorokinoloneja ei Fimean mukaan ole Suomessa tähänkään saakka pidetty ensisijaisena lääkkeenä ja kokonaiskäyttö on ollut laskussa. Suosituksen mukaan niitä saa määrätä vain potilaille, joilla ei voida käyttää muita kyseisiin infektioihin tepsiviä lääkkeitä.
Yle kertoi fluorokinoloniantibioottien aiheuttamista ongelmista jo vuonna 2015. Lääkkeiden kauppanimiä ovat esimerkiksi Avelox ja Ciprofloxacin. Yleisimpiä antibiootteja ovat Suomessa penisilliinit ja kefalosporiinit.
– Suomessa tilanne ei ehkä kovin paljon muutu, koska fluorokinolonien käyttö on ollut hyvin maltillista. Joissakin maissa joudutaan käyttämään enemmän tämän ryhmän lääkkeitä antibioottiresistenssin vuoksi, mutta meillä on onneksi tarjolla muitakin tehokkaita antibiootteja, sanoo Fimean ylilääkäri Kimmo Jaakkola.
Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta. Pekka Suomalainen
Apteekkariliiton mukaan Suomessa ei ole saatavilla tilastoa, joka erittelisi, kuinka paljon fluorokinoloneja on mihinkin vaivaan määrätty. Monet potilaat kuitenkin kertovat, että fluorokinoloneja on vastoin suosituksia määrätty heille ensimmäiseksi lääkkeeksi lieviin tulehduksiin.
Kysyimme kokemuksia suomalaisilta, jotka ovat saaneet viime vuosina reseptin fluorokinoloniantibiootteihin. Kysymyksiin vastasi 40 henkilöä, jotka ovat iältään nuoria tai keski-ikäisiä. Kommentit saatiin pääosin Facebook-ryhmästä, jonka jäsenet ovat saaneet haittavaikutuksia fluorokinoloneista.
Lähes puolet haastatelluista kertoi, ettei lääkäri ollut tarjonnut mitään muuta lääkettä. Fluorokinoloneja on määrätty esimerkiksi naisten virtsatietulehduksiin ja ylähengitysteiden tulehduksiin, joihin olisivat tehonneet muutkin antibiootit. Osalla haastatelluista bakteeriviljely oli puhdas. Potilailla ei ollut allergioita tai muita riskejä, jotka olisivat estäneet muiden antibioottien käytön.
"Poskiontelontulehdus ja heti ensimmäisenä hoitona Avelox. Siitä melkein vuoden sairasloma akillesjänteen tulehduksen vuoksi ja edelleen nilkka oireilee eikä kestä rasitusta."
"Nuori lääkäri määräsi Ciprofloxacinia virtsatietulehdukseen. Kolmen päivän päästä kun menin takaisin sivuvaikutusten vuoksi oli eri lääkäri, jonka mielestä ei olisi tarvittu näin voimakasta antibioottia alkuunkaan. Oireita on vielä kolmen vuoden jälkeen jalkojen ja käsien jänteissä sekä ylärangassa ja neuropaattisia oireita myös jaloissa."
"Kuuri määrättiin eturauhastulehdukseen, josta oli vain epäily. Bakteeriviljelyssä selvisi, että ei ole mitään bakteeria. Lääkekuuri kuitenkin kehotettiin syömään loppuun."
"Myöhemmin selvisi, että tulehdusta ei edes ollut."
"Tutkiessani papereita jälkikäteen selvisi, että bakteeri oli herkkä myös muille antibiooteille. Sitten vaihdettiin Kefexin, joka olisi voinut olla se ensimmäinenkin vaihtoehto. Lääkäri siis tiesi, mutta ei antanut vaihtoehtoja tai varoittanut millään tavalla."
Infektiolääkärien mukaan fluorokinolonit ovat edelleen hyviä lääkkeitä vakavissa infektioissa, joihin muut antibiootit tehoavat heikosti. Potilaat pitäisi silti valikoida huolellisesti ja lääkevalinta tulisi perustella hyvin.
Fimean tilastot kuitenkin kertovat, että jopa 75 prosenttia kaikista Suomessa käytetyistä fluorokinoloneista on määrätty viime vuosina avohoidon potilaille, vaikka suunnan pitäisi olla toinen. Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiristä sanoo, että osa lääkäreistä saattaa määrätä fluorokinoloneja turhan kevyin perustein.
– Niitä käytetään liikaa varsinkin vanhusten virtsatieinfektioissa. Myös poskiontelontulehduksien peruslääkkeinä ne ovat aika tuhteja. Viime aikoina on tullut esille, että joskus lääkärit määräävät antibiootteja edes näkemättä potilasta. Infektiolääkärit ovat vahvasti sitä mieltä, ettei mikrobilääkkeitä saisi määrätä etänä, Suomalainen toteaa.
Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä sanoo, että kynnys fluorokinoloniantibioottien kirjoittamiseen on avohoidossa yleisesti ottaen korkea. Poikkeuksen tekevät miesten virtsatieinfektiot ja kotona hoidettavat naisten munuaisaltaan tulehdukset.
– Niiden lääkehoidossa fluorokinolonien käyttö varmaankin jatkuu, sillä ne tehoavat näihin tulehduksiin paremmin kuin muut antibiootit. Miesten virtsatieinfektioissa resistenssi tosin on fluorokinoloneillekin jo kymmenen prosentin luokkaa, Järvinen toteaa.
Fluorokinoloni on Suomessa harvoin ainoa vaihtoehto potilaille, joilla ei ole pitkäaikaissairauksia. Järvisen mukaan osa lääkäreistä on voinut määrätä fluorokinoloneja myös lieviin infektioihin, koska kansainväliset ohjeistukset suosivat niitä. Hän uskoo, että Euroopan lääkeviraston linjaus on näille lääkäreille hyvä herätys.
– Jos lääkäri katsoo kansainvälistä ohjeistusta, fluorokinoloni on hyvin tehokas ja looginen ratkaisu. Uusi suositus kyllä teroittaa näille lääkäreille, ettei tätä antibioottia pitäisi kovin herkästi käyttää. Uskon, että enemmän pohdintaa se aiheuttaa maissa, joissa fluorokinolonien käyttö huomattavasti yleisempää.
Euroopan lääkeviraston lääketurvallisuuden riskinarviointikomitea julkaisi kesällä selvityksensä fluorokinoloni- ja kinoloniantibioottien aiheuttamista pitkäaikaisista terveysongelmista. Potilaat kuvasivat kärsineensä pitkäaikaisista lihaksiin ja jänteisiin kohdistuvista kivuista ja toimintakyvyttömyydestä.
Uusi suositus kyllä teroittaa näille lääkäreille, ettei tätä antibioottia pitäisi kovin herkästi käyttää. Asko Järvinen
Osa potilaista oli menettänyt työkykynsä, ja jotkut eivät enää suoriutuneet kengännauhojen sitomisesta tai paidan napittamisesta. Muita oireita olivat esimerkiksi mielialan vaihtelut ja muut mielenterveyteen ja sydämeen kohdistuvat vaikutukset. Samoja kokemuksia on myös sivuvaikutuksia saaneilla potilailla Suomessa.
"Oireet tulivat todella voimakkaasti ja yllättäen. Unettomuutta, ahdistusta, todellisuuden hämärtymistä. Alle kuukaudessa peruskunto romahti täysin. Syke saattoi olla levossakin 140. Jalka ja käsi alkoivat puutua noin kuukauden päästä. Myöhemmin alkoivat akillesjännevaivat. Kuljin kaksi kuukautta keppien kanssa."
"Kolme päivää kuurin aloituksesta en voinut enää kuunnella musiikkia. Kaikki kuulosti häiritsevältä melulta. Portaiden ylösnousu tuntui suorastaan ponnistukselta. Lisäksi huomasin, että minun oli vaikea keskittyä lukemaani tekstiin. Olo oli sekava."
"Ehdin syödä neljä tablettia, kun aamulla koiran kanssa lenkillä akillesjänteet narisivat kuin vanha aitan ovi. Lääke vaihdettiin, mutta oireet jatkuivat. Täydellinen uupumus, huimauskohtauksia, karmeita ahdistuskohtauksia, ei uskaltanut oikein kauppaankaan mennä. Myöhemmin olkapäitten kiertäjäkalvosimet tulehtuivat. Tänäkin päivänä jänne- ja lihaskipuja käsivarsissa, kyynärpäissä, sormissa ja jalkaterien jänteissä."
Euroopan lääkeviraston selvityksen mukaan potilaat kertoivat toistuvasti siitä, etteivät olleet saaneet lääkäreiltä tietoja lääkkeen riskeistä. Lisäksi he kokivat, ettei heitä kuunneltu, kun he ilmoittivat oireiden mahdollisesta yhteydestä lääkehoitoonsa. Näin on käynyt lääkkeen sivuvaikutuksista kärsineille potilaille myös Suomessa.
"Hakeuduin päivystykseen. Kaikki, mitä kysyin antibiootista, sivuutettiin. Jatkoin kuurin syöntiä, kun sanottiin että ei siitä mitään haittaa voi olla. Puutumisten takia kävin myöhemmin lääkärissä ja ei siellä oikeastaan reagoitu millään tavalla. Kuurin lopetin omatoimisesti."
"Soitin sairaalan päivystykseen ja sieltä sanottiin, ettei antibiooteista voi tulla tällaisia sivuoireita. Sanoin, että nämä sivuvaikutukset on kyllä mainittu lääkkeen mukana tulleissa papereissa. Sain päivystävältä lääkäriltä uuden antibioottikuurin, jonka vaikuttava aine oli sama eli fluorokinoloni."
"Pahinta on kohtelu mitä lääkäreiltä ja hoitajilta, fysioterapeuteilta saa. Kaiken mitätöinti. Nöyryyttävää."
"Minulle moni hoitoalan ammattilainen on perustellut, että tämä lääke on hyvin yleinen, paljon käytetty ja hyvin siedetty lääke, että miten olisi voinut tulla lääkkeestä haittaa."
"Kaikki lääkärit eivät usko sivuvaikutuksia, mikä on todella pelottavaa potilaan kannalta."
HUS:n infektiosairauksien ylilääkärin Asko Järvisen mukaan lääkärit Suomessa tunnistavat ja tiedostavat fluorokinolonien vakavat sivuvaikutukset. Lääkekorvaustilastojen perusteella yleisin niistä on akillesjänteen repeämä.
– Se on haitta, josta potilasta pitää varoittaa. Ei saa kuitenkaan pelotella. Tilanne on hankala, koska potilaat ottavat tietoa vastaan eri tavalla. Pitää muistaa, että yksilötasolla riski on aika pieni, sanoo HUS:n infektiosairauksien linjajohtaja Asko Järvinen.
Infektioylilääkäri Pekka Suomalainen Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiristä sanoo, että sivuvaikutukset ovat yleisimpiä iäkkäillä potilailla. Heille tulee fluorokinoloneista myös keskushermosto-oireita muita helpommin.
– He saattavat reagoida hyvinkin voimakkaasti. On tapauksia, joissa ihminen on mennyt sekavaksi tai alkanut kouristaa. Nämä saattavat jäädä alkuvaiheessa huomaamatta ja tilanne pahentua. Nuoremmat pystyvät itse hahmottamaan, ettei kaikki ole kunnossa, Suomalainen toteaa.
Fimealle on tullut 30 vuoden kuluessa satoja ilmoituksia fluorokinolonien aiheuttamista haitoista. Viime vuosina ilmoitusten määrä on ollut 30–40. Ylilääkäri Kimmo Jaakkolan mukaan tilasto ei ole kattava.
– Tiedetään, että meille raportoidaan vain pieni osa kaikista haitoista. Toisaalta ilmoitukset lisääntyvät aina, kun asiasta kirjoitellaan julkisuudessa. Se vääristää tilastoja, koska vaivat voivat johtua muustakin kuin fluorokinoloneista, Jaakkola sanoo.
Lue lisää: Antibioottikuuri vei nuoren miehen mielisairaalaan: "Minulle tuli omituinen tarve hypätä sillalta"
Yleisellä antibiootilla hurjat sivuvaikutukset – useita kuolemantapauksia
Etelä-Karjalan käräjäoikeus on tuominnut matkailu- ja rakennusalalla toimineen yrittäjän miljoonakorvauksiin, kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä kuuden vuoden liiketoimintakieltoon.
Lisäksi hänelle määrättiin 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.
Rangaistukset langetettiin kolmesta törkeästä petoksesta, kolmesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta. Rikokset on tehty vuosien 2007 ja 2012 välisenä aikana Sotkamossa ja Lappeenrannassa.
Tuomittu 60-vuotias mies toimi Etelä-Karjalassa Rauhan matkailualueen kehitystehtävissä.
Tuomittu toimi talousrikosten kohteena olleiden yritysten hallituksissa ja johtotehtävissä. Tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneenä henkilönä hän on muun muassa nostanut yritysten varoja omaan käyttöönsä ja suunnitelmallisesti laiminlyönyt kirjanpitovelvollisuuksia.
Yrittäjä on toiminnallaan aiheuttanut yhtiöille taloudellista haittaa, joka joissakin tapauksissa on johtanut yritysten maksukyvyttömyyteen.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi yrittäjän korvattavaksi yhteensä kaksi miljoonaa euroa.
Hänet velvoitettiin maksamaan valtiolle rikoksella saamanaan taloudellisena hyötynä vajaat miljoona euroa.
Yrittäjä joutuu maksamaan vahingonkorvauksia yhteensä satojentuhansien eurojen edestä matkailualuetta kehittäneen yhtiön konkurssipesälle, Rauhaan vapaa-ajan asuntoja rakennuttaneelle yhtiölle ja sieltä vapaa-ajan asuntoja hankkineille yksityishenkilöille.
Yrittäjä tuomittiin maksamaan myös mittavat korvaukset perusteettomasti laskuttamistaan talopakettitoimituksista.
Verottajalle tuomittu joutuu maksamaan myös satojen tuhansien eurojen korvaukset.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus on antanut tuomionsa ammuskelusta Helvetin enkeleiden kerhotilaan Lappeenrannassa.
Käräjäoikeus tuomitsi neljä miestä eri mittaisiin ehdollisiin tuomioihin. Tuomiot vaihtelivat puolesta vuodesta vuoteen ja yhdeksään kuukauteen ehdollista vankeutta.
Kolme miehistä sai tuomion ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta. Neljäs mies sai tuomion rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi kaksi miestä ammuskelutapaukseen liittyneestä pahoinpitelystä neljän ja viiden kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Toinen pahoinpitelyyn tuomituista sai lisäksi tuomion tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta ja ampuma-aserikoksesta.
Syyttäjä vaati kolmelle miehistä rangaistusta kahdesta murhan yrityksestä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että syyte tapon yrityksistä jäi näyttämättä.
Ammuskelun ja pahoinpitelyn tutkinnan aikana esitettiin epäilys, että väkivaltarikokset voisivat liittyä moottoripyöräjengien välienselvittelyyn. Kaakkois-Suomen poliisi ei vahvistanut asiaa. Etelä-Karjalan käräjäoikeus katsoi, että rikoksissa ei esitetty riittävää selvitystä siitä, että rikos olisi tapahtunut Helvetin enkeleiden piirissä.
Lappeenrannan Hyrymäen teollisuusalueella sijaitsevaa kerhotilaa ammuttiin ohikulkeneesta henkilöautosta. Kaikkiaan yhdestätoista laukauksesta kuusi lävisti seinän. Syyttäjän mukaan ampujien tarkoituksena oli tappaa, mutta käräjäoikeuden mukaan näyttö ei riittänyt. Yksikään laukauksista ei osunut rakennuksessa olleisiin ihmisiin.
Ammuskeluun osallistui kolme henkilöä, joista yksi oli hankkinut rynnäkkökiväärin kesällä 2015. Sittemmin ase oli ollut vuorotellen muidenkin vastaajien hallussa.
Ampumisen taustalla oli halu kostaa aiemmin Imatralla tapahtunut pahoinpitely, jossa kaksi henkilöä oli yrittänyt estää yhtä ampumisesta epäiltyä puhumasta poliisikuulusteluissa. Kuulustelu koski kaupungissa kadonnutta henkilöä. Pahoinpitely tapahtui Rajapatsaan kaupunginosassa sijaitsevan ravintolan pihalla.
Kolmannella ampujalla oli henkilökohtaista kaunaa moottoripyöräkerhon puheenjohtajaa kohtaan.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
Lappeenrannan Rakuunamäen varuskunta-alue on historiallisen muutoksen keskellä, kun puolustusvoimilta vapautuneille rakennuksille etsitään uudenlaista käyttöä. Osa rakennuksista on jo myyty uusille omistajille.
Valtion kiinteistöjä hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt on ilmoittanut myyvänsä Rakuunamäeltä yhteensä 13 rakennusta. Kaupanteko alkoi syyskuussa vauhdikkaasti.
Tähän mennessä uuteen omistukseen ovat jo siirtyneet kaksi kiinteistöä, iso kolmikerroksinen miehistökasarmi ja tuhansien suomalaisten tuntema sotilaskoti. Kahden asuntolana toimineen rakennuksen huutokaupat päättyivät tällä viikolla, ja kaupat ovat vahvistamisvaiheessa.
Lappeenrantalainen Joni Kakko availee ovia muutama viikko sitten ostamansa miehistökasarmin alakerroksessa. Rakennus päätyi Kakon ja hänen kahden kumppaninsa omistukseen syyskuisessa nettihuutokaupassa.
Kakko kertoo omistajaporukan arvostavan Rakuunamäen aluetta kokonaisuutena ja sen kauniita yksityiskohtia. Siksi heille oli tärkeää päästä mukaan vaikuttamaan alueen tulevaisuuteen. Työtäpelkäämätön kolmikko maksoi kasarmirakennuksesta 185 000 euroa.
– Käytännössä ostimme nämä rakennuksen punatiiliset seinät, Kakko toteaa.
Uudet omistajat ovat parhaillaan perustamassa yritystä, jonka suunnitelmissa on muokata kasarmi nykyaikaisiksi kodeiksi.
Alustavan arvion mukaan tulevien asuntojen koko voisi vaihdella pienistä yksiöistä yli sadan neliön kokoisiin koteihin. Yhteistä kaikille asunnoille on huima, lähes viisimetrinen huonekorkeus.
Muutostyö ei ole vielä edes suunnitteluvaiheessa, mutta jo nyt Kakko pitää todennäköisenä, että tiiliseinien sisäpuolelta tullaan purkamaan lähes kaikki. Esimerkiksi koko vanha talotekniikka ja ikkunat vaihdetaan nykysäädösten mukaisiksi.
Säilytettävääkin lähes 130 vuotta vanhasta talosta löytyy. Punatiilisen julkisivun lisäksi rakennuksesta on suojeltu sisäkattojen holvaukset ja kerrosten läpi jatkuvat paksut teräspylväät. Nämä yksityiskohdat antavat Joni Kakon mukaan asunnoille omintakeisen ilmeen.
– Sisäkattojen holveilla on rappauksen alla punaista tiiltä. Katot voidaan hiekkapuhaltaa ja jättää tiilipinta asuntoihin näkyviin, jos asukkaat niin haluavat.
Teräspylväiden alkuperästä Kakolla on kerrottavanaan kiinnostava tarina.
– Olen kuullut legendan, joka on varmaan monille täällä majoittuneille sotamiehille tuttu. Sen mukaan pylväät olisivat käytettyjä tykin piippuja. Muodon perusteella se voisi olla mahdollista, mutta en ole mistään löytänyt tarinalle vahvistusta.
Erityistä päänvaivaa asuntojen suunnitteluun saattaa Joni Kakon mukaan aiheuttaa parvekkeiden lisääminen vanhaan rakennukseen, jonka julkisivu on suojeltu.
– Suomessa on rakennettu asuntoja entisiin kasarmeihin muuallakin, esimerkiksi Lahden Hennalassa ja Kouvolan Korialla. Näissä kohteissa rakennuksiin on lisätty parvekkeet. Turun Kakolassakin on jälkeenpäin lisätty parvekkeet. Miksi se ei voisi olla mahdollista Lappeenrannassa?
Tuoreimmat käänteet Rakuunamäen rakennusten omistajanvaihdoksissa koettiin tällä viikolla torstaina. Netissä huutokaupatun kaksikerroksisen asuntolan kaupasta kehkeytyi todellinen jännitysnäytelmä.
Rakennus kiinnosti kolmea huutajaa, jotka korottivat hintaa aivan viime minuuteille saakka. Lopulta hinta nousi huutokaupan jatkoajalla 925 000 euroon. Korkeimman tarjouksen tekijää ei ole julkistettu.
Etukäteen oli tiedossa, että Lappeenranna opiskelija-asuntosäätiö LOAS suunnitteli asuntolan muuttamista opiskelijahotelliksi. LOASin toiminnanjohtaja Joonas Grönlund vahvisti huutokaupan päätyttyä, että säätiö oli mukana kaupanteossa, mutta ei tehnyt korkeinta tarjousta.
Toinen samana päivänä myynnissä ollut asuntola sai korkeimmaksi tarjouksekseen 275 000 euroa. Senaatti-kiinteistöt vahvistaa molempien asuntolarakennusten kaupat marraskuun loppuun mennessä.
Joni Kakon ja hänen kumppaneidensa omistaman kasarmin vieressä seisoo kaksi muutakin samantyylistä komeaa, kolmikerroksista punatiilirakennusta. Rakennukset erottuvat selkeästi historiallisista valokuvista koko alueen suurikokoisimpina.
Kaikki kolme rakennusta ovat Sebastian Gripenbergin suunnittelemia. Ne valmistuivat vuosina 1890-1892. Gripenbergin titteli tuohon aikaan oli komealta kalskahtava yleisten rakennusten ylihallituksen pääjohtaja.
Keskimmäinen rakennuksista oli myös myytävänä viime viikon huutokaupassa, mutta se ei herättänyt ostajien kiinnostusta. Esikunnan lähtöhinta nettihuutokaupassa oli 250 000 euroa eikä sen päälle tehty yhtään tarjousta.
Esikunnan talon tulevaa käyttöä saattaa hidastaa sen kaavamerkintä. Toisin kuin naapurirakennusta, entisen esikunnan seinien sisälle ei voi saneerata asuntoja. Kaavaluonnos sallii ainoastaan majoitus-, ravintola-, museo- ja kokoontumistilojen rakentamisen.
Läntisin kolmen suuren rakennuksen rivistä on kunnostettu 1990-luvulla oikeustaloksi ja 2010-luvun puolivälissä edelleen liiketiloiksi.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko haluaa vielä selvittää sijoitetaanko Kaakkois-Suomen lääkärihelikopteri Lappeenrantaan vai Uttiin. Virkamiesten asiantuntijaryhmä esitti elokuussa tukikohdaksi Lappeenrantaa.
Perusteena lisäselvitykselle Saarikko pitää esiin nousseita puheenvuroja Utin puolesta.
– Asia on noussut voimakkaasti esille Kymenlaaksossa. Perataan asia vielä kerran ja katsotaan onko raportin lopputuleman eli kopteritukikohdan osalta jotain ristiriitoja.
Lisäselvitykset tehdään Saarikon mukaan ministeriön virkatyönä.
Kouvolassa maakuntamatkallaan vierailleen Saarikon mukaan päätös kopterin kotipaikasta on odotettavissa tämän vuoden puolella.
Hän sanoo saaneensa Kymenlaakson kuntien virkamiesjohdolta selvän viestin, että asiassa pitää edetä nopeasti.
– Ymmärrän toiveen, toteaa Saarikko.
Ministerin mukaan poliittinen kanta tukikohtapäätöksestä on vielä auki.
Utin puolesta ovat vedonneet syksyn aikana Kouvolan ja Kotkan kaupungit sekä Kymenlaakson kauppakamari.
Ylen kyselyssä osa Kaakkois-Suomen vaalipiirin kansanedustajista oli varovasti Utin puolella, enemmistö kannatti Lappeenrantaa.
Ministeri Saarikon mukaan uusien lääkärihelikopterien saaminen Kaakkois-Suomeen ja Pohjanmaalle on osa isoa kokonaisuutta, jossa tarkastellaan koko terveydenhuollon ilmailupalveluja.
Jatkossa on tarkoitus pohtia muun mussa sitä miten lääkärihelikopteritoiminnan hallinto järjestetään.
Nyt toiminnasta vastaa sairaanhoitopiirien yhdessä omistama Finhems -yhtiö. Tulevaisuudessa on mahdollista, että soteuudistuksen yhteydessä lääkärikopteritoiminta siirtyy yhden sairaanhoitopiirin, Pirkanmaan, vastuulle.
Tukikohtaratkaisun keskeisin asia on Saarikon mukaan helikopterin vuosittaisten tehtävien määrä sekä kuinka paljon väestöä kopterin sijoituspaikasta voidaan tavoittaa.
– Nämä ovat päätöksenteon johtotähtiä, sanoo Saarikko.
Elokuussa julkistetussa loppuraportissa huomioitiin myös muun muassa sairaaloiden läheisyys ja niiden päivystyspalvelujen laajuus.
Saarikko korostaa lääkärihelikopteriasiassa samaa mitä monet muutkin poliitikot esimerkiksi juuri Kaakkois-Suomen vaalipiirissä.
– On hyvä asia, että kopterit ylipäänsä saadaan Kaakkois-Suomeen ja Pohjanmaalle. Näillä alueilla ihimiset ovat olleet eriarvoisessa asemassa, koska kopterit ovat puuttuneet.
Eduskunnan oikeusasiamies linjasi jo kolme vuotta sitten puuttuvien koptereiden olevan perustuslain vastaista.
Kaakkois-Suomessa käyty keskustelu Utin ja Lappeenrannan ympärillä ei ole yllättänyt ministeriä. Keskustelu on kuitenkin ollut Saarikon mielestä voimakkaampaa kun Pohjanmaalla, jossa lääkärikopterin sijoituspaikaksi esitettiin elokuussa Seinäjokea. Toinen vaihtoehto oli Vaasa.
– Siellä ei ole ollut näin kuumaa keskustelua. Mutta muut aiheet soteuudistuksen äärellä kyllä kuumenevat ja kuplivat.
On varhainen iltapäivä kauppakeskuksessa. Nuoria teini-ikäisiä alkaa näkyä käytävillä. Osalla on vielä reppu mukana. Koulusta tullaan suoraan kauppakeskukseen viettämään aikaa kavereidensa kanssa. Lappeenrannassa kauppakeskus Iso-Kristiinassa on myös nuorisotila Krisse, joka on avoinna arki-iltapäivisin.
Vartiointiliike Securitaksen Janne liikkuu käytävillä uudessa tehtävässä. Vartijan työn luonteen vuoksi Janne haluaa olla haastattelussa ilman sukunimeään. Mies on ollut aiemminkin samassa kauppakeskuksessa vartijana, mutta nyt toimenkuvaan on lisätty nuorten omana järjestyksenvalvojana, eli nojana toimiminen. Nojia on muutamissa kauppakeskuksissa Suomessa ja heidät on koulutettu toimimaan etenkin nuorten kanssa.
Nuorten Palvelu ry:n kouluttaa nuoriin erikoistuneita järjestyksenvalvojia kauppakeskuksiin. Koulutuksen jälkeen nuorten oman järjestyksenvalvojan pitäisi osata kuunnella ja auttaa nuoria heidän ongelmissaan. Janne on nähnyt läheltä nuorison oleskelua kauppakeskuksessa.
– Osa nuorista tulee kauppakeskukseen viettämään aikaa jo ennen koulun alkua. Sitten iltapäivällä kahden jälkeen alkaa nuoria liikkua käytävillä ja iltaa kohden moni käy moikkaamassa täällä kavereita, Janne kertoo.
Osa läheisten koulujen oppilaista pistäytyy kauppakeskuksessa myös ruokavälitunnilla.
Nuorten Palvelun koulutuksessa vartijoille annetaan muun muassa tietoa nuorten päihteidenkäytöstä.
– Alkoholin ja tupakan käyttö on viime aikoina vähentynyt, mutta nuuska tuntuu lisääntyneen. Tytötkin laittaa nuuskaa huuleen. Käytettyjä nuuskapusseja löytyy välillä lattioilta tai penkeiltä, mutta kiekot heitetään hyvin roskiksiin, Janne sanoo.
Vartija Janne on opetettu kohtaamaan nuoria. Hän aikoo käydä melko pian esittäytymässä kauppakeskuksen nuortentilassa suoraan nuorille.
– Sitä luottamusta on alettava rakentaa pikku hiljaa. Käyn varmaan moikkailemassa nuoria ja kyselemässä, miten menee.
Nuorten oma järjestyksenvalvoja on monessa kauppakeskuksessa ihan tervetullut uusi ihminen. Jannen mukaan joskus tuntuu, että kauppakeskukset ovat yhtä suurta iltapäiväkerhoa ja itse on siellä kerhonvetäjänä. Mutta vaikeissakin asioissa nuorten oman järjestyksenvalvojan puoleen voi kääntyä.
– Jos nyt näen, että joku nuori istuu yksin ja on alla päin, niin menen ensin moikkaamaan ja kysymään, onko kaikki ok. Eihän hän heti ala avautumaan ongelmistaan, mutta sitä luottamusta on jostain rakennettava, Janne pohtii.
Lappeenrantalaisesta kauppakeskus Iso-Kristiinasta tavoitetuille nuorille oma järjestyksenvalvoja oli vielä vieras asia. Yksi kuudesta oli kuullut "nojasta" somen kautta.
– Se on joku sellainen, jolta voi kysyä kaikenlaista ja se auttaa jossain asioissa, muisteli Salla lukemaansa.
Sallan lisäksi Netta, Peppi ja Ella sanovat käyvänsä päivittäin kauppakeskuksessa. Kauppakeskuksessa on ollut turvallista kuluttaa aikaa. Nuorten oma tila Krisse on iltapäivisin usein ruuhkainen, joten siellä he eivät ole enää aikaa viettäneet.
Kännyköiden lataaminen hoituu samalla, kun kauppakeskuksessa istuskelee kavereiden kanssa.
Ammattiopistolaiset Kasperi ja Justus käyvät kauppakeskuksessa arkisin päivittäin.
– Olemme toiselta paikkakunnalta, joten bussia täällä odotellaan puolesta tunnista tuntiin, kertoo Kasperi.
Myös Justuksen ja Kasperin mukaan kauppakeskus on nuorille turvallinen ympäristö kuluttaa aikaa.
Nuorten Palvelu ry on antanut "noja"-koulutusta kolmisen vuotta. Koulutukseen kuuluu kolme kolmen tunnin opetusjaksoa. Jokaisen opetusjakson välillä on muutama viikko taukoa, jotta uusia oppeja voidaan heti kokeilla työssä ja palata koulutukseen pariin kokemuksista rikastuneena.
– Koulutukseen kuuluu muun muassa perusasioita nuorista. Millaisia nuoret ovat, miksi he viettävät aikaansa kauppakeskuksissa ja niin edelleen, sanoo Nuorten Palvelu ry:n nuorisomanageri Ilkka Puomilahti.
Vartijoita kouluttavat nuorisotyönohjaajat. Päihteistä kertoo päihdealan asiantuntija. Nuorten Palvelu on myös ennakkoon selvittänyt esimerkiksi syitä kauppakeskuksissa oleiluun ja muita vapaa-ajanviettoon liittyviä asioita.
Lappeenrannassa selvitystä nuorten keskuudessa olivat tehneet nuorisoalan opiskelijat ja Nuorten Palvelu pääsi näin käyttämään tietoa valmistellessaan koulutusta.
