Sitä mukaa kun metsien hakkuumäärät Suomessa kasvavat, lisääntyy tarve kehittää nykyistä tehokkaampia keinoja vesistöjen suojelemiseksi. Eräs metsäteollisuudessa tuntematon, yllättävän toimivaksi ennustettu menetelmä, olisi jättää osa hakkuujätteestä korjaamatta vesistöjen läheisyydessä.

Menetelmä on otettu kokeiluun kolmessa eri kohteessa Etelä-Karjalassa ja Keski-Suomessa.

Etelä-Karjalassa Savitaipaleen Kuolimo-järven rannalla tutkimus keskittyy selvittämään, auttavatko ohuista puunrungoista ja oksista sidotut rankaniput järvien laskuojissa hillitsemään ravinteiden valumista järveen.

Hallituksen kärkihankkeisiin kuuluvaa tutkimusta vetää Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kari-Matti Vuori.

– Lisäämällä hakkuujätettä hallitulla tavalla sopiviin kohtiin, esimerkiksi ojiin ja ranta-alueille, luodaan luonnontilainen itsepuhdistamo, biologinen suodatin, joka ottaa valumavesistä ravinnetta talteen, Vuori kertoo.

Kyllä järviveden kirkkaus on minulle tärkeää. Suvi Kimmo, lukiolainen

Savitaipaleella vesistötutkimukseen on kutsuttu mukaan ryhmä paikkakunnan lukion opiskelijoita. He ovat tänä syksynä vastanneet muun muassa rankanippujen kokoamisesta. Opintoihin kuuluu myös vesinäytteiden ottamista ja laboratoriotutkimuksia.

– Kesällä uin tässä järvessä paljon. Kyllä sen kirkkaus on minulle tärkeää, huikkaa lukion opiskelija Suvi Kimmo rankoja raahatessaan.

Puu puhdistaa kahdella tapaa

Kari-Matti Vuoren mukaan järven laskuojaan asetetut rankaniput toimivat vedenpuhdistajina kahdella tapaa. Ensinnäkin ne pystyvät jonkin verran pidättämään maa-ainesta ja estämään sen valumista kohti järveä.

Maaperän humuksen kulkeutuminen järviveteen on tummentanut veden väriä monissa Suomen kirkasvetisissä järvissä. Esimerkiksi Savitaipaleen Kuolimo-järven on huomattu hitaasti muuttuvan väriltään ruskeaksi.

Järvien tummuminen on osittain seurausta lisääntyneestä metsänhakkuusta, sillä puunkorjuu muuttaa maaperän rakennetta. Ilmiötä kiihdyttää hakkuiden lisäksi myös ilmaston lämpeneminen ja roudattoman jakson piteneminen.

Ennätysmäärä hakattua metsää

Viime vuonna teollisuuden käyttöön hakattiin raakapuuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin eli 62,9 miljoonaa kuutiometriä. Luonnonvarakeskuksen mukaan määrä oli 1,1 miljoonaa kuutiometriä eli 2 prosenttia edellisvuotista suurempi ja 17 prosenttia suurempi kuin edeltävän kymmenvuotisjakson hakkuiden keskiarvo.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kari-Matti Vuori arvioi, että lähitulevaisuudessa nykyisten ja kaavailtujen uusien biojalostamojen aiheuttama hakkumäärien kasvu otetaan suureksi osaksi suometsistä. Suometsissä vesistönsuojelun tarve korostuu entisestään.

– 1960- ja 70-luvuilla ojitettujen turvemaiden metsät ovat nyt joko päätehakkuuvaiheessa tai voimakkaan harvennustarpeen kohteena. Tällaisten kirkasvetisten järvien rannoilla ei Suomessa oikein muuta kuormitusta ole. Kyllä metsätalous on merkittävin, Vuori pohtii syyskylmän Kuolimo-järven rannalla.

Puu muuntaa ravinteet ruuaksi

Toinen keino, jolla rankaniput edistävät veden puhdistumista, liittyy puun ikiaikaiseen kykyyn sitoa ravinteita itseensä. Veden alle päätyneen puun pinnalla alkavat pian viihtyä monenlaiset pieneliöt ja sienirihmastot.

Seuraavaksi ravintoketjussa vuorossa ovat selkärangattomat pohjaeläimet, jotka laiduntavat rankanipun päällyskasvustoa. Sitten paikalle uivat kalat, jotka tulevat syömään päällyskasvustoa laiduntavia pohjaeläimiä. Lopulta ravinteet siirtyvät luonnonmukaisesti pois systeemistä.

– Puu on luontaisesti ikään kuin ruokapöytä monenlaisille eliöille, tutkija Kari-Matti Vuori kuvaa.

Puun puhdistava vaikutus on tunnettu kauan

Puuaineksen lisääminen veteen on ollut jo pitkään hyväksi tiedetty keino taimenpurojen kunnostamisessa. Taimenpuroissa tehdyissä tutkimuksissa keinotekoisesti lisätyn puun on todettu olevan tehokas tapa parantaa taimenen elinolosuhteita ja lisätä taimentuotantoa.

– Jostain syystä menetelmä ei vain ole ollut mielessä, kun on pohdittu, miten metsätalouden vesiensuojelua voidaan tehostaa, Vuori pohtii.

Puun tehokkuus vesien luonnonmukaisena itsepuhdistaja perustuu sen hyvään säilyvyyteen veden alaisissa hapettomissa oloissa. Toisin kuin purojen kunnostamisessa kokeiltuja helpommin hajoavia materiaaleja, havupuista tehtyjä rankanippuja ei tarvitse koskaan käydä poistamassa.

– Esimerkiksi Kuolimon luonnontilaisissa osissa, missä ei ole mökkiasutusta, rannat ovat aivan täynnä vedenalaista liekopuuta, ja ne voivat olla jopa 4000 – 5000 vuotta vanhoja, tutkija Kari-Matti Vuori kertoo.

Viikko sitten lauantaina Miss Suomi -finaalissa nähtiin jälleen suuria ilon kyyneliä, kun voittajakolmikon nimet julkistettiin. Miss Suomeksi kruunattiin 23-vuotias Alina Voronkova. Finaalin nuorin osallistuja, 18-vuotias Eevi Ihalainen tuli ensimmäiseksi perintöprinsessaksi ja toiseksi perintöprinsessaksi 23-vuotias Jenny Lappalainen.

Viime kevään abiturientti, lappeenrantalainen Eevi Ihalainen on nyt saanut hieman vajaan viikon elää ensimmäisen perintöprinsessan elämää. Vaikka hän lähti voittoa tavoittelemaan, on Eevi Ihalainen erittäin tyytyväinen myös perintöprinsessan titteliin.

– Koko ajan luotin omiin mahdollisuuksiini ja siihen, että olen siinä kolmikossa. Mutta kyllä se oli semmoinen shokki, kun oman nimen kuulin. Ihan upeata, kertoo Eevi Ihalainen.

Ensimmäinen kauneuskilpailu

Miss Suomeksi valittu Alina Voronkova on heti finaalin jälkeen ollut lukuisissa haastatteluissa radioissa, TV:ssä ja lehtien palstoilla. Mutta vientiä on ollut myös Eevi Ihalaisella.

– Onhan se uutta, kun lehdet soittelee ja ihmisiä alkaa kiinnostaa oma elämä, kertoo Ihalainen.

Miss Suomi -kilpailu on Eevi Ihalaiselle elämänsä ensimmäinen kauneuskilpailu. Miss Suomi -kilpailuun hän lähti mukaan, koska pitää esiintymisestä ja haluaa inspiroida ihmisiä.

– Haluan tehdä ahkerasti töitä ja minua kiinnostaa kaikki työt, mitä tästä missihommasta voi tulla.

Oma persoona esille

Vaikka Miss Suomi -kilpailu ei tänä vuonna näkynytkään enää tavallisessa TV:ssä, niin Ihalaisen mielestä Miss Suomi -kilpailu ei ole menettänyt sitä loistoa ja mielenkiintoa, mikä sillä on takavuosina ollut. Hän uskoo, että ihmisiä kilpailu kiinnostaa.

– Moni ei ehkä myönnäkään sitä, miten paljon se kiinnostaa.

Eevi Ihalainen kertoo, että Miss Suomi -kilpailu on hyvä ponnahduslauta tulevalle uralle. Se on myös paljon muuta kuin pelkkä kauneuskilpailu, jossa ei riitä se, että seisoo nättinä rivissä.

– Pitää osata edustaa, tuoda omaa persoonaa esille ja brändätä itseänsä. Miss Suomi -kilpailu on upea mahdollisuus vaikka mihin.

Tulevaisuudessa Eevi Ihalaisen mielessä on psykologin tai mielenterveysalan opinnot. Mutta jo muutaman viikon kuluttua hän on mukana Japanissa Miss International -kilpailussa.

– Sinne lähdetään voittamaan, sanoo lappeenrantalainen Eevi Ihalainen.

Katso Eevi Ihalaisen haastattelu Yle Areenasta.

16-vuotiaan lappeenrantalaisen Samu Kempin perustama Apua nuorille -toiminta on tuonut apua ja lohtua jo tuhansille nuorille. Kemppi perusti viime marraskuussa Instagramiin Apua nuorille -tilin, joka antaa vertaistukea netissä toimivan maksuttoman Instagram directin -palvelun kautta. Toimintaa on myös muualla somessa, kuten Facebookissa.

Ajatus omaan auttamiseen syntyi vuosi sitten, kun Kemppi oli mukana Mannerheimin lastensuojeluliiton toiminnassa verkkotukioppilaana.

– Halusin tehdä jotain ihanaa omaa ja sain tämän idean. Yhtenä tylsänä iltana kotona perustin tilin ja siitä se lähti hyvin nopeasti laajenemaan.

Kempin perustama toiminta on nyt huomioitu valtakunnallisestikin, sillä se palkittiin syyskuun lopulla Vuoden vuorovaikutusteko 2018 -kunniamaininnalla. Valinnan teki Jyväskylän yliopistossa toimiva puheviestinnän valtakunnallinen tieteellinen yhdistys Prologos ry.

200 tapausta lastensuojeluun

Vajaassa vuodessa Apua nuorille -toiminnan kautta on tullut 10 000 viestiä. Kempin kanssa toimii 12 hengen tiimi, joka antaa vertaistukea ja tarvittaessa ohjaa asian varsinaisille ammattilaisille ja viranomaisille. Lisäksi toimintaan kuuluu kuuden hengen suunnittelutiimi.

– Tähän mennessä 200 tapausta on ohjattu eteenpäin, eli niistä on tehty lastensuojeluilmoitus, sanoo Apua nuorille -toiminnan johtava päivystäjä Samu Kemppi.

Eniten nuorten yhteydenotoissa on ollut kyse koulukiusaamisesta, itsetuhoisuudesta, masennuksesta ja syömishäiriöistä.

Apua nuorille -toiminnassa tukea nuorten ongelmiin ovat antamassa toiset alaikäiset. Tiimissä on yksi täysi-ikäinen nuorisotyönohjaaja, joka lähinnä toimii vertaistukea antavien tukena.

Tiimin jäsenet kuulevat usein hyvin arkoja ja henkilökohtaisia asioita. He ovat allekirjoittaneet täyden vaitiolosopimuksen, kun ovat tulleet toimintaan mukaan.

Toiminta kasvaa ja kulujakin alkaa kertyä

Apua nuorille -toiminnalle on selvästi kysyntää, sillä yhteydenotot ovat tulleet ympäri Suomea ja yksi jopa Englannista. Toiminta on vasta alle vuoden vanhaa ja kasvua näyttäisi vielä tulevan.

– Emme ole saaneet tähän yhtään rahaa. Nyt meillä on tarkoitus löytää joku yhdistys tai vastaava, joka lähtisi meitä tukemaan. Tarvitsisimme kaikille vertaistukea antaville samanlaiset puhelimet. Nyt kaikilla on erilaisia puhelimia ja eri ohjelmat toimivat eri tavalla. Viesteihin vastaaminen olisi helpompaa, jos kaikilla olisi samanlaiset välineet käytössä, kertoo Kemppi.

Tällä hetkellä Kemppi itse pitää taukoa opiskelusta ja keskittyy Apua nuorille -toimintaan. Hän opiskelee ammattiopisto Sampossa ravintola ja catering -alaa, mutta suunnitelmissa on pieni muutos.

– Tarkoitus on jatkaa koulua tammikuussa, mutta vaihdan todennäköisesti linjaa ja alan opiskella lähihoitajaksi, Kemppi kaavailee.

Palautetta presidentiltä

Alkuvuodesta Samu Kemppi sai kirjeen valtakunnan huipulta. Kirje presidentti Sauli Niinistöltä oli nuoren miehen omien sanojen mukaan "aikamoinen järkytys".

– Presidentti Niinistö lähetti tosiaan kirjeen ja kiitteli hyvästä toiminnasta. Olihan se kirje myös vanhemmille ja isovanhemmille järkytys, Kemppi naurahtaa.

Itä-Suomen hovioikeus on alentanut lappeenrantalaisen isännöitsijän vankeustuomiota. Hovioikeus tuomitsi isännöitsijän yhden vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus oli määrännyt isännöitsijän kahden vuoden ja neljän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen törkeistä kavalluksista, kavalluksista ja väärennyksistä.

Rikosten muodostama jatkumo ja isännöitsijän terveydentila alensivat tuomiota

Isännöitsijä kavalsi useilta taloyhtiöiltä vuoden aikana yhteensä noin 132 000 euroa.

Hovioikeuden mukaan törkeistä kavalluksista kaksi ei täyttänyt törkeän kavalluksen tunnusmerkistöä. Hovioikeus katsoi niiden olevan kavalluksia.

Hovioikeus viittasi myös Korkeimman oikeuden aiemmin tekemään, toista rikoskokonaisuutta koskevaan ratkaisuun. Sen mukaan uusi rikos lisäsi kokonaisrangaistusta vähemmän tilanteessa, jossa rikokset muodostivat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon ja vastaajien toiminnan motivaatioperusta oli pysynyt samana verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä.

Lappeenrantalainen isännöitsijä oli tehnyt kavallusrikokset vuoden kuluessa ja väärennösrikokset peittelytarkoituksessa niiden jälkeen. Hovioikeuden mukaan teot muodostavat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon ja isännöitsijän toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana.

Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden langettama vankeusrangaistus on liian ankara.

Hovioikeus otti tuomioa alentavana tekijänä huomioon myös isännöitsijän heikentyneen terveydentilan.

Viipuri oli vielä ennen jatkosodan alueluovutuksia yksi Suomen suurimmista ja kansainvälisimmistä kaupungeista. Siellä asui yli 70 000 ihmistä. Kaupunki tuhoutui pahoin talvisodan pommituksissa.

Arkkitehti Jalmari Lankinen (1894–1970) oli silloisessa Viipurin läänissä merkittävä suunnittelija ja arkkitehti. Yksin Viipuriin hän suunnitteli noin 30 rakennusta, muun muassa Tuomiokirkkoseurakunnan talon, Viipurin Suomalaisen säästöpankin talon ja Viipurin maalaiskunnan toimitalon Punaisenlähteentorilla.

Nykyisen Suomen puolella Lankisen suunnittelemia rakennuksia ovat muun muassa Tiurun sairaala ja Armilan koulu Lappeenrannassa sekä Paiholan sairaala Kontiolahdella.

Värikuvia Viipurista

Paitsi että Jalmari Lankinen oli arkkitehti, hän oli myös innokas valokuvaaja. Hän kuvasi rakennuksia, kaupunkinäkymiä, rakennustyömaita ja myös omaa perhettään. Kuvia on molemmilta puolilta Suomen nykyistä rajaa.

Sotien jälkeen Jalmari Lankisen arkkitehtitoimiston työ jatkui Lahdessa, jossa Lankinen myös asui kuolemaansa saakka.

Vuosi sitten Lappeenrannan museo sai lahjoituksena Jalmari Lankisen pojan Juha Lankisen (1937–2015) valtavan valokuvakokoelman, jossa oli mukana kymmeniä tuhansia valokuvia, negatiiveja, karttoja ja piirustuksia.

Lahjoituskokoelma käsitti myös kaikki hänen isänsä Jalmari Lankisen 1910-luvulta aina 1960-luvulle ottamat valokuvat ja negatiivit. Niissä näkyy ainutlaatuisia kuvia luovutetun Karjalan alueelta sekä Lankisen suunnittelemista rakennuksista.

Suomi menetti Viipurin Neuvostoliitolle talvisodassa 1940, mutta jatkosodan aikana asukkaat pääsivät jälleen takaisin Viipuriin. Edessä oli lohduton näky pommitetusta Viipurista. Vuodelta 1941 ovat muun muassa kuvat Viipurin kaupunginteatterin ja raatihuoneen raunioista.

Kuvat kaikille esillä

Nyt Lappeenrannan museot on julkaissut noin 1 000 Jalmari Lankisen ja Juha Lankisen ottamaa kuvaa Internetissä, kaikille avoimessa hakupalvelu Finnassa. Suuri osa kuvista on maisemia ja katunäkymiä Viipurista, Jääsken ja Antrean pitäjistä sekä Pohjois- ja Etelä-Karjalasta.

Lappeenrannan museot oli luonteva paikka Lankisten valokuvakokoelmien sijoituspaikaksi.

–Syynä on Etelä-Karjalassa museossa oleva Viipurin pienoismalli. Se on Juha Lankisen suunnittelema, ja kokoelman valokuvia hän on käyttänyt apuna pienoismallin tekemisessä, kertoo projektitutkija Anne Tahvanainen.

Kuvia digitoinut Tahvanainen kuvailee Lankisen kuvakokoelmaa ainutlaatuiseksi. Valokuvia ja negatiiveja on kymmeniätuhansia, joten niistä on julkaistu vasta murto-osa. Lisäksi kokoelmaan kuuluu karttoja, piirustuksia ja arkistoaineistoa.

Kokoelman helmenä Tahvanainen mainitsee Viipurin uuden tuomiokirkon tornista kuvatun kaupunkinäkymän.

– Se on täyden ympyrän tekevä panoraama Viipurista sellaisena kuin se oli ennen talvisotaa. Kirkkohan vaurioitui talvisodassa pahasti, ja purettiin, Tahvanainen kertoo.

Juha ja Jalmari Lankisen kokoelmast tähän mennessä digitoitu osuus on nähtävissä Finnassa tai osoitteessa https://lappeenrannanmuseot.finna.fi, jossa hakusanaksi Juha Lankisen kokoelma.

Ruokolahden Utulassa Etelä-Karjalassa metsäkone on aloittanut urakan ensiharvennusleimikolla jo aamuvarhaisella. Männikössä työ sujuu ripeästi ja päivässä kone ehtii raivata hehtaarin suuruisen alan.

– On kyllä huomattu, että harvennuksia tehdään nyt enemmän kuin aiempina vuosina, sanoo monitoimikoneen kuljettaja Jyrki Poutanen leimikkoa urakoivasta Juha Kyllönen Ky:stä.

Pellervon taloustutkimus PTT ennustaa, että koko maassa korjataan tänä vuonna puuta peräti 67 miljonaa kuutiometriä, Kaakkois-Suomessa 4,5 miljoonaa kuutiometriä. Se vastaa alueen puuston vuotuista kasvua.

– Metsät ovat nyt täyskäytössä, ja hieman tässä hakataan takavuosien säästöjäkin, laskee Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan johtaja Markku Vaario.

Koko maassa hakattiin yksistään elokuussa puuta teollisuuden käyttöön 5,8 miljoonaa kuutiometriä. Määrä on neljänneksen suurempi kuin kymmenenä aiempana vuonna keskimäärin.

Puukaupassa hinnat ovat kohonneet tasolle, joka hymyilyttää myös metsänomistajaa.

– Tarjouksia tulee kaikkiin leimikoihin ja kaikilla puutavaralajeilla on hyvä kysyntä, sanoo aluepäällikkö Panu Pettinen Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalasta.

Sellutehtaat tarvitsevat puuta

Kuitupuun kysyntää lisää sellun tuotantokapasiteetin kasvu, kun Äänekoskelle juuri valmistunut tuotantolaitos ja UPM:n Kymin tehtaan laajennus ovat päässeet täyteen tuotantoon. Teollisuuslaitoksia on myös viritetty Kaakkois-Suomessa tehokkaammiksi, jolloin samoilla koneilla saadaaan valmistettua enemmän sellua ja paperia.

Vientiä puolestaan siivittää sellun hyvä menekki maailmalla ja siitä maksettava korkea hinta.

Pellervon taloustutkimus arvioi, että yksityismetsien bruttokantorahatulot yltävät tänä vuonna 2,2 miljardiin euroon, mikä on uusi ennätys.

Syksyn aikana teollisuuslaitokset täyttävät myös puuvarastoja talvea varten, jotta viime talven puupula ei toistuisi.

– On tilanteita, että nopeimmillaan leimikot menee vaikka seuraavana päivänä hakkuuseen, sanoo Panu Pettinen.

Metsänhoitoyhdistyksessä lasketaan, että nykyisillä hinnoilla omistaja saa metsästä viiden prosentin tuoton. Sen ovat huomanneet myös sijoittajametsänomistajat, jotka tekevät isoja puukauppoja. Esimerkiksi keskellä Saimaata sijaitsevan Taipalsaaren Kyläniemen saaren 60 hehtaarin suuruisesta harvennus- ja päätehakkuusta puuta tuodaan mantereelle sen, mitä lossi kerralla kantaa.

Lappeenrannan kesäteatterissa nähdään ensi kesänä iskelmälegenda Kari Tapiosta kertovat musiikkinäytelmä Olen Suomalainen. Näytelmä kertoo Kari Tapion elämästä ja urasta. Linnoituksen kesäteatterin lavalla kuullaan tietenkin Kari Tapion suurimpia hittejä. Pääroolissa Kari Tapiona nähdään Antti Paavilainen ja muusikon puolisona Piana Miia Nuutila. Nuutila on myös tosielämässä Paavilaisen puoliso.

Paavilainen tunnetaan Suomessa parhaiten muusikkona ja bilebändi Jean S. -yhtyeen keulakuvana ja laulajana. Linnoituksen kesäteatterin lavalla Kari Tapion hittejä säestää Paavilaisen oma bändi Antti Paavilainen Band. Osa muusikoista oli mukana jo viime kesänä Lappeenrannan kesäteatterin Kaunis Veera -musiikinäytelmässä.

Olen suomalainen -näytelmän on käsikirjoittanut näyttelijä Mika Räinä. Räinä on aiemmin käsikirjoittanut näytelmän toisesta suomalaisesta muusikkolegendasta Irwinistä, Irwin – ikuinen kapinallinen. Räinä on näyttelemisen lisäksi käsikirjoittanut muun muassa Jopet Show'ta. Lisäksi hänet on nähty useissa suomalaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Kari Tapiosta kertovan näytelmän ohjaa Osku Heiskanen, joka vastaa myös musiikkinäytelmän koreografioista. Heiskanen on toiminut koreografina lukuisissa teatteriproduktioissa.

Ensi kesän Linnoituksen kesäteatterin tuotannosta vastaa tuotantoyhtiö Polarartistit Oy.

Kokoomuksen Kaakkois-Suomen piirin entiselle toiminnanjohtajalle Paula Kylä-Harakalle luettiin tiistaina syytteet kavalluksesta ja törkeästä kavalluksesta. Juttua käsitellään Kymenlaakson käräjäoikeudessa Kouvolassa.

Asianomistajina jutussa ovat Kaakkois-Suomen kokoomuksen piiri sekä Kaakkois-Suomen Kansallismedia Oy. Kyseinen yhtiö on aikanaan perustettu vaalirahoituksen kanavoimiseen ja kokoomuksen vaalikahviloiden toimintaa varten.

Syytteen mukaan Kylä-Harakka oli maksanut yhtiön tililtä yli 1 600 euron suuruisen henkilökohtaisen asunnon takuuvuokran, vaikka maksu ei ole liittynyt yhtiön toimintaan. Hän maksoi yhtiön tililtä myös muuttopalvelusta ja muuttolaatikoista.

Piirin rahoja hotelleihin, ruokaan ja sisustukseen

Kylä-Harakan epäillään käyttäneen kokoomuspiirin rahoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa. Syytteen mukaan hän on vuosien 2013 ja 2016 välillä käyttänyt piirin varoja muun muassa sisustarvikkeisiin, autovuokraamoihin, matkoihin, hotelleihin ja lastentarvikkeisiin. Hän myös maksatti parkkisakkojaan puolueella.

Kokoomuksen osalta kavallettu summa on syytteen mukaan yhteensä yli 21 000 euroa ja Kansallismedia Oy:n osalta noin 3 300 euroa. Kylä-Harakka kiistää kaikki syytteet.

Syyttäjän mukaan teko on ollut törkeä, perusteena teon varsinkin teon toistuvuus, pitkän kesto ja Kylä-Harakan vastuuasema. Syyttäjän mielestä ostokset eivät ole olleet perusteltuja yhdistyksen toiminnan kannalta. Syyttäjän mielestä toiminnanjohtajan olisi pitänyt ymmärtää pitää omat ja puolueen rahat erillään.

Syyttäjä vaatii Kylä-Harakalle kahdeksan kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta.

Puoluekokouksen rahat omalle tilille

Toiminnanjohtajan rahankäyttö alkoi herättää kokoomuksessa epäilyjä vuoden 2016 puoluekokouksen jälkimainingeissa. Lappeenrannassa kesäkuussa pidetyn kokouksen käteistuotot olivat lähes 6 500 euroa, mutta Kylä-Harakka oli tallettanut rahat omalle tililleen. Ne päätyivät piirin tilille vasta seuraavan vuoden maaliskuussa.

Paula Kylä-Harakka vetosi oikeudessa muun muassa siihen, että tilintarkastuksissa ei vuosien aikana löytynyt huomautettavaa. Hän myös piti ohjeistuksia osittain puutteellisina.

Hänen mielestään useat ostoksista liittyivät hänen työhönsä toiminnajohtajana. Työhön liittyi muun muassa paljon matkustelua, kestitsemistä ja lahjojen ostamista. Ostoksia käytiin istunnossa läpi hyvin yksityiskohtaisesti, ja monessa kohtaa Kylä-Harakka vetosi muistamattomuuteensa.

Vuoden 2016 Lappeenrannan puoluekokouksen tuotot hän talletti kertomuksensa mukaan omalle tililleen, koska hänellä ei ollut talletukseen tarvittavaa pankkikorttia.

Oikeudessa Paula Kylä-Harakka kertoi, että puoluekokouksessa suuri määrä "pussukoita ja kirjekuoria" sysättiin hänelle, eikä hän tiennyt mitä tehdä niille. Hän ei halunnut pitää hallussaan niin suurta määrää käteistä, joten hän talletti ne omalle tililleen. Tuottoja syntyi muun muassa iltajuhlan lipunmyynnistä ja eteispalvelusta.

Puheenjohtaja ei saanut vastauksia rahoista

Todistajana oikeudessa kuultu Kaakkois-Suomen piirin entinen puheenjohtaja Heikki Järvenpää kertoi, että ennen 2016 puoluekokousta hänellä ei ollut huomautettavaa Kylä-Harakan toiminnasta. Hän kyseli loppukesästä lähtien puoluekokouksen rahojen perään useita kertoja, mutta ei saanut vastauksia.

Kaakkois-Suomesta lähdettiin useamman henkilön voimin selvittämään asiaa tilitoimistoon Helsinkiin. Tilitystä puoluekokouksesta ei löytynyt, mutta kaikkea muuta alkoi paljastua. Järvenpää kuvaili toiminnanjohtajan luottokortin käyttöä oikeudessa "varsin liberaaliksi".

Piirin johto kävi läpi kaikki laskut viiden vuoden ajalta kuukausi kerrallaan. Lopulta puolue teki toiminnanjohtajasta tutkintapyynnön.

Monessa kohtaa Kylä-Harakka mainitsi suuren työtaakan vaikuttaneen siihen, että hän ei ollut jaksanut hoitaa talouteen liittyviä asioita. Joissakin tapauksissa hän perusteli piirin luottokortin käyttöä sillä, että oma kortti ei vain sattunut olemaan mukana.

Kylä-Harakka viittasi myös vaikeaan elämäntilanteeseensa varsinkin vuoden 2016 osalta. Hän teki tuolloin käytännössä kahta työtä toimiessaan samalla toiminnanjohtajana Kaakkois-Suomessa ja työskentelemällä kokoomuksen puoluetoimistolla. Samaan aikaan hän hoiti pientä lasta ja kävi läpi avioeron.

Syyte myös törkeästä petoksesta

Kavallussyytteiden lisäksi Kylä-Harakka joutuu vastaamaan syytteeseen törkeästä petoksesta. Kyseistä tapausta käsitellään Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa tammikuun alussa. Iltalehden mukaan asianomistajana jutussa on Kylä-Harakan entinen puoliso.

Paula Kylä-Harakka toimii tällä hetkellä Tuusulan kunnan viestintäpäällikkönä. Kunnassa ollaan tietoisia häneen kohdistuneista rikosepäilyistä. Kunta on kuitenkin korostanut, että kyse on toistaiseksi pelkästä epäilystä.

Ryanair avaa keväällä 2019 toisen suoran reitin Lappeenrannasta Kreikkaan, kun nykyisen Ateenan reitin lisäksi lennot alkavat maaliskuun lopulla myös Thessalonikiin.

– Ryanair on kertonut, ettei kapasiteettia riitä juurikaan uusille reiteille, mutta saamme silti uuden yhteyden, sanoo Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Tampereelta Ryanair jatkaa kesällä 2019 lentoja Saksan Bremeniin ja Unkarin Budapestiin. Uusia reittejä Tampere–Pirkkalaan ei ole luvassa.

Thessalonikin reitin avaamisen myötä Ryanairilla on kesäkaudella 2019 tarjolla Lappeenrannan lennoilla noin 45 000 paikkaa. Myytävien istuinten määrä lisääntyy kesästä 2018 noin 40 prosentilla.

Ateenan lisäksi Ryanair on lentänyt Lappeenrannasta Italian Bergamoon.

– Milanon Bergamon reitillä täyttöaste on ollut koko kesän lähes sata. Uskon, että kolmas viikkovuoro olisi kannattava, ja tästä olemme jo keskustelleet, sanoo Joro.

Lakot heikentävät kannattavuutta

Ryanairin lentohenkilökunta on lakkoillut vuoden aikana useissa maissa. Kallistuneen polttoaineen ja lakkoilun takia yhtiö on ilmoittanut alentavansa tulosennustettaan. Säästöjä haetaan supistamalla talvikauden lentoja, minkä takia kalustoa vähennetään muun muassa Alankomaiden Eindhovenista, Saksan Bremenistä ja Niederrheinista.

Supistusten takia myös Tampereen ja Bremenin välisellä reitillä lennot keskeytyvät talven ajaksi.

Halpalennoille myös matkatoimistojen asiakkaita

Ryanair on aiemmin kuljettanut koneissaan lähinnä yksittäisiä matkustajia, mutta nyt kyytiin halutaan myös matkanjärjestäjien ryhmiä. Thessalonikin reitille etsitään matkanjärjestäjää, joka olisi valmis aloittamaan ryhmämatkat Lappeenrannasta Kreikkaan.

Ensimmäisiä valmismatkaryhmiä odotetaan Saimaalle Milanon Bergamosta saapuvilla lennoilla, mutta tavoitteena ovat suorat lennot saksankielisistä Euroopan maista.

– Neuvottelemme matkanjärjestäjien kanssa, että nämä aloittaisivat valmismatkatuotannon Saimaan alueelle. Se lisäisi myös lentoyhtiöiden kiinnostusta lentää suoraan Lappeenrantaan, kun koneiden paikoista osa olisi myyty ennakkoon matkanjärjestäjille, jatkaa Eija Joro.

Aluksi ryhmät voisivat tulla Saksasta tai Sveitsistä esimerkiksi Helsinki-Vantaan kautta.

– Tällä hetkellä keskustellaan jo talven 2019 ja kesän 2020 lennoista. Suunnittelun sykli on lentoyhtiöillä tavattoman pitkä ja siksi reittien avaaminen tuntuu joskus kestävän kauan.

Marokkolaistaustaista Suomen kansalaista epäillään laittoman maahantulon järjestämisestä viime kesän jalkapallon MM-kisojen aikana. Mies oli tavannut Pietarissa kesäkuun puolivälissä kolme marokkolaista miestä, jotka pyysivät suomalaista kuljettamaan heidät autollaan Helsinkiin.

He perustelivat pyyntöä sillä, että heidän sukulaisensa asui Helsingissä.

Kolmikko oli saapunut Venäjälle niin sanotun fani-ID:n avulla. Ottelulipun ostaneet fanit pystyivät tunnuksen eli ID:n avulla saapumaan Venäjälle ilman viisumia. Kaikki asianosaiset olivat tulleet Pietariin katsomaan Marokon ja Iranin välistä ottelua perjantaina 15. kesäkuuta.

Ottelun jälkeisenä päivänä suomalaismies kuljetti marokkolaiset Pietarista noin 15 kilometrin päähän rajasta. Omien sanojensa mukaan hän ei tiennyt miesten yrittävän rajan yli laittomasti. Kolmikolla ei ollut Schengen-alueelle saapumiseen vaadittavia matkustusasiakirjoja.

Mieskolmikko käveli Venäjän puolelta lauantai-illan ja sunnuntain vastaisen yön aikana rajan yli Suomeen Lappeenrannan Ylämaallä. Kaakkois-Suomen rajavartioston partio otti heidät kiinni aamulla Ylämaan alueelta.

Hakivat turvapaikkaa, katosivat Suomesta

Kolmikko haki pian kiinnioton jälkeen turvapaikkaa Suomesta.

Tutkinnajohtajan, kapteeni Ville Mihlin mukaan miehet ovat kuitenkin poistuneet Suomesta, eikä heidän olinpaikastaan ole tietoa. Miehiä epäillään valtiorajarikoksesta, mutta turvapaikanhakijoina heitä ei tulla siitä tuomitsemaan.

Marokkolaistaustainen suomalaismies on kiistänyt syyllistyneensä laittoman maahantulon järjestämiseen. Esitutkinnan perusteella hän ei tuntenut kolmikkoa entuudestaan.

– Hänen olisi marokkolaistaustaisena pitänyt ymmärtää, että marokkolaiset tarvitsevat Suomeen tuloon viisumin. Tutkinnan aikana ei tullut ilmi mitään järkevää selitystä, miksi hän on jättänyt miehet 15 kilometrin päähän raja-asemasta, sanoo tutkinnanjohtaja Mihl.

Juttukokonaisuuden esitutkinta on saatu valmiiksi ja siirretty syyteharkintaan Salpausselän syyttäjävirastoon.

Kisojen aikana tuli ilmi muitakin tapauksia, joissa MM-kisojen fani-ID.tä käytettiin keinona päästä Schengen-alueelle ilman viisumia.

Neljä Itä-Suomen maakuntaa suunnittelee hakevansa Savonlinnaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Maakunnat kertovat tiedotteessaan, että haluavat samalla nostaa Saimaan vetovoimaa.

Neljän maakunnan yhteishanke on nimeltään Saimaa-ilmiö. Sen tavoitteena on tehdä Järvi-Suomesta Suomen kiehtovin matkailukohde.

Maakuntien yhteishakemus julkistettiin Rantasalmella seminaarissa. Seminaarissa puhuneen pitkäaikaisen yhteiskunnallisen vaikuttajan Erkki Liikasen mielestä Järvi-Suomi on yksi Suomen harvoista tunnettavuuden valttikorteista maailmalla.

– Savonlinnan tarina on aivan ainutlaatuinen. Haku on loistava juttu. Tästä ei varmasti kukaan ole edes kateellinen, Liikanen kehuu.

Liikanen vaikutti viimeksi Suomen Pankin pääjohtajana. Jättäessään pestinsä hän ilmoitti heti tv-haastattelussa suuntaavansa nauttimaan olostaan Saimaalla.

Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliittojen yhteishankkeeseen ovat tulossa mukaan myös maakuntien keskuskaupungit Mikkeli, Kuopio, Lappeenranta ja Joensuu. Neljän maakunnan alueella asuu lähes 700 000 asukasta.

– Kaikki näkevät tämän investointina, jolla on kulttuurin välityksellä positiivinen vipuvaikutus koko Itä-Suomen vetovoimaisuuteen, taloudelliseen toimeliaisuuteen ja matkailuun, sanoo Etelä-Savon maakuntajohtaja Pentti Mäkinen.

Aiemmin suomalaisina kulttuuripääkaupunkeina ovat toimineet Turku ja Helsinki. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa kaupunkien esivalinnasta. Kansallinen hakuprosessi käynnistyy aikaisintaan vuoden 2019 loppupuoliskolla.

Savonlinna valittiin yksimielisesti ehdokkaaksi

Savonlinna on maakuntien yksimielinen valinta yhteiseksi kulttuurikaupungiksi. Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen perustelee Savonlinnan valintaa muun muassa sen maantieteellisellä sijainnilla maakuntien keskuskaupunkien risteyspisteessä.

– Savonlinna on Itä-Suomen vanhin kaupunki. 1400-luvulla rakennettu Olavinlinna on maailman pohjoisin yhä toiminnassa oleva keskiaikainen linna. Unohtamatta saimaannorppaa, huikeita kansallismaisemiamme, luostarikulttuuria ja itäsuomalaisia ruokaperinteitä, Korhonen luettelee.

Saimaa-ilmiön verkostomaista toimintamallia on arvioitu ainutlaatuiseksi Euroopan kulttuurikaupunkien historiassa. Euroopan kulttuuripääkaupungit ovat näkyvin Euroopan unionin kulttuurituen muoto. Kulttuuripääkaupunkeja on nimetty 1980-luvun puolivälistä lähtien.

– Tiettävästi mikään hakijakaupunki ei ole aikaisemmin saanut samassa suhteessa ja laajuudessa taakseen vastaavaa määrää muita maakuntia, kaupunkeja ja kuntia, Savonlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kristiina Mikkonen iloitsee.

Kulttuuripääkaupungeiksi aikovat Suomesta hakea myös ainakin Oulu, Tampere ja Mänttä-Vilppula.

Pitkään tyhjillään ollut punatiilinen makasiinirakennus Lappeenrannan satamassa Saimaan rannalla on saamassa uuden vuokralaisen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on rakennuksessa ensi kesänä Saimaaseen keskittyvä luonto- ja tiedekeskus.

Keskuksen toteuttaa Saimaarium Oy, joka on saanut yhteistyökumppanikseen Lappeenrannan kaupungin, Maailman luonnonsäätiön WWF:n, Suomen luonnonsuojeluliiton sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston.

Aikeissa on tehdä yliopiston kanssa muun muassa erityinen sukellussimulaattori, jonka avulla pääsee tutustumaan vedenalaiseen maailmaan.

– Se voisi olla vaikka sellainen, että kypärän kun laittaa päähän, niin pääsee saimaannorppana kokemaan vedenalaista todellisuutta virtuaalisesti, kertoo Saimaariumin perustaja ja toimitusjohtaja Kari-Matti Vuori.

Sukellusimulaattorissa on Vuoren mukaan tarkoitus hyödyntää suositun Järven tarina -elokuvan materiaalia. Aineiston käytöstä on jo sovittu elokuvan tuotantoyhtiö Matila Röhr Productions Oy:n kanssa.

Järviakvaario ja näyttelykokonaisuudet Saimaasta

Monitoimikeskus toteutetaan kahteen kerrokseen. Alakertaan on tulossa muun muassa oma näyttelyalue Saimaan Geoparkille sekä Saimaata ja saimaannorppaa esittelevät näyttelykokonaisuudet.

–Alakertaan tulee lisäksi todennäköisesti Saimaan alueen suurin järviakvaario ja pieni vesilaboratorio. Yläkertaan tulee sitten tapahtuma- ja koulutustiloja sekä pienimuotoista tiedeteatteritoimintaa, Vuori luettelee.

Hän painottaa, että luonto- ja tiedekeskus on tarkoitettu kaikenikäisille. Ympäristö- ja luontokasvatuksella tavoitellaan erityisesti lapsia, nuoria ja koululaisia.

Joukkorahoitus ja osakeanti

Luonto- ja tiedekeskuksen perustamisbudjetti on noin 615 000 euroa. Sen taloudellista pohjaa Kari-Matti Vuori aikoo vahvistaa joukkorahoituskampanjalla ja osakeannilla. Toimintakustannuksia katetaan sisäänpääsymaksuilla ja vuokraamalla tiloja muillekin.

Saimaariumin tavoitteena on saada vuosittain 32 000 maksanutta kävijää.

– Meidän yrityksemme on Suomessa ainoa, jonka toiminnassa yhdistyvät ympäristötieteen tutkimus, ympäristökasvatus ja luontokasvatus, Vuori sanoo.

Saimaarium pyrkii talven aikana saamaan luonto- ja tiedekeskuksen sellaiseen kuntoon, että näyttelyt voidaan avata ensi kesänä.

Aiemmin Maahanmuuttoviraston toimitiloina olleessa rakennuksessa joudutaan tekemään jonkin verran muutostöitä.

Suunnitelmia ja toteutusta on Lappeenrannan kaupungin kanssa hiottu jo pari vuotta, joten tarvittavat toimenpideluvat ovat kunnossa.

Uusimmassa selvityksessä Parikkala-Syväoron kansainvälistämistä perustellaan sen tuomalla hyödyllä Itä-Suomen alueen matkailulle, teollisuudelle, investoinneille ja työllisyydelle. Parikkalan raja-aseman avaamisen on laskettu tuovan matkailutuloa jopa 80 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä. Samalla syntyisi satoja uusia työpaikkoja.

– Tämä hyödyttäisi kaikkein eniten Suomen puolta. Tästä tulisi moninkertaisesti takaisin verotuloina Suomen valtiolle ja työpaikkoina yrityksille, Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laine lisää.

Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon liittojen, Savonlinnan kaupungin sekä Parikkalan ja Rautjärven kuntien teettämässä selvityksessä nostetaan esiin myös vaikutukset tavaraliikenteeseen. Puutavaran lisäksi rajan yli voitaisiin kuljettaa muun muassa metallituotteita ja kemikaaleja.

Parikkalan rajanylityspaikasta on tehty selvityksiä ennenkin. Sisäministeriön arvioiden mukaan Parikkalan rajanylityspaikkaa ei ole avattu siksi, että se ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Parikkala-Syväoro on tilapäinen rajanylityspaikka, jonka tämänhetkinen liikenne koostuu pääasiassa puutavarakuljetuksista. Rajanylitykseen tarvitaan erityislupa.

Näköpiirissä ei muutoksia

Kansainvälisen rajanylityspaikan perustaminen vaatisi lisää henkilöstöresursseja ja aiheuttaisi rajavartiolaitokselle pysyviä menoja. Kaakkois-Suomen rajavartioston apulaiskomentaja Jaakko Olli ei usko tilanteen muuttuvan rajalla lähivuosina.

– Tällä hetkellä rajanylitysliikenteessä ei ole nähtävissä mitään sellaista konkreettista merkkiä siitä, että se olisi merkittävästi kasvamassa. Ruplan kurssi on kohtuullisen heikko, joka vähentää venäläisten liikkumista Suomeen, ja tähän ei ole nähtävissä kovin nopeita muutoksia.

Olli arvioi, että rajanylityspaikan kansainvälistämisen kustannukset olisivat kymmenen vuoden ajalta noin 70 miljoonaa euroa.

– Jos Parikkala-Syväorosta tulisi keskisuuri kansainvälinen rajanylityspaikka, jossa olisi noin 1,5 miljoonaa rajanylitystä, niin rajavartiosto pelkästään tarvitsisi viidessä vuodessa noin 66 henkilöä lisää töihin, Olli sanoo.

Yksityiset yritykset valmiita rahoittamaan

Selvityksestä ilmenee, että Parikkalan raja-aseman kehittäminen edellyttäisi kuitenkin reilun 22 miljoonan euron investointeja. Rahaa tarvitaan esimerkiksi rakennuksiin. Alueen yrittäjät ovat ilmaisseet kiinnostuksensa investoida rajanylityspaikan kansainvälistämiseen.

– Yritykset olisivat valmiita rahoittamaan toimitilojen investointeja ja saisivat sitten valtion maksamina vuokrina takaisin investoinnin, Laine tarkentaa.

Parikkalan rajanylityspaikan avaaminen kansainväliselle liikenteelle on puhuttanut jo vuosikymmenten ajan. Venäjän hallitus on jo usean vuoden toivonut Parikkala-Syväoron kansainvälistämistä ja esittänyt sitä kahdesti Suomelle. Savonlinnan kaupunginjohtaja vetoaa valtiovaltaan.

– Tämähän ei enää vaadi muuta kuin Suomen hallitukselta myönteisen periaatepäätöksen, Laine sanoo.

Liikennejärjestelyissä muutoksia

Uusimman selvityksen mukaan rajanylityspaikan toimintaympäristössä, esimerkiksi liikennejärjestelyissä, on tapahtunut muutoksia, jotka puoltavat raja-aseman kehittämistä. Venäjän puolen tiestöä on jo kunnostettu. Myös Suomen puolella tehtävien liikennejärjestelyjen rahoitus on varmistunut.

– Siihen on saatu rahaa 4,7 miljoonaa euroa. Se tulee Kaakkois-Suomen Venäjä-rahaston laajojen hankkeiden kautta, Etelä-Savon maakuntahallituksen puheenjohtaja Jarkko Wuorinen kertoo.

Rajavartiolaitoksen tilastojen mukaan raja on ylitetty tänä vuonna Parikkalassa tammi-syyskuussa reilut 18 000 kertaa. Mikäli Parikkalan rajanylityspaikka avattaisiin, niin selvityksen mukaan rajan ylittäisi vuonna 2022 noin 250 000 matkailijaa. Vuonna 2030 matkailijoiden rajanylityksiä arvioidaan olevan 400 000.

Kaakkois-Suomen tämänhetkiset kansainväliset rajanylityspaikat, Vaalimaa, Nuijamaa, Imatra ja Vainikkala, ovat kapasiteetiltaan yhteensä noin 18 miljoonaa rajanylitystä.

– Tänä vuonna päästään noin 7,5 miljoonaan rajanylitykseen, eikä kansainvälistämiselle ole kapasiteetin puolesta tarvetta, apulaiskomentaja Jaakko Olli sanoo.

Tarinan mukaan 1960-luvun alussa “nobody” Kotkasta marssi Spede Pasasen toimistoon, jossa Speden lisäksi olivat myös Jukka Virtanen ja Ere Kokkonen. Sisään kävellyt mies sanoi: ”Minun nimeni on Juha Vainio ja olen Kotkasta. Tarkoitukseni on tulla elämässäni kuuluisaksi ja uskon, että te hyvät herrat voitte siinä varmaan auttaa!”

Kun mieheltä kysyttiin, että mitä olet tehnyt, oli vastauksena että sanoituksia ja laulellut Kotkassa.

Näin kertoo viihteen monitoimimies Päiviö Pyysalo tietokirjailija Petri Pietiläisen ja valokuvaaja Juha Metson tuoreessa Juha Vainiosta kertovassa elämäkerrassa.

– En tiedä, tuliko heti yhteistyökuvioita, mutta pikku hiljaa Junnu sai jalkaa ovenrakoon. Kohtahan se teki täysipäiväisesti hommia. Pääsi siinä toimistossa heti viihteen sisäpiiriin, muistelee Päiviö Pyysalo.

Kotkan poika

Juha Vainio syntyi Kotkassa 10.5.1938. Vaikka hän ehti elämänsa aikana asua myös Helsingissä, Espoossa ja Sveitsissä, oli Kotka hänelle aina rakkain. Merenranta ja kotkalaisuus kuuluvat lukuisissa Vainion lauluissa – jos ei suoraan niin ainakin viittauksin.

Juha Vainion elämästä kertovassa elämäkerrassa Junnu Vainio – sellaista elämä on sanoittaja Vexi Salmi kertoo esimerkiksi Pepe Willbergin Jormas-yhtyeen vuonna 1967 levyttämästä Rööperiin-kappaleesta. Laulun sanat kertovat Helsingin kaupunginosasta Rööperistä eli Punavuoresta, mutta todellisuudesta se on Vexi Salmen mukaan tarina Kotkasta.

– Tuohon aikaan Rööperissä ei myyty makkaraa kojusta, vaan siellä oli oikeat grillikioskit. Vexi muistuttaa, että kappaleessa käytetään sellaisia sanaleikkejä, joita Helsingissä ei koskaan ole käytetty. Junnu kuvaa siinä Kotkaa, kerrotaan teoksen sivuilla.

Vexi Salmen mukaan Juha Vainio oli ensimmäinen sanoittaja, joka teksteissään käsitteli kaupunkilaiselämää. Siinä mielessä hän astui seuraavalle sukupolvelle verrattuna esimerkiksi Reino Helismaahan, jonka sanoitukset kuvaavat tukkilaisromantiikkaa, savotta-aikoja ja maaseutua.

Vexi Salmi korostaa, että Juha Vainio toi esille oman polvensa yhteiskunnallisen muutoksen alkaen siitä, kun väki siirtyi maaseudulta kaupunkeihin.

– Junnu kirjoitti paljon nuorista ihmisistä. Silloin hän muistelee omaa nuoruuttaan Kotkassa, vaikka ei mainitsekaan paikkaa. Jokainen kuulija voi sitten tämän takia kuvitella paikan omaksi nuoruudenmaailmakseen, kertoo Vexi Salmi teoksessa Junnu Vainio - sellaista elämä on.

Juha Vainion mystiikka

Mikä on Junnun laulujen salaisuus ja mitä hän merkitsee suomalaisille? Tätä yrittivät selvittää tietokirjailija Petri Pietiläinen ja valokuvaaja Juha Metso ryhtyessään työstämään uutta elämäkertaa Juha Vainiosta. Muistoja ja tarinoita kirjaan ovat kertoneet artistit, ystävät ja perheenjäsenet.

– Tarinoista alkoikin vähitellen löytyä erilaisia salaisuuksia, osin outoja ja mielenkiintoisia, muistelevat tekijät.

Kirjan tekovaiheessa 25 haastateltavan joukko kasvoi kymmenillä, kun kävi selväksi, että edellinen vuonna 1998 ilmestynyt Reijo Ikävalkon kirjoittama Junnu – täyttä elämää – Kotkan poikii ilman siipii oli siloteltu ja sensuroitu.

Haastattelujen lisäksi kaksikko kaiveli myös arkistoja ja lehtileikkeitä sekä perhealbumeja. Niiden lisäksi kuvia löytyi myös kansalliskirjastosta. Näin kirjasta tuli oikeastaan kaksi kirjaa yksissä kansissa.

– Toinen on elämäkerta ja toinen kertoo mitä on tapahtunut tänä vuonna, kun vietetään Juha Vainion 80-vuotisjuhlaa ja miksi Juha Vainio vielä elää niin vahvasti suomalaisten mielessä ja musiikissa, sanoo Pietiläinen.

Kunnianhimoinen ja ujo

Monet Juha Vainion laulamista lauluista ovat nousseet ikivihreiden joukkoon: Vanhojapoikia viiksekkäitä, Albatrossi, Käyn ahon laitaa, Matkalla pohjoiseen ja niin edelleen. Vainion muille tekemistä sanoituksista on syntynyt suuria hittejä, kuten vaikka Fredin esittämä Kolmatta linjaa takaisin, Kari Tapion esittämä Viisitoista kesää tai Katri Helenan esittämä Joulumaa.

Teoksen Juha Vainiosta kirjoittanut Petri Pietiläinen kertoo, millainen kuva Juha Vainiosta hänelle piirtyi kirjaa kirjoittaessa.

– Junnu oli äärimmäisen kunnianhimoinen. Hän halusi tulla kuuluisaksi ja yritti kaikenlaisilla tempuilla ja erikoisuuksilla hätkähdyttää ihmisiä, vaikka olikin varsin ujo ihminen selvin päin.

Juha Vainio on itsekin sanonut, että hänessä on monta eri puolta. Petri Pietiläinen on löytänyt ne myös kirjan työstämisen aikana.

– Juha Vainiossa oli kaikki se kaunis ja ihana, mitä ihmisessä voi olla, mutta myös paha, ilkeys, kaksinaismoralismi ja täydellinen tekopyhyys. Ei siis ihme, että Junnun lauluissa lauletaan rakkaudesta, nostalgiasta, pornosta ja vaikka mistä.

Tuhansia tekstejä

Juha Vainio ei koskaan ehtinyt tavata legendaariseksi sanoittajaksi kohonnutta Reino Helismaata (1913–1965). Esikuvanaan Vainio kuitenkin Helismaata pitää. Samoin Sauvo Puhtilaa eli Saukkia (1928–2014).

Yhdessä Jaakko Salon ja Toivo Kärjen kanssa hän opetteli sanoittamista. Kun Saukki 1960-luvun alussa siirtyi töihin Yleisradioon, tuli Juha Vainiosta Saukin työn jatkaja.

Jaakko Salo oli elämäkerran mukaan ihmeissään siitä, että sai Saukin ”valmiin jäljen” tilalle aloittelevan riimittelijän. Vainio kuitenkin kunnioitti Salon ammattitaitoa niin, että antoi tämän viimeistellä tekstejään. Elämänsä aikana Juha Vainio ehti tehdä noin 2 500 tekstiä.

Alkoholi ja Vainio

Kirjassa ei peitellä sitä, että kuningas alkoholi virtasi tiettynä aikakautena Juha Vainion elämässä. Ryyppääminen vaikutti luonnollisesti myös työntekoon.

Elämäkerrassa viihdetaiteilija Danny muistelee noita aikoja: "Monesti studiossa odotettiin turhaan sovittuja tekstejä saapuvaksi. Hyvät ystävät tulivat avuksi, eivätkä tekstintekijän maine ja työtehtävät menneet karille. Jaakko Salo tunsi Juhan tyylin ja ajatukset. Salon tekstit olivat niin lähellä Juhan laatutasoa, ettei niistä erota, mitkä teksteistä ovat Juhan ja mitkä Jaakon tekemiä."

Yksi rajuimmista kirjan kuvista näyttää, miten Juha Vainio juo viinaa lasten retkellä Suomenlinnassa.

– Ajat olivat silloin toiset. Nykyään tuosta vietäisiin käsiraudoissa poliisiputkaan, toteaa Metso.

Samaa mieltä on myös Petri Pietiläinen.

– Ajat ovat muuttuneet. Silloin lähdettiin Neuvostoliittoon myymään ja ostamaan ja kaikki olivat presidenttiä myöten kännissä.

Perhe-elämää

Juha Vainio ja Taina Vainio ehtivät olla yhdessä 30 vuotta, josta naimisissa he olivat 20 vuotta. Liittoon syntyi neljä lasta. Ero tuli vuonna 1979. Taina Vainio kertoo vaikeista vuosista Juhan kanssa, pahoinpitelyistä ja riidoista. Toisaalta Taina Vainio kertoo myös, että he viettivät ihan tavallista perhe-elämää.

– Hoidin lapset ja kodin ja kuskasin Juhaa keikoille. Kävimme mökillä ja sienimetsässä ja pidimme lastenjuhlia. Eihän Juha siinä vaiheessa vielä ollut kuuluisa, muistelee Taina Vainio.

Kun alkoholi tuli kuvioihin, niin elämäkin muuttui.

– Kellarikrouvi oli Juhan turvasatama. Minä vein lapset puistotädille ja sitten Juhan Kellarikrouviin. Siellä hän istui Pentti Saarikosken ja Arvo Salon kanssa ryyppäämässä. Juha hakeutui aina samanhenkisten ihmisten seuraan, sanoo Taina Vainio.

Elokuva tai dokumentti

Uutta elämäkertaa tehdessään Petri Pietiläinen ja Juha Metso ottivat talteen myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Ajatuksena on, että siitä voisi tehdä kuunnelman ja elokuvan tai dokumentin. Elokuvan käsikirjoittaa Petri Pietiläinen ja ohjaa Juha Metso.

– Elokuva ja kuunnelma valmistuvat ensi vuonna, mutta emme tiedä vielä kanavaa, joka sen julkaisee. Myös elokuvan muoto on vielä harkinnassa, kertoo Metso.

Metso on kuvannut Juha Vainiota ensimmäisen kerran 1980-luvun puolivälissä, kun hän oli Etelä-Suomi-lehdessä kesäpoikana. Lisäksi kuvia on kertynyt kesäpoika-aikojen jälkeen.

– Junnu ei ollut habitukseltaan mikään rokkitähti, ja hän pelkäsi esiintymistä, muistelee Metso kuvauskohdettaan.

Kirjan kannessa oleva kuva Juha Vainiosta on Vainion viimeiseltä keikalta.

– Kuva on otettu Kotkassa hänen kiertueensa viimeiseltä keikalta. Seuraavana aamuna oli lento Sveitsiin ja kahden viikon kuluttua siitä Juha Vainio kuoli, muistelee Metso.

Katso Ylen Elävästä arkistosta, kun Juha Vainio esittää kappaleen Juhannustanssit.

Kymmeniä metrejä erilaisia metalliputkia kiemurtelee ristiin rastiin erilaisten laitteiden välillä. Lappeenrannan teknillisen yliopiston ydintekniikan laboratoriossa testataan tällä hetkellä kahta laitteistoa. Toisella kokeillaan Pyhäjoelle suunnitellun venäläisen ydinvoimalan tekniikkaa.

– Katsotaan pitävätkö venäläisten ilmoittamat tiedot paikkaansa, ydinvoimatekniikan mallinnuksen professori Juhani Hyvärinen kertoo.

Toinen vanhaan ydinvoimalaan liittyvä laitteisto on kohta poistumassa laboratoriosta. Sen tilalle rakennetaan koelaitteisto, jolla testataan uudenlaisten pienten modulaaristen SMR-ydinreaktorien (Small Modular Reactor) tekniikkaa.

Pienen SMR-reaktorin teho on vain noin kymmenesosa suuren reaktorin tehosta. Kokoluokka olisi siis muutamista kymmenistä megawateista enintään kolmeen sataan megawattiin.

Turvallisuus parempi

Matalamman tehon vuoksi pienten reaktoreiden turvallisuuden arvioidaan olevan huomattavasti paremman kuin nykyisissä suurissa reaktoreissa.

– Uskotaan, että tällainen pieni ja yksinkertainen reaktori ja sen ympärillä pieni yksinkertainen laitos voidaan tehdä taloudellisemmin ja turvallisemmin kuin iso laitos, jonka rakentaminen on osoittautunut hankalaksi, ydinvoimatekniikan mallinnuksen professori Juhani Hyvärinen kertoo.

Olettamus perustuu siihen, että pienen reaktorin ytimessä syntyvän lämmön kontrollointi on helpompaa kuin suuressa reaktorissa.

– Tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on reaktorin jäähdyttäminen häiriö- ja onnettomuustilanteessa. Isossa reaktorissa on isot tehot pienessä tilassa. Tämän vuoksi sieltä on vaikea saada lämpöä siirtymään pois ilman monimutkaisia ja kalliita turvallisuusjärjestelmiä.

Pienissä reaktoreissa lämmön siirto voidaan hoitaa yksinkertaisemmin passiivisin järjestelmin, joiden toimintaan ei tarvita esimerkiksi sähköllä toimivia pumppuja.

– Siellä on pieni lämpölähde isohkossa tilassa. Lämpö saadaan siirtymään luonnollisilla prosesseilla esimerkiksi seinän läpi sitä ympäröivään vesialtaaseen, jossa vesi voi toimia lopullisena lämpönieluna pitkiäkin aikoja, kertoo Hyvärinen.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Holtec-yhtiön SMR-160 –reaktori sijoitetaan maan alle ja se on veden ympäröimä.

Nopeaa kehitystä

Pieniä modulaarisia MSR-ydinreaktoreita kehitetään nyt kovaa vauhtia eri puolilla maailmaa. Kehitteillä on useita erilaisia reaktorityyppejä. Perinteisten vesijäähdytteisten reaktoreiden ohella työn alla on kaasu- ja metallijäähdytteisiä reaktoreita.

Maailman ydinenergiajärjestön mukaan maailmalla on tällä hetkellä käytössä neljä pientä ydinvoimalaa. Ne ovat Kiinassa, Pakistanissa, Venäjällä ja Intiassa. Rakenteilla on viisi pientä voimalaa ja kehitteillä eri vaiheissa on 27 reaktorityyppiä.

Yhdysvalloissa ensimmäinen reaktorimalli saa nähtävästi viranomaisvahvistuksen parin vuoden sisällä.

Säästöjä massatuotannosta

Pienen koon uskotaan tarjoavan paremman turvallisuuden lisäksi ratkaisuja myös muihin suurten ydinvoimaloiden ongelmiin, kuten rakennusaikataulujen venymiseen ja budjettien ylittymiseen.

Tähän uskotaan päästävän modulaarisuudella eli sillä, että ydinvoimalan osat valmistetaan suureksi osaksi tehtaassa, jolloin ne tarvitsee vain asentaa paikalleen rakennuspaikalle.

– Niitä voitaisiin tehdä kuin autoja sarjatuotantona. Tällä saavutettaisiin merkittäviä kustannussäästöjä, professori Juhani Hyvärinen sanoo.

Ydinvoimaloita valmistettaisiin siis niin paljon, että massatuotannon myötä yksikköhinta saataisiin alhaiseksi.

Ydinvoimaloita kaupunkien läheisyyteen

Suomessa sähköntuotanto on jo pitkälti vähäpäästöistä ydinvoiman, vesivoiman ja tuulivoiman ansiosta. Lämmön tuotannosta aiheutuu kuitenkin huomattavia ilmastopäästöjä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla käytetään vielä kivihiiltä lämmön tuotannossa.

Professori Juhani Hyvärisen mielestä pieniä ydinvoimaloita voitaisiinkin Suomessa käyttää nimenomaan lämmön tuotantoon. Yksi pieni ydinvoimala riittäisi esimerkiksi tuottamaan keskisuuren kaupungin koko lämmön tarpeen.

– Pieni ja luontaisesti turvallinen reaktori olisi hyvin mahdollista sijoittaa johonkin asutuskeskuksen läheisyyteen, professori Juhani Hyvärinen vakuuttelee.

Hyvärisen mukaan lämmön tuotantoon voitaisiin kehittää vielä oma reaktorityyppinsä, joka olisi erityisen turvallinen.

– Kaukolämpöreaktorin suoritusarvot voisivat olla matalammat kuin sähköä tuottavan reaktorin. Tällöin siitä voitaisiin tehdä vieläkin turvallisempi, Hyvärinen sanoo.

Kunnat kiinnostuneet

Hyvärisen mukaan uudet pienet ydinvoimalat ovat jo herättäneet kiinnostusta kunnissa.

– Kunnalliset energialaitokset ovat olleet tutkimuslaitoksiin yhteydessä ja kyselleet, että mitä nämä pienet modulaariset reaktorit ovat, Hyvärinen sanoo.

Myös pääkaupunkiseudun energiayhtiö Helenissä asiaa on tutkittu.

– Kyllä ne kiinnostavat meitä. Kaikki energiantuotantomuodot, jotka tuottavat kustannustehokkaasti ja ilmastoystävällisesti energiaa kiinnostavat meitä, Helen Oy:n yksikön päällikkö Janne Rauhamäki kertoo.

Hän kuitenkin korostaa, että länsimaissa pienille reaktoreille ei ole vielä annettu viranomaislupia ja ne ovat tulossa markkinoille vasta monen vuoden päästä.

– Ne ovat vielä aika kehitysvaiheessa. Tällä hetkellä vasta suunnitellaan tai rakennetaan esittelylaitoksia. Biomassa on kasvihuonepäästöjen vähentämisessä meidän väliaikainen ratkaisu. Pienet modulaariset ydinvoimalat voivat mahdollisesti korvata biomassaa 10–20 vuoden päästä, Janne Rauhamäki kertoo.

Turvallisuushuolet eivät ole hävinneet

Reaktorien kehittelijät haluaisivat helpottaa suurille reaktoreille suunniteltuja turvallisuussääntöjä pienten reaktorien osalta. Tällöin reaktoreita voitaisiin rakentaa esimerkiksi lähemmäs asutuskeskuksia. On esitetty, että turva-alueet pienten reaktorien ympärillä voisivat olla pienempiä ja reaktorien vartiointimääräyksiä voitaisiin höllentää. Määräysten helpottaminen vähentäisi reaktorien kustannuksia ja lisäisi näin niiden kilpailukykyä.

Kaikki eivät ole kuitenkaan vakuuttuneita pienten modulaaristen reaktorien turvallisuudesta tai edes niiden taloudellisuudesta. Esimerkiksi eräät yhdysvaltalaiset tiedemiehet ovat jo vuonna 2013 varoittaneet aikomuksesta madaltaa pienten reaktorien turvallisuusmääräyksiä. Tiedemiesten mielestä ei ole myöskään ollenkaan selvää, että SMR-reaktorit ovat taloudellisia vaihtoehtoja energian tuotannossa.

Joroisissa kiskobussissa on ollut tulipalo Huutokosken aseman kohdalla. Kiskobussin kuljettaja oli huomannut junan savuavan, ja tarkastanut tilanteen.

– Savua tuli kiskobussin alta. Kuljettaja evakuoi matkustajat saman tien. Juna oli nopeasti tyhjä, kertoo paikalla ollut Etelä-Savon pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Jani Kasanen.

Palokunnan tullessa paikalle liekit löivät kiskobussin alta ja matkustamo oli täynnä savua. Kiskobussi DM 12 on 70 paikkainen ja se oli palon sattuessa lähes täynnä.

– Matkustajat olivat tässä vaiheessa jo pihalla. Sammutustyöt aloitettiin kiskobussin ulkopuolelta, Kasanen kertoo.

Liekit löivät pääasiassa kiskobussin ulkopuolella. Osittain tuli pääsi kuitenkin myös matkustamon sisäpuolelle rakenteita pitkin.

Kiskobussi oli lähtenyt aamulla Joensuusta ja sen päämääränä oli Pieksämäki. Palonsyytä ei vielä tarkasti tiedetä.

– Junan alta se on jostain lähtenyt. Siellä ovat esimerkiksi mottoori ja vaihteistoa, Kasanen kuvailee.

Palossa ei sattunut henkilövahinkoja, mutta ensihoitajat kävivät paikan päällä tarkistamassa kaikki matkustajat. Kiskobussin kyydissä olleet matkustajat ovat jatkaneet matkaansa bussikyydeillä.

VR selvittää syttymissyytä

VR jatkaa syttymissyyn selvittelyä. Ensimmäinen alustava arvio on, että kiskobussin mottoriin on mennyt puiden lehtiä tai muuta helposti syttyvää roskaa radan pinnasta.

– Kiskobussi viedään Pieksämäen konepajalle, ja muutamassa päivässä selviää varmasti palon syttymissyy, kertoo VR:n turvallisuusjohtaja Jari Hankala.

Suomen rautateillä kulkee 16 samanlaisia DM 12 -tyypin kiskobussia. Niillä ajetaan vähäliikenteisillä reiteillä. Samantyypin kiskobussi syttyi palamaan vuonna 2012, mutta tuolloin havaittiin vikaa polttoaineletkussa.

Kiskobussi pyrittiin alunperin hinaamaan Huutokoskelta iltapäivällä, mutta operaatio siirtyy iltaan.

Klo 13.01 Juttua päivitetty uusilla tiedoilla ja Jani Kasasen kommenteilla. Otsikkoon lisätty Kasasen kommentti.

Klo 13.54 päivitetty juttuun lisätieto kiskobussin tyypistä.

Klo 16:15 päivitetty juttuun VR:n kommentit ja korjattu juttuun oikea junatyyppi.

Hirvijahti käynnistyi viikonloppuna poikkeuksellisen lämpimässä säässä. Lähes koko Suomessa mitattiin korkeita lämpötiloja, kun esimerkiksi Pohjanmaalla lämpötila kohosi liki 21 asteeseen.

Yleensä säätila hirvijahdin alkamisen aikaan on kuluvaa lokakuuta viileämpi. Yleensä lokakuussa keskilämpötila on selvästi alle 10 asteen. Tällöin kaadettu hirven ruho on jo luonnostaan melko viileässä ympäristössä.

Nopea käsittely

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Ylitarkastaja Anne Fagerlund kertoo, että poikkeuksellisen lämmin ilma vaatii lihan ripeää käsittelyä.

– Lihaa voidaan riiputtaa näissä olosuhteissa päivä tai kaksi, jonka jälkeen pilaantuminen alkaa näkyä muun muassa lihan pinnan limoittumisena, kertoo Fagerlund.

Hirvenlihan laadun tarkkailussa on Fagerlundin mukaan kaksi käytäntöä. Mikäli metsästysseura metsästää hirvieläinten lihaa myyntiin, on seuran ilmoitettava lahtivaja eli se paikka, jossa eläin nyljetään, elintarvikehuoneistoksi. Silloin tilojen valvonnasta vastaa paikallinen ympäristöviranomainen.

Toinen käytäntö on se, että metsästäjät ottavat hirvenlihan omaan käyttöön. Tällöin metsästysseuran ei tarvitse tehdä ilmoitusta lahtivajasta, eikä näiden vajojen olosuhteita myöskään valvota.

Elintarvikehuoneistoasetuksen ja alkutuotantoasetuksen mukaan luonnonvaraisen riistan jäähdytys on aloitettava kohtuullisen ajan kuluttua pyynnistä. Aktiivinen jäähdytys ei kuitenkaan ole välttämätöntä, jos ilmasto-olosuhteet sen sallivat. Liha on jäähdytettävä kuuden asteen lämpötilaan tai sen alle.

Fagerlund kertoo, että asetuksen tarkoittamaa kohtuullista aikaa on vaikea määritellä. Käytännössä metsästäjien tulee ottaa huomioon ulkoilman lämpötila ja saattaa ruho mahdollisimman nopeasti käsiteltäväksi.

Syömäkelvottoman lihan päätymistä kuluttajan tai metsästäjän lautaselle Fagerlund ei kuitenkaan pidä todennäköisenä.

– Metsästäjät ovat ammattitaitoisia henkilöitä ja osaavat määritellä lihan syömäkelpoisuuden.

Ruho nopeasti jakoon

Lappeenrantalaisen Tapavainolan Riistamiehet aloitti jahtikauden viime lauantaina. Viikonvaihteessa seura kaatoi kaksi urosta.

Tapavainolan Riistamiehet ry:n sihteeri Jarmo Leinon mukaan kaadetun hirven nylkeminen ja paloittelu on pystytty hoitamaan nopealla aikataululla.

– Jos hirvi kaadetaan lauantaina, niin sunnuntaihin mennessä on eläin saatu käsiteltyä ja lihat jaettua.

Lihan laadusta ei myöskään Leinon mukaan tule olla huolissaan, sillä hänen mielestään metsästäjät ovat vastuullisia henkilöitä, tilat ovat riittäviä lihan käsittelyyn ja metsästäjät pitävät huolta hygieniasta lihaa käsitellessään.

Jarmo Leinon mukaan myös valvonta on riittävällä tasolla.

– Näen että nykyinen systeemi toimii, enkä usko että hirvenlihasta olisi tullut ongelmia siinä mielessä, että liha olisi ollut pilalla tai epähygieenistä, kertoo Jarmo Leino.

Lue seuraavaksi: Näetkö tässä videossa hirven? – suurin osa ei näe

Leijonanharjainen tukka pöllähtää kasvoille, kun Netta Salonsaari purskahtaa hersyvään nauruun lukiessaan nuoruutensa päiväkirjaan ääneen.

"Mie en tiedä, miten mä taas päädyin tähän tilanteeseen. Rakastuin henkilöön, kuka on niin kaukana ja vaikea tavoitella...!!

Mut jos nyt hyvin käy, niin se voi vaikka toteutuakin. Minä & Ville. Together."

Näin Salonsaari kirjoitti päiväkirjaansa 14-vuotiaana kesäkuussa vuonna 1997.

Salonsaari on kirjoittanut lähes aina päiväkirjaa. Lappeenrannassa järjestettyä päiväkirjaklubia varten hän palasi uudelleen yli 30 teiniajan päiväkirjaansa, useisiin slämäreihin ja kirjelappusiin.

Hän toivoo julkiluvun nollaavan oman teiniajan nolouden.

– Teiniaikaan suhtautuu nyt eri tavalla. Se ei ole enää mörkö, kun on käynyt läpi vanhoja päiväkirjoja. Huvittaisi sanoa sille 15-vuotiaalle Netalle, että mä symppaan sua tosi paljon.

Teinipäiväkirjat: "Aivan hirveetä"

Salonsaari on nyt ensimmäistä kertaa yleisön edessä lukemassa päiväkirjaansa. Hän on yksi Lappeenrannassa järjestetyn loppuunmyydyn päiväkirjaklubin esiintyjistä. Tekstin valinta on ollut hankalaa, koska hänen päiväkirjoissaan vilisee paljon ihmisiä koko nimillään.

Lappeenrantalainen Salonsaari tietää, että kotipaikkakunnan pienet piirit ovat selvillä myös yleisössä. Hän ei halua, että kuulijat tajuavat etu- ja sukunimen lävähtäessä esiin, että kenestä hän kirjoittaa.

Luettavaksi valikoitunut teksti on pitkä ja ehyt tarina. Siinä käydään läpi teinien ajatusmaailma.

"Mie jos en näe sitä kohta (huomenna tai viikonloppuna) tuntuu, että miun rakkaus olis suunnattu tyhjille seinille. Mie en voi kohdistaa sitä tai voinhan mie, mutta se ei tuota tulosta, koska rakkauden kohde ei kai tiedä siitä rakkaudesta, jota mie sille lahjotan.

– Nopeita leikkauksia, mielenmuutoksia ja tunteet laidasta laitaan. Sieltä löytyy ihania itsekirjoitettuja runoja ja biisisitaatteja. Aivan hirveetä, nauraa räkättää Salonsaari.

Mie annan Villelle miun sydämen, jos se sen huolii... <3: Netta"

Nuoruuden päiväkirjoissa killuivat kultaiset pienet lukot. Ne lukittiin tiukasti kiinni. Päiväkirja usein piilotettiin patjan alle tai pantiin lukolliseen laatikkoon.

Salaiset tekstit ääneen

Nykyään omasta elämästään kirjoitetaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Itsestään kerrotaan sosiaalisessa mediassa, blogeissa ja vlogeissa. Uudet teknologiat ovat muuttaneet käsitystä intiimin ja julkisen välisestä rajasta.

Nyt nämä laatikon kätköt ovat lavalla ja julkista riistaa. Eri puolilla Suomea järjestetyt päiväkirjaklubit, joissa luetaan omia päiväkirjoja muille ääneen, ovat tulleet erittäin suosituiksi.

– Päiväkirjaklubeilla huomaa, etten ole yhtään tyhmempi, tavallisempi enkä nolompi kuin muutkaan. Se on kai vertaistukea, naurahtaa päiväkirjaklubin Lappeenrantaan tuonut Liisa Kukkola.

Kenelle päiväkirjaa kirjoitetaan?

Tohtorikoulutettava Karoliina Sjö on tutkinut päiväkirjoja. Hänen mielestään on mielenkiintoista pohtia, kenelle päiväkirjaa oikeastaan kirjoitetaan.

Osa haluaa, että päiväkirja tulisi muiden luettavaksi, eikä jäisi pöytälaatikkoon pölyyntymään. Ajatus siitä, aikooko päiväkirjansa paljastaa muille ihmisille, saattaa vaihtua kirjoittajan elämän aikana.

Eräs päiväkirja, joka on toivottu tulevan luetuksi, on tavallisen helsinkiläisen Kirsti Teräsvuoren päiväkirja.

Kirsi Teräsvuori eli vuosina 1899–1988. Hän kirjoitti lähes koko elämänsä päiväkirjoja. Teräsvuori oli naimaton ja työelämän ulkopuolella oleva nainen, joka eli yksinäistä elämää. Kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Karoliina Sjö on tutkinut Teräsvuoren päiväkirjoja väitöskirjaansa varten.

Sjö on tehnyt naisen päiväkirjoista päätelmän, että kirjoittaja on halunnut päiväkirjojen päätyvän muiden luettaviksi, koska päiväkirjojen tekstejä on puhtaaksikirjoitettu ja niihin on tehty reunamerkintöjä.

– Päiväkirjan reunamerkinnöissä löytyy tulkintoja ja selityksiä tekstiin. Esimerkiksi eräissä reunakirjoituksissa lukee "On ollut inhoittavaa kirjoittaa tämmöistä puhtaaksi, mutta tein sen sentään" tai "Kaikkea minä viitsinkin kirjoittaa puhtaaksi", kertoo Sjö siitä, miten Teräsvuori kirjoitti vuosia myöhemmin aiempiaan tekstejään puhtaaksi.

Teräsvuori toi itse ensimmäisen erän päiväkirjojaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon vuonna 1974.

Ei muiden silmille, mutta silti julkilukuun

Monille päiväkirjat ovat kuitenkin todella henkilökohtaisia ja intiimejä, eikä niitä ole tarkoitettu muiden luettavaksi.

– Monet myös esimerkiksi polttavat tai muuten tuhoavat päiväkirjansa, kertoo tutkija Karoliina Sjö.

Lappeenrantalainen Netta Salonsaari on ajatellut, että kukaan ei saisi lukea hänen päiväkirjaansa. Hänen lähes jokainen päiväkirjansa alkaa sanoilla: "koskaan kukaan ei saa näitä lukea".

Silti hän on nyt päiväkirjaklubilla lukemassa julkisesti omaa päiväkirjaansa.

– Haluan kokeilla miltä tekstien lukeminen tuntuu. Lukea muille tekstejä, joita on kirjoittanut pelkästään itselleen, ei kenellekään muulle, Netta Salonsaari pohtii.

Aina ei tarvita julkisesti lukemista. Tutkijan mukaan itsekseen omien päiväkirjojen lukeminen voi olla eheyttävä kokemus. Lukeminen saattaa vahvistaa käsitystä itsestään ja olemassaolostaan.

– Usein juurikin se on päiväkirjan perimmäinen tarkoitus, sanoo Karoliina Sjö.

Lue seuraavaksi: Susanna Laine luki teiniaikojen päiväkirjaansa suorassa lähetyksessä: "Oon nykyään muuten aika suosittu jätkien keskuudessa vaikken mielistele niinkuin Minna"

Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikan läheisyydessä partioi koirapartio. Suomen puolella rajalinjaa on mönkijällä ajettava ura ja Venäjän puolella hoitamatonta sekametsää, jonka läpi on vaikea tulla. Silti muutama on onnistunut livahtamaan Venäjältä rajan yli Schengenin alueelle.

– Kahdeksan henkilöä on ylittänyt kaakkoisrajan luvattomasti tänä vuonna, laskee Kaakkois-Suomen rajavartioston tutkinnanjohtaja, kapteeni Ville Mihl.

Määrä on vähäinen verrattuna siihen, miten moni yritys on paljastunut. Kiinni jääneet henkilöt ovat olleet Venäjän, Marokon ja Ukrainan kansalaisia.

Venäjän rajavartiopalvelun tehostunut toiminta on pitänyt Suomen ja Venäjän välisen rajan rauhallisena.

– Venäjän rajaviranomaisten työn laatu ja tekeminen ovat sillä tasolla, että sitä on vaikea ohittaa. Rajalle on vaikea päästä ilman asianmukaisia papereita, myöntää Mihl

Tänä vuonna luvattomasti Suomeen tuloa yrittäneistä on kiinni jäänyt Suomen kaakkoisrajan tuntumassa jo lähes 800, kun aiempina vuosina tapauksia on paljastunut alle 200.

– Välimeren alueella tiukentunut valvonta ja vaikeampi pääsy Schengenin alueelle on voinut laittaa ihmisiä Venäjän reitille.

Laitonta maahantuloa yrittäneistä yli 400 on otettu kiinni Viipurissa, vain muutamia kymmeniä on päässyt Venäjän rajavyöhykkeelle asti. Myös Allegro-junan matkustajien tarkastuksia on tehostettu.

Monet Suomeen tuloa yrittäneistä ovat päässeet Pietariin jalkapallon MM-kisojen varjolla. Sieltä matka on jatkunut Viipuriin tai Svetogorskiin.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto selvittää parhaillaan, onko lisääntyneiden laittomien maahantulonyritysten taustalla järjestäytyneiden rikollisjärjestöjen aktiivisempi toiminta. Ainakin kolme turvapaikkaa hakenutta marokkolaista ovat kadonneet vastaanottokeskuksesta.

Kaakkois-Suomessa varauduttu luvattomiin tulijoihin

Kaakkois-Suomessa on tehty suunnitelmia sen varalle, että jopa tuhat ihmistä tulisi laittomasti maarajan yli. Muistissa ovat sadat Sallan rajanylityspaikan kautta pari vuotta sitten Venäjältä tulleet turvapaikanhakijat.

– Sillä olisi merkittävä vaikutus turvapaikkatilanteeseen Suomessa, ja sitä kautta merkitystä sisäiselle turvallisuudelle, myöntää Ville Mihl.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto on siirtänyt henkilökuntaa passintarkastuksesta maarajan valvontaan. Tämä näkyy rajanylityspaikoilla ajoittain pidentyneinä jonoina.

– On tietyt alueet ja paikat, joista laittomasti Suomeen voi tulla. Niitä alueita tarkastetaan tehokkaammin ja useammin.

Koirapartioiden lisäksi käytössä on teknistä valvontaa. Uusimpana rajavartiolaitos testaa kaakkoisrajalla minihelikoptereita eli drooneja.

Rajavartiolaitos epäilee, että Suomessa asuva iranilaistaustainen mies on yrittänyt tuoda kolme Iranin kansalaista laittomasti Suomeen.

Iranilaiset olivat lentäneet ensin Moskovan 28.7.2018. Seuraavana päivänä iranilaiskolmikko oli matkustanut junalla Pietariin, jossa he myös yöpyivät.

Suomessa asuva iranilaismies oli matkustanut Pietariin jo muutamaa päivää aikaisemmin Suomen rekisterissä olevalla henkilöautolla. Hän yöpyi yhdessä Iranista tulleiden henkilöiden kanssa hotellissa Pietarissa. Hän oli myös kustantanut seurueen junaliput ja hotelliyön. Varhain 30.7.2018 he lähtivät ajamaan kohti Suomen rajaa Pietarista Viipurin kautta Svetogorskiin.

Seurueen matka kuitenkin tyssäsi Viipurin ja Svetogorskin välisellä maantiellä, kun Venäjän rajaviranomaiset eivät päästäneet seuruetta jatkamaan matkaansa, koska heillä ei ollut tarvittavia matkustusasiakirjoja. Iranilaiskolmikko käännytettiin tutkinnan jälkeen takaisin Pietariin ja Suomessa asuva mies palasi yksin Suomeen.

– Viranomaisilla on sellainen käsitys, että Iranista tulleen kolmikon oli tarkoitus Svetogorskissa yrittää Suomeen laittomasti metsän halki, kertoo tutkinnanjohtaja kapteeni Ville Mihl Kaakkois-Suomen rajavartiostosta.

Epäilty kiistää

Epäilty Suomessa asuva iranilaismies kiistää syyllistyneensä laittoman maahantulon järjestämiseen. Hän on kertonut esitutkinnassa matkustaneensa Suomesta Pietariin tapaamaan sukulaisiaan, jotka olivat saapuneet sinne häämatkalle ystävänsä kanssa.

Mies myös kertoi, että iranilaiskolmikko oli halunnut tulla hänen kanssaan Svetogorskiin katsomaan nähtävyyksiä ja viettämään aikaa, koska hänen Venäjän viisuminsa voimassaoloaika umpeutui 31.7.2018.

Tutkinnanjohtaja Ville Mihl kertoo, että suomalaisille viranomaisille tutkittava tapaus selvisi Suomen ja Venäjän välisen rajayhteistyön tuloksena.

Rikosepäilyn esitutkinta on valmistunut, ja se on siirretty Salpausselän syyttäjänvirastoon syyteharkintaa varten.

Svetogorsk sijaitsee Venäjällä aivan Suomen kaakkoisrajan tuntumassa. Rajan toisella puolella on Imatran kaupunki.

Lue seuraavaksi: Venäläiset rajavartijat ovat tänä vuonna estäneet kaakkoisrajalla jo lähes 800 ihmisen luvattoman pääsyn Suomeen