Kiinalainen matkatoimisto Ctrip alkaa kesäkuussa myydä matkapaketteja, jotka saattavat tuoda Suomeen tuhansia turisteja Aasiasta. Kiinalaisten kohde Suomessa olisi Järvi-Suomi eli Saimaan ympäristö.

Matkapaketteihin sisältyvät lennot Kiinasta Helsinki-Vantaalle, vuokra-auto ja majoitus matkan aikana.

– Tavoitteena on saada Järvi-Suomen alueella myytyä ensimmäisen vuoden aikana 5 000 majoitusvuorokautta, sanoo Suomen matkailuimagosta maailmalla vastaavan Visit Finlandin myyntijohtaja Heli Mende.

Tavoite saattaa hyvinkin toteutua, sillä Ctrip on maailman toiseksi suurin ja Kiinan suurin online-matkatoimisto.

Lapissa vastaavalla tavalla alkanut matkatoimisto Alitripin markkinointi onnistui yli odotusten, ja matkojen määrää jouduttiin aluksi rajoittamaan majoituspulan takia.

– Ctripin tarjontaan on tulossa mukaan yli sata yritystä pienistä boutique-hotelleista kartanoihin ja kylpylähotelleihin, joten majoituskapasiteettia on tarjolla hyvin, sanoo Lappeenrannan ja Imatran matkailun markkinointiyhtiö GoSaimaan markkinointijohtaja Juha Sorjonen.

Saimaa-lomat ovat kestoltaan pidempiä, kuin tähän asti kiinalaisille omatoimimatkailijoille Euroopan matkojen ohessa myydyt parin yön matkapaketit. Tavoitteena on, että pelkän pikaisen käynnin sijaan turistit viipyisivät Saimaalla pidempään.

Matkat suuntautuvat itäiseen Järvi-Suomeen Pohjois- ja Etelä-Savoon sekä Pohjois- ja Etelä-Karjalaan.

Nuoret kiinalaiset etsivät uusia kohteita Euroopasta

Ctripin Saimaan-matkat ovat omatoimimatkoja, joissa asiakkaat liikkuvat vuokra-autolla ennalta räätälöidyn aikataulun mukaisesti. Matkoja myydään verkossa, jossa niitä ostavat pääasiassa 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet kielitaitoiset kiinalaiset.

– Erityisesti milleniaalisukupolvi ei enää halua matkustaa ryhmässä vaan omatoimisesti. He myös varaavat matkansa digitaalisten kanavien kautta, sanoo myyntijohtaja Heli Mende.

Uutta kiinalaisten omatoimimatkailussa on myös se, että entistä harvempi haluaa nähdä parissa päivässä mahdollisimman monta maata tai kaupunkia. Varsinkin Suomesta etsitään luontoelämyksiä.

– Majoituksia voidaan varata myös hyvätasoisiin mökkeihin, ja silloin viipymä voi olla pidempikin, sanoo markkinointijohtaja Juha Sorjonen.

Matkailukausi pitenee syksyyn

Ensimmäisiä online-matkatoimisto Ctripin kautta matkan varanneita kiinalaisia odotetaan Saimaalle elokuussa, sillä turistit tarvitsevat Schengen-viisumin. Jatkossa valtaosa kiinalaisista tulee Saimaalle kesäkaudella.

– Tarkoitus on, että turisteja liikkuu Saimaan alueella myös kesäsesongin jälkeen pitkälle syksyyn, mikä on tärkeää matkailuyritysten liiketoiminnan kehittämiselle, sanoo Mende.

Aasialaisten matkailijoiden määrä moninkertaistuu Saimaan alueella tänä vuonna, sillä kiinalaisten lisäksi Pietarin kautta tulee kesän aikana tuhansia eteläkorealaisia matkailijoita. Viime vuonna Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueella kirjattiin hieman yli 4000 kiinalaisten yöpymisvuorokautta.

Pelastuslaitos varoittaa vesillä liikkujia Saimaan vedenpinnan nousun mahdollisesti kellumaan nostamista tukeista ja veneistä. Etelä-Savon pelastuslaitoksen palomestari Joni Himbergin mukaan pelastuslaitos sai eilen Savonlinnan alueelta tehtävän, kun veneilijä oli ollut ajaa vedessä kelluneiden tukkien päälle. Pelastuslaitos kävi paikalla raivaamassa kellumaan lähteneet tukit pois veneilijöiden tieltä.

Himbergin mukaan pelastuslaitos pelkää, että Saimaan pinnan nouseminen kauttaaltaan voi nostaa rannalle kasattuja tukkeja kellumaan myös muualla Saimaan alueella. Koska tukkeja voi olla hankala havaita esimerkiksi moottoriveneestä, kehottaa pelastuslaitos veneilijöitä varovaisuuteen Saimaalla liikuttaessa.

Myös huonosti kiinnitettyjen veneiden ja muiden syksyllä rannalle nostettujen esineiden kohdalla on riski, että Saimaan kohonnut vedenpinta nostaa veneen ajelehtimaan. Himbergin mukaan esimerkiksi mökkiläisten olisi viimeistään nyt syytä käydä tarkistamassa veneiden ja laiturien kiinnitykset talven jäljiltä.

Viime päivinä vesi on Saimaalla noussut poikkeuksellisellisen korkealle, ja useat saimaannorppien käyttämät kivet ovat jääneet veden alle. Lähiviikkoina Saimaan pinta voi nousta vielä jopa 30 senttimetriä.

– Kyllä se tulee vaikuttamaan tosi moneen norpan makuukiveen, kertoo Itä-Suomen yliopiston norppatutkija Meeri Koivuniemi.

Saimaannorppa on hyvin paikkauskollinen ja käyttää mielellään vuodesta toiseen samoja makuupaikkoja ja jopa kiviä.

– Saimaannorpalla on yleensä saman vuonna 2 tai 3 kiveä, joita se makaamiseen vuodesta toiseen käyttää. Kivet sijaitsevat keskimäärin 700 metrin päässä toisistaan, kertoo Koivuniemi.

Tutkija Meeri Koivuniemi on parhaillaan Saimaalla seuraamassa saimaannorppien kevättä.

– Nyt on jonkin verran makuukiviä mennyt veden alle. Yleensä norppa kuitenkin löytää samasta lahdesta jonkin toisen kiven.

Saimaannorpan mieltymys vanhaan hyvään makuupaikkaan näkyy myös siinä, että jotkut norpat yrittävät makoilla kiven päällä, vaikka kivi olisi jo peittynyt veden alle. Norppa yrittää maata kivellä ainakin jonkin aikaa, mutta kun turkki kastuu liikaa, etsii saimaannorppa uuden kiven.

Todennäköisyys nähdä harvinainen saimaannorppa on nyt suurimmillaan. Saimaannorpat tulevat aurinkoisina kevätpäivinä köllöttelemään kivien ja kallioiden päälle.

Aurinkoon makoilemaan norpat ajaa karvanvaihtoaika. Vanha talvikarva pitää saada uuden kesäkarvan tieltä pois. Karvanvaihtoa auttaa lämmin ja aurinkoinen sää.

– Lämpö edesauttaa auringossa kuivuneen karvan tippumista ja norppa rapsuttelee sitä pois. Tosi paljon näkyy jo vanhaa karvaa kivillä, kertoo Itä-Suomen yliopiston norppatutkija Meeri Koivuniemi.

Vanha piirre tulee esille

Saimaannorppa on laumaeläin. Saimaalla on kuitenkin ollut norppia viime vuosikymmeninä niin vähän, etteivät ne ole laumoissa pystyneet edes elämään. Sen sijaan saimaannorpan lähisukulaiset Itämerellä ja Laatokalla viettävät aikaansa laumoissa erityisesti talvella jään päällä.

Nyt saimaannorppia on laskettu olevan jo noin 400. Niinpä tämä vanha laumaantumistapa on jälleen nousemassa esiin myös Saimaalla.

– Me olemme seuranneet saimaannorppia riistakameroilla ja on huomattu, että voi olla kaksi, kolme, joskus jopa neljä norppaa samalla kivellä, kertoo norppatutkija Meeri Koivuniemi.

Eniten laumassa olevia saimaannorppia on tavattu Savonlinnan eteläpuolella olevalla Pihlajavedella, jossa muutenkin asuu eniten saimaannorppia.

Norpat voivat olla pienessä laumassa kalliolla karvanvaihtoaikaan jopa koko päivän.

Saimaanorpan köllöttelyä kivellä voi seurata WWF:n norppalivestä. Kamera välittää suoraa lähetystä kalliolta, jossa Pullervoksi nimetty norppa on usein totuttu näkemään.

Erilaisia keinopesiä ja apukinoksia on testattu uhanalaisen saimaannorpan avuksi useita vuosia. Vapaaehtoisten kolaamat apukinokset ovat olleet käytössä jo useina talvina. Lyhteistä koottuun järviruokopesään syntyi ensimmäinen kuutti keväällä 2017.

Tänä vuonna norppaemon käyttöönsä hyväksymä, turvelevyistä ponttoneiden päälle tehty pesä on kokonaan ihmisen rakentama. Kelluva rakennelma pysyy pinnalla myös heikoissa jäissä ja sulan veden aikana. Ankkurointi pitää pesän paikallaan.

– Kolme, neljä vuotta tätä on yritetty ja testattu, ja nyt se onnistui. Se on sellainen kelluvan iglun ja ponttonilaiturin yhdistelmä, jonka norppa nyt hyväksyi, Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta iloitsee.

Kunnasranta arvioi ratkaisevaksi käänteeksi kehitystyössä sen, että pesään lapioitiin lunta asennuksen yhteydessä. Aiemmin emo oli ilmeisesti karsastunut iglunmallisen pesän autiutta. Lumesta emo pääsi muokkaamaan kodista mieluisan.

– Oli se hieno tunne kun työnsin käteni pesään ja tunsin kuutin pehmeän karvan kädessäni, Kunnasranta kertoo.

Pesän keskiosassa on pehmeä lepäilytila, jonka molemmilta sivuilta pääsee pulahtamaan Saimaaseen.

– Kyllä tämä minun tietääkseni on ainutlaatuista maailmassa, että hylkeitä ruvetaan pöntöissä pesittämään.

"Iloinen ja vilkas kaveri"

Keinopesä nostettiin ankkuripaikaltaan läheiselle rannalle sunnuntaina. Pesästä löytyneet kuutinkarvat vahvistivat, että naarasnorppa oli valinnut pesäpaikakseen turvekattoisen asumuksen.

Lisävahvistus löytyi läheisen luodon rannalta. Yle oli maanantaina paikalla, kun vajaan kolmen kuukauden ikäinen kuutti pörräsi pitkin rantavesiä tutustumassa elinympäristöönsä. Kuutti näytti nauttivan hellesäästä täysin rinnoin.

– On oikein iloinen ja vilkas kaveri. Olisiko mittaa sellaiset 80 senttiä ja painoa vajaat 20 kiloa, kokenut norppakuvaaja, dokumentaristi Juha Taskinen aprikoi.

Mervi Kunnasranta ja Juha Taskinen pitävät keinopesää uutena läpimurtona saimaannorpan suojelussa.

– Ihminen voi auttaa, kun ilmasto lämpenee ja jäätä ei välttämättä Saimaalle enää tule. Tämä emä tulee varmaan uudelleen tekemään pesään kuutteja ja ne oppivat sen taas emoltaan. Tämä on ehdottomasti läpimurto, eikä siinä mielessä uutta, että onhan kuutteja syntynyt laiturin alle ja venevajaan, Juha Taskinen sanoo.

– Ja mikä tässä on loikoillessa ja kuuttia imettäessä. On turvekatto, hyvät kellukkeet ja hieno tasainen viira, jonka päällä makoilla, Taskinen hehkuttaa.

Kanta kasvaa tasaisesti

Mervi Kunnasranta muistuttaa, että jäätön ja lumeton talvi on täysin mahdollinen uhkakuva Saimaalla. Saimaannorppa olisi sulassa vedessä täysin petojen armoilla.

Saimaannorpan kanta on viime vuosina vahvistunut. Tänä keväänä kuutit syntyivät lumisen ja kylmän lopputalven ansiosta hyviin olosuhteisiin. Kanta on pikkuhiljaa vahvistunut 400 yksilön vahvuuteen. Viimeiset kolme vuotta uusia kuutteja on syntynyt keskimäärin 80 vuodessa.

Ilmaston lämpenemistä ja jäättömiä sekä lumettomia talvia pidetään ihmisten aiheuttaman häiriön ja verkkokalastuksen rinnalla yhtenä suurimmista uhkista vähälukuisen eläinlajin kannalta.

– Toivomme tietysti, ettei tällaista koskaan tarvittaisi, mutta ilmastoennusteet näyttävät sellaisilta, että tulee vielä lumettomia ja jäättömiä talvia, Mervi Kunnasranta sanoo.

Tekopesä on prototyyppi, joka on kehitetty EU-rahoituksen turvin. Jatkossa on tarkoitus saada pesäkohtainen hinta alemmas. Pesistä voisivat huolehtia vapaaehtoset apukinosten tapaan.

Lappeenrannassa on jouduttu tältä vuodelta hautaamaan suunnitelmat rakentaa maailman korkein hiekkalinna.

Syynä on rakennuspaikan maaperä, jota on tutkittu kairaamalla. Hiekkalinnan suunnittelijat epäilevät, ettei Linnoitusniemen kärjessä oleva tontti kestä jättimäistä hiekkarakennelmaa.

– Jos hiekkalinna painuu muutamankin sentin, mutta ei tasaisesti niin sehän romahtaa, hiekkalinnan veistämisestä vastaava Kimmo Frosti sanoo.

Maaperä haluttiin Frostin mukaan tutkia kunnolla, sillä hiekkalinnan alue on täyttömaata.

– Se on kyllä täytetty hyvin ja huolella, mutta se on riskirajalla. Ei haluttu päästä vain kokeilemaan, että nyt se romahti ja oho, Frosti kuvailee.

Tavoitteena oli rakentaa Saimaan rannalle 18 metriä korkea hiekkalinna. Se olisi ollut noin kuusikerroksisen kerrostalon korkuinen. Linna olisi painanut noin kolme miljoonaa kiloa.

Lappeenrannan hiekkalinnan piti peitota Saksan Duisburgiin viime syksynä valmistunut 16,88 metriä korkea hiekkalinna, jolla saksalaiset pitävät maailmanennätystä hallussaan.

Ennätyskorkea linna pyritään rakentamaan Saimaan rannalle ensi vuonna. Sitä ennen Lappeenrannassa selvitetään, voiko rakennuspaikan maaperää vahvistaa.

– Vai pitääkö linnan muotoa muuttaa vai paikkaa siirtää muutamilla metreillä, Frosti kertoo.

Tilalle matalampi linna kahdella tornilla

Maailmanennätyslinnan sijasta Lappeenrannan Linnoitusniemen kärkeen kohoaa tänä kesänä maltillisemman korkuinen hiekkalinna.

Linnaan tulee kaksi tornia, joista toinen on ympyräkartion ja toinen monikulmakartion muotoinen. Frostin mukaan toinen torni pyritään rakentamaan kymmenen metrin korkuiseksi.

– Kahdella erimuotoisella tornilla voimme testata pakkaamistarvetta, säänkestävyyttä, muokattavuutta sekä reliefien asettelua. Pääsemme myös testaamaan turva- ja nostolaitteiden käyttöä veistotyössä ensi vuotta varten, Frosti sanoo.

Hiekkalinnaan on suunniteltu noin 100 erilaista veistoaihetta. Aiheina ovat muun muassa Suomen linnat, Viipurin linna sekä Saimaan ja Pietarin alueen matkailukohteita. Linnassa huomioidaan myös jalkapallon MM-kisat.

Hiekkalinnan alueella on aloitettu rakentamiseen valmistavat työt. Veistäjät aloittavat työskentelyn 27. toukokuuta.

Hiekkalinnan avajaisia vietetään lauantaina 9. kesäkuuta. Hiekkalinnan veistäminen jatkuu kesäkuun loppuun asti.

Lappeenrannan hiekkalinna täyttää tänä vuonna 15 vuotta.

Tulevan kesän pisin asfalttityömaa on Nelostiellä Helsingin ja Lahden välillä, jossa uusittavaa tietä on lähes yhtäjaksoisesti noin 90 kilometrin matkalla. Päällystystöitä ei kuitenkaan tehdä koko tuolla matkalla yhdellä kertaa, eikä kaikilla kaistoilla koko matkalta.

Pisin, 27 kilometrin mittainen osuus Järvenpään Haarajoelta Lahden Karistoon aloitetaan juhannuksen jälkeen, ja se valmistuu syyskuussa, kertoo Uudenmaan ELY-keskuksen projektipäällikkö Tuomas Vasama.

Tietyömaan pituus on hänen mukaansa kolmesta viiteen kilometriä kerralla.

Tien päällystystyöt haittaavat liikennettä jonkin verran, mutta ne pyritään ajoittamaan niin, että haitta olisi mahdollisimman pieni.

Ajoittain liikenne voi kuitenkin olla hetken aikaa kokonaan poikki.

– Satunnaisia odotuksia voi tulla, kun työmaata aloitetaan, siellä voi olla iso työkone tiellä poikittain, Vasama sanoo.

Alla olevasta Liikenneviraston kartasta voi katsoa, missä töitä tehdään ja osuvatko ne vaikkapa omalle kesälomareitille. Juttu jatkuu kartan jälkeen.

Törmäystyyny suojelee ihmisiä ja autoja

Tänä kesänä Liikennevirasto päällystää maanteitä noin 3 000 kilometrin matkalta ja käyttää siihen lähes 120 miljoonaa euroa. Kaikkein vilkkaimmilla kohdilla asfalttitöitä tehdään öisin kello 21–06.

Tietyömaan kohdalle merkittyä nopeusrajoitusta pitäisi siis muistaa noudattaa myös virka-ajan ulkopuolella. Rajoitus suojelee sekä jalkaisin moottoritien pielessä liikkuvia työntekijöitä että ohiajavaa liikennettä.

Kuolemaan johtaneita turmia tietöissä ei ole Vasaman mukaan sattunut vuosikausiin, muita onnettomuuksia kyllä.

– Peili kolahtaa kypärään tai käsi osuu ohikulkevaan autoon, hän kuvailee.

Turvallisuutta on parannettu muun muassa rajaamalla tietyömaata autolla, jonka perään on kiinnitetty törmäystyyny.

– Jos joku sattuu ajamaan päin, auto törmää törmäystyynyyn, joka menee kasaan. Se suojaa sekä työntekijöitä että tyynyyn törmäävää autoa, Vasama sanoo.

Moottoriteitä pienemmillä maanteillä voidaan käyttää saattoautoa, joka ohjaa vuorotellen kummankin suunnan liikennettä.

– Ne on havaittu hyviksi, ei tule ajettua väärästä kolosta vasta kuivuvalle asfaltille.

Lusin suora päällystetään ennen juhannusta

Pitkiä tieosuuksia päällystetään myös vilkkaasti liikennöidyllä Ykköstiellä Espoon Tuomarilasta Vihdin Palojärvelle saakka, yhteensä 18 kilometriä.

Pitkiä uusittavia osuuksia on myös Kuutostiellä Ruokolahden ja Parikkalan välillä, yhteensä lähes 75 kilometrin matkalla.

Uutta asfalttia laitetaan lisäksi Nelostielle juhannusruuhkista tutun Lusin liepeillä Heinolassa. Työ on määrä aloittaa kesäkuun alussa ja saada valmiiksi hyvissä ajoin ennen juhannusta, Vasama kertoo.

Juttua korjattu 17.5. kello 6.50: Haarajoki sijaitsee Järvenpäässä, ei Keravalla, niin kuin jutussa aiemmin kerrottiin.

Lappeenrannan lentoasemalla iloitaan ensimmäisen Ateenan-lennon laskeutumisesta. Avajaislento on tuonut Saimaalle lähes sata matkustajaa, joukossa nelisenkymmentä kreikkalaisturistia.

– Tarkkaan emme vielä tiedä mitä täällä teemme, olemmehan lomalla, sanoo siskonsa kanssa matkalla oleva Izambella Papadopoulu.

Viikon matkalla sisarukset tutustuvat ensin Lappeenrantaan, ja jatkavat sitten Joensuuhun, jossa kolmas sisko on opiskellut kevään ajan.

– Meidän tavoitteenamme on nähdä mahdollisimman monta paikkakuntaa. Käymme Lappeenrannan lisäksi ainakin Turussa, Tampereella ja Helsingissä, sanoo puolestaan ateenalainen Aristiolis Christoforov.

Kesän matkailusesongista on tulossa eteläisellä Saimaalla hyvä. Suorilla lennoilla Lappeenrannasta Ateenaan ja Milanoon on myynnissä kesäkaudella lähes 33 000 paikkaa. Vaikka valtaosa matkustajista on pietarilaisia ja suomalaisia, varausten perusteella lentojen arvioidaan tuovan Saimaalle yli 8000 turistia.

Lentomatkustajien lisäksi hotelleja täyttävät aasialaiset turistit. Kaksi viikkoa sitten alkaneet ryhmämatkat ovat tuoneet Lappeenrantaan jo tuhat etelakorealaista matkailjaa – koko kesän kävijämäärä nousee reilusti keväällä arvioidusta.

Ensimmäisiä kiinalaisia omatoimimatkailijoita puolestaan odotetaan loppukesästä, kun kiinalainen matkatoimisto Ctrip aloittaa matkojen myynnin lähiviikkoina. Turistit kiertävät Saimaata autoilla, ja yöpymisiä on myös Savonlinnassa sekä Mikkelissä.

– Uudet matkailjat jättävät tänä kesänä matkailutulona Lappeenrannan seudulle noin 2,3 miljoonaa euroa, laskee matkailupäällikkö Mirka Rahman.

MC Infon tekemän selvityksen mukaan parin päivän Saimaan-lomalla keskieurooppalainen turisti käyttää rahaa keskimäärin vajaat 150 euroa päivässä.

Suorat lentoyhteydet tuovat tänä vuonna Lappeenrantaan, Tampereelle ja Turkuun kymmenien miljoonien eurojen matkailutulon. Ne ovat ainoita maakuntakenttiä Suomessa, joista on suoria halpalentoja Eurooppaan.

Turun-lennoilla telakan ja autotehtaan työmatkustajien lisäksi turisteja

Harvassa maakunnassa on vielä valmiina matkailutuotteita, joilla ulkomaalaisia ryhmiä saataisiin tuotua päivän tai parin visiitille. Monen lentoreitin säilymisen kannalta turistit olisivat kuitenkin tärkeitä.

Suomen maakuntakentistä eniten kansainvälisiä matkustajia on alkuvuodesta ollut Turussa, jonka kentän kautta on kulkenut suorilla ulkomaanlennoilla tammi-huhtikuun välisenä aikana yli 92 000 matkustajaa. Valtaosa Gdanskista, Riiasta sekä Tukholmasta tulevista matkustajista saapuu Suomeen työmatkalle.

Turku on onnistunut kasvattamaan saapuvien turistien määrää muun muassa näkyvällä markkinoinnilla Berliinissä.

– Meille on hyvä yhteys esimerkiksi Saksasta Riian kautta yhdellä vaihdolla, ja sitä kautta saamme runsaasti saksalaisturisteja, sanoo Turun matkailujohtaja Anne-Marget Hellén.

Ulkomaiset turistit jättävät miljoonien matkailutulot

Matkailun aluetaloudelliseksi vaikutukseksi lasketaan Turussa vuosittain 300 miljoonaa euroa. Ilman suorien lentoyhteyksien tuomia turisteja summa olisi merkittävästi alhaisempi.

Myös Tampereella ulkomaiset matkailijat jättävät tänä vuonna kymmenien miljoonien eurojen matkailutulon. Halpalennot Bremenistä ja Budapestistä tuovat kaupunkiin tuhansia matkailjoita, ja vielä suurempi määrä saapuu Helsinki-Vantaan kautta.

Suuria toiveita on asetettu talvikaudella alkaville suorille lennoille Tampereelta Malagaan.Aurinkorannikolle matkaavien suomalaisten lisäksi koneet tuovat espanjalaisia lomalle Suomeen.

– Käymme keskusteluja esimerkiksi Fuengirolassa toimivien matkanjärjestäjien kanssa. He voivat nyt varata lennoille kiintiön ja tuoda ryhmiä Tampereelle, sanoo Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiön Tredean lentoliikenteen kehittämisen johtaja Marja Aalto.

Ryhmiä Suomeen myös halpalennoilla

Halpalentoyhtiöt ovat tähän asti kuljettaneet yksittäisiä matkailjoita. Ryanair on kuitenkin avannut lennot myös ryhmille, joita matkatoimistot ovat tähän asti kuljettaneet pääasiassa perinteisten verkostolentoyhtiöiden, kuten Finnairin ja Lufthansan vuoroilla.

– On hyvä, jos löydämme matkanjärjestäjiä, jotka alkavat räätälöidä matkapaketteja, sanoo Ryanairin myynti- ja markkinointipäällikkö Chris Lundshøj.

Tämä mahdollistaa räätälöitävien valmismatkojen ja esimerkiksi Saimaan-kiertomatkojen markkinoimisen Keski-Euroopassa.

– Pienetkin matkanjärjestäjät voivat tuoda matkailijoita Saimaalle, sanoo Lappeenrannan lentoaseman toimitusjohtaja Eija Joro.

Lentoasema kehittää matkanjärjestäjien kanssa matkailupaketteja Saimaalle.

Ryhmät ovat entistä tärkeämpiä halpalentoyhtiöille, jotka tavoittelevat suurempaa markkinaosuutta Euroopan sisäisestä lentoliikenteestä. Esimerkiksi Ryanairin uudet konehankinnat edellyttävät, että yhtiö kuljettaa vuosikymmenen vaihteeseen mennessä vuosittain 152 miljoonaa matkustajaa – parikymmentä miljoonaa nykyistä enemmän.

Kotimaan lentoreiteille tarvitaan myös turisteja

Kotimaan lentoliikenteessä matkustajamäärät lisääntyvät erityisesti Pohjois-Suomen reiteillä turismin kasvun ansiosta. Sen sijaan eteläisen Suomessa lentomatkustajien määrä on pysynyt ennallaan tai vähentynyt, koska lennoilla kulkee lähinnä liikematkustajia. Suurinta pudotus on ollut Savonlinnan ja Kokkola-Pietarsaaren kentillä.

– Eteläisessä Suomessa on vasta alkamassa matkailussa sama työ, jota Lapissa on tehty vuosikymmeniä, sanoo lentoliikenteen kehittämisen johtaja Marja Aalto.

Kotimaan lentojen heikosta kannattavuudesta kertoo se, että yhä useampia eteläisen Suomen reittejä joudutaan lentämään kolmiolentoina, jolloin sama kone käy useammalla kentällä.

– Matkustajamäärän kasvu edellyttää, että liikematkustajien lisäksi koneissa liikkuu entistä enemmän vapaa-ajan matkustajia, sanoo Turun matkailujohtaja Anne-Marget Hellén.

Sote-uudistukseen keskeisesti liittyvällä valinnanvapausmallilla säästetään pyöreät nolla euroa.

Tämä käy ilmi valtiovarainministeriön kansliapäällikön, valtiosihteeri Martti Hetemäen eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle torstaina toimittamasta muistiosta.

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun valtiovarainministeriö on arvioinut valinnanvapausmallin säästöpotentiaalia.

Muistion mukaan valinnanvapaus ei tuo säästöjä, koska sen arvioidaan lisäävän kustannuksia. Tämä johtuu siitä, että valinnanvapauden arvioidaan tuovan palvelut saataville yhä useammalle.

– Peruspalveluihin pääsyä parantamalla valinnanvapaus vähentää erikoissairaanhoidon menojen kasvua. Toisaalta peruspalveluihin pääsy lisää menoja, Hetemäki toteaa muistiossa.

Muistiossa esitetty arvio valinnanvapauden säästöpotentiaalista on yllättävä, sillä sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on saada julkiset sosiaali- ja terveysmenot kuriin. Hallituksen mukaan sote-uudistuksella pitäisi pystyä hillitsemään menojen kasvua kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä.

Toisaalta hallitus ei ole erityisemmin painottanut sitä, että juuri valinnanvapauden lisääminen hillitsisi kustannuksia. Valinnanvapauden lisäämisen tavoitteena on se, että asiakas pääsisi nykyistä nopeammin hoitoon.

Säästötavoite silti toteutumassa

Muistiossa arvioidaan myös muita sote-uudistuksen osatekijöiden vaikutusta sote-menojen säästöpotentiaaliin ja säästöihin. Laskelmasta käy ilmi, että sote-uudistuksen kolmen miljardin euron kustannussäästötavoite on saavutettavissa.

Muistion mukaan neljän miljardin euron suuruiset säästöt tulevat lähes pelkästään tiedon ja teknologian käytöstä. Eri palveluiden yhteensovittamisen eli palveluintegraation säästöpotentiaaliksi on arvioitu 0,6 miljardia euroa.

Muistiosta ei käy ilmi, mihin arvio neljän miljardin euron säästöpotentiaalista tiedon ja teknologian käytöstä tarkalleen ottaen perustuu.

Hetemäki kuitenkin kirjoittaa, että tiedon ja teknologian tuottavuushyödyt ovat suuret esimerkiksi vanhustenhuollossa. Hetemäki viittaa muistiossaan Etelä-Karjalan Eksote-malliin. Muistiossa kerrotaan, että Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen on arvioinut aikaisemmin, että digitalisaatiolla olisi yksin erittäin suuri sote-menojen kasvua vähentävä vaikutus.

Hetemäki mainitsee Eksoten myös perustellessaan palveluintegraation säästöpotentiaalia. Hetemäen mukaan palveluiden yhteensovittaminen alentaa oletettavasti 52 suurimman kunnan sote-menot Eksoten tasolle. Tämä tarkoittaisi 360 miljoonan euron säästöjä koko maassa.

Lue myös:

Ymmärrätkö miten sote vaikuttaa sinuun? Kokeile Ylen pelillä

Nyt se tapahtui: Hallitus esittää valinnanvapautta sote-palveluihin

Lääkärissä käynti voi muuttua ensi vuoden alusta eri puolilla Suomea. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi tiistaina rahoitusta sote-uudistuksen valinnanvapauspilotteja varten kaikkiaan kymmeneen maakuntaan yhteensä 100 miljoonaa euroa.

Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat mukana sote-uudistuksen pilottialueiden joukossa. Kymenlaakso saa pilottia varten valtiolta rahoitusta 8 miljoonaa euroa ja Etelä-Karjala 5,5 miljoonaa.

– Haimme sote-keskusta varten 7,5 miljoonaa euroa, mutta tällä päästään tekemisessä alkuun eri tavoin, sanoo Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kehitysjohtaja Merja Tepponen.

Kymenlaaksossa sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymä Carean hakema summa oli 17,3 miljoonaa.

– Nyt riippuu STM:n rahoitusperusteluista, että joudummeko reivaamaan hankesuunnitelmaa. Tuskin oletetaan, että teemme samat asiat puolet halvemmalla, sanoo Lauri Lehto Careasta.

Ministeriö myönsi rahoitusta Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan lisäksi Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Päijät-Hämeen, Satakunnan ja Uudenmaan maakuntiin.

Uusimaa sai rahoituksesta suurimman siivun, 50 miljoonaa euroa.

"Pakko ei ole valita"

Kymenlaaksossa Kotka, Kouvola ja Hamina pilotoivat sote-keskuksen valinnanvapautta, jossa asukas voi valita palvelunsa joko julkisesta tai yksityisestä sosiaali- ja terveyskeskuksesta. Pilotti ei koske Pyhtäätä, Virolahtea ja Miehikkälää. Nämä kunnat hankkivat terveyspalvelunsa Attendolta, jonka Terveystalo osti vastikään.

Myös Etelä-Karjala pilotoi sote-keskusta. Pilotti koskee kaikkia maakunnassa asuvia.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen eli sote-keskuksen palveluja ovat esimerkiksi terveysneuvonta, terveystarkastukset, yleislääkärin vastaanotot, toiminta- ja työkyvyn arvioinnit, sosiaalityöntekijän antama ohjaus ja neuvonta sekä tietyt erikoislääkärien vastaanotot.

Hallituksen tavoitteena on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen avaaminen kilpailulle vähentäisi jonotusaikoja perusterveydenhuollossa.

Pilotissa asukas voi valita itse, mitä sote-keskusta hän käyttää. Sote-keskusta voi vaihtaa enintään puolen vuoden välein. Jos valintaa ei tee, tehdään se asukkaan puolesta. Silloin sote-keskukseksi määräytyy lähimpänä asuinpaikkaa sijaitseva julkinen sote-keskus.

– Pakko ei ole valita. Jos ei tee valintaa, kuuluu kuitenkin jonkin julkisen sote-keskuksen palvelujen piiriin, sanoo kuntayhtymä Carean asiakkuuspäällikkö Lauri Lehto.

Tästä Ylen artikkelista näet, miten sote-uudistus vaikuttaa terveyteesi.

Velvollisuus tiedottaa palvelun laadusta

Pilotin käynnistyessä sote-keskuksen voisi valita sähköisesti Kelan järjestämästä portaalista. Jos tietokoneen käyttö tuntuu hankalalta, pitäisi apua olla saatavilla valinnan tekemiseksi, kertoo kehitysjohtaja Merja Tepponen Eksotesta.

– Palveluntuottajien velvollisuutena on tiedottaa avoimesti palvelun laadusta kuten asiakastyytyväisyydestä, hoitoon pääsyn nopeudesta ja kustannustehokkuudesta. Asiakas voi sitten tietoja vertailemalla tehdä valinnan, sanoo Eksoten kehitysjohtaja Merja Tepponen.

Vielä valinnan tekemisen yksityiskohtia ei ole kuitenkaan lyöty tarkasti lukkoon. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso aloittavat pilotoinnin valmistelutyöt toden teolla kesäkuussa, kun sosiaali- ja terveysministeriö antaa kuntayhtymille tarkennettuja tietoja pilotista.

– Tällä pilotilla tuetaan sote-uudistusta ja siinä olevan valinnanvapauden toimeenpanoa. Pilottien avulla voidaan viedä uudistusta hallitusti ja vaiheittain eteenpäin, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Paasovaara sosiaali- ja terveysministeriöstä.

"Yksityisiä voi tulla enemmänkin"

Kehitysjohtaja Merja Tepponen arvioi, että Etelä-Karjalaan perustetaan pilotin aikana ehkä neljästä viiteen yksityistä sote-keskusta. Eksoten on määrä tavata yksityisiä palveluntuottajia lähiaikoina.

Suurimmat yksityiset terveysfirmat Suomessa ovat Mehiläinen, Pihlajalinna ja Attendon terveyspalvelut ostanut Terveystalo.

– Yksityisiä sote-keskuksia voi tulla enemmänkin kuin 3–4, mutta tämä on karkea arvaus tässä vaiheessa, sanoo Merja Tepponen.

Eksoten yhtenä merkittävänä painotuksena pilotissa ovat haja-asutusalueet. Palveluja halutaan säilyttää ja kehittää myös paikkakunnilla, jotka sijaitsevat yli 30 kilometrin päässä Lappeenrannan ja Imatran keskustoista.

– Varmaan tulee erimallisia sote-keskuksia. Palveluntuottajalla voisi olla esimerkiksi toimipiste Lappeenrannassa ja toinen toimipiste Luumäellä. Kaikissa toimipisteissä ei välttämättä ole samoja palveluita joka päivä saatavilla, sanoo Tepponen.

Isoilla terveysfirmoilla mielenkiintoa Kymenlaaksoa kohtaan

Kymenlaaksossa terveysjätti Mehiläinen on jo ehtinyt ilmoittaa, että se aikoo perustaa sote-keskuksen Kouvolassa sijaitsevaan Pohjola-taloon. Yhtiö kaavailee sote-keskuksia myös Kotkaan ja Lappeenrantaan.

Yhtiö arvioi, että siirtymää julkisista yksityisiin palveluihin tapahtuu, mutta että se olisi tahdiltaan maltillista.

– Tätä on vaikea ennustaa, mutta varmaan valtaosa ihmisistä tulee edelleen saamaan palvelunsa julkiselta sektorilta ja yksityiselle siirtyy tietty osa. Ihmiset vaihtavat palveluntuottajaa siinä vaiheessa, kun heille tulee tarve siihen. Arvio on, että asiakasmäärät kasvavat maltillisesti, sanoo Mehiläisen perusterveydenhuollon liiketoimintajohtaja Markku Näreneva.

Lauri Lehto Careasta arvioi, että liikehdintää yksityisten ja julkisten palvelujen välillä tulee olemaan.

– Kymenlaakson alueelta en tiedä kuin tämän Mehiläisen avauksen. Valtakunnallisilla toimijoilla on kuitenkin mielenkiintoa. Esimerkiksi Pihlajalinna on rakentamassa valtakunnallista verkostoa. Hämmästyisin, jos suurimmat terveysyritykset eivät olisi palveluntuottajaehdokkaina. Toivotaan, että myös pieniä tuottajia tulee mukaan, sanoo Lehto.

Keskiössä myös lapset ja nuoret

Kymenlaaksossa pilotin keskiössä ovat etenkin mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoito sekä lasten ja nuorten tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut.

– Molemmat ryhmät tarvitsevat perustason sosiaali- ja terveyspalveluita, joita voi tarjota yksityinen tai julkinen sektori. Lisäksi näillä ryhmillä on tarvetta kuntayhtymän järjestämille erityistason palveluille. Tavoitteena onkin, että julkisen ja yksityisen tason palveluita sovitetaan yhteen kustannustehokkaalla tavalla ilman, että asiakasta pompotellaan luukulta toiselle, sanoo asiakkuuspäällikkö Lauri Lehto.

Sote-keskukset eivät ole ainoita palveluita, joita on tarkoitus pilotoida ensi vuonna, mikäli valinnanvapauslaki hyväksytään eduskunnassa. Valtakunnallisesti pilotteja on neljänlaisia. Niissä testataan sosiaali- ja terveyskeskuksen ja hammashoitolan valintaa sekä asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin käyttämistä.

Etelä-Karjala haki rahoitusta myös henkilökohtaisen budjetin pilotointia varten, mutta siihen kuntayhtymä ei saanut hakemaansa 1,9 miljoonan lisärahoitusta. Maakunta on jo mukana henkilökohtaista budjettia koskevassa kokeilussa, johon se on saanut 770 000 euron valtionrahoituksen.

– Henkilökohtainen budjetti voidaan tässä vaiheessa myöntää vammaisille tai vanhuksille. Asiakas voi budjetin avulla hankkia palveluita yksityiseltä sektorilta. Edellytyksenä on, että asiakkaalla pitää olla laaja-alaista avun tarvetta ja hänellä tulee olla joko tuettuna tai itsenäisesti olla kyky tehdä valinta, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Paasovaara sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Henkilöauton kuljettaja kuoli törmättyään kuorma-autoon Kouvolassa perjantaina aamupäivällä, poliisi kertoo.

Onnettomuus sattui VT 6:lla noin kolme kilometriä Kaipiaisista Luumäen suuntaan. Ilmoitus tapahtuneesta tuli klo 10.39.

Onnettomuushetkellä rekka oli ajamassa Kouvolan suunnasta ja henkilöauto Lappenrannan suunnasta.

Onnettomuuden jälkeen yksi ajokaista suljettiin liikenteeltä. Kello 13:n jälkeen molemmat kaistat otettiin takaisin käyttöön.

Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.

18.5. 2018 klo 18.40 Juttua täydennetty poliisin antamilla tiedoilla. Henkilöauton kuljettaja sai surmansa kolarissa.

Ylioppilaslautakunnan mukaan kevään kirjoituksissa yhteensä neljä kokelasta kirjoitti itselleen kahdeksan laudaturia. Heistä paras on laudaturien lisäksi kaksi eximiaa kirjoittanut opiskelija Vasa gymnasiumista.

Kolme muuta kirjoitti kahdeksan ainetta ja sai niistä kaikista laudaturit. He tulevat Lappeenrannan lyseon lukiosta, Mikkelin lukiosta ja Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta.

Ylioppilaskirjoitusten paras tutkinto puoltoäänten mukaan on kuusi laudaturia ja viisi eximiaa. Tuloksen saavutti opiskelija helsinkiläisestä Ressun lukiosta, kerrotaan Ylioppilastutkintolautakunnasta.

Toinen 11 ainetta kirjoittanut on Someron lukiosta, ja hänen saaliinsa on viisi laudaturia ja kuusi eximiaa.

Kevään ylioppilaskirjoituksiin oli ilmoittautunut 40 894 ihmistä ja ylioppilaaksi pääsee tänä keväänä yli 26 000 kokelasta. Tänä vuonna lakkiaisia juhlitaan lauantaina 2. kesäkuuta.

Yle julkaisee kaikkien tämän kevään ylioppilaiden nimet. Voit katsoa lukiokohtaiset nimilistat täältä. Listat täydentyvät sitä mukaa, kun tietoja saadaan kouluilta.

Kevään ylioppilakokeiden pisterajat voi puolestaan lukea täältä.

Edellisen kerran Kotkaniemen kotimuseossa on voinut vierailla kesällä 2014. Silloin museota pidettiin vielä auki talkoovoimin. Kauan odotettu remontti alkoi elokuussa 2016.

Senaatti-kiinteistöjen teettämän remontin budjetti oli lähes 3 miljoonaa euroa. Päärakennus ja piha ovat nyt valmistuneet ja museo avataan yleisölle lauantaina 19.5.2018.

Luumäellä kirkkaan Kivijärven rannalla sijaitsevan Kotkaniemen päärakennuksen rakennutti alkujaan laamanni Alfred Thomé vuonna 1898, Svinhufvudit muuttivat tilalle 1908, jolloin Svinhufvudista tuli Lappeen tuomiokunnan kihlakunnantuomari.

Peruskorjauksessa arvorakennus kunnostettiin kokonaan, lattian alla olevista rakenteista aina katonharjaan saakka. Myös päätaloa ympäröivä puutarha on uudistettu. Pahoin pusikoitunut piha ja muun muassa lupiinien valloittama entinen keittiöpuutarha on raivattu ja entisöity perinteiseen, P. E Svinhufvudin vaimon Ellenin aikaiseen asuunsa.

Suomen tasavallan kolmas presidentti P. E. Svinhufvud asui Kotkaniemessä perheineen aina kuolemaansa 29.2.1944 saakka.

Pitkän kiistelyn jälkeen Kotkaniemi päätyi Suomen valtion omistukseen. Valtionyhtiö Senaatti-kiinteistöt vuokraa rakennuksen Museovirastolle. Museon toiminnasta vastaa Kotkaniemi-säätiö.

Katso alta tuoreet kuvat juuri peruskorjatusta Kotkaniemestä.

Maailman kenties tunnetuin tarkka-ampuja Simo Häyhä haavoittui Kollaalla vain viikko ennen talvisodan päättymistä 6.3.1940. Tuolloin hän sai vihollisen luodista osuman kasvoihinsa.

Häyhä itse kertoo, että oli osuman jälkeen muutaman minuutin kuluttua herännyt siihen, kun aseveljet käänsivät hänet kyljelleen ja huusivat lääkintämiehiä paikalle. Kasvoihin tulleen osuman rajuudesta kertoo, että Häyhälle jouduttiin tekemään peräti 26 leikkausta, eikä leuka kuitenkaan koskaan tullut entiselleen.

Vammautumisensa takia Häyhä ei enää päässyt jatkosotaan, vaikka olisi itse sinne halunnut.

Tarkka-ampuja Simo Häyhän maailmanmaineen on luonut se, että hän lyhyessä ajassa – noin kolmessa kuukaudessa – ampui 546 vihollista. Suuren osan heistä hän ampui niin sanotulla pystykorvalla eli jalkaväenkivääri M/28-30:llä.

Lukuisat ryhmät ovat käyneet etsimässä Simo Häyhän asetta oletetuilta haavoittumispaikoilta Kollaalta Laatokan pohjoispuolelta. Kaikki etsinnät ovat olleet tuloksettomia. Toive kuitenkin elää edelleen.

Vaikea löytää

Simo Häyhän aseen löytymistä vaikeuttavat monet seikat. Ensinnäkään ei ole aivan varmaa, jäikö ase haavoittumispaikalle vai ottiko sen joku sieltä mukaansa.

Elämäkerran Simo Häyhästä kirjoittanut sotatieteiden tohtori, dosentti Tapio Saarelainen on yrittänyt selvittää aseen kohtaloa yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

– Minulla ei ole eksaktia tietoa asiasta. Uskon, että Simo Häyhän evakuointi Ulismaisten korvesta hänen haavoituttuaan oli se tärkein asia. Luulen ja oletan, että ase jäi Ulismaisten korpeen.

Jos ase on metsään jäänyt, on sitä sieltä enää erittäin vaikea löytää. Tapahtumasta on kulunut jo melkein 80 vuotta. Puurunkoisesta aseesta olisi ehkä enää jäljellä metalliosat. Aseen numero on S60974, joten sellaisen numerosarjan löytyminen saattaisi paljastaa kyseessä olevan Simo Häyhän ase tai sen jäänteet.

Tällä hetkellä on olemassa ainakin kaksi teoriaa siitä, missä Häyhä haavoittui. Ase voisi olla haavoittumispaikan tuntumassa.

Olisi onnen päivä

Simo Häyhän syntymäkunnassa Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja pitkäaikaisessa asuinkunnassa Ruokolahdella on runsaasti Simo Häyhän elämästä kiinnostuneita ihmisiä. Yksi heistä on Pertti Saukkonen, joka teki elämäntyönsä Imatralla Rajakoulun sissikouluttajana.

Saukkonen on kuullut huhun, jonka mukaan ase olisi ollut yksityishenkilöllä Espoossa. Sovittu tapaaminen kuitenkin peruuntui, eikä ase ilmeisesti Espoossa ole.

Pertti Saukkosen työkaveri, nyt jo edesmennyt Pertti Jäkälä, päätyi omissa tutkimuksissaan siihen, että haavoittumispaikka on Ulismaisenjärven lounaisrannassa. Saukkonen kävikin 2000-luvun alussa yhdessä Pertti Jäkälän ja kahden muun etsijän kanssa paikan päällä etsimässä kivääriä.

– Meillä ei silloin metallinpaljastimia ollut mukana, mutta silmämääräisesti sitä etsimme, kertoo ruokolahtelainen Pertti Saukkonen.

Paikka on Saukkosen mukaan ihan metsän keskellä kaukana kaikista poluista ja teistä.

Samainen ryhmä löysi toisella tutkimusmatkallaan Simo Häyhän yhden ampumapaikan Häyhän itsensä tekemän kartan perusteella. Sieltä he keräsivät mukaansa yhteensä 542 hylsyä. Tämä ampumapaikka on usean kilometrin päässä oletetulta haavoittumispaikalta.

– Jos se kivääri joskus löytyy, niin olisihan se onnen päivä, kertoo Saukkonen.

Vai olisiko se täällä?

Ruokolahdella sijaitsevan Kollaa ja Simo Häyhä -museon tukiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Reijo Sinkkonen on intohimoisesti kiinnostunut kaikista Simo Häyhään liittyvistä tiedoista. Vuosien aikana hänkin on kuullut monia tarinoita Simo Häyhän kivääristä.

– Yhden tarinan mukaan se olisi sieltä metsästä otettu talteen ja tuotu armeijan varikolle. Sitten joku on kertonut, että se olisi ollut myynnissä armeijan huutokaupassa. Uskon kuitenkin, että jos se ase olisi varikolle mennyt tai huutokauppaan, niin kyllä siitä olisi jo kerrottu.

Sinkkonen on myös kuullut, että Häyhän ase olisi ollut haavoittuneen Häyhän ahkiossa, kun häntä lähdettiin haavoittumispaikalta viemään pois.

– Enemmän kerrotaan kuitenkin, että ase jäi haavoittumispaikalle. Tärkeintä oli Simon saaminen nopeasti pois luotituiskusta. Samassa tilanteessa haavoittui muitakin rautjärveläisiä. Tuskin siinä umpihangessa lähdettiin katsomaan, että mikä ase lähtee mukaan.

Kollaalla Ulismaisen taistelualueilla Sinkkonen on käynyt kaksi kertaa.

– Se on sellainen korpi, että aseen etsiminen sieltä on enemmän kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Ne suot ovat niin valtavia. Aseen löytyminen olisi sensaatio, sanoo rautjärveläinen Reijo Sinkkonen.

Sinkkonen ei itse usko siihen, että haavoittumispaikka olisi Ulismaisenjärven luoteispuolella.

– Missään vaiheessa Häyhä eikä Juutilaisen komppania siellä ollut. Venäläiset olivat sen paikan jo aikaisemmin vallanneet. Ei ole mitään mahdollisuutta, että Häyhä olisi siellä haavoittunut.

Sinkkonen pohjaa käsityksensä muun muassa everstiluutnantti Kari Jylhän tutkimuksiin ja karttoihin. Niiden mukaan oikea paikka on Ulismaisen valtavan suon äärellä.

Simo Häyhä oli alikersantiksi tultuaan saanut johdettavakseen ryhmän. Vihollisen divisioona oli etenemässä Ulismaisen korvessa yhtä Metsähallituksen hakkuulinjaa pitkin. Häyhän ryhmän tarkoitus oli Reijo Sinkkosen mukaan estää venäläisen joukon eteneminen.

– Vastahyökkäys alkoi 6.3.1940 kello 6. Häyhän ryhmän piti ylittää noin 300 metriä pitkä suo. Suon takana oli pieni harjanne, jonne ryhmä kapusi. Tuolloin alkoi tulitus, kertoo Sinkkonen.

Suomalaiset saivat tulitettua vihollisia ja karkoitettua heidät pois lumipiiloistaan. Kuitenkin yksi venäläinen sotilas pääsi vielä ampumaan, jolloin Simo Häyhä haavoittui.

– Haavoittumispaikka on siinä harjanteella, mutta tarkkaan emme tiedä missä kohtaa harjannetta, kertoo Reijo Sinkkonen.

Pystykorva – aikansa Rolls-Royce

Simo Häyhä käytti aseenaan kivääriä, joka oli hänen suojeluskunta-aikainen aseensa. Kyseessä oli jalkaväenkivääri M/28-30. Sotatieteiden tohtori Tapio Saarelainen kertoo sen olevan aikansa eli 1930–40-luvun Rolls-Royce.

– Siinä on muita parempi takatähtäin, josta voidaan säätää tarkka matka. Tähtäin pysyy tukevasti paikallaan, kertoo Saarelainen.

Aseen etutähtäin on helposti säädettävissä ja Saarelaisen mukaan lujempi kuin edellisten asemallien tähtäin. Ase ja aseen piippu on taottu kotimaisesta Lokomon teräksestä.

– Todella tarkka ja tarkkakäyntinen ase. Edustaa sen aikakauden huipputuotetta.

Kansan suussa ase on saanut lempinimen pystykorva, mikä johtuu aseen tähtäimessä olevista korvakkeista.

Aseen takatähtäimessä on numeroin ilmaistu matka, jonne luodin pitäisi lentää. Tällaisella aseella Simo Häyhä sai osuman 450 metrin päässä olevaan viholliseen.

Simo Häyhän taitoa kuvaa se, että aseessa ei ole ollenkaan kiikaritähtäintä, vaan matka kohteeseen piti arvioita puhtaasti omin silmin.

Pystykorvan runko on koivua. Saarelaisen mukaan ase on hyvin kestänyt myös talvisodan pakkaset ja tuiskut.

– Toimii mikäli se on oikein huollettu ja putsattu. Siellä ei saa olla likaa, ruutikaasun jäämiä eikä öljyä. Jos se on illalla valopetrolilla tai vastaavalla liuoksella putsattu, niin sitten toimii kovassakin pakkasessa. Todella luotettava, kuvailee Tapio Saarelainen.

Tapio Saarelaisen mukaan Häyhä käytti suojeluskunta-aikaista kivääriään koko talvisodan ajan. Hän tunsi aseensa todella hyvin ja oli tottunut sillä ampumaan. Ruotsalaisilta Häyhä sai talvisodan aikana palkintokiväärin, mutta hän ei käyttänyt sitä.

– Se ei ollut niin tarkkakaan kuin Häyhän oma kivääri. Näin Simo Häyhä minulle kertoi, sanoo Tapio Saarelainen.

Tarkka-ampujia tarvitaan edelleen

Yliluutnantti Jani Hautala kouluttaa Puolustusvoimien tarkka-ampujia Jalkaväkikoulussa Lappeenrannassa. Vaikka sodankäynti on talvisodan ajoista muuttunut merkittävästi, on tarkka-ampujille Hautalan mukaan tarvetta edelleen. Tarkka-ampujien merkitys on entisestään jopa kasvanut.

– Kun seuraa sodankäyntiä Irakissa tai Nato-joukkojen toimintaa esimerkiksi Afganistanissa, niin siellä tarkka-ampujatoiminta on korostunut. Pystytään vaikuttamaan kohteeseen turvallisen etäisyyden päästä.

Kun Simo Häyhä talvisodassa ampui 450 metrin päähän, ovat ampumamatkat nykyään siihen verrattuna moninkertaisia. Ilta-Sanomat kertoi vajaa vuosi sitten kanadalaisesta eliittijoukon sotilaasta, joka oli osunut 3 540 metrin päässä olevaan kohteeseen. Se on lehden mukaan uusi maailmanennätys.

– Sellaiseen tulokseen vaikuttaa jo enemmän ampujan taito kuin välineet. Yli kolmen kilometrin päähän ammuttaessa ampujan tulee ottaa huomioon jopa maapallon pyörimisliike.

Vaativa laji

Tarkka-ammuntaa opetetaan Suomen kaikissa varuskunnissa niille varusmiehille, jotka erikoistuvat tarkka-ammuntaan. Puolustusvoimien oma henkilökunta puolestaan koulutetaan Lappeenrannan Maasotakoulun suojissa sijaitsevassa Jalkaväkikoulussa.

Jalkaväkikoulun yliluutnantin Jani Hautalan mukaan Suomessa käytössä olevilla aseilla ja laitteilla tarkka-ampuja osuu kohteeseen, joka on noin 1–1,5 kilometrin päässä ampujasta. Puolustusvoimilla on käytössään Sako TRG 42, joka Puolustusvoimissa on käytössä nimellä tarkka-ampujakivääri 2000.

Yliluutnantti Jani Hautalan mukaan nykyään tarkka-ampujat työskentelevät usein ampujaparina, joista toisen tehtävä on tähystää ja toisen tehtävä ampua. Tähystäjä auttaa kohteen arvioimisessa.

Kun kohde on yli kilometrin päässä, joutuu tarkka-ampujapari ottamaan ampumamatkan lisäksi huomioon muun muassa ilmanpaineen, lämpötilan ja tuulen voimakkuuden. Ampumapaikalla ei välttämättä tuule, mutta luotiradan varrella tuuli voi vaihdella paljonkin.

– Voi katsoa, että missä heiluu korsi tai miten paljon oksat heiluvat missäkin kohtaa matkaa. Tuulen nopeus pitää osata arvioida erikseen luodin alku-, loppu- tai keskimatkalta, kertoo yliluutnantti Jani Hautala.

Ampujia ja tähystäjiä auttavat merkittävästi aseen kaukoputki ja korkealle kehittynyt optiikka. Kilometrin päässä olevan 50 cm x 50 cm -kokoisen kohteen pystyy nykytekniikalla hyvin havaitsemaan.

Kiinnostaa varusmiehiä

Jalkaväessä jääkäreinä palvelevat varusmiehet voivat valita tarkka-ammunnan erikoistumisalakseen. Jalkaväkikoulun yliluutnantti Jani Hautalalla on käsitys, että tarkka-ammunta kiinnostaa varusmiehiä kovasti. Monet palvelukseen tulevat ovat harrastaneet ammuntaa jo ennen varusmiespalvelusta.

Useat nuoret harrastavat tietokoneella pelattavia sotastrategia- ja ammuntapelejä. Osassa näissä FPS-peleissä ampuja pystyy ottamaan huomion luodin lentorataan vaikuttavat seikat. Ne eivät kuitenkaan vielä tee yliluutnantti Jani Hautalan mielestä nuoresta hyvää ampujaa.

– Jos pelitilanteessa pelaaja joutuu ottamaan huomioon ilmanpaineen, tuulen, lämpötilan, matkan ja muut seikat ja tekemään niistä laskutehtävän, niin silloin peleistä voi vähän ollakin hyötyä.

Tarkka-ampujan arki on kuitenkin kaukana nopeatempoisesta sotapelistä, sillä yhtä laukaisua voi joutua odottamaan paikallaan kuusikin tuntia.

– Tarkka-ampujan taito tulee siitä, miten hän osaa lukea ympäristöä ja olosuhteita ja miten hän pystyy ennen laukaisua laskutoimituksille valmistelemaan laukaisun. Hyvä tarkka-ampuja on rauhallinen ja maltillinen, jolla on pitkä keskittymiskyky ja kyky odottaa, kertoo yliluutnantti Jani Hautala Jalkaväkikoulusta Lappeenrannasta.

Häyhän opit käytössä

Lappeenrannan Jalkaväkikoulussa opiskelevat tarkka-ammuntaa muun muassa kadetit ja Puolustusvoimien oma henkilökunta. Jalkaväkikoulun majuri Jussi Keskitalon mukaan talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä on ollut mallina seuraaville tarkka-ampujasukupolville. Monet Häyhän tavat ovat käytössä edelleen.

– Simo Häyhä esimerkiksi pukeutui erittäin lämpimästi. Sitä pukeutumista käytetään edelleen Puolustusvoimien asekoulutuksessa. Mitä tukevammin on varusteita päällä, sitä tukevampi on ampuma-asento ja sitä todennäköisemmin osuu kohteeseen.

Keskitalo myös ihailee Häyhän tapaa mennä jo aamuyöllä tuliasemaan, jolloin siellä ei ollut vielä ketään muita. Hän saattoi olla tuntikausia paikoillaan liikkumatta.

– Koska hän ei liikkunut ja liike on se joka paljastaa, niin hänellä oli silloin etu nähdä kaikki liike.

Simo Häyhän etu oli Keskitalon mukaan myös se, että hän ei käyttänyt lainkaan kiikaritähtäintä. Talvella kiikaritähtäin menee helposti pakkasen ja hengitysilman takia huuruun. Myös tulituksen aloittaminen ilman kiikaritähtäintä on nopeampi kuin kiikaritähtäimen kanssa.

– Häyhä oli myös viholliselle pienempi maali, sillä kiikaritähtäimen kanssa ammuttaessa ampujan pää joutuu olemaan korkeammalla kuin ilman kiikaritähtäintä, kertoo Jalkaväkikoulun toimistopäällikkö majuri Jussi Keskitalo.

Imatran kaupunki aikoo myydä yhdeksän sote-kiinteistöä terveyspalveluyritys Attendolle. Myyntilistalla ovat muun muassa Honkaharjun sairaala sekä hoiva- ja palvelukoteja, kuten Kukkurila, Villa Vanamo, Immolan Loiste, Vuoksela, Tikanpesä, Paajalan asuntola, Sinkki ja Leppärousku.

Kaupan kokonaisarvo on 21 miljoonaa euroa.

Lisäksi Attendo sitoutuu rakentamaan kaupunkiin kolme uudisrakennusta, joihin tulee 120 hoiva- ja asumispalvelupaikkaa. Investoinnnin arvo on noin 15 miljoonaa euroa.

Sopimukseen kuuluu lisäksi yhden noin 15-paikkaisen kehitysvammaisten palvelutalon rakentaminen.

Attendon mukaan se aikoo purkaa huonokuntoisimmat rakennukset.

Attendon toimitusjohtajan Pertti Karjalaisen mukaan kyseessä on Attendon Suomen suurin kauppa, kun mukaan laskee myös tulevat uudiskohteet.

Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Helminen perustelee kiinteistöjen myyntiä taloussyillä.

– Tämän kaupan ansiota kaupunkikonsernin lainamäärä laskee merkittävästi. Ilman kiinteistökauppaa mahdollisesti tarpeettomiksi jäävät kiinteistöt koituisivat veronmaksajille kalliiksi esimerkiksi alaskirjausten osalta, Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Helminen toteaa lehdistötieodotteessa.

Kauppa vaatii vielä Imatran kaupunginvaltuuston siunauksen. Imatran sosiaali- ja terveyspalvelut tuottaa tällä hetkellä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote.

Projektijohtaja Juha Keski-Karhu sanoo, että toimintojen yhdistämisellä saadaan synnytettyä vahva toimija, josta koituu etua asiakkaalle.

– Saamme paremmat eväät. Tämä on hyvä hanke, hyvä porukka on mukana. Kilpailussa kannattaa liittoutua, Keski-Karhu sanoo.

Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholm sanoo, että uuden yhtiön liikkeelle saamisessa ei ole syytä vitkutteluun.

Lindholmin mukaan kesäkuun alkupuolella kaikkien osapuolten lopullinen hyväksyntä pitäisi olla selvillä. Kuopion kaupungin omistajaohjaukselta vihreää valoa saatiin maanantai-iltana.

Savon Voiman toimitusjohtaja Arto Sutinen tähdentää, että kaikilla on nyt yhteinen tahtotila saada hanke maaliin. Sutisen mukaan syntymässä on hyvä kombinaatio savolaisittain katsottuna, koska mukana ovat sekä Savon Voima että Kuopion Energia.

Edellinen yhteistyöhanke kaatui kalkkiviivoilla

Kuopion Energia puuhasi viime syksynä sähkönmyynnissä yhteistyötä kainuulaisen Loisteen ja Jyväskylän Energian kanssa, mutta se kaatui kalkkiviivoilla Kajaanin kaupungin vastustukseen.

Sähkön myynnin lisäksi nyt tekeillä olevan uuden yhtiön palvelut kattavat esimerkiksi aurinkosähköjärjestelmät, kysyntäjousto- ja salkunhallintapalvelut, sähköiset liikenteen palvelut ja erilaiset digitaaliset palvelut.

Yhdistymisessä osakasyhtiöiden nykyisten sähkön myynnin asiakkaiden sopimukset siirtyisivät uuden yhtiön nimiin ja jatkuisivat entisin ehdoin. Yhtiön nimestä ei vielä ole tehty päätöksiä.

– Sähkön myynnin asiakkaat odottavat tuotteiden ja palvelujen jatkuvaa kehitystä. Yhdistämällä kehitysvoimamme voimme tarjota aikaisempaa parempia mobiilipalveluja, energiaan liittyviä lisäpalveluita sekä laajempia asiakasetuja. Uuden ajan energiapalveluyhtiöllä pystymme parhaiten turvaamaan sekä asiakkaidemme että omistajiemme edut. Lisäksi saamme neljän alueellisen sähkönmyyjän tilalle yhden valtakunnallisen brändin, osakkuusyhtiöiden toimitusjohtajat toteavat.

Tavoitteena on, että yhtiö aloittaa toimintansa loppuvuoden aikana.

Keravan liikekeskustan Kauppakaaren yllä nyökkäilee nosturilauma. Paikalle nousee uusi kauppakeskus. Kaupan palvelujen tuntumaan ollaan rakentamassa myös asuntoja. Tulevaisuudessa Keravan keskustassa pörrää 3 000 uutta kaupunkilaista tarpeineen ja touhuineen. Keravalla tehdään samaa kuin koko Euroopassa. Tiivistetään ja ryhmittäydytään hyvien liikenneyhteyksien ympärille.

– Suomessakin kaupunkien merkitys kasvaa, sanoo Keravan kaupunkikehitysjohtaja Inari Virkkala.

– Keravalla perusasiat ovat kunnossa. Meillä on pohjalla historiallinen valtatie, vanha kauppatie Hyrylästä Pietariin. Sitä keskustan Kauppakaari vieläkin noudattelee. Tietä risteää junaraide ja siihen kainaloon kaupunki on rakentunut.

Inari Virkkala on nuori arkkitehti, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa kaupunkikulttuuria muokkaavan Uusi kaupunki -kollektiivin vetäjänä. Virkkala asuu trendikkäässä Kalliossa, mutta pursuaa ideoita Keravan elävöittämiseksi. Sen valmiiksi vahva rakenne oli yksi syy siihen, että Virkkala innostui hakemaan paikkaa keskustakehittäjänä.

Tapahtumia voi järjestää muulloinkin kuin keskikesällä

Suomalaisista kaupungeista näkyy, että täällä on eletty haparoivaa cityelämää vasta muutamia kymmeniä vuosia.

Keskustojen kerrostumista löytyy jäännöksiä 1950-luvun jälleenrakentamisesta, 90-luvun lamasta ja vuosituhannen vaihteen markettibuumista.

Kivijalkakaupat ammottavat tyhjillään, osa rakennuksista nököttää torjuvina ja matalina. Kebabpizzeriat ja kaljajuottolat teippeineen hallitsevat kaupunkikuvaa. Täälläkö pitäisi viihtyä?

Ehdottomasti, Inari Virkkala vakuuttaa.

– Historiakin kertoo, että keskusta on muutakin kuin kauppapaikka. Se on demokratian, kohtaamisen ja yhteisen olemisen paikka.

Erikoisliikkeiden pako kauppakeskuksiin ja netin uumeniin on muokannut suomalaista kaupunkikuvaa jo pitkään. Kerava ei ole poikkeus. Inari Virkkalan mielestä kaupunki voi täyttää ainakin osan tyhjistä liiketiloista omilla palveluillaan.

– Olemme tuoneet kaupungin työkeskuksen toimintoja ja tiloja nuorille erääseen tyhjään tilaan. Näin palvelut löytyvät nyt sieltä, missä ihmiset liikkuvat, ydinkeskustasta.

Keskusta kaipaa lämpimiä kohtia ja kutsuvia sisäänkäyntejä

Jotta liikkuminen keskusta-alueella tulisi entistä miellyttävämmäksi, suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon ilmasto ja lähestyttävyys. Puinen penkki tuulen suojaissa aukion laidalla saattaa houkuttaa istahtamaan alas keskellä talveakin. Keskustakehittäjän tuleekin tutkailla mikroilmastoja.

– Suojaisia paikkoja myös voi luoda. Ehkä Kauppakaaren voisi kävellä kenkiään kastelematta pylväskäytävän suojassa.

– Kööpenhaminassa on onnistuttu hyvällä suunnittelulla pidentämään kaupunkitapahtumien sesonkia aiemmasta kesäkaudesta jopa yhdeksään kuukauteen ympäri vuoden.

Hyvin suunnitellut tapahtumat houkuttelevat väkeä keskustan liikkeiden äärelle. Kaikki hyötyvät.

Parhaillaan Keravalla käydään vilkasta keskustelua 1950- ja 60-lukujen rakennuskannasta. Mitä halutaan säästää, mitä hävittää. Rakennusten kutsuvuudessa on toivomisen varaa.

– Kohta, jossa ihminen kohtaa rakennuksen on tärkeä. Sisäänkäynteihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Virkkala tutustui Tukholmassa alueeseen, jossa sisäänkäyntejä ja oviaukkoja oli pehmennetty puisilla rakenteilla. Myös lasiterassit ravintoloiden ulkopuolella voivat toimia tunnelmanluojina ja toimia lämmitettyinä talvellakin. Pienillä ratkaisuilla voi olla huomattava merkitys viihtyvyydelle.

Parkkipaikkojen katoaminen ydinkeskustasta saa autoilijat hiiltymään

Kaupunkien keskustojen tulevaisuutta on pohdittu aktiivisesti jo parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä noin kolmessakymmenessä suomalaiskaupungissa on käynnissä oma keskustan kehittämisprojekti.

Elävät Kaupunkikeskustat ry pitää keskustelua ja verkostoa yllä ja jakaa vuosittain keskustapalkinnon. Vuonna 2018 palkinnon sai Lappeenranta.

– Takana on pitkä, vuosia kestänyt prosessi, kertoo kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä.

– Lappeenrannassa on tehty rohkeita päätöksiä ja lähdetty kehittämään keskustaa kävelypainotteisena alueena.

Molemmat arkkitehdit niin Keravan Virkkala kuin Lappenrannan Pimiäkin vannovat kevyen liikenteen nimiin. Elämme suurta murrosta liikennöintitapojen ja -kulttuurin suhteen. Sähköpyörät ja -autot, robottiautot ja kevyt raideliikenne ovat jo kaupunkikehittäjien visioissa.

Kaupunkia täytyy rakentaa etukenossa, etteivät kaavat ja korttelit ole jo valmistuessaan vanhentuneita. Samaan aikaan Toyotan ratissa korpeaa, kun tutut parkkipaikat on siirretty ja autoilu ydinkeskustaan estetty.

Lappeenrannassa ärtymystä on herättänyt Marian aukio, jota netin keskustelupalstalla nimitetään Marian autioksi. Kaupunginarkkitehti pysyy tiukkana.

– Liikennejärjestelyt keskusteluttavat, vaikka meillä on ollut jo yli kymmenen vuotta pysäköintikehä ja parkkihallit on rakennettu.

– Marian aukiolla oli ennen parkkipaikkoja ja linja-autoasema. Nyt keskustaa kehitetään ihmisten, ei autojen ehdoilla, Pimiä sanoo.

Punatiili on Keravaa ja Lappeenrantaa yhdistävä tekijä

Molempien kaupunkien menneisyydestä löytyy paljon kiintoisaa ja historia näkyy myös kaupunkikuvassa.

Lappeenranta on syntynyt vesi- ja maareittien risteyskohtaan. Kaupungin vauraus rakentui pitkään tervakaupan varaan.

Punatiilinen kasarmialue Rakuunamäki nousi keskustan kupeeseen 1880-luvun lopulla, kun Lappeenrantaan perustettiin rakuunarykmentti. Siviiliasutus on ujuttautunut alueelle asteittain puolustusvoimien väistyttyä. Aluetta suunnitellaan vanhaa suojellen.

Kaupunkilaiset ovat ilmaisseet halunsa suojella myös uudempaa rakennuskantaa. Vanhojen elokuvateattereiden kohtalosta on noussut valtakunnallinen älämölö. Vuonna 1938 rakennettu Kino-Aula ja 50-luvulla noussut Nuijamies myytiin vuosi sitten Finnkinolle. Finnkino sulki teatterit ja jopa purki Nuijamiehen arvokkaana pidetyn sisustuksen.

Rakennukset näyttävät säilyvän osana kaupunkikuvaa.

– Meillä oli nähtävillä kaksi kaavaluonnosta, joista toisessa Nuijamies oli säilytetty ja toisessa oli lähdetty uudisrakennuksesta.

– Kaikki osapuolet olivat suojelun kannalla ja sillä vaihtoehdolla lähdetään eteenpäin, Maarit Pimiä sanoo.

Keravan historia ulottuu kivikaudelle saakka. Alueella elettiin ensin kalastuksella ja keräilyllä, myöhemmin maataloudesta. Rautatie mahdollisti teollistumisen 1860-luvulta lähtien. Keravan Saviolla valmistettiin tiiliä ja sementtiä. Punatiilinen tehdasmiljöö hallitsee Saviota edelleen. Kaupunki Keravasta tuli 1970-luvulla. Kaupungissa on edelleen suuria työllistäjiä, vaikka osa asukkaista pendelöikin töihin Helsinkiin. Juna vie perille parissakymmenessä minuutissa.

– Keravalla on uinuva potentiaali, Inari Virkkala sanoo.

– Kaikki pienen suuren kaupunkielämän elementit ovat täällä jo läsnä. Ne tarvitsevat vain pientä sparrausta.

Visiointi on nopeaa toimintaa, kaavoitus ja rakentaminen tuskallisen hidasta. Näiden välissä kaupunkikeskustan suunnittelijan on poukkoiltava. Elävä keskusta voi sadan vuoden kuluttua tarkoittaa jotain aivan muuta kuin nykyisin.

Lumisella kävelytiellä tai edes kesäisellä asvaltilla paljain jaloin kävelevä mies ei ole ihan jokapäiväinen näky. Roi Ronkainen on tottunut siihen, että häntä tuijotetaan.

– Alkutalvesta olin käymässä huoltoasemalla. Reilut 50-vuotias rouva alkoi tuijottaa minua ja mietin jo, onko minulla räkää nokassa tai vetskari auki. Ei ollut kumpaakaan. Rouva tuli luokseni ja kertoi huomanneensa, että minulla ei ole kenkiä jalassa. Rouva ehdotti, että lähellä on kenkäkauppa ja että hän voi ostaa minulle kengät. Sanoin, että en tarvitse ja että minulla on kenkiä ja voin tarvittaessa niitä käyttää.

Roi Ronkainen heitti kengät nurkkaan reilut kymmenen vuotta sitten. Hän oli 1990-luvulta lähtien sairastanut pahaa reumaa. Vuonna 2006 iski keuhkokuume, minkä Ronkainen epäili johtuvan suuresta reumalääkkeiden syönnistä. Silloin hän päätti etsiä muunlaisia terveellisempiä ratkaisuja reuman hoitoon. Parhaimmaksi osoittautui käveleminen paljain jaloin.

– Ei minulla mitään tieteellistä näyttöä ole siitä, johtuuko reuman helpottaminen paljasjalkailusta. Lääkkeissä on aina myös se lume-juttu. Jos se lume on ratkaiseva tässä, niin minulle kelpaa. Minä en syö enää mitään lääkkeitä, kertoo Roi Ronkainen.

Hyväksi jalalle

Suomalainen lapsi saa kengät jalkaan viimeistään silloin, kun on oppinut kävelemään. Lapset kuitenkin pitävät paljain jaloin kävelemisestä, eikä kenkien jalkaan laittaminenkaan ole pienten lasten suosikkipuuhaa.

Lapsen voikin hyvin antaa kävellä paljain jaloin, kunhan vain varmistuu, ettei lapsi satuta jalkaansa esimerkiksi teräviin esineisiin.

Helsingissä sijaitsevan Metropolia-ammattikorkeakoulun jalkaterapian lehtori Pekka Anttila suosittelee paljain jaloin kävelyä aikuisillekin.

– Paljain jaloin kävely on hyväksi jalkaterälle. Silloin se pystyy taipumaan ja liikkumaan siihen suuntaan ja käyttämään niitä lihaksia kuin alun perin on tarkoitettu, kertoo Anttila.

Parhaimmillaan paljain jaloin liikkuminen toimii Pekka Anttilan mukaan jalkaterän lihasten aktivoijana, mikä parantaa jalan terveyttä ja jalkojen hyvinvointia.

Alku hankala

Ihan kivuitta ei Roi Ronkaisen paljasjalkailu alkanut. Nipistelyä jalkapohjissa tuntui muutaman ensimmäisen viikon ajan. Nipistelyt eivät kuitenkaan säikäyttäneet, koska tunne kehossa oli hyvä. Nykyisin kivet eivät jalkapohjissa tunnu enää lainkaan pahalta.

– Terävästä sorasta saa niin kunnon pistelyä, että akupunktiopisteisiin osuu väkisinkin. Varsinkin talven jälkeen asvaltin päällä olevasta hiekoitussorasta tulee tuntemus jalkapohjista ikään kuin sähköiskuna – hyvä ettei pää räjähdä.

Roi Ronkainen kertoo, että hänellä on nykyisin erittäin herkät ja hyvin tuntevat jalkapohjat. Maan pinnan vaihtelut, pinnan erot ja lämpötilan vaihtelut tuntuvat oikein hyvin.

Jalat ovat Roi Ronkaisella paljaina myös talvella. Vaikka jalat ovat karaistuneet, ei Ronkainen halua olla tuntikausia pakkasessa paljain jaloin.

– Sen verran rakastan varpaitani, että lähtö varmasti tulisi, jos tuntitolkulla olisi pakkasessa.

Ronkainen on töissä koulunkäyntiavustajana. Puolen tunnin välitunti menee talvella lumen päällä oikein hyvin.

– Se ei tuota vaikeuksia ja tuntuu hyvältä, kertoo Ronkainen.

Jalkaterapian lehtori Pekka Anttila on vakuuttunut, että talvipakkasessa seisominen vaatii jo pitempiaikaisen totuttelun, eikä sitä kannatta äkkiseltään pitkiä aikoja tehdä.

– Jos on pitkiä aikoja paikallaan, niin kyllähän siinä on paleltumariski. Mutta kun iho on paksuuntunut, niin paremmin se eristää.

Talvella paljasjalkailua harrastavan tuleekin olla koko ajan liikkeellä.

Jalkapohja paksuuntuu

Kenkien vuosikymmenien pituinen käyttö heikentää jalkapohjan ihotuntoa, ja jalkapohjan iho jää erittäin ohueksi ja araksi.

Ihmisen jalkapohja tottuu melko nopeasti kestämään kävelyä paljain jaloin. Iho vahvistuu muutamassa viikossa ja paksuuntuu tasaisesti jopa senttimetrin paksuiseksi. Sen jälkeen esimerkiksi terävät kivet tai kävyt eivät enää vahingoita jalkapohjaa.

– Jos ei ole kävellyt avojaloin ja lähtee kivikkoon, niin ne kivethän tuntuvat jalkapohjassa todella voimakkailta. Jalkaterä ja keho mukautuvat vallitsevaan tilaan, iho paksuuntuu, eivätkä ärsykkeet tunnu niin voimakkaasti, kertoo lehtori Pekka Anttila.

Ihon paksuuntumisesta ei Anttilan mukaan ole mitään haittaa.

Varpaat ovat iloisia, kun saavat olla vapaana ja varpaita naurattaa, kun eivät ole kahlittuina Roi Ronkainen

Länsimaalaiset ihmiset ovat tottuneet käyttämään kenkiä, ja niiden käyttäminen on osa länsimaista kulttuuria ja käyttäytymisnormia. Myös nykymuoti edistää kenkien ja erityisesti aina tietynmerkkisten ja -näköisten kenkien käyttöä.

– Ihmiset ovat kautta aikojen halunneet suojautua ympäristön vaaroja vastaan. Amerikasta on löydetty todisteita intiaanien mokkasiineista noin vuodelta 8 000 ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin on tullut länsimainen kulttuuri mukaan, jolloin hyvän kengän ominaisuudet ovat joutuneet paikoitellen väistymään muodin tieltä, kertovat jalkaterapian opettajat Arja Kiviaho-Tiippana ja Marjo Heikkilä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkista Savonlinnasta.

Kun paljasjalkakävelyn aloittaa, voi jalkapohjaan aluksi muodostua kovettumia ja tulla aristusta. Sellaiset ongelmat voivat paljasjalkakävelyn myötä myös hävitä.

– Se kertoo silloin siitä, että jalkineet ovat mitä todennäköisimmin olleet syynä kyseisten ongelmien syntyyn, kertovat Arja Kiviaho-Tiippana ja Marjo Heikkilä.

Jalkaterapian opettajien Arja Kiviaho-Tiippanan ja Marjo Heikkilän mukaan paljain jaloin käveleminen edellyttää, että huolehtii hyvin jalkahygieniasta ja jalkojen rasvauksesta. Dieabeetikoille paljain jaloin kävely ei sovi.

Liikkeelle pikkuhiljaa

Jalkaterapian opettajat Arja Kiviaho-Tiippana ja Marjo Heikkilä eivät ehdota paljasjalkakävelyä vaihtoehdoksi kengät jalassa kävelyyn. Heidän mukaansa se on hyvä lisä, jota kannattaa harrastaa mahdollisuuksien mukaan. Kokeilemaan kannattaa lähteä pikkuhiljaa ja kuulostella tuntemuksia tarkasti.

– Paljain jaloin kävelyn suurin hyöty on jalkaterän lihasten vahvistuminen. Nivelten liikkuvuuden lisääntyminen vaihtelevassa maastossa tukee tasapainoa, jolloin kaatumisriski on pienempi. Myös kokonaisvaltaisesti pystyasennon hallinta paranee, kertovat Marjo Heikkilä ja Arja Kiviaho-Tiippana.

Metropolia-ammattikorkeakoulun jalkaterapian lehtori Pekka Anttila suosittaa aina välillä ottamaan kengät pois jalasta.

– Jaloille on virkistävää, että ne saavat välillä olla pois kengistä. Kehon ja jalkaterän toiminta aktivoituu ihan eri tavalla.

Jos ei halua töissä kävellä paljain jaloin, voi mennä vaikka sukkasillaan.

Kenkiä ei kuitenkaan pidä täysin tuomita kaikkien vaivojen aiheuttajaksi. Jos on hankkinut itselleen puristavat ja epämiellyttävät kengät, on vika enemmän kenkien ostajassa kuin kengissä. Anttila muistuttaa, että kenkien pitäisi olla hyvin tuetut ja sopivat.

– Tietyillä sairausryhmillä on huomattu, että itse kenkä voi aiheuttaa ison prosentin ongelmista. Siksi on tärkeää, että jalkine on oikean kokoinen ja mukava käyttää.

Ei enää kenkiä

Monella ihmisellä on jalkapohjissaan kovettumia. Roi Ronkainen on huomannut, että hänellä jalkapohja ei ole tullut kovaksi, vaan sitkeämmäksi. Se hänen mukaansa estää sen, etteivät esimerkiksi lasinpalaset ja muut terävät uppoa jalkapohjaan.

– Jalkapohja joustaa ja on sitkeätä.

Hiekoitussoran terävyydestä kertoo se, että niiden voimasta puhkeaa jopa polkupyörän rengas. Roi Ronkainen kertoo, että kuitenkaan hänelle hiekoitussora ei ole aiheuttanut reikiä eikä haavoja jalkapohjiin.

– Hyvin jousto pelaa jalkapohjassa.

Jos Roi Ronkainen joskus on joutunut kenkiä käyttämään, on hän hyvin äkkiä pyrkinyt pääsemään niistä eroon.

– Heti huomaa, miksi kengistä on aikoinaan luopunut. Vahva aikomus on jatkaa paljasjalkaisuutta mahdollisimman kauan.

Kaakkois-Suomen poliisi tutkii parhaillaan Lappeenrannassa ja Imatralla sattuneita poikkeuksellisia väkivaltatapauksia.

Perjantai-iltana 4. toukokuuta Imatralla oli pahoinpidelty mies. Maassa maannutta vuonna 1989 syntynyttä miestä olivat useat henkilöt lyöneet ja potkineet. Iskut ovat poliisin mukaan osuneet päähän, minkä takia asiaa tutkitaan törkeänä pahoinpitelynä.

Rikoskomisario Marko Heinosen mukaan teosta on vangittu kaksi Lappeenrantalaista miestä. Heistä toinen on syntynyt vuonna 1989 ja 1991.

Poliisi olettaa, että nämä vuonna 1989 ja 1991 syntyneet sekä heidän lisäkseen 1961 syntynyt mies olisivat maaliskuussa yrittäneet suistaa Kuutostiellä Lappeenrannan ja Taavetin välisellä tieosuudella joutsenolaisen miehen auton tieltä. He olivat ajaneet autollaan joutsenolaisen miehen kuljettaman auton etupuolelle, kääntyneet ympäri ja törmänneet auton keulaan niin, että auto kärsi pahoja vaurioita.

Ajoneuvon pakkopysäytyksen jälkeen miehet pahoinpitelivät joutsenolaista miestä pesäpallomailoilla. Heidät otettiin tapahtumapaikalta kiinni, ja heidät vangittiin 13.3.2018.

Poliisi epäilee miehiä tapon yrityksestä ja törkeästä pahoinpitelystä.

Rynnäkkökiväärillä kerhotilaan

Samana iltana kun Imatralla toukokuussa pahoinpideltiin mies, sattui Lappeenrannassa ammuskelutapaus. Karhuvuoren ja Myllymäen välisellä teollisuusalueella ammuttiin poliisin mukaan voimakkaalla aseella noin kymmenen laukausta kello 22–24 välisenä aikana.

Poliisin tutkimuksissa on selvinnyt, että ammunta on tapahtunut ohi ajaneesta henkilöautosta kerhotilaa kohti. Ampumisessa on mahdollisesti käytetty rynnäkkökivääriä. Laukaukset ovat menneet rakennuksen seinistä läpi ja päätyneet huoneisiin sisälle.

– Kun sellaisella aseella lähtee ampumaan jotain kerhotilaa kohti, niin oletuksena on, että tarkoitus on ollut surmata sisällä olleet henkilöt, kertoo rikoskomisario Marko Heinonen.

Poliisi ei ole löytänyt ammuntaan käytettyä rynnäkkökivääriä. Poliisi on perjantaina 18.5.2018 ottanut kiinni kolme miestä. Heistä kaksi asuu Etelä-Karjalassa ja yksi Pohjois-Kymenlaaksossa. Heidät on vangittu epäiltynä murhan yrityksestä ja törkeästä ampuma-aserikoksesta.

Imatralla sattuneella pahoinpitelyllä ja Lappeenrannassa olleella ammuntatapauksella saattaa poliisin mukaan olla yhteys.

– Se on asia, jota poliisi selvittää. Siltähän se vaikuttaa, että kun nämä ovat niin ajallisesti lähekkäin sattuneet, että niillä voi olla yhteys toisiinsa, kertoo rikoskomisario Marko Heinonen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta.

Alueella sijaitsee paikallisen Helvetin enkeleiden MC Carelian kerhotila, mutta poliisi ei ota kantaa liittykö asia kyseiseen moottoripyöräkerhoon. MTV:n Uutiset kertoo, että MC Carelian presidentti olisi pidätetty 4.5. epäiltynä törkeästä pahoinpitelystä.

Attendon Imatralla sopimat suuret sote-kiinteistökaupat konkretisoivat sen, mitä on nyt käynnissä eri puolilla Suomea: Terveyspalveluyritykset etsivät kunnista kiihtyvällä vauhdilla sote-kiinteistöjä ostettavaksi.

Myös Attendo käy ostoneuvotteluja useassa paikkaa.

– Kyllä niitä on paljon. Kunnissa on nyt herätty siihen, että soten jälkeisessä elämässä kiinteistöt eivät enää olekaan kuntien toiminnan ytimessä, Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen sanoo.

Esimerkiksi Etelä-Karjalassa terveyspalveluyritykset ovat olleet yhteydessä maakunnan kaikkiin kuntiin.

Attendon suurin sote-kauppa

Attendo ja Imatran kaupunki ilmoittivat maanantaina suuresta sote-kiinteistökaupasta. Attendo ostaa Imatralta yhdeksän sote-kiinteistöä. Kaupan kokonaisarvo on 21 miljoonaa euroa.

Kauppa on Attendon tähän mennessä suurin sote-kauppa.

– Kyllä tämä on suuri tämän tyyppisenä kauppana, vaikka miljardiliikevaihtoa pyörittävä yritys olemmekin, Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen sanoo.

Imatran myymät sote-kiinteistöt ovat pääosin vanhusten hoivakiinteistöjä. Kauppojen lisäksi Attendo sitoutuu rakentamaan Imatralle vielä kolme uudisrakennusta, joihin tulee 120 hoiva- ja asuntopalvelupaikkaa. Uudisrakennusten hinta on vähintään 15 miljoonaa euroa.

Kaupat vaativat vielä Imatran kaupunginvaltuuston hyväksynnän.

Attendo sementoi Imatran hoivasektorin itselleen

Osassa Attendon ostamista hoivakiinteistöistä toimii nykyään Etelä-Karjalan kuntien omistama Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eksote, jonka osakas Imatran kaupunki on.

Eksoten jatko Imatran hoiva-alalla on nyt epävarmaa.

– Attendo voi irtisanoa vuokrasopimuksemme ja sen jälkeen meillä ei ole Imatralla enää paikkaa, missä toimia, Itkonen kiteyttää.

Eksoten toimitusjohtajan mukaan Imatra käytännössä ulkoistaa kiinteistökaupalla hoivasektorinsa Attendolle.

– Attendo saa ylivertaisen aseman Imatralla, koska meillä ei ole mahdollisuutta kilpailla kiinteistöostoilla. Meillä ei ole pääomasijoittajan isoja rahoja kiinteistöostoihin ja kuntien rahoilla me emme voi ottaa isoja riskejä, Itkonen korostaa.

– Attendo hoitaa suvereenisti Imatran hoivasektorin ja tuskin siellä jää paljon mahdollisuuksia edes pienille yrittäjille, Itkonen kiteyttää uuden asetelman.

Epävarmuus ajaa kauppoihin

Sote-uudistuksen luoma epävarmuus on pistänyt kunnat pohtimaan sote-kiinteistöjensä tulevaisuutta. Kunnat pelkäävät, että niille on jäämässä sote-pelissä huonot kortit käteen kunnallisten sote-kiinteistöjen muodossa.

– Kunnilla ei ole selvyyttä siitä, mikä niiden kiinteistöjen tarkka kohtalo on, koska se on jätetty tässä maakuntapaketissa avoimeksi, Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen sanoo.

Epävarmuus tulevaisuudesta on luonut terveyspalveluyrityksille otollisen markkinan, jota esimerkiksi Attendo pyrkii hyödyntämään täysimääräisesti hyväkseen.

– Kunnat katsovat, että onko heillä vastapuolena sellainen toimija, jolla on rahaa vai sellainen, jolla ei ole rahaa. Ei tämä sen kummempaa avaruusmatematiikkaa ole, Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen sanoo.

Maakunnilla säilyy päätäntävalta

Imatran tapauksessa näyttää, että Attendolle olisi muodostumassa käytännössä hoivamonopoli Imatralle. Kuinka vaarallinen tällainen tilanne sitten on sotea tulevaisuudessa pyörittäville maakunnille?

Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläisen mielestä maakunnilla säilyy valinnanmahdollisuus myös tulevaisuudessa.

– Se, että joku toimija omistaa kiinteistöjä, ei luo tälle toimijalle yksinoikeutta sote-palvelujen tuottamiseen, Niemeläinen korostaa.

Niemeläisen mielestä joku muu toimija, esimerkiksi maakunnallinen sosiaali- ja terveyspiiri, voi tarvittaessa rakentaa oman sote-rakennuksen ja tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja itse, jos terveyspalveluyrityksen palvelut eivät tyydytä.

Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen ei ole yhtä vakuuttunut asiasta.

– Jos Attendo nyt saa Imatralla tällaisen ylivertaisen aseman, niin kyllä meidän on hyvin vaikeaa kilpailla sen kanssa, Itkonen sanoo.

Suomen suurimpien sähkönmyyjien listalle tulee uusi nimi, mikäli neljän maakunnallisen sähköyhtiön yhteishanke toteutuu. Kuopion Energia, Savon Voima, Jyväskylän Energia ja Lappeenrannan Energia kertoivat maanantaina suunnittelevansa sähkönmyyntitoimintojensa yhdistämistä.

Toteutuessaan se olisi Fortumin, Helenin ja Vattenfallin jälkeen Suomen neljänneksi suurin kuluttajille sähköä myyvä yhtiö. Samalla tavoitteena on, että vielä nimettömästä yhtiöstä tulisi koko maassa paljon tunnetumpi kuin maakunnalliset sähköyhtiöt ovat tähän mennessä olleet. Yhtiöt kertovat olevansa liikkeellä kovalla kasvutavoitteella.

– Sähkökauppa käy kiivaana. Jokainen on todennut, miten tarjouksia tehdään markettien käytävillä ja torilla nyitään hihasta, sanoo Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholm.

– Me menetetään siinä väkisinkin jonkin verran asiakkaita paikallisesti. Kuopion Energian brändillä ja voimavaroilla ei voida vastata siihen valtakunnan laajuisesti. Täytyy olla leveämmät hartiat, jos aikoo ryhtyä vastaamaan.

Lindholm ei mainitse kilpailijoiden nimiä, mutta esimerkiksi Fortum ja Helen käyttävät paljon aikaa ja rahaa uusien asiakkaiden saamiseen. Perinteisesti suomalaiset yksityisasiakkaat ovat olleet erittäin uskollisia sähköntarjoajalleen. 2010-luvulla halu kilpailuttaa on kuitenkin selkeästi kasvanut.

Uskomus on, että tämä on hinnoittelultaan selkeästi kilpailukykyisempi kuin [nykyiset neljä maakunnallista yhtiötä] pystyvät olemaan. Arto Sutinen

Energiaviraston mukaan vuonna 2016 kaikista kotitalousasiakkaista 12,2 prosenttia vaihtoi sähkönmyyjää. Osuus on kasvanut tasaisesti: esimerkiksi 2010-luvun vaihteessa vastaava luku oli vain noin neljä prosenttia.

– Se voi olla yksi syy [yhdistymishalukkuuden taustalla]. Jos kuluttajat ovat kiinnostuneempia ja valmiimpia kilpailuttamaan, se lisää myyjien välistä kilpailua. Sähkönmyyjän vaihtaminen on tehty mahdollisimman helpoksi, johtaja Antti Paananen Energiavirastosta sanoo.

Lisäksi Kuopion Energia ja kumppanit haluavat varautua pohjoismaisten sähkömarkkinoiden mahdolliseen avautumiseen.

"Se on nykyiselle asiakkaalle isoin muutos"

Neljän maakunnallisen sähkönmyyjän fuusio vaikuttaisi myös palveluvalikoimaan. Siitä tulisi huomattavasti laajempi kuin yhtiöillä nyt on, ennustaa Savon Voiman toimitusjohtaja Arto Sutinen.

– Se on ehkä nykyiselle asiakkaalle isoin muutos, hän sanoo.

Neljällä yhtiöllä on yhteensä 250 000 asiakasta. Heidän olemassa olevat sopimuksensa jatkuvat Kuopion Energian Lindholmin mukaan entisellään. Uusien sopimusten hinnat tulevat kuitenkin muuttumaan isolla osalla asiakkaista, sillä eri yhtiöillä on nyt eri hinnat, jotka fuusiossa todennäköisesti mankeloidaan yhdenmukaiseksi.

Otetaan esimerkiksi 18 000 kilowattituntia vuodessa kuluttava omakotitalo Jyväskylän maaseudulta. Energiaviraston sähkövertailun mukaan vuoden sähköenergia maksaisi Jyväskylän Energialta 1 314,84 euroa vuodessa. Lappeenrannan Energialta tilattuna sähkö maksaisi 887,40 euroa. Kuopion Energian ja Savon Voiman hinnoittelu osuu sille välille. Tämän lisäksi tulee luonnollisesti vielä sähkönsiirtohinta, jota ei voi kilpailuttaa.

Jokainen on todennut, miten tarjouksia tehdään markettien käytävillä ja torilla nyitään hihasta. Esa Lindholm

Uuden yhtiön hinnoittelusta ei ole vielä mitään tietoa, mutta yhdistymisen yksi tavoite on pienentää kustannuksia. Kuluttajan näkökulmasta se tarkoittaa, että hinnat eivät ainakaan nouse. Ja jos eri maakuntayhtiöiden hinnoittelu yhdenmukaistetaan, se näkyy todennäköisimmin ääripäiden, eli Jyväskylän ja Lappeenrannan asiakkaiden hinnoissa.

– Uusi yhtiö hinnoittelee omat kustannuksensa, mutta uskomus on, että tämä on hinnoittelultaan selkeästi kilpailukykyisempi kuin [nykyiset neljä maakunnallista yhtiötä] pystyvät olemaan, Savon Voiman toimitusjohtaja Arto Sutinen sanoo.

Kuluttajan näkökulmasta "sen tutun ja turvallisen" sähköyhtiön hyppääminen isompaan kokoluokkaan voi tuoda muitakin muutoksia. Kun Vaasan yliopistossa tutkittiin sähkönhintoja vuosina 2000–2016, yksi yleishavainto oli, että isommilla yrityksillä hinnat vaihtelivat enemmän kuin pienillä.

– Mitä isompi yritys oli, sitä orjallisemmin noudatettiin sähkön markkinahintoja. Pienemmät toimijat menivät enemmän omien tuotanto- tai hankintakustannusten mukaan, sanoo projektipäällikkö Teemu Närvä Vaasan yliopistosta.

Edellinen fuusiohanke ajoi seinään Kainuussa

Kuopion Energian, Savon Voiman, Jyväskylän Energian ja Lappeenrannan Energian yhdistyminen ei ole vielä varmaa. Viime vuonna Kuopion Energian, Jyväskylän Energian ja kainuulaisen Loisteen sähkönmyyntitoimintojen fuusio näytti lähes varmalta. Hanke oli jo hyväksytty Kuopiossa ja Jyväskylässä, mutta Kajaanin kaupunginhallitus kaatoi sen loppumetreillä.

– Siitä opittiin, että asiat ei ole päätetty ennen kuin vihoviimeinenkin päätös on tehty, Esa Lindholm Kuopion Energiasta sanoo.

Sähkön vähittäismyyntimarkkinat Suomessa ovat varsin hajautuneet verrattuna moneen muuhun maahan. Uudella yhtiöllä olisi 250 000 asiakkaalla alle kymmenen prosentin siivu markkinoista. Toisaalta Energiaviraston arvion mukaan kolmella suurella eli Fortumilla, Vattenfallilla ja Helenillä ei ole niilläkään yhteensä kuin 35–40 prosentin markkinaosuus.

Suomessa on Energiaviraston mukaan runsaat 70 sähkönmyyntiyhtiötä. Niistä 40–50 toimii valtakunnallisilla markkinoilla ja loput paikallisesti. Toisaalta useimmilla koko maassa toimivilla yhtiöilläkin on tausta kunnallisena tai alueellisena energiayhtiönä.