Palaneesta autosta on löytynyt ruumis Lappeenrannassa.
Poliisi sai ilmoituksen Lauritsalan venesatamasta palaneesta henkilöautosta maanantaina. Ruumis löytyi autosta tiistaina.
Poliisi ei tutkinnallisista syistä kerro asiasta tässä vaiheessa enempää.
– Selvitämme tapahtumien kulkua, rikoskomisario Teemu Liikkanen Kaakkois-Suomen poliisista sanoo.
Täsmennetty tapahtumapaikka 23.5.2018 kello 11.17.
Saimaannorpan suojelemiseksi asetetut kalastusrajoitukset leviävät Saimaalla myös Puruvedelle. Puruvedellä kalastusrajoitusten piiriin kuuluu 4000 hehtaaria. Rajoitusalueesta 1800 hehtaaria on osakaskuntien vapaaehtoista sopimusaluetta, ja Metsähallituksen hallinnoimia alueita 2200 hehtaaria. Lisäksi kalastusrajoituksen piiriin tulee noin 1100 hehtaaria yleisvesiä.
Saimaalle syntyi tänä keväänä 86 kuuttia, joista kaksi syntyi kalastusrajoitusalueen ulkopuolelle. Puruvedellä syntyi tänä vuonna ensimmäinen kuutti vuosikymmeniin.
– Puruvedellä norppia on aikaisemminkin ollut 5-7 norppaa varmuudella, mutta aikaisemmin siellä ei ole todettu lisääntymistä, joten sinänsä se laajentaa tätä norpan esiintymisaluetta, kertoo kalatalaousasiantuntija Seppo Reponen Pohjois-Savon Ely-keskuksesta.
– Rajoitukset tulivat voimaan muualla jo 15. päivä huhtikuuta, joten kiirehän tässä tuli. Yllättävän nopeasti saatiin Puruvedellä osakaskuntiin yhteydet ja he pystyivät todella nopeasti reagoimaan tähän ja päästiin samalle aaltopituudelle, toteaa Reponen.
Puruvedellä kalastusrajoitusalue kattaa noin puolet Harvanselän yleisvedestä, eli Iso Lehtosaari-Koivuluoto-linjan eteläpuoleiset alueet. Rajoitusalue kattaa noin kymmenesosan Puruveden pinta-alasta.
Osakaskuntien hallinnoimilla vesialueilla rajoitukset tulevat voimaan välittömästi, ja Metsähallituksen vesillä 1.6.2018.
Puruvesi on Etelä-Savossa ammattikalastuksen keskus ja ammattikalastajille uusista rajoitusalueista voi koitua tulonmenetyksiä.
– Suurin osa ammattikalastuksesta kohdistuu muikkuun ja nuottakalastukseen, eli suoranaista yhteyttä kalastusrajoituksiin ei ole. Toki siellä myös verkoilla kalastetaan, ja se tulee aiheuttamaan jonkun verran taloudellisia menetyksiä kaupallisille kalastajille, mutta meillä on korvausmenettely olemassa kaupallisille verkkokalastajille, toteaa kalatalousasiantuntija Seppo Reponen.
Kaikkiaan kalastusrajoitusaluetta saimaannorpan suojelemiseksi on Saimaalla noin 2700 neliökilometriä. Rajoitusalueella verkkokalastus on kielletty huhtikuun puolivälin ja kesäkuun lopun välisenä aikana. Lisäksi ns. vahvalankaisten verkkojen käyttö on kielletty ympärivuotisesti. Samoin katiskojen ja rysien on oltava kalastusrajoitusalueella norppaturvallisia.
Sairaalat kamppailevat korkeuksia kohti kipuavien lääkekustannusten kanssa. Sairaalalääkkeiden hinnat ovat olleet nousussa jo jonkin aikaa, mutta alkuvuonna kustannusten kasvu on kiihtynyt selvästi.
Tammi-huhtikuussa sairaaloiden lääkekustannukset kasvoivat peräti 45 miljoonaa euroa viime vuodesta. Kokonaissumma on kasvanut viidesosalla. Luvut perustuvat lääketukun listahintoihin, eikä niissä ole huomioitu mahdollisia alennuksia. Luvuissa ei myöskään näy lääkkeitä, jotka sairaalat tuovat itse maahan.
Pääsyynä kustannusten kasvuun ovat uudet lääkehoidon indikaatiot. Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaalajohtaja Petri Virolainen avaa termiä näin:
– Tulee uusia lääkkeitä tai lääkkeille uusia käyttötarkoituksia. Jos me katsomme viime vuotta, uusia indikaatioita oli melkein satakunta. Kasvu on jatkunut tänä vuonna.
Uusia lääkkeitä syntyy, koska diagnostiikka on kehittynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että tauteja löydetään jatkuvasti lisää.
– Jos meillä oli ennen vaikkapa joku tietty syöpä, nyt meillä on kahdeksan kappaletta sen syövän alatyyppejä, joita hoidetaan uusilla lääkkeillä, kertoo arviointipäällikkö Vesa Kiviniemi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta.
– Meillä on enemmän harvinaisia sairauksia, joihin pystytään valmistamaan lääkkeitä uutta geeniteknologiaa hyödyntämällä. Potilaan omasta syöpäkudoksesta voidaan tehdä analyysi, ja lääke voidaan kohdentaa nimenomaan hänen tautiinsa yhteensopivaksi, Petri Virolainen sanoo.
Lääkkeitä siis "räätälöidään" potilaskohtaisesti. Se on tietenkin kallista.
Kalliita lääkkeitä käytetään esimerkiksi nivelreuman, Crohnin taudin, HIV:n ja etenkin erilaisten syöpien hoidossa.
Esimerkiksi virtsarakon syövän ja keuhkosyövän hoidossa käytettävä pembrolitsumabi maksaa yli 10 000 euroa potilasta kohden kuukaudessa. Voit tutustua kalliiden lääkkeiden kustannusarvioihin Fimean sivuilla.
Petri Virolainen pelkää, että kustannusten kasvu ei ole taittumassa lähivuosina.
– Riski siihen, että nousu on paljon suurempi, on ihan todellinen. Todennäköisesti meille tulee lähivuosien aikana huomattavasti aikaisempaa enemmän uusia valmisteita käyttöön. Olemme pelänneet tätä jo useamman vuoden ajan, Virolainen kertoo.
Kun rahan määrä ei sairaanhoitopiireissä ole lisääntymässä, on tehtävä valintaa. Kalliiseen lääkkeeseen upotettu raha on pois jostain muualta.
– Kärjistäen meillä on sama rahamäärä käytettävissä. Meidän täytyy sitten tinkiä muusta hoidosta. Yleensä se tarkoittaa sitä, että pyritään tinkimään vähemmän vaikuttavista hoidoista. Jos hyöty on kovin vähäinen hintaan nähden, meidän on uskallettava tehdä ratkaisu, että lääkkeen käyttöönotto ei kannata, Petri Virolainen sanoo.
Virolainen korostaa, että tämä ei tarkoita sitä, että potilaita jätettäisiin hoitamatta. Hän antaa esimerkin.
– Jos meillä on uusi kallis syöpälääke, me emme voi aloittaa sen käyttöä ennen kuin on koetettu, etteivät halvemmat lääkkeet toimi.
Fimean Kiviniemi on samoilla linjoilla. Hän puhuu lääkehoidon priorisoinnista.
– Käytetään näitä kalliita hoitoja vain sellaisille potilaille, joiden todennäköisyys hyötyä hoidosta on kaikkein suurin. Tavallaan rajataan hoitoa, Kiviniemi sanoo.
Lääkekulutuksen rajaamisen ja lääkealennusten neuvottelemisen lisäksi sairaaloilla on kovin vähän tehtävissä asian suhteen. Kiviniemelle tulee kolmantena keinona mieleen lääketeollisuuden kilpailun lisääminen.
Lääkärit joutuvat tulevaisuudessa yhä useammin hankalaan tilanteeseen, kun heidän tulee päättää, kuka kallista lääkettä saa. Tämä voi johtaa eettisiin pulmatilanteisiin.
Vaikka lääkäri ei uskoisi kalliin lääkkeen tehoon, on vaikeaa olla määräämättä sitä esimerkiksi lapsipotilaalle, jolla on mahdollisesti kuolemaan johtava tauti.
Fimean Kiviniemi siirtäisi tällaisen vastuun pois hoitavan lääkärin harteilta.
– Hoitava lääkäri on todennäköisesti väärä henkilö tekemään laajamittaista priorisointia. Priorisointi pitäisi tehdä jossain muussa laajemmassa elimessä.
Kiviniemi huomauttaa, että tilanteessa ei sinänsä ole mitään uutta. Lääkehoitoa on priorisoitu aina.
– Onhan meillä paljon lääkkeitä, joille ei myönnetä esimerkiksi Kela-korvattavuutta. Sekin on eräänlainen priorisointivalinta: käytännössähän se tarkoittaa usein sitä, että kyseistä lääkettä ei voida määrätä, koska sitä ei korvata ja yksittäisellä henkilöllä ei ole varaa ostaa lääkettä.
Tyksin Virolainen ja Fimean Kiviniemi muistuttavat, että tilanne ei ole lähtökohtaisesti huono, vaikka kulut karkaavatkin.
– Osa näistä uusista lääkehoidoista voi tuoda merkittävää lisäarvoa hoitoon, Kiviniemi sanoo.
Virolainen kertoo, että yhä useampaan tautiin löytyy nykyään lääkehoito. Lisäksi moneen tautiin on kehitetty aiempaa tehokkaita lääkkeitä.
– Tämä on tietysti potilaan kannalta hirveän iloinen asia, Virolainen sanoo.
Tuore lappeenrantalainen kulttuuriyhdistys Kulttuuritila Nuijamies on onnistunut haalimaan kasaan rahoituksen toiminnanjohtajan palkkaamista varten. Toiminnanjohtajan etsiminen vauhdittuu, kun Kulttuuritila Nuijamies saa 40 000 euron apurahan Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahastosta.
Jo aiemmin keväällä yhdistys on kerännyt yksityisinä lahjoituksina 10 000 euroa ja saanut toisen kymppitonnin apurahana Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiöltä. Rahoituksella yhdistys pystyy palkkaamaan itselleen toiminnanjohtajan puolen vuoden ajaksi. Toiminnanjohtajan haku alkaa lähipäivinä ja pestin on tarkoitus alkaa syksyllä.
– Toiminnanjohtajan tärkein tehtävä on hankkia yhdistykselle rahoitusta ja itselleen palkkaa, sanoo Kulttuuritila Nuijamies -yhdistyksen puheenjohtaja Teemu Myyryläinen.
– Toiminnanjohtajan paikkaan on jo ollut kiinnostusta, mutta järjestämme ihan aidosti avoimen haun, johon toivotaan mahdollisimman paljon hyviä hakijoita, Myyryläinen jatkaa.
Kulttuuritila Nuijamies -yhdistyksen alku on ollut lennokas. Viime marraskuussa perustetun yhdistyksen voi kirjaimellisesti sanoa syntyneen elokuvateatteri Nuijamiehen raunioille. Yhdistyksen perustamista edelsi sekava tapahtumaketju, jossa elokuva-alan jättiläinen Finnkino ensin osti pieniä elokuvateattereita Kino-Aulaa ja Nuijamiestä pyörittäneen yrityksen liiketoiminnan ja jo muutaman kuukauden kuluttua lakkautti ne.
Heti lopettamisuutisen jälkeen kerrottiin Finnkinon purkaneen Nuijamiehen historiallisen sisustuksen. Tapahtumaketju kuohutti vanhojen elokuvateattereiden faneja ja pian olikin kasassa kulttuurivaikuttajien porukka, jota yhdisti halu luoda entisen Nuijamiehen tilaan koko kaupunkia palvelevaa kulttuuritoimintaa.
– Yhdistyksessä on mukana eri alojen taiteilijoita ja kulttuurintekijöitä. Ennen yhdistyksen perustamista suurin osa meistä ei tuntenut toisiaan, joten mistään sisäänpäin lämpiävästä porukasta ei ole kyse, Myyrylänen kuvaa.
Ensimmäisten toimintakuukausien aikana hankitusta 60 000 euron summasta Kulttuuritila Nuijamies -yhdistys aikoo käyttää osan myös taidetapahtumien järjestämiseen tarvittavan tilan vuokraan. Kaikkein mieluiten yhdistys vuokraisi entisen elokuvateatteri Nuijamiehen.
Neuvottelut kiinteistön omistavan Etelä-Karjalan Osuuspankin kanssa ovat katkolla, sillä omistajan mukaan rakennus ei tällä hetkellä ole käyttökunnossa.
– Edelleen jatkamme neuvotteluja Nuijamiehen tilasta, se on paras tämän kaupungin vaihtoehdoista, yhdistyksen puheenjohtaja Teemu Myyryläinen sanoo.
Myyryläisen mukaan yhdistys ei kuitenkaan kaadu vaikka Nuijamiehen tila jäisi saamatta. Yhdistys aikoo järjestää kulttuuritapahtumia joka tapauksessa monenlaisissa tiloissa.
Saimaan alueen matkailu on saamassa piristystä kiinalaisista turisteista. Jo neljä kiinalaista matkanjärjestäjää on vahvistanut aloittavansa valmismatkat Saimaalle.
Lappeenrannan ja Imatran aluetta markkinoivan GoSaimaan markkinointijohtaja Juha Sorjosen mukaan matkojen aloittamista valmistelee toistakymmentä matkanjärjestäjää.
Esimerkiksi Holiday Clubin kylpylään Lappeenrannan Rauhaan saapuu heinäkuussa kolme kiinalaisryhmää, ja useita ryhmiä on tulossa syksyllä.
Vuorokauden kestävän matkan ohjelma sisältää kylpyläyöpymisen lisäksi metsäretken, loimulohen syöntiä avotulen äärellä, veneilyä sekä saunomista savusaunassa. Saimaalta ryhmät jatkavat joko Pietariin, Porvoon kautta Helsinkiin, Lappiin tai Turun kautta Tukholmaan.
Holiday Club Saimaan hotellinjohtaja Anne Puhakainen kertoo, että heinäkuussa tulevat kiinalaisryhmät mahtuvat vielä hyvin kylpylään.
– On hyvä, että ryhmiä on tulossa myös syksyllä, koska tuolloin ei juurikaan ole liikkeellä suomalaisia lomailijoita, vaan kiinalaiset jatkavat kesäsesonkia, Puhakainen sanoo.
Syksyllä kiinalaisille tarjotaan elämysmatkailua pimenevien iltojen ja metsä ruskan ja muiden puhtaaseen luontoon liittyvien aktiviteettien kautta.
Saimaa oli vahvasti esillä viime viikolla Shanghaissa järjestetyillä matkamessuilla ja osa nyt toteutuvista valmismatkoista sovittiin siellä. Kaikki nyt sovitut ryhmät tulevat Finnairin lennoilla Helsinki–Vantaalle. Saimaan lisäksi kiinalaisten matkaryhmiä tulee Imatralle, Savonlinnaan ja Mikkeliin.
Holiday Clubin kansainvälisestä myynnistä vastaava myyntipäällikkö Nina Fagerlund-Anttila kertoo, että Järvi-Suomen alue kiinnostaa nyt todella vahvasti kiinalaisia matkanjärjestäjiä, koska se on täysin uusi kesäkohde kiinalaisille, ja helppo lisätä osaksi Skandinavian kierrosta.
GoSaimaan markkinointijohtaja Juha Sorjonen kertoo, että Shanghain messuilla keskusteluja käytiin noin 40 matkanjärjestäjän kanssa Saimaan matkoista.
– Todella monet ovat ottamassa Saimaan alueen, sanoo Sorjonen.
Kiinalaiset matkanjärjestäjät etsivät Suomesta nyt uusia kohteita osittain siksi, että Lapissa kapasiteettia on vaikea löytää lisää.
Toistaiseksi ei ole olemassa arviota siitä, paljonko kiinalaisia tulee ryhmämatkoilla Saimaalle, mutta jo sovittujen matkojen osalta kyse on vähintään muutamasta tuhannesta ihmisestä. Arvion tekeminen on hankalaa, koska jokainen matkanjärjestäjä sopii matkoistaan itse eikä keskitettyä varausta ole.
Osa matkanjärjestäjistä on sopinut majoituksesta suoraan hotellien kanssa, mutta monet käyttävät myös incoming-matkatoimistoja, jotka varaavat matkanjärjestäjien puolesta majoituksen ja sopivat ohjelmapalveluyrittäjien kanssa retkistä.
Kolmisen viikkoa sitten kiinalainen matkatoimisto Ctrip kertoi aloittavansa matkapakettien myynnin Järvi-Suomeen eli Saimaan ympäristöön. Sen kautta Suomeen saattaisi tulla Aasiasta tuhansia turisteja.
– Tavoitteena on saada Järvi-Suomen alueella myytyä ensimmäisen vuoden aikana 5 000 majoitusvuorokautta, kertoi Suomen matkailuimagosta maailmalla vastaavan Visit Finlandin myyntijohtaja Heli Mende Ylen haastattelussa.
Ctrip on maailman toiseksi suurin ja Kiinan suurin online-matkatoimisto.
Lappeenrannan Lauritsalan venesatamasta löytyi toissapäivänä 22.5.2018 palanut auto, jonka sisällä oli pahoin palanut ihmisen ruumis.
Poliisin mukaan auto oli palanut varhain aamulla. Autossa olleen vainajan löysi myöhemmin palopaikalle mennyt 13-vuotias poika.
Esitutkinnan ja vainajalle tehdyn oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen perusteella poliisi epäilee, että tapauksessa on kyse vakavasta väkivaltarikoksesta. Poliisi tutkii tapausta rikosnimikkeellä murha.
Vainajan henkilöllisyyttä ei ole vielä pystytty varmistamaan.
Poliisi kertoo tiedotteessaan, että se on päässyt omien tutkimuksiensa avulla epäiltyjen jäljille ja saanut käsityksen tapahtumien kulusta. Poliisi on 23.5.2018 ottanut kiinni neljä lappeenrantalaista henkilöä. Heistä yksi on nainen ja kolme miestä. Kiinniotot tapahtuivat Lappeenrannassa ja Joensuussa. Kaikki kiinniotetut on pidätetty.
Lappeenrannassa ja Imatralla sattui toukokuun alussa väkivaltarikoksia, joissa ihmistä pahoinpideltiin ja myöhemmin autosta ammuttiin kymmenen laukausta kerhotilaa kohti ilmeisesti rynnäkkökiväärillä. Poliisi kertoo, että se ei tässä vaiheessa tutkintaa epäile auton ja henkilön poltamisen liittyvän millään tavoin Lappeenrannassa aikaisemmin tapahtuneisiin väkivaltarikoksiin.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus on vanginnut miehen ja naisen todennäköisin syin murhasta epäiltynä.
Miestä ja naista epäillään palaneesta henkilöautosta tiistaina löytyneen vainajan murhasta Lappeenrannassa.
Poliisi pidätti keskiviikkona neljä lappeenrantalaista henkilöä, joista yksi on nainen ja kolme miestä. Kiinniotot tapahtuivat Lappeenrannassa ja Joensuussa. Pidätetyistä mies ja nainen on nyt vangittu ja kaksi muuta miestä pysyvät pidätettyinä.
Autosta löytynyttä vainajaa ei ole vielä tunnistettu varmuudella, mutta poliisi uskoo tietävänsä kuka hän on.
– Poliisilla on kyllä käsitys siitä kuka tämä vainaja on, tutkinnanjohtaja rikoskomisario Teemu Liikkanen sanoo.
Pidätyksiä on tehty osittain tämän tiedon pohjalta. Poliisi on kuitenkin vaitonainen surmaan mahdollisesti johtaneista syistä.
Poliisin mukaan auto paloi varhain tiistaiaamuna, mutta ruumiin löysi vasta tiistai iltapäivällä ulkopuolinen henkilö.
Poliisin mukaan vainajaa ei löytynyt heti, koska autoa ei voitu tutkia kunnolla heti palon jälkeen kuumuuden vuoksi. Pyyntö auton tutkimisesta ei siirtynyt myöskään seuraavalle poliisivuorolle tietokatkoksen vuoksi. Asiasta kertoo sanomalehti Etelä-Saimaa.
Myös Etelä-Karjalan pelastuslaitos selvittää, miksi vainajaa ei löydetty autosta sammutuksen yhteydessä Etelä-Saimaa kirjoittaa.
Valtiosihteeri Martti Hetemäki tunnustaa heti, ettei ole sairaanhoitaja. Hän on valtiosihteeri ja valtiotieteiden tohtori. Valtiovarainministeriön korkein virkamies ajaa sote-uudistusta, koska ilman sitä terveydenhoidon kulut kasvaisivat holtittomasti
Mistä hän hän on tuttu? Valtiosihteeri Hetemäki aiheutti viime viikolla kohun, kun selvisi että hän oli lähettänyt eduskunnan kolmelle valiokunnalle poikkeuksellisen muistion. Hetemäki ilmoitti muistiossaan, että soten valinnanvapaus ei tuo lainkaan säästöjä.
Tiedon ja teknologian käyttö sen sijaan säästäisi Hetemäen arvion mukaan neljä miljardia. Hallitus tähtää sote-uudistuksella siihen, että menojen kasvu pysähtyisi. Tavoite on hillitä menoja kolmella miljardilla.
Mitä tämä tarkoittaa suomeksi? Uutta teknologiaa ei ole otettu hoitoalalla käyttöön tarpeeksi nopeasti. Lääkärien aika kuluu flunssapotilaiden käynteihin, vaikka he voisivat keskittyä vaativiin hoitoihin.
Valtiosihteeri Martti Hetemäki kirjoittaa muistiossaan, että “yksi lähihoitaja pystyy tekemään aamuvuorossa ainakin 20 ja iltavuorossa yli 40 virtuaalikäyntiä”
Perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen tyrmäsi ajatuksen keskiviikkona. Oppositiopoliitikkko ja lähihoitaja totesi, että valtiosihteerin ajatus on "brutaali" ja "jäätävä".
"Vanhustenhuollon säästöjä ei voi tehdä jäätävän tekoälyn voimin niin että hoitaja vierailisi 20-40 kotihoidon asiakkaan luona päivittäin virtuaalisesti", Juvonen kirjoittaa.
Valtiosihteeri Martti Hetemäki kertoo, että löysi esimerkin esimerkin Etelä-Karjalasta, Eksote-kokeilussa toimitaan jo näin. Hän myöntää, ettei ole alan ekspertti.
– Kun hoitaja menee vanhuksen luokse, siellä voi olla vaikka mitä yllätyksiä ja vanhus voi olla tiedottomana. Nykyteknologiaa hyödyntämällä voidaan tuoda vanhuksen luokse laite, jonka avulla nähdään koko ajan miten hän voi. Ei tule sellaisia yllätyksiä.
Miten rahaa sitten säästyy? Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollosta ovat vastanneet usein lilliputtimaisen pienet kunnat. Sote-uudistuksessa rahat tulisivat valtion kassasta ja kuntien sijasta järjestänä aloittaisi 18 maakuntaa.
Kuntapohjainen malli on Hetemäen mukaan tullut tiensä päähän.
– Nyt on niin, että välillä säästetään, mutta kun kuntien tulot taas kasvavat, säästöt hupenevat. Nyt on tarkoitus, että ne säästöt pysyisivät, Hetemäki sanoo.
Näin sanoo siis tiukasta työmoraalista tunnettu Hetemäki, jonka loma- ja työajoilla on tarinan mukaan vain yksi ero: valtiovarainministeriön valtiosihteeri tulee lomalla töihin farkut jalassa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puhuu säästämispotentiaalista. Sitä Suomessa Hetemäen mukaan riittää.
Yksi syy tähän on se, että lääkärien aika kuluu flunssapotilaiden hoitoon, vaikka he voisivat keskittyä vaativiin tehtäviin.
Tilasiko pääministeri Sipilä Hetemäen muistion? Eduskunnan käytävillä ilma on sakeana arvailusta. Pyysikö pääministeri Juha Sipilä valtiosihteeri Martti Hetemäkeä arviomaan soten säästöjä? Lähettikö Hetemäki sen oma-aloitteisesti?
– Päätin lähettää sen itse. Informoin tietysti tästä, että teen tällaisen arvion. Koin, että minun täytyy vastata valiokunnissa esitettyihin kysymyksiin, Hetemäki sanoo.
Valiokunnille muistio tuli yllättäen ja liian myöhään. Sitä ei enää ehditty käsitellä.
Hetemäki ei hätkähdä siitä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi sote-uudistukselle ankaraa kritiikkiä. Hän ei ota sitä henkilökohtaisesti.
- On hyvä, että tästä käydään keskustelua. Se on vienyt ajattelua olennaisiin asioihin. Ei kai näitä uudistuksia tehdä niin, että jos tiedämme, että näissä on sudenkuoppia, niin me emme niitä taklaisi, sanoo Hetemäki.
TV:n Myytinmurtajat-sarjasta tunnetuksi tullut Jamie Hyneman vieraili viime kesänä valtavan mediajulkisuuden saattamana Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla. Silloin hänestä tuli yliopiston kunniatohtori. Samalla Hyneman piti luentoja yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoille.
Hyneman korosti vierailunsa aikana eri alojen yhteistyön merkitystä ja sanoi tieteen olevan leikkiä, jossa kokeillaan ja mahdollisesti onnistutaan.
Yliopisto kääri hihat Hynemanin ajatuksien pohjalta, ja talven aikana yliopiston suojiin on rakennettu yli 300:n neliömetrin suuruista tilaa, jonka tarkoitus on koota sekä yliopiston että viereisen ammattikorkeakoulun opiskelijat yhteen saattamaan ideat toteen.
Lasiovien takana avautuu uusi avara tila, jossa vielä viimeistellään kalustusta ja asennetaan hyllyjä paikoilleen. Taustalla on ovia, jotka vievät muun muassa metalli- ja elektroniikkapajoihin.
Tässä on se kuuluisa Jamie Hyneman Center.
– Tämä on yliopistolla keskeisellä paikalla. Tänne on sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun opiskelijoiden helppo tulla, kertoo tilan suunnittelussa vahvasti mukana ollut tutkijaopettaja Markku Ikävalko.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa pystyy opiskelemaan useita tekniikan aloja sekä kauppatieteitä. Läheinen Saimaan ammattikorkeakoulu tarjoaa muun muassa terveydenhoidon, tekniikan sekä hotelli- ja ravintola-alan opintoja. Oppilaitokset on yhdistetty toisiinsa käytävillä, joten yhteistyön pitäisi olla luontevaa.
– Mene idean kanssa sisään ja tule keksinnön kanssa ulos, tiivisti Jamie Hyneman ajatusmaailmaansa.
Parhaimmillaan Jamie Hyneman Center yhdistää kaikki yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat. Projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakan mielestä on suuri arvo, että samassa tilassa on eri lähtökohdista ja erilaisia asioita opiskelevia ihmisiä.
– Sairaanhoitajaksi opiskeleva saattaa keksiä idean, jota tekniikan opiskelija ei tulisi koskaan ajatelleeksi. Tekniikan opiskelija puolestaan osaa sen keinon, jolla sairaanhoitajaksi opiskelevan idean voi toteuttaa. Kauppatieteiden opiskelija sitten tietää, miten keksinnön voisi kaupallistaa, tiivistää Virkki-Hatakka.
Sähkötekniikan opiskelijat Henry Huttunen ja Antti Immonen ovat kumartuneina ison pöydän äärellä. Heillä on edessään sykemittarin näköinen kapistus.
– Sen toiminta perustuu erilaiseen anturitekniikkaan kuin mitä perinteisessä sykemittarissa on. Energiankulutusta pystytään tällä mittaamaan paremmin ja monipuolisemmin, kertoo Henry Huttunen.
Tämän sykemittarin valmistuksessa erityisen paljon on auttanut 3D-tulostin, jolla on tehty anturia tukevia rakenteita.
Vaikka yliopistolla on isoja, kalliita laboratorioita, on puute ollut perustyökaluista ja -välineistä. Siihen on moni idea kariutunut.
– Kun pitäisi viilata, niin kenelläkään ei ole viilaa, toteaa Huttunen.
Jamie Hyneman Centerissä monet työpajat muistuttavatkin yläkoulun teknisen työn luokkia. On oma huone hitsaamiselle, elektroniikan kokoamiseen, puun ja muovin työstämiselle sekä metallitöihin. Työkalujen käyttöön jokainen saa perehdytyksen, minkä avulla pidetään huolta työturvallisuudesta.
– Opiskelijat saavat tulla tänne tekemään omia projektejaan, ja siitä voi syntyä ihan mitä vaan, sanoo Henry Huttunen.
Yksi esimerkki hulluista ideoista on viereisellä pöydällä oleva erikoinen kastelukone, joka kotiväen lomaillessa kastelee kukat. Se on tehty tässä Jamie Hyneman Centerissä.
Monet ideat syntyvät yön pimeinä tunteina ja porukassa kahvipöydän äärellä. Ideat eivät saisi jäädä kahvipöytäkeskustelun tasolle, vaan niitä pitää päästä toteuttamaan.
Jamie Hyneman Centerin erikoisuus on avoin tila, johon tiimit voivat pöytien ympärille kokoontua pohtimaan idean siementä. Kun siemen itää, pääsee sitä työstämään heti, sillä työpajat ovat vain muutaman askeleen päässä.
Tähän menessä yliopistolla ei ole ollut ideoiden toteuttamiseen soveltuvaa tilaa ja oikeanlaista välineistöä, mikä on tehnyt monien keksintöjen prototyyppien valmistamisen jopa mahdottomaksi.
Tutkijaopettaja Mikko Kuisma korostaa, että uuden luominen on yliopiston perustehtävä.
– Tenttiin lukeminen ja niihin vastaaminen ei ole meidän perustehtävä, vaan tuottaa uusia osaajia. Täällä pystyy nyt testaamaan ja kokeilemaan uusia juttuja, mikä ei ennen ole ollut mahdollista, kertoo Mikko Kuisma Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta.
Kuisma muistuttaa, että täällä on tarkoitus tehdä koeversioita ja testata keksintöjen toimivuutta. Tehdas tämä ei ole.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston iskuryhmä on talven aikana vieraillut Jamie Hynemanin luona Yhdysvalloissa. Paikka on sama, jossa on kuvattu lukuisia Myytinmurtajat TV-sarjan jaksoja. Projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka toivoo, että tämä Lappeenrantaan valmistuva Jamie Hyneman Center voisi joskus olla samanlainen.
– Luultavasti tämä muodostuu joskus vastaavaksi. Siellä Hynemanin pajassa Yhdysvalloissa oli ihan mitä tahansa ja varmasti täälläkin voi olla ihan mitä tahansa. Opiskelijathan sen lopulta keksivät.
Terhi Virkki-Hatakka haluaa tehdä Jamie Hynemanin ajatukset konkretiaksi. Esimerkiksi se, että ei pidä ajatella, että yhdellä laitteella voi tehdä vain yhtä asiaa. Painepesuria voi pesemisen lisäksi käyttää vaikka metallin muotoiluun Hynemanin mallin mukaan.
– Hyneman sanoo, että keksinnöt eivät tapahdu tyhjiössä, vaan täytyy olla vuorovaikutusta joka suuntaan. Meillä on opiskelijoita yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Mitä tällaiset monialaiset tiimit saavat yhdessä aikaan? Se on mielenkiintoinen ajatus, pohtii projektipäällikkö Terhi Virkki-Hatakka Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta.
Jamie Hyneman Centerin avajaiset ovat Lappeenrannassa Lappeenranta-salissa lauantaina 29.9.2018. Lisäksi Hyneman luennoi yliopistolla ainakin torstaina 27.9.2018.
Syksyllä esikoulun aloittava Aleksi Kottonen tietää, millaisissa tilanteissa melutaso nousee päiväkotipäivän aikana:
– Kun yhdellä on jokin asia ja se kertoo sen muille, niin muut alkavat puhua siitä samasta asiasta, ja sitten tulee kova meteli.
Aleksi Kottosen päiväkotiryhmässä Lappeenrannassa on tarjolla yhdet punaiset kuulosuojaimet. Niitä käytetään välillä. Naapuriryhmässä kuulosuojaimia on hyllyssä kolmet, ja ne ovat säännöllisesti käytössä.
Tilanne on varhaiskasvatuksen erityisopettajan Satu Takalan mukaan tyypillinen.
– Täällä päiväkodissa leikitään, piirretään ja jotkut jopa syövät peltorit päässä. Ajatus on, että ne ovat kaikkien saatavilla hyllyssä, ja ne voi hakea sieltä käyttöön kuten legot. Käyttö riippuu ryhmän lapsista.
Lasten kuulusuojaimet herättävät helposti hämmästystä. Onko päiväkodissa meteli noussut niin kovaksi, että siellä on pakko turvautua kuulosuojaimiin?
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Satu Takala kertoo ymmärtävänsä huolen. Siihen ei kuitenkaan hänen mukaansa ole syytä.
– Ei meillä täällä pauku desibelirajat punaisella. Kuulosuojaimet ovat välineitä, ja osa hyötyy niiden käytöstä. Miksi emme tarjoaisi sitä mahdollisuutta lapsille?
Takala rinnastaa kuulosuojaimet esimerkiksi säkkituoleihin, kumisiin istuintyynyihin tai syliin otettavaan painotyynyyn: ne kaikki voivat auttaa lasta keskittymään tai rauhoittumaan.
– Lapset saavat käyttää kuulosuojaimia, jos haluavat. Osa kokee ne hyödyksi keskittyessään johonkin tehtävään, ja toiset pitävät siitä, miltä ne tuntuvat päässä. Laitan joskus itsekin ne päähän jaetussa työhuoneessa.
Lappeenrannassa kuulosuojaimia on tarjolla lähes jokaisessa päiväkodissa ja useissa kouluissa. Moni haastateltu erityisopettaja on Satu Takalan kanssa samaa mieltä niiden hyödyllisyydestä. Etenkin esikoululaiset käyttävät paljon kuulosuojaimia tehtäviä tehdessään.
Lasten kanssa työskentelevä toimintaterapeutti Sonja Korhonen on nähnyt läheltä kuulosuojaimien yleistymisen. Ennen kuulosuojaimet olivat lähinnä erityislasten tai aistiyliherkkien lasten käytössä, mutta nyt niitä onpaljon myös kodeissa ja päiväkodeissa.
Kuulosuojaimien hyöty päiväkotimaailmassa perustuu siihen, että ne auttavat lasta suuntaamaan tarkkaavuutensa oikeaan asiaan. Näin lapsi pystyy esimerkiksi keskittymään leikkiin tai tekemään asiat loppuun asti. Lisäksi lapsi väsyy vähemmän, sillä suojaimet pienentävät kuuloaistimuksen aiheuttamaa kuormitusta.
– Varmaan kaikki lapset hyötyisivät ajoittain kuulosuojainten käyttämisestä. Päiväkodeissa äänenvoimakkuus on usein korkea, ja kuulosuojainten käyttäminen antaisi lepohetken kuuloaistille, kuvailee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten toimintaterapeutti Sonja Korhonen.
Myös muualla Suomessa kuulosuojainten käyttäminen päiväkodeissa on yleistymään päin.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien päiväkodeista osa tarjoaa lapsille mahdollisuutta käyttää kuulosuojaimia. Yhtenäistä linjausta ei kuitenkaan ole, kertoo OAJ:n Lastentarhanopettajaliiton valtuutettu Minna Paavola. Hän selvitti Ylen pyynnöstä kuulosuojainten käyttöä päiväkodeissa.
Lahdessa päiväkotilapset saavat halutessaan laittaa kuulosuojaimet korvilleen, samoin joissakin päiväkodeissa esimerkiksi Vaasassa, Joensuussa ja Kotkassa.
– Lähtökohta pitää olla se, että lapsiryhmät ovat riittävän pienet ja tilat akustisesti niin toimivat, että päiväkodissa pärjää ilman kuulosuojaimia, Minna Paavola sanoo.
Paavolan mukaan uudet päiväkodit suunnitellaan nykyään niin, että ylimääräistä meteliä tulee mahdollisimman vähän. Tilojen kaikki pinnat ovat sellaista materiaalia, ettei kaikua pääse syntymään. Myös tuolien ja pöytien pinnat pehmentävät ääntä.
– Ennen esimerkiksi jos lapset tekivät palapelejä pöydän ääressä ja kaatoivat palat pöydälle, syntyi ihan kauhea kolina. Nyt ei enää.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan Satu Takalan mukaan vanhoissa, pienissä ja usein sokkeloisissa taloissa kuulosuojaimia käytetään vähemmän kuin suurissa taloissa.
– Vanhoissa päiväkodeissa on enemmän pieniä huoneita, leikkisoppia, matalia huoneita sekä tekstiilejä. Sellaisissa kuulosuojaimien tarve on tietenkin vähäisempää. Niissä taloissa on muita haasteita, kuten olemattomat kuraeteiset.
Vanhojen päiväkotirakennusten akustiikkaa on yleensä myös parannattu lisäämällä kattoihin ääntä imeviä levyjä ja vaihtamalla kalusteet, kuten pöydät ja tuolit.
– Uusissa päiväkodeissa nämä asiat otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Päiväkoteihin rakennetaan paljon myös pienryhmätiloja. Esimerkiksi Kotkassa on neljä uutta päiväkotia, joissa on paljon pieniä soppeja, sanoo Lastentarhanopettajaliiton valtuutettu Minna Paavola.
Lappeenrannan Lauritsalassa sattui tiistaina Suomen oloissa harvinainen tapaus, kun palaneen auton takakontista löytyi ruumis. Auto paloi tiistaiyönä, mutta ruumiin löysivät ohikulkijat vasta tiistaina päivällä.
Pelastuslaitos oli käynyt yöllä sammuttamassa palon. Palomiehet eivät kuitenkaan olleet tutkineet auton takakonttia.
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palopäällikön Sampsa Lintusen mukaan pelastuslaitos on tehnyt juuri ne tehtävät, mitä heidän kuuluukin tehdä. Niitä ovat ihmisten, eläinten ja omaisuuden suojeleminen sekä lisävahinkojen estäminen.
– Siinä tilanteessa todettiin, että autopalo on sammutettu. Lisävahingon vaaraa eikä syttymisvaaraa ollut. Tehtävä oli siltä osin suoritettu.
Auton takakonttia pelastuslaitos ei avannut, koska siihen ei ollut tarvetta.
– Jos sammutus- tai pelastustehtävä edellyttää takakontin avaamaan, niin silloin se tietysti avataan.
Lintunen kertoo, että auto oli pelastuslaitoksen saapuessa paikalle jo täysin palanut, eikä siitä ollut käytännössä jäljellä kuin kuoret.
Palopaikalla oli myös poliisipartio, jolle kuuluu rikospaikkatutkinta. Palopäällikkö Sampsa Lintusen mukaan tutkintavastuu siirtyi palopaikalla poliisille.
Poliisi ei yöllä voinut autoa vielä tutkia, koska auto oli palon jäljiltä liian kuuma. Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön Kari Hyyryläisen mukaan poliisin olisi pitänyt palata palopaikalle tutkimuksiin heti aamulla tai aamupäivällä. Näin ei kuitenkaan käynyt.
– Se on tunnustettava tosiasia, että asia ei mennyt poliisin osalta niin kuin olisi pitänyt mennä. Näin on käynyt, että tapahtumapaikkaa ei ole käyty tarkistamassa uudelleen.
Aamulla poliisilla oli vuoronvaihto, eikä sana autopalosta jostain syystä mennyt poliisipartiolta eteenpäin.
– Siinä sattui tietokatkos, kertoo Hyyryläinen.
Hyyryläisen mukaan poliisin tehtävä tuollaisella palopaikalla on ensinnäkin turvata pelastuslaitokselle työrauha ja toiseksi selvittää, onko kyseessä tahallinen teko eli rikos. Kuumaa autoa poliisi ei pystynyt tutkimaan, koska kenttäpoliisilla ei ole siihen tarvittavia suojavarusteita.
Apulaispoliisipäällikkö Kari Hyyryläisen mukaan poliisi kirjasi yöllä rikosnimikkeeksi vahingonteko. Siinä vaiheessa ei ole paljastunut se, että auton takakontissa olisi ruumis.
– Poliisipartion mahdollisuudet tutkimiseen silloin yöllä ovat olleet hyvin rajalliset.
Sanomalehti Etelä-Saimaa on kertonut, että useat ihmiset näkivät takakontissa olleen ruumiin, ennen kuin poliisi tuli iltapäivällä uudelleen paikalle.
Poliisi on vanginnut tapauksen johdosta yhden naisen ja yhden miehen. Lisäksi kaksi miestä on pidätetty. Uhri oli palanut niin pahoin, ettei poliisi ole kyennyt häntä vielä varmuudella tunnistamaan.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimen apulaisjohtajan Tommi Laurisen mukaan pelastuslaitoksen ei tarvitse avata auton takakonttia autopalojen yhteydessä, ellei sammutustehtävä sitä jostain syystä edellytä.
– Pelastustoimen näkökulmasta oletus on, että ihminen ei ole takakontissa. Siksi takakonttia ei ole varmastikaan avattu.
Laurinen kertoo, että jatkossa pelastuslaitoksienkin on varmasti pohdittava, pitäisikö autopalojen yhteydessä myös avata takakontti. Se voisi olla yksi keino löytää uhri ajoissa ja auttaisi poliisia nopeuttamaan tutkinnan aloittamista.
– Lainsäädännössä tai asetuksissa ei näin yksityiskohtaisia asioita ole kerrottu.
Laurinen kannustaakin pelastuslaitoksia ja poliisia ottamaan tämäkin asia esille yhteisissä tapaamissa ja päivittämään ohjeet siltä osin.
Palopäällikkö Sampsa Lintusen mukaan Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella on jo pohdittu, miten vastaavilta tapauksilta vältyttäisiin.
– Meidän täytyy poliisin kanssa pitää palaveri, ja tarkentaa sitä, miten jatkossa vastaavissa tilanteissa toimitaan, kertoo Lintunen.
Kesäkuun puolivälissä alkavien jalkapallon MM-kisojen odotettiin täyttävän Pietarin hotellit, mutta huoneita on yllättäen tarjolla kaikkina ottelupäivinä. Pelien välisinä päivinä huoneen saattaa saada edullisesti.
– Monet kisaturisteista ovat tehneet päätöksen majoittua Moskovaan, josta he tulevat katsomaan otteluita päiväseltään Pietarissa, sanoo Pietarin hotellien toimintaa analysoivan Hospitality Managementin toimitusjohtaja Blake Anderson-Buntz.
Moni turisteista päätyy Moskovaan myös siksi, että kaupungista on hyvät lento- ja junayhteydet kaikkiin kisakaupunkeihin, joissa otteluita pelataan.
Vielä viime syksynä Pietari kertoi odottavansa kuukauden kestävän FIFA:n World Cupin aikaan kaupunkiin miljoonaa jalkapalloturistia, mutta varsinkin yöpyvien matkailijoiden määrä jää tuntuvasti ennakoidusta. Hotelleille kisoista onkin tulossa pettymys, sillä kisojen ajaksi myös matkanjärjestäjät ovat peruneet suurimman osan kisoihin liittymättömistä valmismatkoista.
– Vapaa-ajan ryhmäsarjoja ei käytännössä ole kesäkuussa, koska matkanjärjestäjät eivät voisi tuoda asiakkaita kuin osan kuukaudesta, sanoo Park Inn Nevskyn hotellinjohtaja Mika Virtanen.
Park Inn Nevskyssä suosituimpina pelipäivinä hotelli on jo varattu täyteen, mutta monissa hotelleissa tilaa on edelleen. Ainoastaan virallisia kisadelegaatioita majoittavat puolenkymmentä keskustan hotellia on varattu täyteen.
Omatoimimatkailija löytääkin Pietarista kesäkuun alussa normaalia edullisempia huoneita, ja hintoja on laskettu myös otteluiden välisinä päivinä.
Suosituimpina ottelupäivinä hotellihuone viiden tähden hotellissa PIetarin keskustassa maksaa jopa lähes 680 euroa yöltä, mutta esimerkiksi neljän tähden hotellit eivät voi hinnoitella huoneita vapaasti.
– Vuoden 2017 alusta Venäjä on määrännyt huoneille enimmäishinnan, ja sitä myös valvotaan tarkasti, sanoo Virtanen.
Kolmen tähden hotelleissa yhden yön majoitus maksaa heinäkuun pelipäivinä 150–300 euroa yöltä, mutta edullisempaa majoitusta etsivälle tarjolla on minihotelleja ja hyvätasoisia hostelleja. Hotellien hinnat saattavat laskea vielä kisojen alettua kysynnän mukaan.
Lappeenrannassa varauduttiin majoittamaan kesällä Venäjälle meneviä kisaturisteja, koska Pietarin hotelleissa on 35 000 vuodepaikkaa, joiden uskottiin loppuvan kesken. Ennakkovarausten perusteella kaupungin omat hotellit pystyvät kuitenkin majoittamaan kaikki kisaturistit..
Samalla peruuntuvat myös Lappeenrannasta ja Imatralta suunnitellut päivän bussimatkat Pietariin. Hotelleissa majoittuvia kisaturisteja olisi viety katsomaan ottelua ja tuotu takaisin pelin jälkeen. Syynä matkojen peruuntumiseen ovat myös busseille asetetut rajoitukset.
– Pietariin pääsee kisojen aikana vain sellaisilla busseilla, joissa on venäläinen satelliittinavigointijärjestelmä, emmekä aio sellaista hankkia, sanoo bussimatkoja järjestävän Itämatkojen toimitusjohtaja Jukka Jyrkinen.
Lappeenrannassa poliisi on vapauttanut kaksi henkilöä, joita epäiltiin osallisuudesta palaneesta henkilöautosta löytyneen vainajan murhaan.
Poliisin mukaan vapautettuja miehiä ei ole syytä epäillä osallisuudesta kyseiseen henkirikokseen. Etelä-Karjalan käräjäoikeus vangitsi viime torstaina naisen ja miehen epäiltynä murhasta. Päätös heidän vapauttamisesta tai syytteiden nostamisesta on tehtävä heinäkuun puoliväliin mennessä. Tässä vaiheessa poliisi jatkaa henkirikoksen tutkintaa.
Lappeenrannan Lauritsalan venesatamasta löytyi viime viikon tiistaina palanut auto, jonka takakontista löytyi pahoin palanut ihmisen ruumis.
Lauantaina lakkiaisiaan juhlii kaikkiaan 26 776 uutta ylioppilasta ympäri Suomea. Lappeenrannan lyseon lukion ylpeys Ida Koskinen on yksi heistä.
Ida Koskinen kertoo olevansa iloinen, mutta hämmentynyt loistavasta suorituksestaan. Hän ei osannut odottaa kahdeksaa laudaturia. Etenkin, kun hänen valmistautumistaan ei kovin päämäärätietoiseksi voi kehua.
– Minulla oli orastava lukusuunnitelma, mutta ei siitä tullut mitään. En lukenut millään tietyllä aikataululla. Kielissä turvauduin paljon Youtube-videoiden katseluun ja muutenkin luin vain, kun tuntui hyvältä.
Ida Koskiselle laudaturit eivät olleet pakkomielle, hän olisi ollut tyytyväinen vähempäänkin. Mikä sitten on nuoren naisen menestyksen salaisuus?
– En usko onnistumisen kirjoituksissa olevan kiinni tiukasta lukusuunnitelma ennen yo-kirjoituksia. Lukion koko oppimäärää ei voi oppia pelkän kevään lukuloman aikana. Se opitaan lukiossa.
Ylioppilaslautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä komppaa. Hänenkään mielestään kirjoituksissa ei ole kyse vain muistamisesta, tiedosta.
– Tietämisen lisäksi pitäisi osata ymmärtää, soveltaa, arvioida ja analysoida. Käyttää ajattelutaitoja. Pitkäjänteinen opiskelu lukiossa kantaa hedelmää. Uteliaisuus, motivaatio ja mielenkiinto. Kun jaksaa hakea yhteyksiä asioiden välille, ne pysyvät omassa päässä. Samalla kehittää sitä kypsyyttä, jota ylioppilastutkinnossakin tarvitaan, Tähkä sanoo.
Ida Koskinen uskoo laudaturiensa tulleen ennen kaikkea kokonaisuuksien ymmärtämisestä. Siinä taas on auttanut tuntiaktiivisuus.
– Olen koko lukioajan ja aiemminkin kuunnellut tunneilla ja osallistunut aktiivisesti. Se on ollut itselle tärkein oppimisen muoto.
Koskinen suoritti lukionsa neljässä vuodessa, normaalin kolmen sijaan. Hän päätti asian heti lukion alussa.
– Tiesin haluavani lukea useita kursseja ja kirjoittaa monta ainetta yo-kokeissa. Olen myös harrastanut musiikkia koko ikänsä, soitan useampaa instrumenttia ja halusin olla mukana kaikissa koulun projekteissa. En tahtonut vetää ihan niin tiukkaa tahtia koko ajan, nuori nainen selittää ratkaisuaan.
Ylioppilaskirjoitukset Koskinen hajautti kolmeen osaan. Hän aloitti kirjoittamalla ensimmäiset aineet kolmannen opintovuotensa keväällä.
Aika ajoin lukio-opiskelu on ollut raskasta, Koskinen myöntää. Kun esimerkiksi samalle viikolle sattuvat jakson päättyminen, esseet ja sanakokeet.
– Mutta ei lukio yhtenään ole niska limassa puurtamista. Aina löytyy myös kivoja kursseja, jotka eivät ole pelkkää kirjasta pänttäämistä.
Koskisen tulevaisuudentoiveissa siintävät Helsingin yliopisto ja opiskelu matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi.
– Opettajana haluaisin olla innostava roolimalli opiskelijoille. Itselleni on ollut todella tärkeää, että opettajat ovat saaneet kiinnostumaan aineestaan. Haluaisin olla sellainen jollekulle muulle.
Entä mitä neuvoja kahdeksan laudaturin Koskinen antaa tuleville lukiolaisille ja kirjoittajille?
– Lukiota aloittaville sanoisin, että tarttukaa rohkeasti kaikkeen, mikä edes vähänkään tuntuu kiinnostavalta. Ottakaa pitkä matikka, aloittakaa uusi kieli, lähtekää mukaan mahdollisille ulkomaanmatkoille, teatteriprojekteihin. Kaikkeen mihin vain suinkin ehtii, kannattaa tarttua.
Historialliselta Rakuunamäen varuskunta-alueelta on tullut myyntiin kaksi rakennusta Lappeenrannassa.
Valtion Senaatti-kiinteistöt myy hirsisen sotilaskotirakennuksen sekä punatiilisen kasarmirakennuksen. Molemmat on rakennettu 1800-luvun loppupuolella.
Sotilaskoti sulki ovensa vuosi sitten.
Rakennukset ovat suojeltuja sekä rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokkaita. Senaatti-kiinteistöt myy rakennukset tarjouskilpailulla, joka päättyy heinäkuun lopussa.
Lappeenrannan Rakuunamäki on yksi parhaiten Suomessa säilyneistä yhtenäisistä 1800-luvun kasarmialueista.
Enimmillään alueella on palvellut jopa 3 000 varusmiestä ja kantahenkilökuntaan kuuluvaa. Viimeiset asevelvolliset kotiutuivat rakuunaeskadroonasta vuonna 2016.
Kaikkiaan Rakuunamäeltä on tulossa myyntiin toistakymmentä rakennusta.
Rakennukset ovat olleet aiemmin puolustusvoimien käytössä. Rakennukset ovat jääneet tyhjilleen, koska puolustusvoimat keskittää toimintansa Lappeenrannassa Leirikentälle.
Rakennuksille haetaan nyt uusia omistajia ja uutta käyttöä. Senaatti-kiinteistöjen mukaan rakennuksiin voi tehdä muun muassa asuntoja, toimistoja sekä majoitus- ja liiketiloja.
Alueelle on valmisteilla kaavaluonnos. Senaatti-kiinteistöjen mukaan myynnin aloittaminen on perustelua jo ennen kaavan valmistumista, koska suurin osa alueen punatiilisistä rakennuksista on jo tyhjillään.
– Uudelle omistajalle jää hyvin aikaa suunnitella rakennuksille uutta käyttöä ja valtio pääsee eroon tyhjien rakennusten ylläpitokuluista, toteaa Senaatti-kiinteistöjen myyntipäällikkö Asko Taskila tiedotteessa.
Osa Rakuunamäellä olevista entisistä kasarmirakennuksista on jo muutettu asunnoiksi sekä toimistoiksi. Lisäksi alueelle on rakennettu uusia kerrostaloja.
Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS on aiemmin kertonut suunnittelevansa Rakuunamäelle opiskelijahotellia. LOASilla on alueella opiskelija-asuntoja.
Uusien lentäjien saaminen lääkärikoptereihin saattaa vaikeutua tulevina vuosina. Nykyisistä lentäjistä 75 prosenttia jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana, ja uusia tulee alalle hitaasti.
— Meillä on nyt tarpeeksi lentäjiä, mutta ilman reagointia lentäjäpula uhkaa toiminnan jatkuvuutta 5–10 vuoden kuluttua, pohtii lääkärihelikopteritoiminnasta vastaavan FinnHEMSin toimitusjohtaja Jyri Örri.
Lääkärikopterien tukikohdat sijaitsevat Vantaalla, Turussa, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä. Lentäjien tarve lisääntyy vuonna entisestään 2022, koska silloin perustetaan tukikohdat myös Seinäjoen seudulle ja Kaakkois-Suomeen.
Useat ensihoidon ylilääkärit ovat arvostelleet lääkärihelikopteritoiminnan laajennussuunnitelmia.
Lentäjiltä vaaditaan muun muassa pätevyyttä lentää mittariolosuhteissa eli ilman näköyhteyttä maahan. Edellytyksenä on myös tuhannen tunnin kokemus helikopterin päällikkönä. Vaatimukset tulevat ilmailusäädöksistä.
Sopivia pilotteja on Suomessa niukanlaisesti. Suurin ongelma liittyy lentotuntien kartuttamiseen. Yksittäiset lennot ovat yleensä kestoltaan melko lyhyitä, eikä Suomessa ole kovin kummoista siviilipuolen markkinaa, missä tunteja karttuisi.
— Esimerkiksi Norjassa lennetään helikoptereilla merkittävästi enemmän kuin Suomessa, sanoo FinnHEMSin toimitusjohtaja Jyri Örri.
Trafin alustavan tilaston mukaan Suomessa lennettiin viime vuonna helikoptereilla ansio- ja yksityislentoa yhteensä reilut 11 000 tuntia. Aikataulunmukaista liikennelentoa ei ole ollut Suomessa sitten vuoden 2008, jolloin Copterline pisti pillit pussiin.
Norjan ilmailuviranomaisen Luftfartstilsynetin tilastojen mukaan maassa lennetään helikoptereilla ainakin kymmenen kertaa Suomea enemmän. Pelkästään porauslautoille lennettiin viime vuonna 40 000 tuntia.
FinnHEMSin toimitusjohtaja Jyri Örrin mukaan mahdollista lentäjäpulaa on jo alettu pohtia. Syytä onkin, sillä kaksi vuotta kestävän peruskoulutuksen ja vaadittavien lentotuntien takia lääkärikopteriin kelpaavan lentäjän kouluttaminen kestää käytännössä vuosia.
— Yhtiö on ruvennut pohtimaan eri toimijoiden kanssa, millaisia koulutuspolkuja lentäjille voisi luoda. Peruslentokoulutuksessa voisi olla saavutettavissa synergiaa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kanssa, Örri sanoo.
Lentäjien rekrytoiminen muista maista on pulmallista kielen takia. Yhteydet esimerkiksi lääkärikopterin ja hätäkeskuksen kanssa hoidetaan suomeksi.
Etelä-Karjalan sote-piirissä ryhdytään karsimaan ostopalvelulääkäreiden kuluista ja vähentämään terveydenhoitajien iltavastaanottoja. Sijaisten käyttöä rajoitetaan.
Vyön kiristely terveydenhuollossa ei sinänsä ole mikään uutinen mutta sote-uudistuksen mallioppilaana pidetty Etelä-Karjala on toistaiseksi onnistunut pitämään kuluja kurissa ilman, että hyvinvointiasemien perustyötä on heikennetty.
Palveluiden karsimista on Eksotessa tähän asti yritetty välttää muun muassa tutkimalla, miten perinteistä hoitoa modernisoitaisiin. Käytössä on esimerkiksi autoihin pakattuja palveluja, jotka vähentävät terveydenhuollon kustannuksia syrjäseuduilla.
Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen on viime vuosina puhunut uupumatta kehitystyön puolesta, säästämislinjan vaihtoehtona.
– Meidän kehitystyön tavoitteena on löytää sellaiset keinot, jotka ajan myötä tekevät kalliimmat hoidot tarpeettomaksi. Säästö syntyy sitä kautta, Itkonen sanoo.
Nyt säästölinjaa ei enää onnistuttu välttelemään. Eksoten budjetti jää tänä vuonna roimasti miinusmerkkiseksi, alijäämää kertyy vajaat 10 miljoonaa euroa.
Lääkärien, hoitajien ja sijaisten työstä karsimalla säästyy noin yksi miljoona.
Parin miljoonan summan Eksote aikoo kuitata korottamalla asiakasmaksut niitä säätelevän asetuksen mukaiselle korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Ainoastaan terveyskeskusmaksut jäävät korotuksen ulkopuolelle.
– Jos sairas ihminen jättää hakeutumatta hoitoon korotetun terveyskeskusmaksun vuoksi, emme välttämättä säästä mitään. Päinvastoin, sanoo Eksoten hallituksen puheenjohtaja Marja-Liisa Vesterinen (sd.)
Lisäksi Eksoten hallitus esittää vielä muita säästökohteita noin miljoonan euron arvosta mutta edelleen tämän vuoden budjetista puuttuu noin 4,6 miljoonan euron säästöt. Palveluiden leikkaamisen tie näyttää olevan valittu tyylilaji Eksotessakin.
Nyt julkistetuille ensimmäisille säästöille on luvassa jatkoa hyvin pian. Toimitusjohtaja Pentti Itkosen mukaan Eksoten virkamiesten tehtäväksi tulee etsiä säästökohteet, jotka mahdollisimman vähän kurittaisivat terveyspalvelujen käyttäjää.
– Tämä työ alkaa heti huomenna aamulla, Itkonen sanoo.
Synkimmät ennusteet Eksoten syrjäisten yksiköiden lakkauttamisesta kokonaan eivät nyt tehdyn säästöpaperin mukaan ole ajankohtaisia. Paperia valmistellut Eksoten hallituksen kokous ei puuttunut vuodeosastojen sulkemiseen maakunnan reuna-alueilta Savitaipaleelta ja Parikkalasta.
Virmutjoen tummat vedet luikertelevat kumpuisessa metsässä kohti Saimaata. Vain vähän matkan päässä peltojen keskeltä kohoaa mäki, jonka laella on joukko ulkorakennuksia ja keltainen omakotitalo. Läheisellä niityllä laiduntaa lehmiä.
Talon sisällä ollaan aamiaispöydässä ja valmistaudutaan kouluun lähtöön. Minna Inkisen perheessä on viisi lasta, joista kolme, Kerttu Keltanen, Kaisu Keltanen ja Oskari Inkinen käyvät Virmutjoen kyläkoulussa noin puolentoista kilometrin päässä perheen talosta.
Vanhin lapsista on kuudesluokkalainen Kerttu Keltanen, joka syöbanaani-, juusto-, salaattivoileipäänsä aamiaispöydässä..
Kerttu on käynyt koko koulutaipaleensa Virmutjoen koulussa, mutta nyt siihen on tulossa loppu. Virmutjoen kyläkoulu lakkautetaan kevätlukukauden lopussa.
– Onhan se vähän haikeata, että se loppuu, mutta toisaalta on kyllä hauskaa, että pääsee ihan uuteen kouluun, Kerttu Keltanen sanoo ja ottaa suuren haukkauksen banaanileivästään.
Kerttu olisi joutunut lopettamaan Virmutjoen koulussa joka tapauksessa, koska koulussa on vain kuusi luokkaa. Koulun lakkauttaminen ei näytä kuitenkaan hetkauttavan neljäsluokkalaista Kaisu-siskoa, joka olisi voinut jatkaa kyläkoulussa vielä pari vuotta, jos koulu olisi jatkanut toimintaansa.
– Ei se oikeastaan haittaa. Uusi koulu on kuitenkin aika jännittävä, Kaisu Keltanen sanoo.
Kerttu Keltanen ja Kaisu Keltanen sekä heidän ekaluokkalainen veljensä Oskari Inkinen siirtyvät ensi syksynä käymään koulua Ruokolahden keskustaan rakennettavaan uuteen suureen kouluun, johon tulevat kaikki Ruokolahden kunnan koululaiset. Kaikkiaan koululaisia ja eskarilaisia tulee uuteen kouluun lähes viisisataa.
Samalla kunnassa lakkautetaan kaksi jäljellä olevaa kyläkoulua. Virmutjoen lisäksi lapun saa luukulle Huhtasenkylän koulu sekä Saimaan Salosaaressa sijaitseva pieni Vaittilan toimipiste, joka on toiminut Ruokolahden Kirkonkylän koulun alaisuudessa.
Koulujen äärimmäisen keskittämisen taustalla on Ruokolahdella kunnan suurimman koulun, Kirkonkylän koulun, sisäilmaongelma. Kirkonkylän koulun oppilaat joutuivat siirtymään vuoden 2015 syyslukukauden alussa väistötiloihin. Samalla vanha koulu meni purkuun.
Koulun tilalle päätettiin rakentaa täysin uusi koulu, johon mahtuvat kaikki Ruokolahden koululaiset.
– Me saimme tämän kouluratkaisun vähän niin kuin pyytämättä, Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä kuvailee käytännössä pakon edessä tehtyä kouluratkaisua.
Kunnanjohtajan mukaan päätös jäljellä olevien kyläkoulujen lopettamisesta herätti paljon keskustelua, mutta lopulta se meni suhteellisen kivuttomasti läpi.
– Ihme kyllä tämä saatiin erittäin hyvässä yhteistyössä maaliin. Tällaisissa tilanteissa tavallista kyläkoulutaistelua ei tarvinnut käydä, Pätilä sanoo.
Samoilla linjoilla on myös Kertun ja Kaisun äiti Minna Inkinen.
– Alkuun se kauhistutti, kun keskustelu kaikkien kyläkoulujen lopettamisesta alkoi. Vähän jännitti, että jääkö siellä isossa koulussa pienemmät koululaiset jalkoihin. Nyt uskon, että siitä tulee hieno juttu, Minna Inkinen sanoo.
Aamupalan jälkeen Kerttu Keltanen, Kaisu Keltanen ja Oskari Inkinen hyppäävät polkupyöriensä selkään ja kiitävät hiekkatietä idyllisen maalaismaisen läpi kohti Virmutjoen koulua. Aikaa koulumatkaan menee vain joitakin minutteja.
Ensi syksynä lasten koulumatka pidentyy huomattavasti. Virmutjoelta lasten kodista on matkaa Ruokolahden kirkonkylän keskustaan noin yhdeksän kilometriä.
Joillekin lapsille Ruokolahdella matkasta tulee vielä pidempi.
– Kunta on laaja. Koulumatkat saattavat olla 40–50 kilometriä, kunnanjohtaja Antti Pätilä sanoo.
Ruokolahden kunnan siirtyminen vain yhteen kouluun kuvastaa kehitystä, joka on tapahtunut eri puolilla Suomea varsinkin maaseudulla. Väestön vähentyminen ja keskittyminen kuntien keskustaajamiin sekä maaltamuutto on jo vuosikymmeniä niittänyt tasaista tahtia kyläkouluja ja muitakin kouluja Suomessa.
Opetushallituksesta kerrotaan, että 2000-luvun alusta perusopetuksen oppilaitosten määrä on vähentynyt noin 40 prosenttia Suomessa. Vuonna 2000 tällaisia oppilaitoksia oli Suomessa 4009, vuonna 2016 niitä oli 2440.
Virmutjoen koulun entinen rehtori ja pitkään kunnallispolitiikassa mukana ollut Toivo Launiainen on ollut aitiopaikalla seuraamassa, kun kehitys on tapahtunut Ruokolahdella.
Launiainen tuli opettajaksi Virmutjoen kouluun vuonna 1964.
– Tuolloin Ruokolahdella oli 23 ala-asteen koulua ja pian jäljellä on koko kunnassa enää yksi koulu. Kyllä on ollut huima kehitys, vuonna 2000 eläkkeelle jäänyt Toivo Launiainen sanoo.
Launiainen kertoo, että Virmutjoen koulu oli hänen aloittaessaan vuonna 1964 Ruokolahden suurin kansakoulu, jossa oli yli 100 oppilasta. Virmutjoen koulun lisäksi Ruokolahdella oli tuolloin siis vielä kymmeniä muitakin kouluja eri puolilla kuntaa.
Virmutjoen koulussa on nykyään noin 50 oppilasta.
Virmutjoen koulun yläkerrassa on meneillään kevätjuhlaharjoitukset. Säestäjänä kevätjuhlassa on kolmen tytön bändi. Juhlakattauksesta tulee perinteinen.
– Tanssia, laulua ja näytelmä, sähköbassoa soittava Jade Frosti kertoo.
Yli 110 vuotta vuotta vanha koulu saa viimeisiltä oppilailtaan myös kunnianosoituksen.
– Me lauletaan koululle jäähyväislaulu, Jade Frosti kertoo.
Virmutjoen koulun nykyinen johtaja Jussi Ranki näkee kyläkoulussa monia asioita, joita uudessa isossa koulussa on vaikea tavoittaa.
– Täällä ei kaikki ole aina teknisesti ihan viimeistä piirtoa, mutta täällä on paljon hyviä asioita. Kaikki aikuiset tuntevat nimeltä kaikki oppilaat. Pihapiirissä on metsää ja vaikka majanrakennuspaikkoja.
– Tämä asia on niin politisoitunut, että olemme keskustelleet sisäisesti, että emme tässä vaiheessa anna mitään vahvoja lausuntoja, kertoo Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ensihoidon linjajohtaja Markku Kuisma heti haastattelun kärkeen.
Kuisma on yksi Suomen johtavia ensihoidon asiantuntijoita. Hallituksen päätöksestä hankkia Suomeen kaksi uutta lääkärikopteria hän kuitenkin puhuu kieli keskellä suuta. Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti hankinnasta huhtikuussa. Toinen kopteri on tulossa Kaakkois-Suomeen ja toinen Pohjanmaalle. Uusien koptereiden on määrä olla käytössä vuoden 2022 alussa.
Muut Ylen haastattelemat ensihoidon asiantuntijat ovat Kuismaa kärkkäämpiä. Yksi heistä on Joensuun keskussairaalan päivystyksen ylilääkäri Susanna Wilen.
– Tämä on äärimmäisen arkaluontoinen asia kritisoida julkisuudessa. Joka kerta kun sitä kritisoidaan, joku tuo esille jonkun omaisensa tai tuttavan tuttavansa, joka on pelastunut kyseisen hoidon ansiosta, Wilen sanoo.
– Ei kenenkään kansalaisen perusturvallisuus siihen kaadu, että Suomeen ei tulisi näitä kahta kopteritukikohtaa lisää, mutta on aika hyvin annettu ymmärtää, että tämä on kriittinen asia. Ajattele itseäsi: Jos olisit poliittinen päättäjä, ja sinulle kerrottaisiin että jos helikoptereita ei tule, kansalaisia kuolee... Kyse on taitavasta poliittisesta lobbauksesta, huokaisee anestesian ylilääkäri Heikki Laine Mikkelin keskussairaalasta.
Eduskunnan oikeusasiamiehen julkinen arvostelu ei ole koskaan urakehityksen kannalta hyvä, mutta minusta hän ei ihan ymmärtänyt mitä lausui. Susanna Wilen
Useat Ylen haastattelemat ylilääkärit ovat sitä mieltä, että uusille lääkärihelikoptereille ei ole riittävää lääketieteellistä perustetta. Yksi kopteritukikohta maksaa noin viisi miljoonaa euroa.
Kukaan ei kiistä, etteikö uusille lääkärikoptereille sinänsä olisi käyttöä tai etteikö niillä pelastettaisi henkiä. Kysymys on ennen kaikkea siitä, mitä kaikkea muuta samalla rahalla voitaisiin saada. Esimerkiksi Susanna Wilen on sitä mieltä, että raha voitaisiin käyttää paremmin.
– Jos saisin saman rahan, ja voisin käyttää sen maayksikön toimintaan, väitän että tuottaisimme parempaa ensihoidon palvelua ja pelastaisimme enemmän henkiä kuin helikopteri pystyy pelastamaan, Wilen pohtii.
Kopteritukikohdan hallinointiin ja rahoitukseen kaavaillaan myös muutoksia. Lääkäreiden pelkona on, että tulevaisuudessa koptereihin käytettävä raha olisi pois muusta sairaanhoidosta, jos rahoitus ei tule suoraan valtion kassasta.
– Eihän tässä ongelmaa olisi, jos rahaa olisi rajattomasti. Jostakin pitää tinkiä, jos rahaa ei tule lisää. Pelkään, että sairaaloiden toiminta kilpailee samoista rahoista, pitkään lääkärihelikopteritoiminnassa mukana ollut ylilääkäri Heikki Laine sanoo.
Lääkärit kritisoivat päätöstä lisätä lääkärikoptereiden määrää poliittisen lobbauksen tulokseksi, jonka valmistelussa ammattiosaajien mielipide sivuutettiin.
– Varsin yllättävää, että minkäänlaista valtakunnan tason tietoisuutta valmistelusta ei ole tuntunut olevan kenelläkään. Ensihoitolääketieteen näkökulma näyttää jääneen täysin pimentoon, sanoo Etelä-Karjalan keskussairaalan ensihoidon ylilääkäri Pekka Korvenoja.
– Kyllähän tämä prosessi on näin tainnut mennä. Se on jonkinlainen poliittinen päätös, sanoo ensihoidon ylilääkäri Petri Loikas Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Careasta.
Korvenoja työskentelee keskussairaalassa Lappeenrannassa ja Loikas Kotkassa. Toinen uusista kopteritukikohdista on tulossa näiden sairaaloiden alueelle Kaakkois-Suomeen. Toinen uusi tukikohta on tulossa Pohjanmaalle.
Verkoston laajentamisen perusteluna käytettiin muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoa, jonka mukaan nykyisellä viisi lääkärihelikopteria ja yhden lääkintähelikopterin kattavalla verkostolla ei pystytä takaamaan tasavertaista hoitoa, koska osa alueesta jää katveeseen.
Oikeusasiamiehen perustelu naurattaa ylilääkäri Susanna Wileniä.
– Eduskunnan oikeusasiamiehen julkinen arvostelu ei ole koskaan urakehityksen kannalta hyvä, mutta minusta hän ei ihan ymmärtänyt mitä lausui. Eihän tässä yhdenvertaisuus toteudu missään tapauksessa. Meillä on isot laskettelukeskukset pohjoisessa, joissa voi sattua mitä hyvänsä. Ei sinne saada kopteria lähetettyä. Jos meillä on kuntia, joihin ei saada poliisia kahteen tuntiin, niin on tämä nyt vähän hassu asia, Wilen sanoo.
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan linjajohtaja Markku Kuisman mukaan tasavertaisuuden kannalta ensisijaista on se, että ensihoitaja saadaan nopeasti tapahtumapaikalle.
– Ainakin 95 prosentissa potilaan tavoittaa ensihoitaja. Se on oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden kannalta tärkeämpää kuin koska lääkäri tulee, ja tuleeko hän kaikissa tilanteissa johonkin ekstreemiin paikkaan, Kuisma sanoo.
Ensihoidon tavoittamisaikatauluista on säädetty tammikuussa voimaan tulleessa ensihoitoasetuksessa. Asetuksessa määritellään muun muassa tehtäväkiireellisyysluokat ja tavoiteajat hoidon saapumiselle. Lisäksi siinä todetaan näin:
Saman alueluokan väestön tulee saada yhdenvertainen palvelu ensihoitopalvelun järjestämistavasta riippumatta. Ensihoitoasetus
Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä puolustaa uudistusta.
– Mielestäni maassa on yksimielisyys siitä, että lääkärihelikopterit ovat valtakunnan tasolla ainoa toimiva tapa hoitaa ensihoitolääkäri suurimmalle osalle vaativaa hoitoa tarvitsevista potilaista puolessa tunnissa, Tuominen kertoo sähköpostitse.
Hän muistuttaa, että ambulansseihin perustuva ensihoitolääkäriverkosto vaatisi enemmän työvoimaa. Samaa kertoo Suomen lääkärihelikopteriverkoston toiminnasta vastaavan FinnHEMS Oy:n tutkimusjohtaja Ilkka Virkkunen.
Virkkusen mukaan kyse on muutosvastarinnasta. Virkkusen mukaan lääkärit myös osaavat työnsä paremmin, jos osaaminen tiivistetään laajemman maaverkoston sijaan helikoptereihin.
– Kriittinen potilasmassa jää niin pieneksi, että siellä ei synny erityisosaamista hätätilapotilaiden hoitamisesta niin kuin helikopteriyksiköissä syntyy. Se on ehkä potilaan kannalta kaikkein hankalin asia. Kukaan ei halua mennä sellaisen kirurgin hoidettavaksi, joka hoitaa kymmenen hätätilapotilasta vuodessa.
Virkkusen mukaan maayksiköt eivät myöskään ole tarpeeksi nopeita.
– Suomessa on yksi paikka, jossa 24/7 ensihoitolääkäritoiminta on mielekästä maayksiköllä, ja se on Helsinki. Kaikkialla muualla väestö on hajautunut niin laajalle, että maayksikkö ei vain ole riittävän nopea kulkuneuvo.
Ensihoidon ylilääkäri Pekka Korvenoja on eri mieltä. Hän on parhaillaan perustamassa lääkärimaayksikköä Lappeenrantaan. Hänen mielestään valmiutta tulee ylläpitää jatkuvalla koulutuksella.
Korvenoja näkee, että ensihoitolääkäri säästää sairaalan resursseja, kun potilaita ei tarvitse tuoda sairaalaan, vaan heidät voidaan hoitaa useammin suoraan tapahtumapaikalla.
– Me tarvitsemme hyvin toimivan ja alueelliset tarpeet ymmärtävän ensihoitolääkäripäivystyksen, vaikka väestöpohja ei puhtaasti näin massiivista resurssointia edellyttäisikään.
Maisema on kuin suoraan Suomi-filmistä. Vihreällä laitumella kukkivat voikukat, ja iso koivuvanhus tarjoaa suojaa auringon paahteelta. Taustalla siintää järvi.
Sulavarakenteinen suomenhevostamma Saaga S on juuri saanut syötyä kaura-annoksensa. Kuningatarmaisen ylväästi se kääntyy ja nostaa toisen takajalkansa vienosti toista jalkaa vasten. On päivälevon aika.
Hevonen on täysin tietämätön sitä ympäröivästä kohusta. Saaga S on dokumenttielokuvan päätähti. Elokuva Satu suomenhevosesta - Saaga S tulee yleisöensi-iltaan heinäkuun lopussa.
Lappeenrantalainen Kai Kuntola seurasi reilun vuoden ajan Pyysalon perheen ja Saagan elämää, ja taltioi materiaalia niin ravikilpailuista kuin harjoituspäivistä viikoittain. Tuloksena syntyi reilun tunnin mittainen dokumentti. Projekti kesti kaikkiaan puolitoista vuotta.
– Seurasimme ja kuvasimme Pyysalon pariskunnan ja hevosen yhteiseloa niin arjessa kuin ravikilpailuissakin. Elokuvan tekeminen pyöri omassa päässä koko ajan, sanoo dokumentin tekijä Kai Kuntola.
– Rahaa projektiin ei aluksi ollut lainkaan, mutta kun kyseessä oli seurantadokumentti, oli työt ja kuvaukset aloitettava heti, kun projektista päätettiin.
Työn edistyessä myös Suomen Hippoksen mielenkiinto dokumenttia kohtaan heräsi. Hippos tuli mukaan pienellä rahasummalla ja antoi apuaan elokuvan markkinoinnissa ja levityksessä.
Ravihevosesta ja sen tarinasta ei aiemmin ole tehty vastaavanlaista elokuvaa. Hippoksen viestintä- ja markkinointipäällikkö Merja Tuunanen pitää tärkeänä, että hevosen tarina taltioidaan.
– Näin tässä pelkkiä mahdollisuuksia raviurheilun lajimarkkinoinnin puolesta, sanoo Tuunanen.
Ravihevoset ovat kuuluneet taipalsaarelaiseen Pyysalon perheeseen jo vuosikymmeniä. Isä Esko Pyysalolla oli aikoinaan työhevosia ja muutamia ravihevosia. Hevoselämä tuli siten tutuksi jo pikkupojasta Ilkka Pyysalolle. Vaikka hevosia on ollut, tullut ja mennyt, niin Saaga S:n kaltaista voittajahevosta ei aiemmin ole Pyysalon mailla nähty.
Pyysalon pariskunnan ja Saagan kohtaaminen on tarina jo itsessään. Kun vuonna 2007 Ilkka ja Milla Pyysalo eivät löytäneet sopivaa hevosta myynti-ilmoituksista, he julkaisivat oman ostoilmoituksen, joka yhdisti Saaga S:n ja Pyysalon perheen. Pyysalot ostivat Saaga S:n valokuvan perusteella puolitoistavuotiaana varsana Keminmaasta.
– Silloin vielä en kovin paljon ymmärtänyt hevosista, mutta se valokuva oli niin myyvä, ja siinä oli jotain sellaista, joka napsahti, kertoo Ilkka Pyysalo.
Nyt 12-vuotiaana Saaga S on tuonut Pyysalon perheelle yli 400 000 euroa voittorahoja ravikilpailuista. Kolmena vuonna peräkkäin hevonen on voittanut Kuninkuusravien kuningatartittelin.
Kuninkuusravit on kaksipäiväinen hevostapahtuma, joka järjestetään Suomessa joka vuosi. Se on myös suomenhevosten päätapahtuma, joka tuo tapahtuman järjestävälle paikkakunnalle yleensä yli 50 000 raviurheilun ystävää.
Ilkka Pyysalo on kouluttautunut muutama vuosi sitten hevoshierojaksi.
– Saagan lihakset käydään läpi aina ennen ja jälkeen kilpailun. Tarkoitus on, että lihakset pidetään jatkuvasti kunnossa.
Taitojaan Pyysalo käyttää myös muiden hevosten hoidossa. Hevosista on tullut Ilkka Pyysalolle täyspäiväinen ammatti.
Vaikka rahaa on tullutkin, on Saaga S:n luonne ja tavat pitänyt opetella kantapään kautta.
Saaga S on kotilaitumellaan rauhallinen hevonen. Omapäiset piirteet tulevat näkyviin ravikilpailuissa, yleensä jo tallialueella. Ensimmäiset kisat Kouvolassa kuluvan vuosikymmenen alussa olivat järkytys Ilkka Pyysalolle. Saaga S oli hermostunut jo ennen starttia. Kilpailu meni hyvin, mutta onnistuneen juoksun jälkeen oltiin lähellä katastrofia.
Kisan jälkeen hevonen ei suostunut lopettamaan juoksua, vaan vauhkoontuneena se juoksi ympäri rataa kunnes se saatiin ohjattua niin sanotulle verryttelyradalle, jossa ohjastaja ajoi vielä lähes kymmenen kilometriä. Senkään jälkeen hevonen ei rauhoittunut, vaan riehui ja nousi takajaloilleen.
– Lopulta vauhdissa saatiin kärryt riisuttua ja ohjattua Saaga vieraaseen karsinaan, jossa saatiin valjaat otettua pois. Eläinlääkäri antoi lopulta rauhoittavan piikin. Sitten nopeasti kuljetusvaunuun ja kotiin, kertoo Ilkka Pyysalo.
– Silloin kävi mielessä, kuinka hullu hevonen tuli ostettua. Iän myötä hevonen on onneksi tasaantunut ja rauhoittunut, kertoo Pyysalo.
Tutut rutiinit ovat tärkeitä oikukkaalle hevoselle. Kilpailupäivänä Saaga S astuu kuljetusvaunuun yhdessä shetlanninponi Manne mukanaan. Pieni poni matkakaverina rauhoittaa kilparadoille siirtymistä. Toinen erikoisuus on se, että Saaga S astuu kuljetusvaunuun isännän huppari silmillä eli “sokeana” Ilkka Pyysalon ohjaamana.
Tämäkin tarina liittyy vaikeuteen saada hevonen kuljetusvaunuun. Jälleen Kouvolan raviradalla Ilkka Pyysalo oli useamman tunnin yrittänyt saada hevosta kyytiin ja lopulta heittänyt oman beigen hupparinsa hevosen silmille. Näin Saaga saatiin kuljetusvaunuun.
– Jos se haluaa, niin annetaan sen pitää huppari silmillä. Se on meille kaikille kivuttomin vaihtoehto.
– Kotiinpaluu onnistuu ilman hupparia ja samoin harjoituksiin lähteminen.
Ilkan beige huppari on siis osoittautunut myös tärkeäksi rutiiniksi kisapäivänä.
Ennen tulevan kesän päätähtäintä, Rovaniemen kuninkuusraveja, Saaga S osallistuu neljään tai viiteen tammalähtöön. Päivittäisiin rutiineihin kuuluvat uintireissut Saimaassa ja harjoitusajot tutuissa maisemissa Taipalsaarella.
Elokuvatähdet ovat usein suuria diivoja, jotka tuntevat oman arvonsa, niin myös Saaga S. Se siirtyy vihreällä laitumella ison kotikoivun varjoon jatkamaan päivälepoaan uljaasti astellen ja häntäjouhet heiluen.
