Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Timo Sokura lopettaa työnsä jo ensi vuoden kesänä.

Sokura käyttää näin vain vuoden kaupungin kanssa viime syksynä sovitusta kahden vuoden sopimuskaudestaan.

Sokura on ollut luotsaamassa alkuun Suomen mittakaavassa ainutlaatuista teatterihanketta. Lappeenrantaan rakennettiin täysin uusi kaupunginteatteri kaupungin keskustan Iso-Kristiina-kauppakeskustaan. Teatteri avautui vuoden 2016 tammikuussa.

Sokuraa yritettiin kammeta ulos

Timo Sokura ei halua kertoa tarkemmin, minkä vuoksi hän päätyi käyttämään vain yhden vuoden kahden vuoden kaudestaan.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaupunginteatterin johtaja sanoo hieman kryptisesti.

Taustalla saattaa kuitenkin olla viime syksyn nimitystaistelu.

Lappeenrannan kaupungin toimialajohtaja Tuija Willberg esitti tuolloin kulttuuri- ja liikuntalautakunnalle, että Sokuran määräaikaista työsuhdetta ei jatkettaisi. Lautakunta kuitenkin pyörsi Willbergin ehdotuksen.

Nimitystaistelun tuoksinassa osa teatterin henkilökunnasta kritisoi, mutta osa selkeästi tuki Sokuraa.

Tyytyväinen tilanteeseen

Timo Sokura vakuuttaa, että teatterin tilanne on nyt hyvä.

– Kaupunkilaisten ja katsojien vastaanotto on ollut hirveän hyvä. Sillähän tätä jaksaa tehdä, koska yleisölle tätä tehdään, Timo Sokura sanoo.

Jälkeensä Sokura haluaa jättää teatterin, jossa yleisö viihtyy.

– Toivon, että jätän hyvävireisen talon. Sellaisen, mitä yleisö haluaa ja mistä yleisö pitää, Sokura sanoo.

Timo Sokuran lähdöstä teatterin johdosta kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa -sanomalehti.

Luumäen Taavetissa Etelä-Karjalassa loimunnut tehdaspalo on saatu sammutettua, mutta sammutusraivaustyöt palopaikalla jatkuvat yhä, kertoo STT. Pelastuslaitos sai hälytyksen rakennuspalosta perjantaina illalla yhdeksän aikaan Deletec Oy:n pellettitehtaalle .

Paikalle lähetettiin lähes kaksikymmentä pelastuslaitoksen yksikköä. Pelastuslaitos kertoi Twitterissä, että savun alapuolella olevia kehotettiin sulkemaan ikkunat ja ilmanvaihto. Savua muodostui paljon.

Päivystävä palomestari Arto Suomalainen kertoi Ylelle kello yhdentoista aikaan illalla, että palon syttyessä tuotantolaitoksen alue oli suljettu eikä ketään ollut paikalla. Loukkaantuneita ei siis ole. Palohälytys tuli automaattisesti.

– Palo oli levinnyt valtoimenaan teollisuushallin seinärakenteisiin ja kattorakenteisiin. Katto oli kauttaaltaan tulessa, Suomalainen kuvaili tilannetta pelastuslaitoksen saapuessa paikalle.

– Nyt voimakkain palo on saatu lyötyä alas, päivystävä palomestari kertoi hieman ennen kello yhtätoista illalla. Kello 23 jälkeen illalla pelastuslaitos kertoi Twitterissä, että palo on saatu hallintaan.

Syttymissyystä ei ole vielä tietoa. Hälytyksen ja palon nähtyään palomestari pitää todennäköisenä, että palo syttyi puruvarastosta. Pellettitehtaan alue on suuri ja myös tuhot näyttävät olevan suuret. Suomalainen arvioi, että tuhoja on satojen tuhansien eurojen edestä.

– Tuotantolaitoksen tuotantotilat ja puruvarasto tulevat tuhoutumaan täysin voimakkaan palon seurauksena, pelastuslaitos tiedotti myöhemmin.

Pellettitehtaan omistaja Tuomo Salonen kertoi aamulla Ylelle, etteivät tuotantotilat ole tuhoutuneet. Puruvarasto puolestaan tuhoutui täysin. Pelastuslaitoksen mukaan tuotantotiloihin kärsivät palon sammutustöiden takia, mutta eivät tuhoutuneet.

Jälkisammutus ja raivaustyöt jatkuvat arviolta lauantai-iltapäivään asti. Pelastuslaitoksen runsas vedenkäyttö sammutukseen voi aiheuttaa käyttöveden vaaratonta ja tilapäistä värjäytymistä alueella.

Deletec kertoo Luumäen tehtaan olevan yksi Suomen suurimmista pellettitehtaista.

Klo 4:05: Juttuun päivitetty viimeisimmät tiedot__.

Klo 8.27: Juttua päivitetty; tuotantotilat eivät olekaan tuhoutuneet täysin vaan kärsivät vesivahingosta

28.5.1918 oli Suomen eduskunnassa erikoinen hetki.

Iltaistunnossaan eduskunta hyväksyi Suomelle virallisen valtiolipun. Sen jälkeen istunto keskeytettiin, ja kansanedustajat kiiruhtivat ulos vetämään uuden lipun sekä eduskuntatalon että säätytalon salkoihin. Tuolloin eduskunta vielä kokoontui Helsingin Kluuvissa sijainneessa Heimolan talossa.

Ensimmäinen vuonna 1918 käyttöön otettu Suomen lippu näyttää äkkivilkaisulta aika tutulta. Tutun siniristin keskellä on punakeltainen leijona. Kuitenkin leijonan päällä oleva kruunu on nykyistä isompi, ja se ulottuu korkeammalle kuin tällä hetkellä käytössä olevassa valtiolipussa. Nykyään valtiolipun keskellä oleva leijona on neliön muotoisen reunuksen sisällä.

Vuoden 1918 Suomen lipun keskellä ollut leijona oli tuolloin käytössä ollut Suomen vaakuna, ja se sijoitettiin sellaisenaan Suomen lipun ristin keskelle. Leijonan päällä oleva kruunu on Venäjän suuriruhtinaskunnan kruunu.

– Suomen senaatti pohti kruunuasiaa kokouksessaan 6.6.1918, mutta päätyi pitämään kruunun leijonan päällä. Taustalla oli se ajatus, että Suomesta pyritään tekemään kuningaskunta, kertoo Suomen lippuihin perehtynyt, Haminan Lippumaailman toiminnanjohtaja valtiotieteiden tohtori Kimmo Kiljunen.

Vuonna 1919 Suomi sai perustuslakinsa, Suomesta oli päätetty tehdä tasavalta ja ensimmäiseksi presidentiksi oli valittu hyvin suomenmielinen K. J. Ståhlberg.

– Ståhlberg oli tietysti sitä mieltä, että siitä kruunusta on päästävä eroon, kertoo Kiljunen.

Niinpä eduskunta teki 12.2.1920 päätöksen, että suuriruhtinaan kruunu poistetaan leijonan päältä ja tilalle tulee pienempi kruunu. Uusi neliön muotoinen vaakuna tulisi jatkossa olemaan myös Suomen lipun keskellä.

Historiallinen lippu salkoon

Suomen ensimmäinen lippu oli käytössä vain puolitoista vuotta.

Kun Etelä-Karjalan museossa huhtikuun lopulla avautui Suomen lipun historiasta kertova näyttely, teetettiin näyttelyä varten tarkka kopio alkuperäisestä ensimmäisestä lipusta. Se nousi avajaispäivänä Etelä-Karjalan museon salkoon ja liehuu siellä syksyyn saakka.

Tällainen lippu ei ole ollut salossa sitten vuoden 1920.

Talvisota yhdisti myös lippukansan

Suomen lippu ei alkuvuosina saanut suurta suosiota.Ennen sisällissotaa Suomelle oli tulossa lippu,jossa punaisella pohjalla oli keltainen risti. Se olisi siis ollut samanvärinen kuin Suomen vaakuna ja noudatteli värinsä puolesta jo ilmeisesti 1500-luvulta alkanutta Kustaa Vaasan aikaista perinnettä.

Kun sisällissota päättyi valkoisten voittoon, ei eduskunta enää voinut hyväksyä punakeltaista lippua.

– Punainen pohja piti saada pois, koska se oli punakapinan merkki. Valkoinen taas on valkoisten voiton lippu, kertoo Kiljunen.

Kimmo Kiljusen mukaan Suomalaisuuden liitto ja muut tahot tekivät kovasti töitä, että siniristilippu tulisi tunnetuksi ja koko kansan hyväksymäksi lipuksi.

1920- ja 1930-luvuilla monet työväenyhdistykset jättivät salon mieluummin tyhjäksi kuin olisivat vetäneet sinne siniristilipun. Suojeluskuntalaiset vedättivät pakolla esimerkiksi vappupäivänä Suomen liput salkoihin.

– Suomen sinivalkoinen lippu oli hyvin kiistanalainen koko 1920- ja 1930-luvun. Vasta talvisota yhdisti tässä suomalaiset, kertoo Kimmo Kiljunen.

Siniristilipusta virallinen vuonna 1978

Kun senaatti 6.6.1918 hyväksyi lippulain, hyväksyi se itse asiassa Suomelle kolme lippua. Ensimmäinen niistä on siniristinen leijonalippu suuriruhtinaan kruunulla. Toinen on sotalippu, joka on samanlainen, mutta siinä on laidassa kielekkeet.

– Kolmas eduskunnan hyväksymä lippu oli merenkulku- ja kauppalippu. Siinä ei siniristin keskellä ole vaakunaa.

Vuoteen 1978 saakka Suomen virallinen lippu oli vaakunallinen lippu. Kansa oli kuitenkin alkanut käyttää ilman vaakunaa olevaa siniristilippua, koska lipun keskellä ollut leijonavaakuna oli tehnyt siitä hankalan käyttää esimerkiksi postikorteissa tai julisteissa. Siksi vaakunaton lippu päätettiin ottaa vuonna 1978 Suomen viralliseksi lipuksi eli kansallislipuksi.

Vaakunan sisältävä valtiolippu liehuu edelleen valtion virallisten rakennusten edustalla. Kun tasavallan presidentti saapuu paikalle, on sille olemassa vielä oma lippunsa.

– Se on kielekkeinen leijonalippu, jonka yläkulmassa on vapaudenristi. Puolustusvoimien lipussa on vaakuna keskellä, mutta siinä on kielekkeet.

Suomen lipun tarina on esillä Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa 30.9.2018 saakka. Esillä on lippuja ja vaakunoita lukuisista suomalaisista museosta ja yksityisistä kokoelmista.

Pellettitehdas paloi perjantain ja lauantain välisenä yönä Luumäellä. Vahingot tulevat olemaan miljoonaluokkaa, arvioi omistaja Tuomo Salonen.

Pellettitehtaan puruvarasto tuhoutui palossa täysin ja tuotantotilat kärsivät vesivahingoista sammutustöiden vuoksi. Tuotantokatkos on tehtaanomistajan mukaan yhdestä, kahteen kuukautta.

Omistaja luuli alkuun turhaksi automaattihälytykseksi

Puhelimeen vastaa lauantaiaamuna surullisen kuuloinen mies. Luumäellä yöllä palaneen pellettitehtaan omistaja Tuomo Salonen kävi yöllä katsomassa paloa ja lähti jatkamaan ajomatkaa mökille.

– Ei ollut mitään tehtävissä, joten jatkoin matkaa mökille, Salonen toteaa vaisunlaisesti.

Palohälytyksen aikaan Salonen ei uskonut, että kyse olisi mistään suuremmasta. Hän luuli alkuun, että kyse olisi aiheettomasta automaattihälytyksestä. Sitten aluehälytyskeskuksesta soitettiin Saloselle ja sanottiin, että palopaikalla on kaksikymmentä sammutusyksikköä. Siellä on suurpalo.

– Aivan uskomaton näky. En tuollaista näkyä olisi voinut ikinä uskoa, sanoo Salonen.

Puruvarasto tuhoutui täysin, tuotantotilat kärsivät vesivahinkoja

Tehtaassa on tehty pellettiä vuoroissa, ympäri vuorokauden monta viikkoa. Eilinen perjantai oli erilainen. Silloin työntekijät lopettivat työnsä jo kello 14.

Tehdas on jaettu kolmeen osastoon: raaka-ainevarasto, tuotantotilat ja pellettivarasto. Palossa tuhoutui raaka-ainevarasto eli puruvarasto. Tuotantotilat kärsivät sammutustöiden takia vesivahinkoja.

– Pellettivarasto oli tyhjä. Pellettikauppa käy hyvin. Puruvarastokin oli kovin tyhjä. Sen takia perjantaina lopetettiinkin aikaisin työt, kun ei ollut paljoa purua, kertoo tehtaan omistaja Tuomo Salonen.

Puruvarastossa tavaraa oli Salosen mukaan 200 – 300 tonnia.

"Täytyy olla palokaasuräjähdys"

Salonen kertoo miettineensä yön syytä paloon. Hän on päätynyt siihen, ettei se voisi olla mikään muu kuin palokaasuräjähdys.

– Minähän voin vaan arvailla, mutta palo on levinnyt niin massiivisesti joka paikkaan, että sen täytyy olla palokaasuräjähdys. Tuhopoltto se ei voi olla. Noin laajaa ja nopeasti syttyvää paloa ei kukaan pyromaani saisi aikaan, pohtii Tuomo Salonen.

Tehtaan omistaja Tuomo Salonen aikoo mennä sunnuntaina katsomaan tuhon jälkiä. Tehtaassa työskentelee viisi henkilöä. Salosen mukaan maanantaina töihin tullaan yhteen vuoroon.

Salonen kertoo, että yrityksellä on vakuutukset kunnossa.

Päivystävä palomestari Arto Suomalainen kertoi aamukahdeksalta, että palopaikalla on vielä kaksi yksikköä jälkiraivaustöissä. Hän arvioi niiden kestävän lauantaina puoleenpäivään.

Birdlife Suomen järjestämän Tornien taiston voitto meni tänä vuonna Kristiinankaupunkiin. Siellä Siipyyn lintutornissa havaittiin aamuviiden ja iltapäivän kello 13:n välillä peräti 116 lajia.

Yli 340 tornia keränneessä taistossa nähtiin reilut 210 lajia. Kovin tai harvinaisin laji nähtiin Parikkalan Tarassiinlahdella, jossa harrastajia hämmästytti mehiläissyöjä. Muita hyviä torneista havaittuja lajeja olivat muun muassa arosuohaukka, muuttohaukka, lyhytnokkahanhi ja jalohaikara.

Siipyyn tornin lisäksi sadan lajin raja rikottiin 16 tornissa. Sisämaassa kovin tulos oli Säkylän Sarvonlahden 98 lajia.

Tapahtuman aikana torneissa kävi ainakin 2 500 vierasta.

Vastaava kilpailu käytiin myös Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa kilpailussa oli mukana yli 80 tornia.

Birdlife Suomi järjestää Tornien taiston aina toukokuun alussa. Havainnoinnin lisäksi tarkoitus on tehdä lintuharrastusta tunnetuksi ja kerätä osallistumismaksuilla rahaa lintujen suojeluun, tänä vuonna äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.

Yhä useampi kaipaa opastusta harrastukselleen

Yleisen luontokiinnostuksen kasvu on lisännyt Birdlife Suomelle suunnattujen kyselyiden ja uteluiden määrää. Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestöstä arvellaan, että myös lintukuvauksen suosio selittää lisääntynyttä yhteydenottojen määrää.

– Moni kuvaa lintuja eikä välttämättä tunne niitä ja kaipaa määritysapua, kertoo tiedottaja Jan Södersved.

– Esimerkiksi Facebookissa on muutamia ryhmiä, joihin kuvia tulee hyvin paljon ja kysellään, että mitä tässä kuvassa on.

Moni havainto harvinaisista linnuista saattaa jäädä tekemättä siksi, että kyseiset siivekkäät eivät välttämättä ole sen näyttävämpiä, kookkaampia tai äänekkäämpiä kuin pihapuiden ja -pensaiden vakituiset vieraat. Näin on laita esimerkiksi Varkaudessa nähdyn rusotaskun kohdalla, jonka Birdlife nimesi huhtikuun harvinaisimmaksi linnuksi.

– Kyseessä oli aika värikäs koiras, mutta tavalliselle ihmiselle se menisi helposti kivitaskusta.

Puhuttamakaan heistä, joille kivitaskukaan ei ole tuttu luontokappale.

– Yleisesti ottaen on ihan totta, että monet harvinaisuudet ovat sellaisia, että pitää olla vähän tietoa, että keksii kiinnittää niihin huomiota.

Kevätmuuton seuraaminen vaatii vihkiytymistä

Jos on yksittäisten lajien bongaaminen haastavaa, niin ei kevätmuuton seuraaminenkaan ole aivan helppoa.

– Tähän aikaan saapuu pääosin yömuuttajia eli näkyvä muutto on hyvin vähäistä. Huomataan vaan, että laulu raikaa yhä enemmän aamusta toiseen.

Lisäksi päivällä muuttavat lajit saattavat lentää hyvällä säällä niin korkealla, että niidenkin huomioiminen on vaikeaa.

– Joskus aktiiviharrastajankin on vaikea ennustaa, miten muutot kehittyvät.

Toukokuussa monen lintuharrastajan mielenkiinto kohdistuu arktisten vesilintujen ja kahlaajien muuttoon. Södersvedin mukaan muutto tapahtuu pitkin Suomenlahtea Laatokalle päin ja edelleen Jäämerelle, ja Arktikan kulkua on myös hieman helpompi ennustaa.

– Jos merisää näyttää, että eteläisellä Itämerellä on etelä- tai lounaistuulta, niin lintuja lähtee liikkeelle. Ja jos Suomenlahdella on etelätuulta, niin se painaa muuttovirtaa mukavasti Suomen rannikolle. Jos taas tuulee pohjoisesta, niin muuttajat kulkevat lähempänä Viron rannikkoa.

Luumäen Deletec Oy:n pellettitehtaan omistaja Tuomo Salonen on pettymyksensä keskellä myös helpottunut. Perjantai-iltana palaneen pellettitehtaan vahingot olisivat voineet olla paljon pahemmat.

Betoniseinien ansiosta palo rajoittui vain pellettipurun vastaanottotilaan ja pysyi pois tuotanto- ja varastotiloista. Puruvarasto tuhoutui tulipalossa kokonaan. Vahinkojen uskotaan jäävän alle miljoonaan euroon, kun Salonen oli ehtinyt varautua huomattavasti suurempaan summaan.

– Kyllä minulla oli huojentunut olo, kun eilen tulin pois sieltä. Se kaapeleiden uusiminen, mitä siellä on palanut, on se suurin varsinainen homma, Salonen huokaisee.

Kaapeleiden uusimisen lisäksi katolle laitetaan uutta huopaa ja uusitaan kattopellit.

Osa tehtaasta toimii normaalisti

Pellettitehtaan omistaja Tuomo Salonen uskoo tuotannon käynnistyvän jo kuukauden kuluttua. Purua voidaan ottaa vastaan ja toimittaa asiakkaille normaaliin tapaan jo korjaustöiden aikana. Asiakkaille voidaan myös toimittaa valmista pellettiä.

Pellettitehtaalta tuli automaattinen palohälytys perjantai-iltana kello 21:n aikaan. Paloa oli sammuttamassa noin 20 pelastuslaitoksen yksikköä. Voimakkaan savunmuodostuksen takia lähiseutujen asukkaita pyydettiin sulkemaan ikkunat ja ilmanvaihto.

Pelastusviranomaiset tutkivat Luumäen pellettitehtaan palon syttymissyytä, joka on yhä epäselvä. Tehtaanjohtajalla on omia näkemyksiään palon syystä.

– Ilmeisesti vierasesine on jäänyt tehdasjärjestelmään, ja se on aiheuttanut kipinän ja jäänyt kytemään, Salonen miettii.

Nyt hän käy paloa läpi myös vakuutusyhtiön kanssa.

– Minulla on verenperintönä positiivinen ajattelu. Kyllä tämä tästä, Salonen sanoo.

Saimaannorpan loikoilu rantakivellä, tai jopa pelkkä kivikin, on hypnoottista katsottavaa, ainakin jos on Twitter-kommentteihin ja palvelun saamaan palautteeseen uskominen. Yhteisöpalvelu Twitterissä on pohdittu esimerkiksi, miten onnelliseksi voikaan tulla kiven katselusta. Päivän huippuhetki on tietysti tähden lipuminen näytille nettikameraan.

– Puolitoista tuntia Norppaliven avautumisen jälkeen ensimmäinen norppa ui kameran ohi. Sitä ei ole vielä tunnistettu, koska emme nähneet turkin kuvioita, kertoo WWF:n viestinnän asiantuntija Joonas Fritze.

Keväällä 2016 ensimmäisen kerran asennettu kamera toi nettikansan tietoisuuteen Siirin ja Pullervon, jolle nimi annettiin katsojien niin toivottua. Keväällä 2017 Pullervo köllötteli kivellä itsekseen. WWF:n Norppalive on kerännyt 2016-2017 yhteensä viisi miljoonaa katselukertaa. Tarkoituksena on tehdä tunnetuksi erittäin uhanalaisen lajin elämää ja arkea Saimaalla.

– On jännittävää odottaa, milloin norppa näyttäytyy. Pullervo on nähty kameran läheisyydessä ainakin eilen. Saimaannorppien liikkeitä ei voi ennustaa täydellä varmuudella. Niinpä emme voi taata tai vaatia, että se tai joku sen lajitoveri ilmestyy kameran eteen välittömästi, sanoo Fritze.

Norppien näkeminen tai kameran eteen saaminen on helpointa keväällä, kun saimaannorpat nousevat rantakiville vaihtamaan karvansa. Karvanvaihdon jälkeen ne viihtyvät enemmän vedenpinnan alapuolella, jolloin norpan bongaaminen on jo huomattavasti vaikeampaa.

Pääset katsomaan Norppaliveä tästä: WWF Luontolive

Huoltoalus kiertää retkisatamissa siistimässä rantoja ja vessoja, kunnostamassa laitureita ja täydentämässä polttopuuvarastoja. Aluksen toiminta-alue on laaja, Enonkoskelta etelään aina Taipalsaaren edustalle asti.

Roope-Saimaan kahden hengen miehistö liikkuu vesillä arkipäivisin syksyyn saakka. Ensimmäisellä kierroksella tarkistetaan, missä kunnossa retkisatamat ovat talven jäljiltä.

– Hoidamme talven jäljiltä huussit ja roskapaikat kuntoon. Lisäksi tarkastamme ja korjaamme paikkoja. Vielä ei voi tietää, mitä kaikkea on odotettavissa, Roope-Saimaan kapteeni Mikael Laine sanoo.

Laineen mielestä varsinkin kokeneet veneilijät ovat siistejä ja osaavat käyttää retkisatamien roskapisteitä. Osa veneilijöistä vie omat roskansa mennessään.

– Aina sinne joukkoon mahtuu sellaisiakin, joilla asenne roskaamiseen on vähän huono, mutta kyllä yleisesti ottaen hyvältä vaikuttaa.

Toiveissa uusi huoltoalus

1980-luvun alussa valmistunut Roope-Saimaa alkaa olla tiensä päässä. Uuden aluksen saamiseksi on käynnissä Kalusto kuntoon -kampanja. Vanhan aluksen väritys ja nimi säilyisivät, mutta uudelle alukselle tulisi lisää pituutta, leveyttä ja korkeutta.

– Tämä paatti rupeaa olemaan loppu teknisesti, tiloiltaan ja muutenkin. Toivottavasti saadaan rahoitus kasaan ja uuden aluksen rakentaminen käyntiin.

Laine toimi viime kesänä Roope-Saimaan kansimiehenä. Ensimmäisen kauden muistot liittyvät erityisesti sääilmiöihin.

– Vesillä saattoi nähdä kolmekin sateenkaarta kerralla ja hienoja ukkosrintamia. Rae- ja räntäkuuroja tuli vielä kesäkuussakin, hän muistelee.

"Eräänä päivänä pihalta tullut tyttö tiedotti naama kalpeana: Jaanin veljekset ovat pihalla, kattokais lasista. Kauhu valtasi forssalaistytöt. Tiesimme kokemuksesta millaisella asialla veljekset liikkuivat. Niinpä kohta kajahtelivatkin kasarmien seinät huudoista, joilla kutsuttiin yli kaksikymmentä forssalaispoikaa kuulusteluihin. Viimeinen huudettu nimi kuului omassa huoneessamme olevalle tytölle. Naimi, pieni hiljainen ihmisen alku, miksi hänet huudettiin. Sanaa sanomatta kalpeana pelosta tyttöparka noudatti kutsua ja lähti viimeisen kerran luotamme."

Näin on kirjoittanut punavanki Ida Maria Saarinen muistelmateoksessaan.

Enni Maria Mäntynen tai 15-vuotias Naimi Sofi Sulkanen eivät olleet ainoat lapset, jotka teloitettiin punavankileirien alkuaikoina. 13-vuotias Yrjö Albert Linnanen, 15-vuotias Elsa Ester Nurmi ja samanikäinen Lyyli Dagmar Virtanen kokivat saman kohtalon. Eri arvioiden mukaan 54 punaista ja seitsemän valkoista alle 16-vuotiasta lasta teloitettiin tai ammuttiin vuoden 1918 tapahtumissa.

Nälkä vei punalapset kaartiin ja vankileireille

Vankileireille joutuneista lapsista moni kuului punakaartiin, mutta ei välttämättä omasta halustaan.

– Lapset ajoi kaartiin nälkä ja pakko. Punakaartissa sai ruokaa ja joskus vanhemmat pakottivat liittymään niihin, jotta lapsi sai syödäkseen ja rahaa, kertoo lähes ainoana Suomessa perusteellisesti lasten asemaa vuoden 1918 sodassa tutkinut Tuulikki Pekkalainen.

Lapsen asema oli sata vuotta sitten täysin erilainen kuin nykyään. Oikeastaan koko käsite lapsi oli monille vieras. Lapset olivat töissä tehtailla ja pajoissa.

– Yhtä lailla lapset pakotettiin punakaartissa ottamaan ase. Eräs 13-vuotias poika ampui itseään vasempaan käteen, ettei hänen olisi tarvinnut mennä taisteluihin. Nykypäivän Syyrian lapsisotilaita kauhistelevat voivat miettiä sitä, että sata vuotta sitten Suomessa oli sama tilanne.

Myös lapset kulkivat pakolaisvirran mukana.

– Osa perheensä kanssa, osa jopa yksinään, kunnes joutuivat vangituiksi, kertoo Pekkalainen.

Ironiaa lienee se, että ensin lapset joutuivat punakaartiin paljolti nälän pakottamina ja sen jälkeen heidät suljettiin vankileireille vielä kurjempiin oloihin.

Todelliset tappajat: nälkä ja taudit

Omasta surkeasta voinnista huolimatta naisten ja lasten kohtalo kosketti Lappeenrannan vankileirillä virunutta miesvankia. Näin muistelmissaan kertoo Juhana Muikku.

"Viereisessä huoneessa on suuri joukko naisia ja lapsia. Sydäntä särkee, kun kuulee lasten yhtenään pyytävän ruokaa, jota ei kuitenkaan ole. Mitä tunteekaan äiti rinnassaan kuullessaan rakkaan pienokaisensa nälän vaikerrusta? Vaikka äiti säästäisi kaikki muruset lapsilleen, ei se kuitenkaan riittäisi. Tämmöisen olotilan jakaminen ei ole enää muuta kuin tahallisesti järjestettyä kiduttamista, josta on nälkäkuolema ennen pitkää seurauksena."

Punavangin ennustus piti paikkaansa. Nälkä tappoi. Se tappoi myös lapsia.

Toinen punavanki Ivar Pousi kuvasi muistelmissaan jatkuvaa nälkää.

"Muistan tuon nälän. Ei hetkeäkään saanut ajatustaan muihin asioihin kiinnittymään. Aina oli vain leipä mielessä. Jos valvoi tai nukkui, niin sama juttu. Unissaan näki leipää ja kaikkea muuta ruokaa, mutta ei vaan koskaan saanut syödä."

Nälkä ajoi myös syömään kaikkea mahdollista. Ruoho oli todella vihreämpää vankileirin tuolla puolen, koska vihreä kasvusto ja juuretkin syötiin leirien alueelta.

Vangit kalusivat Suomen kasarmin lehmuksen

Hämeenlinnan vankileirillä ollut tuleva kansanedustaja Elli Nurminen muisteli, että lehmuksestakin tuli ruokaa.

"Ennen kuin kesä oli lopussa, lehmus oli puhtaaksi syöty, suoranaisesti syöty, sillä vangit kiipesivät näissä puissa, söivät sen lehdet ja kuorivat sen rungon, että se oli ihan puhtaaksi kaluttu suuri lehmus, jonka piti antaa varjoa ja viihtyvyyttä kasarmin pihassa."

Punavanki Viljo Sohkanen puolestaan kertoo, että alueelle erehtynyt vartijan ampuma kissa syötiin.

"Vähän surkean näköinen se on märkänä ja verisenä. Nyljemme ja paloittelemme sen, sitten sillin lioitusvettä mausteeksi. Sitkeää lihaa, mutta on hyvää. Kun lihat on syöty, kaavimme nahasta karvat pois, paloittelemme ja keitämme senkin. Ei sitä hampailla niin hienoksi saa, että voisi niellä, mutta maukasta se on pureskella ja imeskellä."

Sama kohtalo oli vankilaan eksyneellä koiralla. Sitä muisteli punavanki Aapeli Heikkilä.

“Eräänä iltana meitä potkaisi onni. Huoneemme ovi oli vähä auki ja koira tuli sisälle. Yksi roistoista otti sen kiinni ja nappas klapilla päähän. Nahat ja suolet laitoimme muurin taakse, lihat laitoimme pakkiin kiehumaan. Viisi tuntia kesti, ennen kuin hampaat pystyi lihaan. Minä sain omakseni toisen puolen päästä. Söin silmän ja kaiken mistä pystyin pieneksi saamaan. Iso apu oli vaan koirankin keitto, nälkäinen syö vaikka raatoa.”

Vankileirillä oli Tuulikki Pekkalaisen tutkimuksen mukaan 1482 alle 16-vuotiasta. Pekkalaisen mukaan luku on epävarma, koska vuoden 1918 tilastot eivät ole luotettavia. Eniten lapsia oli Hämeenlinnan leireillä, 310. Riihimäellä lapsia oli 197 ja Lahdessa 147. Kaikkiaan lapsia on kirjattu 35 vankileirille.

Vähäinenkin ruoka yökötti jopa nälkäisiä

Hämeenlinnan vankileirillä 17-vuotiaana ollut Ida Maria Saarinen kuvaa ruokaa iljettäväksi.

“Kaurankuorivelli ja ikivanhoista juureksista tehty keitos vielä jotenkin menettelivät, mutta kapakalasoppa oli niin inhottavaa, etten saanut sitä löyhkältään millään niellyksi. Jollekin annokseni aina kelpasi. Miesten kasarmin seinustalla istuskeli maassa nälkiintyneitä poikia, jotka söivät mitä vain.”

Vankilassa lapset taistelivat samasta ruuasta aikuisten kanssa.

– Lapset eivät olleet erikoisasemassa. Lapset viruivat vankileireillä muiden seassa, kertoo Tuulikki Pekkalainen.

Leireiltä selvinneet kuvasivat nälkää ja ruuan puutetta karmein esimerkein. Näin asiat muisti Ida Maria Saarinen.

“Ihmisyys oli noista onnettomista olennoista jo kuollut nälkään, vaikka raihnainen keho vielä yritti luittensa päällä kävellä. Nuurittiin mahdolliset ja mahdottomat paikat, nyhdettiin hiekkaan nousseet rikkaruohot ja puista lehdet niin korkealta kuin käsi ulettui.”

“Tällaisenkin tapauksen näkijäksi (veljeni) Kalle oli nähnyt. Hänen lähin kaverinsa oli saanut kotipaketin, jossa oli ollut kilon verran hampuusimakkaraa. Malttamattomuudessaan poika oli hotkinut koko erän yhdellä kertaa, sillä seurauksella, että maha työnsi annoksen oksennuksena takaisin. Siihen oli ilmestynyt useampi luuranko kaapimaan maasta oksennusta suuhunsa. Oli mulla täys tyä niitä pois ajaessani ja potkiessani santaa oksennuksen päälle”

Näissä oloissa kuoli toista sataa alle 16-vuotiasta lasta. Eniten heitä kuoli Hämeenlinnassa, jossa lapsivankeja oli selvästi eniten. Suhteellisesti eniten lapsia menehtyi Tammisaaren leirillä, joka oli muutenkin leireistä kaamein. Useampi kuin joka viides Tammisaaressa virunut lapsi kuoli.

Isorokko, espanjantauti, punatauti ja lavantauti

Nuori Ida Maria Saarinen joutui todistamaan tautien tuovan kuolemaa Hämeenlinnassa.

“Mutta sellainen kauhua herättävä tauti kuin isorokko oli puhjennut miesten keskuudessa. Kaksi forssalaispoikaakin siihen kuoli. Aivan tavalliseen ripuliinkin kuoli miehiä yhtenään. Heinäkuun kuumien päivien tultua pelkästään näljän heikkoudesta kuoli kymmeniä luurangoksi laihtuneita vankeja joka päivä. Pihalla liikkuessa sattui useinkin näkemään lastattavan ruumiita vajasta vankkureille. Kuin halkoja vaan niitä ladottiin kerroksittain ja kalkkia heitettiin välliin.”

Vankileirien kuolinsyitä on vaikea tilastoida tarkkaan. Ei tiedetä, kuinka moni sai surmansa väkivaltaisesti, mutta on selvää, että valtaosa kuoli nälkään ja tauteihin. Näiden kahden kuolinsyyn erottaminenkin on vaikeaa. Vankileirien kuolinsyymerkinnät ovat osin epämääräisiä tai puuttuvat kokonaan.

Heinäkuun kuumien päivien tultua pelkästään näljän heikkoudesta kuoli kymmeniä luurangoksi laihtuneita vankeja joka päivä. Ida Maria Saarinen

Jos kuolinsyyksi on merkitty “heikkous”, on vaikeaa tietää, mitä se tarkoittaa. Pekkalaisen mukaan suolistosairaudet johtuivat usein surkeasta ruuasta tai juomasta, joten kuolinsyy, esimerkiksi suolitulehdus, oli nälän johdannainen.

Toisaalta nälästä heikot vangit olivat alttiita kaikille kulkutaudeille. Esimerkiksi isorokko, tulirokko ja espanjantauti veivät heikentyneitä vankeja hautaan.

Eräs syy oli myös surkeat lääkintäolot. Ainakin aluksi leireillä oli vähän lääkäreitä ja olemattomasti tehokkaita lääkkeitä. Elli Nurmisen aikalaiskuvaus kertoo myös lääkäreiden ahdistuksesta.

“Sinne oli kyllä kutsuttu eräs nuori lääkäri tänne Poltinaholle siinä mielessä, että nyt voitiin sanoa, että siellä oli lääkärikin, mutta tämä sama nuori lääkäri, joka kait ei ollut vielä ihan valmiskaan, nosteli nyrkkiänsä ilmaan ja sanoi, että hänet on aivan syyttömästi pantu tämmöiseen helvettiin, jossa ei ole minkäänlaisia hoitomahdollisuuksia antaa apua näille ihmisille, jotka ovat täällä sairastuneet. Ei ole vuoteita, ei kerta kaikkiaan mitään puhumattakaan lääkkeistä, että tämä on kuin yksi helvetti niin kuin hän sanoi. Hänen täytyi mahdollisimman pian päästä täältä pois. Hän ihmettelee mikä voima on Suomen kansassa vaikuttamassa, että se ei kerta kaikkiaan lopeta tämmöistä ihmisrääkkäystä, jota voidaan harjoittaa näin suuressa mitassa.”

Helle tappoi nopeammin kuin haudankaivajat ehtivät kaivaa

Kuolemat olivat varsinkin alku- ja keskikesällä arkipäivää täyteen ahdetuilla leireillä. Leirejä oli alun perin yli 60, mutta varsin pian vangit keskitettiin suurempiin leireihin. Helsingin eri leireillä oli pahimmillaan yhteensä yli 13 000 vankia. Hämeenlinnan kolmella leirillä virui noin 11 500 punaista vankia. Myös Lahdessa, Tampereella ja Viipurissa vankeja oli yli 10 000.

A. Halosen vuonna 1928 toimittamassa Suomen luokkasota -kirjassa on tyly kuvaus kuolemista Tampereen vankileiriltä.

“Ruumiinkantajat todistivat, että kevään ja kesän aikana kuoli 70 henkeä vuorokaudessa ja heinä-elokuun vaihteessa ´siunattiin´ parisataa ruumista. Kärsimyksistään vapautuneiden vankien hautaus oli vailla inhimillisyyden ja säädyllisyyden lakeja. Ruumiit kuljetettiin pitkillä kärryillä alastomina, ladottuina parikymmentä päällekkäin.”

Tuulikki Pekkalaisen mukaan vuoden 1918 sodassa kuoli noin kolmesataa alle 16-vuotiasta lasta. Heistä poikia oli neljä viidesosaa ja tyttöjä yksi viidesosa.

Tässä luvussa on mukana parikymmentä vankileireillä ammuttua lasta.

Vankileireillä kuolleista yli sadasta lapsesta poikia oli yli neljä viidesosaa. Nuorimmat kuolleet olivat sylivauvoja. Vauvojen kuolemat olivat toki sata vuotta sitten tavallisia, mutta vankileirit eivät ainakaan parantaneet vauvojen mahdollisuutta selviytyä elämään.

Kuolleita vankeja oli niin paljon, että heitä haudattiin urakalla, eikä kuolleita juuri eroteltu iän tai sukupuolen perusteella. Kaarlo Karilan muistelma Hämeenlinnan vankileiriltä kertoo vankien karusta viimeisestä matkasta.

“Venäläiset kuormarattaat lyötiin täyteen alastomia ruumiita ristiin rastiin, joka oli kuin joku halkokuorma. Suuren haudan reunalle ajettuaan nosti ajomies kärryt pystyyn ja kaatoi ikäänkuin santakuorman. Toverit kaivoivat hautaa suurella voimalla ja toiset peittivät “valtiopettureita” ilman mitään erikoisia seremonioita. -- Kun alkoi olla kuumat kesäpäivät, niin yhä enempi tovereita saatiin kantaa liiteriin ja kun ajurit eivät ehtineet tarpeeksi ajaa, eivätkä nälkäiset haudankaivajat saaneet tarpeeksi hautoja, niin antoi liiteri tavattoman hajun koko kasarmialueelle.”

Lasten kärsimys jatkui sodan jälkeen

“Toisinaan taas hän huusi avuttomana missä on minun poikani. Antakaa hänet syliini. Tahdon kuolla yhdessä hänen kanssaan.”

Riihimäkeläisen naisen toive saada nähdä poikaansa ei toteutunut. Murhenäytelmää seurannut nimimerkki KAS kirjoitti muistelmissaan, että nainen ammuttiin pian pyyntöjensä jälkeen. Häneltä jäi kertojan mukaan leirillä mukana ollut pieni poika.

Selviytyikö poika hengissä, ei tiedetä. Moni lapsi kuitenkin selviytyi, mutta monen lapsen äiti tai isä ei.

Filosofian tohtori Mervi Kaarnisen tutkimusten mukaan Suomessa oli 15 000–20 000 alle 15-vuotiasta sotaorpoa vuoden 1918 tapahtumien jälkeen.

– Lukujen laaja haarukka johtuu siitä, että vuoden 1919 tilastot eivät olleet täydellisiä. Lisäksi perhekäsite oli tuolloin hyvin monimuotoinen, joten orpojen laskentatapa vaihteli, kertoo Mervi Kaarninen.

Sotaorvoista noin tuhat oli valkoisten jälkeläisiä, loput punaisten. Arviolta 20 000 orvosta noin tuhat oli täysorpoja.

Väheksyntää ja kerjuuta

Punaisten lapset saivat kärsiä isiensä ja äitiensä aatteen vuoksi pitkään sisällissodan jälkeen. Esimerkiksi osa opettajista kohteli kaikkia punalapsia kouluissa paikoin kurjasti. Mervi Kaarnisen Punaorvot 1918 -kirja antaa hyvän kuvan lasten kohtaloista.

“Kouluajan muistan hyvin. Meillä oli alakoulussa opettajana lotta. Hyvin innokas. Hän piti koulussa lottapukua, että sitä ei päässyt unohtamaan. -- Hän teki selvän eron. Punikkien lapset, vaikka olisi kuinka hyvin osannut läksyt, eivät hyviä numeroita saaneet. Luokan muutamat valkoiset lapset olivat kuin prinsessoja."

Punalapsista kovin kohtalo oli orvoilla. Useat joutuivat elättämään itsensä kerjuulla. Vuoden 1918 syksyllä arvioitiin, että tuhansia lapsia liikkui kerjuumatkalla ympäri Suomea. Lapsia oli ovilla ja ravintoloissa, kaduilla ja maanteillä, liikehuoneistoissa, rautatievaunuissa. Viranomaisten mielestä lasten kerjuu oli kehittynyt järjestelmälliseksi ammattikerjuuksi.

Kaarnisen kirjan esimerkki pienen pojan nelivuotisesta vaelluksesta läpi Suomen on lähes uskomaton.

“Pieni kulkijapoika on mieroa kierrettyään päätynyt Helsingin pitäjän köyhäintalolle. 12-vuotias poikanen kyseltäessä ilmoitti itsestään ja kohtalostaan seuraavasti: Kansalaissodan aikana poistui hänen isänsä kotoaan, joka sijaitsi Kajaanin Alakylässä. Poikanen arveli, että isä meni sotaan. Kun aikaa kului, eikä isä palannut ja ruoka loppui, jätti poikanenkin tyhjän kodin. Hänellä ei ollut äitiä eikä sisaruksia elossa. Aluksi hän suuntasi Rovaniemelle. Sieltä hän kääntyi etelään, kunnes saapui Uudellemaalle.

Siis lähes neljä vuotta on tämä 8-vuotiaana kotoaan lähtenyt poika, joka sanoo nimekseen Erkki, kierrellyt mieroa. Epäilemättä on tämä pieni vaeltaja saanut lähes neljä vuotta kestäneellä matkallaan kovaakin kokea, mutta pärjännyt vain on.”

Tuskin kukaan tietää, kuinka monta syyrialaista lasta vaeltaa parhaillaan orpona yksinään sodan nälkiinnyttämässä maassa. Tämän päivän Suomessa kahdeksanvuotiaan pisin yksinään kuljettu matka lienee kotoa kouluun ja takaisin.

Lähteet:

• Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918, Tammi 2014.
• Viljo Sohkanen: Punakaartilaisen päiväkirja, Weilin&Göös 1967.
• Aapeli Heikkilän muistelmat kirjassa Tuulikki Pekkalainen ja Seppo Rustanius: Punavankileirit, Suomalainen murhenäytelmä 1918, Tammi 2007.
• Ida Maria Saarinen: Nokkosia ja harakankukkia, Otava 1973.
• Halonen A. (toim.): Suomen luokkasota. Historiaa ja muistelmia. Amerikan Suom. Sos. Kustannusliikkeiden Liiton Kustantamo, Superior, Wisconsin, kirjasta Tuulikki Pekkalainen ja Seppo Rustanius: Punavankileirit, Suomalainen murhenäytelmä 1918, Tammi 2007.
• Mervi Kaarninen: Punaorvot 1918, Minerva Kustannus Oy 2008.
• Työväen arkisto: 323.2 Vuoden 1918 arkisto, HM12: Iivar Anttoninpoika Pousi: Murheen vuosi.
• Työväen arkisto: 323.2 Vuoden 1918 arkisto, HM11: Kaarlo Karila: muistelmia Hennalan ja Hämeenlinnan vankileireiltä.
• Työväen arkisto: 323.2 Vuoden 1918 arkisto, HM13: Nimimerkki KAS: Kolme päivää haudankaivajana Riihimäen vankileirillä kesällä.
• TMT: 172:2804 Työväen arkisto. Elli Nurminen.
• Työväen arkisto: 323.2 Vuoden 1918 arkisto, HV 60: J.H. Muikku.

Luumäen pellettitehtaassa perjantai-iltana sattuneen tulipalon syy on selvinnyt. Syynä on todennäköisesti purujen joukkoon joutunut metallinen, pieni vierasesine.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen ja poliisin tutkimuksissa kävi ilmi, että vierasesine joutui purun seassa kuljettimeen. Sen jälkeen se alkoi kipinöidä, kehitti runsaasti savukaasua ja sytytti lopulta tulipalon.

Esine ei ollut ilmeisesti pienen kokonsa tai muun tuntemattomaksi jäävän syyn vuoksi tarttunut tehtaan metallia poistavaan järjestelmään. Näin käy tehtaissa välillä, vahvistaa pelastuspäällikkö Ulf Westerstråhle Etelä-Karjalan pelastuslaitokselta.

Sammutusjärjestelmää tehostetaan

Pellettitehtaassa oli automaattinen paloilmoitinjärjestelmä. Sammutusjärjestelmän toimintaa tehostetaan jatkossa, sanoo pelastuspäällikkö Ulf Westerstråhle.

– Palonilmaisimien paikkojen uudelleenharkintaa ja vähän lisäämistä, niin sillä päästään ehkä sitten jatkossa paremmin hätiin. Ja se hälyttää nopeammin, ohjeistaa Westerstråhle.

Luumäen pellettitehtaan vahingot jäivät alle miljoonaan euroon, sillä tehtaan betoniseinät estivät palon leviämistä tuotanto- ja varastotiloihin.

Suurten automarkettien parkkipaikalla ihmisten katseet kääntyvät äkkiä taivaalle. Valtava suihkukone tuntuu lentävän päiden yläpuolella juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella. Näky on ällistyttävä, ehkä jopa vähän pelottavakin.

Lappeenrannan lentokentän 2,5 kilometriä pitkä kiitotie alkaa aivan automarkettien parkkipaikan vierestä. Välissä on vain verkkoaita estämässä uteliaita eksymästä lentokentän alueelle.

Vaikka vuosikymmenien aikana päättäjät ovat pohtineet lentokentän siirtämistä kauemmas keskustasta, ei uutta kenttää ole tehty. Tässä se on nyt ollut päivälleen sata vuotta.

Antrean koneet saapuvat

Sisällissodan aikana maaliskuussa 1918 valkoiset perustivat lentotukikohdan Antreaan eli nykyisen Venäjän puolella sijaitsevaan Kamennogorskiin. Kuitenkin jo toukokuun alkupuolella valkoisten lentovoimien päällikkö antoi määräyksen, että lento-osaston on heti muutettava Antreasta Lappeenrantaan.

Lentokoneet lähtivät toukokuun 10. päivä 1918 kello 18 Antreasta kohti Lappeenrantaa, jonne ne saapuivat noin tunnin lennon jälkeen. Tästä hetkestä alkoi Lappeenrannan lentokentän tarina.

Minkäänlaisesta nykyaikaisesta lentokentästä ei kuitenkaan ollut kyse. Paikalla oli ratsuväkirykmentin harjoituskenttä, jonka hevoset olivat talloneet.

– Tässä oli kaikenlaisia ampumahautoja ja muuta, joten ei se lentokenttä varsinaisesti ollut, kertoo lentokentän historiaan perehtynyt lappeenrantalainen lentokapteeni Pertti J. Halinen.

Lentokenttä oli itse asiassa niin huonokuntoinen, että sitä käytettiin aluksi lentotoimintaan vain viisi viikkoa. Lentokoneet siirrettiin kesäkuussa Kymenlaaksoon Uttiin ja Varsinais-Suomeen Turkuun. Sen jälkeen lentotoiminta hiljeni vuosiksi, eikä kentän parantamiseksi tehty mitään.

– Kun Aero oy aloitti vuonna 1936 kaksitasoisilla Dragon Rapide -koneillaan reittiliikenteen Helsingistä Viipurin kautta Imatran Immollaan, Lappeenrannan kenttä ei kelvannut edes varakentäksi, kertoo Halinen.

Lappeenrannan lentokentän kulta-ajat olisivat tulossa paljon myöhemmin.

Putin laskeutuu Lappeenrantaan

Toukokuussa 2010 oli Lappeenrannan lentoasemalla yksi sen historian merkittävimmistä päivistä. Puolen päivän jälkeen kentälle odotettiin laskeutuvan venäläinen suihkukone, jonka kyydissä istuu Vladimir Putin. Hän toimi silloin Venäjän pääministerinä.

Putinin saapumiseen oli lentokentällä varauduttu useiden päivien ajan. Lentoaseman päällikkö Petteri Lehti muistaa hyvin, millainen hulina kentällä oli ennen pääministerin saapumista.

– Se oli valtava turvakoneisto, mikä koko homman ympärillä pyöri. Siellä oli varmaan kaikki viranomaiset, mitä maa päällään kantaa.

Pääministeri Vladimir Putin tapasi Lappeenrannassa silloisen Suomen pääministerin Matti Vanhasen. He muun muassa allekirjoittivat Saimaan kanavan vuokrasopimuksen. Illalla pääministerit saunoivat ja kalastivat. Putinin kone lähti takaisin Venäjälle illalla kello 23 aikaan.

– Kaikki valmistelut lentokentällä kestivät kaksi viikkoa, mikä sitten huipentui siihen viiteen minuuttiin kentällä. Sen jälkeen oli lentoaseman päällikkö aika väsynyt, kun ne lentokoneen takavalot vilahtivat, kertoo Petteri Lehti.

Ainakin melkein vanhin kenttä

Lappeenrannan lentokenttää on markkinoitu Suomen vanhimpana edelleen toiminnassa olevana lentokenttänä. Tämän mainoslauseen kehitti lentokentän entinen päällikkö Jouko Kuronen. Etelä-Saimaa-lehden haastattelema tietokirjailija, everstiluutnantti evp. Erkki Heinilä kuitenkin tyrmää tämän mainoslauseen todenperäisyyden. Heinilä kertoo, kertoo, että Kouvolan Utissa oli punaisilla lentotoimintaa jo maaliskuussa 1918.

Huhtikuun alussa 1918 punaisten joukkojen Nieuport-lentokoneet lensivät Utin entiselle kilpa-ajoradalle. Se sijaitsi Kouvolan ja Lappeenrannan välisen maantien varrella nykyisellä Utin lentokenttäalueella.

Heinilän mukaan oikea perustamisvuosi Lappeenrannan lentokentälle olisi vasta vuosi 1939. Silloin saatiin päätökseen varsinaisen lentokentän rakentamistyöt Lappeenrantaan.

Lappeenrantalaisen lentokapteenin Pertti J. Halisen mielestä nyt 10.5.2018 voidaan kuitenkin oikeutetusti viettää lentokentän 100-vuotisjuhlia.

– Silloin 10.5.1918 se lentotoiminta alkoi. Ei sitä kiistä kukaan.

Kaksi lentäjää menehtyi

Sekä talvi- että jatkosodan aikana Lappeenrannan lentokentällä oli oma tärkeä osansa Suomen puolustamisessa. Talvisodassa Lappeenranta oli Lentolaivue 10:n tukikohtana. Lappeenrannasta se teki tiedustelulentoja Etelä-Kannakselle ja Suomenlahdelle. Yhteensä lentoja tuli 11.8.1939–12.4.1940 noin 700.

Jatkosodan alettua tuli Lappeenrannan lentokentälle Lentolaivue 14. Kun eteneminen Karjalankannaksella alkoi, tulivat Lappeenrantaan myös Lentolaivue 32 sekä osa Lentolaivue 24:stä.

Vuoden 1944 kesäkuun 17. päivästä tuli synkkä. Lappeenrannan lentokentältä lähti kymmenen sotakonetta torjumaan venäläisiä sotilashävittäjiä. Koneet lähtivät Lappeenrannasta aamulla kello 6.20. Puoli tuntia myöhemmin venäläiset koneet kuitenkin pääsivät yllättämään suomalaiset. Luutnantti Urho Sarjamon kone sai osuman ja alkoi tippua alas. Tippuessaan se osui luutnantti Lauri Nissisen koneeseen. Molemmat lentäjät menehtyivät.

Henkilötappiosta huolimatta suomalaiset pudottivat tällä lennolla kahdeksan venäläishävittäjää.

Matkustajaliikenne alkaa

Tavalliset matkustavaiset pääsivät käyttämään Lappeenrannan lentokenttää 9.6.1951, kun Finnair avasi lentoreitin Helsingistä Lappeenrantaan. Ensimmäinen kone oli legendaarinen DC-3.

Kesällä 1952 lentoyhtiöksi vaihtui Kar-Air oy. Aluksi lentoja oli vain kesäisin. Vasta vuonna 1956 lentoyhteys muuttui ympärivuotiseksi.

– Vuonna 1956 kiitotie muuttui nykyiseen suuntaansa, ja kentälle saatiin mittarilähestymislaitteet, kertoo Pertti J. Halinen.

Nykyinen lentoasemarakennus valmistui vuonna 1961, ja sinne 1960-luvulle osuvat Halisen mukaan myös lentoaseman kulta-ajat, kun Finnair aloitti lennot suihkukoneilla. 1960-luvulla Lappeenrannassa oli myös ensimmäiset tilauslennot Saksaan.

– Mutta pitkäaikaisin lentokentän käyttäjä on Lappeenrannan ilmailuyhdistys. Se on perustettu vuonna 1932 nimellä Lappeenrannan ilmapuolustusyhdistys. Nimi piti vaihtaa valvontakomission määräyksestä, kertoo Halinen.

Lappeenrannasta on Helsinkiin matkaa reilut 220 kilometriä. Melko lyhyen välimatkan takia harva käytti reittilentoa vain matkustaakseen pääkaupunkiseudulle.

Reittilentoa käyttivätkin pääasiassa eteläkarjalaisen suurteollisuuden työntekijät, jotka aamukoneella lähtivät Helsinkiin ja jatkoivat sieltä matkaansa ulkomaille tai kauemmas Suomeen. Kun uusi rautatie Lahden ja Helsingin välille valmistui vuonna 2006, nopeutui junamatka Lappeenrannasta pääkaupunkiin merkittävästi. Sen vaikutus näkyi lentoliikenteessä välittömästi.

Suuri pettymus ja suuri ilo

Finnair lopetti lennot Helsingistä Lappeenrantaan kannattamattomina vuonna 2007. Pelkona oli koko lentokentän hiljeneminen. Lentojen turvaamisen takia Lappeenrannan kaupunki perusti oman lentoyhtiön Fly Lappeenrannan, joka kuitenkin osoittautui kannattamattomaksi. Niinpä lennot loppuivat vuonna 2010.

Lentokentällä ymmärrettiin, että ihmiset eivät tarvitse lentoja Lappeenrannasta Helsinkiin, vaan täytyy kurottaa Lappeenrannasta suoraan ulkomaille. Venäläisten matkailu Suomeen alkoi 2010-luvulla kasvaa, joten venäläiset turistit voisivat alkaa käyttää Lappeenrannasta lähteviä lentoja. Se toisi lennoille lisää matkustajia.

Niinpä syksyllä 2009 Air Baltic alkoi lentää Lappeenrannasta Riikaan. Keväällä 2010 lennot aloitti halpalentoyhtiö Ryanair, jonka ensimmäinen saapuminen on jäänyt lentoaseman päällikkö Petteri Lehdelle lähtemättömästi mieleen.

– Lentotornin kaiuttimesta kuului: "Good morning Lappeenranta tower. This is Ryanair". Toivoin, että olisin saanut sen jotenkin puhelimen soittoääneksi.

Venäläisten turistien virta Suomeen romahti vuoden 2014 aikana. Vähän ajan kuluttua Ryanair keskeytti Lappeenrannasta lähtevät lennot, kun se ei halunnut maksaa Finavian vaatimia lentokenttäkorvauksia. Air Baltic oli lopettanut jo kahta vuotta aiemmin. Kenttä alkoi taas hiljentyä.

Uusi nousu

Talvella 2015 hiihtäjät kiersivät aidoilla eristettyä lentokenttää, jonka ympäri kulkee 7,6 kilometrin pituinen latu. Kesällä lentokentän kiitotien varrella pesi kaikessa rauhassa töyhtöhyyppiä, kiuruja ja kuoveja.

Lentokentältä lähti lentoja satunnaisesti. Kun matkustajaliikenne Lappeenrannan lentokentältä oli loppunut, alkoi kaupungissa kiivas keskustelu koko lentokentän tarpeellisuudesta. Jotkut jo visioivat siihen asuinaluetta tai kauppakeskusta.

Lentoaseman päällikkö Petteri Lehti oli saattelemassa lentokoneisiin niin hevosia, liikemiehiä, tilauslentojen matkustajia kuin rock-yhtye Musen keikkakamoja. Toki harrasteilmailijat, muun muassa purjelentäjät, käyttivät kenttää erityisesti kesäaikaan.

Etelä-Karjalassa päätettiin yrittää pelastaa lentokenttä vielä kerran. Etelä-Karjalan liitto ja Lappeenrannan kaupunki ostivat Suomen lentokenttiä omistavalta valtionyhtiö Finavialta Lappeenrannan lentokentän. Vuosi sitten kenttä siirtyi kokonaan Lappeenrannan kaupungin omistukseen. Valtio myönsi kentälle miljoonan euron avustuksen reittiliikenteen kehittämistä varten.

Ryanair saapui muutama viikko sitten takaisin Lappeenrantaan ja aloitti lennot Italiaan ja kesällä myös Kreikkaan. Vuodessa on kymmenkunta tilauslentoa etelän aurinkoon. Finnair ei kentältä lennä reittilentoja, mutta on ahkerasti käyttänyt Lappeenrannan lentokenttää lentäjiensä koulutuskenttänä.

Lentokenttä toivoo lisää reittilentoja.

– Nyt tässä odotellaan, saapuuko kesäkuussa Pietarissa järjestettäviin jalkapallon MM-kisoihin paljonkin kisavieraita Lappeenrannan lentoaseman kautta. Neuvotteluja on käyty, tuumaa Lappeenrannan lentoaseman päällikkö Petteri Lehti.

Artikkeliin on haastattelujen lisäksi käytetty lähteenä Pertti J. Halisen, Matti Liuskallion, Pentti Metson ja Jorma Pajusen teosta Lappeenrannan lentokenttä 1918 - 1944.

Sähköpyörällä pääsee kovaa ja helposti! Tämä tunne tuli, kun teimme testin polkemalla lenkin ensin tavallisella polkupyörällä ja sitten sähköpyörällä.

Lisäksi sähköpyörällä aikaa kuluu vähemmän kuin perinteisellä pyörällä. Testimme perusteella sähköpyöräily on myös varteenotettavaa liikuntaa.

Sähköpyörällä kaloreita kului 52. Tavallisella polkupyörällä samalla 1,5 kilometrin lenkillä kului 66 kilokaloria.

Pyöräilykauden aloittaessa jyrkät ylämäet eivät ole houkuttelevin maasto polkea, varsinkaan jos lihaskunto on pohjamudissa.

Rapakuntoinen toimittaja huomasi, että sähköpyörän satulaan hyppääminen tuntuu houkuttelevammalta kuin tavallisella polkupyörällä polkeminen. Sähköavusteinen pyörä polkee ylämäet lähestulkoon kuin itsestään.

Pyörän talutukseen on myös sähköapu

Useiden sähköpyörämyyjien mukaan paras markkinointikikka on sähköpyörän ostanut ihminen, joka kertoo kokemuksistaan muille.

Pyörän kokeilukampanjat lienevät harkittua bisnestä, sillä usein ihmiset eivät välttämättä tunne sähköpyörän toimintaa ennen kuin kokeilevat sitä.

Sähköpyörä on painavampi kuin tavallinen polkupyörä. Sähköpyörän keskipaino on 23–30 kilogrammaa.

Pyörän paino tulee ilmi, kun sähköpyörää alkaa taluttaa ylämäessä. Testaamassamme pyörässä on sähköinen apu myös talutukseen, jolloin raskasta pyörää on helpompi taluttaa.

Tavallinen pyörä vastaan sähköpyörä

Teimme testin 1,5 kilometrin lenkillä. Poljimme lenkin aluksi tavallisella vaihdepyörällä ja sen jälkeen sähköpyörällä. Pienen lenkin perusteella ei voi isoja johtopäätöksiä tehdä, mutta se antaa suuntaa pyörien vertailulle.

Vaihdepyörällä lenkki meni tavanomaiseen tahtiin. Kehnokuntoinen toimittaja luovutti ja talutti tavallista pyörää jyrkimmän ylämäen kohdalla.

Tavallisella pyörällä aikaa kului 1,5 kilometrin lenkillä 6 minuuttia 25 sekuntia. Kaloreita paloi 66.

Sähköpyörän päälle hyppääminen on helppoa, ja matka alamäkeen alkoi Lappeenrannan linnoituksessa. Sähköpyörän kova vauhti synnytti vaaratilanteita matkan varrella, koska keväinen irtohiekka meinasi kovassa vauhdissa kaataa pyörän.

Sähköpyörällä pystyi helposti ohittamaan muut polkupyöräilijät. Testi osoitti, että soittokello on pakollinen varuste sähköpyörässä. Kun suhahtaa nopeasti muiden kulkijoiden ohi, on hyvä varoittaa kovaa kulkevasta pyörästä.

Sähköpyörällä tehdyllä lenkillä ei ollut tarvetta taluttaa pyörää jyrkissäkään ylämäissä. Lenkki sujui kokonaan polkien.

Sähköpyörällä tehtyyn lenkkiin kului aikaa 5 minuuttia 4 sekuntia ja kaloreita kului 52.

Varteenotettava liikuntamuoto

Suomessa sähköpyöräilyä on tutkittu vielä melko vähän, mutta maailmalta tutkimustietoa löytyy jonkin verran. Tampereella toimivan UKK-instituutin erikoistutkija Minna Aittasalo kertoo, että tutkimuksia on tehty muun muassa Tanskassa, Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa, eli maissa, joissa pyöräillään paljon.

Tutkimukset osoittavat, että vaikka sähköpyöräilyssä fyysinen kuormitus jää tavallista pyöräilyä pienemmäksi, se kuitenkin yltää täyttämään terveysliikunnan suositukset ja riittää näin terveysvaikutusten aikaansaamiseen.

Aktiivisen pyöräilyharrastajan mielestä oleellista on, että sähköpyörä madaltaa kynnystä lähteä liikkeelle.

– Jos sähköpyörällä tulee tehtyä kahden, kolmen tunnin lenkki, kun muuten tulisi tehtyä sitäkään, niin kyllähän siitä kunnollekin on hyötyä, sanoo Kari Kymäläinen Lappeenrannan pyöräilijöistä.

Lisäksi sähköpyöräilyssä syke pysyy maltillisena. Se on tärkeä kuntoa kohottava tekijä.

– Usein kuntoilu aloitetaan liian rankalla liikunnalla. Homma voi lopahtaa siihen. Sähköpyörällä kun saa hyvän fiiliksen, siitä voi tulla pitkäaikainen harrastus, Kari Kymäläinen miettii.

Poljinvoimatunnistus analysoi pyöräilijää

Sähköpyörissä on eri avustustasoja, joita pyöräilijä voi vaihdella avuntarpeen mukaan. Esimerkiksi ylämäessä suurin avustustaso tekee pyörästä melko kevyen poljettavan, mutta silti pyöräilijän on itse tehtävä töitä noustakseen mäki ylös.

Nykyaikaisimmissa sähköpyörissä on pitkälle vietyä tietokonetekniikkaa. Poljinvoimatunnistuksen avulla tietokone analysoi pyöräilijää, jonka jälkeen tunnistus osaa automaattisesti panna oikean, polkijan tarvitseman avustustason päälle.

Sähköpyörä avustaa polkijaa tuntinopeuteen 25 km/h asti. Jos pyörällä polkee kovempaa, sähköavusteisuus lakkaa ja pyörä etenee lihasvoimin.

Testin tehtyämme huomasimme oleellisen asian. Pyöräily kaupungin halki sähköpyörällä kesti noin viisi minuuttia. Autolla keskiaika samalle matkalle on noin seitsemän minuuttia.

Lue myös:

Vähätteleekö ystäväsi sähköpyöräilyäsi? Ei ehkä kannattaisi

Lappeenrannan lentokentän 100-vuotisjuhlan yleisövieraat saivat ihmettelyn aihetta tällä viikolla, kun laskuvarjohyppääjä tuli taivaalta mukanaan suuri Suomen lippu.

– Kyllä se tiettävästi on maailman suurin Suomen lippu, kertoo lipun kanssa hypännyt laskuvarjoyhdistys Skydive Karjalan puheenjohtaja Olli-Pekka Luomajoki.

Lappeenrannan taivaalla nähdyllä lipulla on leveyttä noin 17 metriä, korkeutta 11 metriä ja pinta-alaa 188 neliömetriä. Korkeus vastaa siis kolmikerroksisen talon korkeutta ja pinta-alaltaan se on isompi kuin tavallinen omakotitalo.

Tällaisen lipun kanssa ei alas ihan noin vain tullakaan. Laskeutuminen on haastavaa ja vaatii taitoa, koska lippu lepattaa narussa, jota pitää suorana 15 kilon paino.

– Yleisön päällä ei voi lentää, koska paino pitää saada laskettua paikkaan, jossa ei saa olla ihmisiä, kertoo Luomajoki.

Kolme kertaa tilattua suurempi lippu

Suomen lipun tilasi haastavaan laskuvarjohyppäämiseen erikoistunut Team Exelsior. Tarina alkoi, kun eräässä kansainvälisessä tapahtumassa osasto tapasi amerikkalaisia kollegoitaan. Heidän avullaan tehtiin tilaus uudesta Suomen lipusta, mutta tilausvaiheessa meni jotain mönkään.

– Jenkkiläiset kollegat soittivat, että sori, nyt tuleekin kolme kertaa isompi lippu, mitä tilasitte. Kun kaikki puhuvat eri kieltä, niin silloin asiat voivat mennä läskiksi, naurahtaa Juha Björnman Team Exelsiorista.

Skydive Karjalan ryhmässä on arveltu, että syynä voi olla eurooppalaisten ja amerikkalaisten mittayksiköiden sekaantuminen. Yhdysvalloissa on mittayksikkönä tuuma. Yksi tuuma on noin 2,54 senttimetriä, mikä selittäisi sen, että lipusti tuli liki kolme kertaa tilattua isompi.

Team Exelsior otti suuren lipun kuitenkin vastaan ja maksoi sen. Laskuvarjoryhmää ei harmita jälkeenpäin, vaikka hintaa sille tuli tuhansia dollareita.

– Sanoin jenkeille, että lähettäkää tänne vaan. Mitä isompi Suomen lippu Karjalan taivaalla sen parempi, kertoo Björnman.

Jättimäisen Suomen lipun hinnaksi tuli noin 3 000 dollaria. Ryhmän jäsenet kaivoivat rahat omasta pussistaan.

– Isänmaallisia asioita ei voida mitata rahassa, vaan tunteella, kertoo Juha Björnman Team Exelsiorista.

Kyseinen lippu saattaa saada kilpailija, koska vielä suurempaa on suunniteltu Haminaan. Se olisi toteutuessaan maailman suurin salossa liehuva lippu. Valmistelut ovat kuitenkin olleet viime aikoina vastatuulessa.

Lipun osuminen maahan puhututti somessa

Laskuvarjohyppääjän mukana taivaalla liihottava lippu laskeutuu näytöksen loputtua maahan. Skydive Karjalan mukaan sen maahan koskemista ei voida estää, koska lippu on niin suuri ja sen kiinni ottaminen mahdotonta. Facebookin Lappeenranta-ryhmässä väiteltiin siitä, että onko se sopivaa lipun arvolle.

– Ainoa vaihtoehto näin suuren lipun kanssa maahan tulossa on sen laskeminen maahan. Tällaisessa keskustelussa kärpäsestä tulee helposti härkänen, ja hyvä asia menee hukkaan, kertoo Skydive Karjalan puheenjohtaja Olli-Pekka Luomajoki.

Suomen lippu ei saa koskettaa maata, kertoo Suomalaisuuden Liitto Suomen lipun käyttöä koskevissa ohjeissaan. Liitosta kerrotaan, että sääntöjen mukainen tulkinta on tilanteessa kaksipiippuinen.

– Suomen lippu näyttää taivaalla arvokkaalta ja kauniilta. Tarkoitus tällaisella hypyllä on selvästi Suomen lippua kunnioittava ja korostava, kommentoi Sini Mero Suomalaisuuden Liitosta.

Liitto ei lähtisi kieltämään vastaavia hyppyjä.

– Selkeästi näillä näytöksillä ei ole tarkoitus häpäistä Suomen lippua. Maahan osuminen on vaan ikävä seuraus, kertoo Sini Mero.

Lipulle suunnitellaan kansainvälistä näkyvyyttä

Suuri Suomen lippu saattaa herättää ihmetystä Euroopan taivaalla ensi vuonna, koska Team Exelsior -ryhmä suunnittelee osallistumista Normandian maihinnousujuhlaan, johon osallistuu hyppääjiä ympäri maailmaa.

– Pitää harjoitella, koska tapahtumaan osallistuminen vaatii tietynlaisten hyppyjen osaamista, kertoo Juha Björnman Team Exelsiorista.

Jättilipun kanssa hyppääminen vaatii erikoisvarustusta.

– Itse en pysty sen kanssa vielä hyppäämään, pitää hankkia isompi laskuvarjo, kertoo Björnman.

Kevätaurinko paistaa täydeltä terältä ja koivut puskevat ahkerasti hiirenkorvaa Ruokolahden Rasilan pientaloalueella Etelä-Karjalassa.

Rivitaloyhtiö Seurakiven hallituksen puheenjohtaja Pauli Peltonen avaa tyytyväisen näköisenä asuntorivistön päädyssä sijaitsevan oven. Sen takaa paljastuu pieni tila, jossa on pari tornipakastimen näköistä valkoista laatikkoa ja erilaisia putkia. Kysymys on rivitaloyhtiön maalämpölaitteistosta.

Rivitaloyhtiö Seurakivi siirtyi vuoden 2015 keväällä lämmitysjärjestelmässään kaukolämmöstä maalämpöön. Tarkoituksena oli säästää rahaa.

– Nykyään on aika vaikea säästää mistään muusta kuin lämmityksestä, Pauli Peltonen toteaa.

Säästöä onkin tullut.

– Kustannukset putosivat todella merkittävästi. Kaukolämpöverkossa lämmityksen vuosikustannus oli meillä noin 7 000 euroa, ja nyt se on noin 2 300 euroa vuodessa, Peltonen sanoo.

Päätöstä vauhditti vielä se, että rivitaloyhtiön lämmönvaihdin olisi joka tapauksessa pitänyt vaihtaa. Lämmitysjärjestelmä vaati siis joka tapauksessa investointeja.

Monet siirtyneet pois kaukolämmöstä

Rivitaloyhtiö Seurakivi ei ole Ruokolahdella ainoa kaukolämmöstä maalämpöön siirtynyt taloyhtiö.

– Tällä alueella lähestulkoon kaikki ovat jo siirtyneet pois kaukolämmöstä, jopa nuo kovan rahan kerrostalot tuolla, Pauli Peltonen kertoo.

Myös isännöitsijällä on samanlainen käsitys asiasta.

– Aika monta yhtiötä on siirtynyt pois kaukolämmöstä ihan muutaman vuoden sisällä, kertoo ruokolahtelainen isännöitsijä on Anne Tella.

Myös Tella kertoo, että siirtymisten takana on halu säästää kustannuksissa.

– Säästöä voi tulla noin kaksi kolmasosaa verrattuna kunnan kaukolämpöön, Tella kertoo.

Investointi maksaa itsensä takaisin Tellan mukaan 5–10 vuodessa riippuen taloyhtiön koosta.

Kunta tutkii kaukolämpöverkoston typistämistä

Asiakkaiden pakeneminen kunnan kaukolämpöverkostosta nostaa entisestään jäljelle jäävien asiakkaiden kustannuksia. Kaukolämmön hintaa Ruokolahdella nostaa myös kunnan lämpölaitoksen kallis polttoaine – maakaasu, jonka hintaa valtio on tietoisesti korottanut verotuksella.

Kunta tutkiikin radikaalia ratkaisua ongelmaan.

– Joudumme nyt miettimään, että supistetaanko kaukolämpöverkkoa, Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä kertoo.

Kunnanjohtajan mukaan kaukolämpöverkosta saatetaan leikata noin neljännes pois. Tämä lyhentäisi verkoston pituutta noin kilometrillä nykyisestä neljästä kilometristä.

Verkoston asiakkaiksi saattaa jäädä vain kunnan omistuksessa olevia kiinteistöjä.

– Ulkopuoliset asiakkaat siirtyisivät jollain aikaväillä omiin kiinteistökohtaisiin järjestelmiinsä, joita on kovaa vauhtia kehittymässä. Kysymys ei ole pelkästään maalämmöstä vaan myös aurinkolämmöstä ja muista järjestelmistä, kunnanjohtaja Antti Pätilä sanoo.

Laaja ongelma

Kunnanjohtaja Pätilä uskoo, että Ruokolahti ei ole yksin kaukolämpöongelmansa kanssa. Kaukolämpöasiakkaat vähenevät maaseudun pikkukunnissa, koska kuntien väestö pienenee. Samalla hyviä asiakkaita kuten teollisuuslaitoksia ja suuria kiinteistöjä on entistä vähemmän. Tämän lisäksi uudetkin rakennukset kuluttavat yhä vähemmän energiaa.

Toisaalta uudet lämmitysmuodot ja ennen kaikkea erilaiset lämpöpumput tarjoavat entistä edullisempia lämmmitysratkaisuja.

– Kyllä tässä on suuret muutokset edessä erityisesti pienillä maaseutupaikkakunnilla, Pätilä sanoo.

Kuntaliiton energiainsinööri Kalevi Luoma korostaa, että ongelmia kaukolämpöverkon kanssa saattaa tulla erityisesti pienkunnissa, joissa on jo olemassa kallista polttoainetta, kuten esimerkiksi maakaasua käyttävä lämpölaitos.

– Silloin kannattaisi siirtyä halvempaan polttoaineeseen kuten esimerkiksi hakkeeseen, mutta sekin vaatii suuria investointeja. Päätös saattaakin olla vaikea, teki mitä tahansa, Luoma huomauttaa.

Suomen suurimman järven Saimaan veden pinta näyttää tulevana kesänä nousevan erityisen korkealle. Viime syksyn rankat sateet sekä talven suuri lumimäärä Itä-Suomessa näkyvät nyt veden pinnan nopeana nousemisena.

Saimaan eteläosassa Lappeenrannassa veden pinta on jo tällä hetkellä 15 senttimetriä pitkäaikasta keskiarvoa korkeammalla. Veden pinta voi nousta tulevan kesän aikana tästä vielä jopa 30 senttimetrillä.

– Kuukauden kuluttua vesi on ainakin 20 senttimetriä nykyistä ylemmällä, mutta se voi nousta 30 senttimetriäkin, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

Veden nouseminen voi aiheuttaa harmia muutamille lähellä rantaa oleville vapaa-ajan rakennuksille, mutta suurta vahinkoa veden nousemisen ei pitäisi aiheuttaa.

Lisäjuoksutus alkanut

Saimaa purkautuu ainoastaan Imatralla sijaitsevan Vuoksi-joen kautta. Siitä vettä virtaa Venäjälle Laatokkaa kohti keskimäärin 600 kuutiometriä sekunnissa. Nyt virtaama on puolitoistakertainen eli 900 kuutiometriä sekunnissa.

– Lisäjuoksutuksen ansiosta vesi ei ole päässyt nousemaan liian korkealle. Ilman lisäjuoksutusta veden pinta olisi 30 senttimetriä korkeampi kuin nyt, kertoo vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö.

Vuoksesta suurin osa on Venäjän puolella, joten juoksutuksista neuvotellaan yhdessä venäläisten kanssa. Veden lisäjuoksutusta voidaan vielä lisätä jopa 1 000 kuutiometriin sekunnissa saakka. Näin tapahtui viimeksi vuonna 2012.

Jukka Höytämön mukaan Saimaan veden pinnan nouseminen on normaali ja tasaisin väliajoin toistuva ilmiö. Kun vettä tai lunta tulee paljon, purkautuvat ne kevään tullen jokia myöten Saimaaseen.

Joet täynnä

Runsas veden määrä on havaittu myös Saimaaseen virtaavissa joissa. Esimerkiksi Lieksan Pielisestä Joensuuhun virtaavan Pielisjoen pinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Niin on myös Nurmeksen, Juuan, Lieksan ja Ilomantsin reunamilla sijaitseva järvi Pielinen, jossa veden pinta nousee vielä kesäkuun alkuun saakka.

Sama on tilanne myös Saimaan pohjoisosissa. Esimerkiksi Kallavedellä veden virtaama on viikon aikana lähes kaksinkertaistunut.

Tulvakeskus onkin antanut ilmoituksen tulvavaarasta monin paikoin Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa.

Kesän sateet ja ilman lämpö vaikuttavat siihen, miten nopeasti Saimaan pinta alkaa tulvahuipun jälkeen laskea.

Juoksutus pelastaa suurtulvalta

Saimaan etelärannalla Lappeenrannassa sijaitseva Lauritsalan mittauspiste on mitannut Saimaan vedenkorkeutta vuodesta 1847 lähtien.

Tähän mennessä korkein vedenkorkeus on mitattu vuonna 1899, jolloin se oli puolitoista metriä pitkäaikaista keskiarvoa korkeammalla. Siihen ennätykseen on tällä hetkellä vielä matkaa 135 senttimetriä, eikä vesi niin korkealle tule Jukka Höytämön mukaan nousemaan.

Jukka Höytämön mukaan juoksutuksella pystytään sääntelemään Saimaan vedenkorkeutta. Ennusteiden avulla juoksutus voidaan aloittaa jo etukäteen.

Ilman lisäjuoksutusta Saimaan pinta tulisi lähelle ennätyslukemia. Jukka Höytämö laskee, että ilman juoksutuksia Saimaan pinta olisi noin 30 senttimetriä nykyistä korkeammalla. Jos lisäjuoksutus Vuoksen kautta ei onnistuisi, mitattaisiin Saimaalla ensi kesänä mittaushistorian kolmanneksi korkeimmat lukemat.

Saimaan mittaushistorian toiseksi korkein vedenkorkeuden lukema mitattiin Lauritsalassa 94 vuotta sitten eli vuonna 1924. Se jäi 21 senttimetriä vuoden 1899 mittaustuloksesta. Vuonna 1900 mittauslukema oli 54 senttiä edellisvuotta alempi.

Helleraja on rikkoutunut sunnuntaina kaikissa Suomen maakunnissa, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Uusiksi on mennyt myös äitienpäivän lämpöennätys.

– Päivän korkein lämpötila on iltapäivällä Kouvolassa mitattu 28,5 astetta. Lapissa helleraja rikkoutui Ylitorniolla ja Rovaniemellä, Huutonen kertoo.

Huutosen mukaan kuitenkin vuonna 2010 päivää myöhemmin eli 14. toukokuuta Kruunupyyssä Keski-Pohjanmaalla mitattiin 29,6 astetta.

Edellinen äitienpäivän lämpöennätys on vuodelta 1996. Silloin Salossa ja Lapinjärvellä mitattiin 26 astetta, kertoo Ilmatieteen laitos. Myös tänä sunnuntaina yli 26 asteen on menty useilla paikkakunnilla.

Ilmatieteen laitoksen mukaan jo kello 11 jälkeen aamupäivällä Lappeenrannan Konnunsuolla mitattiin hellelukemat 25,6 astetta. Yleensä vuorokauden kuumimmat tunnit ajoittuvat iltapäivään.

Äitienpäivän lämpötiloja on tilastoitu vuodesta 1960 lähtien.

Lämpimin päivä on kuitenkin vielä edessä, ja jopa 30 asteen raja voi mennä rikki maanantaina Etelä- ja Keski-Suomessa.

Helteitä riittää Huutosen mukaan keskiviikolle asti ainakin maan sisäosissa. Viikon puolivälin jälkeen kuurosateiden todennäköisyys kasvaa, ja samalla sää viilenee jonkin verran.

– Kuitenkin ensi viikonloppuun saakka lämpötilat pysyttelevät Pohjois-Suomea lukuun ottamatta 20 asteen tuntumassa, Huutonen kertoo tämänhetkisestä ennusteesta.

Lue myös:

Lämpö ryöpsäyttää siitepölyn vauhdilla pohjoiseen – etelässäkin koivuallergikkojen pärskiminen jatkuu

Junaliikenne katkaistiin sunnuntaina iltapäivällä Luumäen ja Vainikkalan välillä Lappeenrannan Simolassa alueella roihuavien maastopalojen takia, kertoi Etelä-Karjalan pelastuslaitos neljän aikoihin Twitterissä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päällystöpäivystäjän mukaan rata avattiin joksikin aikaa, jotta Helsingin ja Pietarin välillä liikennöivät Allegro-junat pääsivät kulkemaan.

VR varautui ensin korvaamaan junat 785 ja 786 palojen vuoksi busseilla Kouvolan ja Vainikkalan välillä. Junat pääsivät lopulta liikennöimään alueen läpi normaalisti, mutta noin 30–60 minuuttia aikataulustaan myöhässä.

– Rata oli junien vuoksi väliaikaisesti auki ja korjasimme kalustomme pois Allegrojen teiltä. Nyt rata on jälleen suljettu, kertoi päällystöpäivystäjä seitsemän aikoihin STT:lle. Hän arvioi jälkisammutustöiden jatkuvan vielä ainakin pari tuntia.

Syynä ilmeisesti kuumentuneet veturin jarrut

Maastopalojen syynä arvioidaan olevan veturin hinaus raiteilla. Vainikkalan asemalla yksi veturi on ottanut toisen hinattavakseen.

– Hinattavan veturin jarrut ovat olleet jotenkin jumissa, jolloin kuumentuneista jarruista on päässyt kipinöitä ja sulaa metallia radan varteen ja sitä kautta sytytellyt joitakin maastopaloja, kertoo päällystöpäivystäjä Petri Pätilä.

Pätilän mukaan tapaukseen ei liity matkustajajunia, vaan radalla olivat tapahtumahetkellä pelkät veturit.

– Veturi ei syttynyt palamaan, vaan henkilökunta sai jarrut jäähdyteltyä omin voimin, Pätilä kuvailee.

Pätilän mukaan yksi paloista oli muita jonkin verran suurempi. Radanvartta tutkittiin myös muiden palojen varalta. Matkustajajunien tilannetta päivitetään VR:n liikennetiedotteet-sivulla.

Poliisi tavoitti eilen sunnuntaina iltapäivällä Imatran moottoritiellä henkilöauton, jonka nopeudeksi se mittasi peräti 202 kilometriä tunnissa. Moottoritiellä on nopeusrajoitus 100 kilometriä tunnissa.

Autoa ajoi venäläinen mies, ja kyydissä oli yksi matkustaja. Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Korpisammal kertoo, että mies on otettu kiinni, häntä kuulustellaan tänään.

– Hän saanee pikahaasteen ja todennäköisesti hänet tullaan käännyttämään maasta.

Korpisammaleen mukaan nopeus on kova, ja siinä on aiheutettu jo vakavaa vaaraa muille tienkäyttäjille. Tällaisia nopeuksia poliisi kuitenkin mittaa Imatran moottoritiellä joitakin kertoja vuodessa.

Rajuja ylinopeuksia viikonloppuna

Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Petri Korpisammal haluaa torjua ihmisten käsityksen, ettei poliisi enää valvoisi nopeuksia liikenteessä.

– Yleinen mielipide tuntuu olevan, ettei poliisi enää valvoisi liikennettä, mutta sehän ei pidä paikkaansa, sanoo Korpisammal.

Korpisammaleen mukaan monet ihmiset myös toivovat, että poliisi valvoisi enemmänkin liikennettä ja nopeuksia maanteillä.

Hurjan ylinopeudet saattavat rikoskomisario Petri Korpisammaleen mielestä osaltaan kieliä siitä, että ihmiset olettavat poliisin vähentäneen liikenteen valvontaa merkittävästi.

Viikonloppuna poliisi piti Etelä-Karjalassa normaalia liikenteenvalvontaa ja haaviinsa se sai kaikkiaan kuusi hurjaa ylinopeutta ajanutta kuskia.

Lappeenrannan keskustan ohi vievällä moottoriliikennetiellä henkilöauton kuski ajoi lauantaina 141 km/h. Vähän myöhemmin toinen kuski ajoi 145 km/h. Eilen sunnuntaina poliisi sai samalla tiellä kiinni kuskin, joka ajoi 150 km/h. Tiellä on nopeusrajoituksena 100 kilometriä tunnissa.

Lappeenrannasta Venäjän suuntaan lähtevällä Nuijamaantiellä henkilöauton kuski ajoi 105 km/h, vaikka tiellä on kuudenkympin nopeusrajoitus.

Lisäksi poliisin haaviin jäi moottoripyöräilijä, joka Savitaipaleella Taavetintiellä ajoi lauantaina kahdeksankympin alueella 135 km/h.

Kaikki kuskit määrättiin ajokieltoon ja odottamaan kutsua käräjäoikeuteen.

Poikkeuksellisen lämmin toukokuu jatkuu. Helleraja rikkoutui jo kymmeneltä aamupäivällä Jyväskylässä, kun lentoaseman mittauspiste näytti 25,1 lämpöastetta.

Myös muun muassa Parikkalassa, Porvoossa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla mitattiin aamupäivällä hellelukemia.

Tavallisesti tähän aikaan Etelä-Suomessa päivän ylin lämpötila on 15–16 astetta, sanoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.

– Näin lämmintä on tähän aikaan toukokuussa kerran, pari vuosisadassa.

Mittaushistorian korkein toukokuun lukema on 31,0 astetta. Se mitattiin vuonna 1995 toukokuun lopussa Lapinjärvellä.

Perjantaina alkanut hellepäivien putki voi jatkua koko loppuviikon, Koskela sanoo.

– Ainakin keskiviikkoon saakka. Loppuviikollakin ollaan mahdollisuuksien rajoissa.

Joka tapauksessa myös loppuviikon sää on kesäinen, mutta iltapäiväkuurot yleistyvät koko maassa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kommentointi on päättynyt.

Tänään on ollut kevään toistaiseksi lämpöisin päivä. Turussa ja Heinolassa mitattiin ennätyslukemat 29,1 astetta. Lappeenrannassa ja Mikkelissä lämpötila kohosi 29,0 asteeseen.

Aiempi kuluvan kuun ennätys oli eilen, äitienpäivänä mitattu 28,5 astetta Kouvolassa.

Kuluva toukokuu on ollut poikkeuksellinen lämmin. Nyt hellelukemia on mitattu joillain paikkakunnilla perjantaista alkaen.

Tänään hellelukemiin päästiin jo aamulla kymmeneltä, kun Jyväskylässä lentoaseman mittauspisteessä mittari näytti 25,1 asteen lukemaa. Samalle tasolle mittarien lukemat nousivat myös Parikkalassa, Porvoossa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Kaikkien aikojen lämpöisimmät lukemat Suomessa on mitattu vuonna 1995, kun toukokuun lopussa Lapinjärvellä lämpötila nousi tasan 31 asteeseen.

Ylen meteorologin Joonas Koskelan mukaan toukokuun tavalliset lämpötilat ovat tässä vaiheessa kuuta ylimmillään noin 15-16 astetta.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Juttua päivitetty 14.5. kello 18:40 tuoreilla tiedoilla.