Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa on alkanut Imatran joulukuisen kolmoissurman oikeuskäsittely.
Syytetyn asianajaja kertoo, että syytetty Jori Juhani Lasonen myöntää tappaneensa kolme naista. Hän kiistää, että surma olisi ollut erityisen raaka tai että tappo olisi tapahtunut vakaasti harkiten. Lasosen asianajajan mukaan Lasonen on syyllistynyt tappoon.
Lasonen on toiminut syyttäjän mukaan erityisen raa'alla tavalla, koska uhreilla ei ole ollut mitään puolustusmahdollisuutta. Lisäksi Lasonen on aiheuttanut yleistä vaaraa, koska luodit olisivat voineet osua myös muihin sivullisiin.
Uhrien omaiset vaativat kymmenien tuhansien eurojen korvauksia kärsimyksestä ja aiheutuneista kuluista. Lasonen hyväksyy niistä suurimman osan.
Syyttäjä vaatii murhatuomion lisäksi, että ase ja patruunat tuomitaan valtiolle. Syyttäjän mukaan rangaistusta annettaessa on otettava huomioon syytetyn aiemmat teot, joiden mukaan syytetty on osoittanut piittaamattomuutta. Syyttäjän mukaan syytetyn tulee kärsiä vankeusrangaistus kokonaisuudessaan.
Imatran kolmoissurmaaja Jori Juhani Lasonen, 24, on kertonut, että hänen motiivinsa ampumiselle on ollut hänen halunsa päästä putkaan tai vankilaan.
Lasonen oli vankilassa keskustellut tuntemuksistaan psykologin kanssa. Myöhemmän kuulustelun aikana Lasonen kertoi, että hänen motiivinaan ihmisten ampumiselle oli pääseminen mielenterveyspuolelle ja mielentilatutkimukseen.
Esitutkintapöytäkirjasta selviää, että Lasonen oli ennen tekoa pelännyt, että hänet aiotaan tappaa. Ajatus ihmisten ampumisesta tuli viikko tai kaksi ennen tekoja.
Kiinnioton yhteydessä otetussa verikokeessa ei ollut löydöksiä alkoholista tai huumaavista aineista.
Käräjäoikeus on päättänyt, että terveydelliset asiakirjat ovat kokonaan salassa pidettäviä asiakirjoja. Salattavia asiakirjoja ovat lääkärintodistukset, psykoterapeutin lausunnot, ruumiinavauspöytäkirjat sekä kuolemansyynlausunnot sekä syytetyn mielentilalausunto.
Myös videonauhoitteet ja tekopaikalta otetut valokuvat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja.
Kihlakunnansyyttäjä Asser Kuosmasen mukaan tekotapa on ollut raaka, julma ja suunnitelmallinen.
– Järeällä kiväärillä tehty teko on aiheuttanut myös yleisvaaraa keskellä Imatran keskustaa, Kuosmanen perustelee.
Puolustusasianajaja Jarmo Salmen mukaan syytetty katuu tekoaan. Syytetyllä on mielenterveysongelma, johon on liittynyt pelkotiloja ja ahdistuneisuutta.
Teon suunnitelmallisuus oli puolustusasianajajan mukaan alle puoli tuntia. Puolustuksen mukaan teko ei ollut julma tai raaka.
– On katsottu, että veitsellä voi lyödä monta kertaa ja se ei ole erityisen raakaa, niin ei yhden tai kahden luodin ampuminenkaan ole, sanoo puolustusasianajaja Jarmo Salmi.
Kolmen imatralaisnaisen murhasta syytetty Jori Juhani Lasonen on mielentilatutkimuksessa todettu syyntakeettomaksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että Lasonen ei ole tekohetkellä ymmärtänyt tekoaan. Käytännössä Lasosta ei voida tuomita vankeusrangaistukseen. Sen sijaan hänet voidaan passittaa pakkohoitoon.
Lasonen ampui kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja kaksi paikallista toimittajaa viime joulukuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus katsoo Jori Juhani Lasosen syyllistyneen kolmeen murhaan. Lasonen on käräjäoikeuden mukaan tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa ja hänet passitetaan Vanhan Vaasan sairaalaan. Terveysviranomaiset päättävät hoidosta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on lausunut, että Lasosta on pidettävä erittäin vaarallisena.
Oikeus pohti, onko kyse murhasta vai taposta. Murhan tunnusmerkistö täyttyi käräjäoikeuden mukaan siten, että Lasonen on toiminut vakaasti harkiten. Tähän viittaa se, että Lasonen haki aseen kaapista ja vei sen useiden kilometrien päähän tekopaikalle.
Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan Lasosen myös toteutti surmat päättäväisesti. Päättäväisyys ilmenee paikalla kuvatusta videotallenteesta.
Oikeus pitää Lasosen tekoja erityisen julmina ja raakoina. Sen sijaan ulkopuolisille ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan aiheutunut vaaraa.
Oikeus määräsi korvauksia omaisille
Lasonen ampui kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja kaksi paikallista toimittajaa kiväärillä viime joulukuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä.
Käräjäoikeus määräsi, että Lasosen on korvattava uhrien omaisille yhteensä noin 170 000 korvaukset henkisistä kärsimyksistä. Lisäksi Lasosen on korvattava hautauskulut sekä omaisten oikeudenkäyntikulut.
Surmaaja on kertonut tekojensa syyksi putkaan tai vankilaan pääsyn. Hän on kokenut, että hänen henkeään on uhattu ennen tekoa. Lisäksi hän toivoi saavansa apua mielenterveysongelmiinsa ampumalla ihmisiä.
Esitutkintapöytäkirjan mukaan Lasonen ei ollut tekohetkellä alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena.
Syyttäjän mukaan Lasonen toimi erityisen raa'alla tavalla, koska uhreilla ei ole ollut mitään puolustusmahdollisuutta. Lisäksi Lasonen aiheutti yleistä vaaraa, koska luodit olisivat voineet osua myös muihin sivullisiin.
Syyttäjä kertoi Ylelle pohtivansa, että valittaako hän käräjäoikeuden ratkaisusta.
– Todennäköisesti en valita, mutta päätös täytyy lukea vielä kaikessa rauhassa. Pitää arvioida, muuttaisiko mikään tuomiota hovioikeudessa ratkaisevasti, Kuosmanen sanoo.
Lasonen ei aio valittaa.
– Päätös oli hyvin perusteltu. Ei siitä ole mitään syytä lähteä jatkamaan, puolustusasianajaja Jarmo Salmi kertoo.
Asianomistajat harkitsevat asiaa, mutta eivät todennäköisesti valita.
Yle seurasi oikeudenkäyntiä hetki hetkeltä. Täältä voit lukea tarkemmin surmayön tapahtumista ja oikeudenkäynnistä.
Artikkeliin täsmennetty sairaalan nimi 29.8.2017 kello 20.40.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkärin, oikeuspsykiatrian dosentti Hanna Putkosen mukaan mielentilatutkimus on perusteellisin tutkimus, mikä Suomessa ihmisestä voidaan tehdä. Mielentilatutkimus on aina oikeuden määräämä.
– Ihmisen tausta käydään läpi ihan neuvolakortista ja synnytyskertomuksesta lähtien, jos ne vain ovat saatavilla, kertoo Putkonen.
Tutkimuksessa henkilöstä kerätään kaikki mahdollinen kirjallinen aineisto eri viranomaisilta. Mikäli henkilö antaa luvan, voidaan tutkimukseen haastatella hänen omaisiaan ja tuttaviaan. Tämän lisäksi henkilöä tutkitaan sairaalassa eri menetelmin.
– Lain mukaan mielentilatutkimus saa kestää enintään kaksi kuukautta, ja se aika siinä yleensä menee, kertoo ylilääkäri Hanna Putkonen.
Oman arvionsa antavat useat alansa ammattilaiset
Mielentilatutkimukseen osallistuvat kaikki ammattiryhmät. Esimerkiksi psykologi tekee psykologisia tutkimuksia, ja sosiaalityöntekijä tekee perusteellisen haastattelun. Lääkäri tekee diagnostisen arvion. Myös ihmisen fyysinen tila tutkitaan prosessin aikana.
Tämä jälkeen lääkäri kerää näistä kaikista noin 20-sivuisen lausunnon. Hän antaa oman arvionsa tutkitun ihmisen syyntakeisuudesta ja mahdollisen hoidon tarpeesta. Seuraavaksi tutkimus lähetetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle arvioitavaksi.
– THL antaa vielä oman arvionsa syyntakeisuudesta ja määrää hoitoon, jos siihen on perusteet. Lopulta oikeus tekee päätöksensä itsenäisesti, mutta käyttää hyväkseen tätä materiaalia, Putkonen kertoo.
Suomessa on viisi sairaalaa sekä vankiterveydenhuolto, joissa tehdään mielentilatutkimuksia. Suomessa tehdään vuodessa noin sata mielentilatutkimusta.
Voiko mielentilatutkimuksessa huijata?
Mielentilatutkimus on siis hyvin kattava ja pitkä prosessi, jossa ihmisestä käydään läpi kaikki asiat. Mutta voiko tutkimuksessa antaa itsestään valheellisen kuvan siitä huolimatta?
– Oikeuspsykiatrian ammattilaiset tietävät tällaiset yritykset ja osaavat arvioida kaikki asiat näissä tutkimuksissa. Yleisempää on, että tutkittava esittää terveempää kuin on, sanoo ylilääkäri, oikeuspsykiatrian dosentti Hanna Putkonen.
Tutkittava haluaa antaa itsestään terveemmän kuvan, jotta hän saisi vankilatuomion. Tuolloin ihminen tietää, milloin hän vapautuu.
Sen sijaan jos tutkittava todetaan syyntakeettomaksi, hän on hoidossa kuin kauan kuin siihen on tarvetta. Hoito voi kestää jopa vuosikymmeniä.
– Hoidon pituutta ei voi tietää etukäteen. Se voi kestää muutaman vuodenkin, mutta keskimäärin ne kestävät Suomessa useita vuosia. Hoidon täytyy kestää niin kauan, kun tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit täyttyvät, sanoo Putkonen.
Kolmoismurhaaja oli syyntakeeton
Imatran kolmoissurmaaja tuomittiin tiistaina Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa kolmesta murhasta. Hän on kuitenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän mielentilatutkimuksen mukaan syyntakeeton, joten hänta ei tuomita vankilaan. Sen sijaan hänet passitetaan tahdosta riippumattomaan hoitoon Vanhan Vaasan sairaalaan.
Aurinko paistaa vielä lämpimästi ravintola Vuoksenvahdin seinään elokuisena iltapäivänä. Muutaman kilometrin päässä oikeussalissa puidaan ravintolan edustalla joulukuussa 2016 tapahtuneita surmatöitä.
Yhdeksän kuukautta aiemmin traagisena iltana myös Jukka Saarelainen oli Vuoksenvahdissa. Hän istuu terassilla myös nyt.
– Siitä on jäänyt ikävä muisto. Lähdettiin likkakaverin kanssa pois ravintolasta kaksi tuntia, ennen kuin surmat tapahtuivat, kertoo Jukka Saarelainen.
Jukka Saarelaiselle on jäänyt joulukuisista kauheuksista huolimatta tunne, että imatralaiset eivät ole antaneet pelolle valtaa.
– Tässä ollaan eletty niin kuin on suositeltukin, eli eletty normaalia elämää eteenpäin. En ole kenenkään kuullut sanovan, että pelottaisi, imatralainen Jukka Saarelainen sanoo.
Saarelainen miettiikin, että oikeudenkäynti saattaa taas nostaa ihmisten puheisiin joulukuun surmayön ja siihen liittyneet tapahtumat.
Kaupunginvaltuutettu Anu Urpalaisen mielestä tragediasta kummunnut yhteisöllisyys on Imatralla käsinkosketeltavaa. Yle
Yhteisöllisyyden kasvu on surmayön hedelmä
Kaupunginvaltuutettu Anu Urpalainen saapuu Imatran kaupungintalolle suoraan koulusta, jossa hän toimii rehtorina. Nainen on tomeran näköinen työpäivän jälkeen, mutta tunnustaa valvoneensa edellisen yön miettien yhdeksän kuukauden takaista mustaa päivää.
– Muistelin aamulla töihin ajaessani hetkiä Tiinan, Annen ja Katrin kanssa. Hyvät muistot kantavat, sanoo Anu Urpalainen.
Anu Urpalainen ja surmattu Tiina Wilén-Jäppinen olivat vuosikausia yhtä aikaa Imatran kaupunginvaltuustossa. Anu Urpalaisen puhe kääntyy vähän väliä Tiinaan. Mielestä kumpuavat muistot saa hymyn Urpalaisen huulille ja välille ääni värisee ikävästä.
– Ihmisten kanssa tulee vähän väliä niitä hetkiä, kun puhutaan ja muistellaan näitä kolmea naista. On hieno huomata, että yhteisiä hetkiä muistellaan hyvällä, sanoo Anu Urpalainen.
En ole kenenkään kuullut sanovan, että pelottaisi. imatralainen Jukka Saarelainen
Yhteisöllisyyden kasvu on Anu Urpalaisen mielestä yksi paras puoli mikä on surmayön kauheuksista kummunnut. Omaiset perustivat surmansa saaneiden muistolle Valon vuoksi ry:n, joka tukee mielenterveystoimintaa.
Imatran kävelykatu Koskenpartaalla huomaa, miten ampumistapausta muistellaan vielä avoimesti. Muisteloista ja keskusteluista jää kuitenkin hyvä henki, eikä pelolle ole annettu tilaa. Mutta Urpalainen tunnustaa, että harva imatralainen pääsee ravintola Vuoksenvahdin ohi niin, etteivät ajatukset karkaisi surmayön tapahtumiin.
– Elämän pitää jatkua. Nyt pitää entistä enemmän tehdä yhdessä asioita, jotta tästä noustaan, miettii Anu Urpalainen.
Anu Urpalainen kaupungintalon edustalta ja Jukka Saarelainen Vuoksenvahdin terassilla ovat yhtä mieltä siitä, mikä selittää imatralaisten selviytymistä joulukuisen yön traagisista tapahtumista.
– Se auttaa, että puhutaan ja pulputetaan. Me ollaan kovia puhumaan ja pohtimaan. Meissä kaikissa elää karjalainen sielu. Se auttaa, sanoo Anu Urpalainen.
Syksyn karhunmetsästys on edennyt nopeasti Etelä-Karjalassa. Reilussa viikossa on kaatunut jo seitsemän karhua. Kaikkiaan lupia on haettu 10. Karhunmetsästys alkoi elokuun 20. päivä.
Jahtipäällikkö Teemu Kouhian mukaan tänä vuonna on ollut erityisen helppo karhunmetsästysaika, koska karhukanta on vahva Kaakkois-Suomessa. Pentuhavaintoja on Kouhian mukaan erityisen paljon. Viime vuonna alueelle haettiin kaatolupia yhtä paljon eli 10 kappaletta.
Vuoksen yläpuoliselle alueelle karhun kaatolupia on haettu yhteensä kuusi, joista reilussa viikossa on käytetty neljä. Vuoksen alapuolella sijaitsevalle alueelle lupia on haettu neljä, joista kolme on käytetty.
Teemu Kouhia kertoo, että karhu päätyy näytteiden oton jälkeen pakkaseen, josta liha nautitaan omalla porukalla peijaisissa.
– Karkeasti voi sanoa, että neljännes karhun koko painosta on syötävää lihaa. Johtuu tietysti yksilöstä paljonko karhussa on syötävää, kertoo jahtipäällikkö Teemu Kouhia.
Karhunmetsästys loppuu viimeistään lokakuun lopussa.
Jääkiekon KHL-liigaa pelaavan kiinalaisen Kunlun Red Starin alle 20-vuotiaiden nuorten joukkue harjoitteli elokuussa Imatralla. Jatkoa on luvassa, sillä seuraavaksi Kiinan paralympiajoukkueen edustajat tutustuvat lähiviikkoina Etelä-Karjalan tarjontaan. Ensimmäisiä koululuokkia odotetaan keväällä 2018.
– Leirikouluille ja urheilumatkailulle on valtava kysyntä, meille tulee lähes viikottain kyselyjä, ei pelkästään Kiinasta tai Aasiasta, vaan eri puolilta maailmaa, sanoo Visit Finlandin sisältöjohtaja Kristiina Hietasaari.
Kiinalaisten leirikouluihin liittyy usein myös toive päästä vierailemaan suomalaisessa koulussa. Pääkaupunkiseudulla leirikouluja järjestetään jo niin paljon, että osa kouluista on joutunut rajoittamaan vierailuja, koska ne häiritsevät liikaa opetusta.
– Kiinalaisten leirikouluihin Suomessa kulminoituu Suomen maine koulutusmaana ja toisaalta olemme edelleenkin turvallinen maa, jonne ihmiset lähettävät mielellään lapsia ja nuoria, sanoo Hietasaari.
Saimaan maakunnat ensimmäistä kertaa yhteismarkkinointiin Kiinassa
Visit Finland järjestää keväällä 2018 myyntikiertueen, jossa kaikki Saimaan alueen neljä maakuntaa ovat mukana ensimmäistä kertaa. Maakuntien matkailiuväen lisäksi mukana on hotelleja ja ohjelmapalveluyrityksiä.
Kiinalaisia matkailijoitaKari Kosonen / Yle
– Etelä-Karjalassa panostetaan urheilumatkailuun ja leirikouluihin, ja niillä tulee olememaan Kiinassa suuri kysyntä, uskoo Hietasaari.
Saimaan markkinoinnissa pääpaino on kesämatkailussa, mutta sesonkia yritetään jatkaa myöhään syksyyn.
– Lokakuussa tulee kymmeniä matkanjärjestäjiä testaamaan matkailutuotteita, ja jos tässä onnistumme, näemme tuloksia nopeasti.
Matkanjärjestäjien tutustumismatkoihin liittyy myös yritysten nettisivuilla tehtävä koemarkkinointi, jossa matkapaketteja myydään kiinalaisille.
– Tämä on tuonut tänä kesänä paljon matkailijoita länsirannikon saaristoon ja uskomme saman toimivan Saimaalla.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) on laittanut mielenterveyspalvelunsa uuteen uskoon 2010-luvulla. Paljon kiitosta saaneiden uudistusten tarkoituksena on ollut koota palveluita yhdelle luukulle, karsia päällekkäisyyksiä ja helpottaa ihmisten avun saantia.
Osana uudistuksia palveluita on keskitetty Imatralta 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Lappeenrannan keskussairaalaan. Näin on tapahtunut psykiatriselle osastohoidolle, joka lakkautettiin Imatran Honkaharjun sairaalassa viime vuonna.
– Tiedän, että se jätti joitakin aikaisemmin palvelua käyttäneitä potilaita sen ulkopuolelle, sanoo Imatran seudun mielenterveyspalveluista vastaava ylilääkäri Antti Henttonen. Hän kertoo, että kyseessä ovat yksittäiset ihmiset.
Asian voi Henttosen mukaan huomata siitä, että osa hoitoon hakeutuvista ihmisistä voi aiempaa huonommin.
– Jotkut ovat kipeämpiä, ennen kuin hoitoon tulo tapahtuu. Se näkyy varmasti Lappeenrannan osastoyksikössä, Henttonen arvelee.
Eksote: Hoidon saatavuus ei ole heikentynyt
Eksoten yhteiskunnallisen osallisuuden palvelujen johtaja Tiina Kirmanen ei ole kuullut Henttosen mainitsemista järjestelmän ulkopuolelle pudonneista potilaista.
– Jos näin on käynyt, pitää selvittää mistä on kyse. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että osastolle ei pääsisi, Kirmanen sanoo.
Eksoten palveluesimies Vesa Piikki kertoo niin ikään, että hänellä ei ole tiedossa ainuttakaan reklamaatiota, jonka syynä olisi Imatran laitoshoidon lakkauttaminen.
Yle / Jaakko Mäntymaa
Tiina Kirmasen mukaan Imatran osastohoidon lakkauttaminen ei ole vaikuttanut hoitoon pääsyyn. Palvelun laatukin on parantunut.
– Ei se ainakaan hoidon saatavuutta ole heikentänyt. Keskussairaalassa hoitoon pääsee heti.
– Kun Imatralla oli psykiatrista osastohoitoa, vaativammat hoidot toteutettiin keskussairaalassa. Silloin saattoi käydä, että hoito alkoi yhdessä paikassa ja päättyi toisessa. Kyllä tämä mielestäni on parantanut hoidon laatua, Kirmanen kertoo.
Kirmasen mukaan palveluita on kehitettävä jatkuvasti. Etelä-Karjalassa ollaan hänen mielestään kuitenkin pitkällä moneen muuhun alueeseen verrattuna.
– Meillä pääsee yhdestä putkesta sisään hoidon piiriin. Siinä tämä järjestelmä poikkeaa monesta muusta alueesta, joissa on erilaisia sairaanhoidon ja sosiaalihuollon yksiköitä ja lähetteitä tarvitaan sinne ja tänne.
"Enää meille ei tulla umpihulluina"
Etelä-Karjalan keskussairaalassa on tällä hetkellä kaksi psykiatrista osastoa, joihin mahtuu yhteensä 27 potilasta. Osastojen ylilääkäri on Juha Kemppinen. Hän on ollut mukana laittamassa Etelä-Karjalan mielenterveyspalveluita uuteen uskoon.
Kemppisen mukaan osastohoitoon ei enää oteta yhtä herkästi kuin esimerkiksi Imatran psykiatriselle osastolle.
– Imatralla saattoi pakata laukkunsa ja mennä osastolle syyllä kuin syyllä sisään. Nykyjärjestelmässä se ei toimi. Voi kysyä, onko sille tarvettakaan, hän kertoo.
Vielä vuonna 2010 ennen uudistuksia Eksotella oli keskussairaalassa neljä psykiatrista osastoa ja yli tuplaten osastopaikkoja nykyiseen verrattuna.
Osastopaikkojen määrä on kuitenkin huono mittari palvelun laadulle. Kemppisen mukaan tilanne Etelä-Karjalassa on uudistusten myötä parantunut selvästi.
– Aiemmin potilaat tulivat raamit kaulassa sisään. Enää meille ei tulla umpihulluina. Nyt ongelmana ovat käytöshäiriöiset ihmiset, joilla ei ole vakavaa mielisairautta, Kemppinen sanoo.
Myös osastojen jonot on saatu purettua, Kemppinen sanoo.
– Silloin meillä oli neljä osastoa ylipaikoilla. Nyt on kaksi osastoa, jotka eivät ole ylipaikoilla.
Lappeenrannan keskustassa sijainneen Lappeenrannan kaupunginteatterin purku päättyy lokakuun alussa. Kaupungin keskustassa sijaitsevasta rakennuksesta on pystyssä vielä Valtakadun puoleinen osa sekä rakennuksen keskivaiheilla oleva kaistale.
Näyttämöt ja teatterisalit on jo purettu.
Rakennuksessa oli alun perin elokuvateatteri Jukola. Kuva vuodelta 1955, jolloin rakennus valmistui.Lappeenrannan museot, Kuvapaja
Vanha elokuvateatteri
Kaupunginteatterin rakennus oli alun perin elokuvateatteri Jukola. Rakennuksen Valtakadun puolella oleva osa valmistui vuonna 1955. Sen kyljessä oli liikerakennus, joka valmistui vuonna 1961. Rakennukset omisti tuolloin Lappeenrannan työväenyhdistys.
Vuonna 1982 valmistui rakennuksen laajennus, jolloin se muutettiin kaupunginteatteriksi. Rakennus tontteineen siirtyi Lappeenrannan kaupungin omistukseen.
Lappeenrannan kaupunginteatteri oli rakennuksessa vuoteen 2015 saakka, jolloin uusi kaupunginteatteri valmistui kauppakeskus Isoon-Kristiinaan.
Lappeenrannan kaupunginteatteri vuonna 2012.Yle
Uuden rakentaminen alkaa
Rakennusliike Evälahden projektipäällikkö Toni Long kertoo, että vanhan teatterin purku on sujunut ongelmitta.
– Mitään yllättävää ei ole tullut vastaan. Aarteitakaan ei ole löytynyt, kertoo Long.
Longin mukaan vanhasta teatterin purkujätteestä yli 90 prosenttia päätyy kierrätykseen.
– Kaikki puuaines, metalli ja betonikin kierrätetään. Vanhaa betonia voidaan käsiteltynä käyttää tietyissä tapauksissa maanrakennusaineena.
Kun purku lokakuun alussa valmistuu, alkaa uuden rakentaminen saman tien. Paikalle tulee 7-kerroksinen talo.
– Rakennus valmistuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen on valmis vuonna 2018 ja toinen vuonna 2019, kertoo Toni Long.
Havainnekuva tontille tulevasta rakennuksesta. Rakennusliike Jatke Oy ja Arkkitehdit Soini & Horto Oy
Vehnäpelto vihertää vielä hieman Lappeenrannan Karkkolassa ja vilja on märkää. Pekka Helkalan tilalla puintitöihin päästiin elokuun lopussa, koska kylmä ja sateinen sää on estänyt puintipuuhat.
– Vilja on vielä raakaa ja vihreää. Se tarkoittaa, ettei sitä voi puida. Viljan pitäisi olla valmistunut ja jyvän kovettunut ennen kuin sitä voisi puida, sanoo maanviljelijä Pekka Helkala.
Tavallisesti tähän aikaan Helkalan tilalla puinti olisi jo loppusuoralla, mutta nyt puitu on vasta 10 prosenttia peltoalasta. Tänä vuonna rypsi, kaura ja kevätvehnä uhkaavat jäädä peltoon.
– Pahalta näyttää tällä hetkellä. Puinnit uhkaavat mennä syyskuun lopulle ja silloin kelit on hyvin epävakaiset. On iso riski on, ettei saada korjattua viljaa pois, kertoo Pekka Helkala vehnäpellon viereltä.
Viimeksi yhtä huono kesä 1987
Helkalan tilalla on kaikkiaan peltoalaa 180 hehtaaria. Siellä kasvaa rypsiä, kauraa, ruista, vehnää ja härkäpapaua. Isäntä laskeskelee, että viljan jäänti peltoon tietäisi kymmenien tuhansien tappiota.
Proagrian mukaan yhtä huono kesä viljan kannalta koettiin viimeksi kolmekymmentä vuotta sitten vuonna 1987. Myös Pekka Helkala muistaa huonon kesän kolmenkymmenen vuoden takaa, vaikka olikin silloin vasta 5-vuotias.
– Muistan, kun istuin traktorinkopissa ja puimuria vedettiin ylös pehmeästä pellosta, sanoo Pekka Helkala
Myös tilan edellinen isäntä Pekan isä, Juha Helkala intoutuu muistelemaan hurjaa kesää vuonna 1987.
– Vaimo ajoi traktoria ja työnsi minun ajamaani puimuria eteenpäin märällä pellolla. Piti saada vilja korjattua hinnalla millä hyvänsä, muistelee Juha Helkala.
Suomen ruisomavaraisuus on vaarassa
Helkalan suku on kyntänyt näitä peltoja viidessä polvessa. Satokausi on nyt kolme viikkoa myöhässä. Tämän vuoden korjatulle viljalle on tulossa kallis hinta, jos sato saadaankiin pois pellosta
– Satokauden viivästyminen näkyy siten, että jos päästään puimaan, niin kuivaamo saa pyöriä yötä päivää ja löpöä palaa. Se käy kyllä kalliiksi, kertoo Pekka Helkala.
Proagrian asiantuntijan Asko Laapaksen mukaan vilja ei silti lopu, vaikka katovuosi koettaisiin. Varastoissa ja siiloissa on viljaa siltä varalta, että leipää saadaan suomalaisten pöytiin.
– Rukiissa olemme Suomessa olleet omavaraisia jo muutaman vuoden, mutta nyt se voi vaarantua jos ei niitä saada pelloilta nopeasti pois, sanoo Asko Laapas Proagriasta.
On iso riski on, ettei viljaa saada korjattua pois. Maanviljelijä Pekka Helkala
Sateista pehmenneet pellot tuottavat hankaluuksia viljelijöille. Pehmeät pellot eivät kanna isoja koneita. Pekka Helkalan mukaan tätä ongelmaa ei heidän tilallaan ole.
– Tässä meidän peltojen kohdalla ei ole ihan hirveästi satanut. Meillä on salaojitus hyvässä kunnossa eli pellot kestävät hyvin koneiden painon, sanoo Pekka Helkala nypäten vehnäntähkän käteensä.
Puimuri nököttää paikallaan vehnäpellolla. Isäntä odottaa kuivia ja kuumia puintikelejä, että puimuri pääsisi tosi toimiin. Pekka Helkala kertoo olevansa stressaantunut, mutta positiivisin mielin.
– Jos isännyyden aikana sattuu näin kylmä ja sateinen vuosi, niin kyllä tästä vielä eteenpäin päästään, sanoo Pekka Helkala.
Etelä-Karjalan käräjäoikeus määräsi Imatralla kaupuginvaltuuston puheenjohtajan ja kaksi toimittajaa ampuneen Jori Juhani Lasosen maksamaan uhrien lähiomaisille mittavat korvaukset henkisistä kärsimyksistä.
Lasosen maksettavaksi tuli noin 170 000 euroa. Lisäksi oikeus velvoitti Lasosen maksamaan omaisille runsaat 50 000 euroa muita korvauksia muun muassa hautajaiskuluista ja ansionmenetyksistä.
Lasosen puolustusasianajaja ilmoitti oikeuden istunnon jälkeen tuoreeltaan, ettei Lasonen pysty korvauksia maksamaan.
Valtio maksaa vain osan kuluista
Vastaavat tilanteet eivät ole tavattomia. Tuomittu voi olla esimerkiksi varaton, jolloin hän ei pysty korvauksia maksamaan.
Itä-Suomen yliopiston professorin Matti Tolvasen mukaan korvauksia on mahdollista periä ulosoton kautta.
– Mutta jos ihmisellä ei ole maksukykyä niin se ei onnistu, Tolvanen kertoo.
Käräjäoikeudessa määrättyjä korvauksia voi hakea myös valtiolta. Käytännössä korvausten maksamisesta huolehtii Valtiokonttori.
Valtio voi maksaa surmansa saaneiden omaisille korvauksia ansionmenetyksistä ja sairauskuluista. Korvausten enimmäissumma on 6000 euroa henkilöä kohden.
Lisäksi valtiolta voi hakea korvauksia hautajaiskuluihin.
Sen sijaan henkisistä kärsimyksistä määrättyjä korvauksia valtio ei uhrien omaisille maksa. Rikosvahinkolain mukaan surmansa saaneella läheisellä ei ole oikeutta saada korvausta kärsimyksestä valtiolta.
Käytännössä korvaukset henkisistä kärsimyksistä voivat siis jäädä saamatta.
Joutsenon säilöönottoyksikön vastaava ohjaaja Kai Karhukorpi vastaa kysymyksiin säilöönottokeskuksen toiminnasta ja periaatteista.
Ovatko säilöönotetut ihmiset rikollisia?
– Kukaan ei ole rikostaustansa vuoksi säilöönottoyksikössä, siihen liittyvät aina muut perusteet. Toki joillakin asiakkailla on rikostaustaa. Myös joidenkin oleskeluoikeus on voitu peruttaa pitkän rikoshistorian vuoksi ja heidät on määrätty karkotettavaksi.
Joutsenon yksikössä jokaisella on oma huone. Oven saa halutessaan lukittua. Yle
Ketä säilöönottoyksikössä on?
– Säilöönottoyksikössä on käytännössä joko käännytystä tai karkotusta odottavia ihmisiä. Heidät on otettu säilöön, koska on syytä epäillä, että he saattaisivat piileskellä, paeta tai tehdä rikoksia. Säilöönoton syy voi olla myös esimerkiksi epäselvä henkilöllisyys tai epäselvä matkareitti.
– Säilöönotto on aina viimeinen keino etenkin perheiden kohdalla. Perheet ovat perheosastolla samassa huoneessa. On myös tapauksia, joissa esimerkiksi isä on säilöönottoyksikössä ja muu perhe avoimella puolella. He voivat tällöin tavata toisiaan.
Ulkoilu on valvottua. Etenkin lapsiperheitä kehotetaan liikkumaan kahdesti päivän aikana ulkona. Pyry Sarkiola/Yle
Onko säilöönottoyksikössä alaikäisiä yksin maahan tulleita ihmisiä?
– Yksin tulleet alaikäiset pyritään aina sijoittamaan alaikäisyksiköihin. Heidät sijoitetaan perheosastolle. 15 vuotta täyttänyttä, ilman huoltajaa olevaa kansainvälistä suojelua hakevaa lasta ei saa ottaa säilöön, ennen kuin häntä koskeva maastapoistamispäätös on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi.
Ovatko ihmiset lukkojen takana?
– Ihmiset ovat suljetun yksikön sisällä, ulkoilut ovat valvottuja ja esimerkiksi optikkokäynnin valvonnan ja saattamisen hoitaa poliisi. Kukin osasto on lukossa, mutta huoneet ovat aina auki. Asukas voi itse halutessaan lukita huoneensa oven.
Mitä säilöönottoyksikössä tehdään?
– Eniten asiakkaat viettävät aikaa tietokoneella tai puhelimella. Myös ulkoilu ja jalkapallon pelaaminen ovat suosittuja. Ohjaajamme tarjoavat ulkoiluapua lapsiperheille, ja eritoten heille koetetaan keksiä mahdollisimman paljon virikkeellistä aktiviteettia. Aikuisille on tarjolla moniammatillista keskusteluapua. Meillä on Joutsenossa myös kuntosali ja luovan työn tiloja käytössä.
Meillä on kaksi lämmintä ateriaa päivässä, aamu- ja iltapalatarpeet saa hakea osastolle. Hiljaisuus on kello 00–06, jolloin on suotavaa pysyä omassa huoneessa.
Saako säilöönottoyksiköstä pitää yhteyttä ulkomaailmaan?
– Yhteydenpitoa ei rajata lainkaan. Puhelimet ja internet ovat ahkerassa käytössä. Säilöönottoyksikössä voi myös vierailla.
Joutsenossa hilajisuus on 00-06, silloin asukkaiden toivotaan oleskelevan huoneissaan. Yle
Ovatko tietyt kansalaisuudet erityisen edustettuina säilöönottokeskuksessa?
– Vastaanottokeskuksen avoimella puolella painottuu aina tietyt kansalaisuudet, säilöönottoyksikössä ei tällaisia piikkejä näy.
Kuka päättää säilöönotosta?
– Poliisi tai rajavartiolaitos. Säilöönotto käsitellään käräjäoikeudessa.
Entä jos molemmat Suomen säilöönottoyksiköt ovat täynnä?
– Silloin ainoa vaihtoehto on säilyttää ihminen poliisin putkassa.
Rikosten tutkinta-ajat ovat venyneet huomattavasti neljän viime vuoden aikana. Tutkinnat ovat kestäneet yli 20 vuorokautta pidempään kuin aiemmin, eikä suunta ole taittumaan päin.
Yksi selittävä tekijä on poliisien määrän väheneminen. Toinen tekijä on rikostutkijoiden lisääntynyt työmäärä, minkä viime vuosien lakimuutokset ovat tuoneet.
Vuonna 2014 uudistui pakkokeino- ja esitutkintalainsäädäntö, ja viime vuonna voimaan tuli EU:n uhridirektiivi, joka huomioi paremmin rikoksen uhrin oikeuksia.
Rikosylikomisario Juha Junkkari Kaakkois-Suomen poliisista arvioi, että henkilöstövähennykset ja lisääntynyt työmäärä vaikuttavat suurin piirtein saman verran venyneisiin tutkinta-aikoihin.
Jutut paremmin valmisteltuina eteenpäin
Työmäärää ei ole lisännyt mikään tietty muutos, vaan työtä on kertynyt useista muutoksista. Jo kuulustelulomakkeessa on enemmän täytettävää, jotta kuulusteltavan oikeudet tulee huomioitua.
Esitutkinnalle asetetut laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Tällä pyritään pitävämpiin juttuihin oikeudessa.
Poliisihallituksen poliisitarkastaja Teemu Saukoniemen mukaan tähän on myös ylletty. Suomen poliisijärjestöjen liiton varapuheenjohtaja Kimmo Laajavuori on eri mieltä.
– Mielestäni esitutkintaa on aina tehty huolella. Byrokratian lisäämisellä ei ole vaikutusta siihen, Laajavuori kertoo.
Rikosylikomisario Juha Junkkarin mielestä jutut ovat nykyään valmiimpia, kun ne lähtevät poliisilta syyteharkintaan.
– Lain muutokset ovat olleet hyviä, mutta pitää ymmärtää niiden vievän enemmän aikaa, Junkkari kertoo.
Videokuulusteluja litteroitava kokonaan
EU:n uhridirektiivin myötä poliisille on myös tullut velvoite rikosten uhrien ohjaamiseksi avustusjärjestelmien piiriin sekä uhrien suojelutarpeen huomioiminen.
Kuulusteluita tallennetaan enemmän, ja niiden sisältö pitää kirjoittaa auki kokonaisuudessaan. Erityisen suojelun tarpeessa olevien videokuulustelut koskettavat nyt kaikkia alaikäisiä rikoksen uhreja. Aiemmin tämä koski vain alle 15-vuotiaiden kuulusteluja.
Myös avustajan käytön mahdollisuuksia kuulustelussa on lisätty. Ja toisaalta kansainvälisen rikollisuuden kasvun myötä tulkkien tarve on kasvanut. Avustajan käyttäminen venyttää tutkintaprosessia.
Kotietsinnät vaativat kirjallisia päätöksiä
Poliisin on pitänyt jo jonkin aikaa kiinnittää enemmän huomiota siihen, että epäillyllä olisi mahdollisuus olla läsnä kotietsinnässä. Myös ulkopuoliselle todistajalle on varattava mahdollisuus olla paikalla kotietsinnässä, mikäli etsinnän kohde niin haluaa.
Viime vuosien muutoksen myötä kotietsinnästä tulee tehdä lähes aina kirjallinen päätös. Mikäli kirjallista päätöstä ei ole tehty ennen etsintää, se pitää tehdä jälkikäteen.
Pakkokeinolain uudistuksen myötä uutena lakiin tullut laite-etsintä edellyttää esimerkiksi tietokoneen tutkinnassa pakkokeinopäätöstä ja -pöytäkirjaa kotietsinnän tapaan.
Lisäksi sakkomenettely muuttui viime vuoden lopulla. Nykyisin poliisi voi lievissä liikennerikoksissa tehdä lopullisen päätöksen jo tapahtumapaikalla. Ennen syyttäjä vahvisti rangaistusvaatimuksen. Jos henkilö ei suostu sakkoon, sakkoasia menee rikostutkintaan ja sen jälkeen syyteharkintaan. Tämäkin tietää poliisille lisätöitä.
Poliisien määrän vähentyessä osa tutkijoista ei voi aina keskittyä tutkinnan edistämiseen.
– Tutkintaa pidentää myös tutkijoiden siirtäminen kenttätehtäviin suurien yleisötapahtumien aikana, kertoo rikosylikomisario Juha Junkkari Kaakkois-Suomen poliisista.
Poliisien määrä on laskenut kolmessa vuodessa noin 300 poliisilla. Nyt poliiseja on noin 7200 ja hallitus aikoo pitää määrän sellaisena ainakin ensi vuoden.
Vielä vuonna vuosikymmenen alussa poliiseja oli 7900.
Maalle rakennettu tuulivoima on noussut ensimmäistä kertaa edullisimmaksi sähkön tuotantotavaksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston sähkön tuotantokustannusvertailussa.
LUT:n laskelmien perusteella maalla sijaitsevan tuulivoimalan sähkön tuotantokustannus on 41,4 euroa megawattitunnilta. Merellä sijaitsevan tuulivoimalan sähkön tuotantokustannus on sen sijaan 68,9 euroa/MWh.
– Tuulivoiman hinnanalennus johtuu kasvaneesta yksikkökoosta, alentuneista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista sekä pidentyneestä huipunkäyttöajasta. Myös tuulivoimaloiden käyttöaste on kasvanut viidessä vuodessa noin kahdeksan prosenttia, kertoo tutkimuksesta vastannut professori Esa Vakkilainen tiedotteessa.
Vertailun toiseksi edullisin tuotantotapa on ydinvoima, kun laitos rakennetaan olemassa olevalle tontille. Tällöin tuotantokustannus olisi 42,4 euroa/MWh. Täysin uuden ydinvoimalaitoksen tuotantokustannus on 55,4 euroa/MWh. Hinta ydinsähkön rakentamiselle on noin viisi prosenttia edullisempi kuin edellisessä, vuonna 2012 tehdyssä arviossa.
Tuulivoimalla kalliit investoinnit, mutta käyttö halpaa
Raportin mukaan tulokset kertovat sähköntuotannon muuttuvan tulevaisuudessa pääomavaltaiseksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentaminen vaatii suuria investointeja, mutta niiden käyttö on edullista. Sen sijaan esimerkiksi öljy-, hiili- ja turvevoimaloissa iso osa tuotantokustannuksista tulee kalliista polttoaineista.
Haasteena uusiutuvan sähköntuotannon kehittämisessä on raportin mukaan se, että aurinko- ja tuulivoimaloiden tuotantohuiput eivät vastaa Suomen kulutushuippua. Tarvitaan muun muassa varastointia, mikä taas lisää kustannuksia.
– Olisikin syytä alkaa siirtyä käyttämään sähkön tuotannon kokonaishintaa kullekin tuotantomuodolle, koska myös tarvittava varastointi, huipputeho ja varavoima ovat kustannuksia sähkönsiirron lisäksi, ehdottaa Vakkilainen.
Entisessä juhlasalissa, nykyisessä mediateekissa Lappeenrannan lyseossa on juhlan tuntua, kun entiset matikkakerholaiset kokoontuvat ratkomaan tehtäviä ja näkemään toisiaan.
Eläkkeellä oleva opettaja Raimo "Maxi" Seppänen on valmistautunut kaksi viikkoa reilun tunnin mittaiseen kerhohetkeen.
– Jos jotain teen, niin teen sen kunnolla, sanoo jo eläkkeellä oleva lehtori Raimo Seppänen.
Lappeenrannan Lyseon matikkakerho on legendaarinen sen kokeneiden mielestä. Se järjestettiin viikottain ilta-aikaan. Juuri ilta-ajankohta oli yksi syy kerhon suosioon Raimo Seppäsen mielestä. Jos kerho olisi järjestetty suoraan koulun jälkeen, niin oppilaat olisivat olleet väsyneempiä.
Median kanssa pahoitan mieleni joka aamu. Raimo Seppänen
– Kerhoon tuleminen perustui vapaaehtoisuuteen. Laskettiin tehtäviä ja kahvinkeitin porisi nurkassa, muistelee Raimo Seppänen.
Abit tulivat kerhoon preppaamaan kirjoituksia varten ja lukion alemman luokan oppilaat tulivat treenaamaan kurssikokeisiin ja muuten vain. Seppäsen mukaan paikalla oli niin hikipinkoja kuin myös heitä, joille matematiikka tuotti vaikeuksia.
Raimo Seppänen on ollut mukana tekemässä Maol-taulukkokirjaa.Petri Vironen / Yle
Matematiikka näkyy ruohonleikkuussa
Raimo Seppänen oli aikanaan itse keskiverto oppilas. Hän kirjoitti matematiikassa ylioppilaskirjoituksissa C:n paperit. Niillä kuitenkin avautuivat ovet yliopistoon matematiikan opintoihin. Työuransa hän teki opettaen pitkää matematiikkaan lukiossa Lappeenrannassa. Kaikkiaan opetusvuosia kertyi 41.
Eläkkeellä olevan opettajan elämässä matematiikka näkyy edelleen muun muassa ruohonleikkuussa. Seppänen nauttii ruohonleikkuusta geometrian, johdonmukaisuuden, symmetrian sekä konkretian vuoksi. Miehen sapen saa puolestaan kiehumaan matemaattisesti epätarkat toimittajat.
– Median kanssa pahoitan mieleni joka aamu. Esimeriksi puolet suurempi tarkoittaa puolitoistakertaista, ei kaksikertaista niin kuin junttikansa sen ymmärtää, tuhahtaa Raimo Seppänen.
Matematiikka on tieteiden kuningatar. Raimo Seppänen
Median epätarkkuus saa miehen innostumaan ja kertomaan, että hänellä on mukana matikkakerholaisille monia esimerkkejä toimittajien epäloogisuuksista. Lyseon mediateekin seinää koristaakin iItalehden lööppi, jossa lukee suurin kirjaimin "viisi kertaa pienempi asunto".
– Miksi sanotaan näin, kun on olemassa oikeakin termi! Keskiverto-sanakin tuntuu olevan nykyään toimittajien muotisana. Keskiverto on eri asia kuin keskiarvo, läksyttää Raimo Seppänen.
Tältä näyttivät matematiikan tehtävät ensimmäisissä ylioppilaskirjoituksissa vuonna 1874.Yle/Elli Sormunen
Suurin ja kaunein – matematiikka
Mikä sitten matematiikassa kiehtoo 41 vuotta opettajana toiminutta Raimo Seppästä?
– Se on suurin ja kaunein, tieteiden kuningatar. Kaikki oleellinenhan perustuu matematiikkaan!
Seppäsen jäi opettajantyöstä eläkkeelle vuonna 2010. Työt kuitenkin jatkuivat ylioppilaslautakunnassa ylioppilaskirjoitusten tarkistajana ja tehtävien laatijana. Bestselleriäkin Seppänen on ollut tekemässä. Nimittäin mies on yksi Maol-taulukkokirjan tekijöistä.
Nykyään eläkkeellä oleva opettaja pitää Mikkelissä yläkoululaisille matikkakerhoa, josta palkkaa ei heru vaan työ perustuu vapaaehtoisuuteen. Seppänen sanookin nauttivansa työstä siinä määrin, että työ on itsessään palkka.
– Tajusin, että en ole ollut 40 vuoteen peruskoululaisten kanssa samassa luokkahuoneessa. Kyllä siinä eka kerrat meni opetellessa ennen kuin oppilaiden kännyköiden ja muiden kanssa syntyi selvät sävelet, naurahtaa 72-vuotias Raimo Seppänen.
Aidantolppatehtävä tuottaa vaikeuksia aikuisellekin
Lappeenrannan lyseon juhlistaessa 125-vuotista historiaa opinahjon mediateekkiin alkaa valua entisiä matikkakerholaisia, joille Raimo on valmistellut tehtäviä. Niihin kuuluvat ensimmäisten ylioppilaskirjoitusten tehtävät vuodelta 1874 sekä Seppäsen laatimia ylioppilaskirjoitustehtäviä.
Mutta nyt oppikoulun pääsykokeisiin ja niissä olleeseen aidantolppatehtävään vuodelta 1956: "Rakennetaan 100 metriä pitkä aita, johon lyödään 5 metrin välein tolpat. Kuinka monta tolppaa tarvitaan?"
Aikanaan oppikoulun ovet avautuivat tämän tehtävän ratkaisemisella. Vaikka oppikouluaikaan tehtävä esitettiin 11-vuotiaalle lapselle, niin tehtävä voi olla hankala aikuisellekin.
Sateinen alkusyksy toi Ruokolahdella maaseudun pihapiiriin erikoista ihmeteltävää, kun maaseudulla Rätön talon pihaan ilmestyi viisi poikkeuksellisen isoa sientä.
Sieniä oli ympyrän muodossa kaikkiaan viisi. Ne kasvoivat nurmikolla paikassa, jonka lähellä on havumetsää.
– Oli kyllä mahtava sieni. Itse en ole aiemmin mokomaa nähnyt, kertoo eteläkarjalaisen Ruokolahden Puntalan kylässä asuva Marja Rättö.
Sienen heltan halkaisija on reilut 30 senttimetriä. Tavallisen ruokalautasen halkaisija on 25–26 senttimetriä, joten sienen heltta on reilusti ruokalautasta isompi.
Malikka
Etelä-Karjalan sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakala tunnistaa kuvan perusteella Rätön pihassa komeilevaa sientä.
– Se on malikka, ja mitä todennäköisimmin luumalikka, kertoo Hakala.
Hakalan mukaan kyseessä saattaa myös olla isomalikka. Se on samankokoinen kuin luumalikka, mutta sen malto on paksumpaa.
– Luumalikka ei ole syötävä sieni – ei tosin myrkyllinenkään.
Martti Hakalan mukaan luumalikka on Suomessa melko harvinainen. Se kasvaa lehtomaisissa kangasmetsissä.
Luumalikka on Suomessa varsin harvinainen. Se ei ole syötävä, mutta ei myrkyllinenkään.Marja Rättö
Kasvaa noidankehässä
Marja Rätön pihassa sienet ovat ympyrän muodossa. Etelä-Karjalan sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakalan mukaan kyseessä on noidankehä.
– Siinä on aikoinaan ollut keskellä sieni, jonka rihmasto on aikojen kuluessa kuollut. Se on kuitenkin levittänyt rihmastoaan ympärilleen, ja siitä voimissaan olevasta rihmastosta nousee uusia sieniä, selvittää Hakala.
Hakalan mukaan ympyrä tulee joka vuosi isommaksi.
– Se leviää kuin syöpä, sanoo Martti Hakala.
Hyvä sienisyksy
Martti Hakalan mukaan nyt on tulossa hyvä sienivuosi. Tatit ovat vielä aluillaan, mutta kantarelleja on ollut runsaasti.
Hakala suosittaa tänä syksynä tutustumaan erityisesti sikurirouskuun ja nokirouskuun.
– Sikurirousku on erittäin ihana ja hyvä sieni. Ei muuta kuin suoraan pannulle.
Nokirouskuja on tänä vuonna Hakalan mukaan metsissä paljon. Väriltään se on nimensä mukaan kuin noki. Tosin sienen heltan alaosa on valkoinen.
– Erittäin kaunis sieni, jonka voi myös laittaa sienikorista suoraan pannulle, vinkkaa Etelä-Karjalan sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakala.
Suvi Rautsialan silmät loistavat innostuksesta, kun hän kertoo kotikaupunkinsa uudesta nepalilaisesta ravintolasta. Viime viikonloppuna hän kävi miehensä kanssa siellä kahdesti.
– Minulla on vielä monta kasvisannosta maistamatta!
Innon ymmärtää, sillä Imatran kaltaisessa kaupungissa ei ole ylitarjontaa kasvisruuasta, vegaanilounaasta voi vain haaveilla.
Kaikki alkoi lihattomasta lokakuusta
Vuonna 2013 Rautsiala päätti Madventures-ohjelman Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin innoittamana kokeilla lihatonta lokakuuta. Ennen aloittamista nainen epäröi suoriutumistaan.
– Ajattelin, että selviänköhän ilman lihaa koko tuota aikaa.
Nyt nuo ajatukset naurattavat, mutta siihen aikaan jauheliha oli suuressa roolissa naisen kotikeittiössä. Kuukausi meni helposti, ja heti alkuvuodesta 2014 Rautsiala tarttui kuukauden kestävään vegaanihaasteeseen. Sillä tiellä hän on edelleen.
Suvi toivoisi lounasravintoloihin lämmintä kasvistuokaa jokaiselle päivälle. Mikko Savolainen / Yle
Kotiveganilla ongelmia lounaan löytämisessä
Nelikymppinen Suvi Rautsiala tituleeraa itseään kuvaavasti kotivegaaniksi. Termi tarkoittaa, että kotona nainen noudattaa täysin vegaanista ruokavaliota. Lounaalla ja muuten ulkona syödessä hän on joutunut tekemään myönnytyksiä.
– Lounaalla tyydyn lakto-ovo-vegetaariseen ruokaan. Tämä tarkoittaa, että sallin maitotuotteet ja kananmunan syömisen. Muuten en voisi syödä missään, kuvailee Rautsiala tilannetta pikkukaupungissa.
Kierrämme Suvin kanssa Imatralla kolme lounaspaikkaa. Ensimmäisessä ei kyseisenä päivänä ole tarjolla kasvisruokaa lainkaan. Toisesta paikasta löytyy listalta yllättäen vegaaninen papupyörykkä, mikä ilahduttaa suuresti kotivegaania. Jatkamme kierrosta.
Makumaailma laajeni
Jauhelihaa ja makaronia. Näin imatralaisnainen kuvailee perusruokaansa vielä sekasyöjänä. Vegaanisen ruuan suosiminen on kuitenkin tuonut lautaselle aivan uusia makuja.
– Mausteiden käyttö on tärkeää. Siitä koulujen mauttomasta kasvispihvistä on monella ikävä muisto. Nykyään kasvisruoka on maukasta. Kunpa ihmiset uskaltaisivat antaa sille mahdollisuuden.
Rautsiala asuu yhdessä miehensä kanssa. Mies syö myös nykyään paljon vegaanista ruokaa, mutta on lihansyöjä.
– Yhteisen lounaspaikan etsiminen on toisinaan tämän kokoisessa kaupungissa hankalaa.
Vaikea asiakas
Päädymme lounaalle Rautsialan suosikkiin, uuteen etniseen ravintolaan. Lounaslistalta löytyy heti mieluinen kasvisvaihtoehto.
Koetko joskus olevasi vaikea asiakas?
– Aina! Tuntuu, että monissa tilanteissa täytyy kuin anteeksipyydellen kysyä, että olisikohan minulle jotakin syötävää. Usein on helpompi, etten syö mitään.
Pian tarjoilija tuo kotivegaanille mausteista tuoksuvan annoksen. Rautsiala huokaa ihastuksesta. Lautasella on riisiä, tomaattista kikhernekastiketta ja jugurttikastiketta.
– Juuri näin, osoittaa Suvi lautastaan. Myös kasvissyöjä tarvitsee proteiininsa, ja tässä on kaikki.
Rouva Ellen Svinhufvud rakasti puutarhassaan värikylläisyyttä. Hän kasvatti kukkapenkeissään monenvärisiä ruusuja ja elävöitti yrttitarhaansa erivärisillä kehäkukilla. Daalioissa värit vaihtelivat vaaleanpunaisesta ja oranssista valkoiseen.
Tyypillistä Ellenin hoitamille istutuksille oli myös se, että samassa kukkapenkissä kasvoi sekaisin sekä pensaita että perennoja eli monivuotisia kukkia. Alimmaisena, lähellä maanpintaa saatettiin kasvattaa mansikkaa.
Ellen Svinhufvudin ajan mukaiseksi entistetyssä puutarhassa kasvaa jälleen samoja perinteisiä lajikkeita kuin lähes sata vuotta sitten.Yle
– Entisaikaan oli juuri tapana, että kukkapenkit olivat hyvin runsaita, sanoo Ellen Svinhufvudin pihanhoitoon tutustunut puutarhuri Merja Kiianen.
Presidenttiparin pitkäaikaisin koti
Presidentti P. E. Svinhufvudin ja puoliso Ellenin pitkäaikaisimmassa kodissa Luumäen Kotkaniemessä on tehty yli vuoden kestänyt perusteellinen remontti. Urakoitsija luovuttaa päärakennuksen sitä hallinnoivalle Kotkaniemi-säätiölle aikataulun mukaisesti syyskuun lopussa.
Jos on vuonna 1898 rakennettu päärakennus kokenut komean muodonmuutoksen, niin huomiota herättävä on myös päätaloa ympäröivän puutarhan uudistuminen. Pahoin pusikoitunut piha ja muun muassa lupiinien valloittama entinen keittiöpuutarha on raivattu ja entisöity perinteiseen, Ellenin aikaiseen asuunsa.
– Tarkkana puutarhanhoitajana tunnettu Ellen olisi varmaan pyörtynyt, jos olisi nähnyt sen lupiinipellon, nauraa Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila
Perinteiset kasvilajit
Puutarhuri Merja Kiiasen esimies, Stonemason Oy:n toimitusjohtaja Tuija Poutanen kuvailee, että Kotkaniemi-säätiön antama toimeksianto ryhtyä entisäimään taloa ympäröiviä piha-alueita on ollut mielenkiintoinen.
– On harvinaista, että puutarhan rakentamisessa mennään perinne edellä. Kaupunkien puistoissa esimerkiksi suositaan usein suuria, vain muutamaa lajia kasvavia istutuksia, sanoo Poutanen.
Kotkaniemen päärakennuksen perusteellinen kunnostus valmistuu tänä syksynä.Yle
– Täällä Kotkaniemessä olemme yrittäneet säilyttää kaiken sen vanhan, mitä puutarhasta vielä on löytynyt. Ja toisaalta uusissa istutuksissa on käytetty sellaisia kasveja ja lajeja, joita on tiedetty täällä kasvaneen, Poutanen kertoo.
Harvinainen ruutumallinen keittiötarha
Keittiöpuutarha päärakennuksen länsipuolella, Kivijärveen laskevassa rinteessä on muodoltaan erikoinen. Hyötyviljelysten alue oli jaettu tarkasti neliön muotoisiin ruutuihin, joiden väleissä kasvoi nurmea. Sama malli toistuu tänä vuonna uudelleen rakennetussa hyötypuutarhassa.
– En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tuollaista ruudukkoa, sanoo Tuija Poutanen.
Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila, pihaurakoinnista vastaavan Stonemason Oy:n toimitusjohtaja Tuija Poutanen sekä puutarhuri Merja Kiianen ja projektipäällikkö Heini Kähkönen Kotkaniemi-säätiöstä keskustelevat puutarhan viimeistelystä.Yle
– On viitteitä siitä, että Ellen Svinhufvud viljeli osan hyötykasveistaan samantyylisissä kasvulavoissa, jotka nykyään ovat jälleen hyvin suosittuja, Poutanen kertoo.
Puutarhaan pääsee tutustumaan ensi keväänä
Mitä rouva Svinhufvud sitten pihassaan kasvatti? Puutarhan loiston päivistä on tehty selvityksiä, joiden perusteella lajikirjo tunnetaan melko tarkasti. Tutkija Tiina Kolarin Kotkaniemen kasvillisuus- ja kulttuurimaisemaselvityksessä on laskettu, että 1930-luvulla erilaisia hedelmäpuita oli jopa 52 ja marjapensaita 40.
Ellen olisi varmaan pyörtynyt, jos olisi nähnyt sen lupiinipellon. Hilkka Suoanttila
Keittiöpuutarhassa kasvatetaan nytkin raparperia, herukoita ja perinteisiä yrttejä kuten tilliä ja persiljaa. Ensi kesä on entisöidyn puutarhan ensimmäinen näytön paikka, sillä monet kesäkukista ja yrteistä tuodaan paikalle vasta keväällä. Silloin Kotkaniemessä toimiva museo, kahvila ja laaja puutarha ovat avoinna vierailijoille.
Yhden naisen työmaa
Jälkipolvet tuntevat Ellen Svinhufvudin taitavana talousihmisenä. Hänen vahakantisiin vihkoihinsa on tallentunut useita herkullisia reseptejä, joita Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila toivoo mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävän tilalle keväällä avattavassa kahvilassa.
– Ellen osasi esimerkiksi valmistaa hyvää voita, jossa hän käytti tilan lehmien maitoa, Suoanttila kertoo.
Varsinaisesti isojen eläinten hoidosta oli vastuussa karjanhoitaja mutta emäntä itse huolehti pihapiirin pienemmistä eläimistä kuten kanoista, kaneista ja lampaista.
– Jossain vaiheessa, Ellen kasvatti kettujakin turkiksia varten, Suoanttila tietää.
Kotkaniemen puutarha ulottuu Kivijärven rantaan asti.Yle
Ehkä hämmästyttävintä Ellen Svinhufvudin puutarhanhoidossa on se seikka, että hän selviytyi monimuotoisen pihansa töistä enimmäkseen yksin, sillä kokoaikaista puutarhuria ei Kotkaniemeen palkattu. Pitkäaikainen tilanhoitaja Reetu Virtanen vastasi enimmäkseen tilan laajojen peltojen viljelystä.
– Svinhufvudien lapset tietenkin kotilomille tullessaan joutuivat heti töihin kitkemään ja korjaamaan satoa, Suoanttila sanoo.
Neuvokas emäntä keksi keinon tienata
Taloudellisesti tiukinta aikaa Kotkaniemessä elettiin, kun isäntä P. E. Svinhufvud joutui 1914 karkotetuksi Siperiaan. Ukko-Pekan yli kahden vuoden vankeuden aikana Ellen teki kolme matkaa miehensä luokse Siperiaan. Muun ajan hän oli Kotkaniemessä ja yritti epätoivoisesti keksiä keinoja, joilla korvata tuomarina työskennelleen puolisonsa menetetyt tulot.
– Perhe oli ostanut tilan vasta muutamaa vuotta aikaisemmin velaksi, lapset kävivät koulua ja rahaa oli vain jotenkin tienattava, Hilkka Suoanttila kuvailee.
Varoitteluista huolimatta Ellen Svinhufvud päätti avata Kotkaniemeen täysihoitolan, jonne hän onnistui houkuttelemaan varakkaita pietarilaisia asiakkaita poiketessaan kaupungissa omilla Siperian-matkoillaan.
– Pietarilaisten oli helppo tulla Kotkaniemeen. Toisin kuin nykyään, junat pysähtyivät silloin Luumäellä, Suoanttila toteaa.
Täysihoitolan pyörittäminen onnistui ja sen avulla Ellen pystyi säilyttämään Kotkaniemen perheellä. Entisöidyssä puutarhassa kävellessään on helppo kuvitella, miten pietarilaisvieraat sata vuotta sitten ovat nauttineet järvimaisemasta, kukkaloistosta ja puhtaasta ilmasta.
– Kovalla työllä karkotusajastakin Kotkaniemessä selvittiin, Suoanttila jatkaa vielä.
