Mäntyjen katveessa sijaitsevat neljä tenniskenttää ovat vetäneet luokseen ammattilaispelaajia. Pienen kunnan molemmat hotellit ovat täynnä eri maiden edustajia. Pienestä kioskista saa virvokkeita.

Etelä-Karjalassa sijaitseva 3500 asukkaan Savitaipale on eksoottinen turnauspaikka ulkomaisille pelaajille. Amerikkalaiset pelaajat pohtivat, mahtaakohan viereisessä metsässä törmätä karhuun.

– Tämä on rauhoittava paikka kaupunkiturnausten lomassa, uskoo kilpailunjohtaja Esa Vaartaja Savitaipaleen tennisseurasta.

Tänä kesänä junioreiden Grand Slam -turnaukseen edennyt Oona Orpana on pelannut Savitaipaleella pariin otteeseen.

– Täällä on kiva tunnelma ja usein paljon yleisöä, siksi tänne on mukava tulla, Orpana kertoo.

16-vuotias Orpana tuli Etelä-Karjalaan hakemaan kokemusta naisten peleistä. Niitä hän alkaa tahkoamaan syksystä eteenpäin.

Ponnistuslautana kohti top sataa

Savitaipaleen Ladies Open on Tampereen turnauksen ohella ainoa ulkona pelattava naisammattilaisten turnaus Suomessa. Tänä vuonna turnaus on vetänyt aiempaa kovatasoisempia pelaajia. Ykkössijoitettu Belgian Marie Benoit on maailman listan sijalla 417. Turnauksen taso on parantunut pari sataa sijaa viime vuosista.

Parempien pelaajien osallistumiseen on selvä syy.

– Turnauksen palkintorahasumma on nostettu 15 000 dollariin. Rahaa kiinnostaa, mutta myös WTA-pisteet, kertoo kilpailunjohtaja Esa Vaartaja Savitaipaleen tennisseurasta.

Kaksinpelin voittaja tienaa noin 2100 dollaria ja saa 12 WTA-pistettä.

Savitaipaleen turnaus kuuluu alimpiin ammattilaistason turnauksiin ja se on huipulle haluaville hyvä ponnistuslauta. Virolainen Anett Kontaveit, 21, voitti turnauksen kaksinpelin vuonna 2011. Tällä hetkellä hän on WTA-rankingissa sijalla 28. Kreikkalainen Maria Sakkari, 22, pelasi kaksinpelin ja nelinpelin finaaleissa kesällä 2014, ja on parhaillaan kaksinpelin maailman listan sijalla 84.

Kunta, joka hurahti tennikseen

Turnausta järjestää noin parikymmentä vapaaehtoista. Aktiivisten ihmisten myötä pikkukunnasta on tullut tennispitäjä, jossa kansainvälisen turnauksen lisäksi järjestetään kansallisia kilpailuja ja tenniskursseja kaikenikäisille.

Savitaipaleen lukiossa on tennislinja, jonka kummina on itse Jarkko Nieminen. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus harjoitella Jarkko Niemisen tennisakatemiassa Helsingissä. Ohjattua tennisvalmennusta lukiossa on 15 kurssia.

– Tänä vuonna valmistui linjan ensimmäinen ylioppilas. Tennislinja tuntuu kasvavan, kun siellä aloittaa ensi vuonna neljä uutta opiskelijaa, kertoo linjalla valmentava Esa Vaartaja.

Kunnasta löytyy yhteensä kuusi virallista tenniskenttää. Tämän vuoden turnausta varten yksi tekonurmikenttä muutettiin neljänneksi ulkomassakentäksi.

Keskittyminen täysin nykyisen turnauksen kehittämisessä

Savitaipaleella järjestettiin ensimmäiset ammattilaisturnaukset vuonna 2002. Kansainvälinen tennisliitto edellyttää, että turnauksia järjestetään mahdollisimman lähellä kaksi peräkkäin. Suomen tennisliitosta kysyttiin, olisiko Savitaipale valmis järjestämään turnauksen.

Alkuvuosina pelattiin miesten otteluita, mutta ongelmallisen ajankohdan takia siirryttiin naisten turnauksiin. Ja niissä pysytään.

– Me keskitymme täysin kehittämään tätä turnausta. Tehdään tästä niin hyvä "viistoistatonninen" kuin mahdollista, Vaartaja toteaa.

Ladies Open huipentuu sunnuntain finaaleihin, joita seuraa yleensä pari sataa tenniksen ystävää.

Viipurissa aiotaan ainakin osittain purkaa yksi vanhan kaupungin kortteleista. Kysymyksessä on Vahtitorninkadun, Linnankadun, Pamppalankadun ja Mustainveljestenkadun sisään jäävä kortteli.

Purkuaikomuksesta kerrotaan Leningradin alueen johtajan Aleksandr Drozdenkon haastattelussa Interfax-uutistoimistolle. Drozdenkon mukaan korttelin rakennukset ovat liian huonossa kunnossa pelastettaviksi.

– Historiallinen kortteli voidaan valitettavasti pelastaa vain yhdellä tavalla: Siivoamalla se raunoista ja rakentamalla uudet nykyaisia vaatimuksia vastaavat talot vanhojen piirustusten mukaan, Drozdenko sanoo Interfaxin haastattelussa.

Rakennusten osia säilytetään

Viipurin aluehallinnon mukaan kysymys ei kuitenkaan ole rakennusten täydellisestä purkamisesta vaan rakenteita aiotaan myös säilyttää.

– Esimerkiksi pystyssä olevia seiniä ja rakennusten perustukset sekä korttelin rakennusten sijoittelu aiotaan säilyttää, Viipurin alueen varajohtaja Natalia Nikolajeva kertoo.

Hänen mukaansa korttelin rakennukset ovat käytännössä raunioita. Kortteli on tarkoitus raivata rakennusjätteestä ja jäljelle jäävät rakenteet turvata vuoden loppuun mennessä.

Nikolajevan mukaan paikalle on tarkoitus rakentaa kulttuuri- ja turismikeskus, jossa olisi ainakin teatteri, näyttelytilaa ja turismitoimintaa. Ainakin osittain rakennukset olisivat vanhojen näköisiä.

– Haluamme säilyttää korttelin historiallisen ilmeen, mutta ottaa huomioon paikan nykyaikaisen käytön, Nikolajeva vakuuttaa.

Suunnitelman korttelin käytöstä ja suojelusta on tarkoitus valmistua elokuussa.

Nimiä kerätään

Venäjällä kerätään nimiä vetoomukseen historiallisen korttelin rakennusten säilyttämiseksi. Vetoomuksessa on jo yli tuhat nimeä.

Vetoomuksen alulle panija pietarilainen Grigori Gudrjavtsev ei ole samaa mieltä siitä, että korttelissa on vain korjauskelvottomia raunioita.

– Korttelissa on neljä taloa, jotka voidaan restauroida, Gudrjavtsev vakuuttaa.

Leningradiin alueen kuvernööri Drozdenko on kutsunut korttelin kohtalosta huolestuneet bloggarit kokoukseen keskustelmaan asiasta 6. elokuuta.

– Yritämme saada asialle mahdollisimman paljon julkisuutta, Gudrjavtsev kertoo.

Yksi kortteli purettiin jo

Viipurin vanhan kaupungin kohtalo on herättänyt huomiota jo aiemmin Venäjällä ja Suomessa. Vuonna 2013 vanhassa kaupungissa purettiin yksi kortteli. Ilman julkista keskustelua tehty purkaminen sai paljon arvostelua sekä Venäjällä että Suomessa.

Leningradin alueen johtaja Aleksandr Drozdenko ilmoitti tuolloin, että kaikki purkutyöt Viipurin vanhassa kaupungissa pysäytetään toistaiseksi.

Maanantaina, kesäkuun 26. päivänä lappeenrantalaisen elokuvateatterin Nuijamiehen sisäpihalla käy kuhina. Teatterin takaovet ovat ammollaan. Työmiehet kantavat tuoleja ja hyllyjä takapihalle tuoduille vaihtolavoille.

Historiallisesti arvokkaat elokuvateatterit Nuijamies ja Kino-Aula on suljettu edellisenä torstaina.

Naapuritalosta aukeaa suora näkymä takapihalle. Talossa työskentelevät yrittäjät piipahtavat töidensä lomassa seuraamassa tapahtumia portaikon ikkunasta.

Pirjo Ruokokoski on vain yksi purkuoperaatiota todistaneista ihmisistä. Yle on tavoittanut useita ihmisiä, jotka ovat olleet paikalla, kun elokuvateattereiden irtaimistoa on viety vaihtolavoille.

– Olin kiinnostunut yhdestä mäntyisestä hyllystä. Purkumiehet sanoivat, etteivät he voi niitä myydä, mutta hyllyt viedään kierrätyskeskukseen, mistä niitä voi käydä ostamassa, Ruokokoski kertoo.

Toisen silminnäkijän mukaan tuolien metalliosat eroteltiin jo teatterissa, sillä metallit heitettiin toiselle ja pehmeät istuinosat toiselle lavalle.

Muuttoa sivusta seurannut kaupunkilainen huomasi toisen lavan kyljessä tekstin ”Hyötypaperi”. Hyötypaperi on kierrätyspalveluihin erikoistunut yritys.

– Kalusteita käsiteltiin tosi huolettomasti. Osa oli jo lavalle heitettäessä palasina, kertoo Jonna Väkevä.

Finnkinon tiedottamisen ja silminnäkijähavaintojen välillä on ristiriita.

Finnkino on ilmoittanut säilyttävänsä irtaimiston ja vievänsä sen varastoon. Silminnäkijähavintojen perusteella vaikuttaa siltä, että elokuvateatterien istuimet on jo aikaa sitten murskattu energiajätteeksi.

Finnkinon ketjujohtaja Ismo Määttä kieltäytyy sähköpostitse haastattelusta.

– Emme jatka tätä keskustelua enää julkisesti, hän viestittää.

Nuijamiehen ja Kino-Aulan teatterisalit tyhjennettiin viikossa.

Minne irtaimisto joutui?

Suomen suurin elokuva-alan yritys Finnkino osti elokuvateatterit Elokuva Luotola Oy:ltä maaliskuussa.

Elokuvateatterit, joita perheyritys oli pyörittänyt lähes 90 vuotta, suljettiin nopeasti. Se suututti lappeenrantalaisia. Vielä suurempi kohu nousi, kun selvisi, että Finnkino oli putsannut teattereista lähes kaiken mahdollisen. Teatterin istuimet ja alkuperäiset valaisimetkin oli viety pois.

Kukaan ei tunnu tietävän, mihin teatterisalien istuimet, valaisimet, kankaat sekä elokuvien näytössä tarvittu laitteisto, äänentoistolaitteet ja muu tekniikka on viety.

Soittokierros paikallisiin purku- ja kierrätyspalveluja tarjoaviin yrityksiin tuottaa pelkkää ei-oota. Kierrätyskeskuksesta kehotetaan yks'kantaan ottamaan yhteyttä Finnkinoon.

Nuijamiehen alkuperäiset valaisimet vuodelta 1954 ovat Paavo Tynellin suunnittelemat. Alkuperäiset Tynellin valaisimet ovat nykyisin haluttuja keräilyharvinaisuuksia.

Teatterin istuimet oli pultattu lattiaan

Elokuvateatterien entinen koneenkäyttäjä Ahti Pitkänen kertoo, että teattereiden istuimet oli kiinnitetty tukevasti lattiaan.

– Itse olen ollut niitä pulttaamassa. Nuijamiehen istuimet olivat kolmella pultilla kiinni jokainen, hän sanoo.

Elokuvateatterien osin alkuperäistä irtaimistoa on pidetty yhtenä perusteluna suojelumerkinnän saamiseksi rakennuksille.

Rakennusperinnön suojelemista koskevan lain mukaan suojelu voi koskea rakennuksen kiinteää sisustusta. Kiinteäksi sisustukseksi luetaan muun muassa tulisijat, ovet, ikkunat, listat ja kiintokalusteet.

Ovatko istuimet, valaisimet ja elokuvakankaat sitten irtaimistoa?

Museoviraston mukaan elokuvateattereiden sisustusta ja siihen kuluvia penkkejä on mahdollista suojella rakennusperintölain nojalla. Kiinteällä sisustuksella ja irtaimistolla on merkitystä silloin, kun niillä on vahva yhteys rakennukseen ja ne ovat säilyneet autenttisina.

Lappeenrannan kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä sanoo, että lain tulkinta jää kaava-asiassa Ely-keskuksen tehtäväksi.

– Vaikka kaavoittaja katsoisi istuimet kiintokalusteiksi, on päätös on lopulta rakennuslupaviranomaisen harkinnassa, hän sanoo.

Irtaimisto on vuokralaisen omaisuutta

Elokuvateatterien kiinteistöt omistaa Etelä-Karjalan Osuuspankki. Osuuspankin toimitusjohtaja Petri Krohns sanoo, ettei Finnkino missään vaiheessa kysynyt pankilta, olisiko irtaimiston pois viemiselle mitään suojeluun liittyvää estettä.

Finnkino ei myöskään tiedustellut pankilta elokuvateattereiden suojelusta.

– Meillä on esisopimus tontin myynnistä rakennusliike Jatkeen kanssa. Kaavamuutokseen liittyvissä neuvotteluissa kaupungin kanssa olemme keskustelleet myös suojelusta, sanoo Krohns.

Krohns sai tiedon teatterin irtaimiston purkamisesta ennen juhannusta. Vuokrasopimuksen päättymiseen oli tuolloin vajaat kaksi viikkoa.

Pankki oli jo aikaisemmin tarjonnut Finnkinolle mahdollisuutta jatkaa vuokrasopimusta entisin ehdoin. Se ei kuitenkaan sopinut Finnkinolle.

Finnkino on julkisuudessa perustellut vuokrasopimuksen päättymistä Osuuspankin haluttomuudella tehdä teattereihin kannattavan toiminnan edellyttämiä investointeja. Krohns kiistää väitteen.

– Minkäänlaisista Finnkinon esittämistä muutostöistä ei ole käyty keskusteluja, hän sanoo.

– Meille kerrottiin puhelimitse, että irtaimisto viedään pois, jotta vuokranantajalle ei tulisi houkutusta vuokrata tiloja kilpailevaan toimintaan, hän kertoo.

Pankki ei Krohnsin mukaan voinut puuttua irtaimiston purkuun.

– Kiinteistönomistaja ei voi vuokrasopimuksen päättyessä kieltää vuokralaista viemään pois omaisuuttaan, hän sanoo.

Elokuvateatterien irtaimisto kuului Elokuva Luotola Oy:n ja Etelä-Karjalan Osuuspankin vuokrasopimuksen mukaan vuokralaiselle, ja kun vuokrasopimus maaliskuussa 2017 Luotolan myydessä liiketoimintansa siirtyi Finnkinolle, tuli yhtiöstä irtaimiston omistaja.

Kiinteistöjen kohtalo kaupungin käsissä

Entisten elokuvakiinteistöjen tulevaisuus riippuu kaavoittajan eli Lappeenrannan kaupungin päätöksistä.

Alun perin kaavoittajalla oli tarkoitus hakea elokuvateatterikiinteistöille suojelumerkintää rakennusperintölakiin vedoten. Vanhalla irtaimistolla olisi saattanut olla suojelun kannalta suurikin merkitys.

Nuijamiehen ja Kino-Aulan rakennusten suojeleminen on kaupunginarkkitehti Maarit Pimiän mukaan edelleen mahdollista.

– Irtaimiston poistaminen ei ole poistanut suojeluarvoja, hän sanoo.

Pimiän mukaan ensisijaiset suojeluarvot ovat kuitenkin rakennuksissa

.

– Irtaimiston purku toi kieltämättä lisää vaikeuskerrointa, hän sanoo.

Rakennusten mahdollinen suojelu toteutetaan asemakaavassa, jonka laatiminen alkaa olla loppusuoralla.

Viranomaiset ovat heinäkuussa tehneet katselmuksia paikan päällä. Jo aiemmin tänä vuonna koko kortteliin on tehty rakennushistoriaselvitys. Etelä-Karjalan museon rakennusasiantuntija tarkistaa vielä konsultin laatiman selvityksen.

Lappeenrannassa kokeillaan, voisiko monesta pienestä silpusta koostuvat tehtävät olla yhdelle ihmiselle kokoaikainen työ. Siis sellainen työ, josta saa kuukausipalkan ja työsuhteen silpputöitä järjestelevään yritykseen.

Kari Sillankorva on yksi Lappeenrannan kokeiluun osallistuvista. Sillankorva on sairastumisen ja työttömyyden jälkeen takaisin työmarkkinoille pyrkivä viisikymppinen.

– Aikanaan jo totuin siihen, että työnantajia voi olla saamaan aikaan useampia. Tällainen tekemisen tapa on minulle täysin luonteva, Sillankorva vastaa kysymykseen siitä, kuinka rasittavaa on vaihtaa työpaikkaa usean kerran viikossa.

Sillä juuri sitä silpputyö on. Usean eri työntarjoajan tehtävistä koostuva palapeli. Työnantajien lukumäärä vaihtelee alasta riippuen, hoito- ja siivoustöitä tekevät ovat saattaneet vaihtaa työnantajaa jopa kesken päivän. Kari Sillankorvan rakennus- ja huoltohommat ovat kestäneet samassa kohteessa useamman päivän.

– Esimerkiksi sellainen yksityiskohta tässä kokeilussa on jo selvinnyt, että kaksi työpaikkaa päivässä on ok mutta kolme on jo liikaa, kertoo Yhdessä Yrittäen -kokeilun projektikoordinaattori Julia Lindqvist.

Suunnitelmissa silpputyötä välittävä yritys

Lappeenrannan kaupungin ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin puolivuotisessa kokeilussa silpputyötä tekee nyt parikymmentä työntekijää.

Yhdessä Yrittäen -kokeilussa ei kuitenkaan kerätä ainoastaan silppua tekevien ja sitä tarjoavien kokemuksia vaan hankkeen kunnianhimoisena tavoitteena on valmistella malli yhteiskunnallisesta yrityksestä. Siis firmasta, joka keskittyy silpputyön välittämiseen. Perustettavan yrityksen liiketoimintasuunnitelmaa työstetään syksyn aikana.

– Oma näkemykseni on, että kokeilun pohjalta kehitettävä toiminta olisi nimenomaan yritysmuotoista, sanoo projektipäällikkö Julia Lindqvist.

– Mutta voihan se olla jotain muutakin, en haluaisi tässä vaiheessa sulkea ovea miltään vaihtoehdolta, hän jatkaa.

Silpputyötä arvioitiin kokeilussa löytyvän eniten viideltä toimialalta eli kiinteistönhuollosta, siivouksesta, atk- ja toimistotöistä, arjen tukipalveluista ja ruokapalveluista. Työntekijöitä etsittiin TE-palvelujen kautta ja lehti-ilmoituksilla.

– Tavoitteena on, että pitempään työttömänä olleet saisivat mahdollisuuden tehdä työtä, käyttää osaamistaan.

– Eräiden arvioiden mukaan jo kolmen kuukauden työttömyys alkaa ruokkia työttömyyttä. Eli silloin ihminen alkaa leimaantua työttömäksi ja työnsaanti vaikeutuu, Lindqvist pohtii.

Silpputyö tutustuttaa moniin ihmisiin

Kari Sillankorva kiipeää Joutsenon pitäjätuvalla tikkaille vaihtamaan lamppua. Tässä kohteessa hän on muun muassa kunnostanut ja maalannut vanhan rakennuksen kuistia, irrottanut ja kunnostanut yhden talon ikkunoista ja rakentanut aitaa. Niinä päivinä kun hän ei työskentele Joutsenon pitäjätupa-yhdistyksen tehtävissä, tekeminen on järjestynyt Lappeenrannan teatterin lavastamosta tai kiinteistönhuoltotöissä kaupungin ja Eksoten omistamassa Saimaan tukipalvelut -yrityksessä.

Sillankorva on kotoisin Oulun seudulta, Etelä-Karjalaan hän muutti puolisen vuotta sitten, hieman ennen osallistumistaan silpputyökokeiluun.

– Minulle tämä kokeilu on ollut hieno kokemus, Sillankorva sanoo.

– Ensinnäkin olen tutustunut uusiin ihmisiin paljon nopeammin kuin yleensä uudelle paikkakunnalle muuttaessa. Toiseksi minulla on esittää suosittelijoiden yhteystietoja työnhakutilanteessa, Kari Sillankorva kertoo.

Kokeilun projektipäällikkö Julia Lindqvist tietää, että toisille monet työyhteisöt ovat rikkaus, toisille stressitekijä.

– Työntekijän pitää olla joustava sen suhteen, että pystyy mukauttamaan tekemisensä kunkin työyhteisön kulttuuriin. Se voi olla henkisesti raskasta.

Itsevarmana vapaille markkinoille

Kari Sillankorvalla on silpputyö tekemisestä lähes pelkästään hyvää sanottavaa. Hän aikoo pysyä rakennushommissa. Usko omaan työllistymiseen on nyt vahva.

– Lähden luottavaisin mielin hakemaan työtä avoimilta työmarkkinoilta. Itse asiassa yksi työ on jo vireillä, Kari Sillankorva sanoo

Ainoa miinus Kari Sillankorvan kokemuksessa oli liian vähäinen työtehtävien kirjo.

– Olisi ollut hyvä, jos kokeiluun olisi ilmoittautunut mukaan enemmän työntarjoajia. Olisin ollut halukas tekemään monenlaista hommaa, Sillankorva sanoo.

Ongelma oli tiedossa jo kokeilun alkaessa. Yrityksiä ja yhteisöjä ilmoittautui mukaan toivottua vähemmän. Siitäkin huolimatta, että kokeilussa työntekijöiden palkanmaksusta vastaavat kokeilun järjestäjät eli Lappeenrannan kaupunki ja Eksote. Järjestäjillä oli hankkeen osarahoituksena 475 000 euron tuki Euroopan sosiaalirahastosta.

"Aina löytyy tekemätöntä työtä"

Tulevaisuuden silpputyöyrityksessä työnantajillakin olisi palkanmaksuvelvoite. Suuri kysymys onkin, ovatko työnantajat valmiita ostamaan itselleen silpputyöntekijän. Lappeenrannan kokeilusta saadun kokemuksen mukaan varovaista kiinnostusta olisi.

Kari Sillankorvaa työllistänyt Joutsenon pitäjätupa ry:n puheenjohtaja Seija Välimäki arvostaa sitä, ettei työntekijää tarvitsisi palkata kokoaikaisesti.

– Meillä on justiinsa tällaista tekemätöntä työtä, että periaatteessa sitä on paljon mutta ei osaa arvioida, että onko sitä niin paljon että sen voisi antaa yhdelle työntekijälle kokopäiväisesti.

– Tämän ideahan on nimenomaan se, että hän tulee meille päiväksi, kahdeksi tai kolmeksi aina silloin, kun sitä työtä on ja sitten taas muut päivät tekee jossakin muualla. Eli kokonaiskustannus ei tule niin suurena meille kuin normaalityöntekijästä tulisi, Välimäki sanoo.

Saimaan aluetta on mainostettu näyttävästi kesällä valtakunnallisissa päivälehdissä, mutta mainonta on painottunut Etelä-Savon alueelle. Lappeenranta ja Imatra eivät ole mukana markkinoinnissa.

– Mikkeli on voinut käyttää maakuntaliiton myöntämää EU-rahaa kotimaan markkinointiin, mutta Etelä-Karjalan alue ei, harmittelee Lappeenrannan matkailupäällikkö Mirka Rahman.

Lappeenrannassa toivotaan silti sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin tuottavan tulosta.

– Meillä ei ole varaa kalliiseen lehtimainontaan eli mainonta tapahtuu lähinnä netissä. Markkinoinnin tulisi ohjata asiakkaan myyntipaikkaan ja digitaalisissa kanavissa se käy nopeammin, jatkaa Rahman.

Ennakkotietojen mukaan matkailijoiden yöpymisvuorokaudet lisääntyivät kuitenkin kesäkuussa Etelä-Karjalassa kymmenillä prosenteilla, mikä tarkoittaa tuhansien yöpymisvuorokausia. Tämä ei kuitenkaan ole riittänyt täyttämään hotelleja, sillä maakunnan majoitusliikkeissä on lähes kaksi tuhatta vuodepaikkaa.

Hotellit ovat joutuneet myymään keskikesän huippusesongin aikaan huoneita tuntuvalla alennuksena.

– Hotelliyön keskihinta on parikymmentä euroa alhaisempi kuin Suomessa keskimäärin, sanoo Scandic Patrian hotellinjohtaja Tomi Saarelainen.

Keski-Euroopasta tulee nuoria aikuisia Saimaalle

Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakunnat ovat aloittaneet yhteismarkkinoinnin Keski-Euroopassa, minkä tuloksena eteläisellä Saimaalla on nähty aiempaa enemmän erityisesti saksalaisia nuoria pariskuntia.

– Etsimme matkakohdetta netistä ja päätimme tulla tänne. Olemme vuokranneet kajakkeja ja kanootteja. Olemme myös SUP-lautailleet, kertoo Svenja Zeiher lomastaan Lappeenrannassa.

Uusien matkailijaryhmien tulo on lisännyt esimerkiksi Lappeenrannan hiekkalinnan kävijämäärää. Matkailuneuvonnassa suosituin vuokralaite on ollut SUP-lauta, jolla pääsee melomaan Saimaalle. Matkailijat kysyvät myös venekuljetuksia Saimaalla sijaitseville Etelä-Karjalan virkistyasluesäätiön saarille.

– Tätä on kysytty erityisesti tänä vuonna, että miten veneetön turisti pääsee Saimaan saarille, sanoo Lappeenrannan kaupungin matkailuneuvontakoordinaattori Tuula Paakkonen.

Keskieurooppalaisten turistien määrän odotetaan lisääntyvän kesällä 2018, kun Pietarissa pelataan jalkapallon MM-kisoja. Lappeenrannassa ja Imatralla järjestään kisojen oheistapahtumia, ja monien kisaturistien odotetaan majoittuvat Etelä-Karjalaan.

Suorat lennot Keski-Eurooppaan kesällä 2018

Lappeenrannan Lentoasema Oy neuvottelee useiden lentoyhtiöiden kanssa suorista lennoista Keski-Euroopasta Lappeenrantaan. Joukossa on sekä halpalentoyhtiöitä että perinteisiä verkostolentoyhtiöitä.

Lentoyhtiöiden kiinnostuksen taustalla on niiden vaikeus saada lentolupia Pietariin, ja Lappeenranta on Pietaria lähinnä oleva kenttä EU:n alueella.

– Venäjän ja EU-maiden välillä on lentoliikenteessä voimassa edelleen vanha sopimusjärjestelmä, mikä rajoittaa lupien saamista. Meille yhtiöt voivat lentää pelkällä ilmoituksella, sanoo toimitusjohtaja Eija Joro.

Uusien lentojen Joro arvioi varmistuvan syyskuussa, kun yhtiöt päättävät kesän 2018 reiteistä. Vahvimmalla neuvotteluissa ovat lennot saksankielisistä Euroopan maista Lappeenrantaan. Lennoilla kuljetettaisiin Pietariin menevien turistien lisäksi Saimaalle tulevia matkailijoita sekä paikallisia.

– Me kehitämme kiertomatkatuotetta, joka alkaa Lappeenrannasta ja täältä matkailija lähtee kiertämään Saimaata, sanoo matkailupäällikkö Mirka Rahman.

Kiinalaisturisteja kiinnostavat laivaristeilyt

Saimaalla on tänä kesänä huomattu myös aasialaisten omatoimimatkailijoiden määrän lisääntyminen. Pietarista Helsinkiin tulevat ryhmät puolestaan jatkavat usein laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan. Ryhmien kiinnostusta tulla Saimaalle lisäisi, jos Pietarista olisi suora laivayhteys Saimaan kanavan kautta Lappeenrantaan.

– Me tavoittelemme premium-tason matkailijoita ja he olisivat kyllä valmiita maksamaan yön yli kestävästä laivamatkasta, sanoo matkailupäällikkö Mirka Rahman.

"Ha, ha, ha, hai, arigato!" Leikin äänet kaikuvat Äitsaaren vanhan kyläkoulun pihamaalla. Siellä eivät leiki enää kyläkoulun lapset vaan aikuistumisleirillä olevat nuoret. Kaikkiaan yhdeksän 14–16-vuotiasta nuorta on löytänyt tiensä Etelä-Karjalassa ensimmäistä kertaa järjestettävälle Prometheus-leirille.

– Me ollaan mietitty moraalia ja käyty tosi syvällisiä keskusteluja. Sitten me leikitään tosi paljon eli käydään pyörähtämässä ulkona leikkimässä ja sitten mennään takaisin sisälle keskustelemaan, 15-vuotias Kaarin Torri ynnää viikon tapahtumia.

Kaarin Torri kertoo olevansa ateisti ja sen takia valinneensa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattoman leirivaihtoehdon riparin tilalle. Omien sanojensa mukaan häntä eivät jumaluusjutut kiinnosta.

– Mulle mielenkiintoisinta ovat olleet perhekeskustelut. Oli mielenkiintoista kuulla toisten ajatuksia perheesta, mutta toisaalta se oli inhottavaa, nuori nainen huokaa.

Perhekeskustelujen ahdistavuus kumpuaa Kaarin Torrin mukaan hänen taustastaan. Hän on asunut viimeiset kaksi vuotta ryhmäkodissa.

– Leiriohjaajat ymmärtävät tosi hyvin, jos jotakuta ahdistaa jokin keskustelu. Tällöin he eivät käske puhumaan aiheesta, jos ei itse halua, Kaarin Torri kertoo keskusteluhetkistä.

Nuoret osaavat keskustella syvällisesti

Prometheus eli tutummin Protu-leiri on poliittisesti ja uskollisesti sitoutumaton aikuistumisleiri, joka on ollut vaihtoehto myös rippileirille. Toisinaan jotkut nuoret käyvät molemmat leirit.

– Leiri on avoin kaikille riippumatta maailmankatsomuksesta. Me ei opeteta täällä mitään. Se on ehkä isoin ero ripariin. Me pyritään siihen, että nuoret oivaltavat itse asioita. Me tarjotaan vaan välineitä siihen, kertoo leiriohjaaja Noora Kääriäinen.

Leiri kestää viikon ja eri päivinä käsitellään eri aiheita ringissä keskustellen. Keskustelun teemoja ovat esimerkiksi yhteiskunta, vaikuttaminen ihmissuhteet, maailmankatsomukset, taide ja hyvinvointi.

Prometheus-leirien markkinointi on vielä lapsenkengissä, koska markkinoinnin hoitaa lähinnä puskaradio.

– Tämä perustuu niin paljon vapaaehtoistyöhön. Me sanotaan protun käyneille nuorille, että menkää tiedottamaan ja hankkimaan leiriläisiä, kertoo leiriohjaaja Noora Kääriäinen Protun markkinoinnista koululaisille.

Vuosittain leirin käy noin vajaa tuhat nuorta. Kääriäisen mukaan leirin ilmapiiri on ainutlaatuinen.

– Täällä ollaan tosi avoimia ja leiriläiset saavat olla oma itsensä. He pohtivat asioita täällä paljon syvällisemmin ja avoimemmin kuin usein muualla.

"Once in the lifetime"-kokemus

Helsinkiläinen 15-vuotias Akseli Brotherus koki velvollisuudekseen tulla Protu-leirille, koska koulussa hän opiskelee elämänkatsomustietoa.

– Kuulin, et leiri on tällainen "once in the lifetime"-kokemus, siksi mä tulin tänne, naurahtaa Akseli Brotherus.

Syvällisten keskusteleminen käy kuulemma nuorelta mieheltä hyvin, koska kokemusta löytyy koulun et-tunneilta. Mieleen ovat jääneet keskustelut somesta, perhesuhteista ja valinnoista.

– Esimerkiksi sellaisia ollaan keskusteltu, että kumman pelastaisit nuoren naisen vai murhaajamiehen, jos olisi pakko valita. Mä nautin näistä keskusteluista, toteaa nuorimies.

Akselin mielestä kuitenkin mielenkiintoisin keskustelu käytiin uskonnan ja valtion suhteesta eli meneekö uskonto lain edellle jossain maissa. Omien sanojensa hän nauttii leirin syvällisistä keskusteluista, mutta arjessaan Akseli harvoin koulun ja leirin lisäksi ei paljon syvällisiä kerkeä miettimään.

– Kyllä joskus tulee ajateltua syvällisiä, varsinkin öisin, jos ei saa unta, miettii nuorimies.

Leirin myötä Akseli on omien sanojensa mukaan alkanut enemmän miettiä asioita, koska leiriohjaajat ovat nostaneet keskusteluun vaikeitakin aiheita. Tylsiäkin juttuja leirillä on ollut.

–Täällä leirillä joutuu tiskaamaan. Voitko sä kuvitella, että Protu-leirillä joutuu tekemään duuniakin! Sitä mä en yhtään odottanut, enkä pidä siitä, tuhahtaa Akseli Brotherus.

Juttua muokattu 5.8. klo 9.57: Korjattu Akseli Brotheruksen etunimi

Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuksien ratkaisut muuttuvat hovioikeudessa useimmin. Valitustapauksista jopa yli 40 prosenttia on menestynyt hovioikeudessa 2010-luvulla.

Koko maassa hovioikeudet ovat muuttaneet riita- tai rikosasioiden ratkaisuja keskimäärin 25 prosentissa valitustapauksista.

Kainuun käräjäoikeuden tuomioita koskevissa muutosprosenteissa on tilastopiikki vuoden 2016 kohdalla. Muutosprosentti oli tuolloin 41. Aikavälillä 2010–2017 tarkasteltuna vuoden 2016 luku on kuitenkin poikkeus. Muina vuosina muutosprosentti on asettunut lähelle valtakunnallista keskiarvoa.

Eniten muutoksia käräjäoikeuksien ratkaisuihin tehdään Itä-Suomen ja Vaasan hovioikeuksien tuomiopiireissä.

Rikosasiassa useimmiten tuomittu hakee muutosta

Yksittäisten rikos- ja riita-asioiden muutosprosentit vaihtelevat vuosittain suuresti sen mukaan, kuinka paljon asioista valitetaan hovioikeuteen ja millaisista jutuista on kyse. Vuonna 2016 hovioikeuksiin saapuneista asioista 65 prosenttia oli rikosasioita.

Tyypillisimpiä hovioikeudessa käsiteltäviä rikos- ja riita-asioita ovat viime vuosina olleet pahoinpitelyt, rattijuopumukset, varkaudet sekä velkajärjestelyhakemukset.

Esimerkiksi Itä-Suomen hovioikeus muutti viime vuonna käräjäoikeuksien ratkaisuja yli puolessa tapauksista, jotka koskivat työsuhteen irtisanomisesta tai purkamisesta aiheutuvaa riitaa, törkeää varkautta tai törkeää petosta. Sen sijaan yleisimmissä pahoinpitelyissä ja törkeissä rattijuopumuksissa noin 30 prosenttia kaikista valituksista muuttui hovissa.

Jos käräjäoikeuden rikosasiassa antama tuomio muuttuu hovioikeudessa, se yleensä lievenee, kertoo tuomioistuinten ratkaisujen alueellisista eroista tohtoriksi väitellyt Mika Sutela Itä-Suomen yliopistosta. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että lähes yhdeksän kymmenestä rikosasian valituksesta on vastaajien tekemiä.

Näin vertailu tehtiin

Yle vertaili Helsingin, Itä-Suomen, Rovaniemen, Turun ja Vaasan hovioikeuksien alioikeuksien ratkaisujen pysyvyyttä vuosina 2010–2017 käräjäoikeuksittain ja rikos- ja riitanimikkeittäin. Tämän vuoden osalta suhteelliset vertailuluvut perustuivat tammi-kesäkuussa annettuihin ratkaisuihin.

Vertailuun vuosien välillä vaikuttavat tuomioistuinten lakkauttamiset ja yhteensulautumiset. Lisäksi tuomioistuinten toimintaan ovat vaikuttaneet tarkastelujaksolla muut uudistukset, muun muassa muutoksenhaun rajoittaminen ja tuomioistuinmaksulain uudistus.

Muutosprosenteissa on huomioitu ne ratkaisut, joissa hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja lopputulosta näytön uudelleenarvioinnin tai muiden syiden takia tai palautti jutun käräjäoikeuden uudelleenkäsiteltäväksi.

Kaikista käräjäoikeuden rikostuomioista valitetaan vuosittain hovioikeuteen noin 10 prosentissa tapauksista.

Lue täältä tarkemmin, mistä erot muutosprosenteissa voivat johtua.

Finnkinoa on ryöpytetty julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun se osti ja sulki kaksi suojeltavaksi suunniteltua elokuvateatteria Lappeenrannassa. Finnkino vei myös teattereiden irtaimiston mukanaan, kun vuokrasopimus kesäkuun lopussa päättyi.

Kierrätykseen päätyivät 1980- ja 1990-luvuilla hankitut ranskalaista alkuperää olevat penkit.

– Sen sijaan olemme säilyttäneet osana irtaimistoa alkuperäiset penkkirivistöt, jotka oli teattereissa säilytetty. Mahdollista entisöintiä harkitsevat voivat niitä hyödyntää, sanoo ketjujohtaja Ismo Määttä.

Myös Nuijamiehen alkuperäiset, Paavo Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat Finnkinon varastolla Helsingissä. Laatikkoihin pakattuna on myös Nuijamiehen ulko-oven yläpuolella ollut valomainos.

Finnkinolla ei ollut tietoa irtaimiston suojelusta

Ketjujohtaja Ismo Määttä kävi ennen purkupäätöstä sähköpostitse 13. ja 16. kesäkuuta kirjeenvaihtoa Etelä-Karjalan osuuspankin pankinjohtajan Mauno Muukkosen kanssa mahdollisesta irtaimiston suojelusta.

– Lähetimme kysymyksen kiinteistön omistajalle, että onko jotain sellaista, mitä meidän tulisi huomioida purkutöiden yhteydessä, sanoo Määttä.

Pankki ei Määtän mukaan tuolloin ilmoittanut irtaimiston suojelutarpeesta, vaan kiinteistön irtaimiston tyhjentäminen tapahtui ennakkoon laaditun suunnitelman mukaisesti.

Osuuspankki ja Finnkino suorittivat elokuvateattereissa loppukatselmuksen 22. kesäkuuta. Tuolloin osuuspankin edustaja ilmoitti Määtän mukaan, ettei pankki ollut halukas ostamaan teattereiden irtaimistoa, kuten valaisimia. Sopimuksen mukaan vain alkuperäiset kattovalaisimet ja suurikokoinen kankaan kehys jäivät paikoilleen.

Lappeenrantaa kritisoidaan rankasti tavasta, jolla se tukee tapahtumien järjestämistä. Tapahtumia on karannut asukasmäärältään puolta pienemmälle Imatralle eivätkä omat tapahtumapaikat ole vastanneet ajan vaatimuksia.

Lappeenrannalla on ollut vaikeuksia saada pitkäikäistä musiikkifestaria kaupunkiin. Yksi toisensa jälkeen on lopettanut parin tai muutaman kerran jälkeen. Kaupungista puuttuu usean tuhannen kävijän festareille sopiva paikka.

Järjestelyt tökkivät myös perusasioissa. Uudella Marian aukiolla järjestetty Lappeefest joutui vetämään sähkönsä viereiseltä työmaalta, koska aukiolle ei ollut mietitty sähkönsaantia. Myös satamatorilla järjestetyissä tapahtumaissa on ollut ongelmia sähkön riittävyyden kanssa.

Viimevuosina ainakin kolme isoa tapahtumaa on siirtynyt Imatralle. Tällaisia ovat crossfit-kilpailu Karjalan Kovin, Lappeenrannan koiranäyttely sekä pop-festivaali Lappeenrannan yöt. Syinä ovat Imatran paremmat puitteet.

Lappeenrannan kaupungilla tapahtumien ohjauksesta vastaa yksi henkilö, kun Imatralla tapahtumia auttaa toimistollinen ihmisiä.

Yksi ihminen ei ehdi auttaa

Tapahtumien järjestäjät toivovat kaupungilta aktiivisempaa otetta tapahtumien auttamisessa. Erilaisia lupia pitää hakea eri viranomaisilta.

– Osa tapahtuman aiemmista järjestäjistä heitti pyyhkeen kehään lupaviidakon vuoksi. Aloitteleva tapahtuma tarvitsee paljon apua. Olisi hyvä jos kaupunki auttaisi byrokratian kanssa enemmän, toteaa Jari Pekkanen. Hän järjestää harrasteajoneuvotapahtuma SO-CAR Meetiä Linnoituksessa.

Hito Hyvän toimitusjohtaja Arttu Muukkonenkin on huomannut, että Lappeenrannassa pitää olla hyvin oma-aloitteinen.

Lappeenrannan kaupungin vastuulla olevien tapahtumien tuottamisesta ja ohjaamisesta vastaa käytännössä yksin Lappeenrannan tapahtumapalveluiden koordinaattori Jorma Kallio. Hän kertoo, ettei hänen aikansa riitä auttamaan kaikkia.

– Aikanaan kulttuuritoimistossa meitä työskenteli kuusi ihmistä, mutta sitten toimisto lakkautettiin vuonna 2015. Nyt olen vain minä ja välillä työllistämistyövoimaa, Kallio kertoo.

Imatralla yksi luukku auttaa järjestäjiä

Imatralla byrokratian, tilaratkaisujen ja käytännön järjestelyjen kanssa auttaa yksi ja sama toimisto. Imatra Base Camp on kaupungin myynti- ja markkinointiorganisaatio, joka toimii linkkinä järjestäjien ja paikallisten toimijoiden välillä.

Se houkutteli Karjalan kovimman Imatralle tarjoamalla tapahtumalle puitteet ja markkinointiyhteistyötä.

– Meillä on myös 20 000 euron tapahtumatukibudjetti, josta järjestäjät voivat hakea rahaa, kertoo tapahtumista vastaava Jaakko Jäppinen Imatra Base Campista.

Lappeenrannassa vastaavaa tukea ei ole.

Lappeenrannan tapahtumatoiminnan koordinaattori Jorma Kallion mukaan kaupungilla tulee jatkossa olemaan varausjärjestelmä, jossa järjestäjä täyttää vain yhden netissä olevan varauslomakkeen. Sellainen vaatii ohjelmainvestoinnin sekä kaupungin alue- ja tilalupia myöntävien viranhaltijoiden laajempaa yhteistyötä.

"Lappeenrantalaiset näätäilevät konsertteja ilmaiseksi"

Lappeenrannasta Imatralle karkasi myös Eastway Liven musiikkifestivaali Lappeenrannan yöt, joita ehdittiin juhlia kahtena vuonna. Imatran öitä on järjestetty nyt kolmesti, ja se on vakiinnuttanut paikkansa Vuoksen rannalla.

Yle ei tavoittanut Eastway Liveä kommentoimaan lähdön syitä, mutta Lappeenrannan tapahtumista vastaavan Jorma Kallion mukaan kaupungista ei löytynyt sopivaa paikkaa festivaaleille eivätkä järjestäjät sulattaneet kauppatorin ympärillä olevien kiinteistöjen edustajien eikä median kriittistä kirjoittelua tapahtumasta.

– Lappeenrannassa on pitkä perinne näätäilyssä, eli ihmiset katsovat konsertteja ilmaiseksi katoilta ja muualta. Sekin ärsyttää järjestäjiä, Kallio kertoo.

Jorma Kallion mukaan kaupungista ei ole toistaiseksi löytynyt hyvää suurten ulkoilmakonserttien pitopaikkaa, koska Lappeenranta ei ole kaupunkirakenteeltaan yhtä väljä kuin Imatra. Lisäksi asukkaat helposti vastustavat konserttien pitoa naapurustossaan.

Sähköt vedettiin työmaalta ja ravintolalaivasta

Kallio kritisoi, ettei uuden Marian aukion suunnittelussa kuunneltu tapahtumien järjestäjien ajatuksia.

Marian aukiolla järjestettiin tänä vuonna uusi festivaali, Lappeefest. Siinä ongelmaksi oli koitua sähkön saanti. Alueen rakennusvaiheessa ei otettu huomioon tapahtumien sähkön jakelua. Tällä kertaa sähköt vedettiin läheiseltä työmaalta.

– Mitäs sitten ensi vuonna, kun ei ole enää työmaata jakamassa sähköjä? Saa nähdä, Kallio pohtii.

Myös satamatorilla pidetyillä kansainvälisillä suurmarkkinoilla oli ongelmia uusien sähkökaappien myötä sähkön riittävyyden kanssa.

Pienpanimojuhlien aikaan kaupungilla ja yrittäjä Saku Hyttisellä menivät sukset ristiin sähkön könttähinnasta. Yrittäjä piti 1000 euron maksua kohtuuttomana, koska laski itse sähköjen hinnaksi maksimissaan 400 euroa.

Lopulta yrittäjä veti tapahtumaan sähköt ravintolalaivaltaan. Kallio pitää yrittäjän viritystä vaarallisena.

– Jatkossa satamatorin sähköt pystytään laskuttamaan kulutusperusteisesti. Juuri käyttöön otettujen uusien sähköjärjestelmien vuoksi se ei vielä ollut mahdollista, Kallio kertoo.

Kaupungintalon edustatalon remontissa sähkönsaanti on Kallion mukaan huomioitu.

Naapurissa on tämän päivän olosuhteet

Imatran tuorein kaappaus on crossfit-kilpailu Karjalan kovin, jonka pikkukaupunki sai uudelle Ukonniemen pesäpallostadionille tänä kesänä. Sitä ennen tapahtumaa järjestettiin useana vuonna Lappeenrannan Kimpisen yleisurheilukentällä.

Yhtenä tapahtuman puuhamiehenä toimiva Arttu Muukkonen kertoo, ettei paluuta pohdita.

– Nyt kun miettii, Kimpinen tuntuu todella vanhanaikaiselta. Ukonniemen amfiteatterimainen katsomo sopii tapahtumallemme paremmin ja olosuhteet vastaavat tätä päivää, Muukkonen kertoo.

Lappeenranta Dog Show -nimellä kulkeva koiranäyttely on järjestetty Imatralla jo neljästi. Tapahtuma siirtyi jääkiekkoturnauksen alta Kisapuiston jäähallista Ukonniemen kuplahalliin vuonna 2014 ja jäi sille tielle.

– Pitäisimme tapahtuman mielellämme Lappeenrannassa, mutta ei siellä ole olosuhteita tapahtumalle. Ihmiset ovat toivoneet, ettemme palaisi jäähalliin, tapahtumaa järjestävä Heidi Örling perustelee.

Imatra Base Campissa pohditaan jatkuvasti, mitä tapahtumia kaupunkiin voisi houkutella. Tapahtumista vastaava Jaakko Jäppinen mainitsee sopiviksi tapahtumiksi väriestejuoksun tai Extreme Runin tyyppiset urheilutapahtumat.

Väriestejuoksua on järjestetty Lappeenrannassa tänä ja viime kesänä.

Lappeenrannan tapahtumatoiminnan koordinaattori Jorma Kallio ei näe kilpailua kaupunkien välillä.

– Imatran tapahtumat hyödyttävät meidänkin matkailua ja palveluita, perustelee Kallio.

Hän tunnistaa silti Lappeenrannan "vetelän maineen".

Mustapukuiset ihmiset seisoskelevat jännittyneinä Lauritsalan kirkon edustalla Lappeenrannassa. Jotkut polttavat savukkeita, toiset puhdistavat aurinkolasejaan, osa vaan plärää puhelimiaan. Ilmassa on odotusta. Käynnissä on rikossarja Sorjosen kuvaukset Lappeenrannassa. Tv-sarjan toista kautta on alettu kuvata Saimaan rantakaupungissa.

Kirkon edustalla olevat ihmiset ovat kuvausten avustajia. Lähes sata avustajaa on paikallista väkeä, joka on varattu hautajaiskohtaukseen. Kuvaukset ovat myöhässä. Avustajat ovat tulleet paikalle kello kolmeksi ja kuvaukset sekä harjoitukset pääsevät alkamaan vasta viiden jälkeen.

Avustajille ei kerrota etukäteen kuvattavan kohtauksen sisältöä. Heille on kerrottu vain toivottu vaatetus ja kuvauspaikka, johon heidän on saavuttava. Avustajien tulee allekirjoittaa myös vaitiolovelvollisuussopimus ennen kuvausten alkua, jotta sarjan käänteet eivät paljastu katsojille etukäteen. Puvustaja käy läpi avustajien itse valitsemansa vaatetuksen ennen kuvauksia.

Osa avustajista on ymmärtänyt varautua pitkään kuvauspäivään ottamalla omat eväät mukaan. Tuotantoyhtiö Fisher King Production on varannut avustajille hedelmiä ja mehua.

Hautajaissaattuessa astelee jo edellisellä Sorjosen kaudella useassa kohtauksessa esiintynyt avustaja Miikka Isberg. Motiivina avustajaksi lähtemiseen on se, että näkee itsensä televisiosta.

– Kyllä mie nyt haluan päästä tällaisiin juttuihin mukaan, koska ainahan se on uutta kokemusta. Vanhoilla päivillä pystyisi kertomaan lastenlapsille, missä on ollut mukana, Isberg sanoo.

Poliisit esittävät itseään

– Koko Lappeenrannan ja lähialueiden kiinnostus on ollut huikeeta sarjaa kohtaan. Kaikki haluaa olla mukana ja auttaa. Lisäksi välimatkat ovat täällä lyhyet, helppo saada tuotantotiimille parkkipaikat ja kuvausluvat. Kaikki on superhelppoa, ynnää Lappeenrannan etuja kuvauspaikkana sarjan vastaava tuottaja Matti Halonen.

Kuvauspaikalla vuoroaan odottavat myös paikalliset haalaripukuiset poliisit. Myös heistä huokuu jännitys. Avustajiksi on valittu oikeita toimittajia ja poliiseja, koska he esittävät kuulemma itseään parhaiten. Poliisien jännityksen huomaa hermostuneesta naurusta heidän kirjoittaessaan lyhyitä repliikkejään paperille.

Avustajia Sorjosen kakkoskaudelle tarvitaan useita satoja, jopa yli tuhat.

– Paras avustaja on sellainen, joka pitää sanansa. Tulee paikalle ja on siellä loppuun saakka, naurahtaa vastaava tuottaja Matti Halonen.

Lentoemännästä avustajaksi – kokemusta palkaksi

Eleganttiin hattuun ja kynähameeseen pukeutunut Aila Lemola on kokenut nainen avustajan hommissa. Kouvolalaisen naisen ura avustajan töissä alkoi 1970-luvulla ilta-avustajana teatterissa. Naista vetää kameran eteen verenperintö, koska hänen isänsä oli näyttelijä ammatiltaan.

– Voi niitä on paljon! Olen ollut avustajana vaikka missä! Esimerkiksi Kotikadussa, Sykkeessä, Mustissa leskissä, Salkkareissa ja mainoksissa, nainen ynnää omia avustajan roolejaan vuosien varrelta.

Mieleenjäävimpiä ovat olleet puheroolit ja tv-mainokset, jotka ovat jääneet ihmisten muistiin.

– Olin Salatuissa elämissä kätilönä. Minun piti nostaa lapsi haarovälistä äidin rinnalle. Jälkikäteen ymmärsin, että voi hyvänen aika, jos minä olisin tiputtanut sen kuusi päivää vanhan vauvan. Kuvaustilassa oli myös lapsen vanhemmat, Lemola muistelee nauraen.

Avustajan työstä ei makseta yleensä palkkaa. Salkkareista saa Lemolan mukaan 20 euroa verottomana ja joskus palkkana statistin roolista on elokuvalippuja. Sorjosesta palkaksi saa kokemusta.

Lemola on eläkkeellä oleva lentoemäntä, joka työuransa aikana teki niin sanottuja vip-töitä eli toimi lentoemäntänä neljälle presidentille: Kekkoselle, Koivistolle, Ahtisaarelle ja Halosellekin. Myös Kuningas Kaarle Kustaa on ollut hänen asiakkaanaan. Nainen naurahtaa, kun kysyn onko tv-sarjojen kuvaukset samanlaista esittämistä kuin hänen leipätyönsä aikanaan.

– Melko samanlaista teatteria tämä on, iloinen Aila Lemola naurahtaa.

Vaikka Venäjän asettamat maitotuotteita koskevat pakotteet jatkuvat neljättä vuotta, suomalaiset juustot näyttävät yhä olevan haluttuja. Venäjän tulli otti keskiviikkona kiinni miehen, joka yritti tuoda 99 kiloa juustoa Suomesta Venäjälle.

Venäjän tulliviranomaisten julkaisemien kuvien perusteella valtaosa takavarikoidusta juustosaaliista näyttäisi olevan pääosin Oltermannia. Salakuljettaja oli piilottanut juustot Volkswagen Caravelle -pikkubussin rakenteisiin.

Juustoa kuljettanut venäläismies oli ylittänyt rajan Nuijamaan rajanylityspaikalta. Tulliviranomaiset kertovat julkaisemassaan tiedotteessa, että mies ei ollut kertonut kirjallisesti kuljettavansa autossa mitään tullattavaa.

Juustot takavarikoitiin, sillä Venäjän vuonna 2014 asettamien vastapakotteiden vuoksi maahan saa viedä enintään viisi kiloa juustoa. Pakotteet koskevat myös liha- ja kalatuotteita sekä hedelmiä ja vihanneksia.

Juuston salakuljettajia kiinni ennenkin

Suomen ja Venäjän rajalla on takavarikoitu elintarvikkeita ennenkin. Viimeksi tammikuussa Venäjän tulli takavarikoi 37 kiloa juustoa.

Tulliviranomaisten mukaan takavarikoidut ruuat tuhotaan. Esimerkiksi maanantaina viranomaiset tuhosivat Pietarissa 1,5 tonnia puolalaisia maataloustuotteita, kun taas eteläisellä Uralilla tuhottiin heinäkuun lopulla juustoa sekä 20 tonnia voita.

Kotkalainen Remus Karra aloitti torstaina ensimmäisen luokan Haukkavuoren koulussa Kotkassa. Remuksen luokalla osa opetuksesta on heti ensimmäisistä päivistä alkaen englanniksi.

– Osaan jo jonkin verran. Osaan lausua nimeni englanniksi, Remus sanoo, ja esittelee sitten itsensä: my name is.

Remuksen äidinkieli on suomi, kuten suurimmalla osalla luokkatovereista. Kaksikielisiä luokkia muodostettiin kaksi. Suomea ja englannin kieltä yhdistävässä opetuksessa aloitti 36 oppilasta. Kaksikielinen perusopetus alkoi Kotkassa tänä syksynä.

– Ajattelen, että se on hyvä mahdollisuus oppia kieliä. Kotkassa on niin vähän ollut tarjolla vastaavaa, joten heti kun sain tietää, että tämä opetus alkaa, päätin, että sinne mennään, Remuksen äiti Jonna Kaukinen-Karra sanoo.

Uudet kaksikieliset ekaluokat sijoitettiin Haukkavuoren kouluun Kotkan keskustaan Kotkansaarelle. Sinne on pidempi matka kuin Remuksen lähikouluun, mutta se ei noussut kynnyskysymykseksi.

– Rauhalan koulu olisi ollut meille se ensimmäinen vaihtoehto. Tänne Remus kuljetetaan itse. Hankalaahan se on, mutta siitä selvitään. Kaikki viisi lastamme ovat muutenkin paljon harrastavia lapsia, joten tämä on vain yksi kuljetus lisää päivässä, Kaukinen-Karra sanoo. Remuksen perhe asuu Sunilassa.

Hakuvaiheessa esitettiin, että kaksikielinen opetus voitaisiin sijoittaa myös Rauhalan kouluun Karhulaan. Ensimmäisellä hakukierroksella keväällä 2016 lapsia ilmoittautui vain seitsemäntoista, kun opetuksen aloittamiseksi vaadittiin kahtakymmentä.

Viime keväänä haku uusittiin ja hakemuksia kaupunki sai yllätyksekseen paljon, yhteensä liki 50. Hakemuksen jättäneistä perheistä valtaosa kannatti Haukkavuoren koulua. Etenkin karhulalaisista perheistä osa päätti hakuvaiheen jälkeen, että lähikoulu vetää pidemmän korren.

Ekaluokka muiden joukossa

Kaksikielisillä luokilla seurataan samaa opetussuunnitelmaa kuin Suomen muillakin ekaluokilla. Suomenkielisen opetuksen osuus lisääntyy kouluvuosien karttuessa. Aluksi englantia on kahdeksankymmentä ja suomea kaksikymmentä prosenttia.

– Olen ajatellut niin, että kielten jaon täytyy olla selkeää lapsille. Esimerkiksi opetustuokio ensin suomeksi, jotta kaikki varmasti ymmärtävät ja loppu toiminta sitten englanniksi, kaksikielistä ekaluokkaa opettava Saila Purho sanoo.

Ensimmäisenä päivänä ryhmä on vielä puolin ja toisin vieras, joten liikkeelle lähdetään tutustumalla. Koulu ja paikkakunta on vieras myös molemmille opettajille, Purholle ja Jenna Balkille. Heidät rekryttiin kaupunkiin kaksikielisiä luokkia varten.

– Tämä on ekaluokka siinä missä muutkin ekaluokat. Käytämme kuitenkin kahta kieltä päivittäisessä arjessa. Se on aika monen perheen arkea nykypäivänä, miksei sitten koulussakin, Balk sanoo.

Vieraita kieliä yhä enemmän

Englanninkielistä perusopetusta järjestetään jo useimmissa Suomen suurimmista kaupungeista. Esimerkiksi Lappeenrannassa englanninkielistä perusopetusta on ollut jo kaksikymmentä vuotta.

– Lappeenrannassa opetus on vakiinnuttanut paikkansa hyvin. Lähtökohtana oli yliopistomme kansainvälinen henkilökunta ja opiskelijat. Heille pitää tällainen palvelu olla. Lisäksi meillä on jääkiekkojoukkue Saipa, jonka pelaajien lapsia voi olla näillä luokilla, vaikka sitten vain hetken aikaa. Valtaosa lapsista on kuitenkin ihan suomenkielisiä, perusopetusjohtaja Mari Routti kertoo.

Lappeenrannassa osin englanninkielistä perusopetusta on jo kaikilla luokilla ensimmäisestä yhdeksänteen. Tämä on Kotkankin tavoite. Kaupungissa on ajateltu, että ulkomaalaisten osaajien rekrytointi seudulle helpottuu, kun perheet voivat laittaa lapsensa englanninkieliselle luokalle Suomessa.

Eniten kysyntää englantia ja suomea yhdistäville luokille on pääkaupunkiseudulla.

– Pääkaupunkiseudulla on osittain paineita niin, että yhteydenottoja tulee tavan takaa meille asti, vaikka päätökset opetuksesta ovat opetuksen järjestäjien käsissä, opetusneuvos Anu Halvari Opetushallituksesta sanoo.

Lappeenrannassa kaksikielisyyttä tuodaan opetukseen myös muilla tavoilla. Lappeenranta on mukana Opetushallituksen kielirikasteisen opetuksen kehityshankkeessa. Siinä englannin kieltä sisällytetään muuhun perusopetukseen esimerkiksi yksittäisten projektitehtävien kautta.

– Erityistä painetta englanninkielisen opetuksen lisäämiseksi ei ole, mutta se on ymmärretty, että nykylapset tulevat toimimaan hyvin kansainvälisessä maailmassa, Routti sanoo.

Tarkkaa tietoa englanninkielisten luokkien määrästä Suomessa ei ole. Opetushallinto ei niitä tilastoi, vaan tietoa on saatavissa paikallisesti opetuksen järjestäjilä.

Uusi alku

Kello soi. Se on kutsu siirtyä koulun pihalta ruokalaan, jossa ekaluokkalaiset tapaavat opettajansa ensi kertaa. Remus saa opettajakseen Jennan.

– Tämä on ihan uusi alku. Toki isommilla sisaruksilla on ihan normaalisti alkanut englannin opinnot. Ajattelen, että ehkä hekin oppivat vielä enemmän tässä sivussa, Remuksen myötä. Mutta muuten vieras kieli tai kansainvälisyys ei mitenkään erityisesti ole ollut vielä meillä läsnä, Jonna Kaukinen-Karra sanoo.

Uuden Pontuksen koulun pihamaalla käy kova kuhina koulun aloitusaamuna, kun opettajat, oppilaat ja lasten vanhemmat odottavat jännittyneinä uuden alkua.

Aiemmista syksyistä tämänkertainen koulualoitus eroaa siinä, että nyt ei ole enää käytössä pulpetteja, ei luokkahuoneita ja kirjojakin on vain vähän. Nyt luotetaan lasten luonnolliseen uteliaisuuteen.

Uuteen Pontuksen kouluun yhdistettiin lähiseutujen viisi pienempää koulua. Kaikkiaan oppilaita on noin 330.

Uudessa koulussa ei ole luokkahuoneita vaan soluja, kaikkiaan neljä kappaletta. Viherniitty-nimisessä solussa opiskelevat 1-., 3.- ja 6.-luokkalaiset.

Meteli ja vilske ovat melkoiset, kun solun 90 lasta kirjoittavat nimilappujaan. Lapuille on käyttöä, sillä jokaisen nimen muistaminen on alkuun mahdoton tehtävä sekä lapsille että opettajille.

– Eiköhän nimet jouluun mennessä opita, huikkaa yksi luokanopettajista toiminnan keskeltä.

Lapset suhtautuvat eri ikäisiin lapsiiin samassa tilassa hienosti. Tarkoitus on, että isommat voivat neuvoa pienempiä heidän apua tarvitessaan.

– Vähän siistii oli olla pienempien kaa, vähän niinku outoo mut siistii, viidesluokkalainen Elias Haarala sanoo.

"Paljon värikkäämpää eikä oo pelkkää puuta"

Soluissa on tiloja ja nurkkauksia erilaisiin oppimistarpeisiin. Omaa rauhaa saa verhojen avulla ja värikkäät sohvaryhmät jakavat tilaa. Seinillä riippuu värikkäitä magneettijakkaroita, jotka otetaan tarvittaessa käyttöön.

– Kun on neljä vuotta käyttänyt pulpetteja ja kirjoja, niin nyt alkaa tulla semmoinen moderni fiilis. Nyt käytetään älypuhelimia ja tietokoneita, miettii viidesluokkalainen Mikko Maijanen uusia tiloja ja metodeja.

– Aika siistii ja outoo samaan aikaan, pohtii Elias Haarala opetustilaa ympärilleen katsoen.

Eri-ikäiset lapset oppivat toisiltaan

Vanhemmat suhtautuvat uuteen kouluun luottavaisesti. Heidän huolensa liittyy pitkälti erityishuomiota vaativiin lapsiin.

Juha Karhumäki on saattamassa kolmosluokkalaista Jalmaria Pontuksen kouluun. Hän pohtii huomataanko erityistarpeita vaativat lapset isosta joukosta vai hukkuvatko he massaan.

– Kyllä uskon, että erityistarpeet huomataan varsin hyvin. Meillä on täällä niin paljon aikuisia töissä. Lapsia per opettaja on meidän talossa 15. Erityisopettajiakin on yhteensä viisi, miettii laaja-alainen erityisopettaja Johanna Wahlman.

Koulurakennusten uudistusnopeus huimaa

Koulurakennukset eivät ole enää kuin ennen. Uusia, eri puolelle Suomea valmistuneita koulurakennuksia on viime vuosina kuvailtu ilmauksilla: "koulu on kuin pieni kaupunki, torimaisen keskusaukion ympärillä", "tilojen suunnittelua on ohjannut yhteisöllisyys ja ajatus koulukylästä", "kuin monta kyläkoulua yhdessä tilassa".

Perinteisten luokkahuoneiden häivyttäminen on yhteinen tavoite koulurakentamisessa. Tilalle on muotoiltu avoimia ja muunneltavia kokonaisuuksia, jossa eri-ikäiset ja -tasoiset oppilaat opiskelevat omissa ryhmissään.

– Kolmen, neljän vuoden aikana eri puolella maata on kokeiltu monenlaisia erityylisiä oppimistiloja. Kokeillaan, miten tilat parhaiten tukisivat nykyaikaista oppimista, sanoo toisen lappeenrantalaiskoulun, Joutsenon yhtenäiskoulun apulaisrehtori Anu Urpalainen.

Ex-kansanedustaja Urpalainen on arkityönsä ohella jäsen opetus- ja kulttuuriministeriön johtoryhmässä, jonka tehtävä on uudistaa peruskoulua. Hallituksen kärkihankkeeksi nostettu peruskoulun uudistaminen alkoi käytännössä vuosi sitten, kun alakouluissa otettiin käyttöön uudet opetussuunnitelmat. Osana uudistusta on koulutilojen rakentaminen ja remontoiminen nykyaikaisten tavoitteiden mukaisiksi.

Urpalainen toteaa, että uudistuksen vauhti on nyt nopeaa.

– Nämä nyt valmistuvat koulut ovat aivan erityyppisiä kuin sanotaan vaikka vielä 5-6 vuotta sitten valmistuneet koulut.

– Itse vierailin Espoossa koulussa, joka oli valmistunut vuosina 2007-2008, ja siellä tehdyt ratkaisut tuntuivat osin jo vanhentuneilta.

Urpalainen muistuttaa, että rakennusten muokkaaminen ei ole itsetarkoitus. Koulurakennuksen oppimisympäristön tehtävä on mahdollistaa uuden opetussuunnitelman mukainen opetus parhaalla mahdollisella tavalla.

Samoilla linjoilla on uusia oppimisympäristöjä tutkinut yliopistonlehtori Jari Laru Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksiköstä.

– On vaarallista, jos lähdetään kehittämään rakennuksia arkkitehtuurin pohjalta mutta ei samalla kehitetä oppimisen ja opettamisen käytänteitä, Laru sanoo.

Laru on huolissaan, että modernissa koulurakentamisessa mennään arkkitehtitoimistojen ehdoilla.

– Vaikuttaa siltä, että arkkitehtitoimistoissa on otettu käyttöön yhtenäinen kieli, jolla uusia koulurakennuksia ja peruskorjauksia suunnittelevia kuntia lähestytään.

Yliopistotason tutkimusta avoimen oppimisympäristön pitkäaikaisesta käytöstä ei Suomessa kovin helposti löydä. Aikuisten työelämässä yleistyneitä avokonttoreita sen sijaan on tutkittu.

– Aikuisten työelämästä on olemassa tutkimusnäyttöä, että monitilatoimistoissa työskentely ei ole pelkästään positiivinen kokemus. Minusta nämä avoimet oppimisympäristöt muistuttavat paljon avotoimistoja. Lasten maailmaan suunniteltuja monitilatoimistoja, Laru sanoo.

Opettajat lepäävät sivuraiteella

Lappeenrannan Pontuksen koulussa, Lupiinirinteen-solussa tunnelma on seesteinen. 90-päinen lapsijoukko kuuntelee opettajaa korva tarkkana. Kun opettaja neuvoo tutustumaan opetustilaan ääneti, lapset tottelevat mukisematta.

Soluissa on keskimäärin 4-5 opettajaa. Näin ollen opettajan työ ei ole enää yksinäistä puurtamista luokkahuoneen edessä vaan opettajat opettavat kaikkia lapsia tukien myös toisiaan.

– Jokainen lapsi etenee oman oppimissuunnitelmansa mukaan. Meillä tehdään viikkosuunnitelmia niin, että oppilaat saavat itse valita, mitä he haluavat oppia ja miten opetus etenee. Meidän opettajien tehtävä on huolehtia, että viikkosuunnitelmaan tulee tarpeeksi asioita ja oppiminen etenee, kertoo uudesta opetustavasta luokanopettaja Outi Susimaa-Laitinen Pontuksen koulusta.

Pontuksen uudessa koulussa ei opettajat pääse enää pakoon opettajanhuoneeseen vaan "Sivuraide"-nimisessä opettajien tilassa on lasiset seinät, jonne oppilaat näkevät. Myös opetustiloissa on opettajille oma nurkkaus. Eräs opettaja huikkaakin, että on hienoa, että lapset voivat nähdä sen, että välillä opettajakin voi nostaa jalat pöydälle.

Viipurin tullista on eronnut tai eroamassa kymmeniä työntekijöitä vastalauseena Viipurin tullin johtajan Aleksandr Jastrebovin toiminnalle. Asiasta kertovat viipurilainen ivbg-nettilehti ja eräät muut venäläiset nettilehdet kuten esimerkiksi 47news.ru-nettilehti.

Viipurin tulli toimii Torfjanovkan, Brusnitsnoen ja Svetogorskin rajanylityspaikoilla. Suomen puolella vastaavat rajanylityspaikat ovat Vaalimaa, Nuijamaa ja Imatra.

Lehtien tiedot eronneiden tai eroamassa olevien määrästä vaihtelevat 40-80 henkilöön.

Lehdet viittaavat tuntemattomina esiintyviin lähteisiin Viipurin tullin sisällä.

Kuva haudalle

Viipurin tullin johtaja Aleksandr Jastrebov kiistää väitteet. Hänen mukaansa viimeaikaiset irtisanoutumiset ovat tavallista tullin sisäistä virkakiertoa. Viipurin tulliin onkin julkistettu avoimeksi 17 uutta vakanssia heinäkuun lopussa.

Jonkinlaista kiistaa Viipurin tullin sisällä näyttää olevan. Väitetyn joukkoeroamisen lisäksi Viipurin tullin johtajan kuva ripustettiin esimerkiksi maaliskuussa viipurilaiselle hautausmaalle kaivetun haudan ristiin. Viipurin tullin pääoven eteen oli myös yöllä tuotu hauta-arkku, joka oli osoitettu Viipurin tullin päällikölle.

Avoin kirje

Heinäkuussa Venäjällä julkisuuteen tuli myös väitetty Brusnitsnoen rajanylityspaikan tullin työntekijöiden avoin kirje, joka julkaistiin venäläisissä lehdissä. Kirjeessä nimettöminä esiintyvät Brusnitsnoen työntekijät kertovat erilaisista laittomuuksista Viipurin tullin alaisessa Brusnitsnoen tullissa.

Kirjoittajien mukaan Brusnitsnoen kautta on järjestetty salakuljetuskanavia. Kirjoittajat mainitsevat rahasummia, joita salakuljettajilta vaaditaan tavaran tuomisesta tullin ohitse. Henkilöautolta vaadittaisiin 150-200 euroa, kuorma-autolta 3000-10 000 dollaria.

Aiemmin kevättalvella julkisuuteen tuli Venäjän tutkintaviranomaisille osoitettu nimetön kirje, jossa väitettiin, että Viipurin tullista savustetaan ulos rehellisiä työntekijöitä ja johtajavirkoja voi ostaa.

Viipurin tulli otsikoissa

Viipurin tulli on joutunut muutenkin huomion kohteeksi viime aikoina. Venäjällä erityisesti huomiota on herättänyt venäläisiltä sotatarviketehtailta varastettujen tavaroiden salakuljetus Suomen kautta maailmalle. Salakuljetus tapahtui nimenomaan Viipurin tullin rajanylityspaikkojen kautta.

Suomessa huomiota on herättänyt Viipurissa takavarikoidun suomalaisen risteilyaluksen tapaus, jonka syistä ei ole saatu selkeyttä.

Suomen tullissa muutoksia ei ole havaittu

Suomen tullissa ei ole havaittu suurempia muutoksia Viipurin tullin toiminnassa. Nuijamaan ja Vainikkalan tullin päällikön Lasse Jutilan mukaan heinäkuun alussa Nuijamaan kautta kulkeva raskas liikenne ruuhkautui jonkin verran Venäjän tullissa, mutta mistään merkittävästä muutoksesta ei ollut kyse ja asia on jo normalisoitunut

– Venäjän tulli ilmoitti, että ruuhkautumisen syy oli organisaatiomuutokset Brusnitsnoen tullissa. Siellä yhdistettiin kolme osastoa yhdeksi osastoksi, Nuijamaan tullin päällikkö Lasse Jutila kertoo.

Laittomasta maahantulosta epäillyn suomalaismiehen oikeudenkäynti Viipurissa on lykkääntynyt jo toisen kerran. Oikeudenkäyntien lykkääntymisen syynä on Venäjän viranomaisten mukaan se, ettei Viipuriin ole saatu tulkkia Pietarista.

Perjantaiaamupäiväksi sovittu oikeudenkäynti on siirretty ensi maanantaiksi. Oikeudenkäyntiä on lykätty jo kertaalleen tällä viikolla, sillä alun perin viipurilaisen oikeusistuimen piti käsitellä suomalaismiehen asiaa tiistaina.

Jumissa Viipurissa yli kuukauden

Ilman viisumia valtakunnananrajan Saimaan kanavaa pitkin ylittänyt mies on maastapoistumiskiellossa. Hän on odottanut oikeudenkäynnin alkamista Viipurissa jo toista kuukautta.

Mies matkusti heinäkuun alussa Suomesta Venäjälle Saimaan kanavaa pitkin Mikkelin urheilusukeltajien omistamassa laivassa isomman seurueen kanssa.

Venäläisviranomaiset ottivat kiinni myös aluksen kapteenin, mutta hänet vapautettiin parin päivän kuluttua. Mikkelin urheilusukeltajien alusta pidettiin Viipurissa kolme viikkoa, ennen kuin se palautettiin Suomeen.

Suomalaismiehen asianajaja sai tiedon oikeudenkäynnin lykkääntymisestä torstai-iltana viipurilaiselta kollegaltaan.

Asiananajaja toivoo, että asia ratkeaisi kolmannella yrittämällä, ja mies pääsisi palaamaan kotiin.

Asiakkaiden huolimattomuus aiheuttaa julkiselle hammashoidolle vuosittain miljoonien eurojen tappiot. Peruuttamattomat ajanvaraukset jäävät usein käyttämättä, sillä uutta asiakasta on lyhyellä varoitusajalla lähes mahdotonta saada pois jääneen tilalle.

Aikuisasiakkaat joutuvat maksamaan huolimattomuudestaan jälkeenpäin, kun hammashoidon järjestäjä lähettää heille sakkomaksun. Se ei kuitenkaan vastaa suuruudeltaan todellisia kustannuksia. Sakkoa ei myöskään voida periä alle 15-vuotiailta.

Esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote laskuttaa peruuttamatta jääneestä suun hoidon ajanvarauksesta 51,40 euroa.

Suuhygienistin tai hammashoitajan vastaanottokäynnin todelliset kustannukset ovat Eksotessa 64 euroa kerralta. Hammaslääkärikäynnin hinta on vastaavasti 126 euroa.

Eksoten tammi-kesäkuun 2017 hammashoitolakohtaisen tilaston mukaan Eksoten yhdessätoista hammashoitolassa* on käyty yhteensä 46 112 kertaa.

Peruuttamattomia poisjääntejä oli tammi-kesäkuussa 1 827.

Valtavat tappiot

Hammashoitajan ja suuhygienistin peruuttamattomat käynnit aiheuttivat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin alueella yli 230 000 euron tappiot.

Vastaavasti hammaslääkärin ajanvarauksen todellisilla kustannuksilla laskettuna tappio on 460 404 euroa.

Jos tilalle saatuja potilaita ei huomioida, vaihtelee laskennallisesti peruuttamattomien poisjääntien aiheuttama tappio 233 000 euron ja 460 000 euron välillä.

Alaikäisiä asiakkaita suojaa asiakasmaksulainsäädäntö, eikä heitä voida laskuttaa peruuttamatta jääneistä ajanvarauksista.

– Alle 18-vuotiaiden hammashoito on lain mukaan maksutonta, muistuttaa Eksoten ylihammaslääkäri Maarit Natunen.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä eniten peruuttamattomia poisjääntejä on alle kouluikäisillä ja 8.-luokan oppilailla. Molemmat kuuluvat asiakasryhmiin, jotka kutsutaan hammashoitolaan lakisääteiseen määräaikaishoitoon.

Alle 15-vuotiaiden kutsut lähetetään huoltajille, mutta jos jälkikasvu jättää saapumatta hammashoitoon tai ajanvaraus jää muuten perumatta, sakkomaksua he eivät saa.

– Vanhempienhan tulisi huolehtia tarvittaessa ajanvarausten perumisista, sanoo Natunen.

Muistutuskampanja alkaa

Eksoten tavoitteena on pudottaa peruuttamattomien poisjääntien osuus hammashoitolakäynneistä 3,5 prosenttiin. Tavoite on puolen prosenttiyksikön päässä.

Alkuvuoden lukujen perusteella esimerkiksi Lemillä, Taipalsaarella ja Savitaipaleella toteutettu muistutuskampanja on tuottanut tulosta.

Natunen uskoo, että peruuttamattomat poissaolot vähenevät, kun huoltajat voivat itse varata sopivan ajan.

– Jatkossa tilannetta helpottaa sekin, että ajanvarausjärjestelmä tarkistaa huoltajuuden automaattisesti. Lisäksi olemme saamassa tekstiviestimuistutuspalvelun, sanoo Natunen.

– Kyllähän perumattomista ja käyttämättä jääneistä hoitoajoista tulee merkittävää taloudellista hukkaa veronmaksajille, sanoo Natunen.

*Tilastosta puuttuu 1.1.2016 Eksoteen liittynyt Imatra, joka käyttää erilaista potilastietojärjestelmää.

Kymenlaakson pelastuslaitoksen johtokeskus aloittaa toimintansa lauantaina puoliltapäivin ja tehostettu valmius kestää sunnuntaina siihen asti, että myrsky on ohittanut Kaakkois-Suomen tai laantunut. Etelä-Karjalassa johtokeskus aloittaa toimintansa illalla.

Viisiasteisella portaikolla mitattuna valmius on nyt oranssissa, eli toiseksi ylimmällä tasolla.

– Varaudumme torjumaan esimerkiksi myrskytuhoja ja kaupunkitulvia, sanoo Kymenlaakson pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Ilpo Tolonen.

– Voimakkaaseen salamointiin liittyy riski, että se sytyttää paloja, arvioi Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Esa Viiru.

Voimakkaiden ukkospilvien ennustetaan siirtyvän Varsinais-Suomesta ja pääkaupunkiseudulta Kymenlaaksoon illalla ja yöllä Etelä-Karjalan puolelle. Rankkasateessa vettä voi tulla yli 30 millimetriä tunnissa ja ukkospuuskien voimakkuus voi olla jopa 25 metriä sekunnissa.

– Tarvittaessa pumppaamme vettä kellareista, kun sade on niin rankkaa, etteivät viemärit vedä, kuvailee päivystävä päällikkö Ilpo Tolonen.

Kymenlaakson pelastuslaitoksessa on illalla myrskyn saapuessa kymmenen minuutin lähtövalmiudessa 250 henkilöä. Etelä-Karjalan puolella vakinaisten palokuntien lisäksi valmiudessa on kymmenen sopimuspalokuntaa.

– Olemme kohottaneet johtamisvalmiutta ja tarvittaessa saamme vakinaisten palomiesten avuksi nopeasti väkeä sopimuspalokunnista, sanoo Tolonen.

Pääkaupunkiseutua runnonut, kattopeltejä repinyt ja puita kaatanut rajuilma jatkaa kulkuaan itään. Rajuilma riehui Helsingin päällä iltaseitsemän jälkeen. Yhdeksän aikoihin se oli liikkunut jo Kymenlaaksoon.

Rintama liikkuu itään sadan kilometrin tuntinopeudella ja se saapuu kymmenen-yhdentoista aikoihin Kotkaan ja Lappeenrantaan. Rajuilma on voimissaan erityisesti rannikolla, mutta rankkasadetta ja ukonilmaa on luvassa myös pohjoisemmas. Sadetta saattaa ulottua jopa Joensuuhun saakka, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

– Ukkosrintama ei näytä liikkuessaan heikkenemisen merkkejä, koska siinä on paljon energiaa, Kotakorpi toteaa.

Pääkaupunkiseudulle saapuu illan aikan toinen, pieni ukkosrintama

Rajuilman sademäärät jäivät pääkaupunkiseudulla yllättäen vain 10-20 milliin, vaikka paikoin satoi voimakkaasti. Pääkaupunkiseudulle saapuu Kiiraa pienempi rintama mahdollisine ukkosineen ja sateineen kymmenen jälkeen illalla.

Helsinki-Vantaalla oli tänään kesän helteisin päivä. Rajuilman vyöryessä Helsinkiin iltaseitsemän jälkeen, lämpötila romahti Helsinki-Vantaalla vartissa 23,5 asteesta 16,1 asteeseen. Tuolloin myös tuuli puuskittaisesti 23 metriä sekunnissa, Helsingin majakalla jopa 32,5 metriä sekunnissa, Ilmatieteenlaitokselta kerrotaan.

Rajuilman liikkuminen on hidastumassa ja sen odotetaan ehtivän Suomen rajojen ulkopuolelle itään viimeistään aamuun mennessä. Sitä ennen itärajan pinnassa ukkostaa voimakkaasti.l

Helsingissä suuri musiikkifestivaali keskeytyi rajuilman vuoksi

Helsingin Suvilahdessa käynnissä olevan ja vällillä tunniksi keskeytetyn Flow-festivaalin iso teltta repeytyi rajuilmassa ja sitä korjataan. Myös päälavan iso screen on rikkoutunut. Festivaali kuitenkin jatkuu.

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi ennustaa huomisen olevan poutainen, mutta samalla lämpötilat asettuvat noin kahdenkymmenen asteen tienoolle.

Rajuilma Kiira oli iltakymmeneltä voimakkaimmillaan alueella Kotkasta Lappeenrantaan ja Mikkeliin, kertoo Ilmatieteen laitosken päivystävä meteorologi Henri Nyman.

– Se on kaarimainen muodoltaan. Kyllä se Joensuuhunkin jossain määrin yltää, mutta todennäköisesti siellä ei esiinny näitä voimakkaita ukkospuuskia, mitä pääkaupunkiseudulla ja Kymenlaaksossa on esiintynyt, Nyman sanoo.

Etelärannikolla tuulenpuuskat ovat olleet rajuimpia, Helsingin majakalla jopa 32,5 metriä sekunnissa.

– Puuskat olivat tosi rajuja varsinkin Helsingin tienoolla ja Helsingin edustalla. Ilmatieteen laitoksen automaattinen havainnontarkastus hylkäsi mittaustuloksia, koska niiden lukemat olivat nin kovia, Nyman toteaa.

Ukkonen on ollut nopealiikkeinen ja kattanut vain melko pienen osan maasta, Salosta Uudellemaalle, Päijät-Hämeeseen ja Kymenlaaksoon.

Vielä yön aikana itärajan läheisyydessä ukkosta tulee esiintymään jopa pidemmän aikaa, Ilmatieteen laitokselta kerrotaan. Rintaman liike on illan edetessä hidastumassa. Aamuun mennessä rintama on väistynyt Suomen yltä.

Rintaman perässä on tulossa lisää heikompaa sadetta, mutta voimakkaita ukkosia ei ole enää tulossa lisää.

Ilmatieteen laitoksen nettisivut ovat olleet illan aikana kaatuneena suurten käyttäjämäärien vuoksi. Laitoksen palvelimet eivät kestäneet ryntäystä.

Kummakivi sijaitsee Etelä-Karjalassa Ruokolahdella Hauklapin kylässä lähellä Puumalan rajaa. Hiekkatie vie perille autojen kääntöpaikalle, josta kävelymatkaa Kummakivelle on kapeaa polkua pitkin vielä reilun puolen kilometrin verran.

Näky on uskomaton. Pienen pyöreän kallion päältä kohoaa korkeuksiin valtavan iso kivi, joka kuin ihmeen kaupalla on jäänyt pienen kallion päälle juuri oikeaan asentoon.

– Leveyttä Kummakivellä on seitsemän metriä ja korkeutta viitisen metriä. Painoksi on arvioitu noin 500 tonnia, kertoo ruokolahtelainen Esko Piiparinen.

Piiparinen oli vielä muutama vuosi sitten yrittäjänä läheisessä Valkinhovissa. 47 vuoden ajan hän toi turistiryhmiä ihmettelemään Kummakiveä.

Nyt paikalle ei ole opasteita, vaan sen sijainti pitää tietää. Jäljet kertovat, että kävijöitä on ollut.

– Talvella tänne ei tahdo päästä, mutta kesällä käy varmasti satoja ihmisiä, tuumii Piiparinen.

Jääkauden tuoma siirtolohkare

Geologi Aimo Kejonen jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta. Hän on perehtynyt suomalaisiin siirtolohkareisiin ja luoliin. Kummakivi on hänelle tuttu.

– Se on Suomen suurin ja kaunein, toteaa Kejonen.

Kejosen mukaan kivi on tullut kallion kohdalle noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Tuolloin maan kamaran peitti jääkauden paksu jää. Jäämassat kuljettivat mukanaan valtaviakin siirtolohkareita.

– Tämä lohkare on ollut kiinni jäässä, ja kun jää on alkanut sulaa, lohkare on ollut kallion kohdalla ja jäänyt siihen.

Kummakiven ympäristössä näkyy muitakin isoja jääkauden kuljettamia kivilohkareita. Ne ovat Kejosen mukaan tulleet tähän varsin läheltä.

– Ehkä noin kymmenen kilometrin päästä. Kummakivi on rosoinen, mikä kertoo siitä, ettei se ole pyörinyt ja matkannut kovin pitkää matkaa.

Kummakiven alla olevan kallion pinta puolestaan on aivan tasainen, mikä taas kertoo jääkauden liikkuvien massojen tasoittaneen aluskalliosta rosot pois.

Kummakiven kivilaji on niin yleinen, ettei kiven alkuperäistä kotipaikkaa pysty geologi Aimo Kejosen mukaan päättelemään.

Kumiseva kallio

Kummakivi on jo itsessään niin kummallisen näköinen, että voisi ajatella sen nimen tulleen kummallisuudesta. Esko Piiparinen ottaa kuitenkin kepin ja koputtaa sillä Kummakiven alla olevaan kallioon.

Kalliosta lähtee kumiseva ääni, jonka perusteella kallion kuulostaisi olevan ontto. Ääni muuttu sitä mukaa, mihin kohtaan kepillä lyö.

– Tästä lähtee niin kumma ääni, että siitä kerrotaan tämän saaneen nimensä.

Kummakivestä näyttää vuosituhansien aikana sadevesien valuneen mineraalia, joka aikaa myöten on tehnyt Kummakiven alla olevaan kallioon uuden pinnan.

Se on Suomen suurin ja kaunein geologi Aimo Kejonen

Pinta on paikoitellen lohkeillut, kun ihmiset ovat kepeillään kumisuttaneet kalliota ja kuunnelleet erikoisia ääniä. Pinnan alla on tyhjää, ja sinne mahtuu hyvin vaikka miehen etusormi.

Rauhoitettu kivi

Kummakivi ei ole alla olevassa kalliossa kiinni tasaisesti. Kiven alapinta on epätasainen, minka takia Kummakiven ja alla olevan kallion välistä paistaa useammastakin kohdasta päivä läpi. Kiven valtava paino tekee sen, ettei kivi paikaltaan mihinkään lähde.

Esko Piiparinen kertoo kuulleensa, että Kummakiveä ovat venäläiset turistit käyneet ihmettelemässä jo 1800-luvulla. 1900-luvun alkupuolella kerrotaan kiven päälle johtaneen tikapuut, ja paikallinen nuoriso olisi viettänyt siellä aikaansa.

Vuodesta 1962 alkaen kivi on ollut rauhoitettu, eikä sen päälle enää saa kiivetä.

Kummakiveä on kuitenkin vaikea löytää, sillä sinne ei ole opasteita.

– Opasteet tulevat varmaankin jo ensi kesänä, kertoo Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä.

Paikka on tarkoitus saada osaksi Saimaalle suunniteltua geoparkia, joka esittelee erikoisia jääkauden jättämiä jälkiä ja jääkauden vaikutuksia Saimaan äärellä.

Näin pääset Kummakivelle

Ruokolahden ja Puumalan väliseltä tieltä numero 62 kääntyy Hauklapintie. Risteykseen on Ruokolahden keskustasta matkaa noin 27 kilometriä.

Aja Hauklapintietä. Tie muuttuu muutaman kilometrin kuluttua Mäntylahdentieksi. Kun olet tieltä 62 ajanut liki 10 kilometriä, kääntyy vasemmalle Kummakiventie. Aja Kummakiventietä noin 500 metriä, kunnes oikealle kääntyy kapea hiekkatie. Sen päässä noin 200 metrin jälkeen on autojen kääntöpaikka.

Kääntöpaikan päästä lähtee polku, joka on merkitty nauhalla. Seuraa polkua runsaat 500 metriä, niin päädyt Kummakiven äärelle.