Lappeenrannan Pusupuiston juuri kunnostetun laululavan maali oli ehtinyt kuivua, kun se jo ympäröitiin festariaidoilla. Rapfestivaalin esiintyjät siis korkkaavat keltasiniseksi muuttuneen lavan ensimmäisenä.

– Kunnostus on ollut pitkään kaupungin to do -listalla. Festari toi sille vihdoin deadlinen, myhäilee Itä räpäyttää -festivaalin taiteellinen johtaja Kasperi Laine.

Laineen Kasperina tunnettu räppäri nousee lavalle ainakin 30 kertaa festarin aikana. Kolmen eri kokoonpanon keikan lisäksi Lappeenrannan kasvatti juontaa tapahtuman.

– Täytyy varmaan vaihtaa vaatteita välissä, ettei yleisö kyllästy, mies naurahtaa.

Tyytyväiseltä mieheltä viimeinen levy?

Parisen kymmentä vuotta musiikkia tehnyt Laineen Kasperi on tyytyväinen, että Lappeenranta on nyt valmis rap-festariin. Hän on nähnyt kaikenlaisia genren muutoksia, mutta pysynyt mielestään aika samanlaisena.

– Muistan vuosia, joilloin Tampereella ei ollut ketään katsomassa meidän musaa. Se oli suomi-reggaen vaihe. Yhtäkkiä Tampereella olikin vankka kuulijakunta.

Myös rapin virtaukset ovat vaihdelleet.

– Musta suomirapin kieli oli rikkaimmillaan joskus vuosina 2005–2010. Nyt uudet tekevät teknisesti haastavampaa.

Äänisuunnittelijana toimiva Laine on tehnyt omalla nimellään musiikkia kymmenisen vuotta. Hän vakuuttaa, että seuraavaksi Monsp Recordsilta julkaistava levy on viimeinen Laineen Kasperi -levy.

– Tiedän eläväni elämäni parasta aikaa. Se on hieman kevyempää kuin aiemmat levyni. Elämässä on tullut menetyksiä ja tullut uusia jäseniä perheeseen. Levy pyörii elämän rajallisuuden tematiikassa, Laine kiteyttää.

Erona muihin venäläisräppärit

Taiteelliselle johtajalle oli tärkeää saada vivahde itärajaa Itä räpäyttää -festareille.

– Chemodan on Venäjällä kulttiasemassa.

Lisäksi festareilla soittaa venäläinen DJ Chinmachine. Esiintymisensä peruivat venäläiset naisräppärit Rena & Mad-A. Festari saa myös kävijöitä Venäjältä.

Laine on tehnyt kulttuurivaihtoa venäläistä populaarikulttuuria tunnetuksia tekevän Tusovka ry:n kanssa. Hän on itsekin käynyt esiintymässä Moskovassa ja Pietarissa.

Rap-festareita on aiempina vuosina kritisoitu naisten vähyydestä. Kasperi Laine halusi tapahtumaan myös naisräppäreitä. Esimerkiksi Mimmi räppää -kollektiivissa esiintyy viikonloppuna neljä naista.

Jatkossakin tee se itse -festarit

Underground-rapiin keskittyvä Itä räpäyttää järjestettiin ensi kerran vuonna 2001, kun kotimainen rap-kulttuuri oli vielä lapsen kengissä. Jo tuolloin ravintola Iltatähden lavalla esiintyi englanniksi räpännyt Paleface – niin kuin tänäkin viikonloppuna.

– Paleface esiintyi silloin nimellä Kalkkilaivan Kapteeni, koska meillä ei ollut varaa maksaa keikkamyyjän ilmoittamaa summaa, Laine muistelee.

Tapahtuma järjestettiin myös vuonna 2007, mutta nyt siitä on kasvanut kaksipäiväinen festari hyvälle paikalle. Mukaan on saatu suomirapin pioneerien Palefacen ja Asan lisäksi esimerkiksi kovassa nosteessa oleva Töölön Ketterä.

Nyt tavoitteena on vakiinnuttaa festivaali jokavuotiseksi tapahtumaksi. Alueelle mahtuu tuhat ihmistä ja tapahtuma on ikärajaton.

– Tarkoitus on tehdä tästä rajatun väkimäärän festari, jossa tiedetään olevan törkeän hyvät bileet ja liput myytäisiin ennakkoon, Kasperi Laine visioi.

– Pidetään tämä sellaisena tee se itse -meininkinä. Nyt ydinryhmässä on neljä tekijää.

Itä räpäyttää -festarin hän tietää onnistuneen, jos tuottaja Maija Kaarna vastaa vielä hänen puheluihinsa eikä lappeenrantalaisbaari Totemiin ole tullut porttikieltoa.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on meneillään tutkimus, jossa etsitään keinoja ottaa energiaa talteen ilmankosteudesta. Tavoitteena on kehittää aurinkokennoja vastaava uusiutuvan energian konsepti, joka mahdollistaa ilmankosteuteen perustavan energian tuotannon.

Tutkijat arvioivat, että tulevaisuudessa esimerkiksi matkapuhelimet tai muut kannettavat älylaitteet voivat latautua itsestään hyödyntämällä vain kosteutta ilmassa.

– Tämä idea voi johtaa isompiin innovaatioihin. Noin 10–20 vuoden päästä tämä teknologia voi olla siinä pisteessä, että ensimmäiset prototyypit saadaan markkinoille. Tutkimamme materiaali ei välttämättä ole lopullinen materiaali, mutta siinä on paljon potentiaalia, professori Erkki Lähderanta Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta toteaa tiedotteessa.

Suhteellinen ilmankosteus on yleensä vähintään 25 prosenttia. Kun ilmankosteudessa olevat vesipartikkelit liikkuvat, niiden pinnalle syntyy sähkövaraus. Sähkön muodostuminen ja vapautuminen ilmakehän vesipisaroista on ilmiönä tunnistettu jo kauan aikaa sitten. Ilmiön monimutkaisuudesta johtuen sen tutkiminen on ollut kuitenkin haastavaa.

Nyt tutkijat ovat kehittäneet materiaalin, johon ilmankosteuden avulla muodostuvaa sähköenergiaa saadaan varastoitua ja sitä voidaan tutkia. Materiaali on zirkoniumoksidiin perustuva nanokomposiitti. Zirkoniumoksidi on ionijohde, jossa sähkönjohtavuus perustuu oksidi-ionien liikkeeseen materiaalissa. Vesipisaroiden liikkuessa materiaalin pinnalla, varastoituu muodostunut sähkö zirkoniumoksidin nanopartikkeleihin.

Tutkimusta varten zirkoniumoksidi-pohjaisista nanokomposiiteista valmistettiin ohutkalvoja alumiinielektrodeja sisältävälle lasipinnalle. Nanokomposiitti suihkutettiin lasipinnalle aerosolin avulla. Valmiin näytekappaleen pinnalle johdettiin kosteaa ilmaa. Sen jälkeen näytteen ominaisuuksia tutkittiin atomivoimamikroskoopilla sekä pintapotentiaalimikroskoopilla.

Mikroskoopeilla on mitattu muun muassa näytteen pinnan muotoja ja sähköisiä ominaisuuksia eri ilmankosteuspitoisuuksilla.

– Tutkimme materiaalin pinnalle syntyvää energianmäärää, eli mikroampeereja. Olemme päässeet mittauksissa jopa yhden voltin jännitteeseen. Virran suuruus on ollut muutama mikroampeeri neliösenttimetriä kohden, professori Erkki Lähderanta kertoo.

Tutkimukset osoittavat, että korkeampi kosteustaso johtaa vahvempaan sähkökenttään näytteessä. Ilmankosteudesta on siis mahdollista tuottaa pieniä määriä sähköä, jota voidaan tarpeeksi isoissa määrissä käyttää esimerkiksi sähkölaitteiden virrantuotantoon.

Ihanteellisen yhdistelmän aikaansaamiseksi täytyy kuitenkin löytää teknisesti oikeat vakiosuureet, kuten nanokomposiittikerrosten paksuus, komposiittien nanohiukkasten määrä sekä sähköä johtavien alumiinielektrodien geometriset suureet.

Tutkimushankkeessa on mukana yhteistyökumppaneita Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Venäläinen Iljušin Il-76 kuljetuskone laskeutui Lappeenrannan kentälle maanantaina iltapäivällä. Kone kuuluu Venäjän ilmavoimien lentoyksikköön, joka vastaa Venäjän presidentin ja pääministerin valtiovierailuilla tarvittavien varusteiden kuljettamisesta.

Koneen mukana Lappeenrantaan tuli kolmisenkymmentä presidentinhallinnon edustajaa. Viime viikolla tilauslento toi Lappeenrantaan lähes sata presidentinhallinnon edustajaa, joten kaikkiaan Moskovasta on lähetty Suomeen jo toista sataa virkamiestä varmistamaan vierailun sujumista.

Kuljetuskoneesta purettiin kaksi kylmäkorikuorma-autollista elintarvikkeita, joita käytetään vierailun aikana. Koneessa oli lisäksi rahtina presidentin kuljettamiseen käytettäviä erikoisvalmisteisia ajoneuvoja.

Ajoneuvojen joukossa oli myös viestiajoneuvo, jolla varmistetaan Venäjän presidentinhallinnon yhteyksiä Kremliin. Ajoneuvosta on yhteys muun muassa presidentinhallinnon käyttämään erikoiskoneeseen, joka seuraa usein presidentin tai pääministerin vierailua lentämällä lähialueella. Koneen tehtävänä on varmistaa datalinkkiyhteys Venäjän johtojärjestelmään.

Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee Savonlinnassa torstaina. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ottaa Putinin vastaan Savonlinnan Punkaharjulla.

Imatran Jäppilänniemeen autolla ajaessa yksi asia käy heti selväksi: kaasujalkaa kannattaa löysätä reilusti. Varsinkin, jos tietä pitkin ajaa ensimmäistä kertaa ja haluaa saada kaiken irti tien laidalla olevista teoksista.

– Paikalliset tietävät, että täällä paljon kulkijoita. He osaavat ottaa huomioon, että täällä saatetaan hidastella kohteiden kohdalla, sanoo Raija Niemelä.

Imatran Vuoksenniskalta päin tullessa kulkijaa tervehtii ensin kivellä istuva pöllöporukka. Noin kymmenen kilometrin pituisella matkalla tien laidalla vilahtelee heinäukkoja, kissoja, peltilintuja ja maalauksia. Noin muutamia mainitaksemme.

– Tänä vuonna meillä on hieno lintukokoelma, Niemelä kertoo.

Peltilinnut ovat vääksyläisen sepän Seppo Hongan käsialaa. Tänä kesänä tien laidalla näkyy kymmenen Hongan tekemää lintuteosta.

– Tänä vuonna hän teki palokärjen, Niemelä sanoo.

Hiljentymistä taiteen keskellä

Hiljentymistaukoa kaipaava taidetien kulkija voi istahtaa Immalanjärven Laitilanlahdella joko auringonnousun tai auringonlaskun penkille ja katsella vedestä kurkistavaa norppaa tai vedessä kelluvia kukkia.

Rauhoittumisessa toimii myös taidetien varrella oleva Latogalleria, jossa on tänä vuonna esillä Jouni Suikkasen valokuvia.

Juuri Latogallerian Niemelä nimeää lempipaikakseen.

– Täällä on hauska hiljentyä, kuunnella ääniä ja katsella Jounin Suikkasen valokuvia, gallerian penkillä istuva Niemelä sanoo.

Runojen ystävänä Niemelä istahtaa mielellään myös Runolaiturin sisään, jossa voi lukea suomalaisten runoilijoiden runoja ja luontokuvauksia.

Idea syntyi lenkkeillessä

Helsingissä asuva Niemelä on kotoisin Imatralta ja Jäppilänniemen kesäasukas. Tämä on jo 14. kesä, kun hän on yhdessä muiden kylän asukkaiden, marttojen ja taiteilijoiden kanssa järjestänyt taideteoksia Jäppilänniementien varrelle.

– Tässä tarvitaan muitakin kuin itsekseen puurtamista, Niemelä toteaa.

Idea taidetiestä sai Niemelän mukaan alkunsa, kun hän lenkkeili lastensa kanssa Jäppilänniementietä edestakaisin. Hän alkoi kaivata lenkin varrelle uutta nähtävää ja koettavaa.

– Pidimme rantakalajuhlaa mökillämme. Naistensaunassa ehdotin muille, että eikö olisi hienoa, että meillä olisi täällä oma tie, jonka varrella olisi teoksia.

Niemelä sai muut innostumaan.

– Kun joku innostuu ideasta niin siitähän lähtee syntymään uutta.

Kyläläiset ottivat omakseen

Teosten määrä on vuosien varrella kasvanut. Ensimmäisenä kesänä kohteita oli kymmenen, nyt 30. Teoksia tekevät paikalliset martat, taideopiskelijat, taiteilijat ja kyläläiset

Kyläläiset ovat ottaneet taidetien omakseen. Niemelän mukaan taideteoksille järjestyy aina paikka pellon laitaan, ladon seinälle tai pihapiirin läheisyyteen.

– Paikalliset ovat suhtautuneet kivasti toimintaamme, Niemelä kiittää.

Pelkästään kyläläisten iloksi teokset eivät ole jääneet. Taidetien varrella olevien vieraskirjojen perusteella 2000-3000 ihmistä käy joka kesä katsomassa teoksia.

Suomalaismies on ollut jumissa Viipurissa jo lähes kuukauden. Venäläisviranomaiset ottivat miehen kiinni heinäkuun alussa, sillä hän ylitti valtakunnan rajan ilman viisumia.

Mies matkusti Suomesta Venäjälle Saimaan kanavaa pitkin Mikkelin urheilusukeltajien omistamalla Tornator I -laivalla. Seuran perinteisellä Viipuriin suunnanneella reissulla oli mukana useampi henkilö.

Helsingin Sanomat kertoi, että mies oli nukkunut venäläisten rajatarkastuksen aikana. Mies oli luullut, että matkustajilla oli ryhmäviisumi.

Suomen puolella rajatarkastajat eivät olleet viisumin puuttumista huomanneet.

Tutkinta vie aikansa

Venäläisviranomaiset epäilevät miestä laittomasta maahantulosta. Suomen Pietarin pääkonsulaatin konsulin Virpi Hanhikosken mukaan tällä hetkellä odotetaan, viekö Venäjän syyttäjänvirasto tapauksen oikeuteen.

Hanhikoski ei pidä asian käsittelyaikaa tavattoman pitkänä.

– Nyt on kesäkausi. Tutkinta kestää oman aikansa ja asian siirtyminen viranomaiselta toiselle vie oman aikansa, Hanhikoski kertoo.

Kantapään kautta oppia

Venäläisviranomaiset ottivat heinäkuun alussa kiinni myös aluksen kapteenin, mutta hänet vapautettiin parin päivän kuluttua.

Viipurissa tutkinnan valmistumista odottava mies on vapaalla ja saa pitää yhteyttä Suomeen ilman rajoituksia. Mikkelin urheilusukeltajien puheenjohtaja Vesa Tikkanen kertoi Etelä-Saimaalle maanantaina, että Viipurissa oleva mies voi tilanteeseen nähden hyvin.

Ylelle Tikkanen sanoo olevansa toiveikas sen suhteen, että miehen tilanne ratkeaa pian.

– Toivomme, että hän selviää kohtuullisilla sakoilla, Tikkanen sanoo.

Tikkasen mukaan seura huolehtii jatkossa, ettei vastaavaa tapahdu.

– On tässä tullut kantapään kautta oppia.

Myös Tornator I oli venäläisten hallussa liki kolme viikkoa. Alus saatiin takaisin Suomeen viime viikonloppuna.

Saimaan kanavassa on sattunut vesiliikenneonnettomuus, jossa on loukkaantunut kolme ihmistä. Loukkaantuneet ovat suomalaisia Liikenneviraston urakoitsijan työntekijöitä. He olivat tulossa Suomeen päin.

Onnettomuus tapahtui Pällin sululla Venäjän puolella, kun viisimetrinen avovene törmäsi kanavassa olevaan valotolppaan. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päällikköpäivystäjä Esa Viirun mukaan onnettomuus näyttää olleen puhdas vahinko.

Loukkaantuneet olivat saaneet ensiapua onnettomuuspaikalla.

Etelä-Karjalan pelastuslaitos sai hälytyksen onnettomuudesta noin kello 9.30. Pelastajat saapuivat paikalle noin tunnissa ja kuljettivat loukkaantuneet Lappeenrantaan sairaalahoitoon. Heidän vammansa eivät ole hengenvaarallisia.

Seurakunnat ovat alkaneet järjestää uskontoa vaihtaville turvapaikanhakijoille rippikouluja. Tähän mennessä useat sadat Suomeen viime vuosina tulleista turvapaikanhakijoista ovat luopuneet islamista ja liittyneet jäseneksi evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Imatran Tainionkosken seurakuntakeskuksessa parikymmentä nuorta afgaanimiestä lukee Uutta testamenttiä darin kielellä. Seurakunnassa havahduttiin rippikoulun tarpeeseen vuosi sitten, kun kaupungissa aloitti toimintansa vastaanottokeskus.

– Heitä alkoi tulla jumalanpalvelukseen ja reagoimme siihen, että aloimme järjestää heille opetusta, sanoo pastori Vesa Julin Imatran seurakunnasta.

Rippikoulussa opetus tapahtuu englanniksi, mutta nettiyhteyden päässä oleva tulkki kääntää keskustelun darin kielelle. Papilta kysytään paljon muun muassa kirkon sakramenteista, kuten kasteesta.

– Minua ei ole vielä kastettu, mutta odotan sitä ja olen varmasti hyvä kristitty, sanoo Aliraza Hussaini.

Rippikouluryhmässä olijoista useat kertovat syyksi uskonnon vaihtamiseen sen, että ovat pettyneitä islamiin. Taustalla on lähtö entiseltä kotiseudulta ja henkisesti raskas turvapaikkaprosessi.

– En ole ollut pitkään aikaan yhteydessä Afganistanissa olevaan perheeseeni. Jos he saavat tietää, että minusta tulee kristitty, se merkitsee minulle vaikeuksia, pohtii Golamir Hossaini.

Islamista luopujaa kohdellaan kotiseudulla vääräuskoisena eikä yksikään rippikoulussa opiskelevista nuorista usko palaavansa enää Afganistaniin. Sen sijaan Imatran vastaanottokeskuksessa islamista luopuneisiin on tähän asti suhtauduttu hyvin.

– Kyllä he ymmärtävät, että Suomessa on ihan eri säännöt kuin kotimassa ja toista kunnioitetaan, sanoo Imatran vastaanottokeskuksen johtaja Lauri Perälä.

Uusi uskonto sen sijaan voi helpottaa kotoutumista Suomeen.

– Täällä on helpompi elää, koska suurin osa ihmisistä on kristittyjä, jatkaa Hossein Mohammadi.

Kaste edellytyksenä seurakunnan jäseneksi pääsemiselle

Imatran seurakunnan jäseneksi on liittynyt muutaman kuukauden aikana lähes kymmenen nuorta afgaania.

Jäsenyyden edellytyksenä on hyväksytysti suoritettu rippikoulu ja kolmen kuukauden ajan tiivis yhteys seurakuntaan. Kyse on suuresta arvojen ja uskomusten muutoksesta.

– Heidän täytyy ymmärtää mitä ovat tekemässä, eivöt mene sosiaalisesta paineesta kasteelle taikka turvapaikkaprosessin takia, jatkaa Julin.

Uskon lujuutta on kuitekin vaikea ulkopuolisen arvioida.

– Osa on vakavissaan, mutta joukossa on myös heitä, joiden motiivit liittyy turvapaikkaprosessiin. Mutta jos näin on, niin se on pinnan alla emmekä me pysty sitä selvittämään, tuumaa pastori Vesa Julin Imatran seurakunnasta.

Jokirapuja pyydettiin viime vuosisadan alussa noin 17 miljoonaa saksiparia vuodessa. Sitten rapurutto levisi ja tuhosi kannan lähes kokonaan. Nyt herkkiä jokirapukantoja halutaan palauttaa ja suojella koko maassa.

Suojelualueita on kartoitettu vuodesta 2013 lähtien, ja nyt Kaakossa käydään käytännön toimiin.

– Olemme valtakunnan tasolla ensimmäisten joukossa jokiravun suojelutoimissa, kertoo Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen toiminnanohjaaja ja kalastusneuvoja Vesa Tiitinen.

Salaiset jokirapualueet kartalle?

Jokirapujen esiintymisalueista on oltu hiljaa. Osakaskunnat eivät ole myöntäneet ulkopuolisille pyyntilupia jokirapuvesistöihin. Nyt Kaakossa mietitään niiden esittämistä kartalla.

– Aikaisemmin se on ollut yksi suojelukeino, ettei jokirapualueista kerrota mitään ulkopuolelle. Nyt mietitään jatkammeko salaista linjaa vai alammeko avoimesti tiedottamaan. Kumpi on nykyään parempi keino suojella jokirapua, kertoo Vesa Tiitinen.

Onko vaarana, että jokirapua pyydetään salaa, jos elinalueet julkistetaan?

– En usko. Osuuskuntien kanssa mietitään mitä tehdään, Tiitinen kertoo.

Avoimuuden linja on nykyaikaa. Tiitisen mukaan kartan ja valistuksen avulla ihmiset osaisivat varoa rapuruton levittämistä jokiravun kotivesiin.

Suojelualueet lähes kartoitettu

Maa- ja metsätalousministeriö aloitti jokiravun suojelutoimet vuonna 2013. Paikallinen käytännön työ kuuluu kalatalouskeskuksille.

Etelä-Karjalassa suojelun tarvetta on selvitetty valuma- ja pienvesistöjen alueella.

– Suojelualueiden kartoitus on jo pitkällä. Käydään nykyinen tilanne läpi ja selvitetään onko vesialueilla suojeltavaa jokirapua. Jos löytyy täplärapua, niin mietitään mitä sen kanssa tehdään, kertoo Vesa Tiitinen.

Täplärapu on vieraslaji ja sen leviäminen halutaan kuriin

Jokirapua esiintyy koko Suomessa eteläistä Lappia myöten. Rapurutto on tuhonnut jokirapukantaa 1900-luvun alusta lähtien. 2000-luvulla ruttoepidemiat tuhosivat kantaa pahoin esimerkiksi Kemi- ja Simojoessa sekä Oulunjärvessä. Tautia levittää tehokkaasti juuri täplärapu.

Jokiravun pyyntimäärät ovat romahtaneet 1900-luvun alun huippuvuosista. Syynä on rapurutto, jota täplärapu kestää, mutta jokirapu ei. Näin on myös esimerkiksi Kaakossa.

– Viime vuosisadan alussa täällä pyydettiin 100 000 jokirapua vuodessa, nyt parisen tuhatta. Vähiin on käynyt, kertoo toiminnanohjaaja ja kalastusneuvoja Vesa Tiitinen.

EU lisäsi täpläravun haitallisten vieraslajien listalle vuoden 2015 lopussa. Sitä ei saa enää tuoda maahan eikä viljellä tai istuttaa. Suomella ja Ruotsilla on vielä poikkeuslupa pyydystää täplärapua ja käyttää sitä ravinnoksi.

Rapujen pyyntiä suositellaan

Jokiravun suojeluun kuuluu sen vihollislajin nujertaminen. Toisin sanoen täpläravusta halutaan eroon siellä, missä jokirapu elää.

– Täpläravun hallintaohjelmassa sitä ei saa siirtää paikasta toiseen. Lisäksi ravustetaan tehokkaasti, kertoo Tiitinen.

Rapujen pyynnistä on muutakin hyötyä kuin pelkkä herkuttelu.

– Rapuja pitääkin pyytää. Emme muuten tiedä, mitä kannoille kuuluu, toteaa Tiitinen.

Jokirapua rapujuhliin?

Kotimaisen ravun elvyttämistä voidaan toteuttaa myös kannan palautuksilla. Ensimmäisiä istutuksia Kaakon vesiin voidaan odottaa aikaisintaan vuonna 2019.

– Siinä menee ainakin viidestä kymmeneen vuotta, että nähdään minkälainen kannasta tulee, kertoo Tiitinen.

Suojelu- ja elvytystyöhön tullaan panostamaan lisäksi valistuksella, jossa painotetaan mertojen ja veneiden desinfiointia sekä muuta toimintaa, jolla estetään rapuruton leviäminen.

Aina heinäkuu ei vastaa odotuksia, mutta luo samalla mieleenpainuvia muistoja. Heinäkuuhun mahtuu aurinkoa ja sadetta, töitä ja lomaa.

Kun suomalainen lähtee kesälomalle, hän suuntaa yhä usein mökille. Siellä mieli lepää ja luonto hellii lomalaista.

Moni muistaa lapsuuden kesät lämpiminä ja ilon täyttämänä aikana.

Säiden armoilla - hyvällä ja pahalla kelillä

Heinäkuu on tilastojen valossa lämpimin ja sateisin kuukausi Suomessa. Suomen heinäkuussa helteistä ei ole takuita.

Vastanneet suosivat elokuuta lomakuukautena

Mikä sitten olisi paras kesälomakuukausi? Kyselyymme vastanneista enemmistö pitää elokuuta parhaana lomakuukautena, joskin heinäkuu saa lähes yhtä suuren kannatuksen. Loppujen lopuksi kesälomakelit ovat kuitenkin tuurista kiinni.

Säät saattavat olla useimmille heinäkuussa suurin yllätystekijä, mutta myös arkinen elämänkulku voi laittaa kesälomasuunnitelmat uusiksi.

Loma yksillä - kesä kaikilla

Kaikki suomalaiset eivät suinkaan lomaile kesällä. Yhteiskunta pyörii – joskin kesätehoilla, ja se vaatii tietysti tekijänsä. Tasan eivät käy siis onnenlahjat lomanvietossakaan.

Lomakaan ei aina takaa, että ihmisillä olisi aikaa toisilleen.

Mutta kun kesäloma onnistuu, on hieno tunne huomata se palatessaan työpaikalle.

Imatran kolmoissurman oikeuskäsittelyn aikataulu on selvinnyt. Surmaaja Jori Juhani Lasonen vastaa kolmeen murhasyytteeseen Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa Imatralla 29.8.

Pääkäsittely on julkinen, ellei käräjäoikeus määrää istunnossa toisin.

Kolmoissurman oikeuskäsittely on viivästynyt usealla kuukaudella, koska syytetyn mielentilatutkimus venyi. Asian käsittelyn piti alun perin alkaa käräjäoikeudessa jo kevään aikana.

Lasonen ampui kolme imatralaista naista ravintolan edustalle viime vuoden joulukuussa. Syytteet Lasosta vastaan nostettiin maaliskuussa.

Suomen ja Venäjän presidenttien tapaaminen nosti Savonlinnan hetkeksi isoksi pisteeksi maailman kartalla. Savonlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kristiina Mikkonen (SDP) myhäilee, että torstai kantaa hedelmää matkailun laariin.

– Kaupunki sai aivan uskomattoman markkinointinäkyvyyden maailmanlaajuisesti, ei tällaista mainosta voi millään rahalla ostaa. Pelkästään Venäjällä on 94 miljoonaa television katsojaa ja jos edes osa heistä näki eilisen maisemakortin, tämä näkyy varmasti matkailun vilkastumisena.

Mikkonen pääsi myös keskustelemaan Putinin ja Niinistön kanssa Savonlinnan kaupungin tarjoamalla illallisella, mutta mitä Olavinlinnan muurien kätköissä puhuttiin, se jää muurien sisälle.

– Keskustelujen sisältö on luottamuksellista. Kummatkin presidentit olivat kuitenkin hyväntuulisia ja keskustelu oli vilkasta.

Entä Parikkalan rajanylitysasema?

Savonlinnan kaupunki on jo pitkään halunnut Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistämistä, mikä olisi varsinkin matkailulle arvokas asia. Mikkonen on asian suhteen toiveikas.

– Asia on saanut presidenttien tapaamisen alla runsaasti julkisuutta ja toivon, että asia etenee tulevaisuudessa.

Kyllä tämä jää minun mieleeni ikiajoiksi. Anna-Kristiina Mikkonen

Presidentit keskustelivat torstaina Punkaharjulla, minkä jälkeen he saapuivat Olavinlinnaan kaupungin tarjoamalle päivälliselle. Päivää leimasi aikataulujen venyminen ja massiiviset turvatoimet. Mikkoselle päivä oli suuri.

– Harvemmin sitä edes Suomen presidenttiä tapaa, torstaina tapaan kotilinnassani kaksi presidenttiä, joista toinen on vielä suurvallan presidentti. Kyllä tämä jää minun mieleeni ikiajoiksi.

Hurjalta se näyttää, aprikoi isä Jiri Lehtinen kelkkaliukumäen juurella. Hän on tullut poikansa Tomin kanssa Kouvolasta Lappeenrannan Myllysaareen uimaan ja huomasi sattumalta erikoisen liukumäen.

Puinen torni nousee noin kymmeneen metriin, josta veteen laskee 20 metriä pitkä liuku. Lehtinen rohkaisee mielensä ja laskee vanerisella kelkalla järveen kiitäen hetken Saimaan pintaa pitkin. Hauskaahan se oli.

Lehtinen kertoo, ettei ole moista mäkeä ennen nähnytkään. Liukumäki onkin lappeenrantalaisille arkipäivää, mutta muualta tulleille ihmetyksen aihe.

Harvinaisuus Suomessa

Veteen laskevia kelkkaliukumäkiä on ollut muuallakin Suomessa, mutta Lappeenrannan lienee viimeinen laatuaan. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton Anne Hiltunen on kiertänyt lukuisia Suomen uimarantoja kouluttamassa hengenpelastusta. Hän ei ole missään törmännyt Myllysaaren tyyppiseen kelkkamäkeen.

– Aurinkoisina ja lämpiminä päiviä laskijoita on kymmeniä. Mäestä laskevat enimmäkseen lapset, mutta myös paljon aikuiset, kertoo Meripelastusseuran uimavalvoja Simo Puuppo.

Hän katsoo kelkkamäen perään ja opastaa laskijoita. Hän ei ole kuullut, että mäessä olisi sattunut mitään. Mäestä laskeminen on maksutonta, mutta vaatii paikalle uimavalvojan.

Puuppo ohjeistaa laskijoita istumaan keskellä vanerikelkkaa. Lisäohjeita tulee nuorilta laskijoilta.

– Seuraavalla laskulla pitää istua enemmän takakenossa, pohtii 13-vuotias Tino Honkanen. Hän arvioi, että vauhti kiihtyi neljäänkymppiin.

Kelkkamäki aikuisten makuun

Myllysaaren kelkkaliukumäen historia linkittyy Lappeenrannan perinteikkääseen kylpylaitokseen. Kylpylaitos kasinoineen ei koskaan ollut erityisen tuottava, mutta kaupunki päätti kuitenkin panostaa siihen alasajamisen sijaan. Ajateltiin, että hyvä uimaranta auttaisi kylpylaitosta menestymään.

Vuonna 1928 noin kilometrin päähän kylpylaitoksesta Kimpisen niemeen tehtiin hiekkaranta. Puhuttiin Saimaan Rivierasta. Samalla rakennettiin kelkkaliukumäki, pukukoppeja ja silta silloin vielä mantereesta irti olleeseen Myllysaareen.

Tuohon aikaan ranta oli aidattu eikä rannalle ollut ilmaiseksi asiaa. Rantamaksu oli 50 penniä kerralta. Yksi liukukerta kelkkamäestä maksoi markan ja kymmenen liukua kahdeksan markkaa. Tuolloinen markka on nykyrahassa 30 senttiä.

Kelkkaliukumäet olivat tuohon aikaan tavallisia kylpylaitosten yhteydessä. Ne olivat erityisesti aikuisten hupia.

Vuonna 1935 kelkkamäki ja muukin uimaranta tulivat maksuttomiksi "rantailuihmisille", kuten sen ajan Etelä-Saimaa rannalla viihtyviä ihmisiä kutsui.

Nyt lasketaan kolmannesta mäestä

Vuonna 1954 purettiin huonokuntoinen kelkkaliukumäki ja rakennettiin uusi. Nyt siihen tehtiin vain yksi liukumäki. Samalla rannalle tehtiin muun muassa sauna ja painonnostoalusta. Myllysaari oli yhdistetty Kimpisen niemeen heti sotien jälkeen.

– 60-70-luvuilla rannoilla oli mustanaan väkeä, mutta 1980-luvulla veden laatu oli heikompi, muistaa toimittaja Eija-Hilkka Anttila.

Sadevedet kuljettivat viemärivesiä rantavesiin. Kelkkamäki oli jo 1980-luvulla rapistuneessa kunnossa.

Mäki purettiin vuonna 1994. Uusi, nykyinen mäki valmistui vuonna 1997. Mäkeen rakennettiin säätövara, jotta sitä voidaan käyttää veden ollessa eri korkeuksilla. Viime vuosina on pohdittu, voisiko mäkeä laskea myös talvisin jään päälle.

Jutussa on käytetty lähteinä teosta Lappeenrannan kaupungin historia 1917–1966, Jouni Kumpulaisen, Mikko Kohvakan ja Pertti Kolarin teosta Lappeenrannan kylpylaitos sekä Eija-Hilkka Anttilan teoksia Syvät rivit ja Ryöppysuihkuja ja vuoriastuntaa.

Artikkelia varten haastateltiin toimittaja Eija-Hilkka Anttilaa sekä Lappeenrannan liikuntatoimen kunnossapitopäällikköä Juha Rojoa.

Usein ei tule ajatelleeksi mitä kaikkea oma lähiranta voi ruokapöytään tarjota. Suomen sisäjärvistä saa arvokasta syötävää, jonka pyyntiaika on juuri meneillään.

– Kun puhutaan kotimaisesta ravusta, niin kyllä se on lähiruokaa, kertoo lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen Maa- ja metsätalousministeriöstä.

Suomalaiset arvostavat koko ajan enemmän kausi- ja lähiruokaa. Ruokapöydän tarjoilua kunnioittaa enemmän, kun sen hankkii itse luonnosta.

– Siinä on mukana se kokemus, elämys ja jännitys. Jos saalista tulee, niin sitä arvokkaampaa se on henkilökohtaisesti, kertoo Viljanen.

Mitä ravustukseen tarvitaan?

1. Kalastusalueen ravustuslupa, yksi maksu per merta
2. Yleinen kalastonhoitomaksu
3. Rapumerta, syöttirasia, köysi ja kelluva koho
4. Syötti (särkeä tai muuta tuoretta kalaa)
5. Vene, laituri tai ranta

Miten toimia?

Monilla on harhakäsitys, että ravustus vaatii venettä. Ei vaadi, ja merrat voi laskea avoveden lisäksi myös rantaan tai vaikkapa laiturilta.

Syöttirasiaan asetetaan syötti, mertaan kiinnitetään köysi ja koho. Kohoon kirjoitetaan oma nimi ja lupanumero. Merta kohoineen heitetään veteen. Rapu suosii kovaa ja kivikkoista pohjaa.

– Sopiva syvyys on kahden ja kahdentoista metrin välillä, kertoo toiminnanohjaaja ja kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen Etelä-Karjalan Kalatalouskeskuksesta.

Mertaa ei pidä upottaa venereiteille eikä aivan naapurin rantavesiin.

Älä levitä rapuruttoa. Toisesta vesistöstä siirretyt merrat tulee desinfioida, ettei tautia levitetä toiseen vesistöön. Syöttikalat tulee pakastaa ennen mertaan laittoa samasta syystä. Paras syötti on tuore ja pakastettu ravustettavasta vesistöstä pyydetty särki.

Pyydetyt ravut voidaan säilyttää sumpussa samassa vesistössä mistä ne on saatu.

Rapua tulee vasta elo- syyskuussa

Istutettua täplärapua suositellaan pyydettäväksi, koska se pitää kantaa aisoissa. Suomessa elää myös kotoperäistä jokirapua pääasiassa jokialueilla, mutta lupien myynti on rajoitettua. Jokirapua yritetään elvyttää kautta Suomen.

Tänä vuonna ravustuskausi on alkanut heikosti. Syyllinen tähän on myöhästynyt kesä ja viiveellä tullut lämmin sää.

– Täpläravulla on nyt kuorenvaihtoaika, jolloin se ei liiku. Vaihto kestää noin viikon, kertoo Vesa Tiitinen Etelä-Karjalan Kalatalouskeskuksesta.

Ravustuksen suosio laskenut selvästi

Ennen rapu oli mittava elinkeino monille. Nuorisoakin se kiinnosti, koska niiden myynnistä sai taskurahaa. Ravustuksen suosio on laskenut selvästi kymmenessä vuodessa ja saaliismäärät laskeneet miljoonilla yksilöillä.

Luonnonvarakeskuksen mukaan harrastajat pyydystivät yli kuusi miljoonaa rapua Suomessa vuonna 2006. Vuonna 2014 saalis oli yli puolet vähemmän, joten huippuvuosista on tultu reippaasti alas. Pääsyy tähän on leväitiöiden levittämä rapurutto, joka ei ole ihmiselle haitallinen.

Harrastuksen suosiota voi laskea yllättäen myös toinen ihminen.

– Kaupunkien ympäristöistä löytyy lieveilmiöitä, kuten varastaminen toisten rapumerroista ja sumpuista, kertoo Vesa Tiitinen.

Varkauksia voi yrittää ehkäistä kokemalla merrat päivittäin, jolloin syötit vaihdetaan tuoreisiin.

Ravustuskausi alkoi 21. heinäkuuta ja päättyy lokakuun viimeinen päivä.

Joulukuu 2013. Kunnanvirasto on hiljainen ja hämärä, kun eteläkarjalaisen Parikkalan entinen kunnanjohtaja Hans Olander astelee pimenevässä illassa Harjulinnan portaat ylös. Samoja portaita hän on kulkenut viime vuodet päivittäin, satoja kertoja, ylös ja alas.

Nyt hän tekee niin viimeistä kertaa.

Olander astuu työhuoneeseensa ja alkaa siivota. Suurin osa papereista, kansioista ja niteistä saa jäädä paikoilleen. Kunnallistieteen aikakauskirjat hän pakkaa mukaan. Niistä saattaa olla hyötyä myöhemmin, ehkä seuraavassa työssä.

Työpöydällä on valokuva tyttärestä. Olander poimii sen pahvilaatikkoon ja nostaa laatikon syliinsä.

Sitten hän sulkee työhuoneensa oven, kääntyy eikä palaa.

Kesään 2017 mennessä Parikkala on vaihtunut pysyvästi muihin maisemiin. Porvoossa sijaitsevassa kahvilassa istuu vaaleahiuksinen ja sänkikasvoinen mies.

Hän on Hans Olander, jonka uran Parikkalan visiitti tuhosi.

Olander ei ole saanut töitä sen jälkeen, kun lähti Parikkalasta. Terveyden kanssakin on ollut ongelmia.

– Koskaan ei käyty mitään keskustelua. Koskaan ei kerrottu, missä kunnanjohtaja on epäonnistunut. En ole missään vastaavaa kokenut, Olander tuhahtaa.

Olander on vuosikaudet pantannut omaa näkemystään niistä erikoisista käänteistä, jotka johtivat hänen irtisanoutumiseensa.

Sen kuulee Olanderin äänestä: Kaikki haavat eivät ole parantuneet, vaikka kaikesta on jo neljä vuotta aikaa.

Oli syyskuinen päivä vuonna 2013, kun Hans Olander kulki normaaliin tapaansa Parikkalan kunnanviraston portaita. Tänään askel oli kevyt ja mieli huojentunut. Edessä oli kunnan poliittisen johdon kanssa käytävä keskustelu, jota hän oli odottanut. Tilaisuudessa puitaisiin hänen ja koko kunnan ensi vuoden tavoitteita.

Tai niin Olander luuli.

Kokoushuoneessa kunnanhallituksen puheenjohtaja, Parikkalan valtapuoluetta keskustaa edustava Ari Berg avasi lyhyesti keskustelun. Välittömästi tämän jälkeen hän siirsi puheenvuoron nuorempaa päättäjäpolvea edustavalle Antti Paajaselle, keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajalle. Mies avasi suunsa ja pudotti pommin.

– Kunnanjohtaja ei enää nauti luottamusta. Tätä keskustelua ei tarvitse pitää.

Ilmoituksen jälkeen Berg lopetti tilaisuuden kuin seinään. Huone tyhjeni.

Sanat kaikuivat Hans Olanderin korvissa. Hän ymmärsi, mutta ei käsittänyt. Mitä ihmettä täällä tapahtui?

Olander nousi portaat ylös kunnanjohtajan huoneeseen, löi oven kiinni ja istui tuoliinsa. Sitten hän tarttui puhelimeen. Hän näppäili usean paikallispoliitikon numeron ja tivasi, mistä on kyse.

Hän ei saanut vastausta.

Olander oli jo jonkin aikaa epäillyt, että jokin oli pielessä. Hän koki, että kunnanhallituksen puheenjohtaja Ari Berg vähätteli kunnanjohtajan tekemisiä ja suhtautui niihin pilkallisesti. Tilanne oli selvästi mennyt huonompaan suuntaan kesän jälkeen.

Olander saapui Etelä-Karjalan pohjoiskärjessä sijaitsevaan Parikkalan kuntaan vuonna 2009. Alku kunnanjohtajana sujui hyvin, vaikka osa valtuutetuista olikin tyytymättömiä siihen, ettei Olanderin perhe asunut Parikkalassa.

Olander oli kirjoilla kunnassa, mutta vietti suuren osan vapaa-ajastaan pääkaupunkiseudulla. Sitä ei kunnassa katsottu hyvällä. Valtuuston oppositio jopa ehdotti, että kunnanjohtajan luottamus asetettaisiin puntariin.

Myöhemmin opposition vaatimukset vaimenivat. Olanderin silmissä tilanne näytti rauhoittuvan.

Olander oli jo tulonsa jälkeen hämmästellyt virkamiesjohdon heikkoa asemaa kunnassa. Kaikki merkittävimmät toimet menivät poliitikoille. Myös sellaiset paikat, jotka Olanderin mielestä kuuluisivat kunnanjohtajalle. Hän sai lypsää tietoa poliitikoilta, jotka istuivat näköalapaikoilla.

Aikaisemmissa kunnanjohtajan pesteissään Suomenniemellä, Hauholla ja Alavieskassa hän oli tottunut istumaan terveydenhoitokuntayhtymien sekä vesi- ja energiayhtiöiden hallituksissa. Parikkalassa hänen ainoa luottamuspaikkansa oli Imatran seudun kehitysyhtiön hallituksen varajäsenenä. Jämäpaikka.

Parikkala on vuosikymmenet ollut keskustan hallussa. Puolue on 70-luvulta asti saanut valtuustopaikoista yli puolet lähes kaikissa vaaleissa. Keskustavetoiset kunnat eivät olleet Olanderille uusi juttu. Keskustan ydinalueella sijaitsevassa Alavieskassa työskennellessään Olander kertoo omistaneensa puolueen jäsenkirjankin.

Parikkalassa keskustan vahva mies on jo vuosia ollut Ari Berg. Kun kunnan päätöksenteossa mukana olleilta ja sivusta seuranneilta kysyy, kuka tahtipuikkoa heiluttaa, vastaus on Ari Berg.

Berg

Auringonsäde kimpoaa mukulatietä pitkin saapuvan suurikokoisen katumaasturin konepellistä. Harmaahiuksinen mies heilauttaa kättään maasturin sisältä. Ollaan Lappeenrannan historiallisessa linnoituksessa.

Ari Berg on jäntevä mies. Hän näyttää selvästi 54 ikävuottaan nuoremmalta. Berg ottaa kontaktia ja katsoo silmiin. Kädenpuristus on jämäkkä.

Hänen käytöksensä on miellyttävää ja luontevaa. Hän punnitsee sanansa tarkoin, eikä kiivastu tai korota ääntään, vaikka asia olisi epämieluisa.

Voisi sanoa, että vuosikymmenten poliittinen kokemus kuuluu ja näkyy Bergistä.

Berg on syntyperäinen parikkalalainen, joka on toiminut kunnanhallituksessa 90-luvulta asti ja ollut sen puheenjohtaja koko 2000-luvun. Ammatiltaan hän on maa- ja metsätalousyrittäjä ja Suomen Sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja.

Bergin kannatus on kunnassa ollut vankkaa. Keskustan piirissä kehutaan etenkin hänen asiantuntemustaan päätöksenteossa. Hän on ollut niin pitkään kunnanhallituksen johdossa, että siitä on tullut kunnassa perinne.

Berg on johtanut kuntaa suurten paikallisten mullistusten yli. Hänen aikanaan Parikkala on käynyt läpi kuntaliitoksen sekä lakkauttanut kouluja ja terveyskeskuksen. Palveluita on keskitetty ja rahaa säästetty.

Vuosien ajan Berg on myös yrittänyt avata Parikkalan rajanylityspaikan kansainväliselle henkilöliikenteelle. Hän on toivonut Venäjän turisteista piristysruisketta kunnan hiipuvaan talouteen.

Viidentuhannen asukkaan kunta on pienentynyt kymmenessä vuodessa noin tuhannella. Vielä tällä hetkellä pärjätään, mutta tulevaisuus hirvittää. Parikkalan nuoret lähtevät eivätkä palaa. Töitä ei ole.

Berg on Parikkalassa ristiriitainen ja kiistelty hahmo. Tätä juttua varten Yle haastatteli runsaasti Parikkalan päätöksenteossa vuosien varrella mukana olleita ja sivusta seuranneita ihmisiä. He luonnehtivat Bergiä seuraavasti:

"Häikäilemätön". "Manipuloi, käyttää hyväkseen, hyvä esiintyjä”. "Berg on asioihin perehtynyt ja niistä kiinnostunut". ”Berg määrää kaikesta”. ”Erinomainen kunnanhallituksen jäsen, mutta sopimaton puheenjohtajaksi”. "Arilla on paras kompetenssi". "Hän on hyvä esiintyjä". ”Aika taitava. Hän ei jätä jälkiä”. "Ahnehtii ja keplottelee, haluaa olla esillä”."Valta on kasvattanut jalustan hänen alleen”.

Bergin väitetään ajavan omaa etuaan kunnan edun sijaan. Lisäksi hänen väitetään puuttuvan virkamiesten työhön epäasiallisesti.

Kun Bergille kertoo, miten kriittiseen sävyyn useat hänen kanssaan työskennelleet ovat luonnehtineet häntä, miehen ilme ei juuri värähdä.

– Palaute ja arvostelu kuuluvat tähän asemaan. Se kuuluu demokratiaan, Berg vastaa.

– Kunta ja kuntalaisten etu tulee aina ensin. En tunnista itsessäni vallanhimoa. Koen, että yhteisten asioiden hoitaminen on ennemminkin kuin urheiluseuran talkoomeininkiä, Berg vertaa.

Kylillä Bergistä puhutaan Parikkalan pormestarina, huomionkipeänä yksinvaltiaana, joka polkee vastahankaan asettujat jalkoihinsa.

Postia

Syyskuun lopussa 2013 Ari Bergin ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sakari Paakkisen (kesk.) sähköpostiin kilahti viesti kunnanjohtajalta. Olander oli tehnyt päätöksensä.

Olen valmis irtisanoutumaan virastani. Olen keskustellut saamastani kohtelusta asianajajani lisäksi myös työsuojeluasiantuntijoiden kanssa. Olen valmis käynnistämään jo huomenna työpaikkakiusaamisesta oman prosessinsa.

Hans

Olander oli lähdössä, mutta ei ilmaiseksi. Mukaansa hän halusi yhdeksän kuukauden tilipussin.

Olander oli järkeillyt, että työnteon jatkaminen Parikkalassa ei ollut mahdollista ilman keskustan tukea. Ei, vaikka keskustalaiset eivät todennäköisesti pystyisi irtisanomaan häntä.

Kunnanjohtajan lähdön valmistelu alkoi kulisseissa saman tien. Olander, Berg ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sakari Paakkinen laativat asiakirjan, jossa Olander sitoutuu lähtemään – syyt olivat henkilökohtaiset. Lähdön oli määrä tapahtua erokirjeellä, jonka kunnanjohtaja antaa julkisuuteen. Asia pysyi vain hetken kabinettien hämärässä, pienen piirin tiedossa.

Suunnitelma meni pahasti myttyyn.

Joku vuoti Olanderin lähdöstä ja kiusaamissyytöksistä sanomalehti Itä-Savolle. Pian tämän jälkeen sähköpostiviesti, jossa Olander uhkaa Bergiä oikeusprosessilla, pulpahti samaa reittiä julkisuuteen.

Monet valtuutetut tunsivat itsensä huijatuiksi. Soppa oli valmis. Ari Berg kiisti kiusaamissyytökset toistuvasti.

Keskustan johtohahmojen mukaan epäluottamus Olanderia kohtaan ei ollut pelkästään yhden puolueen mielipide. Väitteelle löytyi katetta, sillä suurimmat valtuustoryhmät olivat kokoontuneet ja sopineet kunnanjohtajan lähdöstä jo ennen kuin asiasta kerrottiin Olanderille.

Tapaamisessa oli laadittu epävirallinen asiakirja, jossa sovittiin, että Parikkala aloittaa uuden kunnanjohtajan etsimisen. Asiakirjan olivat allekirjoittaneet keskustan, kokoomuksen, SDP:n ja sitoutumattomien ryhmäjohtajat.

Myöhemmin asiakirjan sisältö aiheutti eripuraa. Kaikki eivät tuntuneet olevan samaa mieltä siitä, mistä ylipäänsä oli sovittu.

Sopimuksen laati kokoomuksen Kari Niiranen. Hänen mukaansa asiakirjan ainoa tarkoitus oli estää Ari Bergin nousu kunnan johtoon.

– Näytti siltä, että ollaan menossa pormestarimalliin, Niiranen sanoo nyt.

Niirasen mukaan sopimukseen merkittiin tästä syystä, että kunta laittaa kunnanjohtajan viran heti hakuun. Kirsikaksi kakun päälle Niiranen kirjasi asiakirjaan, että tulevan kunnanjohtajan on oltava korkeakoulutettu. Ari Berg ei ole.

Berg puolestaan tukeutuu juuri tähän asiakirjaan, kun häneltä kysyy Olanderin lähdön perusteista.

– Hän varmaan teki oman johtopäätöksensä, kun valtuustoryhmät yhdessä ilmoittivat, että asiat eivät suju kuten on toivottu.

Berg sanoo, ettei ole ollut valtuustoryhmien viestinvaihdossa mukana eikä näin ollen tiennyt, että valtuustoryhmät ovat keskustelleet kunnanjohtajan vaihtamisesta. Valtuuston oppositio on pitänyt Bergin väitettä epäuskottavana, sillä kunnanhallitus ja sen puheenjohtaja on käytännössä kunnanjohtajan esimies.

Sotkua ruodittiin runsaasti mediassa vuoden 2013 loppupuoliskolla. Lopulta julkinen riitely halvaannuttaa kunnan.

Syytös

Ari Bergin väitetään kiusanneen kunnanjohtaja Olanderia. Näin on väittänyt paitsi Olander itse, myös useampi paikallispoliitikko.

Yksi heistä on valtuuston varapuheenjohtajana toiminut kokoomuksen Kari Niiranen. Hänen mukaansa kiusaamista tapahtui ainakin kunnanhallituksen kokouksissa, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa.

– Se oli välillä nöyryyttävää. Harmittaa, kun en pöydän vanhimpana saanut sanottua, että puheenjohtaja saisi käyttäytyä kunnolla, Niiranen kertoo nyt.

Toinen julkisuudessa asiasta puhunut on sitoutumattomien valtuutettu Pekka Koiso-Kanttila. Hän on kertonut Bergin kyykyttäneen, aliarvioineen ja nolanneen kunnanjohtajaa.

Berg kertoo, että ei haluaisi enää muistella vanhoja. Bergin mukaan hänellä ei koskaan ollut henkilökohtaisia ongelmia ex-kunnanjohtaja Olanderin kanssa. Kaikki sujui mallikkaasti.

– Hän hoiti perustehtävät hyvin. Niissä ei ollut mitään huomauttamista. Ei ollut ongelmia, jotka olisivat arjen pyörittämistä haitanneet.

Berg sanoo, että tyytymättömyys Olanderiin lähti kentältä – ei hänestä tai ylipäänsä kunnanhallituksen sisältä.

– Kentällä Olanderilta odotettiin aktiivisempaa otetta ja näkyvyyttä.

Parikkala ei ole ainoa. Lähivuosien aikana samankaltaisia episodeja on putkahdellut esiin ympäri Suomen.

Kuuluisin kuntakähinä lienee Kittilän tapaus, mutta kunnan johtoporras on ollut myrskyn silmässä myös esimerkiksi Jämsässä, Asikkalassa, Akaassa, Sysmässä ja Heinolassa.

Kuntahallintoa tutkinut emeritusprofessori Aimo Ryynänen näkee, että valta tiivistyy usein sinne, missä tietokin on. Vuonna 2015 uudistetussa kuntalaissa kunnanhallituksen puheenjohtajalle on sälytetty lisää vastuuta päätöksenteon valmistelussa. Tätä kautta puheenjohtajalla on parempi pääsy tietoon.

Ryynäsen mukaan nykyinen lainsäädäntö kuitenkin estää kohtuullisen tehokkaasti vahvojen kuntakeisareiden syntymistä. Aina näin ei ole ollut.

Vanhassa kunnallislaissa kunnan- ja kaupunginjohtajat olivat kaupunginhallitusten äänivaltaisia jäseniä ja puheenjohtajia. Virkamies- ja poliittinen valta sulautuivat yhteen henkilöön.

Laki painui historiaan vuonna 1977. Vallasta luopuminen ei ollut kaikille helppoa. Ryynänen kertoo tarinan Helsingin entisestä kaupunginjohtajasta Teuvo Aurasta, joka oli välillä presidentti Kekkosen pääministerinäkin.

– Joku oli kysynyt, tietääkö Aura, ettei hänellä enää ole äänivaltaa eikä puheenjohtajuutta kaupunginhallituksessa. Tarinan mukaan vastaus oli, että hänelle ei ole uskallettu kertoa.

Emeritusprofessori näkee vallan keskittymisen lähinnä henkilökysymyksenä. Valta päätyy vahvoille persoonille.

– Yleensähän meillä on kunnissa vähintään kolme tasavahvaa puoluetta. Siellä ei kukaan pääse hyppimään yli muiden.

Paras ympäristö vallan hamstraamiseen on pienessä kunnassa, jossa poliittisia vastavoimia on vähän, ja jossa yhdellä puolueella on mahdollisuus saada yksipuolinen enemmistö.

Tuntomerkit sopivat Parikkalaan.

Kriisi

Marraskuussa 2013 Parikkalan kunnanvaltuusto kokoontui päättämään suurista asioista. Listalla oli vaatimus koko kunnanhallituksen erottamisesta. Tunnelma oli apea, valtuustosalissa mökötettiin. Hans Olanderia ei näkynyt missään. Hän ei kommentoinut, koska näin oli sovittu Ari Bergin ja kunnanvaltuuston puheenjohtajan kanssa.

Erovaateen olivat esittäneet kymmenen kunnanvaltuutettua, yli kolmasosa valtuustosta. Eroa vaatineet eivät hyväksyneet tapaa, jolla kunnan johtajasopimusta oli muutettu. Paperia oli rukattu uusiksi siten, että Olander varmasti saisi korvauksen lähtiessään.

Valtuutettujen mukaan kulissien takaisesta pelistä ei ollut tietoa, kun he hyväksyivät uuden sopimuksen.

Lisäksi Bergiä syytettiin valehtelusta. Erovaatimuksessa väitettiin, että Berg olisi julkisuudessa sanonut olevansa tietämätön kunnanjohtajan kiusaamissyytöksistä.

Tosiasiassa Berg oli ainoastaan kieltänyt työpaikkakiusaamisen.

– Ei ole mitään sellaisia tietoja, että olisin syyllistynyt työpaikkakiusaamiseen, Berg totesi Ylen haastattelussa.

Samalla Berg kiisti, että kunnanjohtajaa kohtaan tunnettaisiin epäluottamusta, vaikka hän oli ollut itse kunnanhallituksen kokoushuoneessa avaamassa tilaisuutta, jossa epäluottamuksesta kerrottiin Olanderille.

Perussuomalaisten riveistä arvioitiin, että Berg kaappasi vallan kunnanjohtajalta.

– Kun kunnanjohtaja sanoo, että tehdään asia näin, Ari Berg sanookin, että tehdään toisinpäin. Kunnassa olevat henkilöt eivät uskalla tehdä oikeastaan mitään ilman Ari Bergin käskyä, perussuomalaisten Matti Sokkanen sanoi.

Bergin puolustajien mielestä muut valtuustoryhmät käyttivät tilaisuutta hänen mustamaalaamiseensa.

Kinastelun kruunuksi kunnanhallitus esitti rikostutkinnan aloittamista koko erottamissohelluksesta.

Myöhemmin kunnanvaltuusto päätti, että kunnanhallituksen erottaminen ei ole tarpeen. Ehdotus rikostutkinnastakin painui unholaan.

Särö

Neljä vuotta myöhemmin valo pakenee pienestä kahvilasta johonkin Porvoon vanhan kaupungin kaduille. Hans Olander hörppää kahvia posliinikupista.

Olander ei vieläkään ymmärrä lähtöpassiensa syytä, mutta hänellä on vahva epäilys siitä, mistä kaikki sai alkunsa. Epäilys juontaa suureen suunnitelmaan eräästä bioetanolitehtaasta.

Vuonna 2011 pontikkatehtailija Aate Laukkanen hääräsi Parikkalan naapurissa Punkaharjulla. Laukkanen halusi perustaa kuntaan bioetanolitehtaan. Tätä varten tehdasyhtiö Suomen Bioetanoli Oy:lle oli tarkoitus hakea lainarahoitusta. Takaajat tulisivat lähialueelta – mukana Parikkalan kunta.

Ajatuksena oli, että tehdas toisi työtä Punkaharjun lisäksi sen lähikuntiin. Parikkalassa hankkeen puuhamies oli Ari Berg.

Olanderin mielestä koko hanke oli järjetön: Suunnitelma ei vaikuttanut uskottavalta, eikä näyttänyt luovan työtä Parikkalassa. Lisäksi Olander epäili, että toiseen kuntaan sijoittuvan riskibisneksen tukeminen ilman kunnon vakuuksia voisi olla kuntalain vastaista.

Olander esitti, että takausta ei myönnetä, mutta Parikkalan kunnanhallitus oli asiasta toista mieltä. Ehdotuksen lainatakauksen hyväksymisestä teki Ari Berg. Olander merkkautti pöytäkirjaan eriävän mielipiteen.

Päätös sinetöitiin valtuustossa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kunnanjohtaja Olander astui poikkiteloin Bergin eteen.

– Siinä tuli jonkinmoinen särö, huomasin sen, Olander sanoo.

Ari Berg on täsmälleen päinvastaista mieltä. Hänen mukaansa kitkaa ei ollut ja Olander oli hankkeen takana.

– Ei missään tapauksessa tullut säröä. Päinvastoin, hanke nähtiin erittäin tärkeänä seudun kannalta, Berg sanoo.

Muutamaa vuotta myöhemmin lainantakaus vanheni ja bioetanolitehdashanke kuopattiin vähin äänin.

Huhtikuu, vuoden 2017 kuntavaalit. Keskustan vaalivalvojaisia vietetään keittolounaskahvila Piika&Rengissä. Tunnelma on rauhallinen, odottava.

Ari Berg saa vain 57 ääntä, 40 vähemmän kuin edelliskerralla. Hän on vasta seitsemänneksi suosituin keskustalainen, mutta menee kuitenkin läpi. Valtuuston puheenjohtaja ja Bergin näkyvin tukija Sakari Paakkinen putoaa kokonaan pois.

Hans Olander, Sakari Paakkinen ja Ari Berg eivät ole ainoat, joiden maine on vahingoittunut. Koko kunta on ottanut osuman. Kuvaavaa on, että kun Parikkala etsi Olanderin paikalle uutta kunnanjohtajaa, kokeneet hakijat puuttuivat joukosta.

Pesti ei kiinnostanut ainoatakaan kunnanjohtajaa tai edes hallintojohtajaa. Lopulta kunnanjohtajan tuoliin istahti pitkän upseerinuran tehnyt Vesa Huuskonen. Usean kuntalaisen mielestä valinta osui nappiin, sillä jämäkkään johtamiskulttuuriin tottunut Huuskonen ei ole juuri kuvia kumartanut.

Puolitoista kuukautta kuntavaalien jälkeen Parikkalan poliittiset johtopaikat on jaettu. Kunnanhallituksen puheenjohtajana jatkaa – ehkä yllättäenkin – Ari Berg.

– Kunnan kannalta paras vaihtoehto on, että Berg jatkaa kunnanhallituksen puheenjohtajana. On niin paljon keskeneräisiä asioita, joista Ari on parhaiten perillä, sanoo keskustan ryhmäjohtajana toiminut Antti Paajanen, yksi vaalien voittajista.

Kriitikot kääntävät asian niin, että Bergiltä puuttuu vastavoima, joka haastaisi hänet toden teolla.

Bergin mukaan hän ei enää edes halunnut johtopaikkaa. Ketään muuta vain ei löytynyt.

Hans Olanderin silmissä kaikki jatkuisi kuten ennenkin.

Jutun tiedot perustuvat asiakirjalähteiden lisäksi Parikkalan ja lähialueiden nykyisten ja entisten poliitikkojen, virkamiesten ja muiden politiikkaa läheltä seuranneiden haastatteluihin.

Parikkalalainen Markku-Pekka Antikainen, 54, on toteuttanut lapsuuden haaveensa. Televisiossa nähdyt taitoluistelukisat ovat vaihtuneet todellisuudeksi, kun hän aloitti aikuistaitoluistelun neljä vuotta sitten.

Minna-Maaria Laxina tunnettu Antikainen on uhmannut lajinsa odottamia sukupuolirooleja käyttämällä miesten sarjassa hametta.

– Sehän on merkinnyt kisoissa miinuspisteitä, koska olen rikkonut sääntöjä. Mies ei saisi käyttää hametta.

Virallisissa säännöissä todetaan yksiselitteisesti, että miesluistelijan on käytettävä housuja.

Kaikessa Antikaisen ei kuitenkaan tarvitse rikkoa sääntöjä. Valkoiset taitoluistimet, meikki ja kampaukset eivät ole miesten sarjassa kiellettyjen listalla, kerrotaan Suomen taitoluisteluliitosta. Silloin ne siis voidaan tulkita sallituiksi.

Antikainen koki hämmentävän tilanteen aikuisten taitoluistelukilpailussa Saksan Oberstdorfissa toukokuussa. Kansainvälisen luisteluliiton alaisessa kilpailussa menestynyt Antikainen ei noussut palkintokorokkeelle.

– Nousuni palkintopallille estettiin. Päreeni paloivat.

Suomen taitoluisteluliitossa ei tapauksesta tiedetä tarkemmin, mutta liiton mukaan kyseessä oli ollut paikallisen kilpailunjärjestäjän tulkinta ilmeisesti kilpailuasuun liittyen.

Sehän on merkinnyt kisoissa miinuspisteitä, koska olen rikkonut sääntöjä. Markku-Pekka Antikainen

Ihannetilanne Antikaiselle olisi, että ihminen voisi Suomessa määrittää sukupuolensa ilmoitusluontoisesti.

– Silloin pääsisin luistelemaan naisten sarjassa, eikä hameestakaan tulisi miinuspisteitä.

Liian lahjakas mäkihyppääjä?

Suomen maajoukkueesta tunnettu lahtelainen mäkihyppääjä Julia Kykkänen, 23, hyppäsi nuoruutensa poikien kanssa. Kykkänen paljastaa, että suhtautuminen häneen ei aina ollut myönteistä.

– Osa poikien vanhemmista katsoi minua kieroon. Kai se otti koville, kun tyttö hyppäsi paremmin kuin oma poika.

Osa vanhemmista jopa vaati Kykkästä pois poikien sarjasta. Nykyisin tilanne on selkeämpi, sillä juniorimäkihypyssä on erikseen tyttöjen ja poikien sarja.

Kykkäsen mielestä tytöt ja pojat ovat vielä varsin samalla tasolla, mutta myöhemmin erilliset miesten ja naisten sarjat ovat täysin perustellut.

– Nainen ei miestä kevyemmän ruumiinrakenteensa vuoksi saa niin hyvää vauhtia mäessä. Naisen pitäisi lähteä muutama puomi ylempää matkaan, jotta vauhti olisi samalla viivalla.

Shakkihirmu muistuttaa lajin naisosaamisesta

Joensuulainen Alia Dannenberg, 42, on nelinkertainen shakin SM-mitalisti naisten sarjassa. Yleistä ihmetystä on aika ajoin herättänyt se, miksi shakissa ylipäätään on erillinen naisten sarja.

– On ajattelua, että naisilla olisi miehiä heikommat henkiset kyvyt pelaamiseen. Jopa osa naispelaajista ajattelee näin, kummeksuu Dannenberg.

Dannenbergin mukaan naisten ja miesten henkiset kyvyt pelata shakkia ovat samat, mutta naisten pieni osuus pelaajista aiheuttaa tilastollisen harhan.

– Naispelaajien taso huipulla on keskimäärin huonompi kuin miehillä. Mutta jos naispelaajia olisi yhtä paljon kuin miehiä, kyvyt ovat yhtäläiset.

Dannenbergia harmittaa, että shakilla on Suomessa maine yksinäisten miesten harrastuksena.

– Esimerkiksi Iranissa naiset kisaavat shakin mitalipaikoista. Se on oikein kansallinen ylpeys. Iranilaiset miehet eivät ole pärjänneet niin hyvin.

"Enää ei tarvinnut huolehtia, pärjääkö poika siellä" – Vanhempien huumeriippuvuus toi Aleksin asumaan mummolaan

Yhä useampi lastensuojelun asiakas asuu isovanhemmillaan. Taustalla ovat lakimuutos, isovanhempien parempi kunto ja väestössä lisääntynyt huumeidenkäyttö.

Pieni kunta tuhosi yhden miehen uran ja oman maineensa

Tämä on tarina valtapelistä ja sen aiheuttamasta kaaoksesta. Tervetuloa Parikkalaan.

Espanjalainen vaatejätti Zara kasvaa pysähtymättä: 13-vuotiaana koulun lopettanut perustaja on nyt Euroopan rikkain mies

Vaatekaupan nimi vaihdettiin viime hetkellä 40 vuotta sitten, sillä se ei kelvannut lähikadun baarin omistajalle.

Thaimaalainen mustikanpoimija tienaa 5–7 e/h, ukrainalainen mansikanpoimija tuplasti

Parhaille thaimaalaisille poimijoille jää käteen noin 70 päivän urakasta yli 5 000 euroa. Suomalaisia kerääjiksi on vaikea saada.

Pitääkö Putin oikeasti oopperasta? – Sitä ei tiedetä, mutta Venäjän ote taiteesta kiristyy

Pääministerinä Vladimir Putin lauloi vierailleen englanniksi, nyt Venäjän hallinto korostaa länsimaisen kulttuurin rappiota.

Larissa pakeni perheväkivaltaa naisten turvataloon Pietarissa – "Poliisi ei tullut apuun"

Joka kuukausi 600 naista kuolee läheisen pahoinpitelemänä Venäjällä. Silti perheväkivallan tuomioita lievennettiin keväällä. A-studio vieraili naisten turvatalossa Pietarissa.

Koulutetut miehet jylläävät Suomen eliitissä – suunta on kuitenkin muuttumassa

Koulutetut miehet jylläävät yhä Suomen eliitissä, mutta suunta on muuttumassa. Naisten määrä on kaksinkertaistunut kahden vuosikymmenen aikana johtavissa asemissa Suomen yhteiskunnassa. Yle Uutiset kertoo kahden henkilön kautta, miten sukupolvien tarinat eroavat toisistaan.

Monien suomalaisturistien tuntema, majoitustilana toiminut Korolenko-laiva on palanut Viipurissa.

Druzhba-hotellin edustalle Salakkalahdelle ankkuroitu Korolenko syttyi palamaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello yhden jälkeen. Laiva saatiin kerran sammutettua, mutta se syttyi uudelleen. Maanantai-aamuna siitä oli jäljellä vain teräsosat. Kuvia tulipalosta on julkaistu venäläisellä uutissivustolla.

Viipurissa aamuyöllä tankkaamassa käynyt suomalaispariskunta Pentti ja Marja-Liisa Ryynänen näki laivan ilmiliekeissä aamuneljän jälkeen.

– Kauppahallille näkyi laivasta nouseva savupatsas. Nesteen huoltamolta oli suora näköyhteys laivalle. Liekit löivät keulasta eteenpäin ja palokunta oli sammuttamassa laivaa. En usko, että siellä tulipalon jälkeen enää pystyisi yöpymään, toteaa Pentti Ryynänen.

Suomalaiset tuntevat Korolenkon hyvin edullisena majoituspaikkana Viipurissa. Viipurin viranomaiset ovat muutama kuukausi sitten kieltäneet laivan käytön majoitustilana.

Päivitetty klo 13.59. Lisätty kuvia palopaikalta.

Viime perjantaina 51-vuotiaan miehen epäillään ajaneen päihtyneenä Mannerheimintien ja Lönnrotinkadun risteyksessä Helsingin keskustassa. 51-vuotias nainen kuoli ja viisi loukkaantui yliajon seurauksena. Mies kertoi aikaisemmin poliisille ajaneensa ylinopeutta välittämättä siitä, jääkö joku auton yliajamaksi.

Tänään on selvinnyt, että epäillyn mahdollinen vangitseminen siirtyy myöhemmäksi ja poliisi ei kommentoi epäillyn terveydentilaa.

Trafin ajoneuvoliikennerekisteristä saadun tiedon mukaan punainen Jaguar-auto, jolla hänen epäillään ajaneen ihmisten yli, on epäillyn miehen omistama auto. Auto ehti olla hänen omistuksessaan vain noin kuukauden.

Yliajosta epäillyllä miehellä on myös aikaisempia rikostuomioita.

Kaahasi Helsingin keskustassa

Helsingin käräjäoikeuden tuomiosta käy ilmi, että mies on aiemmin syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Mies ajoi toukokuussa 2013 huomattavaa ylinopeutta Helsingin keskustassa. Vauhtia oli kolmenkympin nopeusrajoitusalueella ainakin seitsemänkymmentä kilometriä tunnissa.

Mies myönsi teon ja syytteen oikeaksi. Hänet määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon ja sakkorangaistukseen.

Sytytti isänsä asunnon – oli ymmärrystä vailla

Imatran käräjäoikeuden aiemmasta tuomiosta käy puolestaan ilmi, että hän myös sytytti isänsä asunnon Imatralla heinäkuussa vuonna 2003. Asunnossa olivat sisällä miehen isä ja hänen 10-vuotias poikansa, jotka onnistuivat pakenemaan talosta ennen tulen syttymistä.

Palo syttyi räjähdysmäisesti ja paloi pahasti eteisestä ja koko asunto kärsi savu- ja vesivahinkoja ennen kuin palo saatiin sammumaan. Mies pakeni isänsä autolla paikalta, kunnes poliisi sai hänet kiinni.

Epäilty mies sai jalkoihinsa palovammoja ja hänet vietiin sairaalahoitoon palovammojen johdosta.

Imatran käräjäoikeuden tuomiolauselmasta käy ilmi, että syyksi luetut rikokset olivat ymmärrystä vailla tehty tuhotyö sekä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus. Käräjäoikeus katsoi terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tavoin, että vastaaja oli tekohetkellä ymmärrystä vailla ja miehen teot jäävät siten rankaisematta. Mielentilatutkimusta koskevien asiakirjojen mukaan vastaaja oli mielisairas.

Mies määrättiin tahdosta riippumattomaan hoitoon Vanhan Vaasan sairaalaan ja todettiin syyntakeettomaksi. Hänet määrättiin maksamaan korvauksia asianomistajille ja vakuutusyhtiölle.

Tuomioista kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Poliisille on tullut Lappeenrannassa tutkittavaksi lisää tulipaloja, joita epäillään tahallaan sytytetyiksi.

Maanantaina aamuyöllä Skinnarilassa paloi kerrostalon pihalla oleva roskakatos ja osa katoksessa olleista jäteastioista.

– Harvoin roskakatokset itsekseen lähtevät palamaan, kertoo rikoskomisario Timo Valle Kaakkois-Suomen poliisista.

Joutsenossa puolestaan paloi viikonloppuna useita roska-astioita ja jätekeräyslaatikoita.

Poliisilla ei ole tiedossa tulipalojen sytyttäjää ja ketään ei ole otettu kiinni.

Useita tulipaloja kesällä

Lappeenrannassa on syttynyt kesän aikana lukuisia tulipaloja, joita epäillään tahallaan sytytetyiksi. Tulessa on ollut lähinnä roskakatoksia ja jäteastioita.

Poliisilla oli aiemmin kiinni nuori mies, jota epäiltiin Sammonlahden, Huhtiniemen ja Huhtiniemen alueen tulipalojen sytyttämisestä. Hänet vapautettiin sittemmin.

Joutsenossa paloi kaksi viikkoa sitten ulkorakennus, jota poliisi epäilee myös tahallaan sytytetyksi.

Opiskelijat hakevat juuri nyt kiivaasti vuokra-asuntoja. Kilpailu vapailla markkinoilla on kovaa, kun myös monet työntekijät etsivät asuntoa syksyksi.

Elokuun alussa voimaan astuneet opiskelijoiden tukijärjestelmän muutokset näkyvät vuokra-asuntomarkkinoilla. Muutosten myötä opintotukea leikataan, mutta opiskelija voi ottaa aiempaa enemmän lainaa.

Asuntotilanteet vaihtelevat eri opiskelijakaupungeissa. Esimerkiksi Turussa vuokra-asunnoista joutuu kilpailemaan. Turun ylioppilaskyläsäätiöön tulee opiskelija-asuntohakemuksia viime vuotta enemmän, noin 3 500. Hakijoista joka kolmas saa asunnon heti.

Turun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Petra Peltonen painottaa, että vuokra-asunnon saaminen helpottuu, mikäli opiskelija on valmis joustamaan omista vaatimuksistaan.

– Eniten on niitä hakijoita, jotka toivovat edullista ja hyväkuntoista asuntoa hyvällä sijainnilla. Elo–syyskuu on kiireisintä aikaa vuokra-asuntomarkkinoilla. Jonot purkaantuvat, jos asuntoa on mahdollisuus vähän odotella.

Vapaana enää lähinnä soluasuntoja

Helsingissä opiskelija-asuntoihin on vielä enemmän tunkua kuin Turussa. Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöltä riittää asuntoja vain joka neljännelle hakijalle.

Säätiö oli vastaanottanut heinäkuun puoliväliin mennessä yli 9 000 hakemusta, kun asuntoja vapautuu noin 2 500. Muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttavat hakijat ovat etusijalla.

Jyväskylässäkään opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille halukkaille. Soluja on saatavilla yksiöitä paremmin. Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiöstä kerrotaan, että etusijalla ovat uudet opiskelijat, joille pyritään turvaamaan asuinpaikka uudelta paikkakunnalta.

Säätiö tarjoaa elo–syyskuussa vapautuvat paikat juuri uusille opiskelijoille. Jyväskylässä on järjestetty myös väliaikaismajoitusta heille, jotka jäävät ilman opiskelija-asuntoja.

Oulun seudulla opiskelija-asuntoa jonottaa reilut 500 hakijaa. Pelkästään yksiöitä odottaa arviolta sata opiskelijaa. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön mukaan suma purkaantuu viimeistään elo-syyskuun vaihteessa.

Säätiö vastaanotti jo touko-kesäkuussa yli 2 800 asuntohakemusta. Hakemusten määrä on kasvanut kymmenellä prosentilla vuodesta 2016.

Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiö kertoo, että 300 uutta opiskelijaa on jäämässä ilman asuntoa. Tilanne on samankaltainen kuin viime vuosina. Ilman asuntoa jäävillä on mahdollisuus odottaa vapautuvia asuntoja tilapäismajoituksessa lokakuun loppuun asti.

Myös Lahdessa opiskelija-asuntojen vuokramarkkinat käyvät kuumina. Lahden Taloilla on vapaana enää soluasuntoja. Syyskuun alussa vapautuvat asunnot selviävät vasta elokuun alussa.

Hämeenlinnan seudun opiskelija-asuntosäätiöllä on niin ikään vapaana enää solupaikkoja ja kaksioita. Hämeenlinnasta ja Riihimäeltä yksiöitä odottaa kymmenien opiskelijoiden jono. Forssassa on solujen lisäksi vapaana vielä yksiöitä ja perheasuntoja.

Joensuussa jokaiselle hakijalle ei riitä omaa kotia heti syyskuun aikana, vaikka Joensuun Elli Oy:llä on tänä syksynä vapaana 40 asuntoa enemmän kuin vuosi sitten.

Joensuun Elli saa kesän aikana noin 1 700 asuntohakemusta. Yhtiöllä on 1 900 opiskelija-asuntoa, joissa asuu noin 3 400 ihmistä. Vuoden 2017 aikana Ellille valmistuu noin 400 uutta asuntoa, sillä Savonlinnan opettajankoulutus siirtyy Joensuuhun vuonna 2018.

Tampereellapuolestaan opiskelija-asuntotarjonta on viime vuosina lisääntynyt. Silti kaupungissa on jonoa jopa soluasuntoihin.

Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö arvelee jonojen purkautuvan parin kuukauden sisällä. Säätiöllä on vapaana perheasuntoja, joita voivat hakea perheellisten lisäksi esimerkiksi kaveriporukat, säätiö vinkkaa.

Yksiön saaminen vaatii onnea ja kärsivällisyyttä

Suurin osa opiskelijoista hakee ensisijaisesti yksiötä. Esimerkiksi Mikkelin opiskelija-asuntosäätiöstä voi saada itselleen yksiön, mikäli on valmis joustamaan asunnon sijainnin suhteen.

Kaupungin opiskelija-asuntotilannetta on helpottanut se, että tänä syksynä Mikkeliin on tulossa ulkomaalaisia opiskelijoita vain 40, kun viime vuonna heitä oli 200.

Vaasan opiskelija-asuntosäätiö luonnehtii asuntotilannettaan hyväksi. Soluja ja perheasuntoja on edelleen saatavilla, mutta myös yksiöitä saattaa vapautua joka kuukausi. Säätiöllä on asuntoja 3 000 asukkaalle.

Seinäjoen tilanne kohenee, kun elokuun lopussa valmistuva opiskelija-asuntokohde tuo kaupunkiin 85 uutta yksiötä lähelle Seinäjoen ammattikorkeakoulun keskuspaikkaa Framia. Sevas Oy kuitenkin kertoo, että vapaana on enää soluasuntoja, eikä jokaiselle hakijalle ole vielä löytynyt kotia. Yhtiöllä on yli 660 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu noin tuhat asukasta.

Kokkolassa on aiemmin kärsitty asuntopulasta, mutta uusien asuntojen myötä jokainen elokuussa asuinpaikan tarvitseva on sellaisen myös saanut.

Raumalla opiskelija-asuntojen saatavuus helpottuu, kun täysremontissa ollut opiskelija-asuntola valmistuu. Kiinteistöosakeyhtiö Pläkkluatissa on lähes sata opiskelija-asuntoa, ja se valmistuu kuukauden kuluttua. Tarkemmin Porin ja Rauman tilanteesta täällä.

Kuopiossa uusi hakija joutuu jonottamaan yksiötä noin vuoden verran. Kuopion Opiskelija-asunnot Oy lupaa, että kaikki hakijat saadaan kuitenkin asutettua syyskuun puoliväliin mennessä. Yhtiöllä on noin 4 000 asuinpaikkaa, joista lähes puolet on soluasuntoja. Ensi vuonna yhtiölle valmistuu yli 250 uutta yksiötä.