Ruokolahden koulun Wilma-järjestelmää on käytetty uhkailuun Etelä-Karjalassa.

Koulun Wilmassa lähetettiin pääsiäisloman aikana kymmeniä loukkaavia ja uhkaavia viestejä koulun opettajille ja henkilökunnalle.

Viestejä oli lähetetty erilaisiin henkilökunnan ja opettajien muodostamiin Wilma-ryhmiin. Joitakin viestejä meni myös koulun ryhmiin kuuluville kunnan muille viranhaltijoille.

– Jotkut saivat myös ihan henkilökohtaisia viestejä, kertoo Ruokolahden koulun rehtori Kari Stenberg.

Henkilökunnan saamat viestit olivat uhkauksia ja loukkauksia. Viesteissä oli myös halvennettu erästä oppilasta.

– Kyllähän ne roisia kieltä ovat. Hyvin seksistisiä ilmauksia, kuvailee Stenberg.

Osoite suljettiin

Viestit oli lähetetty yhden Ruokolahden koulun oppilaan tietämättä hänen Wilma-osoitteestaan.

Kyseinen osoite saatiin suljettua pääsiäissunnuntaina iltapäivällä.

Sunnuntaina Ruokolahden koulu teki asiasta rikosilmoituksen Kaakkois-Suomen poliisille. Rikosilmoituksen ovat tehneet myös Wilma-osoitteen väärinkäytön kohteeksi joutuneen oppilaan vanhemmat.

Asiasta ensin kertoneen Etelä-Saimaan tavoittaman rikoskomisario Saku Tielisen mukaan kyseisen Wilma-osoitteen omistaja ei ole törkyviestejä lähettänyt, vaan joku muu on päässyt kirjautumaan järjestelmään hänen tunnuksillaan.

Poliisi pyrkii selvittämään törkyviestien lähettäjän henkilöllisyyden sekä sen, miten viestien lähettäjä on saanut toisen henkilön osoitteen ja tunnukset haltuunsa.

Rehtori Kari Stenbergin mukaan tutkintaa on kiirehditty.

– Kyseessä on arkaluontoinen asia, joka on erityisen vaikea sille oppilaalle, jonka tiliä törkyviestien lähettämiseen on käytetty, sanoo Stenberg.

Ruokolahden koulu on yhtenäiskoulu, jossa on noin 500 oppilasta.

Salasanoista ei ole huolehdittu

Yle Uutiset kertoi talvella Wilma-järjestelmän tietoturvaongelmista. Samantapaiseen väärinkäyttöön kuin Ruokolahdella on törmätty esimerkiksi Kauhavalla Alahärmän yläkoulussa, jossa Wilman kautta lähetettiin opettajille pommiuhkaus.

Varsin pian pystyttiin toteamaan, viestin oli lähettänyt koulun oppilaan nimissä ulkopuolinen henkilö.

Lue myös: Wilma-järjestelmä päätyi taas vääriin käsiin Alahärmässä – kaupungin sivistysjohtaja hämmästelee yläkouluun kohdistunutta pommiuhkausta: "Noinko helposti se käy?"

Wilmassa on ollut mahdollisuus kohta kolmen vuoden ajan kaksivaiheiseen tunnistautumiseen.

Ohjelmistotoimittaja pitää tietoturvan kannalta tärkeänä, että kunnat ja Wilman käyttäjät ottaisivat palvelun laajasti käyttöön. Näin voitaisiin estää nykyistä paremmin Wilman tunnusten ja salasanojen joutuminen vääriin käsiin.

– Lähes aina kunnissa havaituissa väärinkäytöissä on ollut kysymys siitä, että salasanoista ei ole huolehdittu riittävän hyvin, totesi Visma Enterprisen toimitusjohtaja Jukka Holm Ylelle maaliskuussa.

Vahvempi tietoturva saatavilla

Wilma on käytössä valtaosassa Suomen kunnista.

Palvelua ollaan kehittämässä täysin pilvipohjaiseksi ja nyt jo noin kaksi kolmasosaa kunnista on siirtynyt käyttämään Visman pilvipalvelua.

Samalla käyttäjille on Holmin mukaan avautunut mahdollisuus vahvempaan tietoturvaan.

– Kaksivaiheinen tunnistautuminen on kunnille maksuton palvelu, toiminto pitää vain laittaa päälle käyttäjille. Sen jälkeen Wilma-käyttäjien pitää itse aktivoida monivaiheinen tunnistaminen.

Metsäyhtiö UPM on irtisanonut Kaukaan sahan toimihenkilöitä edustavan luottamusmiehen. Tänään tapahtunut irtisanominen on tehty työehtosopimuksen vastaisesti.

Työsopimuslaki takaa luottamusmiehelle irtisanomissuojan.

– Ennen irtisanomista UPM:n Kaukaan sahan johto vakuutti, ettei tässä ole kyse henkilökohtaisesta asiasta. Tässä on siis kyse laajasta ammattiyhdistysliikkeen murentamispyrkimyksestä, kertoo Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen liiton tiedotteessa.

Malisen mukaan UPM koettelee lainsäädännön rajoja eikä enää kunnioita työsopimuslakia tai Metsäteollisuus ry:n solmimia työehtosopimuksia ammattiliittojen kanssa.

– UPM:n työmarkkinatoiminta on saavuttanut pohjanoteerauksen eikä siinä ole mitään vastuullista, Malinen sanoo.

Paperiteollisuuden toimihenkilösopimus on voimassa joulukuun 2021 loppuun asti ja mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimus helmikuun 2022 loppuun asti.

Metsäyhtiö UPM on aiemmin ilmoittanut, ettei se neuvottele toimihenkilöiden työehdoista ammattiliittojen kanssa.

UPM Timber kävi helmi-maaliskuussa yt-neuvottelut Suomen sahoillaan.

Yt-neuvottelujen lopputuloksena vähenee 43 työtehtävää, joista noin puolet Kaukaan sahalta Lappeenrannasta. Metsäyhtiö ilmoitti tuolloin, että irtisanomiset koskevat kaikkia henkilöstöryhmiä.

Kotkassa toimivassa venäläisen kuvataideopetuksen Repin-instituutissa ollaan innoissaan taiteilija Ilja Repinin saamasta tuoreesta huomiosta Suomessa.

Ateneumin taidemuseoonHelsinkiin on saatu yli 130 Repinin (1844–1930) maalausta, jotka suuri yleisö pääsee näkemään, kunhan koronarajoitukset sallivat sisäänpääsyn.

Ilja Repin on Venäjän kuuluisin taidemaalari, jota kutsutaan kansankuvauksen mestariksi. Yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan on Volgan lautturit.

Repin-instituutti puolestaan on Kotkassa 15 vuotta toiminut koulutusyksikkö, jossa opettajina toimivat pietarilaisten taideyliopistojen ammattilaiset.

Vuosikausia Suomeen tavoiteltuun näyttelyyn on koottu Ilja Repinin tärkeimpiä töitä Ateneumin oman kokoelman lisäksi Venäjältä.

– On ihan valtava merkitys esimerkiksi kulttuurivaihdolle ja sivistystyölle, että mestariteoksia tuodaan museoihin. Se symboloi sitä, että ihmiset ovat vuorovaikutuksessa, luonnehtii Repin-instituutin käynnistänyt ja alusta asti toiminnassa mukana ollut amanuenssi Aleksandra Hintsala, itsekin kuvataiteilija ja instituutin opettaja.

Repinillä on vahva kytkös myös Suomeen. Ukrainassa syntynyt taiteilija asui 1900-luvun alussa lähes 30 vuotta Terijoen Kuokkalassa, jossa hän kuoli vuonna 1930.

– Kysymys ei ole pelkästään venäläisestä, ukrainalaisesta tai suomalaisesta kulttuurista, vaan kysymys on koko maailman kulttuurista, jonka äärelle me pääsemme. Repin on tunnustettu ja tunnistettu taiteilijaneroksi, Hintsala lisää.

Repin innostaa myös opiskelijoita

Ateneumin näyttely saa lisää peukkuja pystyyn myös Repin-instituutin opiskelijoilta.

Kuvataidekoulutukseen vuosina 2015–2016 osallistunut lappeenrantalainen Aarne Ruokokoski sanoo itsekin innostuneensa maalaamisesta Repinin teosten ansiosta.

– Hän oli huipputaiteilija. Teokset ovat uskomattomia, jotenkin niin eläviä. Repin oli ihan mestari käsittelemään ihmisten tunteita.

Nykyään Ruokokoski opiskelee Venäjällä Pietarin taideakatemian kolmannella vuosikurssilla.

Yksi hänen useista suosikeistaan Ilja Repinin tuotannossa on teos Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille.

– Taulu on niin eloisa, että jokaisen hahmon kuulee hohottavan omalla äänellään.

Myös kotkalainen opiskelija 22-vuotias opiskelija Katja Fortuna sanoo, että Repinin työt ovat hänelle merkityksellisiä.

– Tykkään siitä, miten hän käyttää värejä ja tuo töihinsä tunnelmaa.

Luovaan piirtämiseen erikoistunut Katja Fortuna opiskelee Repin-instituutissa nyt toista vuotta. Hän suorittaa media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa Kouvolan seudun ammattiopistossa, joka on Repin-instituutin yhteistyökumppani. Tähtäimessä ovat jatko-opinnot Aalto-yliopistossa.

Vuosina 2013–2017 Repin-instituutissa opiskellut kotkalainen Risto Paasi puolestaan tekee nykyään eläkkeellä ollessaan mieluiten muotokuvia – ennen kaikkea elävästä mallista.

– Se on kiehtovaa, miten saa ihmisen luonteen kuvattua tauluun.

Risto Paasi tiivistää instituutin ateljeessa virinneet ajatukset Repinin teosten näkemisestä ja kokemisesta Ateneumin näyttelyssä.

– Heti kun korona sallii, ilman muuta menen katsomaan näyttelyn. Vaikka olenkin jo nähnyt Repinin töitä Venäläisen taiteen museossa Pietarissa.

Esimerkki ja keulakuva

Kotkan Repin-instituutilla ei ole varsinaista kytköstä Ateneumin näyttelyyn – paitsi tietysti taiteilijan nimi.

– Repin on keulakuva, joka symboloi tätä taidekoulutusta sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun realistisen taiteen mestaruutta, kuvailee Aleksandra Hintsala.

Instituutin opiskelijoille Repin on myös esimerkki saavutuksista klassisessa kuvataiteessa.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki, jotka meillä opiskelevat, maalaisivat kuin Repin. Kuka siihen edes pystyisikään? Taide ei ole massatuotantoa, Hintsala jatkaa.

Repinin nimeä kantavan kuvataidekoulun oppeja on vuodesta 2006 lähtien saanut Kotkassa runsaat 300 opiskelijaa. Instituutti on osa Kymenlaakson kesäyliopistoa.

Kilpailulla taidetta sähkökaappeihin

Kotkan Repin-instituutin toiminta on vuosien varrella laajentunut kuvataiteen ammattilaisten koulutuksesta myös muiden alojen ammattilaisten opetukseen.

Koulutuksen alkuperäinen ajatus on kuitenkin edelleen sama: tarjota opetusta klassisen taiteen opetuksen menetelmin. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa mallin kanssa työskentelyä sekä anatomiaan ja värioppiin syventymistä.

– Meillä on ollut opiskelijoina esimerkiksi arkkitehtejä, graafisia suunnittelijoita tai koulujen kuvaamataidon opettajia. Lisäksi jotkut opiskelevat jo jossain muualla ja suorittavat meillä lisää opintopisteitä, Hintsala sanoo.

15-vuotista toimintaansa Repin-instituutti juhlistaa opiskelijoille ja taiteen harrastajille suunnatulla kuvataidekilpailulla, jonka teemana on “raja”.

Kilpailutöistä valitaan myöhemmin tänä vuonna pidettävä näyttely. Lisäksi osa töistä voi päätyä Kotkan kaupunkikuvaan koristamaan paikallisen sähköyhtiö Kotkan Energian sähkökaappeja.

Tämä on instituutille uutta. Koskaan aiemmin Repin-instituutin kautta taidetta ei ole vastaavalla tavalla levinnyt nähtäville.

– Tämä on moderni ja kevyt tapa tuoda taidetta ihmisten lähelle, sanoo Aleksandra Hintsala.

Traktori muokkaa maata Kuivasen kylässä Savitaipaleella. Kauden ensimmäiset varhaisperunat on istutettu eteläkarjalaisella tilalla tiistaina, ja nyt kynnetään lisää peltoa istutuksia varten.

Perunanviljelijä Sami Tapanaisen mukaan istutukset päästiin aloittamaan aikaisin: edelliskeväänä aloitus oli viikkoa myöhemmin.

– Lämpöä on luvattu, ja pellot ovat kuivahkoja, Tapanainen kertoo.

Kyllösen tilalla viljellään noin kymmentä perunalajiketta. Kaikki perunat idätetään ennen istutusta.

Pimeässä perunoille kasvaa hontelo, vaalea itu. Se saattaa Tapanaisen mukaan katketa, kun peruna pudotetaan peltoon.

Hän pitää hyvänä valoitua eli valossa kasvanutta vihreää itua, jossa on pieniä lehdenalkuja ja joka on tarpeeksi vankka.

– Vihreä itu ei katkea, kun potaatti mötkähtää maahan, Tapanainen kertoo.

Idun katkeaminen hidastaisi perunan kasvua viikolla tai kahdella, sillä perunan pitäisi aloittaa varren kasvattaminen alusta.

Ensimmäisiä varhaisperunoita päästään Kyllösen tilalla nostamaan 6–8 viikon kuluttua, mutta tarkkaa aikataulua perunanviljelijä ei lupaa.

– Ennustamaan en käy, se ei kuulu toimialaan. Mutta jospa juhannusviikolla ainakin.

Tilalta perunat matkaavat lähikauppohin ja -ravintoloihin sekä suoramyyntinä suoraan kuluttajille. Mikä saa kaupan tai ravintolan hankkimaan perunaa lähitilalta tukun sijaan?

– Kai se on se maku. Kun ei käytetä torjunta-aineita, vaan mekaanisin keinoin pyritään mahdollisimman hyvin torjumaan rikkakasvit, Tapanainen sanoo.

Kyllösen tilan perunat eivät ole luomua, mutta tilalla vältellään torjunta-aineita ja turhaa lannoitusta.

– Kaikista ei tule maksimisatoa, mutta sitä emme haekaan.

Pellot nopeasti istutuskunnossa

Varhaisperunan istutuksia aloitellaan nyt myös muualla Etelä-Suomessa.

Pro Agrian erityisasiantuntija Marja Kallela kertoo sähköpostitse, että varhaisperunan istutukset pääsevät tällä ja ensi viikolla alkuun Etelä-Karjalassa, Hämeessä Pirkanmaalla.

Länsirannikolla ensimmäisiä istutuksia aloitettiin Kallelan mukaan jo maaliskuun loppupuolella.

– Aikaisimmat varhaisperunat on istutettu viikoilla 12 ja 13 lähinnä suotuisimmilla peltolohkoille erityisesti länsirannikolla, Kallela kertoo.

Hän kuvailee varhaisperunan aikataulua melko tavanomaiseksi.

– Vaikka oli lunta, routaa on vähän ja pellot ovat nopeasti istutuskunnossa.

Juttua päivitetty 16.4. klo 9.18: Tarkennettu kylän nimeksi Kuivanen.

Taipalsaarelainen Ismo Marttinen pääsi viime viikon sunnuntaina todistamaan harvinaista näkyä. WWF:n aluevastaavana toimiva Marttinen oli pari päivää aiemmin löytänyt saimaannorpan poikaspesän eteläiseltä Saimaalta, Taipalsaaren kunnan alueelta.

Marttinen oli viemässä pesän läheisyyteen riistakameraa, jonka avulla saadaan kuvattua pesään syntyneen kuutin turkkikuviointia tutkimuksia varten.

– Olin asentamassa kameraa luodon reunalla, kun kuutti päätti tulla esiintymään jäälle, Marttinen kertoo.

Kohtaaminen oli Marttisen mukaan täysi yllätys. Hän korostaa, että nimenomaan kuuti tuli katsomaan tutkijaa, eikä toisinpäin.

– Kohtuullisen harvoin kohtaan norppia pesänkartoitus- ja tutkimustyössä. Tällä kertaa kuutti halusi tulla iloksi sukeltelemaan lähistölle.

Marttinen ikuisti jäällä touhuilevan kuutin muutaman kymmenen metrin päästä.

– En jäänyt pidemmäksi aikaa seuraamaan kuuttia, sillä en missään nimessä halua aiheuttaa omalla läsnäololla minkäänlaista häiriötä. Juuri sen takia en useinkaan julkaise kuvia, koska se voi houkutella arimpaan pesimäaikaan ihmisiä ottamaan söpöjä otoksia.

Lainsuojaton

Ismo Marttinen näki myös vilauksen reilun kuukauden ikäisen kuutin emosta.

– Todennäköisesti emo käy vielä imettämässä kuuttia. Kun Saimaan jääkansi sulaa, kuutti levittää reviiriään pikkuhiljaa laajemmalle. Emo vieroittaa kuutin noin kuukauden päästä, jonka jälkeen se on omillaan.

WWF:n mukaan poikasen alkutaival saattaa olla edellisinä vuosina syntyneitä kuutteja turvattomampi, sillä Saimaalla ei ole tällä hetkellä voimassa lakisääteisiä kalastusrajoituksia.

Kiista kalastusrajoitusten kestosta Saimaalla on lykännyt kalastusasetuksen voimaantuloa valtioneuvostossa. Viisi vuotta voimassa ollut vanha asetus raukesi tällä viikolla, joten tällä hetkellä ei ole voimassa asetusta, joka rajoittaisi kalastusverkkojen käyttöä Saimaalla kevätkuukausina.

Lue lisää: Saimaannorppa on nyt lainsuojaton – ministeri pyytää kalastajia ja mökkiläisiä jättämään verkot naulaan

Ismo Marttisen mukaan huoli norpista on suuri, jos päätöksiä ei saada pian aikaiseksi.

– Kovasti odotamme, että valtioneuvosto tekisi viisaita päätöksiä norpan suojelusta tulevaisuudessa. Norppakanta on kasvussa, mutta se saa olla kasvussa pitkään, että voi sanoa lajin tulevaisuuden olevan turvattu.

Eteläisen Saimaan kuuttitilanne lupaava

Marttinen on tehnyt vapaaehtoistyötä saimaannorpan puolesta vuodesta 1979 alkaen. Hän ollut mukana pesälaskennoissa, apukinostöissä ja pesäsukelluksissa. Marttinen on myös avustanut norppatutkimuksessa.

Pesälaskennoissa lasketaan norpan pesät ja arvioidaan syntyneiden poikasten lukumäärä pesistä löytyneen kuutinvillan avulla.

Saimaan alueen pesälaskentojen tulokset selviävät todennäköisesti toukokuussa. Marttisen mukaan tilanne varsinkin eteläisellä Saimaalla lupaa hyvää kuuttien määrän suhteen.

Lue myös:

Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin

Kuolleeksi luultu maailman vanhin saimaannorppa löytyikin elossa – tässä on 33-vuotias Venla: "Jättiyllätys kaikille"

Itärajalla sijaitsevassa Parikkalassa moni saattoi lauantaina aamupäivällä hieraista silmiään. Reilun 20 biisonin lauma nimittäin juoksenteli Etelä-Karjalan Parikkalassa, Uukuniemen pitäjässä keskellä kylän keskustaa.

– Siinä ne pyörivät hotellin pihalla ihmeissään ympyrää, kertoo paikalla ollut Alvar Makslahti.

Makslahti oli yöpynyt muutaman ystävänsä kanssa paikallisessa hotellissa. Aamulla herättyään he huomasivat ikkunan takana liikuskelevan biisonilauman. Makslahti arvioi, että biisoneita oli laumassa yhteensä noin parikymmentä.

Nuori mies kertoo olleensa näystä ihmeissään, vaikka tämä ei ollutkaan ensimmäinen kerta kun hän kohtasi biisoneita.

– Meillä on kesämökki tässä lähellä, joten olen aiemminkin nähnyt täällä karanneita biisoneita. Aina se toki hätkähdyttää.

Makslahden mukaan biisonit jatkoivat nopeasti matkaansa hotellin pihalta.

Lauma yritetään motittaa

Biisonilauman karkumatkasta ensin kertoneen Itä-Savon mukaan laumaa yritetään nyt "motittaa" rajavyöhykkeen tuntumassa. Biisonien omistaja on todennut lehdelle, että laumaa on turha lähteä voimalla ajamaan oikeaan suuntaan.

Lehden mukaan jahtiporukka on asettunut ikään kuin ketjuksi estämään lauman suuntaamisen Venäjää kohti. Matkaa kotitarhaan on kolmisen kilometriä, ja laumaa ohjaillaan rauhallisesti itse kulkemaan oikeaan suuntaan.

Lappeenrantalainen Tiia Takala valmistautuu parhaillaan ensimmäistä kertaa bodyfitnessin SM-kisoihin. Takala treenaa kuntosalilla neljästä viiteen kertaan viikossa ja päälle tulevat vielä lajin kuuluvat poseerausharjoitukset.

Valmistautumiseen kuuluu treenien lisäksi tiukka kisadieetti. Kisadieetin aikana Takala käyttää lisäravinteita muun muassa minimoimaan lihaskatoa. Repertuaariin kuuluvat kreatiini, hiilihydraattilisä malto sekä välttämättömistä aminohapoista koostuva EAA-jauhe. Lisäksi Takala käyttääomega- ja vitamiinilisiä.

– Dieetillä on tarkoitus kiristää kuntoa, mutta säilyttää lihasmassa. Koen, että treenin aikaisista lisäravinteista on hyötyä, vaikka esimerkiksi EAA:ta ei konkreettisesti tunne.

Takala on harrastanut bodyfitnessiä vuodesta 2019 lähtien. Lisäravinteet tulivat osaksi harjoittelua pikkuhiljaa, yhdessä valmentajan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen.

– Hän kertoo, mitä kannattaa käyttää. Olen myös itse selvittänyt asioita ja ollut aina tosi kiinnostunut ravitsemuksesta. Haluan tietää, mitä käytän ja miksi.

Takala kuuluu siihen vähemmistöön, jolle voisi olla eniten hyötyä BCAA-lisän eli haaraketjuisten aminohappojen käytöstä muun muassa lihasmassan kasvatuksessa. Moni tavallinen kuntoliikkuja tarttuu kuitenkin esimerkiksi aminohappoja sisältäviin BCAA-juomatölkkeihin turhaan.

Kuluttajat etsivät vaihtoehtoja

BCAA:ta eli kolmea välttämätöntä aminohappoa sisältävät tuotteet eivät ole uusi tuttavuus markkinoilla. Uusimpana trendinä näyttäisivät kuitenkin olevan valmiit energiajuomat, joihin on lisätty kyseisiä aminohappoja. Juomat ovat tavoitteellisesti treenaavien lisäksi monen tavallisenkin kuluttajan suosiossa.

Esimerkiksi ruotsalaisen virvoitusjuomabrändin NOCCOjen maahantuonti Suomeen alkoi vuonna 2015. Osaan juomista on lisätty BCAA-aminohappoja.

Juomia maahantuovan Lejos Oy:n business manageri Sanna-Kaisa Hyvärinen uskoo juomien suosion perustuvan ihmisten kulutustottumusten muutokseen.

Hyvärisen mukaan BCAA:n merkitys korostuu NOCCOn osalta siinä, että tuote mielletään jopa enemmän urheilujuomaksi kuin energiajuomaksi.

– Käyttäjissä korostuu vahvasti aktiivinen elämäntyyli ja treenaaminen, kun taas perinteiset energiajuomat yhdistetään enemmän ”piristymiseen” tai kahvin korvikkeeksi.

BCAA-juomat ovat huomattavasti kalliimpia kuin perinteiset energiajuomat. Tölkin hinta liikkuu noin kahden ja kolmen euron välillä, vaikka annoskoko on energiajuomia pienempi.

Parhaiten hintaero näkyy, kun vertaillaan litrahintaa: litra BCAA-juomaa maksaa tuplasti sen, mitä litra energiajuomaa.

– Verrattuna tavallisiin energiajuomiin BCAA-juomat ja muut funktionaaliset juomat sisältävät aminohappoja ja esimerkiksi vitamiineja, jotka nostavat tuotteen valmistuskuluja, sanoo Hyvärinen.

Hän ei ota tarkemmin kantaa tuotteen hintaan, sillä yritys toimii ainoastaan maahantuojana.

Terveysväitteet yksioikoisia

Asiantuntijoiden mukaan haaraketjuisia aminohappoja on tutkittu niin vähän, ettei niistä tutkimustulosten perusteella voida sanoa olevan hyötyä jollekin tietylle ihmisryhmälle.

– Sellaisissa tilanteissa, joissa ihminen ei saa ruuasta tarpeeksi aminohappoja, voisi ravintolisästä olla hyötyä. Silloin, kun niitä saadaan ruuasta tarpeeksi, ravintolisästä ei ole välttämättä hyötyä enää sen päälle, toteaa tutkijatohtori Enni-Maria Hietavala Jyväskylän yliopistosta.

Hietavala on pannut merkille BCAA-juomien lisääntyneen tarjonnan. Hän uskoo, että yksi kannustin suunnata juomia ihmisille olisi mahdollinen piristävä vaikutus.

– Teoreettinen ajatus on, että jos haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus veressä laskee liikunnan aikana, se voi vaikuttaa aivojen serotoniinaineenvaihduntaan. Tämän taas on ajateltu aiheuttavan väsymystä.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Vili Jaakola ei pidä tilannetta, jossa ainoastaan haaraketjuisia aminohappoja ei saataisi ravinnosta riittävästi, kovin mahdollisena.

– Jos sellainen tilanne olisi, lähtisin ensisijaisesti korjaamaan tilannetta tavanomaista ruokavaliota tarkastelemalla, pääkaupunkiseudun urheiluakatemiassa työskentelevä Jaakola sanoo.

Jaakolan mukaan juomien terveysväitteet eivät ole täysin tuulesta temmattuja, mutta ne ovat kovin yksioikoisia.

– Tyypillisesti niitä markkinoidaan lupaamalla tehostunutta proteiinisynteesiä, mitä toki tapahtuukin. Muitakin aminohappoja pitää kuitenkin olla riittävästi, että proteiinia voi syntyä.

Proteiinisynteesi tarkoittaa prosessia, jossa elimistö muodostaa aminohapoista kokonaisia proteiineja omiin tarpeisiinsa. Proteiinia puolestaan tarvitaan, jos halutaan kasvattaa lihaksia. Jaakolan mukaan BCAA:n kolme aminohappoa ovat loppupeleissä riittämätön määrä.

– Pieniä tuloksia voidaan nähdä, mutta jos verrataan BCAA:ta käyttäneitä ryhmään, joka on nauttinut kokonaisia proteiineja, tulos on selvästi heikompi. Tästä päästään siihen, onko käytössä järkeä, kun haaraketjuiset aminohappolisät ovat kalliimpia ja niillä saatu vaste on heikompi kokonaisiin proteiineihin verrattuna.

THL:n asiantuntija tiukkana

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemuksen erikoistutkija Heli Kuusipalo on ottanut tiukan linjan kaikkiin energiajuomiin.

– Energiajuomassa ei ole mitään, mitä ihminen tarvitsee. Minun näkökulmastani ne ovat täydellinen turhake, jolla kerätään rahaa, Kuusipalo pamauttaa.

Kuusipalo ei myöskään arvosta BCAA-juomia tai urheilujuomia.

– Ne sopivat käyttötarkoituksiltaan pitkän urheilusuorituksen hyvin suunniteltuun kokonaisuuteen, mutta tavalliselle liikkujalle en näe niistä hyötyä.

Kuusipalo korostaa, ettei ihmisen keho ole tottunut saamaan aminohappoja juoman muodossa. Ihmisen aineenvaihduntajärjestelmä on kehittynyt 30 000 vuoden aikana.

– Elimistömme on kehittynyt ottamaan ravintoaineet ruuan kokonaisuudesta, sillä emme ole syöneet esimerkiksi aminohappoja eroteltuna. En ymmärrä, mitä etua on kalliisti pilkkoa laboratoriossa proteiinipitoinen ruoka aminohapoiksi.

Tutkijatohtori Enni-Maria Hietavalan mukaan lähtökohtana täytyy aina olla oikea ruoka, niin urheilijalla kuin tavallisellakin ihmisellä.

– BCAA-juomista ei ole varsinaista haittaa eikä niihin useimmiten sisälly sivuvaikutusten riskiä. Jos se vie keskittymistä siitä, että huolehdittaisiin ensin muu ruokavalio kuntoon, se voi olla pidemmällä aikavälillä haaste.

Energiajuomien kysyntä kasvanut huimasti

Keskon mukaan sokerittomien energiajuomien myynti on kasvanut erityisesti sokerittomien BCAA-juomien myötä.

– Sokerittomien tuotteiden myynti on lisääntynyt muun muassa hyvinvointitrendin myötä, kertoo Keskon osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä.

K-ruokakaupoissa myytiin viime vuonna 15 miljoonaa litraa energiajuomia, S-ryhmän kaupoissa taas noin 20 miljoonaa litraa. S-ryhmänmukaan energiajuomien myynti litroissa on kasvanut 30 prosenttia vuodesta 2017.

Myös S-ryhmässä on huomattu, että energiajuomien kysynnän kasvu on kohdistunut juuri sokerittomiin energiajuomiin.

Huvialuksia voidaan tänä keväänä siirtää Saimaan kanavan kautta Saimaalta merelle ja päinvastoin.

Alusten siirto on mahdollista koko toukokuun, ja se koskee sekä suomalaisia että ulkomaalaisia huvialuksia.

Purjehduskaudella 2020 ei tällaista mahdollisuutta ollut, kun Saimaan kanava koronapandemian takia suljettiin huvialuksilta kokonaan.

Normaaliolosuhteissa huhti-heinäkuun aikana Saimaalle on kanavan läpi on saapunut noin 200 venettä.

Merelle eli kanavaa alas menneitä huviveneitä on ollut noin 150 kappaletta. Lisäksi M/S Carelia on risteillyt kesäkuukausina Lappeerannasta Viipuriin.

Venäläiset voivat noutaa veneensä Suomesta

Huvialusten siirtoja valvoo Kaakkois-Suomen rajavartiosto, jonne on ilmoitettava veneen siirrosta ennakkoon.

Viimeistään kaksi päivää ennen siirtoa tehtävässä ilmoituksessa on oltava aluksen saapumisajankohta ja rajanylityspaikka, miehistöluettelo sekä tarvittavat rajanylitysasiakirjat.

Lisäksi ilmoitukseen tulee liittää telakointia koskeva sopimus tai tiedot aluksen säilytyspaikasta.

Alustensiirtomahdollisuus Saimaan kanavassa koskee myös venäläisiä.

Kaakkois-Suomen rajavartiostosta kerrotaan, että venäläiset veneenomistajat voivat noutaa Suomessa olevat aluksensa saapumalla Suomeen maanteitse ja palaamalla kotimaahansa kanavan kautta.

Kesällä 2020 huvialuksilla ei koronapandemian takia ollut asiaa Saimaan kanavaan. Kanavassa kulki ainoastaan rahtiliikennettä.

Saimaan kanava avattiin rahtiliikenteelle maaliskuun lopulla.

Lappeenrannassa toukokuussa 2018 tehdyn henkirikoksen käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa.

Murhasta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin tuomitut mies ja nainen hakivat molemmat korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Korkein oikeus on nyt myöntänyt naiselle valitusluvan, eli korkein oikeus ottaa asian hänen osaltaan käsiteltäväksi.

Miehelle valituslupaa ei myönnetty, joten oikeuden aiempi ratkaisu ja tuomio pysyvät hänen osaltaan voimassa.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi elokuussa 2019 molemmat elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta. Tuomio pysyi myös Itä-Suomen hovioikeudessa.

Parikymppiset surmasivat ikätoverinsa

Teon aikaan 20-vuotiaat mies ja nainen surmasivat heitä vuotta vanhemman miehen Lappeenrannassa toukokuussa 2018.

Surmatyötä edelsivät uhrin sitominen, hänen pankkikorttinsa varastaminen ja väärinkäyttö sekä uhrin sulkeminen auton takakonttiin. Tekijät olivat liikkeellä uhrin autolla.

Surmatyön jälkeen tekijät panivat uhrin jälleen takakonttiin ja kävivät autolla paikallisessa hampurilaisravintolassa. Myöhemmin he polttivat auton, jonka takakontissa ruumis oli.

Palokunta kävi sammuttamassa palon, mutta he eivät havainneet takakontissa ollutta ruumista. Ruumista eivät havaineet paikalla käyneet poliisitkaan, vaan uhrin löysi vasta ulkopuolinen myöhemmin. Poliisi sai melko nopeasti tämän jälkeen epäillyt kiinni.

Saimaan rannalla Imatralla käydään tunteita kuumentavaa keskustelua rantatonttien puolesta ja niitä vastaan. Keskustelun kohteena on kaupungin omistama kaistale Saimaan rannassa noin kuuden kilometrin etäisyydellä kaupungin keskustasta.

Imatra päätti aloittaa selvitykset runsaan kymmenen arvokkaan omakotitontin rakentamisesta rantaviivan tuntumaan. Lisäksi hieman kauemmas rannasta olisi mahdollista piirtää vajaat kolmekymmentä edullisempaa järvinäkymän tarjoavaa tonttia.

Kunnanhallituksessa istuva kokoomuslainen Mikko Airas arvioi, että upeiden rantatonttien avulla kuntaan on mahdollista houkutella uusia asukkaita. Näin ajatellaan parhaillaan monessa muussakin väen vähenemisestä kärsivässä järviseudun kunnassa.

– Eihän tämän hienompaa paikkaa asumiseen ole missään. Suur-Saimaa aukeaa suoraan omasta rannasta. Veneilijälle sijainti on ihanteellinen. Ja ne auringonlaskut, joita siellä voi ihailla, Airas fiilistelee.

Hän on seurannut, miten rantatonttien tarjontaa kunnissa parhaillaan lisätään. Airaksen mukaan ei ole järkevää, että Imatra jättäisi selvittämättä omien mahdollisten järvenrantatonttiensa vetovoiman. Päätös kaavoituksen aloittamisesta tulee uuden valtuuston tehtäväksi.

Entä jos arvotontille nousee jonkun kakkosasunto?

Ranta-alueen kaavoittamisen vastustajat Imatralla ajattelevat uusien kuntalaisten houkuttelemisesta hienojen tonttien avulla kokonaan toisin.

– Miten varmistetaan, että tontit todella päätyvät muualta muuttaville? Mikään ei estä täällä asuvia ihmisiä ostamasta niitä ja rakentamasta sinne kesämökkiä. Tai sitten joku toisella paikkakunnalla asuva rakentaa siitä kakkoskodin, eli silloin hän ei asu täällä, sanoo sdp:n kunnanvaltuutettu Suvi Rautsiala.

Vasta suunnitteluasteella olevien tonttien hintaa ei ole tietenkään vielä määritelty, mutta karkeiden arvioiden mukaan yhden tontin hinta tulee asettumaan noin 150 000 euron tuntumaan.

Kaikilla rantatontteja kaavoittavilla kunnilla on edessään sama tasapainoilu. Huomioidako ensisijaisesti kunnassa jo asuvien virkistystarpeet vai houkutella uusia tulijoita. Mikko Airas näkee, että molempien saavuttaminen on mahdollista.

– Haluan, että olisi mahdollista asua Saimaan rannalla, ja sitä kautta houkutella uusia veronmaksajia, mutta samaan aikaan siellä olisi myös kaupunkilaisten virkistyskäyttöä.

Tuhoutuuko luontomatkailun valttikortti?

Imatralla keskustelun kierroksia nostaa vääntö tonttien alle jäävän luonnon ainutlaatuisuudesta.

Tällä hetkellä ranta-alue on luonnontilainen, aivan rantaviivaan on vuosikymmenien kuluessa pystytetty kaupungin luvalla lukuisia pieniä venevajoja. Rannasta kaupunkiin päin kasvaa vanha metsä, joka on suosittu ulkoilupaikka.

Rautsialaa sieppaa, että alueelle hahmotellaan asumiseen tarkoitettuja tontteja, vaikka kuntien päätöksiä ohjaavassa maakuntakaavassa ranta-alue on merkitty tarkoitetuksi virkistyskäyttöön. Tontit rannalla olisivat hänestä virhe myös matkailun ja työpaikkojen näkökulmasta.

– Olisiko järkevämpää käyttää rantoja luonto- ja elämysmatkailuun, joka houkuttelisi tänne matkailijoita ympäri vuoden? Matkailu toisi tuloja, se hyödyttäisi yrityksiä ja niihin syntyisi työpaikkoja. Sitä kautta voisimme ehkä saada tänne lisää vakituisia asukkaita, Rautsiala linjaa.

Uusi omakotitalo on yhä harvempien asumismuoto

Koronavuosi vilkastutti loma-asunnoille tarkoitettujen rantatonttien kauppaa pitkän hiljaiselon jälkeen. Myös kesämökkien ja vanhojen omakotitalojen kaupan kiihtyminen näkyy viime vuoden tilastossa.

Sama suuntaus ei juurikaan näy uusien pientalojen rakentamisessa Uuttamaata lukuun ottamatta. Uudellamaalla vuonna 2020 myönnettyjen uusien omakotitalojen rakennuslupien lukumäärä kääntyi edellisvuoteen verrattuna selvään nousuun.

Muualla maassa rakennuslupien lukumäärässä on jonkin verran vuosittaista vaihtelua suuntaan tai toiseen. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla trendi on ollut selvästi laskeva koko maassa.

Kreikkalaiset jumalatkaan eivät avittaneet kaupoissa

Imatralta länteen Savitaipaleen pienessä kunnassa on tuore kokemus vastaavanlaisesta valmistelutyöstä. Kunta selvitti mahdollisuutta tehdä keskustan läheiselle Kuolimo-järven rannalle 13 omarantaista tonttia.Pöksänlahden tonteille annettiin kaupanteon vauhdittamiseksi kreikkalaisilta jumalilta lainatut nimet. Myyntiin tulivat muun muassa 2 500 neliön Athene sekä hieman suuremmat Afrodite ja Haades.

Tällä hetkellä Savitaipaleen hanke on jäissä, sillä vakituiseen asuinkäyttöön tarkoitetut tontit eivät tehneet kauppaansa. Huutokauppakierros päättyi tammikuussa. Kunta oli asettanut ehdoksi, että tontteja on mentävä kaupaksi riittävä määrä ennen kuin kunta ryhtyy töihin tonttien perustamiseksi.

Imatra on pyrkinyt kartoittamaan mahdollisista tonteista kiinnostuneiden määrää jo etukäteen. Vuosi sitten kaupungin omistama markkinointiyhtiö Imatra Base Camp ideoi tonttien koemyynniksi kutsutun tempauksen. Nettikyselyssä selvitettiin vastaajien halukkuutta rakentaa rantatontille Imatralla.

Markkinointiyhtiön mukaan runsaat 200 vastaajaa kertoi olevansa kiinnostunut asumisesta Imatralla Saimaan äärellä. Lähes puolet vastanneista asui muualla kuin Etelä-Karjalassa.

Koko kaavoitushankkeeseen kriittisesti suhtautuva Suvi Rautsiala piti koemarkkinointia rahan tuhlauksena.

– Millaisen kuvan meistä antaa se, että yritämme koemielessä myydä jotain, mitä ei ole, eikä välttämättä tule koskaan olemaankaan, Rautsiala sanoo.

Kyllä omakotitalolle, ei järvenrannalle

Imatralla perhe Kinni toteuttaa monivuotista haavettaan hankkia itselleen uusi omakotitalo. Kotimaisen talofirman paketti valmistuu muuttokuntoon lähiviikkoina.

Noin 250 000 euron taloprojekti tuntui Sanna Kinnistä elämän suurimmalta riskiltä, mutta heti tontin nähtyään hän varmistui, että riski kannattaa ottaa. Kahden pienen lapsen ja ison koiran perheessä on nyt tilaa sekä sisällä että ulkona. Uudessa kodissa on runsaat 130 asuinneliötä.

Kinnien kriteereinä tontin suhteen oli iso koko ja edullisuus. He päätyivät kauas järvenrannoista 0,6 hehtaarin metsäiselle tontille, joka aikanaan oli kaavoitettu rivitaloa varten. Matkaa keskustaan on noin kolme kilometriä.

Tontin myyntihinta, vajaat 20 000 euroa, ylitti perheen kipurajan, kun samalla tulivat maksettavaksi kodin rakennuskustannukset. Kinnit sopivat kaupungin kanssa, että tontti on alkuun vuokralla. Perhe on ajatellut maksaa noin 800 euron vuosivuokraa viitisen vuotta ja lunastaa maan sen jälkeen omakseen.

Tuore omakotirakentaja on tietenkin seurannut oman kotikaupunkinsa rantatonteista käytävää keskustelua. Hänestä yli satatuhatta euroa tontista rannassa tuntuisi riistohinnalta.

– Minusta se ei ole sen rahan arvoista, Sanna Kinni perustelee.

Kinnit itse eivät tunteneet vetoa rantatontteihin vaikka he luonnonystävinä arvostavatkin kaunista järvimaisemaa. Sanna Kinni tunnustaa, että yksi jatkuva pelko ranta-asumisessa olisi pienten lasten turvallisuus.

Hän ei kannata kaupungin rantatontti-ideaa myöskään uusien asukkaiden houkuttelemisen näkökulmasta.

– Eivät ihmiset pelkästään tontin takia tule. Harva haluaa muuttaa kaupunkiin, jossa ei ole mahdollisuutta tienata elantoa, yrittäjänä työskentelevä Sanna Kinni kiteyttää mielipiteensä.

Hänestä kotikaupunki Imatran olisi ensin syytä palauttaa paikkakunnalta hiljattain vähennetyt opiskelupaikat ja lisätä työpaikkoja. Vasta sen jälkeen tulisi rantatonttien kaavoittamisen vuoro.

Kaavoitusarkkitehti aistii tunnelmaa somessa

Imatralla Saimaan rannan tonttien valmistelu etenee kesän aikana neljän selvityksen tekemisellä. Kaupunki kilpailuttaa parhaillaan selvityksistä vastaavia yrityksiä.

Lempukan ja Hosseinlahden alueella kartoitetaan asumisen vaikutusta luontoon ja maisemaan sekä tutkitaan arkeologiaa ja rakennettavuutta. Luontokartoituksessa arvioidaan erikseen alueen kasvit, vesikasvit, lepakot ja linnut. Liito-oravien osalta kartoitus on aloitettu jo maaliskuussa, sillä se on ainoa ajankohta vuodessa, jolloin tietoa on mahdollista luotettavasti kerätä.

Kaavoitusarkkitehti Kaija Maunula ei halua kesken kilpailutusprosessin arvioida, mitä selvitysten teettäminen kaupungille maksaa. Tonttien hahmottelu etenee syksyllä selvitysten valmistuttua. Maunulan oma toive on, että kaupunkilaiset ottaisivat aktiivisesti osaa keskusteluun kaavaluonnoksesta.

– Aina toivon, että asukkaat olisivat vaikka suoraan minuun yhteydessä, mutta vähissä sellaiset yhteydenotot ovat. Seuraan kyllä kommentointia asukkaiden someryhmissä, Maunula kertoo.

Artikkelia muokattu 20.4. klo 20.15: korjattu Kinnien tontin koko oikeaksi, 0,6 hehtaaria.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon kello 23 asti.

Parrakkaat biisonit hörähtelevät kumeasti kotilaitumellaan Parikkalan Uukuniemellä.

Noin puolet 50-päisestä biisonilaumasta lähti tilalta omille teilleen lauantain vastaisena yönä. Nyt noin puolet karkulaisista on palannut kotitilalleen, ja loputkin ovat kotinurkilla: ne ovat jääneet viihtymään naapurin Hereford-karjatilalle.

Biisonien omistaja Olli Hälvä toivoo, että naapuriin jääneet eläimetkin tulisivat takaisin kotiin tiistain mittaan. Biisonit tapaavat palata kotiinsa omin neuvoin, kun tuulen suunta on oikea: ne kulkevat vastatuuleen.

Tuulen suunnan vuoksi karkulaisia ei yritetty ohjata kotiinsa heti niiden karattua, vaan pyrkimyksenä oli Itä-Savon mukaan lähinnä estää niiden seikkaileminen itärajan yli Venäjän puolelle.

Aitakaan ei pidättele

Vuosikausia biisoneita kasvattaneen Hälvän mukaan karkureissu ei ole lauman ensimmäinen.

– Ei tämä nyt erikoinen tapaus ollut. Biisonit ovat lähteneet useamman kerran omille reissuilleen. Olisiko tämä 27. reissu, Hälvä kertoo.

Karkureissussa ei ole kyse kiimasta, sillä biisoneilla on kiima-aika vasta syksyllä.

– Todennäköisesti biisonit ovat pelästyneet jotain metsäneläintä ja lähteneet rytinällä.

Kun biisonit karkaavat, ne kaatavat aidat mennessään. Vapaana eläimet eivät siis karkureissuista huolimatta kuljeskele, vaan niillä on useammalla sähköpaimenella varustettu aitaus.

Tällä kertaa karkumatka koitui myös yhden biisonin kohtaloksi, sillä se menehtyi reissulla saamiinsa vammoihin.

Kävivät katsomassa hotellia

Lauantaiaamuna karkulaiset tallentuivat Uukuniemellä Alvar Makslahden kameraan. Makslahti oli yöpynyt kylällä hotellissa.

– Siinä ne pyörivät hotellin pihalla ihmeissään ympyrää, Makslahti kuvaili Ylelle lauantaina.

Makslahti kertoi olleensa näystä ihmeissään, vaikkei kohdannutkaan biisoneita ensimmäistä kertaa.

– Meillä on kesämökki tässä lähellä, joten olen aiemminkin nähnyt täällä karanneita biisoneita. Aina se toki hätkähdyttää, Makslahti kertoi.

Lue lisää: Yli 20 biisonia otti hatkat ja päätyi hotellin pihaan – katso video kylän keskustassa juoksentelevista eläimistä

Niin sanotun "Lappeenrannan miehen" osuus on kasvanut isossa, Katiska-vyyhtiin liittyvässä huumerikosjutussa.

Kaakkois-Suomen poliisin mukaan Lappeenrannan mieheksi kutsuttua henkilöä epäillään nyt kaikkiaan neljän huumausaine-erän tilaamisesta Suomeen. Alun perin mies vangittiin yhden huumausaine-erän vuoksi. Hänet otettiin kiinni kotoaan Lappeenrannasta viime joulukuun alussa, ja hän on edelleen vangittuna.

Alankomaista käsin johdetussa vyyhdissä tuotiin maahan, myytiin ja välitettiin huumausaineita kesäkuun 2018 ja toukokuun 2020 välisenä aikana.

Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen mukaan Lappeenrannan miehellä on ollut suora yhteys Alankomaihin vyyhdin päätoimijoihin. Mies on tilannut huumausaineet sekä järjestänyt niiden maksun ja vastaanoton.

Lue lisää: "Lappeenrannan mies" pyöritti miljoonien huumekauppaa osana laajaa rikosvyyhtiä – jäljet näkyvät Kaakkois-Suomen jätevesissä

Miljoonien rikoshyöty

Tällä viikolla syyteharkintaan etenevässä tutkinnan jatko-osassa kävi ilmi, että mies on ollut maahantuomassa yhteensä 81 kilogrammaa amfetamiinia, 14 kilogrammaa kokaiinia sekä yhteensä 250 000 ekstaasitablettia ja huumausaineeksi luokiteltua lääketablettia.

Tutkinnan aikana on otettu kiinni myös hollolalainen mies, joka on toiminut Lappeenrannan miehen rikoskumppanina.

Poliisin mukaan miesten saama rikoshyöty on katukauppahintojen perusteella yhteensä lähes 5,5 miljoonaa euroa. Poliisin haltuun omaisuutta on saatu noin 1,2 miljoonan euron edestä.

Osa isoa kokonaisuutta

Lappeenrannan miehen toimet ovat osa laajaa rikoskokonaisuutta, jota ovat tutkineet keskusrikospoliisi ja neljä muuta poliisilaitosta.

Järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluvat henkilöt hankkivat huumausaineet ja järjestivät ne Alankomaista Suomeen kukka- ja huonekasvilasteihin piilotettuna. Suomessa aineilla oli useita tilaajia, jotka järjestivät huumeiden vastaanoton ja levityksen. Poliisin mukaan valtaosa niin sanotun Katiska-vyyhdin huumeista on tuotu maahan nyt tutkittavan vyyhdin kautta.

Rikoskomisario Marko Heinonen kertoi helmikuussa, ettei Lappeenrannan mies ole ollut minkään rikollisryhmittymän jäsen.

Kokonaisuutta käsitellään kevään ja kesän aikana Helsingin käräjäoikeudessa.

Lue myös: Rikollisryhmä salakuljetti 20 miljoonan edestä huumeita kukkien seassa – suuri osa Katiska-jutun huumeista tuli tätä kautta Suomeen

Lappeenrantalainen luokanopettaja Pia Bryggare on innokas työmatkapyöräilijä. Keväällä katupöly käy kuitenkin henkeen.

– Jos joutuu ajamaan auton perässä, niin siinä ajaa jatkuvasti sen pölyn keskellä. Sen tuntee kyllä jälkikäteen keuhkoissaan, Bryggare kuvailee.

Tulevaisuudessa tähän voidaan saada parannusta pienellä laatikolla, joka on kiinnitetty Bryggaren ohjaustangon alapuolelle. Kysymys on liikuteltavasta ilmanlaatumittarista, joita Lappeenrannan kaupunki on jakanut kymmenelle paikallisen pyöräily-yhdistyksen, Lappeenrannan pyöräilijöiden, jäsenelle.

Kokeilu on osa yhteispohjoismaista hanketta.

Pyöräilijöiden mukana liikkuvilla mittareilla halutaan saada parempi kuva pölytilanteesta kaupungissa kevätsiivouksen aikana.

– Kiinteät mittauspisteemmehän jököttävät paikoillaan. Pyöräilijöiden avulla saamme laaja-alaisemman kuvan ilmanlaadusta ja pölypitoisuudesta, Lappeenrannan seudun ympäristönsuojelupäällikkö Sara Piutunen sanoo.

Parempaa pölyntorjuntaa

Saatuja tietoja on tarkoitus käyttää parempaan pölyntorjuntaan kaupungissa kevätsiivouksen aikaan.

– Toivottavasti pystymme niiden tietojen avulla ohjaamaan paremmin katujen hiekanpoistoon liittyviä toimenpiteitä, ympäristönsuojelupäällikkö Piutunen sanoo.

Hiekkaa poistetaan Lappeenrannassa keväällä ensiksi raskaasti liikennöityjen pääväylien varrelta. Pienemmillä teillä pölyä ehkäistään samaan aikaan kevyellä suolauksella, joka sitoo pölyhiukkasia.

Polkupyörien mukana liikkuvat mittarit rekisteröivät mittaustietojen lisäksi pilveen ajan ja paikan, joten pölyisimmistä paikoista saadaan selkeää tietoa. Pölyntorjuntaa voidaan näin kohdistaa oikeisiin paikkoihin ennen varsinaista hiekan poistoa.

– Voimme lisätä mahdollisuuksien mukaan suolauskierroksia pölyisiin paikkoihin, jos niitä huomataan, Lappeenrannan kaupungin kunnossapitopäällikkö Topi Kangas kertoo.

Jatkoa ehkä tulossa

Yhteispohjoismaisessa hankkeessa käytettävien mittareiden soveltuvuus karkeamman katupölyn mittaamiseen ei ole vielä aivan varmaa.

– Analysoimme tietoa yhdessä Norjan ilmantieteen laitoksen kanssa, Sara Piutunen kertoo.

Pölyn lisäksi mittareista saadaan myös muuta tietoa ilmanlaadusta. Mittaustietoja voidaan käyttää ilmanlaadun selvittämiseen laajemminkin kaupungissa.

– Mittareilla saadaan tietoa myös typenoksideista, lämpötilasta ja kosteudesta. Hanke voi jatkua niin, että saamme kaupunkilaisia mittaamaan laajemminkin erilaisia ilmanlaatuun liittyviä tietoja, Sara Piutunen sanoo.

Tampereen, Oulun ja Savonlinnan lopulliset kulttuuripääkaupunkihakemukset vuodelle 2026 on julkaistu.

Nostimme tähän juttuun jokaisen hakemuksen kolme pääpointtia, joihin hakijakaupungit luottavat. Lisäksi kerromme, kuinka hakijakaupungit ovat muokanneet hakemustaan esivalintaraadilta saadun palautteen perusteella.

Oulu: rauhankone, kulttuuri ja pakkanen

Pohjoisin kulttuuripääkaupunkiehdokas tahtoo tuoda arktisen, pakkasessa pyöräilevän ja avannoissa viihtyvän mielenlaadun mukaan hakijajoukkoon.

Oulu rakentaa hakemuksensa kulttuuri-ilmastonmuutoksen pääteeman ympärille, kertoo Oulu2026-hankkeen johtaja Piia Rantala-Korhonen.

– Olemme venyttäneet kulttuurin käsitettä niin laveaksi, että kyseessä ei ole mikään ei mikään perinteisten taidelajien festivaalivuosi.

Hän poimii esimerkiksi kolme tapahtumaa, joilla Oulu aikoo vakuuttaa valitsijaraadin.

Lippulaivahankkeena on rauhankone. Se olisi teos, jonka sisällä ihminen voisi olla vuorovaikutuksessa teoksen kanssa.

Rauhankone pohjautuu edesmenneen tekoälytutkija Timo Honkelan testamenttinaan kirjoittamaan samannimiseen teokseen. Honkela kehitti idean erilaisiin teknologioihin pohjautuvasta rauhankoneesta, joka voisi auttaa koko ihmiskuntaa rauhan rakentamisessa ja konfliktien ratkomisessa.

– Saimme esivalintaraadilta aiemmin pyyhkeitä siitä, että meillä ei ollut mukana eurooppalaista ulottuvuutta niin vahvasti kuin olisi toivottu. Rauhankone vastaa nimenomaan tähän yhteiseen eurooppalaiseen kysymykseen.

Rantala-Korhosen mukaan koneelle olisi näinä aikoina tarvetta.

– Vihapuheen ja tahallisen väärinymmärtämisen aika on tietyllä tavalla pelottavaa ja tuo heijastumia Euroopan lähihistoriasta viime vuosisadalta.

Muita poimintoja Oulun hakemuksesta ovat pohjoinen ruokakulttuuria kehittävä Arctic Foodlab sekä kokonaan uusi lastenkulttuurikeskus, joka rakentuisi Ouluun pääkirjaston saneerauksen yhteydessä. Sitä on suunniteltu jo tässä vaiheessa yhdessä lasten kanssa, jotta se vastaisi todella heidän toiveitaan.

Tampere: yhdenvertaisuus, yhdenvertaisuus ja yhdenvertaisuus

Tampereen hakemuksen punainen lanka on yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuus on jaettu kolmeen eri tasoon: kulttuuriin, innovaatioihin ja alueellisuuteen.

Tamperetta kulttuuripääkaupungiksi ajavan hankkeen projektijohtaja Perttu Pesä kertoo, että yksi iso päämäärä on tuottaa työkaluja Euroopalle.

– Meidän tehtävä on pyrkiä vahvistamaan Eurooppaa kulttuurihankkeen keinoin, sillä Eurooppa on muutoksessa.

Hakukirjan kulttuuriohjelma muuntaisi yhdenvertaisuuden kulttuuriprojekteiksi. Tarkoituksena ei ole tehdä ylhäältä alaspäin suuntautuvaa taidetta, vaan taidetta, jossa kaikki otetaan mukaan.

Kulttuuriohjelmassa on neljä ohjelmalinjaa, joista yksi on Kylähyppely. Kylähyppely on muun muassa eurooppalaisten identiteettien tutkimista. Valloilleen pääsisivät kylähulluuden parhaat perinteet: eukonkantajat, itikantappajat ja muurahaispesässä istujat.

Tampere on kasvava kaupunki ja Pesän mukaan se voi aiheuttaa muuttotappiota naapurikuntiin. Kulttuurin olisi tarkoitus toimia yhdenvertaisuutena eri alueiden välillä.

– Yhteistyön avulla on tarkoitus korostaa alueiden omaa identiteettiä ja niiden kehitystä.

Pesä painottaa, että tarkoituksena on hakea myös kauaskantoisia seurauksia. Hän ei halua lähteä luettelemaan erilaisia tapahtumia, vaan ajattelee asiaa laajemman näkökulman kautta.

– Voittajakaupunki on kulttuurillinen ikkuna koko muulle maailmalle. Pirkanmaan ja Tampereen näkökulmasta Eurooppa on tosi kaukana. Nyt on tarkoitus tuoda lähelle tamperelaista kulttuuria ja kulttuuritoimijoita, mutta myös muita elinkeinoja.

Tampere sai esivalintaraadilta palautetta muun muassa ensimmäisen vaiheen hakemuksen otsikosta. Otsikko oli tällöin Quality by Equality (Laatua yhdenvertaisesti), nyt se on muutettu muotoon Equally European (Yhtä Eurooppaa).

Savonlinna: höyrylaiva, itäraja ja muuttotappio

Hakijana on neljä Itä-Suomen maakuntaa, mutta keskiössä on alueen pienin kaupunki Savonlinna. Kulttuuripääkaupunkivuotena noin puolet tapahtumista sijoittuisi Savonlinnaan ja loput eri puolille laajaa aluetta.

Kulttuuripääkaupunkihaku on nimetty Saimaa-ilmiöksi. Nimi viittaa vuoden 1981 Tuuliajolla-kiertueeseen, jossa kolme rock-yhtyettä risteili höyrylaivalla pitkin Saimaata ja keikkaili rantakaupungeissa.

Samaa ajatusta hyödynnettäisiin myös kulttuuripääkaupunkivuotena. Satamasta toiseen seilaavalla höyrylaivalla nähtäisiin Suomen suurin taidenäyttely, joka olisi lisäksi esillä myös maakuntien taidemuseoissa ja digitaalisena. Toisaalta rannoilta pääsisi seuraamaan myös ohilipuvan lotjan kannella tapahtuvia pienimuotoisempia musiikki- ja tanssiesityksiä.

Saimaa-ilmiö luottaa siihen, että järviluonto ja suomalaisten ainutlaatuinen luontosuhde kiinnostaa muualla Euroopassa.

Esivalintaraati toivoi Saimaa-ilmiön kertovan lisää Venäjä-yhteistyöstään. Myös eurooppalaisia yhteyksiä oli vielä viime kesänä vähänlaisesti. Nyt pitkä raja Venäjän kanssa on nostettu hakemuksessa keskiöön ja ystävyyssuhteita luotu kymmeniin eurooppalaisiin kaupunkeihin.

Kulttuuripääkaupunkivuotena itäsuomalaiset tekisivät yhteistyötä muun muassa Venäjällä asuvien pienten kansojen ja kieliryhmien kanssa.

– Me pystymme olemaan yhdistävä tekijä venäläisten ja eurooppalaisten taiteen- ja kulttuurintekijöiden kanssa. Kiinnostavaa on jo se, että me elämme rajaseudulla, sanoo hankejohtaja Sari Kaasinen.

Saimaa-ilmiö nostaa häpeilemättä esiin myös aluepoliittisen ulottuvuuden: muuttotappiosta kärsivä Itä-Suomi tarvitsee kulttuuripääkaupunkivuoden tuomaa näkyvyyttä ja nostetta enemmän kuin Tampere tai Oulu.

Voittaja valitaan kesäkuussa

Euroopan kulttuuripääkaupungin status ei ole ihan pikkujuttu. Kyse ei ole pelkästään taiteesta ja kulttuurista vaan paljon laajemmasta paketista.

Se tuo kansainvälistä näkyvyyttä, investointeja, turisteja, valtion ja kuntien rahaa sekä EU-tukea. Usein se tuo mukanaan myös sosiaalistaloudellisen muutoksen, josta koko kulttuuripääkaupunkia ympäröivä seutu voi hyötyä.

Vuoden 2026 kulttuuripääkaupungin valitsee 12-henkinen, määräaikainen, eurooppalainen tuomaristo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tuomaristo koostuu riippumattomista taide- ja kulttuurialan asiantuntijoista. Heidät poimitaan juryyn taide- ja kulttuurialan niin sanotusta asiantuntijapankista, johon kuka tahansa alan asiantuntija voi hakea.

Kuitenkin vain yksi kaupunki voi voittaa. Miten käy kaikille suunnitelmille, mikäli titteli jää saamatta?

Kaikista kaupungeista kerrotaan, että mahdollisimman moni idea pyritään silti viemään eteenpäin. Jokainen kisaajakaupunki on tehnyt toisen suunnitelman sen varalle, jos voitto ei osukaan kohdalle.

– Alkaisimme miettimään, mistä voisimme saada rahoitusta hankkeisiin. Tehty työ ei menisi hukkaan, kertoo Oulu2026-hankkeen johtaja Piia Rantala-Korhonen.

Euroopan kulttuuripääkaupunki valitaan 2.6.2021 Helsingissä.

Lue lisää: Tamperetta neuvonut konsultti istuu kahdella pallilla Euroopan kulttuuripääkaupungin kisassa – avustajabisnes koko instituution liepeillä närkästyttää

Kenen hakemus oli mielestäsi paras ja miksi? Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

22.4.2021 kello 11.18: juttua täydennetty tiedotustilaisuuden perusteella.

Unescon hallintoneuvosto on myöntänyt Saimaa Geoparkille UNESCO Global Geopark (UGG) – statuksen.

Unesco -status on tunnustus siitä, että Saimaa Geopark täyttää kovat kansainväliset kriteerit.

– Olemme nyt tasavertaisia muiden maailman merkittävien luontomatkailukohteiden rinnalla. Statusprosessi on ollut haastava ja pitkä. Kunnat ja matkailualan yrittäjät ovat kantaneet kortensa kekoon kiitettävästi, sanoo Saimaa Geopark ry:n hallituksen puheenjohtaja Jouni Riihelä tiedotteessa.

Riihelän mukaan tunnettavuus ja Unesco-status tuovat jo täksi kesäksi geopark-kohteisiin runsaasti uusia kävijöitä.

Status ei muuta maankäytöllisesti tai suojelun näkökulmasta olemassa olevaa tilannetta.

Status jatkaa Saimaa Geoparkin kehitystyötä kansainvälisen luontomatkailun ja elinvoiman synnyttämiseksi alueelle sekä ympäristökasvatuksen vahvistamiseksi alueen toimijoiden kanssa.

Geopark tähyää jatkuvuuteen

Unescon Geopark- status on myönnetty yli 160:lle eri puolilla maailmaa sijaitsevalle geologiselle matkailualueelle.

Alueilla on kansainvälisesti poikkeuksellisen arvokkaita muodostumia, kiinnostavia luontokohteita ja historiallisia nähtävyyksiä.

Natura 2000-alueet olivat osaltaan tärkeässä asemassa, että status Saimaan alueelle saatiin. Merkittävä asiakirja on ollut myös Järvi-Suomen peruskirja.

– Järvi-Suomen peruskirjassa lupasimme jättää seuraavalle sukupolvelle Saimaan hieman paremmassa kunnossa, kuin sen itse saimme, kertoo Riihelä.

Reitit ja kohteet kiinnostavat

Saimaan Geopark -kohteita on eri puolilla Etelä-Savoa ja Etelä-Karjalaa. Alueella toimii kymmeniä yrittäjiä, jotka tuottavat palveluita ja tuotteita matkailijoille sekä paikallisille asukkaille.

Palvelut löytyvät kansainvälisen luontomatkailuportaali Outdoor Activen avulla.

Luontomatkailuportaalissa ovat esillä alueen retkeilyreitit ja –kohteet, Saimaa Geoparkin geo-, luonto- ja kulttuurikohteet sekä alueen yrittäjien tuotteet ja palvelut.

Vuonna 2020 Saimaa Geoparkin tiedot ovat nousseet esille yli 2,6 miljoonaa kertaa internet-kanavissa ja hakutuloksissa. Niihin ei lasketa Google-hakukoneen käyttöä.

– Tänä vuonna olemme vielä hurjemmassa vauhdissa, sillä luku on jo nyt yli 1,1 miljoonaa, kertoo Saimaa Geoparkin toiminnanjohtaja Heli Rautanen.

Yritysyhteistyötä Saimaa Geopark on rahoittanut EU:n maaseuturahaston sekä Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten avustuksilla sekä Tuuliaisen säätiön ja Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiön tuella.

Status myönnetään neljäksi vuodeksi

Unesco Global Geopark –status myönnetään aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Seuraava arviointi on vuonna 2025.

Tavoitteena on, että neljän vuoden päästä Saimaa UNESCO Global Geopark tunnistetaan kansainvälisesti, kansallisesti ja erityisesti paikallisesti.

Statuksen julkistustilaisuus pidetään Pariisissa torstaina 22.4. kello 15. Tilaisuutta voi seurata Global Geopark Network -kanavalla YouTubessa.

Saimaa Geoparkin esittely on kello 16.05.

Kimmo Tiilikainen (kesk.) on nimitetty Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajaksi. Tiilikaisen viisivuotiskausi alkaa kesäkuun alussa.

Tiilikainen toimi keskustan kansanedustajana vuosina 2003–2019. Viime vaalikaudella Tiilikainen toimi Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa ensin maa- ja metsätalousministerinä ja sitten asunto-, energia- ja ympäristöministerinä.

Viime vaaleissa Tiilikainen ei onnistunut uusimaan kansanedustajan paikkaansa. Hän on toiminut elinkeinoministerin ja maa- ja metsätalousministerin valtiosihteerinä vuodesta 2019 alkaen sekä keskustan ministeriryhmän valtiosihteerinä vuonna 2019.

GTK toimii työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa, ja siten virkanimityksen esittelijänä oli elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.).

Saimaannorppaa suojeleva kalastusasetus umpeutui viime viikolla.

Asetus kielsi verkkokalastuksen kokonaan Saimaan kalastusrajoitusalueella huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, poikkeuksena alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkot.

Uutta asetusta on valmistelty Maa- ja metsätalousministeriössä, mutta valtioneuvoston siunaus asetukselle puuttuu.

Asetuksen mukaan rajoitusaika säilyy ennallaan ja rajoitusaluetta suurennetaan jonkin verran. Se kattaa yli puolet Saimaasta.

Hallituspuolueista keskusta ja SDP kannattavat asetusta. Vihreät ovat vaatineet kiellon ulottamista heinäkuun loppuun, mutta ovat toisaalta valmiit neuvottelemaan pidennyksen kestosta.

– Varsinkin heinäkuun alku on kasvaville kuuteille erityisen vaarallinen. Vuonna 2019 heinäkuun kolmena ensimmäisenä päivänä verkkoihin kuoli neljä norppaa, kirjoittaa ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) sähköpostissaan.

Ylen tietojen mukaan Vasemmistoliitto ja RKP eivät ole lyöneet lukkoon kantaansa.

Aiemmin Mikkonen ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sanailivat Twitterissä siitä, miksi asetusta ei ole viety vielä valtioneuvoston päätettäväksi.

– Haluan asetuksen edelleen voimaan ja sen vien heti valtioneuvostoon kun muilla on siihen valmius, Leppä viestittää Ylelle.

Mikkosen mielestä asetus on tuotava valtioneuvoston käsittelyyn viipymättä, vaikka asiasta pitäisi äänestää.

Valtioneuvostolla on tapana päättää asioista vasta, kun kaikki osapuolet ovat niistä samaa mieltä. Yle ei saanut pääministeriltä kommenttia siihen, voidaanko asiasta päättää äänestämällä.

Suojelualue kattaa suuren osan Saimaata ilman asetustakin

Saimaannorpan keskeisillä elinalueilla on voimassa keväinen verkkokalastuskielto ilman asetustakin.

Kalastuksen järjestämisestä vastaavat osakaskunnat ovat tehneet vuosikokouksissaan rajoituspäätöksiä entisen asetuksen pohjalta.

– Se on osoitus vastuullisuudesta ja sitoutumisesta norpansuojeluun. Osakaskunnat ansaitsevat tästä ison kiitoksen, ministeri Jari Leppä kirjoittaa.

Ympäristöministeri Krista Mikkosen mielestä tämä ei riitä.

– Vapaaehtoisuuden varaan jätettävät kalastusrajoitukset eivät turvaa saimaannorpan tulevaisuutta riittävästi. Osalla alueista ei myöskään ole aktiivista osakaskuntaa, joka voisi tehdä sopimuksen.

Tällä hetkellä osakaskuntien ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen tekemät sopimukset kattavat noin 90 prosenttia asetukseen kirjatusta alueesta. Asetus kattaisi myös loput, omistusjärjestelyiltään hankalammat osakaskunnat.

Pohjois-Savon ELY-keskus lähetti osakaskunnille helmikuussa sopimusluonnoksen, jonka pohjalta ne ovat asiaa kevätkokouksissaan käsitelleet.

– Sen pohjalta suojelupäätöksiä on osakaskunnissa tehty ja kevään verkkokalastuskielto on käytännössä voimassa entiseen tapaan. Asetusta ei välttämättä edes tarvita, sanoo Etelä-Savon kalatalouskeskuksen asiantuntija Harry Härkönen.

Verkkokiellon lisäksi asetuksessa säädetaan erilaisten norpalle vaarallisten pyydysten käytöstä ja verkon lankavahvuudesta.

Härkönen vakuuttaa, että vesialueiden omistajat ovat suojelun kannalta, mutta raja menee nimenomaan heinäkuun verkkokiellon kohdalla.

– Lankavahvuuksien ja muikkuverkkojen osalta ollaan valmiita joustamaan, mutta heinäkuusta emme tingi. Se on vuoden tärkein kalastuskuukausi sekä vakituisten että vapaa-ajan asukkaiden kannalta ja tärkeä tulonlähden osakaskunnille, Härkönen sanoo.

WWF, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Saimaan Norppaklubi ja Itä-Suomen yliopisto ovat esittäneet verkkokalastuksen täyskieltoa heinäkuun loppuun saakka.

– Me teemme apukinoksilla ja tulevaisuudessa keinopesillä sen mikä pystymme. Mutta on melkein yhteiskunnan varojen haaskaamista, että kesällä nuoret norpat kuolevat harrastajakalastajan verkkoon, sanoi Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Mervi Kunnasranta helmikuun alussa.

Kalastusbiologi luottaa vapaaehtoisuuteen

Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalastusbiologi Teemu Hentinen on varsin luottavainen, vaikka tilanne sekava onkin.

– Uskon, että verkot pysyvät naulassa, sillä osakaskunnat ovat nykyisen suojelutason kannalla, hän sanoo.

Sopimusten perusteella osakaskunnat saavat valtiolta korvausta menetyistä lupatuloista.

Hentinen arvioi, että toukokuussa jonkunlainen sopimuspohja olisi syytä löytyä, vaikka asetusta ei saataisi voimaan.

– Olisi hyvä, että sopu suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisesta muutenkin löytyisi. Osakaskunnat ovat mukana myös vapaaehtoistyössä rakentamassa ja laskemassa pesiä sekä valvomassa kalastusrajoituksia vesialueillaan, Teemu Hentinen sanoo.

Voi keskustella aiheesta 23.4. klo 23.00 saakka.

Korjattu 22.4.2021 virheellistä muotoilua: "Valtioneuvostolla on tapana päättää asioista vasta, kun kaikki osapuolet ovat niistä samaa mieltä." Ei äänestää, kuten tekstissä aiemmin sanottiin.

Osa koronarokotukseen ajan varanneista on perunut rokotusaikansa sen jälkeen, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ilmoitti keskiviikkoiltana mahdollisuudesta valita rokotteen valmistaja.

Toukokuusta alkaen 65–69-vuotiaat voivat halutessaan vaihtaa Astra Zenecan rokotteen mRNA-rokotteeseen. Näitä ovat käytännössä Pfizerin ja Biontechin sekä Modernan koronarokotteet.

Esimerkiksi Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä ainakin 75 henkilöä on perunut viikonlopulle sovitun Astra Zeneca -ajan.

– Osa asiakkaista on perunut aikojaan ja haluaa siirtää aikaansa toukokuulle. Emme voi vielä tarkkaan sanoa, mistä alkaen pääsemme rokottamaan heitä, jotka haluavat vaihtaa rokotusaikaa, kertoo rokotuksista vastaava hoitaja Sari Kuitto Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta.

Lue lisää: 65–69-vuotiaat voivat jatkossa valita, minkä rokotteen ottavat – THL:n asiantuntija Astra Zenecan rokotteista: "Vielä ei tiedetä, mitä niille tapahtuu"

"Toivottavasti ihmiset saapuvat"

Viikonlopulle on jaossa Eksotessa yhteensä 1200 Astra Zeneca -aikaa, ja peruutusajat on toistaiseksi saatu jaettua edelleen seuraaville. Kuitto kannustaa jo ajan varanneita käyttämään rokotusaikansa.

– Toivomme kansalaisten ymmärtävän, että Astra Zeneca on hyvä, turvallinen ja tehokas rokote. Ei ole suurta huolta sen asian suhteen, Kuitto sanoo.

Uusi linjaus mahdollisuudesta valita koronarokote aiheuttaa hämmennystä myös Päijät-Hämeessä. Hyvinvointiyhtymä toimii tällä hetkellä siten, että jos rokotettava ei halua Astra Zenecaa, häntä kehotetaan odottamaan rokotusvuoroaan kesälle.

Hyvinvointiyhtymän mukaan on vaarana, että hyljeksittyä rokotetta jää käyttämättä, vaikka sen riskit ovat pienet.

Myös Kymenlaakson sote-piiri Kymsoten rokotuskoordinaattori Tanja Metsola kertoo, että Astra Zeneca -peruutuksia on tullut muutamia.

– Tietysti meillä on Astra Zenecan rokotetta jonkin verran, ja rokotuspäiviä on suunniteltu. Ne ovat edelleen voimassa, ja toivottavasti ihmiset saapuvat ajanvarauksensa mukaisesti, Metsola sanoo.

Korvaavaa ajanvarausta ei voi Kymenlaaksossakaan toistaiseksi tehdä, vaan Kymsote tiedottaa käytännöistä myöhemmin.

Kuitto ja Metsola kertovat, että tieto Astra Zeneca -muutoksesta tuli heille keskiviikkona alkuillasta ilman ennakkovaroituksia.

Yle on kertonut jo ennen THL:n uutta linjausta, että osa rokotusvuorossa olevista on pyrkinyt valitsemaan koronarokotteensa valmistajan. Valikointiin on avautunut mahdollisuus kieltäytymällä tarjotusta rokotteesta ja siirtämällä oma rokotusaika tulevaan siinä toivossa, että rokote olisi eri valmistajan. Esimerkiksi Lapissa tällaisia tapauksia on ollut joitakin.

Lue myös: Harva kieltäytyy rokotteesta, mutta jotkut peruvat saamansa ajan toisen valmisteen toivossa – ylilääkärin mukaan odotusaika voi käydä pitkäksi

Muutoksiin totuttu

Kuitto ja Metsola kertovat koronarokotusten rullaavan tällä hetkellä kokonaisuutena mukavasti, ja kaikki maakuntiin tulleet rokoteannokset saadaan rokotettua.

– Salaisuus on toimiva käytäntö, joka on ollut jo influenssarokotuksissa. Tänne tullaan ajanvarauksella ja meillä on riittävän tiheät ajanvaraukset, Kuitto mainitsee.

Metsolan mukaan myös muutoksiin on matkan varrella totuttu, ja niihin pystytään reagoimaan aiempaa nopeammin.

Muutoksilta ei vältyttäne jatkossakaan. Euroopan Unioni kertoi torstaina lopettavansa Astra Zeneca -rokotteiden ostamisen ja harkitsee oikeustoimia, sillä rokotetoimitukset ovat olleet toistuvasti myöhässä.

Lue lisää: EU lopettaa Astra Zenecan rokotteiden ostamisen: Unioni harkitsee oikeustoimia, koska toimitukset ovat olleet koko ajan myöhässä

Saimaan rahtilaivaliikenteessä on alkamassa historiallinen uudistus.

Kaksi suomalaista varustamoa on tilaamassa Saimaan ja Itämeren liikenteeseen tarkoitettuja laivoja. Uusia suomalaisia rahtialuksia ei ole nähty Saimaalla lähes 40 vuoteen.

Laivatilausten taustalla on vuoden kuluttua alkava Saimaan kanavan sulkuporttien pidentäminen 11 metrillä. Vuosikymmenen puolivälissä Itämeren ja Saimaan väliä voidaan liikennöidä noin 90 metriä pitkillä aluksilla.

– Sulkujen pidennys tarkoittaa sitä, että rahtiliikenne tulee olemaan Saimaalla murroksessa ja luo mahdollisuuden uusille laivoille, sanoo turkulaisen varustamon Rederi Ab Nathalien toimitusjohtaja Antti Partanen.

Suuremmilla aluksilla on kannattavampaa operoida Saimaan lisäksi Itämeren eri satamiin, koska laivat kuljettavat enemmän rahtia.

Saimaan kanavan sulkujen pidentäminen alkaa keväällä 2022, ja työhön kuluu aikaa pari vuotta.

Lue lisää: Itärajalla odottaa ainutlaatuinen urakka, joka tarjoaa töitä jopa 1200 suomalaiselle – sopimus estää ulkomaalaisten palkkaamisen

Laivat liikkuvat paistinrasvasta tehdyllä polttoaineella – ympäristöystävällisiä aluksia Saimaalle

Turkulainen Meriaura valmistelee kahden uuden rahtialuksen tilaamista Saimaan liikenteeseen. Ensimmäisen rakennustyöt voivat alkaa ensi vuonna, jolloin alus aloittaisi liikennöinnin vuonna 2024, kun sulkujen pidennys valmistuu.

– Tavoitteena on päästä mahdollisimman hiilineutraaleihin kuljetuksiin Saimaalla, sanoo Meriaura Groupin konserninjohtaja Jussi Mälkiä.

Uusista aluksista tulee hybridilaivoja, jolloin ne voivat kulkea sähköllä Saimaan kanavan läpi. Aluksen tehontarpeesta noin viidennes on tarkoitus kattaa akuilla ja loput biopolttoaineella.

– Arviona on, että yhden 20 jalkaisen merikontin verran tarvitaan akkuja. Matkan jälkeen akkupaketti voitaisiin nostaa maihin ja vaihtaa uusiutuvalla energialla ladattuun akkuun, sanoo Mälkiä.

Näin alus voisi kulkea sähköllä seitsemän tuntia kestävän kanavan läpiajon.

Matkan aikana akkuja voidaan ladata myös biopolttoainetta käyttävillä generaattoreilla. Tällä hetkellä Meriaura-konserni valmistaa itse vuosittain 2000 tonnia jätepohjaista biopolttoainetta tuotantolaitoksella Uudessakaupungissa.

– Keräämme muun muassa turkulaisista ravintoloista, tukkuliikkeistä ja teollisuudesta käytettyä kasvirasvaa, ja jalostamme siitä laivapolttoainetta, sanoo Jussi Mälkiä.

Saimaalle kehitettävässä uudessa Saimax-laivakonseptissa on tarkoitus testata myös muita biopolttoaineita. Samalla tutkitaan, voitaisiinko konseptin pohjalta kehitettävää laivaa hyödyntää esimerkiksi matkustaja-alusten suunnittelussa.

– Tämä on tulevaisuutta, ja Saimaa toimii meille pilottikohteena. Pystymme tekemään erilaisia sovelluksia muuhunkin laivaliikenteeseen.

Kipsiä ja lannoitteita Saimaalta Eurooppaan

Yksi merkittävä Saimaan laivakuljetusten käyttäjä on lannoitteita Siilinjärvellä Pohjois-Savossa valmistava Yara. Viime vuonna yritys kuljetti Saimaan kanavan kautta laivoilla 162 000 tonnia kipsiä ja erilaisia lannoitteita. Määrä vastaa noin 3 500 täysperävaunuyhdistelmää.

Liikenteen päästöjen vähentäminen ja vähitellen uusiutuva laivakalusto lisäävät teollisuuden kiinnostusta kuljettaa rahtia laivoilla.

– Suuremmat laivat merkitsevät sitä, että lastinottokyky paranee ja kuljetushinta per tonni laskee, pohtii Yaran laivauspäällikkö Anna Näsi.

Tänä vuonna rahtiliikenteen kasvun odotetaan jatkuvan Saimaalla. Jo viime vuonna Saimaan kanavan kautta tapahtuvat tavarakuljetukset lisääntyivät neljänneksellä, noin 1,3 miljoonaan tonniin.

Uusien laivojen toivotaan tuovan rahteja suomalaisvarustamoille

Valtaosan Saimaan laivarahdeista hoitavat saksalaiset ja hollantilaiset varustamot, ja samalla suomalaisvarustamoiden markkinaosuus on pudonnut noin kymmeneen prosenttiin.

– Olemme jo varautuneet kanavan sulkujen pidentämiseen, ja varustamolla on parikymmentä alusta, jotka on mitoitettu uusiin sulkuihin sopiviksi, sanoo hollantilaista Wagenporgin varustamoa edustava laivameklari Lennart Meyer.

Ensimmäiset uudet vähäpäästöiset alukset tulevat suomalaisvarustamoille.

– Suurena toiveena meillä on, että suomalaiset toimijat pääsisivät osaksi siitä markkinasta ja kuljetettuja tonneja saisimme takaisin suomalaisille laivoille, kenties myös Suomen lipun alla kulkeville laivoille, pohtii Rederi Ab Nathalien toimitusjohtaja Antti Partanen.

Taiteilija Pekka Isorättyä tarkastelee viisimetrisen muikun pyrstöä. Pyrstö lepää ritilän päällä, vaikka sen pitäisi olla kiinni ritilässä.

– Tämä täytyy kiinnittää, toteaa Isorättyä.

Lappeenrannan kaupungintalon kupeeseen poliisitalon eteen on ilmestynyt jylhä muikkuparvea kuvaava taideteos. Teokseen kuuluu kaikkiaan yhdeksän jättikokoista muikkua.

– Muikut on tehty auton mittakaavalla. Minun mielestäni on tosi ihanaa, että Lappeenrannan keskustassa ei ole tässä kohtaa autoja. Nyt täällä on samankokoisia muikkuja, naurahtaa Pekka Isorättyä.

Suurin muikuista on viisimetrinen järkäle. Muikut on koottu hitsaamalla yhteen eri kokoisia teräsrenkaita. Renkaita teokseen on kulunut yli 10 000 kappaletta.

– Puusta tehtiin alkuun muotit ja sitten ladoimme renkaat niihin. Meidän studiolla on töissä kaksi metalliartesaania. He hitsasivat nämä työt meidän ohjeidemme mukaan, kertoo teoksen toinen taiteilija Teija Isorättyä.

Jättimäiset muikut taltioituvat ohikulkijoiden kännyköihin

Muikkuja ui teoksessa poliisitalon lipan päällä sekä talon seinässä. Osa kaloista polskii istuinkivetyksillä. Vastikään asetetut teokset ovat herättäneet kiinnostusta kulkijoissa siinä määrin, että lähes jokainen ohi kulkeva tarttuu kännykkään ja kuvaa kaloja.

Leena Tervonen on lähtenyt aamutuimaan kuvaamaan muikkuja. Häntä teos miellyttää.

– Minun mielestäni nämä ovat hienoja. Muikkujen rakenne tekee sen, että tietystä kulmasta teräsrenkaat näyttävät ihan kalan suomuilta, Tervonen pohtii.

Ohikulkeva Miettisen pariskunta on haltioissaan teoksista.

– Todella ihania ovat! Hyvä lahja kaupunkilaisille näin korona-ajan lopussa, kuvailee Miettisen pariskunta kuin yhdestä suusta.

Paikalle osunut lenkkeilijä Tuija Purtonen valitsi aamulenkkinsä kulkemaan teoksien läheltä, koska halusi nähdä paljon huomiota herättäneet työt.

– Ovat nämä ihan jees, mutta en ihan ymmärrä patsaiden yhteyttä poliisiin. Kiva silti, että tulee jotain piristystä kaupunkikuvaan, Purtonen toteaa.

Teoksen tehtävä on saada hymyilemään

Muikkuteoksen tekijäpariskunta on kotoisin Torniosta. He ovat tulleet viettämään teoksen avajaisia Lappeenrantaan. He tulivat nykyisestä kotikaupungistaan Helsingistä edellisiltana, ja kävivät katsomassa veistoksiaan yövalaistuksessa.

– Tuntuu hyvältä ja hauskalta nähdä teokset ensi kerran täällä esillä, Pekka Isorättyä ihailee.

Kuvanveistäjien Pekka ja Teija Isorättyän taideteosehdotus voitti vuonna 2018 valtion taideteostoimikunnan yleisen taidekilpailun, jossa etsittiin Lappeenrannan Villimiehenkadulle sopivaa veistosta.

Teoksen nimi on "Poliisin muikut". Mutta miksi, mitä yhteistä on poliiseilla ja muikuilla?

– Tuo vieressä oleva poliisitalo on tosi keskeinen paikka. Me halusimme tehdä teoksen, joka on iloinen ja hauska. Toivoimme, että tämä hymyilyttäisi teoksen katselijoita.

Teoksen elinikä ainakin sata vuotta

Kala-aihe puhkesi mieleen, kun pariskunta mietti Lappeenrantaa ja Saimaata. Inspiraatio työhön tuli ongesta.

– Me hoksasimme, että ongenvapa on putki, joka kapenee päätyyn päin. Ja kun ongenvavan viipaloi, niin tulee erikokoisia renkaita. Ja kun renkaita laittaa yhteen, niistä tulee yhdessä tällainen rakenne, kertoo Teija Isorättyä.

Ruostumattoman teräksen valintaa materiaaliksi pariskunta selittää muun muassa kestävyydellä. Lisäksi materiaalivalintaa selittää se, että se tuotetaan heidän kotikaupungissaan Torniossa.

Julkisen tilan teoksia tehdessä tärkeimpiä asioita on juurikin teoksen kestävyys: sen pitää kestää sääoloja, kulutusta ja aikaa. Lisäksi teoksen pitää huomioida kaikki tilan käyttäjät eli kaupunkilaiset.

– Kyllä me testimielessä vähän kiipeilemme teosten päällä. Ei päälle kiipeäminen ole tietenkään ole kovin suositeltavaa, Pekka Isorättyä sanoo.

Mistään hetken kestävästä taideteoksesta ei ole kyse.

– Kyllä me testaamme teoksen siten, että sen elinikä olisi ainakin se seuraavat sata vuotta, toteaa kuvanveistäjä Pekka Isorättyä.