22-vuotias Elsamari Tihula saattoi pahimpina aikoina mennä jopa kerran viikossa verkkokauppaan keskellä yötä ja ostaa hetken mielijohteesta hupparin.

– Mitä tuohon yöshoppailuun tulee, niin ajatukset pyörivät tasolla "minä haluan" eikä "minä tarvitsen". Yöllä saan helposti vision jostain kivasta asukokonaisuudesta ja haluan äkkiä siihen sopivan paidan tai housut, vaikkei todellista tarvetta olekaan.

Tihula myöntää edelleen harrastavansa yöshoppailua ajoittain, mutta harvemmin kuitenkin kuin viikottain.

Hän havahtui viimeisen vuoden aikana siihen, että vaatteet ovat pahin turha menoerä.

– Totta kai tarvitsen myös uusia vaatteita, kuten talvitakkia ja -kenkiä, mutta tosi paljon ostan myös turhaan. Myös ruokaostoksiin menee helposti rahaa liikaa. Jos on kaksikymppiä rahaa, niin välillä olen mennyt ulos syömään, vaikka voisi olla järkevämpää ostaa sillä rahalla ruokaa kaupasta.

Tihula on kuitenkin viimeisen vuoden sisällä oppinut tiedostamaan, mihin rahat menevät.

– Minulla on rahankäytössä paljon parantamista. Olen vähän sellainen, että ostan mielessäni asioita jo ennen kuin rahat ovat tulleet ja sitten en osaa jakaa sitä niin, että pärjäisin koko kuukauden.

Rakennustekniikkaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Tihula tekee kampaajan töitä opintojensa ohessa 10–20 tuntia viikossa. Lisäksi hän nostaa opintolainaa ja saa opintotukea. Jos hän ei kävisi töissä, rahaa jäisi käteen vain noin sata euroa.

– Vuokra täytyy aina ensimmäisenä hoitaa. Se vie suurimman osan rahoista. Sitten sähköt ja laskut ja muut, jotka kaikkien muidenkin työssäkäyvien täytyy hoitaa.

Tihula toivoisi, että taloudenhallintaa opetettaisiin enemmän kouluissa. Hän itse jäi täysin ilman rahankäyttötaitojen opetusta.

– Kun itse olin yläasteella ensimmäisissä kesätöissä, minulla ei ollut mitään hajua, miten käytän palkkani. Se jatkuu pidemmälle, jos taitoja ei opi missään.

Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi sanoo, että taloustaitojen opetuksessa on menty viime vuosina parempaan suuntaan. Taloudenhallintaa opetetaan osassa kouluja yhä enemmän.

Vuodesta 2016 alkaen oman talouden hallintaa on opetettu jo alakoulun yhteiskuntaopin tunneilla. Silti moni nuori kokee, että he eivät ole saaneet talousasioihin riittävästi opetusta.

– Usein ne, jotka ovat kiinnostuneimpia taloudesta, sanovat että taloudenhallinnan opetusta pitäisi olla enemmän. Sitten ne, jotka eivät paljon piittaa rahankäyttötaidoista, eivät sano samalla tavalla, vaikka periaatteessa heillä tarve olisi suurinta.

Nuorten aikuisten talousosaaminen on Kalmin mukaan jakautunut kahtia.

Korkeampi koulutus suojaa taloudellisilta ongelmilta kuten maksuhäiriöiltä. Se on myös yhteydessä korkeampaan tulotasoon. Alhaisempi taloudellinen tietämys on yhteydessä talousongelmiin kuten korkeakorkoisten pikavippien ottamiseen ja maksuhäiriöihin.

– Peruskoulun jälkeen jatkokoulutuksen ulkopuolelle jäävät sekä ammatilliseen koulutukseen menevät ovat haavoittuvaisemmassa asemassa rahankäyttötaitojen suhteen kuin ne, jotka jatkavat lukioon ja siitä eteenpäin ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Kyllä siinä voimakasta polarisaatiota tosiaan on.

Elsamari Tihula myöntää, että hänellä on hyvät edellytykset työssäkäyvänä ja koulutettuna parempiin rahankäyttötaitoihin.

Tulevaisuudessa Tihula aikoo tähdätä korkeapalkkaiseen ammattiin. Se oli yhtenä syynä myös alan valintaan. Hän kertoo, että raha on isossa roolissa hänen elämässään ja luo hänelle turvallisuuden tunnetta. Säästöjä ei vielä ole.

– Haluan, että minulta löytyy kaikki tarvittava ja että minulla on varaa toivomaani kotiin ja autoon. Haluan, ettei minun tarvitse pelätä sitä, että lähtisi pohja alta.

"Impulsiivisuus tyypillisempää nuoremmille ihmisille"

Elsamari Tihula on viimeisen vuoden sisällä alkanut ymmärtämään rahankäyttöään paremmin. Tähän on vaikuttanut hänen mukaansa aikuistuminen.

– Olen aiemmin aina elänyt niin, että kyllä vanhemmat auttavat, jos paha paikka tulee. En voi enää vanhemmissa roikkua kiinni, kun olen oikeasti aikuinen ihminen. Kun olen itse maksanut elämiseni ja olen ollut vastuussa itsestäni, on ollut pakko alkaa käyttää rahaa fiksummin.

Vaasan yliopiston taloustieteen professorin Panu Kalmin mukaan elämänkokemus tuo mukanaan myös parempaa talousosaamista. Tämä näkyy siinä, että tutkimusten valossa parhaimmassa taloudellisessa asemassa ovat keski-ikäiset jo työelämässä jo olleet.

– Tietynlainen impulsiivisuus on tyypillisempää nuorille ihmisille. Silloin omia tekoja ja seurauksia ei hahmota samalla tavalla. Keski-iässä monet ovat oppineet kantapään kautta talousosaamista.

Kalmin mukaan myös nuoruuden pidentyminen vaikuttaa rahankäyttötaitoihin.

– Aiemmin perheet perustettiin nuorempina. Lasten elatus pakottaa tietynlaiseen säännölliseen elämään ja tuloihin, joka on talousosaamisen ja käyttäytymisen kannalta parempi.

Paperille menot ja tulot ylös

Kun Elsamari Tihula saa palkan ja tuet, hän laittaa nykyään paperille ylös, paljonko rahaa on käytettävissä ja paljonko menoja on tulossa.

– Katson, paljonko minulle jää ylimääräistä, jotka voin käyttää, mihin itse haluan.

Tihula jakaa myös opintolainan niin, että siitä jäisi käytettävää rahaa jokaiselle kuukaudelle.

Silti Tihulalla on tälläkin hetkellä se tilanne, että rahatilanne on noin pari viikkoa ennen seuraavaa palkkaa ja tukia tiukka.

– Yleensä olen ennakoinut, että minulla on esimerkiksi kuivaruokia. Minulla ruoka ei jää koskaan rahasta kiinni. Hoidan myös laskut ajallaan. Onneksi minulla on tosi hyvät tukiverkostot. Kaikilla ei ole.

Tihula saa joskus vanhemmilta rahaa, jos oikeasti on kova tarve. Kun hän miettii viimeistä puolta vuotta, ei hän ole pyytänyt vanhemmiltaan rahaa.

– Nykyään myös ennemminkin lainaan vanhemmilta ja maksan tilipäivänä takaisin. Tiedän heidän olevan aina valmiita auttamaan, vaikken pystyisikään maksamaan summaa takaisin.

Vaasan yliopiston Panu Kalmi sanoo, että tärkeimmät osa-alueet talousosaamisessa ovat suunnitelmallisuus sekä tulevaisuuteen varautuminen.

– On tärkeää, etteivät menot ylitä tuloja pidemmällä aikavälillä. Tämän perusasian jälkeen voidaan siirtyä taloudenhallinnan seuraavaan vaiheeseen, säästöjen sijoittamiseen.

Enemmän puhetta rahasta

Elsamari Tihula toivoo, että rahasta puhuttaisiin enemmän. Silloin kukaan ei jää yksin rahahuolien kanssa.

– Tietenkään raha-asiat eivät kuulu muille, jos niitä ei halua jakaa muille. Minun mielestäni on ihan hyvä, että vaikeistakin tilanteista puhutaan eikä jäädä yksin häpeämään.

Häpeää Tihula on kokenut ajoittain itsekin, vaikka onkin voinut rohkeasti myöntää ystävilleen, ettei esimerkiksi voi lähteä mukaan jonnekin, missä palaa rahaa.

– Joillekin muille voi olla hankalampi myöntää, ettei ole vaikka varaa ostaa jotain ruokaa.

Voit keskustella aiheesta 20.11. klo 23 asti.

Lue myös:

Paljon sun outfit maksaa? Osa nuorista ja lapsista himoitsee 1 000 euron t-paitoja – "Tuntuu siltä, että jos ei ole merkkivaatteita, olet huonompi ihminen"

Nuorten talousosaaminen huolestuttaa, mutta mitä sanovat nuoret itse? 18-vuotiaat Ella Okko ja Anna Ihamuotila kaipaisivat talousopetukseen konkretiaa

19-vuotias Roni Orpana istuu ratin taakse Mäkisen liikennekoulun parkkipaikalla Lappeenrannan keskustassa.

Orpanalla on alkamassa kuudes ajotunti ja hän on luottavainen. Ajaminen on mukavaa.

— Haastavinta oli ehkä kytkimen käyttö ja muut perusasiat alussa, mutta nyt ne alkavat onnistua. Myös muu liikenne jännitti vähän, mutta sekään ei enää, Orpana kertoo.

Ennen autokoulua Orpana ei ollut kokeillut autolla ajamista missään. Hän uskoo silti, että minimimäärä ajotunteja riittää ennen ajotutkintoa.

Lue lisää: Menisikö autokoulu enää läpi? Moni liikennesääntö muuttui kesäkuun alussa - testaa, osaatko ne

Henkilöauton ajokorttia varten pitää saada ajo-opetusta vähintään 10 tuntia. Pakolliset teoriaopinnot kestävät neljä tuntia. Lisäksi oppilas suorittaa riskikoulutuksen, johon kuuluu neljä tuntia teoriaa ja toiset neljä ajoa. Riskientunnistuskoulutus korvaa aiemmin kakkosvaiheena tunnetun osion, jossa kuljettaja harjoittelee esimerkiksi pimeällä ja liukkaalla ajamisen. Ajot suoritetaan usein simulaattorissa.

Ennen uudistusta ajotunteja suoritettiin 19, teoriaopintoja 18. Lisäksi autokouluun kuului syventävä toinen vaihe. Uudistuksen tavoitteena oli pudottaa ajokortin hintaa ja keventää sääntelyä.

Uusi ajokorttilaki on ollut voimassa nyt reilut kaksi vuotta. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) luotsaama uudistus muutti kuljettajantutkinnon rakennetta kesällä 2018.

Sopivasti tunteja juuri sinulle

Lainmukainen minimimäärä opetustunteja riittää harvoin opastamaan uudet kuljettajat turvallisesti liikenteeseen ja läpi inssiajosta.

— Olen sitä mieltä, että pakollisen ajo-opetusmäärän ei pitäisi olla mitattavissa tunneissa. Silloin häviäisi se sosiaalinen paine, että pitäisi olla valmis 10 tunnissa, sanoo lappeenrantalaisen Mäkisen liikennekoulun yrittäjä ja ajo-opettaja Maarit Mäkinen.

Mäkinen muistuttaa, ettei kukaan velvoita oppilasta menemään ajokokeeseen minimiopetusmäärällä, ja harvan kannattaakaan. Moni nuori saa Mäkisen mukaan silti paljon paineita osakseen esimerkiksi vanhemmilta. Näin ei kuitenkaan saisi olla.

— Ei pitäisi ajatella, että “ai sinun pitää ajaa lisätunteja” vaan mikä on itselle se oikea tarve. Sitä pitäisi mietti, eikä niin, että on pakko oppia tietyssä ajassa ja paine tulee kotoa tai kavereilta, Mäkinen sanoo.

Osalle minimimäärä ajotunteja kuitenkin riittää. Jotkut oppivat nopeasti tai heillä on aiempaa kokemusta.

— Osa on ajanut peltoautoilla ja heillä on aikaisempaa liikennekokemusta esimerkiksi mopoautolla. Ajotavan hallinta on ihan ok ja heille se toimii tosi hyvin, Mäkinen kertoo.

Mäkisen liikennekoulu oli mukana 2017 Traficomin ja liikenne- ja viestintäministeriön pilotissa, jossa tuntien lukumäärää ei ollut määritetty. Oppilas pystyi suorittamaan teoriaopinnot verkko-oppimisympäristössä ja ajosimulaattoreissa. Lisäksi oppilas maksoi tarvitsemistaan ajotunneista.

— Pakollista ajamista oli vain kolme tuntia, joissa oli mukana liukas- ja pimeänajo. Toiselle riitti viisi tuntia, toiselle 30 tuntia, Mäkinen kertoo.

Ykkösellä inssin läpi?

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tilastoista käy ilmi, että autokoulussa ajo-opetuksen saaneiden ensikertalaisten hyväksymisprosentti on laskenut vuosi vuodelta.

Viime vuonna 58 prosenttia läpäisi ajokokeen ensiyrittämällä. Vuonna 2011 luku oli 72 prosenttia. Kyse on siis pidemmän aikavälin muutoksesta.

Ajokokeen suorittaneista suurin osa ajaa enemmän kuin laki vaatii. “Kotiopetuksessa” olevat opetuslupaoppilaat ajavat keskimäärin jopa kolme kertaa minimimäärää enemmän. Se näkyy myös tuloksissa, sillä ensikertalaisten opetuslupaoppilaiden läpäisyprosentti on noussut 2010-luvun alusta reilusti. Vielä 2011 inssin läpäisi ensimmäisellä kerralla 36 prosenttia opetuslupaoppilaista. Viime vuosina läpäisyprosentti on ollut tasaisempi, mutta pysynyt korkeampana, kuin autokouluoppilailla.

— Opetuslupaoppilaiden parempi menestys perustuu ajokokemuksen määrään niin opetustunneissa kuin opetuksen ajoittumiseen pidemmälle aikavälille. Opetuslupaoppilaat ilmoittavat tutkintoon tullessa keskimääräiseksi ajotuntimääräksi 34 tuntia, kun autokouluoppilailla määrä on 12,5 tuntia, Traficomin erityisasiantuntija Elina Uusitalo kertoo.

Ajokokeen tarkoitus on selvittää, onko ajokorttia suorittavalla valmiudet toimia itsenäisenä kuljettajana turvallisesti liikenteessä. Myös Uusitalo painottaa yksilöllisten opintopolkujen tärkeyttä.

— Pakolliset tuntimäärät ovat vain suuntaa-antavia. Ajamisen opettelu on yksilöllistä ja jokaisen tulisi hankkia se opetus, jonka itse kokee tarvitsevansa kuljettajana toimimiseen turvallisesti. Minimiajattelu saattaa lisätä ajokoejännitystä ja aiheuttaa paineita ajokokeen läpäisyyn luomalla vääriä odotuksia, Uusitalo sanoo.

Laskiko hinta?

Yksi lakimuutoksen tavoitteista oli laskea ajokortin kokonaishintaa.

— Autokoulun asiakkaan näkökulmasta hinta ei pudonnut. Se, minne rahaa suunnataan, muuttui. Autokoulujen pakolliset opetusmäärät vähenivät, jolloin ajokortin hinta halpeni, mutta rahaa menee siihen, että teoria- ja ajokokeita uusitaan useitakin kertoja, Suomen Autokoululiiton puheenjohtaja Jukka Kiviniemi sanoo.

Traficom pitää tilastoa ensimmäisellä kerralla ajotutkinnon läpäisseistä, mutta uusijoiden määriä ei ole suoraan tilastona saatavilla. Kiviniemi sanoo, että liian moni pitää minimiajomäärää uutena normaalina.

— Moni haluaa mennä 10 ajotunnin ja riskienhallinnan jälkeen kokeeseen. Se tuottaa tuloksen, että uudet kuljettajat ovat vielä liian kesken, Kiviniemi sanoo.

Yhtenä uudistuksen ongelmana Kiviniemi pitää myös teoriatuntien vähenemistä. Hän nostaa esiin kokeilun, jossa ajo- ja teoriatunnit toteutuivat 10 + 10 -mallin mukaan. Hyvä teoriapohja tuki myös ajamista liikenteessä.

— Nyt saatetaan istua ajotunnilla autossa ja piirtää risteyksiä, väistämisiä ja ajolinjoja. Ja se on pois liikkeessä olemisesta. Ammattimaisen opetuksen merkitystä pitäisi nostaa esiin uudestaan, Kiviniemi sanoo.

Autokoululiiton puheenjohtaja nostaa esiin myös 17-vuotiaiden kuljettajien poikkeusluvat, jotka ovat helpommin saatavilla. Kiviniemi toivoisi siihen enemmän rajoja ja vastuuta, esimerkiksi niin, että liikennerikkomuksista kuten ylinopeudesta kortti otettaisi pois.

Lue lisää: Liikenneopettaja huolestui 17-vuotiaiden ajokorteista: "Eivät välitä, sujuuko ajaminen liikennesääntöjen mukaisesti vai vähän sinne päin"

Uudenlaisia oppimistapoja

On kuitenkin myös muutoksia, jotka saavat kehuja. Nuoremmat ikäluokat ovat tottuneet opiskelemaan sähköisissä ympäristöissä, joten ne ovat luonnollisesti myös osa autokoulua.

Mäkisen liikennekoulun yrittäjä Maarit Mäkinen kertoo, että ennen teoriaopetus piti antaa luokassa, mutta nyt sen voi tehdä etäyhteyksillä.

— Oma-aikaista oppimista on vapautettu ja se on positiivista. On fyysiset teoriatunnit, joille voi osallistua paikan päällä tai etäyhteydellä. Sitten on verkko-opintoja, joissa ei tarvitse nähdä opettajaa. On erilaista opetusta erilaisille oppijoille ja voidaan ottaa huomioon erityisryhmiä, joille ei sovi luokkahuoneessa opiskelu, Mäkinen sanoo.

Myös simulaattoriajossa nähdään paljon hyviä puolia ja simulaattorit kehittyvät vauhdilla. Simulaattori tarjoaa pimeää ja liukasta kesäaikaan, kaupungin keskustaa pikkukylän asukkaille ja taajamaa isompien kaupunkien kuljettajille.

— Simulaattori on oivallinen esimerkiksi pimeän ajossa. Pääkaupunkiseudulla pitää lähteä tosi kauaksi, että saadaan oikeasti pimeää. Simulaattoriopetus on oikein hyvä tuki, mutta se ei saa korvata ajoa kokonaan, Suomen autokoululiiton puheenjohtaja Jukka Kiviniemi sanoo.

Liikennerajoitus Saimaan kanavan Venäjän puoleisella tuloväylällä on peruttu. Venäjän kanavavaltuutetun toimisto ilmoitti asiasta tänään torstaina.

Alusliikenne Venäjän vastuulla olevalla Saimaan kanavan tuloväylällä Viipurinlahdella on sallittu pimeällä marraskuun 19. päivästä klo 00.00 alkaen.

Viipurin satamakapteeni kielsi liikennöinnin pimeän aikaan 28. syyskuuta Saimaan kanavan Venäjän puoleisella tuloväylällä Mariankiven merkin ja Brusnitshnojen sulun välisellä osuudella.

Syynä olivat rikkoutuneet merenkulun turvalaitteet. Venäläiset ovat korjanneet navigoinnin loistoja tällä viikolla.

Punkaharjun kansallismaisemien ja Haarikon metsien yhdistelmää kansallispuistoksi valmistelleet tahot eivät aio luovuttaa.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen valitsi alkuviikolla kaksi kansallispuistoesitystä jatkovalmisteluun. Kaikkiaan kansallispuistoksi esitettiin viittä aluetta.

Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla sijaitseva Haarikon ja Punkaharjun alue ei ole yksi valituista.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin edustajan Anni Paarman mukaan päätöstä osattiin odottaa.

– Emme ole maamme myyneitä, sillä tiesimme, että tämä on pitkä prosessi. Totta kai se harmittaa, että alueesta ei nyt tullut kansallispuistoa, mutta on hienoa saada jopa kaksi uutta kansallispuistoa.

Paarman mukaan kilpailua viiden kohteen välillä oli tiukka. Hänen mukaansa muut ehdotukset olivat niin pitkälle vietyjä, että sellaisen ehdotuksen valitseminen oli todennäköisempää.

– Takapakkia ei kuitenkaan tullut, eteenpäin mennään eikä missään nimessä olla luovuttamassa.

Esitys vastatuulessa jo aiemmin

Ympäristöjärjestöt ehdottivat vuoden 2019 lopulla uuden kansallispuiston perustamista Haarikon ja Punkaharjun alueille.

Ruokolahden ja Savonlinnan rajalla sijaitsevalla Haarikon alueella on Etelä-Karjalan viimeisiä koskemattomia metsiä ja järviä. Haarikko on myös yksi harvoista kuukkelireviireistä.

Ympäristöministeriön mukaan ehdotettu alue ei kuitenkaan täytä riittävässä määrin luonnonsuojeluain edellytyksiä kansallispuistoksi. Näitä ovat muun muuassa riittävä valtion maan osuus kansallispuistosta, alueen yhtenäisyys ja riittävä luonnontilaisuus.

Lue lisää: Tämä maisema ei kelpaa kansallispuistoksi – Punkaharjun-Haarikon kansallispuisto vastatuulessa ympäristöministeriössä

Anni Paarman mukaan kansallispuistostatuksen saaminen olisi tärkeää, sillä se tekee paikan tunnetuksi ihmsille ja tuo sitä kautta myös matkailutuloja alueelle.

– Kyllä se alueen hienous ja halu saada se suojeluuun saa näkemään vaivaa asian eteen. Etelä-Karjalassa on niin vähän hienoja suojeltuja luontokohteita ja ne ovat niin pieniä, että haluaisimme Kaakonkulmalle isomman kokonaisuuden suojeluun.

Paarman mukaan ympäristöministeriölle ja alueen ely-keskuksille on lähetetty vaihtomaaesitys, jotta Haarikon alueelle saataisiin lisää valtion omistamia suojelualueita. Kansallispuiston perustaminen olisi helpompaa, mitä enemmän ehdotetulla alueella on valtion omistamia maita.

Tällä hetkellä Haarikon metsät ovat pitkälti metsäyhtiöiden omistuksessa.

– Lisäksi tarkoituksena on yrittää saada koko aluetta enemmän esille muun muassa tekemällä mainosvideo ja järjestämällä tapahtumia. Ensi kevään aikana kartoitamme myös lisää alueen luontoarvoja.

Paarman mukaan alueella on jo tehty muun muassa liito-oravakartoitusta, mutta uudet kartoitukset tuovat lisäperusteluja sille, miksi alue on tärkeä saada suojeluun.

Lue seuraavaksi:

Suomen valtio kaataa vanhoja metsiä, vaikka niistä on löydetty tuhansia uhanalaisia lajeja – asiantuntija:" en voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu"

Ravintolan asiakkaat söivät torstaina lounaansa kynttilöiden valossa Lappeenrannassa Vainikkalan rautatieasemalla. Kynttilät eivät olleet pöydissä tunnelman vuoksi, vaan siksi, että sähköt katkesivat ravintolasta juuri vilkkaimpaan lounasaikaan.

Ravintola Ukko-Pekan työntekijä Ville Laihia hääri keittiössä ja kassan ääressä otsalampun valossa.

– Täällä palattiin käytännössä kivikauteen. Piti kaivaa kynttilät esiin. Kaikki ostokset piti laskea paperille, koska kassakone on tietysti sähkön takana, joten sillä ei voinut tehdä mitään maksutapahtumia, Ville Laihia kertoo.

Tällä kertaa ravintolassa kävi siltä osin hyvä tuuri, että siellä oli valmiiksi hauteessa lähes 500 litraa kuumaa vettä.

– Jos sähkökatko olisi sattunut johonkin muuhun aikaan, niin en olisi saanut lämmintä ruokaa kenellekään tänään, Laihia toteaa.

Sähkökatko kesti noin 45 minuuttia. Pahin tilanne oli vuosia sitten marraskuussa, jolloin sähköt toimivat pari tuntia aamun aikana, mutta loppupäiväksi ne katosivat kokonaan. Silloin Ukko-Pekka joutui laittamaan ovet säppiin.

Sähköt poikki tuhansissa talouksissa

Voimakkaan tuulen aiheuttamia sähkövikoja korjattiin torstain aikana ympäri Kaakkois-Suomea. Liisa-myrsky riehui laajasti koko alueella. Puita kaatui teille ja sähkölinjoille, mikä aiheutti yksittäisiä sähkökatkoja laajalla alueella.

Sähkökatkoja on ollut Kaakkois-Suomessa yhteensä tuhansissa kotitalouksissa.

Torstaiaamuna myrskytuuli repäisi navetan peltikattoa useita metrejä irti Haminan Onkamaalla. Hätäkeskus sai ilmoituksen tapauksesta noin kello 10.30 ja paikalle hälytettiin viisi pelastuslaitoksen yksikköä. Palomiehet ruuvasivat pellinreunan takaisin paikalleen, ja navetta säästyi suuremmilta vahingoilta.

Kouvolan Tirvalla puu kaatui aamulla sähkölinjalle ja tukki liikenteen. Pelastuslaitoksen yksikkö oli paikalla ohjaamassa liikennettä aamun aikana.

Kymenlaakson pelastuslaitoksella oli puolenyön ja aamukymmenen välisenä aikana kaikkiaan 14 tehtävää, joissa pelastusväki oli mukana raivaamassa katkenneita puita teiltä ja sähkölinjoilta.

Kymenlaakson Sähköverkon käyttöpäällikkö Saku Mässeli kertoi aamupäivällä, että yksittäisiä verkkovikoja on ollut ympäri aluetta.

– Vikoja on saatu korjattua aamun aikana. Korjaustöitä tulee rauhallisesti, kuvaili Mässeli ennen kello kymmentä.

Vesikatkoja

Monet kotitaloudet joutuvat seuraamaan tarkasti sääennusteita, jotta osaavat varautua sähkökatkoihin.

Esimerkiksi Lappeenrannan Vainikkalassa sähkökatko tietää monille katkoa myös vedentuloon. Syynä on se, että paikallisella vesiyhtiöllä on oma vedenjakojärjestelmä, joka toimii sähköllä.

Vainikkalassa asuva Sauli Vainikka kertoo, että sähkökatkoja on pari-kolme kertaa vuodessa. Hän kertoo varautuneensa sähkökatkoihin lähinnä tottumalla ja sopeutumalla.

– Jos sääennusteet kertovat tulevasta myrskystä, niin sitten lasketaan vessa-, kahvinkeitto- ja ruokavesi valmiiksi, Vainikka sanoo.

Ongelmana on veden saannin lisäksi se, että Vainikalla on talossaan sähkölämmitys. Siksi sähkökatko voi tietää myös kylmiä oltavia.

– Vaatetta päälle ja villasukkaa jalkaa, niin sillä mennään.

Torstaina myrsky pääsi yllättämään Vainikan, vaikka yleensä sääennusteita tulee seurattua tarkasti.

– Jostain syystä eilen ja aamulla jäi varautumatta. Emme osanneet odottaa ihan näin kovaa myrskyä tällä kertaa.

Vainikan kotona sähköt katkesivat torstaina iltapäivällä uudestaan.

Kuuset pois linjalta

Elveran asentajat olivat torstaina korjaamassa sähkövikoja esimerkiksi Virolahden ja Suur-Miehikkälän alueella. Sähköt olivat jonkin aikaa poikki sadoilta asiakkailta.

– Pari isompaa kuusta oli kaatunut keskijänniteverkon päälle ja oli katkaissut yhden vaiheen. Kuuset poistettiin linjalta, jatkettiin katkennut lanka yhteen ja palautettiin kytkennät, verkostomestari Sami Valtanen kertoo.

Sähkökatkot sattuvat yleensä sellaisille alueille, joissa ei ole maakaapeleita, vaan sähköjohdot roikkuvat ilmassa.

Valtosen mukaan on melko normaalia, että jokaisessa pienessäkin myrskyssä puita kaatuu sähköjohtojen päälle. Hän arvioi, että Etelä-Kymenlaakson alueella keskimäärin kaksi asentajaa joutuu lähtemään puunkaatoon tai ilmajohdon paikkaustehtäviin jokaisen myrskyn aikana.

Lue lisää: Voimakas tuuli katkoo sähköjä Kymenlaaksossa – sähköverkkoyhtiö varautuu vikojen korjaukseen

Kova tuuli aiheuttaa sähkökatkoja Etelä-Karjalassa – pahimmillaan Lappeenrannassa oli yöllä yli tuhat sähkötöntä kotitaloutta

Maltalta on saapunut 25 turvapaikanhakijaa Joutsenon vastaanottokeskukseen Lappeenrantaan.

Kaikki ovat yksinhuoltajaperheiden jäseniä.

Tulijat kuuluvat 175 turvapaikanhakijan kiintiöön, jonka saapumisesta hallitus päätti alkuvuodesta.

Joutsenoon saapuneet turvapaikanhakijat kuuluvat EU:n sisäisinä siirtoina saapuneisiin leiriläisiin. Leirejä on Maltan lisäksi Kreikassa, Kyproksella ja Italiassa. He ovat kotoisin Itä-Afrikan alueelta.

Suomen lisäksi myös muut EU-maat ovat ottaneet vastaan Välimeren leirien turvapaikanhakijoita.

Suorastaan historiallisen vähän uusia turvapaikanhakijoita

Joutsenon vastaanottokeskuksessa on tällä hetkellä hyvin väljää.

Käytössä olevista 250 paikasta käytössä on 130 eli käyttöaste on vain noin 50 prosenttia.

Tilanne on samankaltainen monessa muussakin Suomen vastaanottokeskuksessa.

Syy asiakasmäärän normaalia vähäisempään määrään on pääasiassa se, että uusia turvapaikanhakijoita on saapunut tänä ja viime vuonna Suomeen erittäin vähän.

Joutsenon vastaanottokeskuksen vt. johtaja Antti Jäppinen kertoo, että luvut ovat suorastaan historiallisen pienet.

– Marraskuun alkuun mennessä Suomessa oli tänä vuonna rekisteröity alle 1100 uutta turvapaikkahakemusta, joka on pienin lukema sitten 1990-luvun, Jäppinen sanoo.

Syynä turvapaikanhakijoiden laskeneisiin määriin ei ole vain koronapandemia, vaan hakijoiden määrän väheneminen on ollut nähtävissä jo ennen koronapandemian alkua.

– Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, tällä hetkellä ei ole näköpiirissä hakijoiden määrän merkittävää kasvua Suomessa tai EU-alueella, Jäppinen kertoo.

Tilojen väljyys hyödyksi koronavirusepidemian torjunnassa

Antti Jäppinen kertoo, että Joutsenon vastaanottokeskuksessa väljyys on koronapandemian torjunnan kannalta myönteinen asia.

– Majoitustiloissa ja ruokalassa turvavälit pystytään säilyttämään paremmin ja mahdollisten tartuntojen yhteydessä altistuneiden määrä jää pienemmäksi, Jäppinen kertoo.

Joutsenon vastaanottokeskuksen avoimella puolella ei ole ollut toistaseksi yhtään koronatapausta.

– Olemme pyrkineet torjumaan viruksen leviämistä käyttämällä kaikki asiakkaamme karanteenin kautta. Olemme panostaneet myös suojainten käyttöön ja korostaneet käsihygienian merkitystä aina epidemian alusta asti. Kaikki asiakastyö ja kuljetukset tehdään suojaimia käyttäen, Jäppinen kertoo.

Vastaanottokeskuksilla on viime ajoiltakin kokemuksia koronavirustartunnoista, ja oikealla toiminnalla leviäminen keskusten sisällä on Jäppisen mukaan saatu rajoitettua varsin tehokkaasti.

– Olemme tällaiseenkin valmistautuneet: tilaa on mainiosti eristää mahdolliset oireilevat tai altistuneet asiakkaat muista tehokkaasti, Jäppinen lisää.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on käsitellyt Lappeenrannan Pontuksen koulua koskevat kantelut.

Aville tehtiin viime vuonna yhteensä neljä kantelua, jotka koskivat muun muassa opetuksen järjestämistä Pontuksen koulussa.

Pontuksen koulussa oppilaat opiskelevat itseohjautuvasti. Koulussa on paljon avointa tilaa ja sitä on kritisoitu esimerkiksi meluisuudesta.

Yle kertoi Pontuksen koulun ongelmista viime vuonna. Koulun opetukseen pettyneissä perheissä on esimerkiksi päädytty vaihtamaan lapsi toiseen kouluun.

Lue lisää: Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

Arviointi tapahtuu koulupäivän aikana

Virasto kehottaa koulua kiinnittämään huomiota muutamiin kanteluissa esille tulleisiin asioihin, mutta ei ryhdy muihin toimenpiteisiin.

Kahden vanhemman kantelussa nousi esiin, että he eivät ole omasta mielestään saaneet koululta tarpeeksi tietoa esimerkiksi oppilaan läksyistä ja arvioinnista.

Yhden kantelijan mukaan oppilaan koulunkäynnin sujumisesta ei ole lähetetty kotiin yhtään viestiä opettajan aloitteesta. Koululle lähetettyihin kysymyksiin on vastattu huonosti.

Avi nostaa päätöksessään esiin, että Pontuksen koulun opetussuunnitelman mukaan arviointi ja palautteen anto tapahtuu pääosin koulupäivän aikana. Koulun harkintavaltaan kuuluu päättää, milloin huoltajaan ollaan yhteydessä esimerkiksi tekemättömistä tehtävistä.

– Opetuksen järjestäjällä ei ole yleistä velvollisuutta antaa opetuksen aikana oppilaalle kerrottuja läksyjä erikseen tiedoksi huoltajille Wilma-järjestelmän kautta, todetaan avin päätöksessä.

Avi kuitenkin kehottaa päätöksissään Pontuksen koulua kiinnittämään huomiota yhteydenpitoon koulun ja kodin välillä. Avin mukaan koulu ei ole yksittäisissä tapauksissa vastannut vanhemmille asianmukaisesti.

Kännykän käyttöä ei voi kokonaan kieltää

Avi kehottaa Pontuksen koulua myös kiinnittämään huomiota koulun puhelinkäytäntöihin. Pontuksen koulussa oppilaiden täytyy pitää kännykät äänettömällä repussa koulupäivän ajan.

Avin mukaan tämä on ongelmallista, koska älypuhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö on perustuslaissa määritellyn sananvapauden käyttämistä.

Näin ollen oppilaan kännykän käyttöä ei voida kieltää kokonaan oppituntien ulkopuolella.

Viraston päätöksistä käy ilmi, että Avin mukaan vanhempien esiin nostamiin kiusaamistilanteisiin on puututtu viivyttelemättä ja asianmukaisella tavalla.

Avin mukaan isompiin toimenpiteisiin kuten hallinnolliseen ohjaukseen ei ole valitusten perusteella tarvetta.

Annettuihin ratkaisuihin ei voi hakea muutosta valittamalla.

Koulujen ruokamyrkytysepäilyn selvittäminen jatkuu Lappeenrannassa.

Sairastuneita oppilaita on ilmennyt alkuviikon jälkeen lisää. Kaupungin ympäristötoimen teettämän kyselyn mukaan sairastuneita oppilaita on yhteensä 65. Tiistaina kerrottiin 30 sairastuneesta.

Ympäristötoimi selvittää, onko oppilaiden sairastumisilla yhteyttä kouluruokaan.

Viime viikolla Lappeenrannan kouluissa tarjotuissa tortilloissa havaittiin hometta. Osalle oppilaista on tullut ruokailun jälkeen pahoinvointioireita.

Tilannetta on selvitetty kyselyn avulla. Kysely jaettiin Lappeen, Skinnarilan, Sammonlahden, Lavolan, Kuusimäen, Kimpisen, Kesämäen, Kesämäenrinteen ja Lönnrotin kouluilla sekä Lyseossa ruokailleille.

Kyselyyn vastasi yhteensä reilut 1 500 oppilasta.

Bakteerituloksissa ei huomautettavaa

Tarjoillusta ruuasta otetut näytteet lähetettiin laboratorioon alkuviikolla. Näytteissä ei ole todettu huomautettavaa bakteeritutkimusten osalta.

Tutkimukset ovat kuitenkin vielä kesken homeiden ja hiivojen osalta. Niiden tuloksia odotetaan ensi viikon aikana.

Koulujen keittiöihin tehdyissä tarkastuksissa ei ole todettu puutteita.

Nina Laineen esikoinen syntyi kesällä 2014. Synnytys käynnistyi spontaanisti supisteluilla, mutta mitään ei tapahtunut.

Kun supistukset jatkuivat kolmatta päivää, päädyttiin puhkaisemaan kalvot ja Laine vietiin synnytyssaliin. Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla, mutta synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Illalla tuleva äiti päätyi leikkaussaliin.

– Olihan se järkytys, kun olin ajatellut synnyttää alakautta. Puolisokaan ei saanut olla mukana. Kätilöt olivat ihania ja tsemppasivat, mutta pettymys siinä tuli, kertoo Lappeenrannassa asuva Nina Laine.

Suomessa alatiesynnytystä pidetään ensisijaisena synnytystapana. Sektioprosentti on alhainen, sillä alle 20 prosenttia lapsista syntyy sektiolla. Näistä suunniteltuja sektioita on hieman yli kolmannes.

Alatiesynnytyksen suosimista perustellaan sillä, että se on luonnollinen tapa syntyä. Jos ei jostain syystä voi synnyttää alateitse tai pelko on kova, on sektio siinä tapauksessa parempi vaihtoehto.

– Yleensä toivotaan alatiesynnytystä, mutta joskus alakautta vain ei pysty jatkamaan. Synnytystapoja ei voi arvottaa, koska tuloksena on yhtä kallisarvoinen ja odotettu lapsi, sanoo äitiyspoliklinikan osaston ylilääkäri Ulla Pikarinen Etelä-Karjalan keskussairaalasta.

Äitiyden ja naiseuden lunastus?

"Olen synnyttänyt kiireellisellä sektiolla esikoisen, kun ei pitkän yrityksen jälkeen tullut alakautta. Kieltämättä jäi tunne, että kroppa petti minut ja harmitti paljon."

Synnytyspettymykset näkyvät sairaalassa. Osa synnyttäjistä, jotka eivät alun perin ole halunneet sektiota pettyvät, ellei alatiesynnytys onnistukaan. Toiset ovat helpottuneita, että päätös tehtiin ajoissa.

Nina Laine pettyi. Hänen silmiinsä nousevat vieläkin kyyneleet, kun hän muistelee kokemuksiaan.

– Alatiesynnytystä pidetään yhteiskunnassamme äitiyden ja naiseuden mittarina. Koin, että olen jo tässä alkumetreillä epäonnistunut, toteaa Laine.

Sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen tutkimusryhmä tekee parhaillaan laajaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta suomalaisesta synnytyskulttuurista. Myös hän tiedostaa alatiesynnytykseen liittyvän arvotuksen.

– Olen huomannut aineistosta, yleisesti kulttuuria seuraamalla ja ammattilaisten kirjoituksista, että jollain tasolla alateitse synnyttäminen mielletään siirtymärituaaliksi. Se on kulttuurissamme jonkinlainen naiseuden ja äitiyden lunastus, pohtii Kaisa Kuurne.

Myös naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ulla Pikarinen tunnistaa syyt pettymysten taustalla.

– Nykyaikana äitiyteen ja synnytykseen on ladattu paljon toiveita. Jos toive ei toteudu, tulee pettymys.

Synnytyksen jälkeen Nina Laine oli väsynyt. Hän ei ollut nukkunut useampaan yöhön. Poika vietiin hoitajien huoneeseen, jotta tuore äiti saisi levätä.

– En tainnut sitä siellä synnytyssairaalassa edes puhua ääneen siitä pettymyksestä. Se vaikutti myös siihen etten alkuviikkoina saanut luotua suhdetta vauvaan ja se vaikeutti koko ensimmäistä vuotta.

Etelä-Karjalan keskussairaalasta kerrotaan, että sektioon päätymisen syyt käydään läpi äidin kanssa synnytyksen jälkeen.

– Yleensä leikkaava lääkäri käy seuraavana päivänä kertomassa, mitä tapahtui. Myös hoitava kätilö käy synnytyskeskustelun. Jos tämän jälkeen jää epäselvyyksiä, pyydetään sairaalaan vielä jälkitarkastukseen, kertoo äitiyspoliklinikan osaston ylilääkäri Ulla Pikarinen.

Alatiesynnytys vs. sektio

Pelko on yksi peruste sektiopäätökselle. Pelkodiagnoosi asetetaan, jos pelko on voimakasta. Synnytyspelkoa hoidetaan pelkopoliklinikalla riippumatta siitä, mikä tuleva synnytystapa on.

Etelä-Karjalassa pelkopolin asiakkaissa on sekä ensisynnyttäjiä että uudelleen synnyttäjiä.

– Ensisynnyttäjällä voi olla taustallaan kokemuksia, joista pelko kumpuaa. Voi olla, että oma äiti on synnyttänyt sektiolla tai ehkä ei saa ole saanut raskauden aikana tukea synnyttämiseen. Toinen ryhmä ovat uudelleensynnyttäjät, joilla on ollut aikaisempi huono synnytyskokemus, keskenmeno tai muu huolta aiheuttava asia omassa historiassa, kertoo Pikarinen.

Kätilö Marjo Sinkko on tuonut Etelä-Karjalan keskussairaalan synnytyspelkopoliklinikalle uuden tekniikan hoitaa synnytyspelkoa. NLP-ohjauksen lyhytterapialla on saatu ylilääkäri Pikarisen mukaan erinomaisia tuloksia.

– Synnytyspelon hoitamisessa yhtenä päämääränä on alatiesynnytys. Odottajalle kerrotaan heti aluksi, että emme pakota siihen, jolloin hänelle vapautuu voimavaroja taistelusta ja hän pystyy harkitsemaan alatiesynnytystä, jatkaa Pikarinen.

"Esikoinen tuli alakautta synnytyspelosta huolimatta. Jäi aika isot traumat. Taistelin suunnitellun sektion, kun kuopus oli syntymässä. Oli jotenkin todella vaikeaa ja lääkäri oli kirjannut potilaskertomukseen että "yrittää alatiesynnytystä", vaikka yritin saada sen suunnitellun sektion."

"Synnytin ensimmäisen alateitse. No, siinä ei hyvin käynyt. Toisesta vaadin leikkausta. Loppuun asti yrittivät normisynnytystä. Tuntui, että joutui ihan taistelemaan siitä, että sai sektion. Ärsyttää, ettei ihminen saa päättää kropastaan itse vaan siitä pitää taistella."

Alateitse synnyttämiseen rohkaistaan, koska alatiesynnytys on luonnollisuuden lisäksi tutkimuksissa osoitettu keisarileikkausta turvallisemmaksi sekä vauvalle että äidille. Sektio on iso vatsanalueen leikkaus, jossa on komplikaatioriskejä.

"Esikoinen tuli kiireellisellä sektiolla asentovirheen vuoksi. Kaksi sain onneksi synnyttää alakautta ja paranin todella nopsaan versus sektio. Edelleen olen alatiesynnytyksen kannalla, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee."

Alatiesynnytyksen eduksi lasketaan myös se, että lapseen siirtyy mikrobistoa, jonka on todettu ehkäisevän allergioita. Lääkärit käyvät aika ajoin keskustelua siitä, pitäisikö odottajan saada valita synnytystavaksi sektio, jos hän tiedostaa riskit. Toistaiseksi Suomessa päätöksen tekee lääkäri.

Synnytyspelkoa vähätellään

"Ei ollut yksinkertainen juttu saada suunniteltua sektiota, etenkin kun olin kaksi kertaa aikaisemmin alateitse synnyttänyt. Pelkojani vähäteltiin ja pelkopolikäynnit oli ihan turhia."

"Esikoisen aikana 2009 suhtautuminen suunniteltuun sektioon synnytyspelon takia oli järkyttävän huonoa enkä sitä saanut. Monen syyn summana se meni kiireelliseen sektioon.."

Osa äideistä on kokenut käynnit pelkopolilla painostamiseksi. Heistä on tuntunut siltä, että he ovat saaneet taistella sektiotoiveensa puolesta. Myös synnytyskulttuuria tutkiva Kaisa Kuurne vahvistaa tämän.

– Ketään ei painosteta alatiesynnytykseen, mutta pelkopolilla hoidetaan sillä ajatuksella, että se voisi toteutua. Rivien välistä on luettavissa ohjausta alatiesynnytykseen, sanoo Kuurne.

Synnytyspelko on suhteellisen tuore tautiluokitus. Asiasta on puhuttu ja sitä on hoidettu parikymmentä vuotta.

– Onhan se arka aihe ja herättää monenlaisia tuntemuksia niin henkilökunnassa kuin odottajassa. Joillekin sektio on paras tapa synnyttää. Kyllä meidän täytyy se hyväksyä, että ihmiset on erilaisia ja meillä on erilaiset resurssit. Yritämme olla leimaamatta. Kaikkia täytyy kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, vakuuttaa Ulla Pikarinen.

Apua käsittelyyn

Nina Laine haki apua varhaisen vuorovaikutuksen yksiköstä, josta hän saikin tukea.

– Siellä sanottiin ensimmäisen kerran ääneen, että synnytystapa ei ole mikään äitiyden mittari.

Kun Nina Laine odotti toista lastaan, hän oli jo käsitellyt ensimmäisen lapsen kohdalla tulleen synnytyspettymyksen. Synnytystapa-arviossa kävi kuitenkin ilmi, että tyttö oli kääntynyt perätilaan.

– En halunnut kääntämistä. Olin kuullut huonoja kokemuksia siitä, miten se sattuu ja miten ei ole välttämättä vauvalle turvallista. Sanoin heti lääkärille, että en halua kääntämistä enkä synnyttää perätilassa.

Lääkäri yritti vielä ylipuhua Nina Lainetta. Hän kuitenkin piti päänsä.

– Tuli taas olo, että olen huono äiti, koska haluan sektion. Lääkäri myöntyi ja varattiin aika suunniteltuun sektioon. Jäi kuitenkin tunne, että pelkojani vähäteltiin eikä lääkäri ottanut niitä tosissaan, vaikka tiesi kokemukseni edellisestä synnytyksestäni.

Huonoilla kokemuksilla kauaskantoiset vaikutukset

Tutkimukset osoittavat, että rankalla synnytyskokemuksella on paljon huonoja vaikutuksia syystä riippumatta. Synnytystraumat saavat äidin oireilemaan. Se heijastuu koko perheeseen, lapseen ja parisuhteeseen.

Kaisa Kuurneen tutkimusryhmän tekemien asiantuntijahaastattelujen perusteella myös lapsi alkaa oireilla ennen pitkää. Huonoilla kokemuksilla on vaikutusta myös syntyvyyteen.

– Osa meidänkin tarinoistamme päättyy siihen, että synnytys on ollut niin huono kokemus, että jää ainoaksi, kertoo Kuurne.

Laineenkaan perheeseen ei välttämättä olisi koskaan syntynyt toista lasta, jos hän ei olisi päässyt purkamaan ensimmäisestä synnytyksestä tulleita traumoja ammattilaisten kanssa.

– Puolitoista vuotta minulla oli sellainen olo, että ehkä yksi lapsi riittää. Mutta kun sain asiat käsiteltyä, alkoi tuntua siltä, että ehkä voisi yrittää.

Toukokuussa 2019 puhjennut “Minä myös synnyttäjänä” -kampanja nosti esille naisten kirjoittamia synnytystarinoita, joissa he kertovat kokemastaan synnytysväkivallasta. Sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentin Kaisa Kuurneen johtama tutkimushanke sai alkunsa juuri tästä synnytysaktivismista ja sen saamasta vastaanotosta.

– Suomalainen synnytyskulttuuri ei ole lähtökohtaisesti synnyttäjää ohittavaa, mutta synnyttäjien ja ammattilaisten näkökulmien välillä on kuilu ja ne poikkeavat toisistaan, sanoo Kuurne..

“Minä myös synnyttäjänä” -kampanjan aineiston lisäksi tutkimukseen on kerätty yli sata synnytyskertomusta, joissa on rankkoja mutta myös voimaannuttavia kokemuksia.

Onko maailman paras äitiyshuolto vain myytti?

Suomessa ei ole aiemmin tehty laajempaa tutkimusta synnytyksistä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Ensimmäistä kertaa asiaa ei tutkita hoitojärjestelmistä käsin vaan tarkastellaan käytäntöjä ulkopuolisin silmin.

Kuurneen mukaan Suomessa on matalaan kuolleisuuteen perustuva myytti maailman parhaasta äitiyshuollosta., joka tarjoaa kaiken tarvittavan. Kuitenkaan julkinen järjestelmä ei anna valmiuksia synnytykseen. Tieto on hankittava etukäteen itse.

– Moni on luottanut liikaa siihen, että julkinen järjestelmä antaa tarvittavan valmennuksen ja tiedon. Nyt vastuu ottaa selvää synnytyksestä, kivunlievitysmenetelmistä ja eri vaihtoehdoista on synnyttäjällä. Itsemääräämisoikeutta on mahdotonta toteuttaa, jos ei ole etukäteen selvillä siitä mitä toivoo synnytykseltä ja mitä ei.

Ylen dokumenttisarjassa Synnytyskipuja – kokemuksia synnytysväkivallasta Sanni Taskinen koki ensimmäisessä synnytyksessään olonsa häväistyksi. Toisen lapsensa synnytyksessä hänellä on apunaan doula, jonka kanssa hän taistelee pelkojaan vastaan ja saa korjaavan synnytyskokemuksen.

Sektion puolustajat

On myös joukko synnyttäjiä, jotka pitävät sektiota ensisijaisena synnytystapana. He taistelevat sen puolesta, että saavat sektiolupauksen, koska ovat riippuvaisia lääkärin päätöksestä.

– He kertovat kohdanneensa sellaisia reaktioita, ettei se ole oikeaa synnyttämistä. Osittain varsin asiattomat kommentit ovat tulleet muilta äideiltä, sukulaisilta tai terveydenhuollosta, kertoo Kuurne.

Sektioon suuntautuneet synnyttäjät perustelevat omia kantojaan muun muassa alatiesynnytyksessä syntyvillä lantionpohjan vaurioilla sekä lapsen hapenpuutteella. He ovat myös perustaneet omia sosiaalisen median ryhmiä.

– Tämä kertoo minusta siitä, että heidän on ollut vaikeaa löytää paikkaansa yleisissä ryhmissä. Toisaalta synnyttäjien joukko on monin eri tavoin jakautunutta ja latautunutta.

"Annettiin kuva, että sektio ei ole synnyttämistä"

Kouvolalaisen Maria Puumalaisen kaksoset syntyvät Kymenlaakson keskussairaalassa sektiolla vuonna 2019. Myös Puumalaiselle sektio oli pettymys, koska hän oli koko raskauden ajan ajatellut synnyttävänsä heidät alateitse.

– Erilaisissa äitien Facebook-ryhmissä annettiin sellainen kuva, että sektio ei ole synnyttämistä, kertoo Puumalainen.

Kävi kuitenkin ilmi, että vauva A oli perätilassa ja vauva B heilui perätilan ja poikkitilan välillä. Tämän vuoksi äitiyspoliklinikalla tehtiin arvio, että edessä olisi sektio. Maria Puumalaiselle tämä oli järkytys.

– Ymmärsin riskin, mutta koin suurta tuskaa siitä, että en voisi synnyttää alateitse. En ole kunnon äiti.

Puumalainen olisi kaivannut mahdollisuutta keskustella ajatuksistaan, mutta kertoo saaneensa vain päivämäärän ja ohjeet kuinka saapua sairaalaan.

Leikkaus päättyi onnellisesti. Synnyttäneiden osastolla henkilökunta suhtautui kannustavasti ja sektiosta puhuttiin synnytyksenä. Myöhemmin Puumalainen kuitenkin kohtasi vähättelyä ulkopuolisilta, koska ei ollut kokenut synnytyksen kipua ja ihanuutta.

– Alkuun muotoilin lauseet aina niin, että puhuin lasten syntymästä, en synnytyksestä. Nykyisin en välitä. Ei ole minulta pois, jos joku on niin kapeakatseinen, ettei pidä sektiota synnyttämisenä.

Sama asenne näkyi Puumalaisen mukaan myös terveydenhuollon henkilökunnassa: alateitse synnyttämistä pidettiin parhaana mahdollisena tapana.

– Sektiota harmiteltiin ja pidettiin ikävänä. Olisin myös kaivannut mahdollisuutta keskustella kokemastani pettymyksestä.

Nina Laine toivoo, että erilaisia synnytystapoja osattaisiin arvostaa. Alatiesynnytys on edelleen normi ja oletus.

– Kun tulee puhetta synnytyksistä, joudun edelleen ihmisille selittämään, että en ole synnyttänyt alakautta vaan olen saanut molemmat lapset sektiolla. Tuntuu, että kätilöt osaavat käsitellä näitä yhtä arvokkaina synnytyskokemuksina, mutta lääkäreiltä toivoisin arvostusta.

Tutkimuksen tavoitteena paremmat synnytyskokemukset

Nykysukupolven naiset eivät suostu mihin tahansa. Motiivi Kaisa Kuurneen vetämän tutkimuksen taustalla on parantaa synnytyskokemuksia, koska niillä on valtava merkitys tulevassa elämässä.

– Erilaiset aktivismin aallot osoittavat, että synnyttäjät haluavat tulla kuulluksi, sanoo Kuurne.

Kuurne on ilahtunut siitä, että naiset kertovat synnytystarinoitaan rohkeasti. Hän kiteyttää syntymän olevan samaan tapaan väkevä ja intiimi siirtymä kuin kuolema.

– Omannäköinen synnytys ei ole sen enempää elämysmatkailua kuin omannäköinen kuolemakaan. Se on elämän ainutkertainen hetki. Naisella on oikeus toivoa hyvää synnytyskokemusta.

Samaa mieltä on Etelä-Karjalan keskussairaalan ylilääkäri Ulla Pikarinen.

– Se on meidän toiveemme. Yritämme kohdata odottajan ja perheen mahdollisimman hyvin ja hoitaa heidät heille sopivalla tavalla, vakuuttaa Ulla Pikarinen.

Jutun kursivoidut kommentit ovat otteita Facebookin Tyttöjen äidit -ryhmän keskustelusta, jossa kysyimme kokemuksia sektiolla synnyttämisestä. Voit keskustella aiheesta alla. Keskustelu sulkeutuu 22.11. kello 23.

Yli 900 oppilaan Nummen kouluun on asennettu ylimääräisiä lasiseiniä, joilla isoon avoimeen tilaan syntyi useita luokkahuoneita. Avoimista oppimistiloista otettiin samalla askel taaksepäin.

– Tässä oli avointa yhtenäistä tilaa, jota nyt on muokattu näillä lasiseinillä. Ennen tätä tilaa pystyttiin jakamaan verhoilla ja kalusteilla. Parhaimmillaan tässä oli jopa kuusi luokkaa yhtä aikaa, esittelee Nummen koulun rehtori Kati Hirvonen kakkoskerroksen oppimistiloja.

Ero aiempaan on huomattava. Nyt kun oven laittaa kiinni, ei lasin takana olevasta oppitunnista kuule toiseen huoneeseen juuri mitään. Verhot ovat edelleen paikallaan ja ne voi vetää tarpeen vaatiessa näköesteeksi.

Nummen yhtenäiskoulu Hämeenlinnassa on pari vuotta vanha koulu. Se suunniteltiin avoimien oppimisympäristöjen periaatteella, kuten arviolta noin sata muutakin koulua eri puolilla Suomea.

Taka-askelia on otettu muuallakin, kun melu on käynyt lapsille ja opettajille liian raskaaksi. Seura-lehden mukaan avoimien koulujen meluongelmia on korjattu jälkikäteen myös Lappenrannassa, Imatralla, Järvenpäässä ja Joensuussa.

Avoin oppimisympäristö oli liian avoin

Omia pulpetteja saati äänieristettyjä luokkahuoneita ei aiemmin Nummen koulussa ollut. Oppitunnit pidettiin yleensä avoimissa tiloissa, jossa ryhmien välillä oli vain verhoja ja kalusteita. Äänen kulkua ne eivät estäneet mitenkään.

Pian huomattiin, että lähes tuhannen lapsen aiheuttama yleinen hälinä ja meteli alkoi näkyä opettajien ja oppilaiden oireiluina. Lasten vanhemmatkin huolestuivat.

– Meidän perheessä pojat kertoivat, että koulussa on hälyä ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittymisen vaikeus näkyi esimerkiksi nuoremman käyttäytymisen numeroissa, kertoo Nummen koulun vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsen Sanna Krankkala.

Rehtori Kati Hirvonen myöntää, että sama näkyi myös opettajissa.

– Kuten oppilaat, niin myös työntekijät ovat erilaisia. Toiset ovat herkempiä äänelle ja taustamelulle. Varmasti sitä oli työpäivän jälkeen väsynyt, jos oli ollut meluisampi päivä.

Jyväskylän yliopisto haastatteli tuoreessa tutkimuksessa 21 opettajaa, jotka työskentelevät avoimissa oppimisympäristöissä eri puolella Suomea.

Opettajat kokivat avoimet oppimistilat meluisiksi ja kuormittaviksi. Työskentely niissä keskeytyi helposti. Tutkimuksessa opettajat kertoivat olevansa pettyneitä, ettei avointa tilaa voi aina muokata vastaamaan erilaisten oppilaiden ja työtapojen tarpeita.

Myönteisiksi asioiksi opettajat kokivat muun muassa lisääntyneen tiimityön ja yhteisopettajuuden.

Ratkaisua etsittiin kaksi vuotta

Nummen yhtenäiskoulu on osa palvelukeskusta, joka on rakennettu elinkaariperiaatteella. Hämeenlinnan kaupunki on siis vuokralainen, joka maksaa talon käytöstä vuokraa.

Meluongelmasta piti vakuuttaa myös isännät, eli rakennusliike YIT ja kiinteistötekniikasta vastaava Caverion. Yhtiö esittikin tilanteen parantamiseksi erilaisia vaihtoehtoja. Aikaa kului myös siihen, että seinäurakka jouduttiin kilpailuttamaan kahdesti.

Toissa viikonloppuna asennettiin vihdoin ensimmäiset lasiseinät, jolloin aiemmin vain verhoilla ja kalusteilla erotetuista oppitiloista tulikin taas luokkahuoneita. Lisää lasiseiniä on luvassa parin viikon sisään.

Hämeenlinna on yksi avointen oppimisympäristöjen edelläkävijöistä. Kaupungissa asiaan liittyy myös rikostutkinta, kun Hämeenlinnan strategiajohtajaa Markku Rimpelää epäillään virkarikoksesta Nummikeskuksen suunnittelussa.

Rimpelän virkamiestoimien epäillään hyödyttäneen hänen Finnish Education Group -konsulttiyhtiötään. Rimpelän mukaan yhtiö ei ole saanut rahaa Nummikeskusen konsultointityöstä.

Muutos tuntui heti opettajien ja oppilaiden korvissa

Koulupäivien kokemukset noin 340 000 euron arvoisista lasiseinistä ovat olleet rohkaisevia.

Rehtori Kati Hirvosella olikin syytä iloon, kun hän kuuli opettajilta ensimmäiset palautteet lasiseinistä. Muutos oli korviin kuultava.

– Olen iloinen, että ne olivat niin hyvät. Opettajilla oli tässä ollut juuri keskipäivän tunnit, jolloin oppilaita on koulussa iso määrä yhtäaikaa. Nyt tuntuu, että se mitä tällä on haettu näyttää toimivan, Hirvonen huokaa.

Myös vanhempainyhdistykselle levisi tieto, että avoin oppimisympäristö on jatkossa ainakin osittain taakse jäänyttä elämää ja rauha Nummen kouluun on palautunut.

– Tietenkin jäämme seuraamaan tilannetta, otamme palautetta vastaan ja varmasti annamme myös palautetta eteenpäin, jos tarvetta on. Toivomme, että tämä on se ratkaisu, Sanna Krankkala sanoo.

Lue myös: Vanhemmat valittivat opetuksen laadusta huippumodernissa koulussa – valvovan viranomaisen mielestä siinä ei ole vikaa

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

Kuuntele: Avokonttoreista on väännetty vuosikymmeniä puolesta ja vastaan

Voit keskustella aiheesta tiistaihin klo 23:een asti.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä kuollut viimeinen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt siunataan viimeiselle matkalleen sotilaallisin kunnianosoituksin.

Hautajaiset ovat ensi lauantaina 28.11.2020 Tuomas Gerdtin kotikaupungissa Lappeenrannassa.

Tilaisuutta saapuu kunnioittamaan maan ylin johto. Tänään varmistui, että hautajaisiin saapuu myös tasavallan presidentti, Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö, joka myös pitää haudalla puheen.

Hänen lisäkseen tilaisuuteen saapuvat myös muun muassa puolustusministeri Antti Kaikkonen sekä Puolustusvoimain komentaja kenraali Timo Kivinen.

Hautajaisten sotilaallisista järjestelyistä ja kunnianosoituksista vastaa Lappeenrannassa sijaitseva Maasotakoulu, joka oli Gerdtin kummijoukko-osasto. Hautajaisten toteutuksessa on Maasotakoulun mukaan huomioitu vainajan ja omaisten toivomukset.

Tuomas Gerdtin hautajaiset eivät kuitenkaan ole sotilaalliset hautajaiset, vaan hautajaiset joissa on sotilaallisia elementtejä. Tämä ilmenee esimerkiksi niin, että arkun päälle lasketaan kielekkeinen valtiolippu. Tilaisuudessa on myös kunnialaukaukset haudalla.

Gerdtin arkunkantajina toimivat Reserviupseerikoulussa palvelevat Maasotakoulun varusmiehet.

Siunaaminen yksityistilaisuus

Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtin siunaaminen tapahtuu Lappeenrannassa Lauritsalan kirkossa. Se on omaisten toiveesta yksityistilaisuus, jonne ei toivota yleisöä eikä myöskään lehdistöä. Lauritsalan kirkko ja sen ympäristö eristetään siunaustilaisuuden ajaksi muulta yleisöltä.

Siunaamisen jälkeen Gerdt haudataan Lappeenrannan Lepolan hautausmaalle, jonne hautajaissaattue kulkee Lauritsalan kirkosta reittiä Kauppalankatu–Lauritsalantie–Lepolankatu noin kello 13. Yleisö voi kunnioittaa hautajaissaattuetta tien varrella.

Hautaan laskemisen jälkeen omaiset järjestävät yksityisen muistotilaisuuden kutsuvieraille. Saattoväen poistuttua haudalta muut hautajaisvieraat voivat viedä viimeisen tervehdyksensä Gerdtin haudalle.

Yle välittää Tuomas Gerdtin hautajaiset lauantaina noin kello 13 alkaen Yle Areenassa.

Viimeinen ritari

Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt kuoli 1.11.2020. Hän oli 98-vuotias.

Gerdt oli syntynyt 28.5.1922 Heinävedellä. Hän oli sodassa taistelulähettialiupseerina jalkaväkirykmentti 7:ssä ja hänet nimitettiin ritariksi 8. syyskuuta 1942.

Kaikkiaan jatkosodassa Mannerheim-ristin ritarin arvon ja kunniamerkin sai 191 suomalaista sotilasta. Mannerheim-rististä tuli sodanaikaisista tunnustuksista arvostetuin, sillä sen saamiseksi täytyi olla erityisen painavat perustelut. Lisäksi se voitiin myöntää sotilaalle sotilasarvosta riippumatta.

Mannerheim-ristin myöntämisperusteissa kerrotaan, että Gerdt toimi erittäin vaikeissa olosuhteissa, mikä vaati paitsi rohkeutta, myös kyvyn tehdä nopeita itsenäisiä ratkaisuja ja annoksen synnynnäistä neuvokkuutta.

Gerdt esimerkiksi haki tykistön apua, kun vihollinen oli yllättämässä Gerdin komppanian. Gerdt joutui ylittämään maastonkohdan, jota vihollinen tulitti raskaasti. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta.

– Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joitten arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset, kerrotaan perusteluissa.

Heinäkuussa 1942 Kannaksella Sevastopolista käydyn taistelun aikana alikersantti Gerdt ilmoittautui vapaaehtoisena tekemään vastaiskua määrättyyn osastoon. Ensimmäisenä miehenä hän syöksyi eteen päin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia. Gerdt pyrki aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan.

– Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen, ovat palkintoperusteiden viimeiset sanat.

Jatkosodan aikana Tuomas Gerdt kävi reserviupseerikoulun ja kotiutui sodasta vänrikkinä. Kapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1968.

Kotikaupungiksi Lappeenranta

Sodan jälkeen Tuomas Gerdt työskenteli metsäteollisuuden palveluksessa konttoristi- ja kirjanpitotehtävissä. Hänen viimeinen työpaikkansa oli Kaukaan tehtailla Lappeenrannassa, jossa hän toimi vuoteen 1987 saakka konttoripäällikkönä. Lappeenrannasta tuli myös Gerdtin eläkepäivien kotikaupunki.

Tuomas Gerdt oli aktiivinen sotaveteraanien aseman puolestapuhuja. Hän toimi aktiivisesti Mannerheim-ristin ritarien säätiössä ja säätiön puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.

Vuonna 1994 presidentti Martti Ahtisaari alkoi kutsua kaikki Mannerheim-ristin ritarit tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle, johon ritarit saapuivatkin ensimmäisten joukossa.

Tuomas Gerdt kävi Linnan juhlissa niin kauan kuin hänellä terveyttä riitti. Hän osallistui Linnan juhliin suurella kunnioituksella itsenäistä Suomea kohtaan.

– Menen sinne juhliin nimenomaan juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää. Se on erittäin arvokas ja miellyttävä tilaisuus.

Vuonna 2007 Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt pohti 90-vuotiasta Suomea ja sen tulevaisuutta. Hänen mielestään kansan yksimielisyys on tae itsenäiselle Suomelle jatkossakin.

– Nykymaailmassa meillä on itsemääräämisoikeus. Se jatkuu, kunhan kansa pysyy yksimielisenä. Tämä yksimielisyys oli eräs pohja talvi- ja jatkosodan aikana, että saatiin torjuntavoitto molemmissa taisteluissa, sanoi Tuomas Gerdt.

Gerdt oli hieman hämillään saamastaan huomiosta. Hän muistutti vuoden 2015 itsenäisyysjuhlissa, että arvo pitää antaa kaikille sotilaille, kaatuneille ja haavoittuneille.

– Minä olen tavallinen sotaveteraani ja sotainvalidi. Suomi on hyvä maa. Sitä kannatti puolustaa, ja kannattaa edelleen rakastaa ja pitää yllä – niin ajatuksissa, töissä kuin tavoissakin. Näin sanoi rykmentin komentajani Adolf Ehrnrooth, Gerdt sanoi tuolloin.

Lue lisää: Mannerheim-ristin ritari numero 95, Tuomas Gerdt: Olen vain tavallinen sotaveteraani

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten toimitusjohtaja Timo Saksela esittää alueen kuntien jäsenmaksujen nostamista palkkarästien kattamiseksi.

Alunperin sairaanhoitopiirin tarkoituksena oli korvata 30 miljoonan euron palkkarästit myymällä keskussairaalan kiinteistöt keskinäiselle kiinteistöyhtiölle. Eksote olisi omistanut perustettavan kiinteistöyhtiön kokonaan ja kiinteistöt olisivat siis säilyneet edelleen Eksoten hallinnassa.

Myynnillä kuntayhtymän jäsenkunnat olisivat saaneet lisäaikaa maksaa Eksotelle syntynyttä palkkavelkaa. Miljoonaluokan palkkarästit syntyivät, kun palkkojen harmonisointi jäi aikoinaan tekemättä.

Sosiaali ja terveysministeriö kuitenkin torppasi yllättäen Eksoten myyntiaikeet.

Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta

Kiinteistöjen myyminen ei onnistu tuoreen rajoituslain tulkinnan takia.Rajoituslain muutos astui voimaan marraskuun alussa.

Eksoten johto neuvotteli kiinteistöjen myynnistä peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) kanssa viime viikolla. Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta.

– Ministeri Kiuru sanoi vielä selvittävänsä asiaa, mutta emme jää sitä odottamaan vaan menemme vaihtoehto B:llä eli kuntien kanssa täytyy sopia, että alijäämiä katetaan sieltä, toteaa Eksoten toimitusjohtaja Timo Saksela.

Sakselan esityksen mukaan kuntien jäsenmaksuosuudet nousevat seuraavalle kolmelle vuodelle.

Palkkarästien vaikutuksia kuntien maksuosuuksiin laskettiin jo aiemmin rästien tultua ilmi. Esimerkiksi Lappeenrannan kaupungin osuus olisi laskelmien mukaan noin 16 miljoonaa euroa.

30 miljoonan euron palkkärästien lisäksi kuntien maksettavaksi tulee Eksoten palkkakustannusten nousu, noin 8 miljoonaa euroa vuodessa.

Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto

Eksoten toimitusjohtaja Timo Sakselan mukaan kuntien maksuosuuksien nostaminen on ainoa jäljelle jäänyt keino.

– Kuntajohtajien ja hallituksen kanssa käydyissä keskusteluissa kiinteistöjen myynti ulkopuoliselle yhtiölle vaikuttaa poissuljetulta vaihtoehdolta. Siitä saattaisi kerran saada rahaa, mutta jatkossa se ei olisi kovin hyvä idea, koska ulkopuolisella sijoittajalla on aina omat tuotto-odotukset.

Sakselan mukaan ministeri Kiurun jättämättä takaportti pidetään mielessä ja siihen tartutaan, jos kiinteistöyhtiön perustaminen tulisikin jossain vaiheessa mahdolliseksi.

– Keskustelu asiasta täytyy avata sitten uudelleen, mutta emme voi jättää kauheasti sen varaan.

Eksoten hallitus käsittelee esitystä keskiviikkona. Kaikilta Eksoten jäsenkunnilta pyydetään asiasta vielä lausunnot.

Lue lisää: Kun kolme ihmistä valitti palkoistaan, aukenivat rahahanat 4 500 muullekin työntekijälle: "Vähän kuin tulisi joululahja etuajassa"

Satu Lipiäinen oli harjoittelemassa pitkän matkan juoksua paikallisella kuntosalilla. Tarkoitus oli juosta juoksumatolla ainakin 40 kilometriä.

Sellainen rääkki oli juoksumatollekin liikaa.

– Laite alkoi pätkiä, ja hetken päästä siitä nousi paksu savu.

Lappeenrantalaisen 24-vuotiaan Satu Lipiäisen intohimot voivat olla liikaa monelle muullekin kuin vain juoksumatolle, sillä Lipiäisen kestävyys ei ihan heti lopu.

Ennätysvauhti

Reilu viikko sitten lauantai-iltana Satu Lipiäinen oli lähtöviivalla yhdessä kymmenien muiden juoksijoiden kanssa. Oli alkamassa 12 tunnin juoksukilpailu. Se käytiin Joensuu Areenassa 325 metrin sisäradalla.

Lipiäisen vauhti on niin kova, ettei yksikään miesjuoksija pysynyt perässä. 12 tunnin juoksun jälkeen Lipiäinen oli taittanut reilut 136 kilometriä eli suurin piirtein sama matka kuin Helsingistä Kouvolaan.

Tarkka lukema oli 136,203 kilometriä.

Samalla oli syntynyt naisten 12 tunnin juoksun uusi Suomen ja Pohjoismaiden ennätys. Edellinen Pohjoismaiden ja Suomen ennätys parani noin puolella kilometrillä.

Joensuu night run -kilpailun toiseksi nopein oli Toni Ronkainen, joka jäi Lipiäisestä yli 10 kilometriä. Kilpailussa maaliin tuli 55 juoksijaa.

Satu Lipiäisen tavoite oli juosta ensimmäisen kuuden tunnin aikana 72 kilometriä.

– Meni 71,8 kilometriä eli aika tavalla suunnitelman mukaan.

Kuuden tunnin jälkeen alkoivat vaikeudet, ja Lipiäisen sanoin seinä meinasi nousta pystyyn.

– Energiat alkoivat olla loppu, mahakipu kiusasi ja muutenkin oli hankala mennä eteen päin.

Hiljalleen olo kuitenkin helpotti, ja Lipiäinen kykeni pysymään ennätysvauhdissa.

– Jos kuitenkin olisin joutunut käymään vessassa, ennätys olisi mennyt siihen, kertoo Lipiäinen.

Satu Lipiäinen juoksi koko matkan. Yhtään kävelyaskelta ei voinut ottaa.

– Kun yritetään ennätyksiä ja hyviä tuloksia, ei siellä jouda kävelemään. Käveleminen on niin hidasta, että sen jälkeen täytyy vastaavasti juosta tosi kovaa saadakseen kiinni sen ajan, mikä kävelyyn on mennyt.

Viimeisten tuntien ennätysvauhti antoi lisää potkua ja motivaatiota. Kun juoksemista oli edessä vielä kolme tuntia, Lipiäinen ei halunnut ajatella jäljellä olevaa aikaa. Sen miettiminen tuntuu hänen mielestään musertavalta.

– Toisaalta viimeiset kolme tuntia olivat myös stressaavia, koska ei saanut höllätä yhtään. Koko ajan pelotti, että jaksaako ja sujuuko juoksu muuten hyvin. Koko ajan piti vain saada hyviä kierrosaikoja.

Ensimmäisen 6 tunnin ajan Lipiäisellä kului yhteen kilometriin noin 5 minuuttia. Sen jälkeen vauhti hieman hidastui niin, että koko 12 tunnin juoksun keskivauhdiksi tuli 5,17 minuuttia/kilometri.

Lapsuuden haave

Pohjois-Savosta Siilinjärveltä kotoisin oleva Satu Lipiäinen on harrastanut liikuntaa ja urheilua lapsesta lähtien. Kokemusta on valtakunnan tasolta niin seiväshypystä kuin 3 000 metrin estejuoksustakin.

Jo pikkutyttönä hän haaveillut pitkästä juoksumatkoista. Ensimmäinen puolimaraton taittui 10-vuotiaana.

Harjoittelu oli tiukkaa, mutta valitettavasti se myös kostautui.

– 16-vuotiaana menin pahasti ylikuntoon. Toipumiseen meni 4–5 vuotta, kertoo nyt 24-vuotias Satu Lipiäinen.

Hetken näytti jo siltä, että piikkarit lentävät naulaan.

– Osallistuin kuitenkin 12 tunnin viestikisaan, ja siitä kokemuksesta jäin tälle ultrajuoksupolulle, jolta en ainakaan lähiaikoina ole tulossa pois, kertoo Satu Lipiäinen.

Lipiäinen vaikuttaa olevansa hurjassa vedossa jo nyt, vaikka usein kestävyysjuoksijat ovat parhaimmillaan noin 30-vuotiaina. Hän ei oikein osaa itsekään selittää, miten vauhti on nyt näin kovaa.

– Ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin. Sitä mitä harjoittelee, niin siinä yleensä kehittyy.

Lipiäinen myös myöntää, että hänellä varmaan on taipumusta pitkäkestoisiin lajeihin.

Kaupungista toiseen

Pitkiä matkoja urakoidessaan Lipiäinen ei voi välttyä hetkiltä, jolloin tekisi mieli mennä pois radalta. Heikkoja hetkiä matkan aikana tulee väistämättä.

– Käytännössä joka kisassa mietin, että pitäisikö keskeyttää ja lopettaa koko laji. Keskeyttämiseen on kuitenkin tosi iso kynnys, ja kokemuksen myötä tietää, että heikko hetki tulee ja se menee myös ohi.

Satu Lipiäisen päämatkat ultrajuoksussa ovat 100 kilometrin juoksu ja 12 tunnin juoksu.

– Ne ovat suhteellisen lyhyitä. Jotkut juoksevat vaikka kuuden vuorokauden kilpailuja, sanoo Lipiäinen.

Lipiäinen kertoo, että hänen harjoittelunsa on melko samanlaista kuin maratonille valmistautuminen.

– Suurin ero on, että viikonlopun pitkä lenkki on pitempi kuin maratoonareilla, 40–60 kilometriä. Teen myös joskus ryväsharjoittelua, jolloin pitkä lenkki on perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina niin, että kolmen päivän aikana tulee yhteensä reilut 100 kilometriä.

Kotikaupungissaan Lappeenrannassa Lipiäinen juoksee yleensä Lappeenrannan lentokentän ympäri kulkevaa tasaista 7,8 kilometrin kuntopolkua. Sen hän kiertää viikossa yli 10 kertaa.

– Lempilenkkini on juosta Imatran ja Lappeenrannan väliä. Sen kun juoksee jompaankumpaan suuntaan, niin siitä tulee melko tasan 40 kilometriä.

Matkalla tohtoriksi

Tammi-helmikuussa hän juoksee juoksumatolla joka päivä. Matka ovat pitkiä, mutta Lipiäinen käyttää senkin ajan hyödykseen. Hän lukee kirjoja tai katsoo elokuvia. Ulkona juostessa korvissa kuuluu äänikirja.

Satu Lipiäinen on opiskellut Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa, josta hän viime vuonna valmistui energiatekniikan diplomi-insinööriksi. Nyt hän nuorempana tutkijana tekee väitöskirjaa.

– Tutkin pääasiassa metsäteollisuuden energiankäyttöä, energiatehokkuutta ja hiilidioksidipäästöjä.

Joensuussa juostu 12 tunnin Pohjoismaiden ennätys ei Satu Lipiäiselle luonnollisestikaan riitä, vaan tavoitteena on parantaa ennätyksiä entisestään.

– Iso tavoite on päästä 100 kilometrin juoksu alle 8 tunnin. Nykyistä ennätystä pitäisi parantaa yli 11 minuuttia.

Lisäksi tekemättä on vielä suoritus, josta hän haaveili jo lapsuudessa.

– Yksi iso unelma vielä odottaa. Se on Spartathlon eli 246 kilometriä Kreikassa Ateenasta Spartaan, kertoo ultrajuoksija Satu Lipiäinen.

Lappeenrannan kaupunki haluaa kunnioittaa edesmennyttä lappeenrantalaista Mannerheim-ristin ritaria Tuomas Gerdtiä.

Kaupunki suunnittelee, että Lauritsalassa keskeisellä paikalla Lauritsalatalon kaakkoispuolella sijaitseva puistoalue nimetään Tuomas Gerdtin puistoksi.

Sotaveteraanin poika Olli Gerdt kertoo ilahtuneensa kaupungin suunnittelemasta kunnianosoituksesta.

– Kunnianosoitus on meistä omaisista hyvä ja arvostettava asia. Lappeenranta oli isälle ennen kaikkea kotikaupunki, jonne hän muutti 1970-luvulla, kertoo Gerdt.

Tuomas Gerdt teki pitkän työuran Kaukaalla, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1987. Töiden ohella hän koki tärkeiksi muun muassa kesämökin Savitaipaleella, seutukunnan liikuntamahdollisuudet ja osallistumisen hirvenmetsästystapahtumiin.

– Isäni suhdetta Lappeenrantaan kuvastaa hyvin se, että hän halusi äitimme kanssa viettää kaupungissa pitkän työuransa jälkeen myös eläkepäivänsä ja tulla haudatuksi paikkakunnalle, sanoo Olli Gerdt.

Ritarin arkipäivän ympyrät olivat Lauritsalassa

Lauritsalan alue oli hyvinkin tuttu talvi- ja jatkosodassa palvelleelle Mannerheim-ristin ritarille.

– Isäni arkipäivän ympyrät sijaitsivat Lauritsalassa. Se oli kotipaikka, jonka naapurit olivat perheellemme tärkeitä, ja josta oli tietysti myös lyhyt matka työuran aikaisille konttoreille, Olli Gerdt sanoo.

Tuomas Gerdtin mukaan nimettäväksi esitettävässä puistossa on kaunista puistopuustoa, suurikokoisia puita ja istuskelupaikkoja. Kaupunkikehityslautakunta varautuu myös jatkossa kehittämään puistoa.

Tuomas Gerdtin hautajaiset ovat ensi lauantaina 28.11.2020 Lappeenrannassa. Hänet siunataan Lauritsalan kirkossa ja haudataan Lepolan hautausmaalle.

Etelä-Karjalassa Imatralla kuukausi sitten avattu ensilumenlatu on sulanut alle puoleen normaalista. Reilun kolmen kilometrin pituisesta ladusta on jäljellä enää noin kilometri.

Viime talvena varastoitu tykkilumi on loppunut, ja ladun kunnostuksessa käytetään nyt viereisen Imatran jäähallin jäähilettä.

Imatra ei ole murheensa kanssa yksin. Kilpahiihdon harjoitteluolosuhteet ovat Hiihtoliiton mukaan huonot koko eteläisessä Suomessa. Lunta ei ole satanut, ja leuto sekä sateinen keli ovat verottaneet jo avattuja ensilumenlatuja.

Hiihtomahdollisuuksien kaventuminen on Hiihtoliiton mukaan huolestuttavaa niin kilpailutoiminnan kuin kansanterveydenkin näkökulmasta.

– Suurin haaste on, että lumi tuppaa tulemaan pohjoiseen ja suurin osa ihmisitä asuu etelässä, toteaa Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen.

Ensilumenlatu tärkeä matkailutuote

Markkinointiyhtiö Imatra Base Camp Oy:n myyntipäällikkö Jaakko Jäppinen vastaa kaupungissa ensilumenladun myynnistä maajoukkueille ja seuroille. Hänen mukaansa urheilu- ja liikuntamatkailu tuo Imatralle vuosittain lähes 8 miljoonaa euroa.

– Ensilumenlatu on matkailun kannalta erittäin tärkeä tuote.

Muun muassa Kanadan ampumahiihtojoukkue leireilee tällä hetkellä Imatralla.

– Tynkäladun takia pari maajoukkueleiritystä meni ohi. Reilun kilometrin pituinen latu oli kahdelle viikolle liian lyhyt, mutta toisaalta Etelä-Suomen hiihtoseuroille 1,3 kilometriä latua marraskuussa on enemmän kuin muualla Etelä-Suomessa, eli se kelpaa oikein hyvin, Jäppinen kertoo.

Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinenei osaa sanoa tarkkaa määrää, kuinka monta tekolumenlatua Suomessa on tänä vuonna saatu avattua. Hänelle on kuitenkin tullut ilahduttavan paljon yhteydenottoja paikkakunnilta, joissa suunnitellaan latujen aukaisua.

– Etelän keinolumiladut palvelevat Lapin matkailua siinä mielessä, että Lappiin mennään hiihtämään lomahiihtoa, mutta harrastusta ylläpidetään omassa kotikunnassa.

Hämäläisen mukaan muun muassa Haminaan ja Raaseporiin suunnitellaan parhaillaan tekolumilatuja.

Lisäksi Lappeenrannan Huhtiniemessä on aloitettu ensilumenladun rakentaminen. Ladulla päästään hiihtämään todennäköisesti ensi viikonloppuna. Näillä näkymin ladulle tulee pituutta kilometrin verran.

Positiivinen vire

Vaikka Suomen sääolosuhteet ovat vaikeat, Hiihtoliiton toimitusjohtaja Ismo Hämäläinen on hyvillään, että huoli hiihtomahdollisuuksista on yhteistä.

– Kunnat ja kaupungit ovat herännet hiihto-olosuhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Ilmastonmuutoksesta huolimatta meillä on posiitiivinen vire.

Hiihtoliitto tukee kaupunkeja ja kuntia jakamalla parhaita tapoja esimerkiksi tekolumilatujen tekemiseen.

– Esimerkiksi Vuokatissa on säilötty lunta jo pitkään. Meillä on kokemusta siitä, miten säilötty lumi käyttäytyy, kannattaako se säilöä purulla vai keinotekoisilla materiaaleilla ja mikä lumipatjan paksuus pitäisi olla, Hämäläinen sanoo.

Eteläsavolaisen Puumalan kunnanjohtaja, hallintotieteiden maisteri Matias Hilden on paistatellut pienen kunnan kunnanjohtajaksi poikkeuksellisen paljon julkisuudessa.

Aloittaessaan 24-vuotiaana kunnanjohtajan virassaan hän kertoi lukuisissa tiedotusvälineissä, millaista on olla Suomen nuorin kunnanjohtaja.

Suuren yleisön tuntemaksi hän tuli viimeistään vuonna 2016 osallistuessaan Nelosen Haluatko miljonääriksi -visaan. Oljenkorretkaan eivät auttaneet loppuun saakka, mutta voittoa tuli 7 000 euroa.

Vielä kun ohjelman juontaja Jaajo Linnonmaa oli kehunut Hildeniä koko tuotantokauden mieleenpainuvimmaksi persoonaksi, oli suosio taattu.

Nyt Hilden on jättämässä reilun 2 100 asukkaan Puumalan ja siirtyy naapurikuntaan Ruokolahdelle kunnanjohtajaksi. Kunnanvaltuusto valitsi Hildenin yksimielisesti kunnanjohtajan virkaan maanantai-iltana.

Mutta ei ole julkisuutta puuttunut Ruokolahdeltakaan.

Kunnanjohtajakiemuroita

Ruokolahti nousi maailmankartalle kesäkuussa 1992, kun sen metsissä kerrottiin hiiviskelevän leijona. Tästä seikkailusta kunta ei pääse irti, ja käyttääkin tapausta edelleen ahkerasti markkinoinnissaan.

Vähintään samaa suuruusluokkaa oleva syntyi kohu tänä syksynä, kun Ruokolahdelle alettiin valita uutta kunnanjohtajaa. Viran edellinen haltija Tuomo Sallinen oli siirtynyt Lappeenrantaan kaupunginsihteeriksi.

Virkaa hakivat muun muassa entinen ministeri ja kansanedustaja Kimmo Tiilikainen (kesk.) sekä Rautalammin kunnanjohtaja Anu Sepponen.

Ruokolahdelta kotoisin olevaa Tiilikaista pidettiin ennakkosuosikkina, mutta valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä valita Anu Sepposen.

Valinnan jälkeen Anu Sepponen ja Ruokolahden kuntapäättäjät joutuivat kahnaukseen, kun yhteistä näkemystä viran aloituksesta ei syntynyt.

Monen päättäjän mielestä Sepponen ei ollut sitoutunut Ruokolahteen. Sepponen oli toista mieltä.

Kunnanvaltuusto teki yllättäen kunnanjohtajan johtajasopimukseen heikennyksiä, joissa kunnanjohtajan palkkaa alennettiin 500 eurolla, irtisanomisajan palkasta luovuttiin ja sopimukseen lisättiin kuuden kuukauden koeaika.

Anu Sepponen ei enää näillä ehdoilla halunnut ottaa virkaa vastaan. Itse kunnanjohtajavalinnasta hän on valittanut hallinto-oikeuteen.

Ruokolahden kunnanvaltuusto laittoi viran jälleen auki ja valitsi siihen nopealla aikataululla Puumalan kunnanjohtaja Matias Hildenin. Sepposen tekemästä valituksesta johtuen nyt 33-vuotias Hilden aloittaa vt. kunnanjohtajana.

Vaikeissa paikoissa on tilaa

Matias Hilden kertoo saapuvansa noin 5 000 asukkaan Ruokolahdelle hieman jännittynein mielin. Jännitystä eivät kuitenkaan aiheuta syksyiset kunnanjohtajakiemurat, vaan enemminkin pelkästään uusi työpaikka.

– Menee aina oma aikansa, että pääsee työhön sisään ja oppii uuden ympäristön, kertoo Hilden.

Matias Hilden kertoo harkinneensa Ruokolahden kunnanjohtajuutta jo pitkään. Ensimmäisen kerran jo yli kaksi vuotta sitten, kun Ruokolahdelle aiemmin kunnanjohtajaa haettiin.

Nyt syksyllä kunnassa ollut murrostilanne tuntuu kiehtovan Hildeniä.

– Luin Mikkelin vahvan miehen Erkki Liikasen muistelmia. Hän kertoo saaneensa jo 1970-luvulla Rafael Paasiolta ohjeen: mene vaikeisiin paikkoihin, siellä on yleensä tilaa.

Hilden kertoo, että vaikka kunnanjohtajan rekrytointi on saanut valtavasti valtakunnallistakin huomiota, ovat Ruokolahden kunnan perusasiat kunnossa.

– Mistään kriisipesäkkeestä ei ole kyse. Toivottavasti tämä valinta puhdistaa ilmaa.

Puumalan kunnanjohtajapestin välissä Hilden ehti olla pari vuotta ministeri Anu Vehviläisen (kesk.) erityisavustajana. Nyt oli aika hypätä pois Puumalasta.

– Olen sanonut, etten aio olla Puumalassa eläkevirassa, enkä aio olla eläkevirassa Ruokolahdellakaan. Jossain vaiheessa vain on pakko vaihtaa maisemia. Puumalasta voi poistua, koska kunnassa myös monet asiat ovat hyvin, eikä tarvitse jättää seuraajalle kriisipesäkkeitä.

Pubivisalle uusi vetäjä?

Ruokolahdella Hilden aloittaa näillä näkymin 1.2.2021. Nykyisestä Puumalan kunnanjohtajan virastaan hän aikoo irtisanoutua eikä ole hakemassa sieltä virkavapautta.

– Kun lähden muualle töihin, täytyy Puumalaan saada paikka auki ja seuraajalle vakaa työympäristö, kertoo Hilden.

Hilden ei vielä kerro, aikooko hän perheineen muuttaa Ruokolahdelle. Puumala on Ruokolahden naapurikunta, joten matka ei ole pitkä.

Tietovisoista edelleen nauttiva Matias Hilden on vuosien ajan järjestänyt puumalalaisessa baarissa pubivisoja. Siinä samassa baarissa neljä vuotta sitten jännitettiin, tuleeko Hildenistä miljonääri.

Kohta Puumalassa on avoinna paitsi kunnanjohtajan paikka, ehkä myös uuden pubivisan vetäjän paikka.

Lue seuraavaksi: Jo valittu kunnanjohtaja kieltäytyi pestistä, joka olisi päättynyt ilman kultaista kädenpuristusta - asiantuntija ihmettelee pikkukunnan sooloilua

Tuhannet suomalaiset lähtivät 1920-1930 -luvuilla etsimään parempaa yhteiskuntaa ja leveämpää leipää Neuvostoliittoon. Jotkut loikkasivat suoraan Suomesta rajan ylitse. Toiset matkustivat ensin koettelemaan onneaan Pohjois-Amerikkaan ja siirtyivät vasta sieltä Neuvostoliittoon.

Kotkalaiset Uuno Rinne ja hänen vaimonsa Saimi Piensalmi toimivat suoraviivaisemmin He ajoivat vuonna 1931 suoraan Kotkasta moottoriveneellä Neuvostoliiton puolelle.

– Kai he lähtivät etsimään parempaa elämää ja töitä. Pitää muistaa, että silloin elettiin suurta lamakautta Suomessa ja maailmalla, pariskunnan pojanpoika Arto Rinne pohtii.

.

Suoraan Siperiaan

Vastaanotto itänaapurissa ei ollut yhtä hyvä kuin nuorenparin odotukset luultavasti olivat. Heidät passitettiin ensin tutkintavankeuteen Leningradiin ja sieltä kolmen vuoden karkotukselle Siperiaan Novosibiskin lähelle, jossa Arto Rinteen isä syntyi.

Karkotuksen jälkeen pariskunta pääsi muuttamaan Neuvosto-Karjalaan, jossa Uuno Rinne työskenteli muun muassa sahalla niin kuin moni muukin suomalainen.

– He asuivat siellä esimerkiksi Vilgan kylässä Aunuksessa, joka oli myös isoisän viimeinen asuinpaikka, Arto Rinne kertoo.

Uuno Rinne vangittiin maaliskuussa vuonna 1938.

– Häntä syytettiin tihutöistä, vakoilusta ja osallistumisesta vastavallankumouksellisen järjestön toimintaan, joka olisi toiminut Suur-Suomen hyväksi, Arto Rinne kertoo.

Perättömät syytökset olivat tyypillisiä Stalinin puhdistusten aikana.

Punakankaalle teloitettavaksi

Uuno Rinne oli puoli vuotta tutkintavankeudessa Petroskoissa.

– Sitten kerran mummo meni viemään ruokapakettia vankilaan, mutta hänelle ilmoitettiin, että isoisä oli siirretty muualle, Arto Rinne kertoo.

Ilmoitus ei pitänyt paikkaansa, vaan Uuno Rinne oli viety teloitettavaksi.

Uuno Rinne ammuttiin Krasnyi Borin teloituspaikalla Äänisen rannalla parinkymmenen kilometrin päässä Neuvosto-Karjalan pääkaupungista Petroskoista syyskuun 28. päivä 1938.

Teloituslista lehdessä

Uuno Rinteen kohtalosta ei pitkään ollut varmaa tietoa. Vasta vuonna 1956 omaisille tuli virallinen kirje hänen rehabilitoinnistaan eli maineen palauttamisesta ja kuolemasta. Tällöinkin tietoja kuitenkin vääristeltiin.

– Tuli virallinen paperi, jonka mukaan isoisä olisi muka kuollut syöpään vuonna 1942 suomalaisten miehittämällä alueella Karjalassa. Se oli täyttä valetta, Arto Rinne kertoo.

Isoisän kohtalo selvisikin Arto Rinteelle lopullisesti vasta 1990-luvun lopussa ja silloinkin sattumalta.

– Selasin sanomalehtiä Petroskoin asunnossani ja havaitsin yhdessä niistä listan Krasnyi Borissa teloitetuista. Se oli aakkosjärjestyksessä, joten selasin listaa alaspäin ja huomasin r:n kohdalla isoisän nimen, Arto Rinne kertoo.

Tiedon löytyminen oli helpotus, mutta samalla myös järkytys sukulaisille.

– Mummokin odotti 25 vuotta miestään ennen kuin meni uudelleen naimisiin, Arto Rinne huomauttaa.

Tuhansia suomalaisia kuoli

Uuno Rinne joutui Neuvostoliitossa vuonna 1937 alkaneen suuren puhdistuksen uhriksi. Puhdistusaalto koski koko Neuvostoliittoa, mutta koetteli erityisen ankarasti suomalaisia ja muita vähemmistökansallisuuksia.

Petroskoin yliopiston historiantutkijan Irina Takalan arkistotyön ansiosta tiedetään, että vähintään 11 346 suomalaista tai suomalaissyntyistä kuoli Stalinin vainoissa 1930-luvun loppupuolella.

Kaikkiaan Venäjälle muutti noin 15 000 suomalaista.

Lue lisää: Suurin suomalaisten joukkomurha

Lukuun on päästy tutkimalla vainovuosien uhrien nimilistoja, jotka perustuvat maineenpalautus- eli rehabilitointitietoihin. Tiedot maineenpalautuksista ovat Venäjällä julkisia.

Uhrit tavallisia työläisiä

Krasnyi Borin eli Punakankaan teloituspaikasta kirjan Punakankaan suomalaiset kirjoittaneen lappeenrantalaisen tietokirjailija Aimo Ruususen mukaan useimmat suomalaisuhrit olivat tavallisia työläisiä.

– He olivat 25-40-vuotiaita ja toimivat erilaisissa työläisammateissa, jotka useimmiten liittyivät jotenkin Karjalan suurimpaan elinkeinoon eli metsätalouteen, Aimo Ruusunen kuvailee.

Krasnyi borin teloitus- ja hautapaikalle on teloitettu ja haudattu lähes 1200 ihmistä, joista siis noin puolet on suomalaisia. Suurin osa suomalaisista vangittiin ja teloitettiin vuosina 1937-1938. Sen jälkeen teloitustahti alkoi hiljentyä.

Terroriaalto oli kuitenkin alku suomalaisvähemmistön jyrkälle alamäelle itänaapurissa.

– Suomalaisten osuus venäläisessä yhteiskunnassa meni vainojen vuoksi varsin mitättömäksi, Ruusunen sanoo.

Tutkimushanke alkamassa

Aimo Ruususen mielestä Venäjällä eläneiden suomalaisten kohtaloissa olisi vieläkin paljon tutkittavaa.

– Jo pelkästään se, kuinka suuri joukko suomalaisia lopulta joutui erilaisten rangaistustoimien kohteeksi, ei ole vielä selvillä. Tämä johtuu osittain siitä, että maa on suuri ja suomalaisiakin asui hyvin laajalta tällä alueella, Ruusunen sanoo.

Toinen syy tutkimustiedon vähyyteen on se, ettei joitakin keskeisiä arkistoja Venäjällä ole vielä avattu tutkijoille. Tällainen on esimerkiksi turvallisuuspalvelu FSB:n arkisto, jossa on tietoja monista vainojen uhreista.

Suomen kansallisarkisto aloitti syyskuussa viisivuotinen tutkimushankkeen suomalaisten kohtaloista Venäjällä vuosina 1917–1964. Tarkoituksena on tehdä laajaa arkistoyhteistyötä venäläisten kollegoiden kanssa.

FSB:n arkisto saattaa kuitenkin edelleen pysyä kiinni.

– Siinä voi olla haasteita, mutta ainakin sitä täytyy yrittää, Kansallisarkiston tutkimusjohtaja Päivi Happonen sanoo.

Puutarhamyymäläketju Plantagen sulkee viisi myymäläänsä talven ajaksi.

Liikkeet on jo suljettu Kaarinassa, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Raisiossa, ja Jyväskylän myymälä menee kiinni perjantaina.

Yhtiö perustelee sulkemisia sillä, että näiden myymälöiden osalta vuokrasopimusneuvottelut ovat kesken. Plantagen kertoi viime kuussa aloittavansa yt-neuvottelut ja harkitsevansa seitsemän kannattamattoman myymälän väliaikaista sulkemista.

– Myymälöissä on ollut kannattamattomuutta. Tavoitteena on, että talvikauden aikana neuvotellaan lähinnä vuokrista, ja jos vuokrataso saadaan liiketoiminnan kannalta paremmalle tasolle niin myymälät avataan uudelleen keväällä, kertoo yhtiön puolesta viestintäkonsultti Jonna Varhama viestintätoimisto Manifestosta.

Porvoon ja Vaasan myymälöiden osalta vuokrista on päästy sopuun ja ne pysyvät avoinna.

Talveksi kiinni menevien myymälöiden henkilöstö, yhteensä 27 työntekijää, on lomautettu.

Sisäministeriö on määrännyt valtioneuvoston suruliputtamaan Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtin hautajaisten johdosta ja kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden muistoksi lauantaina 28. marraskuuta.

Päätöksen suruliputuksesta teki sisäministeri Maria Ohisalo.

Samalla sisäministeriö toivoo yleistä suruliputusta koko maahan. Suruliputus alkaa kello 8 ja päättyy kello 16.

Viimeinen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt menehtyi 1. marraskuuta 98-vuotiaana. Hänet haudataan kotikaupunkiinsa Lappeenrantaan lauantaina.

Gerdt siunataan viimeiselle matkalle sotilaallisin kunnianosoituksin. Yle välittää Tuomas Gerdtin hautajaiset lauantaina noin kello 13 alkaen Yle Areenassa.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten palkkapommi tietää isoja lisämaksuja Etelä-Karjalan kunnille.

Eksote suunnittelee palkkarästien ja palkankorotusten lisäämistä kuntien ensi vuoden jäsenmaksuosuuksiin.

Eksote tarvitsee seuraavan kolmen vuoden aikana lisärahoitusta noin 65 miljoonaa euroa. Summaan sisältyy kertakorvauksena maksettavat 30 miljoonan euron palkkarästit sekä kahdeksan miljoonan euron vuotuinen palkkakustannusten nousu.

Eksoten esityksen mukaan kunnille jäisi ensi vuodeksi maksettavaa 37,8 miljoonaa euroa, seuraavalle vuodelle 12,9 miljoonaa ja vuodelle 2023 13,8 miljoonaa euroa.

Miljoonaluokan palkkarästit syntyivät, kun palkkojen harmonisointi jäi aikoinaan tekemättä. Kunnissa osattiin jo varautua siihen, että palkkamoka jää lopulta niiden kontolle.

Alunperin sairaanhoitopiirin tarkoituksena oli korvata palkkarästit myymällä keskussairaalan kiinteistöt keskinäiselle kiinteistöyhtiölle. Eksote olisi omistanut perustettavan kiinteistöyhtiön kokonaan ja kiinteistöt olisivat siis säilyneet edelleen Eksoten hallinnassa.

Suunnitelma kuitenkin karahti kiville tuoreen rajoituslain tulkinna takia. Nyt Eksote joutuukin palaamaan kuntien kukkarolle.

Lappeenrannalle suurin osuus palkkapotista

Lappeenrannan kaupungin osuus potista on noin 16 miljoonaa euroa.

– Kertarysäyksenä se on iso summa. Kunnallisveroprosenttiin suhteutettuna se tarkoittaa 1,25 veroprosenttia, toteaa kaupungin rahoitusjohtaja Jari Iskanius.

Kertasumman lisäksi Eksoten palvelujen kehitys nostaa Lappeenrannan kuluja 7,7 miljoonalla eurolla. Iskaniuksen mukaan asia on kuitenkin otettu huomioon ensi vuoden talousarviossa.

– Syksyllä tehty talousarvio on valmisteltu siltä pohjalta, että siellä on jo nämä summat. Muihin toimintoihin suhteutettuna tuokin summa on kuitenkin iso. Esimerkiksi kulttuurin ja liikunnan vuosibudjetti on 10 miljoonan euron luokkaa. On siinä pureskeltavaa ja nieleskeltävää.

Iskaniuksen mukaan kaupunki lähtee siitä, että vuoden 2022 ja 2023 maksujen määrään voidaan vielä vaikuttaa.

– Sitä en haluaisi hyväksyä, että kaikki keinot palkkasaatavien kattamiseksi on nyt katsottu. Pitää jatkaa etsimistä ja käydä eri vaihtoehtoja läpi.

Rautjärvellä halutaan hoitaa asia pikaisesti

Rautjärven kunnanjohtaja Harri Anttila on harmissaan kunnalle lankevasta 989 000 euron lisälaskusta. Anttilan mukaan kerralla maksuun tuleva 945 000 euroa vastaa kahden kunnallisveroprosentin tuottoa.

– Se on maksettava tänä vuonna kerralla pois, ettei se vaikuta Eksoten perusmaksuosuuksiin tulevina vuosina.

Anttilan mukana lisämaksu ei kaada kunnan taloutta.

– Tase on sen verran vahva, että selviämme tästä. Rahoitusasemamme heikkenee huomattavasti, mutta varsinaista kriisiytymistä se ei tuota.

Rautjärvi tasapainotti juuri talouttaan tänä syksynä. 800 000 euron säästöt saadaan kasaan esimerkiksi jättämällä virkoja ja tehtäviä täyttämättä. Anttilan mukana tasapainotus ei mennyt hukkaan.

– Käytännössä jos oma tulorahoitus ei riitä, joudutaan ottamaan lainaa.

Lemillä pohditaan koko maakunnan tulevaisuutta

Myös Lemillä halutaan hoitaa asia mahdollisimman pian alta pois. Lemin osuus Eksoten lisälaskusta olisi kokonaisuudessaan noin 871 000 euroa.

– Tämä ei ole pelkästään Lemin asia, vaan koko Etelä-Karjalan yhteinen asia. Ne kymmenet miljoonat eurot ovat kaikilta jostakin pois, sanoo Lemin kunnanjohtaja Johanna Mäkelä.

Mäkelän mukaan kunta joutuu todennäköisesti ottamaan lainaa maksaakseen summan.

– Ainut keino, mitä kunnat voivat tehdä, on vaikuttaa asiaan veronkorotusten kautta. Se kortti on jo käytetty ensi vuodelta, koska veronkorotukset piti ilmoittaa jo aiemmin.

Mäkelä on hyvillään, että Lemi sai harkinnanvaraisia valtionosuuksia kiitettävästi.

– Vaikka tämä ei tullut yllätyksenä, niin se harmittaa. Toivonkipinä oli hetken aikaa, että saataisiin muulla tavalla hoidettua. Meillä olisi voinut olla hyväkin tulos tänä vuonna, mutta nyt pääsemme ehkä hätäisesti plussalle.

Taipalsaarella varauduttiin etukäteen

Taipalsaaren kunnanjohtaja Kari Kuuramaan mukaankunnanensi vuoden talousarviota ei tarvitse avata, koska se on laadittu siten, ettei keskussairaalan kiinteistöjä myydä.

– Eihän tuosta lisälaskusta kuivin jaloin selvitä. Miinusmerkkinen toteutuma tulee tälle vuodelle, Kuuramaa sanoo.

Taipalsaaren osuus palkkarästeistä on noin 860 000 euroa ja palkakorotusten jälkeen vuosimaksu nousee noin 240 000 eurolla. Kuuramaa on yhtä mieltä siitä, että palkkarästit on kirjattava kuluvan vuoden kuluksi.

Eksote aikoo myös itse säästää

Eksoten talousjohtaja Liisa Mänttärin mukaan palkkarästit hoidetaan käytännössä niin, että Eksote ottaa lainaa.

– Eksote on lisännyt toimitusjohtajan lainanottovaltuuksia. Todennäköisesti lyhytaikaista lainaa nostetaan 25 miljoonaa lyhyen ajan sisällä, minkä jälkeen katsotaan kuntien kanssa jäsenmaksuosuuksien hoitoa, Mänttäri kertoo.

Mänttärin mukaan Eksote etsii edelleen aktiivisesti myös muita keinoja palkkarästien hoitamikseksi. Eksote aikoo myös itse säästää toimistaan 15,5 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana.

Eksoten hallitus käsitteli kuntien jäsenmaksuosuuksien korottamista tänään keskiviikkona. Eksote pyytää vielä kunnilta lausunnot 7. joulukuuta mennessä.