Vastaan tulee vanha, ruosteinen ja riisutun näköinen avoauto. Kuljettaja hymyilee pysähtymään jääneille ihmettelijöille.

Musta rekisterikilpi valkoisin kirjaimin piirtyy mieleen, LEM-1.

Auton omistajaksi osoittautuu lappeenrantalainen Jussi Suurinkeroinen, joka on harrastanut vanhoja autoja jo lähes kolmekymmenen vuoden ajan. Uusin hankinta on viime syksyltä juur tuo LEM-1.

– Tämä on vuoden 1928 Ford Roadster. Alustan osat ovat 1930- ja 1940-luvuilta, kertoo autovanhuksesta silminnähden ylpeä Jussi Suurinkeroinen.

Auto on rakennettu 1950-luvun hot rod -tyyliin, ja sen ruosteinen patinatyyli kuuluu asiaan.

Autosta on ajan tyylin mukaisesti karsittu kaikki ylimääräinen paino pois. Puskurit ja lokasuojat on muun muassa poistettu, koska Hot Rod -autoilla ajettiin Yhdysvalloissa nimenomaan kilpaa kaduilla.

Jussi Suurinkeroisen auto ei ole museoauto, jossa kaikki osat olisivat alkuperäisiä, vaan auto edustaa 1950-luvun tyylisuuntaa. Auto on teknisesti täysin kunnossa.

– Autossa on esimerkiksi Chevroletin V8-moottori vuodelta 1973 ja jarrut ovat nykyaikaiset ja hydrauliset, selvittää Jussi Suurinkeroinen.

Autossa ei kuitenkaan ole turvavöitä, vaikka huippunopeus sillä on yli 100 km tunnissa.

LEM-1 vie Etelä-Karjalaan

Rekisterikilpi kertoo lemiläisen Tatu Kouvon kotiseuturakkaudesta. Kouvo osti auton reilu 10 vuotta sitten Yhdysvalloista lehti-ilmoituksen perusteella. Eteläkarjalaisena ja Lemin kunnan asukkaana hän halusi tuoda kotiseutuaan tunnetuksi ja osti rekisterikilven LEM-1.

– Auto tunnetaankin valtakunnallisesti juuri rekisterikilvestään, selvittää auton nykyinen omistaja Jussi Suurinkeroinen.

Auto on arkikäytössä

Jussi Suurinkeroinen huristelee vanhalla Fordillaan aina kun mahdollista ja säät sallivat. Jokin aika sitten normaali käyttöauto oli rikki, joten Ford Roadster vuodelta 1928 toimi perheen arkiautona.

– Hoidin muun muassa työmatkat ja lapsen harrastuksiin viemiset tällä autolla. Onneksi ilmojen haltija oli minun puolellani. Tällä oli tosi kiva ajaa.

Jussi Suurinkeroinen on ostanut ja rakentanut autovanhuksia jo vuosikymmeniä ja pitää sitä hyvänä harrastuksena.

– Tämän rattiin kun hyppää, niin arjen kiire ja stressi häviävät totaalisesti.

Erilaiset kokoontumisajot ja toisten autoharrastajien tapaamiset ovat osasuola aikaa vievän harrastuksen parissa. Jussi Suurinkeroinen kertoo, että hot rod -autojen harrastajia on Suomessa joitakin satoja.

– Tarkkaa määrää on mahdoton sanoa, mutta vanhojen autojen harrastajista hot rod -autot kuuluvat marginaaliryhmään.

Jussi Suurinkeroinen itse kuuluu Lappeenrannan harrasteajoneuvoyhdistykseen, jossa yhdistävänä tekijänä ovat vanhat ajoneuvot tyylisuuntaan katsomatta.

Kun Jussi Suurinkeroinen kiitää vuoden 1928 Ford Roadsteri -autollaan kadulla tai maantiellä, nostaa se selvästikin ihmisten ihmetyksen lisäksi suun hymyyn.

Valkoiset päivänkakkarat, punaiset unikot ja siniset hiirenvirnat huojuvat tuulen vireessä Saimaan rannalla. Pieni kukikas niittyrinne sijaitsee Lappeenrannan keskustan ja sataman tuntumassa olevan Pikisaaren päädyssä. Eikä tämä ole kaupungin ainoa.

Kaupungin historiallisen Linnoituksen vallit kasvavat niittykukkaa, samoin kaupungin keskustaa halkovan Valtakadun varret.

Kyse on kaupungin niittyistämisestä. Se tarkoittaa sitä, että osia kaupungin viheralueista muokataan tarkoituksella kaupunkiniityiksi.

– Niityt tekevät hyvää pölyttäjille, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat ihmisille mukavampia kuin steriilit nurmikentät, kertoo Lappeenrannan kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen.

Luonto ottaa oman aikansa

Lappeenrannan kaupunki aloitti kaupunkiniittyverkoston luomisen viime kesänä. Nyt niityt kukkivat, mutta ihan valmiita ne eivät ole vieläkään.

– Siinä menee useita vuosia, että niityt ovat valmiita. Luonto tarvitsee aikaa. Nyt esimerkiksi Pappilanpuistossa on hiekkaisia alueita, mutta ensi keväänä näkymä on jo ihan toinen, Tolonen kuvailee.

Niityn voi toteuttaa usealla tavalla. Ruohikkoalueen voi antaa vain kasvaa vapaasti ja katsoa mitä siitä tulee. Toinen vaihtoehto on poistaa nurmikkoa pienemmiltä alueilta tai kokonaan ja lisätä sen jälkeen niittymultaa. Sitten voi istuttaa ja kylvää sinne eri lajisia kasveja.

Hyvin suunniteltu niitty kukkii läpi kesän eli siellä kasvaa eri vaiheiden kasvillisuutta. Monimuotoisuus näkyy esimerkiksi siinä, että viime kesänä osaa niittyä hallitsivat voikukat. Nyt voikukkien rinnalta ponnistavat jo monet muut kukat ja kasvit.

— Jo alkukesästä alkoi näkyä monimuotoisuutta, ja niityillä on laskettu kasvavan ainakin 27 eri lajia, Tolonen sanoo.

Lue lisää: Näin perustat niityn – paras kukkaloisto syntyy köyhään ja karuun maahan

Kaunista katolle

Viheralueiden muuttaminen niityiksi lisää kasvilajiston monipuolisuutta. Ne sitovat myös hiiltä eli torjuvat ilmastonmuutosta. Lisäksi niityt ovat helppohoitoisempia kuin nurmikkoalueet. Kasvit niitetään syksyllä, mutta muuten alueelle ei tehdä mitään.

Kuiva kesäkään ei haittaa. Niitty voi nuupahtaa paahtavassa auringossa, mutta koska se on luonnonmukainen, sitä ei ole tarkoituskaan kastella keinotekoisesti. Luonto hoitaa niittyä kaupungissa samoin kun muuallakin.

Niityt eivät aiemminkaan ole olleet epäsuosiossa, mutta nyt niitä näkyy entistä enemmän. Esimerkiksi Kouvolassa niityt kuuluvat kaupungin ympäristöohjelmaan

– Aikaisemmin viikoittain leikattuja, vähällä virkistyskäytöllä olevien nurmialueiden hoitoa on harvennettu niin, että niistä kehittyy niittyjä. Niittyjen kasvillisuus on leikattua nurmea monin verroin lajirikkaampaa, jolloin esimerkiksi pölyttäjähyönteiset hyötyvät, kertoo Kouvolan kaupunki nettisivuillaan.

Isoistakin kaupungeista niittyjä on esimerkiksi Turussa ja Tampereella. Helsingissä niityt on viety myös hyvin urbaaneihin ympyröihin.

Esimerkiksi Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa niittyjä voi jo nyt sekä tulevaisuudessa nähdä kerrostalojen katoilla. Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan talon viherkatto palkittiin reilu vuosi sitten kansainvälisessä kilpailussa. Se voitti Pohjoismaisen viherkattopalkinnon.

Muista myös Ylen Pelasta pörriäinen -kampanja. Jätä osa nurmea leikkaamatta ja auta pölyttäjiä.

Saimaannorppien suojeluun on kehitetty uusia keinoja ja ohjeita. Taustalla on muun muassa Topias-kuutin kohtalo. Se vietiin Saimaalta hoitoon Korkeasaareen, eikä sitä tautiriskin vuoksi voitu enää palauttaa kotivesiinsä.

Topias kuoli myöhemmin Korkeasaaressa suolitukokseen, jonka se sai nieltyään hiekkaa ja mutaa altaassaan.

Metsähallituksen uusien ohjeiden (pdf) mukaan sairaat tai loukkaantuneet saimaannorpat hoidetaan Saimaalla niiden omassa elinympäristössä ja mahdollisimman vähällä leimautumisella ihmiseen.

Näin raportoit sairaan saimaannorpan

Metsähallitus antaa ohjeet myös siihen, miten toimia jos epäilee havainneensa sairaan tai loukkaantuneen saimaannorpan.

Mahdollisesti huonokuntoista norppaa pitää ohjeen mukaan ensin seurata kaukaa, mieluiten vähintään sadan metrin päästä.

Jos norppa ei liiku ja pitää päänsä koko ajan alas painettuna, tai jos eläimessä näkyy vammoja, sitä voi lähestyä 15 minuutin tarkkailun jälkeen.

Tervekin norppa saattaa päästää ihmisen melko lähelle, mutta jos norppa ei reagoi edes 5–10 metrin päästä, jotain saattaa olla vialla.

Jos norppa ei lyhyen tarkkailunkaan jälkeen reagoi, havainnosta ja havaintopaikasta on syytä ilmoittaa Metsähallitukselle numeroon 0206 39 5000.

Norppiin ei pidä kajota

Metsähallitus korostaa, että norppaan ei pidä koskea, ei käsin eikä millään välineellä. Tämän avulla halutaan ehkäistä tautien tarttuminen norpasta ihmiseen ja ihmisestä norppaan.

Talvella jäällä olevan kuutin suhteen vaaditaan vieläkin enemmän varovaisuutta. Emo saattaa jättää kuutin jäälle tai rantaan yksin useiksi tunneiksi. Metsähallitus ohjeistaa ottamaan yhteyttä, jos kuutti ei liiku kuuteen tuntiin, eikä emo ole käynyt paikalla.

Lue Ylen uutisia saimaannorpasta tästä.

Vuoden 2020 Lappeenrannan Balettigaala siirtyy järjestettäväksi ensi vuoteen.

Balettigaala nähdään seuraavan kerran Lappeenrannassa 27.–28.8.2021.

Balettigaalan taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren mukaan gaalan hallitus teki vaikean, mutta ainoan oikean päätöksen.

Päätöksellä gaalan hallitus kantaa vastuuta sekä yleisön että taiteilijoiden turvallisuudesta.

– Syksyn tilanne on koronasta johtuen edelleen epävarma yleisötilaisuuksien suhteen ja turvamääräykset rajoittavat tapahtumien järjestämistä vielä elokuun lopussa, sanoo Teräsvuori.

Teräsvuori on pahoillaan.

– Toivoimme viimeiseen asti, että voisimme tarjota tanssin ystäville jälleen kerran ainutlaatuisen elämyksen ja olla näin luomassa pohjaa kulttuurisyksyn tanssitarjontaan pitkän hiljaiselon jälkeen, Teräsvuori sanoo.

Lappeenrannan Balettigaalat ovat olleet erittäin suosittuja. Näytökset ovat olleet loppuunmyytyjä.

Gaalan ohjelmistoon on jo aiemmin tullut muutoksia koronatilanteesta johtuen.

– Tytärpuoli oli perheineen meillä kylässä. Aamulla lastenohjelmien aikaan he katsoivat ikkunasta ulos ja ihmettelivät, että ulkona oli neljä villisikaa!

Näin alkukesän tapahtumia kuvailee Lappeenrannan Hanhijärvellä asuva Kimmo Kossila. Kossila on metsästäjä ja harmittelee, että oli itse tapahtuma-aikaan mökillä. Muutoin hän olisi koettanut jäljittää laumaa metsästettäväksi.

Sama neljän villisian lauma on vieraillut Hanhijärvellä talojen välittömässä läheisyydessä monta kertaa tänä kesänä. Näin lähelle ihmistä tuleminen ei ole ollut eläimille viisasta. Neljän sian laumasta on jäljellä enää kaksi.

Viimeksi ammutun villisian lihat ovat vielä kylmässä odottamassa laboratoriotuloksia. Lihasta tutkitaan trikiininäyte sekä afrikkalainen sikarutto. Jos liha on puhdasta, se syödään.

Villisika kaupungissa on ennennäkemätöntä

Villisikoja on tänä kesänä nähty monin paikoin Kaakkois-Suomessa sekä jopa Helsingissä. Hanhijärven kylältä on Lappeenrannan keskustaan matkaa noin 7 kilometriä, mutta villisiat on nähty myös kaupungissa. Sanomalehti Etelä-Saimaa kertoi aiemmin, kuinka villisikaparin kulkeminen Lappeenrannan keskustassa tallentui videolle.

– En tiedä, onko villisikoja nähty täällä koskaan aiemmin kaupungilla, kertoo paikallisen Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kari Taurama.

Syy villisikojen ilmaantumiseen kaupunkeihin on kannan runsastuminen. Sika kaivaa ruokansa maasta, ja sula maa takaa sille runsaasti ruokaa.

– Jos maa on jäässä, niin se voi olla eläimelle kohtalokasta. Vähintäänkin niille tulee haavaumia kärsään, kuvailee Kari Taurama.

Villisika voi olla ihmiselle hengenvaarallinen

Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kari Taurama kuvailee villisikaa erittäin nopeaksi eläimeksi, jota on ollut yleensä todella vaikea nähdä. Eläin on myös taitava uimari. Tauraman mukaan villisikoja ei periaatteessa tarvitse pelätä, mutta niitä ei pidä missään tapauksessa lähestyä.

– Villisian tuleminen kaupunkiin on sille poikkeavaa käytöstä, ja tällaista villieläintä ei pidä lähestyä. Virossa kuolee vuosittain metsästäjiä haavoittuneiden villisikojen hyökkäyksiin, kertoo Taurama.

Tauraman mukaan ihmisen kimppuun hyökkäävä villisika tähtää torahampaillaan kohti ihmisen reisivaltimoja. Tämän vuoksi moni metsästäjä käyttääkin villisikametsällä viiltosuojahousuja.

– Villisikakolarin jälkeen ei missään nimessä tule mennä pusikkoon katsomaan, että miten sialle kävi. Se on vaarallisempi kuin susi tai karhu. Tätä ei moni ihminen tiedä, sanoo Kari Taurama.

Kylällä on suhtauduttu villisikoihin hyvin, mutta niitä on silti metsästetty

Esa Korpela ja Kimmo Kossila asuvat Lappeenrannan Hanhijärvellä naapureina. Esa Korpela on nähnyt valokuvia pihapiirissään liikkuneesta villisikalaumasta. Ilman todisteita Korpela olisi saattanut epäillä tarinan todenpitävyyttä.

– Äitini talo on meidän vieressä ja siinä vieressä ne siat seisoivat. Hyvin vaikea olisi ollut uskoa tätä ilman valokuvaa, naurahtaa Korpela.

Metsän eläimet eivät ole vieras näky Hanhijärvellä. Kossila kertoo, että alueella liikkuu muun muassa hirviä, karhuja ja ilveksiä. Villisikoihin on suhtauduttu kylällä hyvin. Ne eivät ole vielä saaneet vahinkoa aikaan.

– Sitten kun ne tonkivat yhden puutarhan ylös, niin kummasti se alkaa sapettamaan, sanoo Kossila.

Alueen villisioista viimeksi metsästetty yksilö painoi noin 80 kiloa. Aikuiset karjut voivat painaa jopa 200 kiloa ja emakot 150 kiloa. Yleensä asutuksen lähelle eksyvätkin juuri nuoret ylivuotiset yksilöt.

Kossila on sitä mieltä, että kantaa ei saa päästää kasvamaan liian suureksi. Huonona esimerkkinä hän käyttää naapurimaata.

– Ettei käy kuin Ruotsissa. Siellä villisikoja metsästetään vuosittain jopa satatuhatta kappaletta, se on aika kova urakka.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen villisikakannan koko oli alkuvuodesta noin 1 400 yksilöä. Maan tiheimmät villisika-alueet ovat itäisellä Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Villisikoja on alettu tänä vuonna pannoittaa, mikä liittyy osaltaan afrikkalaisen sikaruton torjuntaan. Kyseessä on sialle vakava virustauti, joka aiheuttaisi Suomeen levitessään välittömästi haittaa sikatilallisille. Tauti ei ole vielä levinnyt Suomeen, eikä se tartu ihmiseen. Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy muun muassa Virossa ja Venäjällä.

Kouvolassa Korialla valtatie 6:n varrella seisoo kapea nopeusvalvontatolppa. Se on yksi niistä uudenmallisista peltipoliiseista, jotka melko tarkalleen vuosi sitten otettiin ensimmäisinä käyttöön Suomessa.

Aiemmin tässäkin kohdassa oli harmaa, kauas saakka selvästi näkyvä nopeusvalvontakamera. Sen sijaan uudet kameratolpat sulautuvat maastoon niin, että varsinkin harvoin täällä päin ajavalta se saattaa jäädä havaitsematta.

Kaikkiaan uusia tolppia tuli Kouvolan ja Loviisan Koskenkylän väliselle vajaan 60 kilometrin osuudelle 16.

Kuluneen vuoden aikana nämä valtatie 6:n varrella olevat 16 tolppaa ovat siirtäneet kuvan poliisin järjestelmään noin 13 000 kertaa. Sakkoja on tullut noin 5 000 autoilijalle.

Autoilijat ovat huomanneet uusien nopeusvalvontatolppien tehon.

– Kamerat on hyvinkin tarpeellisia ja on hienoa, että niitä on tullut. Kuutostiellä on valtava liikenne perjantaisin ja sunnuntaisin. Siinä tarvitaan liikennevalvontaa ehdottomasti, kertoo työmatkojaan Kuutostietä ajava Anne Mäkelä.

Kuutostien lisäksi nopeusvalvontatolppia otettiin viime vuonna käyttöön Nelostiellä. 23 tolppaa valvovat liikennettä Heinolan ja Jyväskylän välillä. Nelostiellä uudet tolpat ovat välähdelleet ensimmäisen vuoden aikana 16 400 kertaa. Sakkoja on kirjoitettu 8 200 kuvasta.

Nopeudet laskivat

Poliisi on tyytyväinen kapeiden nopeusvalvontatolppien ensimmäiseen vuoteen. Kuutos- ja Nelostiellä uusien kameroiden myötä kaikista ylinopeuksista 23 prosenttia on sellaisia, joissa ylinopeus on enemmän kuin 10 kilometria tunnissa. Vanhojen kameroiden aikaan luku oli 30.

Valtateillä sattuneissa onnettomuustilanteissa loukkaantumisten ja vakavien loukkaantumisten määrä laski.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalaisen mukaan aikaan saadut tulokset valteillä ovat hyvät.

– Keskinopeudet ovat alentuneet ja suuret ylinopeudet vähentyneet. Tilanne on parantunut ja näyttää selkeästi siltä, että se on näiden tolppien ansiota, Heikki Ihalainen sanoo.

Uudet sini-musta-valkoiset kapeat nopeusvalvontakamerat poikkeavat tekniikaltaan lähes täysin verrattuna vanhoihin kameroihin. Vanhat kamerat mittasivat nopeuden asfaltin alle asennetun silmukan avulla. Uudet käyttävät tracking radar -tutkatekniikkaa, joka seuraa ajoneuvon aikaa, nopeutta, etäisyyttä, suuntaa ja ajokaistaa koko sen ajan, kun kohde on tutkan näkökentässä. Ylinopeudesta kamera räpsäyttää kuvan ja lähettää sen langattomasti Poliisin liikenneturvakeskukseen.

Tolpan tutka voi mitata nopeutta jopa 150 metrin päästä, mutta ylinopeuden kamera mittaa noin 30 metrin päässä tolpasta.

Tällä hetkellä ympäri Suomea on käyttönotettu noin sata uudenmallista nopeusvalvontatolppaa. Niistä 60 tolpassa on kamera sisällä. Uusien tolppien valvonta kattaa noin 470 kilometriä.

Uusia kameroita kaupunkeihin

Uudenmallisia nopeusvalvotatolppia on tämän vuoden aikana suunnitteilla erityisen paljon kaupunkialueille. Tampere ilmoitti alkuvuodesta uudesta nopeusvalvontainvestoinnista. Poliisitarkastaja Heikki Ihalaisen mukaan myös Vaasassa, Kajaanissa ja Oulussa suunnitellaan nopeusvalvontatolppien lisäämistä.

Jo aiemmin Helsinki on ilmoittanut, että sen tavoitteena on asentaa kaupunkialueelle keskimäärin 14 uutta peltipoliisia vuosien 2020–2024 välisenä aikana.

Kustannukset tolppainvestoinneissa jakautuvat niin, että kaupunki maksaa tolpan ja siihen tehtävän sähkötyön. Poliisi toimittaa kameralaitteiston ja tiedonsiirtoyhteydet.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen kertoo, että tolppa valvoo kaupunkialueella nopeutta, mutta myös liikennevalojen noudattamista. Risteysalueelle sijoitettu nopeusvalvontatolppa välähtää rikkeen merksi, jos autoilija ajaa punaista päin. Tilanteessa ei tarvitse olla ylinopeutta.

– Sama kameralaitteisto voi seurata nopeus-ja punavalovalvontaa, kertoo Ihalainen.

Ihalaisen mukaan kaupunkien halu lisätä nopeusvalvontatolppia johtuu yksinkertaisesti siitä, että liikennesääntöjä noudatettaisiin.

– Noin 90 prosenttia ihmisistä noudattaa sääntöjä, mutta on olemassa se pieni porukka, jonka vuoksi valvontaa etupäässä tarvitaan.

Ymmärrystä riittää

Kouvolan ja Loviisan välillä autoilijat alkavat jo hiljalleen tottua uusiin nopeusvalvontatolppiin. Näin on tapahtunut ainakin Raili Kultaselle, joka autoilee tällä välillä lähes päivittäin.

– Suurinpiirtein tiedän, missä ne ovat, niin osaan varoa. Onhan se välähtänyt, vaan sakkolappua en ole saanut uusista tolpista kertaakaan, Kultanen kertoo.

Ammattiautoilija Kalle Savolainen puolestaan tuumii, että nopeusvalvontatolpat kuuluvat liikenteeseen. Hän arvelee ylinopeuksien kasvavan, mikäli kameroita ei olisi.

– On siellä hyvä olla valvontaa, sanoo Savolainen.

Aki Lindeman kertoo huomanneensa, että vauhdit ovat vielä kovia siellä, missä ei ole tolppia. Tolpan jälkeen vauhti kasvaa.

– Paikallisesti ne hidastavat vauhtia, mutta välillä lasketaan huolettomasti, sanoo Lindeman.

Lue lisää: Liikennevirhemaksu korvaa rikesakon kesäkuun alusta – Katso tästä, mikä liikennesääntöjen rikkomisessa muuttuu

Lue lisää: Menisikö autokoulu enää läpi? Moni liikennesääntö muuttui kesäkuun alussa – testaa, osaatko ne

Aivan Viipurin keskustassa Torkkelinkadulla Tout a fait -kauneussalongin omistaja Tatjana Orlova kaipailee jo kovasti suomalaisasiakkaita.

– Olemme todella surullisia ilman suomalaisia turisteja. Rajan sulkeminen näkyy vähäisenä asiakasmääränä niin meillä kuin myös Viipurin ravintoloissa ja hotelleissa. Odotamme kaikki innolla rajan avaamista, Orlova sanoo puhelimessa.

Viipurilaiset kauneushoitolat ovat perinteisesti saaneet paljon asiakkaita Suomesta. Orlovan mukaan Tout a fait -kauneushoitolankin asiakaskunnasta 20-30 prosenttia on ollut suomalaisia.

Rajan sulkeminen shokki Viipurille

Suomalaiset turistit aovat perinteisesti tuoneet paljon rahaa Viipuriin Venäjälle. Koronaepidemian aiheuttama itärajan sulkeminen onkin ollut varsinainen shokki Karjalankannaksen rajakaupungissa.

– Koronarajoitukset ovat iskeneet todella ankarasti liiketoimintaan täällä, kertoo puhelimessa Viipurin piirin yritystukikeskuksen johtaja Marina Ptushko.

Erityisesti Lappeenrannasta ja muualta Kaakkois-Suomesta tulevat turistit ovat olleet viipurilaisten hotellien, ravintoloiden, kauneushoitoloiden ja kauppojen vakioasiakkaita.

Suuri asiakasryhmä Viipurissa ovat olleet myös suomalaiset tankkaajat, jotka ovat käyneet ostamassa Venäjän halpaa polttoainetta kaupungista.

Suomalaiskato näkyy myös Viipurin kauppatorin laidan suomalaisten suosimassa Viktoria-hotellissa. Sen asiakaskunnasta on ollut parhaimmillaan jopa 80 prosenttia suomalaisia. Nyt tilanne on synkkä.

– Käyttöasteemme on vain 23 prosenttia, kun se viime vuoden kesäkuussa oli 76 prosenttia Victoria-hotellin myyntijohtaja Kamilla Fatkullina kertoo puhelimessa.

Kärsimään ovat joutuneet myös autonhuoltopalvelut, joita suomalaiset ovat käyttäneet paljon Viipurissa.

Edullisten hintojen lisäksi suomalaisia houkuttaa Viipuriin kaupungin sijainti. Nuijamaan rajanylityspaikalta sinne on matkaa noin 40 kilometriä ja Lappeenrannastakin vain noin 60 kilometriä.

Venäläiset haluavat myös Suomeen

Venäjällä halutaan jälleen myös matkustaa Suomeen. Suomen pääkonsululaatti Pietarissa saa asiasta jatkuvasti yhteydenottoja.

– Ihan tavalliset ihmiset odottavat hyvin aktiivisesti, että rajat avautuisivat. Meille tulee tänne konsulaattiin valtavasti kyselyitä rajojen aukeamisesta. Ihmisillä on kova hinku päästä Suomeen, Suomen Pietarin pääkonsulin sijainen Lauri Pullola kertoo.

Sama ilmiö näkyy myös kaakkoissuomalaisissa hotelleissa, jotka ovat saaneet paljon kyselyjä venäläisiiltä asiakkaita Moni venäläinen olisi jo nyt heinäkuussa tulossa Suomeen, vaikka rajaa ei ole päätetty vielä avata.

Venäläiset turistit ovat merkittävä tulonlähden myös suomalaisille kaupoille. Esimerkiksi pelkästään Lappeenrannan ja Imatran seudulle Etelä-Karjalaan venäläiset turistit toivat viime vuonna noin 300 miljoonaa euroa.

Suomen ja Venäjän välisen rajan avaaminen ei riipu vain Suomesta. Myös Venäjä on sulkenut rajansa, joten venäläisten tulolle Suomeen vaaditaan myös Venäjän päätös.

Venäjän koronatilanne vaikeuttaa rajan avaamista

Itäraja tuskin aukeaa kovin nopeasti. Koronatilanne Venäjällä on parantunut, mutta se on edelleen hyvin vaikea.

Suomi on avannut rajojaan EU ja Schengen-maille, joissa tartuntoja on 8 tai vähemmän 100 000 ihmistä kohden kohden edellisen 14 vuorokauden aikana. Venäjällä tämä luku oli keskiviikkona 69.

Matka Suomen asettamaan tasoon on vielä siis pitkä.

EU aikoo avata rajoja maille, joissa on korkeintaan 16 todettua koronatapausta 100 000 asukasta kohden. Tähänkin tasoon Venäjällä on pitkä matka.

– Oman arvioni mukaan nykyisellä tautikehityksellä rajan avaamisesta voidaan alkaa puhua vasta myöhään elokuussa, jos siis nykyinen trendi jatkuu, Suomen Pietarin pääkonsulin sijainen Lauri Pullola sanoo.

Neljä epidemialuokkaa

Venäjän alueet on jaettu neljään väriryhmään koronavirusepidemian vakavuuden perusteella. Ryhmät ovat ruskea, keltainen, vaaleanvihreä ja vihreä. Tautitilannetta Venäjällä voi seurata tältä venäjänkieliseltä sivulta.

Ruskeaan ryhmään kuuluvat alueet, joilla epidemia on vakavin ja rajoitukset ovat ankarimpia. .

Keltaisen ryhmän alueet ovat saaneet epidemian paremmin kuriin ja rajoituksia on helpotettu. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi Pietaria ympäröivä Leningradin alue, johon myös Viipuri kuuluu.

Vaaleanvihreillä alueilla epidemia on lievin ja näin myös rajoitukset kevyimpiä. Tähän ryhmään kuuluu muun muassa Karjalan tasavalta Suomen rajalla pohjoisessa.

Vihreässä ryhmässä epidemia on saatu kuriin. Tähän ryhmään kuuluu Venäjällä vain Sahalinin niemimaa ja Tshetshenian tasavalta.

Viipuriin tullut venäläisiä turisteja

Viipuri siirtyi kesäkuun alusta keltaiseen ryhmään ruskeasta. Tämän johdosta kaupungissa on avattu kauppoja, ravintoita ja hotelleita.

Samalla kaupunkiin on saapunut myös turisteja muualta Venäjältä, jotka osittain korvaavat suomalaisturistien jättämää aukkoa. Samoin kuin Suomessa myös Venäjällä ulkorajojen sulkeminen on saanut ihmiset matkustamaan maan sisällä.

Viipuriin saapuu nyt turisteja erityisesti Pietarista, jotka ovat osin korvanneet suomalasturisteja.

– Viipurissa on nyt paljon venäläisiä turisteja. Viikonloppuina kaupungilla on jo vilkasta. Turisteja saapuu erityisesti Pietarista ja Moskovastakin, koska siellä on vielä voimassa ankarammat koronarajoitukset, Viipurin alueen yritystukikeskuksen johtaja Marina Ptushko kertoo.

Korjaus 2.7.2020. Kello 17.10: Venäjän tautitapauslukua muutettu. Väärin laskettu luku 445 muutettu oikeaksi 69.

Venäläisturistit ovat kovasti pyrkimässä Suomeen. Monet venäläiset asiakkaat ovat yrittäneet varata majoitusta heinäkuun loppupuolelle.

Majoitusvarauksia on haluttu tehdä ainakin Etelä-Karjalassa ja Kainuussa toimiviin hotelleihin.

– Venäläisillä on ollut sellainen käsitys, että Suomen ja Venäjän välinen raja avattaisiin heinäkuun 15. päivänä, kertoo Holiday Club Saimaan hotellinjohtaja Anne Kaarnijärvi.

Hotellien myyntipalvelussa väärä käsitys on oikaistu eikä venäläisasiakkaiden varauksia ole otettu vastaan.

Asiakkaita on kehotettu odottamaan siihen asti, kunnes koronapandemian aiheuttamat matkustusrajoitukset poistuvat.

Rajan aukeamisesta ei päätöksiä

Suomen ja Venäjän välistä rajaliikennettä koskevat rajoitukset ovat voimassa vähintään 14.7.2020 asti. Päätöksiä rajoitusten purkamisesta tai jatkosta ei ole vielä tehty.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoi Ylelle viime viikolla, että turismi Venäjälle tulee avautumaan viimeisten joukossa.

Suomen ja Venäjän välinen raja on myös Schengen-ulkoraja, jonka avautumisesta matkailulle ei tällä hetkellä ole lisätietoja.

Varauksia myös siirretty

Toisaalta venäläiset ovat myös siirtäneet majoitusvarauksiaan.

Imatran Kylpylästä kerrotaan, että ennen koronapandemiaa majoitusvarauksia tehneet venäläismatkailijat ovat viime aikoina olleet kylpylään yhteydessä.

Venäläiset ovat siirtäneet kesä-heinäkuun varauksiaan myöhempään ajankohtaan eli elo-syyskuulle.

Venäjällä rajan tuntumassa sijaitsevassa Viipurissa odotetaan myös rajan avautumista ja suomalaisturistien paluuta. Lue lisää tästä jutusta.

Pitkään jatkunut syntyvyyden lasku katkesi alkuvuonna. Tammi–huhtikuussa synnytyksiä oli 1,9 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, kertovat Kuntaliiton keräämät sairaanhoitopiirien osavuosikatsaukset.

Suurinta kasvua kirjattiin Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa sama tahti on jatkunut koko alkupuoliskon ajan, ja se enteilee 1970-luvulta olevan ennätyksen rikkoutumista Kokkolassa.

Kasvun avaimet eivät kuitenkaan ole olleet viime vuosina täysin keskipohjalaisten käsissä. Lisäystä on tullut Pohjanmaalla sijaitsevan Pietarsaaren ja Pohjois-Pohjanmaalla olevan Oulaskankaan synnytysosastojen sulkemisesta, sillä moni äiti on suunnannut Kokkolaan.

Vuosikymmeniä vanha ennätys rikkoutumassa? – Keski-Pohjanmaalla tulossa ehkä kaikkien aikojen vauvavuosi

Selkeää miinusta kirjattiin kuitenkin alkuvuonna Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Vaasan, Päijät-Hämeen ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiireissä. Varsinais-Suomessa synnytysten määrä notkahti viime vuoden tilanteesta yli 20 prosenttia.

Synnytysten määrän muutos tammi–huhtikuussa viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Lähde: Kuntaliiton kokoamat sairaanhoitopiirien osavuosikatsaukset.

Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys laski viime vuonna jo yhdeksättä vuota peräkkäin. Alamäki kuitenkin loiveni.

Vauvojen määrä on tullut alaspäin radikaalisti vuosikymmenessä. Vuonna 2010 lapsia syntyi 60 216, mutta viime vuonna enää 45 613.

Eniten vauvoja syntyy Uudellamaalla, 35 prosenttia kaikista syntyneistä. Hedelmällisyysluku on kuitenkin korkein Keski-Pohjanmaalla, ja perässä tulevat muut pohjalaismaakunnat.

Halpalentoyhtiö Ryanair laajensi heinäkuun alussa reittiverkostoaan Euroopassa, ja lentää päivittäin jo tuhatta eri reittiä. Samalla palautuivat kolmen kuukauden tauon jälkeen myös Italian Bergamon ja Lappeenrannan väliset reittilennot.

Ensimmäisellä vuorolla eilen keskiviikona molempiin suuntiin lensi parikymmentä matkustajaa.

– Aluksi koneissa matkustaa lähinnä Suomesta kotiin palaavia italialaisia ja Italiasta Suomeen tulevia suomalaisia, sanoo Lappeenrannan lentoaseman toimitusjohtaja Eija Joro.

Heinäkuun puoliväliin asti ovat voimassa matkustusrajoitukset, ja niinpä myös Bergamosta tulevilla matkustajilla on passintarkastus Lappeenrannan lentoasemalla, vaikka Italia on yksi Schengen-maista. Mikäli rajoitukset poistuvat 14. heinäkuuta, lennoille pääsee myös turisteja.

Tällä hetkellä koneissa kuljetetaan kotiin palaavien suomalaisten lisäksi esimerkiksi työhön tai opiskelemaan tulevia henkilöitä, perhesyistä matkustavia, asunnon Suomessa omistavia tai oleskeluluvalla tulevia.

– Saamme Italiasta paljon kyselyitä miten ja milloin pääsee Suomeen lomalle, sanoo Joro.

Kolme kuukautta eristyksessä Kuopiossa

Yksi Ryanairin lennolla Lappeenrannasta Bergamoon matkustaneista oli Itä-Suomen yliopistossa opiskeleva Nevio Ammendola. Hänen opiskelunsa keskeytyivät maaliskuun lopussa, mutta kotiinpaluu tuli mahdolliseksi vasta heinäkuun alussa.

– Selvittelin monia reittejä, mutta lippujen hinnat olivat korkeita. Lappeenrannan kautta avautui hyvä yhteys, sanoo Ammendola.

Kuopiosta Nevio tuli Lappeenrantaan aamujunalla. Bergamosta kotiin Napoliin on matkaa vielä lähes 800 kilometriä, minkä Nevio kulkee bussilla ja junalla. Takaisin Kuopioon hän palaa elokuun lopulla, kun opiskelut Suomessa jatkuvat.

– Olen ollut kevään ajan huolissani, miten vanhemmat selviävät, sillä tautitilanne on ollut Italiassa vaikea. Olemme veljeni kanssa kehottaneet vanhempia noudattamaan ohjeita, ja hyvin on mennyt.

Halpalennot Turusta lisääntyvät eniten

Maakuntakentistä eniten suoria ulkomaanlentoja on Turusta. Halpalentoyhtiö Wizz Air lentää tällä hetkellä Turusta Liettuan Kaunasiin ja Puolan Gdanskiin. Heinäkuussa alkavat suorat lennot Pohjois-Makedonian Skopjeen, Kyproksen Larnakaan ja Serbian pääkaupunkiin Belgradiin.

Ennen koronapandemiaa Skandinavian lentoyhtiö SAS lensi Tukholman Arlandasta myös Turkuun, Tampereelle ja Vaasaan. Yhtiö myy lippuja näille reiteille elokuun lopun lähdöille, vaikka se ei ole vahvistanut lentoasemia ylläpitävälle Finavialle, aikooko se lopulta aloittaa lennot Suomen maakuntakentille uudelleen.

Sen sijaan ruotsalainen alueellinen lentoyhtiö Air Leap lentää Tukholman Arlandasta Maarianhaminan kautta Turkuun.

– Tällä hetkellä matkustajamäärät Suomen reiteillä ovat alhaisia, mutta jatkamme silti lentoja. Turistit puuttuvat kokonaan, ja lennoilla on vain niitä, joiden on välttämätöntä matkustaa, sanoo Air Leapin markkinointijohtaja Emelie Ahlin.

Latvialainen AirBaltic aikoo aloittaa Riian ja Turun väliset lennot uudelleen heinäkuun loppupuolella. Sen sijaan Tampereen lentojen alkaminen on vielä epävarmaa, vaikka suoria lentoja myydään jo lokakuun lopun vuoroille.

– Tällä hetkellä alueelta ei juurikaan tule uusia varauksia. Lentoyhtiö harkitsee vielä, milloin lennot on kannattavaa aloittaa uudelleen, sanoo lentoliikenteen erityisasiantuntija Marja Aalto matkailun markkinointiyhtiö Visit Tampereelta.

Tavoitteena on kuitenkin, että talvikaudella Tampereen ja Riian välillä on muutamia viikottaisia lentoja.

Korona vei Lappeenrannasta 90 000 lentomatkustajaa

Koronapandemian takia Lappeenrannan lentoaseman matkustajamäärä jää noin 90 000 tavoitellusta määrästä. Sen verran paikkoja jää tältä vuodelta myymättä, kun lennot keskeytyivät maaliskuun lopulla, ja reitit palaavat entiselleen vasta lokakuun lopulla.

– Ryanairin loppuvuoden Lappeenrannan lennoilla on myynnissä noin 31 000 paikkaa. Lokakuussa alkavat lennot Wieniin, Budapestiin ja Berliiniin, sanoo Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Kentän koko vuoden matkustajamääräksi Joro arvioi 45 000–50 000. Viime tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana kentän kautta ehti lentää noin 20 000 matkustajaa.

Venäläiset matkustajat puuttuvat

Ennen koronapandemiaa erityisesti monet Lappeenrannan ja Bergamon välisistä lennoista oli myyty täyteen. Reitin matkustajista joka toisen lopullinen määränpää tai lähtöpaikka oli Pietari, joka sijaitsee Lappeenrannasta vain reilun 200 kilometrin päässä.

Suomen ja Venäjän rajan pysyminen suljettuna ainakin kesän ajan merkitsee sitä, ettei lennoilla nähdä juurikaan venäläisiä matkustajia. Heidän tilalleen koneisiin yritetään saada Saimaalle tulevia lomailijoita.

– Toivomme todella, että lennot merkitsevät Saimaan kansainväliselle matkailulle uutta lähtölaukausta, sanoo Joro.

Matkailun markkinointiyhtiö GoSaimaa ja Visit Finland markkinoivat Suomi-lomia netissä ja sosiaalisessa mediassa Lappeenrannan lentojen lähtömaissa. Suuria odotuksia on erityisesti italialaisten turistien saamisessa Saimaalle, kun matkusrajoitukset poistuvat.

Lappeenrannan historiallisessa Linnoituksessa on viime päivät tehty urakkaa, joka on saanut kokeneenkin museoammattilaisen mietteliääksi. Etelä-Karjalan museon vetonaula, ainutlaatuinen Viipurin pienoismalli joutuu varastoon – näillä näkymin jopa usean vuoden ajaksi.

– Jouduin viettämään muutamia unettomia öitä, koska tämä on aivan valtavan hieno pienoismalli ja monille todella tärkeä. Tuli paineita, että tässä työssä ei voi epäonnistua, kertoo Etelä-Karjalan museon amanuenssi Reija Eeva.

Etelä-Karjalan museo sijaitsee kahdessa vierekkäin olevassa, 1800-luvun alkupuolella valmistuneessa tykkivarastossa. Näissä tiloissa museo on toiminut jo usean vuosikymmenen ajan.

Nyt museon itäsiivessä alkaa iso peruskorjaus, jonka tieltä myös Viipurin pienoismalli saa väistyä. Sen jälkeen tilaan rakennetaan kokonaan uusi näyttely, ja vasta sen jälkeen pienoismalli pääsee tänne takaisin.

– Siihen menee ehkä kaksi tai kolme vuotta. Tarkkaa tietoa ei ole, kertoo Etelä-Karjalan museon amanuenssi Reija Eeva.

Pienoismallin purkutyö on teoksen ainutlaatuisuuden ja ison kokonsa takia tehtävä äärimmäisen varovasti.

Aito hetki 30.9.1939

Vaikka Viipurin pienoismalli on nimensä mukaan pienoismalli, on sillä siitä huolimatta kokoa liki 30 neliömetriä.

Viipurin keskustaa esittelevä osa on pituudeltaan yli 6 metriä ja leveydeltäänkin yli 3 metriä. Vieressä oleva esikaupunki Papulan pienoismalli on kooltaan 3 metriä x 2 metriä.

Pienoismalli kuvaa tarkkaa hetkeä 2.9.1939 kello 10.30. Elettiin siis aikaa, jolloin talvisodan alkaminen oli lähellä.

– Tuolloin 2.9.1939 Puolustusvoimat ilmakuvasi Viipurin. Siksi pienoismallissa näkyvät myös talot, jotka ovat vasta rakenteilla, kertoo Etelä-Karjalan museon amanuenssi Reija Eeva.

Pienoismallissa näkyy ihmisiä kävelemässä juuri oikeana hetkenä. Raitiovaunut, junat ja laivat ovat täsmällisissä paikoissaan.

– Tämä on hyvin tarkka kuvaus siitä hetkestä, kertoo amanuenssi Reija Eeva.

35 vuotta samalla paikalla

Viipurin pienoismalli valmistui vuonna 1985 ja on siitä lähtien ollut samalla paikallaan. Jo pienoismallin saapuminen museoon 35 vuotta sitten oli suuri tapaus, josta uutisoitiin laajasti.

Sen jälkeen pienoismallia on käynyt ihailemassa valtava määrä ihmisiä. Se on ollut muistojen hetki niille, jotka Viipurin ovat ennen sotia kokeneet. Toisaalta se aidosti ilmentää Viipuria myös niille, jotka eivät ole kaupungissa koskaan käyneet. Lisäksi se on omanlaisensa taideteos.

Lappeenranta on osoittautunut luontevaksi paikaksi pienoismallille, sillä kaupungista on Venäjän puolelle Viipuriin matkaa vain reilut 60 kilometriä. Normaaliaikana Viipurista kävisi turisteja Lappeenrannassa sadoittain joka päivä. Myös lappeenrantalaiset vierailevat ahkerasti Viipurissa.

Pienoismallin purkaminen alkoi maanantaina, jolloin virtiinistä lähti Patterinmäen kaupunginosa. Purkaminen tapahtuu varovasti yksi aluslaatta kerrallaan.

Amanuenssi Reija Eeva kertoo, että pienoismallissa on paljon hauraita yksityiskohtia, joiden kanssa pitää olla äärettömän varovainen.

– Esimerkiksi puissa on käytetty jäkälää. Ne ovat helposti rikkoontuvia.

Imurilla kuntoon

Viipurin pienoismallin pohjana ovat aluslaatat, joiden päälle teos on tehty. Useissa saumakohdissa on vesistöä, jotka on maalattu sinertäväksi.

– Ne saumat ovat kiinni toisissaan. Niitä kohtia on jouduttu teräaseella avittamaan, että saadaan osat irti toisistaan, kertoo amanuenssi Reija Eeva.

Papulan kaupunginosa on jo kokonaan varastossa. Hiljalleen loputkin aluslaatat laskeutuvat alas vitriinistä.

Varastoinnin aikana Viipurin pienoismalli pääsee huoltoon. Vitriinissä ollessaan se ei ole vaurioita saanut, joten kevyt pesu riittää.

– Se imuroidaan ja kevyesti sudilla puhdistetaan. Se perusteellisempaa ei tarvitse tehdä.

Amanuenssi Reija Eeva vakuuttaa, että Viipurin pienoismalli palaa sijoilleen. Remontin aikataulu on vielä epävarma, joten tällä hetkellä pienoismallin ystävät joutuvat tyytymään siihen arvioon, että sitä pääsee katsomaan seuraavan kerran aikaisintaan vuonna 2022.

Lue seuraavaksi: Viipurin pienoismalli tuhoutui ja kohosi uudestaan – "Tuntui, että menetämme pienois-Viipurinkin"

Ainutlaatuiset värivalokuvat Viipurista tulivat julkisuuteen – museo tuo 1 000 historiallista kuvaa kaikkien katsottavaksi

Lappeenrannassa toimiva Etelä-Karjalan keskussairaala pyrkii vähentämään lääkejäämien päätymistä viemäriverkostoon.

Paikallinen Flowrox-yhtiö rakentaa keskussairaalaan uudenlaisen plasmahapetusjärjestelmän, joka hajottaa lääkeaineita sairaalan jätevesistä ennen kuin ne valuvat viemäriverkostoon.

Laitteistoa rakennetaan parhaillaan Flowroxilla, ja se asennetaan keskussairaalaan loppuvuoden aikana.

LUT-yliopisto tutkii, Flowrox toteuttaa

Flowroxin ympäristöteknologisten ratkaisujen johtaja Petri Ajon mukaan Flowroxin kaupallistama ratkaisu perustuu Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa (LUT-yliopisto) kehitettyyn teknologiaan.

– Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että paikallisen yliopiston kehittämää ja paikallisen yrityksen kaupallistamaa tekniikkaa laitetaan näinkin hienoon tarkoitukseen kuin keskussairaalan jätevesien puhdistamiseen lääkeaineista, sanoo Ajo.

Etelä-Karjalan keskussairaalan jätevesissä on havaittu jäämiä 29 tutkitusta lääkeaineesta.

Keskussairaalan teknisestä toimesta kerrotaan, ettei plasmahapetusjärjestelmä käsittele kaikkia keskussairaalan jätevesiä, vaan siihen ohjataan tietty osa sairaalan jätevesivirtaumasta.

Tavoitteena on vähentää lääkejäämien aiheuttamia ympäristöhaittoja. Lääkejäämät voivat ympäristöön päätyessään aiheuttaa vakaviakin ongelmia.

Esimerkiksi antibiootit voivat muuttaa mikrobiyhteisön rakennetta.

"Ainutlaatuinen maailmassa"

Flowroxin mukaan plasmakäsittely vähentää energiatehokkaasti lääkeaineiden aiheuttamaa ympäristökuormaa. Toteutus on ainutlaatuinen maailmassa.

Hapetusjärjestelmän rakentamista keskussairaalaan rahoittavat Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Savon ely-keskus.

Hankkeessa mukana oleva LUT-yliopisto on tutkinut pitkään keinoja, joilla voidaan vähentää lääkejäämien ympäristökuormitusta.

Vuosi sitten yliopiston professori Mika Mänttäri suunnitteli, että sairaaloissa tai hoivakodeissa voisi tehdä täsmäpuhdistusta.

Suomen ympäristökeskus, LUT-yliopisto ja Helsingin yliopisto ovat tutkineet, miten lääkejäämiä voitaisiin poistaa jätevesistä nykyistä tehokkaammin.

Vastikään päättyneen tutkimuksen mukaan lääkejäämien poistaminen on teknisesti tehokkaampaa alkuperäisillä päästölähteillä kuin kunnallisen puhdistamon jätevedestä, lietteestä tai juomavedestä.

Saimaalta on tänä kesänä löydetty lukuisia norpille vaarallisia, kiellettyjä katiskoja, kertoo Luonnonsuojeluliitto.

Saimaannorpan keskeisillä elinalueilla on valtioneuvoston asetuksen mukaan ympäri vuoden kiellettyä kalastaa katiskalla, jonka nielu pääsee leviämään yli 15 senttimetrin.

– Löysänieluisen katiskan vaarana on se, että norppa saa levitettyä nielun ja mahtuu tunkeutumaan sinne kalojen perässä. Katiskaan jouduttuaan norppa ei enää välttämättä pääse sieltä pois, vaan tukehtuu sinne, Luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen kertoo tiedotteessa.

Luonnonsuojeluliitto pyytää sekä myyjiä että ostajia varmistamaan, että Saimaalla käytetään vain norppaturvallisia katiskoja. Katiskan nielun tulee olla riittävän kapea ja vahva, ettei norppa pääse tunkeutumaan sen sisään.

Lue lisää:

Moni kalastaja käyttää yhä saimaannorpalle vaarallisia katiskoja – Kaupasta ostettua katiskaa luullaan turvalliseksi, mutta se ei aina ole

Katiskojen norppaturvallisuudessa parantamisen varaa – joka neljäs eteläisen Saimaan katiska norpalle vaaraksi

– Täytyy sanoa, että on ollut rankka kevät. Eikä tämä vielä ole ohi. Lähden taas huomenna Viipuriin, tuumaa Jukka Jyrkinen.

Lappeenrantalaisen HH-Kuriiri Oy:n toimitusjohtaja on tehnyt tila-autollaan melkoisen urakan kuljettamalla Suomeen ja Venäjälle jumiin jääneitä ihmisiä rajan yli.

Suomen ja Venäjän välinen raja on ollut koronapandemian takia kiinni noin kolme kuukautta. Junat, linja-autot ja lentokoneet eivät kulje. Maanteitse rajan saa ylittää vain erityistapauksissa.

Jyrkisen 8-paikkainen tila-auto on ainoa kyyti, jolla ilman autoa matkaan lähteneet ihmiset ovat päässeet joko Suomeen tai Venäjälle.

– Siellä me istumme maskit tiukasti naamalla, kertoo Jyrkinen.

Noin 730 ihmistä saanut kyydin

Jyrkinen laskee, että hänen tila-autossaan on koronapandemian aikana matkustanut noin 730 ihmistä.

Suunnilleen puolet heistä on palannut Venäjälle, puolet Suomeen. Osa Suomeen tulleista on jatkanut matkaa eteenpäin kotimaahansa.

Jyrkisen kyydissä Venäjältä Suomeen on tullut myös Brasilian, Yhdysvaltain, Uuden-Seelannin, Australian, Kanadan, Etelä-Korean, Japanin ja Hongkongin kansalaisia.

– He ovat Suomen kautta transit-matkustajia, ja heidät olen pääosin vienytkin Helsinki-Vantaan lentoasemalle joko hotelliin tai suoraan lennolle, Jyrkinen kertoo.

Kahdeksan matkustajan matka on tyssännyt Venäjän rajanviranomaisiin.

– Pisimmillään rajamuodollisuuksissa on mennyt neljä ja puoli tuntia, kun viranomaiset ovat pohtineet, onko matkustajalla ollut riittävät edellytykset maasta poistumiseen, Jyrkinen kertoo.

Käännytystapauksessa matkustaja itse joutuu hankkimaan kyydin raja-asemalta takaisin Viipuriin.

Venäjän rajalla on edelleen tiukempi kontrolli kuin Suomen rajalla. Ruumiinlämpö mitataan kaikilta.

Venäjälle palaavien on lisäksi täytettävä lomake, jossa he sitoutuvat 14 vuorokauden mittaiseen karanteeniin ja ilmoittavat myös osoitteen, missä karanteeniaikansa viettävät.

– Venäjällä viranomaiset todellakin tarkistavat, että rajan yli tullut henkilö oleskelee ilmoittamassaan osoitteessa. Siellä joko käydään paikan päällä tai soitetaan, kertoo Jyrkinen.

Pietarin-pääkonsulaatin kotiutuspalvelu päättyi

Kansalaisten kotiutuspalvelua on koordinoinut Suomen Pietarin-pääkonsulaatti, joka on toimittanut Jyrkiselle matkustajalistat.

– Pääkonsulaatti on tehnyt valtavan työn auttaessaan tietysti Suomen kansalaisia ja myös EU-kansalaisia, sanoo Jyrkinen.

Suomen Pietarin-pääkonsulaatin rooli muuttui juhannuksen alla. Kesäkuun 18. päivään mennessä konsulaatti oli auttanut yhteensä 333 ihmistä kotimatkalle Viipurin kautta Lappeenrantaan.

– Juhannuksen jälkeen ihmiset ovat hoitaneet matkajärjestelynsä suoraan HH-Kuriirin ja Venäjän puolella operoivan pietarilaisen Scandinavian kanssa, kertoo lehdistövirkamies Anna Laine Suomen Pietarin-pääkonsulaatista.

Hänen mukaansa palveluilla on edelleen kysyntää jonoiksi asti.

Rajan yli saavat matkustaa henkilöt, joilla on kaksoiskansalaisuus, venäläiset, joilla on pysyvä oleskelulupa Suomessa sekä tietenkin eri maiden diplomaattikuntaan kuuluvat virkailijat.

Laine muistuttaa, että pääkonsulaatista saa edelleen apua maastapoistumisasioissa.

Polkupyörä rullaa pehmeästi leveällä puusillalla. Sen keskelle sahatusta aukosta työntyy esiin koivu, ja sillan reunat myötäilevät millintarkasti kivikkoista rinnettä. Muutaman metrin päässä aaltoilee Suomen suurin järvi Saimaa. Sillan toisella puolella kohoaa jääkauden muotoilema Huhtiniemen rinne.

Puusilta on osa Lappeenrannan rantaraittia, joka on nopeasti muotoutunut yhdeksi kaupungin suosituimmista ulkoilureiteistä. Kaupungin matkailuviestinnässä rantaraittia on alettu hiljattain tituleerata “Suomen pisimmäksi rantabulevardiksi”.

Lappeenrannan kaupungin matkailujohtajan Mirka Rahmanin mukaan kaupunki kehittää kohteitaan kuitenkin ensisijaisesti kaupunkilaisille.

– Emme ole mikään massakohde emmekä sellaiseksi haluakaan, Rahman kuvaa Lappeenrantaa.

Vuonna 2018 valmistuneen rantaraitin matka suosioon on ollut pitkä. Kymmenisen vuotta sitten raittia rakennettiin muutaman kilometrin matkalta Huhtiniemestä satamaa kohti.

Myös jo olemassa olevaa väylää yliopiston suuntaan parannettiin, mutta osia yhdistävää reilun kilometrin osuutta Huhtiniemen rinteen alapuolella ei päästy rakentamaan. Raitin nykyisin suosituimmassa kohdassa kivien ja juurakkojen välissä puikkelehti pitkään vain kapea ja paikoin mutainen polku, jonne oli ujuttauduttava vesirajaan ulottuvan aidan raosta.

Vuonna 2008 Huhtiniemeen suunniteltiin 17-kerroksista hotellirakennusta, kylpylä- ja vapaa-aikakeskusta sekä muun muassa loma-asuntoja. Rantaraitin rakentaminen pysähtyi useiksi vuosiksi, kun hotellisuunnitelmista tehdyt yksityishenkilöiden valitukset siirsivät suunnitelmia tulevaisuuteen.

Valitukset kaatuivat korkeimmassa hallinto-oikeudessa pari vuotta myöhemmin, mutta sillä aikaa maailmantilanne ehti muuttua. Ruplan romahdus yhdessä taloudellisen taantuman kanssa johtivat hotellihankkeen lykkääntymiseen ja sitten kariutumiseen, vaikka rakentamaan piti alun perin päästä jo vuonna 2012.

Hotellia ei tullut, mutta vuonna 2018 iskettiin lapiot maahan rantaraitin loppuun saattamiseksi. Nyt Saimaan rantaa myötäilevää reittiä pitkin voi taittaa liki kymmenen kilometrin matkan keskustan tuntumasta LUT-yliopistolle jalan tai polkupyörällä.

– Siellä opiskelee tai käy töissä melkein 10 000 ihmistä. Se on aika merkittävä määrä, Lappeenrannan kaupunginputarhuri Hannu Tolonen pohtii.

Rantaraitin matkailulliseen arvoon on havahduttu vasta hiljattain. Raitti mainitaan kaupungin matkailusivuilla ja joissakin matkailukartoissa, mutta esimerkiksi Google Mapsissa reitin linjaus on epätarkka ja liittymät puutteellisesti merkitty. Tänä kesänä reitille pystytetään kauan toivotut opasteet.

Valkoselkätikkoja, viiksitimaleja ja liito-oravia

Huhtiniemestä yliopiston suuntaan kulkiessa matkan varrelle osuu neljä rehevää kosteikkoa, joihin johdetaan kaupungin sadevesiä. Toisessa suunnassa Rakuunamäen rannassa puolestaan kasvaa monipuolisia kulttuurikasveja, jotka periytyvät alueella eläneen upseeriston vanhoista pihapiireistä.

Kaupunginpuutarhuri Tolosen mukaan Lappeenrannan rantaraitilla huomioidaan luontoarvot hienosti. Tolosen mielestä luontoarvoiltaan kiinnostavin on Huhtiniemen lehtomainen osuus, joka on asemakaavassakin luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää aluetta.

– Siellä elää esimerkiksi valkoselkätikkoja, viiksitimaleja, liito-oravia ja muuta hauskaa.

Tolonen on erityisen tyytyväinen raittia rakentaneeseen työryhmään. Reitin linjaus pyrittiin pitämään sellaisena, ettei paikalla olevia siirtolohkareita tarvitsisi siirtää.

– Puita ei kolhittu kaivureiden kanssa. Se ei ole ihan tavallista, kun tuolla luonnossa liikutaan.

Huhtiniemen rinteen kohdalla esteetön puukansi ylittää muinaisrannan pallekivikon.

– Alueella on paljon lähteitä ja tihkupintoja. Puukannen materiaalina käytettiin lämpökäsiteltyä mäntyä, koska mitään painekyllästettyä puuta ei voinut käyttää, kertoo Tolonen.

Ei enää tontteja rantaan asti

Kun puukansi päättyy, reitti liittyy kuntopolkuverkostoon, jossa talvisin kulkee hiihtolatu. Rantaraitilla ei ole talvikunnossapitoa, mutta varsinkin vähälumisina talvina reitti on pysynyt liikkujien ansiosta käveltävässä kunnossa myös kylmimpinä kuukausina.

Kivituhkainen latupohja nousee harjulle, josta otetaan Lappeenrannan juomavesi. Nyt reitti harhautuu hieman rantaviivasta. Niemeen Saimaan rannalle rakennettiin 2000-luvun alussa rivitaloalue, joten rannat siellä ovat yksityisaluetta.

Kaupunginarkkitehti Maarit Pimiän mielestä on sääli, että tontit kaavoitettiin aikoinaan rantaan asti.

– Saimaan rantaan asti ulottuvia tontteja ei enää kaavoiteta kaupunkialueella. Jos nyt päätettäisiin, tehtäisiin varmasti toisin.

Tällä hetkellä rantaraitti päättyy pian sataman jälkeen, Myllysaaren uimarannalle. Pimiä kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa reitti voisi hyvin jatkaa laajentumistaan pohjoiseen ja itään, jos rahaa vain löytyy.

Tiia Vepsäläinen nappaa tottuneesti ilmatäytteisen SUP-laudan telineestä ja kiinnittää siihen nilkkaremmin. Laiturilla hän laskee ensin laudan veteen ja kapuaa sen kyytiin. Suppailu tuli liikunnallisen Vepsäläisen lajikirjoon tänä kesänä. Se tarjoaa vastapainoa kovalle lihaskuntotreenille.

– Minulle suppailu on tapa rentoutua. Tässä pystyy unohtamaan kaiken muun. Etenkin silloin jos aurinko paistaa ja on kavereita mukana, niin voi vaan lillutella vesillä ja rentoutua, sanoo Vepsäläinen.

Vepsäläinen harrastaa fitness-urheilua. Tänä vuonna hänellä on edessään ensimmäiset harjoituskilpailut ja SM-kisoihin nainen tähtää ensi vuonna. Kesällä on menossa ensimmäinen lajiin kuuluva kisadieetti.

– Laji on rankka, mutta tätä minä rakastan tehdä, kertoo Vepsäläinen.

Tutkimusten mukaan Vepsäläisen kuvailema kevyt suppailu vertautuu fyysiseltä rasittavuudeltaan rauhalliseen 4 km/h kävelyyn. Tälläista liikkumista kutsutaan usein "mökkisuppailuksi". Termillä viitataan siihen, että laudan päällä liikutaan rennosti nauttien. Toinen ääripää on kilpasuppailu, siinä syke kohoaa lähelle ihmisen maksimia.

Kävelyä tai hölkkää vesillä

Liikkujat tietävät, että kävelyn ja hölkkäämisen ero niiden rasittavuudessa on tuntuva. Moni ihminen kykenee helposti kävelemään kymmenen kilometriä, mutta saman matkan hölkkääminen ei välttämättä onnistu. Sama ero on nähtävissä SUP-laudan päällä, riippuen siitä kuinka tiuhaan meloo.

Jyväskylän yliopiston tutkija Simon Walker tutki pyynnöstämme kaikki kymmenen lajista tehtyä tieteellistä tutkimusta. Hän selittää suppailutapojen eroja niiden MET-arvolla (metabolinen ekvivalentti). MET-arvo on menetelmä, millä kuvataan erilaisten liikuntamuotojen fyysistä rasittavuutta.

Walkerin tiedot suppailun rasittavuudesta perustuvat viime vuonna julkaistuun tutkimukseen. Sen mukaan suppailu, jossa melotaan kymmenen kertaa minuutissa, vastaa MET-arvoltaan kevyttä kävelyä. Kaksikymmentä melan vetoa minuutissa SUP-laudalla vastaa taas 20 km/h pyöräilyä.

Hölkkäämisen veroista suppailusta tulee silloin, kun melontatahti on kolmekymmentä vetoa minuutin aikana.

Simon Walker pitää suppailua hyvänä matalan intensiteetin lajina. Syke voi nousta korkealle, mutta energiankulutus ei nouse juoksun, hiihdon tai uinnin tasolle.

Suppailija Tiia Vepsäläinen kertoo, että lajin rankkuus riippuu vauhdin lisäksi tuulesta.

– Jos tuulee kovaa, saa tehdä töitä, että pääsee laudalla eteenpäin. Se käy silloin treenistä.

Yrittäjien mukaan SUP-laudalla saa myös aikaan kovan treenin

Kysyimme kolmelta eteläkarjalaiselta suppailuyrittäjältä, onko laji heidän mielestään urheilua. Kaikki vastasivat lähes samalla kaavalla: se voi olla sitä, mutta usein se on rennompaa nautiskelua.

Marko Hakolahdella on pitkä melontatausta ja hän pitää myös suppailua kovana urheiluna. Hän perustelee mielipidettään asiakkaiden kokemuksilla.

– Olemme järjestäneet jonkin verran yrityksille suppailua, ja silloin suppaillaan rennosti 1,5 tuntia. Silti sen jälkeen jalat tärisevät monilla niin paljon, etteivät he meinaa päästä kävelemään, kuvailee DRAKKARsportin yrittäjä Marko Hakolahti.

Pauliina Käiväräinen aloitti suppailun nelisen vuotta sitten Imatralla. Siellä lajiin liittyi vahvasti sen oma rento kulttuuri ja elämäntapa. Yrittäjänä hän toimii lajin parissa nyt kolmatta kesää.

– Lajia voisi siltä osin verrata skeittaamiseen tai lumilautailuun. Flow-tyypit voivat saada lajista paljon irti ilman suorituspaineita. Himoliikkujat löytävät taas uuden rennon tavan kuntoilla, sanoo SUP Lappeenrannan yrittäjä Pauliina Käiväräinen.

Tuore alan yrittäjä Sami Kurki kuvailee, että osa harrastajista haluaa mennä kovaa ja urheilla SUP-laudalla, osa ei.

– Toinen vaihtoehto on nautiskella, katsella maisemia ja retkeillä, sanoo SupBron yrittäjänä toimiva Kurki.

Tutkimuksissa suppailu ei pese hiihtoa

Suppailua on tutkittu lajina vielä vähän. Saadun tiedon pohjalta tutkija Simon Walker voisi ajatella suosittelevansa lajia tulevaisuudessa.

– Olen suositellut ikääntyneille ihmisille usein sitä, että he jatkavat hiihtämistä. Se kehittää tasapainoa. SUP-lautailu voisi olla kesäinen vaihtoehto hiihdolle. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tieteellisiä tutkimuksia, ennen kuin lajista voi antaa virallisia suosituksia.

Yksi Walkerin lukemista tutkimuksista vertaili kävelyn ja suppailun vaikutuksia ikääntyneille ihmisille. Suppailijoiden tasapaino parani, kun taas kävelijöiden ei.

Aivan hiihdon veroiseksi lajiksi ei suppailu kuitenkaan fyiologiselta kuormittavuudeltaan pääse.

– Syke voi nousta suppailussa korkeallekin, mutta siinä käytetään silti pienempää lihasmassaa, kertoo Walker.

Suomesta on löytynyt poikkeuksellisen vastustuskykyinen rapukanta.

Etelä-Karjalasta löydettiin kolme vuotta sitten tuntematon kapeasaksirapukanta,jota on nyt tutkittu tarkemmin. Kapeasaksirapu on vieraslaji, ja tätä ennenlajia on tavattu Etelä-Karjalan vesistä 2000-luvulla muutaman kerran. Kapeasaksirapu ei ole levinnyt laajemmin muualle Suomeen.

Kapeasaksirapukanta löydettiin Lappeenrannan Jängynjärvestä sattuman kautta. Tutkijat olivat etsimässä jokiravun istukaskantoja, joiden avulla kantaa voitaisiin hoitaa Etelä-Karjalan alueella.

– Meille toimitettiiin Jängynjärveltä jokirapuja, joita katsoimme Kuopiossa hieman pidempään. Nopeasti tajusimme, että kyseessä ei ole jokirapu vaan kapeasaksirapu, kertoo rapubiologi Japo Jussila Itä-Suomen yliopistolta.

Vuonna 2017 tutkimuksiin toimitettiin noin 30–40 yksilöä.

– Rutiinitoimenpiteenä tutkimme, onko istukaskannaksi suunniteltu kanta terve. Rapuruttoa ei kannata siirtää edes lievässä muodossa vesistä toiseen istukkaiden mukana, Jussila toteaa.

Eteläkarjalaisista kapeasaksiravuista löydettiin tutkimuksissa erikoinen ominaisuus, joka voi auttaa tulevaisuudessa myös jokirapuja selviytymään paremmin rapurutosta Suomessa.

Kapeasaksiravut kuolivat selvästi myöhemmin

Harvinaiset Etelä-Karjalasta löytyneet kapeasaksiravut kestävät merkittävästi paremmin rapuruttoa kuin savolaiset jokiravut.

Rapurutto on leväsienen aiheuttama tauti, joka voi tuhota jokirapukannan täydellisesti.

– Rapuruton rantautuminen Eurooppaan pyyhkäisi käytännössä Manner-Euroopasta kotoperäiset ravut kokonaan, sanoo rapubiologi Japo Jussila.

Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa kumpikaan rapulaji ei kuitenkaan selvinnyt rapuruttoinfektiosta lyhyen kokeen aikana.Kapeasaksiravut kuolivat kuitenkin selvästi myöhemmin kuin jokiravut. Koe kesti reilut 60 päivää.

Tutkimuksessa käytettiin täpläravusta peräisin olevaa rapuruttokantaa, joka on erittäin tappava ja aiheuttaa jokiravun kuoleman muutaman päivän kuluessa tartunnasta.

Lievempiäkin rapuruton muotoja on, mutta tutkijat halusivat testata kapeasaksirapuja heti täydellä teholla.

– Euroopasta ja erityisesti Turkin alueelta löytyy kantoja, jotka kestävät ärhäkämpiäkin rapuruton muotoja selvästi paremmin ja säilyvät jopa hengissä, Jussila sanoo.

Tutkimuksen mukaan eteläkarjalaisilla kapeasaksiravuilla voi olla luontainen, valinnan avulla kehittynyt parempi vastustuskyky, minkä takia ne kestävät rapuruttoakin paremmin.

Rapuruton lisäksi ravuilla on piinanaan myös vähemmän kuolleisuutta aiheuttavia tauteja kuten valkopyrstötauti ja palovammatauti. Valkopyrstötaudissa alkueläin syö ravun pyrstölihaksen ja pyrstö muuttuu valkoiseksi, josta taudin nimi juontuu.

Palovammatauti taas kuuluu ravun kilpipanssaria vahingoittaviin tauteihin. Siinä ravun kilpeen ilmestyy reikiä, joiden reunat ovat punaiset.

Tuloksista hyötyä myös jokiravulle

Kapeasaksirapukannan löytyminen on biologin mukaan mielenkiintoista, sillä tutkimustulokset voivat tulevaisuudessa hyödyttää myös jokirapuja.

– Vertailu muihin eurooppalaisiin kapeasaksirapuihin on tärkeää, jotta voimme oppia mitä parempi vastustuskyky käytännössä tarkoittaa, Jussila sanoo.

Kapeasaksirapu on vieraslaji ja voi rapuruttokestävyytensä vuoksi olla rapuruton kantaja, joten sen levittämistä uusiin vesiin on vältettävä.

Itä-Suomen yliopiston tutkimus on tehty yhteistyössä Kroatiassa sijaitsevan Zagrebin yliopiston ja Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen kanssa.

Jonna Pulliaisen ja hänen pian 8-vuotiaan Veera-tyttönsä päivät toistuvat mahdollisimman samanlaisina. Rutiinit auttavat erityislasta suoriutumaan päivän askareista.

Lappeenrannassa asuva Pulliainen on lapsensa omaishoitaja. Veeralla on muun muassa lievä älyllinen kehitysvamma ja ADHD. Lapsi on vilkas ja omaehtoinen. Arjessa sairaudet näkyvät esimerkiksi siinä, että Veera tarvitsee paljon toistoja ymmärtääkseen. Myös puheentuottamisessa on vaikeuksia ja äidinkin on välillä vaikea ymmärtää lastaan.

Vaikeimpina päivinä Veera voi saada raivokohtauksia, eikä itsekään väsyneenä tiedä, mistä hermostui.

– Tämä on vähän rankempaa arkea, sanoo Pulliainen.

Vapaapäiviä ei kuitenkaan pahemmin ole – ei, vaikka lain mukaan pitäisi olla.

Pulliainen kertaa tulevia omaishoidon vapaitaan: elokuussa on yksi viikonloppu, syyskuussa ei lainkaan, lokakuussa yksi viikonloppu ja marraskuun viikonloppu peruttiin.

– Olen lapsen kanssa yksin. Nämä vapaat olisivat erittäin tärkeitä, että jaksaisi taas kuukauden.

Lapsille ja mielenterveysongelmaisille vähän sopivia paikkoja

Lain mukaan omaishoitajana toimivalle äidille kuuluu kolme vapaavuorokautta joka kuukausi. Silloin lapsen tulisi olla viikonloppu hoitolaitoksessa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote ei ole tänä vuonna kuitenkaan kyennyt tarjoamaan hoitopaikkoja omaishoidettaville lapsille – kuten Veeralle – lain vaatimalla tavalla.

Omaishoitajaliitosta kerrotaan, että Etelä-Karjalan tilanne ei valitettavasti ole ainutlaatuinen.

– Erityislapsille on monissa kunnissa vähän tällaisia hoitopaikkoja. Samaa ongelmaa esiintyy meidän tietojemme mukaan mielenterveyssyistä omaishoidettavien ihmisten paikoissa. Esimerkiksi taas vanhuksille tarkoitettuja intervallijaksojen paikkoja on melko runsaasti, kertoo Itä-Suomen aluevastaava Kukka-Maaria Lepistö.

Vain kuusi sänkyä varattu omaishoidettaville lapsille

Eksoten tilanne omaishoidettavien lasten tilapäishoitopaikkojen suhteen on kriittinen. Paikoista on huutava pula ja sen vuoksi jo varattuja viikonloppuja joudutaan perumaan – tai vanhemmat eivät saa niitä varatuiksi lainkaan.

Jonna Pulliaisen marraskuun vapaat peruttiin, koska tilat ovat niin pienet ja tyttöjä ja poikia ei voi laittaa samaan makuuhuoneeseen.

– Nyt oli tuplabuukkaus minun tyttöni ja ilmeisesti jonkun pojan kohdalla. Oma lapseni jäi nyt jonottamaan hoitopaikkaa jollekin marraskuun viikonlopulle, kertoo Pulliainen.

Tällä hetkellä Lappeenrannan ainoa paikka, johon esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen voi laittaa omaishoitajan vapaan ajaksi hoitoon, on pienryhmäkoti Vaahteramäki. Siellä järjestetään lyhytaikaista tehostettua palveluasumista alle 18-vuotiaille kehitysvammaisille, vaikeavammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille ja nuorille. Kyseessä on ainoa tällaista palvelua tarjoava Eksoten oma yksikkö.

Sosiaali- ja terveyspiirillä on yhteistyökumppanina yksi alan ostopalveluyksikkö Imatralla, mutta siellä on vakiintunut asiakaskunta ja pitkät jonot.

Paikkoja on Lappeenrannassa yhteensä seitsemän, joista kuusi on käytössä omaishoidon vapaiden tarpeisiin.

– Talo on täysi. Joillekin perheille on jouduttu sanomaan, ettei ole tilaa, kertoo ympärivuorokautisten palvelujen palvelupäällikkö Marja-Liisa Haapakorva Eksotesta.

Hoito peruuntui, koska hoitajia ei ollut

Juttua varten on haastateltu neljää eteläkarjalaista lapsensa omaishoitajaa. Kaikilla on ollut samankaltaisia ongelmia omaishoidon vapaiden toteutumisissa. Hanna Hartikainen on seitsemänkuisen Eemin äiti. Lapsella on äänihuulihalvaus ja hengitystieavanne. Häntä täytyy tästä syystä valvoa ympäri vuorokauden.

Hartikainen sanoo, että Eemille oli varattu Eksoten Vaahteramäestä kahden vuorokauden mittainen hoitojakso juhannusviikonlopuksi. Se ei kuitenkaan toteutunut, sillä yksikössä ei ollutkaan tarpeeksi henkilökuntaa paikalla.

– Lapsi oli yhden yön Vaahteramäessä ja toisen yön hoidimme ja valvoimme lapsen hengitystä kotona. Tämä oli ainoa vaihtoehto, sillä olimme jo peruneet meillä kotona käyvät yöhoitajat siltä viikonlopulta, kertoo Hartikainen.

Kukka-Maaria Lepistö omaishoitajaliitosta muistuttaa, että omaishoitajilla pitää olla mahdollisuus kuukausittaiseen ympärivuorokautiseen vapaaseen. Laki on yksiselitteinen. Sen mukaan omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kalenterikuukautta kohti.

Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti, jos hän on sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.

Tähän juttuun haastatelluilla vanhemmilla on oikeus laissa mainittuun kolmeen vuorokauteen.

Pitkäaikainen lasten hoivakoti lopetti

Lappeenrannassa toimi yli kymmenen vuotta yksityinen kehitysvammaisten erityislasten hoivakoti Hermannikoti. Yrittäjä Mervi Karhu kuitenkin myi hoivakodin kiinteistön loppuvuodesta 2019.

Samalla kaupungista hävisi puolet omaishoidettavien lasten tilapäishoitopaikoista. Yksi syy lopettamiseen oli Karhun mukaan asiakkaiden vähyys. Hermannikodilla ja Eksotella oli ostopalvelusopimus.

– Ennen Vaahteramäen aukeamista kaikki lapset olivat meillä, ja meille oli jopa puolen vuoden jonoja. Ei ehkä Eksoten kanssa tajuttu sitä, että meitä molempia tarvitaan, pohtii Mervi Karhu.

Eksotessa on tiedostettu, että paikkoja tarvitaan lisää. Selvää suunnitelmaa niiden lisäämiseksi ei kuitenkaan vielä ole.

– Mahdollisesti järjestetään uusi kilpailutus. Mervi (Karhu) voisi aloittaa taas toimintansa, sitä odotetaan kovasti, sanoo Eksoten ympärivuorokautisten palvelujen palvelupäällikkö Marja-Liisa Haapakorva.

Karhu kertoo, että lopettamisen jälkeen hän on koettanut käynnistää hoivakotitoiminnan parissakin yksikössä. Ongelmia tuli hänen mukaansa kuitenkin esimerkiksi kiinteistön vuokraamisessa.

– Naapureilta tuli tiukka ei, sanoo Karhu.

Karhu kertoo löytäneensä nyt kolmannen kiinteistön. Aika näyttää, kuinka sen kanssa käy.

Vanhemmat toivovat pikaisia korjausliikkeitä

Jonna Pulliaisen näkemys on, että tilanne on mennyt huonommaksi.

– Alkaa ahdistaa, että mitä tämä tulee olemaan, kun syksy on jo noin täynnä.

Hän oli itse ehdottanut, että hänen lakisääteiset omaishoitajan vapaansa toteutettaisiin syksyllä arkena, kun viikonloput eivät onnistu. Tämä vaihtoehto ei välttämättä kuitenkaan ole mahdollista koulukyytien vuoksi.

– Viikolla Veera on koulussa ja kulkee sinne koulukyydillä. Ongelma tässä olisi se, että koulukyyti hakee lapsen aamulla kotoa. Vaahteramäestä hakeminen ei luultavasti onnistu, ellei se satu reitin varrelle, sanoo Pullinen.

Hanna Hartikainen pitää vallitsevaa tilannetta erityislasten hoitopaikoista todella huolestuttavana.

– Oman lapsen hoito on tosi vaativaa, ja minun lapseni ei suinkaan ole ainoa. Tässä pelataan vanhempien jaksamisella, toteaa Hartikainen.