Kiireettömän erikoissairaanhoidon jonotusajat ovat venyneet Suomessa alkuvuoden aikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan keskimääräinen odotusaika erikoissairaanhoitoon oli huhtikuun lopussa noin kaksi kuukautta.

Odotusajat ovat pidentyneet koko maassa, mutta erot sairaanhoitopiirien välillä ovat suuria.

Parhaiten jonot vetivät huhtikuun lopussa Kymenlaaksossa, jossa hoitoon pääsi 22 vuorokaudessa. Odotusaika oli vain kaksi vuorokautta pidempi kuin vuoden 2019 viimeisenä päivänä.

Pisimpään kiireetöntä aikaa piti odottaa Päijät-Hämeessä. Siellä erikoissairaanhoitoon pääsi 80 vuorokauden odottamisen jälkeen, kun vielä vuoden 2019 lopussa odotusaika oli 56 vuorokautta.

Odotusajat muuttuivat merkittävästi myös esimerkiksi Etelä-Karjalassa, jossa odotusaika yli tuplaantui 28 vuorokaudesta 59 vuorokauteen.

Luvut ovat mediaaneja eli kuvaavat sitä, missä ajassa puolet potilaista on päässyt hoitoon. THL:n vertailun eri sairaanhoitopiirien odotusajoista löydät täältä (siirryt THL:n sivuille).

Yli 6 kuukautta jonottaneiden määrässä merkittävä kasvu

Myös erikoissairaanhoitoon pitkään jonottaneiden määrä kasvoi alkuvuonna merkittävästi.

Huhtikuun lopussa hoitoon jonotti valtakunnallisesti noin 7 700 potilasta, jotka olivat olleet jonossa jo yli puoli vuotta.

Tilanne on kymmenen vuoden tarkastelujaksolla poikkeuksellinen.

Vuosina 2011–2019 jonossa oli huhtikuun lopussa noin tuhat potilasta, joilla oli takanaan yli kuuden kuukauden jonotus.

Myös yli kolme kuukautta jonottaneita oli tänä keväänä aiempaa enemmän.

Potilaita aiempaa vähemmän

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Pirjo Häkkisen mukaan odotusaikojen venyminen johtuu koronavirustilanteesta.

Sairaanhoitopiirit varautuivat koronavirustilanteeseen siirtämällä aiemmin sovittuja, kiireettömiä hoitoja tulevaisuuteen. Myös osa potilaista on halunnut lykätä aiemmin sovittua vastaanottoaikaansa.

Vaikka odotusajat ovat pidentyneet, potilaita on Häkkisen mukaan jonossa aiempaa vähemmän.

Perusterveydenhuoltoon on koronatilanteen aikana hakeutunut tavallista vähemmän potilaita, ja erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä on siksi vähentynyt.

Jos toista aaltoa ei tule, jonot lyhenevät syksyllä

Odotusaikojen voi odottaa pitenevän nykyisestä kesän aikana.

Häkkisen mukaan odotusajat pitenevät perinteisesti kesäisin, kun osa terveydenhuollon henkilökunnasta on lomalla eivätkä kaikki potilaat hakeudu esimerkiksi leikkauksiin kesällä.

– Meillä voi olla elokuussa aika hankala tilanne, jos sairaalat eivät pääse kesällä purkamaan pitkiä jonoja, Häkkinen sanoo.

Jos perusterveydenhoidon lääkärikäyntiä lykänneet suuntaavat yhtä aikaa lääkäriin, edessä voi olla myös erikoissairaanhoidon lähetteiden suma.

– Pahin skenaario on, että siihen tulisi myös pandemian toinen aalto, eikä jonoja päästäisikään purkamaan suunnitellusti. Jos toinen aalto ei tule, uskon, että suma purkautuu pikku hiljaa syksyn aikana, vaikka uusia lähetteitä alkaisi tulla, Häkkinen sanoo.

Esimerkiksi Kymenlaaksossa odotusaikojen mediaani on jo kääntynyt laskuun, kertoo sote-kuntayhtymä Kymsoten johtajaylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa.

Tässä vaiheessa terveydenhuollossa toivotaan, että potilaat eivät peruisi jo sovittuja hoitoaikojaan ja hakeutuisivat perusterveydenhoitoon, jos tarvetta on.

– Ainakaan tartuntapelon takia ei kannata jättää menemättä, Häkkinen muistuttaa.

Kuinka nopeasti koronan aikana kertyneet jonot saadaan purettua? Se riippuu Häkkisen mukaan koronatilanteen kehittymisestä – ja rahasta. Hän ottaa esimerkiksi hoitotakuun määräajat, jotka tulivat voimaan viisitoista vuotta sitten.

– Kun säädökset tulivat voimaan, eri sairaanhoitopiireissä oli todella pitkiä odotusaikoja. Esimerkiksi lonkkaleikkausta saatettiin odottaa pari kolmekin vuotta. Kun laki tuli voimaan ja Valvira alkoi valvoa sitä, sairaanhoitopiirit alkoivat purkaa jonoja.

Häkkisen mukaan jonojen purkaminen onnistui melko nopeastikin, mutta se vaati rahaa. Osa sairaanhoitopiireistä osti palveluita yksityiseltä puolelta, osa toisilta sairaanhoitopiireiltä. Osassa henkilökunta urakoi jonoja lyhyemmiksi ylitöillä.

Lue myös:

Suomen suurimman sairaanhoitopiirin talous sukeltaa jopa 200 miljoonaa miinukselle – Potilaille tarjotaan digihoitoa ja etävastaanottoja

Infektiopäivystysten toimintaa supistetaan, tehovalvonnan koronapaikkoja vähennetty – Kymenlaakson sairaalat palaavat kohti normaalia

Tuoreimmat koronavirusuutiset

Tuoreimmat koronavirusuutiset Kymenlaaksosta

Visma Solutionsin toimistotiloissa Lappeenrannassa on kesäkuun alussa rauhallista. Yrityksen piti muuttaa uusiin vastavalmistuneisiin tiloihin keväällä, mutta koronan vuoksi etätyöt jatkuvat vielä valtaosalla työntekijöistä.

Uusia tiloja koekäyttävät kesäkuun ajan työntekijöiden sijaan heidän lapsensa.

– Tällä viikolla on piirretty, maalattu, katsottu ohjelmia ja oltu ulkona, kertoo 9-vuotias Salla Tarkiainen.

Osa yrityksen työntekijöistä tuo lapset aamulla toimistolle kesäkerhoon ja tekee itse etäpäivän kotona. Sallan isä Riku Tarkiainen on yksi niistä, jotka eivät ole etätöissä. Hän ajaa päivittäin työpaikalleen. Kolmena päivänä viikossa isän mukaan aamulla lähtevät Salla sekä perheen pienin lapsi Roope, 6.

– Tänään söin lounaan lasten kanssa, kertoo Riku Tarkiainen.

Riku Tarkiaisen työnantaja maksaa lasten kesäkerhon kulut ja verottaja katsoo sen verotettavana työsuhde-etuna. Näin ollen edun arvo lisätään työntekijän palkkaan ja verotetaan sitä kautta.

Perheen kesäloma alkaa juhannukselta.

Työnantajien järjestämä apu pienten koululaisten kesähoitoon ei ole tavatonta, mutta vielä suhteellisen harvinaista Suomessa. Esimerkiksi Suomen Yrittäjillä on tiedossaan vain pari yritystä, joissa on jollain tapaa tarjottu apuja lastenhoitoon.

Yksi edelläkävijöistä on eläkeyhtiö Etera. Se tarjosi ilmaista kesäajan hoitoa työntekijöidensä lapsille jo vuonna 2016. Etera on sittemmin yhdistynyt Ilmariseen ja kesän lapsiparkin toiminta jatkuu siellä, tänäkin kesänä.

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ja Joensuun kaupunki puolestaan pilotoivat vuonna 2017 uutta mallia, jossa ne tarjosivat yhteistyössä työntekijöidensä lapsille päiväleiritoimintaa. Lastenhoitajat olivat kaupungin varhaiskasvattajia sekä opiskelijoita.

– Tänä kesänä emme pystyneet tätä valitettavasti tarjoamaan. Meillä oli yt-neuvotteluita ja resurssipulaa. Jatkossa varmasti tutkimme eri mahdollisuuksia tarjota tätä palvelua työntekijöillemme, kertoo henkilöstöjohtaja Mika-Jussi Mononen Pohjois-Karjalan Osuuskaupasta.

Kiinnostusta koululaisten kesähoidon järjestämiseen kuitenkin on. Siitä kertoo se, että myös hoiva- ja varhaiskasvatusyritykset ovat alkaneet tarjota yrityksille erilaisten lomaleirien toteutuksia. Pilke päiväkodit Oy on toteuttanut lasten kesäleirejä työpaikoilla vuodesta 2018 lähtien. Koronan seurauksena tänä kesänä pienille koululaisille suunnattuja leirejä eri yrityksissä on ainoastaan kaksi.

– Uskon ehdottomasti, että tällainen toiminta lisääntyy tulevaisuudessa. Tämä liittyy työelämän murrokseen. Suomalaiset ovat kovia tekemään töitä, eikä isovanhempien apu lastenhoitoon ole enää itsestäänselvyys, kertoo Pilke päiväkotien myyntipäällikkö Elina Biström.

"Ei isoja projekteja ennen juhannusta"

Väestöliiton erityisasiantuntija ja hankepäällikkö Anna Kokko on toiminut pitkään perheystävällisen työpaikan sekä työn ja perheen yhdistämisen puolestapuhujana. Hän toivoo, että työnantajien tarjoama lastenhoitoon liittyvä apu lisääntyy.

– Kyllä tämän pitäisi olla enemmän normi kuin poikkeus.

Kokko tietää, että monilla yrityksillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta järjestää ja tarjota mainittua lasten kesähoitoa, mutta muita mahdollisuuksia on paljon.

Suurin asia Kokon mukaan on ajatusmallin muutos. Hänen mielestään työpaikoilla tulisi miettiä, mitä siellä on mahdollista tehdä, jotta työ ja perhe voitaisiin sovittaa yhteen aiempaa paremmin ja henkilöstö voisi hyvin.

– Ylipäätään viesti siitä, että työmäärät olisivat kohtuullisia. Ettei kaiken tarvitse valmistua ennen lomaa, vaan asioihin palataan jälleen syksyllä. Muutoin vanhemmat joutuvat tekemään pitkää päivää ja samalla pienet lapset ovat lomalla.

Kesällä koululaisten lomien aikana Kokko kehottaa pohtimaan myös esimerkiksi etätyön sopivuutta tai lyhyempää työaikaa. Juuri kesäkuu on monissa perheissä kriittisintä aikaa.

– Koululaiset ovat lomilla ja vanhemmat repivät itseään moneen suuntaan. Työnantajien kannattaisi satsata juuri kesäkuuhun, vinkkaa Kokko.

Lapsettomat tosin voivat olla lapsiperheille suunnatuista eduista eri mieltä.

Kaikki työnantajat eivät halua tarjota räätälöityjä etuja lapsiperheille

Telepalveluyritys Elisa ei ole halunnut kehittää omia työsuhde-etuja nimenomaan lapsiperheille, vaikka työntekijöiden hyvinvointi otetaankin huomioon, sanoo henkilöstöjohtaja Merja Ranta-aho. Hän mainitsee eduista muun muassa sen, että Elisa tarjoaa työntekijöilleen vuosilomalain mukaisten lomapäivien lisäksi kolme ylimääräistä lomapäivää vuodessa.

– Meillä lähtökohtana on, että kaikki työntekijät hyötyvät tarjoamistamme eduista ja tukimuodoista. Emme halua arvottaa sitä, millaisessa perheessä tai elämäntilanteessa ihminen elää, Ranta-aho toteaa.

Myös yritystoiminnan hajanaisuus estää Ranta-ahon mukaan tällaisten etujen tarjoamisen. Elisan järjestämä lapsiparkki työntekijöiden lapsille näyttäytyy hänelle kaukaiselta ajatukselta.

– Meillä on työntekijöinä vasta valmistuneita ihmisiä ja osa on jäämässä pian eläkkeelle. Näiden etujen tulee aina vastata työntekijöiden tarpeita. Voihan olla, että näissä yrityksissä tarjotaan sitten muille kuin lapsiperheille muita etuja, pohtii Ranta-aho.

Halu auttaa työntekijöitä koululaisten loman aikana

Riku Tarkiaisen perheeseen kuuluu kolme lasta. Vanhin lapsista oli kerhossa viime kesänä, mutta nyt 11-vuotias koululainen viettää päivisin aikaa kotona ja kavereiden kanssa. Tänä vuonna työpaikan järjestämään lasten kesäkerhoon osallistuvat Tarkiaisen 9-vuotias Salla ja 6-vuotias Roope.

– Koululaisten loma-ajat ovat vähän hankalia ja vaativat järjestelyjä. Lyhyitä aikoja lapset voivat olla kotona keskenään, mutta pidemmät ajat voisivat olla ongelma. Tämä on hyvä vaihtoehto, summaa Riku Tarkiainen.

Visma Solutions tarjosi Lappeenrannassa työntekijöilleen apua kesäajan lastenhoitoon ensimmäisen kerran viime vuonna. Kerho sai kiitosta ja tänä vuonna kesäkerhoa on tarjolla neljän viikon ajan, arkipäivisin kuusi tuntia. Paikalla on päivittäin alle kymmenen lasta, yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kakkois-Suomen piirin hoitaja sekä yksi SaiPa-Salibandyn nuori pelaaja.

Kesäkerho ideoitiin työntekijöiltä tulleen palautteen sekä henkilöstöhallinnon ajatusten mukaan.

– Halusimme auttaa työn ja perheen yhteensovittamisessa lasten kesäloman aikana. Perheet voivat näin lomailla yhdessä heinäkuussa, kertoo markkinointi- ja viestintäjohtaja Tiina Laapio.

Kerhon kustannus on työnantajalle verrattain pieni, Visma Sotutionsin tapauksessa noin 4000 euroa kesältä. Tilat ovat omat, kustannukset muodostuvat hoitajien palkoista, lasten ruuasta ja joistakin pienistä leluhankinnoista.

Yritys kertoo haluavansa muutoinkin lisätä työntekijöidensä hyvinvointia. Käytössä on joustava työaika ja esimerkiksi joululahjaksi on voinut valita siivouksen kotiin.

– Kaikki lähtee siitä, että meidän työntekijämme voivat hyvin. Omaa työpäivää voi suunnitella itse ja esimerkiksi nyt kun kesäkerho kestää kuusi tuntia päivässä, voi työntekijä tehdä tämän lisäksi osan töistään vaikka illalla kotona, avaa Laapio.

Jyräävätkö lapsiperheet muut työntekijät?

Anna Kokko Väestöliitosta rohkaisee työntekijöitä muistuttamaan työpaikoillaan lapsiperheiden olemassaolosta ympäri vuoden.

– Edelleen näitä äänitorvia tarvitaan, jotka muistuttavat, että tuossa on meidän alueemme syyslomat ja muistatteko koululaisten talvilomaviikon. Sitä voisi tehdä enemmän, että etupainotteisesti otettaisiin näitä asioita suunnittelussa huomioon.

Entä lapsettomat työntekijät?

– Haluan korostaa, että lapsiperheet eivät mene aina lapsettomien työntekijöiden edelle. Lapsiperheiden huomioimisesta hyötyvät kuitenkin kaikki, summaa Kokko.

Lapsiperheiden huomioiminen esimerkiksi työvuorosuunnittelussa ja projektien ajankohdissa on Kokon mukaan viesti kaikille työntekijöille siitä, että heistä välitetään ja eri elämänvaiheet otetaan huomioon. Kokon mukaan kyseessä on matka kohti sosiaalisesti vastuullista organisaatiokulttuuria.

– Jos näitä asioita ei oteta huomioon, se maksaa työnantajalle pahimmillaan esimerkiksi sairauspoissaoloina.

Myös kolmen lapsen isä Riku Tarkiainen uskoo, että lastenhoitoavusta hyötyvät kaikki.

– Työntekijöille tämä on poikkeuksellisen hyvä juttu, työnantaja hyötyy taas siinä, että työntekijöillä on vähemmän stressiä. Ja lapset tykkäävät!

Lappeenrannassa Visma Solutionsin neuvotteluhuoneessa kuuluu rapinaa. Lapset kaivavat esiin herkkuja, vuorossa on sadepäivän kuluksi elokuva. Kerholainen Salla Tarkiainen tietää, mikä odottaa kesäkerholta.

– Eniten odotan sitä, että mennään uimaan!

Rusokirsikkapuut ovat villinneet suomalaisia kaupunkien puistoissa jo parin kymmenen vuoden ajan. Näyttävät kukat ovat houkutelleet luokseen puiden ihailijoita, ja puistoihin istutetaan joka vuosi uusia kirsikkapuita.

– Ne ovat selvästi yleistyneet 10–20 vuodessa, sitä mukaa kun tutkimus ja tietoisuus lajista on lisääntynyt, sanoo Suomen kaupunginpuutarhurien seuran puheenjohtaja Timo Koski.

Kun Suomessa näkee kirsikkapuun, niin hyvin todennäköisesti se on rusokirsikka, ainakin mitä kauempana rannikolta ja Lounais-Suomesta ollaan.

Tuoreimpana esimerkkinä kirsikkapuuinnostuksesta on Lappeenrantaan nopealla aikataululla perustettu kirsikkapuisto. Se sai ensimmäiset taimensa lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä, yrityksiltä sekä yhdistyksiltä tämän kuun alussa.

Lappeenrannassa innostus iski niin kovaa, että taimet ennättivät loppua myymälöistä.

Suomen todennäköisesti tunnetuimmat kirsikkapuut sijaitsevat Helsingin Roihuvuoressa, jonka kirsikkapuiston kukat esiintyivät uutiskuvissa keväällä näyttävästi. Toukokuussa puistoon kerääntyi runsaasti väkeä koronakevään rajoituksista huolimatta.

Kirsikkapuistoissa kasvavien puiden lukumäärässä on suuria eroja. Roihuvuoressa puita on yli 200, Lappeenrannan uuteen puistoon on laskettu mahtuvan 120 puuta. Kotkassa puolestaan on arviolta tuhat kirsikkapuuta, mutta ne eivät sijaitse vain yhdessä puistossa vaan puita kasvaa eri puolilla kaupunkia.

Rusokirsikoihin liittyy olennaisena osana Japanista peräisin oleva kevään juhla hanami, jota Suomessakin vietetään vuosittain useilla paikkakunnilla.

Ja lisää kirsikkapuita on jo kasvamassa kaiken kansan ihasteltavaksi.

Lahjoitus Japanista

Rusokirsikan sukujuuret ovat Japanin Hokkaidossa. Puut tuodaan usein taimina ulkomailta, mutta nyt puistoihin halutaan lisää myös Suomessa kasvaneita taimia.

Sysäyksen tälle antoi Hokkaidossa toimiva Suomen ystävien yhdistys. Se lahjoitti Suomeen vuosi sitten 200 siementä, joiden idättäminen ja kasvattaminen taimiksi annettiin Elimäellä toimivalle Mustilan arboretumille eli puulajipuistolle.

Japanilaista kulttuuria Suomessa esillä pitävän Suomalais-japanilaisen yhdistyksen mukaan lahjoituksen taustalla on hokkaidolaisen ystävyysseuran kunniapuheenjohtajan pitkäaikainen ja henkilökohtainen haave lahjoittaa siemeniä Suomeen.

– Kasvatamme yhdistyksen toiveesta nimenomaan rusokirsikkaa, koska se menestyy Suomessa ainakin Keski-Suomea myöten, kertoo arboretumin toiminnanjohtaja, metsänhoitaja Jukka Reinikainen.

Reinikaisen mukaan kotimaiset kirsikkapuut ovat puistoissa vähemmistössä, mutta niiden määrää suhteessa ulkomailta tuotuihin hän ei lähde arvailemaan.

Japanin siemenille piti etsiä korvaaja

Japanilaisten hyvän tahdon kirsikkaele sai siementen lahjoituksen jälkeen kuitenkin onnettoman alun.

Monta vuotta kestäneiden lupaselvittelyjen ja tarkastusten jälkeen Mustilaan saadut siemenet eivät koskaan osoittaneet minkäänlaisia itämisen merkkejä.

Syy tähän on pieni arvoitus.

– On mahdollista, että tuontilupia odotellessa siemeniä jouduttiin säilyttämään liian pitkään tavalla tai toisella väärissä olosuhteissa, mietiskelee Jukka Reinikainen.

Mutta ongelmaan löytyi ratkaisu. Onni onnettomuudessa olivat Mustilan arboretumin yli sata vuotta kestäneet ulkomaisten puulajien menestymismahdollisuuksien kokeilut.

Niiden joukossa on aikoinaan ollut nimenomaan Hokkaidosta peräisin olevaa rusokirsikkaa, jonka siemenillä voitiin korvata pieleen mennyt erä.

Lopputuloksena itämään laitettiin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti 200 rusokirsikan siementä.

– Onneksi oli varamateriaalia jemmassa, naurahtaa Reinikainen.

Nyt varamateriaali on kasvanut noin kymmensenttisiksi taimiksi, ja istuttaminen lopulliseen kasvupaikkaan on askeleen verran lähempänä.

Kirsikkapuissa on taikaa

Suomalais-japanilaisena yhteistyönä Mustilassa kasvavien rusokirsikoiden sijoituspaikat ovat jo osittain selvillä.

Puita on menossa ainakin Helsinkiin ja Lahteen.

– Mahdollista on, että kyselemme halukkuutta myös muilta kaupungeilta, mutta tästä ei vielä ole sen tarkempaa suunnitelmaa, sanoo Hokkaidon siemenprojektin yhteyshenkilönä toimiva Tero Salomaa Suomalais-japanilaisesta yhdistyksestä.

Salomaa myöntää, että vuosia kestäneen tuontiponnistelujen jälkeen siementen itämättömyys harmitti aluksi. Mutta siitä päästiin yli.

– Lopputulos on sama. Mustilassa kasvavat taimet ovat hokkaidolaista alkuperää.

Samaa mieltä on suomalais-japanilaisen yhdistyksen puheenjohtaja Marketta Forsell. Hän on tuontiprojektin saamasta käänteestä jopa innoissaan.

– Nyt pitää vain kaivaa Mustilan siementen tarkka historia ja taustat esiin.

Mustilasta vuoden tai parin kuluessa istutukseen lähtevien rusokirsikan taimien lopullinen määrä on vielä kysymysmerkki. 200 siementä ei automaattisesti ole yhtä kuin 200 taimea.

– Kaikki siemenet eivät välttämättä idä, huomauttaa Jukka Reinikainen.

Mutta vieläkin jää selvitettäväksi yksi kysymysmerkki; miksi Suomessa on niin kovasti innostuttu kirsikkapuista? Tietäisikö vastauksen suomalais-japanilaisen yhdistyksen puheenjohtaja Marketta Forsell?

Hetken aikaa hänen pitää miettiä.

– Siinä on jotain taikaa, kun kaikki puut kukkivat kerralla ja kukinta kestää vain muutaman päivän. Se on huikea kevään herääminen. Ei siitä voi olla hurmioitumatta, Forsell hehkuttaa.

Lappeenrantalainen Päivi Parjanen-Vättö koki viime perjantaina ikävän hetken, kun hänen takahampaastaan lohkesi palanen.

Tarkemmin asiaa tutkittuaan hän huomasi, että hampaasta oli lähtenyt vanha paikka irti. Paikan tilalla oli kolo, ja suussa tuntuivat ikävästi jäljelle jääneen hampaan terävät reunat.

Päivi Parjanen-Vättö soitti Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten hammaspäivystykseen, jossa tiedusteltiin hänen vointiaan. Hän oletti pääsevänsä hammaslääkärille, mutta näin ei käynyt.

Hampaaseen ei koskenut. Niinpä Päivi Parjanen-Vättö ei ollut kiireellinen asiakas.

Ensiavuksi neuvottiin paikkaamaan hammas itse.

– Minulle sanottiin, että apteekista saa paikkausainetta. Käy ostamassa paikka-ainetta ja laita se itse paikoilleen. Samalla tasoittuvat kuulemma hampaan reunat, kertoo Päivi Parjanen-Vättö.

Hieman hämmästyksissään Parjanen-Vättö meni apteekkiin ja osti kahdeksan euroa maksaneen pienen tuubin paikka-ainetta. Aikansa nyherrettyään hän onnistui saamaan sen hampaaseensa. Ilman tuskanhikeä se ei onnistunut.

– Eihän sitä ihminen pysty itse itselleen laittamaan. Ainakaan tällaisilla nakkisormilla, jotka minulla on, naurahtaa Parjanen-Vättö.

Paikka-aineen myynti rajussa kasvussa

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin johtava ylihammaslääkäri Maarit Natunen kertoo, että ajanvarauksesta on viime aikoina jouduttu ohjaamaan ihmisiä hoitamaan esimerkiksi lohjennut hammas apteekista ostettavalla paikkausaineella.

Syynä on se, että koronarajoitusten takia kiireettömiä hammashoitoja ei maaliskuun puolesta välistä lähtien ole voitu tehdä. Hammasta poratessa ilmaan tulee runsaasti nestemäisten hiukkasten seosta eli aerosolia, jonka mukana mahdollinen koronavirus voisi tarttua.

– Rajoitusten syynä ovat olleet sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnalliset ohjeet aerosolivapaasta työskentelystä. Siksi hoitoja ei voida antaa, kertoo Natunen.

Natusen mukaan hän on viime aikoina saanut paljon palautetta erityisesti aikuisilta, jotka ihmettelevät, miksi hoitoon ei pääse ja ohjeeksi annetaan ohje ostaa apteekista paikka-aineita.

– Ajanvaraus yrittää auttaa ja neuvoa. Tilanne on ikävä myös meidän puoleltamme, kun ihminen kokee tarvitsevansa hammaslääkärin apua eikä sitä saa, sanoo Natunen.

Paikka-aineiden kysyntä on kasvanut myös apteekeissa. Lappeenrannan Sammonlahden apteekin apteekkarin Janne Nissilän mukaan aiemmin meni yksi tuubi viikossa. Nyt niitä myydään joka päivä.

Nissilä vahvistaa kysynnän kasvun vielä omasta ja naapurimaakunnan Kymenlaakson kollegoiltaan.

– Väliaikaispaikkojen kysyntä on selvästi lisääntynyt joka puolella, kertoo Nissilä.

Apuvälineet puuttuvat

Miten hampaan itsepaikkaus sitten tapahtuu? Paikkausainetta asetetaan lohjenneeseen kohtaan. Aine kovettuu paikoilleen muutamassa minuutissa.

– Lohkeaman pitää tietysti olla sellaisessa kohdassa, että paikka-aineen pystyy sinne itse saamaan. Todella isoihin lohkeamiin se ei oikein sovellu, koska sitä ei saa siinä pysymään, kertoo Eksoten ylihammaslääkäri Maarit Natunen.

Maarit Natusen mukaan täydellistä yleisohjetta paikka-aineen käytöstä ei voi antaa, koska jokainen tapaus on erilainen.

– Jos lohkeama on pieni ja aine pysyy paikoillaan, sillä voi hoitaa hammasta kauankin. Jos lohkeama on suuri ja siihen liittyy oireita, niin silloin ovet terveyskeskukseen avautuvat.

Kotioloissa paikka-aineen saaminen paikoilleen voi tuottaa ongelmia. Omaan suuhun on vaikea nähdä, eikä kotona luonnollisestikaan ole samanlaisia apuvälineitä kuin hammaslääkärissä.

Apua voi joutua pyytämään perheenjäseneltä tai ystävältä. Suussa olevaa kosteutta ei tarvitse pelätä.

– Yleensä nämä itsehoitoon tarkoitetut väliaikaiset paikka-aineet ovat sellaisia, että ne eivät ole herkkiä kosteudelle eli syljelle, kertoo ylilääkäri Maarit Natunen.

Maarit Natusen mukaan pelkkä lohkeama harvoin aiheuttaa tulehduksen vaaraa, mutta lohkeaman terävä reuna voi hangata kieltä ja limakalvoja. Terävää reunaa ei kannata itse ruveta viilaamaan, koska silloin saattaa helposti vaurioitaa suun limakalvoja, kieltä sekä ienkudoksia.

Juuritulehduksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa - varsinkin silloin, jos vanha paikka on lähtenyt irti siksi, että sen alle on tullut reikä.

Tilapäinen keino

Lappeenrannan Sammonlahden apteekin apteekkari Janne Nissilä muistuttaa, että apteekissa myytävä paikka-aines on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön.

– Tällaisissa akuuteissa tapauksissa, kun hammaslääkäriin ei pääse, ne ovat ihan päteviä apuvälineitä, kertoo Nissilä.

Nissilän mukaan paikka-aines kovettuu niin hyvin, että siitä tulee melkein kuin väliaikainen paikka. Suurin ongelma niiden käytössä on se, miten paikan saa hyvin paikoilleen.

– Nuorilla ja keski-ikäisilläkin paikan laittaminen onnistuu ihan hyvin, mutta vanhemmilla henkilöillä se tuottaa kyllä vaikeuksia, uskoo Nissilä.

Koska lohjenneita hampaita joutuu paikkaamaan itse hyvin harvoin, on myös hampaiden väliaikainen paikkausaine suurimmalle osalle ihmisistä tuntematon ja ajatus oman hampaan paikkaamisesta vieras.

Paikkausaineen käyttöä akuuteissa lohkeamistapauksissa suosittelee kuitenkin myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL:n mukaan paikkausaine on tarkoitettu nimensä mukaisesti väliaikaiseksi ratkaisuksi ja se tulee korvata hammaslääkärin vastaanotolla pysyvällä täytteellä.

Apteekkari Janne Nissilä ymmärtää ihmisiä, jotka eivät heti apua saa.

– On inhottavaa, kun on hammas lohjennut. Itsekin muistan, miten se tuntuu häiritsevän suussa koko ajan. Paikka-aineella voi kuitenkin jatkaa normaalia elämää sinne saakka, kunnes pääsee hammaslääkäriin. Se on hyvä hetkelliseen apuun.

Tulee monille tutuksi

Suomalaiset saanevat tottua hampaiden itsepaikkausaineeseen vielä kuukausien ajan. Terveyskeskuksissa on kovat ruuhkat, kun hoitoja ei ole pystytty tekemään lainkaan.

Reilu viikko sitten sosiaali- ja terveysministeriö höllensi hieman koronarajoituksia, mutta edelleen aerosolien käytössä pitää STM:n mukaan noudattaa erittäin tarkkaa harkintaa. Lisäksi hammashoitohenkilöstön tulee suojata itsensä hyvin muun muassa visiirillä sekä suuren suojausluokan venttiilimaskeilla.

– Erityistoimenpiteet aiheuttavat sen, että yhden potilaan hoitaminen kestää huomattavasti tavallista kauemmin, kertoo Eksoten ylihammaslääkäri Maarit Natunen.

Suman purkaminen alkaa ainakin Etelä-Karjalassa lapsista. Perusterveet aikuiset saavat odottaa.

– Kovasti elättelemme toiveita, että mahdollisimman nopeasti voitaisiin avata kiireetön hoito myös aikuisten osalta.

Paikkaus onnistui

Lappeenrannassa Päivi Parjanen-Vätön huoli kasvoi viikonloppuna sen jälkeen, kun hammas oli lohjennut. Vaikka hän omasta mielestään sai joten kuten hampaan itse paikattua, hän pohti, voiko hammas tulehtua tai jäikö paikka-aineen ja hampaan väliin likaa.

Odottamaan hän ei jäänyt, vaan sai lopulta eiliselle torstaille ajan yksityiselle hammaslääkärille. Siellä hammas luvattiin koronasta huolimatta laittaa kuntoon.

– Hammaslääkäri kehui, että hyvin olin paikan saanut laitettua. Pitäisiköhän eläkkeellä ryhtyä hammaslääkäriksi, naurahtaa Parjanen-Vättö.

Juvalaiset Tiina Hangas ja Jonne Leivo pakkaavat venettään perjantaina illansuussa Puumalan Sahanlahdessa. Heti töiden jälkeen on kova kiire vesille. Veneily on pariskunnalle vasta kaksi kuukautta vanha harrastus.

– Kaikki viikonloput on oltu veneellä huhtikuusta lähtien, kun vene ajettiin Lappeenrannasta tänne Puumalaan, Tiina Hangas kertoo.

Tällä kertaa pariskunta viettää aurinkoista viikonloppua kahdestaan, mutta usein matkassa ovat myös 8- ja 10-vuotiaat lapset. Laivakoira Harri on toki mukana.

Hangas ja Leivo eivät ole ainoita ikäluokkansa edustajia Saimaan satamissa.

Sitkeänä elävä käsitys veneilyn ukkoutumisesta joutaa romukoppaan. Saimaalla veneilee kasvava joukko nuoria perheitä.

– Viidessä vuodessa tilanne on muuttunut. Uudet veneilijät liikkuvat nykyaikaisilla, hyvin varustetuilla daycruisereilla. He viipyvät muutamasta päivästä kahteen viikkoon, Suomen Purjehdus ja Veneilyn Saimaan aluetoiminnan johtaja Antti Kaipainen sanoo.

Daycruiser on nopeasti liikkuva vene, josta löytyy makuutilat pienelle perheelle.

Kaipaisen sanomaa tukee myös uusien veneiden rekisteröintitilasto. Vuonna 2019 ensirekisteröitiin 11 prosenttia edellisvuotta enemmän veneitä.

– Eläkeikää lähestyvä polvi viettää vesillä pitkiä aikoja, jopa koko kesän, mutta nuoret haluavat tehdä lomallaan muutakin, Kaipainen muistuttaa.

.

Veneilytaidot opeteltava alusta pitäen

Veneen käsittelyä ja navigointitaitoja perheen on pitänyt opetella alusta lähtien.

– Jo venettä hakiessa meinasi käydä hassusti. Ehdimme ajaa kymmenisen minuuttia, kun veneen myyjä soitti, että kääntykää takaisin 180 astetta, ajatte Lappeenrannan suuntaan, Leivo muistelee.

Lopulta ensimmäinen matka sujui hyvin, mutta samalla se oli viimeinen etappi ilman paperisia merikortteja.

Kartat löytyvät nykyisin myös karttaplottereista tai kännykkäsovelluksista, mutta niiden näytöt ovat liian pieniä vierailla vesillä suunnistamiseen.

Perhe on ensimmäisten kuukausien perusteella äärimmäisen tyytyväinen hankintaansa. Myös kotisataman valinta osui nappiin. Aliina-veneen kotisatama on Puumalassa Sahanlahti Resortin laiturissa.

– Tässä on kaikki palvelut aivan käden ulottuvilla. Lapsille leikkipaikkoja, ruokaravintola ja kavereita koko ajan. Välillä sitten teemme retkiä eri puolille ja etsimme myös niitä hiljaisia sopukoita, Tiina Hangas suunnittelee.

Odotukset alkavan kesän suhteen ovat korkealla. Muutaman retket Puumalan ympäristöön ovat tehneet syvän vaikutuksen.

– Aivan mielettömiä paikkoja. Oikein odotan sitä hetkeä, kun menemme Savonlinnan torille aamukahville. Omalla veneellä.

Reissutöitä tekevälle Jonne Leivolle vene on jo ehtinyt osoittautua kelpo levähdyspaikaksi.

– Töissä kun mennään viikot pää kolmantena jalkana pinna tiukalla, täällä se mieli lepää. Kaikki on uutta.

Luonto kestää lisäkuormituksen

Saimaalla uuden sukupolven vesille tulo näkyy muun muassa vuokraveneiden ja satamapalveluiden kysynnässä. Suosion kasvu näkyy myös pitkin Saimaata olevissa retkisatamissa

– Saimaan herkkä luonto kestää hyvin kasvavan veneilijämäärän. Pistekuormitus voi joinakin suosittuina viikonloppuina nousta, kun kymmenen tai kaksikymmentä venettä osuu samaan retkisatamaan, mutta Saimaan veden laatuhan on parantunut hurjasti sitten 1970-luvun, Kaipainen muistuttaa.

Saimaalta löytyy nykyisin lähes 200 retkisatamaa, jotka ovat säätiöiden, yhdistysten ja metsähallituksen omistamia. Verkosto on rakennettu pääosin 1990-luvulla ja alkaa pikkuhiljaa rapistua. Satamia päästään jo peruskorjaamaan lähivuosina.

– Tämä hyvä uutinen tuli viime hetkellä. Laiturit ja kaikki muukin infra kaipaa kunnostusta.

Antti Kaipainen toivoo, että uusia retkisatamia saataisiin lähelle kaupunkien ja kuntien keskustoja. Näin tarjonta paranisi nimenomaan nuorelle polvelle, joka käyttää vesillä vähemmän aikaansa.

– Olisihan se ympäristön kannalta hyvä, ettei olisi pakko ajaa pitkiä matkoja, jotta voi löytää elämyksiä, joita perheet hakevat. Paikkoja Saimaalla varmasti riittää.

Verkkosivu kokoaa kaikki tiedot yhteiseen pakettiin

Juhannusviikolla avautuva nettisivusto veneilysaimaa.com-sivusto avaa ainutlaatuisen Saimaan vesistön veneilijöiden, vesistömatkailijoiden ja myös maakrapujen silmien eteen.

Antti Kaipainen on veneillyt Saimaalla lähes neljä vuosikymmentä ja tuntee vesistön kuin omat taskunsa. Kaipainen on ylläpitänyt sivustoa vuodesta 1995 lähtien. Niille on koottu lähes kaikki Vuoksen vesistöalueen retkisatamat ja muut veneilijöiden palvelut.

Juhannusviikolla sivustosta julkaistaan uusi versio. It-alan ammattilaisena Kaipainen on tehnyt lähes kaiken työn itse.

– Kolme vuotta on mennyt uuden materiaalin keräämiseen ja kuvaamiseen. Korona-aikana löytyi riittävästä aikaa viedä työ loppuun, kun harrastusmahdollisuudet olivat olemattomat.

Kaipainen on muun muassa kuvannut sata retkisatamaa droonilla, joten virtuaalimatkoja Saimaan hulppeisiin maisemiin voi tehdä jopa nojatuolista käsin.

– Oli oikea aika uudistaa sivusto. Ottaa käyttöön uudet teknologiat, ja toimintamallit, mitä sähköinen maailma, digitalisaatio ja sosiaalinen media pystyy tarjoamaan.

Vuoksen vesistö ulottuu kanavan kautta Suomenlahdelta Nilsiään ja Pielisen pohjoisrannoille. Vesi ulottuu neljän maakunnan alueelle ja sen vaikutuspiirissä asuu lähes miljoonaa suomalaista.

Saimaan alueesta on vuosikymmeniä haaveiltu Lapin ja Kainuun kaltaista matkailubrändiä. Aivan viime vuosina seudun yhteistyö on lisääntynyt ja uusia, korkeatasoisia palveluita on syntynyt järven rannoille. Myös veneilysaimaa.com tuo yhden lisämausteen asiaan.

– Täältä on puuttunut koko Saimaan kattava satamakirjatyyppinen opas, joka palvelisi veneilijöiden lisäksi muitakin matkailijoita. Täällä voi kulkea muullakin kuin veneellä, muistuttaa Antti Kaipainen.

Mies on polttanut tuhansia litroja polttoainetta ja työntunteja rakkaan harrastuksensa parissa. Sivuston ylläpito syö euroja jatkossakin.

– Sen verran on tarkoitus myydä mainoksia, että saan ne ylläpitokulut pois.

Pariskunta päätyi rauhalliseen matkavauhtiin

Tiina Hangaksen ja Jonne Leivon 8-metrinen Bella ei tosin ole daycruiser, vaan puoliliukuva matkavene, jonka huippunopeus on 15 solmua, reilut 25 kilometriä tunnissa. Matkavauhti on selvästi maltillisempi.

– Sellaista kahdeksaa solmua mennään. Siinä ehtii rauhassa katsoa maisemia, Jonne Leivo kertoo.

Vene löytyi helmikuussa etsintöjen jälkeen Lappeenrannasta suoraan entiseltä omistajalta. Asetetut kriteerit täyttävä vene löytyi lopulta helposti.

– Tärkeintä oli, että veneestä löytyy kaksi makuutilaa ja vessa. Tässä tila on tosi fiksusti järjestetty, Tiina Hangas kertoo.

Jonne Leivo myöntää, että hänen lapsuudenperheessään haaveiltiin juuri samantyyppisestä veneestä.

– Samalla rahalla olisi saanut nopean jenkkiveneenkin, mutta sillä ei olisi ollut sitten varaa ajaa. Tämä on älyttömän halpa ajaa, viisi litraa dieseliä tunnissa.

Pariskunnasta Tiina Hangaksella ei ole aiempaa veneilykokemusta, Jonne Leivo on liikuskellut nuoruudessaan kavereiden kanssa perinteisellä perämoottoriveneellä.

– Jonne se sai minutkin houkuteltua mukaan. On tärkeää, että perheellä on yhteistä tekemistä, Tiina Hangas sanoo.

Myös perheen lapset viihtyvät veneellä mainiosti. Erityisesti heitä varten on hankittu pieni, 2,5 hevosvoiman perämoottorilla varustettu kumivene.

– Itse olen haaveillut tällaisesta pitkään, mutta mitäpä poikamies olisi tällaisella tehnyt. Pari kesää vedettiin asuntovaunua ja tykättiin. Tässä on samaa ja lisäksi vielä vesielementti. Lasten kannaltakin on tärkeää, että he oppivat olemaan poissa kännyköiden tai tietokoneen ääreltä, Jonne Leivo pohtii. .

Kaakkois-Suomen rajavartiosto tutkii epäiltyä luvatonta rajanylitystä Venäjältä Suomeen. Rajanylitys tapahtui eilen 14.6. Lappeenrannassa Ylämaan Sammalisen alueella.

Kaakkois-Suomen rajavartioston otti kiinni henkilön, jonka epäillään tulleen luvatta Venäjältä Suomeen sunnuntaiaamupäivän aikana.

Tapahtuman selvittämiseen liittyen Kaakkois-Suomen alueen rajavaltuutettu on ollut yhteydessä Viipurin alueen rajavaltuutettuun.

Tapauksen esitutkinta on kesken.

Kotkan Karhuvuoressa asuva Juho Ristolainen korjailee lippalakkinsa asentoa paikallisen R-kioskin edessä. Ristolainen on asunut asuinalueella 11 vuotta. Hänen mielestään Karhuvuori on värikäs paikka.

– Täällä on joka lähtöön ihmisiä, vähän rikkaampia ja vähän köyhempiä, Ristolainen sanoo.

Karhuvuoren asuinalue on levottoman alueen maineessa Kotkassa. Kaakkois-Suomen poliisista kerrotaan, että viikonloppuina tulevat hälytystehtävät painottuvat nimenomaan Karhuvuoren ja Kotkansaaren alueille.

Ristolainen arvioi, että alueen levottomuus johtuu köyhyydestä. Hänen käsityksensä mukaan alueella asuu enemmän huumeidenkäyttäjiä kuin muualla Kotkassa.

– En muuttaisi tänne, jos minulla olisi perhettä.

Tuoreessa Ylen julkaisemassa 20 viime vuoden henkirikostilastoinnissa Karhuvuoren kaupunginosa jää Kotkan asuinalueista henkirikosmäärissä neljänneksi Karhulan, Kotkansaaren ja Hovinsaaren kaupunginosien jälkeen.

Kaakkois-Suomen poliisin rikosylikonstaapeli Jarmo Rahkola kertoo, että Karhuvuori ei erotu muista asuinalueista vakavien henkirikosten määrässä. Henkirikoksella tarkoitetaan pääsääntöisesti tapausta, jossa on menetetty ihmishenki. Rikosnimikkeinä ovat yleensä murha tai tappo.

– Kymmenen vuoden otannalla Karhuvuoressa ei tapahdu kuolemaan johtavia henkirikoksia yhtään enempää kuin muuallakaan Kotkan alueella. Viimeisten vuosien aikana vakavia henkirikoksia alueella on sattunut, Rahkola sanoo.

Kolmen viime vuoden aikana Karhuvuoressa on tehty kaksi urhin vaatinutta henkirikosta.

Kotkassa viimeisin vakava henkirikos sattui toukokuussa läheisen Räskin asuinalueen ja Pyhtään kunnan rajan läheisyydessä. Se on noin neljän minuutin ajomatkan päästä Karhuvuoren kaupunginosasta.

– Minulle ei ole koskaan sattunut täällä mitään. Ei ole vielä päätä leikattu irti, naapurissa tosin leikattiin, Ristolainen naurahtaa ja suuntaa kioskin vieressä olevan ravintolan terassille.

Keskustat ja edulliset lähiöt levottominpia

Aurinkoisena maanantaina Karhuvuoressa on rauhallista. Ihmisiä liikkuu eniten liikekeskuksen edustalla. Samalla aukiolla on muun muassa lähikauppa, apteekki, baari ja pizzeria.

30 vuotta Karhuvuoressa asunut Riitta Töppönen sanoo, että palvelut ovat Karhuvuoressa edelleen hyvät.

Hänen mukaansa olosuhteet ovat asuinalueella menneet ajan myötä huonompaan suuntaan. Hän mainitsee syyksi alueella huonosti ja äänekkäästi käyttäytyvän nuorison.

– Valvontaa alueella voisi olla enemmän, ja nuorille voisi antaa kurinpalautusta.

Kaakkois-Suomen poliisin Kotkan kenttätoiminnasta vastaava komisario Riku Jäderholm kertoo, että nykyisillä resursseilla valvonnan lisääminen pelkästään yksittäisellä alueella on haasteellista.

Jäderholmin mukaan Karhuvuoren alueella käydään viikonloppuisin usein.

– Suurin osa hälytysten syistä on häiriökäyttäytymisiä ja kotihälytyksiä, Jäderholm sanoo.

Se että henkirikoksiin johtavat tilanteet keskittyvät tietylle alueelle, ei ole Helsingin yliopistotutkija Martti Lehden mukaan kovinkaan epätavallista. Lehti kertoo, että tilastollisesti Karhuvuoren kaltaisia alueita on muun muassa Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Yleisesti alueet ovat sellaisia, joissa on paljon kaupungin omistamia edullisia vuokra-asuntoja.

– Asuinalueen sosiaalinen profiili on sellainen, mikä selittää rikosmääriä. Tälläisella alueella asuu väkivallan riskiryhmään kuuluvia ihmisiä. Tälläiseen ryhmää kuuluu työelämän ulkopuolella olevia ja päihteitä väärinkäyttäviä ihmisiä.

Edullisten lähiöiden lisäksi Lehti muistuttaa, että henkirikoksiin johtavia tilanteita sattuu paljon myös kaupunkien keskustoissa, joissa on vilkasta ravintolaelämää.

Kotkassa henkirikoksien määrät eivät ole laskeneet

Törkeän väkivallan määrä on kasvanut Suomessa koronakevään aikana. Alkuvuonna 2020 Suomessa on tehty tahallisia henkirikoksia ja niiden yrityksiä enemmän kuin vastaavana aikana kertaakaan kymmenneen viime vuoteen.

Kotka on Kaakkois-Suomessa henkirikostilastossa kärkipaikalla. Asukaslukuun suhteutettuna kaupungissa tehdään selkeästi enemmän henkirikoksia verrattuna Kaakkois-Suomen muihin isoihin kaupunkeihin Kouvolaan ja Lappeenrantaan.

20 viime vuoden aikana on Kotkassa on tehty 120 henkirikosta. Tilastointiin on laskettu mukaan tapot, tapon yritykset, murhat ja murhan yritykset.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tilastoinnista käy ilmi, että Kotkan henkirikosmäärät eivät kääntyneet muun maan tavoin laskuun 2010-luvulla. Kotkan lukemat pysyivät 2000-luvun kaltaisina. Miesten kuolleisuus henkirikostapauksissa on kaupungissa noussut.

Tilastoinnista tehtävä havainnollistaminen kertoo, että tyypillisin henkirikoksen uhri Kotkassa on noin 30–40-vuotias päihteitä käyttävä mies.

Henkirikoksissa keskimääräistä useammin mukana ampuma-ase ja huumeet

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti on tilastoinut henkirikoksia vuosilta 2003–2018. Yliopistotutkija Martti Lehti ei osaa sanoa, miksi juuri Kotkassa tehdään näin paljon henkirikoksia. Hän kuitenkin nostaa Kotkan tilastoinnista esiin mielestään kiinnostavimmat kohdat.

– Kotkassa ei ole ajanjaksolla tapahtunut lainkaan lapsiin kohdistuneita henkirikoksia, mikä on varsin harvinaista. Kotkassa ei myöskään ole tehty muuta maata enempää henkirikoksia pelkästään alkoholin vaikutuksen alaisena. Kotkassa ei ole tehty myöskään muuta maata enempää parisuhteeseen liittyviä henkirikoksia, eli tapauksia jossa tekijä olisi parisuhteessa uhrin kanssa, Lehti kertoo.

Lehden mukaan Kotkassa tehdään henkirikoksia muuta maata enemmän huumeiden vaikutuksen alaisensa. Myös tekoaseena on muuta maata yleisemmin ampuma-ase.

– Myös velkasuhteisiin ja vasikointiepäilyihin liittyvät henkirikokset ovat Kotkassa keskimääräistä yleisimpiä.

Nämä tiedot voivat Lehden mukaan viitata siihen, että korkean rikollisuudentason taustalla on usein rikolliseen toimintaan liittyvää aktiivisuutta.

– Esimerkiksi huumekauppaa.

Karhuvuoren maine on tiukassa

Kolme vuotta Karhuvuoressa asunut Timo Ollikainen seurailee aiempaa haastattelutilannetta vierestä. Hänen mukaansa kotkalaisten mielissä Karhuvuoren huono imago on pinttynyt tiukkaan. Ollikaisen mukaan asuinalue on mainettaan parempi.

– Se on niin kuin eräässä laulussa sanotaan: maine kauas kantautuu. Mielestäni ne ovat vain yksittäisiä tapauksia, jotka aiheuttavat koukkuja tilastoissa. Näin alueen maine menee, ainakin hetkellisesti.

Lue lisää: Irakilaismiehelle yli 10 vuotta vankeutta erittäin raa'asta taposta ja hautarauhan rikkomisesta – asunnosta löytyi luita ja kaksi sahaa

Lue lisää: Mies tappoi nuorukaisen joukkotappelussa terveysaseman pihalla – joutuu 9 vuodeksi vankilaan

Aurinkoista taivasta kohti kiemurtelee juhannuksena lukemattomia savukiehkuroita.

Jos kaikki 5,5 miljoonaa suomalaista haluaisivat löylyihin yhtä aikaa, se olisi mahdollista, sillä maassamme on saunoja liki 2,5 miljoonaa.

Suomalaiset ovat saunoneet vähintään satoja vuosia. Ilman saunaa olisimme jo kauan sitten kuolleet kylmään, nälkään ja syöpäläisiin.

Suomalainen sauna on sukupolvien ajan ollut nimenomaan savusauna, joka ei läheskään aina ollut rannalla. Nykyihmisen arvostaman rantasaunaidyllin historia on lyhyt, ne alkoivat lisääntyä vasta sotien jälkeen. Vielä lyhyempi on sähkösaunan historia.

Saunominen kuuluu oleellisesti suomalaisten keskikesän juhlintaan. Millaista saunominen on modernissa Suomessa, miksi saunominen kiinnostaa erityisesti naisia ja mitä sauna meille suomalaisille merkitsee?

Leena Laari leikkaa saksilla lupiinin oksia pihamaaltaan. Nämä kukat eivät suinkaan päädy maljakkoon, vaan jätesäkkiin mätänemään.

– Pitää huolehtia, ettei nämä vahingossakaan joudu takaisin luontoon. Kukinnoissa ovat siemenet valmistumassa, joten niitä ei voi laittaa esimerkiksi kompostiin, kertoo Laari.

Laarilla on vuosien kokemus siitä, miten lupiinia voi hävittää sekä rajata sen leviämistä. Tämän kesän osalta työ on vasta alussa.

– Tavoitteenani on tänä kesänä saada vaikeutettua lupiinin leviämistä kesäpaikkamme tontin viereiseen metsään.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen pitää Laarin sisukasta taistelua lupiineja vastaan esimerkillisenä toimintana.

– Kannustan ihmisiä kaikkiin sellaisiin toimiin, jotka tähtäävät tämän vieraslajin vähentämiseen. Kasvin hävittäminen tietyltä alueelta vaatii muutaman vuoden työn, mutta kyllä lupiinilta voimat loppuvat aiemmin kuin ihmiseltä, toteaa Saarinen.

Hävitys vaatii lihasvoimaa ja kärsivällisyyttä

Kimmo Saarisella on itselläänkin konkreettista kokemusta siitä, miten lupiinista pääsee eroon. Hän on poikansa kanssa neljässä vuodessa saanut poistettua lupiinin Kuutostien laidalta Lappeenrannasta noin neljän kilometrin pätkältä.

– Akuuttihoito on niittäminen. Meillä konsteina on ollut niittämistä ja repimistä. Paras keino on poistaa lupiini maasta juurineen, se käy helpoimmin hiekkamaasta, kertoo Saarinen.

Saarisen vinkki on valita hallittavan kokoinen alue, jolta jaksaa poistaa lupiineja pitkän aikaa. Yhden kerran talkoilu ei riitä.

Leena Laari on hävittänyt lupiinia kesäpaikan vanhoilta peltopohjilta työnnettävän ruohonleikkurin avulla. Aiemmin piha oli kokonaan lupiinin peitossa. Niittotyö on tuottanut kuitenkin hyvää tulosta, eikä lupiini enää kasva kuin rajatuilla alueilla.

Violetit ja vaaleanpunaiset suuret kukinnot koristavat edelleen pihaa halkovan ojan reunuksia. Siihen kohtaan ei ruohonleikkurilla pääse. Ojassa lupiinin vieressä kasvaa myös suomalaisia perinteisiä piennarkasveja, joille lupiinin katkominen takaa parempia mahdollisuuksia menestyä.

Hankalista maastoista lupiinin leviämistä voi rajata katkomalla sen kukinnot irti ennen kuin siemenet valmistuvat.

– Juuri nyt on oikea aika lupiinin vastaiseen taisteluun, kun palkoja ei vielä ole kehittymässä. Sekaan vaan viikatemiehenä touhuamaan, kannustaa tutkimusjohtaja Kimmo Saarinen.

Mansikkamaan tuho käänsi takin

Helsinkiläinen Leena Laari osti kesäpaikan Luumäeltä 1990-luvulla. Silloin talon pihapiiri oli täynnä lupiineja.

– Olin haltioissani! Ihastelin kauniita kukkia, enkä tiennyt millainen tuholainen lupiini on muille kasveille.

Lupiini valtasi lopulta pihassa olleen mansikkamaan, ja se sai Laarin tajuamaan kasvin voiman.

– Se hävittää kaiken. Esimerkiksi kissankellot, niittyleinikit ja kaikki. Lupiini on niin tuhoisa kasvi Suomen luonnolle, siksi minusta tuli sen vihollinen.

Kimmo Saarinen suhtautuu lupiiniin ja sen hävittämiseen vähintään yhtä intohimoisesti kuin Laari. Syynä on sen aiheuttama lajikato.

– Tutkimustemme mukaan ainoastaan jättiputki pärjää sille, eli ojasta allikkoon, naurahtaa Saarinen.

Armenianjättiputki, kaukasianjättiputki ja persianjättiputki ovat kaikki luokiteltu myös haitallisiksi vieraslajeiksi Suomessa ja koko EU:n alueella.

Lupiini jyrää levitessään perinteiset piennarkasvit ja samalla monimuotoinen hyönteislajisto joutuu väistymään.

Komealupiini eli lupiini on peräisin Pohjois-Amerikasta ja se on tuotu Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi 1800-luvulla. Se on luokiteltu Suomessa kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.

Lupiini kasvaa jo lähes koko Suomessa. Vain Lappi on siltä säästynyt.

Suomi saa kulttuuripääkaupunki-isännyyden kolmatta kertaa vuonna 2026. Euroopan kulttuuripääkaupunki -tittelistä kisaavat Oulu, Tampere ja Savonlinna. Vuonna 2000 tittelin sai Helsinki ja vuonna 2011 Turku yhdessä Tallinnan kanssa.

Vuonna 2026 kulttuuripääkaupunkeja on kaksi, toinen Suomesta ja toinen Slovakiasta.

Suomalaiskaupungit esittelevät hakemuksiaan tänään tiistaina kansainväliselle raadille. Huomenna keskiviikkona raati päättää, mitkä kaupungit pääsevät toiselle kierrokselle. Yle lähettää suorana tiedotustilaisuuden, jossa jatkoon menijät kerrotaan.

Mikä hakemus on paras? Mitkä ovat hakijakaupunkien ja hakemusten heikkoudet?

Pyysimme arviota muun muassa Suomen edellisestä kulttuuripääkaupungista: tutkimuspäällikkö Jukka Vahlo Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta ja Turun kaupungin vapaa-aikatoimialan johtaja Minna Sartes olivat kumpikin tiiviisti mukana Turun tohinassa vuonna 2011.

Oulu – kulttuuri-ilmastonmuutos

• Hakijana on Oulu ja 32 muuta kuntaa itärajalta länsirajalle. Katso tiivistelmä hakemuksesta ministeriön verkkosivuilta.
• Pääteema on kulttuuri-ilmastonmuutos, joka jakautuu alateemoiksi: villisti kaupunki, rohkeasti reunalla ja vastakohtien voima.
• Kolmen vuoden ajan on keskitytty rakentamaan yhteistyöverkostoja, sillä kaupungissa halutaan yhdistää teknologian toisistaan eristämiä ihmisiä uudelleen kulttuurin avulla.
• Oulussa korostetaan luontoa ja Euroopan reuna-alueiden merkitystä osana yhteistä Eurooppaa.
• Uudenlaisen ajattelun tarvetta perustellaan globaaleilla muutoksilla, jotka vaikuttavat kaikkialla eli pakolaiskriisi, ilmastonmuutos, koronakriisi, vihapuheen lisääntyminen ja väestön keskittyminen
• Ideoita on koottu avoimella haulla ja työpajoissa, joiden pohjalta on saatu yhteensä 450 ohjelmaehdotusta.
• Oulu on sitoutunut 20 miljoonan euron panostukseen hakuaikana.

Haasteet

• Kasvukeskusajattelussaan Oulua on joskus pidetty muualla maakunnassa kilpailijana, joka ajaa ensisijaisesti vain omaa etuaan.
• Vaikka hakuun on käytetty paljon energiaa, hakemuksesta paistaa kiire. Muotoilua olisi voinut vielä viilata.
• Rohkean vision vaarana on, että kulttuuripääkaupunkivuodesta tulee liiankin poliittinen.
• Teknologia- ja talouskeskeisessä ilmapiirissä kulttuuri, humanistiset tieteet ja muut pehmeät arvot ovat jääneet usein sivuosaan, kun lopullisia päätöksiä on tehty.
• Oulussa on vuosia korostettu, että kaupungin ja alueen tulevaisuus rakentuu huippuluokan tekniikan osaajien varaan, jotta syntyy luova kriittinen massa innovaatioille. Vastaavasti ajatusta kriittisen massan tärkeydestä muilla aloilla ja varsinkin humanistisella puolella on pidetty voimien tuhlaamisena ja myös uhkana valitulle teknologiakeskeiselle linjalle.

Hankejohtaja Pia Rantala- Korhonen myöntää, että kansainvälisen raadin eteen meneminen jännittää.

– Olo on vähän niin kuin jalkapallon MM-kisojen rankkariskapassa. Pallo täytyy saada maaliin, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Töitä on tehty jo pitkään.

– Jännityksen ja ilon sekaisin tunnelmin mennään eteenpäin, että todella iso yli kolmen vuoden työ on takanapäin ja nyt päästään näyttämään kansainväliselle asiantuntijaraadille, että mistä Oulun kulttuuripääkaupunkihakemus on tehty.

Savonlinna – Saimaa-ilmiö

• Hakijana on neljä Itä-Suomen maakuntaa. Keskiössä alueen pienin kaupunki Savonlinna, jonka ympärille haku rakennettu. Yleensä haku rakennetaan ison keskuskaupungin ympärille, kuten Tampereella tai Oulussa tehdään. Katso tiivistelmä hakemuksesta ministeriön verkkosivuilta.
• Tavoitteena luoda Itä-Suomen asukkaille yhteistä kulttuuri-identiteettiä ja rakentaa Saimaan alueelle kulttuuriverkosto.
• Saimaa-ilmiö pyrkii erottautumaan kilpailijoista muun muassa kauniin järviluonnon, itäsuomalaisen ruokakulttuurin ja karjalaisen kansanmusiikin puolesta. Hankkeen nimi juontaa Saimaan kaupunkeja kiertäneestä Tuuliajolla-keikkasarjasta, josta Kaurismäen veljekset tekivät Saimaa-ilmiö -nimisen elokuvan 1980-luvulla.
• Vetonaulana on Savonlinnan Olavinlinna, joka tunnetaan ympäri maailman oopperajuhlistaan.
• Järvi-Suomesta povataan Suomi-matkailun uutta Lappia.

Haasteet

• Itä-Suomessa on vahvaa paikalliskulttuuria, mutta taiteelliset vetonaulat ovat toistaiseksi hajallaan.
• Kulttuuripääkaupunkivuoden rahoituksen avulla on tarkoitus rakentaa Itä-Suomen alueen kulttuuriverkostoa, mutta mikä on verkoston eurooppalainen merkitys?
• Hakemuksessa ei tunnu olevan selkeää teemaa: vesi ja Saimaa toki, mutta missä on erityinen kulttuuripääkaupunkivisio?
• Alueellisesti kulttuuripääkaupunkivuodesta on puhuttu lähinnä matkailun ja alueellisen kehittämisen kautta, keskustelu kulttuuriarvoista on toistaiseksi ollut vähäistä.
• Saimaa-ilmiö tuoksahtaa alueen kehittämisohjelmalta, ei niinkään kulttuuripääkaupunkivuodelta.

Koordinaattori Anu-Anette Varho on innoissaan.

– Esittelyyn mennään hyvillä ja innokkailla fiiliksillä. Saimaa-ilmiöstä on kasvanut Itä-Suomen yhteinen asia, jota on kunnia esitellä.

Tampere – yhdenvertaisuus

• Hakijana on Tampere ja 19 muuta pirkanmaalaista kuntaa. Katso tiivistelmä hakemuksesta ministeriön verkkosivuilta.
• Pääteema on yhdenvertaisuus. Tampere ja Pirkanmaa haluavat nousta yhdenvertaisuuden edistäjäksi sen kaikissa muodoissa.
• Kattoteeman alla on neljä teemaa: enemmän rosoa, enemmän kylähyppelyä, enemmän saunaa ja enemmän leikkiä. Maailman saunapääkaupunki nostaa saunan esiin yhdenvertaisen kohtaamisen paikkana. Roso viittaa Pirkanmaan historiaan, kulttuuriperintöön ja vastakulttuureihin. Kylähyppely -teema nostaa esiin lähimatkailua. Leikki viittaa Tampereen vahvuuksiin esimerkiksi teatterissa ja jääkiekossa.
• Kymmenien miljoonien eurojen hankkeen tavoitteena on lisätä alueen elinvoimaa, elämänlaatua sekä luoda uusi, kansainvälisesti houkutteleva kertomus Tampereesta ja Pirkanmaasta.
• Avoimessa ohjelmahaussa saatiin yli 700 kulttuuriohjelmaehdotusta, lisäksi järjestetty kymmeniä yleisötilaisuuksia.

Haasteet

• Tampere haluaa tasa-arvon kansainväliseksi suunnannäyttäjäksi, mutta riittävätkö rahkeet.
• Teemat ovat varsin laajat, vaikuttaa siltä, että on ollut vaikea valita riittävän selkeää kärkeä. Kaupungilla on enemmän vahvuuksia, kuin mitä hakemukseen on osattu kirjata.
• Hakemuksesta puuttuu tiettyä rohkeutta ja riskinottoa, ei tunnu erottuvan muista kulttuuripääkaupungeista.
• Tampere on suosittu kulttuuriretkien kohde suomalaisille, mutta tarjonta ei vetoa ulkomaalaisiin niin paljon kuin seudulla haluttaisiin. Edelleen yhdeksän kymmenestä matkailueurosta tulee kotimaasta, vaikka töitä kansainvälisten vieraiden saamiseksi on tehty hartiavoimin jo vuosia.
• Sauna näyttäytyy teemana hieman kuluneelta Turusta käsin.
• Tampere on Pirkanmaan jyrä ja kasvot. Jäävätkö 19 muuta hakijakuntaa taas Tampereen jalkoihin, kuten usein käy Pirkanmaasta puhuttaessa.

Luova johtaja Juha Hemanus sanoo, että vatsanpohjassa on hyvää kutinaa.

– Tätä on odotettu pitkään. Tämä on kuin ultrajuoksu. Maraton on jo ehkä takana, mutta sata kilometriä menee rikki toivottavasti ensi keväänä, jos päästään jatkoon.

Hän uskoo, että Tampere selviää seuraavalle hakukierrokselle.

– Tampere on rosoinen, hyvällä tavalla luonteikas kaupunki, josta kaikki tykkäävät. Me perustamme hakemuksemme kaupungin vahvuuksiin, mutta osoitamme myös puutteita, koska tämä on kehitysprojekti. Tätä titteliä ei voi voittaa, ellei osoita tahtoa ja kykyä kehittyä.

Vinkki Turusta: varaudu vastarintaan

Tutkimuspäällikkö Jukka Vahlo Turusta antaa tässä vaiheessa pisteet Oululle, jonka hakemus erottuu muita rohkeampana. Siinä on myös Eurooppa-ulottuvuus selkein. Oulu esittelee vision, Savonlinna taas pitkäaikaisen tavoitteen. Tampere esittelee jo olemassa olevaa kulttuuria ja kulttuuriperintöä.

– Veikkaan Oulun valintaa, Varho sanoo.

Toimialajohtaja Minna Sartes puntaroi Oulun ja Tampereen välillä. Sarteksen mielestä Oulu on tehnyt vahvimmin pitkäjänteistä työtä.

– Mielestäni Oulu ansaitsisi sen, mutta Tampere on vahva monessakin suhteessa. Jos sydämellä veikkaan, niin Oulu. Vaikea sanoa.

Kansainvälisellä raadilla on siis monta asiaa puntaroitavana tänään, kun kaupungit esittelevät hakemuksiaan. Keskiviikkona kuullaan jatkoon päässeet kaupungit, jotka sitten täsmentävät hakemustaan syksyn aikana. Lopullisen valinnan raati tekee alkuvuodesta 2021.

Turun kaupungin viestintäjohtaja Saara Malilalla on antaa muutama vinkki hakijoille. Sopimukset kannattaa tehdä tarkkaan ja välttää sudenkuopat. Malila viittaa siihen, että Turku teki mielestään kaiken oikein, mutta joutui silti palauttamaan osan valtiolta saamistaan rahoistaan takaisin.

Valmistelun avoimuus ja osallistaminen on tärkeää. Tavoitteet on tärkeää sanoa ääneen.

– Turku teki todella paljon töitä, mutta toivottavasti seuraava kaupunki tekee vielä enemmän. Se on niin iso hanke ja siinä on niin paljon veronmaksajien rahaa liossa, että on hyvin vaikeaa saada perusteltua, miksi jotkut hankkeet pääsevät mukaan ja jotkut eivät.

Kulttuuriin sijoittaminen kannattaa. Malila muistuttaa, että Turussa kulttuuripääkaupunkivuoteen käytetty euro tuli neljänä takaisin.

Vastustukseen on silti varauduttava.

– Ihan jokaisessa kulttuuripääkaupungissa hanketta on vastustettu, tehtiin se miten vain ja oli maailmantilanne mikä vain. Sitä ei kannata pelätä. Sieltä tulee kova reaktio, että miksi rahaa käytetään näin paljon kulttuuriin.

Hiljattain julkaistun selvityksen mukaan (Turun kaupungin verkkosivut) kulttuuripääkaupunkivuoden ansiosta Turun ilmapiiri on muuttunut avoimemmaksi. Kaupungissa on onnistuttu vahvistamaan erityisesti Aurajoen roolia elävänä kulttuuritilana.

Vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki -tiedotustilaisuutta voi seurata Yle Areenasta suorana keskiviikkona kello 13.45 alkaen.

Lue myös:

Kuopio lähti mukaan Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen

Oulu uudistaa brändinsä – edellinen brändi Pohjois-Skandinavian pääkaupungista on jo kuuden vuoden takaa

Tampereen hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi on valmis

Vuosi kulttuuripääkaupunkina maksaisi Savonlinnalle kaksi miljoonaa, neljä muuta kaupunkia osallistuisivat kukin puolella miljoonalla eurolla

Korjattu 23.6. klo 14.30 Jukka Vahlon nimi oikein.

Moni on hieraissut viime aikoina silmiään tankilla käydessään. Koronakeväänä autoiltiin tavallista vähemmän, ja kesälomakauden alkaessa bensan hinta on yllättävän edullinen.

Arjen havainnon todistaa polttoaine.net, joka on riippumaton polttoaineiden hintaseurantasivusto. Ihmiset ilmoittavat sivustolle hintoja. Sivuston mukaan maanantain halvin bensa (95E10) oli Lappeenrannan Neste Oil Expressillä Uus-Lavolassa ja hinta oli 1,254 euroa litralta.

Hinnat ovat kesäkauden ollessa kuumimmillaan siis jopa yhtä alhaalla kuin koronarajoitusten keskellä.

Neste-Kauppiaat ry:n puheenjohtaja Vesa Jaskari parahtaa, kun kuulee hinnan.

– Tuolla ei elä, vaan kauppias antaa rahaa omasta kukkarostaan siihen, että kuluttaja saa polttoainetta.

ST1:n myynti- ja markkinointijohtaja Mikko Reinekari vahvistaa, että polttoaine on nyt todella edullista. Reinekari arvioi, että bensan hinnat ovat useita kymmeniä senttejä edullisemmat kuin viime kesänä.

– Autoilijaa hellitään kesähelteillä. Tämä on poikkeuksellinen tilanne vuosikausiin, Reinekari kertoo.

Kesäinen ilmiö ei enää välttämättä päde

Alhainen hinta johtuu siitä, että raakaöljyn globaali kysyntä on romahtanut koronaviruksen takia. Ihmisten liikkuminen ja matkustelu katkesivat kuin seinään. Raakaöljyn hinta suorastaan romahti keväällä.

Tilastokeskuksen mukaan 95E-bensiinin keskihinta oli toukokuussa 1,28 euroa litralta, kun se vuotta aiemmin vastaavaan aikaan oli 1,59 euroa. Dieselin keskihinta oli toukokuussa 1,16 euroa litralta, kun viime vuoden toukokuun lukema oli 1,42 euroa.

Yleensä kesäkaudella hinnat ovat nousseet Suomessa. Onko siis odotettavissa taas hintojen nousua?

Mikko Reinekarin mukaan tämä kesäinen ilmiö ei enää välttämättä näy. Aikaisemmin pohjoisen pallonpuoliskon kysyntä oli merkittävässä roolissa ja kysynnän nousu nosti myös hintoja. Nyt kysyntä on tasoittunut maailmassa. Suomi on lisäksi hyvin pieni markkina.

– Vaikka meillä kysyntä kasvaa, osuutemme globaalista kysynnästä on häviävän pieni.

Suomessa bensan hinnasta noin 70 prosenttia on veroa, joten hinta ei määräydy pelkästään raaka-aineen perusteella.

Ostohinnat nousussa

Polttoainemarkkinoilla kilpailevat isot öljy-yhtiöt ja pienet yrittäjät. Öljy-yhtiöt hakevat nyt markkinaosuutta, mikä heijastuu kuortanelaisen yrittäjän Vesa Jaskarin mukaan hintoihin.

– Öljy-yhtiöillä on nyt ihan valtava hintakilpailu. Se on kuluttajalle etu, ja yksittäisille yrittäjäkauppiaille hädän paikka. Yksittäiset yrittäjät, jotka pyrkivät työllistämään asemilla henkilökuntaa ja saada leivän heidänkin perheille, he ovat kärsimässä aika rankalla kädellä.

Kevät on ollut koronan takia todella tiukka yrittäjille. Buffet-ruokailun rajoitusten poistuminen helpottaa tilannetta.

– Toivottavasti ei tule toista aaltoa. Sitä kovin moni kauppias ei kestäisi enää, Jaskari sanoo.

Polttoaine.netin vertailun mukaan kalleinta bensa oli maanantaina Urjalan Nesteellä, jossa se maksoi 1,466 euroa litralta.

– Siinä alkaa olla sellainen hinta, jolla liikepaikat saavat kulunsa peittoon. Hyvällä hetkellä jotain voi jäädä viivan alle, Jaskari sanoo.

Kauppiaan maksama hinta bensasta on Jaskarin mukaan noussut useita senttejä tälläkin viikolla. Se ennakoisi myös hintojen nousua. Polttoaineiden ostohinnat ovat Jaskarin mukaan vielä kaukana siitä, mitä ne olivat ennen koronaa.

– Keväällä hinnat tulivat ryminällä alas niin alhaalle, etten muista, koska sellainen tilanne on ollut. Nyt hinnat ovat taas nousussa. Aika näyttää, johtaako kilpailu hintojen järkevöitymiseen, Jaskari sanoo.

Voit keskustella aiheesta 24.6. kello 20. asti.

Lue lisää:

Huoltamot odottavat kotimaan matkailukesältä paljon – bensakauppiaiden edusmies koronakeväästä: "Rajua taistelua hengissä pysymisestä"

Ylen selvitys: liikenne pääteillä kasvoi yli 50 prosenttia, kun Uudenmaan raja aukaistiin – määrät palautuivat samoihin lukuihin kuin ennen rajoitusta

Euroopan kulttuuripääkaupungin nimitystä Suomessa vuodelle 2026 hakivat Savonlinna, Tampere ja Oulu. Kaupunkien hakemukset arvioi 12 hengen raati, joka koostui riippumattomista taiteen ja kulttuurin eurooppalaisista asiantuntijoista.

Keskustakirjasto Oodissa keskiviikkona käydyssä kokouksessa raati kuuli hakijakaupunkien suunnitelmat ja päätti, että kaikki hakeneet kaupungit jatkavat seuraavalle, ratkaisevalle kierrokselle.

Tuloksesta ilmoittanut raadin puheenjohtaja Jiří Suchánek sanoi, että tällä kertaa kulttuuripääkaupunkikilpailussa jatkoon päässeiden arvioinnissa oli kaksi tärkeää asiaa.

– Rahoitusta ei otettu ensimmäisellä kierroksella huomioon. Sen sijaan koronatilanne on muuttanut sen, miten kulttuuria kulutetaan ja se tekee tästä aivan uudenlaisen tilanteen ja se pitää ottaa huomioon.

Lopullisen valinnan raati tekee vuonna 2021.

Vuoden 2026 toinen kulttuuripääkaupunki tulee Slovakiasta.

Suomesta kulttuuripääkaupunkeja ovat olleet Helsinki (2000) ja Turku (2011).

Tampere sai jännittää loppuun asti

Riemu repesi Tampereen valtuustosalissa, kun kaupungin nimi sanottiin kolmantena eli viimeisenä jatkoon päässeistä.

– Erittäin hyvä fiilis ja kyllähän se jännitys vielä lisääntyi, kun tuli viimeisenä nimi, mutta kyllä me oltiin aika luottavaisina. Meillä oli niin hyvä hakemus ja sitä nyt jalostetaan ohjeiden mukaan, mitä raadilta tulee, sanoo pormestari Lauri Lyly.

Tampere-talon toimitusjohtajan Paulina Ahokkaan mukaan Eurooppa tarvitsee koronakriisin aikaan Tampereen kulttuuripääkaupunkihankkeen teemaa eli yhdenvertaisuutta.

– Ja myös Tampere tarvitsee tätä. Me ollaan tehty aika monta vuotta tämän projektin eteen töitä. Nyt on Tampereen vuoro.

Savonlinnassa riemu oli katossa

Savonlinnan nimi saatiin kuulla toisena jatkoonmenijoistä. Paikan päällä Punkaharjun Aseman Taidelaiturilla tulosta oli odottamassa parikymmentä ihmistä ja riemu nousi välittömästi kattoon.

– Saimaa on yhtenäinen alue ja se on se viesti, minkä me haluamme täältä lähettää. Yleensä puhun paljon, mutta nyt olen lähes sanaton ja vähän itkettää. Tämä on upeeta nähdä Punkaharjun maisemissa, että tämä tapahtuu oikeasti, iloitsee yrittäjä Saimi Hoyer.

Savonlinnan ympärille rakennetussa hankkeessa on mukana neljä Itä-Suomen maakuntaa. Parikkalan luovan johtajan Jani Halmeen mukaan maakunnat ovat perinteisesti olleet toraisia keskenään, mutta kulttuuri liimaa ne yhteen.

– Tämä paulauttaa Saimaan siihen paikkaan, mihin se kuuluukin eli maailman kiehtovimpien matkailukohteiden, elämisen alueiden ja kulttuurimestojen ykköspaikalle.

Oulussa tunnelma oli kuin Euroviisuissa

Oulu sai kuulla jatkoon pääsemisestä ensimmäisenä. Hankkeeseen osallistunut väki kiljui innoissaan ja heilutteli Oulun mahdollista kulttuuripääkaupunkivuotta varten tehtyjä pieniä lippuja.

– Täällä on tunnelma kuin Euroviisuissa. Olemme todella iloisia, että olemme päässeet jatkoon, sanoo kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

Laajalan mukaan Oulun jatkossa oleminen tulee näkymään seuraavan vuoden aikana joka käänteessä. Ensi keväänä tuomaristo vierailee kaupungissa ja arvioi sen sopivuutta kulttuuripääkaupungiksi.

– Kyllä varmasti Savonlinna ja Tampere ovat molemmat kovia vastustajia. Saimaa-ilmiö on hieno laajempi maakunnallinen kokonaisuus ja Tampere on aina tunnetusti se, joka haastaa Oulun. Kyllä me suhtaudumme tähän, että tämä on aito ja kova kilpailu.

Tampere, Oulu vai Savonlinna – mikä on Euroopan kulttuurin mekka vuonna 2026? Listasimme kulttuuripääkaupungiksi hakevien plussat ja miinukset

Liikenne- ja viestintäministeriössä on käyty keskusteluja itäisen Suomen kaupunkien ja kuntien kanssa siitä, minkälaisilla edellytyksillä itäisen suunnan raideyhteyttä varten voitaisiin perustaa hankeyhtiö.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) mukaan tarkoitus on perustaa hankeyhtiö suunnittelua varten.

Keskusteluihin osallistuivat monet tahot, joita itäradan rakentaminen tulevaisuudessa koskettaa. Osallistujia oli 14 kaupungin lisäksi useita maakuntaliittoja ja kauppakamareita sekä HaminaKotkan Satama Oy.

Kouvolan kehitysjohtaja Petteri Portaankorva käytti puheevuoron Kouvolan suosiman vaihtoehdon puolesta ja Kotkan puolesta puhui kehitysjohtaja Terhi Lindholm.

Väyläviraston selvitys pohjana

Pohjana keskusteluille ministeriön ja kaupunkien välillä oli Väyläviraston selvitys Itä-Suomen junaliikenteen kehittämisestä.

Se julkaistiin toukokuun lopussa. Selvityksen mukaan kannattavin vaihtoehto olisi nykyisten ratojen kehittäminen. Ratayhteyksistä paras vaihtoehto olisi raideyhteys Helsingistä Porvooseen ja sieltä Kouvolaan.

Helsinki-Vantaan lentokenttä olisi reitin alkupää, on linjaus mikä tahansa.

Kaikkiaan esillä on ollut kolme eri vaihtoehtoa itäiselle raideyhteydelle, mutta käytänössä jäljellä on enää kaksi vaihtoehtoa.

Kouvolan kaupunki ja kymmenen muuta Itä-Suomen kaupunkia kannattavat Kouvola-linjausta.

Väyläviraston selvityksen mukaan itärata eli Porvoon kautta Kouvolaan kulkeva rata olisi kustannus- ja hyötysuhteeltaan parempi kuin Porvoosta Kotkan kautta Luumäelle kulkeva niin sanottu itäinen rantarata.

Syynä on se, että itärata maksaisi noin kolmanneksen vähemmän ja rata hyödyttäisi sekä Karjalan että Savon radan liikennettä.

Itäradan investointi maksaisi Väyläviraston mukaan 2,1 miljardia euroa ja itäisen rantaradan eli Suomenlahden rannikkoa myöten kulkevan linjauksen 3,2 miljardia.

Uusi itäinen oikorata ei selvityksen mukaan tällä hetkellä vaikuta kannattavalta, mutta tilanne voi muuttua pitkällä aikavälillä. Itäinen rantarata voisi kuitenkin tukea tulevaisuudessa paremmin nopeaa junayhteyttä Helsingin ja Pietarin välillä.

Itäisen rantaradan vaihtoehdon varrella tavaraliikennesatamia

Itäisen rantaradan vaihtoehdon puolesta ovat liikkeellä Kotkan kaupunki ja monet sen kanssa liittoutuneet tahot. Tavaraliikenteen kannalta vaihtoehdolla on puolestapuhujansa.

Sen toiminta-alueelle sijoittuisi myös noin puolet Suomen tavaraviennistä, sillä ratayhteyden varrella sijaitsisi suuria vientisatamia, kuten Hamina ja Kotka.

Aamun keskusteluissa liikenne- ja viestintäministeriössä kartoitettiin itäisen Suomen kaupunkien ja kuntien alustavaa halukkuutta osallistua hankeyhtiön perustamiseen ja itäisen radan suunnittelun rahoitukseen samoilla periaatteilla kuin Suomi-rata -hankeyhtiön ja Turun tunnin juna-yhtiön kohdalla on toteutumassa.

– Suunnittelu on pitkä prosessi ja sen aikana selvitetään, ovatko edellytykset raidehankkeen toteuttamiseksi olemassa, sanoo ministeri Harakka.

Suuria raideliikenneinvestonteja edistetään viime syyskuun talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti samoilla periaatteilla koko Suomessa.

Aiemmissa neuvotteluissa on edellytetty, että valtio omistaisi hankeyhtiötä 51 prosenttia perustamisvaiheessa. Muiden omistajien kuten radasta hyötyvien julkisyhteisöjen osuus olisi juuri alle puolet, eli 49 prosenttia.

Suunnittelukustannukset Porvoo-Kouvola-linjauksessa olisivat noin 70 miljoonaa euroa ja Porvoo-Kotka-Luumäki-linjauksessa noin 110 miljoonaa euroa.

Vastaukset elokuun loppuun mennessä

Ministeriö odottaa kunnilta vastukset elokuun loppuun mennessä siihen, ovatko ne kiinnostuneita pääomittamaan suunnittelua varten perustettavaa hankeyhtiötä.

Vastauksilla ministeriö kartoittaa myös alueen toimijoiden edellytyksiä ja riittävän laajaa sitoutumista hankeyhtiön perustamiseen.

Entä sitten milloin on mahdollista odottaa hallituksen linjausta asiassa?

Liikenneministeri Timo Harakka oli vaitonainen aamun etätiedotustilaisuudessa, mutta sanoi johtopäätösten ajan olevan sen jälkeen, kun suunnitteluyhtiön halukkaat ovat selvillä.

Lue myös:

Väylävirasto Itä-Suomen ratahankkeista: Parasta olisi korjata nykyisiä ratoja

Nyt puhuvat itäistä Suomea repivän ratakiistan kovimmat kiistapukarit – Kouvolan ja Kotkan kaupunginjohtajat eivät pääse sopuun ratalinjauksesta

Suomen suuret raidehankkeet etenevät eri tahtiin – ministeri: "Selvitämme vasta, onko kokonaan uusi rata Itä-Suomeen tarpeen"

Uusi selvitys raidehankkeista: Itäinen rantarata voisi lisätä Suomen kilpailukykyä ja edistää hiilineutraaliutta

Eteläkarjalaiset marjatilayrittäjät ovat saaneet palkattua kausityöntekijöitä koronavirustilanteesta huolimatta.

Moni marjatilayrittäjä oli keväällä tukalassa tilanteessa, kun varmuutta kokeneiden ulkomaalaisten poimijoiden Suomeen tulosta ei ollut.

Yrittäjien mukaan kotimaisia poimijoita täytyi palkata tuplasti enemmän, koska suomalaiset ovat hitaampia työntekijöitä.

Kiinnostuneita kotimaisia työnhakijoita on kuitenkin ollut runsaasti.

– Meille tuli yli 400 työhakemusta, eli kiinnostusta oli tosi paljon ja siitä saa olla kiitollinen, sanoo marjatilayrittäjä Simo Rasimus.

Rasimuksen maatilalla Imatralla työskentelee tällä hetkellä 30 työntekijää. Rasimuksen mukaan työntekijät löytyivät pääasiassa lähiseudulta.

– Hakijoita oli todella kirjava joukko, jopa eläkeläiset innostuivat hakemaan meille töihin.

Etelä-Karjalan tilanne hyvä

Marjatilayrittäjä Simo Rasimuksen mukaan muutkin eteläkarjalaiset marjatilalliset ovat löytäneet kotimaista työvoimaa.

– Joillakin tiloilla on hieman vajetta, mutta en ole kuullut, että missään olisi katastrofitilanne. Asia on ollut niin paljon julkisuudessa, että se on varmasti myös auttanut.

Rasimuksen mukaan maakunnan yrittäjät ovat hyvin toiveikkaina ja luottavat, että suurin osa sadosta saadaan kerättyä.

Mansikkasato oli huhti-toukokuussa tavanomaisesta aikautaulusta jäljessä kylmien säiden takia. Aurinkoiset ja lämpimät säät ovat kirittäneet mansikkasadon valmistumista.

Maalämpö on pitkällä aikavälillä edullinen ja ekologinen lämmitysmuoto ja siksi suosittu monien omakotiasujien ja taloyhtiöiden keskuudessa.

Maalämpöpumppua varten maahan porataan syvä energiakaivo, josta kierrätetään putkistolla vesi-alkoholiseosta. Yksinkertaistettuna pumppu ottaa maaperästä lämpöä, jonka se luovuttaa asunnon lämmitysjärjestelmään.

Energiakaivon rakentaminen edellyttää pohjavesialueella vesilain mukaisen luvan. Moni maalämmön haluava on kuitenkin viime aikoina joutunut pettymään, sillä osassa Suomea luvat ovat tiukassa. Lupaa on käytännössä mahdotonta saada, jos sitä hakee merkittävän pohjavesialueen tuntumaan.

Tämä koskee suurtaa määrää suomalaisia, sillä jo pelkästään Lappeenrannassa kymmenet tuhannet ihmiset asuvat merkittävän pohjavesialueen läheisyydessä.

Vesilain mukaisen luvan myöntää aluehallintovirasto (AVI). Vesilain valvonnasta vastaavat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Kolmenlaisia riskejä

Vesilaki pyrkii suojaamaan pohjavesiä. Kun maata porataan energiakaivoa varten, on riskinä sekoittaa läpimenevät kerrokset.

– Vettä on monissa maakerroksissa suljettuina tasoina, jolloin ne eivät pääse sekoittumaan keskenään. Välissä voi olla pilaantunutta vettä, mutta toinen kerros onkin puhdas. Kun porataan, kerrokset voivat sekoittua keskenään ja se voi aiheuttaa kerroksen pilaantumisen, kertoo ympäristötarkastaja Päivi Uski Lappeenrannan kaupungilta.

Riskinä on myös ruhjeinen kallioperä, joka voi esimerkiksi energiakaivon paineaukaisussa levittää porauksesta syntyviä epäpuhtauksia. Se voi vaikuttaa kalliopohjaveden laatuun lähellä olevissa kaivoissa tai vedenottamoilla.

Viimeinen riski liittyy kaivon rakenteisiin ja vesialkoholiseokseen, jota maalämpökaivoissa käytetään lämmönkeruussa. Jos putkisto pääsee vuotamaan, se aiheuttaa ainakin väliaikaista haittaa pohjaveteen.

Lupia ei puolleta

Maalämpökaivon rakentaminen on vuodesta 2011 lähtien vaatinut aina pohjavesialueen ulkopuolellakin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen toimenpideluvan. Pohjavesialueilla toimenpideluvan lisäksi on vaadittu harkinnan mukaan myös vesilain mukaista lupaa, esimerkiksi vedenottamoiden läheisyydessä.

Nyt lupia saa yhä harvemmin. Taustalla on korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuosikirjapäätös. Vuosikirjapäätös on merkittävä oikeusohje, joka viranomaisten tulee ottaa huomioon valvonnassa ja päätöksiä tehdessä.

– Me olemme vuosikirjapäätöksen jälkeen ohjeistaneet, että maalämpökaivon sijoittaminen pohjavesialueelle vaatii aina vesilain mukaisen luvan. Käytännössä useissa ratkaisuissa on todettu, että maalämpökaivolle ei ainakaan pohjaveden muodostumisalueella voi saada vesilain mukaista lupaa, hydrogeologi Heidi Rautanen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta kertoo.

Lue lisää: Naapuri sai rakentaa, miksen minä? – KHO:n ratkaisu tiukentaa suhtautumista maalämpöön

Alueellisia eroja

KHO:n vuosikirjapäätöksen ohjeistus koskee koko Suomea. Ohjeen tulkinnassa vaikuttaa kuitenkin olevan aluekohtaisia eroja. Sen, vaatiiko hanke vesilain mukaisen luvan vai ei, päättävät vesilain valvontaviranomaiset eli ELY-keskus ja kunnan ympäristösuojeluviranomainen.

Suomen lämpöpumppuyhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Hirvosen mukaan tiukkaa linjaa noudatetaan esimerkiksi Raaseporissa, Hyvinkäällä, Lappeenrannassa ja Mynämäellä.

– On tehty kuntakohtaisia päätöksiä KHO:n päätöksen perusteella. Osa kunnista on tiukentanut linjaa, osa ei, toiminnanjohtaja Hirvonen sanoo.

Suomen lämpöpumppuyhdistys toivoisi, että linjanvedossa noudatettaisiin ympäristöministeriön kanssa toteutettua valtakunnallista energiakaivo-opasta, joka on vuodelta 2013.

– KHO:n päätöksen pohjalta linjaa voidaan tiukentaa, mutta se ei ole pakollista. Kuntia on tullut kuitenkin lisää ja koko ajan pelätään, että tämä leviää. Pitäisi muistaa, että me torjumme ilmastonmuutosta pumpuilla. Me emme ole pilaamassa pohjavesiä, Hirvonen sanoo.

Hydrogeologi Heidi Rautasen mukaan aluehallintoviranomaisella ei kuitenkaan ole vaihtoehtona myöntää vesilain mukaista lupaa, ainakaan pohjaveden muodostumisalueella.

– Eikä varmasti jatkossakaan KHO:n vuosikirjaratkaisun perusteella, Rautanen sanoo.

500 000 tappio

Lappeenrannassa toimiva KS-lämpö-yrityksen toimitusjohtaja Jouko Savolainen sai kuulla uudesta linjauksesta, kun hän tiedusteli meneillään olevan lupaprosessin etenemistä. Lupaa oli haettu kerrostalokiinteistölle Lappeenrannassa.

– Täysi kielto tuli ihan puskista. Tiedustelin, että mikä on luvan tilanne ja sieltä tulikin tällainen pommi vastaan, Savolainen kertoo.

Savolaisen yritys toimii Kaakkois-Suomen alueella ja tekee suurimmaksi osaksi maalämpöpumppuja omakotitaloihin ja suurempiin kiinteistöihin.

– Oma arvioni on, että menetämme puoli miljoonaa euroa per vuosi liikevaihtoa. Se on ihan älyttömästi, Savolainen sanoo.

Kieltävän lupahakemuksen lisäksi Savolainen ei koe saaneensa asiasta tietoa.

– Porakaivoja on tehty parikymmentä vuotta, mutta nyt ne yhtäkkiä muuttuivat vaaralliseksi. En tiedä, miten pitäisi toimintaa muuttaa, kun kukaan ei ole mitään kertonut. Jotenkin pitää sopeutua, koska ei pienyrittäjä voi tehdä mitään. Ei ole resursseja tai mahdollisuuksia lähteä tällaisia asioita vastaan taistelemaan, Savolainen summaa.

Vaihtoehtoja sähkön rinnalle

Voisiko energiakaivon rakentaa jotain sellaista tekniikkaa hyödyntäen, etteivät riskit toteutuisi?

Periaatteessa näin voisi tehdä, mutta se on kallista.

– Pohjaveden laatua voidaan tarkkailla, ja jos se heikkenee, voidaan lopettaa poraaminen tai tehdä lisäsuojauksia valamalla kallion halkeamia kiinni tai asettamalla suojaputkia sinne. Mutta se voi nostaa kustannuksia, jos työtä joutuu moninkertaisesti suojaamaan, kuvailee energiatekniikan apulaisprofessori Tero Tynjälä Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus suosittaa, että pohjavesialueilla asuvat miettisivät muita lämmitysjärjestelmiä koteihinsa. Sellaisia ovat esimerkiksi ilmavesilämpöpumppu ja ilmalämpöpumppu.

Ilmavesilämpöpumpun lämmönlähde on ulkoilma, jota se siirtää vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään eli pattereihin tai lattialämmitykseen.

– Investointina se maalämpöpumppua halvempi, mutta kovimpien pakkasten aikana hyötysuhde on heikko ja sen rinnalla joudutaan käyttämään sähkölämmitystä, Tynjälä sanoo.

Toinen mahdollisuus on ilmalämpöpumppu, joka ei kuitenkaan sovellu yksin talon lämmitysjärjestelmäksi, vaan vaatii rinnalleen jonkun toisen lämmitysjärjestelmän.

Lokakuun 16. päivä vuonna 1999 tamperelainen Raisa Räisänen katosi jälkiä jättämättä. 16-vuotiaan koripalloilijan katoaminen on yksi Suomen tunnetuimmista ratkaisemattomista tapauksista, jota tutkitaan murhana.

Poliisi etsii vinkkejä katoamiseen nyt aivan uudesta paikasta Hervantajärveltä, joka on noin kymmenen kilometrin päässä Räisäsen katoamispaikasta.

Aamulehti kertoi viime marraskuussa koiraharrastajan havainnoista katoamispäivän jälkeisenä aamuna. Koiraharrastaja kuuli varhain aamulla kovaa moottorin ääntä metsätiellä. Auto ohitti koiranulkoiluttajan kovalla vauhdilla, kuljettaja oli riskinoloinen ja vaaleahiuksinen.

Rannassa koirat ilmaisivat jotain. Mitään erikoista ei näkynyt, joten mies lähti rannasta pois. Hän ei tiennyt vielä Räisäsen katoamisesta, koska etsinnät käynnistyivät vasta myöhemmin.

Havainto tuli miehen mieleen 20 vuotta Räisäsen katoamisesta, kun poliisi julkisti uusia kuvia tapaukseen mahdollisesti liittyvistä autoista.

Keskusrikospoliisin rikoskomisario Paavo Tuominen kertoo, että tämän vinkin perusteella Hervantajärvi tutkitaan. Tutkinta tehdään Tuomisen arvion mukaan lokakuussa tänä vuonna.

Suurin osa löytyy elossa

Raisa Räisäsen tapaan kateisiin jääminen on Suomessa äärimmäisen harvinaista. Viime vuonna kadonneeksi ilmoitettiin keskusrikospoliisin rekisterin mukaan 1 067 henkilöä. Se on selvästi enemmän kuin vuonna 2018, jolloin katoamisilmoituksia kirjattiin noin 700.

Suurin osa kadonneista löytyy elossa ja tunneissa tai päivissä katoamisen jälkeen. Tavallinen tapaus on esimerkiksi tällainen: poliisi tutki kesäkuussa 12-vuotiaan tytön katoamista Tampereen Hervannassa. Poliisi pyysi havaintoja tapauksesta samana päivänä ja julkisti kuvan. Poliisi saikin vinkkejä runsaasti. Seuraavana päivänä tyttö löytyi. Hän ilmoittautui itse puhelimitse poliisille.

Tuore Tiina Saaren ja Maiju Majamaan Ei jälkeäkään -kirja esittelee 11 kadonneen suomalaisen tarinat. Kirjan mukaan vuonna 2018 kadonneista 726 ihmisestä 580 löytyi samana vuonna elossa, 98 kuolleena. Marraskuussa heistä 48 oli edelleen kadoksissa.

Keskusrikospoliisin mukaan voimassa olevia katoamisilmoituksia on noin 400.

Tunnistamattomia vainajia vähän

Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Mika Ihaksinen vahvistaa, että tosi harva jää Suomessa pysyvästi kadoksiin.

– Tällä hetkellä tunnistamattomia vainajia Suomessa on seitsemän tai kahdeksan. Se on todella vähän.

Aiemmin Suomessa tunnistaminen oli helpompaa, koska matkustaminen ei ollut niin yleistä. Lähes kaikki miehet kävivät armeijan, joten sitä kautta ihmisistä oli hammastietoja. Nyt Suomessa liikkuu yhä enemmän ulkomaalaisia ja suomalaiset liikkuvat itsekin entistä enemmän maan sisällä.

Toisaalta nykyään tunnistamista helpottaa tekniikan ja tunnistamismenetelmien kehittyminen.

Katoamisilmoitus ei vanhene periaatteessa koskaan, jos ruumista tai henkilöä ei löydetä. Vanhin rekisterissä oleva tapaus on vuodelta 1955. Siksi henkirikoksista, joissa uhri on kateissa, pitäisi tehdä myös katoamisilmoitus. Ellei tätä ole tehty, maastosta löytyviä luita ei välttämättä osata yhdistää kadonneeseen.

Tyypillinen katoaja on nuorehko mies

Jokainen katoaminen on erilainen. Välillä muistisairas vanhus harhautuu kauas kotoa, eikä löydä enää takaisin.

Esimerkiksi Ylöjärven Kurussa on etsitty viikon ajan 89-vuotiasta naista. Toisinaan katoaminen voi johtua muusta sairaudesta tai itsetuhoisuudesta.

Lyhytaikaiset katoamiset lisääntyvät yleensä kesällä. Kesällä tarkenee öitä ulkona ja matkustaminen lisääntyy muutenkin.

Tyypillinen katoaja on 20–45-vuotias mies. Arviolta noin 70 prosenttia kadonneista on miehiä ja 30 prosenttia naisia. Mika Ihaksinen ei tiedä syytä tähän.

Nuoret miehet ovat toisaalta yliedustettuina myös rikostilastoissa ja innokkaita matkustajia. Silti harva katoaminen on henkirikos. Noin joka kymmenes kadonneista on todennäköisesti joutunut henkirikoksen tai muun rikoksen uhriksi.

Jos suomalainen katoaa ulkomailla, häntä voi olla vaikea löytää.

Suomessa on vain harvoin lapsia kateissa. Ihaksisen mukaan alle 15-vuotiaita on kateissa alle kymmenen. Yleensä tapaukset liittyvät lapsikaappauksiin, missä toinen vanhempi on vienyt lapset luvatta maasta.

– Suomessa on hyvin harvinaista, että lapsi katoaisi.

Vanhusten ja nuorten katoamiset näkyvät mediassa, koska poliisi usein tiedottaa niistä. Lapset ja vanhukset tarvitsevat usein erityistä suojelua.

– Jos on 30-vuotias mies, eikä ole syytä olettaa, että hän on hengenvaarassa, ei järjestetä suunnatonta etsintää. Jos 80-vuotias mummo tai alle 15-vuotias lapsi katoaa, välittömästi alkaa maastoetsinnät, Ihaksinen kuvaa.

Kynnys ilmoittaa on madaltunut

Kynnys tehdä katoamisilmoitus on rikostarkastajan mukaan laskenut. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että toiset ihmiset ovat tavoitettavissa.

– Jos ei päivitä sometilejä, voi aiheuttaa luulon, että jotain on tapahtunut. Lisäksi on paljon suomalaisia reppumatkailijoita, jotka eivät ole tavoitettavissa, mutta he eivät ole kateissa.

Rikostarkastaja muistuttaa myös, ettei ole rikos olla ottamatta yhteyttä omaisiin.

– On henkilöitä, jotka eivät suostu ottamaan omaisiin yhteyttä. He eivät ole piilotelleet, he ovat vain katkaisseet yhteydet entiseen.

Tahallaan ja vapaaehtoisesti katoaminen on rikostarkastajan mukaan harvinaista. Sitä voivat yrittää rikolliset, mutta harvoin tavalliset suomalaiset.

Kuvat leviävät somessa nopeasti ja pitää olla aikamoinen piilottelija, ettei paljastu Suomessa. Ulkomaillakaan katoaminen ei ole yksinkertaista.

Matkustaminen vaatii asiakirjoja ja terrorismisäädösten vuoksi matkustamista valvotaan tehokkaasti. Katoamisilmoitus paljastuu passista lentokentällä.

– Euroopan sisällä voi periaatteessa matkustaa ilman passia, jos ei käytä lentokonetta. Lisäksi pitäisi olla ilman sometilejä, pankkikorttia tai puhelinta, joka on omissa nimissä.

Vähän vinkkejä Imatralta

Vuosittain muutama kymmenen katoamistapausta jää pimentoon. Mika Ihaksinen on itse tutkinnanjohtajana imatralaisen Kalle Korpiniemen tapauksessa.

Korpiniemi katosi Imatralla kaksi vuotta sitten ja hänen epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi. Miehellä oli keskusrikospoliisin mukaan yhteyksiä Helvetin enkeleihin.

Viimeinen havainto 176 senttimetriä pitkästä ja tanakkarakenteisesta Korpiniemestä tehtiin 29. maaliskuuta 2018 Imatran Rajapatsaalla sijaitsevassa kalakaupassa. Tämän jälkeen Korpiniemeen ei ole saatu mitään yhteyttä.

Tänä vuonna poliisi pyysi tietoa Korpiniemen käytössä olleesta Chrysler Neon -merkkisestä autosta. Ajoneuvon rekisteritunnus on IIU-697.

– Vinkkejä ei ole tullut hirveästi. Katoamishetkellä maaliskuussa iltapäivällä oli aika pimeää. Katoamiseen ei välttämättä liity erityistä tapahtumaa, jonka ihmiset huomaisivat. Joku on ehkä nähnyt, mutta osaako yhdistää henkilöön, Ihaksinen pohtii.

Katoamispaikalla on tehty etsintöjä.

– Vuoksi on ihan lähellä. Ihminen katoaa maastoon aika nopeasti. Ruoho kasvaa ja lehdet peittävät, Ihaksinen kuvaa tutkinnan vaikeutta.

Voit keskustella aiheesta 26.6. kello 20 asti.

Lue lisää:

KRP pyytää uusia vihjeitä kaksi vuotta sitten kalakaupasta kadonneesta miehestä – epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi

Poliisi kaipaa tietoja Imatralta kadonneesta miehestä

Nuori koripalloilija Raisa Räisänen katosi 20 vuotta sitten – Poliisilla on kolme eri teoriaa, mitä tapahtui: "Uskon, että syyllinen löytyy"

Poliisi etsii kuvien autoja Raisa Räisäsen katoamiseen liittyen – tallentuivat valvontakameraan

Otto istuu sänkynsä laidalla pää kumarassa. Sängylle on aiemmin tyhjennetty reppu. Nyt siinä on vaatteita, sätkätupakkatarvikkeita ja lääkkeitä. Pöydällä on lisää lääkeliuskoja ja irtonaisia tabletteja kymmenittäin.

Huoneessa on myös sohva, johon voi Oton mukaan huoletta istua. Tällaisissa asunnoissa kaikki pitävät kengät jalassaan.

Otto on luvannut kertoa oman tarinansa siitä, miten uudenlainen haittoja vähentävä korvaushoito on hänelle toiminut ja mitä se on saanut aikaan hänen elämässään. Hän esiintyy jutussa keksityllä nimellä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Noin kolmekymppinen Otto kertoo käyttäneensä rauhoittavia lääkkeitä eli bentsodiatsepiinejä puolet elämästään. Aiemmin hän on käyttänyt runsaasti myös esimerkiksi amfetamiinia. Hän on jälleen hoidossa, mutta tällä kertaa huumeiden käyttö on hänen mukaansa pysynyt hallinnassa.

– Silloin ennen oli aika usein amfetamiini ja metamfetamiini käytössä. Jos piti tiskata tai käydä virastossa, niin itseään oli pakko piristää.

Otto on yksi maamme jopa kymmenistä tuhansista opioidiriippuvaisista ihmisistä. He ovat jääneet pahasti koukkuun vahvoihin kipulääkkeisiin. Oton sekakäyttö on tyypillistä opioidiriippuvaisille. Usein käytössä on opioidien lisäksi juuri rauhoittavia lääkkeitä, stimulantteja, kuten amfetamiinia sekä alkoholia ja kannabista.

Haittoja vähentävä korvaushoito on uusi vaihtoehto

Suomessa on annettu opioidiriippuvuuteen lääkkeellistä korvaushoitoa jo yli 20 vuoden ajan. Korvaushoito tarkoittaa sitä, että ihminen hakee päivittäin korvaushoitoklinikalta tarkasti määritellyn annoksen opioidivalmistetta. Perinteisessä kuntouttavassa korvaushoidossa tavoitteena on päihteettömyys ja ihmisen kuntoutuminen esimerkiksi työelämään. Päihteettömyyttä kontrolloidaan hoidon aikana otettavilla huumeseuloilla eli testeillä.

Uusimpana hoitomuotona kuntouttavan korvaushoidon rinnalle on tullut haittoja vähentävä korvaushoito. Lääke haetaan samalla tavalla kuin kuntouttavassa korvaushoidossa, mutta haittoja vähentävässä korvaushoidossa muiden huumeiden käyttö on sallittua.

Haittoja vähentävässä korvaushoidossa on tarkoitus saada opioidiriippuvuus hallintaan. Lääkäreiden mukaan jo pelkästään se vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämään.

– Kaikista ihmisistä ei ole pakko yrittää tehdä kunnollisia veronmaksajia. Tarkoitus on antaa mahdollisuus turvalliseen ja ihmisarvoiseen elämään myös heille, jotka eivät ole valmiita luopumaan oheiskäytöstä, sanoo päihdelääkäri Margareeta Häkkinen.

Häkkinen on yksi korvaushoidon asiantuntijoista Suomessa. Hän työskentelee A-klinikka Oy:n laitoshoitopalvelujen ylilääkärinä ja on muun muassa osallistunut ammattilaisille suunnatun opioidikorvaushoidon käytännön oppaan laatimiseen.

Otto istuu sängyllään ja käärii sätkää. Nyt hänellä on käynnissä jo neljäs korvaushoitokerta. Aiemmin hän on ollut kuntouttavassa korvaushoidossa. Tällä kertaa hän on aloittanut uudentyyppisen haittoja vähentävän korvaushoidon.

– Olen paremmassa kunnossa kuin tosi pitkään aikaan. Nyt joku asia on toisella tavalla, että voin hyvin, kertoo Otto.

Otto on selvästi tyytyväinen haittoja vähentävään korvaushoitoon. Kaikki eivät tätä hoitomuotoa kuitenkaan ymmärrä, koska sen aikana saa käyttää huumeita.

Käyttö muuttuu nopeasti vieroitusoireiden estämiseksi

Opioidit ovat vahvoja kipulääkkeitä, joiden huumekäyttö perustuu niiden mielihyvää lisäävään vaikutukseen. Kaikkia opioideja vastaan kehittyy kuitenkin nopeasti pian jopa satakertainen sietokyky. Tämän vuoksi opioidiriippuvaisella lääkkeen käyttötarkoitus muuttuukin pian euforian tavoittelemisesta vieroitusoireiden ehkäisemiseksi.

Margareeta Häkkinen korostaa, että opioidiriippus on pitkäaikaissairaus. Hän kutsuu siitä kärsiviä ihmisiä potilaiksi alleviivatakseen heidän oikeutta lääketieteelliseen hoitoon.

– Kyseessä on ihan oikea sairaus, ja sillä on neurobiologiset mekanismit. Paranemiseen ei auta se, että kehotetaan ottamaan itseä niskasta kiinni.

Tyypillisiä vieroitusoireita ovat muun muassa ahdistuneisuus, levottomuus, huumehakuinen käyttäytyminen, nivel- ja vatsakivut, oksentelu ja ripuli.

Lääkärin määräämiä opioidilääkkeitä käytetään esimerkiksi leikkausten jälkeiseen voimakkaan kivun hoitoon. Vahvoja opioideja ovat esimerkiksi morfiini ja metadoni. Suomalaisten ongelmakäyttäjien eniten käyttämä aine on keskivahvaksi luokiteltu buprenorfiini. Suomessa korvaushoidossa potilaita hoidetaan buprenorfiinilla ja metadonilla.

Korvaushoitolääke haetaan kerran päivässä korvaushoitoklinikalta ja se nautitaan valvotusti. Myös kotilääkkeitä on mahdollista saada, mikäli hoitotilanne sen sallii.

Oton aiemmat korvaushoitojaksot ovat aina katkenneet siihen, että hän on käyttänyt hoidon aikana rauhoittavia lääkkeitä. Se ei ole ollut sallittua.

– Aiemmat hoidot ovat loppuneet kunnon sekamelskaan. On ollut vaikeuksia ihmissuhteissa ja asumisessa. En kiellä, etteivät lääkärit olisi tehneet oikeita päätöksiä silloin, kertoo Otto.

Haittoja vähentävä korvaushoito rantautuu maakuntiin

Oton ensimmäisestä korvaushoitojaksosta on aikaa lähes kymmenen vuotta. Noin vuosi sitten Etelä-Karjalaan rantautui uusi haittoja vähentävä korvaushoito. Otto lähti siihen mukaan lähes välittömästi.

Kaikkialla Suomessa ei haittoja vähentävää korvaushoitoa ole edelleenkään otettu käyttöön. Pääkaupunkiseudulla haittoja vähentävää korvaushoitoa on ollut tarjolla jo vuosia.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten päihdelääkäri Pasi Lempiäinen kertoo, että Etelä-Karjalassa korvaushoidon jako kuntouttavaan ja haittoja vähentävään linjaan ei ole kiveen hakattu. Pienessä maakunnassa korvaushoitoon ei ole jonoja, ja potilaat voivat sulavasti liikkua hoitomuotojen välillä.

– Jo aiemmin joillekin potilaille on tehty sellaisia hoitoratkaisuja, joihin kuuluu vain minimalistisia kuntouttavia tavoitteita, sanoo Lempiäinen.

Vain pieni osa ongelmakäyttäjistä on hakeutunut tai päässyt korvaushoitoon. Tuoreimmat luvut korvaushoitopotilaista ovat peräisin vuodelta 2015. Silloin lääkkeellisessä korvaushoidossa oli Suomessa 3 329 ihmistä. Viime vuosien aikana korvaushoidossa olevien määrä on kasvanut 200–300 ihmisellä vuodessa.

Samaan aikaan kasvuun ovat kääntyneet myös yliannostuskuolemat. Erityisesti ovat lisääntyneet alle 20-vuotiaiden huumekuolemat. Alle 25-vuotiaiden kuolemaan johtaneista yliannostuksista valtaosan on aiheuttanut opioiodi.

Tavoitteena parantaa yksilön elämänlaatua ja synnyttää säästöjä

Yksi haittoja vähentävän korvaushoidon keskeinen ristiriita on se, että yhteiskunta hoitaa päihderiippuvaisia samalla aineella, mitä he ovat käyttäneet päihtyäkseen. Ihmiseltä ei myöskään vaadita näyttöjä tai edes lupausta raitistumisesta.

Hyödyt ovat silti asiantuntijoiden mukaan nähtävissä: kuolleisuus ja infektiotaudit vähenevät, ihmisen elämänlaatu paranee ja yhteiskunnan varat säästyvät.

– Esimerkiksi rikollisuuden väheneminen ei suoraan näy meille täällä, mutta se on yksi keskeinen pitkän tähtäimen tavoite. Yhteiskunnallinen hyöty on myös se, että muiden palvelujen käyttö vähenee, kun infektiot ja tulehdussairaudet saadaan hoidettua nopeammin, kommentoi Eksoten päihdelääkäri Pasi Lempiäinen.

A-klinikan laitoshoitopalvelujen ylilääkäri Margareeta Häkkinen nostaa esiin yksilön elämänlaatuun vaikuttavat seikat.

– Ihmisen ei tarvitse käyttää resursseja siihen, että saisi hankittua opioideja. Näin on mahdollista rakentaa muutakin elämää.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n kehittämispäällikkö Airi Partanen puolestaan nostaa esiin esimerkin siitä, kuinka haittoja vähentävä hoito voi toimia jopa yllättävän hyvin.

– Sellaisia tapauksia on, että kun ihminen on ollut kuntouttavassa korvaushoidossa ja hän siirtyy haittoja vähentävään hoitoon, niin yhtäkkiä hän alkaakin kuntoutua.

Partasen mainitsema esimerkki liittyy koko haittoja vähentävän päihdehoidon tarkoitukseen. Tavoitteena on houkutella ihmiset hoidon piiriin, eikä karkottaa heitä pois liian suurilla vaatimuksilla.

Oton kohdalla tämä on tarkoittanut kykyä puhua totta ja sitä, että hoito on jatkunut jo vuoden.

– Lääkkeenjaossa aina kaksi hoitajaa arvioi kunnon, että voiko minulle antaa lääkkeen. Tällä kertaa olen aina saanut sen, aiemmilla kerroilla en. Ne kyselee, miten menee. Jos olen ottanut bentsoja ennen lääkettä, niin sanon rehellisesti. Ei tarvitse enää valehdella mistään. Ja pysyy hoidossa, kertoo Otto.

Terveydenhuoltokaan ei ole yksimielinen

Haastattelemamme asiantuntijat kertovat, että ihmisten on toisinaan vaikea ymmärtää haittoja vähentävää hoitoa. Muutosta parempaan tapahtuu, vaikka ihminen ei raitistuisikaan.

– Ajatellaan, että isoa näkyvää muutosta ei ihmisen elämässä tapahdu, vaikkaa koko ajan tapahtuu. Ihmistä valmennetaan samalla kohti pidempiaikaista kuntoutusta, sanoo Eksoten päihdelääkäri Pasi Lempiäinen.

Epäilevää suhtautumista on edelleen myös terveydenhuollon sisällä.

A-klinikka Oy:n laitoshoitopalvelujen ylilääkäri Margareeta Häkkinen sanoo, että terveydenhuollossa ajatellaan osin edelleen, että korvaushoidon tulisi olla välivaihe, joka kuntouttaa ihmisen tuotteliaaksi yhteiskunnan jäseneksi.

Häkkisen mukaan ihmisten asenteet ylipäänsä päihdehoitoa kohtaan ovat usein varsin kovia. Esimerkiksi hän mainitsee hyvin toimeentulevan keskiluokkaisen ihmisen, jolla on ollut itsellään turvallinen lapsuus, eikä perheessä ole ollut huono-osaisuutta, päihde- tai mielenterveysongelmia.

– Päihdeongelmat eivät aina ole suoranaisesti omia valintoja. Jos elämän lähtökohdat ovat olleet jo niin erilaiset, ei sellaisella ihmisellä ole samalla tavalla resursseja tehdä muutoksia siihen, miten elämä kulkee.

Yksi etenkin haittoja vähentävään korvaushoitoon liittyvä ennakkoluulo on se, että hoidossa yhteiskunta tarjoaa potilaille ilmaisia huumeita. Lääkehoito on potilaalle maksutonta, mutta silloin kyseessä on lääke.

– Hoidossa tärkeintä on säilyttää ihmiset hengissä, sanoo Airi Partanen THL:sta.

Otto kertoo, että entisaikojen pakottavaa tarvetta olla mahdollisimman sekaisin ei hänellä enää ole.

– Ei tämä hoito ole sitä, että saat kamat ilmaiseksi – ei se ole niin. Jos elämä on pelkkää kaman vetämistä, niin se on sitten toinen juttu. Ei siinä kuseta muita kuin itseään.

Uusi hoitomuoto saa kannatusta myös muilta kuntoutujilta

Etelä-Karjalan keskussairaalan yhteydessä toimii maakunnan korvaushoitoklinikka. Lääkkeenjako on alkanut aamulla ja päättyy kello 13. Aikaisen aamun tunnit on varattu niille, jotka käyvät töissä tai opiskelevat.

Lääkkeenjakojonossa korvaushoito saa hoitomuotona kehuja. Samoin moni uskoo, että haittoja vähentävä korvaushoito on joillekin ihmisille pelastus.

– Aiemmin oli niin, että jos huumeseulat ei olleet puhtaat, niin sitten ulos vaan, eikä ollut enää mitään, kommentoi yksi jonossa oleva ihminen.

Kuntouttava korvaushoito on monen kohdalla katkennut, jos ihminen ei ole kyennyt noudattamaan sovittuja pelisääntöjä ja olemaan ilman päihteitä. Haittoja vähentävässä korvaushoidossa tällaisia sääntöjä ei ole.

– Hoito tulee lopettaa vain, jos ihmiselle on vaarallisempaa olla korvaushoidossa kuin sen ulkopuolella. Sellaista tilannetta ei pitäisi syntyä, jos hoito toimii, sanoo Margareeta Häkkinen.

Häkkinen tarkoittaa vaarallisuudella sitä, että potilaan huumeiden käyttö on niin kaaottista, että korvaushoitolääke voisi olla hänelle vaaraksi.

Korvaushoitoa säätelee sosiaali- ja terveysministeriön asetus, mutta valtakunnallista suositusta sen toteuttamiseen ei ole olemassa. Margareeta Häkkinen on mukana Päihdelääketieteen yhdistyksen kokoamassa työryhmässä, jonka tarkoitus on laatia koko maata kattavat yhtenäiset ohjeet korvaushoidon toteuttamiseen. Tärkeää on päästä hoitoon ja säilyä siinä.

– Kuolemanriski pomppaa tosi paljon korkeammaksi hoidon äkkinäisen lopettamisen jälkeen verrattuna siihen, ettei olisi ollut korvaushoidossa lainkaan.

Oma asunto on saavutus

Otto keittää meille kahvia. Naapurilta löytyy sekaan myös maitoa.

Otto kertoo keskeytyneistä korvaushoitojaksoistaan. Yhteistä kaikille kerroille on se, että hän ei ole pystynyt antamaan vaadittuja puhtaita huumeseuloja ja hoitojaksot ovat katkenneet siihen.

– Kävin kerran viitenä päivänä putkeen antamassa seulaa, enkä saanut lääkettä. Viidentenä päivänä tiesin, että tämä on viimeinen mahdollisuus. Eikä se ollut puhdas.

Oton elämäntilanne vaikuttaa kohentuneen huomattavasti siitä, mitä se on joskus ollut. Hän kertoo eläneensä vuosia kadulla, ilman hoitosuhdetta minnekään. Nyt hän asuu päihdetukiasunnossa.

Tämänkertainen korvaushoitojakso on ollut Oton elämässä merkittävä käänne.

– En tiedä, olisinko enää edes hengissä ilman tätä. Olen ylpeä tästä tilanteesta, verrattuna aiempaan ajatusmaailmaan. Ennen oli parempi, mitä lähempänä hengenlähtö oli.