Luonnonvarakeskus Luke alkaa laittaa erityisiä seurantapantoja villisioille Kaakkois-Suomessa.

Pannoituksen avulla Luonnonvarakeskus haluaa seurata Suomen villisikakantaa entistä tarkemmin muun muassa villisikojen levittämän afrikkalaisen sikaruton tautiriskin vuoksi. Tautia ei ole todettu Suomessa koskaan, mutta riski sen leviämisestä Suomeen on edelleen suuri.

Seurannalla selvitetään villisian levittäytymistä Suomessa.

Pannoitettavat yksilöt pyydystetään puurakenteisilla loukuilla.

– Satelliittipohjaisella seurannalla näemme, mihin villisiat siirtyvät, ja millaisia elinympäristöjä ne valitsevat, sanoo erikoistutkija Mervi Kunnasranta Lukesta.

Villisikoja aletaan pannoittaa jo tänä vuonna.

– Tutkimusalueenamme on koko Suomi, mutta pannoitus keskittyy erityisesti Kaakkois-Suomeen, joka on villisian levinneisyyden ydinaluetta, Kunnasranta sanoo.

Villisikoja tulee Suomeen itärajan takaa Venäjältä, jossa afrikkalaista sikaruttoa on tavattu.

Suomen villisikakanta pienenemässä

Suomessa oli tammikuun 2020 alussa arviolta keskimäärin 1 400 villisikaa. Kanta on pienentynyt vajaat 30 prosenttia vuoden 2019 kanta-arvioon verrattuna.

Kantaa on pienentänyt metsästys ja mahdollisesti myös rajan yli tulevien yksilömäärien väheneminen.

– Kannan arviointiin liittyy myös epävarmuustekijöitä, joten tulos kuvaa enemmänkin suuruusluokkaa, eikä ole tarkka yksilömääräarvio, tarkentaa yksi villisian kannanarviointimenetelmän kehittäjistä, tutkija Tuomas Kukko Lukesta.

Menetelmän hyödyntämistä tietolähteistä tärkeimpiä ovat metsästäjien arviot omien alueidensa villisikojen runsaudesta sekä tiedot saalismääristä.

Eniten villisikoja on edelleen Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Metsästyssaaliiden perusteella villisikakanta on vahvistunut Pohjois-Karjalassa ja heikentynyt Pohjois-Savossa ja Pohjois-Hämeessä.

Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin, mutta Suomeen rantautuessaan se olisi tuhoisa Suomen sikateollisuudelle. Muun muassa sianlihan vienti vaikeutuisi merkittävästi.

Tautia on havaittu jo noin 250 kilometrin päässä Suomen itärajasta. Reilu vuosi sitten uutisoitiin, että afrikkalaista sikaruttoa oli löytynyt Pietarin lähistöltä sijaitsevasta sikalasta.

Lue seuraavaksi: Eväsleivän meetvurstisiivu voisi tuoda maailman pahimman eläintautipandemian myös Suomeen – Onko rajusti leviävä sikarutto pysäytettävissä?

Syyttäjä vaatii vähintään kahden vuoden vankeusrangaistuksia Lappeenrannassa kultasepäliikkeeseen murtautuneelle kolmelle miehelle. Rikosnimikkeenä on törkeä varkaus.

Syytettyinä olevat ulkomaalaiset miehet ryöstivät Lappeenrannan Oleksilla sijaitsevan kultasepänliikkeen syyskuussa 2019. Varkaita oli kaikkiaan neljä.

Miehet rikkoivat oven lasin ja veivät mukanaan noin 130 000 euron edestä kelloja ja koruja. Lisäksi he tuhosivat liikkeessä omaisuutta noin 23 000 euron arvosta.

Ennen Lappeenrannan-murtokeikkaa miehet varastivat polttoainetta Ypäjältä ja auton Mikkelistä.

Syyttäjän mukaan miehet on pidettävä vangittuina. Vastaajien Suomessa olemiselle ei ole ollut muuta tarkoitusta kuin murtautua kelloliikkeeseen ennakkoon tehdyn suunnitelman mukaan.

Kaikki kolme syytettyä palasivat myöhemmin Suomeen, missä heidät otettiin kiinni. Törkeään varkauteen osallistunutta neljättä miestä ei ole saatu kiinni.

Lappeen Riennon hiihtokoulun pienet tenavat liikkuvat Lappeenrannan Huhtiniemen ladulla jo varmoin liikkein. Kasvamassa on uusi hiihtosukupolvi.

Lasten tunnelma on kuitenkin ollut koetuksella, sillä he ovat joutuneet perin erikoisen laturaivon kohteeksi. Hiihtokoululaisten kanssa samaan aikaan ladulla olleet aikuiset hiihtäjät ovat huudelleet pienille hiihtäjän aluille, miten lapset ovat muiden hiihtäjien tiellä ja tukkeena. Käytöstavat ovat unohtuneet täysin.

– Minulle on huudeltu kirosanoja, ja että pois edestä. Sitten on sanottu, että me sotkemme heidän hiihdon, kertoo hiihtokoululainen 8-vuotias Manu Konsti.

Hiihtokoulun opettajan Johanna Turusen mukaan laturaivo ei ole vain pieni ilmiö, vaan sitä on jatkuvasti, vähintään viikoittain.

– Viime viikolla aikuinen mies hiihti näiden lasten takana ja joutui sitten hiihtokoululaisten takia ylämäessä hidastamaan vauhtiaan. "Perkele kun olette täällä!", hän huusi meille, kertoo Lappeen Riennon hiihtokoulunopettaja Johanna Turunen.

Lappeenrannan Huhtiniemessä, kuten lähes kaikkialla Etelä-Suomessa, hiihtolatua on tänä talvena niukalti. Täälläkin latua on vain 1,5 kilometriä eli juuri sen verran, mitä sitä näin huonolumisen talven aikana on saatu tehtyä.

Vaikka latu on lyhyt, on siinä kuitenkin leveyttä sekä perinteiseen että luisteluhiihtoon, joten kaikkien pitäisi ladulle kuitenkin mahtua.

– Lapsia pelottaa, kun tullaan kiroilemaan ja huutamaan. Ei se ole kivaa kuunneltavaa, kertoo hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen.

Samaa sanoo myös Manu Konsti.

– Kyllä se huutelu harmittaa.

Aikuisen käytöksellä iso merkitys

Myös Suomen ladun lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen on kuullut lapsiin kohdistuvasta laturaivosta. Hänen mukaansa osa kuntohiihtäjistä ottaa harrastuksen turhan tosissaan ja ajattelee enemmän itseään kuin muita.

– Räikeimmillään se on tuollaista, että aikuiset eivät ymmärrä antaa lasten hiihdon opetukselle arvoa, tilaa ja aikaa.

Hiihtokoulun opettajan Johanna Turusen mielestä hiihdon pitäisi olla rentouttavaa ja virkistävää liikuntaa. Siksi hän ihmettelee, mikä saa ihmiset raivoamaan.

Näin on pohtinut myös Karoliina Koskela, joka on yhden hiihtokoululaisen äiti. Hänen mielestään aikuisten tulisi ymmärtää, miten suuri merkitys aikuisten käytöksellä on.

– Aikuisen esimerkki, innostus ja kannustus ovat lasten liikunnassa äärettömän tärkeitä. Pahimmassa tapauksessa tuollainen huutelu voi tappaa liikkumisen ilon, sanoo Koskela.

Lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen Suomen ladusta muistuttaa, että lapselle pitää jäädä alkavasta harrastuksesta kiva olo.

– Kun lapsi on opiskelemassa uutta taitoa, on ensisijaisen tärkeää, että jäisi sellainen mielikuva ja tunne, että oli tosi kivaa ja haluan tehdä tätä uudestaan, kertoo Eskelinen.

Eskelinen korostaa, että huono kokemus voi keskeyttää koko lajin opettelun.

– Pahimmillaan koko tutustuminen lajiin tyssähtää, eikä lapsi halua enää sinne mennä.

Miehet ja naiset

Lappeen Riennon hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen on ollut hiihdonopettajana jo yli 10 vuotta. Sama raivoamisilmiö toistuu hänen mukaansa joka talvi, oli sitten lunta enemmän tai vähemmän.

– Enimmäkseen huutelijat ovat iäkkäämpiä miehiä, mutta paljon on myös keski-ikäisiä naisia, kertoo Turunen.

Turusen mukaan lapsille opetetaan hiihtokoulussa käyttäytymistä ja harjoitukset pyritään tekemään niin, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa muille. Esimerkiksi ilman sauvoja -hiihto tehdään aina kaikkein leveimmällä kohdalla, jotta kunto- ja kilpahiihtäjillä on tilaa ohittaa.

– Lapsille opetetaan, että kun pysähtyy tai vaihtaa suuntaa, pitää vilkaista taakse. Mutta lapset toimivat kuitenkin niin hitaasti, että nopea hiihtäjä ehtii tulla kohdalle, kertoo Turunen.

Muiden hiihtäjien pitäisi myös huomata hiihtokoulun lapset, koska lapsilla on yllään keltaiset huomioliivit. Lisäksi alueella on varoituskyltti, jossa varotetaan hiihtokoululaisista.

Kaikki ovat joskus olleet hitaita

Hiihtokoulun lapsia opastettu, että jos raivoaja tulee kohdalle, ei saa huudella takaisin. Lisäksi lapsia on pyydetty ottamaan tuntomerkit huutelijasta, minkä jälkeen ohjaaja tai hiihtokoululaisen vanhempi käy juttelemassa raivoajan kanssa.

– Minun mielestäni meidän aikuisten asia on käydä keskustelu laturaivoajan kanssa, kertoo hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen.

Samaa mieltä on myös Suomen ladun lastentoiminnan suunnittelija Tiia Eskelinen.

– Aikuisen on hoidettava asia. Lapsille pitää kertoa, että me emme voi toisten käytökselle yhtään mitään ja että jostain syytä kaikki eivät latusääntöjä noudata.

Hiihtokoulun opettaja Johanna Turunen kehottaa jokaista muistelemaan omaa lapsuuttaan.

– Kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, että on itsekin aikoinaan hiihdon aloittanut. Me olemme kaikki olleet joskus hitaita.

Takaa tulevan pitää väistää edessä hiihtävää. Nopeampi väistää hitaampaa.

– Lapsille opetetaan ihan nämä samat säännöt, että me kaikki mahdumme tänne ladulle.

Huuteluista huolimatta intoa hiihtokoulun lapsilla tuntuu riittävän. Manu Konstikin kertoo, ettei hän huuteluista välitä. Keskittyy vain hiihtoon.

Suomen latu on julkaissut latuetiketin keikkien liikkujien yhteiseksi ohjeeksi. Sen pääset lukemaan tästä.

Itä-Suomen yliopisto on vienyt Saimaan Haukivedelle 12 keinopesää norppia varten. Niitä on valmistettu eri materiaaleista, jotta nähdään, millaista rakennelmaa norppa suosii.

Iglua muistuttavat keinopesät jäävät kellumaan veden pinnalle, jos jää niiden alta sulaa. Aiemmilta vuosilta on saatu rohkaisevia kokemuksia.

– Yksi kuutti on syntynyt tällaiseen keinopesään jo aiemmin. Toinen syntyi apukinoksen ja järviruo'oista tehdyn keinopesän yhdistelmään. Keinopesät ovat vielä kehitystyön alla, sanoo yliopistotutkija Mervi Kunnasranta.

Kunnasranta arvioi, että keinopesät eivät kuitenkaan ratkaise vielä lähivuosienkaan pesintäongelmia kokonaan. Kehitystyö on vielä kesken. Pikku hiljaa kerätään kokemuksia ja nähdään, miten rakennelmat kestävät vaihtelevaa säätä.

Keinopesät täytetään yleensä lumella, jotta saimaannorppa saisi itse kaivaa pesänsä. Näin tuetaan norpan lajityypillistä käytöstä.

– Jos lunta ei olisi, norpalle voisi käydä esimerkiksi styroxin tapainen muovailtava pehmeä materiaali, joka ei olisi muovia, vaan jotain muuta. Mietimme myös materiaalin ekologisuutta, joten olemme kokeilleet esimerkiksi turvelevyjä, kertoo Kunnasranta.

– Tärkeintä tietysti on, että päävuokralainen eli norppa sen hyväksyy.

Jos näkee Saimaalla liikkuessaan ponttoonien päälle tehdyn pesärakennelman, siitä on syytä pysytellä etäällä.

– Ei pidä mennä häiritsemään, jos sinne on joku mennyt jo pesimään. Tämä koskee myös apukinoksia, toteaa Kunnasranta.

Nettikeskusteluissa on ihmetelty, miksei Saimaalle tuoda lumitykkejä ja tehdä lisää lunta rannoille.

– Tätäkin on kokeiltu vajaat kymmenen vuotta sitten. Lumitykit ovat kuitenkin painavia siirrellä heikoilla jäillä. Lumen tekeminen tykillä myös kestää yllättävän kauan, ja koko ajan kone pauhaa siellä. Pitäisi kehittää reppuun mahtuva lumitykki.

Apukinosten kolaamiseen lisäaikaa

Saimaannorpille on kolattu apukinoksia pesätarpeiksi vähälumisen talven vuoksi. Apukinos tarkoittaa luonnonlumesta kasattua pengertä, johon norppa itse kaivaa pesänsä.

Useana talvena suuri osa kuuteista on syntynyt apukinokseen, kun Saimaalle ei ole luonnostaan kasaantunut riittävästi lunta rannoille.

– Nämä ovat norpan kannalta rankat kelit, sillä myös apukinokset voivat sulaa. Vettä tulee toisaalta taivaalta, toisaalta vesi uhkaa nousta pesään sisälle altapäin, kuvailee yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta.

Etelä-Savon ELY-keskus on antanut luvan kolata apukinoksia vielä 23. helmikuuta saakka Saimaalla. Metsähallitus haki jatkoaikaa, koska sää lauhtui. Alunperin vapaaehtoisten oli tarkoitus lopettaa kolaaminen kuluvan viikon jälkeen.

Jos norpan kuutti syntyy suoraan avojäälle tai rantakalliolle, se on helppo saalis esimerkiksi ketulle.

– Kuutti voi myös kylmettyä, kun sillä ei ole pesän suojaa. Jos emä voisi olla sen vierellä ja imettää koko ajan, ei olisi niin suurta hätää. Ilman pesän tarjoamaa näkösuojaa norppanaaras voi häiriintyä ja käydä useammin vedessä, kertoo Kunnasranta.

Lue myös:

Saimaannorpan suojelutyössä läpimurto: Kuutti syntyi kelluvaan tekopesään – "Ainutlaatuista maailman mittakaavassa"

Mikkilän perheen olohuoneessa seisoo kolme tyylikästä nuorta. Hilla, Otso ja Sisu Mikkilä ovat pukeutuneet vanhojenpäivän tanssipukuihinsa.

Vielä nuoret tarkastavat, että kaikki on kunnossa kenkiä myöten ennen suurta ja odotettua tapahtumaa.

Kaksoset Hilla ja Otso Mikkilä ovat lukion toisella luokalla Imatran yhteislukiossa. Pikkuveli Sisu Mikkilä on lukion ensimmäisellä luokalla, mutta tanssii vanhojentanssit jo nyt.

Poikia on lukiossa vähemmän kuin tyttöjä, siksi Sisu Mikkiläkin pyydettiin jo mukaan.

– Omien ysiluokan tanssieni jälkeen eräs lukiolaistyttö pyysi minut parikseen. Ilmeisesti tanssin silloin niin hyvin, kertoo Sisu Mikkilä hymyillen.

Kaikki kolme lasta yhtä aikaa

Kolmen lapsen tanssiminen vanhojentansseissa samalla kertaa on melkoinen rumba. Mikkilän perheessä on sopu kuitenkin säilynyt. Äiti Mirja Mikkilän mukaan lapset ovat olleet hyvin omatoimisia, ja ehkä juuri siksi pinna ei ole palannut keneltäkään.

Myös vieressä perheen isä Ari Mikkilä seuraa lastensa valmistautumista vanhojenpäivään isällisen leppoisasti.

Nuorten viime päiviä on helpottanut, että he olivat pukujen etsinnässä liikkeellä hyvissä ajoin. Jo viime kesänä Sisun ja Otson puvut vuokrattiin helsinkiläisestä pukuvuokraamosta.

Tytär Hilla Mikkilä kävi katselemassa iltapukua äitinsä Mirja Mikkilän kanssa ensimmäisen kerran jo vuosi sitten keväällä.

– Valikoima oli tosi laaja, ja sitten piti vain karsia monista vaihtoehdoista, kertoo Hilla.

Lopulta sopiva puku löytyi ja se ostettiin syksyllä. Puvun vuokraustakin mietittiin, mutta lopulta puku päätettiin ostaa, eikä vuokrata.

– Iltapukujen vuokrahinnat olivat yllättävän korkeita, ja puvun korjaus sopivaksi olisi tullut niin kalliiksi, että päätimme ostaa Hillalle puvun, kertoo äiti.

Käytetyn iltapuvun ostamisen netin kautta he kokivat hankalaksi sovitusongelmien vuoksi.

Isot kulut

Perheen kolme lasta ovat innolla osallistumassa vanhojentansseihin. Vanhemmille se kuitenkin tietää yhtenä vuonna aikamoista rahan kulua. Kolmen lapsen vaatettaminen vanhojenpäivää varten maksaa vanhemmille noin 1 500 euroa.

Pelkästään Sisu ja Otso Mikkilän frakkien ja kenkien vuokraus maksoi yhteensä 500 euroa.

– Pari kuukautta sitten piti käydä vielä uudestaan sovittamassa pukua Helsingissä, ja varmistettiin, että se istuu hyvin päällä, kertoo Otso.

Hilla Mikkilän puvun hinnaksi tuli lopulta muutostöineen 800 euroa. Kengät löytyivät omasta vaatekaapista. Kampauksen hinnaksi äiti arveli noin 100 euroa. Meikkauksesta ei kuluja synny, sillä Hilla haluaa tehdä meikin itse omilla meikeillään.

– Yhdistimme frakin vuokraukset kesälomareissun yhteyteen, niin saimme yhdistettyä kaksi asiaa, kertoo perheen kulutuksesta tarkka Mirja Mikkilä.

Mikkilän mukaan varsinkin yksinhuoltajaperheissä tilanne voi olla hyvinkin haastava.

– Pahimmassa tapauksessa rahan puute ja pukujen kilpavarustelu saattaa estää nuoren osallistumisen vanhojentansseihin.

Puvut kiertoon

Lasten äiti Mirja Mikkilä työskentelee Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kestävyystieteen dosenttina. Kulutus- ja kestävyysasiat ovat siksikin lähellä hänen sydäntään.

Mikkilä haluaa, että aina ei tarvitsisi ostaa uutta. Siksi hän suunnitteleekin tulevaksi kevääksi yhdessä Imatran yhteislukion kanssa käytettyjen tanssipukujen esittelytapahtumaa.

– Tarkoitus olisi, että saataisiin puvut myyntiin, vuokralle tai lainaan jopa ilmaiseksi.

Mikkilän ajatuksena on, että vanhojentansseihin osallistuvat tytöt voivat olla salonkikelpoisia jopa nollabudjetilla. Hän on jo kysynyt nuorilta mielipidettä ideaansa, ja sille on näytetty vihreää valoa.

– Pop-up-tilaisuudessa tytöt näkisivät puvut ja pääsisivät hiplaamaan ja sovittamaan niitä. Tässä pitää miettiä ihan konkreettista kestävyystekoa, kertoo Mikkilä

Hieno juhla lukiokiireiden keskellä

Tänään perjantaina 14.2.2020 vanhojentanssipäivänä Mirja Mikkilällä on perheessä autokuskin rooli. Hän kuljettaa lapsiaan koulun ja Imatran urheilutalon välillä. Hän kertoo olevansa toisaalta liikuttunut, mutta myös onnellinen jälkikasvunsa puolesta.

– Se on todella kiva näille nuorille, että heillä on näin hieno juhla kesken kiireisen koulun käynnin. Kyllä nuoret ovat juhlansa ansainneet, kiteyttää Mirja Mikkilä.

Myös Sisu, Otso ja Hilla ovat mielissään, että saavat tanssia ja kokea kaiken yhdessä samaan aikaan.

Saimaalta Imatran kohdalta täytyy kulkea noin kilometrin matka Vuoksi-jokea pitkin, kun vastaan tulee Tainionkosken voimalaitos.

Voimalaitoksessa ei ole sulkuja, joten se sulkee esimerkiksi veneilijöiltä pääsyn eteenpäin. Jos voimalaitoksen pystyisi veneellä ohittamaan, pääsisi sitä pitkin Imatran keskustaan saakka.

Siksi Imatralla on virinnyt ajatus uudenlaisesta kanavasta, joka ohittaisi Taininkosken voimalaitoksen. Tainionkosken kanavan uskottaisiin piristävän Imatran matkailua ja keskustan alueen vetovoimaa.

Tainionkoskelta avautuisi noin neljä kilometriä Vuoksea veneilyn ja turismin käyttöön. Neljä kilometriä siksi, että seuraavana on vastassa Tainionkoskea isompi Imatrankosken voimalaitos.

Mutta Imatrankosken lähellä ollaan jo Imatran keskustan ytimessä. Vain muutaman sadan metrin päässä kävelykatu Koskenpartaasta.

Mielessä turistivirrat Pietarista

Toteutuessaan kanava toisi uuden näkökulman venäläisten matkailuun varsinkin, jos junayhteys Venäjältä Imatralle otettaisiiin tulevaisuudessa käyttöön. Venäläinen rautatieyhtiö testasi uutta henkilöjunayhteyttä Pietarin ja Imatran välillä viime kesänä.

Imatran kaupungin omistaman rakennuttajayhtiö Mitran toimitusjohtaja Lassi Nurmi muistuttaa, että Imatran olisi mahdollista saada Pietarin alueen viisi miljoonaa ihmistä matkustamaan Vuoksen ääreen.

– Saimaan kaupungeista Imatra taitaa olla ainut, jossa ei pääse veneellä keskustaan ja palveluiden alueelle, Nurmi lisää.

Nurmen mukaan jonkinlaiset jokilaivatkin olisivat yksi vaihtoehto saada turisteja Vuokselle.

– Kuten Lappeenrannan satamastakin lähtee saaristoristelyjä Saimaalle, täältä voisi Vuokselta päästä jokilaivoilla Saimaalle.

Vuoksi on venäläisille tuttu joki, sillä se laskee Laatokkaan ja suurin osa joesta sijaitsee Venäjän puolella.

Rahoitus monista puroista?

Kustannusarvio tarkentuu projektin edetessä. Nyt sen arvioidaan asettuvan 15–20 miljoonan euron välille. Idea voimalaitoksen kiertävästä kanavasta on vuosikymmeniä vanha, mutta nyt Tainionkosken kanavan suunnittelutyöhön on saatu 100 000 euroa EU-rahaa.

Lassi Nurmi toteaa, että hankkeelle on olemassa erilaisia rahoitusvaihtoehtoja.

– Missään nimessä kaikki ei tulisi Imatran kaupungin omarahoituksen kautta. Kouvolassa Kimolan kanava toteutettiin niin, että rahoituksesta kaksi kolmasosaa tuli valtiolta. Tässä on samat edellytykset lähteä hakemaan samanlaista rahoitusta, Nurmi kertoo.

Imatralla selvitetään myös, olisiko yksityistä pääomaa mahdollista saada Tainionkosken kanavan rakentamista varten.

– Tutkimme myös kanavan pyörittämisen taloudellista mallia eli esimerkiksi käyttömaksuja, Nurmi lisää.

Kanavaan korkeuseroa tulisi noin 9 metriä ja sulkujen sijaan kanavaan kaavaillaan suurta venehissiä.

Nyt alkaneesta selvityksestä on tarkoitus saada tuloksia kesäkuussa.

Haasteena Vuoksen yläjuoksun voimakas virtaus

Etelä-Karjalan liitossa Imatran kanavasuunnitelmia seurataan mielenkiinnolla.

Ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen kannattaa perusteellisen selvitystyön tekemistä.

Hän painottaa luonnonolosuhteiden huomioon ottamista. Hänen mukaansa Vuoksen yläjuoksun voimakas virtaus on haasteista suurin.

Jos rahaa olisi rajattomasti, Vaittinen ratkaisisi liikenneturvallisuuden mielenkiintoisella tavalla.

– Hyvä vaihtoehto olisi vetää kanava Niskan satamasta aina Ritikanrannan yläpuolelle, asuntomuseon yläpuoliseen lahukkaan. Siinä vältyttäisiin näiltä kovilta virroilta, sanoo Vaittinen.

Tässä vaihtoehdossa kustannukset pompsahtaisivat hyvinkin korkeiksi, mutta kanava olisi turvallinen.

Vuoksella useammankin kerran kalassa käyneenä Vaittinen tietää, ettei Vuoksen pyörteiden kanssa ole leikkimistä.

– Kyllä sunnuntaiveneilijän taidot joutuvat Vuoksella koetukselle, hän sanoo.

Valtio edistää uutta ratalinjausta Helsingistä itään suunnitelmien mukaan, vaikkakin muista suurista raidehankkeista jäljessä.

Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti tänään, että Helsingistä pohjoiseen vievän Suomi-radan ja Turun tunnin junan hankeyhtiöistä ja rahoituksesta on päästy valtion ja kuntien kesken sopuun. Näin ollen ratahankkeiden suunnittelu pääsee toden teolla vauhtiin.

Raidehankkeiden nytkähtäminen eteenpäin on herättänyt keskustelua siitä, jääkö itäinen raideyhteys kahden muun ratahankkeen jalkoihin.

Itäinen ratayhteys on kuitenkin alun perinkin edennyt eri aikataulussa.

Lue lisää: Tunnin junan ja Suomi-radan hankkeista sopu valtion ja kuntien kesken – EU-rahoituksen hakemisella kiire

Tarvetta selvitetään

Ministeriö tekee parhaillaan uutta selvitystä, jossa vertaillaan itäisen raideyhteyden eri vaihtoehtoja. Selvityksen on määrä valmistua lähiaikoina.

Selvitystä käydään sen valmistuttua läpi Itä-Suomen kuntien ja maakuntien sekä hallituksen kesken. Mahdollisen uuden itäisen raideyhteyden tarkempi toteutusmuoto ei ole vielä selvillä.

– On tärkeää muistaa, että tekeillä on vasta selvitys siitä, onko tarpeen tehdä itäinen, uusi rata, ja jos on, mistä suunnasta. On aivan liian aikaista puhua siitä, että lähdettäisiin hankeyhtiöön, Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka sanoo.

Eli onko vielä mahdollista, että itäinen ratayhteys kaatuu kokonaan?

– Meillä ei tällä hetkellä ole mitään suunnitelmaa itäisestä radasta, joten ei ole mitään, mikä voisi kaatuakaan. Yksi asia on kuitenkin ihan selvä. Suomen tärkeimmät ratayhteydet, sekä päärata että itäinen suunta, ansaitsevat kyllä joka tapauksessa panostuksia siihen, että matkanteko on nopeampaa, Harakka toteaa.

Yhteinen näkemys hakusessa

Ministeri Timo Harakka painottaa kuntien oman panoksen merkitystä Suomi-radan ja Turun tunnin junan etenemisessä. Sitoutuminen hankkeeseen on Harakan mukaan avainasemassa.

– Tämä historiallinen neuvottelu, jossa näin monta kuntaa on tehnyt näin merkittävän liikennepäätöksen, on osoitus siitä, että suomalaiselle raideliikenteelle on käsillä uusi alku.

Itäisen ratayhteyden suhteen kuntien yhteisestä päätöksestä ollaan vielä kaukana.

Esimerkiksi Kymenlaakson suurimmat kaupungit Kotka ja Kouvola vetävät ratalinjausta täysin eri suuntiin. Kotka on pääkaupunkiseudulta Porvoon, Loviisan, Kotkan ja Haminan kautta Luumäelle linjattavan rantaradan kannalla. Kouvola puolestaan kannattaa Helsingistä Porvoon kautta Kouvolaan linjattavaa itärataa.

Harakka ei ota kantaa kuntien erimielisyyksiin, mutta yhteistä säveltä hänen mukaansa kuitenkin kaivattaisiin.

– On tietenkin selvää, että jonkinlainen yhteisymmärrys pitäisi löytää sekä alueen toimijoiden että valtiovallan välille.

Ministeriön selvitys ratkaisee

Kotkan kaupunki päätti viime vuonna teettää oman selvityksen itäisestä rantaradasta, koska se oli tyytymätön Väyläviraston tekemään selvitykseen pääkaupunkiseudulta itään suuntautuvista uusista raidevaihtoehdoista.

Myös Kouvola on teettänyt kannattamastaan Itärata-vaihtoehdosta selvityksen yhdessä Itä-Suomen maakuntien ja Porvoon kaupungin kanssa.

Harakan mukaan suurin painoarvo on Liikenne-ja viestintäministeriön omalla selvityksellä.

– Uskoisin, että virkatyönä tehtävä selvitys nojaa parhaaseen osaamiseen, mitä ministeriössä ja sen virastoissa on tällaisten liikennehankkeiden suunnittelusta. Tällaisia vastuita ei voi ulottaa kellekään ulkopuoliselle, ministeri Timo Harakka sanoo.

Lue lisää:

Itäisen ratayhteyden eri vaihtoehdot selvitetään tasapuolisesti – Kouvola ja Kotka repivät uutta junarataa päinvastaisiin suuntiin

Uusi selvitys raidehankkeista: Itäinen rantarata voisi lisätä Suomen kilpailukykyä ja edistää hiilineutraaliutta

Uusi selvitys raidehankkeista: nopea itärata voi nostaa Itä-Suomen laajemmaksi työssäkäyntialueeksi

Vain parin kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta on suuri Nordkalkin kalkkikivilouhos. Suuresta montusta saadaan raaka-ainetta myös vieressä sijaitsevalle Finnsementin sementtitehtaalle.

Sementin teossa syntyy paljon hukkalämpöä. Osan siitä yhtiö käyttää omiin tarpeisiinsa tehdasalueella.

– Kaiken ylimääräisen lämmön myymme Lappeenrannan kaukolämpöverkkoon, Finnsementin Lappeenrannan tehdaspäällikkö Jarkko Riepponen kertoo.

Finnsementti on myynyt kaukolämpöä Lappeenrannan Energialle jo parinkymmenen vuoden ajan.

– Etsimme koko ajan myös lisää mahdollisuuksia saada hukkalämpöä hyötykäyttöön, tehtaanjohtaja Riepponen sanoo.

Kaukolämpöyhtiö etsii lisää hukkalämpöä

Lappeenrannan Energia haluaa lisää hukkalämpöä teollisuudelta. Taustalla on aikomus vähentää fossiilisen polttoaineen käyttöä lämmöntuotannossa.

– Kiinnostuksemme teollisuuden hukkalämpöön johtuu erityisesti siitä, että voimme sen avulla vähentää maakaasun käyttöä kaukolämmön tuotannossa, Lappeenrannan Energian kaukolämpötoiminnasta vastaavan Lappeenrannan Energiaverkkojen toimitusjohtaja Arto Taipale kertoo.

Nykyään noin kymmenen prosenttia Lappeenrannan kaukolämmöstä tuotetaan maakaasulla. Paikallisen teollisuuden tuottaman hukkalämmön osuus kaukolämmöstä on viisi prosenttia.

Loput 85 prosenttia Lappeenrannan kaukolämmöstä tehdään Kaukaan Voiman voimalaitoksessa. Se käyttää pääasiassa polttoaineena metsäteollisuusyhtiö UPM:n Kaukaan tehtaiden jätepuuta. Lappeenranna Energiaverkkojen emoyhtiö Lappeenrannan Energia on Kaukaan Voiman osakas.

Lappeenrannan Energiaverkot on kiinnostunut saamaan UPM:n tehtailta myös hukkalämpöä.

– Meillä on alustavia keskusteluja UPM:n kanssa hukkalämmön toimittamisesta, Arto Taipale kertoo.

Hukkalämmön suuri haku käynnissä

Lappeenrannan tilanne ei ole ainutlaatuinen. Teollisuuden hukkalämpöä etsitään nyt lisää eri puolilla Suomea kaukolämpöverkkojen käyttöön. Erityisesti tämä koskee paikkakuntia, joissa on ylijäämälämpöä tuottavaa teollisuutta kaukolämpöverkkojen lähellä.

Esimerkiksi Turussa selvitetään hukkalämmön toimittamista Nesteen jalostamolta Naantalista. Myös datakeskusten hukkalämpöä käytetään kaukolämmöntuotannossa.

Samoin kuin Lappeenrannassa teollisuuden ylijäämälämmöllä halutaan korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä lämmöntuotannossa.

Samalla näyttää siltä, että teollisuuden hukkalämmössä on jäljellä suuri käyttämätön potentiaali, jolla todella voidaan korvata fossiilisia polttoaineita.

Jättimäinen lämmönlähde löytyi pääkaupunkiseudulta

Hukkalämmön mahdollisuuksista kertoo yksistään tammikuussa julkisuuteen tullut suunnitelma käyttää Porvoon Kilpilahden Nesteen ja Borealiksen jalostamoiden ylijäämälämpöä pääkaupunkiseudun lämmitykseen.

Näin voitaisiin kattaa jopa neljännes pääkaupunkiseudun kaukolämmöntarpeesta. Pääkaupunkiseutu voisi näin korvata kivihiilen käyttöä lämmöntuotannossa.

Kilpilahden jalostamoiden potentiaali kaukolämmön lähteenä on tiedetty pitkään. Lämmön hyödyntämistä on haitannut etäisyys pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkosta. Lämmön valjastamiseen tarvitaan 40 kilometrin yhdysputki Helsingin suuntaan.

Uudet lämpöpumput mullistavat hukkalämmön käytön

Kilpilahden jalostamoilta saatava lämpö ei ole myöskään tarpeeksi kuumaa kaukolämpöverkkoon. Tämänongelman ovat nyt käytännössä ratkaisseet huomattavasti kehittyneet teollisen mittaluokan lämpöpumput, jotka pystyvät lämmittämään vettä aikaisempaa kustannustehokkaammin kaukolämpöverkkoon.

"Uudet lämpöpumput mullistavat matalämpöisen hukkalämmön käytön", valtion energiatehokkuutta edistävän Motivan äskettäin julkistetussa esiselvityksessä kuvaillaan uusien lämpöpumppujen merkitystä.

.

Tällaisia lämpöpumppuja käytetään jo lämmön talteenottoon jätevesistä esimerkiksi Helsingissä. Uudet lämpöpumpputeknologiat tekevät mahdolliseksi myös matalalämpöisen hukkalämmön käytön kaukolämmön tuotannossa.

Arviot hukkalämmön määrästä eroavat

Motivan esiselvityksen mukaan teollisuuden ylijäämälämmön tekninen potentiaali Suomessa oli vuonna 2017 noin 16 terawattituntia. Tämä vastaa noin viidennestä rakennusten lämmitykseen vuonna 2018 käytetystä energiasta.

Teknisellä potentiaalilla tarkoitetaan lämpömäärää, jonka hyödyntäminen on mahdollista nykyisellä tekniikalla. Tämä ei tarkoita, että koko teknisesti potentiaalisen lämpömäärän käyttö olisi taloudellisesti järkevää.

Aikaisemmissa tutkimuksissa teollisuuden ylijäämälämmön tekniseksi potentiaaliksi on arvioitu 6-23 terawattituntia.

Hyödyntäminen vasta alussa

Suuret heitot arvioissa teollisuuden ylijäämälämmön määrästä heijastavat sitä, että selvää käsitystä hukkalämmön määrästä ei useinkaan ole.

Näin on myös Lappeenrannassa, vaikka paikkakunnalla on runsaasti ylijäämälämpöä tuottavaa teollisuutta ja hukkalämpöä käytetään jo nykyään kaukolämpöverkossa.

– Sitä on tutkittu harmittavan vähän. Kaiken kattava hukkalämmön hyödyntäminen on vasta alkuvaiheessa. Lappeenrannan Energiaverkkojen toimitusjohtaja Arto Taipale sanoo

Kilpailu voisi lisätä hukkalämpöä

Teollisuuden hukkalämmön käyttöönottoa haittaa myös kilpailun puute.

Euroopan unionin säännösten mukaan energiantuotannon ja energianjakeluverkkojen pitää olla eri yhtiöissä. Tämä edistää kilpailua, koska energiantuottaja ei voi tällöin vaikeuttaa kilpailijansa pääsyä jakeluverkostoon.

Tämän vuoksi esimerkiksi sähkön- ja kaasuntuotanto ovat erillään sähkö- ja kaasuverkkoyhtiöistä.

Energiantuotannon ja energianjakelun eriyttäminen ei kuitenkaan koske kaukolämpöä.

Suomessa suurin osa kaukolämpöverkoista onkin kaupunkien ja kuntien energiayhtiöiden hallinnassa. Ne eivät välttämättä ole kiinnostuneita ottamaan ulkopuolisten lämmöntuottajien lämpöä verkostoonsa, varsinkin jos kyse on toisista energiayhtiöistä.

Tuotannon ja verkostojen eriyttäminen ehkä tulossa

Asiantuntijat ovat ehdottaneet, että kaukolämpöverkot erotettaisiin erillisiksi yhtiöiksi Suomessa.

Lappeenrannassa kaukolämpöverkko eriytettiin omaan yhtiöönsä jo 15 vuotta sitten. Päätöksen taustalla oli oletus, että yhteiskunta tulisi tätä jossain vaiheessa myös edellyttämään. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Lappeenrannan Energiaverkkojen toimitusjohtaja Arto Taipale uskoo, että päätös toimintojen eriyttämisestä saattaa olla tulossa.

– Tähän viittaa ainakin se, että kestävästä kehityksestä ja teollisuuden hukkalämmöstä puhutaan nyt entistä enemmän, Taipale sanoo.

Miljonääri Sami Inkinen on saapunut Kalifornian Piilaaksosta puhumaan synnyinkuntansa Ruokolahden koulun oppilaille. Kaikki tietävät hänen olevan miljonääri.

Yksi kysymys toistuu.

– Miten paljon sinulla on rahaa?

Inkinen vastaa samalla tyylillä kuin todennäköisesti suurin osa suomalaisista: tarkat summat eivät muille kuulu.

– Riittävästi ruokaan, asuntoon ja lentolippuun tänne.

Yksi vastaus kuitenkin paljastaa, että hän on miljonääri.

– Minä en oikeastaan tiedä, koska minä en katso minun rahojani ja muut pitävän niistä huolen.

Täältä Ruokolahdelta pienestä koulusta Sami Inkinen lähti ensin lukion kautta yliopistoon ja lopulta 17 vuotta sitten Yhdysvaltoihin. Siellä hän perusti ystävänsä kanssa internetissä toimivan asuntojen myynti- ja ostopaikka Trulian, jonka arvo lähti hiljalleen hurjaan nousuun.

Vuonna 2014 Trulia myytiin 3,5 miljardilla dollarilla eli noin 3,2 miljardilla eurolla.

Nyt Sami Inkinen takoo rahaa internetissä toimivalla hoito-ohjelmalla, joka pyrkii parantamaan kakkostyypin diabetesta.

Mutta kuinka hän oikein sen teki?

Perunapellolta miljonääriksi

Sami Inkinen syntyi vuonna 1975 Imatran naapurikunnassa Ruokolahdella. Kuten monessa suomalaisessa maalaiskunnassa on ollut tapana, hänkin joutui jo lapsena tottumaan kotitöihin perunapellolla ja hiihtämään kouluun.

Polttopuita piti tehdä, jotta talvella olisi tuvassa lämmintä. Vaikka silloin tuntuu välillä inhottavalta, nyt tuntuu kiitolliselta.

– Olin laiska kun synnyin, mutta vanhemmat pakottivat tekemään paljon töitä. Oli tosi mahtavaa oppia työ jo nuorena.

Inkisen vanhemmat eivät olleet juurikaan kouluja käyneet. Kumpikaan ei ollut ylioppilas. He olivat töissä paperitehtaalla.

– Siinä mielessä minulla ei ollut mitään esimerkkejä maailmanvalloituksesta, kertoo Inkinen.

Esimerkki olikin ainoa, jota Sami Inkinen lapsuudessaan kaipasi. Nuori tarvitsee hänen mielestään esimerkkejä ja esikuvia, jotta voi tavoitella jotain suurta ja merkityksellistä.

Sattumaa

Lukioon Sami Inkinen meni sattumalta, kun ei tiennyt, mitä hän isona haluaisi tehdä – kolmeksi vuodeksi ihmettelemään, kuten hän itse sanoo.

Sitten juttusille tuli fysiikan opettaja.

– Hän sanoi, että olen aika hyvä matematiikassa ja kysyi, olenko ajatellut lukea lääkäriksi tai insinööriksi. No enpä ollut.

Siitä syntyi kuitenkin kipinä hakea Teknillisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto-yliopiston fysiikan laitokselle. Sieltä kaivattuja esimerkkejä ja esikuvia alkoikin löytyä.

–Minulle kerrottiin, että Nokian silloinen toimitusjohtaja Jorma Ollila oli valmistunut sieltä. Se oli tosi kiinnostavaa, kertoo Inkinen.

Valmistumisensa jälkeen Sami Inkinen oli töissä muun muassa Nokialla, mutta koko ajan päässä iti ajatus lähteä suurempiin ympyröihin: Piilaaksoon USAn Kaliforniaan.

– Minulle kiinnostus Piilaaksoa kohtaan oli samanlainen kuin jääkiekkoilijan kiinnostus NHL:ää kohtaan. Piilaakso on yrittäjän NHL.

Inkinen halusi paikkaan, jossa on paremmat valmentajat, kovemmat sijoittajat ja kovempi kilpailu.

Hänen päässään takoivat esimerkit, joita hän oli ympärillään nähnyt.

– Nuorempana aina ihmettelin, että on se Hjallis Harkimo aika ihmemies. Kaikki sitä potkivat päähän, mutta aina se vain menee eteenpäin.

Tavoite Yhdysvalloista toteutui vuonna 2003, jolloin Inkinen pääsi opiskelemaan Stanfordin yliopistoon. Ruokolahden maalaispojalle näky oli valloittava.

– Ajattelin, että eihän tämä voi olla oikea paikka. Kaikki näytti ihan Hollywood-filmiltä, jossa palmut heiluvat tuulessa ja kaikki näyttää jotenkin liiankin hyvältä.

Hetkeä myöhemmin kaikki muuttui lopullisesti.

Käänteentekevä lounas

Vain kaksi viikkoa Stanfordiin saapumisen jälkeen Sami Inkistä kohtasi onnekas sattuma. Hän pääsi lounaalle yhdessä Jeff Bezosin kanssa.

Bezos on verkkokauppa Amazonin perustaja ja todennäköisesti maailman rikkain ihminen.

– Hän vain hörönaureskeli typerimmille vitseille, mitä minä olen koskaan kuullut, muistelee Inkinen.

Inkinen katsoi ja kuunteli rennon oloista Bezosia ja tajusi, että maailman menestyneimmät ja rikkaimmat ihmiset eivät todellisuudessa ole tavallista ihmistä kummempia. Hän oppi, että kuka tahansa pystyy melkein mihin vain, tai voi ainakin yrittää.

– Jos tuokin höpö ukko on pystynyt tuollaisia asioita tekemään ja maailmaa muuttamaan, niin kyllä minäkin, pohti Inkinen.

Jeff Bezosin karisma ja luonne ikään kuin tarttuivat Inkiseen.

– On ihan uskomaton tunne, miten ihan puhtaasti inspiraation ja itsetunnon kautta tuli kyky ja halu yrittää ja kuuseen kurkottaa. Se tapaaminen muutti tosi paljon ajatusmaailmaani, sanoo Sami Inkinen.

Kiinteistövälityspalvelu

Inkisen ei tarvinnut kauan odottaa, kun ajatus yrityksen perustamisesta kävi toteen. Vuonna 2004 hän perusti Stanfordissa ystävänsä kanssa kiinteistövälityspalvelu Trulian. Heitä oli kaksi fyysikkoa, eikä kummallakaan ollut koulutusta siihen, mihin he olivat ryhtymässä.

– Jo silloin netistä pystyi ostamaan auton, aviopuolison tai mitä tahansa, mutta kuluttajavetoista asunnonvälityspalvelua ei ollut ainakaan Yhdysvalloissa olemassa.

Kaksikon ajatus oli, että kaikki toimialat tulevat muuttumaan internetin ansiosta, eikä kiinteistövälitys ole millään tavalla erilainen. Trulian he rakensivat tyhjästä. Alku oli kuin korttitalon rakentamista.

– Piti puskea täysillä ja kiinnittää huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. Muuten se korttitalo voisi kaatua minä hetkenä hyvänsä.

Inkisen ja hänen ystävänsä yrityksestä tuli menestys, josta myös ostajat alkoivat kiinnostua. Ostotarjouksia tuli lukuisia, mutta he eivät halunneet myydä. Sen sijaan he halusivat tehdä Truliasta entistä paremman ja menestyvämmän.

Vuonna 2012 Trulia listautui New Yorkin pörssiin ja kahta vuotta myöhemmin Trulianin kilpailija Zillow osti yrityksen 3,5 miljardilla dollarilla.

– Saimme siitä 20–30 kertaa enemmän kuin jos olisimme tarttuneet ensimmäiseen ostotarjoukseen, kertoo Inkinen.

Trulian myynnin jälkeen Sami Inkinen oli ilman työpaikkaa.

Kovana urheilijana ja liikkujana Inkinen uskoi viettävänsä hyvää ja tervettä elämää. Kunnes kohtalo puuttui taas peliin.

Diabetes

Sami Inkinen oli aina olettanut, että kakkostyypin diabetes on elintasosairaus, joka koettelee ylipainoisia ja niitä, jotka eivät liiku. Hän itse on aina pitänyt kunnostaan huolta, harrasti muun menestyksekkäästi täyspitkää triathlonia. Hän pärjäsi hyvin jopa thriatlonin maailmanmestaruuskisoissa.

Samana vuonna kun Trulia listautui pörssiin, hän sai kuitenkin kenties tietää olevansa kenties matkalla kohti diabetestä. Hänellä todettiin diabeteksen esiaste.

– Näkemykseni muuttui täysin, kun kaiken urheilemisen jälkeen minulla todettiin diabeteksen esiaste. Mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Olin urheillut 10 tuntia viikossa ja koko ajan katsoin, etten syö liikaa.

Kun Trulia oli saatu myytyä, alkoi hänen mielessään itää ajatus uudesta yrityksestä. Nyt se lähtisi omasta kokemuksesta, omista vääristä luuloista ja todellisuuden huomaamisesta.

– Jos lukee jostain tietoa, joka ei tue omia uskomuksia, niin silloin omaa mielipidettä on vaikea muuttaa. Sen sijaan omakohtainen kokemus muuttaa omaa mielipidettä huomattavasti nopeammin, pohtii Inkinen.

Niinpä hän perusti Virta health -nimisen yrityksen, jonka tarkoitus on auttaa ihmisiä diabeteksen hoidossa. Asiakkaita riittää, sillä arvion mukaan maailmassa on yli 400 miljoonaa aikuista diabeetikkoa.

Virta health on internetissä toimiva lääkäriasema. Kuukausimaksua vastaan ihminen saa sieltä hoitoa, neuvoja ja tuloksia oman sairauden hoidon etenemisestä.

Yrityksen kokoluokasta kertoo jotain se, että kuukausi sitten Kauppalehti kertoi Virta healthin keränneen uudella rahoituskierroksellaan 93 miljoonaa dollaria. Rahoitusta sillä on koossa yhteensä 166 miljoonaa dollaria eli noin 153 miljoonaa euroa.

– Toivottavasti säästetään paljon ihmisiä, ja ihmisten käsiä ja jalkoja diabeteksen aiheuttamilta amputoinneilta. Samalla säästetään yhteiskunnan ja vakuutusyhtiöiden varoja, kertoo Inkinen.

Sami Inkinen havainnollistaa metodiaan Ruokolahdella asuvan äitinsä jääkaapin sisällöllä.

– Tässä jukurtissa on sokeria, muroissa on sokeria, ketsupissa on sokeria. Ohjeeni on, että sokerin käyttöä kannattaa vähentää niin lähelle nollaa kuin mahdollista. Mieluummin nollaan.

Elämä Kaliforniassa

Ruokolahdelta Kaliforniaan miljonääriksi ponnistanut Sami Inkinen kertoo elävänsä hyvin onnellista elämää. Hän uskoo, että niukka lapsuus on opettanut elämään nykyistäkin elämää oikealla tavalla.

– Olen aina ollut tyytyväinen melko vähään, ja se on varmaan yksi onnellisen elämän salaisuus.

Suomessa ollessaan hän nauttii puhtaasta luonnosta, ihailee Suomen koulutusjärjestelmää ja on onnellinen, miten yrittäjyyttä koko ajan arvostetaan enemmän.

– Yrittäjistä pitäisi tehdä enemmän arjen sankareita. Ei vain jääkiekkoilijoista.

Häneen omat menestyksen avaimensa ovat olleet tarkat näkemykset siitä, mihin yrityksellä pyritään.

– Tärkeintä on ymmärtää mitä teen ja kenelle. Oli kyse sitten hierojasta, kampaajasta ATK-yrityksestä tai mistä vaan. Suurin energia yritystä miettiessä kannattaa laittaa sen pohtimiseen, miten tämä auttaa jotain muuta ihmistä.

Jos yrittäjän tielle lähtee, pitää siihen olla Inkisen mukaan aito intohimo.

– Asiaan ja aihepiiriin kannattaa rakastua. Jos siihen ei osaa rakastua, matkanteko on liian vaikeaa.

Kotona Kaliforniassa Sami Inkisellä on vaimo ja kaksi tytärtä. Toinen lapsista on 2- ja toinen 4-vuotias.

Teini-ikäisenä Inkinen haaveili, että hän voisi rahalla ostaa ruuat kaupasta eikä tarvitse olla perunapellolla kädet täynnä multaa.

–Nyt minulla on puutarha. Se on paras luksussijoitus, kun omassa puutarhassa kasvaa hedelmiä ja ruokaa. Todennäköisesti siellä juuri nyt vaimo ja tyttäret ovat sormet mullassa, naurahtaa Inkinen.

Salaperäisen italialaisen yhtiön ilmestymisestä satojen miljoonien eurojen asunto- ja yritysalueen rahoittajaksi Mänttä-Vilppulaan on paljastunut uutta tietoa.

Ylen tietojen mukaan italialaisen Osanna Groupin tuloa poikkeukselliseen ilmailukylähankkeeseen oli järjestämässä brittiläinen kiinteistösijoituskonsultti.

Konsultin palveluita ovat ostaneet viime vuosina sekä valtion rahoittama Business Finland että kahdeksan kunnan omistama kehitysyhtiö Kainuun Etu.

Myös Seura-lehti kirjoitti viikonloppuna konsultin roolista suomalaisissa majoitushankkeissa.

Brittikonsultin näytöt liiketoiminnasta eivät ole erityisen vakuuttavia. Ainakin neljä hänen johtamistaan yrityksistä on mennyt konkurssiin. Tästä huolimatta kansainvälistymis- ja rahoituspalveluita tarjoava Business Finland on tehnyt miehen kanssa yhteistyötä.

Johtaja Hanna Lankinen Business Finlandista myöntää Ylelle, etteivät he ole selvittäneet brittikonsultin taustoja.

– Lähtökohtaisesti teemme hänen kanssaan yhteistyötä samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin konsulttien kanssa.

Kultaisia viisumeja kahdella miljoonalla eurolla

Nettisivujensa perusteella konsultti on auttanut asiakkaitaan hankkimaan Kyproksen niin kutsuttuja kultaisia viisumeja. Kultaisilla viisumeilla tarkoitetaan järjestelmää, jossa rikkaat henkilöt voivat saada EU-kansalaisuuden sijoittamalla Kyprokseen vähintään kaksi miljoonaa euroa.

EU on arvostellut kultaisia viisumeja. EU-komission mukaan järjestelmä avaa unionin ovet rikolliselle rahalle (siirryt HS:n sivuille).

Kansalaisjärjestö Transparency Internationalin mukaan Kypros on kerännyt kultaisilla viisumeilla vuoden 2013 jälkeen lähes viisi miljardia euroa.

Venäläiset ovat suurin kansallisuusryhmä, joka on hankkinut kultaisia viisumeja Kyprokselta.

Konkursseja ja yhtiö Kyproksella

Yle kertoi aiemmin, että Osanna Groupin takaa paljastuu varattomia pöytälaatikkoyrityksiä eikä italialaisyhtiön toteutuneista hankkeista löydy varteenotettavaa näyttöä.

Italialaisen rahoittajan hankkeeseen toi siis brittiläinen konsultti, jonka oma liiketoimien historia ei anna kuvaa uskottavasta kiinteistöalan toimijasta.

Mies on ollut hallituksen jäsen tai osakas ainakin kahdessatoista brittiyhtiössä. Näistä neljä on ajautunut konkurssiin. Myös loppujen yhtiöiden toiminta on pienimuotoista ja yhtiöt ovat pääosin lakkautettuja tai ne ovat varattomia.

Miehellä on yhtiö myös Kyproksen veroparatiisisaarella. Se ei ole toimittanut tilinpäätöksiä maan kaupparekisteriin, joten yhtiön taloudellisesta tilanteesta ei ole saatavilla tietoja.

Mänttä-Vilppulan kaupungin mukaan Osanna Groupin taustat on selvitetty kunnolla. Kaupungin johto uskoo yhtiön kykyyn kerätä rahoitus.

Kontakti syntyi Kainuun kehitysyhtiön tilaisuudessa Lontoossa

Mänttä-Vilppulan kaupungin edustajat ovat kertoneet aiemmin, että kontakti italialaisiin rahoittajiin sai alkunsa Business Finlandin tilaisuudessa Lontoossa.

Business Finlandin Hanna Lankinen kertoo, että Suomen Lontoon-suurlähetystössä järjestetty tilaisuus oli kuitenkin Kainuun Edun järjestämä. Tilaisuuteen osallistui myös Business Finland, joka on vuosittain mukana useissa kymmenissä vastaavissa tilaisuuksissa eri puolilla maailmaa.

Tilaisuuteen oli kutsuttu 10-20 sijoittajaa, ja tarkoitus oli esitellä heille Suomea sijoituskohteena. Lähetystöön saapui myös Osanna Groupin brittiläinen liikekumppani Roy Goff.

Osanna ja Goffin yritys omistavat suunnilleen puoliksi Suomeen perustetun Osanna ACI Finland Oy:n, jonka kautta rahoitus Mänttä-Vilppulan jättihankkeeseen on luvattu järjestää.

Goff ei antanut Ylelle haastattelua.

Goffin kutsui Lontoon-suurlähetystön tilaisuuteen Kainuun Edun palkkaama brittiläinen konsultti. Suomalaiset toivoivat, että brittikonsultti etsisi tilaisuuteen sijoittajia, jotka voisivat mahdollisesti järjestää rahaa myös Suomeen.

Yhtenä ideana oli, että konsultti hyödyntäisi kontaktejaan sijoittajiin, jotka olivat aikaisemmin olleet kiinnostuneita Kyproksesta.

Konsultti vastasi Ylen sähköpostilla lähettämiin kysymyksiin, että hän ei pysty vielä kertomaan yhteistyöstään Osanna Groupin kanssa salassapitosopimuksen vuoksi.

Yhteistyötä Business Finlandin kanssa

Brittiläinen konsultti kertoo nettisivuillaan tarjoavansa palveluja Suomeen sijoittaville ulkomaalaisille. Yritys muun muassa etsii asiakkailleen kiinteistöihin ja turismiin liittyviä sijoituskohteita.

Konsulttiyritys kertoo järjestävänsä tapaamisia Lontoossa, Helsingissä ja Kyproksen Limassolissa. Se on kertonut myös avaavansa toimiston Helsingissä keväällä 2019, mutta Yle ei löytänyt mitään vahvistusta että näin olisi tapahtunut.

Yritys kertoo toimivansa yhdessä Business Finlandin kanssa. Hanna Lankinen kertoo, että konsultti on yksi monista, joiden kanssa he tekevät yhteistyötä.

– Pyrimme olemaan hyvä kumppani erityyppisille toimijoille, jotka tekevät samantyyppistä työtä eli pyrkivät saamaan investointeja Suomeen.

Lankisen mukaan konsultin taustoja ei ole erityisesti selvitetty ennen yhteistyön aloittamista, koska Kainuun Etu käytti konsulttia.

Business Finland on ostanut konsultin palveluita kahdesti vuosina 2017–2018. Toisella kertaa tilattiin kahden päivän tapahtuman juoksutus ja järjestely, toisella kertaa markkinaselvitys. Konsultti kuittasi näistä yhteensä 15 400 euroa.

Valtion rahoituksella toimivan Business Finlandin päätehtävä on edistää ulkomaisia investointeja Suomeen. Matkailunedistämispalveluja tarjoava Finpro ja innovaatiorahoitusta tarjoava Tekes yhdistyivät Business Finlandiksi vuoden 2018 alussa.

Kainuun Etu puolestaan maksoi konsultille vajaat 40 000 euroa kolmessa eri projektissa. Kaikki projektit liittyivät ulkomaisten investointien houkutteluun.

Projekteihin käytetyistä rahoista 70 prosenttia oli julkiselta puolelta, 30 prosenttia yksityisiltä yrityksiltä.

Kainuun Edun ja konsulttiyrityksen yhteistyö sai alkunsa loppuvuonna 2016. Viimeksi kehitysyhtiö maksoi yrityksen palveluista keväällä 2018.

Johtaja Carl Wideman Kainuun Edusta sanoo, että tilaukset on tehty hankintalain mukaan ja työhön on oltu pääosin tyytyväisiä.

Lue lisää:

Rutiköyhiä ja olemattomia yhtiöitä, rahan lähde arvoitus – tällainen on Mänttä-Vilppulan jättihankkeen salaperäinen rahoittaja

Lentokoneella voi pian rullata kotipihaan Mänttä-Vilppulassa: valtuusto hyväksyi kaupungin historian suurimman yksittäisen hankkeen

Vedenpinnat ovat poikkeuksellisen korkealla useissa Kymijoen vesistöalueen järvissä. Syynä ovat runsaat sateet ja lauha sää.

Tavallisesti Kymijoen vesistöt alkavat tulvia vasta huhtikuussa. Tänä vuonna ne tulvivat kuitenkin jo helmikuun puolivälissä.

– Ajankohta on todella poikkeuksellinen, koska kevättulvat ovat tulleet nyt kaksi kuukautta tavallista aikaisemmin, vesitalousasiantuntija Juha Pohjoisaho Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta kertoo.

Yleensä vedenkorkeus päinvastoin laskee talven aikana ja on alimmillaan huhtikuun alkupuolella.

Kymijoki alkaa Kymijoen vesistön pääjärvestä Päijänteestä ja laskee itäiseen Suomenlahteen.

Vesi historiallisen korkealla

Esimerkiksi Päijänteen pinta on nyt noin puoli metriä ajankohdan mediaanitasoa ylempänä ja on edelleen nousussa. Vettä on alettu juoksuttaa Kalkkisen säännöstelypadosta vedennousun hillitsemiseksi.

Myös Keiteleen pinta on noin 40 senttimetriä tavallista korkeammalla ajankohtaan nähden, ja pinta nousee ennusteen mukaan maaliskuun loppuun mennessä vielä 10–20 senttimeträ.

Ely-keskuksen mukaan jo nyt näyttää lähes varmalta, että huhtikuun alussa Keiteleen pinta nousee selvästi historian korkeimmaksi sinä aikana, kun havaintoja on kerätty vuodesta 1886 lähtien.

Sadevedet valuvat liukkaasti vesistöihin

Runsaat sateet ja lumeton talvi ovat nostaneet vedenpintoja myös Kaakkois-Suomen alueella.

Lumeton, mutta routainen maa johtaa vesisateet tehokkaasti vesistöihin, mikä aiheuttaa pienien järvien ja jokien vedenpintojen nousemisen korkealle.

Esimerkiksi Luumäellä olevan Ylä-Kivijärven vedenkorkeus on noin 30 senttimetriä keskimääräistä korkeammalla ajankohtaan nähden. Ennusteen mukaan järven pinta nousee vielä noin 10 senttimetriä.

Saimaalla Lappeenrannan Lauritsalan mittausasemalla veden pinta on kolmessa kuukaudessa noussut noin 40 senttimetriä ja jatkaa nousuaan vielä ainakin kesäkuuhun saakka.

Kouvolassa Vuohijärven vedenkorkeus on nyt noin 25 senttimetriä keskimääräistä korkeammalla. Ennusteen mukaan Vuohijärven vedenkorkeus nousee vielä noin viisi senttiä, minkä jälkeen vedenkorkeus kääntyy laskuun maaliskuun loppupuolella.

Virtaus kasvaa

Veden virtaus kasvaa lähipäivinä Kymijoella selvästi tavallista nopeammaksi. Yleensä vesi virtaa helmikuun puolivälin tienoilla 350 kuutiota sekunnissa. Lähipäivinä veden virtaama nousee Kuusankoskella 500–550 kuutioon sekunnissa.

Kymijoen tulvarajana pidetään yleisesti 480 kuutiota sekunnissa. Tuolloin vesi nousee Anjalan lähellä oleville Muhjärven pelloille.

Viime viikonlopuna sateet nostivat vedenkorkeudet ennätyslukemiin myös muualla Etelä-Suomessa.

Kotkassa tulvavesi nousi tiistaiaamuna niin korkealle, että tie 170 piti sulkea Tavastilan ja Rantahaan liittymän välillä.

Kaakkois-Suomen raja-asemilla käy nyt kova kuhina. Pelkästään tammikuussa kaakkoisrajan rajanylityspaikoilla oli peräti 685 000 rajanylitystä, mikä on viidenneksen enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan.

Lähes samaa tahtia kasvaa venäläisten ostosmatkailu Suomeen, sillä suurin osa rajanylittäjistä on juuri venäläisiä.

Aivan Lappeenrannan Nuijamaan rajanylityspaikan lähellä sijaitsevassa Laplandia-marketissa on ollut aihetta iloon.

– Me kirjasimme parhaat tammikuun myyntiluvut sitten vuoden 2014, sanoo Laplandia-marketin omistavan Atma Trade oy:n toimitusjohtaja Mohamad Darwich.

Darwich laskee, että myynti on palautumassa ruplan romahdusta edeltävälle tasolle. Venäjän ruplan arvo romahti kesällä 2014, jolloin se menetti arvostaan yli 50 prosenttia. Romahduksen jälkeen venäläisten ostosmatkat Suomeen vähenivät rajusti.

Viime tammikuussa Laplandia-marketin kassat kirjasivat päivittäin lähes 250 myyntitapahtumaa enemmän kuin vastaavana ajankohtana vuosi sitten. Myös tax free -palautuksia hoitavassa Planet Payment Finlandissa on huomattu matkailijamyynnin vilkastuminen.

– Kauppa kirjaa isoja kaksinumeroisia kasvulukuja, kun matkailijamäärä kasvaa ja rahan käyttö kehittyy myönteisesti, sanoo Planet Payment Finlandin kauppiassuhteiden johtaja Jaakko Syrjänen.

Verovapaan myynnin kasvu johtuu lähinnä rajanylittäjien määrän lisääntymisestä.

– Keskiostokset eivät ole kasvaneet, vaan venäläiset haluavat nyt edullisia ja kevyitä tuotteita, jatkaa Mohammad Darwich.

Syynä ovat vuoden 2019 alusta muuttuneet Venäjän tuontimääräykset.

Verottomasti Venäjälle vietävien ostosten arvo saa nykyisin olla enintään 500 euroa, ja tuotteet saavat painaa korkeintaan 25 kiloa. Tämä lisää ns. kilomummojen matkailua, jolloin maahan pystytään tuomaan suurempia määriä tavaraa kuin mitä kilorajoitukset sallisivat.

Kilomummot ovat venäläisten turistiryhmien mukana tulevia matkustajia, jotka eivät itse osta mitään, mutta tuovat rajan yli ystävänsä ostokset.

– Jonkin verran tapahtuu sitä, että ostoksia jaetaan eri kuiteille, laskee Jaakko Syrjänen.

Luksustuotteet jäävät hyllyyn

Planet Payment Finlandin mukaan parhaiten venäläisten kasvavasta ostosmatkailusta hyötyvät ne liikkeet, jotka ovat muuttaneet valikoimaa venäläisten lompakolle paremmin sopivaksi.

– Nyt ostetaan vähemmän trendituotteita, ja enemmän normaalia kulutustavaraa, sanoo Syrjänen.

Esimerkiksi Vaalimaan rajanylityspaikan tuntumaan nousseessa Zsar Outlet -ostoskeskuksessa venäläisasiakkaat pohtivat hyvinkin tarkkaan, kannattaako kalliita merkkivaatteita ostaa Suomesta, vai venäläisestä myymälästä. Mutta täälläkin tammikuun matkailijamyynti kasvoi.

– Meidän hintamme ovat joskus edullisempia kuin Venäjällä, ja tax free alentaa hintoja vielä lisää, pohtii markkinointipäällikkö Evgenia Gerasimova syytä tax free -kaupan menestykseen.

Gerasimova myöntää, että kalliiden merkkivaatteiden kaupassa venäläiset outlet-myymälät ovat vahva kilpailija, mutta Zsar Outlet aikoo kasvattaa markkinaosuuttaan lisäämällä keväällä mainontaa venäläisessä sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa myyntikanavissa.

Lappeenrantalainen Simon Hassan muistaa ihmetelleensä pienenä isän kanssa raskaita koneita ja niiden toimintaa.

– Äidin ehdotuksesta aloin harkita peruskoulussa metsäalaa ja päätin kokeilla sitä. En ole katunut hetkeäkään.

Hassan kertoo tutkineensa vanhempiensa kanssa myös eri alojen työllistymistä miettiessään peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa.

– Totesimme, että metsäala on aika varma työllistäjä.

Hassan valmistui metsäkoneenkuljettajaksi viime vuonna, juuri ammatillisen koulutuksen suuren muutoksen kynnyksellä.

Hakea voi ympäri vuoden

Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen kevään yhteishaku alkoi eilen tiistaina. Yhteishaun kautta hakevat pääasiassa peruskoulun ja lukion tänä keväänä päättävät oppilaat.

Ammatilliseen koulutukseen voi nykyään hakea myös ympäri vuoden silloin kuin itselle sopii. Jatkuvan haun mahdollisuuden toi ammatillisen koulutuksen laki, joka tuli voimaan 2018. Etu on se, että koulutuksen voi aloittaa silloin kuin itselle parhaiten sopii.

Jatkuva haku on ampaissut jo kovaan suosioon, vaikka valtakunnallisia tilastoja ei olekaan saatavilla.

Opetushallituksen mukaan esimerkiksi suosittuihin koulutuksiin kuten lähihoitajalinjalle lähes puolet opiskelijoista tulee nyt jatkuvan haun kautta.

– Tuhannet hakevat opiskelemaan jatkuvan haun kautta. He ovat etupäässä aikuisia, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto, lisäosaamista hakevia tai alanvaihtajia, toteaa Opetushallituksen yli-insinööri Jaana Villikka-Storm.

Jatkuva haku näkyy myös yhteishausta kertovissa tilastoissa. Eri alojen aloituspaikkojen ja hakijoiden määrät ovat edellisvuosiin verrattuna hieman laskussa, koska hakijoita otetaan koulutuksiin myös jatkuvan haun kautta.

Villikka-Storm ei kuitenkaan usko, että jatkuva haku syrjäyttäisi yhteishaun.

– Koulutuksen järjestämisen ja ryhmäytymisen kannalta nuorten ikäluokka on hyvä saada koulutuksen piiriin samanaikaisesti eli yhteishaun kautta. Yhteishakua ei ole syytä poistaa.

Ammatillisen koulutuksen uudistus ja siihen kuuluva jatkuva haku on isoin muutos, mitä ammatillisessa koulutuksessa on viime vuosina tehty. Se ei kuitenkaan ole ainoa mullistus, joka koulutusta on viimeisten 2000-luvulla kohdannut.

Isoin muutos vähään aikaan

2010-luvun alussa ammatillisiin perustutkintoihin lisättiin ammattiosaamisen näytöt. Näytöt tehdään yleensä työpaikoilla. Niiden kautta opiskelija osoittaa käytännön työn osaamisensa, joka on määritelty ammatillisen tutkinnon ammattitaitovaatimuksissa. Näytöt ovat yksi osa tutkintoa.

Vuonna 2009 Etelä-Karjalan ammattiopistosta kokiksi valmistunut lappeenrantalainen Sini Tuuva olisi kaivannut toiseen asteen koulussa enemmän juuri työssäoppimista.

– Ammattiosaamisen näytöt olisivat varmasti olleet hyvä asia omina kouluaikoinakin, koska työssä oppii parhaiten.

Tuuva halusi peruskoulun jälkeen ammatilliseen oppilaitokseen, koska tiesi sitä kautta pääsevänsä nopeammin kiinni työelämään.

– Ruuanlaittaminen ja leipominen ovat aina kiinnostaneet minua, joten ammattikouluun hakeutuminen oli järkevin vaihtoehto.

Parhaillaan Tuuva jatkokouluttaa itseään oppisopimuksella leipuri-kondiittoriksi. Oppisopimuskoulutus räätälöidään jokaiselle omien tarpeiden mukaan. Tuuva pitää myös jatkuvaa hakua hyvänä asiana, koska jatkuvan haun kautta alkava koulutus on samaan tapaan räätälöitävissä.

Hän uskoo, että jatkuva haku voi parantaa myös opiskeluintoa.

– Jatkuva haku antaa hyvän mahdollisuuden ihan kaikille, jotka haluavat opiskella. Ei tarvitse odottaa hakuaikaa, voi hakea silloin kun on motivaatio.

Hyvät valmiudet työelämään

2000-luvun taitteen uudistus oli puolen vuoden työssäoppimisjakso. Sitä ennenkin koulutuksiin sisältyi työssäoppimista, mutta jaksot eivät olleet yhtä pitkiä.

Lappeenrannassa asuva parturi-kampaaja ja kosmetologi Tanja Nikku muistelee omia opiskeluaikojaan lämmöllä.

– En osannut kaivata opiskellessani mitään muutosta koulutukseen. Nyt sen vasta huomaa, kuinkaopiskelu on muuttunut niistä ajoista.

Nikku pääsi peruskoulusta vuonna 1993 ja haki heti toiseen asteen kouluun. Hänen kouluaikoinaan ammatillista opetusta uudistettiin lisäämällä mahdollisuus suorittaa koko tutkinto näytön avulla.

Näyttötutkinto tarkoittaa, että tutkinto suoritetaan tekemällä työtä työpaikalla ja osoittamalla osaaminen käytännön työtehtäviä tekemällä. Kolme arvioijaa arvioi näytöt, joita on useita erilaisia riippuen suoritettavasta tutkinnosta.

Näyttötutkinnon suorittamisen mahdollisuus ei suoranaisesti vaikuttanut 16-vuotiaan Nikun opintoihin Imatralla.

Kolme vuotta kestäneen parturi-kampaajakoulutuksen jälkeen Nikku jatkoi kosmetologiopintoja kahden ja puolen vuoden ajan, osin onnekkaan sattuman ansiosta.

– Samassa koulussa alkaneen kosmetologilinjan opettaja tuli sanomaan, että kaksi tyttöä oli lopettanut koulun kesken. Minä ja kaksi kaveriani kirjoitimme hakemukset ja pääsimme kaikki kolme jatkamaan vielä kosmetologilinjalle.

Nikku valmistui kosmetologiksi vuonna 1998, minkä jälkeen hän on työskennellyt alalla enemmän tai vähemmän. Vuosia yrittäjänä on takana 11. Nykyiseen työpaikkaansa Lappeenrannassa Nikku päätyi kouluaikaisten verkostojen kautta.

– Täällä on parturi-kampaajana koulukaverini ja kosmetologina silloinen opettajani.

Nikku on ollut tyytyväinen uravalintaansa.

– Tykkään työstäni, koska tässä tapaa erilaisia ihmisiä ja näkee työn jäljen. Nykyisessä työpaikassani voin välillä tehdä myös parturikampaajan hommia, mikä on mukavaa.

Enemmistö peruskoulun päättävistä lukioon

Perusopetuksen päättäneistä reipas enemmistö hakee edelleen lukiokoulutukseen. Viimeisen vuoden aikana peruskoulun päättäneistä lukioon hakevien määrät ovat hienoisesti kasvaneet.

Viime vuonna lähes 33 500 peruskoulun päättänyttä haki lukioon, kun taas ammatilliseen koulutukseen haki hieman yli 24 000 nuorta.

Ylen haastattelemat ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneet kertovat valinneensa ammatillisen koulutuksen, koska sen jälkeen voi mennä suoraan töihin.

– Pääsin töihin heti valmistumista seuraavana päivänä, Simon Hassan toteaa.

Parhaillaan Hassan suorittaa asepalvelusta Haminassa eikä ole töissä. Asepalveluksen jälkeen suunnitelmat ovat avoimet. Mies on viihtynyt armeijassa, joten Puolustusvoimiin työllistyminen on alkanut tuntua houkuttelevalta.

– Pidän myös metsäkoneenkuljettajan työstä, eikä se olisi huono vaihtoehto armeijan jälkeen. Kun kerran oppii asiat koulussa, ei tarvitse enää työelämässä miettiä niin paljon.

Lue seuraavaksi:

Ammattikouluun voi hakea ympäri vuoden, kunhan näkee vähän vaivaa – "Onhan se huikeaa, että saa hakea koko ajan"

Aiheesta voi keskustella torstaihin kello 23.00:een asti.

Saimaan vedenkorkeus on noussut niin vauhdikkaasti, että Ely-keskus on päättänyt aloittaa lisäjuoksutukset.

Päätöksen on tehnyt Kaakkois-Suomen Ely-keskus.

Luonnonmukaisen juoksutuksen viikkokeskiarvo on tällä hetkellä 640 kuutiometriä sekunnissa, mutta ensi tiistaista lähtien se nostetaan 800 kuutiometriin sekunnissa.

Ely-keskuksesta kerrotaan, että lisäjuoksutuksilla pyritään välttämään tilanne, jossa mahdollinen sateiden jatkuminen myöhemmin keväällä ja kesällä nostaisivat Saimaan vedenkorkeuden haitalliselle tasolle.

Säätila on ollut tänä talvena poikkeuksellisen sateinen ja lauha. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä hankala, vaan vastaa lähinnä normaalia kevättä.

Vedet ovat pysyneet vielä uomissaan

Johtava vesitalousasiantuntija Jukka Höytämö Kaakkois-Suomen Ely-keskuksesta kertoo, että suuremmasta tulvasta ei ainakaan isoilla valuma-alueilla ole vielä kysymys.

Toisaalta esimerkiksi Vaalimaa-Ylämaa -tiellä vesi on noussut jopa tien tasolle.

– Pienemmillä alueilla muutos on viikonlopun sateen johdosta havaittavampikin, mutta oma käsitykseni on, että vedet ovat kutakuinkin pysyneet uomissaan. Paikoin on vesi noussut alavammille peltoalueille ja purot virtaavat täysinä, Höytämö kuvailee.

Hän kertoo, että yleisillä teillä kunnossapitourakoitsijat tarkistavat kohteet. Jos vesi tulvii tielle, siitä kannattaa ilmoittaa Tieliikennekeskukseen, joka hoitaa paikalle kunnossapitäjän.

– Esimerkiksi rumpujen auki pitäminen on tärkeää. Jos rumpujen aukoissa on virtausesteitä, ne lisäävät veden nousun mahdollisuutta. Todennäköisesti kysymys on vain vesimäärän suuruudesta hetkellisen sateen johdosta, Höytämö arvioi.

Jos joulukuusta alkanut sateinen sää jatkuu, suurissa vesistöissä vedenkorkeudet nousevat edelleen. Lumimäärä on jo nyt vähentynyt ja sateen lisäksi lumen sulaminen on johtanut tämänhetkeiseen vesimäärään. Lunta ei siis keväällä enää ole, joten se helpottaa vesitilannetta.

– Toisaalta taas talvea on vielä jäljellä ja ainakin pohjoisempana Vuoksen vesistöalueella lumimäärä voi kasvaa vielä uudelleen maaliskuun ja huhtikuun alun aikana, Höytämö pohtii.

Viljelijä toivoo poutaa ja pakkasta

Myös kasvinviljelyn asiantuntija Eino Heinola ProAgriasta kehottaa viljelijöitä pitämään viljelysteitä alittavat ojien rummut auki ja tarvittaessa avaamaan ne, jotta vedet pääsevät virtaamaan pois pelloilta.

Runsaat sateet roudattomaan maahan lisäävät ravinnehuuhtoutumaa.

– Hienojakoista maa-ainesta eli savea ja hiesua lähtee normaalia enemmän vesien mukana pelloilta, jos peltoja on muokattu syksyllä, Heinola muistuttaa.

Miten näin lauha ja sateinen talvi ja helmikuu vaikuttavat maanviljelykseen?

– Pellot liettyvät ja muokkaus vaikeutuu keväällä. Maan rakenne heikentyy runsaan veden tiivistäessä peltoja. Syysviljat ja talvehtivat nurmet voivat kärsiä hapenpuutetta, jos vesi makaa pelloilla pitkään keväällä ilmojen lämmetessä ja kasvun alkaessa, Heinola toteaa.

Peltojen kannalta Heinola toivoisi ensin poutaa, että maat kuivuisivat ja sen jälkeen pakkasta, että maanpinta routisi ja muokkautuvuus paranisi.

– Routa murustaa ja vähän kuohkeuttaakin maata. Nyt sitä ei juurikaan ole, Heinola harmittelee.

Jos hän saisi vielä toivoa lisää, niin lunta voisi tulla pakkasjakson päälle.

– Keväällä taas saisi sataa varovasti, että routa sulaisi, mutta pellot eivät liettyisi. Lämpötilan tulisi olla plussan puolella kasvun alkaessa koko ajan, jotta talvehtineet kasvit eivät kärsisi happi- ja ravinnepuutetta, Heinola kuvailee.

Vuoden 2018 marraskuussa eteläkarjalaisella marjatilalla paljastui raju ympäristörikosepäily. Marjatilalla oli haudattu maahan suuri määrä eli ainakin 2 200 kuutiota muovijätettä. Marjatilan mailta löytyi myös tiiliä ja liuottimia.

Tulli on jo saanut valmiiksi tapauksen esitutkinnan. Sen sijaan Keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon lähteneitä laboratoriotutkimusten tuloksia on Kaakkois-Suomen poliisi joutunut odottamaan jo yli vuoden, minkä takia poliisi ei pääse jatkamaan asian tutkintaa.

Laboratoriotuloksista on tarkoitus selvitä, millaista jätettä marjatilan maastoon on haudattu ja kuinka paljon.

Historian pahin ruuhka

KRP:n rikosteknisen laboratorion laboratorionjohtaja Erkki Sippola myöntää, että ympäristörikosten laboratoriotutkimukset ovat yleisesti ruuhkautuneet ensimmäistä kertaa historiassa näin pahasti.

Hän ei halua ottaa kantaa juuri eteläkarjalaisen marjatilan ympäristörikosepäilyn tutkintaan, mutta kertoo, että jonossa on muitakin ympäristörikoksiin liittyviä näytteitä.

– Välillä ruuhkia syntyy kaikessa laboratoriotutkinnassa, mutta ympäristörikosten tutkinnassa ne johtuvat usein siitä, ettei meillä voi olla jatkuvaa valmiutta tutkia kaikkia ympäristölle vaarallisia harvinaisia aineita itse, Sippola selittää.

Ympäristörikospaikoilta otettujen näytteiden tutkimiseen KRP on joutunut etsimään ja kilpailuttamaan uusia yhteistyökumppaneita kotimaasta ja muista Pohjoismaista. Sopimusten sekä tutkimussuunnitelmien tekeminen on vienyt aikaa. Tämän jälkeen aikansa ottavat myös näytteiden tutkiminen ja tulosten yhteenveto sekä tulkinta.

Ympäristölle vaarallisia aineita on laboratorionjohtaja Erkki Sippolan mukaan hyvin monenlaisia ja niiden tutkimusmenetelmät mittaamistapoineen vaihtelevat. Myös ympäristörikollisuuteen liittyvät tekotavat vaihtelevat: jätteiden laitonta kippaamista luontoon, laitonta kuljettamista, maastavientiä ja maahantuontia.

Nämä kaikki tuovat omat vaikeutensa myös laboratoriotutkimuksiin.

– Ympäristörikollisuus on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi, joten etsimme jatkuvasti uusia yhteistyökumppaneita kaikentyyppisten ympäristörikosten selvittämiseksi, Sippola kertoo.

Kaikkiaan ympäristörikoksiin liittyviä näytteitä KRP tutkii vain noin 200 kappaletta vuodessa. Silti näytteitä on hyvin monenlaisia, ja osan niistä selvittäminen on hyvinkin työlästä, pitkäkestoisia ja kallista.

Kovan näytön merkitys rikosten tutkinnassa kasvaa

Rikosteknisen laboratorion näytteiden kappalemäärät eivät ole vähenemässä, vaan kasvavat jatkuvasti. KRP:n rikosteknisen laboratorion laboratorionjohtaja Erkki Sippola arvioi syyksi, että rikosteknisen näytön eli niin sanotun kovan näytön merkitys rikoksissa lisääntyy.

– Rikosteknistä näyttöä pidetään luotettavampana kuin esimerkiksi silminnäkijähavaintoja, Sippola kuvailee.

KRP:n rikosteknisen laboratorion työtä kyseenalaistetaan oikeusprosesseissa harvoin, mutta kuitenkin joitakin kertoja vuodessa. Tämä on Sippolan mukaan muuttumassa.

– Oikeusprosessit menevät siihen suuntaan, että asioita kyseenalaistetaan enemmän ja enemmän. Olemme valmistautuneet tähän jo vuosia. Laatujärjestelmämme on todella tiukka eli voimme missä tahansa tilanteessa osoittaa, kuinka tutkimus on tehty, Sippola painottaa.

Siinä missä rikolliset hyödyntävät tietotekiikkaa yhä useammin, myös poliisi tekee samaa. Esimerkiksi DNA-tekniikka on kehittynyt valtavasti verrattuna vuosituhannen vaihteeseen.

– Nykytekniikalla pystytään määrittämään esimerkiksi ihmisen yksilöivä DNA-tunniste yksittäisistä soluista. Herkkyys on tavattoman paljon parempi kuin se on ollut aikoinaan, Sippola kertoo.

Sippola kertoo, että paikallispoliisit ovat välillä kyselleet tulosten perään ja jopa ikään kuin hoputtaneet analysoinnin valmistumista. Hän kuitenkin muistuttaa, että rikosten esitutkinta on monen muunkin toiminnan osalta joskus hyvinkin pitkäkestoista.

– Olemme todella pahoillamme, että olemme osaltamme saattaneet hidastaa jonkun rikoksen esitutkintaa. Laatu on meille tärkeintä. Kun raportoimme tulokset, haluamme, että ne ovat varmuudella oikein, sanoo KRP:n rikosteknisen laboratorion laboratorionjohtaja Erkki Sippola.

Eteläkarjalaisen marjatilan näytteet valmistuvat pian

Eteläkarjalaisen marjatilan ympäristörikosepäily tuli Kaakkois-Suomen poliisin tietoon kunnallisen ympäristövalvontaviranomaisen kautta.

Ympäristönvalvontaviranomaiset olivat päässeet jätteiden jäljille marjatilalle tehdyllä tarkastuskäynnillä toissa vuonna. Yrittäjä kertoi tuolloin varastoineensa omalla maallaan yritystoimintaan liittyviä muoveja, jotka hän aikoi viedä kaatopaikalle.

Tulli haki yrittäjän omaisuutta hukkaamiskieltoon, jotta epäilty ei pysty siirtämään omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin.

Suurin osa eteläkarjalaisen marjatilan ympäristöstä löytyneiden jätteiden laboratoriotutkimusten tuloksista valmistuu noin kuukauden kuluessa ja loput tämän kevään aikana.

Erkki Sippola kertoo, että paikallispoliisin suhtautuminen on ollut yllättävän ymmärtäväistä siihen nähden, että tutkinta on viivästynyt.

– Periaatteemme on, että meidän täytyy olla varmoja, että tutkimus on varmasti oikein suoritettu. Silloin siinä ei voi hätäillä. Toivottavasti voimme jatkossa palvella asiakkaitamme nopeammin, sanoo KRP:n rikosteknisen laboratorion laboratorionjohtaja Erkki Sippola.

Taistelu Helsingistä itään suuntautuvista uusista ratalinjauksista on saanut talven aikana uutta vauhtia itä- ja kaakkois-Suomessa.

Sekä Kouvolan että Kotkan kautta kulkevien vaihtoehtojen omat twittertilit ovat alkaneet levittää sanaa molempien linjausten tärkeydestä. Viime syksynä Kouvolan vaihtoehtoa kannattavalle tilille on kertynyt runsaat 300 seuraajaa, tämän vuoden alussa avatulla itäisen rantaradan Twitter-tilillä seuraajia on runsaat 100.

Markkinoinnin ja vaikuttamisen keinovalikoimiin on kuulunut, ja kuuluu edelleenkin, politiikan ja yrityselämän edustajien vakuuttaminen uusien ratojen tärkeydestä.

Kouvola ja sen kanssa samassa rintamassa olevat itäisen Suomen kaupungit ja maakunnat järjestivät tämän kuun puolivälissä Helsingissä niin kutsutun vaikuttajaseminaarin, johon saatiin noin 80 osallistujaa.

Saman tyyppisen tilaisuuden järjestävät ensi viikolla Helsingissä itäisen Suomenlahden rannikkokunnat itäisen rantaradan puolesta.

– Tarkoitus on nostaa keskusteluun asia-argumentteja itäisen rantaradan ja koko Suomen rataverkon kannalta, kertoo tapahtumassa keskustelua vetävä kehitysjohtaja Terhi Lindholm Kotkan kaupungilta.

Ministereistä itäisen rantaradan tilaisuuteen on paikalle saatu pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist (RKP). Kouvolan kautta linjatun itäradan tilaisuudessa ministereistä puhujana oli ympäristö- ja ilmastoasioista vastaava Krista Mikkonen (vihr.).

Yle kertoi viime viikolla uuden raideyhteyden Helsingistä itään jakavan maan hallitusta.

Uusi tutkimus tulossa

Sometilien ja seminaarien lisäksi kunnilta ja maakunnilta löytyy muitakin keinoja pitää esillä alueen tulevaisuuden kannalta elintärkeäksi koettua uutta ja nykyistä nopeampaa rautatieyhteyttä.

Kouvolan linjausta ajavat itäisen Suomen kunnat ja maakunnalliset liitot ovat yhteisvoimin palkanneet osa-aikaisen itärata-tiedottajan. Keskeistä tehtäväkenttää viestinnässä ovat Itärata-hankkeen viralliset viestintäkanavat eli Itärata-verkkosivut sekä Twitter-tili.

– Tarkoitus on, että saamme laajasti koko itäisen Suomen alueen tahtotilan laajasti esille, sanoo tämän vuoden alussa tehtävässä aloittanut Ilari Huhtinen.

Myös itäisellä rantaradalla on omat verkkosivut. Itäisen Suomenlahden rannikkokunnissa tuleviin päätöksiin aiotaan lisäksi vielä vaikuttaa uudella tutkimustiedolla.

– Julkistamme lähiaikoina tutkimuksen, joka muun muassa tuo esille työssäkäyntiin ja tavaraliikenteeseen liittyviä faktoja, raottaa selvitystä Kotkan kehitysjohtaja Terhi Lindholm.

Jo aiemmin tässä kuussa julkaistiin Kotkan, Loviisan, Haminan, Pyhtään ja Virolahden toimeksiannosta teetetty selvitys itäisen rantaradan hyödyistä. Porvoosta Kouvolan kautta kulkevan uuden itäradan vaikutuksista liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi selvityksen vajaa vuosi sitten.

Myös Kouvolassa on jo valmistauduttu ottamaan seuraava askel vaikuttamisessa. Kaupungin kehitysjohtaja Petteri Portaankorva ei tosin vielä paljasta millainen askel on kyseessä.

– Kun Väyläviraston selvitys valmistuu, meillä on hyvä valmius reagoida ja vaikuttaa.

Millä tavalla?

– En lähde sillä spekuloimaan. Joka tapauksessa tavalla tai toisella edunvalvontatyö jatkuu.

Iso kasa euroja

Itäisten ratavaihtoehtojen markkinointiin panostaminen nettisivuineen, sometileineen ja tiedottajineen kuulostaa viestinnän asiantuntijan mielestä tarpeelliselta ja nykyaikaiselta kuntamarkkinoinnilta.

– Samaan tapaan kunnat voivat toimia esimerkiksi silloin kun kilpaillaan vaikkapa pääsystä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, vertailee viestinnän erityisasiantuntija Jari Seppälä Kuntaliitosta.

Suomesta valitaan Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Tittelistä käyvät näyttävää kisaa Tampere ja Oulu sekä tuoreimpana tulokkaana Savonlinna, jonka ympärille on kehitetty Saimaa-ilmiö-niminen markkinointikokonaisuus.

Jari Seppälän mukaan isojen projektien markkinointikustannukset riippuvat käytettävistä keinoista. Toisin sanoen siitä, markkinoivatko kunnat omin voimin vai yhdessä muiden kuntien kanssa tai käytetäänkö apuna esimerkiksi mainostoimistoja.

– Kustannukset voivat nousta satoihin tuhansiin euroihin.

Itäisten ratavaihtoehtojen markkinoinnissa ei toistaiseksi ole Seppälän arvioimiin summiin päästy.

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö sanoo, että viime vuoden lopulla ja kuluvan alkuvuoden aikana itäisen rantaradan markkinointiin ja vaikuttamistilaisuuksiin on käytetty noin 50–60 000 euroa. Kustannuksiin ovat osallistuneet myös neljä muuta itäisen Suomenlahden rannikkokuntaa.

– Kyseessä on iso ja merkityksellinen kokonaisuus. Itäinen rantarata on yksi suurimmista asioista, jonka toteutumiseen haluamme nyt vaikuttaa.

Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka sanoo, että itäradan esillä pitämiseen on viime ja tälle vuodelle varattu noin 100 000 euron määräraha. Hän korostaa, että summa ei ole ainoastaan Kouvolan rahaa, vaan kustannukset jakaantuvat myös seitsemän muun itäratahanketta tukevan kaupungin sekä viiden maakunnan kesken.

Toikan mukaan tilanne on ainutlaatuinen.

– Omalla virkamiesurallani tämä on ensimmäinen kerta kun näin laaja joukko kuntia on yhdessä yhden asian takana.

Markkinointi kannattaa vaikka tappio tulisikin

Kuntaliiton Jari Seppälän mukaan markkinointiin ei aina tarvitse käyttää suuria summia rahaa.

– Jos sosiaalisen median kanavat saadaan eläviksi ja houkutteleviksi, ja ihmiset jakamaan niiden sisältöä, kampanjointi saattaa olla edullistakin.

Itäisten ratavaihtoehtojen kanssa näyttää käyneen juuri näin. Molemmilla linjauksilla on omat ryhmänsä Facebookissa, lisäksi itärataa Kouvolan kautta yritetään vauhdittaa keräämällä nimiä nettiadressiin.

Seppälä sanoo, että tiedottamiseen ja markkinointiin panostaminen ei mene hukkaan, vaikka kulloinkin kyseessä olevassa kisassa ei kunta tai maakunta voittajaksi selviytyisikään.

– Omia vahvuuksia saa markkinoinnilla joka tapauksessa esille, ja se lisää tunnettuutta ja alueen houkuttelevuutta, hän arvioi.

Linjaukset pian selville

Väyläviraston uusinta selvitystä Helsingistä itään suuntautuvan radan linjauksesta odotetaan kevään aikana.

Ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen ennätti helmikuun puolivälin Itärata -seminaarissa arvioida, että uusin selvitys linjauksista voisi valmistua vielä helmikuussa.

Liikenne- ja viestintäministeriöstä selvityksen tarkkaa valmistumisaikataulua ei vielä kuitenkaan vahvisteta.

Jehovan todistajiin kuuluva venäläisnainen sanoo aikovansa vastustaa käännytystä Suomesta kaikin mahdollisin laillisin keinoin. Maasta poistettavaksi määrätty nainen katselee sängyllä makaavaa huonokuntoista äitiään ja kuvailee paluuta Venäjälle mahdottomaksi.

Nainen matkusti kotiseudultaan Venäjän Murmanskista Suomeen kaksi ja puoli vuotta sitten, haki Maahanmuuttovirastosta turvapaikkaa ja sai viime keväänä hakemukseensa kielteisen päätöksen. Yhtä aikaa naisen kanssa turvapaikkaa haki myös hänen viisi perheenjäsentään. Heistä yksi on naisen noin 80-vuotias äiti.

Suomessa Maahanmuuttovirasto arvioi, etteivät edellytykset kansainvälisen suojelun tarpeelle täyty kenenkään perheenjäsenen kohdalla. Perhe tuli Suomeen Jehovan todistajiin kohdistuneen vainon kiihtyessä Venäjällä vuonna 2017. Yhtä lukuunottamatta perheenjäsenet ovat aikuisia.

Yle on kertonut Jehovan todistajiin kohdistuvan Venäjällä vainoa ja kidutusta. Vuoden 2017 huhtikuussa Venäjän korkein oikeus katsoi Jehovan todistajien liikkeen äärijärjestöksi ja kielsi sen toiminnan. Päätös oli seurausta Venäjällä vuotta aiemmin voimaan tulleista terrorismin vastaisista laeista.

Vanha äiti tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa

Nainen ja hänen perheenjäsenensä valittivat kielteisistä turvapaikkapäätöksistään Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Kesän, syksyn ja alkuvuoden he ovat jännittäneet hallinto-oikeuden ratkaisua.

Erityisen ahdistuneita perheessä ollaan vanhan äidin terveydentilan vuoksi. Neurologin lausunnossa vanhuksen arvioidaan saaneen aivoinfarktin vastaanottokeskuksen tiloissa viime toukokuussa. Vanhus on lähes liikuntakyvytön.

Tytär sanoo olevansa varma, että äiti ei selviä hengissä palautuksesta Venäjälle.

– Miksei Suomi voi antaa äitini vain kuolla täällä, missä hän nyt on, nainen huudahtaa englanniksi.

Tammikuun lopussa naisen toivo mahdollisuudesta jäädä Suomeen alkoi hiipua. Hallinto-oikeuden päätös valmistui, ja siinä naisen sekä hänen perheenjäsentensä valitukset on hylätty. Nyt voimassa on Maahanmuuttoviraston keväällä tekemä kielteinen turvapaikkapäätös sekä siihen liittyvä määräys käännyttää perheenjäsenet Suomesta kotimaahansa Venäjälle.

– Aion estää äitini käännytyksen kaikilla mahdollisilla laillisilla keinoilla, nainen sanoo epätoivoisena.

Yle ei julkaise naisen ja hänen perheenjäsentensä nimeä heihin Venäjällä mahdollisesti kohdistuvan turvallisuusuhan vuoksi.

Useat kymmenet Jehovan todistajat odottavat samassa tilanteessa

Käännytystä pelkäävän naisen kanssa vastaavassa tilanteessa elää Suomessa useita kymmeniä Jehovan todistajiin kuuluvia turvapaikanhakijoita. Hallinto-oikeus on hylännyt heidän valituksensa ja nyt he hakevat korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO) kahta asiaa: käännytyspäätöksen täytäntöönpanokieltoa ja lupaa valituksen käsittelyyn.

Naisen ja hänen vanhan äitinsä perheessä haettiin lakimiehen avustuksella täytäntöönpanokieltoa käännytykselle tammi-helmikuun vaihteessa. Korkein hallinto-oikeus ei anna aika-arviota käsittelyn kestosta.

– Hallinto-oikeuden kielteinen päätös käännyttämisestä on täytäntöönpantavissa, ellei KHO kiellä päätöksen täytäntöönpanoa, selventää oikeusneuvos Taina Pyysaari korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Lukumäärä joistakin kymmenistä korkeimman oikeusasteen käsittelyä odottavista Venäjältä tulleista Jehovan todistajista on arvio, sillä turvapaikanhakijoita ei Suomessa tilastoida hakemukseen kirjattujen perusteiden, kuten uskonnon mukaan.

– KHO kieltää päätöksen täytäntöönpanon tarvittaessa eli lähinnä silloin, kun asiaa selvitetään lisää pyytämällä lausuntoa Maahanmuuttovirastolta tai kun asiassa muutoin katsotaan, että turvapaikanhakijan on syytä odottaa lopullista päätöstä Suomessa, Pyysaari kertoo.

Suomeen tulee edelleen uusia Jehovan todistajia Venäjältä

Maahanmuuttovirasto arvioi, että kolmen vuoden aikana Suomesta on hakenut turvapaikkaa runsaat 200 venäläistä Jehovan todistajaa. Tulijoiden määrä oli suurimmillaan vuosina 2017 ja 2018.

Viime vuonna Suomeen on edelleen tullut turvapaikkaa hakevia Jehovan todistajia Venäjältä mutta selvästi edellisvuosia vähemmän. Maahanmuuttovirasto antoi viime kesänä arvion, että noin 90 prosenttia Jehovan todistajien turvapaikkahakemuksista on hylätty.

Tulosalueen johtaja Anu Karppi Maahanmuuttovirastosta toistaa arvion olevan voimassa edelleen, noin yksi kymmenestä Jehovan todistajasta on saanut turvapaikan Suomesta. Karppikin muistuttaa, ettei turvapaikanhakijoita tilastoida uskonnon perusteella, joten kyse on arvioista.

Hän pitää mahdollisena, että joissain yksittäistapauksissa kielteisen päätöksen saanut henkilö olisi palannut vapaaehtoisesti Venäjälle. Suurin osa odottaa edelleen oikeuden ratkaisua tekemäänsä valitukseen.

Tilanne Venäjällä ei ole parantunut

Jehovan todistajien Suomen tiedottaja Jukka Palonen kertoo, että muutama turvapaikkaa hakenut venäläinen on saanut oleskeluluvan Suomesta työnteon perusteella.

– Saamiemme tietojen mukaan niillä, jotka ovat Venäjällä kokeneet henkilökohtaisesti uhkaa tulla pidätetyksi uskonnon vuoksi, on ollut parhaimmat mahdollisuudet saada turvapaikka, Palonen kertoo.

Hän arvioi, että liikkeen jäsenten kokema vaino on edelleen jatkunut Venäjällä. Pelkoa aiheuttavat esimerkiksi vahvistamattomat huhut, että viranomaiset suunnittelevat ottavansa Jehovan todistajien lapsia huostaan vastoin vanhempien tahtoa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on raportoinut Jehovan todistajiin Venjällä kohdistuneesta vakavasta vainosta. Järjestö ei katso voivansa arvioida, mitä Venäjälle palauttamisesta yksittäisessä tapauksessa voi seurata. Myöskään maastapoistettavien oikeuksia Suomessa valvova yhdenvertaisuusvaltuutettu ei voi kommentoida yksittäistapausta.

Suomen Jehovan todistajien tietoon ei ole vielä tullut, että Suomessa oleskeleva turvapaikanhakija olisi lopulta käännytetty Venäjälle.

– Joissain tapauksissa poliisi on kielteisen hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen aloittanut jo käännyttämisen valmistelun, Palonen kertoo tämänhetkisestä tilanteesta Suomessa.

Alunperin itärajan lähellä sijaitseviin vastaanottokeskuksiin asettuneet turvapaikanhakijat ovat Palosen mukaan muuttaneet muun muassa töiden ja opintojen perässä eri puolille Suomea.

Vanhus on täysin avustettava

Nainen hoivaa äitiään vastaanottokeskuksen pienessä, kahden huoneen asunnossa, jonka hän jakaa yhdessä kaikkien viiden perheenjäsenensä kanssa. He ovat asuneet vastaanottokeskuksessa koko Suomessa viettämänsä noin kahden ja puolen vuoden ajan.

Kahteen huoneeseen on järjestetty nukkumapaikat koko porukalle, sähköisesti säädettävä laidallinen vuode vanhalle äidille sekä pieni keittiönurkkaus. Murmanskin alueella sijainneesta Venäjän-kodista on tuotu mukana kissa.

Osa perheenjäsenistä on käynyt turvapaikka-asian käsittelyn aikana töissä ja opiskelemassa. Enimmäkseen he viettävät päivänsä tässä asunnossa. Vanhus tarvitsee apua kaikissa arjen toimissa ympäri vuorokauden.

Alueen sosiaali- ja terveyspiiri on arvioinut vanhuksen palveluntarvetta viimeksi lokakuussa. Arviossa kuvataan vanhuksen jaksavan seistä avustajan tukemana vain hyvin lyhyen hetken. Hän ei pysty itsenäisesti vaihtamaan asentoaan sängyllä. Öisin hän on toisinaan levoton.

Vastaanottokeskus on kilpailutuksen jälkeen päätynyt ostamaan vanhuksen tarvitsemat hoivapalvelut alan yksityiseltä yritykseltä. Yrityksen hoivatiimi käy hänen luonaan kolmesti vuorokaudessa.

Tyttären mukaan uusimpana huolenaiheena vanhuksen hoidossa on nesteen kertyminen keuhkoihin. Tytär pelkää, ettei vanhus saa ajoissa riittävää sairaanhoitoa, jos korkein hallinto-oikeus ei pian tee päätöstä käännytyksen täytäntöönpanokiellosta.

– Tähän asti äitini on saanut Suomessa hyvää hoitoa. Siitä olen kiitollinen, tytär sanoo.

Tytär kuitenkin muistuttaa, ettei hänen äitinsä ole Suomessa hyvän terveydenhoidon takia vaan sen vuoksi, että Jehovan todistajana hänen on vaarallista palata Venäjälle.

Yle on tutustunut hallinto-oikeuden päätökseen vanhuksen turvapaikkakysymyksestä ja terveydenhoitohenkilökunnan lausuntoihin hänen tilastaan.

Artikkelia korjattu 20.2. klo 13.34: muutettu ilmaisu korkein oikeus muotoon korkein oikeus-aste.

Kesäkuussa alkavien jalkapallon EM-kisojen Pietarin junaliput tulevat myyntiin vajaan kuukauden kuluttua.

VR ja Venäjän rautatieoperaattori RZD aloittavat EM-kisojen ajalle osuvien Allegro-junalippujen myynnin 18. maaliskuuta.

Helsingin ja Pietarin välillä liikennöivän Allegron useisiin vuoroihin on lisätty kaksinkertainen määrä istumapaikkoja. Myös lippujen varauskautta on poikkeuksellisesti pidennetty 100 vuorokauteen, joten EM-kisamatkan meno- ja paluulippu on mahdollista ostaa yhdellä kertaa.

Allegron lisäksi Pietariin pääsee kisoja seuraamaan Helsingin ja Moskovan välillä liikennöivällä Tolstoi-junalla, jonka lippujen varauskausi pitenee myös väliaikaisesti 100 vuorokauteen. Tolstoi pysähtyy Pietari-Ladozhki -asemalla. Liput tulevat myyntiin Allegron tavoin 18. maaliskuuta.

Junavuoroja on jo myynnissä Suomen maajoukkueen kannattajille.

Tarjolla myös yövuoroja

Suomi-Venäjä-ottelu pelataan 17. kesäkuuta ja Suomi-Belgia-ottelu 22. kesäkuuta.

Tuplavuorojen lisäksi EM-kisojen aikaan ajetaan poikkeuksellisesti myös Allegro-yövuoroja.

Ennen Suomi-Venäjä-peliä ajetaan maanantaista keskiviikkoon 15.-17. kesäkuuta molempina öinä yöjunat, jotka lähtevät Helsingistä kello 1.10 ja saapuvat Pietariin aamulla kello 5.26. paikallista aikaa. Suomi-Belgia-otteluun puolestaan voi matkustaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 22. kesäkuuta samalla aikataululla.

Pelien jälkeisen paluuliikenteen yöjunat lähtevät 18. kesäkuuta ja 24. kesäkuuta kello 2.10 Pietarista.

Perjantaina 3. heinäkuuta Pietarissa pelattavaan pudotuspeliin pääsee torstain 2. heinäkuuta tuplavuorolla, joka lähtee kello 15.00 Helsingistä. Myös paluuta varten on tuplavuoro lauantaina 4. heinäkuuta kello 10.30 Pietarista Helsinkiin.

EM-kisalipun kanssa on hankittava FAN ID

EM-kisalipun yhteydessä on hankittava FAN ID. Ilmainen FAN ID korvaa viisumin ja sillä voi siis matkustaa viisumivapaasti Venäjälle myös Allegro- ja Tolstoi-junilla.

Fan ID oikeuttaa rajanylitykseen Venäjälle 30.5.-3.7. sekä poistumiseen Venäjältä 30.5.-13.7. välisenä aikana.

Samoina ajankohtina Venäjällä voi vierailla samalla FAN ID:lla useita kertoja.