– Pidä keskivartalo tiukkana ja puhalla rauhassa ulos. Vielä yksi toisto.

Tarja Kaskenviita nostaa painoja kuntosalilla Lappeenrannassa. Vieressä seisoo Treenix Oy:n työfysioterapeutti Anni Hupli, joka antaa neuvoja oikeanlaisesta nostotekniikasta ja laskee samalla toistoja.

Aiemmin selkävaivoista kärsinyt Tarja Kaskenviita innostui kuntosaliharjoittelusta, koska halusi pitää selkähoitojen jälkeen huolta kehostaan ja pysyä kunnossa. Anni Hupli uusii treeniohjelman tarpeen mukaan.

– Välillä tehdään enemmän lihasvoimalla tehtäviä harjoituksia ja välillä keskitytään liikkuvuuteen, kertoo Hupli.

Anni Huplilla on työfysioterapeuttina terveydenhuollon ammattitutkinto, jota valvoo Valvira. Hupli ei ole käynyt erillistä personal trainer -koulutusta.

Hupli kokee, ettei erillinen PT-koulutus ole hänelle tarpeellinen.

– En koe tärkeänä, että maksaisin useamman tuhannen euron koulutuksen, koska teen työfysioterapeutin koulutuspohjalla jo muutoinkin henkilökohtaista ohjausta. Työhöni kuuluu myös asiakkaan opastamista kuntosalilla, kertoo Hupli.

Villi ala

Koska personal trainereilla ei ole virallista ammattinimikesuojaa, periaatteessa kuka tahansa voi kutsua itseään personal traineriksi.

Alan toinen suuri ongelma on, että myös personal trainerien koulutus on hyvin kirjavaa. Kurssit ovat eripituisia ja -hintaisia ja ennen kaikkea koulutuksen sisältö vaihtelee rajusti.

Personal trainer -kouluttajat ja Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY ry tekevät parhaillaan töitä sen eteen, että koulutusvaatimukset saadaan yhdenmukaisiksi ja tasokkaiksi.

Muutokset ovat jo alkaneet näkyä. Esimerkiksi ensimmäiset akateemiset personal trainerit valmistuivat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta tämän vuoden alussa. Lisäksi kunto- ja terveysliikuntakeskusalalle tulee EU:n puolelta vuoden 2020 alussa ensimmäinen palvelustandardi. Jatkossa yritys joutuu siis korvausvastuuseen, jos tapahtuu vahinko ja todetaan, että yritys on laiminlyönyt standardin noudattamisen.

Lisäksi personal traineria etsivä voi jatkossa vaatia yritykseltä tai mahdolliselta personal trainerilta itseltään tiedot siitä, millainen ammattiosaaminen PT:llä on.

Kova kysyntä

Yksi suurimmista yksityisistä personal trainer -kouluttajista on Trainer4you-niminen yritys. Koulusta valmistuu vuosittain noin 400- 500 uutta personal traineria. Palvelujohtaja Mikael Witick kertoo, että moni työllistyy itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai tekee työtä sivutoimenaan.

– Liikuntakeskukset työllistävät tällä hetkellä erittäin hyvin personal trainereita. Ammattitaitoisista valmentajista on kova kysyntä, kertoo Mikael Witick.

Koulutuksen yhdenmukaistaminen on tärkeää muun muassa siksi, että personal trainereista voisi tulla yksi osa terveydenhuollon palveluketjua. Yksityiset terveystalot ovat jo palkanneet personal traineita.

– Personal trainer täydentää esimerkiksi lääkärin, sairaanhoitajan, fysioterapeutin palveluja sanoo Witick.

Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY ry on vuodesta 2015 saakka ylläpitänyt auktorisoitujen personal trainereiden APT-hakemistoa. Järjestön mukaan APT-merkki takaa, että personal trainer on osoittanut täyttävänsä SKY:n minimivaatimukset.

– Niihin kuuluvat muun muassa personal trainer -koulutustalojen järjestämät käytännön näyttö- ja teoriakokeet, jotka pitää läpäistä, kertoo Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskusten yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Riitta Hämäläinen-Bister.

300 auktorisoitua personal traineria

APT-rekisterissä oleva personal trainer on saanut vähintään 640 tuntia opetusta, sisältäen etä- ja lähiopetuksen.

– Osaamisensa voi todentaa myös menemällä suoraan näyttökokeeseen, joita vastaanottavat ATP-koulutustalot, sanoo Hämäläinen-Bister.

Neljä vuotta sitten perustettuun APT-rekisteriin on Hämäläinen-Bisterin arvion mukaan liittynyt tähän mennessä noin 300 personal traineria. Määrä on pieni, sillä personal trainereita on Suomessa tuhansia. MTV on kertonut aiemmin, että heitä valmistuu noin tuhat vuodessa.

– Meillä on eritasoisia ja osaamiseltaan monenlaisia personal trainereita. Myös tarjolla olevat työpaikat ovat hyvin erilaisia, toteaa Hämäläinen-Bister.

PT katosi kuin tuhka tuuleen

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan personal trainereista tulleet valitukset ja yhteydenotot eivät ole kovin yleisiä. Tarkkaa tilastotietoa ei ole saatavilla, mutta KKV on kirjannut 45 tapausta vuosilta 2014-2019. Viime vuonna valituksia tuli seitsemän.

– Yleisesti voisi sanoa, että erilaisia kuntoilupalveluita koskevia valituksia tulee nyt huomattavasti vähemmän kuin muutama vuosi sitten, sanoo ryhmäpäällikkö Terhi Toivanen kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Yhteydenotot koskevat useimmiten sitä, että valmennuksesta on tehty määräaikainen sopimus ja asiakas jostakin syystä haluaa keskeyttää valmennuksen.

– Joissakin tapauksissa asiakkaat ovat myös kokeneet tulleensa painostetuiksi tekemään määräaikaisen sopimuksen, josta ei sitten pääsekään eroon, kertoo Toivanen.

Ongelmia on ilmennyt myös tuntien hyvittämisessä, kun asiakas on joutunut siirtämään käyntejään esimerkiksi sairastumisen tai työesteiden takia. Joissakin tapauksissa aikoja on ollut hyvin vaikea saada sovituksi personal trainerin kanssa, tai tämä on peruuttanut jo sovittuja tunteja.

– On myös tapauksia, joissa asiakas on jopa jäänyt ilman maksettuja tuntejaan. Personal trainer on hävinnyt jäljettömiin, sanoo Terhi Toivanen kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Kokosimme alle vinkit, joiden avulla löydät pätevän personal trainerin omiin tarpeisiisi. Vinkit on koottu kilpailu- ja kuluttajaviraston, SKY ry:n ja personal trainer Laura Kuninkaan antamien tietojen pohjalta. Laura Kuningas työskentelee Kuntosali Foreverclub Lappeenrannassa.

1. Aseta tavoite

Mieti, millaista elämänmuutosta tavoittelet. Pohdi, vastaako personal trainer odotuksiasi. Kysy suoraan, sopiiko hänen koulutustaustansa tai osaamisalueensa tarpeeseesi.

Tavanomaiseen painonpudotukseen löytyy helposti valmentaja. Jos tavoite on suurempi, personal trainereita kannattaa haastatella ja kilpailuttaa. Kysy suoraan, pystyykö juuri hän auttamaan sinua. Pätevä valmentaja uskaltaa ja osaa sanoa tarvittaessa, että kannattaa etsiä toinen valmentaja.

2. Etsi kemiat

Kun aloitat keskustelun mahdollisen personal trainerisi kanssa, varmista, että olette samalla aaltopituudella ja kemianne kohtaavat.

Jos tapaatte esimerkiksi kerran viikossa, hyvä henki ja esimerkiksi samanlainen huumorintaju edesauttavat tavoitteisiin pääsemistä. Varsinaisten tavoitteiden lisäksi treenaamisen pitää olla hauskaa.

3. Vertaile hintoja

Personal trainerien hinnat vaihtelevat paljon. Hintahaarukka on noin 60-110 euroa tunti. Summa nousee helposti isoksi, jos tarvitset pitkäaikaista valmennusta.

Kannattaa myös miettiä etukäteen, kuinka paljon olet valmis käyttämään aikaasi harjoitteluun ja tavoitteisiisi pääsemiseen.

PT ei voi tehdä ihmeitä, jos et sitoudu yhteisiin tavoitteisiin. Kyse on sinun rahoistasi. Ei ole personal trainerin vika, jos et halua harjoitella.

4. Tee sopimus

Tapaa personal trainer ennen kuin teet sopimuksen.

Lähes kaikki personal trainerit tarjoavat ennen sopimusta tutustumismahdollisuuden. Tapaamisen aikana saa hyvän kuvan siitä, kuinka paljon valmentaja haluaa panostaa juuri sinuun ja ymmärrättekö toisianne.

Yhdessä allekirjoitettu sopimus tuo selvyyttä ja oikeusturvaa molemmille osapuolille.

Tarkista, millaisen sopimuksen kirjoitat, mitä se sisältää, mitä siihen kuuluu ja mitä se maksaa. On tärkeää, että molemmat ymmärtävät, mistä sovitaan.

5. Selvitä taustat

Selvitä aina harkitsemasi personal trainerin koulutuspohja ja valmius valmentamiseen. Pyydä häntä näyttämään todistukset käymistään koulutuksista. Selvitä, millainen työkokemus hänellä on.

Voit hakea personal trainerien nimiä ja tietoja esimerkiksi SKY:n rekisteristä. Hakemistosta löydät osaamisalueet ja myös yhteystiedot. Jos et löydä etsimääsi henkilöä rekisteristä, häneen kannattaa suhtautua varauksella.

Etsi verkosta muiden kokemuksia. Katso harkitsemasi personal trainerin mahdolliset somekanavat ja esittelyvideot. Niistä voi löytää erilaisia näkökulmia oman henkilökohtaisen valmentajasi valintaan.

6. Huomioi oma terveydentilasi

Ole tarkkana, jos sinulla on tuki- tai liikuntaelinvammoja tai muita sairauksia. Varmista, että personal trainer osaa käsitellä vaivaasi ammattitaidolla.

Verkkoaita ympäröi laajaa tonttia. Aidan sisäpuolella näkyy hiekkakenttää sekä kasvien valtaamaa maata. Siellä täällä on puiden alkuja.

Maasta törröttää putkia sen merkkinä, että tontilla on tehty kunnallisteknisiä töitä eli sinne on muun muassa vedetty vesijohdot ja viemäriputket. Yhteen kohtaan on kerätty tyhjiä, maan alle sijoitettavia säiliöitä sekä putkia.

Olemme huonekalujätti Ikean omistamalla tontilla Lappeenrannan Mustolassa lähellä Venäjän rajaa.

21 hehtaarin kokoinen tontti rajautuu yhdeltä laidalta Nuijamaantiehen, jota pitkin ajamalla päätyy rajanylityspaikalle. Matkaa Suomen ja Venäjän väliselle rajalle on runsaat 16 kilometriä.

Venäläisturistit ovat yksi syy siihen, ettei Ikeaa ole tähän päivään mennessä tontille noussut.

Mikäli Ikean ja kaupungin alkuperäiset suunnitelmat olisivat toteutuneet, olisi tällä paikalla jo muutaman vuoden ajan olleet huonekaluja ja sisustustavaraa myyvä Ikean tavaratalo sekä kauppakeskus.

Vuosien pohjatyö julkistettiin vuonna 2012

Ikean odottaminen alkoi Lappeenrannassa vuonna 2012 suurin odotuksin. Sen vuoden marraskuussa Ikea ja Lappeenrannan kaupunki julkistivat suunnitelmat tavaratalosta ja kauppakeskuksesta. Tuolloin tontti oli vielä Lappeenrannan kaupungin omistuksessa.

Tarkoitus oli, että Ikea avautuisi Lappeenrantaan vuonna 2015.

– Kaakkois-Suomessa on paljon asiakaspotentiaalia, jota kesämökkiläiset ja turistivirrat täydentävät hyvin, sanoi Ikean Suomen maajohtaja André Schmidtgall seitsemän vuotta sitten.

Turistivirrat tarkoittivat Venäjältä tulevia matkailijoita.

Julkistusta edelsi vuosien pohjatyö. Lappeenrannan kaupunki ja tavaratalojätti olivat aloittaneet tunnustelut jo vuonna 2007. Vuonna 2010 Ikealle hahmoteltiin myös toista paikkaa, joka olisi sijainnut noin 15 kilometrin päässä Kuutostien laidalla Selkäharjussa.

Ikeasta kisailivat muutkin kaakkoissuomalaiset kaupungit. Yhtiö valitsi lopulta Lappeenrannan Mustolan.

Aikataulu alkaa siirtyä

Pohjatyöt eli kunnallistekniikan rakentaminen valtavalle tontille alkoi vuonna 2013. Paikalla toimi aiemmin kuljetusliikkeen terminaali, jonka kaupunki osti Ikean tieltä pois. Kaupunki rakensi kuljetusliikkeelle uudet tilat toisaalle.

Kauaa ei tiimalasissa ehtinyt hiekka valua, kun Ikean suunnasta alkoi tulla viestiä rakentamisaikataulun siirtymisestä.

Vuoden 2014 alussa Ikean maajohtaja Lena Herder kertoi, että yhtiön tarkoituksena on tehdä rakentamispäätös niin, että rakentaminen alkaisi vuoden 2015 alussa.

Rakentamispäätöstä ei kuitenkaan vuonna 2014 tullut, ja näin ollen rakentamistakaan ei aloitettu. Ikean mukaan lykkääntymisen syynä oli kiristynyt markkinatilanne. Tavaratalo ei valmistuisi vuonna 2015, kuten alun perin oli suunniteltu.

Nyt Lappeenranta odotti Ikealta rakentamispäätöstä vuoden 2015 loppuun mennessä. Seuraavaksi yhtiö alkoi kuitenkin neuvotella kaupungin kanssa jatkoajasta. Ikea lupaili lopullista rakentamispäätöstä vuoden 2016 loppuun mennessä.

Kaupungin johdossakin alettiin turhautua Ikean päätöksenteon viivästymiseen. Kaupunki oli sijoittanut tonttiin 10 miljoonaa euroa. Kaupunginjohtaja seisoi kuitenkin investoinnin takana.

– Uskon, että jokainen Suomen kaupunki olisi pannut nimensä tällaiseen paperiin, kaupunginjohtaja Kimmo Jarva arvioi keväällä 2016.

Kaupunki myönsi jatkoajan. Ikea maksoi kaupungille sopimuksen jatkosta ja rakentamisen viivästymisestä korvausta 262 000 euroa.

Ikea haluaa eroon aikatauluista

Seuraava käänne tuli syksyllä 2016, kun Ikea tarjoutui ostamaan Mustolan tontin 10,1 miljoonalla eurolla. Summa kattaisi Lappeenrannan kaupungin tonttiin sijoittaman summan.

Ehtona oli, että yhtiön ei tarvitse sitoutua tiettyyn rakentamisaikatauluun.

– Haluamme keskittyä suunnitteluun rauhassa, joten aivan lähivuosina rakentamispäätös ei tule ajankohtaiseksi, Ikea Suomen kiinteistöjohtaja Ann-Christin Pilviö sanoi syksyllä 2016.

Samalla Ikea ilmoitti, että aluetta lähdetään kehittämään uudelta pohjalta. Mustolaan ei siis välttämättä nousisi Ikean suurtavarataloa ja kauppakeskusta.

Ikean toive toteutui ja Lappeenranta myi tontin yhtiölle.

Venäläismatkailijoiden väheneminen vaikutti osaltaan

Venäläisten turistien määrä Suomessa alkoi vähentyä rajusti vuonna 2014. Syinä olivat Ukrainan tapahtumat sekä Venäjän talouden epävarmuus.

Lappeenrannassa on spekuloitu, että Ikea alkoi jarrutella investointipäätöstään venäläisturistien määrän romahtamisen takia.

Ikeasta on kuitenkin vakuuteltu kaikkien vuosien aikana, että tavarataloa ei rakenneta venäläisturistien varaan. Yhtiö on perustellut suunnitelmien muuttumista alueen taloudellisen tilanteen muuttumisella.

– Yhtenä osatekijänä on venäläisten matkailuun liittyvä taantuma. Se on kuitenkin vain yksi osa. Tässä on muitakin tekijöitä ollut mukana, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisuuteen, Ikea Suomen kiinteistöjohtaja Ann-Christin Pilviö painotti vuonna 2016.

Muutamana viime vuotena venäläismatkailijoiden määrä on ollut jälleen kasvussa. Romahdusta edeltävissä vuoden 2013 luvuissa ei kuitenkaan vielä olla.

Luonto ottaa omaa tilaansa

Ikea on saanut tähän päivään asti laatia Lappeenrantaa koskevia suunnitelmiaan rauhassa.

Olemme ilmaisseet Ikealle tahtotilamme, että tontti rakentuu. Kimmo Jarva, Lappeenrannan kaupunginjohtaja

Vuonna 2014 valmistuneiden kunnallisteknisten töiden jälkeen Mustolan tontilla ei ole tapahtunut mitään lukuunottamatta luonnon tekemää valtausta. Tontilla nimittäin kasvaa kymmeniä eri kasvilajeja sekä puita.

Marraskuun harmaudessa tontin luontoarvoja on vaikea hahmottaa, mutta Etelä-Saimaan aiemmin tänä vuonna julkaisemassa jutussa asiantuntijat kuvailivat tonttia arvokkaaksi paahdeympäristöksi.

Hiljaista on ollut Ikean ja kaupungin välisessä yhteydenpidossakin viime aikoina, kertoo kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

– Olemme ilmaisseet Ikealle tahtotilamme, että tontti rakentuu, Jarva sanoo.

Muuta kaupunki ei oikein voi. Tontin omistaja päättää itse, mitä ja milloin tontilla tapahtuu.

Ikea: Ei uutta kerrottavaa

Ikealla on Suomessa viisi tavarataloa. Niistä uusin avautui Kuopiossa vuonna 2012.

Lappeenrannan ohella Ikea suunnittelee avaavansa tavaratalon Helsingin Koivusaareen Länsiväylän päälle. Helsingin Sanomien mukaan Ikealla on Koivusaaressa suunnitteluvaraus vuoteen 2020 asti.

Ikea on kokeillut Suomessa muunlaistakin toimintatapaa. Vuonna 2015 yhtiö avasi Jyväskylään lähipisteen, mistä on voinut noutaa tilattuja huonekaluja sekä ostaa pienempää kodin tavaraa.

Kartoitamme edelleen tontin kehitysmahdollisuuksia. Ann-Christin Pilviö, Ikea Suomen liiketoiminnan kehitysjohtaja

Tosin marraskuun alkupuolella Ikea kertoi lakkauttavansa lähipisteen. Tilalle tulee kodin sisustukseen keskittyvä suunnittelupiste.

Lappeenrannan suunnitelmista Ikealla ei ole tällä hetkellä uutta kerrottavaa.

– Hankimme Lappeenrannan tontin liittyen alueen potentiaaliin pitkällä tähtäimellä, emmekä ole sen osalta sitoutuneen mihinkään tiettyyn aikatauluun. Kartoitamme edelleen tontin kehitysmahdollisuuksia, tavoitteenamme löytää sopiva ratkaisu yhdessä Lappeenrannan kaupungin kanssa lähitulevaisuudessa, viestittää nykyisin Ikea Suomen liiketoiminnan kehitysjohtajana toimiva Ann-Christin Pilviö.

Haminalainen risteilijäalus Charlotte on edelleen jumissa Venäjällä.

Aluksen omistava matkailuyrittäjä Jarmo Ahonen ei ole viikonlopun aikana saanut Venäjän tullilta lupaa viedä alusta maasta. Lauantaina Ahonen kuljetti Charlotte-aluksensa Saimaan kanavasta takaisin Viipurissa sijaitsevaan pursiseuran laituriin. Hän on itse palaamassa Suomeen.

Alus oli jo kotimatkalla Klamilan satamaan Virolahdella, kun Venäjän tulli pysäytti sen torstaina Saimaan kanavan Pällin sulun tullitarkastuspisteelle.

Pälli on kanavan ensimmäinen sulku Viipurista lähdettäessä Venäjän puolella. Matkaa Pälliin on Viipurista vain joitakin kilometrejä.

Maasta poistumisen piti olla nyt mahdollista.

– Meillä on oikeuden paperit, että me voimme lähteä tämän aluksen kanssa pois maasta, mutta Venäjän tulli ei sitä hyväksy, Ahonen kertoo.

Ahosen mukaan Venäjän ulosottovirasto suunnittelisi nyt uutta oikeudenkäyntiä kumotakseen tullin päätöksen olla myöntämättä lupaa maastapoistumiseen.

Tulli hävisi oikeusjutun

Venäjälle takavarikoidusta aluksesta on käyty oikeutta yli kaksi vuotta.

Jupakka sai alkunsa kesäkuussa 2017, kun lappeenrantalaisen Rakuunakillan seurue oli bussimatkalla luovutetun Karjalan alueella. Matkan aikana seurue teki suomalaisaluksella risteilyn Viipurinlahdella.

Risteily lähti Sovetskista eli entisestä Johanneksesta. Matkalla seurue piipahti lähellä saaria, jotka Suomi sodan jälkeen joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle. Kohteina olivat muun muassa Teikarsaari ja Suonionsaari.

Reilu viikko risteilyn jälkeen Venäjän viranomaiset takavarikoivat suomalaisyrityksen Charlotte-laivan viipurilaiseen satamaan.

Tämän jälkeen alkoi pitkä oikeudenkäynti.

Venäjän tulli vaati Ahoselta 7 miljoonaa ruplaa eli noin 100 000 euroa niin sanottujen kabotaasisääntöjen rikkomisesta eli luvattoman risteilyliikenteen harjoittamisesta toisen valtion alueella.

Venäläinen oikeus asettui kiistassa kuitenkin Ahosen puolelle.

Ahonen epäileekin, että hidastelun taustalla on tullin häviämä oikeusjuttu.

– He eivät voi myöntää sitä, että minä en ole tehnyt mitään väärin, Ahonen sanoo.

Keltainen vihollisvaltio painostaa pohjoisen suunnasta.

Kuvitteellinen raja sijaitsee Suomen kartassa Jyväskylän korkeudella.

12 000 sotilasta valmistautuu nopeasti kärjistyneeseen tilanteeseen. Pian alkaa tapahtua.

— Muu on vain suunnittelijoiden ja harjoituksen johdon tiedossa. Esimerkiksi varusmiehelle tilanne näkyy, kuin olisi oikeassa tilanteessa, kertoo everstiluutnantti Tomi Pekurinen Maasotakoulusta.

Puolustusvoimien pääsotaharjoitus Kaakko 19 alkaa keskiviikkona 27.11. ja jatkuu joulukuun 4. päivään saakka. Harjoituksessa koetellaan Puolustusvoimien valmiutta vastata nopeasti kehittyviin tilanteisiin. Harjoitukseen osallistuu 6 200 varusmiestä, 3 200 reserviläistä sekä 2 600 Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa.

— Maailmalla on tapahtunut asioita joka puolella siten, että tilanteet ovat eskaloituneet nopeastikin ja mukaan on tullut sotilaallinen voimankäyttö. Aiemmin on varauduttu niin, että meillä on ollut viikkoja ja kuukausia aikaa valmistella omaa toimintaa, Pekurinen sanoo.

Nyt käynnissä olevassa harjoituksessa testataan Puolustusvoimien kykyä vastata nopeaan toimintaan.

Maassa, merellä ja ilmassa

Harjoitukseen osallistuu joukkoja kaikista puolustushaaroista, pääesikunnasta ja sen alaisista laitoksista. Viranomaisyhteistyötä harjoitellaan Rajavartiolaitoksen kanssa. Harjoituksen johtaa maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko.

Sotaharjoitus näkyy Kaakkois-Suomessa myös tavallisille kansalaisille. Etelä-Karjalassa harjoitellaan Savitaipaleella, Taipalsaarella ja Lappeenrannassa. Etelä-Savossa Mikkelissä ja Mäntyharjulla sekä Kymenlaaksossa Valkealassa, Haminassa ja Kotkassa. Uudellamaalla harjoitellaan Porvoossa.

— Moottorimarsseissa on mukana pyöräajoneuvoja, jotka kulkevat kootusti. Lähinnä kuorma- ja linja-autoja, Pekurinen sanoo.

Varsinaiset harjoitukset tapahtuvat kuitenkin pääosin Puolustusvoimien harjoitusalueilla.

Maavoimista joukkoja saapuu Kaartin jääkärirykmentistä, Karjalan prikaatista, Maasotakoulusta, Maavoimien esikunnasta, Panssariprikaatista, Porin prikaatista ja Utin jääkärirykmentistä. Taisteluvaiheen johtaa Maasotakoulu, joka vastaa myös harjoituksen yleisjärjestelystä.

— Maasotakoulu on noin kaksi vuotta suunnitellut harjoitusta kokonaisuudessaan. Nyt on toimeenpano käsillä ja harjoituksen ajankohta, everstiluutnantti Pekurinen summaa.

Todenmukainen vastus

Maa-alueiden lisäksi harjoitus ulottuu Etelä- ja Kaakkois-Suomen rannikkoalueille Upinniemi-Kotka-Hamina-reitille sekä näkyy Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Merivoimista mukana on 10 taistelualusta, tukialuksia, komentoveneitä sekä rannikkotykistöä ja meritorjuntaohjuspatteri.

— Varusmiehelle harjoitus tarjoaa mielekkäämmän ympäristön, sillä molemmilla osapuolilla on olemassa olevia joukkoja. Se lisää motivaatiokerrointa, kun ei tarvitse kuvitteellisia tai harvoja joukkoja vastaan toimia ja voi harjoitella omaa tehtävää.

Ilmavoimat osallistuu harjoitukseen yhteensä seitsemällä lentokoneella. Harjoituksen lentotoiminta suuntautuu Hamina–Imatra–Savonlinna–Mikkeli–Jyväskylä–Lahti–Porvoo väliselle alueelle sekä Saaristomerelle. Ilmavoimat aloittivat harjoituksen Pahkajärven ampuma-alueella 22. marraskuuta, jolloin he pudottivat lyhyen kantaman ohjatun JDAM-pommin ilmasta maahan.

Harjoituksen suurin yksittäinen ponnistus on logistiikkajärjestelmän kokeilu 2015 valmistuneen puolustusvoimauudistuksen jälkeen.

— Tämä on heille ison mittakaavan harjoitus useampaan vuoteen, Pekurinen sanoo.

Marssiosastot liikenteessä:

Harjoitusjoukkojen moottorimarssit aiheuttavat normaalia suurempia liikennemääriä ja saattavat vaikuttaa muuhun liikenteeseen. Moottorimarssiosastojen marssinopeus on enintään 80 km/h ja ne liikkuvat ma 25.11. – la 30.11.2019 seuraavilla tieosuuksilla:

27.11. Lappeenrannasta Vekaranjärvelle reittiä VT6 - VT15 - tie 3691, Parolasta Vekaranjärvelle reittiä VT3 - VT10 - VT12 - VT15 -3691, Parolasta Haminaan reittiä E12 - KT25 - tie 55 - E18 - tie 371 ja Niinisalosta Kouvolaan reittiä KT44 - VT2 - KT54 - 295 - 164 - 172 - 174 - VT6.

28.11. Parolasta Uttiin reittiä VT10 - VT12 - VT6.

29.11. Lahdesta Uttiin reittiä VT12 - VT6.

30.11. Porvoosta Kotkaan reittiä VT7 - KT170 - 3573 ja Porlammilta Kotkaan reittiä 1732 - 174- VT6 354 - 357.

Lentotoiminta:

Lentotoiminta ajoittuu harjoituspäivinä 25.11.–4.12. aikavälille kello 8–18. Ilmavoimien lentokaluston lisäksi harjoitukseen osallistuu Maavoimien helikoptereita ja miehittämättömiä ilma-aluksia sekä Rajavartiolaitoksen helikoptereita ja lentokoneita.

Rannikkotykistö:

Rannikkotykistö ampuu harjoituksen aikana Kirkonmaan linnakkeelta 27.11.-1.12. välisenä aikana.

Metsäteollisuus ry asettaa ensi kuussa Teollisuusliittoon kuuluville mekaanisen metsätalouden työntekijöilleen työsulun, kertoo Metsäteollisuus tiedotteessaan.

Työsulku alkaa 12. joulukuuta ja päättymään 18. joulukuuta. Työsulun aikana Teollisuusliittoon kuuluvia työntekijöitä ei päästetä työpaikoilleen sahoille ja vaneritehtaille ja samalla heidän palkanmaksunsa lopetetaan.

Työsulku on vastaus Teollisuusliiton aiemmin ilmoittamaan kolmipäiväiseen lakkoon, joka pidetään 9.–11. joulukuuta. Teollisuusliitto ilmoitti lakosta, koska se ja työnantajajärjestö Metsäteollisuus ry eivät päässeet sopuun mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta. Metsäteollisuus toivoo työsulun vauhdittavan Teollisuusliiton paluuta neuvottelupöytään.

Lakkoon osallistuu 35 000 henkilöä yhteensä 180 eri yrityksessä. Teollisuusliiton mukaan työnantajat vaativat merkittäviä heikennyksiä työehtoihin. Suurimmat kiistat ovat koskeneet työaikaa.

Työsulku kohdistuu niihin jäsenyritysten työpaikkoihin, joihin Teollisuusliitto on ilmoittanut kohdistavansa lakon, eli Metsä Groupin, Pölkyn, Stora Enson, UPM:n ja Versowoodin tuotantolaitoksissa eri puolilla maata. Yhteensä mukana on 32 sahaa ja vaneri-, viilu- ja liimapuutehdasta.

Kiky hiertää

Metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén kertoi aamulla STT:lle, että työsulku merkitsee tuotannon kannalta käytännössä sitä, että Teollisuusliiton lakon sulkemien vaneritehtaiden ja sahojen tuotanto pysyy pysähdyksissä myös työsulun ajan.

Hänen mukaansa keskeinen kiistakysymys lakko- ja työsulkuilmoitusten taustalla on työaika ja siihen liittyvät kiky-tunnit.

Metsäteollisuuden mukaan Teollisuusliitto lopetti neuvottelut mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta yli viikko ennen sopimuskauden päättymistä ja kesken osapuolten yhdessä aikatauluttamaa neuvotteluprosessia.

– Teollisuusliitto ei ole halunnut neuvotella sopimusta, jos työaikaa ei lyhennetä.

Hollmén korostaa STT:lle, että metsäteollisuuden ala on erittäin tukalassa kilpailutilanteessa, minkä lisäksi suhdanne on nyt laskeva.

– Kilpailemme Baltian maiden sekä Puolan ja Venäjän kanssa. Niissä työvoimakustannukset ovat alemmat ja työaika on pitempi kuin Suomessa. On täysin mahdotonta, että Suomen vastaus olisi lyhentää työaikaa laskevassa suhdanteessa, työmarkkinajohtaja linjaa.

Edellinen vastaava työsulku oli metsäteollisuudessa paperiteollisuuden kiistan yhteydessä vuonna 2005.

Lue lisää:

Metsäteollisuus ry: Tukilakot ja lakot aiheuttamassa miljoonamenetykset

Lakkosuma kasvaa: Nyt Teollisuusliitto ja Pro ilmoittivat aloittavansa työtaistelut kahden viikon kuluttua – työnantaja: "Lakkoesitykset ovat täysin ylimitoitetut"

Korkein oikeus ei ole myöntänyt Lappeenrannan kaupungille valituslupaa kiistassa, joka koski Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen sivutoimisten palomiesten palkkaetuja.

Asiassa oli kyse siitä, katsotaanko sivutoimisten palomiesten varallaolo täyteen palkkaan oikeuttavaksi työajaksi. Kaupungin mukaan näin ei ollut.

Kaupungin näkemyksen mukaan kyseessä on ollut tavanomainen varallaolo, josta sivutoimiset palomiehet ovat saaneet asianmukaisen korvauksen. Sivutoimisille palomiehille oli maksettu varallaolosta korvausta, jonka suuruus on 30 prosenttia tuntipalkasta.

Itä-Suomen hovioikeus linjasi aiemmin keväällä, että varallaoloaika on työaikaa. Hovioikeuden päätös jää nyt voimaan.

Saatavien määrä käsitellään käräjäoikeudessa

Yhteensä 26 Luumäen ja Lappeenrannan Joutsenon sivutoimista palomiestä vaatii kaupungilta maksamattomia palkkoja varallaolosta. Summa on yhteensä runsaat kaksi miljoonaa euroa.

Palomiehet ja kaupunki ovat kiistelleet palkkasaatavista vuosia. Kaupunki linjasi vuonna 2015, että se ei maksa varallaolosta täyttä palkkaa sivutoimisille palomiehille. Tämän jälkeen palomiehet veivät asian käräjäoikeuteen.

Oikeudessa ei ole tähän mennessä otettu kantaa saatavien määrään vaan ratkottu sitä, onko sivutoimisten palomiesten varallaolo ollut työaikaa.

Palkkasaatavien käsittely jatkuu seuraavaksi Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa.

Lappeenranta on saanut odotetun lumipeitteen tiistain ja keskiviikon aikana. Talvikelin tulo näkyy koulujen pyöräparkeissa välittömästi.

– Pyörien määrä vähenee merkittävästi, kuvailee oman koulunsa tilannetta rehtori Tomi Valkeapää Kimpisen koulusta.

Ensimmäiset liukkaat kelit saavat monet perheet siirtämään pyörät varastoon. Valkeapää tunnustaa itsekin tekevänsä näin.

– Näinhän sen ei välttämättä tarvitsisi olla, Valkeapää toteaa.

Vuoden 2015 pyöräilykunnaksi valitussa sekä Suomen ilmastopääkaupungiksi julistautuneessa Lappeenrannassa halutaankin muuttaa ajattelutapaa ja kannustaa koululaisia talvipyöräilyyn.

Koulureittien talvikunnossapito syyniin

Syksyllä ja keväällä lappeenrantalaislapset pyöräilevät paljon, mutta talven ja varsinkin huonompien kelien tullessa pyöräily vähenee.

Monilla oppilailla kulkutapa vaihtuu pyöräilystä kävelyyn, mutta osa oppilaista siirtyy autokyyteihin. Lappeenrannassa tarkkaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty.

– Jos menee seuraamaan koulujen ympäristöjä aamulla niin tällaisilla keleillä saattoliikenne lisääntyy, kertoo opetustustoimenjohtajan viransijainen Anu Liljeström.

Nimenomaan koulumatkojen autoliikennettä kaupunki haluaa vähentää.

Kaupunki alkaa nyt tutkia, mitä reittejä pitkin oppilaat kouluihin menevät. Sen jälkeen selvitetään, millainen on kyseisten reittien talvikunnossapidon taso.

– Ovatko ne oikeasti sellaisessa kunnossa, että pyöräily onnistuu, Liljeström sanoo.

Sen jälkeen katsotaan, miten mahdollisia puutteita talvikunnossapidossa voidaan korjata. Tärkeää on myös jakaa tietoa oppilaille hyvässä kunnossa olevista reiteistä.

Työn on määrä valmistua syksyllä 2020. Mallia on tarkoitus jakaa muille Suomen kunnille.

Syksyllä ja keväällä pyörät liikkuvat

Lappeenranta ei ole valtakunnallisesti tarkasteltuna poikkeus, kun tutkitaan koululaisten kulkemistapoja eri vuodenaikoina.

– Syksyllä ja keväällä oppilaat kävelevät ja pyöräilevät erittäin aktiivisesti, ohjelmakoordinaattori Joonas Niemi valtakunnallisesti Fiksusti kouluun -ohjelmasta kertoo.

Valtakunnallisen ala- ja yläkoululaisille tehdyn LIIKKU-tutkimuksen mukaan oppilaiden pyöräily kouluun vähenee huomattavasti talvikuukausina. Alle kolmen kilometrin matkoilla oppilaat vielä kävelevät, mutta pidemmillä matkoilla kynnys autokyytiin madaltuu.

Fiksusti kouluun -ohjelman tavoitteena on, että oppilaat kulkisivat lihasvoimalla alle viiden kilometrin matkat. Viisi kilometriä on kunnan järjestämän koulukuljetuksen raja.

Pyöräparkit auki talvella

Lappeenrannassa tehtävää työtä seurataankin mielenkiinnolla Fiksusti kouluun -ohjelmassa. Kaupunki sai ohjelmalta 8000 euron avustuksen kehittämistyötä varten.

Ohjelmakoordinaattori Joonas Niemen mukaan teiden ja kevyen liikenteen väylien hyvä talvikunnossapito on asia numero yksi, kun tavoitteena on talvipyöräilyn lisääminen.

– Talvi on varsinkin etelässä epävakainen. Vettä sataa ja tiet jäätyvät. Se vaikuttaa aktiiviseen liikkumiseen merkittävästi, Niemi havainnollistaa.

Toinen tärkeä asia on hoitaa pyöräparkkeja myös talvella.

– Nyt niiden päälle saatetaan aurata lunta. Se antaa signaalin siitä, ettei tänne kuulu tulla talvella.

Kolmantena Niemi mainitsee oppilaiden kannustamisen. Talvipyöräily onnistuu hyvin oikeanlaisilla varusteilla.

Kroppa ja ilmasto tykkäävät

Miksi koulumatkaliikunta on niin tärkeää?

– Siinä saa hyvin liikuntaa. Koulumatkoilla voi täyttyä helposti yli puolet päivän liikuntatavoitteesta, ohjelmakoordinaattori Joonas Niemi sanoo.

Lisäksi ilmasto kiittää.

– Kävely tai pyöräily kuormittaa vähemmän ympäristöä kuin moottoriajoneuvolla kulkeminen.

Vesi roiskuu ja kevyt kloorin haju tuntuu nenässä. Altaassa pari kilpauimaria kauhoo vettä keskittyneesti.

Sivummalla muutama kuntouimari uiskentelee verkkaiseen tahtiin. Kun illan vesijuoksuryhmä saapuu paikalle, altassa on paikoin jo tungosta.

– Kyllähän tässä jokainen saa hakea tilaa. Varmaan moni kuntouimari välttelee aikoja, jolloinj kilpauimarit ovat uimassa. Siinä kuitenkin vesi läiskyy ja mennään kovaa, sanoo Uimarit Imatra ry:n puheenjohtaja Sami Heikkinen.

Imatran nykyinen uimahalli on pian tiensä päässä. Myös vieressä oleva urheilutalo kaipaisi peruskorjausta. Imatran kaupunginhallitus päätti marraskuussa, että vanhoja tiloja ei enää peruskorjata, vaan tilalle rakennetaan sekä uusi uimahalli että urheilutalo.

Uusia tiloja suunniteltaessa esiin nousi idea rakentaa Imatralle 50 metrin uima-allas. Lähimmältä niin pitkät altaat ovat liki 300 kilometrin päässä Vantaalla, Helsingissä ja Jyväskylässä.

50 metrin allas on harvinainen

50 metrin altaita on Suomessa 12. Niiden lisäksi yhdeksässä maauimalassa on 50 metrin allas.

Yksi Suomen 50 metrin altaista on Kuopion uimahallissa. Tosin Kuopiossakin yli 50 vuotta vanha uimahalli on elinkaarensa päässä, ja parhaillaan Kuopioon rakennetaan kokonaan uutta uimahallia. Myös sinne tulee 50 metrin allas.

– Näin suurelle uimahallille on Kuopiossa tarvetta, sillä tavoittelemme vuosittain noin 350 000 kävijää, sanoo Kuopion kaupungin hyvinvoinnin edistämisen johtaja Janne Hentunen.

Kaupungin nykyinen uimahallin kävijämäärätavoite 230 000, joten siihen haetaan huomattavaa kasvua.

Tällä hetkellä Kuopion uimahallissa on kuusi rataa. Tulevaan halliin tehdään kymmenen rataa. Näin iso kymmenenratainen allas on toinen laatuaan Suomessa. Vastaava allas on ainoastaan Helsingin Mäkelänrinteen uimahallissa.

– Pyrimme edistämään kaikkien kuntalaisten liikkumista. Vesiliikunta sopii eri ikäryhmille. Sen tyyppiset allasratkaisut, mitä uuteen uimahalliin on suunniteltu, mahdollistavat monipuolisen vesiliikkumisen, Hentunen perustelee.

Suurin käyttäjäryhmä ovat arkikäyttäjät, mutta Hentunen uskoo, että kilpauimareitakin riittää.

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että uintiurheilupuolella ollaan kiinnostuneita Kuopion uimahallin käytöstä myös kilpailutapahtumia varten.

50 metrin altaan uimahallin rakentaminen on lähes 50 prosenttia kallimpaa kuin 25 metrin altaalla olevan hallin.

Suuremman hallin käyttökustannukset ovat kuitenkin Kuopion tilakeskuksen Hannu Kosusen mukaan lähes puolet pienemmät tilavuusyksikköön suhteutettuna kuin entisen hallin.

Kuopiossa on asukkaita yli neljä kertaa enemmän kuin Imatralla, joten siellä on isolle uimahallille jo valmiiksi runsas käyttäjäkunta.

Isompi allas tuo mahdollisuuksia

Myös Imatralla haaveillaan uinnin SM-kisojen järjestämisestä. Arvokisat toisivat Imatran alueelle lisää matkailijoita. Esimerkiksi juoniorikisoissa on yhden kilpailuviikonlopun aikana usein satoja uimareita valmentajineen, huoltajineen ja kannustusjoukkoineen.

Iso allas antaa myös erilaiset harrastus- ja treenimahdollisuudet.

– Keväisin on pitkän radan SM-kisat ja syyskaudella lyhyen radan. Pystyisimme treenaamaan molemmin puolin, Uinti Imatra ry:n puheenjohtaja Sami Heikkinen sanoo.

Pitkällä radalla treenaaminen on eri asia, kuin uida 25 metrin rataa edestakaisin. Pienemmällä radalla käännöksissä voi potkaista vauhtia altaan reunasta.

Isompi allas voidaan myös jakaa väliseinällä kahdeksi 25 metrin altaaksi.

– Siinä tulee rata-aikoja niin kuntouimareille kuin kilpauimareille ihan eri tavalla, pohtii Heikkinen.

Nykyiset Imatran uimahallin 25 metrin altaassa olevat radat ovat ahtaat. Uimaseuran jäsenet treenaavat pääasiassa uimahallin aukioloaikojen ulkopuolella.

– Se on turvallisuuskysymys myös. Olisi hyvä, jos pystyisimme olemaan hallilla silloin, kun siellä on kaupungin uimavalvojat paikalla.

Lähelle vai kauas keskustasta?

Imatran kaupunki on viime vuosina keskittänyt urheilumatkailua ja liikuntapaikkarakentamista kaupungin keskustan ulkopuolella olevalle Ukonniemen alueelle. Se on noin seitsemän kilometrin päässä Imatran keskustasta Imatrankoskelta.

Ukonniemessä ovat nykyään muun muassa jäähalli, hiihtoladut ja kylpylä.

Imatran kaupungin mukaan ainoastaan Ukonniemeen olisi mahdollista rakentaa 50 metrin pituinen allas.

Muut vaihtoehdot olisivat sijoittaa Imatran uusi uimahalli ja urheilutalo entiselle paikalleen, parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan Mansikkalaan tai jonnekin muualle keskusta-alueen lähettyville.

Seitsemän prosenttia imatralaisista allekirjoitti adressin, jossa vastustetaan hallien rakentamista muualle kuin keskusta-alueelle.

– Hyvinvointipalvelujen pitäisi olla jokaisen kansalaisen helposti saatavilla. Katsomme, että urheilutalo sekä uimahalli ovat hyvinvointipalveluja. Ukonniemeen on vaikeat kulkuyhteydet, adressin alulle pannut Ulla-Maija Järnstedt sanoo.

Imatran kaupunki on luvannut parantaa julkisia liikenneyhteyksiä Ukonniemeen, jos tilat rakennetaan sinne.

Jos uusi uimahalli rakennettaisiin nykyiselle paikalleen, uimahallia ei voisi käyttää noin kahteen vuoteen. Tämä olisi Uinti Imatra ry:n puheenjohtajan Sami Heikkisen mukaan seuran kannalta katastrofaalisin vaihtoehto.

Ulla-Maija Järnstedt sen sijaan uskoo, että ihmiset olisivat valmiita kestämään pari vuotta ilman uimahallia.

– Se kaksi vuotta sitten selvitään jotenkin, kunhan tiedetään, että halli on tulossa. Jos uimahalli menee Ukonniemeen, niin ikävä kyllä monella ihmisellä tulee loppuelämän katkos uimahallin käytölle.

Juttua korjattu 28.11.2019 9:16: Korjattu kohta, jossa virheellisesti kirjoitettiin Janne Hentusen nimeksi Hentula..

Lue seuraavaksi:

Imatran urheilutalon ja uimahallin suunnittelu jatkuu neljän vaihtoehdon pohjalta – Ukonniemi-vaihtoehdoissa on 50 metrin allas

Korjaus tulisi kalliiksi – Imatra selvittää nyt, pitäisikö kaupunkiin rakentaa uusi uimahalli ja urheilutalo

Imatran uuden uimahallin ja urheilutalon sijainti on päättäjille vaikea paikka

Arkkitehti Alvar Aallon (3.2.1898–11.5.1976) toteutetut rakennukset, rakennuskokonaisuudet ja suunnitelmat ovat koko maailman mittakaavassa tunnustettuja ja tunnettuja modernin aikakauden virstanpylväitä.

Nyt Museovirasto esittää, että Alvar Aallon humaani, moderni arkkitehtuuri -niminen kokonaisuus liitettäisiin kansalliseen maailmanperintökohteiden aieluetteloon.

Aieluettelo on kansallinen luettelo kohteista, joita lähitulevaisuudessa esitetään Unescon kansainväliselle maailmanperintölistalle.

Toisena kokonaisuutena Museovirasto esittää aieluetteloon jatkosodan jälkeista asutustoimintaa. Kohteina voisi Museoviraston mukaan olla maaseutuväestön pienviljelyalueita sekä kaupunkiväestön suntoalueita sekä teollisuusväestön asutusalueita. Teema kantaa Museovirastossa nimeä "Järjestelmällisen asutustoiminnan tuloksena syntyneet alueet toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen (1940-1954)".

Alvar Aallon aika

Alvar Aallon suunnittelema Kotkan Sunilan kaupunkitehdasalue oli tarjolla ehdotettavaksi maailmanperintöluetteloon jo vuonna 1986, mutta ehdolle pääsi Kouvolassa sijaitseva Verlan ruukkikylän vanha puuhiomo ja pahvitehdas, joka hyväksyttiinkin neljäntenä suomalaisena kohteena maailmanperintöluetteloon vuosikymmen myöhemmin.

Vuonna 2009 Suomi esitti maailmanperintöluetteloon Alvar Aallon 1920- ja 30-lukujen taitteessa suunnittelemaa, tuberkuloosiparantolana toiminutta Paimion Parantolaa.

– Esitys vedettiin kuitenkin pois ja maailmanperintökomitea ehdotti Alvar Aallon elämäntyöhön perustuvan esityksen laajentamista, kertoo Alvar Aalto-säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh.

Toistakymmentä ehdokasta

Hiljattain valmistuneen "Alvar Aallon humaani, moderni arkkitehtuuri" -esityksen kohteita ei ole vielä valittu. Suomen lisäksi ehdokkaita kotteiksi voi tulla myös muualta maailmalta, sillä Alvar Aalto suunnitteli useita rakennuksia myös ulkomaille.

Alvar Aalto -säätiö on valmistellut esitystä kokoamalla Alvar Aallon suunnittelemien rakennusten ja rakennuskokonaisuuksien kaavoitukseen ja omistukseen liittyviä tietoja Museovirastolle.

– Kohteen on oltava kansallisesti suojeltu, jotta sitä voidaan esittää maailmanperintökohteeksi, kertoo Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtajatoimitusjohtaja Tommi Lindh.

Hän uskoo, että on ehdolla 10–15 eri rakennusta ja kohdetta, joihin kuuluu mitä todennäköisimmin myös Kotkan Sunilan kaupunkitehdasalue.

– Avarasti rakennettu Sunila oli sekä rakennuskannaltaan että asemakaavaltaan aikaansa edellä. Sunila on Suomen ensimmäinen varsinainen metsäkaupunki, sanoo Lindh.

Kohteet voidaan liittää aieluetteloon vasta, kun ne ovat läpäisseet kansainvälisen rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen asiantuntijajärjestö ICOMOSin arvioinnin. Viime kädessä päätöksen aieluetteloon valittavista kohteista tekee opetus- ja kulttuuriministeriö.

– Suomi tekee aieluettelon pohjalta Unescon maailmanperintökomitealle esityksen kohteesta, jota ehdotetaan maailmanperintöluetteloon. Päätös saadaan noin puolentoista vuoden kuluttua esityksen jättöpäivästä, kertoo Museoviraston erikoisasiantuntija Stefan Wessman.

Terasseja työläiskasarmissa

Kotkan Sunilan kaupunkitehdasalueen rakentaminen käynnistyi vuonna 1936, ja vaiheittain valmistuneen kokonaisuuden viimeiset asuinrakennukset valmistuivat vuonna 1954.

Sunilan rakennus- ja kulttuuriperinnettä vaalivan Pro Sunila ry:n puheenjohtaja, arkkitehti Rurik Wasastjernan mukaan Sunilan paikka olisi ehdottomasti maailmanperintökohteiden aieluettelossa.

– Sunilassa rakennus-, kulttuuri-, teollisuus- ja sosiaalinen historia muodostavat koko maailman mittakaavassa ainutlaatuisen kokonaisuuden, Wasastjerna toteaa.

Erityiseksi Sunilan työläisasuntoalueen tekee myös se, että kaikki rakennukset eivät edes näytä terasseineen aikansa työläiskasarmilta.

Maailmanperintökohteilta edellytetään ehdotonta autentisuutta. Osaan Sunilan rakennuskannasta on tehty muutoksia, jotka Wasastjernan mukaan häiritsevät yksittäisten rakennusten ilmettä.

– Kysymyksessä on kuitenkin laaja, yhtenäinen kokonaisuus ja rakennukset saadaan verrattain pienillä satsauksilla alkuperäiseen asuunsa.

Suomessa seitsemän kohdetta

Unescon Maailmanperintökohteita on yli tuhat eri puolilla maailmaa. Luettelossa ovat mukana muun muassa Egyptin pyramidit, Krakovan kaupunki Puolassa sekä Verlan kanssa samaan aikaan luetteloon hyväksytyt Kölnin katedraali Saksassa ja Hiroshiman rauhanmuistomerkki Japanissa.

Verlan lisäksi Suomesta maailmanperintölistalla ovat Vanha Rauma, Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Sammallahden mäki, Struven ketju ja Merenkurkun saaristo.

Museoviraston nettisivuilla pääset tutustumaan Suomessa sijaitseviin Unescon maailmanperintökohteisiin

Rikossarja Sorjosen kymmenen viimeistä jaksoa valmistuivat esityskuntoon vasta muutama viikko ennen ensi-iltaa. Vakavien rikosten erikoisyksikön ilmiömäinen tutkija Kari Sorjonen ratkaisee vielä viisi rikosta, ennen kuin sarja päättyy.

Sorjosen luoja, showrunner Miikko Oikkoselle kolmen tuotantokauden mittainen urakka Sorjosen parissa on ollut merkityksellinen ajanjakso. Ensimmäisen kerran idea Sorjosesta esiteltiin rahoittajille vuonna 2010. Siitä lähtien sarja on pyörinyt Oikkosen ajatuksissa enemmän tai vähemmän päivittäin.

Nyt lähes kymmenen vuoden jälkeen työ päättyy.

– Huikea ja haikea olo, Oikkonen tiivistää.

Tuotantoyhtiö Fisher King Productionin mukaan Sorjonen oli alun perinkin suunniteltu kolmen tuotantokauden mittaiseksi.

– On tuntunut hyvältä ajatukselta, että sarjan päähenkilöillä on määränpäänsä ja näillä tarinoilla loppupisteensä, sanoo Sorjosen luoja, showrunner Miikko Oikkonen.

Päätös sarjan lopettamisesta kolmeen kauteen vahvistui toisen tuotantokauden aikana. Oikkosen mukaan tehty ratkaisu vaikutti siihen, miltä viimeisen kauden jaksot näyttävät.

– Koko työryhmä puhalsi yhteen hiileen, sillä tiesimme kaikki, että tämä tulee päättymään.

Yleisön rakastamalle rikostutkija Karille Sorjoselle kolmas kausi on Oikkosen mukaan ison muutoksen paikka.

– Ihmiset kehittyvät vuosi vuodelta ja toivottavasti oppivat uusia asioita. Samalla tavalla käy kolmannella kaudella Kari Sorjoselle eli jotkin asiat Karissakin muuttuvat, hän vihjaa.

Jokainen pystyy pahoihin tekoihin

Sorjonen ei käsittele taparikollisuutta tai järjestäytynyttä rikollisuutta, vaan käsikirjoituksen ajatus on, että tavallisten ihmisten elämä voi ajautua väärille raiteille ja heistä tulee rikoksentekijöitä.

– Jokaisessa ihmisessä on sellainen piirre, että hän saattaa tehdä pahoja asioita, Oikkonen sanoo.

Tekijöiden mukaan kolmannen kauden kantavan teeman voisi jopa kiteyttää lauseeseen "jokainen meistä pystyy pahaan".

– Tällä kaudella se koskee myös sarjan päähenkilöitä. Ei kuitenkaan niin, että he päätyisivät tekemään rikoksia, mutta pahaa jollain tapaa, Oikkonen kertoo.

Pahan tekemisen moraaliset kysymykset ovat sarjan Miikko Oikkosen mukaan vahvasti esillä Sorjosen kolmannella tuotantokaudella.

– Minun ajatus on, että nordic noir on sitä. Kyse on yhteiskunnallisista rikoksista ja tarkoitus on paljastaa jotain meistä ihmisistä täällä Pohjoismaissa.

Maailmanlaajuinen fanijoukko

Sorjonen-sarjalla on faneja eri puolilla maailmaa. Suomessa viime syksynä nähtyä toista tuotantokautta esitetään edelleen monissa maailmankolkissa.

Tuotantoyhtiö saa katsojapalautetta kaukomailta lähes viikoittain.

– Maisemien lisäksi katsojia kiinnostaa pohjoismainen yhteiskunta ja elämäntyyli, Oikkonen kertoo.

Esimerkiksi rikostutkija Kari Sorjosen ja hänen vaimonsa Pauliinan parisuhde herättää huomiota. Vaimo käy töissä, ja mies tykkää kokata perheelleen. Myös yhteiskunnan toimivuutta ihastellaan.

Oikkonen kertoo eräästä Etelä-Amerikasta saapuneesta koskettavasta tarinasta, jossa sarjan fani oli Kari Sorjoseen tutustuttuaan ymmärtänyt omaa isäänsäkin paremmin. Hän halusi hoitaa kuntoon särkyneet välinsä isään.

Lappeenrannan kaupunki hoksasi Sorjosessa mahdollisuuden matkailijoiden houkutteluun. Heti ensimmäisen tuotantokauden jälkeen matkailutoimi käsikirjoitti yhdessä sarjan tekijöiden kanssa kuvauspaikkoja esittelevät kävelykierrokset.

Jo kolmena kesänä vedetyt kierrokset houkuttelevat kotimaisten fanien lisäksi osallistujia toisinaan ulkomailtakin.

– Opaskierrokselleni sattui kerran yhdeksänhenkinen hollantilainen perhe, jotka muistivat kaikki sarjan kohtaukset suunnilleen ulkoa, kertoo opaskierroksia kesätyönään vetänyt lappeenrantalainen Erika Styf.

Sorjosen kolmas kausi eroaa aiemmista jaksoista siinä, että tapahtumat ajoittuvat nyt talveen. Venäjän rajan läheisyydessä sijaitseva idyllinen pikkukaupunki Lappeenranta on luminen. Järvet kaupungin ympärillä ovat jäässä.

Lappeenrannan lisäksi kolmatta kautta kuvattiin Joensuussa.

Uusi omistaja Saksasta

Tuotantoyhtiö Fisher King Production on jo keskittynyt uuteen työhön, johon on ammennettu oppia Sorjosen tekemisestä. Uusi työ on kotimainen tv-sarja, joka kuvataan Suomessa, ja suunnataan myös kansainvälisille markkinoille.

Muodoltaan uusi tv-sarja noudattelee Sorjosta, jopa niin että jaksojen määrä on sama. Tyylilaji ei kuitenkaan enää ole rikosdraama.

– Sorjosen tuotannossa olemme oppineet muun muassa sen, että kotimaista tuotantoa pystyy rahoittamaan kansainvälisellä rahalla, Oikkonen kertoo.

Fisher King Productionin omistuspohja muuttui lokakuussa, kun saksalainen televisio-ohjelmien tuotanto- ja levitysyhtiö Beta Film osti enemmistöosuuden Fisher King Productionista. Beta Filmin viime vuosien tunnetuimpiin tuotantoihin kuuluu saksalaissarja Babylon Berlin.

Beta Film perustaa samalla Pohjoismaihin oman tuotantoyksikön. Beta Nordic Studios toimii Ruotsissa ja sen tavoitteena on kehittää paikallisista tuotannoista kansainvälisesti kiinnostavia.

Fisher King joutui Sorjosen ensimmäisen kauden valmistuttua talousvaikeuksiin. Yhtiö pääsi velkasaneeraukseen vuonna 2017.

Sorjonen 1.12.2019 alkaen TV1:ssä sunnuntaisin klo 21.05 ja Yle Areenassa jo nyt.

Ensimmäiset laukaukset kajahtivat Karjalankannaksella torstaiaamuna 30. marraskuuta klo 6.50.

Pentti Poutasen kotitilalla Parikkalan Lamminsalossa talvisodan syttyminen näkyi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Sodan syttyminen oli järkytys ja osin myös yllätys, vaikka merkit olivat olleet ilmassa jo kuukausia.

– Koko syksy oli ollut painostavaa aikaa ja sitten ykskaks huomattiin, että kylä oli tyhjentynyt miesväestä. Vain vanhukset, naiset ja me keskenkasvuiset jäätiin jäljelle, Poutanen muistelee.

Vaikka Lamminsalon kylältä Laatokan luoteiskulmassa oli matkaa silloiselle rajalle kymmeniä kilometriä, sota kuului ja näkyi välittömästi. Lähellä sijaitseva Elisenvaaran risteysasema oli pommitusten kohteena.

– Päivisin näimme venäläisten lentokoneiden välkähtelevän kirkkaalla taivaalla, yöllä tulivat pommitukset. Talomme ikkunat helisivät, vaikka matkaa Elisenvaaran asemalle oli kymmenisen kilometriä.

Sota toi pienen kylän arkeen lentokoneiden ja pommien lisäksi evakot ja kuolinuutiset.

– Joka kerta kun näimme vieraan lähestyvän kotiamme, pelkäsimme, että tulee kuolinuutinen. Pienellä kylällä kun joku kuoli, se meistä nuoristakin tuntui kuin perheenjäsen olisi lähtenyt, Poutanen muistelee.

Tulevassa päämajakaupungissa rauha loppui sireenien ulvontaan

Pentti Poutasen nykyisessä kotikaupungissa Mikkelissä oli torstaiaamuna vielä näennäisen rauhallista. Ihmiset toimittelivat pikkupakkasessa asioitaan kaupungilla tavalliseen tapaan. Sitten rauha järkkyi.

– Klo 12:27 alkoivat sireenit ulvomaan ja ihmiset olivat kummissaan, että mitä tämä tarkoittaa, historioitsija Pia Puntanen kertoo.

Mikkelissä oli toki varauduttu kuumeisesti alkavaan sotaan, mutta se tapahtui pitkälti suuren yleisön tietämättä. Jo kesällä Mannerheim oli päättänyt, että sodan syttyessä päämaja sijoitetaan Mikkeliin.

Neuvostoliitto oli esittänyt syyskuussa Baltian maille vaatimuksen sotilastukikohdan perustamisesta näiden alueelle. Kutsu vastaavan neuvotteluun tuli Suomelle 5. lokakuuta.

– Heti seuraavana päivänä alkoi viestiyhteyksien rakentaminen päämajaan Mikkelissä. Ne valmistuivat jo lokakuun puolivälissä, Pia Puntanen kertoo.

Sotilaat ja valtiojohto valmistautuivat sodan mahdollisuuteen, mutta kansalaisille sodan puhkeaminen saattoi tulla jopa yllätyksenä.

– Ehkä ei osattu ajatella, miten nopeasti sota leviää kaukaisesta Euroopasta, vaikka asiasta lehdissä ja radiossa kerrottiin. Toisaalta miehet olivat lähteneet ylimääräiseen harjoitukseen lokakuussa ja siviiliväestöä oli evakuoitu maaseudulle.

Päämaja siirtyi Mikkelin yläkansakoululle neljäntenä sotapäivänä 3. joulukuuta. Koulut olivat loppuneet jo lokakuussa, jolloin miehet kutsuttiin ylimääräiseen harjoitukseen.

Pentti teki halkoja ja varjeli kylää desanteilta

Parikkalan Lamminsalossa arki jatkui sodan varjossa. Evakoita vaelsi kylän läpi, neuvostokoneet näkyivät ilmatilassa ja pommitusten äänet kantautuivat kylälle tuon tuosta.

Poutasen pientilalla äiti hoiti karjaa ja pyöritti arkea, isä ja 17-vuotias Pentti tekivät täyttä päivää halkometsässä. Illalla nuoret miehet osallistuivat iltaisin partiointiin.

– Meistä nuorista oli koottu partioita, joiden tehtävä oli tehdä havaintoja mahdollisista desanteista. Kuljimme teiden varsia ja ehdimme mahdollisia jälkiä vieraista kulkijoista, Pentti Poutanen kertoo.

Mikkelissä tuhoisat pommitukset

Päämajakaupunki Mikkeli koki sodan kauhut loppiaisena, 5. tammikuuta 1940. Neuvostokoneet pommittivat keskustan ydinkortteleita keskellä päivää kahden tunnin ajan.

Loppiaisen pommituksissa kuoli 30 henkeä ja tuhoutui yli 60 rakennusta. Pommitus yllätti mikkeliläiset. Kaupungin suojaksi hankittuja ilmatorjunta-aseita ei ehditty saada toimintakuntoon.

Pommitus yllätti Mikkelissä kaupunkilaiset, jotka olivat sodan alkuviikkoina tottuneet sireenien "turhiin" hälytyksiin.

Yli 40 punakonetta teki viisi erillistä hyökkäystä. Tuhot olivat mittavat ja iso osa mikkeliläisistä muutti maaseudulle turvaan. Myös päämaja hajasijoitettiin pääosin lähiseudun kartanoihin.

Mikkeliä pommitettiin talvisodan aikana vielä 20. helmikuuta sekä 2., 5. ja 11. maaliskuuta. Tuhoisin pommitus 5. maaliskuuta tappoi 34 henkeä.

Suomalaisten käsittämätön taistelu ylivoimaista vihollista vastaan päättyi 105 sotapäivän jälkeen 13. maaliskuuta. Talvisodan ihme oli tapahtunut, mutta rauhanneuvotteluista tuli Lamminsaloon karuja uutisia.

– Kylällä oli kaksi radiota ja siellä oli lueteltu Suomenlahdelta alkaen niiden pitäjien nimet, jotka joudutaan luovuttamaan Neuvostoliitolle. Pettymys oli kova.

Poutasilla oli kymmenen päivää aikaa kerätä omaisuus ja siirtyä sukulaisten luo Parikkalaan uuden rajan Suomen puolelle.

– Me ehdittiin kahdella hevosella viedä tavarat, eläimet ja jopa eläinten rehut kymmenen päivän aikana. Vanhan rajan luota evakuoidut saivat aikaa vain muutaman tunnin, Pentti Poutanen muistuttaa.

Evakkotaival vei Humppilaan, Somerolle ja lopulta Rantasalmelle

Poutasen perheen evakkotaival Parikkalan sukulaisten luota jatkui pian kohti läntistä Suomea.

– Muu perhe meni matkustajajunalla, minä matkustin karjan, maatalouskoneiden, vähien huonekalujen ja eläinten rehujen kanssa perässä. Matka oli hidasta ja vei useita päiviä.

Poutaset olivat väliaikaisessa evakossa Humppilassa ja Somerolla, kunnes helpottava kirje tuli Mikkelin suunnalta.

– Kirjeessä oli kerrottu paljonko asutustilaan kuuluu pelto ja minkä verran metsää, mutta rakennusten kohdalla oli pelkkä viiva. Selvisi, että kyse oli niin sanotusta kylmästä tilasta, Pentti Poutanen kertoo.

Poutaset ehtivät rakentaa Rantasalmen Tuusmäen kylälle saunarakennuksen, jossa perhe asui ensimmäiset kuukaudet.

– Piti raivata ensin pellot, jotta saatiin eläimille ruokaa ja elinkeinon itsellemme.

Kesällä 1941 Poutaset muuttivat monien muiden evakoiden tavoin takaisin kotitiloilleen. Karu paluu oli edessä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikoihin kolme vuotta myöhemmin.

Pentti Poutanen on vieraillut synnyinseudullaan useita kertoja, viimeksi tyttären ja tämän lasten kanssa.

– Leukaperät oli kaksi viikkoa kipeänä, niin paljon piti selittää asioita, Poutanen virnistää.

97 -vuotias Poutanen on elänyt värikkään ja vaiherikkaan elämän. Nykyinen koti yksityisessä hoivakodissa sijaitsee Mikkelin keskustan tuntumassa. Ikkunassa avautuu näkymä Saimaalle. Ajatukset viivähtävät usein Lamminsalon kotitilalla.

– Jos mie täällä vaikka herään yöllä niin minulle aina tulee mieleen millaista oli siellä lapsuuskodissa. Siellä on kaikkein rakkaimmat muistot. Elettiin vaatimatonta elämää. Kuten joku viisas on sanonut - ei se ole köyhä, jolla on vähän vaan se, jolta puuttuu paljon, Poutanen sanoo.

Poutasen toinen elämänohje on sekin karjalaista perua.

– Ilo pintaan, vaikka sydän märkänisi.

Heli Kitunen odottaa paikallisbussia Lappeenrannan keskustassa sijaitsevalla pysäkillä. Savonlinjojen liikennöimät bussit ovat pääväritykseltään joko valkoisia tai keltaisia, mutta ensi vuonna bussien väri muuttuu pinkiksi.

– Reipas väri. Erottuu joukosta, Kitunen kommentoi toimittajan näyttämää havainnekuvaa pinkistä linja-autosta.

Samoilla linjoilla on Susanna Mäkiniemelä.

– Ihan kivaa piristystä, Mäkiniemelä sanoo.

– Ovathan ne erittäin tyylikkäät. Ei voi muuta kuin kehua, komppaa Leevi-Kalle Väisänen.

Ainutlaatuinen väri

Lappeenranta on päätti uudistaa joukkoliikenteen ilmeen osana laajempaa joukkoliikenteen kehittämistyötä.

Kaupunki järjesti syksyllä äänestyksen, jossa lappeenrantalaiset saivat äänestää mieluisinta neljästä eri värivaihtoehdosta. Pinkin lisäksi valittavina olivat vihreä, sininen ja punainen. Pinkki voitti selvästi, vihreä tuli toiseksi.

– On ainakin erottuva väri, tuumaa kaupungininsinööri Olli Hirvonen.

Väri erottuu myös muista suomalaiskaupunkien linja-autoista. Missään muualla ei ole täysin pinkkejä busseja käytössä.

Oulussa bussien etuosa on marjapuuron värinen. Yleisesti kaupunkien paikallisbusseissa värikirjo on vaihteleva. Paljon näkyy sinistä, valkoista ja vihreää.

On ainakin erottuva väri. Olli Hirvonen

Uusia teippauksia aletaan tehdä Lappeenrannan busseihin ensi vuoden aikana vähitellen niin, että kaikki liikenteessä olevat linja-autot ovat pinkkejä heinäkuun alussa. Poikkeuksena ovat vara-autot. Niistä ei tule pinkkejä.

Samalla Lappeenrannan paikallisliikenteelle tulee nimi, Jouko. Nimi tulee bussien kylkeen.

– Jouko on juonnettu sanasta joukkoliikenne. Siihen on helppo samaistua, Hirvonen kertoo nimen taustoja.

Muitakin nimiä kaupungilla kuulemma pyöriteltiin.

Joukolla Lappeenranta liittyy niiden kaupunkien joukkoon, jotka ovat antaneet nimen joukkoliikenteelle. Tampereella bussit tunnetaan nimellä Nysse, Rovaniemellä liikkuvat Linkkarit, Joensuun seudun joukkoliikenne on nimeltään JOJO ja Turun seudulla on Föli.

Brändäämisellä joukkoliikenne läheiseksi

Lappeenrannan joukkoliikenteelle laaditaan myös brändi, jolla kaupunki yrittää kohottaa joukkoliikenteestä merkitystä asukkaille.

Joukkoliikenteen brändäystä on viime aikoina tehty muuallakin Suomessa.

Esimerkiksi Tampereella perinteikkään Nyssen brändi uudistettiin keväällä. Nyssen brändäystä tehtiin yhdessä asukkaiden kanssa. Heiltä muun muassa kerättiin mielipiteitä joukkoliikenteestä.

Myös Lappeenrannassa on kuultu asukkaiden näkemyksiä paikallisliikenteestä.

Asukkaiden kuuleminen on olennainen osa tämän päivän brändäystyötä, kertoo yksikönjohtaja Pia Salmi WSP Design Studiosta. Suunnittelutoimiston yksi erikoisala on kuntien brändistrategioiden tekeminen.

Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan. Pia Salmi

Salmi puhuu ensisijaisesti palvelumuotoilusta. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi joukkoliikenteen suunnittelussa otetaan huomioon käyttäjien tarpeet.

– Mietitään koko ajan, miten käyttäjät kokevat palvelun tai milloin käyttäjä on fyysisessä kosketuksessa palvelun kanssa, Salmi sanoo.

Tavoite on, että ihmiset kokevat palvelun läheiseksi, tunnistettavaksi ja paikalliseksi. Näistä aineksista syntyy onnistunut brändi.

Salmi mainitsee esimerkkinä Lahden, jossa yhtiö teki työsuhdematkalipun brändäystä.

– Siellä mietittiin, että mainoskuvissa voisi olla mäkihyppääjiä. Asian viestintään tulisi paikallisuutta mukaan.

Joukkoliikenteen brändäyksessä näkyvät myös megatrendit, kuten ilmastonmuutos.

– Tuodaan esimerkiksi esiin, kuinka paljon hiilijalanjälki pienenee, kun omasta autosta siirtyy joukkoliikenteen käyttäjäksi.

Brändi voi myös nostattaa paikallisylpeyttä tai paikkakunnan ihmisten asennetta. Tärkeintä on, että ihmiset kokevat brändin omaksen.

Lappeenrannan paikallisbussien ilmeuudistuksen eikä brändäyksen taustoja Salmi ei tunne.

– Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan, hän pohtii esimerkinomaisesti.

Pinkit Joukot erottuvat muista

Lappeenranta on pyrkinyt kasvattamaan paikallisbussien matkustajien määrää viime vuosina. Kaupunkilaisilta on kysytty kehittämiskohteita, ja esimerkiksi hinnoittelua ja reittejä on pantu uusiksi.

Ilmeuudistuksen päätavoite ei sinänsä ole matkustajamäärien lisääminen, vaan enemmänkin erottautuminen muusta kaupungin alueella kulkevasta joukkoliikenteestä.

Ajatuksena on, että ihmiset oppivat pinkin bussin ja Jouko-nimen nähdessään yhdistämään ne kaupungin joukkoliikennepalveluihin.

– Ihminen hahmottaa kokonaisuuden. Kuka vastaa ja mistä saa lisätietoja, Hirvonen havainnollistaa.

Uusi ilme näkyy jatkossa linja-autojen lisäksi aikatauluissa, joukkoliikenteen kotisivuilla sekä matkakorteissa. Jouko-nimen alle on tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa muitakin liikennepalveluja, kuten kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot.

Marraskuun viimeinen päivä valkenee Lappeenrannassa pikkupakkasessa. Yöllä satanut lumi on peittänyt alleen mustat kadut.

Tasan 80 vuotta sitten sää oli toinen, leudompi. Myös kaikki muu oli toisin. Talvisota oli alkanut.

Tänään Lappeenrannassa, valtakunnallisessa talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa on puhuttu sodasta ja kunnioittu sen sankareita.

Mukana tilaisuudessa oli puhumassa myös Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen.

– Aion puhua yleensä talvisodan merkityksestä Suomelle. Tilaisuutta pidän kunnianosoituksena veteraaneille ja koko sodan aikaisille sukupolville, jotka yksituumaisesti maata ja sen itsenäisyyttä puolustivat, kenraali Kivinen sanoo.

Vaikka sotaan ei olisi suoraa kosketusta, on talvisodan henki suomalaisille tuttu. Sillä tarkoitetaan yhteishenkeä, jonka avulla pieni ja vähälukuinen Suomen kansa piti puolensa suurvaltaa vastaan.

– Kansakunta, joka vain pari vuosikymmentä aiemmin vuoden 1918 tapahtumissa oli revitty kahtia, yksissä tuumin määrätietoisesti puolusti tätä maata. Talvisota yhdisti kansaa tavalla, joka myöhemminkin on vaikuttanut identiteettiimme, Kivinen sanoo.

Yleinen asevelvollisuus säilyy

Puolustusvoimain komentaja uskoo, että yleisellä asevelvollisuudella on suuri merkitys maanpuolustustahtoon. Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa maanpuolustustahto on kenraali Timo Kivisen mukaan toiseksi korkein Turkin jälkeen.

– Puolustusvoimien vastuulla on se, että hoidamme oman osuutemme mahdollisimman hyvin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole missään nimessä rikki, mutta me haluamme ennakoivasti viedä sitä ensi vuosikymmenelle siten, että järjestelmä toimii.

Toimiva järjestelmä taas syntyy koulutuksen jaksottamisella, varusmiesten arjen sujuvoittamisella, digitaalisuutta ja simulaattoreita hyödyntämällä. Yhtenä osana asevelvollisuuden kehittämiseen kuuluu myös selvitys siitä, onko naisten osallistuminen asepalvelukseen tulevaisuudessakin vapaaehtoispohjalla. Selvityksen laatii laajapohjainen parlamentaarinen komitea.

Tämän vuoden loppuun mennessä vapaaehtoisten naisten määrä on ennätyksellisen korkea, yli 700 henkilöä.

– Hallitusohjelmassa lukee myös, että asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Se on Puolustusvoimien näkökulma tähän. Jos nykymallia lähdetään muuttamaan, niin sen mahdollisen toisenkin mallin pitää taata nämä sotilaalliset maanpuolustuksen tarpeet. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että naisten määrä Puolustusvoimissa lisääntyy, sanoo kenraali Timo Kivinen.

Nainen kenraaliksi

Noin kymmenen seuraavaa vuotta kutsuntaikäisten nuorten miesten määrä kasvaa. Sen jälkeen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun.

– Tämä ei ole Puolustusvoimien näkökulmasta vielä akuutti asia. Johtaako tämä jollain aikavälillä siihen, että kutsunnat laajenee, aika sen sitten näyttää, sanoo kenraali Timo Kivinen sanoo.

Suomen historian korkea-arvoisin naisupseeri on toistaiseksi everstiluutnantti. Karjalan lennoston hävittäjälentolaivueen komentajana toimiva Inka Niskanen ylennettiin everstiluutnantiksi kesäkuussa 2018.

Puolustusvoimien ylimmässä johdossa naisia ei siis vielä toistaiseksi ole.

– Kaikessa puolustusvoimien toiminnassa lähdetään tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Naisille varusmiespalvelus avattiin 90-luvun puolivälissä. Ehkä noin 10 vuoden päästä näemme ensimmäiset naiskenraalit. Aika sen näyttää. Mutta kenraaliylennyksiä en päätä minä tai kukaan sotilasjohdossa, vaan valtiojohto, sanoo Kivinen.

Työn ja elämän yhteensovittaminen

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kivinen vierailee Etelä-Karjalassa aina, kun aika antaa periksi. Lappeenrannan historiaan oleellisesti kuuluvat rakuunat tekivät Timo Kiviseen vaikutuksen jo pienenä poikana.

– Kotitalomme oli Lappeenrannan lentokentän pohjoispuolella. Sotilaat kulkivat alueen ohi laukkaradalle harjoituksiin, ja me pikkupojat seurasimme sitä. Se on voinut hyvinkin vaikuttaa uravalintaan. Äitini on kertonut, että jo nuorena poikana olen sanonut, että minusta tulee sotilas. Ja näin siinä sitten kävi.

Kivisen pitkään uraan on kuulunut useita pestejä pääkaupunkiseudulla ja Kaakkois-Suomessa. Sen lisäksi hän on ollut erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa sotilasasiamiehenä Unkarissa.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivisellä on neljä aikuista lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vaimonsa Maaritin kanssa Kivinen on ollut yhdessä 30 vuotta.

Kun Suomen sisällä on tullut muuttoja, Kivisen perhe on pysynyt aloillaan pääkaupunkiseudulla.

– Kun palvelin puolustusasiamiehenä Unkarissa, perhe oli mukana. Muuten olen ollut niin sanottu reppuri. Aina kun on ollut mahdollista, olen ollut kotona. Mutta muuten viikot ovat menneet palvelustehtävissä palveluspaikalla, Kivinen kertoo.

Kivinen tietää, että perheen ja upseerin uran yhteensovittaminen ei ole aina mutkatonta. Sotilas on siirtovelvollinen, mutta Kivisen mukaan Puolustusvoimissa pyritään siihen, että se sopii myös yksilön muuhun elämään.

– On siinä ollut omat haasteensa ja tiettyjä vaiheita, jolloin molempien vanhempien on pitänyt olla kotona, esimerkiksi silloin kun lapset olivat murrosiässä. Kerran olen sanonut esimiehelle, kun olin siirtymässä seuraavaan tehtävään, että nyt pitäisi olla kotona. Ja esimies ymmärsi sen, Kivinen kertoo.

"Yksikään ei pysty haasteisiin vastaamaan yksin"

Puolustusvoimat on viiden viime vuoden aikana keskittynyt valmiuden kehittämiseen. Maailmanpoliittinen tilanne ja kriisien luonne ovat muuttuneet, minkä vuoksi tuleva on vaikeammin ennakoitavaa.

– Tekemisen pitää olla normaalioloissa sellaisia, että jos joudutaan siirtymään kriisivaiheeseen, niin ei tarvitse tehdä muutoksia toimintatavoissa, Kivinen sanoo.

Komentaja painottaa myös kokonaisturvallisuuden mallia, joka hänen mukaansa on Suomessa hyvällä tolalla.

– Me elämme maailmassa, jossa uhat ovat moniulotteisia ja selvää sodan ja rauhan rajaa on välillä vaikea tunnistaa. Yksikään toimija tai viranomainen ei yksin pysty niihin turvallisuushaasteisiin vastaamaan, mitä maailmassa on. Meillä on hyvä lähtökohta kokonaisturvallisuuskonseptin kautta vastata niihin haasteisiin, mitä maailmassa koemme, Kivinen sanoo.

Suomi jakaa rajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä. Kivinen muistuttaa, että kysymykset rajaturvallisuudesta kuuluvat ensisijaisesti Rajavartiolaitokselle.

– Kun katsoo historiaa taaksepäin, niin meillä on toiminut rajavartiointi hyvin ja lähtökohta on, että näin on jatkossakin, Kivinen toteaa.

Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydénin kanssa Kivinen on yhteyksissä lähes viikoittain ja puolustusyhteistyö on tiivistä nyt ja myös tulevaisuudessa.

Venäjälle yhteyttä hoitaa komentajan sijaan puolustusministeriö.

– Kun turvallisuustilanne muuttui Ukrainan kriisin jälkeen, niin EU-tasolla päätettiin, että suorat sotilaskontaktit on jäädytetty.

Sivusta seuraaja?

Kun Timo Kivinen nimitettiin Puolustusvoimien komentajaksi 1. elokuuta 2019, hänestä kirjoitettiin paljon eri medioissa. Jutuissa myös kuvailtiin Kivistä ja kysyttiin luonnehdintoja tutuilta.

Jutuissa häntä kutsuttiin sivusta seuraajaksi, jolla ei ole tarvetta tuoda omaa mielipidettä esille ja jolla ei ole vahvoja mielipiteitä.

Pitävätkö luonnehdinnat paikkansa?

Kivinen purskahtaa nauruun.

– No joku on voinut nähdä asiat noinkin. Olen jäävi arvioimaan itseäni. Varmaan niissä asioissa, joissa on keskustelun varaa, niin annan tilaa. Mutta jos on asioita, joissa keskustelun varaa ei ole, niin silloin kyllä alaiseni ja muut tietävät, mikä on linja.

Entäpä kotioloissa?

– Siihen taas vaimoni olisi paras arvioimaan sitä. Kotiympäristö on tietysti erilainen kuin työympäristö. Mutta näissä tehtävissä ollaan 24 tuntia palveluksessa, seitsemänä päivänä viikossa. Palvelusasiat ovat aina mukana, oli sitten palveluspaikalla joukko-osastoissa tai kotona, Kivinen sanoo.

Nuori mies ei sanonut oikeudessa sanaakaan. Kun hän kääntyi katsomaan itkevää Kaisa Juntusta, silmät olivat tyhjät.

– Tuijotin hänen käsiään. Ajattelin, että noiden käsien kautta siskoni on kuollut. Välinpitämätön asenne tuntui hirveältä.

Oli kulunut reilu puoli vuotta siitä, kun 23-vuotias mies oli surmannut kolme naista ravintolan edustalle Imatralla. Uhrit olivat toimittajat Katri Ikävalko ja Anne Vihavainen sekä Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilen-Jäppinen.

36-vuotias Katri Ikävalko oli Kaisa Juntusen sisko.

Oikeus tuomitsi miehen syylliseksi kolmeen murhaan. Vankilan sijaan mies määrättiin pakkohoitoon. Juntunen järkyttyi nähdessään miehen ilmeen.

– Surmaaja hymyili. Tuomio oli hänelle kuin voitto. Ihan kuin hän olisi päässyt tavoitteeseensa.

Kaisa Juntunen halusi, ettei kukaan joutuisi enää koskaan kokemaan samanlaista tuskaa.

Viimeinen sunnuntai

Kun sisko käynnisti auton ja sanoi Kaisa Juntuselle heipat, kumpikaan siskoksista heistä ei tiennyt, että se olisi viimeinen kerta.

Oli sunnuntai. Juntusella oli vapaapäivä ja hän oli hoitanut päivän ajan siskonsa 5-vuotiasta poikaa. He olivat rakentaneet yhdessä lumiukon. Ehti tulla pimeä.

– Katri tuli pihaan iloisena ja nauravaisena kuten aina. Kun he lähtivät siitä, sanoin että ajakaa varovasti.

Kaisa Juntunen meni sisään jatkamaan pakkaamista. Hän oli saanut siskoltaan lainaan isot matkalaukut, sillä aamulla hän lentäisi tyttärensä ja miehensä kanssa lomalle Teneriffalle.

Viikon kuluttua siskoa ei enää ollut.

4.12.2016

Kun Jukka Leminen heräsi kotonaan Imatralla, vaimon puoli parisängystä oli tyhjä.

Anne Vihavainen oli edellisenä päivänä lähtenyt työkavereidensa kanssa juhlimaan toimittajien pikkujoulua teatteriin Helsinkiin. Hänen oli pitänyt palata yöksi kotiin Imatralle.

– En ollut yhtään huolissani. Ajattelin, että ehkä olin käsittänyt väärin ja hän oli jäänyt Helsinkiin yöksi, Leminen kertoo.

Vaimon sukulaistyttö soitti ennen yhdeksää aamulla. Ravintola Vuoksenvahdin edustalla oli ammuttu kolme ihmistä. Anne oli nähty siellä. Onko Anne tullut kotiin?

Jukka Leminen yritti soittaa vaimolleen. Ei vastausta. Nyt hän huolestui. Anne vastasi aina puhelimeen. Leminen näppäili poliisin numeron. Ei vastausta sieltäkään.

Hän pyöri hetken levottomana ympäri asuntoa. Sitten aikaan joku ajoi pihaan.

– Menin katsomaan, onko se taksi vai poliisiauto. Se oli poliisi. Silloin tiesin, että Anne on kuollut.

Teneriffalla noin 5000 kilometrin päässä Imatralta Kaisa Juntunen oli lähdössä aamupalalle.Loma miehen ja tyttären kanssa oli jo pitkällä, paluu kotiin odotti parin päivän päässä.

Etelä-Saimaan toimittajana Lappeenrannassa työskentelevä Juntunen päätti lukea oman lehtensä uutiset ennen aamiaista.

– En ikinä tee niin lomalla. Nyt tuli jokin ihmeellinen ennakkoaavistus. Pyysin miestä ja tytärtä menemään jo edeltä aamupalalle.

Imatralla oli ammuttu kolme naista. Juntunen laittoi äidilleen tekstiviestin. Ei kai ketään tuttuja?

Äiti oli ruokakaupassa puhelin kädessään. Hänen toisen tyttärensä – Katrin – mies oli juuri soittanut ja kertonut uutisen, jota ei voinut edes ymmärtää.

Kaisa Juntunen sai viestiinsä vastauksen, jossa oli vain yksi sana: "Katri".

Juntunen soitti heti äidilleen.

– Toisessa päässä oli kauhea järkytys ja epäusko. Lysähdin hotellihuoneen lattialle. Se oli kuin sähköshokki.

Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat. Kaisa Juntunen

Vasta edellisenä iltana Juntunen oli nähnyt siskonsa Facebookiin laittaman kuvan, jossa tämä hymyili iloisena toimittajien teatterimatkalla Helsingissä. Juntunen olisi itsekin ollut siellä, ellei olisi lähtenyt lomalle Teneriffalle.

Katri Ikävalko oli hänelle paitsi pikkusisko, myös työkaveri. He työskentelivät saman konsernin lehdissä toimittajina. Ikävalkon kotitoimitus oli Uutisvuoksi Imatralla, mutta hän teki välillä työpäiviään Etelä-Saimaassa Lappeenrannassa.

Juntunen oli kysynyt Facebookissa, oliko teatteriesitys ollut hyvä. Vastausta ei tullut.

Perhe sai järjestettyä aikaistetun paluulennon Suomeen, mutta vasta seuraavalle päivälle. Kaisa Juntunen lähetti miehensä ostamaan minipullon konjakkia, koska tv-sarjoissakin tehdään niin.

– Mieleen tuli ihan ihmeellisiä ajatuksia. Oli aivan absurdia kävellä siellä se yksi päivä shokissa. Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat.

Jo sinä päivänä Kaisa Juntunen kuitenkin päätti, että näiden kolmen yhteiskunnan rakentajan – kahden toimittajan ja yhden kuntapoliitikon – elämäntyön pitäisi jatkua.

Kolme vuotta myöhemmin Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen istuvat täpötäydessä kahvilassa Imatran keskustassa.

Vaihdetaan perhekuulumisia, nauretaan ja pohditaan, onko Kaisan tukka keltainen. Oma tytär on värjännyt sen edellisenä päivänä.

Kaksikko tunnetaan, he saavat iloisia tervehdyksiä ympäri kahvilaa.

Juntunen lämmittää käsiään kahvikupin ympärillä. Tässä kahvilassa hän kävi välillä yhdessä Katrin kanssa.

– Katri oli kahvikissa. Välillä tulen tänne ja tilaan latten, koska se oli Katrin suosikki.

Pöydällä on pino hakemuksia. On se aika vuodesta, kun Juntusen ja Lemisen perustama Valon Vuoksi -yhdistys jakaa apurahansa mielenterveystutkimukseen. Tänä vuonna summa on 5000 euroa. Nyt pitäisi päättää, kuka apurahan saa. Valinnassa ovat apuna psykiatrian alan asiantuntijat.

Katkeruuteen käpertyminen olisi helppoa. Sen sijaan Imatran kolmoissurman uhrien perheet ja ystävät jakavat joka vuosi apurahan, jotta Imatran tragedia ei enää koskaan toistuisi. Että surmaajan kaltaiset ihmiset saisivat apua ajoissa.

Pahaa ei kosteta pahalla

Kolmoissurman uhrien perheet perustivat Valon Vuoksi -yhdistyksen surmien jälkeen.

– Meillä on ajatus, että pahaa ei kosteta pahalla. Hän oli hirveän sairas, ja tiedon kautta opitaan hoitamaan esimerkiksi väkivaltaisia persoonallisuuksia, toteaa Juntunen.

– Hänellä ei ollut edes mitään motiivia, hän vain oli sekopää. Jos on pönttö aivan himmeänä, siihen pitää pystyä puuttumaan ennen kuin jotain hirveää tapahtuu, lisää Valon Vuoksi -yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Jukka Leminen.

Vielä kolme vuotta sitten Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen eivät edes tunteneet toisiaan.

Katrin nimen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Missä vain muualla mutta ei siinä. Kaisa Juntunen

Arkku oli kaunis, helmenharmaa. Katrin näköinen.

Kaisa Juntunen sai hoidettua pakolliset asiat. Katri Ikävalkon kaksi pienintä lasta olivat mukana valitsemassa arkkua äidilleen. Siitä tuli riitaa, he olisivat halunneet erilaiset. Tilanne toi pilkahduksen hymyä surun painavan peiton alle.

– 5-vuotias sanoi, että pistetään äiti puoliksi. Kaiken surun keskellä lapset pitivät elämänkipinää yllä.

Terapeutti kävi aluksi Juntusen kotona. Oli vaikea lähteä liikkeelle. Pelastus oli koira, joka oli pakko viedä lenkille. Aina lenkiltä tullessa oli pikkuisen parempi olla.

Hautausmaalle hän ei halunnut hautajaisten jälkeen mennä. Siskon nimeä hautakivessä oli vaikea katsoa.

– Sen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Sen pitäisi olla lentolipuissa. Missä vain muualla mutta ei siinä. Suunnittelimme Katrin kanssa ihania matkoja, joista melkein kaikki jäivät toteutumatta.

Huulipunaa kahvimukissa

Uutisvuoksen toimituksessa Imatralla Katrin työpiste oli tyhjä. Pöydällä seisoi kahvimuki. Se oli vielä kahvia puolillaan. Mukin reunaan olivat painuneet Katrin huulipunanjäljet.

Vieressä oli lehtiö muistiinpanoineen. Ihan kuin Katri olisi noussut vain hetkeksi käymään jossakin.

Kukkia oli valtavasti. Liljojen tuoksu ällötti Kaisa Juntusta. Se leijui ympärillä koko ajan. Kotona kaikki kukat eivät edes mahtuneet maljakoihin, maitotölkeistä piti askarrella lisää.

Surmattujen toimittajien perheet oli kutsuttu Uutisvuoksen toimitukseen hakemaan pois heidän henkilökohtaiset tavaransa. Kukaan ei ollut tohtinut koskea niihin.

Kaisa Juntunen halasi Vihavaisen miestä Jukka Lemistä ja tunsi tärinän. Se ei näkynyt ulospäin vaan tuli jostain syvältä sisältä. He kaikki tärisivät. Järkytys oli niin suuri.

Oli silti hyvä nähdä ihmisiä, jotka olivat samassa tilanteessa.

– Jukan kanssa juttu alkoi kulkea. Oivalsin, ettei kukaan ole tässä yksin, Juntunen kertoo.

Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään. Jukka Leminen

Jukka Leminen pohti, miten voisi säilyttää jotain Annesta.

– Anne ei pitänyt siitä, että ihmisiä kehuttiin heidän kuolemansa jälkeen. Hänen mielestään ihmistä pitää kehua tarpeeksi elämänsä aikana.

Leminen tiesi, ettei Anne haluaisi hautaa eikä kiveä sen päälle. Vaimon mielestä ihminen oli osa luonnon kiertokulkua, mitään merkkiä ei tarvitse jäädä. Muistolehto olisi hänelle oikea paikka, ja Leminen halusi kunnioittaa sitä.

– Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään.

Juntusella oli samanlaisia ajatuksia Katrista. Valon Vuoksi -yhdistys oli perustettu jo kuukauden kuluttua surmista.

– Siinä kohtaa tuli jokin tarmonpuuska. Jos idean olisi jättänyt hautumaan, se ei ehkä olisi toteutunut.

Vaaleanpunaiset kengät

Surmista oli kulunut kuukausi, kun Juntunen meni takaisin töihin. Työpaikalla vastassa olivat Katrin sisäkengät.

Ne olivat vaaleanpunaiset ja söpöt. Sellaiset, joita Kaisa Juntunen ei itse ostaisi. Katri rakasti rimpsuja. Siinä siskokset olivat erilaisia. Juntunen veti kengät jalkaansa ja sitoi roosanväriset silkkinauhat rusetille.

Hänen työpöydällään odottivat Katrin käsivoide ja kahvimuki. Mukissa – tässäkin – näkyivät Katrin huulipunan jäljet.

Isku tuli joka kerta, kun siskon nimi pomppasi esiin hakiessa toimitusjärjestelmästä arkistojuttua tai kuvaa.

– Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisi ehkä kannattanut olla vähän pidempään pois töistä. Samassa työyhteisössä muillakin oli se suru.

Kahvilaa vastapäätä on Pub Vahti, entinen Vuoksenvahti. Jukka Leminen ei oikeastaan haluaisi olla täällä. Hän liikkuu surmien tapahtumapaikan kulmilla vain yhdistyksen asioissa.

– Kesällä ravintolan edessä on terassi. Ihmiset pitävät hauskaa. Sellaista en voi katsoa ollenkaan.

Alussa Jukka Leminen hukutti surunsa töihin. Hän ohjelmoi työkseen metallintyöstökoneita. Tarkkuutta vaativa työ vei kaiken huomion, silloin ei pystynyt ajattelemaan muuta.

Yhteinen elämä Anne Vihavaisen kanssa kesti melkein 30 vuotta. Viikon vaikein päivä oli – ja on yhä – perjantai. Se oli Annen lempipäivä. Siksi Leminen käy muistolehdossa Annen luona yleensä perjantaisin.

Muistan aina, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Ulla-Maija Tuomela

Pub Vahdin edessä on poliisiauto. Melkoinen sattuma. Kahvilassa vieläpä istuu tauolla poliisi, joka saapui kolme vuotta sitten surmapaikalle ensimmäisenä.

Kaisa Juntunen käy moikkaamassa ja halaamassa.

Kahvilan ovi käy. Tulija on Juntusen ja Katri Ikävalkon äiti Birgit Joronen. Hän ottaa laukustaan nipun vuosikalentereita. Vuoden 2020 tammikuuta koristaa kolme pientä lasta, joista pienin on vasta vauva. Katrin lapset vuosia sitten.

Kaikki valokuvat ovat Katrin ottamia. Kuvat kalenteriin on valinnut hänen vanhin tyttärensä, joka on nyt 15-vuotias.

Jokaisen kuvan yhteydessä on resepti. Ne ovat Anne Vihavaisen käsialaa. Reseptit on julkaistu aiemmin hänellä omalla ruokapalstallaan Uutisvuoksessa.

Yhdistyksen myöntämä apuraha koostuu kalenterin tuotoista. Kalenterimyyntiä hoitaa Birgit Joronen. 200 kalenterista on jäljellä on enää muutamia.

Tiinan silta

Valon Vuoksi ottaa vastaan myös lahjoituksia yrityksiltä ja tavallisilta ihmisiltä. Niillä on ostettu hiljattain kitara ja basso Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin lasten ja nuorten taloihin, joissa hoidetaan psyykkisesti oireilevia nuoria. Kesällä heille hankittiin virveleitä.

– Musiikkiterapeutti oli käyttänyt soittimiin ja psykiatri virveleihin omia rahojaan. On upeaa tavata ihmisiä, jotka tekevat työtään sydämellä, toteaa Kaisa Juntunen.

Imatran keskustaa puetaan jouluasuun. Kävelykadun iso joulukuusi saa valot.

Kuusen viereisellä esiintymislavalla Valon Vuoksi pitää tänä sunnuntaina vuotuisen adventtirauhanjulistuksensa. Se on samalla muistojuhla Imatran kolmoissurman uhreille. Vuosipäivä on tiistaina 3.12.

Eikä Imatran kaupunkikaan näitä naisia unohda. Kivenheiton päässä keskustasta virtaa Vuoksi. Se myötäilee Imatranajon katurataa, jonka ylittää Tiinan silta. Silta on nimetty Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Tiina Wilen-Jäppisen mukaan.

Valon Vuoksi -yhdistyksen rahastonhoitajan Ulla-Maija Tuomelan lenkkipolku kulkee usein Tiinan sillan ohi. Wilen-Jäppinen oli Tuomelan hyvä ystävä melkein 20 vuotta.

– Tiina tulee mieleeni aina, kun kuljen tästä. Muistan iloisia asioita ja vanhoja kommelluksia, joille voi jo nauraakin, Tuomela kertoo.

Silta kertoo yhden tarinan kolmoissurmassa menehtyneen kuntapoliitikon kädenjäljistä kaupungissa. Imatranajo lopetettiin vuonna 1986, kun pieni poika sai surmansa moottoripyörän sinkouduttua katsomoon.

– Imatranajon käynnistäminen oli Tiinan unelma. Hän teki monta vuotta töitä sen eteen ja oli sinnikäs. Hän halusi viedä asiat loppuun.

Imatranajo alkoi uudestaan vuonna 2016. Wilen-Jäppinen avasi radan ajamalla sen läpi omalla moottoripyörällään. Katuradan ylittävä silta ristittiin Tiinan sillaksi kolmoissurman jälkeen. Sillan kupeessa on myös muistokivi.

– Sitä katsoessani muistan, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Hän halusi aina nostaa Imatraa esiin.

Kaisa Juntunen on tuntenut vihaa. Surmaaja vilahti joskus unissa. Jukka Leminen taas on halunnut sulkea surmaajan täysin pois mielestään. Siksi hän ei mennyt oikeudenkäyntiin.

– En halunnut nähdä sitä miestä. En mainita hänen nimeään enkä tietää, miltä hän näyttää. Ihmettelen, miksen osaa vihata häntä, Leminen sanoo.

Nykyään surmaajaa ei mieti enää kumpikaan. Kun yhdistyksen väeltä kysyy suurimmasta asiasta, jonka se on saanut aikaan, vastaus on vertaistuki.

– Alussa pystyimme puhumaan raadollisimmatkin asiat. Tietyt asiakirjat ovat salaisia, eikä niistä voi puhua kenenkään muun kanssa. Yhdessä olemme yrittäneet ymmärtää, toteaa Juntunen.

Kaikilla surman uhreilla on lapsia. Tiina Wilen-Jäppisen ja Anne Vihavaisen lapset ovat nuoria aikuisia. Katri Ikävalkon nuorinkin on jo koululainen. Isommat ovat alkaneet kiinnostua yhdistyksen toiminnasta ja mielenterveystyöstä. Lapset ovat muistuttaneet tulevaisuudesta ja siitä, että elämän on mentävä eteenpäin.

– Olkoon kenen tahansa lapsia, he tekevät joka tapauksessa elämästä lohdullisemman. Pysyy se ajatus, ettei maailma tähän lopu, sanoo Jukka Leminen.

Työtä yhdistyksellä riittää. Siitä saatiin muistutus viimeksi lokakuun alussa, kun nuori mies hyökkäsi Savon ammattiopiston tiloihin kauppakeskus Hermannissa Kuopiossa.

Kouluhyökkäyksessä kuoli yksi ja loukkaantui kymmenen henkilöä. Kaisa Juntunen tuntee valtavaa myötätuntoa uhrien läheisten suuntaan.

– Nämä kouraisevat paljon syvemmin kuin ennen. Tuntuu sydänjuuria myöten pahalta, kun tietää sen tuskan. Tuli ajatus, että taas on jäänyt yksi mielenterveysongelmainen ihminen hoitamatta.

Mielenterveyden ammattilaisten mielestä yhdistyksen perustaminen on täydellisen sopiva avain surun käsittelyyn.

– Suru on kääntynyt voimavaraksi. Kun taakka menee moneen osaan, se on helpompi käsitellä. Samassa tilanteessa yksin jäävät voivat lamaantua niin, että toimintakyky menee, sanoo Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Sydänmaanlakka pitää Valon Vuoksen myöntämää apurahaa, lahjoituksia ja koko viestiä erittäin tärkeinä. Ettei mitään sellaista enää koskaan tapahtuisi.

Viimeksi Kuopion kouluhyökkäyksen jälkeen Sydänmaanlakka pohti sitä, kuinka Suomessa voitaisiin puuttua tehokkaammin lasten ja nuorten alkaviin mielenterveysongelmiin. Kotona mielen murtumista ei välttämättä huomata.

– Kaikissa joukkosurmissa on takana eristäytymisen polku. Vanhempien silmissä lapsi haluaa kuitenkin säilyttää kasvonsa ja voi esittää viimeiseen saakka, että kaikki on hyvin.

Syrjäytyneiden nuorten kanssa työskennellessään Sydänmaanlakka on huomannut, että nuori avautuu helpommin ihmiselle, johon ei ole tunnesidettä. Silti voi käydä niin, ettei nuori tule kuulluksi. Sydänmaanlakka toivoo kouluilta tarkempaa silmää ja ryhdikkäämpää otetta.

– Työpaikoilla tartutaan heti, jos jollakin on paljon sairauspoissaoloja. Sama malli pitäisi olla myös koulumaailmassa. On hyvin koulu- ja rehtorikohtaista, kuinka oppilaiden pitkiin poissaoloihin suhtaudutaan.

Töissä Kaisa Juntunen laittaa aina jalkaansa siskonsa vaaleanpunaiset kengät.

Katrin kahvimukia hän varjelee. Sitä ei astianpesukoneessa pestä. Ja kahvi mukissa on aina tuoretta.

– Kuulen Katrin äänen joka kerta, kun meinaan ottaa painunutta kahvia. Ääni sanoo, että vanhaa kahvia ei juoda. Sitä en tee enää koskaan.

Terapia loppui viime kesänä. Juntunen on alkanut nukkua paremmin. Katri on silti mielessä jatkuvasti. Kerran autoa ajaessa radiosta tuli biisi, joka sai Juntusen itkemään.

– Piti ajaa tien sivuun. En ymmärtänyt, miksi itkin. Sitten tajusin, että Katrihan piti tästä musiikista.

Viimeisiä valokuvia Katrista Juntunen ei pysty katsomaan. Vieläkin tulee ajatuksia, että nyt pitää soittaa Katrille. Kolme vuotta on sittenkin lyhyt aika.

– Aion mennä vielä joskus Etelä-Ranskaan. Katri oli tosi innostunut Ranskasta ja ehti oman perheensä kanssa reissun tehdä. Yksi hänen suuri unelmansa toteutui, kun hän pääsi katsomaan laventelipeltoja.

Oikeudenkäynnin jälkeen koko perhe istui Katri Ikävalkon kodin olohuoneessa raskain mielin. Tuomio oli ollut kaikille suuri pettymys. Lapsilla oli paljon kysymyksiä.

Äkkiä Ikävalkon mies sanoi, että nyt voisi olla hyvä hetki jakaa Katrin ostamat joululahjat. Hän oli löytänyt ne vasta joitakin viikkoja aiemmin. Katri oli käynyt jouluostoksilla vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa.

Mies haki lahjat. Jokaiselle Katrin lapselle oli lahja, samoin äidille, Kaisa-siskolle ja muille rakkaille. Juntunen sai Body Shopin käsivoiteita ja hänen tyttärensä pussilakanat.

– Se tuntui ihmeelliseltä. Aivan kuin Katri olisi tullut meitä lohduttamaan. Pakettitarra on ollut siitä asti minulla jääkaapin ovessa.

Marraskuista pakkaspäivää valaisee harvinainen auringonpaiste. Kirpeä ilma nipistelee iholla, maa on kuurassa.

Lappeenrannan Joutsenossa Kukkuroinmäen jätteenkäsittelykeskuksen porteista pääsee ajamaan sisään vaa’an kautta. Alueen sisällä on useita pienempiä pisteitä, joissa käsitellään erilaista romua ja roskaa.

Alueen perällä kohoaa penkka, joka on hyödyntämättä jäävän jätteen loppusijoituskohde. Penkalla ei haise. Missään ei vilistä rottia tai näy lintuparvia.

– Täällä on enää pääosin pvc-muovia, lasikuituvillaa ja kiviainesperäistä jätettä poikkeusluvalla, sillä niitä ei voi kierrättää, kertoo aluejohtaja SamiHuotari Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Kymmenisen vuotta sitten kaatopaikan yleisilme oli erilainen. Silloin kaikki kuivajäte ja lajittelematon biojäte päätyivät penkalle. Kasassa oli paljon syötävää, mikä houkutteli paikalle runsaasti lintuja ja muita eläimiä.

Vuonna 2013 kuivajätettä alettiin käyttää energiantuotannossa. Myös muut jätteisiin liittyvät lajitteluketjut ja innovaatiot kehittyivät. Niinpä eläinten määrä kaatopaikalla lähti laskuun.

– 2016 tuli lainsäädäntömuutos, orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto. Sen jälkeen jäte on niin eri näköistä, että ei täällä ole mitään syötävää eläimille, Huotari kertoo.

Lintuja ammutaan poikkeusluvalla

Vaikka käsittelykeskus ei enää tuota samalla tavalla ravintoa eläimille, ei niistä ole päästy kokonaan eroon. Kevät tuo Kukkuroinmäelle tuhansia lintuja.

Suurin osa niistä on lokkeja ja varislintuja.

Keväisin koittaa myös lintujen pesimäaika, jolloin rauhoittamattomia lintuja ei saisi ampua. Etelä-Karjalan jätehuolto on kuitenkin hakenut Suomen riistakeskukselta erikoislupaa, jonka turvin lintuja voi ampua. Toukokuusta heinäkuun alkuun linnuilla on kuitenkin pesimärauha. Pesimärauhan ajat vaihtelevat lajeittain.

Vuonna 2018 lokkeja ja varislintuja ammuttiin koko vuoden aikana yhteensä noin tuhat.

Riistakeskuksen myöntämää poikkeuslupaa on haettu terveyssyistä. Lintujen mukana kulkee bakteereita ja viruksia, jotka saattavat levitä ulosteen mukana

– Kannan vähentäminen on se, mitä yritetään. Mutta vaikea sanoa, ovatko ne vähentyneet. Silmämääräisesti näyttää siltä, että vakiomäärä lintuja täällä pyörii, sanoo käyttöpäällikkö OssiHuovinen Etelä-Karjalan jätehuollosta.

Harrastajat kritisoivat

Etelä-Karjalan jätehuollon saama poikkeuslupa ei ole Suomessa poikkeuksellinen, mutta toisaalta ei myöskään erityisen yleinen. Lupia on myönnetty noin kymmenelle eri kaatopaikalle.

– Luvitettujen kaatopaikkojen määrä on ollut laskusuunnassa. Poikkeuslupien ajallinen kesto vaihtelee 1–5 vuoden välillä ja ilmoitusmenettelyä koskevat päätökset ovat voimassa toistaiseksi, riistapäällikköVisaEronen Suomen riistakeskuksesta kertoo.

Lintuharrastajia lintujen ampuminen keväällä ja kesällä rasittaa. Lokkeja koko ikänsä tutkinut ja lokeista väitöskirjaa tekevä Risto Juvaste on tuohtunut siitä, että pesimäaikaa ei kunnioiteta.

– Ongelma on siinä, kun heinäkuussa ammutaan aikuisia lintuja, joiden poikaset ovat vielä lentokyvyttömiä. Ne jäävät pesään kitumaan ja kuolemaan, Juvaste sanoo.

Erityisesti harrastajat harmittelevat syytä, jolla poikkeuslupa on myönnetty.

– Jos yhtenä päivänä ammutaan 30 lintua, siitä ei ole mitään hyötyä. Jos olisi vaikka lintuinfluenssaepidemia, niin silloinhan se olisi perusteltu. Mutta nyt ammutaan muuhun tarkoitukseen, ja se on huolestuttavaa.

Ruokaviraston mukaan lintuinfluenssatapauksia on todettu Suomessa Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kaikkiaan parisenkymmentä. Korkeapatogeenistä lintuinfluenssaa ovat kantaneet pääosin merikotkat. Korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa korkeaa kuolleisuutta siipikarjalajeissa. Suomessa ihminen ei ole saanut tartuntaa linnuista.

Lintuihin liittyvät terveysriskit

Juvaste pitää lokkien aiheuttamia terveysriskejä liioiteltuina. Tutkija väittää, että terve ihminen voi vaikka syödä hatullisen lokin ulostetta sairastumatta.

– On ihan naurettavaa, että lokeista olisi jotain todellista haittaa. Yhtä lailla varpuset voivat tartuttaa esimerkiksi salmonellaa, Juvaste sanoo.

Ruokaviraston mukaan nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina. Tuotantoeläimet voivat saada tartunnan saastuneesta rehusta tai juomavedestä.

Salmonella on yksi yleisimmistä ruokamyrkytysten aiheuttajista maailmassa. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat poikkeus, sillä salmonellaa tavataan Pohjoismaissa huomattavasti harvemmin kuin muualla maailmalla. Suomessa salmonellavalvonta on pitänyt huolen siitä, että salmonellaa esiintyy kansainvälisessä vertailussa hyvin vähän.

Käyttöpäällikkö Huovinen muistuttaa, että vaikka linnut viihtyvät kaatopaikalla, ne eivät asu siellä, vaan siirtyvät muihin lähialueen houkutteleviin paikkoihin.

– Sanotaan, että vaikka viisikymmentä tai sata naakkaa istuu avonavetan orsilla ja paskoo siihen, niin jokainen voi miettiä, onko se sitten kiva lehmillekään tai mitä se voi aiheuttaa. Tuleeko sieltä tautiriskejä tai muita, Huovinen sanoo.

Noutokoirakoulutusta

Risto Juvaste kritisoi myös sitä, että kaatopaikalla ammuttuja lintuja jatkohyödynnetään noutajakoirien koulutuksessa. Ossi Huovinen vahvistaa väitteen.

– Kaikki linnut kerätään, mitä löytyy. Ne haudataan maahan tai poltetaan. Hyviä yksilöitä voi mennä noutajakoirayhdistykselle pakastimen kautta, Huovinen sanoo.

Lintujen ampuminen ajoitetaan viikonloppuna aukioloaikojen ulkopuolelle. Tautiriskin lisäksi ampumisella pyritään vähentämään myös muita lintujen aiheuttamia ongelmia.

– Suurin haitta on lähialueen maanviljelijöille. Nokitaan pyöröpaalit rikki, Huovinen sanoo.

Kaatopaikkojen lintumääriä lasketaan ja tutkitaan säännöllisesti. Ulkopuolelta palkattu lintutieteilijä tekee lintulaskentaa keväästä pitkälle syksyyn. Lintulaskennoissa on selvinnyt myös, että lajittelukeskuksessa vierailee välillä myös harvinaisia rauhoitettuja lintulajeja.

Sekin huolettaa lokkitutkijaa. Kun lintuja ammutaan, on riski, että lintua ei tunnista oikein.

Huovinen vakuuttaa, että lintuja ei ammuta, jos varmaa tunnistamista ei tapahdu.

– Kaikki ampujat ovat metsästäjiä. Silloin kun ei tunne, mistä linnusta on kyse, niin sitten ei ammuta. Varikset, harakat ja naakat ovat hyvin selkeitä. Lokit on määritetty poikkeusluvissa, että vain aikuisia yksilöitä voi ampua.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan terveydenhoitolain keskittämisasetuksen muutosta.

Sote-uudistukseen liittyvä keskittämisasetus on aiheuttanut paljon harmia maakunnissa.

Vaativat ja harvoin tarvittavat leikkaukset on asetuksella keskitetty pääasiassa viiteen yliopistolliseen keskussairaalaan. Samalla leikkaukset maakuntien keskussairaaloissa ovat vähentyneet.

Leikkausten vähentäminen karsii osaavaa lääkärikuntaa, mikä puolestaan vaarantaa ympärivuorokautisen päivystyksen.

– Osaajapula tulee vaivaamaan ilta-, yö- ja viikonloppupäivystyksissä, ellei lääkäreillä ole päiväsaikaan koulutustaan vastaavaa tekemistä, sanoo Lappeenrannassa tänään vieraillut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.).

Asetukseen puututaan jouluun mennessä

Keskittämisasetuksen muuttaminen on Kiurun mukaan auttamatta edessä. Asia on kirjattu myös hallitusohjelmaan.

– Selvitämme ministeriössä parhaillaan, kuinka paljon ja miten keskittämisasetuksesta voidaan poiketa, sanoo ministeri Kiuru.

Hän lupasi Lappeenrannassa, että keskittämisasetukseen puututaan jouluun mennessä.

Eksoten terveys- ja vanhuspalveluiden johtaja Tuula Karhula on tyytyväinen ministerin lupaukseen.

– Hänellä näyttää olevan vahva ymmärrys siitä, että sairaaloissa halutaan pitää yllä leikkauspätevyyttä. Leikkaavien lääkäreiden ammattitaitoa kun tarvitaan muillakin kuin heidän erikoisaloillaan, sanoo Karhula.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on saanut Lappeenrannan huippunopeuskilpailun kuolemantapausta koskevan selvityksen valmiiksi.

Tukes on saanut asiasta selvityksen tapahtuman järjestäneeltä Lappeenrannan ilmailuyhdistykseltä.

Päätöksessään Tukes toteaa, että tapahtuman turvallisuussuunnitelmat eivät täytä kuluttajaturvallisuuslain velvoitteita.

Tapahtuneen ja tietojen perusteella toiminnassa on ollut puutteita ja riskien ja vaarojen arvioinnit ovat hyvin yleisiä.

Ilmailuyhdistyksen on tehtävä useita tapahtuman turvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Tärkein niistä on turvallisuusasiakirja.

Päätöksessään Tukes pyytää ilmailuyhdistystä ilmoittamaan 31. tammikuuta mennessä, jatkaako yhdistys vastaavaa nopeusajotapahtumien järjestämistä.

30-vuotias mies kuoli elokuussa 2019 Lappeenrannan lentokentällä järjestetyssä tapahtumassa. Mies menetti 300 kilometrin tuntinopeudessa ajoneuvonsa hallinnan ja kuoli

Täydennämme artikkelia.

Lappeenrannan Steinerpäiväkodin aamu alkoi evakkotiloissa. Tulipalo tuhosi päiväkotirakennusta pahoin maanantai-iltana.

Steinerpäiväkodin johtaja Minna Mansikka kertoo, että päiväkodin 27 lapsesta kymmenen siirtyi ainakin tiistaiksi Steinerkoulun iltapäiväkerhon tiloihin. 17 lapsen perheet ovat järjestäneet lastensa hoidon tiistaina omatoimisesti.

– Näin mennään ainakin tänään. Jatkoa mietitään, kun saadaan tämä päivä alkuun, Mansikka lisää.

Mansikka kertoo, että nyt he kaipaavat apua. He tarvitsevat tilat, joihin mahtuu 27 lasta hoitoon.

– Voimme olla tämän viikon Steinerkoulun tiloissa, mutta nämä tilat eivät ole riittävän suuret koko lapsiryhmälle.

Päiväkodilla ei myöskään ole leluja ja muita tavaroita, joita päiväkodissa olevat lapset tarvitsevat.

– Aloitamme tavallaan aivan alusta. Otamme lahjoituksia vastaan. Nyt nähdään, mitä on lähimmäisenrakkaus ja auttamishalu, sanoo päiväkodin johtaja Minna Mansikka.

Palaneeseen rakennukseen päiväkoti ei enää palaa, vaikka se korjattaisiin.

"Liekit loimottavat toisen kerroksen ikkunoista"

Etelä-Karjalan pelastuslaitos sai hälytyksen maanantai-iltana kello 17.40 Lappeenrannan Steinerpäiväkoti Tontuntupaan.

Pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Toni Jaako kertoo, että hälytys tehtiin vastapäisestä kerrostalosta.

– Vastapäisestä kerrostalosta soitettiin, että liekit loimottavat toisen kerroksen ikkunoista. Lähdimme sammuttamaan isolla pelastusjoukkueella isoa rakennuspaloa, Jaako kertoo.

Steinerpäiväkoti toimii vanhassa, suojellussa varuskuntasairaalan talousrakennuksessa Lappeenrannan keskustassa. Talo on vuodelta 1890. Rakennus on osa Lappeenrannan historiallista varuskunta-aluetta ja on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

– Sammutustyöt havaittiin heti haastaviksi, koska rakennuksen toinen kerros on rakennettu hirrestä. Eristeissä on käytetty ajan hengen mukaisesti sammalta, purua ja hiekkaa, Jaako kertoo.

Rakennus oli tyhjillään

Päiväkoti oli tulipalon syttymishetkellä tyhjillään. Henkilökunta oli poistunut rakennuksesta noin tuntia ennen kuin pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta.

Henkilövahinkoja tai vaaraa ympäröiville rakennuksille ei aiheutunut, mutta itse päiväkoti kärsi pahoja vaurioita.

Palo oli päässyt leviämään yläpohjan eristeisiin, joten sammutustyöt kestivät tiistaiaamuun saakka.

Aamun valjetessa palopaikalta paljastuivat noesta mustat tiilet ja avatut ikkunat. Pihalla on palanutta tavaraa. Sammutustyöissä käytetty vesi on jäätynyt maahan.

Kiinteistön omistaja Senaatti-kiinteistöt tekee rakennuksessa jälkivartiointia ja varmistaa, ettei purussa ja sammalissa ole palopesäkkeitä.

– Pelastuslaitoksen lisäksi poliisi tutkii syttymissyytä, koska kyseessä on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Päiväkodin käyttäjät haastatellaan, Jaako kertoo.

Vahvat rakenteet

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Toni Jaako arvioi, että tulipalo on syttynyt todennäköisimmin yhdessä huoneessa. Se on palanut vesikattoon eli peltipintaan saakka.

– Yleinen syttymissyy tällaisessa palossa on esimerkiksi sähkölaitteen vikaantuminen, Jaako kertoo.

Koko rakennus on kärsinyt mittavista vesi- ja savuvahingoista.

Saako rakennuksesta vielä päiväkodin?

– Rakennuksen perusrakenteet ovat vahvat. Alaosa on punaista muurattua tiiltä ja yläosa on vahvaa hirttä. Uskon, että rakennuksesta tulee vielä käyttökelpoinen, Jaako sanoo.

Päiväkotitilat tulossa myyntiin

Senaatti-kiinteistöjen mukaan rakennuksen tulevaisuus riippuu siitä, millaiset vauriot tulipalo aiheutti. Senaatti-kiinteistöt odottaa ensin, että poliisi saa valmiiksi omat tutkimuksensa.

– Sen jälkeen tutkimme, kuinka vakavia vaurioita rakennukseen tuli ja onko jotain tehtävissä, aluejohtaja Jyrki Reinikainen Senaatti-kiinteistöistä sanoo.

Päiväkoti ja sen vieressä oleva entinen varuskuntasairaala ovat joka tapauksessa tulossa myyntiin vuonna 2020, sillä valtiolla ei ole rakennuksille käyttöä. Varuskuntasairaala on jo tyhjillään.

Alueelle laaditaan parhaillaan asemakaavaa, jossa rakennukset oli määrä suojella. Keskustaajaman osayleiskaavassa rakennukset on jo suojeltu.

Lappeenrannan kaupunginarkkitehti Maarit Pimiän mukaan palaneen rakennuksen vaihtoehdot ovat tässä vaiheessa korjaaminen tai korvaaminen vastaavalla rakennuksella, jos korjausta ei tutkimusten perusteella voi tehdä.

– Lähtökohta kaavoituksessa on, että rakennusmassa pysyy samankokoisena, Pimiä kertoo.

Lappeenrannan Steinerpäiväkodin tulipalo sai todennäköisesti alkunsa vikaantuneesta loisteputkivalaisimesta.

Vanha loisteputkivalaisin sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevassa huoneessa.

Poliisi ja pelastuslaitos ovat tehneet rakennuksessa palonsyytutkintaa. Poliisi ei epäile, että palon syttymiseen liittyisi rikosta.

Poliisin arvion mukaan palosta ja sammutustöistä aiheutuneet omaisuusvahingot ovat huomattavat, mutta tässä vaiheessa poliisilla ei ole tarkempaa tietoa vahinkojen rahallisesta arvosta tai siitä, kuinka mittavia korjaustöitä vahinkojen korjaaminen edellyttää.

Lappeenrannan keskustassa sijaitsevassa Steinerpäiväkodissa syttyi tulipalo maanantai-iltana. Talossa ei palon syttymishetkellä ollut ihmisiä.

Päiväkoti on tiistaina toiminut evakkotiloissa. Päiväkoti etsii nyt itselleen uusia tiloja. Vanhaan rakennukseen päiväkoti ei ole enää palaamassa, vaikka se korjattaisiin.

Tulipalosta ja sammutustöitä aiheutui vuonna 1890 valmistuneeseen rakennukseen mittavia vaurioita. Rakennuksen omistaja Senaatti-kiinteistöt selvittää, onko rakennus vielä korjattavissa.

SDP:n imatralaisen kansanedustajan Niina Malmin on palautettava saamansa eduskuntavaalirahoitus kokonaan Imatrankoskenparrassäätiölle.

Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan Malmin saama rahoitus oli säätiölain vastainen. Syynä on se, että Malm kuului säätiön lähipiiriin. Malm toimi säätiön varapuheenjohtajana.

Facebook-sivullaan Malm kertoo jäävänneensä itsensä, kun asiasta päätettiin.

Säätiön mukaan Malmia ei tuettu suoraan

Kyse on 10 000 eurosta.

Patentti- ja rekisterihallitukselle antamassaan selvityksessä säätiö totesi, ettei se ole jakanut suoraan yhdellekään ehdokkaalle avustusta vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten.

Sen sijaan säätiö avusti Imatran sosialidemokraatit -yhdistystä 10 000 eurolla, joka oli tukenut summalla Niina Malmin ja Kalle Huikon vaalityötä. Yhdistyksen mukaan rahat käytettiin muun muassa eduskuntavaalien mainontaan ja tapahtumiin.

Imatran sosialidemokraatit -yhdistys on Imatrankoskenparrassäätiön perustaja.

Malm palauttaa rahat tammikuussa

Niina Malm kertoo Facebook-sivullaan tehneensä virheen ja pahoittelevansa asiaa syvästi.

Malm on jo aiemmin palauttanut summasta 4000 euroa. Palautuksen syynä oli se, että vaalirahoituslain mukaan ehdokas saa vastaanottaa eduskuntavaaleissa samalta tukijalta enintään 6000 euroa.

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaisesti Malmin on nyt palautettava loput 6000 euroa. Sen Malm kertoo tekevänsä ensi tammikuussa.

Malm kertoo Facebook-sivullaan myös eronneensa Imatrankoskenparrassäätiön hallituksesta.

Asiasta kertoi ensin Uutisvuoksi.