Lavalla on käynnissä kohtaus, jossa näyttelijät istuvat ringissä ja ovat ryhmäterapiassa.
Hälytysääni alkaa soida ja näyttelijöiden näyttelemä kohtaus keskeytyy. Kovaänisistä kuuluu ääni, joka kertoo, että vuorossa on yllätystehtävä.
Kaikki katsovat ympärilleen hieman hämmentyneinä, kukaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Suomalaisessa viihdeohjelma Putouksessa on käsikirjoitettujen osioiden lisäksi puhtaasti improvisaation perustuvia kohtauksia. Improvisaatiota on muun muassa tulikokeissa ja näytönpaikoissa, joissa näyttelijät joutuvat yllättäviin tilanteisiin, esimerkiksi laulamaan jostain tietystä aiheesta, tietyllä tyylilajilla.
Joskus eteen saattaa tulla myös yllätystehtävä, joka tulee nimensä mukaisesti näyttelijöille täysin yllätyksenä kesken ohjelmaa, kuten alussa kuvatussa tilanteessa kävi.
– Yleensä Putouksen improvisaatiotehtävät ovat aika nopeita ja nokkelia, joissa näyttelijät pistetään improvisoimaan esimerkiksi kohtauksia tai sanapelejä tai erilaisia hahmoja, Putouksen ohjaaja Niina Lahtinen sanoo.
Lahtisen mukaan riippuu jaksosta, kuinka paljon Putouksessa nähdään improvisaatiota.
– Yleensä improvisaation osuus on noin 10 prosenttia koko ohjelmasta.
Studiossa tv-ohjelmaa varten tehtävä improvisaatio on erilaista verrattuna improvisaatioteatteriin, joka tehdään livenä teatterin lavalla. Improvisaation näkyminen televisiossa on osaltaan kuitenkin innoittanut ihmiset lähtemään teatteriin sankoin joukoin.
Ammattilaisten työväline
Improvisaation suosio piilee Teatterikorkeakoulun lehtori Tiina Pirhosen mukaan siinä, että improvisaatio on tuoretta, ennennäkemätöntä ja siinä on uskomattomia hetkiä, jolloin ajattelee, voiko tätä tapahtua ilman, että tätä on sovittu.
– Olemme lakanneet vastaamasta siihen kysymykseen, koska Kyllä-vastausta ei uskota kuitenkaan, improvisaatioteatterinopettaja Pirhonen sanoo.
Myös Niina Lahtisen mielestä improvisaatio on herkullista katsottavaa. Hän nauttii, kun näyttelijät ovat ikään kuin pulassa ja saa katsoa, miten he ratkovat asioita ja selviytyvät vaikeista tilanteista.
– Improhan on vähän niin kuin urheilua. Siinä tulee syöttöjä ja katsotaan pystyykö laukaisemaan vai meneekö huti. On ihanaa nähdä, kun näyttelijä oivaltaa asioita ja yllättää katsojan jollain yllättävällä asialla.
Esimerkiksi Lappeenrannan kaupunginteatterissa nähdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa ammattinäyttelijöiden esittämiä improklubeja.
Klubeilla nähdään puhdasta improa, eli kaikki kohtaukset ovat sellaisia, että niitä ei ole ollenkaan käsikirjoitettu tai suunniteltu. Improa voi käyttää myös esimerkiksi työvälineenä kohtauksessa, jossa osa repliikeistä on käsikirjoitettu ja osa improvisoidaan.
– Ehkä improvisaatio on ammattilaisilla koko ajan työvälineenä, mutta tällaista puhdasta improa ei välttämättä ole niin paljoa Suomessa, näyttelijä Eppu Pastinenpohtii.
"Jäätävän hirveä paikka laittaa itsensä likoon"
Esimerkiksi television viihdeohjelmissa nähtävä kilpailemiseen ja nokkeluuteen perustuva improvisaatio ei sykähdytä Tiina Pirhosta.
– En pidä siitä, että tuotantoyhtiöt luulevat, että kun pannaan tyypit tuonne improvisoimaan, niin heille ei tarvitse maksaa mitään. Se on sama kuin keräisi kadulta jengiä, jotka on kerran ala-asteella soittaneet nokkahuilua, että perustakaa bändi ja menkää vetämään joku hyvä biisi.
Elokuvia ja tv-ohjelmia tuottavan Aito media -tuotantoyhtiön toimitusjohtaja Eero Hietalan mielestä improvisaatiota ei käytetä tuotannoissa säästökeinona.
– Improvisaatio on vaikea laji, joka vaatii myös tuotannolta paljon, joten improvisaatioon perustuvat ohjelmat eivät ole niitä kaikkein halvimpia.
Hietalan mukaan näyttelijöiden ja muiden esiintyjien palkkataso sovitaan aina erikseen.
– Summa riippuu näyttelijän tunnettuudesta ja vetovoimasta, työehtosopimuksista ja luovutettavien oikeuksien tasosta. Myös työsuhteen kesto vaikuttaa palkkaan.
Joissain tapauksissa hyvä improvisointi kyky kuitenkin saattaa vaikuttaa näyttelijän palkkaan.
– Jos esiintyjä on hyvä improvisoija, hän saattaa olla omien kykyjensä ansiosta siinä määrin vetovoimainen tähti, että joissain tapauksissa hänen palkkatasonsa on suhteellisen korkea.
Näyttelijän työssä improvisaatiotekniikoita voi käyttää sadoilla eri tavoilla. Tekniikoilla voi esimerkiksi syrjäyttää rationaalisen mielen ja saada luovan puolen esiin, opetella tunnistamaan ideoita ja jatkamaan niitä.
– Se improvisaatio, josta minä pidän, ei sisällä kilpailua. Päinvastoin se sisältää muiden auttamista ja toisten ideoiden jatkamista, Tiina Pirhonen sanoo.
Niina Lahtisen mielestä improvisaatiotekniikat sopivat hyvin myös viihdeohjelmiin.
– En ottaisi sitä niin vakavasti, etteikö sillä voisi myöskin leikkiä. Minusta teatteri ja näytteleminen on ylipäänsä leikkiä.
Lahtisen mukaan improssa on hyvin tärkeää rentous ja mokaamisen mahdollisuus.
– Improvisaation ja suoran lähetyksen yhdistäminen onkin haastavaa, sillä paine ei saa mennä kohtuuttomaksi. Näyttelijöillä pitää olla hauskaa.
Näyttelijäntyön koulutuksen kuuluu improvisaatio-opetusta, joten Putouksen näyttelijöillä on jonkinlaista kokemusta improvisaatiosta.
– Jotkut erikoistuvat improvisaation tekemiseen enemmän. Viime kaudelta esimerkiksi Mikko Penttilä ja Ernest Lawson ovat sellaisia, jotka ovat tehneet paljon improvisaatiota.
Lahtisen mukaan Putouksessakin on myös näyttelijöitä, jotka eivät ole tehneet improvisaatiota juurikaan.
– Heille se voikin olla aluksi ihan jäätävän hirveä paikka laittaa itsensä likoon tietämättä yhtään mitä tulee ja yrittää olla vaan läsnä tilanteessa.
Eppu Pastisen mukaan improvisaatio vaatii näyttelijältä ennen kaikkea leikkimieltä.
– Impro vaatii myös herkeämätöntä kanssanäyttelijän kuuntelemista, hänen kanssaan olemista, ja sitä kautta se on yhteistyön tulos.
Kaikessa näyttelemisessä tarvitaan improa
Improvisaatioteatteria on tehty Suomessa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Impro tuli suuressa mittakaavassa Suomeen 1990-luvulla Stella Polaris -ryhmän kautta.
– Toki esimerkiksi Neil Hardwick teki jo tuohon aikaan Nyhjää tyhjästä -ohjelmaa, joka oli huippusuosittu. Käsittääkseni näyttelijät eivät kuitenkaan olleet opiskelleet mitään improvisaatiometodia tai -tekniikkaa, Teatterikorkeakoulun lehtori ja improvisaatioteatterinopettaja Tiina Pirhonen sanoo.
Suomessa olevien improvisaatioryhmien määrää on vaikea arvioida, mutta Pirhonen uskoo, että niitä on useita kymmeniä.
Näyttelijä Eppu Pastisen mielestä impro on loistava työkalu lähestyä esiintymistä ja näyttelemistä.
– Kaiken näyttelijäntyön pitäisi sisältää se impron ydin. Oli raamit kuinka tiukat tahansa, niin siellä kuitenkin pitäisi sykkiä se sydän, että en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tulevaisuus valoisa
Tiina Pirhonen näkee improvisaatioteatterin tulevaisuuden samanlaisena kuin kaikella muullakin teatterilla. Näytteleminen on hänen mukaansa hyvin ikiaikainen akti, jossa näyttelijöillä ja yleisöllä on sovitut roolit.
– Niin kauan kuin ihmiset haluavat olla elävässä kontaktissa toisten elävien ihmisten kanssa, itsensä likoon laittaminen ja uusien juttujen näkeminen kiinnostaa varmasti
Vaikka Pirhonen uskoo, että improvisaatioteaterin suosio on kasvanut, hän ei näe improvisaatioteatteria sellaisena lajina, jolla täytetään tulevaisuudeessa jäähalleja.
– Oleellisempaa olisi minusta se, että kyseessä on jonkinlainen teatterillinen esitys, kertomus kuin joku show.
Näyttelijä Eppu Pastinen uskoo improvisaation kiinnostavuuteen.
– Tällainen impro, mitä vaikka täällä Lappeenrannassa tehään, en yhtään ihmettelisi jos se tästä vielä suosiotaan kasvattaisi.
Pastisen mukaan improvisaatioteatteri sopii kaikille katsojille, koska esityksiä voi kohdentaa yleisöille.
– Voi olla esimerkiksi joku räävitön pikkujouluimproryhmä, joka jossain toisaalla aiheuttaisi pahennusta, mutta on tosi paikallaan just siellä pikkujouluissa.
Esityksiin tulemista ei kannata Pastisen mukaan pelätä sen takia, että niissä joutuisi osallistumaan, esimerkiksi keksimällä tapahtumapaikkoja tai henkilöhahmoja esityksiin. Pastisen mukaan ketään ei pakoteta osallistumaan.
– Mä suosittelisin uusille katsojille, että tulkaa samalla tavalla kuin me näyttelijätkin tuonne lavalle eli pää tyhjänä.
