Parikkalalainen puutuotealan yrittäjä Pekka Paakkinen on yhtä hymyä.

Hallitus tiedotti tiistaina, että Parikkalan rajanylityspaikan avaamista kansainväliselle liikenteelle aletaan valmistella vuonna 2020. Liikenne rajanylityspaikalla alkaisi vuonna 2024.

– Tätä on odotettu pitkään. Työtä on tehty paljon ja nyt tuli viimein järjen voitto, Paakkinen sanoo.

Parikkalalaiset yrittäjät Paakkinen etunenässä ovat tehneet vuosia töitä sen eteen, että Parikkalan rajanylityspaikan kautta voisivat kulkea myös matkailijat.

Tällä hetkellä ainoastaan raskas liikenne voi ylittää Suomen ja Venäjän välisen rajan Parikkalan kohdalla erikoisluvalla.

Paakkisen mukaan rajanylityspaikan avautuminen luo kasvumahdollisuuksia eri alojen yrityksille. Uuttakin yritystoimintaa voi syntyä matkailun ja kaupan aloille.

Toisaalta rajanylityspaikan avautuminen avaa uusia ovia suomalaisten ja venäläisten yritysten yhteistyölle.

Paakkisen oma yritys Laatokan Lankku tuo puutuotteita Venäjältä Suomeen. Paakkinen kertoo tehneensä venäläisten yrittäjien kanssa yhteistyötä yli 20 vuotta.

– Siellä on potentiaalia tehdä muutakin yhteistyötä.

"Teot näyttävät, mutta uskotaan, että raja saadaan nyt auki"

Hotelli-ravintola Kägösen yrittäjä Tiina Vuolli sulattelee vielä uutista Parikkalan rajanylityspaikan avaamisesta kansainväliselle liikenteelle.

– Teot näyttävät, mutta uskotaan, että raja saadaan nyt auki, Vuolli sanoo.

Suunnittelun alkaminen luo uskoa yrittäjän sekä koko kunnan tulevaisuuteen. Vuolli odottaa, että Kägösessä pysähtyy nykyistä enemmän matkustajia tulevina vuosina.

Hotelli-ravintola sijaitsee valtatie 6:n varrella reilun kilometrin päässä Parikkalan rajanylityspaikasta. Venäjän rajan läheisyys näkyy Kägösessä jo nyt.

– Meillä käy hyvin paljon matkailijoita, jotka ajavat Parikkalaan päästäkseen mahdollisimman lähelle rajaa. Se kiehtoo monia keski- ja eteläeurooppalaisia.

Parikkalan kunnanjohtajan Vesa Huuskosen mukaan moni Kuutostien varrella ollut yritys on lopettanut toimintansa viiden viime vuoden aikana.

Kelkka voi kääntyä, jos rajanylityspaikka avautuu.

– Pitää muistaa, että tällä on koko itäiselle Suomelle yhtä suuri merkitys kuin Parikkalalle, lisää Huuskonen.

Huuskonen viittaa aiemmin tehtyihin selvityksiin. Niiden mukaan elinkeinoelämän ja teollisuuden kuljetukset monipuolistuvat ja lisääntyvät, jos rajanylityspaikka avautuu kansainväliselle liikenteelle.

Venäjällä on investoitu Laatokan länsipuolella sijaitsevien maanteiden kunnostamiseen. Parikkalan kohdalle Syväoroon johtaa nyt hyväkuntoinen maantie.

– Tästä tulee käytännössä nopein reitti Pietarista Parikkalan ja Savonlinnan kautta keskiseen Suomeen. Elinkeinoelämälle ja teollisuudelle yhteydet ja logistiikka ovat keskeisiä, sanoo Huuskonen.

Huuskonen visioi myös, että Saimaan ja Laatokan välille syntyy matkailua ja siihen liittyvää yrittäjyyttä.

– Toki olemme tyytyväisiä myös työpaikoista, joita tänne syntyy.

Rajavartiosto: Aikataulu on mahdollinen

Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistäminen tietää Kaakkois-Suomen rajavartiostolle uusia haasteita.

– Puitteiden pitää pitää olla kunnossa sujuvaa ja turvallista rajanylitystä varten. Lisäksi tarvitsemme sinne henkilöstöä, rajavartioston apulaiskomentaja Juha Kivelä kertoo.

Tällä hetkellä rajatarkastukset tapahtuvat elementtirakennuksessa, jossa on yksi linja lähtevälle ja toinen saapuvalle liikenteelle. Venäjän puolella tarkastukset tapahtuvat vanhoissa parakeissa.

Rajavartiolaitoksessa on arvioitu, että Parikkalan rajanylityspaikan rakentaminen maksaisi noin 25 miljoonaa euroa. Henkilöstömäärä riippuu rajanylityspaikan aukioloajoista.

– Tarvitsemme sinne arviolta 65 henkilötyövuotta, jos rajanylityspaikka on auki ympäri vuorokauden.

Tuolla henkilöstömäärällä voitaisiin hoitaa 0,5–1 miljoonaa rajanylitystä. Aukioloajasta on sovittava Venäjän rajavartiopalvelun kanssa.

Kivelä uskoo ja toivoo, että valtio on valmis rahoittamaan rajanylityspaikan kansainvälistämisestä koituvat lisäkustannukset.

– Me tarvitsemme lisärahoituksen tämän paikan avaamiseen.

Parikkalassa perustettiin tänään keskiviikkona myös hankeyhtiö, joka varautuu toimimaan rajanylityspaikalla tarvittavien toimi- ja varastotilojen rakennuttajana tai vuokraisäntänä.

Yhtiösopimuksen tekivät Parikkalan kunta ja puutavarayhtiö Laatokan Lankku. Yhtiön osakkaiksi otetaan myös muita itäsuomalaisia yrityksiä.

Rajanylityspaikan avaaminen vuonna 2024 on Kaakkois-Suomen rajavartioston apulaiskomentajan Juha Kivelän mukaan mahdollista, jos tahtotila on yhteinen molemmin puolin rajaa.

– Valmistelu on tehtävä yhdessä Venäjän valtion ja viranomaisten kanssa. Emme voi yksin asiaa päättää, Kivelä sanoo.

Venäjä on jo useamman vuoden ajan toivonut, että Parikkala-Syväoron rajanylityspaikka kansainvälistetään.

Välitöntä tarvetta Parikkalan rajanylityspaikan avaamiselle ei ole, jos mittarina ovat viime vuosina hiipuneet rajanylittäjien määrät itärajalla.

Rajavartioston mukaan nykyiset rajanylityspaikat riittävät kaikille kulkijoille. Päätös Parikkalan rajanylityspaikan avaamisesta onkin osa hallituksen tukipakettia Savonlinnalle, joka on menettänyt runsaasti työpaikkoja muun muassa opettajankoulutuksen siirrossa Joensuuhun.

Viime vuosina ulkomailta on Suomeen tuotu tuhansia löytökoiria. Esimerkiksi pelkästään toissa vuonna niitä tuli peräti 2 000.

Tällaista ulkomailta Suomeen adoptoitua koiraa on kutsuttu nimellä rescuekoira. Sana rescue viittaa englannin kieleen, jossa se tarkoittaa pelastamista. Pelastuskoirasta ei kuitenkaan ole kyse.

Suomen pelastuskoiraliiton toiminnanjohtaja Mika Soininen hymähtää. Sekaannuksia on sattunut.

– Joskus luullaan, että pelastuskoirat ovat rescuekoiria, sanoo Soininen.

Etsintätehtäviin koulutettu pelastuskoira on englanniksi search-and-rescue dog . Niiden tehtävä on löytää esimerkiksi metsään kadonneita ihmisiä.

Kun julkisuudessa esiintyy vielä kansainvälisiin etsintä- ja raivaustöihin erikoistunut Finn Rescue, on sekaannus valmis.

Kävisikö löytökoira?

Sekaannusten välttämiseksi olisi Kotimaisten kielten keskuksen mukaan paikallaan erottaa toisistaan pelastuskoira ja ulkomailta esimerkiksi seurakoiraksi Suomeen tuotu löytökoira eli rescuekoira.

– Kun itse ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan rescuekoirasta, hämmästyin itsekin, että se on aivan jotain muuta kuin pelastuskoira, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Henna Makkonen-Craig.

Makkonen-Craig kertoo, että viime aikoina kielineuvonnasta on kovasti kysytty rescuekoiralle suomenkielistä nimitystä. Sellainen voisi hänen mukaan olla esimerkiksi sana löytökoira tai ulkomailta tuotu löytökoira.

– Pelkkä löytökoira-sana ei ehkä ole riittävä. Siinä mielessä ulkomailta tuotu löytökoira voisi olla tarkempi, pohtii Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Henna Makkonen-Craig.

Makkonen-Craigin mukaan kannattaa pohtia käyttötilanteen mukaan, mitä ilmausta milloinkin käyttää. Ulkomailta tuotu löytökoira -ilmaus on varsin selkeä ja kertoo asiasta tietämättömälle, mistä on kyse. Rescuekoira taasen vaatii usein selittämisen.

Läheskään kaikkia vieraskielisiä ilmauksia ei voi suomen kieleen kääntää yhdellä sanalla. Tällainen on esimerkiksi pieni kauko-ohjattava miehittämätön helikopteri eli drooni. Sitä on yritetty suomentaa nelikopteriksi, minikopteriksi tai pienoiskopteriksi, mutta ne eivät ole oikein ottaneet tulta.

Niinpä yleiskieleen on jäänyt alkujaan englanninkielisestä drone-sanasta suomen kieleen muotoiltu drooni tai alkuperäisempi drone.

Löytökoirasta rescuekoiraksi

Kun kaduilla vapaana juossut, irrallaan oleva koira on vielä ulkomailla, se on siellä löytökoira tai katukoira. Kun koira tuodaan Suomeen, se muuttuu rescuekoiraksi.

– Omistajat puhuvat mielellään rescuekoirasta, eivät niinkään löytö- tai kulkukoirasta, kertoo Henna Makkonen-Craig.

Taustalla voi olla sama ilmiö, kun ennen puhuttiin vanhainkodista, mutta nykyään sama paikka on palvelutalo tai senioriasunto. Kun tietty sana saa liikaa epämiellyttäviä mielleyhtymiä, ihmiset alkavat korvata sitä toisella sanalla tai alkavat muuten välttää sanan käyttöä.

– Kovinkaan moni ei halua kulkukoiraa kotiinsa, tuumii Henna Makkonen-Craig.

Koirien tuominen Suomeen ulkomailta on nykyään kansainvälistä toimintaa. Suomessakin on useita järjestöjä, jotka eläimiä Suomeen tuovat.

– Kun toimitaan kansainvälisesti, on hyvin luontevaa, että sitä kautta tulee myös uusia ilmauksia.

Rescue kelpaa

Yksi lukuisista Suomeen ulkomailta koiria Suomeen tuovista järjestöistä on Rescueyhdistys Kulkurit. Se tuo Suomeen adoptoitavaksi koiria Romaniasta.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja Salla Honkapää muistelee, että rescue-sana on ollut käytössä ulkomailta tuotujen löytökoirien yhteydessä ainakin 15 vuotta.

– En minäkään osaisi siihen sanoa suomenkielistä vastinetta.

Honkapää pyörittelee asiaa hetken, ja ehdottaa muotoa adoptoitu löytökoira tai ulkomailta adoptoitu löytökoira.

Varsinkin jälkimmäinen tuntuu Honkapään mielestä tolkuttoman pitkältä.

– Rescuekoira on selkeä ja napakka, ja näissä meidän piireissämme selkeä, sanoo Salla Honkapää.

Löytökissa ei olekaan rescuekissa

Rescue-sana on suomen kielessä käytössä pääasiassa vain silloin, kun puhe on koirista. Kissaan rescue-sanaa harvoin liitetään.

– Kissoista puhutaan vain, että on löytökissa. Tosi vähän kuulee puhuttavan rescuekissoista, sanoo Rescueyhdistys Kulkureiden toiminnanjohtaja Salla Honkapää.

Honkapään mukaan kissoja tuodaan ulkomailta paljon vähemmän kuin koiria, mikä selittäisi rescue-sanan olevan käytössä lähinnä puhuttaessa koirista.

– Minusta rescuekoira viittaa nimenomaan ulkomailta tuotuun adoptoituun koiraan. En ajattele, että se olisi jotenkin hieno termi, sanoo Honkapää.

Salla Honkapäällä on itsellään kolme rescuekoiraa. Yksi niistä on tuotu Virosta ja kaksi Romaniasta.

– Meidän yhdistys tuo Romaniasta Suomeen vuodessa noin 400–500 koiraa.

Honkapää näkee koirien maahantuonnin eettisenä asiana.

– Minä en tarvitse näyttelykoiraa tai varta vasten minulle jalostettua rotukoiraa, vaan haluan mieluummin antaa kodin jo olemassa olevalle kodittomalle koiralle.

Suomessa kodittomia koiria on Honkapään mukaan todella vähän ja tarjontaa niukasti.

– Sen sijaan Romaniassa on yli 2 miljoonaa koditonta koiraa. Minä haluan auttaa siellä, missä sille yksilölle on elämää kääntävä merkitys.

Riskit tiedostettava

Eläinlääkärit ovat olleet huolissaan koirien lisääntyvästä tuonnista ulkomailta. Erityisesti Venäjältä tuodut koirat voivat kantaa monenlaisia tauteja, eivätkä rokotustodistukset aina ole aitoja.

Myös koirien salakuljetus lisää vaarallisten tautien, kuten rabieksen uhkaa.

Eläinten maahantuontiin liittyykin lukuisia ehtoja. Niitä on selvitetty perusteellisesti Ruokaviraston sivuilla.

Paksut ilmastointiputket risteilevät katossa. Niiden alla olevat suuret yhtenäiset tilat on jaettu osiin siirrettävillä väliseinillä.

– Onhan täällä paljon äänekkäämpää entiseen kouluun verrattuna, mutta ei se hirveästi ole haitannut, Lappeenrannan Kesämäen koulun 7U-luokan oppilas Maisa Luostarinen kertoo.

Hän yrittää keskittyä kirjan lukemiseen yhden väliseinän vierellä.

Lappeenrannan Hyrymäen Family Center -kauppakeskus on toiminut syyslukukauden alusta väistötilana Kesämäen koululle, joka on yksi Lappeenrannan suurimmista kouluista.

Lappeenrannan kaupunki on vuokrannut kauppakeskuksesta lähes 5000 neliömetriä tiloja. Niissä opiskelee 460 Kesämäen yläkoulun ja kuuden luokan oppilasta kahden vuoden ajan Kesämäen koulun peruskorjauksen aikana.

Koululuokat kesän aikana

Kesämäen koulun rehtorin Petri Huovilan mukaan entinen kauppakeskus on muuntunut hyvin koulutiloiksi.

– Pystyimme rakentamaan tänne kohtuullisen toimivat tilat kesällä vain parissa kuukaudessa.

Väliseinistä rakennetut, osin muunneltavat, luokat tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia.

– Voimme käyttää vapaammin tätä tilaa. Ei tarvitse aina istua siinä penkissä ja pulpetin ääressä, äidinkielen opettaja Mirva Löfma**n** kertoo.

Kauppakeskukseen siirtyminen säästi rahaa

Family Center -kauppakeskus on kärvistellyt tyhjenevien tilojen kanssa jo vuosia. Nykyään kauppakeskuksessa toimii vain viisi yritystä, joista suurin on lasten liikuntaleikkipuisto HopLop.

Kauppojen sijaan Lappeenrannan kaupungista on tullut kauppakeskuksen tilojen suurin vuokralainen. Kaupunki on jo aiemmin vuokrannut liikuntatiloja kauppakeskuksesta.

Kesämäen koululle kauppakeskuksen tilat olivat sopivan suuret.

– Meitä uhkasi siirtyminen jopa kolmeen eri väistötilaan eri puolille Lappeenrantaa. Se olisi aiheuttanut sellaisen rumban, että siihen verrattuna tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto, Kesämäen koulun rehtori Petri Huovila kertoo.

Myös tilojen hinta on parempi kuin esimerkiksi siirrettävien väistötilojen eli niin sanottujen parakkien vuokraaminen olisi ollut.

– Parakkien vuokra olisi tullut 2-3 kertaa suuremmaksi, Lappeenrannan toimitilat Oy:n projektijohtajana aiemmin toiminut Jukka Mielikäinen kertoo.

Lappeenrannan kaupunki vuokraa Family Center kauppakeskuksesta 4900 neliömetriä tilaa koululle kahdeksi vuodeksi. Hinta on noin 2,15 miljoonaa euroa. Hintaan sisältyvät vuokra- ja muutostyöt sekä kuljetuskustannukset.

Kaikki tilat käyttöön

Väistötilojen etsiminen koululaisille on saanut epidemian luonteen Suomessa. Ylen vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan ainakin noin 48 600 peruskoululaista opiskeli Suomessa joko kokonaan tai osittain väistötiloissa. Tämä tarkoittaa hieman yli yhdeksää prosenttia kunnallisten ala- ja yläkoulujen oppilaista.

Sisäilmaongelmien levitessä väistötiloja etsitään mitä erilaisimmista paikoista. Esimerkiksi Loviisassa lukiolaisia sijoitettiin viime vuonna jopa elokuvateatteri Kino Marilynin tiloihin.

Lisää väistötiloja tarvittiin vielä muualta kaupungista ja vuokrattavista parakeista.

Siirrettävien rakennusten vuokraaminen ei yleensä kannata, jos vuokra-aika jää lyhyeksi.

Kunnat ovatkin arvostelleet siirrettävien rakennusten markkinoita vähäisestä kilpailusta, joka vetää hintoja ylös.

– Minulla on sama käsitys. Ei siellä monta tarjoajaa ole, Jukka Mielikäinen sanoo.

Äänieristystä lisätään

Erikoisemmissa väistötiloissa voi olla myös omat ongelmansa. Kauppakeskukseen siirtyneelle Kesämäen koululle uusien tilojen hälyisyys tuli yllätyksenä. Osasyynä siihen on se, että siirrettävät väliseinät eivät ylety kattoon saakka.

Äänet leviävät näin avoimen katon kautta opetustilojen välillä.

Rehtorin mukaan tilanteeseen ollaan jo puuttumassa..

– Olemme lisänneet tänne kokolattiamattoja, akustiikkaverhoja ja nyt on kattoon on tulossa vielä akustiikkalevyjä, rehtori Petri Huovila kertoo.

Venäläisen Fontanka-uutissivuston saamien viranomaistietojen mukaan uudella nettiviisumilla voisi matkustaa Suomen ja Venäjän välisessä junaliikenteessä aikaisintaan ensi vuoden puolella.

Fontankan tietojen mukaan Venäjä aikoo mahdollistaa sähköisellä viisumilla matkustamisen myös Allegro-junilla, mutta aluksi se olisi mahdollista ainoastaan Viipuriin saakka.

Nettiviisumin tarkastaminen ei ole vielä mahdollista liikkuvissa junissa, sillä rajatarkastajat eivät tämän hetkisen tekniikan puitteissa pysty olemaan suojatussa, reaaliaikaisessa internet-yhteydessä tarvitsemiinsa tietokantoihin. Ongelma pyritään ratkaisemaan.

Viipurin rautatieasemalle puolestaan asennetaan parhaillaan laitteita, joilla sähköinen viisumi voidaan tarkastaa. Nettiviisumilla matkustavien pitäisi näin ollen käydä rajatarkastuksessa Viipurin asemalla. Suunnitelmien mukaan laitteiston pitäisi olla käyttövalmiudessa ensi vuoden alkupuolella.

Suomessa asiasta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Matkailun odotetaan lisääntyvän

Venäjän on määrä ottaa ilmainen nettiviisumi käyttöön ensi kuussa. Kahdeksan päivän nettiviisumilla voisi jatkossa matkustaa Pietariin ja Leningradin alueelle. Viisumin käyttööntuloa pidetään varmana, ellei viime metreillä tapahdu odottamatonta käännettä.

Maantieliikenteessä uusi viisumi kelpaa näillä näkymin Kaakkois-Suomen kolmella rajanylityspaikalla, eli Vaalimaalla, Nuijamaalla ja Imatralla. Rajan voisi ylittää henkilöautolla, bussilla tai moottoripyörällä.

Myös lentoliikenne eli Pulkovon kansainvälinen lentoasema Pietarissa on mukana. Uusi viisumi kelpaisi esimerkiksi Finnairin lennoilla Helsingistä Pietariin.

Laivaliikenteessä uusi viisumi kävisi Pietarin matkustajasatamissa ja Viipurin edustalla sijaitsevassa Uuraan satamassa. Uudistus laajentaa Venäjän-laivaliikenteen nykyistä 72 tunnin viisumitonta käytäntöä. Se on vielä avoinna, koskeeko laajennus Saimaan kanavaristeilyjen päätepistettä, Viipurin kaupungin satamaa.

Nettiviisumin voisivat saada kaikkiaan 53 maan kansalaiset.

Pietarin matkailuviranomaiset odottavat matkailijamäärien kasvavan peräti 50 prosentilla. Odotusten toteutuessa Pietarissa vierailisi 12 miljoonaa matkailijaa vuodessa.

Erkki Räsänen katselee ympärilleen yliopiston pääaulassa Lappeenrannan Skinnarilan kampuksella.

Ympäristö on aivan toisenlainen kuin syyskuussa vuonna 1969, jolloin Räsänen aloitti opintonsa Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa. Teknillinen korkeakoulu tunnetaan nykyään nimellä Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto.

50 vuotta sitten Skinnarilassa oli vain metsää. Korkeakoulun ensimmäiset rakennukset valmistuivat Skinnarilaan vuonna 1974.

Sitä ennen korkeakoulu toimi eri puolilta Lappeenrantaa vuokratuissa rakennuksissa.

– Olimme vähän huulet pyöreinä, kun homma alkoi. Ensimmäinen hämmennys oli se, että avajaiset pidettiin ammattikoulussa ja kansalaisopistossa jatkettiin luennoilla. Ei ihan korkeakoulumeiningiltä tuntunut, Räsänen muistelee.

Räsänen oli ensimmäisiä korkeakoulun opiskelijoita. Opiskelukavereita oli 38.

Mitenkään itsestäänselvää korkeakoulun perustaminen Lappeenrantaan ei ollut. Tapahtumat saivat välillä jopa farssin piirteitä.

Lappeenrannan ja muutaman muun suomalaisen yliopiston juuret ulottuvat 1950-luvulle, jolloin sotien jälkeisessä Suomessa alettiin tarkastella Suomen korkeakoulutuksen tilaa.

Yhteiskunnan rakentaminen oli vauhdikasta ja yliopistokoulutuksen saanutta väkeä tarvittiin lisää muun muassa valtaviin rakennustöihin ja teollisuuden tarpeisiin.

Tuolloin korkeakouluja oli ainoastaan pääkaupunkiseudulla ja Turussa.

– Sitten oli sekalainen seurakunta kaikkea muuta. Oli seminaaria ja muuta sellaista eri puolilla maata, korkeakoulujen historiaan perehtynyt professori Karl-Erik Michelsen kertoo.

Korkeakoulupaikkoja haluttiin lisää senkin takia, että 1940-luvulla syntyneestä suuresta ikäluokasta oli tulossa paljon väkeä koulutukseen. Pääkaupunkiseudun ja Turun koulutuspaikat eivät olisi riittäneet.

Yliopistopaikkakuntien valintaan vaikuttivat koulutuspoliittisten syiden lisäksi aluepolitiikka.

– Keskustapuolue oli sitä mieltä, että koulutusta ei saa keskittää pääkaupunkiseudulle ja Turkuun. Karttaa alettiin täydentää, Michelsen sanoo.

Ensin tuli Oulun yliopisto, perässä seurasivat Jyväskylä ja Tampere. Yliopistot perustettiin näihin kaupunkeihin, koska ne olivat selkeitä alueiden keskuskaupunkeja.

Itä-Suomen tilanne tuli päättäjien eteen 1960-luvulla.

Itä-Suomessa sijoituskaupungista syntyi sota

Vaikeudet alkoivat jo siitä, että alueen keskuskaupungista ei ollut yksimielisyyttä.

– Yksikään kaupunki Itä-Suomessa eli Savossa ja Karjalassa ei ollut tarpeeksi suuri. Siitä alkoi taistelu Itä-Suomen yliopistosta, Michelsen sanoo.

Vaihtoehtoja olivat Lappeenranta, Kuopio ja Joensuu. Aluksi monitieteellistä yliopistoa oltiin panemassa Lappeenrantaan. Siitähän toiset kaupungit riehaantuivat.

Kuopiossa ja Joensuussa rakennettiin jopa yhteisrintamaa Lappeenrantaa vastaan. Lappeenranta puolusti asemaansa lähettämällä lähetystön opetusministeri Jussi Saukkosen puheille.

– Lopulta asia sohlattiin niin pahasti, että päädyttiin rakentamaan yksi yliopisto, mutta se jaettiin kolmelle paikkakunnalle, professori Karl-Erik Michelsen sanoo.

Taistelun päätti pääministeri Johannes Virolaisen hallitus vuonna 1965. Lappeenrantaan päätettiin sijoittaa tekniikan opetus, Joensuuhun humanistinen sekä luonnontieteiden opetus ja Kuopioon lääketiede.

Lappeenranta valikoitui tekniikan koulutuspaikkakunnaksi alueella olevan suurteollisuuden takia.

– Siihen aikaan ajateltiin, että yliopisto kouluttaa oman alueen väestön. Ajateltiin, että valmistuvat jäävät täyttämään alueen osaamistarpeita. Tämä oli jalo ajatus, joka ei toteutunut, Michelsen hymähtää.

Tuhansien opiskelijoiden yliopistoksi

Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1969. Opintosuuntia oli aluksi kolme: koneenrakennus, voimatekniikka ja talousinsinöörin opinto-ohjelma.

Opiskelun rinnalle tulivat luonnollisesti vapaa-ajan opiskelijariennot. Erkki Räsäsen mukaan ensimmäisten vuosien opiskelijaelämä oli aika maltillista. 39 opiskelijasta vain pieni osa osallistui niin sanottuun villimpään menoon.

– Kun saimme vuosien varrella lisää väkeä, juhlat sen kun paranivat. Vielä kun juhlamenoihin liitettiin terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijat niin täytyy sanoa, ettei tullut suru puseroon, Räsänen virnistää.

Juhlia vietettiin milloin missäkin.

– Oli maamiesseuran taloa ja VPK:ta. Juhliin palkattiin bändejä.

Myös Huhtiniemen opiskelija-asuntolan yhteydessä olleesta Husaari-ravintolasta tuli hyvin suosittu. Räsäsen mukaan ravintola oli maankuulu.

– Viikonpäivästä riippumatta siellä oli 100–200 metrin jono discoon. Siellä oli oman porukan lisäksi muualta tulleita.

Opiskelijoiden juhliin eivät osallistuneet ainoastaan opiskelijat. Myös korkeakoulun henkilöstö mukana.

– Meillä oli erittäin hyviä juhlia. Se oli perhejuhlaa, Räsänen muistelee.

Nykyään opiskelijat viettävät Lappeenrannassa Suomen pisintä Wappua. Tänä vuonna se kesti kuukauden.

Vappu oli korkeakoulun alusta alkaen yksi opiskelijavuoden kohokohdista, joskaan yhtä pitkästi sitä ei vietetty. Lappeenrannassa yksi ohjelmanumero oli liedelläistumiskilpailu.

– Pantiin keittolevyt Kasinopuiston esiintymislavalle ja kilpailijat istumaan levyn päälle. Katsottiin, kuka istuu pisimpään, Erkki Räsänen kuvailee.

Perimätiedon mukaan kaikenlaisia kepulikonsteja käytettiin. Voittoa kovimmin tavoitelleet työnsivät housuihinsa erilaisia lämpöä eristäviä täytteitä, jotta pystyivät istumaan kuuman levyn päällä mahdollisimman pitkään.

Räsänen kertoo, ettei itse osallistunut kyseiseen kilpailuun vaan tyytyi hoitamaan kuulutuksia ja äänentoistoa.

Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kuudennen vuoden opiskelija Pia Etelävuori kuuntelee Erkki Räsäsen tarinaa.

– Liedelläistumiskilpailu kuulostaa hauskalta, mutta nykyään kilpailua ei enää järjestettäisi. Turhan vaarallista, Etelävuori kommentoi.

Risujen kerääminen ei olisi tullut kuulonkaan

Etelävuoren mukaan tämän päivän opiskelijaelämässä näkyy vanhoja perinteitä, mutta tapahtumia ja tehtävää on tullut paljon lisää.

– Meillä oli vastikään energiakeruutalkoot. Keräsimme metsästä kaupungin kaatamia puita, Etelävuori sanoo.

Puiden kerääminen saa Räsäsen pyörittelemään silmiään.

– 50 vuotta sitten aloittaneelle risun kerääminen kuulostaa vieraalle. Meillä oli aivan muuta ajanvietettä, Räsänen naurahtaa.

Erkki Räsäsellä meni opintoihin lopulta kymmenen vuotta.

– Alkuun istuttiin kuin tatit luennoilla. Pikkuhiljaa rivit alkoivat harvenemaan, kun muut harrastukset alkoivat vetää puoleensa.

Korkeakoulussa aloitti 50 vuotta sitten nelisenkymmentä opiskelijaa. Tätä nykyä yliopistossa on noin 5200 opiskelijaa.

Lappeenrannan Skinnarilassa on tänä päivänä iso kampus. Sitä on laajennettu eri vaiheissa 1970-luvulta alkaen. Yliopiston yhteydessä on nykyään myös Saimaan ammattikorkeakoulu.

Poliisi tutkii Parikkalan ja Savonlinnan alueella tehtyjen perämoottorivarkauksien sarjaa.

Useita syyskuun alkupuolella anastettuja perämoottoreita on takavarikoitu Puolasta sen jälkeen, kun omistajat olivat ilmoittaneet niiden katoamisesta. Perämoottoreja oli yritetty kuljettaa EU-alueen ulkopuolelle.

Rikoksesta epäiltyjä on useita ja heidät on etsintäkuulutettu.

Poliisi kehottaa tekemään rikosilmoituksen kadonneesta perämoottorista. Puolan viranomaisten hallussa on tällä hetkellä enemmän perämoottoreita kuin niistä on tehty rikosilmoituksia.

Puola liittyy tapaukseen siksi, että epäillyn rikollisryhmän jäsenet ovat kotoisin Puolan naapurimaasta.

– Poliisi ei kerro tutkinnan tässä vaiheessa sitä, mistä valtiosta he ovat kotoisin. Jos poliisi ei tavoita heitä, niin siinä vaiheessa kerromme lisää, kertoo rikoskomisario Ville Lahti Kaakkois-Suomen poliisista.

Kalleimmat maksavat 10 000 euroa

Harmillista on, että kaikki ihmiset eivät ole vielä tehneet rikosilmoitusta.

– Anastettu omaisuus saatetaan palauttaa Puolassa henkilölle, jolta se on takavarikoitu, jos siitä ei ole tehty rikosilmoitusta tai jos poliisi ei pysty varmistumaan sen laillisesta omistajasta, Lahti muistuttaa.

Osa ihmisistä ei ole vielä havainnut perämoottorin puuttumista, koska vene on jo saatettu laittaa talviteloille.

– Toivottavasti kyseessä ei ole välinpitämättömyys omasta omaisuudesta. Esitutkinnan yhteydessä on huomattu, että kalleimmat perämoottorit ovat jopa 10 000 euron hintaisia ja halvimmatkin 1 500 euron hintaisia, Lahti kertoo.

Poliisi muistuttaa, että jokaisen olisi valokuvattava sekä tallennettava tunnisteet ja numerosarjat arvokkaasta omaisuudestaan.

Poliisi ei tutkinnan tässä vaiheessa kerro, kuinka monta perämoottoria on kateissa tai paljonko puolalaisviranomaisilla on niitä hallussaan.

Parikkalan ja Savonlinnan alueella sattunutta perämoottorivarkauksien sumaa tutkitaan Imatran poliisissa.

Kello on yhdeksän aamulla. Lehmät puhisevat tyytyväisenä laitumella ja kerityt lampaat määkivät lampolassa.

Etelä-Karjalassa Rautjärvellä Simpeleellä Helena Pesonen on juuri tullut navettatöistä. Nyt hänellä on hetki aikaa nauttia kuppi kuumaa kahvia ja lukea päivän lehdet tietokoneeltaan.

Joka-aamuinen arkirutiini ei kuitenkaan ole usein kovin mieltäylentävä.

Kuukausi sitten Yle uutisoi, että maanviljelijä Helena Pesonen kokee julkisen ilmastonmuutoskeskustelun ahdistavana. Keskusteluissa syytetään monesti maatalousyrittäjiä ilmastonmuutoksen lisäämisestä.

Pesosen mielestä syytökset ovat ristiriitaisia, sillä viljelijät tuottavat suomalaisille ruokaa.

– Kaikki tulevat toimeen ilman lentomatkailua, mutta kuka tulee toimeen ilman ruokaa.

Tutkivat faktat huolella

Tuore selvitys vahvistaa, että monet muutkin Pesosen kollegat ovat ahdistuneita julkisen keskustelun syyttävästä sävystä.

– Tämä syyllisyyskysymys nousi yllättäen aineistosta esille ja itsekin yllätyimme siitä, kuinka vahvasti syyllisyys näkyi selvityshankkeen kaikissa vaiheissa, selvityksen vastaava johtaja Karoliina Kinnunen Mohr sanoo.

Kinnunen Mohrin mukaan maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman selvityksen päätavoitteena oli ottaa selvää, miten maataloustuottajat saavat tietoa ympäristöstä ja ilmastosta ja miten tieto vaikuttaa heidän käyttäytymiseen.

Yksi mahdollinen syy syyllisyyden tunteelle on selvityksen koordinaattorin Iina Ala-Kurikan mukaan se, että viljelijät eivät useinkaan pääse itse ääneen mediassa.

– Valtamediassa ovat äänessä poliitikot ja tukijärjestöt. Siksi julkinen keskustelu on usein poliittista ja riitaisaa, ja faktoja on vaikea löytää poliittisten näkemysten takaa.

Lisäksi maanviljelijöistä puhutaan usein yhtenä joukkona, eikä heitä yksilöidä esimerkiksi eri tuotantosuuntien mukaan.

– Maataloustuottajien on vaikea tunnistaa, puhutaanko silloin minusta ja minun päästöistäni vai jostain muusta, Ala-Kurikka selittää.

Kinnunen Mohrin mukaan viljelijät ovat hyvin lähdekriittisiä. Se voi hänen mukaansa osaltaan kertoa viljelijöiden syyllistymisestä. He haluavat tietää ympäristöasioista kaiken mahdollisen faktan ja tutkimustiedon voidakseen puolustaa omaa elinkeinoaan.

– Haastattelimme paria maataloustuottajaa, jotka olivat lukeneet Pariisin ilmastosopimuksen kokonaan. He kokivat, että tieto, joka heille oli siitä suodatettu, ei ollut luotettavaa.

Selvityksen koordinaattorin Iina Ala-Kurikanmukaan sopimuksen lukeneet tuottajat ajattelevat, että globaalien sopimusten tietoja on vaikea sovittaa omaan arkeen ja omaan toimintaan.

– Eräälle tuottajalle oli jäänyt mieleen, että ilmastosopimuksessa keskityttiin päästöjen vähentämisen lisäksi myös ruoantuotannon tärkeyteen.

Sopimuksessa ei siis pelkästään ohjeisteta vähentämään päästöjä vaan huomioidaan myös se, että ihmisten ruuan saanti pitää turvata jatkossakin.

Helena Pesonen kertoo silmäilleensä sopimuksen pintapuolisesti läpi.

– Halusin katsoa, oliko siellä jotain sellaista, mikä olisi minusta kiinnostavaa, mutta jota ei ollut pidetty tärkeänä kertoa.

Hänen mukaansa on yleensä hyvä mennä tiedon alkulähteille ja selvittää faktat tarkasti.

– Vihaan puskista huutelua. Täytyy tietää mistä on oikeasti kyse, jotta voi olla perusteltu mielipide asioista.

Pesosen mukaan riippuu täysin aiheesta, jaksaako hän tutkia jotain asiaa syvemmin.

– Joskus hyvin koostettu tiivistelmä tutkimuksesta riittää.

Taloudellinen tilanne heijastuu ilmastotyöhön

Pesosten lehmät ovat tyytyväisiä päästyään ulos parin sisällä vietetyn päivän jälkeen. Maitotilallisten mieltä painaa kuitenkin jatkuva huoli taloudellisesta tilanteesta.

Maatalouden kannattavuus on Suomessa tutkitusti huono. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan maatilojen kannattavuus on ollut heikko useamman vuoden ajan.

– Erityisesti Venäjän pakotteiden ja tuontikiellon aiheuttaman maidon hinnanlaskun jälkeen tässä on saanut miettiä, että millä elää, Helena Pesonen huokaa.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK uskoo, että maatalousyrittäjien heikon taloustilanteen ongelman ydin on tuottajahinnoissa. Tuottajahinta tarkoittaa hintaa, jonka maatalousyrittäjä saa myymästään tuotteesta, esimerkiksi maitolitrasta.

– Tuottajan saama osuus ruuan hinnasta on liian pieni, Kaakkois-Suomen MTK:n toiminnanjohtaja Tuula Dahlman selittää.

Rahaa kuluu maatilalla esimerkiksi eläinten ruokaan, kuivikkeisiin, sähkölaskuihin ja lainanlyhennyksiin. Taloudellisesti tiukassa tilanteessa voi tuntua lähes mahdottomalta tehdä kalliita ilmastotekoja, esimerkiksi hankkia aurinkopaneeleja.

– Tähän meidän kokoiseen yksikköön se maksaisi 30 000 euroa. Toki paneelit maksavat itsensä takaisin joskus, mutta kun se raha pitäisi olla nyt. On ihan täysi mahdottomuus edes harkita sellaista, Pesonen puuskahtaa.

Selvityksen mukaan maatalousyrittäjien heikko taloudellinen tilanne onkin suurin syy olla tekemättä ilmastotekoja, vaikka viljelijät olisivat niitä kiinnostuneita tekemään.

– Kaikissa selvityksen osa-alueissa korostui se, että maataloustuottajat on hyvin kiinnostuneita ympäristö- ja ilmastokysymyksistä, mutta myös huolissaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuudessa heidän elinkeinoon, Karoliina Kinnunen Mohr sanoo.

Maanviljelijä Helena Pesonen saa tietoa ilmastoasioista pääasiassa median kautta.

– Tietoa on saatavilla kyllä, mutta ongelma on se, että mistä tiedosta on hyötyä ja mistä ei.

Myös selvityksessä huomattiin, että viljelijöiden tärkein tiedonlähde ilmastoasioissa on media – erityisesti Maaseudun tulevaisuus -sanomalehti.

– Tiedon täytyy olla hyvin sovellettavaa, luotettavaa ja tutkimustietoon pohjautuvaa, jotta uskaltaa tehdä investointeja, kun taloudellisesti tilanne on muutenkin tiukka, selvityksen vastaava johtaja Karoliina Kinnunen Mohr sanoo.

Karjatiloilla yksi mahdollinen ilmastoteko olisi käyttää työkoneiden polttoaineena biokaasua, joka on tuotettu tilalla lannasta. Oman biokaasulaitoksen hintalappu kohoaa kuitenkin jopa pariin sataan tuhanteen euroon.

– Kaikesta on koitettava säästää, esimerkiksi lannoituksesta ja peltojen kalkitsemisesta. Se ei taas ole kauhean hyvä, koska säästäminen näkyy rehun laadussa ja siinä mitä ne lehmät tuottavat.

Lue myös:

Maanviljelijän elämä synkkeni, kun hänen sanottiin olevan syypää ilmastonmuutokseen: "Haluaisin vain sulkeutua omaan kuplaani ja olla kuuntelematta"

Luke: Nautakarjatilojen päästöt "merkittävästi yliarvioitu" – uusi tutkimus pienentää nurmien fosforikuorman alle puoleen

Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

Sopeutuminen ilmastonmuutokseen voi tehdä maanviljelijöistä tulevaisuuden ilmastosankareita

Viljelijöiden huoli ilmastonmuutoksesta muuttuu sanoista teoiksi – "Kokeiluja on ollut paljon, ja paljon on tullut turpaan"

Kahden teatterin ystävän Cabaret-musikaalielämys ehti päättyä ennen kuin näytös pääsi edes alkamaan lauantaina Lappeenrannan kaupunginteatterissa.

Katsojat olivat ostaneet liput matkapuhelimiinsa netistä. Lipuntarkastuksessa kävi ilmi, että liput olivat väärennettyjä.

Kaupunginteatteri sekä lippujen myyntiä hoitava asiakaspalvelu selvittävät tapahtunutta asiakkaiden kanssa.

Asiakasneuvontakoordinaattori Sari Jorosella tai kaupunginteatterin johtajalla Iiris Ranniolla ei maanantaina alkuiltapäivästä ollut varmaa tietoa siitä, miltä sivustolta väärennetyt liput oli ostettu.

Väärennettyihin lippuihin ei ole Lappeenrannan kaupunginteatterissa aiemmin törmätty. Sen sijaan ylihintaisia teatterilippuja on ollut netissä liikkeellä.

Ylihintaisia lippuja on kaupattu kansainvälisesti toimivalla Viagogo-sivustolla.

– Ongelma ei ole iso. Puhutaan muutamista lipuista, Joronen kertoo.

Viagogossa liput ovat maksaneet jopa yli kymmenen euroa enemmän kuin teatterin omassa lipunmyynnissä, asiakaspalvelu Winkissä tai lippu.fi -sivustolla, joka on Lappeenrannan kaupunginteatterin lippujen virallinen jälleenmyyjä.

Tälläkin hetkellä Viagogossa on myynnissä lippuja kaupunginteatterin Cabaret- ja Maaninkavaara-esityksiin.

Kaupunginteatterin johtaja Iiris Rannio on tilanteesta harmissaan.

– Kehotan tarkkaavaisuuteen lippujen ostossa, Rannio sanoo.

Sivuston kautta myydään kertaalleen ostettuja lippuja eteenpäin

Sveitsiläisomisteinen Viagogo on sivusto, jonka kautta kuka tahansa voi myydä ostamiaan lippujaan eteenpäin.

Lappeenrannan kaupunginteatterin lisäksi Viagogon kautta ostettuihin lippuihin on törmätty ainakin Jyväskylän ja Kajaanin kaupunginteattereissa.

Teatteriesitysten lisäksi lippuja myydään Viagogon kautta oikeastaan mihin tahansa tapahtumiin, kuten festivaaleille ja konsertteihin. Tässä ei ole lain näkökulmasta sinänsä mitään väärää.

Palvelusta on kuitenkin tullut Suomen kuluttajaviranomaiselle satoja yhteydenottoja kahden viime vuoden aikana. Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoitti sivustosta helmikuussa.

Lippujen myynnissä useita epäkohtia

Kuluttajaviranomaisen mukaan moni on erehtynyt luulemaan Viagogo-sivustoa tapahtuman viralliseksi lipunmyyjäksi. Lisäksi sivustolla on ollut harhaanjohtavaa tietoa siitä, kuinka paljon lippuja tapahtumiin on vielä jäljellä.

Sivusto on voinut ilmoittaa, että tapahtuman liput ovat loppumassa. Se tarkoittaa kuitenkin vain Viagogon kautta saatavilla olevien lippujen määrää. Monet ovatkin voineet maksaa Viagogon kautta korkeampaa hintaa lipuista, joita olisi ollut vielä myynnissä normaaliin hintaan virallisilla lipunmyyntisivustoilla.

Toisaalta tapahtumajärjestäjällä voi jäädä lippuja myymättä, kun kuluttajat luulevat tapahtumaa loppuunmyydyksi.

Kuluttajaviranomaisen mukaan sivustolla ei myöskään kerrota selvästi, minkälaisia mahdollisia käyttörajoituksia lipuissa on. Myös lippujen hinnat on ilmoitettu sivustolla puutteellisesti.

Viagogon verkkosivuilla on myyty myös lippuja tapahtumiin, joita ei ole olemassakaan. Sivustolla oli esimerkiksi vielä maanantaina iltapäivällä myynnissä lippuja Madonna-musikaaliin Lappeenrannassa. Tapahtuma on kuitenkin peruttu huonon ennakkomyynnin ja tuotantoyhtiön konkurssin takia.

Sveitsissä Viagogota vastaan on nostettu siviilikanne vuonna 2017. Oikeuskäsittely on yhä kesken. Suomen kuluttaja-asiamies odottaa sveitsiläisen tuomioistuimen ratkaisua ennen mahdollisia jatkotoimia.

Heinäkuussa kerrottiin, että hakukonejätti Google ei enää salli Viagogon maksettuja mainoksia hakupalvelussaan. Sivusto rikkoi Googlen mukaan yhtiön mainostamiseen liittyviä sääntöjä.

Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella on hämmentynyt tunnelma. Vuosikymmenien ajan polttoainetta on saanut käydä ostamassa kirkonkylän kupeessa olevalta bensiiniasemalta.

Aiemmin tällä paikalla oli vielä ihan oikea huoltoasema, mutta muutama vuosi sitten se muuttui ajan hengen mukaisesti kylmäasemaksi. Bensiiniä joka tapauksessa on saanut, mutta ei enää kauaa.

Muutama päivä sitten aseman kylkeen ilmaantui lappu, joka kertoi aseman sulkeutuvan syyskuun loppuun mennessä.

– Aseman pitäminen on meille kannattamatonta, kertoo St1:n myyntijohtaja Juha Vanninen.

Bensiiniasema on auki enää syyskuun loppuun saakka. Sen jälkeen koko Taipalsaaren kunta on ilman bensiiniasemaa.

Suomen bensiinikauppiaiden liitto ei ole laskenut, kuinka monta bensiiniasematonta kuntaa Suomessa on. Liiton toimitusjohtajan Mika Hokkasen mukaan niitä ei missään tapauksessa kovin monta ole.

Mopoilijan pitkä matka

Tavallisena arkipäivänä tankkauspisteellä on jatkuvasti asiakkaita. Läheisen Saimaanharjun koulun 9.-luokkalainen Teemu Luusua kurvaa paikalle mopollaan.

– Käyn tässä tankkaamassa aika useasti. Ei mikään kauhean hyvä homma ole, jos tämä loppuu, sanoo Luusua.

Mopon tai moposkootterin tankkiin mahtuu yleensä 5–7 litraa polttoainetta. Kulutus niissä yleensä normaaliajolla on 3–4 litraa sadalla kilometrillä, joten tankkaamaan joutuu varsin usein.

Jatkossa lähimpään tankkauspaikkaan Teemu Luusuallakin tulee matkaa reilut 10 kilometriä, eikä se Luusuaa innosta.

– Sitten pitää käydä kauempana tankkaamassa. Olisi paljon helpompaa käydä vaan tässä, jos ei ole mitään asiaa Lappeenrantaan.

Samaa mieltä on tilausliikenne Pekin kuljetusyrittäjä Maija-Liisa Pekki.

– Meilläkin on viisi autoa ja olemme tankanneet pääasiassa tässä. Jos huoltoasema lopettaa, meille tulee lisää kustannuksia ja tietysti myös aikaa menee.

Pekki myös muistuttaa, että olisi todella tärkeää, että rahat jäisivät omalle kylälle, eivätkä menisi naapurikunnan puolelle.

Myös tankkaamassa oleva Helena Aitto-Oja kantaa huolta oman kirkonkylän näivettymisestä.

– Kaikki on täältä Taipalsaarelta vähän kerrallaan loppunut. Ei täällä kirkonkylällä ole enää kuin M-kauppa ja parturi. Ei mitään muuta, huokaisee Aitto-Oja.

Aitto-Oja kertoo tankkaavansa aina tässä kylmäasemalla. Hän asuu lähellä, eikä siksi haluaisi lähteä kaupunkiin saakka tankkaamaan.

– Jos ajaa kaupunkiin tankkaamaan, niin siellä samalla tulee mentyä kauppaan. Ei hyvä, ei yhtään.

Taipalsaari on pinta-alaltaan suuri. Jo nyt tankkauspisteelle on ajettu syrjäkyliltä kymmenien kilometrien päästä tankkaamaan. Kohta tankkausmatkaan tulee mennen tullen lisää reilut 20 kilometriä.

– Kyllä on ikävä juttu tämä tankkauspaikan lopettaminen. Tämä on ainoa asema tässä lähellä. Toivoisin, että tulisi sitten joku uusi asema, kertoo tankkaamassa oleva Leena Kiviluoma-Leskelä.

Omistaja vaihtuu

Taipalsaaren bensiiniaseman kiinteistön on jo 25 vuoden ajan omistanut lappeenrantalainen Esa Rantanen. Ensimmäiset 10 vuotta hän piti sitä itse Shellinä.

Myöhemmin Rantanen vuokrasi bensiinitoiminnan St1:lle, joka on ollut paikalla vuokralaisena näihin päiviin saakka.

Esa Rantanen kertoo, että hän on juuri myymässä asemaa pois.

– Ikää on jo niin paljon.

Viereinen kahvila ja mittariasema siirtyvät kaupan myötä uudelle omistajalle. Rantasen mukaan kauppa ei kuitenkaan liity millään tavalla siihen, että St1 halusi lopettaa toimintansa mittarikentällä juuri nyt.

– Meille St1 ilmoitti, että se ei enää jatka vuokrasopimusta, vaan lopettaa toimintansa Taipalsaarella kokonaan, kertoo Rantanen.

Bensa-asema kylän tukena

Suomen kylät ry:n puheenjohtaja Petri Rinne huokaisee kuullessaan, että kunta on jäämässä ilman bensiiniasemaa.

– Se on tosi surullista.

Rinteen mukaan kyse on samasta ilmiöstä, mikä on ollut havaittavissa kauan: kaupat ja palvelut pakenevat pieniltä paikkakunnilta, kun asiakkaita ei riitä.

Teboilin liikepaikkapäällikkö Tapio Turpela harmittelee myös, jos jokin kunta jää ilman bensa-asemaa.

– Kyllähän taajamassa pitää olla peruspalvelut. Onhan se tolkutonta, jos mopotenavienkin pitää lähteä naapurikylästä bensaa hakemaan, sanoo Turpela.

Turpela muistuttaa, että Taipalsaarellakin on paljon kesäasukkaita, jotka varmasti ostaisivat bensiiniä oman kylän asemalta. Lisäksi bensiininhakureissulla tehdään helposti myös ruokaostokset, jolloin oman kylän kauppa jää ilman myyntiä.

– Ei ole ympäristönkään kannalta järkevää, jos liikennettä keinotekoisesti lisätään.

Adressilla vauhtia

Huoltoaseman loppumisen takia autoilijoiden bensiininkulutus Taipalsaarella kasvaa, kun polttoainetta täytyy lähteä hakemaan kauempaa. Reilun 20 kilometrin edestakaiseen matkaan kuluu keskimäärin 1,3 litraa bensiiniä ja rahaa hieman vajaa kaksi euroa.

Vaikka summa ei kerralla tuntuisi isolta, muodostuu siitä ajan myötä sievoinen summa. Joka toinen viikko tankkaavan kukkaro kevenee lisämatkan takia vuodessa noin 50 eurolla.

Taipalsaaren kirkonkylän kyläyhdistyksen puheenjohtajan ja paikallisen M-kauppa kauppiaan Osmo Laineen mielestä huoltoasema on todella tärkeä paikallisille asukkaille. Hän kantaa huolta sekä kirkonkylän palveluista että ympäristöstä.

– Jos ajatellaan ympäristöä, niin siinähän menisi turhaa polttoainetta polttoaineen hakemiseen. Se on ihan älytöntä, tuumii Laine.

Laineen M-kauppa on Taipalsaaren kirkonkylän ainoa ruokakauppa. Se sijaitsee reilun kilometrin päässä tankkauspaikalta.

Kirkonkylä oli jo muutama vuosi sitten kokonaan ilman kauppaa, kun Siwa lopetti. Hän uskoo myös kauppiaana hyötyvänsä siitä, että kylällä on oma tankkauspiste.

– Kyllä varmasti ihmiset käyvät kaupassa samalla, kun käyvät tankkaamassa. Mutta jos he käyvät kaupungissa tankkaamassa, niin helposti käyvät siellä sitten kaupassakin, sanoo Osmo Laine.

Laine harmittelee sekä nuorten mopokuskien, autoilijoiden että kuljetusyrittäjien puolesta.

– On hankala lähteä jollain kaivurilla 10 kilometrin päästä Lappeenrannan Voisalmesta hakemaan löpöä tai dieseliä. Kyllä se rankaisee ja elinvoimaa vie kunnalta pois.

Kesäaikaan kylmäasemaa ovat Laineen mukaan käyttäneet autoilijoiden lisäksi myös veneilijät, talvella puolestaan moottorikelkkailijat.

Kun ilmoitus polttoaineen myynnin loppumisesta tuli, alkoivat paikalliset ihmiset taistella polttoaineaseman puolesta. Nimiä adressiin on kertynyt jo pitkä lista.

– Ihmiset kokevat tämän niin tärkeäksi, että halusivat adressin, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja, kauppias Osmo Laine.

Kalliit pohjavesisuojaukset

Suomessa bensiiniasemien määrä on viime vuosina pysynyt melko vakiona. Suuri muutos tapahtui viime vuosikymmenellä, kun vuonna 2000 tuli voimaan uusi ympäristönsuojelulaki.

Silloin huoltoasemien ympäristölupia alettiin arvioida pohjavesien suojelun näkökulmasta. Se kuitenkin johti usean bensiiniaseman toiminnan lopettamiseen.

– Pelkästään meidän yhtiömme on ympäristölupien takia joutunut lakkauttamaan useita kymmeniä asemia, kertoo Teboilin liikepaikkapäällikkö Tapio Turpela.

Bensiiniasemat joko eivät enää saaneet lainkaan jatkolupaa toiminnalleen tai sitten asemien olisi pitänyt tehdä mittavat investoinnin pohjavesisuojaukseen.

– Kalliit pohjavesiratkaisut tuovat omat haasteensa kannattavuudelle, jolloin aseman pitäminen ei enää taloudellisesti ole kestävällä pohjalla, sanoo Turpela.

Muutamia vuosia sitten myös lappeenrantalainen Esa Rantanen investoi Taipalsaarella mittarialueeseen liki 200 000 euroa, kun mittariston pohjavesisuojaukseen tehtiin täydellinen remontti.

– Se oli kallis investointi, mutta oli pakko tehdä. Eikä siinä mitään. Pitää olla huolissaan ympäristöstä. Yksi pisara öljyä pilaa ison määrän vettä, sanoo Rantanen.

Rantanen toimi aikoinaan 25 vuoden ajan Kaakkois-Suomessa bensiinikauppiaiden puheenjohtajana. Hän muistaa, että kaikki eivät halunneet investoida.

– He laskivat, että 10 vuoden myyntikatteellakaan ei saa suojausta maksettua. Erityisesti kylmäasemia lopetti siinä vaiheessa, kertoo Esa Rantanen.

Usea liikepaikka tuo kilpailua

Teboilin liikepaikkapäällikkö Tapio Turpelan mielestä pohjavesisuojaukset pystytään nykyään tekemään hyvin ja riskit niillä saamaan erittäin pieniksi. Kun uusia lupia ei saada, on sillä helposti vaikutus hintaan.

– Kun kunnassa on vain yksi toimija, se tietysti laittaa hinnat sen mukaisiksi. Olisi hyvä, jos toimijoita olisi enemmän ja saataisiin aikaan tervettä kilpailua.

Taipalsaarikin sijaitsee tärkeällä pohjavesialueelle, minkä takia sinne on vaikea saada lupia uusille polttoaineen jakelupisteille.

Ympäristöneuvos Satu Lyytikäinen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta muistuttaa, että lupamenettely koskee vain pohjavesialueita.

– Muualle kuin pohjavesialueelle sijoitettavat jakeluasemat eivät pääsääntöisesti edellytä ympäristölupaa, vaan niistä on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten, kertoo Lyytikäinen.

Itärajalla oman osansa bensiinimarkkinoista vievät vielä tankkaajat, jotka käyvät hakemassa bensiiniä Venäjältä. Sieltä menovettä irtoaa reilusti Suomen hintoja halvemmalla.

Taipalsaarella bensiiniä saa vielä syyskuun loppuun saakka. Sen jälkeen kaikki on avoinna. Myös Taipalsaaren huoltoasemakiinteistön omistajana 25 vuotta ollut Esa Rantanen toivoo, että jatkaja löytyy.

– Siinä on ihan kunnossa oleva ja huollettu mittarikenttä, sanoo Rantanen.

Aiheesta kertoi aiemmin myös Länsi-Saimaan Sanomat.

Poliisi on selvittänyt Lappeenrannassa kultasepänliikkeeseen murtautuneiden henkilöllisyyden.

Kaikki neljä varasta ovat ulkomaalaisia 1980- ja 1990-luvuilla syntyneitä miehiä.

Nelikko murtautui Lappeenrannan keskustassa Oleksi-kävelykadulla sijaitsevaan Timanttiset kulta- ja kelloliikkeeseen syyskuun 11. päivänä.

Murto tapahtui aamuyöllä kello neljän aikaan. Varkaat saivat saaliikseen kelloja ja koruja.

Varkaat olivat liikkeellä aiemmin Mikkelistä anastetulla henkilöautolla. Auto löytyi seuraavana päivänä Ristiinasta.

Valmistelussa käytettiin tiedustelijoita

Poliisin mukaan varkaat eivät olleet käyneet liikkeessä aikaisemmin, vaan he käyttivät murron valmistelussa tiedustelijoita.

Asiasta ensin kertoneen Etelä-Saimaan mukaan tiedustelijat ovat ulkomaalaisia ja heidän henkilöllisyytensä on poliisin tiedossa. Ketään ei toistaiseksi ole otettu kiinni.

Tutkinnanjohtaja Marko Heinonen Kaakkois-Suomen poliisista kertoo, että valvontakamerakuvien julkaisemisen jälkeen poliisi sai yleisöltä paljon murron tutkinnassa auttaneita vihjeitä.

– Muun muassa ryöstössä käytetty auto löytyi yleisövihjeiden avulla, sanoo Heinonen.

Varkaat ovat heti murron jälkeen poistuneet Suomesta.

Poliisi ei kerro varkaiden reittiä, mutta tietää milloin, mistä ja millä tavoin miehet ovat Suomesta poistuneet.

Kultasepänliikkeestä varastetut arvokkaat esineet ovat edelleen kadoksissa.

Poliisi tutkii tapausta törkeänä varkautena ja käyttää varkaiden jäljittämisessä kansainvälisiä yhteyksiään.

Henna Karhunen oli lähdössä tiistaina keskipäivällä junalla Lappeenrannasta Helsinkiin. Intercity-junan piti lähteä kello 11.37.

Juna vaihtuikin bussiin. Tilanne ei tullut Karhuselle täysin yllätyksenä.

– Yritin lähteä Helsinkiin jo eilen, mutta junien kulkemisessa oli ongelmia. Ne näyttävät jatkuvan tänäänkin, Karhunen sanoi.

Syynä oli ratajärjestelmävika, mikä keskeytti junien kulkemisen Lappeenrannan ja Kouvolan välillä maanantaina iltapäivällä. Junia on korvattu busseilla.

Lappeenrannan rautatieasemalla kyytiä odotti Karhusen kanssa parisenkymmentä matkustajaa. Heidän matkansa alkoi linja-autokyydillä Lappeenrannasta Kouvolaan.

Sieltä matka jatkui junalla pääkaupunkia kohti.

Ratajärjestelmävika piinasi vuorokauden

Maanantaina ilmennyt kauko-ohjausjärjestelmän vika aiheutti junien myöhästelyä Helsingin ja Joensuun välillä vielä tiistaina. Kuusi henkilöjunaa korvattiin linja-autoilla Lappeenrannan ja Kouvolan välillä. Junat kulkivat jopa tunnin aikatauluistaan jäljessä.

Finrailin rataliikennekeskuksesta kerrottiin tiistaina iltapäivällä, että kauko-ohjausjärjestelmää koskeva vika on korjattu ja junaliikenne on palautumassa normaaliksi kello 16.30 alkaen. Kauko-ohjausjärjestelmässä oli komponenttivika. Korjaus kesti poikkeuksellisen pitkään.

Tiistai-iltapäivän kaksi pendolinojunaa korvataan vielä busseilla Lappeenrannan ja Kouvolan välillä. Sen jälkeen junien on määrä kulkea normaalisti.

VR ei kerro julkisuuteen, kuinka monen matkustajan aikatauluihin tilanne vaikutti. Karjalan radan junat ovat kuitenkin tiettyinä aikoina suosittuja. Esimerkiksi iltapäivien junat ovat monesti täynnä.

Kouvola on yksi junaliikenteen solmukohdista Suomessa. Esimerkiksi Lappeenrannan suunnasta pohjoiseen menevät vaihtavat junaa Kouvolassa.

VR:n viestinnän mukaan matkustajien perillepääsystä huolehditaan, vaikka he eivät ole alkuperäisen juna-aikataulun mukaan Kouvolassa.

Ajantasaisia tietoja junaliikenteen poikkeuksista voi lukea VR:n nettisivuilta.

Päivitetty artikkelin otsikkoa ja aikamuotoja sekä lisätty tieto vian korjauksesta 24.9.2019 kello 15.53.

Soskuan sulussa havaittu vika on pysäyttänyt liikenteen Saimaan kanavassa.

Vika on Soskuan sulkuportin alaosan jalkalaakerissa. Väylävirasto selvittää parhaillaan vaurion laajuutta.

– Soskuan sulkuporttia ei tällä hetkellä pysty käyttämään mihinkään suuntaan, sanoo yksikön päällikkö Tero Sikiö.

Hän kuvailee tilannetta poikkeukselliseksi.

–Sulkuvauriosta johtuvaa liikennekatkosta ei ole ollut vuosikausiin.

Kolme laivaa odottaa kanavassa

Soskuan sulussa on yksi alus, ja sulun alapuolella Saimaan kanavassa kaksi rahtilaivaa odottaa pääsyä Saimaalle. Saimaalla on puolestaan viisi rahtilaivaa tulossa kohti kanavaa.

Sikiön mukaan laivat saattavat päästä jatkamaan matkaansa huomenna.

Väyläviraston mukaan liikennekatko jatkuu vähintään keskiviikkoon kello 9:ään asti.

Soskua on Lappeenrannan suunnasta laskettuna kolmas Saimaan kanavan kahdeksasta sulusta.

Saimaan kanavan liikennekatko jatkuu ainakin keskiviikkoon kello 18 asti.

Yksikön päällikkö Tero Sikiö Väylävirastosta sanoo, että Soskuan sulun vioittunella sulkuportilla ovat menossa tutkimus- ja korjaustyöt.

– Nosturi ja sukeltaja ovat töissä, sululta tavoitettu Sikiö kertoo.

Saimaan kanavan liikenne piti pysäyttää tiistaina. Syynä on vika Soskuan sulkuportin alaosan jalkalaakerissa. Vian takia sulkuporttia ei pysty liikuttamaan.

Tilanne on poikkeuksellinen. Sikiön mukaan sulkuvauriosta johtuvaa liikennekatkoa ei ole ollut vuosikausiin.

Soskuan sulussa on tällä hetkellä yksi rahtialus. Lisäksi muutamia aluksia odottaa kanavassa pääsyä Saimaalle sekä Saimaalta kanavaan.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote aikoo aloittaa yhteistoimintaneuvottelut.

Eksoten hallitus antoi valtuuden koko henkilöstöä koskevien yt-neuvottelujen valmisteluihin keskiviikkona. Syynä ovat säästötarpeet.

Henkilöstösäästöjen ohella Eksote etsii toiminnallisia säästöjä. Tavoitteena on, että kustannukset pysyvät hallittuina tulevaisuudessa.

Toimitusjohtaja Timo Sakselan mukaan Eksote perkaa koko organisaatiorakenteensa.

– Katsomme myös, teemmekö myös sellaisia ei-lakisääteisiä toimintoja, joista voisi löytyä myös säästöjä, Saksela sanoo.

Saksela esittelee toimenpiteet seuraavassa hallituksen kokouksessa 9. lokakuuta 2019.

– Pikavoittoja ei haeta eikä vain raha ratkaise. Pitkäjänteisellä työllä haluamme uudistaa organisaatiorakennetta sekä löytää uusia keinoja ja tapoja, jotta voimme tuottaa palvelut laadukkaasti, mutta samalla tehokkaasti, Saksela sanoo.

Eksoten tulos vaikuttaa voimakkaasti omistajakuntien talouteen. Etelä-Karjalan kuntien taloudellinen tilanne on vaikea.

– Kuntien talousahdinko on sellainen, että pakko tässä on Eksotessakin jotain tehdä, Eksoten toimitusjohtaja Timo Saksela sanoo.

Kuntien kuluista Eksoten osuus on 50–60 prosenttia.

Sakselan mukaan tavoitteena on, että kunnissa olevat palvelut eivät juurikaan kärsi. Palvelurakennetta kuitenkin joudutaan tarkastelemaan.

Säästökeinojen vaikutukset näkyvät Sakselan mukaan aikaisintaan vuoden 2020 puolella.

Laivalikenne Saimaan kanavassa pääsee jatkumaan keskiviikkoiltana.

Soskuan sululla ollut vika on korjattu.

Saimaan kanavan liikenne keskeytyi tiistaina, kun portin jalkalaakereissa havaittiin vaurio.

Liikennöinti pääsee jatkumaan kello 18 alkaen. Ensimmäisenä matkaan pääsee Soskuan sulkuun jumiin jäänyt alus.

Keskiviikkona iltapäivällä kuusi rahtialusta odotti pääsyä Saimaalta kanavaan. Lisäksi mereltä päin oli tulossa neljä alusta.

Yksikön päällikkö Tero Sikiö Väylävirastosta kertoo, että alukset pääsevät jatkamaan matkaansa siinä järjestyksessä kuin ovat tulleet vuoroaan odottamaan.

Suomen ja Venäjän välisellä rajalla, Imatran kohdalla, on pysäköitynä tavalliselta kuomulliselta peräkärryltä näyttävä laite. Kun sensorit havaitsevat liikettä rajavyöhykkeellä, kuomu avautuu ja peräkärrystä nousee ilmaan lähes metrin halkaisijaltaan oleva pienoiskopteri.

Rajavartijan silmä näkee nyt kirjaimellisesti kauas ja korkealta.

Laite nousee aluksi muutaman kymmenen metrin korkeuteen. Sitten se suuntaa alueelle, jolta hälytys on tullut. Maahan välittyvässä kuvassa näkyvät punaisella kehystettynä järjestelmän tunnistamat ihmiset ja ajoneuvot. Kuvaa analysoiva neuroverkkotekniikka on tullut rajavartijoiden avuksi, ja partion on helppo suunnistaa suoraan kohteeseen.

Kyseessä on testikäytössä oleva autonominen robottikopteri. Ne täydentävät pian itärajalle 1990-luvulta lähtien rakennettua kiinteää valvontajärjestelmää. Laitteet toimivat itsenäisesti, mutta niitä voidaan ohjata johtokeskuksesta. Droonin ohjauspaikan ja itse laitteen välisellä etäisyydellä ei ole merkitystä.

– Järjestelmä tukee rajavyöhykkeellä olevia sensoreita. Kun ennen lähetettiin aina partio, nyt robottikamera tekee ensin alustavan tarkastuksen. Varsinaisen toimenpiteen tekee edelleen aina partio, sanoo toimistoupseeri Tapani Pulkka Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnasta.

Partioiden ei enää tarvitse lähteä katselemaan hirvien tai karhujen rajanylitystä.

Rajavartioston johtokeskukseen saadaan muutaman minuutin sisällä videokuvaa tapahtumapaikalta. Suurin hyöty uudesta järjestelmästä tuleekin nopeudesta. Pienoiskopteri lentää hetkessä kilometrien pituisen alueen, johon maastossa liikkuvalla partiolla kuluisi aikaa jopa tunti.

– Drooneilla on nopeaa valvoa laajoja alueita, ja niillä päästään nopeasti sinnekin, minne ei ajoneuvoilla pääse ihan lähelle, laskee Tapani Pulkka.

Rajamiesten tukena liikkuvat nyt drooni ja koira

Myös rajalla liikkuvat partiot käyttävät yhä enemmän drooneja. Kaakkois-Suomen rajavartiosto on hankkinut partioiden avuksi kymmeniä reilun kilon painoisia laitteita, joilla saadaan nopeasti yleiskuvaa valvottavasta alueesta.

– Nämä maastot ovat kyllä tulleet tutuiksi 15 vuodessa. Mutta nyt kun kamera saadaan silmäksi taivaalle, niin ihan erilaiselta näyttää, kertoo vanhempi rajavartija Jarno Berg.

Pienillä koptereilla lentoaika on puoli tuntia. Sinä aikana rajalinjaa ehditään tutkia jo useiden kilometrien matkalta. Bergin mukaan kamera paljastaa armotta maastossa liikkuvan ihmisen tai eläimen, mutta maahan piiloutuneen ja maastoutuneen henkilön löytäminen vaatii jo taitoa – ja usein myös koiran apua.

Drooniin tosin saa asennettua myös lämpökameran, jolloin ihmisen lämpösäteily paljastaa sijainnin.

– Uusi tekniikka myös korvaa puuttuvia resursseja itärajalla. Tekniikka vähentää henkilöstön tarvetta, kun turhia hälytyksiä jää pois. Perustyö tehdään edelleen partioiden ja rajavartijoiden voimin, sanoo Tapani Pulkka.

Rajavartioston lisääntyvä droonien käyttö ei aiheuta vaaraa muulle lentotoiminnalle. Lennot tapahtuvat pääasiassa rajavyöhykkeellä, jossa lentäminen on siiviileiltä kielletty ilman erikoislupaa.

Tekoäly erottaa ihmisen hirvestä

Vielä koekäytössä olevan automaattisen robottikopterin kuvien tulkinnassa hyödynnetään tekoälyä. Taustalla ovat algoritmien avulla luodut neuroverkot, joiden avulla kameran ottamasta kuvasta tunnistetaan haluttuja asioita – kuten ihmisiä tai ajoneuvoja.

– Eläimet liikkuvat varsinkin nyt syksyisin ja keväällä paljon rajan yli, ja vältymme turhilta hälytyksiltä, muistuttaa toimistoupseeri Tapani Pulkka.

Droonit tuottavat valtavan määrän kuvamateriaalia, jonka läpikäymiseen Kaakkois-Suomen rajavartioston johtokeskuksessa kuluisi paljon aikaa. Se myös vaatisi lisää valvomohenkilökuntaa. Laitevalmistajat satsaavatkin nyt tekoälyn ja kuvantunnistuksen kehittämiseen, jolloin turhia kuvia ei tarvitse katsella. Tekninen kehitys on alalla nopeaa.

– Ensimmäinen vaihe on, että erotamme ihmisen luonnoneläimestä. Silloin kyky reagoida sensoreiden välittämiin oikeisiin havaintoihin paranee.

Jo nyt laitetta voidaan käyttää päivittäiseen partiointiin itärajalla, mutta kuvien tulkintaan tarvitaan henkilökuntaa.

Tuntien lentoaika tavoitteena

Tällä hetkellä kaupallisessa käytössä olevat droonit kykenevät lentämään enimmillään pari tuntia yhdellä akun latauksella. Rajavartiolaitos testaa aluksi merialueilla lennokkeja ja uudenlaisia, polttomoottorilla ja generaattorilla tai polttokennoilla varustettuja pienoiskoptereita, jotka kykenevät lentämään yhtäjaksoisesti jopa useita tunteja.

Testeillä rajavartiolaitos etsii seuraajaa Dornier-valvontalentokoneille. Aiheesta kertoivat aiemmin Lentoposti ja Helsingin Sanomat.

Uudenlaisia drooneja aiotaan testata myös itärajalla. Niiden kotipesä voidaan asentaa vaikkapa partioauton katolle, jolloin laitteita voidaan siirtää nopeasti mihin tahansa Kaakkois-Suomen rajavartioston alueella.

– Me tulemme testaamaan myös tällaisia hybridilaitteita, muotoilee Pulkka.

Pidemmän lentoajan ansiosta yksi drooni voi valvoa yhtäjaksoisesti jopa viidestä kymmeneen tuntia haluttua aluetta, tai vaikkapa seurata luvattomasti itärajan ylittänyttä henkilöä.

Naurun kiljahdukset ja "Hippa!"-huudot raikuvat syksyisessä aamussa. Alakoulun oppilaat juoksentelevat välitunnilla koulun pihalla. Yhtä oppilasta ei kuitenkaan oteta mukaan leikkiin. Kaksi lasta huomaa tilanteen ja puuttuu siihen.

Myös opettaja huomaa kiusaamisen. Välitunnin jälkeen tilanne puretaan luokassa yhdessä, ja kiusaamiseen puuttuneet oppilaat saavat hyvästä käytöksestä palkinnoksi muovihelmiä.

Edellä kuvailtu tilanne on keksitty, mutta lähes samanlainen on tapahtunut ihan oikeasti välitunnilla Aittakorven koulussa Kotkassa. 2A-luokan luokanopettaja Henna Kalima kertoo palkinneensa oppilaita kiusaamiseen puuttumisesta.

Palkintohelmet otetaan luokan yhteisestä helmipurkista. Kun helmipurkki on tyhjä, koko luokka saa yhteisen isomman palkinnon.

–Suosituimpia palkintoja ovat nyyttärit, elokuvan katseleminen tai pehmolelupäivä, Kalima kertoo.

Kalima on käyttänyt helmipurkki-menetelmää oppilaiden palkitsemiseen jo useamman vuoden ajan.

– En muista enää, mistä keksin sen.

Syksyllä koulun alettua Kalima käy oppilaiden kanssa säännöt läpi. Hän antaa oppilaiden päättää, täytetäänkö vai tyhjennetäänkö purkkia, kun oppilaat käyttäytyvät hyvin.

– Helmiä saa esimerkiksi hyvästä käytöksestä ruokalassa, avuliaisuudesta ja koko luokan onnistuneesta oppitunnista.

Syyslukukautta on takana reilu kuukausi, ja purkki on nyt lähes tyhjä.

Helmimenetelmä on yksi esimerkki yksinkertaisesta, mutta toimivasta tavasta saada oppilaat käyttäytymään hyvin. Helmillä palkitseminen on todettu toimivaksi Kotkan Aittakorven koulun lisäksi esimerkiksi Savitaipaleella ja Lappeenrannassa.

Opettajat saavat vinkkejä ja ideoita levottoman luokan hiljentämiseen esimerkiksi koulutuksista ja työkavereilta.

Kysyimme yhdeksästä koulusta Kaakkois-Suomen alueelta, millaisia keinoja niillä on oppilaiden käytöksen parantamiseksi. Helmipurkin lisäksi esiin nousi neljä muuta keinoa.

1. Liikennevalot

Oppilaalle näytetään oppitunnilla eri värisiä kortteja sen mukaan, miten hän käyttäytyy.

Kortit voivat olla koko luokan yhteinen juttu, jolloin kaikki oppilaat näkevät kortit ja he voivat liimata valon värisen kortin luokan seinällä olevaan tauluun oman nimensä kohdalle. Toisaalta kortit voivat olla henkilökohtainen opetuskeino, jolloin värimerkinnän voi saada vaikka koulun ja kodin väliseen Wilma-ohjelmaan.

Vihreä tarkoittaa, että kaikki menee hyvin, jatka samaan malliin. Keltainen taas kertoo, että oppilaan toiminnassa on jotain korjattavaa. Punaista korttia näytetään, jos toiminnassa on paljon korjattavaa.

2. Liikennevalot ja helmipurkki yhdessä

Oppilaat saavat purkkiin helmiä, jos tunnilla on tullut pelkkiä vihreitä valoja.

Jos tunnilla tulee muutama keltainen kortti, se vähentää luokan saamia helmien määrää. Jos joillekin oppilaille annetaan punainen kortti, luokka ei saa yhtään helmiä purkkiin.

3. Merkinnät vihkoon

Oppilas saa vihkon, johon kirjataan ylös yhdessä opettajan kanssa määriteltyjä tavoitteita. Tavoitteen täyttymisestä saa merkinnän vihkoon.

Vanhempien kanssa on sovittu palkinnosta, joka annetaan oppilaalle kotona kun tietty määrä tavoitteita on täytetty.

4. Open kauppa

Oppilas voi ansaita setelin, kun koulupäivä on sujunut hyvin. Tiettynä viikonpäivänä setelillä voi ostaa palveluita opettajan kaupasta.

Ostettavat asiat ovat toiminnallisia, kuten esimerkiksi lupa piirtää taululle tai mahdollisuus istua yksi tunti opettajan satulatuolilla. Oppilas voi käyttää setelin itse tai laittaa sen luokan yhteiseen rahalippaaseen.

Kun luokka on kerännyt tarpeeksi seteleitä, se voi esimerkiksi "ostaa" retken uimahalliin.

Edellä mainittujen keinojen lisäksi monissa Kaakkois-Suomen kouluissa on otettu käyttöön systemaattisempi oppilaiden palkitsemismalli.

Hyvästä käytöksestä pöllötarroja

Peruskouluissa halutaan kiinnittää entistä enemmän huomiota positiivisen palautteen antamiseen oppilaille. Yhdysvalloissa ja Norjassa testattua ProKoulu-mallia kokeiltiin Suomessa vuonna 2013. Menetelmää testattiin ensin 60 itäsuomalaisessa koulussa tehdyllä kolmivuotisella tutkimuksella.

– Periaatteet perustuvat vahvaan näyttöön toimivista keinoista tukea lasten toivottavaa käyttäytymistä kuten opetukseen keskittymistä, Jyväskylän yliopiston professori ja tutkimusryhmän johtaja Hannu Savolainen kertoo.

Nyt malli halutaan laajentaa koko maahan.

– Koulutamme parhaillaan Prokoulu-ohjaajia, jotka kertovat toiminnasta kunnille. Tutkimuksessa mukana olleissa kunnissa toimintaa levitetään myös kunnan omin voimin.

Mukana olevat koulut saavat päättää, miten ne soveltavat mallia käytännössä.

– Kaikki koulut määrittelevät oppilaiden ja huoltajien kanssa yhdessä tavoitteet, joiden mukaan oppilaiden odotetaan käyttäytyvän. Tavoitteista tehdään konkreettisia toimintaohjeita, kuten "kuuntelen". Hyvästä käytöksestä palkitaan eri tavoilla, sanoo Savolainen.

Lappeenrannan Kimpisen koululla oppilaat saavat onnistumisista positiivisen palautteen lisäksi pöllötarroja, joita he keräävät luokan omaan pöllöpuuhun.

– Tuntuu kivalta, kun saa pöllön. Siitä tulee viesti kotiin, ja vanhemmat usein kehuvat hyvästä käytöksestä, Nelli Eerikäinen kertoo.

Sääntöjä on neljäsluokkalaisten mielestä melko helppo noudattaa.

– Välillä säännöt unohtuvat ja pitää kysyä opettajalta, että mitä ne olivatkaan, Vanamo Nuutinen toteaa.

– Aina kun yrittää, ei tule yhtään merkkejä, mutta kun lopettaa yrittämisen, merkkejä saattaa tulla yllättävistä asioista, Salih Erdem selittää.

Kun pöllöpuu on täynnä, luokka saa yhteisen palkinnon.

Prokoulun menetelmiä noudatetaan Kimpisen koulun lisäksi lähes kaikissa Lappeenrannan kouluissa. Mallin ohjeita sovelletaan koulutyöhön eri paikkakunnilla myös epävirallisesti.

"Vaatii opettajilta sitoutumista"

Apulaisrehtori Santtu Peltomaa Kimpisen koulusta kertoo, että malli on toiminut Kimpisessä hyvin.

– Toki se vaatii opettajilta sitoutumista. Täytyy olla koko ajan tuntosarvet koholla, että huomaa hyvän käytöksen ja muistaa palkita sen, Peltomaa pohtii.

Luokanopettaja Tiina Naumasen mukaan pöllötarrojen täytyy kulkea aina mukana, muuten ne jäävät antamatta.

– Aina täytyy olla skarppina ja pitää mielessä mikä on se meidän juttu, josta merkkejä voi antaa.

Kimpisen koululla oppilaiden saamat palkinnot ovat vaihdelleet. Luokkakohtaisia palkkioita ovat olleet esimerkiksi elokuvien katsominen koulussa tai luokkajuhlan pitäminen.

Kun koko ala-aste on päässyt tavoitteeseen, ovat luokat tehneet retken muun muassa uimahalliin tai elokuvateatteriin.

Yhteishenki kannustaa

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n koulutuspäällikkö Nina Lahtinen kertoo, että edellä kuvatun kaltaiset käytännöt ovat toimineet kouluissa jo kymmenien vuosien ajan.

– Ne ovat toimivia, koska niillä osallistetaan oppilaita ja näytetään, että he vaikuttavat omalla käytöksellään koko luokan työrauhaan.

Vaikka yksinkertaiset tavat toimivat koulumaailmassa, ne eivät välttämättä toimi kotona. Lapsi ei ehkä jaksa kerätä helmiä vain itselleen, sillä purkki täyttyy hitaammin ja palkinnon saaminen kestää kauemmin.

– Luulen, että se liittyy yhteisen hyvän tavoittelemiseen. Yhteishenki kannustaa oppilaita yrittämään ja muistamaan hyvät käytöstavat, Aittakorven koulun 2A-luokan opettaja Henna Kalima pohtii.

Nina Lahtisen mukaan oppilaat viihtyvät nykyään koulussa pääasiassa hyvin. Siitä kertoo esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n syyskuussa julkaisema kouluterveyskysely.

– Työrauha on Suomen peruskouluissa melko hyvä, mutta esimerkiksi kiusaamista ei ole saatu kokonaan loppumaan.

Lue myös:

Miksi oppilaita ei saada kuriin? Lappeen koulu keksi keinon, jolla levottomaan kouluun saatiin rauha

Mitä jos opettaja kertoisi Wilmassa lapsestasi enimmäkseen hyviä asioita? Jossain näin on jo – "Kehumalla ei voi pilata ketään"

Kotkan kaupunki on alkanut valmistella tonttia metsäyhtiö UPM:lle Suomen suurinta biojalostamoa varten. UPM selvittää ensi vuoteen asti, voiko tontille rakentaa biojalostamon.

Uuden jalostamon vuosituotanto olisi viisinkertainen yhtiön ensimmäiseen UPM Lappeenrannan biojalostamoon verrattuna. Kotkassa olisi tarkoitus valmistaa noin 500 000 tonnia kehittyneitä liikenteen polttoaineita ja biopohjaisia raaka-aineita kemianteollisuuden käyttöön.

Yksi vaihtoehto sijoituspaikaksi oli Lappeenranta, jolloin uusi jalostamo olisi rakennettu nykyisen UPM:n biojalostamon viereen Kaukaan tehdasalueelle.

Kotka osoittautui kuitenkin Lappeenrantaa edullisemmaksi vaihtoehdoksi hyvien merikuljetusten ansiosta. Lappeenrannan sataman ympärivuotisen käytön estää Saimaan kanavan sulkeutuminen talvikuukausien ajaksi.

Kotkan kaupunki on varannut biojalostamoa varten noin 30 hehtaarin tontin Mussalon sataman alueelta. Tontti sijaitsee Palaslahden teollisuusalueella, entisellä Pohjolan Voiman voimalaitoksen alueella.

Tontin vuokraamista koskevan esisopimuksen mukaan kaupunki on sitoutunut täyttämään Palaslahden loppuosan.

Rekkaralli alkaa tänä syksynä

Mussalossa on alettu louhia tällä viikolla maata tontin täyttämistä varten. Lisää maa-ainesta aletaan kuljettaa Pyhtäältä ja Haminasta näillä näkymin lokakuun puolivälistä lähtien. Alueelle ajaa silloin joka arkipäivä noin 70 rekkaa päivässä maaliskuuhun asti. Tontti valmistunee toukokuun loppuun mennessä.

Kotkan kaupunki maksaa tontin valmistelusta kahdeksan miljoonaa euroa.

Toteutuessaan biojalostamohankkeen on arvioitu työllistävän rakentamisaikana 1500 henkilöä ja tuotannon aikana 150 henkilöä. Arvio tontista saatavista vuokratuloista on noin miljoona euroa vuodessa. Vuokrasopimusaika on 20 vuotta.

UPM ei ole vielä päättänyt biojalostamon rakentamisesta Kotkaan.

– Kehitystyö jatkuu ensi vuoden puolelle, kertoo UPM Biopolttoaineiden kehityksestä vastaava johtaja Petri Kukkonen.

Kaupungin mukaan tonttiin sijoitetut rahat eivät mene hukkaan, vaikka UPM ei rakentaisikaan Mussaloon.

– Uskon, että sinne on tulijoita. Alue tulee joka tapauksessa teolliseen käyttöön satamasidonnaista toimintaa varten, sanoo Kotkan maankäyttöinsinööri Tom Masalin.

Kotkan biojalostamo käyttäisi raaka-aineena metsän hakkuutähteitä sekä Uruguayssa viljeltävää brassica carinataa, joka on ravinnoksi kelpaamaton öljykasvi.

Lappeenrannasta avautuu uusi lentoyhteys Itävallan Wieniin. Laudamotion -halpalentoyhtiö aloittaa lennot Suomeen ensi keväänä. Lennot alkavat maaliskuun lopussa.

Kone lentää Lappeenrantaan kahdesti viikossa. Kysessä on ensimmäinen halpalentoyhteys Itävallan ja Suomen välillä.

Laudamotion on edesmenneen F1-kuljettaja Niki Laudan perustama yhtiö. Se tunnettiin aiemmin nimellä Lauda Air. Lentoyhtiön omistaa nykyisin Ryanair.

Uuden reitin toivotaan tuovan turisteja saksankielisestä Keski-Euroopasta Saimaan alueelle.

Lappeenrannan kentälle matkustajaennätys ensi kesänä

Tänä vuonna Ryanairin Lappeenrannan reiteillä on tarjolla noin 90 000 paikkaa. Lennot ovat olleet lähes täysiä ja lentoaseman arvion mukaan koko vuoden matkustajamäärä tulee olemaan noin 85 000 lähtevää ja saapuvaa matkustajaa. Luvuissa ovat mukana myös Matkavekan valmismatkojen tilauslentojen matkustajat.

Ensi vuonna Ryanairin tarjonta Lappeenrannan reiteillä kasvaa 130 000 paikkaan. Kesäkauden 2020 kohteista myynnissä ovat jo Lappeenrannan ja Berliinin väliset lennot. Lentoja on myös Milanon Bergamoon, Budapestiin sekä Ateenaan ja Thessalonikiin.

Laudamotionin lennoilla Lappeenrannan ja Wienin välillä on tarjolla lähes 23 000 istuinta. Mikäli tämänkin reitin täyttöaste nousee korkeaksi, Lappeenrannan lentoaseman kautta kulkee ensi vuonna ennätysmäärä matkustajia.

Saksankieliset Keski-Euroopan maat tähtäimessä

Uuden reitin myötä keskieurooppalaisten matkailijoiden määrä Saimaan alueella kasvaa tuhansilla.

– Olemme jo neuvotelleet Wienin kentän kanssa, miten onnistuisimme kohdentamaan markkinointia juuri luontomatkailusta kiinnostuneille itävaltalaisille, sanoo Lappeenrannan Lentoasema Oy:n toimitusjohtaja Eija Joro.

Joron mukaan parhaillaan etsitään myös matkanjärjestäjää, joka alkaisi järjestää räätälöityjä valmismatkoja Saimaan alueella.

Wienin kenttä on Itävallan pääkenttä, jonka kautta matkustajia tulee myös Sveitsistä. Heitä odotetaan myös Laudamotion lennoille Lappeenrantaan. GoSaimaa laajentaa jo tänä syksynä Saimaan alueen markkinoinnin myös Itävaltaan.

– Tulemme näkymään digitaalisissa kanavissa, kuten tälläkin hetkellä Saksassa, jossa käynnissä on talvimatkailun Slowdown-kampanja, sanoo goSaimaan johtaja Juha Sorjonen

Ulkomaisten turistien yöpymiset lisääntyivät Etelä-Karjalassa

Ulkomaalaisten yöpymiset lisääntyivät elokuussa toiseksi eniten Suomessa Etelä-Karjalan alueella, noin 12 prosenttia.

Lukumääräisesti eniten majoittujia tuli Venäjältä, mutta suhteellisesti eniten lisääntyivät kiinalaisten, saksalaisten ja italialaisten yöpymisvuorokaudet.

Uutena matkailijaryhmänä Saimaan alueella nähtiin elokuussa Israelista tulevia matkailijoita.

Oopperalaulaja Heljä Angervo-Karttunen on kuollut. Angervo-Karttunen kuoli rauhallisesti kotonaan torstaiaamuna. Hän oli sairastanut pitkään. Kuollessaan hän oli 79-vuotias.

Heljä Angervona esiintynyt laulaja toimi pitkään Suomen kansallisoopperan solistina ja myöhemmin myös kansallisoopperan suunnittelupäällikkönä sekä taiteellisena johtajana. Hän työskenteli myös opettajana Sibelius-akatemiassa ja oli mukana Lappeenrannan laulukilpailujen tuomaristossa.

Angervo-Karttunen on levyttänyt paljon suomalaisia lauluja sekä laajempia teoksia. Hän oli mukana muun muassa suomenkielisen Matteus-passion levytyksissä. Angervo-Karttunen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1986.