Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa on virinnyt keskustelu uudesta Saimaan maakunnasta.

Keskustelu uudesta maakunnasta sai alkunsa Puumalan kunnanjohtajan Matias Hildenin ajatuksesta. Hänen mielipidekirjoituksensa on julkaistu ainakin Etelä-Saimaassa ja Länsi-Savossa.

Hildenin mukaan yhtenäisen Etelä-Savon maakunnan tulevaisuus ei näytä ruusuiselta.

Elokuun lopussa Heinävesi ja Joroinen saivat valtioneuvostolta sinetin maakuntavaihdokselle Etelä-Savosta naapurimaakuntiin. Vuodesta 2021 lähtien Heinävesi kuuluu Pohjois-Karjalaan ja Joroinen Pohjois-Savoon.

– Etelä-Savossa tuntuu olevan vaikeaa yhteisen näkymän löytyminen, Hilden sanoo.

Saimaan maakunnasta voisi Hildenin mukaan löytyä yhteisiä vahvuuksia, kuten metsätalous.

– Uusi maakunta ei ratkaise mitään, mutta se loisi alustan saada nykyisistä vahvuuksistamme enemmän irti.

Myös Viialainen visioi hyötyjä

Etelä-Karjalan maakuntajohtajan Matti Viialaisen mukaan elinvoiman hiipuminen ja sote-kustannusten kasvu vaatisivat sekä Etelä-Karjalalta että Etelä-Savolta leveämmät hartiat ja isommat kantokyvyn.

– Sote-uudistuksen kariutumisen jälkijäristykset varsinkin Etelä-Savossa aiheuttavat keskipakoisilmiöitä, joten vastuullisen virkamiehen on esitettävä visioita. Matias on sellaisen keskustelun herättänyt, ja sehän näyttää ottavan tulta, Viialainen kehuu.

Saimaan alue on Viialaisen mukaan kiinnostava, sillä Suomessa on hänen mielestään kaksi suurempaa kiinnostavaa aluetta eli pääkaupunkiseutu ja Lappi.

– Kolmas on Järvi-Suomi, jonka helmi on Saimaa, Viialainen sanoo.

Hänestä Saimaan maakunnalla olisi useita vahvuuksia. Maakunnassa olisi hieno yliopisto ja korkeakouluja. Vahvuutta kokonaisuuteen toisivat viisi rajanylityspaikkaa ja kansanvälinen lentokenttä sekä päivystävä sairaala, jolla olisi Savonlinnassa ja Mikkelissä aluesairaalat.

– Saisimme enemmän säpinää aikaiseksi kehittämisessä. Se lopulta ratkaisee, kykenemmekö hoitamaan vanhukset ja sairaat, Viialainen muistuttaa.

Etelä-Karjala aikoo laskea kustannukset

Matti Viialainen on sitä mieltä, että Saimaan maakunnasta kannattaa tehdä kannattavuuslaskelmat.

– Keskustelemme tästä maakuntahallituksessa tulevana maanantaina. En usko, että siellä kovin punaista korttia näytetään vaan pikemminkin vihreää. Ilmaisemme, että olemme valmiit tekemään käytännön valmistelut myös numeroilla, Viialainen ennakoi.

Mitkä paikkakunnat sitten voisivat Etelä-Karjalan maakuntajohtajan mukaan luontevasti kuulua Saimaan maakuntaan?

– Puumala, Lappeenranta, Imatra, Parikkala, Mikkeli, Ristiina ja Savonlinna, Viialainen luettelee.

Todennäköisimmin Saimaan maakuntaan tulisivat ainakin kaikki Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan kunnat.

Etelä-Karjalan maakuntajohtaja toivoo, että Etelä-Savossa pystyttäisiin kokoamaan rivejä yhteiseen näkemykseen. Viialainen toimi aiemmin Etelä-Savon maakuntajohtajana.

– Me Etelä-Karjalassa olemme valmiita ratkaisuun. Me kyllä pärjäämme, mutta emme katsele hyvällä sitä, että naapureilla menee huonosti, Viialainen sanoo.

Viialaisen mukaan ajatusta Saimaan maakunnasta on pohdiskeltu jo aiemmin, mutta Hildenin ulostulon ajoitus yllätti ja ilahdutti häntä kovasti.

Ei mutkaton kuvio

Uuden maakunnan muodostuminen vaatisi kuntien yhteistä tahtoa.

Maakunnan perustamista kuitenkin mutkistavat alueen eri sairaanhoitopiirit. Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri Eksote kuuluu Helsingin yliopistollisen sairaalan erikoisvastuualueeseen ja Etelä-Savon kaksi eri sairaanhoitopiiriä Kuopion yliopistollisen sairaalan erikoisvastuualueeseen.

– Maakuntajaon muutokset vaikuttaisivat myös vaalipiirijakoon, mikä ei ole ongelmatonta, muistuttaa Valtiovarainministeriön finanssineuvos Teemu Eriksson.

Tällä hetkellä Etelä-Savo ja Etelä-Karjalan kuuluvat samaan Kaakkois-Suomen vaalipiiriin. Myös Kymenlaakso on mukana samassa vaalipiirissä.

Saimaan maakunnan syntyminen vaatisi myös sen, että valtioneuvosto muuttaisi nykyistä maakuntajakoa.

– Ihan ensin olisi selvitettävä, mitkä kaikki kunnat olisivat kiinnostuneita Saimaan maakunnasta ja mitkä asiat näitä kuntia yhdistävät, Eriksson sanoo.

Lue myös:

Vuosikausien odotus päättyy viimeinkin Iitissä: "Tätä on toivottu kauan" – se ja 4 muuta kuntaa vaihtavat maakuntaansa

Kelloliikkeeseen Lappeenrannassa murtautunut rikollisjoukko on edelleen karkuteillä. Poliisi pyytää yleisöltä vihjeitä rikollisten tavoittamiseksi.

Murto Lappeenrannan keskustan kävelykadulla sijaitsevaan Suomen Kultakello -liikkeeseen tapahtui noin kello neljä keskiviikkoyönä. Liikkeestä varastettiin kelloja.

Poliisi julkaisi aamulla tiedot murrossa käytetystä varastetusta autosta ja myöhemmin päivällä valvontakameran kuvan, jossa auto ja epäillyt tekijät näkyvät selvästi.

Poliisin julkaisemassa kuvassa näkyy neljä murtautujiksi epäiltyä henkilöä. Yksi on parhaillaan heilauttamassa isokokoista lekaa kohti kelloliikkeen ikkunaa.

Poliisin etsimä auto on Volkswagen 5D Touran. Väriltään se on punainen. Auton rekisterinumero on FGT-270.

Tutkinnanjohtaja Marko Heinonen Kaakkois-Suomen poliisista kertoo poliisin olevan kiinnostunut kaikista auton liikkeisiin liittyvistä tiedoista. Auto on varastettu Mikkelistä.

– Erityisesti kaipaamme havaintoja tämän auton liikkeistä Mikkelin ja Lappeenrannan välillä. Poliisia kiinnostaa auton liikkeet ennen rikoksentekohetkeä ja sen jälkeen, Heinonen täsmentää.

Havainnot voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.kaakkois-suomi@poliisi.fi(siirryt toiseen palveluun) tai puhelimitse numeroon 050 4479574.

– Tuossakin taas yksi henkilö kävelee katse täysin kiinni kännykässä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuoromestari Mikko Saastamoinen istuu paloauton etupenkillä ja tarkkailee huolestuneena liikennettä Lappeenrannan keskustassa.

Hänen mielestään huoleen on syytä. Jalankulkijat ja pyöräilijät toikkaroivat yhä useammin liikenteessä kiinnittämättä juurikaan huomiota ulkopuoliseen maailmaan.

– Meillä on ollut useita tähän liittyviä läheltä piti -tilanteita viime aikoina, Saastamoinen sanoo.

Kännykän lisäksi jalankulkijat ja pyöräilijät käyttävät liikenteessä myös yhä enemmän kuulokkeita. Ulkopuolisten äänien sulkeminen pois lisää osaltaan vaaraa liikenteessä.

– Pahimmillaan ne sulkee koko sen ulkona olevan äänimaailman. Se voi olla aika vaarallista, koska liikenteessä tarvitaan sekä kuulo- että näköaistia, Liikenneturvan Kouvolan toimiston yhteyspäällikkö Tarja Korhonen sanoo.

Hybridi- ja sähköautojen hiljaisuus on uusi ongelma.

– Monelle tulee yllätyksenä, että auto onkin äkkiä ihan siinä vieressä. Lähipiiristäkin löytyy joka päivä tällaisia tapauksia, Saastamoinen kertoo.

Nainen oli jäädä lapsen kanssa palotauton alle

Uhkaavista tilanteista on selvitty vain tuurilla ilman henkilövahinkoja.

– Esimerkiksi pari viikkoa sitten olimme tulossa takaisin sammutuskeikalta, kun pyöräilijä ajoi luontopolulta suoraan paloauton eteen autotielle. Siinä ei ollut mitään suojatietä.

Saastamoinen kertoo toisesta tapauksesta, jossa lasta kantanut nainen lähti täysin yllättäen ylittämään tietä paloauton edestä.

– Molemmissa tapauksissa säilyttiin vahingoilta vain hätäjarrutuksen ansiosta.

Kummassakaan tapauksessa paloauto ei ollut hälytysajossa.

Kännykkä vie huomion

Mikko Saastamoisen mielestä vaaratilanteita pääsee syntymään, koska nettiin tai kuuntelemiseen keskittyneet kulkijat eivät huomaa ympärillä tapahtuvia asioita tai ääniä.

Myös Liikenneturvassa on havaittu, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden keskittyminen on herpaantunut. Liikenneturvan mukaan ilmiö tuli selvästi esiin kesällä tehdyssä kyselytutkimuksessa, jossa autoilijat kertoivat kokemuksistaan.

– Selvisi, että pyöräilijät tulevat yllättäen tielle ja jalankulkijat tuijottavat kännykkää ja keskittyvät ihan muuhun kuin liikenteeseen, Liikenneturvan Kouvolan toimiston yhteyspäällkkö Tarja Korhonen kuvailee.

Tutkimuksessa 25 prosenttia autoilijoista ilmoitti tehneensä äkkijarrutuksen tai väistöliikkeen kännykkään keskittyvän pyöräilijän vuoksi. 55 prosenttia kuljettajista oli ollut tilanteessa, jossa kännykkään keskittynyt jalankulkija tuli varomattomasti auton eteen tietä ylittäessään.

Autoilijat käyttävät myös kännykkää

Kännykkää eivät kuitenkaan käytä liikenteessä vain pyöräilijät ja jalankulkijat vaan myös autoilijat. Liikenneturvan kyselytutkimuksen mukaan enemmän vaaratilanteita aiheuttaa juuri autoilijoiden kännykänkäyttö.

37 prosenttia kuljettajista kertoi joutuneensa tekemään äkkijarrutuksen tai väistöliikkeen kännykkään keskittyneen toisen kuljettajan vuoksi.

Autoilijat siis käyttävät kännykkää ajaessaan, vaikka siitä saa vähintään sakot käryn käydessä.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen vuoromestari Mikko Saastamoinen huomauttaa, että keskittymisen herpaantuminen on kuitenkin vaarallisempaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille kuin autoilijalle.

– Auton ja jalankulkijan törmäyksessä jalankulkija on aina häviäjä. Pahimmillaan seurauksena on kuolema.

Lappeenrantalaisen kulta- ja kelloliikkeen murrossa käytetty henkilöauto on löytynyt.

Auto löytyi keskiviikkona Etelä-Savosta Ristiinasta Himalanpohjantien varresta. Auto on poliisin hallussa.

Poliisi pyytää edelleen havaintoja ajoneuvon liikkeistä myöhäisen tiistai-illan ja keskiviikkoaamun väliseltä ajalta.

Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaan Timanttiset Kultakello-liikkeeseen murtauduttiin keskiviikkona aamuyöllä kello 4 aikaan. Murtautujilla oli käytössään Mikkelistä anastettua punaista Volkswagen 5D Touran -henkilöautoa. Sen rekisterinumero on FGT-270.

Havaintoja voi laittaa poliisille sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.kaakkois-suomi(at)poliisi.fi tai puhelimitse numeroon 050 4479574.

Vaikka hakukone Google on lähes kaikkien käytössä joka päivä, on yhtiön ympärillä erikoista mystiikkaa. Googlesta tiedetään jotain, mutta paljon jää kertomatta.

Haminassa on yhtiöllä ollut vuodesta 2011 lähtien iso palvelinkeskus, jonka sisälle vieraita ei pääse. Toimittajiltakin se on ollut suljettu paikka.

Jo palvelinkeskuksen rakennusvaiheessa työntekijöiden piti tutustua sentin paksuiseen oppaaseen vaitiolovelvollisuudesta.

Tällä hetkellä Googlella on Haminan palvelinkeskuksessa yli 300 työntekijää. Jostain syystä erityisesti tehtaan alkuvuosina vain harva haminalainen tunnusti olevansa Googlella töissä. Palvelinkeskuksen toiminnasta Google ei juurikaan hiiskunut.

Haminan palvelinkeskuksen ympärille alkoi kuin itsestään kasaantua mystiikkaa, jota Google on nyt pikku hiljaa alkanut purkaa.

"Millainen paikka palvelinkeskus on?"

Kuluneen viikon aikana tehtaan väkeä on ollut kertomassa Haminan palvelinkeskuksesta Haminan torilla ja läheisissä oppilaitoksissa.

Tiistaina oli vuorossa Lappeenrannan teknillisen yliopiston etupiha.

Jukka Vainonen on ollut Googlella töissä jo kuusi vuotta. Hänen tittelinsä on facilities manager, jonka voi suomentaa esimerkiksi sanaksi varakäyttöpäällikkö.

– Minä varmistan tiimini kanssa, että servereille menee sähköä ja jäähdytystä, kertoo Vainonen työstään.

Kiinnostus on valtavaa. Opiskelijat haluavat tietää monenlaisia asioita yhtiöstä, mutta yksi kysymys on ylitse muiden.

– He haluavat tietää, millainen paikka se palvelinkeskus on, kertoo Jukka Vainonen.

Kovin syvällisesti Jukka Vainonen ei palvelinkeskuksesta kerro, vaan pyytää katsomaan maassa seisovaa telinettä. Siinä on kuva palvelinkeskuksen sisältä.

Kuvassa näkyy iso tehdashalli, jossa on vierekkäin muutaman metrin korkuisia torneja. Tornit muistuttavat tietokoneen keskusyksikön kaltaisia laatikoita.

Yhtään ihmistä kuvassa ei näy.

Kysyimme myös Googlen Haminan palvelinkeskuksen johtajalta Lauri Ikoselta, millainen paikka palvelinkeskus on. Vastaus oli varsin ylimalkainen.

– Tämä on iso ja laaja kysymys. Palvelinkeskuksia tarvitaan tuottamaan kaikki digitaaliset palvelut kuten sähköposti, surffaus tai tubettaminen. Palvelinkeskuksessa tuotetaan kaikki nämä palvelut.

Tiettyjä asioita ei saa kertoa

Google tunnistaa, että yhtiön ympärillä on jonkinlaista salamyhkäisyyttä. Lappeenrannassa yliopiston edustalla useat Googlen työntekijät kertovat, että siksi he ovat täällä – salaperäisyyttä poistamassa.

Kotkassa asuva Venla Nopanen kertoo olleensa Haminassa Googlen palveluksessa vuodesta 2013 lähtien. Hän sanoo olevansa jokapaikanhöylä, joka ottaa vastaan uudet työntekijät, järjestää kiertueita ja huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista.

Sekä Jukka Vainonen että Venla Nopanen uskovat, ettei Googlessa tosiasiassa ole sen enempää salaperäisyyttä kuin muissakaan yrityksissä.

– Aina tietyt työhön liittyvät asiat ovat sellaisia, joista ei saa kertoa. Palvelinkeskukseen me emme voi turvallisuussyistä ketään päästää, sanoo Venla Nopanen.

Jukka Vainonen kertoo, että esimerkiksi yksityiskohtaiset teknisiin asioihin liittyvät seikat ovat salaista tietoa. Venla Nopanen on samaa mieltä.

– Dataan liittyvät asiat ovat sellaisia, joista ei voi kertoa. Mutta varmasti jokaisessa työpaikassa on omat yrityssalaisuutensa. Google ei varmasti ole ainoa yritys, jolla on yrityssalaisuuksia, sanoo Nopanen.

Venla Nopanen ja Jukka Vainonen eivät koe, että heidän pitäisi kulkea yksityiselämässäkään suu supussa ja miettiä jokaista sanomaansa sanaa.

– Minulta ainakin kysytään useimmin sitä, että minkälaista osaamista Googlella tarvitaan.

Yhdysvaltalaista yrityskulttuuria

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme ei ole yllättynyt kuulleessaan, ettei Googlen palvelinkeskukseen pääse tai että se ei järjestä avoimien ovien päiviä.

– Sellaiset eivät kuulu yhdysvaltalaiseen yrityskulttuuriin. Yhdysvalloissa yritykset ovat hyvin tarkkoja liikesalaisuuksistaan ja jopa pelkäävät niiden paljastumista, kertoo Halme.

Salamyhkäisyyden tunne saattaa syntyä, koska Suomessa on totuttu yritysten hyvin avoimeen viestintätapaan ja luottamukseen. Tehtaat järjestävät kierroksia erilaisille ryhmille ja järjestävät kaikille avoimia tutustumispäiviä.

– Julkisuuden ja yksityisyyden välinen suhde voi olla jopa vihamielissävytteinen. Yritykset eivät halua julkisen vallan puuttuvan yrityksen asioihin esimerkiksi ympäristöasioissa, kertoo Halme.

Pohjoismaissa yritykset ovat Halmeen mukaan maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvin avoimia.

– Meillä luottamus on tosi suuri. Välillä yrityksiä joudutaan jopa muistuttamaan, ettei toimistoihin ihan kuka tahansa pääse.

Googlen salamyhkäisyyttä voi kasvattaa myös sen valtava asema. Google tietää meistä kaikista yllättävän paljon.

– Valtavan iso yritys, jonka lobbausvoima globaaleihin asioihin on iso, pohtii professori Minna Halme.

Maalaisjärjellä pärjää

Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälän mukaan on vaikea yksiselitteisesti sanoa, mitä työntekijä saa työpaikastaan kertoa ja mitä ei. Hänen mielestään normaalilla maalaisjärjellä pärjää.

– Tietenkään liikesalaisuuksia ei saa kertoa. Esimerkiksi salaisia piirustuksia tai kaavoja.

Niiden lisäksi on paljon arkaluonteista tietoa, jota ei pidä mennä kertomaan työpaikan ulkopuolelle.Tällaisia ovat esimerkiksi yrityksen tuotantomäärät, taloudellinen tilanne tai suunnitteilla olevat uutuustuotteet.

– Yritykset eivät halua, että sellaiset asiat tulevat kilpailijoiden tietoon.

Äimälän mielestä kannattaa aina miettiä hetki, ennen kuin puhuu yrityksen asioista.

– Ihan hyvin voi kertoa, että missä on töissä ja vähän avata työnsä sisältöä.

Asia selväksi etukäteen

Jos työnantajan ja työntekijän välillä vaikuttaisi olla epäselvyyksiä avoimuuden rajoista, suosittelee Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälä selvittämään ne työntekijälle ajoissa.

– Joskus ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että jotkut asiat ovat arkaluonteisia. Mitä kokemattomampi henkilö on, sitä herkemmin kannattaa perehdytyksessä etukäteen selvittää asioita, joita ei kannata kertoa.

Äimälä uskoo, että moni työnantaja luottaa työntekijöidensä tietävän avoimuuden rajat.

– Pahinta on se, että kertoo tahallaan ja haluaa aiheuttaa yritykselle merkittävää vahinkoa.

Ääritapauksissa arkaluonteisen tiedon kertominen voi Äimälän mukaan johtaa jopa työsuhteen päättämiseen.

– Todennäköisemmin siitä joutuu puhutteluun. Mutta kannattaa muistaa, että liikesalaisuuden paljastaminen on välitön purkamisperuste.

Yrityssalaisuuksia eivät saa paljastaa myöskään työpaikalla satunnaisesti käyvät ulkopuoliset, esimerkiksi alihankkijat, siivoojat tai remonttia tekevät työntekijät.

– Usein jo sopimuksessa on mainittu, että luottamuksellisuus vallitsee. Jos paljastaa asiakkaan tietoja, voi sillä olla ihan samat seuraukset, kuin jos kertoisi oman työnantajansa tietoja ulkopuolisille. Samat kriteerit pätevät, eli asiakkaan tietoja ei saa kertoa.

Työkielenä englanti

Haminassa Googlen palvelinkeskuksessa työskentelevä Venla Nopanen kertoo nauttivansa työstään.

– Google on tosi innovatiivinen työpaikka ja siellä on hyvä ryhmähenki. On myös mielenkiintoista olla kansainvälisessä työympäristössä, sillä meillä on paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä.

Nopanen kertoo, että heidän työkielensä Haminassa on englanti. Ihmisiä on töissä yötäpäivää.

– Aina kun käyn konesalissa, yllätyn, miten valtava tila se on, kertoo Venla Nopanen.

Jukka Vainonen kertoo olleensa ennen Googlelle tuloaan töissä Googlen alihankkijalla ja päätyi sitä kautta Googlelle töihin.

– Ajattelin, että tämä on varmasti tulevaisuuden ala ja että töitä riittää. Rallienglannilla pärjää, naurahtaa Vainonen.

Tuntematon, mutta kiinnostava

Lappeenrannan yliopiston edustalla kaksi kauppatieteen kauppatieteen opiskelijaa Emma Hietanen ja Rahel Worku käyttävät Googlen laitetta, joka etsii omien kasvonpiirteiden perusteella samannäköisiä kuuluisuuksia eri puolilta maapalloa.

Heidän mielestään Google ei ole erityisen salamyhkäinen yritys. Toisaalta he tunnustavat, etteivät tiedä siitä kovin paljoa.

– Google ei kovin paljon markkinoi työpaikkojaan, kertovat Hietanen ja Worku.

Molempien mielestä Google voisi olla mielenkiintoinen työnantaja.

– Olemme juuri menossa kuuntelemaan, mitä heillä olisi tarjota, kertoo Rahel Worku.

Töitä saattaa Suomessa riittää tulevaisuudessakin, sillä Google ilmoitti viime toukokuussa rakentavansa Haminaan uuden palvelinkeskuksen. Investoinnin kokonaisarvo on noin 600 miljoonaa euroa.

Ympäristöministeriö on vahvistanut Parikkalan Koitsanlahden hovin suojelun. Etelä-Karjalassa sijaitseva hovi suojellaan rakennusperinnön suojelemiseksi annetun lain nojalla.

Parikkalassa sijaitseva Koitsanlahden hovi on ainoa Suomen nykyisellä alueella sijaitseva kartano, joka on saatu lahjoituksena. Tila on nykyisin yksityisomistuksessa.

Hovin historia on pitkä ja monivaiheinen. Se muodostettiin 1600-luvulla kuninkaankartanoksi, ja Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1743 kartanosta tuli lahjoitusmaahovi, kun Ruotsi lahjoitti kartanon Suomelle.

Sittemmin hovi on ollut Suomen valtion omistuksessa ja toiminut muun muassa miehille suunnattuna kotiteollisuuskouluna.

Suojelu ei estä käyttöä

Koitsanlahden hovi on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö.

Suojelumääräyksissä velvoitetaan, että rakennuksia ja niiden välitöntä lähiympäristöä tulee hoitaa ja käyttää niin, ettei niiden kulttuurihistoriallinen arvo heikenny.

Hovi myytiin yksityiselle antiikinkeräilijälle kolme vuotta sitten. Se ehti olla myynnissä vuodesta 2014 lähtien. Hovi oli tyhjillään sen jälkeen, kun hiipunut museotoiminta syksyllä 1992 lopetettiin.

Senaatti-kiinteistöjen mukaan uusi omistaja aikoi sisustaa kartanon 1700-1800-lukujen sisustusesineistöllä. Esineistöä oli kerätty muun muassa Kaakkois-Suomessa sijaitsevien Liikkalan, Summan, Myllylän ja Lielahden kartanoista.

Rakennusosia tulee korjata ja tarvittaessa uusia siten, että rakenteet, materiaalit ja työtavat vastaavat alkuperäistä toteutusta ja päärakennuksen ulkoasu, rakennusrunko ja sisätilojen kiinteä sisustus tulee säilyttää.

Saimaan lentoasemasäätiön puheenjohtaja Heikki Järvenpää (kok.) on tyytyväinen Lappeenrannan lentokentän saamaan valtionavustukseen.

Valtio myönsi lentokentälle 820 000 euron avustuksen kuluvalle vuodelle. Lentokenttä haki miljoonaa euroa.

– Onhan se pienempi, mutta ei ratkaisevan paljon pienempi. Suuruusluokka on kohdallaan, Järvenpää sanoo.

Elokuussa säätiö tiedotti, että sen tuloksesta on tulossa puoli miljoonaa euroa tappiollinen. Silloin odotuksena oli, että säätiö saa miljoonan euron avustuksen valtiolta.

Kaupunki myönsi avustusta – pitääkö se maksaa takaisin?

Säätiön on seuraavaksi neuvoteltava Lappeenrannan kanssa kaupungin myöntämän avustuksen takaisinmaksusta. Kaupunki tuki säätiötä 800 000 eurolla, kun valtion avustuspäätös venyi hallituksen eron takia. Summa on likipitäen sama kuin valtion myöntämä avustus.

– Minun toiveeni on, että meidän ei tarvitse tätä valtionavustuksen määrää kaupungille palauttaa. Silloin meidän tuloksestamme tulee siedettävä. Varmasti lievästi tappiollinen, mutta nokka on vedenpinnan yläpuolella, lentoasemasäätiön puheenjohtaja Heikki Järvenpää sanoo.

Kaupungin avustuksen palauttaminen tarkoittaisi sitä, että säätiön tuloksesta tulisi raskaasti tappiollinen. Lentokenttä olisi Järvenpään mukaan kohta anomassa uudestaan kaupungilta tukea.

– Vaikka uusista reiteistä käydään keskusteluja, ne parhaimmillaan alkavat vasta keväällä. Näillä kustannuksilla ja tuloilla lentokentän pyörittämisessä mennään ainakin puoli vuotta eteenpäin.

Kaupunginhallituksen kesäkuisessa päätöksessä todetaan, että avustus maksetaan takaisin siltä osin kuin valtio myöntää säätiölle tukea. Lentoasemasäätiössä tulkittiin, että asiasta neuvotellaan valtion avustuspäätöksen jälkeen.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Kakkolan (sd.) mukaan henki oli sellainen, että säätiö maksaa tuen kaupungille takaisin.

– Tietysti yhteisesti sovitulla tavalla. Katsotaan, miten edetään, sanoo Kakkola.

Kakkola painottaa, että lentoliikenteen rahoitukseen pitää saada vakautta.

– Eihän se ole mistään kotoisin, että koko ajan tehdään päätöksiä ja rumpataan edestakaisin.

Lappeenrannan kaupunki omistaa Saimaan lentoasemasäätiön 100-prosenttisesti.

Alkuvuodesta kaupunki päätti nostaa lentokentän markkinointiin tarkoitetun tuen miljoonaan euroon vuodessa. Aiemmin se oli 500 000 euroa vuodessa.

Kuntia kysellään lentokentän rahoittajiksi

Saimaan lentoasemasäätiön puheenjohtajan Heikki Järvenpään mukaan perusongelma on siinä, että kentän kustannusrakenne on raskas verrattuna tuloihin. Kentälle tulee yksi lento päivässä kuutena päivänä viikossa.

– Kentälle olisi varaa ottaa vastaan tuplasti tai triplasti enemmän koneita. Silloin saisimme kentän toimimaan taloudellisesti järkevällä tavalla.

Rahoituspohjan vakauttamiseksi lentoasemasäätiö on alkanut lähestyä Etelä-Karjalan kuntia. Toiveena on, että Lappeenrannan lisäksi muutkin maakunnan kunnat osallistuvat kentän ylläpitoon. Perusteluna on se, että lentokentästä tulevat hyödyt leviävät Lappeenrantaa laajemmalle.

– Vastaanotto on ollut hyvä. Perataan ensin kotikenttä, sitten voimme lähestyä Etelä-Savoa, Järvenpää sanoo.

Aiheesta voi keskustella kello 22 saakka.

Lappeenrannassa orvoksi jääneiden kettujen elämässä on kääntynyt uusi sivu.

Ketut otettiin hoitoon tarhaan kesäkuussa. Ne vapautettiin luontoon tiistai-iltana Lappeenrannassa. Sen kummempia paikkatietoja eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen ei kerro.

– Ne on vapautettu alueelle, minkä lähellä ei ole asutusta. Niillä on hyvin tilaa ja siellä näytti olevan hyvin riistaa, Nousiainen sanoo.

Kettuja oli kolme. Emonsa seurassa ne asuivat Lappeenrannan keskustan tuntumassa. Vapautuspaikan valitsi Nousiainen asiantuntijoiden kanssa käydyn keskustelun perusteella.

– On peltoa, louhikkoa ja monenmoista maastoa lähettyvillä.

Kettujen vapautus meni Nousiaisen mukaan hyvin. Hän vei ketut kuljetuskopissa keskelle peltoa.

– Ensimmäinen säntäsi saman tien ulos niin vauhdilla, että ovi paukahti kiinni. Toiset kaksi jäivät kurkkimaan koppiin.

Pian kaksikko lähti juoksentemaan pellolle ja hävisi lopulta kaukaisuuteen.

Kettujen pärjäämistä seurataan riistakameran avulla

Nousiainen uskoo, että ketut pärjäävät vapaudessa mainiosti. Tarhassa ketut olivat saalistaneet jyrsijöitä.

– Vaistot ovat tallessa ja metsästystaidot hallussa.

Ratkaisevassa roolissa ovat syksyn ja talven olosuhteet.

– Ravinto voi olla tiukassa huonoissa olosuhteissa. Myös myyräkannan koko vaikuttaa ravinnonsaantiin.

Ravinnonsaannin turvaamiseksi kettuja tukiruokitaan muutaman viikon ajan.

Tarina ei pääty tähän vaan alueelle on tarkoitus laittaa riistakamera. Sen avulla Nousiainen seuraa, miten ketuilla menee.

Nousiainen olisi halunnut seurata kettuja seurantapannan avulla, mutta Luonnonvarakeskuksella ei ollut rahaa kettujen pannoittamiseen.

Kettuemon ampumisesta rikosilmoitus

Lappeenrannan keskustan tuntumassa eläneet ketut jäivät orvoiksi kesäkuussa, kun niiden emo ammuttiin kuoliaaksi. Kuolinsyy varmistui Ruokaviraston tutkimuksissa.

Myös kaksi samaan pesueeseen kuulunutta pentua löytyivät kuolleina samana aamuna. Niitä ei lähetetty Ruokavirastoon tutkittavaksi, koska raadot löytyivät vasta myöhemmin.

Eläinsuojeluneuvoja Mirkka Nousiainen teki kettuemon ampumisesta rikosilmoituksen. Poliisi tutkii tapausta metsästysrikoksena.

Kommentointi on auki kello 22 asti.

Itärajan tuntumassa Pohjois-Karjalassa sekä Kaakkois-Suomessa kulkeva saattaa lähiviikkoina törmätä maassa oleviin ruskeisiin paloihin. Palat ovat raivotaudin torjuntaan käytettäviä syöttirokotteita.

Ruokavirasto aloitti perjantaina vuotuisen syöttiruokotteiden lentolevityksen itärajalle noin 40 kilometrin levyiselle vyöhykkeelle, joka ulottuu Pohjois-Karjalan Ilomantsista Kymenlaakson Virolahdelle.

Lisäksi rokotteita levitetään 20 kilometrin levyiselle vyöhykkeelle, joka kulkee etelärannikkoa pitkin itärajalta Pyhtäälle. Rokotteita pudotetaan maahan noin viiden viikon ajan.

Villieläimet syövät palat ja saavat samalla rokotteen

Syöttirokotteiden tavoitteena on estää luonnonvaraisillä eläimillä esiintyvän metsäraivotaudin leviäminen Suomeen.

Ideana on, että villieläimet syövät paloja, joiden sisällä on foliokapseli. Kapselissa on heikennettyjä raivotautiviruksia sisältävä rokote nestemäisessä muodossa.

Ruokaviraston mukaan syöttirokotteita on käytetty metsäraivotaudin torjuntaan eri puolilla maailmaa menestyksekkäästi jo vuosikymmenten ajan. Viraston mukaan syöttirokotteet ovat ainoa tehokas keino hävittää raivotatauti suuriltakin alueilta.

Suomi on ollut virallisesti raivotaudista vapaa maa vuodesta 1991 alkaen.

Koirille voi tulla rokotteen syömisestä pahoinvointia

Ruskeat syöttirokotteet ovat kooltaan noin 5 x 4,5 x 1,5 senttimetriä. Ne painavat noin 30 grammaa. Syötit haisevat voimakkaasti kalauuttelle.

Syöttirokotteisiin ei saa koskea. Pienpedot eivät syö syöttejä, jos niissä on ihmisen hajua.

Mikäli rokotetta jostain syystä päätyy suun, nenän tai silmien limakalvoille, tule kohtia huuhdella heti runsaalla vedellä 15 minuutin ajan.

Jos rokotetta saa avohaavoihin tai rikkinäiselle iholle, on haavoja pestävä runsaalla vedellä ja saippualla 15 minuutin ajan ja puhdistaa vielä 70 prosentin alkoholilla. Tämän jälkeen on otettava yhteyttä terveyskeskukseen, Ruokavirasto ohjeistaa.

Lemmikkikoiria ei tulisi päästää syömään rokotekapseleita. Kapselin syöminen saattaa aiheuttaa koiralla ohimenevää oksentelua ja huonovointisuutta. Mahdollisista haitoista pitää ilmoittaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan.

Ruokavirasto seuraa raivotaudin esiintymistä – pienpetoja kannattaa lähettää tutkittavaksi

Ruokavirasto seuraa raivotaudin esiintymistä tutkimalla näytteitä luonnonvaraisista eläimistä.

Ruokavirasto kehottaa lähettämään raivotautirokotteiden levittämisalueella ja sen läheisyydessä metsästettyja kettuja, supikoiria ja muita pienpetoja virastoon. Eläinnäytteistä seurataan rokotesuojan kattavuutta ja raivotaudin mahdollista esiintymistä.

Ruokavirasto toivoo, että virastoon lähetetään myös kuolleina löydettyjä tai sairaana lopetettuja eläimiä.

Kommentointi on auki kello 22 asti.

Kaakkois-Suomen poliisi kaipaa havaintoja kultasepänliikkeen murtoon osallistuneista henkilöistä.

Lappeenrannan Kauppakadulla sijaitsevaan kulta- ja kelloliikkeeseen murtauduttiin keskiviikkona kello neljän aikaan aamuyöllä.

Teossa käytettiin Mikkelistä anastettua punaista Volkswagen 5D Touran -henkilöautoa, jonka rekisteritunnus on FGT-270. Auto löytyi keskiviikkona Himalanpohjantien varresta Ristiinasta, ja se on nyt poliisin hallussa.

Poliisi pyytää edelleen havaintoja kuvissa olevista henkilöistä ja ajoneuvon liikkeistä myöhäisen tiistai-illan ja keskiviikkoaamun väliseltä ajalta.

Havainnot pyydetään lähettämään sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.kaakkois-suomi@poliisi.fi tai puhelimitse numeroon 050 4479574.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus on tuominnut lastentarhanopettajan pahoinpitelystä.

Lastentarhanopettaja puri 5-vuotiasta poikaa viime vuoden toukokuussa eteläkarjalaisessa päiväkodissa. Poika oli käyttäytynyt opettajaa kohtaan aggressiivisesti puremalla opettajaa. Sen jälkeen naisopettaja puri pikaistuksissaan poikaa vasempaan olkavarteen.

Pureminen aiheutti pojalle kipua ja mustelmaisen puremajäljen.

Tapahtuman näki päiväkodin toinen työntekijä. Äidille oli kerrottu lasta hoidosta haettaessa, että lapsi oli purrut lastentarhanopettajaa.

Äiti huomasi vasta illalla saunassa, että poikaa oli myös purtu. Poika kertoi äidilleen, että opettaja oli purrut häntä. Sen jälkeen äiti vei pojan lääkäriiin ja ilmoitti taphtuneesta poliisille sekä päiväkodin johtajalle.

Lastentarhanopettaja myönsi poliisikuulusteluissa purreensa poikaa.

Tuomion saanut nainen toimi tapahtuma-aikaan päiväkodissa määräaikaisena lastentarhanopettajana.

Tuomio: pahoinpitely ja sakkoja

Käräjäoikeus katsoi naisen syyllistyneen pahoinpitelyyn. Oikeus määräsi hänet maksamaan sakkoja. Käräjäoikeus tuomitsi naisen maksamaan 35 päiväsakkoa eli tässä tapauksessa 630 euroa.

Käräjäoikeus perustelee tuomiota sillä, ettei tekoa voi pitää vähäisenä, koska uhrina oli 5-vuotias lapsi ja tekijänä lastentarhanopettaja. Tuomion mukaan opettajan teosta on aiheutunut lapselle kipua ja suurehko mustelma.

Lisäksi nainen määrättiin korvaamaan uhrille kivusta ja särystä 400 euroa sekä uhrin oikeudenkäyntikulut.

Lasta saa pitää kiinni tietyissä tilanteissa

Käräjäoikeuden tuomion mukaan puremista ei voi pitää erityisen raakana, julmana tai nöyryyttävänä tekona. Oikeus silti painottaa, että kyse on erittäin moitittavasta teosta.

Opetushallituksen varhaiskasvatusohjeiden mukaan väkivaltaa ei hyväksytä varhaiskasvatuksessa keneltäkään missään muodossa.

Lapsen kiinnipitäminen on perusteltua, jos se on lapsen rauhoittamiseksi tai hänen tai toisten lasten turvallisuuden kannalta tilanteessa välttämätöntä.

Ensi vuoden kesäkuussa voimaan astuva uusi tieliikennelaki tuo muutoksia useiden liikennemerkkien ulkonäköön. Muodonmuutoksen kokee myös yksi Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä, suojatien merkki.

Uudessa suojatien liikennemerkissä muutos on iso, sillä siinä kävelevä henkilö ei enää ole selkeästi mies.

Tähän mennessä suojatien yli on liikennemerkissä kävellyt reipasaskelinen kovakuntoisen näköinen aikuinen henkilö, joka piirteiltään muistuttaa enemmän miestä kuin naista.

Uusi suojatien liikennemerkki on olemukseltaan enemmän sukupuoleton ja iätön. Hahmo on entisen liikennemerkin tapaan kokonaan musta. Sillä on irrallaan muusta ruumiista oleva musta täysin pyöreä pää. Hartiat ovat pyöristyneet, ja kävelijä on muutenkin nykyistä hahmoa tanakampi.

Kun vanhassa suojatien merkissä kävelevällä miehellä oli takki päällä ja kengät jalassa, ei uudesta merkistä pysty henkilön vaatetusta päättelemään. Jalat ovat jalkaterättömät töpöt. Askellus on perinteistä hahmoa hitaampi.

Mallia Tanskasta ja Norjasta

Väyläviraston tieliikenneohjauksen asiantuntija Tuomas Österman kertoo, että uudessa suojatien merkissä hahmon olemusta on pyritty selkeyttämään poistamalla yksityiskohtia ja saamaan pääosaan ihmishahmon kävely.

– Nämä uudet ovat nyt hyvin lähellä Tanskan ja Norjan vastaavia merkkejä. Ne ovat olleet suunnittelun lähtökohtana, kertoo Österman.

Österman kertoo, että esimerkiksi EU ei määrää merkkejä muuttamaan. Merkkejä ohjeistaa Wienin liikennemerkkisopimus, mutta se antaa vain raamit, joiden mukaan merkit pitää suunnitella ja valmistaa.

Yhtenäistämistä kohti ollaan kuitenkin menossa, sillä esimerkiksi automaattisesti ohjautuvat autot vaativat mahdollisimman yhtenäisiä liikennemerkkejä kaikissa maissa.

– Sellaisia turhia koukeroita on poistettu. Henkilöt ovat nyt sellaisia pallopäitä, kertoo Tuomas Österman.

Kolme muodonmuutosta

Suojatien merkki tuli ensimmäistä kertaa Suomessa käyttöön vasta joulukuussa 1957. Silloin ilmestyi liikennemerkki, jossa sinisellä pohjalla oli valkoinen kolmio. Kolmion sisässä käveli musta hahmo.

Ensimmäisessä suojatien merkissä suojatietä kuvasivat kaksi katkoviivaa.

Mikkeliläinen Olavi Pakarinen on perehtynyt Suomen liikennemerkkien historiaan. Hän kertoo, että ensimmäinen liikennemerkki otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1921. Autojen määrä oli tuohon aikaan vielä pieni, ja niiden rekisteröintikin alkoi vasta seuraavana vuonna.

Ensimmäinen liikennemerkki oli metrin mittaisista ja valkoisiksi maalatuista laudoista tehty kolmio. Se oli varoitusmerkki, joka pystyi varoittamaan mistä tahansa vaarasta.

Vuonna 1937 liikennemerkkejä oli jo 30 erilaista. Niiden joukossa olivat muun muassa linja-autopysäkin merkki, autolla ajo kielletty -merkki, kielletty ajosuunta, tasoristeyksestä kertova merkki ja varoitusmerkki etuajo-oikeutetulle tielle saapumisesta.

– Vuonna 1957 tapahtui iso lisääntyminen merkkien määrässä, ja vasta silloin tuli ensimmäisen kerran suojatien merkki, kertoo Pakarinen.

Vuoden 1957 suojatien merkillä pärjättiin 18 vuotta, sillä seuraava uudistus koitti vuonna 1975. Tuolloin liikennemerkin perusilme säilyi entisellään, mutta kävelevä mies oli selvästikin edellistä vauhdikkaampi.

– Siinä ihminen laitettiin juoksemaan suojatien yli, kertoo Olavi Pakarinen

Myös liikennemerkin reunoihin tuli kapea valkoinen kaistale.

Kolmas versio suojatien merkistä tuli Olavi Pakarisen mukaan teiden varsille vuonna 1985. Siinä kävelevä mies sai kasvoinpiirteitä. Hänelle tuli muun muassa selkeä lauka.

Mies myös muuttui ryhdikkäämmäksi ja kapeammaksi. Suurin muutos edellisiin merkkeihin verrattuna on kuitenkin suojatiessä. Entinen katkoviiva on korvattu leveillä mustilla ja valkoisilla kaistaleilla kuvaamaan tiehen maalattua suojatietä.

Vuoden 1985 suojatien liikennemerkki on se, joka on vielä muutaman kuukauden voimassa.

– Suojatien merkissä on alusta lähtien ollut mies kävelemässä tai juoksemassa, kertoo Olavi Pakarinen.

Kritiikkiäkin tullut

Merkkien uusiminen ei ole saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi Liikenneturvan Vaasan toimiston yhteyspäällikkö Heli Lintamo pohti blogissaan, olisiko suojatien merkkien muutostöistä aiheutuvat rahat voitu laittaa liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Lintamo kertoo, että pelkästään Vaasan kaupungissa suojatiemerkkien uusiminen maksaa useamman satatuhatta euroa. Hän uskoo, että jos kaikki suunnitellut liikennemerkkien ulkomuotouudistukset toteutuvat, niin Vaasan kaupungin osalta puhutaan jopa miljoonasta eurosta.

– Kannattaako siis Suomen kaupunkien, kuntien ja Ely-keskusten laittaa rahaa liikennemerkkien muutostöihin? Vai kannattaisiko nuokin miljoonat satsata taajamien liikenneympäristön turvallisuuden parantamiseen ja liikenneturvallisuustyön edistämiseen, kysyy Heli Lintamo Liikenneturvasta.

Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman perustelee liikennemerkkien uusimista erityisesti sillä, että ne olisivat yhtenäisempiä muiden maiden merkkien kanssa. Toisaalta myös liikennemerkkien pitää pysyä ajassa mukana.

– Kun löytää jostain kuvastosta vanhan kuvan liikennemerkeistä, niin kyllä ne kovin vanhanaikaisilta tuntuvat. Kun uusiin totutaan, näyttävät nämä nykyiset puolestaan vanhanaikaisilta, sanoo Österman.

Moniin merkkiin muutoksia

1.6.2020 muuttuvat lähes kaikki liikennemerkit jonkin verran. Useihin liikennemerkkeihin tulee vain pieni tarkennus esimerkiksi reunanauhoihin, jotka ovat vastaisuudessa hieman nykyistä leveämmät.

Selkeästi nykyaikaistuneita ovat Tuomas Östermanin mukaan liikennemerkit, joissa on jokin tekninen laite. Tällaisia ovat esimerkiksi ne, joissa on auton, traktorin, polkupyörän tai moottoripyörän kuva.

– Nykyisessä pyörätien merkissä on paljon yksityiskohtia, joita uusista on karsittu. Kun merkin näkee kymmenien metrien päästä, ei yksityiskohdilla ole merkitystä.

Vaikka yksityiskohdat muuttuvat, säilyy jokaisen uudistuvan merkin perusilme samana.

– Kenelläkään ei pitäisi olla mitään ongelmaa tunnistaa ja ymmärtää niitä. Siinä mielessä uudet ovat hyvin samoja kuin nykyiset.

Linja- ja kuorma-auton symbolit on uusittu jo 1990-luvulle, eikä niitä siksi tässä vaiheessa uusita.

10 vuotta aikaa

Kun uudet merkit tulevat ensi vuoden kesäkuussa voimaan, on edessä iso urakka. Liikennemerkkejä on Suomessa valtavasti.

Kunnat hoitavat merkkien vaihdon oman kunnan alueella, ja valtio puolestaan valtion teille uudet liikennemerkit. Aivan heti ne eivät vaihdu, sillä liikennemerkien uusimiseen on aikaa 10 vuotta. Pitkään tulee siis olemaan uutta ja vanhaa suojatien merkkiä rinnakkain.

– Sitä mukaa kun kunnat ja kaupungin merkkejä uusivat, tulevat uudet liikennemerkit tilalle, kertoo Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman.

Uudet merkit on Väylävirastolle suunnitellut konsultti, joka teki merkeistä useita vaihtoehtoja. Niistä Väylävirasto valitsi sopivimmat ja teki tarvittavia muutosehdotuksia.

Lisää heijastusta

Virossa käyneet suomalaiset ovat havainneet, että siellä suojatien merkin reunat ovat neonkeltaiset ja merkit ovat isompia kuin Suomessa. Merkit erottuvat tien laidasta jo kauas.

– Se on tehostamiskeino, jota entisessä Itä-Euroopassa käytetään yleisesti.

Virosta Väylävirasto ei kuitenkaan mallia lähtenyt hakemaan.

– Me emme siihen halua mennä. Jos lähdemme tehostamaan joitakin suojatietä, toiset suojatiet jäävät heikommin huomatuksi.

Tuomas Österman ei usko, että autoilijoiden piittaamattomuus suojateitä kohtaan johtuisi siitä, etteivätkö he näkisi suojatietä tai suojatien merkkiä.

– Uuteen suojatien merkkiin on kuitenkin tulossa entistä heijastavampi pinta. Uskomme, että se on parempi tapa varmistaa suojatien huomaaminen.

Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman muistuttaa vielä, millainen liikennemerkin ulkomuodon pitää olla.

– Liikennemerkin pitää olla sellainen, että sen yhdellä vilkaisulla ymmärtää.

Kymmenissä kunnissa on jouduttu tänä vuonna aloittamaan yt-menettelyt, koska niiden taloustilanne on heikentynyt yllättävän paljon. Yt-kierroksia on ollut tänä vuonna muun muassa Kouvolassa, Imatralla, Jämsässä ja Savonlinnassa.

– Tunnelmat kunnissa ovat olleet suorastaan järkyttyneet siitä, että tämä kuluva vuosi näyttää niin huonolta. Tästä on tulossa kuntatalouden taloushistorian reippaasti heikoin vuosi, sanoo Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio.

Punakallion mukaan sukellus johtuu siitä, että valtion kunnille maksamia valtionosuuksia on leikattu ja verotulojen kehitys sakkaa.

– Ja tämä painaa kuntatalouden tuloksen erittäin heikoksi.

Valtionosuudet ovat monille kunnille erittäin tärkeä tulonlähde. Tänä vuonna niitä maksettiin yhteensä 8,4 miljardia.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus jäädytti valtionosuuksien indeksikorotukset vuosille 2016–2019. Jäädytyksen pitäisi päättyä ensi vuonna ja osuuksien määrän nousta noin miljardilla.

Nyt kunnissa jännitetään, pitävätkö hallitusohjelmaan kirjatut valtionosuuslisäykset kutinsa myös tiistaina alkavassa hallituksen budjettiriihessä.

Jos luvatusta reilun miljardin lisäyksestä ensi vuodelle leikataan, voi se tietää yt-neuvotteluiden aaltoa kuntiin ja niiden myötä reippaita henkilöstövähennyksiä.

Erityisen huolissaan tilanteesta ollaan julkisen puolen työntekijäliitossa JHL:ssä.

– Me pelkäämme todella suurta yt-neuvottelujen jatkoa, mikäli budjettiriihestä ei saada hallitusohjelmassa luvattua, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

Veronkorotukset isosti esille

Kuntaliiton Punakallion mukaan luvatusta leikkaaminen olisi katastrofi kuntataloudelle ja kuntapalveluille. Kunnissa piisaisi yt-neuvotteluja myös ensi vuonna.

– Samalla kunnissa jouduttaisiin keskustelemaan laajamittaisesti myös veronkorotuksista. Jos budjettiriihestä tulee huonoja uutisia, niin veronkorotukset nousevat pöydälle ihan eri tavalla.

Punakallio veikkaa, että verojaan korottavien kuntien määrä tuplaantuu ensi vuonna kuluvan vuoden tasosta. Korottajia on silloin noin 80. Se olisi aika paljon siihen nähden, että kunnat suhtautuvat veronkorotuksiin tänä päivänä huomattavasti kielteisemmin kuin vielä jokin vuosi sitten.

– Monet kunnat katsovat, että heidän nykyinen kunnallisveroprosenttinsa on jo tapissa tai että siinä on vain hitusen korottamisvaraa.

Lisäksi etenkin pienissä kunnissa on huomattu, etteivät veronkorotukset välttämättä juurikaan tuota lisää rahaa kunnan kirstuun verojärjestelmään leivottujen vähennysten vuoksi. Tämä korostuu etenkin kunnissa, joissa on paljon eläkeläisiä ja muita pienituloisia.

Niinpä Punakallio arvelee, että moni kunta valitsee mieluummin yt-neuvottelut kuin veronkorotukset. Kaikki on nyt kuitenkin kiinni siitä, läpäisevätkö annetut rahalupaukset budjettiriihen täysimääräisinä ensi viikolla.

– Lähtökohta on se, että kunnille tulee ensi vuonna 1,1 miljardia euroa enemmän kuin tänä vuonna ja lisääntyvät ja laajenevat tehtävät rahoitetaan sataprosenttisesti. Näin on sovittu, vakuuttaa kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.).

Kouvolaan lisää yyteitä

Kouvola on yksi talouttaan yt-neuvottelujen kautta ankarimmin korjaavista kunnista. Yhdet yt:t on jo saatu päätöksen ja toiset ovat aivan ovella.

– Tavoitteena on noin 160 henkilötyövuoden säästöt eli puhutaan vähintään viidestä miljoonasta eurosta, sanoo kaupunginjohtaja Marita Toikka.

Mutta se ei jää tähän. Ensi vuodelle on jo yt-menettelyt näköpiirissä. Kuntaliitosten peruina Kouvolaan on jäänyt raskas palveluverkko, jota ei ole saatu purettua niin, että siitä kertyisi säästöjä. Siksi taloustalkoot jatkuvat, eikä budjettiriihestä odoteta pelastajaa.

– Meillä itsellä pitää olla vastuu saada kaupungin talous tasapainoon. Ensi vuoden talousarviota valmistellaan parhaillaan ja sinne on varattu viiden miljoonan euron säästötavoite, Toikka kertoo.

Toikan mukaan säästö toteutetaan "henkilöstön sopeuttamistoimenpiteillä." Se tarkoittaa Kouvolalle kolmatta yt-kierrosta vuoden sisään.

Ja se toteutetaan riippumatta siitä, mitä budjettiriihessä päätetään?

– Riippumatta siitä.

Georgialaisen miehen maahantulo Venäjältä Suomeen jäi yritykseksi. Lauantaina Suomeen pyrkinyttä miestä epäillään maahantulokiellon rikkomisesta.

Mies yritti edellisen kerran Suomeen Imatran rajanylityspaikan kautta kesäkuussa. Tuolloin Etelä-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi hänet maahantulokiellon rikkomisesta.

Lauantaina Nuijamaan raja-asemalla Lappeenrannassa kiinni jäänyt georgialainen mies on kuulusteluissa kertonut saaneensa Schengen-aluetta koskevan maahantulokiellon Saksassa kielteisen turvapaikkapäätöksen takia.

Voimakas Vuoksi-joki virtaa halki Imatran kaupungin. Kolmisen kilometriä ennen kuuluisaa Imatrankoskea on käynnissä poikkeuksellisen vaativa siltatyömaa, kun nykyisen rautatiesillan viereen rakennetaan uutta siltaa.

Rautatiesillan kohdalla Vuoksen leveys on liki 170 metriä. Jo veden pinnasta näkee, miten vesi virtaa vauhdilla kohti Imatran voimalaitosta. Sekunnissa silmien edessä vilahtaa liki 600 kuutiometriä vettä.

– Vuoksi virtaa erittäin rankasti. Juuri virtauksen takia se on kohteena hyvin ainutlaatuinen, kertoo projektipäällikkö Joonas Hämäläinen Väylä-virastosta.

Yötyötä

Uuden rautatiesillan rakentaminen alkoi reilu puoli vuotta sitten helmikuussa. Silloin Vuoksea ympäröi valtava lumivaippa.

Vuoksi ei jäätynyt, vaikka pakkanen paukkui välillä ankarastikin. Se kertoo osaltaan joen virtauksen voimasta. Viiru kertoo, että vaikka virtauksen voima tiedettiin, niin se kuitenkin yllätti.

– On ollut poikkeuksellisen haastavaa rakentaa, sanoo siltaa rakentavan NRC Group Finlandin projektipäällikkö Petri Viiru.

Suuri osa töistä päädyttiin lopulta tekemään yöllä, koska Vuoksi virtaa päivällä kolme kertaa nopeammin kuin yöllä.

– Silloin on helpompi hallita lauttoja ja lauttojen päällä olevaa materiaalikuormaa, kertoo Petri Viiru.

Siltatyömaan molemmin puolin ovat voimalaitokset. Koska sähköä tarvitaan yöllä vähemmän kuin päivällä, pidetään Vuoksen virtaama öisin pienempänä. Näin vettä riittää patojen takana ikään kuin säilössä, jotta se riittää paremmin sähkön päiväkulutuksen tuottamiseen.

– Yöllä meillä on paljon materiaalikuljetuksia. Tänne tuodaan muun muassa kiviä ja lautoja, kertoo projektipäällikkö Petri Viiru.

Oman hankaluutensa rakentamiseen tuo se, että rakennustöitä on pitänyt tehdä keskellä jokea olevan lautan päällä. Lautta on erityisillä jaloilla kiinni Vuoksen pohjassa. Kantavuutta sillä on 550 tonnia. Juuri nyt yhden lautan päällä on iso nosturi.

– Suurin kuorma on ollut 150 tonnia. Silloin lautan päällä oli porapaalukone, kertoo Viiru.

Silta alkaa hahmottua

Nykyinen liki 100-vuotias rautatiesilta tärisee voimakkaasti, kun juna porhaltaa sillan yli. Siltaa pitkin kulkee päivässä liki 20 henkilöjunaa ja runsaasti tavaraliikennettä.

Jos uuden sillan rakentaminen on hankalaa, on se ollut sitä myös nykyisen sillan rakentajille.

– Kyllä minä hattua silloisille rakentajille nostan, tuumii projektipäällikkö Petri Viiru.

Viirun mukaan tähän mennessä hankalinta on ollut saada uuden sillan perustukset rakennettua virtaavan joen pohjaan.

Kaikkien rakennusmateriaalien vienti yksi kerrallaan joen keskelle on vaatinut tarkkaa aikataulutusta ja sitä, että kaiken tarvittavan pitää olla lautalla, kun työ alkaa.

– Välillä kävi niin, että haluttu tavara olikin väärällä puolella jokea.

Nyt uuden sillan rakenne alkaa jo hahmottua nykyisen rautatiesillan viereen. Jokeen on valettu betonipylväitä, joiden päälle uuden sillan runko tulee.

Betonipylväiden päälle tuleva sillan runkoa tehdään valmiiksi maan päällä. Runkoa työnnetään paikoilleen sitä mukaa, kun pylväät ovat valmiit.

Uuden rautatiesillan pituudeksi tulee kaikkiaan 230 metriä ja leveydeksi noin 13 metriä. Siltaan tulee aikanaan kaksi raideparia.

Uusi kiskopari

Sillan rakentaminen liittyy Helsingistä Joensuuhun kulkevan Karjalanradan peruskorjaukseen, jossa Lappeenrannan ja Imatran välille tehdään 19 kilometriä uutta kaksiraiteista rataosuutta. Samalla Luumäen ja Lappeenrannan välille tehdään rautatien perusparannus.

Vuoksen ylittävä uusi ratasilta ei ole ainoa silta, joka uuden kaksoisraiteen takia pitää rakentaa. Kaikkiaan uusia siltoja tulee 12, minkä lisäksi kahta jo olemassa olevaa siltaa pitää leventää.

Yksi isoimmista uusista silloista tulee Lappeenrannassa kulkevan Saimaan kanavan ylle.

Juna kulkee vuonna 2021

Vaikka olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset, on rakentaminen pysynyt hyvin aikataulussaan. Alun perin uuden sillan piti olla valmiina marraskuussa 2020, mutta nyt näyttää siltä, että silta valmistuu jo ensi juhannukseen mennessä.

Juna siltaa pitkin kulkee näillä näkymin vuonna 2021.

Nykyinen yksiraiteinen rautatiesilta on valmistunut vuonna 1933. Kun uusi rautatiesilta otetaan käyttöön, siirtyy vanhaksi jäävä silta Imatran kaupungin omistukseen. Se jää mitä todennäköisimmin kävelijöiden ja autoilijoiden käyttöön.

Uuden ja vanhan ratasillan väliä on noin reilut 8 metriä.

Julia Riikonen ja Iines Oksanen nakuttavat telttaa pystyyn hiekkakentällä jäähallin vieressä Kouvolassa. Aamulla heille ja noin 600 muulle ysiluokkalaiselle on pidetty luento Puolustusvoimien toiminnasta.

Se oli Kouvolan yhteiskoulussa yhdeksättä luokkaa käyville tytöille ensimmäinen kunnollinen kosketus armeijaan.

– Paljon tullut uutta tietoa siitä, miten Suomea puolustetaan ja kuinka armeija tekee fyysisesti ja henkisesti vahvaksi henkilöksi. Olen harkinnut armeijaa, mutta menen ensin lukioon. Mietin asiaa sen jälkeen, sanoo Riikonen.

Jäähallin pihalla seisoo panssarivaunuja ja kranaatinheitinajoneuvo. Parkkipaikalla ja viereisellä hiekkakentällä kulkee tehtävärata, jonka varrella on laserammuntaa, teltan pystytystä ja käsikranaatin heittoa.

Iines Oksanen tunnustaa suoraan, että inttiasiat eivät ole kiinnostaneet häntä ollenkaan.

– Nyt kun olen saanut lisää tietoa, niin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tulin tänne vähän huonolla asenteella. Ampuminen kiinnostaa ehkä eniten, Oksanen pohtii.

Meneillään on Karjalan Prikaatin järjestämä tapahtuma, johon on kutsuttu yli 600 ysiluokkalaista. He saavat kokeilla armeijan vihreitä ja ottaa selfieitä itsestään. Lisäksi he pääsevät kokeilemaan, miltä noin 20 kiloa painava reppu tuntuu selässä.

– Tärkeimpänä tavoitteena on valmistella heitä kutsuntoihin. Haluamme välittää oikeaa tietoa siitä, mitä siellä on odotettavissa ja miten kannattaa valmistautua, kertoo majuri Olli-Pekka Männistö.

Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä Kaakkois-Suomessa Puolustusvoimat aikoo tavoittaa lukuvuoden aikana kaikki 3 300 ysiluokkalaista. Niille, jotka eivät pääse tapahtumiin, järjestetään vähintään luento.

– Haluamme olla helposti lähestyttäviä. Puolustusvoimat on nähnyt, ettei se onnistu millään muualla tavalla kuin menemällä lähemmäs nuoria, Männistö sanoo.

"Tosi kivaa"

Laserammuntapaikalla Iines Oksanen tähtää – ja ampuu ohi.

– Ei ollut yllätys, ettei osunut. En nähnyt, mihin piti ampua. Minun on ihan oikeasti pitänyt jo pidempään käydä optikolla, Oksanen toteaa.

Julia Riikonen ihmettelee aluksi, onko ase rikki kun se ei pidä mitään ääntä. Sitten hän tottuu laserpyssyyn, ja ammunta menee lopulta hienosti. Hän saa 64 pistettä.

– Osuin aika lähelle tuota pistettä, mihin piti ampua. Tämä oli tosi kivaa. Tähtääminen ei ollut helppoa, mutta sain apua ja pääsin paremmin jyvälle, miten aseesta kannattaa pitää kiinni, Riikonen sanoo.

Maavoimien komentaja lähestyi vuonna 2016 kaikkien yläkoulujen rehtoreita kirjeellä. Sen jälkeen Puolustusvoimat on järjestänyt infotilaisuuksia ysiluokkalaisille ympäri maata.

– Tietoiskuja on annettu tietysti aiemminkin, mutta tämä on nähdäkseni ensimmäinen suunnitelmallinen hanke, jossa otetaan yhteyttä jokaiseen yläkouluun, kertoo vuonna 2016 Maavoimien esikunnassa Intti tutuksi -hanketta käynnistämässä ollut everstiluutnantti Vesa Sundqvist.

Kampanja on tavoittanut parhaimmillaan 22 000 oppilasta vuodessa – siis noin joka kolmannen ysiluokkalaisen. Puolustusvoimien mukaan kokemukset ovat niin hyviä, että viiden vuoden projektia on päätetty jatkaa.

– Ainakin Uudellamaalla se on vastannut erinomaisesti tarkoitustaan antaa nuorille tietoa kutsuntoihin ja varusmiespalvelukseen, sekä naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen valmistautumisesta, sanoo nykyisin Uudenmaan aluetoimiston päällikkönä toimiva Sundqvist.

Tavoittamisessa on jonkin verran alueellisia eroja, ja päätöksen osallistumisesta tekee aina kunkin koulun rehtori. Yksi sitoutuneimmista alueista on ollut juuri Kaakkois-Suomi, jossa on saatu yhteys alueen jokaiseen yläkouluun.

– Olemme halunneet syventää yhteistyötä koulujen kanssa. Ysit ovat kohderyhmä, koska he ovat yhdessä viimeistä kertaa ennen kuin hajaantuvat, sanoo majuri Olli-Pekka Männistö Karjalan prikaatista.

Tulos nähdään pian

Kaakkois-Suomen alueella on onnistuttu tavoittamaan kaksi kolmesta ysiluokkalaisesta. Ne, jotka osallistuivat ihan ensimmäiseen tapahtumaan, tulevat nyt kutsuntoihin.

– On mielenkiintoista nähdä, millainen vaikutus tapahtumilla on ollut, sanoo Männistö.

Huonosti ei ole mennyt tähänkään asti. Kaakkois-Suomessa on Männistön mukaan maan korkein palvelukseenmääräysprosentti – yli 80 prosenttia. Koko maassa noin joka neljäs asevelvollinen ei suorita ase- eikä siviilipalvelusta. Yleisimpiä syitä ovat mielenterveysongelmat ja päihteet.

– Olemme Suomen ainut aluetoimisto, joka pääsee yli 80 prosentin. Se on ollut vuosikausia samalla tasolla. Olisi kiva tietää, mikä tähän on syynä. Siinä olisi jollekin hyvä tutkimusaihe, Männistö pohtii.

– Älä ammu kaveria. Tämä punainen ylös.

Aliupseerioppilas Ville Nordström opastaa ysiluokkalaista Mikael Barklundia, joka pitää käsissään panssarintorjuntaohjusta.

– En mä näe mitään. Aha, nyt se menee. Jes, sanoo Barklund.

Nuorukaisella on selvät suunnitelmat: armeija odottaa kolmen vuoden kuluttua. Hän haaveilee laskuvarjojääkärikoulutuksesta, mutta sitä ennen tarvitaan kuntokuuri,

– En ole hyvässä kunnossa. Pitää ruveta kohottamaan sitä.

"Hajottaa, väsyttää"

Barklundilla on paljon kavereita, jotka ovat joko menossa armeijaan tai käyvät sitä paraikaa. Jutut, joita hän intistä kuulee, ovat hyvinkin samanlaisia keskenään.

– Hajottaa. Väsyttää. Kaikki kuitenkin kääntyy loppujen lopuksi siihen, että se on ollut ihan paras vuosi. On paljon kavereita, joiden kanssa pääsee touhuamaan.

Tutustumispäivä alkaa kääntyä loppua kohti. Julia Riikonen yllättyy, kun kokeilee vielä armeijan vihreitä ylleen.

– Luulin, että ne painaisivat paljon enemmän, hän ihmettelee.

Kuluneen päivän perusteella intin käyminen tuntuu Riikosesta yhä paremmalta ajatukselta.

– Täytyy katsoa vielä elämäntilanne sitten lähempänä, mutta kyllä inttiin meno on nyt aika todennäköistä.

Perjantaina Kouvolassa järjestetty tapahtuma käynnisti Karjalan prikaatin Intti tutuksi -vuoden. Tapahtumia ja luentoja on luvassa pitkin lukuvuotta eri puolilla Kaakkois-Suomea.

Karjalan prikaati järjestää seuraavan suuren tapahtuman vuosipäivänään ensi keväänä. Tuolloin Vekaranjärvelle kutsutaan Kouvolan alueelta viiden koulun ysiluokat, jotka pääsevät tutustumaan varusmiesten elämään.

Vielä on epävarmaa, pääseekö e-viisumilla matkustamaan tänä syksynä Allegro-junissa Venäjälle. VR:llä ei ole virallisesti vahvistettua tietoa asiasta.

– Toivomme luonnollisesti, että Allegro olisi mukana e-viisumin käyttöönotossa, mutta asia on täysin Venäjän hallinnon käsissä ja odotamme edelleen heidän päätöstään, Julia Stolp VR:n viestinnästä kertoo STT:lle sähköpostissa.

Junissa ei ole teknistä mahdollisuutta e-viisumien tarkastamiseen, koska Venäjän liikenneministeriö ei vielä ole ehtinyt toimittamaan laitteistoa, venäläinen uutislehti 47 news kirjoittaa. Laitteistoa tarvitaan lehden mukaan muun muassa kommunikointiin rajavartioiden kannettavien laitteiden kanssa.

Lopullista tietoa asiasta ei Suomen Pietarin-pääkonsulaatin mukaan ole saatu. Tämän hetken valossa näyttäisi siltä, ettei e-viisumia oteta ainakaan tänä syksynä käyttöön Allegro-junissa, konsulaatti ilmoitti Twitterissä tiistaina.

VR kertoi aiemmin, että tieto viisumin kelpoisuudesta junissa saataisiin viimeistään lokakuun ensimmäisenä päivänä, jolloin lista e-viisumin hyväksyvistä rajanylityspaikoista julkaistaan. Samalla kerrottiin, että e-viisumi saattaisi tulla junassa käyttöön vasta siirtymäajan jälkeen.

Pietarin ja Leningradin alueelle on lokakuun alussa tulossa voimaan uusi maksuton, sähköinen viisumi, joka helpottaa suomalaisten pääsyä Venäjälle.

Metsäyhtiö Stora Enso on löytänyt Imatran golfkentälle ostajan.

Yhtiö on suullisesti hyväksynyt ostajan tarjouksen Imatran golfin maa-alueesta ja rakennuksista. Stora Enson viestintäjohtajan Satu Härkösen mukaan ostaja ei vielä halua nimeään julkisuuteen.

– Yritämme viimeistellä kaupan mahdollisimman nopeasti, Härkönen kertoo.

Uutisvuoksen mukaan ostaja ei ole paikkakuntalaisia.

Stora Enso tiedotti kaupoista poikkeuksellisen aikaisessa vaiheessa, sillä asia on herättänyt kiinnostusta julkisuudessa.

Yhtiön mukaan golfkentän ostaja haluaa jatkaa golftoimintaa Imatralla.

– Tämä on win-win -tilanne. Stora Enso halusi luopua alueesta ja uusi omistaja haluaa jatkaa golftoimintaa.

Harrastajat pelkäsivät toiminnan loppumista

Stora Enso hankki osake-enemmistön Imatran Golf Oy:n osakkeista alkuvuodesta helpottaakseen maakauppojen tekemistä.

Stora Enso kertoi kaupoista Imatran Golf Oy:n yhtiökokouksessa tiistaina. Kauppasummaa Stora Enso ei kommentoi julkisuudessa.

Yhtiökokouksessa äänestettiin myös, pidetäänkö golfyhtiössä erikoistilintarkastusta. Äänestyksen tulos oli, ettei erityistilintarkastusta tehdä.

Golfkentän myynti ehti herättää huolta paikallisissa golffareissa. Harrastajat pelkäsivät, että toiminta loppuu Imatralla.

Imatran golfkenttä avattiin vuonna 1987. Immalanjärven rannalla sijaitsevalla puistokentällä on 18 reikää.

Pari viikkoa sitten eteläsavolaisen Puumalan kunnanjohtaja Matias Hildén esitti Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntien yhdistämistä Saimaan maakunnaksi. Näin syntyisi 270 000 asukkaan maakunta Suomen suurimman järven Saimaan ympärille.

Nyt ehdotus on laajentunut entisestään, ja ilmoilla on ajatus kolmen kaakkoissuomalaisen maakunnan yhdistymisestä. Yhteen liittyisivät Etelä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso.

Näin syntyisi yhteensä noin 450 000 asukkaan Kaakkois-Suomen maakunta, josta tulisi väkiluvulla mitattuna Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen jälkeen Suomen neljänneksi suurin maakunta.

– On helppo ymmärtää, miten paljon enemmän painoarvoa vaikuttamisessa tällaisella maakunnalla olisi, sanoo aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n asiantuntija Timo Aro.

Timo Aro haluaa katsoa reilusti tulevaisuuteen.

– Alueiden väestörakenteeseen on tulossa suuria muutoksia, kun väestö ikääntyy ja varsinkin työikäisten määrä vähenee. Nyt olisi tärkeää lähteä miettimään puhtaalta pöydältä, millainen on Kaakkois-Suomi 20 vuoden kuluttua, sanoo Timo Aro.

Väki kaikkoaa

Etelä-Savossa on nykyisin reilut 140 000 asukasta. Etelä-Karjalassa asukkaita on noin 128 000 ja Kymenlaaksossa noin 172 000.

Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat ovat pinta-alaltaan lähes samankokoisia. Etelä-Savo on pinta-alaltaan kolme kertaa Etelä-Karjalaa tai Kymenlaaksoa isompi.

MDI:n ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä asukasmäärä vähenee Kaakkois-Suomessa noin 64 000 henkilöllä. Suurinta väestökato tulee olemaan Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa.

– Kyllähän tämä väestökato on elinvoimaa alaspäin vievä asia. Juuri siksi kannattaisi selvittää maakuntien yhdistämistä, että saataisiin ne keihäänkärjet ja kehittämisen painopistealueet yhdistettyä poistamalla hallinnolliset rajat, sanoo Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

Maakuntien välillä on jo nyt paljon erilaista yhteistyötä. Siksi asiantuntija kannustaa pohtimaan, tarvitaanko rajoja ollenkaan.

– Maakuntien nykyiset hallinnolliset rajat ovat keinotekoisia, koska on jo olemassa yhteistyömalleja maakuntien välillä ja maakuntien sisällä. Tässä piilee valtava mahdollisuus lisätä Kaakkois-Suomen painoarvoa, muistuttaa asiantuntija Timo Aro.

Neljä keskuskaupunkia

Konsulttitoimisto MDI:n asiantuntijan Timo Aron mielestä kolmen maakunnan suurmaakunta purkaisi jännitteitä, joita nykyisten maakuntien sisällä olevien kaupunkien välillä on.

– Suurin vahvuus ja heikkous piilee nykyisessä keskus- ja kakkoskaupunkien rakenteessa. Alueesta voisi tulla monikeskuksisten kaupunkien verkko, jossa olisi neljä vahvaa ykköskaupunkia Kouvola, Kotka, Lappeenranta ja Mikkeli. Alueella olisi myös vahva seutukaupunkien joukko.

Uudella Kaakkois-Suomen maakunnalla olisi moniin muihin maakuntiin verrattuna poikkeuksellisen monipuolinen elinkeinorakenne. Etelä-Savossa se painottuu maa- ja metsätalouteen ja ruokaketjuihin, kun Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat Suomen teollistuneimpia maakuntia erityisesti metsäteollisuuden osalta.

– Monipuolinen elinkeino- ja toimialarakenne olisivat uuden alueen suuri vahvuus. Samalla olisi riittävästi kokoa pärjätä maakuntien välisissä kilpailussa, sanoo Timo Aro.

Matkailulle iso piristysruiske

Etelä-Savo ja Etelä-Karjala ovat jo muutamien vuosien ajan markkinoineet Saimaata yhteisesti ulkomailla.

Hiljattain Järvi-Suomen maakunnat ja matkailutoimijat sopivat laajasta koko Järvi-Suomen alueen yhteismarkkinoinnista. Tarkoituksena on saada Saimaan alueelle lisää matkailijoita ja matkailutuloa.

Kaikkia nykyisiä maakuntia yhdistää Venäjän läheisyys ja sieltä tulevat matkailijat.

– Savonlinnasta 300 kilometrin säteellä asuu kymmenen miljoonaa ihmistä. Näemme siinä suuren mahdollisuuden kaiken elinkeinoelämän kehittämisessä, mutta ennen kaikkea matkailun kehittämisessä, sanoo Savonlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kristiina Mikkonen (sd.).

Lisäksi suorat lennot Keski-Euroopasta Lappeenrantaan tuovat vuosittain tuhansia turisteja Kaakkois-Suomen alueelle.

– Matkailu on yksi niistä tulevaisuuden aloista, joissa kasvumahdollisuudet ovat lähes rajattomia. Järvi-Suomi ja merellinen Kymenlaakso yhteisesti markkinoituna lisäisivät moni-ilmeisyyttä, muistuttaa konsulttitoimiston MDI:n asiantuntija Timo Aro.

Sote-uudistus yksin tai erikseen

Laaja 450 000 asukkaan väestöpohja antaisi Timo Aron mielestä paremmat mahdollisuudet varautua myös suuriin haasteisiin, joihin väestön ikärakenteen muutos johtaa seuraavan 20 vuoden kuluessa.

Yksi merkittävimmistä muutoksista on, että työikäisten määrä vähenee jopa neljänneksellä nykyisestä.

Uuden maakunnan syntyessä olisi aluksi ratkaistava, säilyykö nykyinen alueellinen jako sosiaali- ja terveyspiireillä vai muodostuisiko yksi suuri alue.

Etelä-Karjala ja Kymenlaakso kuuluvat Helsingin yliopistollisen sairaalan erikoisvastuualueeseen. Etelä-Savossa olevat kaksi sairaanhoitopiiriä ovat puolestaan osa Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualuetta.

– Etelä-Karjalassa Eksote ja Etelä-Savossa Essote ovat tehneet valtakunnallisesti uraauurtavaa työtä. Siinä mielessä hyöty olisi suurempi, jos osaaminen yhdistettäisiin, kuin että molemmat sairaanhoitopiirit tekisivät tahoillaan samaa kehitystyötä, sanoo Aro.

Aron mielestä Etelä-Karjala ja Etelä-Savo ovat jopa kymmenen vuotta edellä monia muita alueita sote-uudistukseen liittyvien rakenteiden ja toimintamallien kehittämisessä. Kymenlaakson ja Itä-Savon sairaanhoitopiirit Kymsote ja Sosteri hyötyisivät naapurimaakunnissa tehdystä kehitystyöstä.

– Toimivia käytäntöjä ja malleja kyettäisiin siirtämään helposti laajemman väestöpohjan alueelle.

Etua olisi myös siitä, että uuden maakunnan laajan päivystyksen sairaala sijaitsisi alueen keskellä Lappeenrannassa, mutta ympäri vuorokauden päivystäviä toimipisteitä olisi muuallakin, kuten Mikkelissä, Savonlinnassa, Kotkassa ja Kouvolassa.

Etelä-Karjalan liitto selvittää yhdistymishalut

Etelä-Karjalan liiton maakuntahallitus on valtuuttanut maakuntajohtaja Matti Viialaisen aloittamaan selvitystyön maakuntien yhdistymishalukkuudesta.

– Etelä-Karjalan liitto ei ainakaan ole tyrmäämässä ajatusta, linjaa maakuntahallituksen puheenjohtaja Jukka Kopra (kok.).

Savonlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kristiina Mikkonen (sd.) sanoo, että Savonlinna ei lämpene Kaakkois-Suomen suunnalle maakuntana, mutta matkailuyhteistyössä nähdään potentiaalia.

Kymenlaaksossa ehdotus suurmaakunnasta on herättänyt tuoreeltaan ristiriitaisia mielipiteitä.

Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka on luonnehtinut avausta Saimaan maakunnasta raikkaana. Alueet tekevät jo nyt yhteistyötä, jotta uusi itään suuntautuva junarata kulkisi Kouvolan kautta.

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö sen sijaan pitää ajatusta yhteisestä maakunnasta Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan kanssa vieraana.

Parikkalan rajanylityspaikka avataan kansainväliselle liikenteelle vuonna 2024.

Sisäministeriö aloittaa asian valmistelun ensi vuonna. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2022.

Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen kiittelee Antti Rinteen hallitusta aluepolitiikan paluusta.

– Pääministeri, joka on kesäisin nuorempana käynyt muun muassa Rautjärvellä, on sitä mieltä, että näitäkin alueita, jotka ovat vähän syrjemmässä, pitää valtiovallan päätöksellä auttaa, Viialainen sanoo.

Uutinen ei ole Viialaisen mukaan hyvä ainoastaan Parikkalalle, vaan Etelä-Karjalalle ja Saimaan alueelle laajemminkin.

– Vaikutus ulottuu Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon saakka, koska he saavat hyvän tieyhteyden kautta linjan Pietariin, Viialainen sanoo.

Rajanylityspaikan avaamisesta kansainväliselle liikenteelle on hyötyjä esimerkiksi teollisuudelle, matkailulle ja kaupalle.

– Saimaa ja Laatokka tulevat tunnin matkan päähän toisistan. Rajanylityspaikka on Hiitolanjoen vieressä, jonka kosket on tarkoitus vapauttaa vuonna 2023, Viialainen lisää.

Neljänneksi vilkkain tavaraliikenteen ylityspaikka

Parikkalan rajanylityspaikan avaamisesta kansainväliselle liikenteelle on tehty viime vuosina useita taloudellisia laskelmia. Hanke on ollut vastatuulessa, sillä siitä on katsottu tulevan liikaa kustannuksia esimerkiksi rajavartiostolle. Nyt rahoitus kuitenkin löytyy erillisestä budjetista.

– Vuosi sitten tehdyssä laskelmassa kävi ilmi, että Parikkalasta tulee neljänneksi vilkkain tavaraliikenteen ylityspaikka ja viidenneksi vilkkain henkilöliikenteen ylityspaikka. Tänäkin vuonna kulkee 12 000 rekkaa, vaikka rajanylityspaikka on auki vain rajoitetusti viitenä päivänä, maakuntajohtaja Matti Viialainen kertoo.

Viialaisen näkemys on, että uuden rajanylityspaikan avaaminen ei vaikuta muiden rajanylityspaikkojen resursseihin.

Aikataulu on tiukka

Parikkalan kunnanjohtaja Vesa Huuskonen kertoo, että Parikkala on enemmän kuin valmis avaamaan rajanylityspaikan.

– Tämä on akuutti toimenpide itäisen Suomen ja ehkä myös maakuntien elinkeinoelämän virkistämiseksi, Huuskonen sanoo.

Hänestä on tärkeää sopia asioista selkeästi Venäjän kanssa, jotta prosessi etenee. Aikataulu on tiukka.

– Aikataulu on nopein mahdollinen, mutta realistinen, Huuskonen arvioi.

Parikkalan rajanylityspaikan avaaminen osa hallituksen päätöstä vahvistaa Itä-Suomen ja Savonlinnan alueen elinvoimaa. Hallitus aikoo edistää myös norppa-alueen pääsyä Unescon maailman luonnonperintökohteeksi.