Etelä-Karjalan käräjäoikeus on tänään perjantaina jatkanut Lappeenrannassa toukokuussa 2018 tapahtuneen vakavan surmatyön käsittelyä.

Käräjäoikeus aloitti tapauksen käsittelyn jo vajaa vuosi sitten lokakuussa 2018. Sen päätteeksi oikeus antoi välituomion, jossa se katsoi syytettyjen toimineen rangaistavalla tavalla. Oikeus kuitenkin passitti molemmat syytetyt mielentilatutkimukseen.

Mielentilatutkimuksen perusteella syytetty mies on syyntakeinen eli tehnyt surman täydessä ymmärryksessä.

Syytetty nainen on mielentilatutkimuksen mukaan aleentuneesti syyntakeinen eli täyttä ymmärrystä vailla.

Syyttäjä vaatii mielentilatutkimustenkin jälkeen molemmille elinkautista vankeutta murhasta.

Lisäksi molempia syytetään törkeästä ryöstöstä ja törkeästä vapaudenriistosta sekä lievästä maksuvälinepetoksesta, hautarauhan rikkomisesta ja vahingonteosta.

Syytetyt ovat syntyneet vuonna 1998.

Syytetyt kiistivät

Tapaus liittyy Lappeenrannassa 21. toukokuuta alkaneeseen tapahtumasarjaan, joka päättyi seuraavana päivänä ihmisen ruumiin löytymiseen poltetun henkilöauton takakontista.

Syytettyinä olevat mies ja nainen tunnustivat oikeudessa syksyllä 2018 olleensa paikalla surmatyön aikana, mutta molemmat kiistävät itse syyllistyneensä miehen surmaamiseen. Sen sijaan he syyttävät surmatyöstä toisiaan.

Surmattu oli vuonna 1997 syntynyt savitaipalelainen mies. Teosta epäillyt asuivat tekoaikana Lappeenrannassa.

Autoajelulta surmatyöhön

Surmasta epäillyt mies ja nainen olivat autoilemassa uhrin omistamalla henkilöautolla illalla 21. toukokuuta 2018. He olivat ajaneet muutaman kilometrin Lappeenrannan keskustasta olevaan Mikonsaareen. Siellä kuskina ollut uhri oli ensin sidottu henkilöauton rattiin käsiraudoilla kiinni. Sen jälkeen miehen suun eteen oli laitettu vahvaa teippiä. Myös jalat oli sidottu teipillä.

Tekijät uhkasivat uhria ja saivat tämän kertomaan pankkikorttinsa tunnusluvun sekä pankkitilinsä käyttäjätunnuksen ja salasanat.

Tämän jälkeen mies oli irrotettu ratista ja hänen kädet oli laitettu selän taakse käsiraudoilla kiinni. Lopuksi mies nostettiin auton takakonttiin.

Tekijät ajoivat uhri takakontissa Imatralle, jossa he nostivat uhrin pankkikortilla pankkiautomaatista 20 euroa rahaa ja tankkasivat bensiiniä noin 20 eurolla. Bensiiniä otettiin myös mukaan kahteen puolentoista litran pulloon.

Sen jälkeen tekijät olivat ajaneet autolla takaisin Mikonsaareen, jossa uhria oli syyttäjän mukaan lyöty lukuisia kertoja veitsellä. Uhri oli ilmeisesti tässä vaiheessa saanut surmansa.

Auto tuleen

Tekijät nostivat uhrin auton takakonttiin ja lähtivät ajamaan Lappeenrannan keskustaa. He hakivat ruokaa hampurilaisravintolasta ja päätyivät seuraavan vuorokauden puolella kello kolmen aikaan yöllä Lappeenrannan Lauritsalan venesatamaan.

Satamassa he valelivat auton bensiinillä ja sytyttivät sen tuleen.

Palokunta kävi sammuttamassa palon, mutta he, eivätkä paikalla käyneet poliisit, havainneet takakontissa ollutta ruumista. Sen löysi vasta ulkopuolinen myöhemmin iltapäivällä.

Poliisi sai melko nopeasti tämän jälkeen epäillyt kiinni.

Syyttäjä vaatii tekijöille elinkautista vankeustuomiota.

Tappo vai murha?

Välituomiossaan marraskuussa 2018 Etelä-Karjalan käräjäoikeus katsoi, että surma oli tehty vakaasti harkiten. Tätä tukee muun muassa se, että tekijöillä oli mukanaan veitsi ja käsiraudat. Teko oli kestänyt usean tunnin ajan ja syytetyt olivat sittemmin yrittäneet peitellä rikostaan ja vaikeuttaa tutkintaa heittelemällä uhrin vaatekappaleita ympäriinsä.

Lisäksi he olivat polttaneet auton, jossa ruumis oli ollut. Polttamista varten he olivat tankanneet huoltoasemalla bensiiniä limsapulloihin.

Käräjäoikeuden välituomion mukaan tappo oli myös tehty erityisellä raakuudella ja julmuudella, koska siinä uhrille tarkoituksellisesti aiheutettiin kovia tuskia. Surmatyö kaikkinensa oli kestänyt kauan, minkä oli käräjäoikeuden mukaan pitänyt aiheuttaa uhrille kauhua ja kärsimystä.

Käräjäoikeuden välituomion mukaan syytetyt ovat menettelyllään syyllistyneet yhdessä ja yksissä tuumin tehtyyn murhaan.

Käräjäoikeuden lopullinen tuomio asiasta tulee 23.8.2019.

Juttua ja otsikkoa päivitetty.

Vuonna 1998 syntyneet lappeenrantalaiset mies ja nainen ovat tänään perjantaina olleet Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa syytettyinä Lappeenrannassa toukokuussa 2018 tapahtuneesta surmasta.

Tilanne alkoi, kun epäillyt mies ja nainen olivat yhdessä surman kohteeksi joutuneen, itseään vuotta vanhemman miehen kanssa autoilemassa toukokuisena iltana 2018.

Kuskina ollut uhri oli sidottu henkilöauton rattiin käsiraudoilla Mikonsaaressa muutaman kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta. Tekijät saivat uhrin kertomaan pankkikorttinsa tunnusluvun sekä pankkitilinsä käyttäjätunnuksen ja salasanan.

Tämän jälkeen uhri oli nostettu auton takakonttiin.

Tekijät ajoivat reilun 30 kilometrin päähän Imatralle, jossa he nostivat uhrin pankkikortilla pankkiautomaatista 20 euroa rahaa ja tankkasivat sillä bensiiniä. Bensiiniä he ottivat myös mukaan kahteen puolentoista litran pulloon.

Sen jälkeen tekijät olivat ajaneet takaisin Mikonsaareen, jossa uhri oli oikeuslääketieteellisten tutkimusten perusteella saanut surmansa teräaseesta.

Auto tuleen

Tekijät lähtivät ajamaan kohti Lappeenrannan keskustaa. He hakivat ruokaa rautatieaseman lähellä olevasta hampurilaisravintolasta uhri edelleen takakontissa.

Aamuyöllä he ajoivat Lappeenrannan Lauritsalan venesatamaan, valelivat auton bensiinillä ja sytyttivät sen tuleen.

Palokunta kävi sammuttamassa palon. He eivätkä paikalla käyneet poliisit havainneet takakontissa ollutta ruumista. Sen löysi vasta ulkopuolinen myöhemmin iltapäivällä.

Poliisi sai melko nopeasti tämän jälkeen epäillyt kiinni.

Surmattu oli vuonna 1997 syntynyt savitaipalelainen mies.

Molemmat kiistivät

Syytettyinä olevat mies ja nainen tunnustivat oikeudessa syksyllä 2018 olleensa paikalla surmatyön aikana, mutta molemmat kiistävät syyllistyneensä miehen surmaamiseen. Sen sijaan he syyttävät surmatyöstä toisiaan.

Syyttäjä vaati molemmille murhasta elinkautista tuomiota.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus totesi jo viime marraskuussa molempien syyllistyneen murhaan, mutta passitti tekijat mielentilatutkimuksiin.

Tänään perjantaina oikeus kertoi, että syytetyistä mies oli tekoa tehdessään syyntakeinen eli tehnyt surman täydessä ymmärryksessä.

Syytetty nainen on mielentilatutkimuksen mukaan alentuneesti syyntakeinen eli täyttä ymmärrystä vailla.

Syyttäjä vaatii mielentilatutkimustenkin jälkeen molemmille elinkautista vankeutta murhasta. Mies ja nainen ovat syyttäjän mukaan yhdessä tahallaan tappaneet uhrin.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus antaa lopullisen tuomion asiasta 23.8.2019.

– Lasku. 13 paria lapikkaita ja 30 paria lastenkenkiä. Maksettu 30.10.1916.

Jaana Kinnunen selaa jugendtalon takapihalla vanhoja kuitteja. Ne lepäävät pahvilaatikossa, johon kuitit ovat päätyneet takana olevan Kinnusen talon vintiltä satojen pölyisten tavaroiden seasta.

Vetoisa vintti piti jo tänä kesänä eristää, mutta siitä ei tullut mitään.

– Näitä aarteita löytyy edelleen. Vintin eristämisestä ei olisi tullut mitään, koska vanhat tavarat olisivat jääneet sinne purujen alle. Pakkohan ne on pelastaa, kertoo Jaana Kinnunen.

Jaana Kinnusen voisi nimetä pelastajaksi. Reilu vuosi sitten hän osti Lappeenrannan keskustasta 110-vuotiaan Kinnusen talon, jonka kohtaloksi oli koitumassa rapistuminen ja jopa päätyminen maan tasalle.

Mummon koti

Jaana Kinnusen puhe vilahtaa vähän väliä 1960-luvulle, jolloin hän pikkutyttönä juoksenteli samalla takapihalla.

– Kyllähän talon ostamisessa lisäpointtina oli, että tämä on minun mummola. Tähän liittyy niin paljon muistoja ja tunteita.

Usein hän oli mummon luona yökylässä. Mummo asui päätyasunnossa. Sinne vie erillinen portaikko, joka Jaana Kinnusen mukaan nyt näyttää ulkoapäin hökötykseltä.

– Noita portaita pitkin kävelin mummon luota pihan poikki ja sain mennä kylään talon toisessa päädyssä asuneen rouvan kotiin. Hänellä oli kirjahyllyllä tosi hienoja koriste-esineitä, joita ihailin.

Mummon asuntoon johtavan portaikon ovi avautuu. Punaisen puuoven takana on vanha punainen käsilaukku täynnä papiljotteja.

– Jaha. Joltain jäänyt tämmöinen tähän, naurahtaa Kinnunen.

Hän kävelee portaita ylös ja ihailee kuluneita portaita.

Kaksikerroksinen Kinnusen talo seisoo jylhänä aivan Lappeenrannan keskustassa. L-kirjaimen muotoinen rakennus on Snellmaninkadun puolelta leveydeltään noin 40 metriä ja Valtakadun puolelta noin 35 metriä.

Talo näyttää kauempaa katsottuna olevan elämänsä kunnossa.

Viimeistään takapihalla huomaa, että näin ei ole. Ruosteiset rännit olisi pitänyt uusia jo ajat sitten. Sieltä täältä pilkottaa lautoja ja seinä huutaa maalia. Ikkunoiden puitteet näyttävät luurangoilta.

Kun Lappeenrannassa alkoi kiiriä huhu, että Kinnusen perikunnalla olisi halu purkaa talo, alkoi hurja vastarintaliike: “Lappeenrannan kauneinta taloa ei saa purkaa”.

Köyhästä kisällistä arvostettu suutarimestari

Jaana Kinnusen isoisä Pekka Kinnunen syntyi Kerimäellä vuonna 1871. Hän muutti 16-vuotiaana Lappeenrantaan ja aloitti valmistaa jalkineita. Hiljalleen Kinnusen kenkäpaja laajeni jopa 200 työntekijän kenkätehtaaksi.

Niinpä Pekka Kinnunen rakennutti Lappeenrannan keskustaan talon, jonka katutasoon tuli kenkätehdas ja liikehuoneistoja sekä yläkertaan asuntoja.

Pekka Roihan suunnittelema talo valmistui vuonna 1909. Aihetta juhlaan oli paitsi uuden tehtaan valmistumisen takia myös siksi, että Pekka Kinnusen suunnittelemat naisten varsikengät olivat samana vuonna voittaneet kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä.

Aikaa myöten kenkien valmistaminen loppui, ja jäljelle jäi kenkäkauppa. Niiden jälkeen talon kivijalan myymälöissä on vuosikymmenten aikana ollut koko suomalaisen kaupankäynnin kirjo. On ollut leipomoa, lastenvaateliikettä, kahvilaa, kultasepänliikettä, valokuvaamoa, osto- ja myyntiliikettä, matkatoimistoa ja jopa autojen varaosaliike.

Kalliit remontit odottivat

Alusta lähtien Kinnusen talo on ollut Kinnusen suvun omistuksessa. Lopulta perikunnan jäseniä alkoi olla eri puolilla Suomea, ja heillä kosketuspinta taloon tuli hataraksi. Kaikki eivät olleet edes käyneet koko talossa.

Osa perikunnasta kertoi haluavansa purkaa talon ja rakentaa tilalle uuden. Talo oli jäänyt Lappeenrannan asemakaavassa ilman suojelumerkintää.

Toisaalta taloon olisi pitänyt tehdä mittava ja kallis remontti, eivätkä kaikki perikunnan jäsenet olleet halukkaita laittamaan siihen rahojaan.

Viereisen tontin omistaja Ilpo Niemi lisäsi vettä myllyyn Etelä-Saimaan haastattelussa 26.10.2016.

– Jos tuo homeinen mökki jää tuohon pystyyn lahoamaan, niin se sotkee koko korttelin kehittämisen. Ei kukaan mitään lättänöitä rupea rakentamaan.

Kaupat syntyivät

Jaana Kinnunen oli yksi harvoista perikunnan jäsenistä, jotka kannattivat talon ehostamista. Hän halusi pitää rakennuksen Lappeenrannan kauneimpana rakennuksena.

– Minun päähäni ei mahdu sellainen ajatus, että tämä purettaisiin. Se olisi silkkaa hulluutta, kertoo Kinnunen.

Lopulta reilu vuosi sitten kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Kaupunkilaisille kerrottiin, että Jaana Kinnunen oli ostanut koko talon itselleen. Myyjinä olivat Kinnusen talon perikunnan jäsenet, joita on yhteensä 18.

Kauppojen hieromiseen kului kaksi vuotta. Ihmiset asuivat eri puolilla Suomea. Jo heidän saaminen yhtä aikaa samaan paikkaan edes valtakirjalla oli oma urakkansa.

Nyt hänen hartain toiveensa talon säilyttämisestä oli toteutunut.

– Minä rakastan vanhoja taloja, kertoo Kinnunen.

Kunnostus alkoi

Yhdellä silmäyksellä näkee, että talon kunnostaminen ja kunnossa pitäminen vaatii aikaa, rahaa, kärsivällisyyttä ja osaamista. Jos Jaana Kinnunen olisi rakennusalan ammattilainen, kaikki olisi paljon helpompaa.

– Olen ammatiltani perheterapeutti. Olen itse joutunut opettelemaan kaiken.

Hänen työpaikkansa on Turussa, mutta Lappeenranta on edelleen hänen kotikaupunkinsa. Lähes joka perjantai hän hyppää Turussa junaan ja saapuu talonsa luokse.

– Turussakin asun 1800-luvulla rakennetussa talossa.

Vaikka Kinnusen talon ulkorännit ovat edelleen rempallaan, rappaus korjaamatta ja laudat törröttävät, on talon sisällä moni asia edistynyt.

Vuoden aikana on uusittu viemäri- ja vesijohtoja. Kaksi huonossa kunnossa ollutta asuntoa on remontoitu kauttaaltaan. Niistä toinen oli aiemmin varastona ja toisessa oli pahvit ikkunoissa.

Kinnunen harmittelee kunnostamisen hitautta.

– Yritimme ensi löytää sopivan kokoista vanhaa ikkunaa koko Suomesta. Samankokoista ei löytynyt mistään. Ikkunat piti teetättää.

Talon yksi rappukäytävistä on jo maalattu ja pystyuunit eli kakluunit yhtä lukuun ottamatta kunnostettu.

Menneisyys puskee silmille

Jyrkät ja kapeat puuportaat johdattavat Kinnusen talon valtavan isolle vintille. 110 vuodessa sinne oli tuotu valtavat määrät tavaraa, mutta vain vähän viety pois.

– Museon ihmiset ovat varmistaneet, ettei mitään ainutlaatuista joudu hävitykseen.

Vintiltä on viety talteen laatikkokaupalla vanhoja sanomalehtiä, valokuvia ja esineitä.

Lattialla viruu edelleen kengänpohjien malleja muistuttamassa talon alkuperäisestä tarkoituksesta.

– Isäni kertoi, että hänen nuoruudessaan kenkien lestejä oli poltettu uunissa. Ne olivat olleet hyvä lämmitykseen, naurahtaa Jaana Kinnunen.

Ihmeellistä oli, kun yhdessä nurkassa oli iso pino vaaleanpunaisia postiennakko-osoituksia vuodelta 1917. Ne olivat matkalla Helsingistä Turkuun tai Helsingistä Kuopioon, mutta ei Lappeenrantaan.

– Yksi niistä oli muun muassa Minna Canthin tyttärelle, kertoo Jaana Kinnunen.

Postiennakko-osoitukset on kerätty talteen.

– Kukaan ei ole keksinyt, miksi ne ovat olleet täällä.

Seitsemän perheen koti

Kinnusen talo on niin keskellä kaupunkia: torille noin 100 metriä ja satamaan alle puoli kilometriä.

Talossa on koti seitsemälle perheelle.

Silloin harvoin kun Kinnusen talosta asunto vapautuu, on tulijoita riittämiin. Vastikään yksi huoneisto vapautui ja Jaana Kinnunen laittoi siitä ilmoituksen Kinnusen talon Facebook-sivuille. Toistakymmentä perhettä tuli huoneistoa katsomaan.

– Kovasti harmitti, kun heitä ei voinut kaikkia ottaa asumaan. Olisivat olleet tosi sopivia, harmittelee Kinnunen.

Myös katutason liikehuoneistoista kaikki on vuokrattu. Siellä ovat ravintola, antikvariaatti, valokuvaamo, vaateliike ja taideliike.

Muurari on nyt laskenut, että rakennuksessa on aikoinaan ollut 35 kaakeliuunia. Niillä talo alkuvuosina lämmitettiin. Myöhemmin ne on korvattu vesikiertopattereilla ja öljylämmityksellä.

– Nyt uuneja on enää seitsemän. Harmillista, että muut uunit on aikoinaan purettu, mutta ollaan tyytyväisiä, että edes ne ovat säilyneet, sanoo Jaana Kinnunen.

Jäljellä olevat kaakeliuunit ovat alkuperäisiä ja hienosti jugendtyyliin koristeltuja. Vuosikausia ne olivat käyttämättöminä.

– Muurari ihmetteli, että kun ei uuni vedä millään. Lopulta sieltä löytyi vanha naakanpesä. Se poistettiin. Nyt kaikki uunit ovat käyttökelpoisia.

Jaana Kinnunen oli varma, että remontti tuo mukanaan yllätyksiä. Sellaisilta on ainakin toistaiseksi vältytty.

Saattoikin olla jopa talon pelastus, että talolle ei ole kaikkia tarvittavia korjauksia tehty.

– Mitään hometta tai sellaista ei ole tullut vastaan. Tähän taloon ei ole koskaan käytetty muovia. Tätä ei ole korjattu 1970-luvulla, kun ei vielä oikein tiedetty muovin huonoja puolia.

Salainen talo avautuu

Jaana Kinnunen liikkuu talonsa sisäpihalla hymyssä suin. Uskonpuute ei iske, sillä kaikki tulee aikanaan valmiiksi.

Seuraavana on vuorossa sisäpihan ulkoikkunoiden kunnostus. Sisäpihan seinustan rappaus ja korjaaminen alkaa Jaana Kinnusen mukaan pian, samoin kuin ullakon eristäminen.

Kinnusen talo on kaunis maamerkki Lappeenrannassa, ja sellaisena Jaana Kinnunen haluaa sen pitää. Siitäkin huolimatta, että se vaatii paksua lompakkoa.

– Kyllähän tähän kaikki rahat menevät, eivätkä riitäkään, hän huokaisee.

Ennen kuin hän osti Kinnusen talon itselleen, oli se kaupunkilaisille tuntematon ja ehkä salaperäinenkin rakennus. Jotta salamyhkäisyys häviäisi, on Jaana Kinnunen kutsunut kaupunkilaisia tutustumaan.

– Joulun alla kun pidimme joulutapahtumaa, oli täällä tuhat ihmistä. Se yllätti kaikki, mutta kertoo siitä, että ihmisillä oli kova halu päästä katsomaan Kinnusen taloa.

Lauantaina 24.8. Jaana Kinnunen pitää talon 110-vuotissyntymäpäivät. Hän ja Meijän piha – Kinnusen talon kannatusyhdistys ovat kutsuneet kaikki kaupunkilaiset ensin juhlakulkueeseen ja sen jälkeen illanviettoon Kinnusen talon takapihalle.

– Tänne katetaan pöydät 200 ihmiselle. Siitä tulee hieno juhla, riemuitsee Jaana Kinnunen.

Kinnusen talolla ei edelleenkään ole asemakaavassa suojelumerkintää. Suunnittelua ohjaavassa osayleiskaavassa se on, ja merkintä päätynee jossain vaiheessa myös asemakaavaan.

Jaana Kinnusen mukaan kaupunkilaisten ei kuitenkaan tarvitse huolestua, vaikka suojelumerkintä puuttuu.

– Voi olla, että minä suojelen mummolaa enemmän kuin mitä laki määrää, naurahtaa Kinnunen.

Aurinko paistaa ja Saimaan aallot liplattelevat valkoisen laivan kyljissä. Aleksanteri Scharin istuskelee hyväntuulisena Lappeenrannasta Saimaan risteilyjä tekevän pienen Linda-aluksen peräkannella.

Viime vuosina hän on viettänyt useita satoja tunteja asumattomassa Saimaan saaressa. Työtä on ollut paljon, mutta nyt se on päätöksessä.

– Se on ollut erittäin vaikeata ja rankkaa. Fyysistä kuntoa on vaadittu. Valmiista työstä saa kuitenkin tyydytystä, Scharin sanoo.

Linda kyntää kohti Ilkonsaarta Suur-Saimaalla. Sinne on juuri valmistunut ortodoksinen Pyhän Georgioksen rukoushuone, jota Scharin on ollut yhdessä muiden talkoolaisten kanssa rakentamassa useamman kesän ajan.

Saarelle on menossa myös toinen risteilyalus, Saimaa Margareta, ja paljon juhlakansaa. Mukana on Suomen ortodoksikirkon päämies arkkipiispa Leo, jonka on tarkoitus vihkiä saarelle juuri valmistunut rukoushuone.

Pyhättösaari

Ekumeeninen Saimaan skiitat -yhdistys on rakentanut Ilkonsaareen pääosin talkoilla ja lahjoitusvaroin jo viisi ortodoksista rukoushuonetta. Pienet kappelit ovat vapaasti saarella vierailijoiden käytössä.

Ne sijaitsevat kauniilla paikoilla eri puolilla Ilkonsaarta. Jokaisen sisällä on tietoja kappelin taustoista ja vieraskirja. Kaikilla rukoushuoneilla on esikuvansa eri puolilla ortodoksimaailmaa.

– Kohteet on valittu Kreikan Athos-luostarisaarelta aina Näätämöön saakka ulottuvalta reitiltä, jota pitkin ortoksinen usko on saapunut Suomeen saakka, Saimaan skiitat -yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Salpakari kertoo.

Rukoushuoneiden esikuvat ovat Kreikan Athoksella, Laatokalla Staraja Ladogassa, Konevitsassa ja Valamossa sekä jäämeren rannalla Näätämössä.

Tarkoitettu kaikille

Ilkonsaari vihittiin Suomessa ainutlaatuiseksi skiittasaareksi vuoden 2009 kesällä. Skiitta viittaa ortodoksimunkkien pienyhteisöön, eräänlaiseen luostarin esiasteeseen. Nimitys on Ilkonsaaressa vain viitteellinen, koska saarella ei ole munkkeja tai luostaria.

Saimaan skiitat –yhdistys on myös ekumeeninen eli siinä on mukana myös luterilaisia. Rukoushuoneita onkin rakennettu Ilkonsaareen yhteisen krisitllisen perinnön hengessä eikä edes pelkästään uskovaisille.

Paikka on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat hiljentyä kauniin luonnon ääressä.

Hiljentymisen paikka

Luonnossa hiljentyminen on matkailutrendi, josta puhutaan yhä enemmän. Ilkonsaari ja sen rukoushuoneet vaikuttaisi vastaavan juuri tähän tarpeeseen.

– Tämä on hiljentymisen paikka ja toisaalta myös matkailukohde, Seppo Salpakari kertoo.

Salpakarin kipparoima Linda -alus laskee maihin laguunimaiselle hiekkarannalle Ilkonsaaren pohjoispuolelle. Samalla rannalla on jo ankkuroitunut myös Juha ja Eija Nikun Epuli-vene.

Kymmeniä vuosia Saimaalla veneillyt pariskunta on seurannut mielenkiinnolla rukoushuoneiden valmistumista saareen vuosien mittaan.

– Onhan tuo ollut mittava talkoourakka, Juha Nikko huomauttaa.

Pariskunnan mielestä ajatus saarelle rakennetuista rukoushuoneista on hyvä.

– Tämä on tervetullutta matkailijan kannalta. Kun seuraa rukoushuoneissa olevia vieraskirjoja, niin aika monen maan ihmiset ovat täällä käyneet, Juha Nikko sanoo.

Nikkojen mielestä Ilkonsaari muistuttaa idealtaan Venäjän Karjalan Kizhin saarta, jossa pariskunta vieraili tänä kesänä. Kizhille on kerätty eri puolilta Venäjän Karjalaa vanhoja karjalaisia puukirkkoja ulkoilmamuseoon.

– Tietysti siellä kirkot ovat isompia ja vanhempia, mutta samaa henkeä tässä on, Nikko sanoo.

Matkailijoita odotetaan enemmän

Ilkonsaari on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistuksessa. Säätiöllä on useita retkisatamakohteita Saimaalla, joissa kolmessa on esimerkiksi sauna veneilijöiden käytössä.

– Tännekin ehdotettiin saunaa. Halusimme kuitenkin jotain erilaista ja olemme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Tämä on nyt hiljentymisen paikka, Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja Hanna Ollikainen kertoo.

Säätiö haluaa kuitenkin lisää kävijöitä saarelle, jonne nykyään pääsee lähinnä omalla veneellä. Säätiö yrittääkin saada saarelle säännöllisiä risteilyjä.

– Sen pitää olla saaren seuraava kehitysmuoto. Siihen tarvitaan yhteistyötä risteily-yrittäjien kanssa. Tämä voisi olla kuin Suomenlahden majakkasaaret, joihin pitää tilata laivalippu jo etukäteen, Ollikainen visioi.

Saimaan skiitat -yhdistyksen Seppo Salpakarin mukaan saarella kävi viime vuonna noin 2500 vierailijaa. Hän odottaa esimerkiksi Lappeenrannan kaupungilta aktiivisempaa otetta saaren markkinoinnissa matkailukohteena.

– Tätä ei ole oikein vielä mielletty matkailukohteena Lappeenrannassa. Ajamme tänne kyllä joka lauantai, jos väkeä riittää, Lindan kippari Seppo Salpakari sanoo.

Lappeenrantalaisen Lidl-kaupan edustalla istuu täysien ostoslaukkujensa vieressä tyytyväinen venäläinen ostosmatkailija Svetlana Gorovaja. Pietarilainen eläkeläisrouva on saapunut perheensä kanssa aamulla Suomeen autolla, ja ostokset on nyt käytännössä tehty.

– Mitä tässä salailemaan. Teillä on paremmat elintarvikkeet. Olen käynyt jo 20 vuoden ajan Suomessa ostoksilla, Gorovaja sanoo.

Hymy kuitenkin hyytyy, kun puheeksi tulevat Suomen kiristyvät viisumivaatimukset venäläisille.

– Suututtaa tosi paljon. Minkä vuoksi näin tehdään? Kuka tästä hyötyy, Gorovaja kyselee.

Venäläiset rynnivät viisuminhakuun

Suomen päätös kiristää viisumivaatimuksia on aiheuttanut viisuminhakutulvan ennen säädösten kiristymistä. Venäläiset jonottavat Suomen viisumeita esimerkiksi Suomen viisumikeskuksessa Pietarissa.

– Viisumihakemusten määrä on noin kaksinkertaistunut sen jälkeen, kun ilmoitimme uusista vaatimuksista viisumin saannille elokuun alussa, Suomen Pietarin konsulaatin lehdistövirkamies Jussi Palmén kertoo.

Hakemusruuhka tuntuu myös venäläisten viisumihakemuksia käsittelevässä ulkoministeriön maahantulolupa-asioiden palvelukeskuksessa Kouvolassa.

– Normaalisti tähän aikaan meille tulee Venäjältä noin 3 000 viisumihakemusta päivässä. Nyt elokuussa onkin tullut noin 6 000 viisumihakemusta päivässä, Kouvolan yksikön päällikkö Tito Gronow kertoo.

Palvelukeskuksessa painetaankin pitkiä päivä ruuhkan selvittämiseksi

– Olemme tehneet ylitöitä koko elokuun, ja ylityöt varmaan jatkuvat vielä pari viikkoa syyskuussakin, Tito Gronow sanoo.

Viisumihakemuksiin lisää liitteitä

Syyskuun alusta alkaen Suomi alkaa vaatia venäläisiltä selvityksen heidän matkasuunnitelmastaan ja tuloistaan.

– Olemme viimeinen Schengen-maa, joka ei ole vielä näitä liiteasiakirjoja vaatinut, Suomen Pietarin konsulaatin lehdistövirkamies Jussi Palmén sanoo.

Hänen mukaansa viisumin saaminen venäläisille ei kuitenkaan olennaisesti vaikeudu, vaikka uusia asiakirjoja viisumihakemukseen vaaditaankin.

– Viisumin saanti tulee yhä olemaan aika vaivatonta. Nämä muutokset eivät ole kauhean dramaattisia. Olemme pyytäneet asiakirjoja jo aiemminkin tarvittaessa, Jussi Palmén kertoo.

Vakuutuksista huolimatta venäläiset pelaavat varman päälle ja haluavat saada viisumin vireille ennen uusia vaatimuksia.

– Ehkä he ajattelevat, että nyt on vielä helpompi saada viisumi kuin sitten syyskuussa. Mutta näin ei ole, Ulkoministeriön Kouvolan maahantulolupa-asioiden palvelukeskuksen yksikön päällikkö Tito Gronow vakuuttaa.

Itäturistit saattavat vähentyä

Kaikkia ostosmatkailijoita Lappeenrannan Lidlissä Suomen uudet vaatimukset eivät kuitenkaan hetkauta.

– Suhtaudun tähän rauhallisesti. Esimerkiksi Italialla on jo nykyään samat vaatimukset, pietarilainen Irina Vinogradova sanoo.

Vinogradovan mielestä Suomen päätös saattaa kuitenkin vähentää Suomen viisumeiden kysyntää. Voittaja saattaa olla erityisesti Viro.

– Viron viisumi voi olla nyt helpompi saada, Vinogradova sanoo.

Viron viisumin hankintaan venäläisiä kannustaa erityisesti maan myöntämät kolmen vuoden viisumit. Suomi myöntää pääosin kahden vuoden viisumeita aiemmin maassa käyneille.

Myös työkseen ostosmatkailijoita Suomeen tuova pietarilainen autoilija Vladimir Sokolov pelkää töidensä vähentyvän.

– Jos on vähemmän Suomen viisumeita, turistivirta Suomeen voi vähentyä ja minulla on vähemmän töitä, hän huomauttaa.

Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyksessä elettiin viime syksynä ja talvena erityisen tuskaisia aikoja.

Silloinen Attendo (nyk. Terveystalo) ei pystynyt toimittamaan päivystykseen sovittua määrä lääkäreitä kaikkiin vuoroihin. Lääkäripula aiheutti päivystykseen ajoittain tuntien mittaisia jonoja.

Talvella päivystys kuormittui lisää, kun kahden hyvinvointiaseman kiirevastaanotot lakkautettiin Lappeenrannassa.

Saadakseen lisää lääkäreitä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten viestintä, päivystys ja mainostoimisto ideoivat nuoria lääkäreitä kosiskelevan kampanjan. Se julkaistiin juhannuksen alla sosiaalisessa mediassa.

Kuvassa paidaton nuorimies nojailee virvoitusjuomalasia pidellen avoautoon.

Ilmoitus poiki kyselyjä

Työpaikkailmoitus oli esillä muutaman päivän, kunnes se vedettiin pois Eksoten hallituksen puheenjohtajan Marja-Liisa Vesterisen (sd.) käskystä.

Hyllytetty ilmoitus ehti kuitenkin poikia hedelmää. Ensihoidon ja päivystyksen ylilääkäri Pekka Korvenoja kertoo saaneensa ilmoituksen jälkeen yhteydenottoja 22 lääkäriltä, joita kiinnostaa päivystysvuorojen tekeminen keskussairaalassa muun työn ohella.

– Selkeä piikki tuli yhteydenotoissa, Korvenoja sanoo.

Aiempien työpaikkailmoitusten perusteella tulleet yhteydenotot ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Korvenoja arvelee, että kyselyjen määrään on vaikuttanut itse räväkän ilmoituksen ohella sen saama julkisuus. Kyselyjä on tullut niin Eksoten sisältä kuin muualta Suomesta.

– Olemme saaneet tulevan syksyn vuoroja hyvin täytettyä.

Ostolääkäreitä vähemmäksi

Etelä-Karjalan keskussairaalan tavoitteena on, että yhä suurempi osa yhteispäivystyksen lääkäreistä olisi Eksoten omaa henkilökuntaa.

Tällä hetkellä keskussairaalan yhteispäivystys joutuu tukeutumaan ostopalvelulääkäreihin. Terveystalo ei ole kuitenkaan pystynyt toimittamaan riittävästi lääkäreitä kaikkiin vuoroihin.

– Ilman omaa päivystysrinkiä päivystys ei olisi toiminnassa, Korvenoja kertoo.

Eksoten palkkalistoilla olevia lääkäreitä ei velvoiteta työskentelemään päivystyksessä vaan he ottavat päivystysvuoroja ikään kuin talkoohengessä.

Ylilääkäri Pekka Korvenoja toivoo, että lääkäreitä alettaisiin velvoittaa tekemään myös keskussairaalan yhteispäivystyksen päivystysvuoroja. Se vaatii tietenkin työvuorojärjestelyjä.

Erikoisosaajille edelleen tarvetta

Vaikka Etelä-Karjalan keskussairaalan yhteispäivystyksen lääkäritilanne näyttää syksyn lähestyessä valoisammalta, ei lääkärivaje oli poistunut kokonaan.

Päivytyksessä on auki muutamia vakituisia lääkärivirkoja. Sinne haetaan muun muassa kouluttajalääkäriä sekä erikoisalueiden osaajia. Tarvetta on erityisesti akuuttilääketieteeseen erikoistuville lääkäreille.

– Se olisi päivystykselliseltä kannalta katsottuna erittäin tärkeä osa-alue, ylilääkäri Pekka Korvenoja sanoo.

Korvenoja pohtii myös, voisivatko lääkäriopiskelijat tehdä osan yhdeksän kuukauden mittaisesta pakollisesta terveyskeskusharjoittelusta keskussairaalan päivystyksessä. Se vaatisi sen, että päivystykseen saataisiin koulutusoikeudet.

Kylpyhuoneen nurkassa tuijottaa musta kameransilmä. Kamera kuvaa ulkomaalaisen suihkussa käyntiä säilöönottoyksikön eristyshuoneessa. Näin tarkkaa kameravalvontaa ei sallita edes vankiloissa.

– Tarkoitus ei tietenkään ole tirkistellä tai aiheuttaa asiakkaalle häiriötä, vaan taata yksikön jokaisen asiakkaan turvallisuus, kertoo apulaisjohtaja Antti Jäppinen Lappeenrannassa sijaitsevasta Joutsenon säilöönottoyksiköstä.

Säilöönottoyksikköön päätyy palautuspäätöksen saaneita ulkomaalaisia, joiden epäillään vaikeuttavan palautusta kotimaahan. Tiukkaa kameravalvontaa perustellaan ilkivallan ehkäisyllä.

– Me haluamme varmistaa kameravalvonnalla, ettei itsetuhoinen henkilö vahingoita itseään tai ilkivaltaa haluava henkilö tuki lattiakaivoa ja aiheuta haittaa rakennukselle, kertoo Jäppinen.

Oikeusasiamies puuttui säilöönottoyksikön kameravalvontaan tarkastuskäynnillään viime marraskuussa. Tarkastajat eivät ole vakuuttuneita kameravalvonnan välttämättömyydestä suihkutiloissa, koska esimerkiksi vastaavaa valvontaa ei ole vankiloissakaan. Säilöönottolaki kuitenkin sallii tarkan kameravalvonnan myös suihkutiloissa.

Oikeusasiamies raportoi tarkastuskäyntien havainnoista muun muassa YK:n kidutuksen vastaiselle komitealle.

Ei ristiriitaa yksityisyyden suojan kanssa

Oikeusasiamiespitää tiukkaa kameravalvontaa erittäin ongelmallisena ulkomaalaisten yksityisyyden kannalta. Säilöönottoyksikön apulaisjohtaja ei näe yksityisyyden suojan ja tarkan kameravalvonnan olevan ristiriidassa keskenään.

– Tällaisessa suljetussa laitoksessa, mikä tämäkin on, kameravalvonta rakennetaan turvallisuuden takia hyvin kattavaksi, kertoo Jäppinen säilöönottoyksiköstä.

Oikeusasiamiehen mukaan kameravalvontaa parempi olisi, että ohjaajat valvoisivat säilöönotettuja paikan päällä, henkilökohtaisesti eristyshuoneessa.

– Henkilökohtainen valvonta olisi asiakkaalle vähemmän mieluisa vaihtoehto ja toisaalta se saattaisi olla jopa työturvallisuusriski, sanoo apulaisjohtaja Antti Jäppinen Joutsenon säilöönottoyksiköstä.

– Ei meillä ole niin paljon henkilökuntaa, että voisimme panna eristystiloihin henkilökohtaista valvontaa, vaikka meillä kohtuullisesti henkilöstöä onkin, jatkaa Jäppinen.

Haluaako säilöönotettu peseytyä?

Kameravalvonnasta huolimatta kelteisillään olevaa suihkuttelijaa ei näy valvomon ruudusta. Kameravalvonnan kuvassa on peittoruutu, joka peittää suihkuttelijan lähes kokonaan. Kuvassa näkyy apulaisjohtajan mukaan lähinnä lattiakaivo ja suihkunurkkauksen rakenteita.

Peittoruudun lisäksi suihkussa kävijän yksityisyyden suojaa lisätään sillä, ettei kameran kuvaa ole näkemässä vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Yksityisyyttä lisäävistä toimista huolimatta oikeusasiamiestä pohdituttaa suihkutilan kameravalvonta.

– Tietoisuus siitä, että säilöönotettua valvotaan myös suihkutilassa, voi vaikuttaa siihen, haluaako hän lainkaan peseytyä, kerrotaan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen tarkastusraportissa.

Joutsenon säilöönottoyksikön apulaisjohtaja Antti Jäppinen kertoo, että säilöönotetuilta ei ole tullut kritiikkiä tiukasta kameravalvonnasta.

Miksi näin tiukkaa valvontaa?

Mikä tekee säilöönottoyksiköistä niin erityisiä paikkoja, että valvontaa pitää olla myös suihkutiloissa?

– Työntekijöiden turvallisuus ja järjestyksen ylläpito on kameravalvonnan tarkoitus, mutta en tiedä, mikä on ollut perimmäinen syy tarkempaan valvontaan kuin muualla, miettii lainsäädäntöneuvos Jorma Kantola sisäministeriöstä.

Kantola kertoo lain perusteluosasta: kameravalvonnalla huolehditaan asiakkaan turvallisuudesta, etteivät esimerkiksi itsetuhoiset henkilöt vahingoita itseään.

Tarkempi kameravalvonta säilöönottoyksiköissä liittyy lainsäädäntöneuvos Jorma Kantolan mukaan myös siihen, että siellä työskentelee enemmän sosiaalialan ihmisiä eikä varsinaisia vartijoita, kuten esimerkiksi vankiloissa.

Joutsenon säilöönottoyksikön apulaisjohtaja Antti Jäppinen uskoo tiukemman kameravalvonnan liittyvän ilkivallan ehkäisyyn.

– Olen ymmärtänyt, että ilkivalta-aspekti on huomioitu jo tätä lakia säädettäessä, sanoo Jäppinen.

Oikeusasiamies: Eristyshuoneet liian sellimäisiä itsemurhaa yrittäneille

Antti Jäppinen kuvailee, että säilöön päätyvät ulkomaalaiset ovat usein henkisesti toivottomassa tilassa saamansa palautuspäätöksen takia.

– Kotimaahan paluu koetaan aika usein jopa maailmanlopuksi. Näin he saattavat päätyä itsetuhoisiin tekoihin, kertoo apulaisjohtaja Jäppinen.

Itsetuhoiset henkilöt pannaan eristyshuoneisiin. Lisäksi sinne joutuu, jos henkilö rikkoo säilöönottoyksikön rauhaa esimerkiksi kahinoimalla.

Oikeusasiamies puuttui kameroiden lisäksi eristyshuoneisiin, jotka olivat raportin mukaan hyvin askeettisia ja sellimäisiä. Sellimäisyys koettiin ongelmaksi etenkin, jos eristykseen sijoitettu on yrittänyt itsemurhaa tai on muuten itsetuhoinen.

Muutoksia kalustukseen, ei kameravalvontaan

Eristyshuoneiden viihtyisyyttä on Joutsenon säilöönottoyksikössä parannettu alkuvuonna oikeusasiamiehen tarkastuksen jälkeen. Ohut patja on korvattu paksummalla, sänkymäisemmällä patjalla ja huoneeseen on tuotu rahityyppinen kuutio, jonka päällä voi ruokailla.

– Muihin tiloihin tarkastajat olivat varsin tyytyväisiä. Eristyshuoneiden kalustuksen muuttaminen oli merkittävin muutos, mihin me raportin perusteella ryhdyimme, Jäppinen toteaa.

Oikeusasiamiehen raportissa esiin nousseeseen kameravalvontaan ei aiota tehdä muutoksia Joutsenon säilöönottoyksikössä, koska säilöönottolaki sallii saniteettitilojen kameravalvonnan.

Asiasta kertoi ensin Etelä-Saimaa.

Ukkosvaroituksia on tällä hetkellä voimassa useassa maakunnassa Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Varoituksia on voimassa Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa.

– Iltaan mennessä ukkospuuskien pitäisi väistyä kokonaan, eikä salamoita pitäisi olla enää kuin yksittäisiä, toteaa Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Ukkospuuskaksi luokitellaan tuulenpuuska, kun tuuli on yli 15 metriä sekunnissa.

Koskela kuitenkin neuvoo Saimaalla olevia välttelemään vesillä liikkumista.

Hän tuumaa, että tänään tähän asti havaitut 500 maasalamaa ovat vielä verrattain pieni määrä.

– Uskoisin, että tänään päästää yhteensä 1 000–1 500 maasalamaan, joka ei ole iso luku.

Esimerkiksi eilen havaittiin yhteensä 2 342 maasalamaa.

Ukkoskuurot ja voimakkaat sateet ovat työllistäneet pelastuslaitosta aamun aikana pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Vantaalla salama sytytti omakotitalon palamaan puoli yhdeksän aikaan aamulla.

Lue lisää:

Ukkoskuurot ovat viivästyttäneet lentoja ja sytyttäneet tulipaloja pääkaupunkiseudulla

Varusmies on ampunut rynnäkkökiväärillä vahingossa jalkaansa ampumaharjoituksessa Taipalsaarella.

Onnettomuus tapahtui tänään keskiviikkona. Taipalsaarella on meneillään Utin jääkärirykmentin ampumaharjoitus.

Varusmies on toimitettu sairaalaan tarkastukseen ja jatkotutkimuksiin.

– Varusmies on siirtynyt tuettuna omin jaloin ambulanssiin ja täysin tajuissaan jatkohoitopaikkaan, kertoo Utin jääkärirykmentin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jussi Kosonen.

Maavoimien tiedotteen mukaan varusmies on ollut itse yhteydessä läheisiinsä.

Kososen mukaan henkilövahinkoihin johtavat vahingonlaukaukset ovat harvinaisia.

– Utin jääkärirykmentin harjoituksessa näitä ei ole tähän saakka tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdu jatkossakaan.

Utin jääkärirykmentti selvittää vielä tarkemmin, miten onnettomuus pääsi tapahtumaan. Harjoitus jatkuu normaalisti Taipalsaarella.

Savon Voima ja Kuopion Energia kertoivat hetki sitten yhdistyvänsä. Neuvottelut ovat kestäneet kuukausia. Neuvottelutulos menee vielä syksyn aikana yhtiöt omistavien kuntien käsittelyyn. Yhdistymiseen tarvitaan myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston hyväksyntä.

Tavoitteena on, että uusi yhtiö aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa. Henkilöstö jatkaa vanhoina työntekijöinä.

Yhdistymisestä kertoivat tiedotustilaisuudessa Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen ja Savon Energiaholdingin hallituksen puheenjohtaja Ossi Martikainen.

Pirhonen uskoo, että suuri sähköyhtiö lisää alueen vetovoimaa ja kilpailukykyä.

– Kuopiolla on jatkossa entistä vahvempi toimijarooli. Tämän voi nähdä yhtenä tapana koota kaupungin omistajuutta, Pirhonen kertoo.

Martikaisen mukaan neuvottelutulos on otettu myönteisesti vastaan.

– Meillä on yksityiskohtainen valmistelu ja esitys, palaute on ollut rohkaisevaa, Martikainen kertoo.

Yhdistyminen ei vaikuta sähkön siirtohintoihin alueella, ainakaan laskevasti. Reunaehtona on ollut, että verkkoyhtiöt jatkavat erillisinä ja päättävät sähkön siirtohinnoista itse.

– Toiminnan tehostaminen alentaa hinnan korotuspaineita, Martikainen muotoilee.

Yhteistyö on yhtiöille tuttua jo aiemmin. Savon Voima ja Kuopion Energia yhdistivät asiakaspalvelunsa yhteiseen palvelukeskukseen kesäkuun alussa.

Sähkönmyynti yhdistyi vuoden alusta, kun Savon Voiman, Kuopion Energian, Jyväskylän Energian ja Lappeenrannan Energian sähkönmyyntiä perustettiin hoitamaan yhteinen Väre-yhtiö.

Edellisen kerran yhtiöt selvittivät fuusioitumista viisi vuotta sitten.

Isompi yhtiö saattaa tuoda asiakkaalle etuja

Yhdistymisen jälkeen Savon Voima ja Kuopion Energia muodostavat liikevaihdolla mitattuna Suomen kolmanneksi suurimman kuntaomisteisen energiayhtiön.

Asiakkaita uudella yhtiöllä on yhteensä noin 175 000.

– Se on Suomen mittakaavassa asiakasmäärältään viidenneksi suurin sähkönjakeluyhtiö, kertoo Energiaviraston markkinat-ryhmän johtaja Antti Paananen.

Asiakkaan kannalta isompi yhtiö voi tuoda etuja.

– Isompi asiakasmassa antaa mahdollisuuden kehittää uusia palveluita ja toimia tehokkaammin, Paananen arvioi.

Hintakilpailuun yhdistyminen tuskin vaikuttaa. Paananen muistuttaa, että Suomessa on edelleen noin 70 sähkön vähittäismyyjää.

Sähkö tuo kunnille osinkoja

Sähkönmyynti on ollut kaupungeille tuottavaa toimintaa. Savon Voima jakoi viime vuonna osinkoja 9,5 miljoonaa euroa, josta Kuopion kaupunki sai suurimpana omistajana 1,8 miljoonaa euroa.

Loput osingot jaettiin muille yhtiön taustalla oleville kunnille.

Savon Voima muutti kaukolämmön hinnoittelua vuosi sitten. Muutos laski asiakkaiden energiamaksuja, mutta korotti kuukausittain perittävää tehomaksua. Tämä pienensi käytännössä asiakkaiden lämmityskustannuksia.

Samanlaista kehitystä ei ole kuitenkaan nähtävissä sähkön siirtohinnoissa. Savon Voima Verkko korotti siirtohintoja viimeksi vuosi sitten huhtikuussa keskimäärin 10 prosenttia.

Täydennetty klo 16.47 Ossi Martikaisen kommentit ja klo 17.24 Jarmo Pirhosen kommentit.

Lue myös:

"Kilpailussa kannattaa liittoutua" – perusteilla olevassa energiapalveluyhtiössä mukana Kuopion Energia, Savon Voima, Jyväskylän Energia ja Lappeenrannan Energia

Sähkössä ovat nyt ostajan markkinat – pienet myyntifirmat puskevat halvoilla hinnoillaan perinteisiä sähköyhtiöitä uudistumaan

Keskiviikkona ukkossää toi pelastuslaitoksille useita hätäilmoituksia, kun salamaniskut sytyttivät tulipaloja monin paikoin Suomea.

Luumäellä Etelä-Karjalassa salamanisku sytytti navetan palamaan. Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla salama osui sähkömuuntajaan, ja syttynyt tulipalo aiheutti sähkökatkoksen.

Etelä-Savossa Heinävedellä salamanisku sytytti pienen maastopalon. Kytemällä hitaasti levinnyt palo ehti polttaa noin kahdeksan neliömetriä aluskasvillisuutta.

Etelä-Pohjanmaalla Kauhajoella salama iski rakennuksen vieressä olevaan koivuun, josta palo levisi rakennukseen polttaen sen toisen päädyn pahoin.

Aamulla salama oli sytyttänyt omakotitalon palamaan Vantaalla.

Rajuista ukonilmoista annettiin keskiviikoksi varoitus Pohjois- ja Etelä-Karjalaan, Etelä-Savoon ja Kymenlaaksoon sekä merialueelle Suomenlahden itäosaan.

Rajuja ukonilmoja saadaan torstainakin

Suomen kaakkoisosissa on syytä varautua rajuihin ukonilmoihin vielä torstainakin. Kosolti salamoita voi nähdä Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.

Ukkosista annettiin varoitus myös merialueille Suomenlahden itä- ja länsiosaan sekä Pohjois-Itämeren itä- ja länsiosaan. Selkämerellä puolestaan tuulee torstaina navakasti.

Suomessa ei keskiviikkona ollut annettu säävaroituksia perjantaiksi tai lauantaiksi. Sunnuntaina Länsi-Suomessa ja läntisillä merialueilla tuulee kovaa.

Kaivinkone tekee ojaa Etelä-Savossa Ristiinan ja Anttolan välisen tien pientareelle. Ojan pohjalle tulee paksu sähkökaapeli.

Aiemmin kaapeli kulki ilmassa sähkötolppien varassa. Ne puretaan ja kaikki sähkökaapelit kaivetaan maahan. Sähkökatkot ovat täällä pian lähes kokonaan historiaa.

Paksun sähkökaapelin lisäksi ojaan upotetaan valokaapeli, jolla sähköyhtiö voi ohjata runkoverkon muuntamoita.

– Muuntamolla on erottimia, joilla pystytään vaihtamaan sähkön syöttösuuntaa. Sähköä voidaan syöttää tänne niin Ristiinasta kuin Anttolastakin, sanoo verkostopäällikkö Mika Matikainen Järvi-Suomen Energia Oy:stä

Verkkoyhtiöt miettivät nyt tarkkaan, mille alueille ne rakentavat kalliin maakaapelin. Kukaan ei tiedä, asuuko täällä vuosikymmenen kuluttua enää ketään.

– Kun rakennamme uutta verkkoa, sen käyttöikä on vähintään 50 vuotta. On haaste, kun emme tiedä mikä täällä on tilanne viiden, kymmenen tai 25 vuoden kuluttua, sanoo Matikainen.

Maaseutu autioituu paljon ennakoitua nopeammin

Maaseutukylien autioituminen vaikuttaa nopeasti energiayhtiöiden toimintaan ja tulokseen. Kun karjatila lopettaa toimintansa tai vakituiset asukkaat muuttavat kaupunkiin, sähkönkulutus laskee merkittävästi.

– Kyllä tämä muutos on ollut ennakoitua nopeampaa, myöntää Mika Matikainen.

Samalla liittymiä irtisanotaan kiihtyvällä vauhdilla. Itä- ja Kaakkois-Suomessa sähköt katkaistaan joka vuosi yli 300 kiinteistöstä.

Sähkömarkkinalaki määrää sähköyhtiöt rakentamaan vuoteen 2028 mennessä sähköverkon, jossa haja-asutusalueella sähkökatkot kestävät enintään puolitoista vuorokautta. Maaseudun rakennemuutoksen takia Järvi-Suomen Energia ja puolenkymmentä muuta verkkoyhtiötä ovat saaneet jatkoaikaa rakentamiseen vuoteen 2036 asti.

– Nyt ei tarvitse tehdä yli-investointeja sähköverkon loppupäähän, jossa mahdollisesti kyliä tai yksittäisiä tupia autioituu. Näemme tulevaisuudessa mikä tarve tulee olemaan, ja pystymme silloin tekemään järkeviä investointeja, sanoo verkostopäällikkö Mika Matikainen.

Kulutus voi myös kasvaa, jos sähköautot tai ladatavat hybridiautot yleistyvät.

Aggregaatit ja aurinkovoima varmistamaan sähkönjakelua

Kouvolan Valkealan Puutteenkylälle johtava tie on hiljentynyt vuosikymmenessä. Kylällä asutaan vakituisesti enää muutamassa taloudessa.

– Kyllä täällä on opittu omatoimisuuteen. Sähkön katketessa ovat puuhella ja kynttilät valmiina, sanovat Vilma ja Taito Huuskonen.

Puutteenkylä on yksi viime vuosina Suomessa tyhjentyneistä maaseutukylistä. Säävarmaa sähköverkkoa ei sinne ole vielä rakennettu.

– Ennen kuin saavat maakaapelit maahan, saattaa olla, että aggregaattihan se ois hyvä turvaamaan sähköt, sanoo Taito Huuskonen.

Tämän vuoden loppuun mennessä noin puolet verkkoyhtiöiden asiakkaista on jo säävarman sähköverkon piirissä. Haja-asutusalueella työ on vasta alkamassa kohteissa, joissa verkon päässä on vain yksittäisiä talouksia.

Työ- ja elinkeinoministeriö rohkaisee energiayhtiöitä etsimään edullisempia vaihtoehtoja syrjäisten seutujen kalliille maakaapeloinnille. Ministeriö esimerkiksi selvittää aggregaattien käyttöä turvaamaan sähkön toimitusvarmuutta.

– Jouston lisääminen jakeluverkoissa, hajautettu tuotanto, niihin liittyvät akkujärjestelmät ja varavoimakoneet voisivat olla sellaisia, sanoo teollisuusneuvos Petteri Kuuva työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Osa verkkoyhtiöistä rakentaa säävarmaa verkkoa siirtämällä avojohdot isompien teiden varsille tai leventämällä johtouraa, jolloin myrskyssä kaatuvat puut eivät yllä sähköverkolle. Sen heikkous on, että samalla katoaa osa metsien hiilinieluista.

Sähkön toimitusvarmuus voitaisiin turvata myös varavoimakoneilla.

Työ- ja elinkeinoministeriössä mietitään, että verkkoyhtiö voisi tulevaisuudessa alentaa siirtomaksua tai muutoin korvata, jos asiakkaalla on oma varavoimakone. Sellaisia löytyy esimerkiksi useilta karjatiloilta, joissa sähköt eivät voi olla pois tuntikausia.

Järvi-Suomen Energia on saanut hyviä kokemuksia tasasähköjärjestelmästä, jossa runkoverkon häiriötilanteessa kiinteistöihin syötetään sähköä akuista ja aurinkopaneeleilta. Kesällä virtaa riittää vuorokausiksi, ja talvella useiksi tunneiksi. Käytännössä lyhyistä sähköhäiriöistä on päästy koeverkon alueella kokonaan.

– Älyä viedään yhä syvemmälle verkkoon ja samalla saadaan asiakkaalle hyötyä sitä kautta, sanoo Matikainen.

Vaihtoehtoiset ratkaisut voivat hillitä sähkön siirtohintojen nousua.

Kuudesluokkalaisen Aino Piirosen viime vuoden joulutodistus oli shokki. Arvosanoissa oli monta seiskaa, kuutonen ja viitonen. Takana oli puolentoista vuoden taival upouudessa koulussa, joka oli rakennettu täydellisesti uuden opetussuunnitelman tarpeisiin.

– Siinä koulussa kukaan ei opettanut minua, Aino Piironen sanoo.

Perhe kuvailee arvosanoja järkytykseksi, ja lapsen oli itsekin vaikea uskoa huonoja numerojaan todeksi.

– Joululoman ensimmäiset päivät menivät tytöllä niitä numeroita itkiessä, äiti Katja Piironen kertoo.

Aino Piironen ja hänen vanhempansa ovat sitä mieltä, että koulu oli epäonnistunut ydintehtävässään, Ainon opettamisessa. Heidän mukaansa koulun uudenaikainen oppimisympäristö vaikeutti opettamista ja häiritsi opinhaluisen lapsen mahdollisuuksia oppia.

Minusta tuntui, että olen huono, koska en opi mitään. Aino Piironen

Piirosten kritiikki kohdistuu lappeenrantalaiseen Pontuksen kouluun, jonka uusista opetusmetodeista on kertonut Suomen Kuvalehti. Koulu on yksi ensimmäisistä uudenlaista oppimisideologiaa kokonaisvaltaisesti toteuttavista kouluista koko maassa.

Aino-tyttären kohdalla tilanne meni niin pahaksi, että hän vaihtoi lopulta koulua.

Rakennettiin uuden opetuksen tarpeisiin

Pontuksen upouusi koulurakennus valmistui koulusyksyn 2017 alkuun. Uudisrakennuksen arkkitehtuuri on suunniteltu tukemaan samana syksynä käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Tavoitteissa korostuvat ilmiöoppimiseksi kutsuttu pedagogiikka ja koululaisten itseohjautuvuus.

Juuri itseohjautuvuus osoittautui Aino Piiroselle ylipääsemättömäksi vaatimukseksi, sillä hänellä on aiemmin lapsuudessa puhjenneen epilepsian vuoksi lieviä muistamisen vaikeuksia. Hän olisi kaivannut opettajan apua muistinsa tueksi.

Tuolileikkiä avoimessa tilassa

Koulurakennus on jaettu neljäksi kokonaisuudeksi niin, että jokaisessa soluksi kutsutussa yksikössä opiskelee noin 80 alakouluikäistä lasta. Solun oppilaat jaetaan välillä pienempiin, ikäryhmien mukaisiin ryhmiin, välillä kaikki työskentelevät yhdessä ryhmässä.

Aino Piirosen mukaan hänelle oli hankalaa, kun kaikki samaan soluun kuuluvat kokoontuivat toriksi kutsuttuun avoimeen tilaan. Lapset etsivät itselleen istumapaikan pehmopenkeiltä ja opettajat asettuivat yleensä pöydän ääreen tilan keskelle.

– Koulupäivän alku oli kaoottinen.

Tytön mielestä pahinta oli opetuksen puute. Koululaiset aloittivat oman viikkosuunnitelmansa mukaisten töiden tekemisen ja kävivät kysymässä neuvoa opettajilta torin keskellä.

– Minulle oli vaikeaa, ettei opettaja ensin opettanut uutta asiaa vaan se olisi pitänyt pystyä oppimaan itse.

Pontuksen koulun rehtori Katri Kurronen ei jaa Aino Piirosen kokemusta rauhattomuudesta eikä opetuksen puutteesta.

– Kun oppilaat tulevat oppimistorille, he ottavat istuimilta vapaan paikan. Vanhan ajan koulusta tämä eroaa siinä, että oppilas saa yleensä valita paikkansa, Kurronen kuvaa.

Hänen mukaansa oppilaat tulevat tilaan samaan tapaan kuin perinteisiin pulpettiluokkiin tullaan, sisääntullessa lapsiryhmästä syntyy ääntä. Kurrosen mukaan oppilaat myös saavat koulussa tukea ja opetusta sekä myös yksilöllistä ohjausta tehtävien tekemiseen.

– Oppilailla voi olla myös tehostetun ja erityisen tuen kautta yksilöllisiä tukitoimia ja menetelmiä, Kurronen kertoo koulun lakisääteisistä käytännöistä.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koulun vaihtaminen

Piirosten perheelle Ainon joulutodistus oli viimeinen niitti. Kuudennen luokkansa puolivälissä tammikuussa 2019 tyttö vaihtoi koulua. Perhe koki, ettei Pontuksen koulussa pystytty puolentoista vuoden aikana tekemään riittävästi parannuksia opetuksen laatuun eikä järjestämään tyttärelle hänen tarvitsemaansa oppimisen tukea.

Piiroset eivät nähneet tilanteeseen muuta ratkaisua kuin koulunvaihdon.

– Pontuksen koulussa Ainolle ei annettu mahdollisuutta kokea onnistumisia oppimisessa. Se vaikutti hänen itsetuntoonsa, Katja Piironen kertoo.

– Minusta tuntui, että olen huono, koska en opi mitään, Aino Piironen jatkaa.

Uudessa koulussa opetus oli opettajavetoisempaa ja lapsilla oli perinteisempi luokkatila.

Kun joulutodistuksen keskiarvo oli 7,1, uudessa koulussa se oli keväällä 8,5. Suurin harppaus tapahtui ympäristöopin arvosanassa. Se nousi viitosesta yhdeksään.

Uudessa koulussa Aino Piironen ei tarvinnut muistivaikeuksiensa avuksi erityisiä järjestelyjä vaan hän pärjäsi äidin mukaan samalla tuella, jota koulussa oli tarjolla kaikille oppilaille.

– Ainossakin tapahtui koulun vaihtamisen jälkeen suuri muutos. Ilo ja levollisuus palasivat hänen olemukseensa. Samoin palasi usko siihen, että hän saa opettajalta apua ja neuvoja, Katja Piironen kertoo.

Piirosten lisäksi myös useampi muu perhe on ollut tyytymätön uudenlaisen opetukseen.

Koulu korostaa lapsen itseohjautuvuutta

Pontuksen koulusta on tehty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon yhteensä neljä kantelua. Kaikki kantelut koskevat opetuksen järjestämistä koulussa. Avin mukaan kanteluiden käsittely on kesken.

Yksi kanteluista on Piirosten tekemä. Lisäksi Aino-tytär kirjoitti äitinsä avustamana eduskunnan oikeusasiamiehelle sähköpostiviestin, jossa hän kuvailee, missä kaikissa kohdissa laki perusopetuksesta jäi hänen kohdallaan toteutumatta.

Lappeenrannan vs. opetustoimenjohtaja Anu Liljeström on pahoillaan, että perheet ovat päätyneet kantelemaan opetuksesta. Hän arvelee vanhempien tyytymättömyyden kielivän siitä, ettei ole riittävän selkeästi selitetty, miten ja miksi opetustapa on muuttunut.

Muutos ei ole lapsille läheskään yhtä vaikea kuin mitä se on heidän vanhemmilleen. Opetustoimenjohtaja Anu Liljeström

– Ehkä olemme epäonnistuneet tärkeässä tehtävässämme kertoa huoltajille, miksi asiat nyt tehdään eri lailla kuin ennen, hän sanoo.

Liljeströmin mukaan Pontuksen koulussa korostetaan lasten itseohjautuvuutta paljon enemmän kuin koulumaailmassa aiemmin on totuttu. Hän myöntää, että muutos on todella suuri aiempaan verrattuna.

– Minun kokemukseni mukaan muutos ei ole lapsille läheskään yhtä vaikea kuin mitä se on heidän vanhemmilleen, Liljeström pohtii.

Hän muistuttaa, että Pontuksen koulu on saanut lasten vanhemmilta runsaasti myös kiittävää palautetta ja esimerkiksi koulun hyvää yhteishenkeä on kehuttu.

Kaikkien Lappeenrannan koulujen vanhemmille tehdyssä huoltajakyselyssä on kaksi kohtaa, joissa Pontuksen vanhempien vastaukset eroavat muiden vanhempien vastauksista.

He ovat muita enemmän huolissaan isoista opetusryhmistä ja he toivovat opettajajohtoisen opetuksen lisäämistä.

Radikaalina ratkaisuna koko luokan kertaaminen toisessa koulussa

Koulun opetukseen pettyneissä perheissä on päädytty erityyppisiin ratkaisuihin lapsen koulunkäynnin järjestämiseksi. Yksi perheistä päätyi vielä koulun vaihtamistakin radikaalimpaan ratkaisuun. Lapsi käy nyt uudessa koulussaan koko kuudennen luokan uudelleen.

Vanhemman mielestä hänen lapsensa oli Pontuksen koulussa jäänyt niin pahasti vaille opetusta, ettei hänellä ollut minkäänlaisia edellytyksiä siirtyä yläkouluun.

– Vaadimme, että hän saa kerrata 6. vuosiluokan paremmassa koulussa, kertoo kaksi vuotta Pontuksen koulua käyneen oppilaan vanhempi.

Harmillisinta vanhemman mielestä oli se, että koulun ja huoltajien välisissä tapaamisissa oli viime talvena vakuutettu opettajan seuraavan lapsen työskentelyä ja edistymistä.

– Kotona uskoimme tämän ja karu totuus valkeni vasta kevätlukukauden lopulla. Esimerkiksi äidinkielestä lapsemme sai numeron 5. Matematiikassa hän ei ollut saanut tehtyä puoliakaan aihealueista.

Henkilökohtaisen viikkosuunnitelman noudattaminen oli liian vaikeaa

Opetuksesta kannelleiden perustelut ovat kaikilla samansuuntaisia. Vanhempien mukaan henkilökohtaisen viikkosuunnitelman tekeminen ja sen itsenäinen noudattaminen on liian kova vaatimus alakouluikäiselle.

Toinen tyytymättömyyden aihe liittyy kaikilla siihen, että lasten oletettiin itse pystyvän huolehtimaan kokeiden ja testien tekemisestä ajallaan, samoin laajojen tutkielmien palautuspäivästä.

Vanhempien ja koululaisten mukaan tilannetta olisi helpottanut, jos tehtävät ja palautuspäivät olisi kirjattu wilma-viestijärjestelmään, jossa ne ovat yhtäaikaisesti koululaisten ja vanhempien nähtävänä. Tapa on yleisesti käytössä monissa alakouluissa, yläkouluissa ja lukioissa.

Aino Piironen ja hänen äitinsä kertovat pyytäneensä tietojen kirjaamista wilmaan puolentoista vuoden aikana monta kertaa. He arvioivat, että se olisi helpottanut Ainon muistivaikeuksia ratkaisevasti.

– Tehtävien unohtelusta tuli epäonnistunut olo, tyttö sanoo.

Pontuksen koulun rehtorin Katri Kurrosen mukaan viikkosuunnitelman käyttöön siirrytään koulussa vähitellen samalla, kun oppilas opettelee itseohjautuvuutta.

– Tämä on uuden opetussuunnitelman keskeinen taitotavoite, jota tuleva työelämä vaatii., Kurronen kertoo.

Hänen mukaansa oppilaat vievät viikkosuunnitelmansa kotiin nähtäväksi, jolloin huoltajilla on mahdollisuus seurata lapsen etenemistä.

Ison työn palautuspäivä unohtui

Yksi esimerkki pahan mielen koulutehtävästä oli ympäristöopin tutkielma. Aino Piironen teki työn yhdessä toisen kuudennen luokan oppilaan kanssa. Kaksikolla oli aiheena eliöiden luokittelu, ja he saivat puristettua tutkielman valmiiksi erään viikonlopun aikana.

He palauttivat tutkielmansa maanantaiaamuna. Vasta silloin heille valkeni, että viimeinen palautusajankohta olikin mennyt umpeen jo perjantaina. Koulussa pidettiin tiukka linja tutkielmien palautusajankohdan suhteen ja myöhässä palautettua työtä ei voitu hyväksyä. Piirosen todistusarvosanaksi ympäristöopista tuli 5.

Juuri tämä oli arvosana, joka nousi koulunvaihdon jälkeen eniten, viidestä yhdeksään.

Tutkielmien myöhästyminen vaikutti Piirosten mukaan monen muunkin aineen arvosanoihin Ainon kuudennen luokan joulutodistuksessa. Osassa aineista koululaisille ei pidetty perinteisen tyylin kokeita vaan todistusarvosana perustui suurelta osin tutkielmista saatuihin arvosanoihin.

Eri koulujen arvosanoja ei voi vertailla

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo muistuttaa, ettei kahden koulun todistusarvosanojen eroista voi suoraan tehdä johtopäätöksiä kouluissa annettavan opetuksen tasosta. Salon mukaan oppilasarviointi eri koulujen välillä ei ole vertailukelpoista.

– Koulutuksen kansallisen arviointikeskuksen selvityksestä tiedetään, että esimerkiksi matematiikassa eri koulujen oppilaat ovat saaneet samalla osaamisella neljää eri numeroa, Salo selventää.

Hän on itsekin käynyt tutustumassa Pontuksen koulun upouusiin tiloihin ja tuntee itseohjautuvan opetuksen tavoitteet. Hän muistuttaa, että uusi opetussuunnitelma on Suomen kouluissa vasta käyttöönottovaiheessa ja siihen on mahdollista tehdä paikallisia viilauksia sitä mukaa, kun opettajat huomaavat muutokset tarpeellisiksi.

– Suomessa kouluilla on paljon paikallista autonomiaa. Viime kädessä opettaja päättää, mitä pedagogiikkaa ryhmässä harjoitetaan, Salo sanoo.

Useita luokkia yhdistävän opetuksen onnistumisessa ratkaisevin tekijä on Salon mukaan opettajien lukumäärä. OAJ ajaa kouluihin samantapaisia opettajamitoitusvaatimuksia kuin varhaiskasvatuksessa on käytössä.

Niiden mukaan 1. ja 2. luokalla ryhmässä pitäisi olla yksi opettaja 18 lasta kohden. Isommilla koululaisilla suhdeluku on yksi opettaja 20 lasta kohden.

Tehostetun tuen piiriin kuuluva oppilas vie OAJ:n vaatimuksessa puolentoista lapsen paikan ja vaativampaa, erityistä tukea tarvitseva oppilas kahden lapsen paikan. Nykyinen hallitus ei ole suunnitellut opettajamitoituksen käsittelyä lähivuosina.

Hälyä torjutaan kuulosuojaimilla

Lappeenrannan vs. opetustoimenjohtaja Anu Liljeström ei osaa sanoa, kuinka moni huoltaja on toivonut lapsensa pääsevän pois Pontuksen koulusta heikkojen oppimistulosten vuoksi. Hänen mukaansa tällaista tietoa ei kerätä.

– Oppilaiden siirtoja koulujen välillä tapahtuu monista syistä eikä Pontus poikkea tässä suhteessa kaupungin muista kouluista.

Yhden vastoin tahtoaan Pontuksessa edelleen jatkavan koululaisen äiti kertoo, että lapsi siirrettäisiin pois heti, jos vain uusi koulupaikka järjestyy. Äiti arvioi, että kahden vuoden aikana lapsen suoritukset ovat heikentyneet, motivaatio on kadonnut ja itsetunto opiskelun suhteen huonontunut.

Äidin mukaan lapsi haluaa kouluun, jossa on oma luokka ja opettaja, jolta voisi kysyä neuvoa. Lapsi toivoo koulunvaihtoa siitä huolimatta, että uudessa koulussa ei olisi yhtään tuttua.

Isoimmaksi ongelmaksi äiti kuvailee työhön ryhtymisen vaikeutta. Yleisen hälyn ja työskentelypaikan etsiskelyn vuoksi lapsi ei saa aloitettua hommiaan. Hälinässä selviämisen avuksi lapsi on saanut koulusta käyttöönsä henkilökohtaiset kuulosuojaimet, mutta lapsella on edelleen vaikeuksia huolehtia tehtävien suorittamisesta.

– Koulusta on viestitetty, että kyllä yhdeksänvuotiaan pitää pystyä itse huolehtimaan. Entä jos ei pysty? Oppilaalle jätetään sellaisia vastuita, joista hän ei selviä, äiti kritisoi.

"Harmi, että kuopus joutui koekaniiniksi"

Opetuksen laadusta aviin valittaneet vanhemmat kertovat olevansa huolissaan muistakin Pontuksen koulun lapsista, ei ainoastaan omistaan. Heidän mukaansa useat koululaisten vanhemmista ovat jakaneet samansuuntaisia kokemuksia lapsen koulunkäynnin ja oppimisen vaikeuksista.

Koulujen oppilashuoltopalvelujen vastuuhenkilöt Lappeenrannassa eivät halua kommentoida, eroaako Pontuksen koulu oppilashuollon näkökulmasta kaupungin muista kouluista. Pontuksen koululaisten käytössä on yhtä suuri kuraattorin, koulupsykologin ja muun oppilashuollon ammattiväen henkilömäärä kuin muissakin kouluissa. Mitään erityistä lisäresurssia Pontukseen ei ole suunnattu.

Katja Piirosta ahdistaa, että Ainosta ja hänen ikätovereistaan on tehty koulu-uudistuksen koekaniineja Suomessa. Aino on Piirosen kolmelapsisen perheen kuopus.

– Toiset kaksi lastamme ehtivät käydä koulunsa ihan normaalisti. Harmi, että nuorimmainen joutui osaksi tätä koetta, Piironen suree.

Millaisia kokemuksia sinulla on kouluista, jossa uutta opetussuunnitelmaa toteutetaan jo hyvin kokonaisvaltaisesti? Kerro kokemuksistasi artikkelin keskusteluosiossa. Voit keskustella aiheesta kello 22 asti.

Puisen vaellussauvan päähän kiinnitetty kulkunen kilahtelee rytmikkäästi sauvan osuessa asvalttiin.

Valtatie 26:n varrella Kouvolassa astelee määrätietoisesti leveälieriseen hattuun ja vaaleisiin vaatteisiin sonnustautunut pieni hahmo.

Japanilainen Masatoshi Sasayama lensi Helsinki–Vantaan lentokentälle reilu viikko sitten. Sieltä 72-vuotias Sasayama aloitti 300 kilometrin pituisen kävelyurakkansa.

Miehen tavoitteena on kävellä Helsingistä Etelä-Karjalaan Rautjärvelle, jossa hänen pitkäaikainen toiveensa toteutuu.

– Olen varannut matkaan yhteensä 18 päivää, Sasayama kertoo.

Sasayamalla on mukanaan vain yksi rinkka, jossa on kaikki tarpeellinen. Rinkka painaa noin kuusi kiloa eli kymmenen prosenttia miehen painosta.

– Raskaammalla repulla olisi hankalampi kävellä.

Häyhä-innostus syttyi jo nuorena

Eläkkeellä oleva entinen lihafirman työntekijä Masatoshi Sasayama alkoi valmistella Suomen-reissuaan noin vuosi sitten.

– Luin nuorena japanilaista Golgo 13 -mangasarjakuvaa. Siinä seikkailee tarkka-ampuja, jonka esikuvana sanotaan olleen suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Päätin, että haluan joku päivä kävellä hänen asuinseudulleen.

Siksi Masatoshi Sasayama kävelee Rautjärvelle, jossa sijaitsee Kollaa ja Simo Häyhä -museo.

Rautjärvellä syntynyt Simo Häyhä (1905–2002 ) on yksi maailman tunnetuimmista tarkka-ampujista. Häyhä puolusti Suomea talvisodassa ja ampui lyhyessä ajassa yli 500 vihollista.

Vähän ennen talvisodan loppumista Häyhä haavoittui kasvoihin, eikä siksi enää voinut osallistua jatkosotaan, vaikka olisi itse halunnut.

"Kunnoitan Simo Häyhää"

Masatoshi Sasayama kertoo pitävänsä Häyhästä, koska Häyhä oli isänmaallinen ja luonteeltaan vaatimaton.

– Häyhä ja Suomen pieni kansa taistelivat suurta Venäjää vastaan.

Kollaa ja Simo Häyhä -museolla Rautjärvellä Masatoshi Sasayama toivoo olevansa ylihuomenna lauantaina.

– Ensinnäkin pidän kävelemisestä. Toiseksi haluan kävelemällä kunnioittaa Simo Häyhää.

Sasayama on tehnyt erilaisia pyhiinvaellusmatkoja lähes joka vuosi.

– Olen kävellyt muun muassa Saksassa, Australiassa sekä Ranskasta Espanjaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin.

1 550 kilometriä pitkä Santiago de Compostelan retki oli hänen pisin vaelluksensa.

– Siihen aikaan olin 62-vuotias, nuori ja hyväkuntoinen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tämä 300 kilometrin matkan on minulle aivan sopiva.

Miehen mukaan Suomen-reissu saattaa jäädä hänen viimeiseksi ulkomaan vaelluksekseen.

Masatoshi Sasayama ei suinkaan ole ensimmäinen ulkomaalainen Kollaa ja Simo Häyhä -museossa. Museon toiminnanjohtaja Kari Partasen mukaan museolla on tänä vuonna ollut vieraita muassa Englannista, Espanjasta ja Australiasta.

"Haluan nähdä Häyhän kiväärin!"

Matkallaan Sasayaman yöpyy majataloissa ja hotelleissa. Hän kävelee päivässä keskimäärin 20 kilometriä. Edes suuren valtatien reunassa käveleminen ei pelota miestä.

– Nähdessään minut autoilijat väistävät keskiviivan toiselle puolelle. Tunnen oloni turvalliseksi.

Muutenkin suomalaiset ovat Sasayaman mukaan kilttejä ja ystävällisiä.

– Kysyn usein tietä ja olen aina saanut apua. Koko reissu on sujunut tähän mennessä hienosti, ei ole ollut mitään ongelmia.

Sasayamanilla on mielessään yksi tietty asia, jonka näkemistä hän erityisesti odottaa.

– Haluan nähdä Häyhän kiväärin, koska Häyhä ei käyttänyt kiikaritähtäintä. Silti hän ampui useita ihmisiä.

Juuri Simo Häyhän käyttämää alkuperäistä kivääriä Sasayama ei kuitenkaan pääse näkemään, sillä Häyhän kivääri jäi todennäköisesti talvisodan taistelupaikoille Kollaalle. Kuitenkin vastaava jalkaväenkivääri M28–30 eli pystykorva on museossa näytillä.

Museossa käymisen jälkeen Masatoshi Sasayama viettää muutaman päivän Rautjärven ja Imatran seudulla. Takaisin Helsinkiin hän matkustaa linja-autolla ja suuntaa sitten kohti kotimaataan Japania.

Suomi kiehtoo japanilaisia

Suomen Tokion suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvos Markus Kokko kertoo, että japanilaiset ovat yleisesti ottaen Suomesta todella kiinnostuneita.

– Melkein aihepiiri kuin aihepiiri niin joku on siitä kiinnostunut. Japanilaisia kiinnostavat muun muassa Kalevala, suomalaiset design-yritykset ja tietysti muumit.

Kiinnostus Simo Häyhään on siis vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta. Kokon mukaan etenkin keski-ikäiset, sotahistoriasta kiinnostuneet miehet ovat kiinnostuneita Häyhästä.

– Talvisota on ollut jo pitkään pinnalla Japanissa. Jo 1990-luvulla on julkaistu paljon japaninkielisiä kirjoja talvisodasta.

Japanissa on myös Kokon mukaan kaksi anime- eli animaatiosarjaa, joissa on viittauksia toiseen maailmansotaan ja talvisotaan.

Niistä Strike witches on ottanut vaikutteita oikeista lentäjistä. Girls und Panzer taas kertoo tytöistä, jotka ajavat toisen maailmansodan aikaisia panssarivaunuja. Vaunut edustavat sodassa mukana olleita maita.

– Kyseiset animet ovat lisänneet myös nuorempien kiinnostusta talvisotaa kohtaan, kertoo Kokko.

Mailla paljon yhteistä

Suomen Tokion suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvos Markus Kokon mukaan japanilainen fanikulttuuri on todella intohimoista ja omistautunutta.

– Yleensä fanituksen kohteesta hankitaan mahdollisimman paljon tietoa.

Kokon mukaan japanilaisten kiinnostus Suomea kohtaan johtuu muun muassa siitä, että suomalaisten ja japanilaisten luonteet ovat hyvin samanlaisia.

– Molempien maiden kansalaisille suhde luontoon on tärkeä. Olemme myös tiettyyn rajaan asti varautuneita ja ujoja ja siedämme hiljaisuutta. Varmasti tämä sielujen sympatia kiinnostaa ja yhdistää meitä, sanoo Kokko.

Yksi syy kiinnostukselle on se, että Suomen ja Japanin väliset suhteet ovat olleet olemassa jo pitkään. Tänä vuonna vietetään maiden diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuotta.

Lue seuraavaksi: Tutkijan kädet alkoivat vapista – maailmankuulun sotalegendan Simo Häyhän muistelmat löytyivät sattumalta

Puolustusvoimien pääesikunta on aloittanut esitutkinnan Taipalsaaren ampuma-alueen tapahtumista.

Utin jääkärirykmentin varusmies ampui itseään jalkaan rynnäkkökiväärillä ampumaharjoituksen yhteydessä keskiviikkona.

Esitutkinta alkoi Utin jääkärirykmentin komentajan pyynnöstä. Hän teki tutkintapyynnön keskiviikkona.

Tutkintapyyntö pääesikunnalle tehdään, kun asiassa on syytä epäillä rikosta.

Tapahtumien tarkka kulku selvitetään

Puolustusvoimien pääesikunnan sotilaslakimies Jouni Pulkkinen sanoo, että rikosnimikettä ei voi vielä vahvistaa Taipalsaaren tapauksessa.

– Tutkimme epäiltyä aseen virheellistä käsittelyä. Tutkinnan edetessä tarkentuu, mitä siellä on tarkkaan ottaen tapahtunut, kertoo Pulkkinen.

Pääesikunnassa on alustava käsitys tapahtuneesta.

Jatkotoimet selviävät myöhemmin

Puolustusvoimat ja poliisi sopivat torstaina, että tapauksen tutkintavastuu on Puolustusvoimilla. Esitutkinnan tekee pääesikunnan rikostutkintayksikkö.

Sotilaslakimies Jouni Pulkkinen arvioi, että tutkinnassa menee viikkoja. Tutkinnan edetessä selviää asian jatkokäsittely.

Vaihtoehtoina on esitutkinnan lopettaminen tai saattaminen sen loppuun, jolloin asia siirtyy Utin jääkärirykmentin komentajan ratkaistavaksi.

– Hänellä on vaihtoehtoina joko ratkaista se puolustusvoimien sisäisessä kurinpitomenettelyssä tai sitten lähettää syyteharkintaan.

Kesämökkiläiset löysivät kaksi saimaannorpan kuuttia heinä-elokuun taitteessa heikkokuntoisina. Toinen niistä vietiin Korkeasaareen, toiselle löytyi hoitopaikka eläinlääkäri Pekka Sarkasen mökkirannasta.

Sarkasen pikavauhdilla pystytetyssä norppahoitolassa kitukasvuista naaraskuuttia on ruokittu ja lääkitty viikon päivät. Sanelmaksi ristitty poikanen on virkistynyt ja pulskistunut suorastaan hämmästyttävää vauhtia.

Löydettäessä kuutti painoi vaivaiset 8,5 kiloa. Torstaiaamun virallisessa mittauksessa kuutin painoksi todettiin 11 kiloa.

– Sanelma on saanut muikkuja ja sitä on hoidettu kuin koiraa konsanaan. On lääkitty ja ruokittu aamuin illoin, Pekka Sarkanen kertoo.

Sarkaset ovat saaneet hankittua seudun kalastajilta tuoretta muikkua, jota potilas on saanut syödäkseen runsaasti.

Sanelma on edelleen alipainoinen, sillä keväisen kuutin pitäisi painaa tähän aikaan vuodesta jo lähemmäs 20 kiloa. Loisista se on päässyt eroon täysin.

– Onhan tämä uskomaton juttu, että kuutti on nyt tuossa kunnossa. Vaikuttaa erittäin virkeältä ja elinkelpoiselta. Energisyys on tärkeämpää kuin paino, sanoo pitkän päivätyön norpansuojelussa tehnyt metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä.

Kuutti jää todennäköisesti myös aikuisena pienikokoiseksi.

Sanelma on viikon aikana kiintynyt hoitajaansa, ja palasi torstainakin useaan otteeseen Pekka Sarkasen luo hiekkarannalle ja jopa avoimesta luukusta takaisin aitaukseen.

– Uskon, että se oppii saalistamaan ja selviytyy talven yli. Eihän naaraskaan opeta kuuttia kalastamaan vaan ne oppivat sen luonnostaan, Tero Sipilä sanoo.

Kuutit syövät mielellään pientä kalaa. Sitä on Sarkasten lähivesillä tarjolla runsaasti.

– Pieni eläin tarvitsee pientä kalaa, jonka se pystyy kerralla nielemään. Jotain salakkaa tästä löytyy varmasti, Sipilä arvelee.

"Aivan uusi innovaatio"

Vapaaehtoisten eläinlääkäreiden perustama kuuttihoitola on saimaannorpan 1970-luvulla käynnistyneen suojelun uusin avaus. Ajatus hoivakodista syntyi heikkokuntoisina löytyneiden kuuttien myötä elokuun alussa.

Alueen aitaaminen tapahtui spontaanisti yhden iltapäivän kuluessa. Jo illalla ensimmäinen potilas tuotiin Sarkasille.

Metsähallitus aikoo kirjata tarkasti kaikki kuutin hoidossa tehtyjen toimenpiteiden yksityiskohdat ylös, että myös tuleville norppapotilaille voidaan antaa yhtä hyvä hoito.

– Toivottavasti tällaista apua on saatavilla tulevinakin kesinä, sanoo Sipilä.

Sipilä ja suojelubiologi Jouni Koskela kiinnittivät kuutin takaräpylään merkin, jonka avulla yksilö voidaan tunnistaa myöhemmin.

– Viikko sitten kuutti oli kuoleman kielissä, ja nyt se jo potki mitatessa vahvasti vastaan, hämmästelee Jouni Koskela.

Lappeenrannan lentokentällä on saatu tänä vuonna iloita lentoliikenteen ja matkustajien määrän kasvusta. Halpalentoyhtiö Ryanair on aloittanut vuoden aikana uusia reittilentoja ja lisää tulee syksyllä, kun lennot Unkarin Budapestiin alkavat.

Talouden näkökulmasta lentomäärät eivät kuitenkaan riitä. Lentokenttää hallinnoivan Saimaan lentoasemasäätiön tuloksesta on tulossa tänä vuonna 500 000 euroa tappiollinen.

– Tappio on merkittävä, luonnehtii säätiön toimitusjohtaja Markus Lankinen.

Lentoliikenteen ohella säätiön tulokseen vaikuttavat odotettua huonommat kentän oheistuotot. Niitä tulee muun muassa parkkimaksuista sekä myymälä- ja ravintolatoiminnasta.

Lentokenttätuki voi vielä pahentaa tilannetta

Oman jännitysmomenttinsa säätiön tämän vuoden tulokseen tuo valtion lentokenttätuki. Lappeenrannan lentokentällä nimittäin odotetaan edelleen valtion päätöstä kuluvan vuoden lentokenttätuesta.

Tuen haku keskeytyi keväällä hallituksen eroamisen takia.

Säätiö haki miljoonaa euroa. Säätiön tulos heikentyy edelleen, jos haettua summaa ei tule.

– Olemme varautuneet erilaisiin vaihtoehtoihin. Näistä voimme keskustella lisää, kun valtion päätös tulee, Lankinen sanoo.

Neuvotteluja uusista lentoreiteistä käydään koko ajan

Saimaan lentoasemasäätiö aloitti tämän vuoden odotuksella, että tappiota ei tulisi. Lentoliikenne ei kuitenkaan ole kasvanut odotusten mukaisesti.

Lappeenrantaan tulee lentoja kerran päivässä kuutena päivänä viikossa. Lentokenttä pystyisi hoitamaan useammankin lennon päivässä.

Lankinen on luottavainen, että lentojen ja oheistuottojen määrä kasvaa. Niiden eteen tehdään koko ajan töitä.

– Se myös näkyy meidän taloudellisessa tuloksessa jo ensi vuonna, Lankinen sanoo.

Hän odottaa myös, että yritykset alkavat rahoittaa lentokentän toimintaa. Malli olisi samankaltainen kuin matkailumarkkinointiyhtiö GoSaimaalla.

– Siinä avainyritykset osallistuvat markinointikustannuksiin. Uskon, että lentokentän ansaintamallissa tämän kaltaisella mallilla on merkittävä rooli.

Valtion tukea lentokenttä tarvitsee ensi vuonnakin. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksen mukaan valtio tukee Finavian lentoasemaverkoston ulkopuolella olevia kenttiä 900 000 eurolla ensi vuonna. Jää nähtäväksi, mikä on Lappeenrannan osuus.

Lappeenrannan lentokenttä siirtyi Finavialta Etelä-Karjalan maakunnan ja Lappeenrannan kaupungin perustaman säätiön omistukseen vuonna 2016. Nykyään Saimaan lentoasemasäätiö ja lentokenttä ovat täysin Lappeenrannan omistuksessa.

Vihreän pressun reuna nousee ylös, ja eteen avautuu talvinen maisema. Ampuja käy istumaan pienelle puiselle tuolille.

Hirsiseinässä on aukko, josta näkyy aito talvinen maisema. Kuva on Puolustusvoimien SA-kuvien Kollaa-arkistosta.

Ampuja saa käteensä kiväärin. Se on samanlainen jalkaväenkivääri M 28–30 eli niin sanottu pystykorva, jota tarkka-ampujalegenda Simo Häyhä käytti talvisodassa.

Kivääriin on kiinnitetty piipun alapuolelle laite, joka tunnistaa tähtäyksen ja välittää viestin tietokoneelle.

Simo Häyhä -ampumasimulaattori käynnistyy, ja aitoja sodan ääniä alkaa kuulua korville laitettavista kuulokkeista. Ampuja lataa, tähtää ja ampuu. Tietokone välittää tuloksen ruudulla näkyvään ampumatauluun.

Simulaattorissa saa ainakin pienen tunteen siitä, millaista olisi ollut sodassa legendaarisen tarkka-ampuja Simo Häyhän paikalla.

Valkoinen kuolema

Talvisodassa Simo Häyhä ampui reilun kolmen kuukauden aikana 542 puna-armeijan sotilasta. Jo sodan aikana lehdet kirjoittivat Häyhästä isoja artikkeleita, ja hänen maineensa tarkka-ampujana alkoi levitä eri puolille maailmaa.

Kun Simo Häyhä 6. maaliskuuta 1940 eli vain viikko ennen talvisodan päättymistä haavoittui pahasti Kollaalla, levisivät maailmalla huhut Häyhän kuolemasta.

Häyhä ei Kollaalla kuollut. Sodan jälkeen hän eli pitkän elämän Ruokolahdella pienessä mökissään. Pari viimeistä vuottaan Häyhä vietti hoitokodissa Haminassa, jossa hän kuoli keväällä 2002. Rautjärvellä syntynyt Häyhä on haudattu Ruokolahden hautausmaalle.

Talvisodan valkoiseksi kuolemaksi kutsuttu Simo Häyhä oli kuuluisa, mutta vaatimaton tarkka-ampuja, jonka taidot ovat edelleen käytössä nykyajan tarkka-ampujien koulutuksessa.

– Häyhän tapa toimia tuliasemassa, valita maali, tapa arvioida etäisyys, suorittaa laukaus, siirtyä tuliasemaan ja sieltä pois. Nämä kaikki on siirretty nykyajan taistelutoimintaan, kertoi Ylen haastattelussa majuri Tapio Saarelainen Maasotakoulun maavoimien tutkimuskeskuksesta.

Simulaattorista uutta kipinää museolle

Simo Häyhä -ampumasimulaattoria on kehitetty noin kahden vuoden ajan. Nyt simulaattori alkaa olla lähes valmis, sanoo simulaattorin kehittäjä Juha-Pekka Natunen.

Simo Häyhä teki sodassa, mitä hänen piti tehdä. Hän tappoi vihollisia. Mutta onko talvisodan maisemiin viety simulaattori jopa hieman liian rankka idea?

– Tietyllä tasolla tämä voi olla, mutta olemme valinneet esimerkiksi tähtäyspisteeksi täysin pyöreän mustan taulun. Toki taustakangas on vanha SA-kuva Kollaan maisemista, sanoo Natunen.

Simulaattoriin säädetään ammuntamatka noin 300 metriin. Näin pyritään saamaan keskimäärin sama ammuntamatka, johon Häyhäkin Kollaalla joutui.

Museo ja simulaattori

Uusi Simo Häyhä -ampumasimulaattori on osa Kollaa ja Simo Häyhä -museota. Museo sijaitsee Etelä-Karjalassa Rautjärven Miettilässä entisellä sotilaskasarmialueella. Rakennus oli 1930-luvulla suojeluskunnan käytössä, jolloin Simo Häyhä rakennuksen pihalla opetteli ampumistaitojaan.

Simo Häyhän syntymäkoti on museosta muutaman kilometrin päässä, mutta jatkosodan alueluovutusten yhteydessä se jäi Venäjän puolelle.

Museo kertoo Kollaan taisteluista ja tarkka-ampuja Simo Häyhän elämästä. Joka kesä siellä vierailee tuhansia ihmisiä.

Kaikki vieraat eivät ole suomalaisia, vaan Simo Häyhän maailmanlaajuinen kuuluisuus näkyy täällä poikkeuksellisella tavalla.

Museon toiminnanjohtaja Kari Partasen mukaan vieraita on käynyt ympäri maailman.

– Tänä kesänä on käynyt muun muassa Englannista, Espanjasta ja Australiasta. He kaikki ovat tulleet nimenomaan Simo Häyhän vuoksi.

Parhaillaan museoon odotetaan vierasta Japanista saakka.

Lappeenrannan lentoasemalla sattui sunnuntaina vakava onnettomuus, jossa vantaalainen mies menetti kovassa vauhdissa auton hallinnan ja kuoli.

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari kertoo, että onnettomuus sattui aamupäivällä ennen kello yhtätoista. Poliisi tiedottaa asiasta myöhemmin lisää.

Lentoasemalla oli käynnissä Lappeenrannan Ilmailuyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jossa oli muun muassa mahdollista kokeilla kiihdytysajoa. Ylen saamien tietojen mukaan onnettomuudessa kuollut mies oli ajanut yli 300 kilometrin tuntinopeutta.

Toisin kuin jutussa aiemmin sanottiin kyseessä ei ollut virallinen kiihdytysauto vaan viritetty henkilöauto.

Juttua muokattu 18.8.2019 kello 13.31: Täsmennetty, että kyseessä oli viritetty henkilöauto eikä kiihdytysauto.

Hännät heiluvat ja hätistelevät kärpäsiä pois. Vaaleanruskea lehmä nyhtää ruohoa suuhunsa. Äkkiä koko joukko alkaa liikkua kohti laitumen toista reunaa.

Etelä-Karjalassa Rautjärvellä simpeleläisen lypsykarjatilan laitumella käyskentelee noin 50 lypsylehmää. Maanviljelijä Helena Pesonen tuntee jokaisen lehmän nimeltä.

Tilan hoito on ollut hänen ja hänen miehensä vastuulla vuoden 2007 alusta lähtien. Lypsylehmien lisäksi Pesosilla on nuorta karjaa noin 50 eläintä. Sivunelinkeinona he pitävät lampaita.

Pesoset kokevat tekevänsä tärkeää työtä. Julkisessa keskustelussa maanviljelijät kuulevat kuitenkin yhä enemmän syytöksiä ja negatiivisia kommentteja, joissa viljelijöitä syytetään ilmastonmuutoksen lisäämisestä.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin mukaan esimerkiksi karjan tuottamat metaanipäästöt ovat kaksinkertaistuneet 50 vuodessa.

Maatalouden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 6,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Tilastokeskuksen mukaan maatalous voi kohta olla pahempi saastuttaja kuin energiateollisuus.

Trooppisia sademetsiä raivataan karjan laiduntilaksi ja eläinten lannassa oleva fosfori rehevöittää järviä.

Ja viimeksi lauantaina Yle uutisoi, että Suomi on parhaillaan uudistamassa ravitsemussuosituksia. Niissä tullaan entistä tiukemmin suosittelemaan lihansyönnin vähentämistä ilmastosyistä.

–Syytöksistä tulee voimaton olo. Haluaisin vain sulkeutua omaan pieneen kuplaani ja olla kuuntelematta, Helena Pesonen huokaa.

"Kuka tulee toimeen ilman ruokaa?"

Lappeenrantalainen Anni Kekki on auttanut reilun kahden vuoden ajan vaikeissa elämäntilanteissa olevia maanviljelijöitä.

Kaakkois-Suomen alueella toimiva Kekki on huomannut, että yksi uusimmista viljelijöille stressiä aiheuttavista asioista on ilmastonmuutoksen edistämistä koskevat syytökset.

– Syytökset aiheuttavat painetta ja stressiä niillekin viljelijöille, joilla ei vielä ole muita hankaluuksia.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä -projektissa työskentelevän Kekin mukaan syytökset tuntuvat maanviljelijöistä pahalta, koska ne ovat ristiriidassa viljelijöiden työn arvostuksen kanssa.

Viljelijät itse kokevat Kekin mukaan tekevänsä tärkeää työtä.

– Toisaalta puhutaan, että lähiruokaa arvostetaan, ja yhtäaikaa syyllistetään, Kekki toteaa.

Maanviljelijä Helena Pesosen mielessä vilistävät ristiriidat.

– Kaikki tulevat toimeen ilman lentomatkailua, mutta kuka tulee toimeen ilman ruokaa. Punaisen lihan syöntiä pitäisi vähentää, mutta tilalle otetaan soija, joka tuodaan ulkomailta ja jonka viljelyn tieltä hakataan sademetsiä, Pesonen pohtii.

.

Kekin ja Pesosen mukaan ympäristöasiat kuitenkin kiinnostavat myös maanviljelijöitä.

– Jokainenhan näkee, että ilmasto on muuttunut. Sään ääriolosuhteita on joka toinen vuosi, ja se ei mene normaalin vaihtelun piikkiin. 20 vuotta sitten ei puhuttu Suomessa esimerkiksi maissinviljelystä karjan ruuaksi. Nyt se on varteenotettava vaihtoehto ainakin Etelä-Suomessa, Pesonen pohtii.

Voimistuva keskustelu

Suomen Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen ymmärtää hyvin, että aihe nostaa karvoja pystyyn.

– Usein maatalousyrittäjät ovat myös metsänomistajia, ja varsinkin hakkuukeskustelut käyvät nyt kuumina. Eettinen keskustelu haastaa viljelijöitä, mutta niin se haastaa kaikkia muitakin.

Nieminen ei sanoisi, että erityisesti maanviljelijät on nostettu tikunnokkaan. Niemisen mukaan ilmastoasioista on keskusteltu jo vuosia, mutta keskustelun sävy on voimistunut.

– Toivottavasti kuluttajat palkitsevat viljelijöiden kovan työn ja valitsevat kaupassa suomalaisia tuotteita.

Ilmaston hyväksi tehty konkreettisia asioita

Maatalouspiirit ovat Suomessa pienet. Syytökset ahdistavat maatalousyrittäjiä, vaikka ne eivät olisikaan henkilökohtaisia.

– Eräs viljelijä sanoi, että tänä aamuna tuli uutinen, että lehmistä tulee metaanipäästöjä ja nyt on koko päivä pilalla. Siinä menee herkästi puolustuskannalle, Anni Kekki toteaa.

Helena Pesonen on käsitellyt ahdistusta muiden viljelijöiden kanssa.

– Usein uusi tutkimustulos keskustellaan viljelijöiden kanssa läpi ja mietitään, olikohan se nyt ihan näin ja oliko näkökulma ihan oikea.

Pesosen tilalla on yritetty tehdä paljon konkreettisia asioita ilmaston hyväksi. He esimerkiksi kierrättävät kaiken mahdollisen.

– Kaikki kasvavat kasvit kuluttavat hiilidioksidia ja tuottavat happea, kuten meille jo alakoulussa opetetaan. Mitä enemmän saadaan viljeltyä hiilidioksidia sitovia kasveja, sitä parempi.

Helena Pesonen myös osallistuu syksyllä hiiliviljelykoulutukseen, jossa opetellaan hiilineutraalia viljelyä. Hänellä on myös mielessään paljon asioita, jotka hän haluaisi tulevaisuudessa toteuttaa.

– Olisi aivan mahtavaa, jos jokaisella maatilalla voisi olla oma biokaasulaitos. Biokaasulla voisivat ajaa autot ja traktorit. Haaveilen myös aurinkopaneeleista.

Aurinkopaneelien ja biokaasulaitoksen kustannukset ovat kuitenkin Pesosen mukaan tällä hetkellä vielä liian korkeat. Helena Pesosen mukaan ilmastonmuutos on tärkeä aihe ja siitä pitää puhua.

Pesonen silti toivoisi, että ilmastonmuutoskeskustelut olisivat monipuolisia.

– Haluaisin, että aiheesta keskusteltaisiin enemmän yhteisvastuullisesti. Jokainen voi kuitenkin tehdä jotain ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Lue myös:

Tiedeykkönen (4.6.2019): Sopeutuminen ilmastonmuutokseen voi tehdä maanviljelijöistä tulevaisuuden ilmastosankareita

Ilmastonmuutokselle on pakko tehdä jotain, mutta mitä se olisi – tarjolla vain ikäviä vastauksia

Viljelijöiden huoli ilmastonmuutoksesta muuttuu sanoista teoiksi – "Kokeiluja on ollut paljon, ja paljon on tullut turpaan"

Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos

Ilmastoahdistus voi aiheuttaa jopa pakko-oireita – on ymmärrettävä oma vastuu, mutta säilytettävä suhteellisuudentaju, neuvoo tuore raportti

Ilmastonmuutos nakertaa nuorten aikuisten uskoa tulevaisuuteen: "Ahdistus on lähes jatkuvaa" – lue psykologin viisi neuvoa