Lappeenrannan naapurikunnassa Luumäellä Juha Kuivanen näyttää pyörätietä, joka kulkee riista-aidan läpi kohti nelikaistaista Kuutostien laitaa.

– Helmi–maaliskuussa oli ainakin 13 tapausta, kun hirvieläin oli mennyt tästä suoraan Kuutostielle, kertoo Kuivanen.

Paikka on Haimilan kylää Etelä-Karjalassa. Kauan odotettu Kuutostien uusi linjaus valmistui tähän parisen vuotta sitten. Samalla tuli uutta riista-aitaa 28 kilometrin matkalle.

Juuri tässä Luumäen Jurvalan kohdilla on hirvien vuosisatoja, kenties vuosituhansia vanhat ikiaikaiset vaellusreitit, joita pitkin ne siirtyvät talvilaitumilta kesälaitumille. Matka ei ole kuin parikymmentä kilometriä, mutta hirvien ravinnon ja vietin kannalta tärkeä.

Nyt hirvet ovat jääneet moniin paikkoihin sumppuun ja yrittävät epätoivoisesti päästä aitojen läpi.

– Viime talvena vasa jäi sorkastaan kiinni hirviaitaan. Menimme sitä auttamaan, mutta varmaan se meitä sen verran pelästyi, että pääsi itse riuhtaisemaan itsensä irti. Verta siltä oli tullut, kertoo Kuivanen.

Talvella aitaan oli jäänyt kiinni kauris.

– Rinta sillä oli verillä, kertoo Jukka Kuivanen.

Epätoivoista etsimistä

Luumäen kohdilla hirvet viettävät kesiään läheisen Kivijärven rannoilla ja saarissa. Talven tullen niiden pitäisi päästä paremmille ruokapaikoille ja palata keväällä takaisin.

Kaikkiaan Luumäen Jurvalan tienoilla asustelee arviolta 60 hirveä.

– Kun riista-aita tuli vaeltavia hirviä vastaan, jäivät hirvet tähän. Viime talvena tässä pellolla oli parhaimmillaan 11 hirveä, kertoo Jorma Kuivanen.

Hirvien oleskelun näkee selvästi. Läheisten puiden oksien kuorta on syöty ja jätöksiä on liki joka askelmalla.

Kaikki hirvet eivät kuitenkaan jääneet paikoilleen. Osa lähti seuraamaan hirviaitaa ja etsimään mahdollisia aukkoja. Vahvimmat hirvet puskivat itsensä aidasta läpi.

Poukkoilevat hirvet etsivät olinpaikkaa uudessa tilanteessa ja päätyivät sen myötä myös Kuutostien vieressä kulkevalle maantielle. Siellä niitä saattoi nähdä useitakin yhdellä kertaa.

Kymmenkunta ylityspaikkaa

Kaakkois-Suomen elinkeino- ja ympäristökeskus on havahtunut tilanteeseen ja tilasi selvityksen liikennesuunnittelua tekevältä Plaana oy:ltä. Tehtävä on selvittää, miten tilannetta voisi Luumäellä parantaa. Nopeaa ratkaisua ei ole olemassa.

– Yritämme löytää toimenpiteitä, joilla ongelmaa voisi helpottaa, kertoo Hilkka Piippo Plaana oy:stä.

Ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi nykyisten hirville tarkoitettujen alikulkujen parantaminen. Silloin hirvet löytäisivät niihin helpommin. Aitaan voisi myös tehdä aukkopaikkoja, joista hirvet voitaisiin valvotusti esimerkiksi metsästäjien avulla ohjata Kuutostien yli.

Kaikkiaan tällä tieosuudella on 5–10 eri kohtaa, joissa hirvet ovat tavanneet kulkea. Tien rakennusvaiheessa kustannuksia piti karsia, ja yksi kohta olivat riistalle tarkoitetut alikulkutunnelit.

Nyt hirville ja autoille on yhteinen alikulkusilta.

– Hirvet oppivat niitä käyttämään, mutta se ei tapahdu nopeasti, kertoo Hilkka Piippo.

Valtatien yli menevä silta voisi olla myös mahdollinen. Siltojen rakentaminen on kuitenkin niin kallista, ettei niitä helposti aleta rakentaa. Kokemukset ylikulkusilloista eivät myöskään ole kovin rohkaisevia.

Kanjoni katkesi

Luumäen ja Lappeenrannan rajan tuntumassa on Hurtanmaa, joka on myös yksi vanhoista hirvien vaellusreiteistä. Metsästä tulee kapea kanjoni, jota myöten hirvet ovat tulleet ja jatkaneet vaeltamistaan parinkymmenen kilometrin päähän talvehtimispaikoilleen.

Kun uusi tie valmistui, kanjoni katkesi. Tässä kohtaa Kuutostien ali kulkee silta, josta hirvet pääsisivät valtatien alittamaan. Ongelma on, että hirvet eivät siltaa löydä.

Syynä siihen on, että kanjonin katkaisi valtatien vieressä oleva pikkutie. Se rakennettiin liian korkeaksi, jotta hirvet pääsisivät sen yli.

Lisäksi pikkutien laidalla olevat kaiteet estävät hirvien liikkumisen, eivätkä hirvet ymmärrä kiertää alikulkuun muutaman kymmenen metrin päästä tavallista tietä pitkin.

– Tämä kohta voitaisiin helposti ratkaista niin, että lasketaan tietä alemmaksi, jolloin kaiteetkin voitaisiin ottaa pois. Silloin hirvien pitäisi osata alikululle, kertoo projektipäällikkö Juha Raappana Plaana oy:stä.

Myös vieressä olevaa riista-aitaa olisi mahdollista muotoilla uusiksi, jolloin se johdattaisi hirvet oikeaan suuntaan.

Hirvien talvet uusiksi

Luumäkeläinen Jorma Kuivanen kertoo, miten hirvet ovat kesiään viettäneet Luumäen Kivijärven saarissa. Talvisin niissä ei ole yleensä ollut yhtään hirveä.

– Mutta nyt kun riista-aita tuli, ovat hirvet joutuneet palaamaan takaisin saariin talveksi. Tänä vuonna hukkui heikkoihin jäihin sen takia kaksi hirveä ja edellisenä talvena myös kaksi. Edellinen hirvien hukkumistapaus oli joskus 1990-luvulla, kertoo Kuivanen.

Luumäkeläisten on ollut hurja katsoa epätoivoisia hirviä ja kauriita, jotka ovat yrittäneet päästä Kuutostien toiselle puolelle. Kuutostien eteläpuolella vaaran paikkana on myös rautatie. Riista-aidan rakentamisen jälkeen hirviä on jäänyt junien alle poikkeuksellisen paljon.

Plaana oy on luvannut kertoa riistareittien parantamisssuunnitelmistaan ensi syksynä. Korjaustyöt alkaisivat mahdollisesti sen jälkeen.

Etelä-Karjalaan saapuvista aasialaisturisteista suurin osa tulee tänä kesänä Kiinasta.

Viime kesän ennätyslukuihin aasialaisturistien kokonaismäärässä ei välttämättä päästä, sillä viime heinäkuussa Lappeenrannassa yöpyi poikkeuksellisesti kolme tuhatta eteläkorealaismatkailijaa.

Holiday Club Saimaa odottaa tänä kesänä kuitenkin kiinalaisturistien määrän kaksinkertaistumista. Tulossa on yhteensä neljäsataa kiinalaisturistia. Huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana Kiinasta tulevia ryhmiä on 30, ja niissä on 30–50 henkeä.

Holiday Club Saimaan johtaja Anne Puhakainen kertoo, että suurin osa ryhmistä majoittuu yhdeksi yöksi, eli ne tulevat illalla ja jatkavat matkaansa aamulla.

– Kaikille ryhmille kuuluu puolihoito eli aamiaisen lisäksi usein myös illallinen, Puhakainen sanoo.

Ohjelmaa ryhmille ei lyhyen oleskelun aikana järjestetä, vaan he liikkuvat itsenäisesti ja esimerkiksi ulkoilevat hotellin ympäristössä.

Viime kesänä eteläkorealaismatkailijoita majoittanut Sokos Hotel Lappee majoittaa tänä kesänä myös eniten sekä yksittäisiä kiinalaisturisteja että kiinalaisryhmiä. Kiinalaisten määrän odotetaan kasvavan viime vuodesta, mutta lukuja myyntiryhmän päällikkö Jonna Vuorinne ei vielä halua arvioida.

– Ensimmäiset vieraamme saamme tulevana viikonloppuna, Vuorinne kertoo.

Imatran kylpylään aasialaiset eivät ole tänä kesänä löytäneet, vaan suurin osa varauksista on suomalaisille ja venäläisille.

Karjalanpiirakat testissä

Sekä Holiday Club Saimaassa että Sokos Hotel Lappeessa yöpyvät aasialaisturistit ovat mieltyneet paikalliseen ruokatarjontaan.

– Esimerkiksi viime kesänä useampi kokeili rohkeasti esimerkiksi karjalanpiirakoita. Toki monet syövät pitkän reissun aikana mielellään myös tuttua ja turvallista aasialaista ruokaa, Vuorinne kertoo.

Ja tietenkin aasialaiseen tapaan lämmintä vettä, jota on aina tarjolla ruokailun yhteydessä.

Lappeenrannan kaupunki teki vuonna 2015 Suomessa harvinaisen lentokenttäkaupan ostamalla Finavialta kaupungin lentokentän. Ajatuksena oli houkutella kentälle kansainvälisiä halpalentoyhtiöitä.

Alku oli hankalaa. Kenttä seisoi käytännössä tyhjänä pari vuotta, mutta nyt alkaa näyttää paremmalta. Alueelle uskotaan tulevan runsaasti matkailutuloa ja turisteja lentokentän uusista Euroopan lentoreiteistä.

Ryanair lentää Lappeenrannasta Berliiniin, Thessalonikiin, Bergamoon ja Ateenaan. Syksyllä yhtiö avaa vielä reitin Lappeenrannasta Budapestiin.

Lappeenrannan lentoasemasäätiön Taloustutkimukselta tilaaman selvityksen mukaan kenttä tuo alueelle miljoonien matkailutulot.

– Lentomatkustajien arvioidaan vuonna 2021 tuovan yhteensä lähes 30 miljoonan euron matkailijatulot Kaakkois-Suomeen, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Pasi Holm kertoo.

Matkustajamäärä kaksinkertaistuu

Taloustutkimus on tehnyt lentokentän talousvaikutuksia vuoteen 2021 kartoittavan selvityksen. Siinä arvioidaan lentomatkailijoiden määrän nousevan kuluvan vuoden 74 000 matkustajasta vähintään 150 000 matkustajaan vuonna 2021. Arvio perustuu Ryanairin lupaamiin reitteihin.

– Ne reitit on luvattu ja sovittu. Ryanairin tavoite on 95 prosentin täyttöaste koneissa ja se tuo tämän matkailijamäärän, Taloustutkimuksen Pasi Holm selventää.

Lappeenrantaan vuosittain laskeutuvien reittikoneiden määrän arvioidaan selvityksessä nousevan 400 koneeseen vuodessa.

Etelä-Savo suurin hyötyjä

Selvityksen mukaan suurimman taloudellisen hyödyn lentomatkailijoista saa Etelä-Savo. Sinne jäisi 30 miljoonan euron matkailutulosta 45 prosenttia eli noin 13,3 miljoonaa euroa. Arvio perustuu pitkälti siihen, että Etelä-Savossa on eniten vuoramökkitarjontaa alueella.

Seuraavaksi eniten matkailutuloa tulisi Etelä-Karjalaan, jonka osuus olisi 39 prosenttia eli noin 11,5 miljoonaa euroa.

Kolmantena tulee Kymenlaakso, jonka osuus matkailutulosta olisi 16 prosenttia eli noin 4,8 miljoonaa euroa.

Kuluja voisi jakaa

Lappeenrannan kaupunki tukee lentokentän toimintaa miljoonalla eurolla vuodessa.

Lappeenrannan lentoasemasäätiön hallituksen puheenjohtaja Heikki Järvenpää jakaisi mielellään lentoaseman kuluja laajemmin, koska hyödytkin leviävät laajalle alueelle.

– Lappeenrannan veronmaksajien lentoliikenteeseen tekemät satsaukset ovat toki kohtuullisia, mutta vielä kohtuullisempaa olisi se, että myös lähimaakunnat, Etelä-Savo ja Kymenlaakso, tulisivat mukaan rahoittamaan lentokentän toimintaa, Järvenpää sanoo.

Etelä-Karjalan maakunnallinen säätiö osti vuonna 2015 Lappeenrannan lentokentän Finavialta 800 0000 eurolla. Myöhemmin Lappeenrannan kaupunki hankki Lappeenrannan lentoasemasäätiön kokonaan omistukseensa.

Yliopistokampuksella Skinnarilassa on rauhallista. Viimeiset tentit ovat suurimmalla osalla tämän kevään osalta ohi. Muutama opiskelija käytäviltä vielä löytyy. Yksi heistä on markkinointia Saimia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Santeri Savinainen.

Korkeakouluista valmistuneista harva jää opintojen jälkeen Lappeenrantaan. Savinainenkin suunnittelee jo lähtöä. Hän on pohtinut opiskelukavereidensa kanssa, mitä kaupungissa pitäisi olla toisin.

– Todennäköisesti pyrin pois mahdollisimman nopeasti. Jotenkin tuntuu siltä, että varsinkaan oman alan hommia ei ole täällä niin paljon kuin pitäisi. Tai sellaisia hommia, joihin itse haluaisin erikoistua. Se ehkä vaatii jollekin toiselle paikkakunnalle muuttoa, Savinainen pohtii.

Nurmijärveläinen Joona Heinikari aikoo myös pakata tavaransa ja lähteä Lappeenrannasta valmistumisensa jälkeen. Heinikarin päätökseen vaikuttaa erityisesti perheen ja ystävien läheisyys pääkaupunkiseudulla.

– Pääkaupunkiseudulla on enemmän duunia. Ja tottakai on kiva olla kotona opiskeluiden jälkeen, Heinikari sanoo.

Heinikarin tavoin myös suurin osa muista valmistuvista valuu Uudenmaan alueelle.

Vahva Skinnarilan henki

Lappeenranta tavoittelee vuoteen 2030 mennessä yli 5000 uutta asukasta. Nuorten aikuisten haaliminen Lappeenrantaan on kaupungille hyvin tärkeä asia.

Kaupungin selvityksen mukaan alle viidennes korkeakouluopiskelijoista työskenteli viime vuonna opintojen ohella. Joka kolmas ei ollut hakenut töitä ollenkaan Lappeenrannasta.

Tällä hetkellä suuri ongelma on se, ettei korkeakoulutetuille ole tarpeeksi koulutusta vastaavia työpaikkoja. Esimerkiksi LUT-yliopistosta valmistuu vuosittain satoja opiskelijoita, mutta vain kymmenet työllistyvät, sillä sopivia työpaikkoja ei ole tarpeeksi.

– Meiltä mennään työelämään maistereina ja se on on korkeasti koulutettu paikka. Täällä ei ole sen tason paikkoja. Uran alussa halutaan vaativia työtehtäviä, että voidaan kehittyä, LUT-yliopiston vararehtori Jaana Sandström kertoo.

Skinnarilan kampus, joka sijaitsee noin seitsemän kilometriä Lappeenrannan keskustasta, on tunnettu hyvästä "Skinnarilan hengestä".

– Tuntuu, että on kaksi eri maailmaa – opiskelijamaailma ja se muiden arkimaailma keskustassa. Se on ainakin yksi asia, joka pitäisi pystyä parantamaan, opiskelija Santeri Savinainen pohtii.

Opiskelijoiden kotouttaminen Lappeenrantaan ontuu, sillä moni opiskelija saattaa viettää opiskeluaikansa lähes yksinomaan Skinnarilan kampuksella. Vaikka opiskeluajoista jää lämmin muisto, saattaa Lappeenrantaan sitoutuminen jäädä vähemmälle.

– Kun koulu on syrjässä, opiskelijoiden määrä ei näy tuolla katukuvassa Lappeenrannassa niin paljon kuin vaikka Jyväskylässä tai Tampereella, joissa kampus on lähellä keskustaa, Savinainen toteaa.

Lappeenrannan strategiajohtaja Markus Lankinen sanoo, että opiskelijoiden yhteisöllisyys ja idearikkaus on vahvuus, jota kaupunki haluaisi hyödyntää.

– Haluamme tuoda Skinnarilan henkeen kuuluvaa elämänmyönteistä asennetta ja uteliaisuutta uudistamaan kaupungin ilmapiiriä.

Mistä töitä ulkomaalaisille opiskelijoille?

LUT-yliopistossa kolmannes valmistuvista tulee ulkomailta. Kansainväliset opiskelijat työllistyvät vielä suomalaisiakin harvemmin, vaikka kansainväliset työntekijät voisivat tuoda huomattavaa lisäarvoa omalla kulttuurin tuntemuksellaan ja kielitaidollaan.

– On äärimmäisen hankalaa, että meillä valmistuu kansainvälisille työmarkkinoille huippuosaajia, joita meidän alueemme yrityskenttä ei saa työllistettyä. Syynä on, että toisen työkielen ottaminen on investointi, sanoo stretegiajohtaja Markus Lankinen.

Eniten kansainvälisiä opiskelijoita tulee Venäjältä, mutta myös Aasiasta tulleiden opiskelijoiden määrä on kasvanut. Vuoden 2018 kyselyyn vastanneista opiskelun aikana noin joka neljäs ei ollut hakenut töitä lainkaan. Yli puolella opiskelijoista olisi ollut kiinnostusta, mutta he eivät saaneet töitä.

Edullisempaa kuin Helsingissä

Yksi tänä keväänä Lappeenrannan LUT-yliopistosta valmistuvista on Alireza Ameli, joka muutti opiskelemaan Suomeen Iranista.

Ameli on valmistunut diplomi-insinööriksi ja huhtikuussa hän väitteli energiatekniikan alalla tohtoriksi. Valmistumisen jälkeen Ameli löysi itselleen työpaikan Lappeenrannasta.

– Etsin töitä pari-kolme kuukautta ja löysin hyvän työn. Lappeenrannassa on rennompaa ja rauhallisempaa ja minä pidän siitä enemmän. Lisäksi eläminen on täällä hiukan halvempaa. Siksi pidän Lappeenrannasta enemmän kuin pääkaupunkiseudusta, Ameli kertoo.

Työhön siirtymiselle tukea

LUT-yliopiston vararehtori Jaana Sandström peräänkuuluttaa uusia ja pärjääviä yrityksiä alueelle. Metsäteollisuuden keskittymästä huolimatta yhä useammin työt tehdään ihmisten sijaan koneilla.

– Yliopisto on tehnyt osansa 50 vuoden aikana. Tänne on oikeasti syntynyt uutta yrityselämää, jota on kansainvälisesti myyty eteenpäin. Olemme onnekkaita, että meillä on nyt ilmastonmuutoksen tullessa osaamista, jonka pohjalta uusia yrityksiä voidaan perustaa, Sandström toteaa.

Kaupunki haluaa edistää opiskelijoiden pääsemistä työelämään jo opintojen aikana. Nyt kesätöitä saa noin joka viides korkeakouluopiskelija. Lukua pyritään nostamaan kuluvan valtuustokauden aikana.

– Panostamme rahallisesti siihen, että tarjotaan kesätyöseteleitä ja opintotyöpaikkoja yhdessä yritysten kanssa, jotta tutustuminen paikallisiin yrityksiin onnistuu paremmin, strategiajohtaja Markus Lankinen kertoo.

Aloittain isoja vaihteluita

Opetushallituksen viestinnästä kerrotaan, ettei Suomessa seurata valmistuneiden opiskelijoiden työpaikkojen sijainteja.

Yliopistot sen sijaan seuraavat itse jonkin verran opiskelijoiden urien kehittymistä kyselytutkimuksilla. Esimerkiksi Vaasan yliopistosta valmistuneita jää omalle alueelle enemmän kuin Lappeenrannasta, mutta toisaalta myös tiedekunnat ovat laajemmat.

Vuonna 2017 valmistuneista kielten- ja viestinnän koulutusohjelmien opiskelijoista Vaasassa yli puolet on jäänyt Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle tai Keski-Pohjanmaalle. Tekniikan alan valmistuneista alueelle on jäänyt puolet, mutta kauppatieteiden opiskelijoista vain noin kymmenen prosenttia.

Lapin yliopistossa seurataan maistereiden työelämään sijoittumista viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Lapin tilasto on vuodelta 2016.

Kaikkien neljän tiedekunnan keskiarvolla Lappiin jää kolmannes ja Pohjois-Pohjanmaalle noin neljännes valmistuneista. Pois lähtee lähes puolet. Eri tutkinnoissa on Lapissakin eroja. Vähiten Lappiin jää oikeustieteen maistereita.

Eniten Lapin alueelle jää kasvatustieteen maistereita eli yli puolet.

Imatralla on koulutettu taiteilijoita yli seitsemänkymmentä vuotta. Taiteilijat jättävät jäähyväiset kaupungille kahdella taidenäyttelyllä.

Essi Pitkänen valmistuu kuvataiteilijaksi tänä keväänä Imatralta. Pitkänen esittelee omaa Tässä se oli -teostaan, joka on mukana viimeisessä näyttelyssä Siitolan kartanon pihapiirissä.

– Tämä on tavallaan hautamuistomerkki tälle päättyvälle koululle. Koin tärkeäksi tehdä jotain sellaista, joka viittaa siihen mitä minä olen kokenut täällä, sanoo Kiteeltä kotoisin oleva Essi Pitkänen.

Yksi kuvataiteen opetustiloista Imatralla on Siitolan vanha navettarakennus. Pitkäsen mielestä alue on soveltunut täydellisesti kuvanveistoon ja opiskeluun.

– Tämä on vanha alue ja täällä on oma tunnelmansa. Ollaan hieman rähjäisiä ja se sopii täydellisesti taiteen tekemisen luonteeseen.

Loppu ei ole kaiken loppu

Pihapiirissä toimii myös kuvanveiston opiskelijoiden ylläpitämä Galleria Taidebunkkeri.

Galleria järjesti avoimen kutsunäyttelyn Loppu-nimisen näyttelyn. Kutsuun vastasi yli 80 taiteilijaa, joilla kaikilla on yhteys Imatran kuvataiteen koulutukseen vuosikymmenien ajalta. Näyttelyssä on esillä taidetta monipuolisesti eri tekniikoilla toteutettuna.

Tomi Åberg opiskelee kuvataidetta kolmatta vuotta. Syksyllä Åberg jatkaa opintojaan Lappeenrannan Skinnarilan kampuksella. Hän jättää Imatran haikein mielin, mutta uskoo, että uusissa ja moderneissa tiloissa on hyvääkin.

– Ainakin kuutioita tulee lisää. Vaikka neliöitä on vähemmän, niin korkeutta on enemmän ja se mahdollistaa monenlaisen tekemisen, sanoo 23-vuotias Tomi Åberg.

Hän on jo muuttanut Imatralla olleesta soluasunnosta yksiöön Lappeenrantaan.

Muutto muiden opiskelijoiden pariin

Kuvataideopiskelijat aloittavat syksyllä opiskelun aivan toisenlaisessa ympäristössä. Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuspäällikkö Eija Mustonen on suunnitellut uusia tiloja opettajien kanssa.

Uudet opetustilat ovat entisiä yliopiston työlaboratorioita. Kuvataideopetus on Skinnarilan kampuksella Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kainalossa ja ammattikorkeakoulun muiden opetuslinjojen yhteydessä.

– Meillä on ollut mainiot tilat täällä Imatralla. Skinnarilan kampuksella ollaan Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston kainalossa. Siellä meillä on ilmapiiriltään erilaiset tilat kuin aiemmin. On kiinnostavaa nähdä, miten se vaikuttaa työskentelyyn, kertoo koulutuspäällikkö Eija Mustonen.

Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteilijoiden järjestämä Loppu-näyttely on katsottavissa Siitolan kartanon ympäristössä ja Imatrankosken liikehuoneistossa. Kuvataiteen opinnäytetyönäyttelyyn voi tutustua Imatran taidemuseossa.

Lapset ovat Luumäellä asetelleet kiviä junaradan pääraiteille. Tihutöitä on tehty Taavetin kohdalla huhti-toukokuussa neljä eri kertaa.

Raiteille asetellut kivet ovat poliisin mukaan vaaraksi sekä ihmisille että junakalustolle. Poliisin tiedossa on monta alle 15-vuotiasta tihutöihin osallistunutta lasta.

Juna ajaa Taavetin kohdalla noin 200 kilometrin tuntinopeudella.

Alle 15-vuotiaat ovat vahingonkorvausvelvollisia

Viimeisen teon yhteydessä toukokuun 8. päivänä kiviä oli raiteilla erittäin runsaasti 50 metrin matkalla. Allegro-juna joutui tuolloin pysähtymään vauriotarkastuksia varten.

Poliisi tutkii ilkivallan tekoa liikennetuhotyönä. Siitä voidaan tuomita vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Alle 15-vuotiaat ovat vahingonkorvausvelvollisia.

Luumäen koulut ovat auttaneet poliisia tapauksen selvittelyssä.

Poliisi uskoo, että moottoripyöräjengien välienselvittelyt saattavat leimahtaa uuteen liekkiin Suomessa.

Yle Uutiset kertoi viime viikolla, että rikollinen moottoripyöräjengi Outlaws MC on ulottanut lonkeronsa Kaakkois-Suomeen. Poliisin mukaan se voi tietää ongelmia, koska alueella toimii jo yksi iso jengi.

– Elintilasta kilpaillaan nyt voimakkaasti, koska samalla reviirillä on nyt kaksi isoa kansainvälistä moottoripyöräjengiä eli Hells Angels ja Outlaws MC. Isojen välienselvittelyiden aika ei ole ohi ja jotain on varmasti nyt edessä, sanoo rikosylikomisario Christer Ahlgren Keskusrikospoliisista.

Fifteen MC South Karelia -kerhon jäseniä nähtiin viime viikolla Lappeenrannan linnoituksessa Outlaws MC:n jengitunnukset ja -liivit yllään. Ahlgren sanoo, että Outlaws MC on tullut Suomeen Venäjän kautta.

– Venäjältä tulee varmasti tukea ja ohjeita. He eivät ole saaneet värien eli jengitunnusten täysiä käyttöoikeuksia vastikkeetta ja myös kansainvälinen katto-organisaatio odottaa tuloksia.

"Nyt halutaan katsoa, kuka on kenenkin riveissä"

Outlawsin lisäksi Suomessa toimivat moottoripyöräjengit Hells Angels, Cannonball ja Bandidos sekä tunnuksellinen liivijengi United Brotherhood.

– ”Kunnollisilla jengeillä” on vaikeuksia pysyä pois HAMC:n ja OMC:n välienselvittelystä, koska nyt halutaan katsoa, kuka on kenenkin riveissä.

Maaseudun tulevaisuus kertoi viime viikolla, että poliisi uumoilee rikollisten moottoripyöräjengien levittäytymisen jatkuvan edelleen. Jengiläiset käyttävät hyväkseen autioituvaa maaseutua ja pikkukaupunkeja, joissa poliisien määrää on tuntuvasti vähennetty.

Ahlgren uskoo, että yksi syy Outlawsin Lappeenrantaan tulemiseen on raja.

– Huumeet tulevat rajan takaa. Myös rahanpesu ja väkivaltainen velanperintä liittyvät todennäköisesti rajan läheisyyteen asettumiseen. Pienet paikkakunnat ovat oivallisia tällaiseen toimintaan.

Rikollisjärjestöt ovat aktiivisesti mukana esimerkiksi rakennus-, turvallisuus- ja ravintola-alalla, erityisesti yöelämässä. Rahaa käytetään muun muassa huumeisiin, aseisiin ja autoihin.

Jengeihin päädytään tuttavuus- ja ystävyyssuhteiden kautta

Rikollisiksi luokitellut moottoripyöräjengit alkoivat rantautua Suomeen 1990-luvun lopussa. Tuolloin jengien välillä käytiin jopa jengisotia, kun Hells Angels ja Bandidos ottivat yhteen väkivaltaisesti. Organisaatioiden määrä on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla.

Keskusrikospoliisin tiedusteluosaston rikoskomisarion Jussi Oksasen mukaan jengeihin hakeutuu oikeastaan kaikenlaisia ihmisiä. Joukossa on niin perheenisiä ja yksin eläviä, yrittäjiä ja työntekijöitä.

– Kaikilla ei ole välttämättä rikosrekisteriä, mutta se ei tarkoita, etteikö heillä olisi rikollista taustaa, Oksanen sanoo.

Oksanen kertoo asiasta useamman vuoden rikostiedustelutyön perusteella.

Hänen mukaansa jengin jäseneksi päädytään esimerkiksi tuttavuus- ja ystävyyssuhteiden kautta.

– Yleensä jonkun jengissä olevan jäsenen täytyy tuntea henkilö, joka on pyrkimässä tai joka halutaan jengin jäseneksi. Tuntemattomat ihmiset eivät noin vain sinne pääse, Oksanen sanoo.

Tuttavuus- ja ystävyyssuhde voi syntyä jo lapsuudessa, harrastuksessa tai samalla toimialalla työskentelystä. Esimerkkejä on myös siitä, että ihmiset tutustuvat vankilassa.

Lisäksi rikollisjengit kosiskelevat jäsenikseen ihmisiä moottoripyöräkerhoista, joiden toimintaan ei liity mitään rikollista. Tästä ilmiöstä Yle kertoi vuonna 2014.

Jengiin hakeutumisen motiivit moninaisia

Rikolliseksi luokiteltujen moottoripyöräjengien jäseniksi hakeudutaan useista eri syistä.

Oksasen mukaan henkilö on voinut valita rikollisen elämäntavan ansaitakseen elantonsa. Motiivi jengiin liittymiselle voi olla myös oman itsetunnon kohottaminen.

– Rikollisjengin avulla voi hallita ja suojata omaa rikollista bisnestä kuten tietyn alueen huumausainekauppaa. Ja kun puhutaan jengiliivejä käyttävistä jengeistä, liivin saaminen selvästi nostaa henkilön statusta siinä elinpiirissä, jossa hän on.

Motiivi voi olla arkinenkin, nimittäin naisten kiinnostuminen.

– On esimerkkejä, kuinka viisikymppinen mies saa jengiliivit päälleen. Ykskaks ympärillä onkin nuoria kauniita naisia vähissä pukeissa.

Jengistä voidaan hakea merkitystä näköalattomaan elämäntilanteeseen

Rikoskomisario Jussi Oksanen on työssään pohtinut jengiytymisen kasvua ja laajenemista. Hän uskoo, että siihen voi vaikuttaa nykymaailman kasvottomuus.

– Sosiaaliset verkostot ovat hauraampia, jolloin yksi syy jengiin hakeutumiseen voi olla hyväksynnän ja ihailun saaminen. Se tuo tietyllä tavalla merkitystä näköalattomaan elämäntilanteeseen.

Esimerkiksi opiskelupaikan, työn tai perheen puuttuminen voi lisätä jengiin hakeutumisen riskiä. Jengiin pyrkivällä voi olla ruusuinenkin kuva kerhojen veljeydestä ja lojaalisuudesta.

– Sitten kun olet jengin jäsen paljastuukin, että kyse on rahasta ja ahneudesta eli rikoshyödystä. Tämä yleensä kanavoituu jengin johtoportaaseen, kun taas jengin tekijäporrasta uhkaa rikoksista kiinnijääminen.

Jengistä eroon pääseminen on mahdollista, mutta ei helppoa.

– Jengistä eroavalle yleensä määrätään eroamismaksu. Se voi olla tuhansia euroja. Sen jälkeen ihminen voidaan vielä pahoinpidellä henkihieveriin, sanoo Oksanen.

Jengissä olemista ja siitä eroamista on valottanut Cannonball MC:ssä ollut Marko Lönnqvist. Hän kertoi julkisuudessa joitakin vuosia sitten häneen kohdistuneesta murhayrityksestä eron jälkeen.

Lönnqvist menehtyi hieman yli vuosi sitten.

Rikollisjengit eri asia kuin harrastemoottoripyöräkerhot

Jengien toiminnan luonteeseen kuuluu väkivalta. Keskusrikospoliisilla on tietoa siitä, että tietyt jengit rekrytoivat nimenomaan väkivaltarikoksista tuomittuja miehiä. Heillä voidaan teettää esimerkiksi väkivaltaista velkojen perintää.

Poliisi on tehnyt rikostilastojen perusteella arvion siitä, millainen riski jengiläisellä syyllistyä henkirikokseen tai sen yritykseen. Sen mukaan jengiläisellä riski on 120-kertainen muuhun väestöön verrattuna.

Liivijengit voivat myös hakea rikolliseen liiketoimintaansa hyötyä värvätessään uusia jäseniä. Poliisin tietojen mukaan esimerkiksi eräs moottoripyöräjengi rekrytoi jäsenekseen ihmisen, joka pyöritti helsinkiläisten ravintoloiden järjestysmiestoimintaa. Siten toiminta päätyi rikollisen järjestön käyttöön.

Kaikki moottoripyöräkerhot eivät ole rikollisia kerhoja. Suomessa on satoja moottoripyöräkerhoja ja suuri osa niistä keskittyy moottoripyöräharrastukseen.

Suomessa käynnistyy ensimmäinen venäjänkielisten ihmisten ikääntymiseen keskittyvä laaja tutkimus.

Tutkimuksessa selvitetään yli 50-vuotiaiden venäjänkielisten toimeentuloa ja hyvinvointia. Tarkoitus on saada tietoa myös siitä, millaisia palveluja he tarvitsevat ja kuinka he niitä saavat.

Tutkimusta tehdään Helsingin yliopistossa, Ikääntymisen ja hoivan huippuyksikössä.

Tutkijat Laura Kemppainen ja Antero Olakivi kertovat, että Suomen peruspalvelujärjestelmän monimutkaisuus voi aiheuttaa vaikeuksia kenelle tahansa.

– Vaikeudet korostuvat, kun kyse on Suomeen aikuisina muuttaneista ihmisistä, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea tai ruotsia, Olakivi sanoo.

Tutkimusryhmä selvittää myös sitä, kuinka ikääntynyt venäjänkielinen väestö kokee yhteiskunnan digitalisoitumisen.

– Meitä kiinnostaa, ovatko he vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle, Olakivi lisää.

Kuormittaako ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen?

Tutkimus etsii myös vastauksia siihen, miten venäjänkieliset ottavat vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan. Tutkijoita kiinnostaa, miten kuomittavaksi ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen koetaan sekä millainen vaikutus vanhempien asuinpaikalla joko Suomessa tai Venjälllä on.

– Muuttoliikkeiden lisääntyessä ei kenellekään ole enää selvää, että läheiset asuvat lähellä. Aivan erityisesti tämä koskee maasta toiseen muuttaneita, Kemppainen kertoo.

Apua maahanmuttajavanhuksille

Tutkijoiden mukaan Suomessa on tärkeää saada tietoa siitä, miten maahanmuuttajat voivat työelämän loppuvaiheessa ja sen jälkeen.

– Tietoa tarvitaan, jotta Suomessa asuvien maahanmuuttajavanhusten ja heidän läheistensä tarpeet voidaan tunnistaa aiempaa paremmin. Tieto auttaa sekä ikääntyviä ihmisiä että heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia, Kemppainen toteaa.

Maahanmuuttoa koskeva tutkimustieto on Suomessa ja kansainvälisesti kohdistunut pääosin työikäisiin.

– Tämä kysely on ensimmäinen, joka keskittyy erityisesti eläkeikäisten ja eläkeikää lähestyvien maahanmuuttajien elinoloihin, Kemppainen kertoo.

Tutkimuskysely on lähetetty toukokuussa kolmelle tuhannelle satunnaisesti poimitulle Suomessa asuvalle venäjänkieliselle.

Venäjänkieliset ovat Suomen suurin vieraskielinen ryhmä.

Artikkelia on korjattu 17.5. kello 13.36. Otsikkoon ja tekstiin on lisätty sana laajasti. Venäjänkielisten ikääntymistä on tutkittu ennenkin, mutta tämä tutkimus on ensimmäinen edustava kyselytutkimus aiheesta. Lisäksi tekstinlopussa on muutettu: tutkimuskysely on lähetetty toukokuussa. Alun perin tekstissä luki, että toukokuussa lähetetään.

Saimaan kanavalle valmistuneet uudet sulkuportit mahdollistavat ensi talvena lähes ympärivuotisen liikennöinnin. Kolmen talven aikana rakennetut uusitut sulkuportit ovat valmistuneet tänä keväänä.

– Nämä uudet portit on suunniteltu niin, että niitä voidaan käyttää myös talviliikenteessä, sanoo Väyläviraston yksikönpäällikkö Tero Sikiö.

Saimaan alueen teollisuus on toivonut kauden pidentämistä, koska se joutuu turvautumaan korvaaviin kuljetuksiin kanavan ollessa suljettuna. Käytännössä lastit on viety sydäntalvella autoilla Kymenlaakson tai Vuosaaren satamiin.

Uudet portit mahdollistavat liikennekauden jatkamisen helmikuulle. Normaalisti liikennekausi on päättynyt viimeistään tammikuussa, mutta sulkujen alaporttien uusimisen takia kanava on suljettu liikenteeltä parin vuoden ajan tavanomaista aiemmin.

Liikennekauden pidentämistä helpottaa myös se, että Saimaalle saadaan syksyllä uutta jäänmurtokalustoa.

– Väylät pystytään pitämää ensimmäistä kertaa avoinna koko leveydeltä, mikä helpottaa liikennöintiä, sanoo Sikiö.

Rahtilaivat odottavat pääsyä Saimaalle

Saimaan kanava avautui varhain perjantaina. Matkustajalaiva M/S Carelia ehti sinne ensimmäisenä. Vuoden ensimmäisellä risteilyllä on mukana toista sataa matkustajaa. Syksyyn kestävän purjehduskauden aikana Lappeenrannan ja Viipurin välillä risteilee noin 20 000 matkustajaa.

– Selvästi kiinnostus on kasvussa Keski-Euroopassa, sieltä tulee enemmän matkustajia kuin viime vuonna, sanoo varustamo Saimaa Travelin toimitusjohtaja Kirsti Laine.

Saimaan kanavan toiseen päähän Viipurinlahdelle oli saapunut jo torstai-iltana Keski-Euroopasta puolenkymmentä laivaa odottamaan pääsyä Saimaalle.

– Saimaan sulkuporttien uusimisesta johtunut pidempi liikennekatkos on aiheuttanut sen, että laivoja on tulossa Saimaalle melko paljon, sanoo Saimaan kanavavaltuutetun toimiston toimistopäällikkö Seppo Kykkänen.

Sulkujen pidennys maksaa yli 60 miljoonaa euroa

Nykyiset Saimaalla liikennöivät rahtialukset alkavat olla jo vanhoja. Varustamot eivät ole tilanneet enää vuosikymmeneen uusia aluksia, koska ne odottavat seuraavan hallituksen päätöstä Saimaan kanavan sulkujen pidentämisestä.

– Se on merkittävä päätös, jonka takana investointipäätökset ovat, sanoo Saimaan kanavavaltuutetun toimiston toimistopäällikkö Seppo Kykkänen.

Liikenneviraston laskelmien mukaan kahdeksan sulun pidentäminen yhdellätoista metrillä maksaisi hieman yli 60 miljoonaa euroa. Tarkempi laskelma valmistuu toukokuun aikana.

– Pidentäminen tehtäisiin kahden liikennekatkon aikana. Liikennekatkojen pituus olisi kuusi kuukautta eli paljon normaalia pidempi, sanoo Väyläviraston yksikönpäällikkö Tero Sikiö.

Rakennustyöt olisi mahdollista aloittaa vuoden 2020 lopulla, ja ensimmäiset 93 metriä pitkät alukset voisivat tulla Saimaalle jo vuonna 2022 tai 2023.

Kymmeniä uusia laivoja Saimaalle

Väyläviraston selvityksen mukaan laivojen enimmäispituuden kasvaminen 82,5 metristä 93 metriin merkitsisi sitä, että Saimaan liikenteeseen löytyisi Keski-Euroopasta 70 laivaa lisää. Se tarkoittaisi rahtikuljetusten lähes kaksinkertaistumista.

Pidemmät laivat selviytyvät myös paremmin talviliikenteessä, koska niissä olisi enemmän konetehoa.

Rahtialuksissa kulkee Saimaan kanavan kautta tänä vuonna noin 1,3 miljoonaa tonnia tavaraa. Se tarkoittaa yli tuhatta rahtialuksen käyntikertaa. Saimaalle tuodaan pääasiassa puuta ja Keski-Eurooppaan viedään lannoitteita, paperia, sellua ja terästä.

Saimaan kanavan merkittävimpiin käyttäjiin kuuluvat Stora Enson Imatran tehtaat. Sen satamaan tuodaan laivoilla raakapuuta, ja Saimaalta lähtee paperirullia Keski-Eurooppaan.

Laivakuljetukset Keski-Euroopasta Saimaalle kiinnostavat alueen vientiyrityksiä entistä enemmän, kun teollisuus vähentää kuljetusten hiilidioksipäästöjä.

– Sulkujen pidentäminen turvaa kuljetusketjun kannattavuutta, koska se mahdollistaa kaluston kehittämisen, eikä enää tarvita pelkästään Saimaan kanavalle suunniteltuja laivoja, sanoo tehtaanjohtaja Mikko Nieminen.

Säännöllistä rahtiliikennettä on yhdeksään satamaan, joista pohjoisimmat sijaitsevat Siilinjärvellä ja Joensuussa.

Sankarihautausmaan vihreällä nurmella makaa viisikymmentä pientä arkkua. Niiden sisällä olevat suomalaissotilaiden jäännökset ovat odottaneet kotiinpääsyä yli 70 vuotta.

Kenttäpiispa Pekka Särkiö työntää pienen lapionsa hiekkaan ja tekee arkun päälle hiekasta hennon ristin. Jokaisen arkun sisälle kuuluvat pappien sanat.

– Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla.

Kadetit ovat valmiina nostamaan arkut yksitellen hautaan. Vainajat pääsevät sotaveljiensä viereen, sillä tänne Lappeenrannan sankarihautausmaalle on tätä ennen haudattu jo 800 Venäjältä löydettyä tuntemattomaksi jäänyttä sotavainajaa.

Pitkä sotamatka on lopullisesti ohi.

Vuosien etsinnät

Talvi- ja jatkosodassa taisteluissa kuoli niin paljon sotilaita, että läheskään kaikkia surmansa saaneita suomalaisia sotilaitaei pystytty tuomaan rintamalta kotiin. Sota-alueille jäi peräti yli 10 000 sotilasta, joiden lopullisesta kohtalosta ei ole varmuutta.

Suurin osa sai surmansa tulituksessa. Kotona odottavat omaiset ovat silti joutuneet pohtimaan, onko isä, veli tai poika jäänyt vangiksi.

Tänään sunnuntaina Kaatuneitten muistopäivänä Lappeenrantaan haudatut tuntemattomat sotilaat on löydetty parin viime kesän aikana Laatokan Karjalasta, Karjalankannakselta ja Maaselän tuntumasta.

Vainajia on Venäjältä etsitty jo parin vuosikymmenen ajan. Lappeenrantalainen Hannu Talonpoika aloitti vapaaehtoisessa etsintäryhmässä keväällä 2006.

Hänen ensimmäinen matkansa oli Tali–Ihantalan alueella Portinhoikassa. Toinen matka samana vuonna oli Nurmilammelle, josta löytyi rajajääkäripataljoona 2:n miehiä.

– Sinne oli jäänyt noin 40 miestä. Tähän mennessä olemme löytäneet sieltä maastosta pari joukkohautaa ja muutaman yksittäisen vainajan, kertoo Talonpoika.

Sotapäiväkirjat auttavat

Joukkohaudat selittyvät sillä, että jatkosodan päätyttyä kesäkuussa 1944 venäläiset siivosivat sota-aluetta ja hautasivat mätäneviä ruumiita esimerkiksi valmiisiin kranaattikuoppiin.

Hannu Talonpoika kertoo, että he saavat haarukoitua kohteen mahdollisimman tarkasti tutustumalla muun muassa sotapäiväkirjoihin.

Etsinnöissä käytetään nykyään tarkkoja metallinilmaisimia. Niiden avulla maasta toivotaan löytyvän esimerkiksi metallinen vyönsolki, henkselin metalliosa, kolikko tai nappi, joka johdattaisi vainajan lähelle.

– Suurin osa ilmaisimen vingahduksista tulee sirpaleista tai luodeista. Hyvällä tuurilla löytyy vyön solki.

Yksi etsintätapa on myös käyttää metallirassia.

– Sillä painellaan, jos maakerroksen alta löytyisi löysä kerros. Jso se osuu luuhun, voi kuulua sellainen sopiva kopse, kertoo Talonpoika.

Parasta olisi, jos löytyisi sotilaan tuntolevy. Se varmistaisi, kuka suomalainen sotilas on kyseessä. Suurin osa jää kuitenkin tunnistamatta. Tähän mennessä Venäjältä löytyneistä 1 300 sotavainajasta vain 377 on tunnistettu.

Jos sotavainaja tunnistetaan, hän pääsee oman kotiseurakuntansa sankarihautausmaahan. Tunnistamattomat haudataan Lappeenrannan sankarihautausmaalle.

Arkut vierekkäin

Rakuunasoittokunta soittaa Narvan marssia Lappeenrannan sankarihautausmaalla. Kadetit nostavat arkut hautaan. Monen katsojan poskella kyynel.

Kukaan ei tiedä, vaikka nyt viimeisellä matkalla olisi oma isä.

Kadettikersantti Meri Karjalainen on ylpeä, että pääsi mukaan näin arvokkaaseen tilaisuuteen.

– Minua kosketti erityisesti se, että näistä kaatuneista osa voi olla minua viisi tai kuusi vuotta nuorempia. Heillä kaikilla olisi ollut elämä edessään, mutta he ovat antaneet henkensä tälle isänmaalle, kertoo Karjalainen.

Sota-aikana puhuttiin, että _veljeä ei jätetä. _Tämä ajatus elää kadettikersantti Karjalaisen mielestä Puolustusvoimissa edelleen.

– Tällaista henkeä tai yhteenkuuluvaisuuden tunnetta en ole kokenut missään muualla. Yhteiset kokemukset yhdistävät ja luovat luottamusta siihen, että veljeä tai sisarta ei jätetä. Mieluummin antaa oman henkensä, jotta voi kaverin pelastaa, sanoo Karjalainen.

Arkkujen päälle laitetaan kansi ja viereen asetetaan seppeleet. Sitten seppelepartiot lähtevät kohti lähellä sijaitsevia paikallisia hautamuistomerkkejä.

Yleisön joukosta kävelee nainen pieni kukkapuska kädessään. Hän laskee kukat hautakannen päälle ja laskee katseensa vakavana alas.

Viimeisiä sankarihautajaisia

Sotavainajien etsintää Venäjällä organisoi valtioneuvoston valtuuttamana Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys. Nykyisin Venäjällä on joka kesä puolenkymmentä suomalaista etsintäryhmää.

Suurena apuna ovat myös venäläiset etsintäryhmät. He ovat löytäneet paljon suomalaisia sotavainajia. Esimerkiksi nyt hautaan päässeistä suurin osa on venäläisten löytämiä.

Samaan aikaan Lappeenrannan tilaisuuden kanssa on myös kaksi tunnistettujen vainajien sankarihautajaistilaisuutta.

– Kaksi näistä tunnistetuista vainajista haudataan Suomussalmella ja Ivalossa, kertoo Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen.

Tänään Lappeenrannassa vietettiin tuntemattomiksi jääneiden sotavainajien sankarihautajaisia 13. kerran. Väistämätön tosiasia on, että kovin monta kertaa sankarihautajaisia ei enää vietetä.

– Me olemme arvioineet, että etsintätyö jatkuu vielä noin kymmenen vuotta. Etsintäalueilla – varsinkin Kannaksella – tapahtuu paljon muutoksia. Siellä rakennetaan teitä ja taloja, mikä muokkaa maastoa ja jäljet häviävät.

Myös maastossa olevat luut alkavat hapristua ja tuntolevyt ruostua puhki.

– Hämmästyttävän hyvin ne ovat kestäneet 70–80 vuotta, mutta erityisesti luujäänteet alkavat olla siinä kunnossa, ettei niistä saa erotettua DNA:ta.

Kesällä Viipuriin

Tänä kesänäkin Venäjältä etsivät vainajia niin suomalaiset kuin venäläisetkin etsintäryhmät.

– Aina on sellainen tunnelma, että voi kun löytyisi. Mutta vaikka olisi kuinka tarkat tiedot kaatumispaikasta, ei vain löydy, kertoo vainajia jo yli kymmenen vuotta etsinyt Hannu Talonpoika.

Pettymyksistä huolimatta Talonpojan kesä menee etsinnöissä Viipurin ympäristössä. Helpot tapaukset ovat Talonpojan mukaan jo löytyneet, ja etsinnät vaikeutuvat kerta toisensa jälkeen.

Välillä täytyy kävellä pitkiä matkoja tiettömien taipaleiden päähän, joissa maasto on yli 70 vuodessa ehtinyt muuttua moneen kertaan.

Hannu Talonpoika toivoo, että mahdollisimman moni löytyneistä saataisiin tunnistettua.

– Omaisille se on ollut hyvin tärkeää, kun on saatu sotilas oman seurakunnan multiin.

Lähde etsintäryhmän mukaan

Yle Lappeenrannan toimittaja Vesa Winberg tapasi viime talvena Mika Albertssonin, joka useita kertoja on ollut etsimässä suomalaisia sotavainajia Venäjältä.

Tapaamisen pohjalta syntyi neliosainen podcast-sarja "Kaveria ei jätetä". Kuuntele sarja Ylen podcast-sivustolta.

Lue seuraavaksi: Isä katosi sodassa yli 70 vuotta sitten – nyt suomalaiset etsivät häntä Venäjän taistelutantereilta

Lappeenrantalainen Keltun vuoropäiväkoti kysyi juuri ennen pääsiäispyhiä lasten huoltajilta, tarvitseeko lapsi varmasti hoitopaikan pääsiäisenä. Päiväkodissa nimittäin arveltiin aiempien vuosien kokemuksella, että lapsia ei välttämättä tulekaan ilmoitettua määrää.

Silti päiväkodissa oli pitkänäperjantaina hoidossa 17 lasta vähemmän, kuin mitä vanhemmat olivat ilmoittaneet. Tämän takia töissä oli neljä työntekijää liikaa. Tilanne oli samanlainen koko pääsiäisen ajan.

– Jokaisena pääsiäisen pyhänä 15 lasta jäi tulematta hoitoon, Keltun päiväkodin johtajan viransijainen Kirsi Skyttä sanoo.

Tällaisia tilanteita tulee päiväkodissa vastaan erityisesti juhlapyhinä ja viikonloppuisin.

Keltun päiväkoti on iso. Siellä on 240 lasta. Kelttu on Lappeenrannan ainoa ympärivuorokautista hoitoa eli vuorohoitoa tarjoava päiväkoti. Se tarjoaa myös laajennettua hoitoa varhaisesta aamusta iltaan.

Hoitopaikka varmuuden vuoksi

Lapsen hoitoajat tulee ilmoittaa päiväkotiin viimeistään viikkoa ennen hoidon tarvetta, jotta päiväkodissa ehditään suunnitella hoitajien työvuorot. Käytännössä hoitoajat ja poissaolot on ilmoitettava sähköisessä hoitovarausjärjestelmässä kerrallaan vähintään kahdeksi viikoksi.

Ongelma kuitenkin on, että kaikki huoltajat eivät vielä siinä vaiheessa tiedä tulevia työvuorojaan. Työelämä voi olla myös epäsäännöllistä esimerkiksi tarvittaessa töihin kutsuttavilla. Näistä syistä huoltajat varaavat lapselle hoitopäiviä ikään kuin varmuuden vuoksi.

Lopulta voi käydä niin, että lapsi ei tarvitsekaan kaikkina ilmoitettuina aikoina hoitoa.

Näin käy toisinaan eräässä lappeenrantalaisessa perheessä. Äiti ei halua kertoa asiasta omalla nimellään työnsä takia.

– Varaan hoitoajat niin, että minulla on pikkuisen jouston varaa. Varsinkin lauantaisin saatan joutua yllättäen töihin paikkaamaan poissaoloja, sanoo äiti.

Lapsen hoitoajat menevät äidin työvuorojen mukaisesti. Perheen isä tekee yrityksessä pitkiä päiviä ja saattaa joutua yllättäen työmatkoille. Perheellä ei ole Lappeenrannassa sukulaisten ja tuttavien tuomaa turvaverkkoa.

– Päiväkoti on ainoa, missä lapsi voi olla hoidossa, äiti kertoo.

Lappeenrannan Keltun päiväkoti ei pysty takaamaan lapselle hoitopaikkaa, jos huoltajalle tulee äkillinen kutsu töihin. Tämän takia huoltajat saattavat varata lapselle hoitopäivän varmuuden vuoksi.

Henkilökunta tiukassa arkena

Vuorohoitoa tarjoavat päiväkodit varaavat kullekin päivälle ja vuorokauden ajalle työntekijöitä sen perusteella, miten huoltajat ovat lapsia päivähoitoon ilmoittaneet. Siksi Keltun päiväkodissa oli pääsiäisenä ylimääräisiä työntekijöitä, kun huoltajat eivät olleet peruneet lastensa hoitoaikoja.

Keltun päiväkodin johtajan sijainen Kirsi Skyttä myöntää, että lapsille ja työntekijöille on mukavaa, kun yhdellä aikuisella on enemmän aikaa huomioida yksittäinen lapsi. Pienemmän lapsiryhmän kanssa voi myös toimia eri tavalla kuin isomman ryhmän kanssa.

Pyhäpäivien ylimiehitys kostautuu kuitenkin arkipäivinä, kun työntekijöiden on pidettävä vapaansa.

– Tekee todella tiukkaa saada henkilökunta riittämään arkipäiville, kertoo Skyttä.

Skyttä arvelee, että päiväkoti ei ole osannut kertoa asiasta riittävästi huoltajille.

– Vanhemmat voivat ajatella, että jos yksi jättää tulematta, niin ei se ole niin vakavaa. Eihän se olekaan, mutta kun 240 lapsesta moni jättää tulematta, niin se tarkoittaa meille turhaa miehitystä viikonloppuna.

Yleinen tapa

Keltun päiväkodin tilanne tuntuu olevan yleistä vuoropäiväkodeissa ympäri maan. Esimerkiksi rovaniemeläisessä Käpymetsän päiväkodissa on huomattu, että erityisesti sesonkityöntekijöiden työtilanteet muuttuvat äkillisestikin.

– Moottorikelkkasafari voi peruuntua tai yllättäen tulla työkutsu safarille, kertoo Rovaniemeltä päiväkodin johtaja Taina Ylitervo.

Äkillisissä tilanteissa hoitopaikka pyritään Käpymetsän päiväkodista järjestämään. Kaikissa päiväkodeissa se ei kuitenkaan onnistu.

Imatralaisen Vuoksenniskan vuoropäiväkodin johtaja Jaana Lippojoki toivoo, että huoltajat ilmoittaisivat, jos lapsi ei hoitopaikkaa tarvitsekaan. Se toisi päiväkodeille varaa joustoon.

– Voisimme antaa hoitopaikan heille, jotka sitä yhtäkkiä tarvitsevat, Lippojoki kertoo.

Vuoksenniskan vuoropäiväkodissa on usein viikonloppuisin yksi työntekijä enemmän kuin lopulta olisi tarvittu.

Päiväkodeille viikonloppuna ja pyhänä työskentelevä työntekijä tuo myös lisäkustannuksia, koska työntekijöille on maksetaan viikonlopuista ja pyhistä lisiä. Rahaa kuluu luonnollisesti enemmän, jos työntekijöitä on töissä enemmän.

Tilanne, jossa hoitajia on enemmän kuin olisi tarvinnut, voi näyttäytyä päiväkotien määrärahoista päättäville kummalliselta. Varsinkin kun monissa kunnissa eletään taloudellisesti todella tiukilla.

– Katsotaan, että lapsia onkin ollut vain tämän verran ja henkilökuntaa tämän verran. Se ei kerro sitä totuutta, missä päiväkodit elävät, sanoo Vuoksenniskan vuoropäiväkodin johtaja Jaana Lippojoki.

"En usko, että kukaan tekee turhaan varauksia"

Lappeenrantalainen Keltun päiväkoti laittoi hiljattain lasten huoltajille toiveen, että nämä huomioisivat hoitovuorojen ilmoittamisessa tulevan helatorstain.

Lappeenrantalainen äiti kertoo ymmärtävänsä, että päiväkodilla on tietty määräraha ja tarkkaan laskettu hoitajien määrä.

– En kuitenkaan usko, että kukaan tekee turhaan varmuuden vuoksi -varauksia, äiti sanoo.

Artikkeliin täsmennetty hoitoaikojen varausajankohtaa koskevia tietoja 21.5.2019 kello 9.33.

Lappeenrantalainen korutaiteilija Tarja Tuupanen edustaa Suomea Pariisin nykytaidekäsityön näyttelyssä.

World Crafts Council Europe (WCC-E) Crafting Europe 40 –vuotisjuhlanäyttelyyn valittiin teoksia 24 taiteilijalta, jotka edustavat Euroopan nykytaidekäsityön parhaimmistoa.

Tarja Tuupanen osallistuu näyttelyy korutaideteoksella, jonka materiaalina ovat kivi, marmori sekä keittiövälineet.

Suomen toinen edustaja on tekstiilitaiteilija Kristiina Nyrhinen Espoosta.

Pariisin Grand Palais'ssa järjestettävä näyttely on avoinna 23.–26. 5. eli vain neljä päivää.

Järjestäjien mukaan sen näkee noin 40 000 katsojaa, joukossa taiteen keräilijöitä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Etelä-Karjalassa keskusssairaalan lääkärit ovat kyllästyneet Etelä-Karjalan keskussairaalan ja päivystyksen kehnoihin työoloihin. Lääkärit ovat tyytymättömiä työtiloihin ja jatkuvaan lääkäripulaan. Lisäksi he ovat huolissaan täydestä vuodeosastosta, josta voidaan joutua kotiuttamaan potilaita huonokuntoisina.

Nyt lääkärit ovat kirjelmöineet ongelmista Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin johdolle.

Päivystys muutti uuteen K-sairaalaan viime kesänä. Uusi sairaala on ollut murheenkryyni rakentamisesta lähtien, ja ongelmia on ilmaantunut tasaisena virtana. Valmistumisen kynnyksellä sairaalassa sattui muun muassa iso vesivahinko.

Muuton jälkeen sairaalan toiminnallisuudet herättivät ihmetystä: päivystyksestä puuttuu odotusaula, pylväät hissien edessä vaikeuttavat potilaskuljetuksia ja potilashuoneissa on liian hyvä äänieristys.

Muutama päivä sitten lääkärit jättivät sosiaali- ja terveyspiirin johdollo adressin, joka tuo esiin uusia ongelmia hoitotyössä.

– Ei tietysti kukaan adresseja odota, mutta ei sen sisältö sinänsä yllättänyt, toteaa terveys- ja vanhuspalveluiden johtaja Tuula Karhula Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta.

Lääkärit eivät useista pyynnöistä huolimatta suostu kommentoimaan valituksen syitä tarkemmin Ylelle.

"Välillä ei edes tiedetä, kuinka paljon meillä on seuraavana päivänä lääkäreitä"

Adressin on allekirjoittanut noin 60 lääkäriä. Heitä huolestuttaa yleislääkäripula päivystyksessä. Lisäksi adressissa kerrotaan, että vuodeosastot ovat lähes aina täynnä, päivystyksen tilat ovat soveltumattomat ja riittämättömät lääkäreille, eikä tietokoneita ole tarpeeksi.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on ostanut noin 20 vuotta päivystyksen yleislääkäripalvelut ensin Attendolta ja yrityskaupan jälkeen Terveystalolta.Eksotelta perustellaan lääkäripulaa sillä, että Terveystalo ei ole pystynyt toimittamaan sopimuksen mukaisesti ostopalvelulääkäreitä Eksotelle.

– Terveystalolle on tullut akuutti ongelma tänä vuonna, että he eivät ole pystyneet läheskään joka päivä toimittamaan päivystäjiä meille, toteaa Karhula.

Valtakunnallinen yleislääkäripula on Karhulan mukaan osasyynä siihen, ettei Terveystalo ole pystynyt järjestämään lääkäreitä Lappeenrantaan.

Viime syksynä päivystys toimi Karhulan mukaan hyvin, kun päivystyksessä oli päivällä 3–4 yleislääkäriä. Nyt menee huonommin.

– Nyt on jouduttu sitten menemään paljon, paljon vähemmällä väellä. Välillä ei edes tiedetä, kuinka paljon meillä on seuraavana päivänä lääkäreitä, kuvailee Karhula.

"Tuskaa se tuottaa ja paljon järjestelyitä vaatii"

Lääkärit jättivät adressin Nuorten lääkärien yhdistyksen nimissä. Nuorien lääkärien lisäksi adressin ovat allekirjoittaneet useat ylilääkärit ja kokeneet lääkärit.

Adressissa kerrotaan, että yleislääkäripula kuormittaa erikoissairaanhoitoa.

– On jopa ehdotettu, että mikäli yleislääketieteen päivystäjiä ei saada, erikoissairaanhoidon päivystäjien tulisi tutkia ja hoitaa myös yleislääketieteen potilaat. Tätä ei voida sallia, lääkäreiden jättämässä adressissa todetaan.

Lääkäreiden mukaan erikoissairaanhoidon ammattilaisten siirtyminen yleislääketieteen päivystykseen vaarantaisi kriittisesti sairaiden potilaiden hoidon.

Eksoten johdon mukaan erikoissairaanhoidon lääkärit ovat aiemminkin hoitaneet yleislääketieteen potilaita. Näin toimittiin noin 20 vuotta sitten, jolloin erikoislääkärit vastasivat yöpäivystyksestä.

– 20 vuotta sitten yleislääkäripäivystystä ei ollut, vaan erikoisalat hoitivat yöpäivystyspotilaita, kertoo Karhula.

Enää se ei kuitenkaan käy. Uuden päivystysasetuksen mukaan laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikössä tulee olla yleislääketieteen erikoisalan edellytykset ja osaaminen.

– Totta kai yleislääkärin päivystykseen hommaamme, mutta tuskaa se tuottaa ja vaatii paljon järjestelyitä, huokaisee Karhula.

Kirurgian päivystäjä työskentelee käytävällä

Lääkärit ovat huolissaan Eksoten tulevaisuudesta ja houkuttelevuudesta työpaikkana. Erikoistuvia lääkäreitä on lähtenyt nyt jo pois Eksotelta ja ovat hakeutuneet muihin sairaaloihin töihin. Yhtenä syynä lääkäreiden lähtöön ovat huonot työolot.

Etelä-Karjalan keskussairaala sijoittui alimmalle sijalle keskussairaalavertailussa vuonna 2018 tehdyssä valtakunnallisessa Nuorten lääkärien yhdistyksen koulutuspaikkakyselyssä.

Lääkärit kritisoivat adressissaan myös uuden sairaalan tiloja. Päivystyspoliklinikan tilat ovat soveltumattomat ja riittämättömät lääkäreille. Muun muassa kirurgian ja yleislääketieteen päivystäjät joutuvat työskentelemään käytävällä potilastiloissa.

– Haastavaahan tämä ollut. Päivystyksen toimijat ovat olleet aikanaan tiloja suunnittelemassa. Uskon, että tila-asiat pystytään järjestämään, sanoo Eksoten terveys- ja vanhuspalveluiden johtaja Tuula Karhula.

Lisäksi päivystyksessä on liian vähän tietokoneita lääkäreille. Karhula lupaa, että tietokoneita tilataan lisää.

Täysistä vuodeosastoista Karhula syyttää viime kesän osalta helteitä. Talvella ja keväällä puolestaan hoivayksiköissä jylläsi pitkäkestoinen noroinfektio, mikä täytti vuodeosastot.

Yksi ratkaisu on raha

Lääkärien jättämä adressi saa Eksoten johdolta kiitosta siitä, että se on ratkaisukeskeinen. Siihen on kirjattu ratkaisuehdotuksia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa.

Lääkärit ehdottavat, että päivystysalueelle tulisi oma erikoislääkäri ja perusterveydenhuoltoon lisää vuodeosastopaikkoja. Heidän mukaan rekrytointi helpottuisi, jos peruspalkkaa korotettaisiin. Se parantaisi lääkäreiden mukaan Eksoten kilpailukykyä ja sitouttaisi työvoimaa pidempiaikaisiin työsuhteisiin.

Terveys- ja vanhuspalveluiden johtaja Tuula Karhulan mukaan rahaa tarvitaan, jotta yleislääkäreitä löytyisi päivystykseen.

– Meidän täytyy etsiä yleislääkäreitä nyt eri keinoin ja jonkinlaisella lisärahasummalla sitouttaa siihen, että osa suostuisi päivystämäänkin.

Kosteikkojen rakentaminen Saimaan eteläisimmässä osassa Pien-Saimaalla alkoi 2010-luvun alussa, kun Saimaan eteläisimmän vesialueen tila heikkeni hälyttävästi. Rantavesissä kukki lähinnä sinilevä ja poikkeuksellinen massaesiintymä jatkoi kasvuaan vielä talvellakin jään alla.

Nyt ranta-alueille on rakennettu sata kosteikkoa, ja kymmeniä on vielä suunnitteilla. Veden laatu on muutamassa vuodessa parantunut selvästi.

– Ravinnepitoisuudet ovat järvessä alentuneet eikä massiivisia sinileväkukintoja enää ole, sanoo Lappeenrannan seudun ympäristötoimen projektikoordinaattori Raija Aura.

WWF kuvailee kosteikkoja pesusieniksi, joka pidättää veden kulkua ja suodattaa ravinteita. Kosteikot estävät pelloilta ja metsistä tulevaa kiinteää maa-ainesta pääsemästä Saimaaseen, mutta eivät pysäytä veteen liuennutta humusta.

– Tärkeintä on, että vesi viipyy kosteikossa pidempään. Veden kulkua hidastetaan, jolloin kiintoaines valuu kosteikon pohjassa olevaan valuma-altaaseen, sanoo Lappeenrannan seudun ympäristötoimen kosteikkoasiamies Antti Happonen.

Kiintoaine voi olla hiukkasmaista orgaanista materiaalia kuten kuollutta kasviainesta tai epäorgaanista ainetta kuten savi tai hiesu.

Varpaat näkyvät taas järven pohjasta

Pien-Saimaan vesi on silminnähden kirkastunut, ja tulokset nähdään myös mittauksilla. Mökkirannassa kahlaava näkee taas omat varpaansa.

– Näkyvyys on parantunut huomattavasti, kun vesi on kirkastunut, sanoo taipalsaarelainen maaseutuyrittäjä Marko Suutari.

Kosteikkojen lisäksi vaikutusta on ollut hoitokalastuksella ja veden pumppaamisella Suur-Saimaan puolelta.

Kosteikoista ravinnetta pelloille

Kosteikkoa huolletaan muutaman vuoden välein poistamalla altaaseen kertynyt maa-aines. Se on arvokasta ravinnetta pelloille.

– Kun teimme ensimmäisen kosteikon, olin yllättynyt, että sieltä nostettiin kymmeniä kuutioita kiintoainesta, hämmästelee maaseutuyrittäjä Marko Suutari, jonka mailla on useita kosteikkoja.

Kosteikko on tehokkaimmillaan pari vuotta valmistumisen jälkeen.

– Silloin siellä on jo kasveja, jotka sitovat veteen liuenneita ravinteita. Tärkein niistä on levä, sanoo kosteikkoasiamies Antti Happonen.

Uhanalaiset linnutkin viihtyvät kosteikoilla

Suoniityn kosteikko Taipalsaarella on entistä Saimaan pohjaa, joka kuivattiin 1970-luvun alussa pelloksi. Pari vuotta sitten alue muutettiin kosteikoksi, ja nyt se hidastaa läheisiltä pelloilta ja metsästä tulevan veden pääsyä Saimaaseen.

Suoniityn kosteikosta on tullut muutamassa vuodessa suosittu lintujen levähdys- ja ruokinta-alue. Se kertoo kosteikon ekosysteemin hyvästä toiminnasta – linnuille löytyy ruokaa.

– Täältä löytyy haikaran pesä, telkän pönttöjä, sorsan pesiä ja tappeja lokeille, joissa ne voivat vahtia aluetta, laskee kosteikkoasiamies Antti Happonen.

Hyvin hoidettuun kosteikkoon kehittyy runsas linnusto, ja ne ovat tärkeitä uhanalaisten lintulajien suojelulle. Kosteikko ei saa päästä kasvamaan umpeen, vaan esimerkiksi ruovikot niitetään säännöllisesti.

– Kosteikko kaivetaan parinkymmenen vuoden välein, sitä mukaan kun ne täyttyvät vesikasveilla, sanoo Happonen.

Pien-Saimaalla on kymmenen kosteikkoa, joihin myös yleisö voi tutustua omatoimisesti. Neljään on rakennettu lintutorni.

– Parinkymmenen vuoden kuluttua näemme suuria tuloksia Pien-Saimaan palautumisessa luonnontilaiseksi. Kosteikkojen rakentamisen lisäksi tarvitaan myös muita ihmisen toimia, kuten kalastusta ja veden pumppausta, sanoo Antti Happonen.

Ylen alueuutislähetyksessä Yle Uutiset Kaakkois-Suomeen lähetyksessä 21.5. kello 17.06 oli virhe. Kerroimme virheellisesti, että Etelä-Karjalan Jätehuoltoyhtiö Oy ja yksityinen jätehuoltoyhtiö Remeo Oy olisivat ajautuneet törmäyskurssille.

Remeon kanssa törmäyskurssilla on kuitenkin Etelä-Karjalan jätehuolto-viranomainen. Viranomainen vaatii Remeota lopettamaan lähes kymmenen vuotta jatkuneen jätteiden nelilokerokeräyksen Lappeenrannassa. Viranomainen perustelee vaatimusta sillä, että Remeo laskuttaa pakkausmuovista, jonka keräyksen pitäisi olla maksutonta.

Remeon aluejohtajan Janne Vehmaan mukaan asiakas maksaa palvelusta, ei pakkausmuovin keräyksestä.

Junaliikenne Imatralla on keskeytetty, kertoo rautatieliikenteen ohjaus- ja hallintapalveluita hoitava Finrail.

Keskeys aiheutui, kun tavarajunan vaunu suistui kiskoilta ja vaurioitti sähkörataa. Vaurioiden korjaaminen Imatralla kestää keskiviikko-iltaan.

Keskiviikkoaamun Pendolino S 2 Joensuusta Helsinkiin klo 05.12 on peruttu vaurion vuoksi Matkustajat ohjataan junaan IC 4 Joensuusta klo 6.10.

Junat Lappeenrannan ja Parikkalan välillä korvataan linja-autoilla. Myös Lappeenrannan ja Joensuun välillä liikennettä on korvattu linja-autoilla.

VR pyytää matkustajia varautumaan viivästyksiin.

Järjestäytyneen rikollisryhmän epäillään valmistaneen tai valmistuttaneen, myyneen sekä välittäneen väärennettyjä passeja ja henkilö- sekä ajokortteja verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Rikollisryhmään näyttää kuuluvan ainakin kaksi kamerunilaistaustaista miestä ja yksi suomalainen nainen. Toinen miehistä eli jutun pääepäilty asuu Suomessa ja toinen miehistä ilmeisesti Kamerunissa.

Rajavartiolaitoksen mukaan Suomessa asuva kamerunilainen mies ja suomalainen nainen olisivat tehneet väärennettyjen asiakirjojen kauppaan liittyviä rahansiirtoja Suomessa. Rikoksesta epäillyt myös siirsivät rahaa Suomesta ainakin Kameruniin.

Tutkinnajohtaja, kapteeni Ville Mihl Kaakkois-Suomen Rajavartiostosta sanoo, että väärennettyjen asiakirjojen tilaajilla on varsin kirjava tausta.

– Syitä ovat olleet kaikenlainen henkilötunnistautuminen, pankkiasiointi, nettitilaukset, ja matkustaminen. On haluttu peitellä menneisyyttä tai entisyyttä tai rikostaustaa, mihin itse on aikaisemmin syyllistynyt. Tällaisia vaihtoehtoja näiden asiakirjojen käyttöön on tullut esille.

Mihlin mukaan verkkosivujen käyttäjälle ei ole voinut jäädä epäselväksi, ettei niiden myöntäjä ole viranomainen.

Ainakin kaksitoista tapausta

Rajavartiolaitos kertoo tiedotteessaan, että Suomessa asuva pääepäilty vaikuttaa liittyvän ainakin kahteentoista tapaukseen, jossa väärennetyt tai väärät asiakirjat ovat vaihtaneet omistajaa. Miehen käyttämästä puhelimesta löytyi neljään eri väärään asiakirjaan liittyviä tietoja ja valokuvia.

Tutkinnajohtaja, kapteeni Ville Mihl Kaakkois-Suomen Rajavartiostosta uskoo, että väärennettyjen henkilöasiakirjojen nettikauppa on kasvava rikollisuuden muoto.

– Varmasti tällaisten asiakirjojen tarve, olivatpa ne laadultaan vaikka vähän heikompiakin, tarve on lisääntynyt. Sitä kautta tahot, jotka myyvät asiakirjoja, ovat huomanneet että internet on mainio tapa mainostaa ja markkinoida omia, vääriä tuotteita, Mihl sanoo.

Hän kehottaa ihmisiä olemaan varuillaan, kun he tilaavat verkosta jotakin.

– Jos tilaa tavaraa tai joku kaupittelee jotakin, niin ei pidä uskoa kaikkia asiakirjoja, joihin voidaan skannata tai ottaa valokuva. Nettikaupassa pitää olla varovainen ja huomioida kaikenlainen väärinkäytös, Mihl sanoo.

Kaakkois-Suomen Rajavartiosto on tutkinut tapausta yhdessä Keskusrikospoliisin kanssa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Rajavartiolaitos on esitutkinnassa selvittänyt verkossa tapahtuvaa laitonta asiakirjakauppaa.

Jutun esitutkinta on valmistunut, ja se on siirtynyt syyteharkintaa varten Länsi-Suomen syyttäjänvirastoon.

Juuso Joona kävelee orastavan keltaisena säihkyvän peltonsa laitaa Lappeenrannan Joutsenossa.

– Tässä on rypsiä. Se on kylvettu viime vuoden elokuun alussa. Monta vuotta harjoittelimme, ja nyt sen viljely onnistuu, kertoo Joona innoissaan.

Rypsin varret ovat jo metrin mittaisia. Päivässä pituutta tulee lisää viisi senttiä.

Nyt on se aika vuodesta, kun nukkumiseen on vähän aikaa.

– Keväällä tykkään urakoida pitkää päivää. Aamulla on aikaisin valoisaa, joten neljän tai viiden aikaan aloitellaan hommat, kertoo Joona.

Alkuviikosta Joona kylvi peltoon 20 hehtaarin alalle herneitä. Siinä ei kuitenkaan ole läheskään kaikki, mitä tilalla kasvatetaan. Lista on pitkä.

– Kaikkiaan me pyritään ylläpitämään monipuolista viljelykiertoa. Siinä on mukana viherlannoitusnurmea, hernettä, papua, öljyhamppua, tattaria, kameliinaa, erilaisia syyskasveja, kuten syysvehnää ja -ruista sekä kevätkylvöisistä ainakin kauraa ja vehnää, kertoo Juuso Joona.

Kun rypsi on puitu, istutetaan samalle pellolle syysruis.

Kokemukset Ylen podcastiksi

Juuso Joona tutustui yliopistoaikoinaan nykyään Lohjalla asuvaan Tuomas Mattilaan. Miesten ystävyys on jatkunut opiskeluaikojen jälkeen, kun he yhdessä pohtivat kaikenlaisia kasvintuotantoon liittyviä asioita. Nyt keskustelut tulevat julkisiksi varsin erikoisella tavalla.

– Soittelemme Tuomas Mattilan kanssa paljon peltotöiden lomassa toisillemme, ja noin vuosi sitten mietimme, että pitäisikö nämä meidän keskustelut tehdä podcastiksi, sanoo Juuso Joona.

Heinäkuussa Ylellä alkaa Mattilan ja Joonan yhdessä tekemä kahdeksanosainen podcast-sarja Maanviljelijän tietobaari, jossa miehet selvittävät kuuntelijoille ekologisia ja kestäviä viljelymenetelmiä.

Kumpikin tutkivista maanviljelijöistä toimii myös viljelijöiden kouluttajina. Niissä tilaisuuksissa he ovat saaneet palautetta, että kaksikon keskusteluja ja ajatuksia olisi kiva kuunnella laajemminkin.

Tutkivaa maanviljelyä jo toistakymmentä vuotta

Alle 40-vuotiaat maanviljelijät Juuso Joona ja Tuomas Mattila ovat kokeilleet ja tutkineet uudistuvaa maanviljelyä jo toistakymmentä vuotta.

– Pyrimme erilaisilla viljelytoimenpiteillä parantamaan ekosysteemin tilaa samalla, kun tuotamme ruokaa, Joona selventää.

Uudistuva maanviljely on Joona Juuson mukaan tehokkain keino torjua ilmastonmuutosta.

– Maaperässä on suuri potentiaali sitoa hiiltä ilmakehästä. Näin ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja juuri sitä pyrimme tekemään.

Nykyaikainen maanviljelyohjelma

Maanviljelijän tietobaari -podcastia tehdään ensin kaksi jaksoa toukokuun aikana. Tekijät haluavat pitää aiheet ajankohtaisina ja siksi loput jaksot tehdään myöhemmin. Silloin on mahdollisuus vastata myös kuuntelijapalautteisiin.

Tilausta maanviljelyyn keskittyvälle ohjelmalle on Joonan mukaan ollut.

– Meiltä on puuttunut suomenkielinen maanviljelyyn keskittyvä ohjelma sitten Maamiehen tietolaarin.

Ylen radiokanavilla ollut Maamiehen tietolaari loppui vuosituhannen alussa, kun sitä oli tehty yhtäjaksoisesti lähes 50 vuotta. Ohjelma oli varsinkin alkuaikoina erittäin suosittu, kun se jakoi tietoa maanviljelyksistä Suomen eri kolkkiin.

Maanviljelijän tietobaari alkaa Yle Areenassa 8. heinäkuuta. Tutustu tästä muihin Ylen podcasteihin.

Kun rajaa ylittävien pyöräilijöiden määrä alkaa lisääntyä keväisin Kaakkois-Suomessa, alkavat myös ongelmat. Rajavartiosto muistuttaa, että pyöräilijöitä koskevat samat liikennesäännöt kuin autoilijoita.

– Liikennevalojen noudattamatta jättäminen on pyöräilijöiden osalta hyvin yleistä ja unohdetaan, että liikennesäännöt koskevat myös heitä, kertoo tiedotussihteeri Veera Savelius Kaakkois-Suomen rajavartiostosta.

Ongelmat toistuvat rajatarkastusasemilla kesästä toiseen, vaikka pyöräilijöitä on tiedotettu niistä mediassa vuosittain.

Satoja pyöräilijöitä päivässä

Saveliuksen arvion mukaan pyöräilijöitä kulkee rajan yli heinä- ja elokuussa kymmeniä tai jopa satoja vuorokaudessa. Suurin osa pyöräilijöistä on venäläisiä, jotka tulevat pyöräillen kaupoille sekä retkeilemään.

– Liikennesääntöjen noudattamatta jättämisessä ei korostu niinkään kansalaisuus vaan se, onko henkilö ylittämässä rajaa ensimmäistä kertaa. Kun isot ryhmät pyöräilevät autojen seassa, vaaratilanteita saattaa syntyä, Savelius toteaa.

Pyöräilijöitä kehotetaan erityiseen tarkkaavaisuuteen autojonoja ohitettaessa, sillä raja-asemilla ei ole kevyen liikenteen väyliä. Myös puutteelliset opasteet lisäävät ongelmia.

Rahat loppu

Imatran rajanylityspaikalle on suunniteltu kevyen liikenteen väylä, mutta hankkeelta puuttuu tällä hetkellä rahoitus. Kaakkois-Suomen Ely-keskus kertoi keskiviikkona, ettei sen alueella aloiteta yhtään uutta maanteiden parantamishanketta tänä vuonna.

Rahoitus on pienentynyt, joten vuoden aikana saatetaan loppuun vain viime vuoden puolella aloitettuja hankkeita.

Monet ylittävät rajan pyöräillen etenkin Imatralla ja Nuijamaalla, koska rajanylityspaikat sijaitsevat kaupunkien läheisyydessä.

Retkille ja ostoksille

Pyöräilijöitä ohjataan käyttämään Imatralla päärakennuksen rajatarkastuspisteitä. Nuijamaalla ja Vaalimaalla pyöräilijät voivat käyttää henkilöliikennekeskuksen ja kaistatarkastusalueiden rajatarkastuspisteitä.

– Päivän aikana kerkiää helposti käydä ostoksilla pyöräillen. Tämä korostuu varsinkin Imatran rajatarkastusasemalla. Nuijamaan kautta kulkevat pyöräilijät ovat ehkä enemmän retkipyöräilijöitä, joista useat suuntaavat matkansa Saimaan ympäriajoon, sanoo Savelius.

Myös erilaisia pyöräilytapahtumia, esimerkiksi Viipuri–Lappeenranta-pyöräily, järjestetään vuosittain. Silloin tapahtuman järjestäjien kanssa sovitaan erikseen yksityiskohtaisesti, miten pyöräilijät liikkuvat rajanylityspaikkojen alueella.

Professori Mika Mänttäri nostaa noin metrin pituisen, kapean suodattimen käsiinsä. Tarkemmin ottaen kyseessä on membraanisuodatin.

Olemme Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston erotus- ja puhdistustekniikan osastolla Lappeenrannan Skinnarilassa. Täällä tutkitaan, miten uusilla puhdistusmenetelmillä saataisiin poistettua jätevesissä olevia haitallisia aineita, joita ovat esimerkiksi torjunta-aineet.

Nyt tutkimuksen kohteena ovat jätevesiin päätyvät lääkejäämät, jotka vesistöön päätyessään saattavat aiheuttaa vakavaakin vahinkoa.

– Tarkoitus on pyrkiä kehittämään menetelmiä, joilla lääkeaineita voidaan poistaa. Toisaalta pyrimme kehittämään ymmärrystä, miksi joku menetelmä tehoaa jollekin lääkeaineelle ja toinen menetelmä ei tehoa, Mänttäri kiteyttää.

Tutkittavia puhdistuskeinoja on kolme. Membraanisuodatuksessa lääkeaineet erotetaan vedestä, jolloin lopputuloksena on lähes täysin lääkeaineetonta vettä.

Toinen keino on sitoa lääkeaineet vedestä kiinteään aineeseen eli adsorbentiin. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi aktiivihiiltä tai yliopiston kehittämää sahanpuruadsorbentia.

Kolmas tutkittava tapa on lääkeainemolekyylien hajottaminen pienemmiksi yhdisteiksi yliopistossa kehitetyllä koronapurkausmenetelmällä. Menetelmä pilkkoo lääkeainemolekyylejä hapettamalla.

Yksi lääkeaine poistuu hyvin, toinen ei

Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto on tutkinut erilaisia vedenpuhdistusmenetelmiä jo pitkään. Aikaisempien tutkimusten pohjalta tiedetään, minkä tyyppiset yhdisteet poistuvat nykyisin käytössä olevilla biologis-kemiallisilla puhdistusmenetelmillä.

– Esimerkiksi ibuprofeenia sisältäviä särkylääkkeitä voi syödä huoletta siinä mielessä, että se poistuu erittäin hyvin, professori Mika Mänttäri sanoo.

Sitten on lääkejäämiä, jotka eivät poistu ollenkaan nykyisissä puhdistusprosesseissa. Kipugeeleissä käytettävä diklofenaakki on yksi esimerkki tällaisesta lääkejäämästä.

Näihin yhdisteisiin yliopisto keskittyy laajassa monitieteellisessä tutkimuskokonaisuudessa, joka alkoi viime vuoden lopulla.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka perusteella lääketeollisuus voisi käyttää ympäristölle ystävällisempiä ainesosia tai sellaisia ainesosia, joiden puhdistus jätevesistä onnistuu paremmin.

Lääkeaineiden ympäristövaikutuksia ei täysin tiedetä

Lääkeaineiden jäämiä päätyy vesistöihin pääasiassa kotitalouksien, sairaaloiden, hoitolaitosten ja lääketeollisuuden jätevesien kautta. Eli kun ihminen ottaa lääkkeen, päätyy siitä osa virtsan ja ulosteen mukana vessanpöntöstä viemäriin, sieltä jätevedenpuhdistamolle ja sieltä edelleen vesistöön.

Lääkejäämien ekologisia vaikutuksia ei vielä täysin tunneta. Tutkimuksissa on havaittu, että tietyt lääkeaineet muuttavat uroskaloja naaraiksi. Lääkeaineita kutsutaan myös hormonihäiriköiksi. Yksi niistä on ehkäisypillereistä virtsan mukana vesistöihin kulkeutuva keinotekoinen estrogeeni.

Tiede-lehti puolestaan siteerasi reilu vuosi sitten Environmental Science & Technology -lehdessä julkaistua tutkimusta, jonka mukaan masennuslääkkeitä kertyy kalojen aivoihin. Lääkkeet voivat tehdä kaloista rohkeampia, jolloin ne eivät esimerkiksi pelkää saalistajiaan.

Osa lääkejäämistä päätyy vesistöjen ohella muualle ympäristöön jätevedenpuhdistamoilla syntyvän lietteen mukana.

Nyt tutkijat etsivät ratkaisuja, joilla lääkkeiden ympäristöhaittoja voitaisiin vähentää jo ennen jätevesiin päätymistä. SUDDEN-hanke koskee lääkkeen koko elinkaarta.

Helsingin yliopiston professorin Jari Yli-Kauhaluoman mukaan lääkeaineet muuntuvat ihmisen kehossa ja ympäristössä. Tutkimuksen tarkoitus on arvioida muun muassa lääkkeiden ja niiden muuntumistuotteiden ympäristövaikutuksia.

– Tähän meillä on tarkoitus tuottaa työkaluja, kuten tietokantoja. Ehkä tulevaisuudessa lääketeollisuus voisi niiden avulla suunnitella ja valita ympäristölle vähemmän haitallisia lääkeaineita, Yli-Kauhaluoma sanoo.

Lääketeollisuudesta ei hankkeessa ole mukana varsinaista tutkimuskumppania. Tutkijat kuitenkin kuulevat lääketeollisuuden edustajia sekä muita lääkealan asiantuntijoita monissa sidosryhmätilaisuuksissa.

Tutkimuksen rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto.

Lääkepakkaukset paremmin kiertoon

Lääkkeiden ympäristövaikutusten selvittämisen ohella tutkimuksen tavoitteena on pohtia lääkkeiden ympäristöpäästöihin liittyviä sääntelymekanismeja sekä parantaa lääkevalmistuksen läpinäkyvyyttä.

– Tavallaan edistetään ympäristöystävällistä päätöksentekoa ja tuetaan lääketeollisuuden kestävää toimintaa ja kasvua, sanoo professori Jari Yli-Kauhaluoma.

Kolmas tavoite liittyy kiertotalouteen. Lääkkeiden läpipainopakkaukset valmistetaan muovista ja alumiinimetallista. Kun pakkaus on tyhjennetty, päätyy se tätä nykyä poltettavaksi.

– Alumiinimetallia ei pysty poistamaan jätteenpolttolaitoksella syntyvästä tuhkasta kustannustehokkaasti. Aalto-yliopiston tutkimusryhmä pohtii, miten alumiinimetalli saataisiin läpipainopakkauksista mahdollisimman puhtaana metallina talteen ja suoraan kiertotalouden käyttöön, kuvailee Yli-Kauhaluoma.

Pakkausjätettä syntyy paljon sairaaloissa ja lääkkeiden annosjakelua hoitavissa yrityksissä. Tällä hetkellä sääntely ei mahdollista sitä, että annosjakeluyritykset voisivat ostaa isompia lääkkeiden pakkauksia.

– He joutuvat ostamaan pienempiä läpipainopakkauksia, mistä syntyy paljon jätettä. Jos ne saisi kiertotalouden käyttöön, voisi se osaltaan parantaa lääkkeiden kestävää kehitystä, kertoo professori Jari Yli-Kauhaluoma.

Pohdittavana on myös, voisiko Suomessa ottaa käyttöön mallin, jossa lääkäri voi lääkettä määrätessään valita ympäristöystävällisemmän lääkevaihtoehdon. Tällainen malli on jo Ruotsissa ja Norjassa käytössä.

Paras puhdistusmenetelmä haussa

Kestävää lääkekehitystä koskeva tutkimus on ajankohtainen. Euroopan unioni julkaisi maaliskuussa lääkkeiden ympäristövaikutuksia koskevan strategian. Se kattaa lääkeaineiden koko elinkaaren eli suunnittelun, valmistuksen, pakkaamisen, myynnin, käytön ja lääkejäämät.

– EU-tasolla tähän tulee varmaan paljon uutta lähitulevaisuudessa, Yli-Kauhaluoma pohtii.

Lääkejäämiä tuskin koskaan saadaan aivan täysin pois vesistöistä. Kaupungistuminen, väestön kasvu ja myös väestön ikääntyminen lisäävät lääkkeiden käyttöä.

Yli-Kauhaluoman mukaan olisi voitto, jos edes haitallisimmat lääkeaineet saataisiin pois vesistöistä.

– Jos pystyisimme tunnistamaan vesiympäristölle riskipitoisimmat lääkeaineet, voisimme valita parhaimmat jätevedenpuhdistusmenetelmät, sanoo Yli-Kauhaluoma.

Palaamme siis vielä yliopistolle Lappeenrantaan. Yliopiston tutkimia puhdistusmenetelmiä voisi professori Mika Mänttärin mukaan asentaa nykyisille jätevedenpuhdistamoille tehostamaan puhdistusta.

– Toisaalta voisimme mennä kohteisiin, joissa lääkeaineita vapautuu viemäriverkostoihin. Esimerkiksi sairaaloissa tai hoivakodeissa voisi tehdä täsmäpuhdistusta, kertoo Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston professori Mika Mänttäri.

Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston erotus- ja puhdistustekniikan osastonjohtaja, dosentti Mari Kallioinen toivoo keskusteluun ratkaisukeskeisyyttä.

– Uusia jätevedenpuhdistuskeinoja on jo käytettävissä. Olemmeko valmiita maksamaan esimerkiksi korkeampaa jätevesimaksua, jotta ne voisi ottaa käyttöön, Kallioinen pohtii.