Maataloustuet, joita tukiaisiksikin kuulee nimitettävän, puhuttavat vuosi toisensa jälkeen.
Miksi veronmaksajien pitää tukea maatalousyrittäjiä, joilla menee muutenkin hyvin. Nelivetovalmetit ja mersut komeilevat navetoiden edessä jo valmiiksi, tarvitsevatko maajussit vielä ökyveneenkin vai mitä?
Tätä jupinaa on kuultu vuosia. Toisaalta, myös maatalousyrittäjien rutina omasta tilanteestaan on jokapäiväistä.
Antaisitko itse tilipussistasi neljänneksen pois tuosta vaan? Ja mitäs sitten tehdään, kun suomalaisia elintarvikkeita ei enää olisi tarjolla. Tapetaan vaan maajussit sukupuuttoon, niin sitten syödään tuontiroskaa, maaseutuväki provosoi.
Kiista seis: katsotaan, miten ne tuet oikein jaettiin.
Jokin aika sitten julkistettiin viime vuoden suurimmat maataloustukien saajat. Satojen tuhansien tukipotit menivät pääasiassa yhdistyksille, yhtiöille ja jopa kunnille.
Esimerkiksi Etelä-Karjalassa vasta kolmanneksi eniten maataloustukia saanut oli yksityinen maataloustuottaja. Hänen tukisummansa toki oli aika muhkea, lähemmäs puoli miljoonaa euroa.
Monen pienen perhetilan saama tuki jää korkeintaan muutamiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Niillä summilla ei ostella nelivetoja eikä mersuja. Useimpien tilallisten elämä on yhä vaatimatonta arjen puurtamista sitovassa karjanhoitotyössä. Heitä ei voi syyllistää tukituloista, että ne muka tipahtaisivat tilille isäntäväen laiskotellessa.
Kasvinviljelijät elävät eri maailmassa. Heidän kesässään on kiireiset sesonkiajat, jolloin maata muokataan ja siemenet kylvetään ja sato korjataan. Talvella onkin sitten leppoisempaa.
Tietysti metsänhoito tarjoaa monilla maatiloilla työtä muuten hiljaisina aikoina.
Niin kauan kuin EU tukee maataloutta, myös suomalaiset maataloustuottajat ovat tukensa ansainneet. Olosuhteet Suomessa ovat paljon vaikeammat kuin monessa muussa EU-maassa. Virtaahan tukieuroja myös moniin hyvien kasvuolojen suurtuotantomaihin Euroopassa.
Mutta mitä tekevät maataloustuilla ne harrasteviljelijät, jotka ansaitsevat elantonsa vaikkapa pankinjohtajina tai muissa hyväpalkkaisissa viroissa?
Ja kaikkein kummallisinta on maataloustukien maksaminen yrityksille ja yhteisöille, joiden hengissä pysymiseen EU-rahalla ei ole tuon taivaallista vaikutusta.
Maataloustuen kustantavat veronmaksajat. Suomalaisittain tavoitteena on pitää kotimainen elintarviketuotanto voimissaan. Ainakin niin kauan kuin haluamme syödä lähiruokaa ja EU on mukana tukemassa maataloutta, maataloustuet on syytä kohdistaa maataloustuotantoon eikä mihinkään muuhun.
Muuten meillä ei kohta enää ole kotimaista maitoa, jota markkinoida.
Korjattu: Poistettu tekstistä kohta, jossa sanotaan Valion saavan markkinatukea. Valio saa muiden maitojalostajien tapaan EU:lta koulumaitotukea, se ei ole tukea yhtiön tuotteiden markkinointiin. EU:ssa on tehty poliittinen päätös, että kunnat (koulut ja päiväkodit) saavat tukea tiettyjen maitotaloustuotteiden ostamiseen. Yritykset myyvät maitotuotteet kunnille alennettuun hintaan, ja hakevat tukisumman EU:lta keskitetysti. 11.2.2014, kello 14.45.