Viikko alkaa viilenevässä säässä, ennustaa Ylen meteorologi Joonas Koskela.

Etelästä tuleva matalapaine liikkuu Suomen yli maanantaiaamun ja -iltapäivän aikana tuoden sateita. Viikon alkajaisiksi sateenvarjoja tarvitaan paikoin ainakin eteläisessä Suomessa.

Myös Lapissa maanantaipäivä voi olla sateinen. Maan keskivaiheilla on puolestaan poutaista. Helteille voi sanoa hyvästit, sillä lämpötila nousee sisämaassa korkeintaan 20 asteeseen.

Vielä lauantaina helleraja ylittyi muun muassa Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Porvoossa. Lauantai olikin vuoden 62. hellepäivä. Kesä on ollut vuonna 1961 alkaneen mittaushistorian toiseksi helteisin.

Viileyttä luvassa

Tiistaina Suomeen virtaa viileämpää ilmaa. Itäisessä Suomessa voi olla sadekuuroja. Lännessä on aurinkoisempaa.

– Voi olla, että etelässäkin 20 astetta on tiukassa. Tiistai on myös tuulinen – pohjoisen ja luoteen välinen tuuli on etelässä navakkaa, sanoo Koskela.

Keskiviikon vastaisena yönä sää selkenee hieman ja korkeapaineen selänne vahvistuu Suomen yllä.

– Keskiviikko on enimmäkseen poutainen päivä, ennustaa Koskela.

Keskiviikon sääkartoilla näkyy kuitenkin jo seuraava Suomea lähestyvä matalapaine, joka voi tuoda Lounais-Suomeen sateita.

– Viimeistään keskiviikkoiltana maan länsiosissa voi sataa. Samalla myös tuuli alkaa voimistua, sanoo Koskela.

Mistä löytää uusi omistaja satavuotiaalle linnalle? Linna tietenkin on silmää hivelevän kaunis ulkoa ja sisältä eikä Saimaalle avautuvassa maisemassakaan ole valittamista. Tornihuoneen divaanisohvalla katselisi varmasti ihania päiväunia.

Rahaa linnan omistaminen toki vaatii. Imatran naapurikunnassa Ruokolahdella tuli viime viikolla myyntiin kulttuurihistoriallinen helmi, Rantalinna. Vuonna 1912 valmistuneen jugendlinnan hinta on kuusi ja puoli miljoonaa euroa.

Kauppahinnan lisäksi uudelta omistajalta olisi syytä löytyä irtonaista rahaa esimerkiksi öljy- ja sähkölaskuihin. Satavuotiaan lämmitysjärjestelmä ei ole moderneimmasta päästä.

Huimia investointeja ilman kokemusta yrittäjyydestä

Ruokolahden Rantalinna on uusin tapaus itärajalla jo tutuksi käyneessä tarinassa. Runsaat kymmenen vuotta sitten Venäjän rikkaat alkoivat ostella arvokiinteistöjä luonnonkauniilta paikoilta. Nyt lomakylät, jopa linna, kumisevat tyhjyyttään.

Useat tyhjentyneistä lomaparatiiseista ovat kokeneet saman kuin Rantalinnakin. Aluksi uusi omistaja uskoi vahvasti matkailubisneksen lähes rajattomiin kasvumahdollisuuksiin, teki kiinteistössään ja sen ympäristössä huimia investointeja tai vähintään suunnitteli sellaisia.

Rantalinnassa runsaan yhdeksän hehtaarin tontille on hankittu luvat osittain maan alle rakennettavaa kylpylää varten. Harjanteen korkeimmalle kohdalle suunnitellusta ekokylästä olisi piirustukset toteuttamista vaille valmiina.

– Venäläisille kiinteistönomistajille oli kiinteistöjen ostobuumin alkuvuosina tyypillistä, että matkailuyrittäjäksi ryhdyttiin aika kevyin perustein, ilman sen kummempaa kokemusta yrittäjyydestä, sanoo akateemisen yksikön varajohtaja Juha Väätänen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Väätänen on pitkään seurannut venäläisten kiinteistösijoituksia Kaakkois-Suomessa.

Liiketoimet sujuvat sitä paremmin, mitä enemmän etunojaa niissä uskaltaa ottaa. Juha Väätänen

Väätäsen mukaan yleisellä tasolla voi sanoa, että venäläisten liikemiesten kymmenen vuotta sitten omaksuma tyyli ei enää nykyisessä taloustilanteessa tuota voittoa.

– Kiivaan talouskasvun aikana venäläinen yrittäjä oppi, että liiketoimet sujuvat sitä paremmin, mitä enemmän etunojaa niissä uskaltaa ottaa. Kun taloustilanne muutama vuosi sitten alkoi muuttua, olisi yritystoiminnassa menestymiseen tarvittu säästäväisempää otetta, Väätänen pohtii.

– Sitä paitsi Suomi on venäläiselle liikemiehelle haasteellinen toimintaympäristö. Henkilökunnan palkkaukseen liittyvä lainsäädäntö ja ravintola-alaa koskeva sääntely on yllättänyt, Väätänen tietää.

Omistajaa kutsuvat nyt muut kiireet

Nyt venäläiset kiinteistönomistajat pyristelevät yksi toisensa jälkeen eroon Suomen puolen pytingeistään. Rantalinnan omistava liikemies Ramis Deberdejev vastaa sähköpostitse Pietarista, että haluaa Rantalinnan sijaan keskittyä nyt muihin bisneksiinsä.

– Deberdejev työskentelee satama-alalla. Hän ei enää ehdi käydä Rantalinnassa yhtä usein kuin aiemmin. Aluksi hän vieraili täällä perheineen useita kertoja kuukaudessa, kertoo Rantalinnan tämänhetkisestä toiminnasta vastaava Aljona Kähar.

Kähar on seurannut läheltä, millaisen muodonmuutoksen vuonna 1912 rakennettu jugend-tyylinen Rantalinna on Deberdejevin omistajakaudella käynyt läpi. Deberdejeville linna siirtyi vuonna 2008 tehdyssä kaupassa, ja Kähar aloitti työt hotellivastaavana pian sen jälkeen.

– Koko remontti toteutettiin Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Kaikki päärakennuksen 13 hotellihuonetta, oleskelutilat ja alakerran ravintola on entisöity alkuperäisen tyylin mukaiseksi, Kähar kertoo.

Päärakennusta esitellessään Aljona Kähar mainitsee erikseen kaikki ne monet huonekalut, jotka ovat kuuluneet jo jugend-linnan alkuperäiseen sisustukseen. Käy selväksi, että Kähar tuntee työpaikkansa pienintä yksityiskohtaa myöten. Ala-aulassa hän nostaa esille kaksi vanhaa lamppua.

– Nämä ovat säästyneet linnan ensimmäiselle omistajalle prinssi Alexander Oldenburgille kuuluneesta Rolls Royce -merkin autosta, Kähar kertoo. Hän lisää, että itse autot ovat kadonneet jäljettömiin.

Omistaja Ramis Deberdejevin suunnitelmista Rantalinnan tulevaisuudeksi kirjoitti syksyllä 2014 Helsingin Sanomat.

Liian pieni hotelliksi

Hotelliliiketoiminta Rantalinnassa on osoittautunut vaikeaksi. Päärakennus on liian pieni isojen ryhmien majoittamiseen.

Tänä kesänä Rantalinnassa on kokonaan luovuttu kaikille avoimesta hotelli- ja ravintolatoiminnasta. Paikka on auki vain yksityistilaisuuksia varten.

– Rantalinna on kesäisin suosittu hääpaikka. Talvella on hiljaisempaa, mutta esimerkiksi nyt syksyllä ryhmä metsästäjiä on vuokrannut koko päärakennuksen itselleen viikonlopuksi, Aljona Kähar kertoo lähitulevaisuuden suunnitelmista.

Päärakennuksen lisäksi Rantalinnan tontilla on useita muita rakennuksia. Myynti-ilmoituksessa luetellaan kauppaan kuuluvan muun muassa entinen tohtorinhuvila, yksityinen kappeli, kaksi rantasaunaa, kesäpaviljonki sekä uimalaiturit ja historiallinen uimahuone.

Deberdejevin omistajakaudella Rantalinnaan on kerätty vaikuttava määrä monien eri tekijöiden taidetta. Teosten ja teoskokoelmien kuulumisesta kauppaan omistaja aikoo neuvotella mahdollisen ostajan kanssa.

Laaturavintola vai ökyrikkaan kesämökki?

Ruokolahden kunnassa haaveillaan, että Rantalinna voisi taas olla yleisölle avoin. Pienellä kunnalla ei itsellään tietenkään ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia osallistua tai vaikuttaa pitäjän arvorakennuksen tulevaisuuteen. Silti mahdolliselta uudelta omistajalta odotetaan paljon.

Moni muistaa ajan ennen nykyistä omistajaa, jolloin Rantalinna oli työporukoiden kokoontumispaikka tai ravintolassa käytiin perheen kesken syömässä hienosti. Kunnanhallituksen puheenjohtajalle Taina Paanaselle paikka on erityisen tuttu, sillä hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Ruokolahden Haloniemessä aivan Rantalinnan naapurissa.

– Sieltä saatettiin lapsena käydä hakemassa vaikka jätskit.

– Rantalinna on kulttuurihistoriallisesti samalla lailla merkittävä kuin Imatran valtiohotelli. Toivoisin, että se olisi sellaisen yrittäjän tai rahoittajan käsissä, joka pitäisi ovet avoimena, Paananen linjaa.

Rantalinnaa kauppaava kiinteistövälittäjä torppaa paikallisten toiveet avoimista ovista. Mahdollista ostajaa etsitään eri puolilta maailmaa, yhtenä keskeisenä markkinointisuuntana ovat Aasian rikkaat.

– Kohde sopii astetta privaatimpaan yhteisasumiseen, kiinteistönvälittäjä Kenneth Katter kiinteistöfirma Sotheby's International Realtystä sanoo.

Katter ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että uusi omistaja löytyy Venäjältä. Eikä sitä, etteikö joku vielä innostuisi herättämään henkiin suunnitemaa kylpyläliiketoiminasta. Kuitenkin esimerkiksi Iltalehden tuore artikkelikin vahvistaa, että venäläisten ökysijoittajien aikakausi Suomen itärajalla on toistaiseksi historiaa.

Omistaja yllättää sittenkin

Rantalinnan omistaja Ramis Deberdejev itse toivoo, että uusi omistaja pystyisi rakentamaan kylpylän. Deberdejev mainitsee, että kylpylän ideana on tarjota parantavia ja terveysvaikutteisia hoitoja.

Hän myös kertoo olevansa johtaja, joka on tottunut johtamissaan projekteissa pitämään ohjat tiukasti omissa käsissään.

– En tällä hetkellä pysty olemaan riittävästi läsnä Rantalinnassa, Deberdejev perustelee myyntipäätöstään.

Lopuksi liikemies vähän yllättää. Jos riittävään kauppasummaan kykenevää ostajaa ei parin vuoden aikana löydy, saattaa Deberdejev hyvinkin palata unelmatontilleen Ruokolahdella.

– Jos en löydä ostajaa, toteutan kylpylän, hän lausuu.

Juttua korjattu 20.8.2018 klo 13.17: Korjattu vuosiluku oikeaksi.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote ryhtyy täyttämään kotimaisten synnyttäjien jättämää aukkoa ulkomaalaisilla synnyttäjillä.

Terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula arvioi, että Lappeenrantaan synnyttämään tulevat ulkomaalaiset äidit olisivat pääasiassa venäläisiä.

Eksotella on jonkin verran aikaisempaa kokemusta venäläisistä synnyttäjistä, sillä vielä vaajat 10 vuotta sitten heitä kävi itsemaksavina potilaina synnyttämässä Etelä-Karjalan keskussairaalassa.

Synnytysosaston esimiehenä toimivan Tuija Suokkaan mukaan ulkomaalaisilta synnyttäjiltä perittiin tuolloin kuntalaskutuksen hinta, joka oli noin 6 000 euroa.

Muutama tuhat euroa

Hankkiakseen synnyttäjiä esimerkiksi itärajan takaa Venäjältä, Eksote aloittaa yhteistyön pääkaupunkiseudulla toimivan Hyksin Oy:n kanssa. Hyvinkään sairaala on toistaiseksi ainoa suomalainen sairaala, missä hoidetaan ulkomaalaisten, itsemaksavien synnyttäjien synnytyksiä. Hyvinkään sairaalan yksityispuolen synnytykset järjestää Hyksin Oy.

Tulevien itsemaksavien synnytysten hintoja ei Lappeenrannassa vielä ole lyöty lukkoon. Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkosen arvioi, että hinta saattaa olla kuntamaksu korotettuna 10–15 prosentilla.

Hyksin Oy:n hinnastossa itsemaksavan asiakkaan synnytyksen hinta on 7 500 euroa ja sektion 9 500 euroa ja Lappeenrannan hinnat asettunevat suurin piirtein samalle tasolle.

Ulkomaalaisten synnytykset helpottaisivat Etelä-Karjalan keskussairaalan asemaa, sillä synnytysten määrä Lappeenrannassa on hiljattain pudonnut alle ministeriön asettaman kriittisen tuhannen synnytyksen rajan.

Tavoitteena yksi viikossa

Hyvinkään sairaalassa ulkomaalaisia synnyttäjiä on käynyt viitisenkymmentä vuodessa eli noin yksi viikossa. Sama määrä riittäisi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotelle.

– Meillä voidaan potilasturvallisuuden vaarantumatta hoitaa nykyisillä resursseilla yksi synnytys vuorokaudessa enemmän, kuin mitä eteläkarjalaisten synnytysten hoito vaatisi, sanoo Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja Tuula Karhula.

Karhula painottaa, että tässä vaiheessa osapuolet Hyksin Oy ja Eksote ovat hyväksyneet puitesopimuksen, jonka mukaan Eksote tuottaa synnytyksiä Hyksin Oy:lle. Sopimuksen yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin.

– Synnytystoiminta hoidetaan siten, että Hyksin Oy hoitaa markkinoinnin, etsii potilaat, ja me suoritamme hoidon täällä Etelä-Karjalassa, Karhula kertoo.

Ei hotellimajoitusta eikä muutakaan erikoiskohtelua

Ensimmäiset ulkomaalaiset synnyttäjät saattavat saapua Etelä-Karjalan keskussairaalan jo tänä syksynä.

He saavat samat palvelut kuin suomalaisetkin. He yöpyvät sairaalassa yhden tai kahden hengen huoneissa, ja heillä on mahdollisuus majoittua perhehuoneisiin, jos sellainen on vapaana.

– Tarjoamme mahdollisuuden normaaliin standardisynnytykseen siihen kuuluvine palveluineen. Ensimmäinen asiakaskäynti on 36. raskausviikolla äitiyspoliklinikalla, sanoo synnytysosaston ylilääkäri Antti Valpas.

Ulkomaalaisten synnytykset hoidetaan virkatyönä.

–Asiakas voi tietenkin toivoa tiettyä lääkäriä, mutta käytännössä synnytyksen hoitaa se lääkäri, joka on vuorossa, Valpas sanoo.

Synnytykset ja laaja päivystys halutaan säilyttää

Etelä-Karjalan keskussairaalan synnytysosaston ylilääkäri Antti Valpas painottaa, että ulkomaalaiset synnyttäjät eivät tule kotimaisten synnyttäjien tilalle, vaan heidän lisäkseen.

Synnytysten lukumäärä putosi vuonna 2017 ensimmäistä kertaa alle tuhannen eli 967:ään, eikä määrä kuluvan vuoden alkupuoliskon lukujen valossa tule siitä ainakaan nousemaan.

– Pohja tälle Hyksin Oy:n yhteistyölle on vahvasti se, että haluamme säilyttää Etelä-Karjalassa laajan päivystyksen sairaalan ja synnytykset. Vaikka ulkomaalaisten synnytysten määrä ei olisi iso, niin eiköhän tällainen toiminta katsota ministeriössäkin hyväksi, sanoo Tuula Karhula.

Etelä-Karjalan keskussairaala on yksi Suomen laajan päivystyksen sairaaloista, joissa hoidetaan erikoisosaamista edellyttäviä toimenpiteitä, kuten riskisynnytyksiä, pallolaajennuksia ja vakavia kolaritapauksia.

Artikkelia on tarkennettu 22.8.2018: Hyksin Oy järjestää Hyvinkään sairaalan yksityiset synnytyspalvelut.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esittää uusien lääkärihelikopteritukikohtien sijoittamista Seinäjoelle ja Lappeenrantaan.

Työryhmä vertaili erityisesti Vaasaa ja Seinäjokea sekä Lappeenrantaa ja Uttia väestön tavoittavuuden ja hälytystehtävien tavoittamisen sekä ilmailu- ja ensihoitotoiminnan kannalta.

Työryhmän arvion mukaan Seinäjoki ja Lappeenranta ovat Vaasaa ja Uttia parempia vaihtoehtoja kokonaisuutena arvioiden. Seinäjoen valintaan vaikutti laajan päivystyksen sairaala.

– Laajan päivystyksen sairaala jonkin verran vaikutti Seinäjoen hyväksi. Eli käytännössä toiminta on laajan päivystyksen sairaalan yhteydessä tarkoituksenmukaisempaa ja joissakin kohdissa helpommin järjestettävissä kuin sellaisella paikkakunnalla missä laajan päivystyksen sairaalaa ei ole, selventää sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen.

Nyt valmistunut esitys on osa ensihoidon ilmailupalveluiden kehittämistä. Tavoitteena on, että palvelun kattavuus olisi nykyistä suurempi ja ensihoitoa saatavissa yhdenvertaisemmn koko maassa.

FinnHEMS Oy:n nykyiset helikopterikentät sijaitsevat Vantaalla, Turussa, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Rovaniemellä.

Oma tuotanto toimiva ratkaisu

Työryhmä kokosi myös vertailevaa tietoa siitä, tulisiko lentotoiminta järjestää ostopalveluna vai omana tuotantona. Työryhmän mukaan oma tuotanto olisi toiminnan organisoinnin ja kustannusten näkökulmasta nykymallia toimivampi ratkaisu.

Lääkärihelikopterien lentotoiminnan järjestämisvastuu on tarkoitus keskittää soteuudistuksen yhteydessä tulevalle Pirkanmaan maakunnalle ja siirtää yliopistollisten sairaanhoitopiirien nykyisin omistama FinnHEMS Oy tulevan Pirkanmaan maakunnan omistukseen.

Työryhmän esityksen pohjalta lopullisen päätöksen helikoptereista tekevät hallitus ja Pirkanmaan maakunta. Tukikohtien on määrä olla toiminnassa vuonna 2022.

– Yksinkertaistetusti siellä on päivystyksessä lentäjiä, ensihoitolääkäreitä ja lentoavustajia, jotka toimivat myös lääkärin apuna ensihoidossa. Siellä on päivystävä henkilökunta, helikopteri ja lisäksi maayksikkö varalla, kaikki ne henkilöt ja varusteet mitä tarvitaan tähän toimintaan, Tuominen listaa.

– Minun tyttöni ei enää jatka tässä koulussa. Nyt mietitään koulunvaihtoa tai ulosmarssia, toteaa äiti Piia Neuvonen.

Imatralainen Piia Neuvonen on seurannut toista vuotta tyttärensä oirehtimista. Tytöllä on ollut päivittäisiä pääkipuja. Äiti kertoo, kuinka viidesluokkainen tytär on valmis vaihtamaan koulua sisäilmaongelmien takia, vaikka tytön ystävät jäisivät kouluun.

– Päivittäinen päänsärky, huono olo, vetelyys , väsymys, vaikka nukkuu hyvin yöunensa. Tänä vuonna oireet ovat pahentuneet, kuvailee äiti tyttärensä oireita.

Imatran Linnalan koulussa oppilaita on noin 300, joista sata on oirehtinut. Myös 40 prosenttia opettajista on saanut oireita.

– On hurjaa katsoa, kuinka 10-vuotiaan pitää syödä särkylääkkeitä päivittäin pääkipuun, kertoo äiti kyynel silmässä.

Vesivahinko koulussa äidin haastattelun jälkeen

Samana päivänä keskiviikkona äidin haastattelun jälkeen koulussa tapahtui vesivahinko. Koulua pieksi valtava rankkasade, jonka vedet valuivat Linnalan koulun musiikkiluokkaan ja keittiöön.

– Torstaina koulutyö voi jatkua normaalisti Linnalassa, kirjoitetaan keskiviikon tiedotteessa.

Imatran kaupungin tilahallinta- ja turvallisuuspäällikkö Sami Turunen kertoo, että ulkopuolinen vahinkotarkastaja on jo paikalla koulussa. Vesivahinkoa ja sen vakavuutta on hänen mukaansa vaikea kommentoida, ennen kuin vahinkotarkastaja on saanut työnsä tehtyä.

Turunen vakuuttaa, että lapset ja henkilökunta otetaan pois koulusta, jos tilanne on liian paha.

– Tietenkään emme ala kenenkään terveyttä vaarantaa, Turunen sanoo.

Siihen saakka koulutyö Linnalassa jatkuu kaupungin mukaan normaalisti.

Äiti toivoo väistötiloja heti

Piia Neuvosen tyttären pääkivut palasivat, kun koulutie tänä syksynä alkoi remontoidussa koulussa. Kesän aikana pääkipuja oli ollut viitisen kertaa.

– Jos kesän aikana on ollut maksimissaan viisi pääsärkyä ja koulun alettua joka päivä, kaikki ei voi olla kunnossa, toteaa Neuvonen.

Neuvonen ei voi ymmärtää, miksi kaupunki leikkii lasten terveydellä. Hän uskoo, että kaupunki hidastelee tahallaan väistötilojen hankkimista, koska Imatralle on nousemassa kahden vuoden päästä uusi suurkoulu.

– Kaupunki koittaa vitkastella, että päästäisiin kaksi vuotta eteenpäin, koska väistötilat maksaa, pohtii Piia Neuvonen.

Ainoa vaihtoehto Neuvosen mielestä olisi se, että koko koulu siirrettäisiin väistötiloihin siihen asti, kunnes koko koulu on kunnolla tutkittu.

Äidistä tuntuu kamalalta laittaa lapsi opinahjoon, joka ei ole kunnossa.

– On järkyttävää, että lapsen tulevaisuus pilataan tällä tavalla, toteaa Neuvonen.

Korjauksia tehty

Imatran hyvinvointilautakunta päätti viime vuonna, että kouluun tehtäisiin laajat, rakennetekniset tutkimukset. Kaupunginhallitus kuitenkin linjasi, että uusimmat tutkimukset kohdistettaisiin koulun uuteen puoleen. Kaupungin antaman tiedon mukaan vanhaa puolta on tutkittu jo aiemmin.

– Vanhalla puolella ei ole tutkittu eikä korjattu mitään, kertoo Piia Neuvonen.

Kesän aikan kouluun tehtiin parannustöitä sisäilman parantamiseksi. Vanhempia ihmetyttää, miksi koulun vanha puoli jäi korjaustöiden ulkopuolelle.

– Olemme lähettäneet kaupungille selvityspyynnön siitä, miksi lapsia pidetään siellä koulussa, vaikka sieltä on löytynyt sädesientä, sanoo Piia Neuvonen.

Vanhempien Whatsapp laulaa

Oppilaiden vanhempien Whatsapp-ryhmät piipittävät tiuhaan, kun vanhemmat kertovat toisilleen koulun tilasta ja lastensa ongelmista. Jopa ulosmarssia on harkittu toimenpiteenä väistötilojen saamiseksi.

– Toivon, että mahdollisimman moni osallistuisi ulosmarssiin, jos sellaiseen päädytään, sanoo puheenjohtaja Piia Neuvonen koulun vanhempaintoimikunnasta.

Imatran kaupunginhallitus ottaa käsittelyyn Linnalan koulun kinkkisen tilanteen.

– Vanhempaintoimikunta on lähettänyt virallisen selvityspyynnön ja kysymyspatteriston kaupungille, jota käsitellään kokouksessa ensi maanantaina, kertoo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anna Helminen Imatralta.

Koulussa on tehty kesän aikana tiivistyksiä ja oirehdintaa on silti vielä.

– Oirehdintaa ei voi tietenkään kiistää. Tärkeää on nyt keskustella ja selvittää asia, toteaa Helminen.

Juttuun lisätty 23.8.2018 klo 14.54: " Kaupungin antaman tiedon mukaan vanhaa puolta on tutkittu jo aiemmin.."

Suuret terveysalan toimijat Attendo, Mehiläinen ja Esperi Care ovat jättäneet tarjoukset Savitaipaleella myynnissä olevista sote-kiinteistöistä.

Ostotarjoukset koskevat kokonaisuutta, johon kuuluvat Savitaipaleen hyvinvointiasema, kehitysvammaisten asuntola Koivukoti, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien Peiponpesä, Haapatien rivitalot, toimintakeskus Suvanto ja Valkaman kaksi asumisyksikköä.

Suvannon ja Valkaman omistaa Savitaipaleen Vanhaintuki ry, muut kiinteistöt ovat Savitaipaleen kunnan omaisuutta. Vanhaintukiyhdistys on valtuuttanut kunnan hoitamaan kaupat.

Hoivayritysten jättämistä tarjouksista kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa (artikkeli on maksumuurin takana).

"Hinta on keskeinen tekijä"

Savitaipaleen kunnanjohtaja Kimmo Kainulainen on tyytyväinen tarjouskilpailun tulokseen. Tarjousten sisällöstä hän sanoo, että niitä tarkastellaan kokonaisuuksina.

– Hinta on tietenkin keskeinen tekijä, hän sanoo.

– Meitä kiinnostaa myös ostajien näkemykset palvelutuotannosta, Kainulainen sanoo.

Savitaipaleen kunta lähetti tarjouspyyntöjä useammallekin toimijalle, myös Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotelle, joka tällä hetkellä vastaa muun muassa hyvinvointiaseman ja Peiponpesän toiminnasta.

"Neuvottelukumppanin valinnan kanssa ei hoppuilla"

Savitaipaleen sote-kiinteistöt halutaan myydä yhdelle ostajalle.

– Jatkamme neuvotteluja yhden toimijan kanssa, kuitenkin sillä varauksella, että osa kiinteistöistä voidaan jättää myymättä, kertoo Kainulainen.

Tulevan neuvottelukumppanin valinnan kanssa ei Kainulaisen mukaan hoppuilla.

– Meillä on maanantaina valtuustoseminaari, jossa perehdymme tarjouksiin ja päätämme aikataulusta. Seminaarissa ei tehdä tarjouksia koskevia päätöksiä, Kainulainen kertoo.

Myös Vanhaintukiyhdistyksen edustajat osallistuvat seminaariin.

Savitaipale haluaa myydä sosiaali- ja terveysalan kiinteistönsä, koska sote-uudistuksen toteutuessa kunta ei pidä kannattavana kiinteistöjen omistamista. Etelä-Karjalan kunnista Imatra ilmoitti sote-kiinteistöjensä kaupasta keväällä.

Olemme aivan Suomen itärajan tuntumassa Svetogorskissa Venäjällä. Imatra on valtakunnan rajan toisella puolella vain parin kilometrin päässä. Aivan vieressä virtaa Vuoksi.

Saavumme ison tehdasalueen sivuportin edustalle. Korkean rautalankaportin alla on koiran mentävä rako. Portin toisella puolella on noin kahdenkymmenen koiran lauma. Ne seuraavat mielenkiinnolla saapumistamme.

Oppaana meillä on Svetogorskissa koiratarhaa kulkukoirille pitävä Jelena Sementsova. Jossain täällä pitäisi olla paikallisella kulkukoiralaumalla lymypaikka.

Alun varovainen luimistelu kauempana muuttuu nopeasti kiinnostukseksi. Koirien hännät nousevat ylemmäs ja alkavat vähitellen heilua. Ne tulevat lähemmäksi, kun Jelena ottaa auton takakontista esille koiranruokaa. Varsinkin nuoremmat koirat tulevat innokkaasti syömään.

– Useat kaupunkilaiset käyvät täällä ruokkimassa niitä, Jelena Sementsova selittää useimpien koirien joviaalia suhtautumistapaa vieraisiin ihmisiin.

Osa koirista on villiintynyt

Jotkut vanhemmat koirat jäävät kuitenkin kauemmaksi, eivätkä tule ilmaiselle aterialle ainakaan nyt, kun me olemme paikalla. Jelenan mukaan ne ovat lauman vanhimpia jäseniä ja jo pitkälle villiintyneitä.

– Ne eivät käyttäydy kovin hyvin, vaan menevät yöllä kaupungin keskustaan pyydystämään kissoja. Ihmiset näkevät niitä yöllä ja hermoilevat, koska ne eivät selvästi ole kesyjä. Ne ovat jo villiintyneet, Jelena Sementsova sanoo.

– Ne eivät ole edes juuri kiinnostuneet ihmisten antamasta ruoasta vaan hankkivat ruokansa itse esimerkiksi juuri kissoja pyydystämällä.

Pari viikkoa sitten myös Imatralla nähtiin villikoiralauma, joka suhtautui ihmisiin samalla tavalla epäluuloisesti kuin Svetogorskin kulkukoiralauman vanhimmat jäsenet.

Jelena Sementsova uskoo, että kyse saattaa olla Svetogorskin villikoirista. Ne ovat päässeet rajan yli Venäjältä Suomeen.

– Voi olla, että Imatralla oli kysymys juuri tämänkaltaisesta laumasta.

Eläinlääkäri Pekka Sarkanen Imatran eläinklinikalta kertoi hiljattain Ylen haastattelussa, että venäläiset villikoirat voivat levittää loisia, matoja ja kirppuja sekä muita vaarallisia tauteja, kuten afrikkalaista sikaruttoa, raivotautia tai myyräkinokokkia.

– Nämä ovat tosi isoja asioita, mitä kaatopaikoilla eläneet villikoiralaumat voivat aiheuttaa, totesi Sarkanen.

Aiemmin villikoiria on tuotu myös suomalaisille löytöeläintarhoille.

– Kyllä ne aika hulluja koiria olivat. Ne menivät ovista ja häkeistä lävitse. Osa karkasi myös panssariverkosta. Ne puri vaan sen verkon poikki, kertoi eläinlääkäri Pekka Sarkanen.

Kulkukoirat lisääntyneet

Villikoirien määrä saatiin Svetogorskissa kuriin pari vuotta sitten.

– Vuonna 2016 kulkukoiria oli vielä erittäin paljon. Ilmoituksia koirahyökkäyksistä, koiralaumoista ja villipentueista tuli todella paljon kaupunkilaisilta, Jelena Sementsova kertoo.

Asia saatiin kuriin pääosin vapaaehtoisvoimin. Jelena ja hänen kulkukoirien auttamisesta kiinnostuneet ystävänsä keräsivät tukea somessa koiratarhan perustamiseksi kulkukoirille samalla, kun kulkukoiria steriloitiin.

– Saimme kerättyä rahaa koiratarhan perustamiseksi. Tarhan perustamisen jälkeen kulkukoirat kaduilla vähenivät heti. Koirien vähennyttyä kuitenkin myös tuki koiratarhalle väheni, Jelena Sementsova kertoo.

Nyt kulkukoiratilanne on jälleen pahentunut Svetogorskissa.

– Tänä vuonna kulkukoiria on tullut jälleen lisää. Koirien lisääntyminen ei johdu niinkään siitä, että villikoirat olisivat saaneet poikasia vaan siitä, että ihmiset jättävät lemmikkejään heitteille, Jelena Sementosova kertoo.

Svetogorskissa on yleistä, että ihmiset antavat koiriensa olla puolivapaina kuljeksimassa ulkona.

– Ihmiset eivät sterilisoi koiriaan ja päästävät ne kulkemaan vapaina. Koirat saavat poikasia, jotka jätetään sitten heitteille. Tällä tavalla villikoiralaumat saavat lisäystä, Jelena kertoo.

Vähän tukea

Svetogorskin koiratarha sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Svetogorskin keskustasta. Tarha saatiin toimintaan kolme vuotta sitten svetogorskilaisten tuella, mutta sen jälkeen tuki on lopahtunut. Myöskään Svetogorskin kaupunki ei auta tarhaa.

Nykyään Jelena Sementsova pyörittääkin käytännössä yksin tarhan päivittäistä toimintaa. Tarhassa on 80–90 koiraa, joten työtä riittää ja rahaa kuluu.

– Kuukaudessa pelkästään koirien ruokaan menee noin 1 500 euroa. Tämän lisäksi meidän pitäisi vielä rakentaa lisää koirahäkkejä, koska nykyisissä häkeissä on liian ahdasta.

Apuna Jelenalla on vain joitakin vapaaehtoisia avustajia, jotka auttavat joissain asioissa. Yksi vapaaehtoisista on Aljona Zaitseva.

– Autan kuljettamalla koiria autollani. Käymme sterilisoimassa ja rokottamassa niitä, Zaitseva kertoo.

Suomalaiset tukevat

Pääosin apua tulee kuitenkin suomalaiselta Viipurin koirat -yhdistykseltä, joka auttaa myös kahta muuta kulkukoiratarhaa Viipurissa.

– He auttavat meitä koiratarhan rakentamisessa ja koirien ruokinnassa. Näin saimme koiratarhan perustettua.

Tarhassa koirat lääkitään, rokotetaan sekä ruokitaan, ja niille pyritään etsimään uudet isännät. Suurin osa koirista menee Suomeen. Jelena selittää asiaa sillä, että koirien halutaan pääsevän hyvään kotiin.

– Olemme nirsoja uusien isäntien suhteen, koska nämä koirat ovat jo kärsineet elämässään ja haluamme, että ne eivät joudu enää kärsimään.

Jelenan mukaan venäläiset isännät eivät aina halua ottaa tarpeellista vastuuta uuden koiran hoitamisesta.

– Sen takia annamme näitä suomalaisille. He ymmärtävät vastuunsa ja ovat valmiita pitämään koirasta huolta, Sementosova korostaa.

Koiratarhasta lähtee kuukaudessa noin viisi koiraa. Samalla uusia koiria tulee kuitenkin koko ajan lisää.

– Valitettavasti uusia koiria tulee enemmän, kuin me annamme koiria uusiin koteihin. Meille tuodaan käytännössä joka päivä koiria, Jelena Sementsova kertoo.

Tutkijat ovat erityisen kiinnostuneita syksyn karhusaalista. He haluavat kaadetuista karhuista muun muassa jäännehampaan, sukuelimet ja kudosta sekä tiedot karhun tassun koosta. Tiedot analysoidaan ja esimerkiksi jäännehammas menee tarkkoihin tutkimuksiin Yhdysvaltoihin.

Tutkimusaineistoa Luonnonvarakeskus Lukella riittää, sillä Suomen noin 2 200 karhusta kaadetaan tänä syksynä noin 350.

Mikä ruhon osissa tutkijoita kiinnostaa?

Jäännehammas

Karhun kulmahampaiden takana on pieni jäännehammas, jonka metsästäjät irrottavat juurineen. Jäännehampaasta saadaan määritettyä karhun tarkka ikä.

– Jäännehammas on evoluution myötä jäänyt tarpeettomaksi. Se on surkastunut hammas, jolla ei ole ravinnon käsittelyssä mitään merkitystä, sanoo erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta.

Luonnonvarakeskus lähettää jäännehampaat tutkittavaksi Yhdysvaltoihin, jossa on sertifioitu laboratorio.

– Euroopassa ei ole yhtään kaupallista toimijaa hampaisiin perustuvassa iänmäärityksessä. Kun kaikki määritykset tehdään samassa paikassa, niin eri vuosien näytteet ovat vertailukelpoisia keskenään.

Ihrakerros

Tutkijoita varten metsästäjät mittaavat karhun ihrakerroksen paksuuden. Se mitataan lonkkakyhmyn edestä.

Rasvakerros paljastaa, miten hyvin karhu on tankannut ravintoa talven varalle. Mitä paksumpi kerros rasvaa, sen paremmassa kunnossa karhu on.

– Karhu saa tarvittavan energian ja nesteen talviunien aikaan juuri ihrakerroksesta.

Karhu saattaa kuolla talvipesään, jos sillä on ohut rasvakerros. Rasvakerroksella pitää pärjätä koko pitkä talvi.

Paksu rasvakerros on tarpeen myös uroksille. Keväällä kiima-aikaan uros joutuu taistelemaan naaraskarhujen suosiosta, mihin karhu tarvitsee runsaasti energiaa. Talvipesiin pennut synnyttäneelle naaraalle paksu rasvakerros on myös tarpeen. Rasvan avulla emo tuottaa pennuille tarvittavan maidon. Luonnonmarjat, erityisesti mustikat, ovat karhulle tärkeä ravinnonlähde.

Tassun koko

Karhun etutassusta metsästäjät mittaavat tassun leveyden. Sen avulla voidaan selvittää myös aikuisen karhun sukupuoli.

– Jos tassun leveys on enemmän kuin kolmetoista senttiä, on yleensä kyseessä aikuinen uros. Tassun koko on tärkeä myös siksi, että jos karhusta ei saada jäännehammasnäytettä, niin tassun avulla saadaan arvio karhun ikäluokasta, eli onko kyseessä pentu, nuori vai aikuinen karhu, kertoo erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta.

Sukuelimet

Karhun sukuelimistä tutkijat määrittävät eläimen sukupuolen. Samalla tutkijat saavat selville, onko karhu lisääntymiskykyinen.

- Naaraskarhulta irrotetaan kohtu ja munasarjat, joista voi tutkia onko karhu talvella lisääntynyt ja montako pentua karhuemo on saanut. Uroksen kiveksistä on tarvittaessa mahdollista selvittää, ovatko ne jo lisääntymiskykyisiä, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katja Holmala.

Kudosnäytteet

Kudosnäytteitä otetaan karhusta useammasta paikasta. Metsästäjät irrottavat karhusta pienet palat maksaa sekä reisi-, pallea- ja poskilihasta. Niistä saadaan varmistettua muun muassa, onko karhussa trikiiniä.

Trikiini on lihaa syövissä petoeläimissä elävä loinen, joka voi raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syönnin yhteydessä tarttua ihmiseen.

– Kun lihan kypsentää täysin, loiset kuolevat. Trikiini on yleisempää muissa petoeläimissä kuin karhuissa, kertoo Holmala.

Suomessa kaadetuista karhuista vain noin neljällä prosentilla on tavattu trikiiniä. Yli 4-vuotiailla karhuilla luku on kymmenen prosenttia.

Elintarvikevirasto Evira suosittelee, että jahtiporukka teettää trikiinitutkimuksen joko eläinlääkärin tai kaupallisen laboratorion välityksellä omaankin käyttöön tarkoitetusta lihasta. Mikäli karhun lihaa aiotaan myydä esimerkiksi ravintoloiden käyttöön, ruho pitää toimittaa käsiteltäväksi suoraan sellaiseen laillistettuun lihankäsittelylaitokseen, joka ottaa riistaeläimiä vastaan.

Geneettinen perimä

Karhun kudosnäytteistä on mahdollista tutkia myös eläimen dna, josta pystytään selvittämään sen geneettinen perimä. Tiedot kerätään myös dna-pankkiin myöhäisempiä tutkimuksia varten.

Dna-tutkimusten avulla on pystytty päättelemään, että naaraskarhut ovat hyvin paikkauskollisia.

– Itärajalla etelämpänä elävät karhut eroavat geneettisesti pohjoisemman Suomen karhuista. Itäisen Suomen karhupopulaatio on tiiviisti yhteydessä Venäjän karhupopulaation kanssa, kertoo erikoistutkija Katja Holmala.

Holmala kertoo, että tutkijoita kiinnosta tietää myös se, miten karhu on saatu kaadettua. Siksi tutkijoille lähetään tieto metsästystavasta ja -paikasta, mahdollisesti jahdissa käytetyn koiran rodusta ja pyynnin kestosta.

Kun Puolustusvoimien Sotamuseo vuonna 2013 julkaisi sota-ajan 1939–45 valokuvia Internetiin, olivat kuviin liittyvät tekstit osin puutteellisia tai niitä ei ollut ollenkaan. Tämä aiheutti sen, että kuvien etsijät eivät kaikkia etsimiään kuvia SA-kuva-sivustolta löytäneet.

Parhaillaan Sotamuseo on tarkistamassa digitoitujen kuvien kuvatekstejä, jotta ne olisi helpompi löytää ja jotta niissä oleva tapahtuma olisi selkeästi kuvattu. Nyt Sotamuseo on käynyt läpi kaikki Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitlerin Suomen-vierailuun 4.6.1942 liittyneet kuvat, mikä on merkittävästi parantanut kuvien löydettävyyttä.

SA-kuva-sivustolla on valokuvia Adolf Hitlerin vierailusta Ruokolahdella marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä kaikkiaan 278. Vierailu Ruokolahdella oli samalla Hitlerin ainoa vierailu Suomessa.

Sotamuseon kuva-arkiston johtaja Johanna Palokangas kertoo, että alun perin digitoinnin yhteydessä kuvateksteihin kirjoitettiin vain se, mitä kuvan mukana ollessa kortissa on lukenut.

– Jotta kuvat löytyisivät paremmin, kuvatekstejä ja hakusanoja on nyt paranneltu ja täydennelty. Tekstit on toimitettu nykykielelle.

Johanna Palokangas kertoo, että esimerkiksi Mannerheimiin liittyvissä alkuperäisissä kuvissa on ollut hyvin niukasti tekstiä mukana. Niissä on saattanut lukea vain esimerkiksi "Marski Mikkelissä".

– En tiedä onko siinä kiire vai salamyhkäisyys vai mikä, että niistä puuttuu yhtä sun toista tietoa, pohtii Palokangas.

Kaikista kuvista on nähtävillä kuvan otsikko, joka yleensä on tapahtuma tai tilanne, mihin se liittyy. Lisäksi lisätietokentässä on tekstinä esimerkiksi ihmisten nimiä, mikäli ne ovat tiedossa.

Johanna Palokangas kertoo, että sota-ajoista tulee SA-kuva-sivustolle edelleen jonkin verran lisää sota-ajan kuvia. Tällä hetkellä niitä on nähtävillä noin 160 000.

Hitler Suomeen

Adolf Hitleriä kuljettanut Focke-Wulf Fw 200 Condor -nelimoottorinen matkaustajakone lähti 4.6.1942 lähellä Hitlerin päämajaa sijaitsevalta Wilhelmsdorffin lentokentältä 20 minuuttia myöhässä, koska koneen vasemman laskutelineen pyörässä oli ollut vikaa. Jukka Partanen kertoo teoksessan Mannerheim ja Hitler, miten Hitler oli matkan aikana ihaillut suomalaista metsää ja suurta järvien määrää. "Wie schön das alles ist!", oli Hitler sanonut koneen matkustajana olleelle kenraali Paavo Talvelalle.

Kone laskeutui Immolan lentokentälle Ruokolahdelle kello 12.25. Tuolloin Immola kuului vielä Ruokolahden kuntaan. Nykyään Immola on osa Imatraa.

Sitkeän huhun mukaan Hitleriä kuljettanut kone olisi saapuessaan Ruokolahdelle melkein törmännyt Kaukopään tehtaan 126 metriä korkeaan piippuun. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Jukka Partasen selvityksen mukaan Hitleriä kuljettanut kone saapui nykyisen Immolan lentokentälle itä-länsi suuntaisesti ja välimatkaa piippuun jäi noin kaksi kilometriä. Sen sijaan läheltä piippua lensi myöhemmin päivällä lentokoneen ohjaaja-kapteeni Hans Baur, joka teki koneella teki jarruvian korjaamisen jälkeen koelennon.

Kun lentokone oli laskeutunut, astui koneesta ulos Adolf Hitler, joka ensimmäisenä tervehti tasavallan presidentti Risto Rytiä. Kunniakomppanian tarkastamisen jälkeen johtajaparin matka jatkui panssaroidulla Mercedes 770 F W150 Cabrioletilla - autolla, jonka Hitler oli edellisenä vuonna antanut Mannerheimille lahjaksi. Autonkuljettaja Kauko Ranta on kertonut, että Hitler oli koko muutaman kilometrin automatkan ajan puhunut taukoamatta.

Marsalkka Mannerheim ja Hitler tapasivat Vuoksenniskan tuntumassa Kaukopään tehtaan ratapihalla, jossa olivat sekä Mannerheimia että presidentti Rytiä kuljettaneet kaksi junaa. Junat olivat vierekkäin, mutta niiden välistä oli poistettu kaksi raideparia, jotta vieraiden olisi helpompi liikkua. Hitler nousi autosta ja käveli yhdessä presidentti Rytin sekä muun seurueen kanssa kohti junavaunuja. Onnittelujen ja tervehdysten jälkeen Hitler siirtyi ravintolavaunuun yhdessä presidentti Rytin kanssa.

Ravintolavaunussa Hitler keskusteli tovin siellä olleiden Suomen hallituksen jäsenten kanssa. Hitler siirtyi marsalkan salonkivaunuun, josta marsalkka Mannerheim ja Hitler kävelivät ulos läheistä metsätietä kohti. Siellä heitä odottivat suomalaiset ja saksalaiset upseerit rivissä valmiina esittelyyn. Jukka Partasen kertoo Hitlerin vierailua käsittelevässä teoksessaan, että viimeisenä suomalaisten rivissä oli kersantti Aarne Voutilainen. Hän on jälkeenpäin muistellut tapaamista: "Minun kohdalla se pitkään kahteli, että mikä on tuo ainut, jolla on vaan kanttinauha. Marski sille selitti saksaksi. Pistävästi se katsoi."

Mannerheim ja Hitler palasivat takaisin ratapihalle. Siellä Hitler astui salonkivaunuun, jossa hän kävi kahdenkeskisen keskustelun tasavallan presidentti Risto Rytin kanssa. Hitler kertoi Rytille, miten häntä vaivaa, ettei Saksa voinut auttaa Suomea talvisodassa. Hitler sen sijaan lupasi Rytille, ettei suomalaisten enää tarvitse kärsiä nälästä. Saksalaisten vähistä varoista voidaan vähentää sen verran, että niistä riittää suomalaisillekin.

Keskustelunsa jälkeen Hitler ja Ryti astuivat junasta ja kävelivät marsalkka Mannerheimin junalle. Siellä heitä odotti marsalkan syntymäpäivän kunniaksi katettu juhlalounas. Se alkoi yli puoli tuntia alkuperäistä aikataulua myöhässä hieman ennen kello 14:ää. Vieraat olivat kahdessa eri ravintolavaunussa. Toisessa vaunussa pystyttiin kuuntelemaan juhlapuheita kovaäänisten kautta.

Adolf Hitler ei käyttänyt alkoholia ja lisäksi hän oli kasvissyöjä. Siksi hänelle tarjottiin alkuruoaksi muna-riisi- ja kaalipiirakoita sekä parsakeittoa. Pääruokana oli vihannesvanukas. Jälkiruokana olleeseen hedelmäsalaattiin Hitler ei koskenut, sillä sen valmistamiseen oli käytetty alkoholia. Ruokajuomana Hitlerillä oli teetä ja kivennäisvettä. Muu juhlaväki sai lounaalla lohikeittoa ja täytettyä hanhea sekä ruokajuomaksi viiniä sekä shampanjaa.

Lounaalla juhlapuheen piti tasavallan presidentti Risto Ryti. Hän kertoi puheessaan muun muassa marsalkka Mannerheimin elämästä. Hitler puolestaan käsitteli puheessaan kommunismin vaaroja sekä Suomen ja Saksan lämpimiä suhteita. Viimeiseksi puhunut syntymäpäiväsankari Mannerheim kiitti Hitleriä ja juhlaväkeä, kun he läsnäolollaan kunnioittavat juhla. Puhe on kokonaisuudessaan kuunneltavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Lounaan jälkeen Hitler, Mannerheim, Ryti ja saksalainen marsalkka Wilhelm Keitel siirtyivät neljästään viereiseen salonkivaunuun. Siellä käydystä keskustelusta on olemassa salaa tehty nauhoitus, jolle keskustelua tallentui 11 minuuttia. Kaikkiaan keskustelu kesti tunnin. Säilynyt tallenne lienee ainoa jälkipolville säilynyt tallenne Hitlerin yksityisestä puhetavasta. Tallenteen voi kuunnella Ylen Elävästä arkistosta.

Neuvottelun jälkeen Hitler siirtyi saksalaisten vieraiden kanssa marsalkan junan viimeiseen vaunuun. Siellä käydystä keskustelusta tiedetään hyvin vähän. Ainakin Hitler on siellä ottanut esille Mannerheimin huolen siitä, että Suomi ei ole saanut hänelle luvattuja joukkoja. Hitler oli Jukka Partasen teoksen mukaan käskenyt alaisiaan noudattamaan Mannerheimin kanssa tehtyä sopimusta.

Kotimatkalleen kohti lentokenttää Hitler lähti samassa autossa presidentti Rytin kanssa. Marsalkka Mannerheim puolestaan matkusti yhdessä marsalkka Wilhelm Keitelin kanssa toisessa autossa. Lentokentällä Hitler kätteli koko seurueen. Hänen lentokoneensa nousi ilmaan Immolan lentokentältä kello 18.30. Lähtö tapahtui puolitoista tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Lisää kuvia Adolf Hitlerin Suomen-vierailusta näet Puolustusvoimien SA-kuva-sivustolta. Kirjoita sivuston hakukenttään hitlerin AND vierailu, jolloin näet kaikki vierailuun liittyvät liki 300 kuvaa.

Artikkelin lähteenä on SA-kuvien lisäksi käytetty Jukka Partasen teosta Mannerheim ja Hitler (Gummerus 2012).

Paritalon keittiön pöytään on katettu makeita ja suolaisia leivonnaisia. Sytshevan perheen asunnossa ovat koolla myös Pisarenkon pariskunta ja heidän tyttärensä. He ja pari sataa muuta venäläistä Jehovan todistajaa asuvat Suomessa vastaanottokeskuksissa turvapaikanhakijoina.

– Tajusimme, että jos emme pian lähde Venäjältä, niin kohta se on täysin mahdotonta, kertoo asunnon isäntä Juri Sytshev.

Viime vuoden lopulla Suomesta haki turvapaikkaa noin sata venäläistä Jehovan todistajaa. Tänä vuonna määrä nousee vielä suuremmaksi.

Seurakunnan vanhin pelkää vapautensa puolesta

Oleg Pisarenko asuu Joutsenon vastaanottokeskuksessa vaimonsa Jelena Pisarenkon ja 5-vuotiaan tyttärensä kanssa. Perhe saapui Suomeen alkuvuodesta 2018 hakemaan turvapaikkaa. Venäjällä Oleg Pisarenko oli seurakuntansa vanhin ja johti sikäläistä kenttäpalvelustoimintaa.

– Minulla oli näkyvä rooli seurakunnassa. Tämän vuoksi koin, että päälläni oli jatkuva uhka. Valtion tehtävänä oli etsiä ensin juuri minunlaiseni miehet, jotka johtavat toimintaa, kertoo Pisarenko.

Rakennustöissä ja sairaalan välinehuoltajana työskennellyt mies ei voi kuvitella, että he enää koskaan palaisivat Venäjälle. Vaimoa ajatus kylmää.

– Pelkään, että paluu Venäjälle johtaisi mieheni vangitsemiseen sekä tyttäremme huostaanottoon, kertoo Jelena Pisarenko.

Samaa kertoo pelkäävänsä toinen äiti.

– Pelkään, että Venäjällä lapsemme otettaisiin huostaan ja mieheni lähetettäisiin vankilaan, sanoo Galina Sytsheva.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä kertoo, ettei Jehovan todistajiin kuuluminen automaattisesti tarkoita turvapaikan saamista Suomesta.

– Päätöksenteossa punnitaan yksilötasolla muun muassa sitä, millaisessa asemassa ihminen on organisaatiossa ollut, kuinka näkyvää hänen toimintansa on ollut ja onko häneen esimerkiksi jo kohdistunut oikeudenloukkauksia, kuten pidätyksiä tai väkivaltaa.

"Ongelmat alkoivat jo vuosia aiemmin"

Vuoden 2017 huhtikuussa Venäjän korkein oikeus katsoi Jehovan todistajien liikkeen äärijärjestöksi ja kielsi sen toiminnan. Samalla Jehovan todistajien valtakunnallinen päämaja Pietarissa suljettiin. Vuoden 2017 päätös oli seurausta edellisvuonna Venäjällä voimaantulleista terrorismin vastaisista laeista. Nämä lait kielsivät myös uskonnollisen lähetystyön.

Turvapaikanhakija Oleg Pisarenko kertoo, kuinka vuonna 2016 poliisi hääti heidän seurakuntansa jäseniä pois saarnaamistyöstä katuständiltä, ja sinä vuonna myös joitakin naisjäseniä vietiin poliisiasemalle.

– Seurakunnan vanhimpana minä menin poliisiasemalle ja hain heidät pois. Kerroin, ettemme ole tehneet mitään väärää. Poliisiylijohtaja sanoi minulle, että he ovat jo kuusi vuotta taistelleet meitä vastaan.

Paikalla olevat suomalaiset ja venäläiset Jehovan todistajat kertovat, että olot muuttuivat Venäjällä tukaliksi jo vuosia aiemmin. Heidän mukaansa muualta maailmasta tulleita Jehovan todistajien lehtilähetyksiä jäi tulliin ja toimintaa vaikeutettiin jo ennen vuotta 2016.

Jehovan todistajien Suomen tiedottajan Veikko Leinosen mukaan lakeja käytetään nyt tekosyynä uskontoon perustuvaan vainoon.

– Muutamia koteja on poltettu. Kokoussaleihin on tehty hyökkäyksiä, niitä on tärvelty ja turmeltu. Uskonnon harjoittaminen on kokonaan kielletty, eikä saa kokoontua. Ihmisten elämä on tosi vaikeaa.

"Säikähdin kun Suomessa kokouksessa laulettiin niin lujaa"

Venäjällä leipurina toiminut Juri Sytshev kertoo kahvipöydässä tarinoita siitä, kuinka kotimaassa alkanutta pelkoa ei ole ollut helppo karistaa pois harteilta Suomessakaan.

– Ensimmäisessä kokouksessa Joutsenossa säikähdin kovin, kun yksi ihminen lauloi kovaan ääneen. Sitten ymmärsin, että täällä ei tarvitse pelätä.

Oman seurakuntansa vanhin Oleg Pisarenkon silmät kostuvat, kun hän muistelee ensimmäistä kokoustaan Suomessa.

– Kun menimme Joutsenon valtakunnansaliin, niin meillä oli edelleen pelko, että otetaanko meidät kiinni. Olimme edellisen kerran kokoontuneet valtakunnansalissa lähes kaksi vuotta aiemmin. Loppuaikoina Venäjällä pidimme kokouksia pienissä tiloissa hiljakseen ja pälyilimme samalla ikkunoista ulos.

Kumpikin pariskunta on kohdannut poliisin myös Suomessa. He kertovat oppineensa, että täällä ei kuitenkaan tarvitse pelätä poliisia.

– Olimme ständillä lähetystyössä, kun poliisipartio käveli ohitsemme. Pidätin hengitystä ja seisoin kädet puuskassa. Uskalsin hengittää vasta, kun poliisit olivat menneet ohi, kertoo nyt nauraen Juri Sytshev.

Kenttäpalvelus jatkuu myös Suomessa

Sytshevat ja Pisarenkot kertovat viihtyvänsä Joutsenon vastaanottokeskuksessa. Keskus sijaitsee Lappeenrannassa entisen Konnunsuon vankilan alueella, jossa monet perheet on majoitettu vankilan työntekijöiden vanhoihin puutaloihin.

Jelena Pisarenko kertoo, että aika kuluu nopeasti. Jehovan todistajat ovat perustaneet Joutsenoon oman venäjänkielisen seurakunnan turvapaikanhakijoille.

Jehovan todistajat tekevät näkyvää kenttätyötä kiertämällä ovelta ovelle sekä seisomalla lehtiständiensä kanssa kaupungilla. Suomeen Venäjältä saapuneet turvapaikanhakijat tekevät myös näitä ständivuoroja mahdollisuuksiensa mukaan.

Juri Sytshevan vaimo Galina Sytshevan ständivuoro on tänään. Se tarkoittaa, että hän menee yhden suomalaisen Jehovan todistajan kanssa omalla vuorollaan Lappeenrannan keskustaan jakamaan halukkaille lehtiä ja keskustelemaan.

– Haluamme jäädä Suomeen ja asua siellä, missä meitä tarvitaan, sanoo Galina Sytsheva.

Pariskunnat kertovat, että he ovat ständeillä tavanneensa myös täällä asuvia venäläisiä. Venäläiset ovat kysyneet heiltä, miksi he ovat tulleet Suomeen. Vastaus on herättänyt ihmettelyä.

– Monet ihmiset pitävät Venäjän suhtautumista Jehovan todistajiin uskomattomana. Lapsemme käyvät täällä koulua ja ovat siellä kertoneet tilanteestamme. Suomalaiset lapsetkin ihmettelevät asiaa, kertoo Galina Sytsheva.

Pisarenkon pariskunta koki viimeiset kuukaudet kotimaassaan ahdistaviksi. He kertovat, että poliisit seurasivat kadun kulmasta heidän tekemisiään ja olivat käyneet myös kysymässä naapurilta, että oliko Pisarenkon perhe kotona.

– Se tuntui uhkaavalta, he kertovat.

Parisataa Jehovan todistajien turvapaikkahakemusta odottaa päätöstä

Vuonna 2016 Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan Suomesta haki turvapaikkaa viisi venäläistä Jehovan todistajaa. 2017 määrä nousi etenkin loppuvuoden ansiosta noin sataan hakijaan ja samaan on päästy jo nyt tänä vuonna. Päätöksiä on ehditty tehdä vasta kourallinen.

– Niiden perusteella en vetäisi mitään johtopäätöksiä, joukossa on sekä myönteisiä että kielteisiä päätöksiä. Ja useimmissa on vielä hallinto-oikeuden päätös tulematta, kertoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä.

Miksi näissä päätöksissä menee niin pitkä aika?

Similä perustelee odotusaikaa sillä, että Maahanmuuttovirastossa on ollut turvapaikkahakemuksia jonoissa vuodesta 2015 saakka. Pian vuorossa ovat venäläisten Jehovan todistajien turvapaikkahakemukset. Nämä hakemukset kuuluvat kansainvälisen suojelun ydinalueelle ja vaatii ajantasaista maatietoa sekä yksilötasolla tehtävän turvapaikkatutkinnan. Hakuperusteena on pelko joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi.

Miltä Jehovan todistajien tilanne vaikuttaa Venäjällä?

– Heidän tilanteensa on aika haastava. Kaikki eivät kuitenkaan ole vakavien oikeudenloukkausten vaarassa, kommentoi Juha Similä Maahanmuuttovirastosta.

Puolustusvoimat avaa koko kuva-arkistonsa vapaasti katsottavaksi ja käytettäväksi Internetiin. Arkisto on valtava, sillä sitä on kerätty sisällissodasta saakka eli koko Puolustusvoimien sadan vuoden historian ajan.

Kuvia tulee ensivaiheessa esille liki 70 000.

– Internetiin jukaistaan vapaaseen käyttöön nykykuvaa, historiallista kuvaa ja videoita, kertoo Sotamuseon kuva-arkiston johtaja Johanna Palokangas.

Tällä hetkellä Puolustusvoimat on saanut digitoitua muun muassa kaikki Ilmavoimien kuvat 1920-luvulta lähtien. Kuville on myös saatu tehtyä kuvatekstit ja oikeanlaiset hakusanat, jotta niiden löytäminen kuva-arkistosta olisi mahdollisimman helppoa.

Palokankaan mukaan Internetiin tuleva kuva-arkisto toimii samalla periaatteella kuin internetissä nyt oleva Puolustusvoimien Sotamuseon SA-kuva, jossa esillä on sota-ajan 1939–1945 reilut 160 000 kuvaa. Kuvia voi ladata sivustolta ja jakaa vapaasti, kunhan vain kuvan lähde on mainittu.

Arkistojen avauduttua ihmiset voivat käydä etsimässä kuvia myös omalta varusmiesajaltaan.

Avautunee vuodenvaihteessa

Puolustusvoimien Kuvakeskus tallentaa jatkuvasti Puolustusvoimien toimintaa ja arkea. Kuvia ottavat myös viestintätehtäviin valitut varusmiehet koko Puolustusvoimissa. Viime vuosilta on saatu valokuvien lisäksi taltioitua runsaasti myös videokuvaa.

Varusmiehet ovat myös olleet apuna valtavan kuva-arkiston digitoinnissa ja kuvatekstien viemisessä kuvatietokantaan.

– Meillä on tietokanta nyt koekäytössä ja toiveena on saada se julki vuodenvaihteen tienoilla, kertoo Johanna Palokangas Sotamuseosta.

Puolustusvoimien sota-ajasta kertova SA-kuva-sivusto julkaistiin internetiin vuonna 2013, ja se on siitä lähtien ollut suurena apuna kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Kun Puolustusvoimat vuodenvaiheessa avaa koko kuva-arkistonsa, voi sillekin ennustaa menestystä. SA-kuva-sivustoa yritti sen avajaispäivänä avata yli 100 000 ihmistä, mikä jumiutti palvelun pahasti.

Lue myös: Puolustusvoimat päivitti kuva-arkistoaan: Kaikki Adolf Hitlerin Suomen-vierailun ainutlaatuiset kuvat löytyvät nyt verkosta

Haminan Energian viisi tuulivoimalaa tahkoavat sähköä tasaiseen tahtiin tuulisella Suomenlahden rannalla. Jo puolet yhtiön myymästä sähköstä on tuulisähköä. Tuulivoiman kysyntä lisääntyy, mutta uusia voimaloita ei käytännössä voi rakentaa Kymenlaaksoon tai Etelä-Karjalaan.

Puolustusvoimien kielteinen kanta on pysäyttänyt yhtä lukuunottamatta kaikki uudet tuulivoimahankkeet Kaakkois-Suomessa. Tuulivoimalat kun voisivat haitata Puolustusvoimien tutkien toimintaa.

Lappeenrannan naapurikuntaan Lemille suunnitellun tuulipuiston kaavoitukseen liittyvä valitus on parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.

– Kovasti toivoisimme, että päätös tulisi tämän vuoden aikana, sanoo hanketta valmistelevan TuuliSaimaan toimitusjohtaja Miika Pilli.

Yhtiö ylläpitää seitsemän voimalan tuulipuistoa Lappeenrannan Muukossa. Uutta puistoa yhtiö suunnittelee Oulujärven lähelle.

Haminan Energia joutuu nyt tähyämään Suomen toiselle puolelle.

– Me olemme mukana hankintayhteenliittymissä, joiden hankkeet painottuvat Länsi-Suomeen, sanoo Haminan Energian toimitusjohtaja Markku Tommiska.

Maalle rakennettava tuulivoimala kannattavin tapa tehdä sähköä Suomeen

Sähköyhtiöiden ja yritysten kiinnostus tuulivoiman rakentamiseen on lisääntynyt, ja uusia hankkeita on vireillä ennätysmäärä. Parin vuoden aikana markkinoille on tullut uuden sukupolven voimaloita, jotka tuottavat sähköä jopa puolet enemmän kuin vastaavan kokoiset 2000-luvun alun voimalat.

– Uudet voimalat tuottavat sähköä yli 4 000 tuntia vuodessa, kun vanhoissa tuotanto jäi alle 3000 tuntiin vuodessa, sanoo Haminan Energian toimitusjohtaja Markku Tommiska.

Uudet voimalat rakennetaan korkeammalle, ja niihin tulevat lavat ovat entistä suurempia.

– Lapa pyyhkäisee 185 metrin korkeudessa, kun vanhoilla jäätiin sataan metriin. Korkeammalla tuulee enemmän, laskee Tommiska.

– Hyvissä kohteissa on mahdollista tuottaa sähköä alle markkinahinnan, jolloin tukia ei enää tarvita, jatkaa TuuliSaimaa Oy:n toimitusjohtaja Miikka Pilli.

Esimerkiksi St1:n ja S-Voiman yhteisyritys TuuliWatti on kertonut Pohjois-Pohjanmaalle Iihin nousevan uuden tuulipuiston tuotantokustannusten jäävän alle 30 euroon megawattitunnilta, mikä on selvästi alle sähkön markkinahinnan.

Teollisuus innostui tuulivoimasta

Sähkön markkinahinnan kallistuminen on lisännyt myös kaakkoissuomalaisen teollisuuden kiinnostusta tuulivoiman käyttöön. Esimerkiksi Kotkamills Oy ja Stora Enso suunnittelivat tuulivoiman rakentamista Suomenlahden rannalle.

– Tuotanto olisi kattanut osan sähkön kulutuksestamme ja olisimme erittäin mieluusti ottaneet alueelle voimalat, koska näemme erittäin tärkeänä vihreän energian käytön, sanoo Kotkamillsin viestintäpäällikkö Anni Salmi.

Hankkeet keskeytyivät kuitenkin mahdollisten tutkahäiriöiden takia. Yritykset voivat nyt hankkia tuulivoimaa ostamalla sitä Länsi-Suomessa sijaitsevista tuulipuistoista.

– Yritykset tekevät pitkiä hankintasopimuksia, ja se tekee tuulivoiman rakentamisesta kannattavaa ilman tukia, pohtii TuuliSaimaa Oy:n toimitusjohtaja Miika Pilli.

Vanhojen tuulivoimaloiden uusiminen keino lisätä tuotantoa

Kaakkois-Suomessa ainoa keino lisätä tuulivoiman tuotantoa on uusia vanhentuvia voimaloita.

– Tällöin infra on jo rakennettu valmiiksi, on perustukset, sähkönsyöttö ja tiet. Tällöin ei tarvitse kuin uusia itse voimalaitos, sanoo Haminan Energian toimitusjohtaja Markku Tommiska.

Käytännössä laitosten uusiminen ajoittuu 2020-luvun loppupuolelle, jolloin nykyisten tuulivoimaloiden tuotannolle maksettava valtion energiatuki päättyy.

Täydentävän toimeentulotuen käsittelyajat ovat venyneet liian pitkiksi useassa Etelä-Suomen kunnassa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt toimeentulotukihakemusten kanssa hidastelevia kuntia selvittämään, mistä hakemusten venyneet käsittelyajat johtuvat.

Kuntien vastuulla olevan täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen saatavuus on heikentynyt yhteensä 12 kunnassa ja kuntayhtymässä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n huhtikuussa tekemän kyselyn perusteella toimeentulohakemusten käsittelystä eivät huhtikuussa selvinneet lain edellyttämässä seitsemässä arkipäivässä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, Espoo, Heinola, Helsinki, Hämeenlinna, Kirkkonummi, Kotka, Kouvola, Nurmijärvi, Porvoo, Sipoo ja Siuntio

Täydentävää toimeentulotukea voidaan myöntää muun muassa sellaisiin asumisesta aiheutuviin menoihin, joihin ei voi saada perustoimeentulotukea. Ehkäisevän toimeentulotuen edellytys on esimerkiksi taloudellisen tilanteen äkillinen heikentyminen.

"Lappeenranta painii omassa sarjassaan"

Kaikkien hitainta täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen hakemusten käsittely oli Lappeenrannassa, joka on suurin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin yhdeksästä kunnasta.

Lappeenrannassa joka kolmannen hakemuksen käsittely kesti yli seitsemän arkipäivää. Hakemuksia jätettiin huhtikuussa 114 kappaletta.

– Lappeenranta painii aivan omassa sarjassaan. Kakkosijalla on Kouvola, jossa joka viidennen hakemuksen käsittelyaika ylittyi, sanoo sosiaalihuollon ylitarkastaja Sari Luukko Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

– Lappeenranta ei aikaisemmin ole ollut kärkisijoilla, sanoo Luukko.

Lappeenrannassa käsittelyn hitautta selitetään runsaalla hakemusmäärällä ja käsittelijöiden pienellä määrällä. Vastaava sosiaalityöntekijä Ritva Nikkilä Eksotesta kertoo, että hakemusten käsittelijöitä saisi olla enemmän. Varsinkin sairauspoissaolot vaikuttavat välittömästi töiden etenemiseen.

Myös uuden käsittelyjärjestelmän käyttöönotto on hidastanut hakemusten käsittelyä.

– Lisäksi meille on tullut runsaasti kiireellisiä hakemuksia, jotka ovat vaatineet lisäselvityksiä, Nikkilä kertoo.

Kiireelliset hakemukset on käsiteltävä samana tai viimeistään seuraavana päivänä niiden jättämisestä.

Jo päällekkäiset lomat aiheuttavat viivästyksiä

THL seuraa toimeentulotukihakemusten käsittelyä kaksi kertaa vuodessa. Jos kunnat eivät hoida tehtäviään lain edellyttämällä tavalla, niiltä pyydetään selvitys.

– Yleisin syy on työntekijäpula. Pienissä kunnissa siihen riittää pari päällekkäistä lomaa tai sairauslomaa, Luukko kertoo.

Selvityspyynnön saaneilla kunnilla on syyskuun 24. päivään asti aikaa antaa selvitys aluehallintovirastolle..

– Usein kunnat kertovat jo selvityksessään, millaisiin toimenpiteisiin ovat ryhtyneet tai ryhtymässä, Luukko kertoo.

Jos mitään ei tapahdu, aluehallintovirasto jatkaa valvontaa. Äärimmäisessä tapauksessa valvontaviranomainen antaa kunnalle huomautuksen.

Etniset tarkastukset alkoivat kesäkuussa Venäjällä pelattujen jalkapallon MM-kisojen aikaan. Lappeenrannasta Viipuriin risteilevän M/S Carelian matkustajien joukosta venäläiset rajavartiopalvelun työntekijät valitsivat erityistarkastukseen tummaihoisia matkustajia sekä kolmansien maiden kansalaisia.

– Yksi äiti ja lapsi käännytettiin takaisin laivalle, koska tarkastajan mielestä kahden kuukauden ikäistä lasta ei varmuudella voitu passista tunnistaa, sanoo Saimaa Travels -varustamon toimitusjohtaja Kirsti Laine.

Venäläinen rajavartiopalvelun tehotarkastuksiin ovat joutuneet myös monet Keski-Euroopasta Saimaalle risteilylomalle tulleista matkustajista. Pisimmillään kuulustelut ovat kestäneet pari tuntia.

– Monet keskieurooppalaiset tulivat Venäjälle jalkapallon MM-kisojen innoittamana. Tiukat kuulustelut laskivat luonnollisesti mielialaa, varsinkin kun kuulusteltavaksi joutui nuoria, jotka olivat liikkeellä vanhempiensa kanssa, harmittelee Kirsti Laine.

Viipuri on yksi kahdeksasta Venäjän satamakaupungista, jonka kautta ulkomaalaiset voivat tulla kolmeksi vuorokaudeksi maahan ilman viisumia. Viisumivapaus edellyttää, että matka tehdään laivalla. Saimaa Travelsin arvion mukaan Viipurissa tarkastukset ovat vaikeuttaneet kymmenien matkustajien maahanpääsyä.

– Jouduimme lopettamaan ulkomaalaisten kiertoajelut Viipurissa, koska bussit eivät enää päässeet lähtemään ajoissa. Opastusta ei olisi ehditty tehdä ennen laivan lähtöä paluumatkalle.

Turistin käytös ei miellyttänyt – päällikkö vei kuulusteltavaksi

Myös suomalaiset ovat saaneet osansa rajavartiopalvelun tarkastuksista Viipurin satamassa. Viikonvaihteessa yksi viiden hengen suomalaisseurueen jäsenistä otettiin kuulusteltavaksi. Kuulustelun suoritti sataman rajaviranomaisten toiminnasta vastaavan yksikön upseeri.

Myöhemmin upseeri oli kertonyt venäläiskollegoille syyksi tarkastukseen sen, ettei matkustajan käytös miellyttänyt häntä.

Pietarin pääkonsulaatti selvittää syytä tarkastuksiin

Suomen Pietarin pääkonsulaatti on alkanut selvittää syytä Viipurin sataman passintarkastuksen poikkeukselliseen toimintaan. Konsulaattin mukaan muilla rajanylityspaikoilla ei ole havaittu vastaavaa.

– Selvitämme paikallisviranomaisten kanssa mistä tässä on kysymys, sanoo pääkonsulin sijainen Lauri Pullola.

Pullolan mukaan on mahdollista, että kyse on yksittäisten työntekijöiden toiminnasta, joka tulee nopeasti ilmi varsinkin pienillä rajanylityspaikoilla. Viipurin sataman rajatarkastusaseman ainoa säännöllinen asiakas on Lappeenrannasta tuleva matkustaja-alus.

Kaakkois-Suomen kokoomuksen entinen toiminnanjohtaja Paula Kylä-Harakka saa syytteen törkeästä kavalluksesta. Jutulle ei ole vielä määrätty käsittelypäivää Kymenlaakson käräjäoikeudessa.

Kylä-Harakan epäillään käyttäneen puolueen rahoja omiin menoihinsa. Kokoomuksen Kaakkois-Suomen piiri on jutussa asianomistajana, mutta piiri ei tässä vaiheessa kommentoi, miten suurista rahasummista on kyse.

Yle ei tavoittanut Kylä-Harakkaa kommentoimaan syytettä.

Taloudelliset väärinkäytökset tulivat ilmi viime vuonna ja etenivät poliisitutkintaan. Syytteen nostamisesta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Kylä-Harakka toimii tällä hetkellä Tuusulan kunnan vs. viestintäpäällikkönä. Kunta muistuttaa, että tuomiota ei ole vielä annettu, ja työnantajalla on luottamus häneen.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri aikoo tehdä kotihoitoonsa muutoksia. Epäkohdat tulivat viimeksi kesällä esiin, kun lähihoitajia edustava SuPer teki aluehallintovirastolle valvontapyynnön kotihoidon tilasta. Liitto kanteli asiasta myös oikeusasiamiehelle.

Työntekijät moittivat muun muassa kiirettä, jonka takia hoidon laatu kärsii.

Etelä-Karjalan sosiaali-ja terveyspiiri aikoo tarttua ongelmiin esimerkiksi aikaistamalla kotihoidon työntekijöiden aamuvuoroja. Aamuvuoro alkaisi 15 minuuttia nykyistä aiemmin eli kello 6.45 syyskuun 17. päivästä alkaen.

Eksoten terveys- ja vanhustenpalvelujen johtajan Tuula Karhulan mukaan pieni työvuoron aikaistaminen mahdollistaa aamun ruuhkahuippuun reilusti yli sata asiakaskäyntiä lisää. Työntekijöillä olisi parempi mahdollisuus hoitaa asiakkaiden aamutoimet ajallaan.

Aamuvuoron aikaistamisella Eksote pyrkii myös tasaamaan hoitajien työn kuormitusta.

Aamuvuorojen aikaistaminen on ainakin aluksi kokeilu, joka päättyy 20. tammikuuta 2019. Eksoten mukaan kokeilua on valmisteltu työpaikkakokouksissa henkilöstön kanssa.

Kotihoidolla on runsaasti asiakaskäyntejä juuri aamuisin. Eksote teki seurantaa aamun asiakaskäyntien toteutumisesta alkukesällä. Seurannassa ilmeni, että osaa kotihoidon asiakkaista pystyttiin avustamaan aamupalassa suunniteltua myöhemmin.

Asiakkaiden ruokailuun ja liikkumiseen ostetaan lisää apukäsiä

Aamuvuoron aikaistamisen ohella Eksote aikoo hankkia ostopalveluna työntekijöitä, jotka auttavat kotihoidon asiakkaita päivittäisissä toimissa. Asiakkaat saavat apua esimerkiksi ruokailuun, liikkumiseen ja hygienian hoitamiseen.

Lisäkäsiä käytettäisiin ruuhka-aikoina. Toiminta alkaa ensimmäisillä kotihoitoalueilla lähiaikoina.

SuPer nosti valvontapyynnössä ja kantelussa esiin useita kotihoitoa koskevia epäkohtia. Esimerkiksi asiakaskäynnit ovat olleet huomattavasti suunniteltua lyhyempiä, kun poissa olleiden työntekijöiden tilalle ei ole hankittu sijaisia.

Aluehallintovirasto on pyytänyt Eksotelta lausuntoa kotihoidosta. Eksoten hallitus käsittelee lausuntoa näillä näkymin 12. syyskuuta.

Kouvolan kaupunki valmistautuu historiansa suurimpaan koulu-uudistukseen.

Päättäjien pöydällä on hahmotelma, joka pyyhkäisee pois jopa puolet kaupungin nykyisistä kouluista. Kouvolassa on nyt 34 peruskoulua, ja virkamiesten ehdotuksen mukaan niitä olisi tulevaisuudessa 18.

Vanhoja ja huonokuntoisia kouluja suljettaisiin, mutta toisaalta tilalle rakennettaisiin uusia, isompia kouluja.

Pallo on nyt valtuustoryhmillä, jotka pohtivat omia kantojaan kouluratkaisuun.

Erilaisia malleja on ollut valmistelussa kolme: kouluja voisi olla joko 12, 18 tai 34.

Laadukasta opetusta

Kouvolan virkamiehet perustelevat jättimäistä uudistusta laadukkaalla perusopetuksella.

Virkamiesten pääajatus on, että laadukas opetus ei ole mahdollista, jos rahat valuvat huonokuntoisten koulujen jatkuviin korjauksiin ja ylläpitoon.

Kaupungin laskelmien mukaan nykyisten koulujen säilyttäminen tarkoittaisi jopa 160 miljoonan euron arvoisia remontteja seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Nykyisistä 34 koulusta peräti 29 on enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa.

– On tunnustettava myös se, että meillä yksinkertaisesti on liian paljon kouluja nykyisille oppilasmäärille. Kouluverkkomme on mitoitettu palvelemaan 1970–80-lukujen oppilasmääriä, jolloin lapsia oli nykyisen Kouvolan alueella merkittävästi nykyistä enemmän, sanoo lasten ja nuorten palvelujen johtaja Ismo Korhonen.

Ei ole ensimmäinen

Kouvola ei ole ison päätöksensä kanssa yksin: viime vuosina kovia vääntöjä kouluista on käyty monessa muussakin kaupungissa.

Kemissä päätettiin jopa erikseen korottaa veroprosenttia, jotta kaupungin tuleviin päiväkoti- ja kouluinvestointeihin riittäisi rahaa. Tampere puolestaan julkisti tällä viikolla linjauksensa kaupungin koulu- ja päiväkotiverkosta. Kaupungin ihanteena ovat yhä suuremmat yksiköt, joihin mahtuu vähintään 1 000 oppilasta.

Myös Mikkelissä kouluverkko uudistetaan perin pohjin seuraavan viiden vuoden aikana. Tarkoituksena on, että uudistuksen jälkeen 23 perusasteen koulusta jäljellä on 13.

Lappeenrannassa viime vuonna avattuun Pontuksen kouluun yhdistettiin neljä pienempää koulua.

– Kun opettajia on enemmän, niin opetusryhmät voidaan pitää pieninä. Näin ollen myös opetuksen laatu paranee, vakuuttaa Lappeenrannan hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen toimialajohtaja Tuija Willberg.

Tutkija puolustaa

Isot kouluverkkouudistukset ovat olleet pääasiassa onnistuneita, sanoo Oulun yliopiston oppimaisematutkija Markku Lang. Uudistusten ansiosta kouluissa pystytään tekemään uuden oppimiskäsityksen mukaisia ratkaisuja.

– Kaikki vanhat rakennukset eivät taivu toimintaan, jossa oppilaan pitäisi oppia enemmän tekemällä kuin kuuntelemalla ja lukemalla.

Uudistetuissa kouluissa oppilaiden fyysistä aktiivisuutta on pystytty parantamaan.

– Tiloissa ei ole pelkästään yhdenlaisia istuimia, jotka antavat vain yhden työskentelyasennon. On seisomapöytää ja fyysisiä valmiuksia kehittäviä paikkoja, kuten leuanvetotankoja, Lang kuvailee.

Matkat pitenevät

Isot kouluverkkoratkaisut eivät Langinkaan mielestä ole pelkästään hyviä ratkaisuja, vaan niissä on myös ongelmia. Esimerkiksi se, että monien oppilaiden koulumatkat pitenevät. Siksi Langin mielestä lakkautettujen koulujen lähiliikuntapaikkoja olisi syytä pitää kunnossa, sillä harva koululainen jaksaa palata koulupäivän jälkeen takaisin kaukana sijaitsevan koulun liikuntapaikalle.

Myös todella isojen kouluyksiköiden rakennuttaminen mietityttää Langia. Kun oppilasmäärät kasvavat useisiin satoihin, opettajilla tulee raja vastaan oppilaiden nimien muistamisessa. Tuhannen oppilaan laitos on Langin mielestä jo liian iso yksikkö.

– Tässä herää kysymys, tuntevatko opettajat oppilaita niin hyvin kuin pitäisi. Ja ennen kaikkea, että miltä se lapsesta tuntuu, Lang toteaa.

Herättää tunteita

Kouluverkkouudistus vaatii Langin mukaan kokonaisvaltaista suunnittelua, johon tarvitaan koko kaupungin panostus. Mikäli oppilasmäärien ennakointia ei oteta huomioon esimerkiksi kaavoitusta suunniteltaessa, oppilasmäärät saattavat kasvaa yllättäen jollakin tietyllä alueella.

– Uudet koulut ovat tutkitusti sellaisia, että ne nostattavat kiinnostusta ja vaikuttavat asuttamiseen. Jos suunnitelmat tehdään hyvin, lähiliikuntapaikoista huolehditaan ja sisäilmaongelmat väistyvät, niin se on positiivinen asia. Hankala kysymys on se, jos terveitä kouluja lakkautetaan väkisin, pohtii Oulun yliopiston oppimaisematutkija Markku Lang pohtii.

Lähihoitajaliitto SuPerissa pidetään Eksoten kotihoitoon tehtäviä muutoksia ainakin jonkinlaisena alkuna.

Eksote aikaistaa kotihoidon työntekijöiden aamuvuoroja syyskuun puolivälistä alkaen. Lisäksi asiakkaiden päivittäisissä toiminnoissa auttamiseen ostetaan lisäkäsiä yksityiseltä toimijalta.

Muutoksiin päädyttiin sen jälkeen, kun SuPer teki aluehallintovirastoon valvontapyynnön ja oikeusasiamiehelle kantelun kotihoidon tilanteesta.

– Työnantaja tietysti vastaa näillä järjestelyillä ja ostopalveluilla erityisesti aamun ruuhkahuippuihin. Toivottavasti niistä on apua kentälle, SuPerin Eksoten pääluottamusmies Taina Niemenmaa sanoo.

Niemenmaa kuitenkin epäilee toimenpiteiden riittävyyttä.

– Ne eivät varmaan ratkaise kotihoidon kokonaistilannetta. Toivon, että työnantaja ottaa työntekijät mukaan miettimään, että mitä kaikkea siellä voitaisiin tehdä, jotta asiakkailla ja työntekijöillä olisi hyvä olla.

Niemenmaan mukaan kentälle on toivottu erityisesti lisää käsipareja.

– En osaa sanoa, onko se avain kaikkeen. Siellä on varmaan paljon tehtävää ja mietittävää, että mistä se kotihoidon nykytilanne koostuu. Siellä voi olla monenlaisia osatekijöitä.

Lisäkäsiä ostetaan aluksi muutamalle kotihoitoalueelle

Eksote hankkii ostopalveluna työntekijöitä, jotka auttavat kotihoidon asiakkaita päivittäisissa toimissa.

Tarkoituksena on ostaa alkuun neljälle tai viidelle kotihoitoalueelle päivittäin apua. Lisäkäsiä ostetaan muutaman tunniksi ruuhka-aikoihin.

Palvelupäällikön viransijaisen Helena Heikkilän mukaan ostopalveluja käytetään alueilla, joilla on isot kuormitukset ja vaikeuksia rekrytoida henkilöstöä.

Eksote on saanut kotipalveluyrittäjältä viestiä, jonka mukaan toiminta voidaan aloittaa parissa viikossa.

– Alkuun toki alkaa pienimuotoisesti, mutta edetään kokemusten kautta, Heikkilä kertoo.

Kotihoidon aamuvuorojen aikaistamiset ovat kokeilu, joka päättyy tammikuun loppupuolella. Kotihoidossa seurataan muutoksen vaikutuksia.

Kaakkois-Suomen rajavartioston partio on ottanut kiinni ulkomaalaisen miehen Lappeenrannan Joutsenossa.

Sivullinen henkilö ilmoitti miehestä rajavartiostolle torstai-iltana. Partio otti miehen kiinni selvittääkseen hänen henkilöllisyytensä ja maassaolon edellytykset.

Kiinniotto tapahtui Suokumaanjärven länsipuolella Penttiläntiellä. Kiinniottopaikalta on Suomen ja Venäjän väliselle rajalle matkaa noin viisi kilometriä.

Mies anoi kiinnioton jälkeen turvapaikkaa. Hän on tällä hetkellä vastaanottokeskuksessa ja rajavartiosto jatkaa tapauksen tutkimista.

Rajavartiosto pyytää havaintoja miehen liikkeistä

Miehen epäillään tulleen luvattomasti rajan yli Venäjältä Suomeen.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto pyytää, että asiaan mahdollisesti liittyvät havainnot ilmoitetaan rajavartioston johtokeskukseen. Havaintoja pyydetään erityisesti Suokumaanjärven ja Nuijamaanjärven väliseltä alueelta.

– Kartoitamme, missä mies on liikkunut ennen kiinnijäämistä, yleisjohtaja, everstiluutnantti Esa Veikkanen rajavartiostosta sanoo.

Kaakkois-Suomessa rajan tuntumassa otetaan vuosittain muutamia luvattomia rajanylittäjiä kiinni. Veikkasen mukaan ei ole mitenkään harvinaista, että rajanylittäjät anovat turvapaikkaa.

– Kaikki eivät kuitenkaan ano, Veikkanen sanoo.

Imatralle on perustettu vuonna 2015 kasakkakylä, väitetään huonolla suomella kirjoitetulla venäläisellä verkkosivulla.

Perustamisasetuksen otsikko on “Kasakkayhteisö. Asetus. Eversti Jelisejevin kasakkakylä Imatralla”.

Kasakat on Venäjällä perinteinen puolisotilaallinen organisaatio. Heidän tehtävänään on puolustaa venäläisyyttä ja isänmaata.

Glas Naroda (Kansan ääni suom.) verkkosivusto sanoo “edistävänsä demokratiaa ja vapautta itsenäisten valtioiden yhteisön ja Itämeren alueen maiden jäsenmaiden alueella”.

Sivustolla olevan kasakkakylän asetuksen ovat allekirjoittaneet Venäjän kansalaiset Aleksander Novikov ja Elena Novikova.

Suomessa näyttää toimineen samanniminen pariskunta. Pariskunnan tavoittaminen osoittautuu vaikeaksi.

Asetusteksti on hämmentävä ja antaa aiheen moniin kysymyksiin.

Onko Imatralle todella perustettu asuttu, konkreettinen kasakkakylä vai onko kyseessä pelkkä heitto verkkosivustolla?

Mikä väitetyn kasakkayhteisön tarkoitus on?

Yle kokosi arvioita aiheesta Suojelupoliisilta (Supo), Pääesikunnalta ja Venäjän asiantuntijoilta.

Venäjän asevelvollisuusjärjestelmä Suomessa?

Imatran kasakkakylän asetusteksti on raju.

Sen mukaan Imatran kasakkakylässä voi “suorittaa asevelvollisuutta kasakkalaisen Suomi-Venäjän Jelisevin joukossa.”

Asevelvollisuuden mahdollisuus koskee “kasakkakylän perustajia ja jäseniä.”

Olisiko Venäjä luonut kaikessa hiljaisuudessa oman asevelvollisuusjärjestelmän Suomeen? Voisiko kyse olla jonkinlaisesta sotilaallisesta toiminnasta vai informaatiovaikuttamisesta?

Sotilasprofessori ja everstiluutnantti Petteri Lalu arvioi pyynnöstä Ylen tietoja Imatran kasakkakylän perustamisesta.

- En tunne asiaa enkä osaa arvioida sen paikkansapitävyyttä, Lalu sanoo asetuksesta.

Lalu työskentelee Maanpuolustuskorkeakoulussa, erityisalana venäläinen sotataito.

Mikä motiivi kasakkakylän perustamisella kenties on?

– Tällaiseen toimintaan osallistuva venäläinen asevelvollinen voisi ikään kuin vapaaehtoistoimintaan osallistumalla suorittaa kansalaisvelvollisuutensa, arvioi Lalu.

Lalu pohtii, voisiko kysymys olla Venäjän tavoitteesta varmistaa ulkomailla asuvien maanmiestensä, myös mahdollisten kaksoiskansalaisten, luotettavuus erityisesti poikkeusolosuhteissa.

Lalu muistuttaa, ettei Venäjä tunnusta kaksoiskansalaisuutta. Venäjän lainsäädännössä tunnetaan vain Venäjän kansalaisuus.

Venäjä ajaa Lalun mukaan omia intressejään niin talouden, informaation kuin turvallisuudenkin alueilla aktiivisesti ja määrätietoisesti.

– Ajattelulle on ominaista nollasummapeli, johon eivät näytä kuuluvan keskinäiseen luottamukseen perustuvat kompromissit, Lalu toteaa.

Kasakka-asetus: Estää provokaatiot Venäjää vastaan

Imatran kasakkakylän asetuksessa mainitaan useita muita tehtäviä.

Tärkeimmäksi tehtäväksi on asetettu “propaganda ja liikkeet Suomessa asuvien Suomen kansalaisten ja maanmiesten kesken” sekä “vetää puoleensa maanmiehiä ja Suomen kansalaisia omiin joukkoihin.”

Venäläisellä verkkosivustolla julkaistun asetuksen mukaan kasakoiden tehtävänä on myös “luoda kontaktit Suomen ihmisoikeuspuolustajiin ja estää Suomen kansalaisia osallistumasta sotatoimi provokaatiohin Venäjän kanssa.”

Toisaalta kasakoilla on sivujen mukaan oikeus “toimia sodan syttymisen vastustajana maiden Suomen ja Venäjän välillä, tukea rauhaa Venäjän ja Suomen välillä.”

Supo: Ei uhkaa kansallista turvallisuutta

Suojelupoliisi kertoo Ylelle tutustuneensa kasakkakylän perustamisasetukseen.

– Tiedossamme on, että internetistä löytyy tällaiseen yhteisöön liittyvä julistus ja muuta kirjoittelua, toteaa Supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala Ylelle.

– Sen sijaan meillä ei ole tietoa, että asiaan liittyisi sellaista konkreettista toimintaa, mikä vaarantaisi Suomen kansallisen turvallisuuden.

Suomen puolustusvoimat ei ota kantaa Imatran kasakkakylään.

– Emme kommentoi yksittäistapauksia, toteaa apulaisosastopäälikkö Arto Hirvelä pääesikunnan viestintäosastolta.

Pääesikunta muistuttaa silti muutoksista aluevalvonta- ja rikoslaissa heinäkuusta 2017 lähtien, koskien tunnuksettomien sotilaiden ryhmiä.

– Ne (lainmuutokset) antavat tarvittaessa perusteita toimia jos järjestäytyneet ei-sotilaalliset joukot aiheuttaisivat turvallisuusuhkaa, Hirvelä kirjoittaa pääesikunnan vastauksessa Ylelle.

Mitä Imatralla tiedetään?

– Ihan täysi yllätys.

Yle tavoitti Kaisa Heinon, Imatran apulaiskaupunginjohtajan, viimeisenä haastateltavista. Kaupunginjohtaja Kai Roslakka oli lomalla.

– Kokonaisuutena tämä on hämmentävää. Vaikuttaa aika yllättävältä ja erikoiselta tapaukselta kaikkinensa, Heino kommentoi Ylelle.

Heino kuulee kasakkakylän asetuksesta ensimmäistä kertaa.

Heino ei lähde arvailemaan mitä asia kenties herättää suhtautumisessa Imatralla venäläisiin kuntalaisiin.

– Mielenkiintoista on nähdä mistä tässä on kyse. Vaikuttaa aika yllättävältä ja erikoiselta tapaukselta kaikkinensa, ilmiselvän hämmästynyt apulaiskaupunginjohtaja pohtii.

Venäjän-tutkija: Onko kasakkakylä potentiaali?

Kasakkakylän asetus on kirjoitettu huonolla suomen kielellä, käännettynä mahdollisesti internetin käännösohjelmalla.

Venäjänkielistä alkutekstiä Yle ei ole pystynyt löytämään.

Onko Imatran kasakka-asetus venäläisten kasakkaintoilijoiden nettiuhoa – vai Venäjän informaatiovaikutusyritys Suomessa?

– Ensimmäinen ajatus on, että tämä on tyhjä kuori. Potentiaali, jota ei ole käytetty, arvioi Katri Pynnöniemi.

Hän hoitaa Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston yhteisestä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria.

Mitä potentiaali tarkoittaa?

Pynnöniemen mukaan vuoden 2014 jälkeen kasakoiden rooli ja julkisuus Venäjän sisäpolitiikassa on kasvanut.

Kasakat olivat näkyvästi esillä Itä-Ukrainan sodan ensi vaiheessa.

– Ehkä siitä on haettu mallia, sen paremmin miettimättä meidän paikallisia olosuhteita.

Pynnöniemen mukaan suoraa syy–seuraussuhdetta Itä-Ukrainan tapahtumiin ei voida osoittaa.

Pynnöniemi kiinnittää huomiota kasakkakylän tarinaan Venäjän näkökulmasta. Asetuksen mukaan kyseessä on eversti Jelisejevin kasakkakylä.

Fjodorov Jelisejev on historiallinen henkilö.

Jelisejev palveli vuonna 1917 Kaukaasian kasakoissa Lappeenrannassa ja vuosina 1921–1924 Haminassa kasakkakylän päällikkönä, atamaanina.

– Historiallisen henkilön tai tapahtumien hyödyntäminen on yleistä tarinoissa, joita Venäjä käyttää hämäyksessä ja disinformaation levittämisessä, Pynnöniemi sanoo.

Viipurin kasakat: kasakkakyliä Suomen rajalle?

Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti vuonna 2005 kasakkalain.

Sen mukaan kutsuntaikäiset kasakat voivat palvella perinteisissä kasakoiden sotilasyksiköissä sekä raja- että sisäissä joukoissa.

Helsingin Sanomat haastatteli Viipurin kasakoiden silloista päällikköä, atamaania, vuonna 2014.

Jutun mukaan Viipurin kasakat halusivat mukaan rajavalvontaan Venäjän ja Suomen rajalle.

Lisäksi kasakat halusivat rakentaa kasakkakyliä Suomen ja Viron rajalle.

Yle tavoitti sähköpostitse Viipurin kasakoiden (Vyborskaja stanitsa) nykyisen atamaanin. Tarkoitus oli kysyä Viipurin kasakoiden tehtävistä ja Imatran kasakkakylästä.

Useista pyynnöistä huolimatta päällikkö ei kuitenkaan vastannut kirjallisiin kysymyksiin.

Haastattelua varten sovittiin tapaaminen Lappeenrantaan. Atamaani ei koskaan saapunut tapaamiseen.

“En ole kirjoittanut kasakka-asetusta”

Yle sai viimein yhteyden henkilöön, jolla on sama nimi kuin kasakka-asetuksen toisella allekirjoittajalla.

Tavoitettu Aleksandr Novikov näyttää toimineen kiinteistöalalla juuri Imatralla. Kyseisen Novikovin kotisivuilla kerrotaan hänen olevan Itä-Ukrainan Donetskista.

Hän kertoo kotisivuillaan myös suorittaneensa Suvorovin sotakoulun Pietarissa ja palvelleensa useita vuosia armeijassa ennen bisnesuraansa.

Yle tavoitti Aleksandr Novikovin sähköpostilla. Hän kieltää jyrkästi osallisuutensa kasakkakylän perustamiseen.

– En ole kirjoittanut kasakka-asetusta. En tiedä kasakoista enkä aiheesta mitään, Novikov vastaa lyhytsanaisesti.

Novikov ei vastaa lisäkysymyksiin Ylen useista pyynnöistä huolimatta.

Jää siis epäselväksi, kuka on lopulta hämmentävän “kasakka-asetuksen” todellinen allekirjoittaja.