Juha Taskinen törmäsi Viljoksi ristittyyn jättiläisyksilöön viime viikon lopulla. Kookas urosnorppa köllötteli jäälautalla, joita Savonlinnan yläpuolisella Haukivedellä on riittänyt pitkälle toukokuulle.

– Ei siitä todellakaan voinut erehtyä. Siellä hänen suuruutensa maata mötkötteli. Viljo suorastaan valui siinä jäällä, joka alkoi pikkuhiljaa pettää. Jää sihis ja suhisi, ja lopulta Viljo oli vesilammikossa.

Juha Taskinen pääsi tarkkailemaan 126-kiloisen eläimen liikehtimistä kaukoputken avulla salmessa, hieman kauempana Viljon kotilahdelta.

– Siitä hän siirtyi läheisellä kivelle, jonka ympärillä oli kovempaa jäätä. Voi sanoa, että Viljo meinasi pudota jäihin.

Saimaannorppa nousee aurinkoon köllöttelemaan karvanvaihtoaikaan, joka ajoittuu toukokuulle. Norppa rakastaa jäätä ja siirtyy luodoille vasta viimeistenkin jäälauttojen muututtua vedeksi.

– Nyt saisi tulla oikein aurinkoisia ja lämpimiä päiviä niin karvasäkit nousisivat kiville oikein joukolla. Nyt on ollut aika nihkeätä, Pullervokin nousi kivelle vasta pari päivää sitten.

Kokoa yhtä paljon kuin Pullervolla ja Siirillä yhteensä

Viljon olemus ja elintavat tunnetaan aika tarkasti, sillä vajaat kymmenen vuotta sitten siihen asetettiin seurantalähetin, joka välitti tietoa Viljon elämästä vuoden ajan.

Itä-Suomen yliopiston kokeiden norppatutkijoiden hämmästykseksi vaaka näyttii 124 kiloa. Pituutta oli 154 senttiä ja ympäriysmittaa 150 senttiä. Iäksi on arveltu 30 vuotta, kun saimaannorpan normaaliksi eliniäksi on arvioitu parisenkymmentä vuotta.

Pullervo on Viljoon nähden kääpiösarjaa Juha Taskinen

– Sen verran tiedot ovat tarkentuneet minulle, että painoa on 126 kiloa eli pari kiloa enemmän. Myös ikäarvio on lähempänä 20 vuotta. Mies ihan parhaassa iässä, Juha Taskinen kuvaa.

Viljon kokoa voi verrata esimerkiksi WWF:n norppalivekameran tähteen Pullervoon. Pullervo on Taskiselle tuttu jo kymmenen vuoden takaa. Taskinen on ollut valitsemassa kuvauskiveä ja asentamassa kameraa.

– Pullervo on Viljoon nähden kääpiösarjaa. Painoa on ehkä reilut 50 kiloa, se on urokseksi aika pieni ja siro.

Taskinen törmäsi nykyiselle Norppaliven kuvauspaikalle reilut 10 vuotta sitten. Siitä lähtien Pullervo ja Siiri ovat tulleet luontokuvaajalle ja -kirjailijalle tutuiksi.

– Se on sellainen louhikko, jossa oli evästemässä. Onkalosta alkoi kohta kuulua kärmätystä, puhinaa ja puljaamista. Seuraavina vuosina olen nähnyt siinä kaksi norppaa, ne ovat juuri nämä norppalivestä tutut Pullervo ja Siiri. Se on niiden ihan ikioma paikka.

Elintavoissa on eroja

Viljo poikkeaa muista urosnorpista valtavan kokonsa lisäksi myös elintavoiltaan. Viljo liikuskelee pienellä alueella, joka on kolmisen kilometriä kanttiinsa.

– Viljolahdessahan Viljo elelee ja poikeaa välillä selällä, jonka olemme nimenneet Viljonseläksi, Juha Taskinen kertoo.

Toisessa ääripäässä voidaan mainita Mitro-norppa, joka lyhyen ajan sisällä liikkui 65 kilometrin matkan Kerimäeltä Sulkavalle.

– Se kävi ensin katsomassa maailman suurin puukirkon ja meni sitten Sulkavan soutuihin, Juha Taskinen päättelee.

Viime viikolla Parikkalan Särkisalmella Vesa ja Heli Parvisen maatilalla koettiin karmea tapaus, kun yksi heidän 130:stä lehmästään alkoi oirehtia pahasti.

Lehmä vatsaan oli joutunut terävä oluttölkin palanen. Tölkin reuna repi vatsaan haavan, mikä lopulta aiheutti lopulta eläimen kuoleman.

– Lehmä meni ensin syömättömäksi. Sitä alettiin hoitaa, mutta hoito ei auttanut, kertoo tilan isäntä Vesa Parvinen.

Ulkoiset merkit lehmässä viittasivat siihen, että sillä on vatsassaan vieras esine. Eläinlääkärikään ei voinut lehmää auttaa.

– Eläin vuoti sisäänpäin. Siinä vaiheessa ei voi muuta kuin toivoa parasta.

Alussa vaikutti kuin lehmä olisi toipunut. Kohta lehmän vointi kuitenkin romahti, ja se menehtyi sunnuntaiaamuna.

Tölkin pala rehun seassa

Terävä palanen oluttölkkiä oli päätynyt eläimen vatsaan rehun seassa. Tölkki oli jostain joutunut pellolle, josta se heinän niiton yhteydessä tuli niittokoneeseen. Ennen kuin heinä päätyy lehmän ravinnoksi eli appeeksi, niin se käy neljässä, viidessä eri silppurissa.

Appeessa on heinän lisäksi muun muassa viljaa ja vettä. Siinä seassa ollut tölkin siru päätyi lopulta lehmän eteen.

– Nauta on sellainen eläin, että se ei osaa tuollaista sirpaletta eritellä syödessään, kertoo Parvinen.

Parvisen mukaan oluttölkkejä yritetään kerätä pellolta, mutta ei niitä kaikkia havaita. Koneissa oleva metallinpaljastin taas ei tunnista tölkeissä käytettävää alumiinia.

Pienikin pala voi aiheuttaa kuoleman

Vatsaan joutunut tölkin palanen ei välttämättä ole edes kovin suuri. Rehun seasta löytyneet tölkin sirut olivat isoimmillaan seitsemän sentin pituisia. Niin suuret jäävät jo lehmältäkin syömättä.

– Parin sentin mittainen tölkin siru ei lehmällä suussa tunnu. Kun se menee vatsaan - satakertaan ja pötsiin - niin sirpale on vatsassa kovassa liikkeessä ja leikkaa viiltoja vatsan sisäosiin.

Kun lehmää hoidettiin, niin sirpale oli todennäköisesti asettunut vatsaan tulleeseen reikään kiinni. Sirpale kuitenkin oli irronnut ja vatsassa ollut reikä revennyt isommaksi.

– Hyvin äkkiä näki lehmän ulkoisista oireista, että nyt menevät eläimellä tavarat sisällä sekaisin.

Lempi oli kiltti ja hyvä lehmä

Vesa Parvisen vaimo Heli Parvinen kertoo haikeasti Lempi-lehmästä. Kyseessä oli yhden kerran poikinut nuori eläin.

– Lempi oli äärimmäisen hyvä ja kiltti.

Parvinen on äärimmäisen ihmeissään, miksi ihmiset heittävät luontoon tölkkejä.

– Niitä jaksetaan kaupasta tai Virosta kantaa, mutta ei sitten jakseta viedä kauppaan tölkinpalautuspisteeseen.

Parvistenkin lehmän rehun joukkoon joutunutta tölkkiä ei välttämättä ole heitetty pellolle.

– Tölkin jos autosta viskaa ojaa kohti, niin tuuli saattaa kevyttä tölkkiä kuljettaa aikaa myöten useammankin metrin, kertoo Vesa Parvinen.

Kovat kivut

Tölkin terävä siru aiheuttaa lehmälle kovat kivut.

– Sitä voisi verrata siihen, miten ihminen reagoi erittäin pahaan mahahaavaan: ruokahalu katoaa ja sisällä on polttava olo. Jokainen voi kuvitella millainen kipu aiheutuu, kun mahassa on haava.

Mahahaavan voi lehmältäkin toki periaatteessa leikata, mutta herkästi niitä ei lähdetä tekemään.

– Maatilaolosuhteissa onnistumisen todennäköisyys on pieni, kertoo Vesa Parvinen.

Eläkkeellä oleva Erkki Paajanen on jo pitkään kulkenut päiväkävelyillään kamera mukanaan ja ikuistanut luonnon ihmeitä. Perjantaina hänen eteensä osui luontokappale, jollaista hän ei ole ennen nähnyt.

Parikkalan Siikalahdella hiekkatietä ylitti Paajasen arvion mukaan noin 120-senttinen rantakäärme. Paajanen asettui oitis ottamaan siitä kuvaa, ja käärme keräsi itsensä mutkalle puolustuasemiin ja sihisi. Lopulta käärme jatkoi matkaansa.

Erkki Paananen jäi ihmettelemään käärmeen suurta kokoa.

"Vaikuttavimpia luonnonnäytelmiä Suomessa"

Käärmeasiantuntija Urpo Koponen tunnistaa rantakäärmeen nopeasti vanhaksi naaraaksi. 120-senttiset naaraat ovat ainakin 12-vuotiaita.

– Ne ovat niitä käärmeyhdyskunnan halutuimpia kumppaneita, Koponen kertoo.

Rantakäärmeet ovat yleensä 75–90-senttisiä, naaraat pidempiä kuin koiraat. Suomen pisimmäksi rantakäärmeeksi on mitattu 134-senttinen yksilö, mutta Koponen kertoo nähneensä jopa 150-senttisen naaraan.

Huhti-toukokuussa kymmenet koiraat kerääntyvät kasoihin ja kilpailevat naaraasta. Useat koiraat säntäävät yhtä aikaa kiinni pitkään naaraaseen, kunnes yksi niistä onnistuu parittelemaan sen kanssa.

– Se on yksi vaikuttavimpia luonnonnäytelmiä, joita Suomessa voi kokea, Koponen hehkuttaa.

Hän on itse nähnyt soidinmenot useasti Ahvenanmaalla.

Vanha rantakäärme munii jopa 40 munaa

Suuren rantakäärmeen havainnut Erkki Paajanen pohti käärmeen paksuutta.

Parittelun jälkeen muna-aihiot alkavat kasvaa, ja valmiit munat hedelmöityvät vasta noin kuukauden kuluttua.

– Kun pariutuminen on tapahtunut, alkaa voimistuminen talvea varten. Käärme kerää rasvakerrosta syömällä sammakoita ja eläviä kaloja, Koponen kertoo ja muistuttaa syksyn tulevan nopeasti.

Saalistusmaat ovat noin kilometrin päässä talvehtimispaikasta. Munimisaika on vasta heinäkuussa ja munat kuoriutuvat elokuun alkupuolella.

Vanhat naaraat voivat munia jopa 40 munaa, kun sukukypsäksi ehtinyt munii vain noin 10.

Rantakäärmeen munia haudotaan viitisen viikkoa. Kuoriutumisen jälkeen lyijykynän kokoiset poikaset eivät tarvitse enää emoa.

Leikkii kobraa, muttei hyökkää ihmistä kohti

Parikkalainen Erkki Paajanen otti käärmeestä monta kuvaa. Käärmeen puolustusasento näytti siltä, kuin se olisi suorastaan poseerannut kameralle. Urpo Koponen muistuttaa, että rantakäärme on ihmiselle vaaraton.

– Se voi tehdä jopa valehyökkäyksiä, mutta ei tule ihmiseen kiinni. Rantakäärme voi nousta ylös pelottelemaan kuin kobra, mutta sillä ei ole kanttia käydä kiinni, Koponen kertoo.

Rantakäärme on Suomessa rauhoitettu eikä sitä saa ahdistella tai pyydystää edes katseltavaksi. Rantakäärmeen tappamisesta joutuu maksamaan 252 euroa.

Jutun lähteinä on Urpo Koposen lisäksi käytetty luontoharrastaja Lisse Tarnasen kommentteja sekä Sammakkolampi-sivustoa.

23.5. klo 12.17 juttua tarkennettu munien määrän ja soidinmenojen kuvailulla.

Pienessä Partalan kyläkoulussa lasten laulu kuuluu jo pihalle saakka. Sisällä koulussa on meneillään laulunäytelmän harjoitukset. Jos jotain, niin koulun 34 oppilasta ovat oppineet käyttämään ääntään.

Toki he ovat oppineet paljon muutakin. Koulun kuudennen luokan oppilas Satu Hörkkö kiittää kauniilla sanoilla.

– Täällä on ollut hauskaa. On saanut paljon kavereita, ja täällä on hyvät opettajat. Ne on hyviä opettamaan kaikkia eri aineita.

Lappeenrannan Partalan kyläkoulussa kuluva kevät on historiallinen, sillä koulun lähes satavuotinen toiminta päättyy. Oppilaat siirtyvät syksyksi valmistuvaan upouuteen kouluun. Samaan Pontuksen kouluun yhdistetään kolme muutakin alakoulua. Edessä oleva muutos on ollut tiedossa jo vuosia.

Kahden opettajan pikkukoulu

Satu Hörkkö on käynyt samaa koulua ensimmäisestä luokasta asti. Koulun kahdella päätoimisella opettajalla työura Partalan koulussa on venynyt useiden vuosikymmenten pituiseksi. Eikä ole yhtään tavatonta, että sekä oppilaan vanhemmat että isovanhemmat ovat istuneet samoissa luokkahuoneissa. Perinteinen kyläkoulumeininki.

Siksi on oikeastaan yllättävää, että koulun loppuminen ei Partalan kylässä aiheuta perinteistä hautajaistunnelmaa. Lopettajaisjuhlaa valmistellaan riemukkaassa hengessä.

– Lähdettiin suunnittelemaan tätä juhlaa ilon kautta, sanoo Partalan kylätoimikunnan puheenjohtaja Kaisa Rautakannel.

– Päätettiin että meidän kylän koulu ansaitsee semmoisen hienon, juhlavan ja arvokkaan päätöksen. Koulu on palvellut kylän keskuksena todella isossa roolissa, ja siksi halutaan järjestää isot juhlat.

Rautakannel kertoo, että toiveena olisi saada mahdollisimman moni koulun entisistä oppilaista mukaan paikalle juhlalauantaina.

Vielä riittää lakkautettavaa

Peruskoulujen määrä koko maassa on vähentynyt vuodesta 2005 noin tuhannella. Viime keväänä peruskouluja oli 2339, ja monessa kunnassa lakkautettavaksi suunniteltavien koulujen lista on edelleen pitkä.

Yle selvitti tilannetta perusteellisesti muutama vuosi sitten. Suurimmillaan koulujen lakkauttamistahti oli vuonna 2006 sen jälkeen, kun valtion poisti pienille kouluille suunnatun lisän.

Lappeenrannan Partalan koulussa raikaavaa Elämän kaari -nimistä laulunäytelmää on harjoiteltu musiikin tunneilla pitkin kevättä. H-hetki koittaa pian, kun koululaiset esiintyvät osana Partalan koulun suurta juhlaa, koulun lakkauttamisen juhlaa.

– Uskon, että kylän vanhemmasta väestä tuntuu hienolta, kun oman koulun viimeiset oppilaat tekevät tällaisen hienon näytelmän osaksi kylän yhteistä juhlaa, kylätoimikunnan puheenjohtaja Kaisa Rautakannel pohtii.

Oppilaatkin ovat tehneet esitystä mielellään.

– Tämä on aika hauska ja tässä on aika paljon hauskoja lauluja. Kaikki pääsee vähän näyttelemään eri kohdissa, niin se on hyvä juttu, kuudesluokkalainen Satu Hörkkö kuvailee.

– Näytelmässä me ollaan alussa vauvoja ja lopussa sitten mummoja ja vaareja. Uskon, että juhliin tulijat nauttivat, sanoo viidesluokkalainen Alpo Poikonen.

Uuden edessä

Partalan kylätoimikunkunta ja koulun vanhempaintoimikunta ovat ehtineet kampanjoida oman koulun säilyttämisen puolesta moneen kertaa koulun historian aikana. Lopullista päätöstä tiedettiin odottaa.

– Nyt mennään sillä hengellä, että uusi koulu rakentuu ja meidän tehtävä on tukea lapsia sille polulle. Se on nyt kylätoimikunnan uus tehtävä, sanoo Kaisa Rautakannel.

Koululaisia on valmisteltu muutokseen ajatuksella. Viimeksi neljän yhdistyvän koulun viitosluokkalaiset kokoontuivat Partalassa toukokuun alussa.

– Niitten kanssa oli ihan kiva puhua ja uskon että eiköhän sieltä aika paljon uusia kavereita tule. Aluksi tuntui ihan tyhmältä ajatukselta, että pitäisi vaihtaa koulua mutta lopulta se nyt on tuntunut jo ihan kivalta idealta, sanoo Alpo Poikonen.

Kaakkois-Suomen poliisi on tutkinut Lappeenrannassa alaikäisten nuorten Subutexin käyttöä ja välittämistä.

Esitutkinnassa on selvinnyt, että 15-vuotias lappeenrantalainen poika oli jo aikaisemmin itse käyttänyt myös miedompia päihteitä. Lappeenrannan Uutiset kertoi aiemmin, että kyseinen 15-vuotias poika oli välittänyt kannabista muille nuorille.

Tämän lisäksi vuosien 2015–2017 aikana hän oli välittänyt 14- ja 15-vuotiaille kavereilleen Subutexia sekä mahdollisesti amfetamiinia. Huumeita käyttäneet pojan kaverit olivat lappeenrantalaisia tyttöjä.

"Ei ole poikkeuksellista, että nuoret näiden kanssa pelaavat"

Esitutkinnassa ei varmuudella selvinnyt, oliko päätekijä saanut vastineeksi rahaa. Poliisin mukaan toiminta oli vielä pientä.

– Vaikuttaa siltä, että toiminta oli vielä kaveripiirin sisällä tapahtuvaa diilaamista. Rahan ansaitseminen olisi luultavasti korostunut, jos toiminta olisi jatkunut, kertoo Kaakkois-Suomen poliisista Ari Järveläinen.

Järveläinen korostaa, että kaikki tapaukseen liittyvät ihmiset ovat lapsia. 15-vuotiaita koskee rikosoikeudellinen vastuu. 14-vuotiaiden osalta tutkitaan rikollista tekoa, ei rikosta. Lastensuojelun ammattilaiset ovat tiiviisti mukana jutussa kaikkien nuorten osalta.

– Ei ole poikkeuksellista, että alaikäiset pelaavat näiden aineiden kanssa. Tärkeintä tässä on nyt saada toiminta kokonaan poikki ja nuorten mielenkiinto muualle kuin huumeisiin, summaa Järveläinen.

Subutexin päihdekäyttö on runsasta

Subutex on yksi buprenorfiinin kauppanimikkeistä. Vaikuttava aine on buprenorfiini. Sitä käytetään muun muassa opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitoon. Päihdetarkoituksessa Subutexia käytetään nuuskaamalla sitä nenään tai suonensisäisesti.

Poliisin tuoreimman huumausainerikollisuuden tilannekatsauksen mukaan Subutexin ja muiden buprenorfiinien päihdekäyttö on Suomessa erittäin runsasta. Tabletteja salakuljetetaan runsaasti erityisesti laivoilla Tallinnasta Helsinkiin.

Nuijamaanjärven eteläpuolelle nousevalle asemalle rakennetaan parhaillaan laitureita kahdelle rahti- tai matkustaja-alukselle sekä huviveneille. Tarkastusasemalle tulevat tilat Venäjän rajavartiopalvelulle sekä tullille.

– Tämä selkeyttää huviveneiden matkaa Saimaan kanavan läpi, sillä tarkastukset keskittyvät lähelle sitä paikkaa, jossa suomalaisetkin tarkastavat veneilijöitä Lappeenrannan Nuijamaalla, sanoo toimistopäällikkö Seppo Kykkänen Saimaan kanavaltuutetun toimistosta.

Tähän asti alusten rajatarkastukset on tehty suomalaisten toimittamassa parakissa Pällin sululla.

Huviveneiden lisäksi rajaviranomaiset tulevat tarkastamaan Nuijamaanjärvellä venäläisiin satamiin matkaavat tai sieltä tulevat alukset. Sen sijaan Euroopasta Saimaalle tulevia, kansainvälisessä kauttakulkuliikenteessä olevia aluksia rajatarkastukset eivät koske. Epäselvää on vielä, koskeeko muutos Venäjälle meneviä matkustaja-aluksia.

– Suomalaisten toiveena on, että matkustaja-alusten tarkastukset tehtäisiin jatkossakin määräsatamassa, kuten esimerkiksi Viipurissa. Näin ei vaikeutettaisi alusten kulkua, jatkaa Kykkänen.

Lappeenrannan ja Viipurin väliä risteilevän M/S Carelian matkaa tarkastusten siirtyminen Nuijamaanjärvelle hidastuttaisi tuntuvasti.

Venäläiset vaativat Saimaan kanavan vuokrasopimukseen muutoksen

Rakenteilla oleva Nuijamaanjärven tarkastusasema on aiemmin kuulunut Suomen vuokraamalle alueelle, mutta venäläisten vaatimuksesta sopimusta on muutettu.

– Venäjän lain mukaan tarkastusasema ei voi sijaita vuokra-alueella, joten sopimuksen karttaliite on piirretty uudelleen. Vuokrasopimukseen on liitetty korvaavia alueita toisaalta.

Alunperin Venäjä suunnitteli uutta tarkastusasemaa Pällin sulun alasatamaan, mutta Nord Streamin Saksaan johtava maakaasuputki alittaa Saimaan kanavan liian lähellä suunniteltua paikkaa. Tarkastuspisteelle etsittiin uusi paikka valtakunnanrajalta.

– Se on myös rajavartiopalvelun toive ja merkittävä syy siihen, että tarkastusasema päätettiin rakentaa Nuijamaanjärvelle, jatkaa Kykkänen.

Uusi tarkastusasema valmistuu vuoden loppuun mennessä, mutta Venäjä ei ole vielä ilmoittanut, milloin asema otetaan käyttöön.

Tavaraliikenne Saimaan kanavalla elpyy

Saimaan kanavavaltuutetun toimiston arvion mukaan tavaraliikenne Saimaalla elpyy tänä vuonna usean synkän vuoden jälkeen.

– Toimijoiden mukaan kuljetussopimuksia on tehty enemmän kuin viime vuonna, ja talouden elpyminen näkyy kanavaliikenteessä selvästi, toteaa toimistopäällikkö Seppo Kykkänen.

Vielä viime vuonna tavaraliikenne väheni kymmenisen prosenttia edellisvuodesta ja tavaraa kuljetettiin kanavan läpi kaikkiaan 1,2 miljoonaa tonnia. Saimaan viennin kannalta on tärkeää, että raakapuuta, haketta ja bulkkitavaraa tuodaan jatkossakin laivoilla Saimaalle.

– Viennin ja tuonnin on oltava tasapainossa, jotta kuljetuskapasiteettia olisi tarjolla vientiin tarpeeksi. Viime vuonna vientirahtien määrä putosi, kun Saimaalle ei saatu laivoja tarpeeksi.

Viime purjehduskaudella Saimaalla kävi 971 rahtialusta, mikä oli 141 rahtialusta vähemmän kuin vuonna 2015.

Kun Maija Sarakontu, 83, soitti lankapuhelimellaan Kotkan lyseon lukion rehtorille kysyäkseen ylioppilaskirjoituksissa kirjoittamansa latinan arvosanaa, häneltä oli pudota luuri kädestä.

– Hyvä etten ponkaissut katosta läpi, kun rehtori sanoi, että laudatur. Hihkuin ilosta. Se oli elämäni onnellisin päivä, Sarakontu kertoo.

Onni paistaa kasvoilla vieläkin. Kaiken lisäksi Sarakontu kirjoitti lähes täydet pisteet. Se oli yllätys, vaikka hän olikin asettanut riman korkealle. Olihan pohjalla jo neljä laudaturia, joiden turvin hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1953. Nyt tuli viides.

– Olin ajatellut eximiaa tai magna cum laudea. Mutta olisihan se ollut häpeä, jos nyt vanhoilla päivillään olisi saanut huonomman arvosanan, Sarakontu nauraa.

Sarakontu oli kevään selvästi iäkkäin kirjoittaja. Toiseksi vanhimpaan hänellä on viiden vuoden etumatka.

Maailman paras koulu

Sarakontu aloitti latinan opiskelun kuusi vuotta sitten. Aluksi hän pänttäsi kieltä Kotkan opiston latinan ryhmässä.

– Latina on aina ollut rakkauteni. Olen kuunnellut latinankielisiä uutisia radiosta ja on ollut mielenkiintoista, kun olen nähnyt jossakin jonkin lauseen latinaksi. Kun tuli tilaisuus opiskella kieltä, ryntäsin heti mukaan.

Olisihan se ollut häpeä, jos nyt vanhoilla päivillään olisi saanut huonomman arvosanan. Maija Sarakontu

Ja onhan Sarakontu opiskellut latinaa aiemminkin. Latina oli pakollinen kieli, kun hän aloitti saksan opintonsa Helsingin yliopistossa 64 vuotta sitten. Hän kiittelee saaneensa oppinsa parhailta – kuten professori Edwin Linkomieheltä, joka toimi 1940-luvulla myös Suomen pääministerinä. Kaikkein suurin innostus tuli kuitenkin jo Kotkan tyttölyseosta.

– Se oli maailman paras koulu. Historia oli lempiaineeni ja historianopettaja Kalle Pietilä oli hirveän tarkka, että osasimme kaikki lentävät lauseet latinaksi. Toivottavasti Kalle sieltä pilven reunalta katselee, miten Sarakontu edelleen kamppailee latinan kanssa.

Viimeinen kevät paperilla

Sarakonnun oma ylioppilastutkinto koostui aikoinaan reaalin, äidinkielen, pitkän saksan ja ruotsin kirjoittamisesta. Silloin ei ollut tapana kirjoittaa ylimääräisiä aineita. Se jäi kismittämään.

– Luin silloin myös ranskaa, ja olisin hyvin voinut sen kirjoittaa vapaaehtoisesti. Opettajat eivät lainkaan rohkaisseet siihen.

Niinpä vahinko piti ottaa takaisin, ja nyt siihen oli viimeinen mahdollisuus. Ensi keväänä ylioppilaskirjoitukset muuttuvat kokonaan sähköiseen muotoon. Sarakonnulla ei ole koskaan ollut tietokonetta.

– Minulla on jonkinlainen tietokonefobia. Nyt oli viimeinen kevät, kun sai kirjoittaa vanhaan malliin paperille. Tilaisuus piti käyttää hyväksi.

Eikä kirjoituksiin osallistuminen silti ollut ihan läpihuutojuttu.

Seniorit jatkoivat opintoja

Kotkan opiston latinanryhmä kuihtui muutamassa vuodessa lähes olemattomiin ja lopetettiin.

– Tuli pari kuolemantapausta, vakavia sairastumisia ja paikkakunnalta poismuuttoa. Piti alkaa opiskella omin päin.

Onneksi ryhmästä löytyi muitakin senioreita, jotka halusivat jatkaa latinan parissa. Viiden hengen ryhmä sai Kotkassa sijaitsevasta kumppanuustalo Viikarista luokkahuoneen käyttöönsä. Siellä on kokoonnuttu maanantaisin jo kolmen vuoden ajan. Latinan oppikirjoja on kahlattu läpi urakalla.

– Kävimme myös läpi aiempien ylioppilaskirjoitusten tehtäviä ja teimme kotiläksyjä. Olemme todella raataneet.

Lisää haastetta urakkaan toi Sarakonnun siskon kuolema vain vähän ennen ylioppilaskirjoituksia.

Energiapatukoiden voimin kirjoituksiin

Maaliskuun 27. päivänä Sarakontu pakkasi laukkuunsa energiapatukoita ja termospullollisen teetä. Sitten hän suuntasi Kotkan Haukkavuoren koululle ylioppilaskirjoituksiin.

Jännitys kipristi hiukan vatsanpohjaa, mutta ei yhtä paljon kuin vuonna 1953. Ja auttoihan sekin, että kaksi tuttua miestä samasta opiskeluporukasta osallistui kirjoituksiin samaan aikaan.

– Tapasimme pukuhuoneessa, jonne jätettiin päällysvaatteet. Me seniorit istuimme siellä vierekkäin kuin kanat orrella, kun nuoret abiturientit näyttivät viettävän aikaa itsekseen.

Opettajan uralle lähdin pelkästään pitkien kesälomien takia. Maija Sarakontu

Tuona päivänä vuorossa oli vieraan kielen lyhyt oppimäärä. Latinan suosio on ylioppilaskirjoituksissa romahtanut, mutta kirjoituksiin osallistui samana päivänä paljon nuoria venäjän, saksan ja italian kirjoittajia.

– Nuoria lähti pois jo puoliltapäivin, mutta minulla ei ollut mihinkään kiire. Tehtävät olivat aika pitkiä. Aikaa kului viisi tuntia.

Kaverit saivat täydet pisteet

Latinan kokeessa oli sekä kääntämistehtäviä että kieliopillista puolta. Erityisen “inhana” Sarakontu piti tehtävää, jossa piti valita neljästä vaihtoehdosta oikea sanamuoto. Kokonaisuutena koe ei kuitenkaan ollut kovin vaikea.

– Me kaikki pelkäsimme, että tulee kysymys konjunktiivin käytöstä sivulauseissa. Kaikissa läpikäymissämme vanhoissa kokeissa sitä kysyttiin, mutta nyt ei ollut ainuttakaan!

Se näkyi koko senioriporukan tuloksissa. Kaikki kolme nimittäin kirjoittivat laudaturin – ja Sarakonnun opiskelukaverit saivat täydet pisteet.

Tänä päivänä hyvät arvosanat ovat kovassa huudossa ja pisimmän laudatur-rivin kirjoittaneet ylioppilaat huomioidaan laajasti mediassa. Toisin oli vuonna 1953. Kun Maija Sarakontu lähti nuorena naisena yliopistoon lukemaan saksaa, Suomessa oli kaksi yliopistoa: Helsingissä ja Turussa. Pääsykokeet järjestettiin vain lääkäriksi tai teknilliseen korkeakouluun halunneille.

– Muut saivat ylioppilastutkinnon suoritettuaan kävellä suoraan Fabianinkadun ovista sisään, vaikka papereissa olisi ollut neljä approbaturia. Se oli ihanaa.

Koko elämä samassa talossa

Työuransa Sarakontu on tehnyt kieltenopettajana. Pisimpään hän viihtyi Joutsenon lukiossa Lappeenrannassa saksan ja ranskan opettajana – peräti 26 vuotta.

– Kieliä rakastan, mutta opettajan uralle lähdin pelkästään pitkien kesälomien takia. Opettajat lomailivat silloin kolme kuukautta joka kesä.

Etelä-Karjalan lisäksi Sarakontu on työskennellyt Pohjois- ja Etelä-Savossa. Se oli taktinen veto.

– Kotkaan en halunnut töihin, koska se olisi turmellut kesälomat. Olisi pitänyt moikata oppilaita jatkuvasti. Mutta sopivan matkan päässä Kotkasta työpaikan oli oltava.

Eläkkeellä kannattaa hankkia harrastuksia, siten pysyy pirteänä ja aivot toimivat. Maija Sarakontu

Kotkasta taas piti päästä kesäisin Lehmä-saareen, ja pitää edelleen – monta kertaa viikossa. Nuorena viiden kilometrin matka kuljettiin sisarusten kanssa jopa uimalla, hiukan myöhemmin omalla veneellä ja nykyään tuurimoottorilla Sapokasta. Sinne on kotoa - idyllisen ruskean puutalon pihalta - lyhyt kävelymatka.

– Olen asunut koko elämäni samassa talossa ja samassa asunnossa. Vaikka olin viikot muualla töissä, viikonlopuiksi tulin aina kotiin.

Omaa perhettä Sarakonnulla ei ole. Syntymäkodin hän jakoi siskonsa kanssa, kunnes sisko muutti viimeiseksi vuosikseen läheiseen hoivakotiin.

Spiegel pitää ajan hermolla

Kielet ovat pysyneet lähellä sydäntä eläkeläisenäkin. 20 eläkevuoden aikana Sarakontu on opiskellut latinan lisäksi eestiä ja ranskaa. Rakkain kieli on edelleen saksa, mutta sopivaa saksan-ryhmää ei ole Kotkasta löytynyt.

Onneksi Sarakontu on keksinyt sille oivan korvikkeen.

– Minulla on pari ystävätärtä, joita tapaan kaksi kertaa kuukaudessa. Puhumme silloin keskenämme pelkästään saksaa. Minulle tulee myös Der Spiegel. Kun sen kahlaa läpi, pääsee hyvin kärryille siitä mitä Saksassa ja maailmassa tapahtuu.

Eikä rakkaus latinaankaan ole laudaturin myötä mihinkään kadonnut. Sarakontu aikoo jatkaa opintojaan syksyllä.

– Ryhmän vetäjä vähän uhkaili, ettei jaksa enää jatkaa. Mutta jos ryhmä ei jatka, jatkan yksin. Uusi latinan kirjakin on ostettu. Eläkkeellä kannattaa hankkia harrastuksia, siten pysyy pirteänä ja aivot toimivat.

Vielä latinan opinnot saavat odottaa, sillä pian on juhlan aika. Laudaturit kirjoittanut senioritrio aikoo suunnata todistukset saatuaan yhdessä leivoskahville.

Rinnassa kuplii kesä. Ihan kuin 64 vuotta sitten.

Mikkelin Jukureiden nihkeästi sujunut osakeanti koki yllätyskäänteen keskiviikkona, kun Englannissa omaisuutensa luonut Heikki Viitikko merkitsi osakkeita 500 000 eurolla.

Viitikon merkitsemä potti on 10 000 osaketta eli vajaat 28 prosenttia koko osakekannasta. Edellinen pääomistaja Jukka Toivakka jää kakkoseksi 26 prosentin omistusosuudella (8 500 kpl).

Viitikko on "pienviljelijän poika" Uukuniemeltä, joka muutti kolmevuotiaana perheensä mukana Lappeenrantaan. Sijoitus Jukureihin merkitsee myös luopumista pitkäaikaisesta SaiPa-rakkaudesta.

Lappeenrannasta Viitikko suuntasi Lontooseen amerikkalaisyhtiön palkkajohtajaksi. Pian työ vaihtui yrittäjäksi. Kymmenen vuotta sitten Viitikko myi yritystoimintansa Englannissa ja rakensi kotinsa Etelä-Savon sydänmaille Puumalan Hurissaloon.

Vajaassa kymmenessä vuodessa Viitikko on asettunut Mikkelin seudulle. Sijoitukset ovat kohdistuneet pitkälti Mikkelin ja Lappeenrannan alueen liikekiinteistöihin.

– Aivan loistava asia, että osakeanti saatiin täyteen. Päätimme vahvistaa Jukureiden taloudellista asemaa ja nyt tavoite saatiin täyteen. Viitikon mukaanlähtö on iso asia, sillä hän haluaa vaikuttaa myös taustajoukoissa, Jukureiden tähänastinen pääomistaja Jukka Toivakka iloitsee.

– Saamme hänen ja sadan muun omistajan kautta lisää myös henkistä pääomaa heimon taakse.

Iso merkitys Mikkelille

Jukureiden osakeanti päättyi Viitikon merkinnän jälkeen reilu kuukausi ennen määräaikaa. Kaikki 800 000 uutta osaketta ovat menneet kaupan.

Viitikko perustelee sijoitustaan Jukureiden merkityksellä Mikkelin alueen elivoimalle. Mies kuitenkin kiistää, että kyse olisi hyväntekeväisyydestä.

– Jukureilla on kokoaan suurempi painoarvo Mikkelille. Tämänkokoiset kaupungit joko hiipuvat tai kehittyvät. Jukureilla on nyt vahva yritys- ja valmennusjohto. Sellaiset yritykset, joilla nämä on, menestyvät tulevaisuudessa, Viitikko muotoillee.

– Normaali sijoitus tämä meille silti on. Odotamme sijoitetulle pääomalle tuottoa.

Viitikko myöntää, että urheilubisnes on Suomessa ollut vaikea taiteenlaji.

Ajatuksena on, että voisin tukea muutamaa lahjakasta nuorta, jotka tulevat vähävaraisista perheistä Heikki Viitikko

– Tulojen ja menojen tasapainottaminen on yksi asia, ja se on helppoa. Toinen vaikeampi asia on Jukureiden brändin vahvistaminen hieman samaan tyyliin mitä on englantilainen jalkapallokulttuuri. Se, että ollaan omien takana myös heikoilla hetkillä.

Vaikka Heikki Viitikko on liikemies, joka odottaa sijoitukselleen tuottoa, aikoo hän tehdä jääkiekon parissa myös hyväntekeväisyyttä.

– Ajatuksena on, että voisin tukea muutamaa lahjakasta nuorta, jotka tulevat vähävaraisista perheistä. Tiedän, että jotkut vanhemmat joutuvat tekemään kahtakin työtä rahoittaakseen lapsen kiekkoharrastusta.

Suurinta omistajaa kuullaan osakeyhtiöissä, kun hallitukseen valitaan jäseniä ja puheenjohtajaa. Viitikkoa ei ykkösmiehen paikka houkuttele.

– Olen aktiivinen omistaja ja saatan soittaa puolen yön aikaan Tuomakselle (toimitusjohtaja Muotka), ja saatan käyttää ehkä päivän verran viikolla Jukureihin jatkossa, sijoittaja kaavailee.

Maaliskuun alusta voimaan tullut laki lasten päivähoitomaksuista on tehnyt ainakin varhaiskasvattajien toivoman käänteen lasten päivähoitoon. Lapset ovat vähemmän päiväkodissa ja enemmän kotona, kun perheen vanhemmat joutuvat tarkemmin miettimään ennakkoon lastensa päivähoitotuntien määrän.

Lasten hoitopäivät ovat lyhentyneet esimerkiksi Etelä-Karjalan päiväkodeissa. Rautjärven, Luumäen, Savitaipaleen ja Lemin varhaiskasvatuspäälliköt kertovat, että vanhemmat tuovat lapsiaan aiemmin ja hakevat myöhemmin sekä hyödyntävät vapaapäiviään.

Savitaipaleen vs. varhaiskasvatuspäällikkö Mia Tikka uskoo, että myös työelämän joustavuus vähentää lasten päiväkodissa viettämää aikaa.

– Perheiden työelämä on sellaista nykyisin, että viikolla pysyttään pitämään vapaapäiviä, Tikka sanoo.

Päiväkotilasten perheiden pitää uuden lain myötä laskea entistä tarkemmin, että he pysyvät ennakkoon päättämissään tuntimäärissä. Vanhemmat maksavat lasten hoidosta ilmoittamiensa tuntimäärien mukaan.

Enemmän aikaa kotona

Päiväkodin käyttöaste eli paikalla olevien lasten määrä voi olla huomattavasti alhaisempi kuin täyttöaste eli kaikkien päiväkodissa kirjoilla olevien lasten määrä.

Esimerkiksi Savitaipaleella sijaitsevien kahden päiväkodin käyttöasteet ovat olleet 59 prosenttia ja 46 prosenttia. Silti kaikki paikat ovat täynnä – joissakin ryhmissä on vain välillä tyhjempää kuin toisissa.

Kun lapsia on ylipaikoilla, joustot helpottavat tilannetta selvästi.

– Jos lapset sairastavat tai kaikki lapset ovat poissa päivähoidosta, niin se kaikki näkyy käyttöasteessa. Ja sillehän me ei voida mitään. Eikä me voida siihen tilalle ketään ottaa vaikka viikoksi, sanoo Mia Tikka.

Varhaiskasvatuspäälliköt kertovat, että nyt on päästy siihen, mihin varhaiskasvatuksessa on pyrittykin: lapset viettävät enemmän aikaa vanhempiensa kanssa.

Lappeenrannassa, lähellä Saimaan kanavaa on viime päivinä päästy todistamaan erikoista tapausta. Tien vieressä olevassa pusikossa lymyilee hirvi, joka ei lähde karkuun, vaan ennemminkin hakeutuu ihmisen lähelle.

– Se lymyilee tässä kanavan sulkujen lähistöllä, ja minäkin olen nähnyt sen useamman kerran, kertoo Jorma Härkönen.

Härkösen mukaan hirvi vaikuttaa varsin kesyltä. Härkönen on saanut jopa silittää sitä.

– Maanantai-iltana sain sitä silittää ja kuvata läheltä, kertoo Härkönen.

Yllätyskohtaaminen

Keskiviikkoaamuna hirveä ei näy missään. Läheisessä pienessä metsikössä sen pitäisi kuitenkin lymytä. Kierrämme metsikön toiselle puolelle ja ääntelemme kutsuvasti.

Metsästä kuuluu rasahdus. Se on selvästi jonkun eläimen aikaansaama ääni. Mitään ei näy.

Kuuluu toinen rasahdus. Samalla huomaamme, miten hirven turpa pilkottaa puskan vieressä. Hirvi maastoutuu äärettömän hyvin. Sitä ei huomaa, vaikka eläin on muutaman metrin päässä.

Se on rajua ja joskus surullisenkin näköistä, kun emä ajaa entisen vasan tiehensä. Tutkimusinsinööri Petri Timonen, Luonnonvarainkeskus

Vähän aikaa tuijotamme toisiamme. Otamme kuvaajan kanssa muutaman askeleen, mutta hirvi ei meistä tykkää. Se juoksee metsikön halki ja tien toiselle puolelle pellolle.

Pellolla hirvi katselee meitä. Se on niin sanottu ylivuotinen vasa, jonka emä on hiljattain karkottanut. Uudet vasat syntyvät vapun tienoilla tai pari viikkoa sen jälkeen, ja silloin emät ajavat entiset, vuosi sitten syntyneet vasansa pois.

– Se on rajua ja joskus surullisenkin näköistä, kun emä ajaa entisen vasan tiehensä. Erityisesti synnytyksen aikaan emä haluaa olla omissa oloissaan, kertoo tutkimusinsinööri Petri Timonen Luonnonvarakeskus Lukesta.

Timosen mukaan karkotettu vasa on hämillään ja ihmeissään, kun sen pitäisi osata tulla toimeen omillaan.

Erittäin poikkeuksellista

Pellolla oleva hirvi katselee meitä. Toinen korva osoittaa taakse ja toinen eteen. Läheisellä tiellä ajava traktori pysähtyy. Sieltä mies juoksee ottamaan hirvestä kuvan kännykkäkamerallaan.

Kohta tulee toinen mies pitkäputkisen kameransa kanssa. Kuva toisensa jälkeen päätyy muistikortille.

Hirvi ei juurikaan liiku. Katsomme sitä noin kymmenen metrin etäisyydeltä. Tätä samaa hirveä useampikin ihminen on päässyt turvasta silittämään.

– Oho. On erittäin poikkeuksellista, että hirvi antaa tulla noin lähelle, sanoo tutkimusinsinööri Petri Timonen Luonnonvarakeskuksesta, kun kuulee silitettävästä hirvestä.

Hämillään olevat ylivuotiset vasat saattavat näin keväällä eksyä kaupunkialueelle tai taajamiin. Lappeenrannan seudullakin niitä on kaupungin laitamilla joka kevät.

Ei kannata kesyttää liikaa

Ihmisen mieli on sellainen, että hän helposti haluaa kokeilla, miten lähelle esimerkiksi hirveä pääsee. Jorma Härkösellä meni kymmenen minuuttia päästä silittämään hirveä.

– Kyllä jotenkin näki, että hirvi vähän pelkäsi. Kutsuin sitä. Otin itse varovasti askelia hirveä kohti ja hirvikin tuli minua kohti. Lopulta pääsin sitä silittämään.

Tutkimusinsinööri Petri Timonen ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat eläimiä silittää.

– Kyllä minä varmaan itsekin kokeilisin.

Toisaalta jos eläin kesyyntyy liikaa ja kiintyy ihmisiin, niin siitä voi olla monenlaista haittaa. Erityisen vaarallisia ne ovat liikenteessä. Kesy hirvi saattaa juoksennella tien yli surutta.

– Ja sitten kesy hirvi saattaa tulla oleskelemaan pihapiireihin ja sotkeutua vaikka pyykkinaruun.

Lappeenrannankin hirvi majailee lähellä vilkkaasti liikeinnöityä tietä Saimaan kanavan varrella. Se on jo useamman kerran meinannut joutua kolariin auton kanssa, kertovat kylän asukkaat.

Ravintoa on tarpeeksi

Myös Etelä-Saimaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juha Helkala kehottaa ihmisiä pysymään kaukana kesystä hirvestä. Luonnon eläimen pitäisi antaa olla rauhassa.

Syytä eläimen erikoiseen käytökseen Helkala ei tiedä. Hänen mukaansa kyseinen hirvi on turhan laiha, ja sillä voi olla jotain vikaa toisessa takajalassaan, koska sen likkuminen on hieman epätavallista.

– Nälkä sillä ei ole, sillä ravintoa on tällä hetkellä ihan riittävästi metsissä, toteaa Helkala.

Erittäin uhanalainen saimaannorppa nousee keväisin karvanvaihtoaikaa luodoille ja rantakallioille lekottelemaan. Maailman luonnonsäätiön WWF:n, Itä-Suomen yliopiston ja luontokuvaaja Juha Taskisen yhteistyönä toteuttama Norppalive-kuvapalvelu otettiin käyttöön ensimmäisen kerran keväällä 2016.

Neljässä viikossa norpan elämää seurasi hieman reilut kaksi miljoonaa katsojaa. Tänä vuonna palvelun suosio on kasvanut kovaan tahtiin. Perjantaina palvelu oli tavoittanut yli 2,2 miljoonaa seuraajaa.

– On tämä aivan huikea määrä, vaikka numerollista tavoitetta emme olleet asettaneet, WWF:n tiedottaja Joonas Fritze kertoo.

Palvelun ylivoimaisesti suosituin päivä oli viime viikon lauantai, kun norppa nousi ensimmäistä kertaa kivelle kellottelemaan. Ensimmäisen viikon ajan norpan oli nähty vain sukeltevan livekiven ohi.

– Myönnän, että helpotti isosti, kun Pullervo nousi juuri tälle kivelle, missä kamera on. Siitä ei voinut olla tietenkään etukäteen varmaan.

Edelliskeväänä tutuksi tullut, Pullervoksi ristitty yksilö on palkinnut seuraajansa nousemalla kivelle lauantaista jälkeen joka päivä torstai poislukien. Pisimmillään uros on köllötellyt kivellä 12 tuntia.

Joonas Fritzen mukaan palvelun kansainvälinen suosio on ollut erityinen ilon aihe. Muun muassa New York Times ja Washington Post ovat raportoineet Pullervon edesottamuksista.

Saimaannorppa on ainoastaan Saimaalla elävä hyljelaji. Viimeisimmän, vuoden 2016 laskennan perusteella Saimaan sokkeloisilla selkävesillä elelee 360 norppaa.

Kesy hirvi ehti liikkua parin viikon ajan Saimaan kanavan läheisyydessä Soskuan alueella. Hirvi ehti aiheuttaa useita vaaratilanteita liikenteessä.

Poliisin mukaan hirveä yritettiin ajaa kauemmas, mutta se palasi takaisin. Hirvi liikkui noin hehtaarin kokoisella alueella, risteyksen tuntumassa. Useat ihmiset kertoivat jopa silittäneensä sitä.

Kyseessä oli ylivuotinen vasa, jonka emä oli hiljattain karkottanut.

Poliisin mukaan hirvi määrättiin lopetettavaksi, koska hirven yleiskunto heikkeni ja poikkeuksellinen käyttäytyminen viittasi kehityshäiriöön. Eläin olisi aiheuttanut liikkumisellaan vakavaa vaaraa liikenteessä.

Hirven ruho on toimitettu elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan jatkotutkimuksiin, jotta syy poikkeukselliselle käyttäytymiselle saataisiin selville.

Kreikkalaisen Lesboksen Geoparkin johtaja Ilias Valiakos tutustuu viikonvaihteen aikana Saimaan Geopark-verkoston suunnitelmiin. Hänen mielestään Lesboksen ja Saimaan välillä on paljon yhtäläisyyksiä.

– Saimaalla on samanlainen intohimo ja rakkaus vesistöalueeseen ja ihmiset haluavat kehittää turismia tavalla, jossa huomioidaan alueen historia, kulttuuri ja luontoarvot, sanoo Ilias Valiakos.

Kreikan kolmanneksi suurin saari Lesbos valittiin Unescon Geopark-verkostoon vuonna 2004. Sen jälkeen saaren matkailua on kehitetty järjestelmällisesti ekoturismin ehdoilla, eikä siitä ole tullut massaturismin kohde, kuten useista muista Kreikan saarista.

Massaturismia tärkeämpää on kehittää Saimaan alueella palvelun laatua ja panostaa turisteihin yksilöinä. Ilias Valiakos

– Geopark-verkostoon pääseminen on myös vahva brändi ja osoitus matkailun laadusta turistille, joka saapuu saarelle.

Suurin osa Lesboksen saarelle saapuvista matkailijoista tutustuu kivettyneeseen metsään ja siihen liittyvään luonnonpuistoon. Saarelta lomailija löytää luonnonrauhaa, rantaelämää sekä harrastus- ja ostosmahdollisuuksia. Ekoturismi ei siis tarkoita, etteikö saarelta löytyisi vilkasta yöelämää. Tärkeää on, että paikallisuus on vahvasti esillä kaikessa.

– Tarkoitus ei ole, että turisti vain piipahtaa Lesboksessa, vaan että hän näkee miten paikalliset elävät ja ajattelevat, ja turisti voi elää siinä mukana, pohtii Valiakos.

Samalla matkailija tulee myös jättäneeksi enemmän rahaa paikallisille matkailuyrittäjille.

Ekoturismi on loistava valinta Saimaan matkailun kehittämiseksi

Lesboksen Geoparkin johtaja Ilias Valiakos sanoo, että Saimaalla on edellytykset kehittää matkailua ekoturismin pohjalta.

– Saimaalla on upea geologia, paljon järviä ja arvokkaita ympäristöjä, ja ihmiset osaavat hyödyntää esimerkiksi luontoa, jatkaa Valiakos.

Hänen mielestään massaturismia tärkeämpää on kehittää Saimaan alueella palvelun laatua ja panostaa turisteihin yksilöinä.

– Kummasta alue hyötyy enemmän – kahdesta miljoonasta matkailijasta, jotka viettävät Saimaalla puoli päivää, vai 200 000 turistista, jotka asuvat täällä viikon ja käyttävät koko ajan paikallisten tuottamia palveluita, kysyy Valiakos.

Saimaan alue jättää hakemuksen Unescolle marraskuussa

Eteläisen Saimaan kuntien ja kaupunkien perustama Saimaan Geopark -yhdistys jättää marraskuussa Unescolle hakemuksen alueen liittämisestä Geopark-verkostoon.

– Olemme saaneet Lesboksen Geoparkista hyviä vinkkejä siitä, miten suunnitelmia pitää viedä Saimaalla eteenpäin, ja minkälainen Unescon suorittama evaluointi tulee olemaan, sanoo Imatran kaupunkikehitysjohtaja Topiantti Äikäs.

Kehitettävää on vielä esimerkiksi siinä, miten geopark saadaan liitettyä vahvemmin koulujen ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Myös opastusta on lisättävä.

– Tuleepa ihminen junalla, lentäen, autolla tai laivalla alueelle, hänen pitää ymmärtää tulevansa Saimaan geopark-alueelle, siinä meillä on tekemistä, pohtii Äikäs.

Saimaalle suunnitellussa Geopark-verkostossa ovat mukana Imatra, Lappeenranta, Mikkeli, Ruokolahti, Savitaipale, Taipalsaari, Juva, Puumala ja Sulkava. Tätä nykyä Suomessa on yksi Unescon geopark, Pohjois-Pohjanmaan Rokualla.

Tällä viikolla ilmeni, että 15-vuotas lappeenrantalainen poika oli välittänyt 14- ja 15-vuotiaille tyttökavereilleen Subutexia sekä mahdollisesti amfetamiinia. Lisäksi hän oli muille nuorille välittänyt kannabista.

Poliisin mukaan toiminta oli vielä pientä, lähinnä kaveripiirin sisällä tapahtuvaa huumeiden välittämistä. Rahaa ei kovinkaan paljon tapauksissa liikkunut.

– Rahan ansaitseminen olisi luultavasti korostunut, jos toiminta olisi jatkunut, kertoo Kaakkois-Suomen poliisista Ari Järveläinen.

Ei ole poikkeuksellista, että alaikäiset ovat mukana huumeiden välittäjinä ja käyttäjinä. Mutta harvinaista toki on, että 15-vuotiaatkin ovat niissä mukana.

– Suhteellisen harvinaista on, että noin nuoret ovat näinkin kovien aineiden kanssa tekemisessä. Yleensä puhutaan miedoimmista aineista, kuten kannabiksesta tai hasiksesta, kertoo poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi Poliisihallituksesta.

Myyjänä tai ostajana

Poliisitarkastaja Teemu Saukoniemen mukaan raha saattaa antaa vihiä nuoren osallistumisesta huumetoimintaan. Rahaa tarvitaan huumeiden ostoon, ja toisaalta huumeiden myyjällä saattaa olla rahaa yllättävän paljon.

– Jos nuorella tai lapsella ilmenee selittämätön rahan tarve, niin se voi olla merkki huumeiden ostamisesta.

Rahan määrä ja esineet taasen voivat olla merkkejä huumeiden myynnistä tai välittämisestä

– Jos lapsella on yllättäen rahaa käytössään tai hänelle ilmestyy uusia merkkivaatteita, niin on luonnollista kysyä lapselta, että mistä rahat tai tavarat ovat peräisin, kertoo Saukoniemi.

Huumeiden käytön voi havaita myös lapsen käytöksestä.

– Lapsen käytös muuttuu. Ne asiat, jotka ennen kiinnostivat, eivät enää kiinnostakaan. Koulumenestys huononee, kaveripiiri vaihtuu, luettelee poliisitarkastaja Teemu Kaukoniemi.

Huumeiden hankinnan monet muodot

Nuoret lapset voivat saada ja hankkia huumeita kavereiltaan, mutta myös vaikkapa anonyymien verkko- tai pelisivustojen kautta Internetissä.

– Anonyymeissä verkoissa pystyvät sekä myyjä että ostaja esiintymään nimettömänä. Siellä voidaan anonyymisti laittaa tavaroita tai esineitä myyntiin ja sopia, miten se päätyy ostajalle

Hankalinta poliisitarkastaja Teemu Saukoniemen mukaan onkin saada aineet myyjältä ostajalle.

– Joko kertoa paikka, mistä ne löytyvät tai sitten toimittaa suoraan kyseiselle henkilölle.

Rahaa tarvitaan paljon

Lappeenrannankin tapauksessa 15-vuotias oli välittänyt Subutexia. Se on yksi buprenorfiinin kauppanimikkeistä. Poliisin mukaan Subutexin ja muiden buprenorfiinien päihdekäyttö on Suomessa erittäin runsasta.

Tabletteja salakuljetetaan laivoilla Tallinnasta Helsinkiin. Lääkkeenä ainetta käytetään opioidiriippuvaisten vieroitushoitoon; päihdetarkoituksessa nuuskaamalla sitä nenään tai ottamalla suonensisäisesti.

Yhden Subutex-tabletin hinta katukaupassa liikkuu muutamasta kympistä sataan euroon.

– Etelä-Suomessa noin 40–50 euroa kappale ja Pohjois-Suomessa satasen, kertoo Kaukoniemi.

Erittäin vaarallinen huume

Rahan hankkimiseen lapsi tai nuori voi joutua käyttämään rikollisiakin keinoja.

Poliisitarkastaja Teemu Kaukoniemi ei lähde syyttämään nykyajan kännyköissä olevia erilaisia viestipalveluita huumeiden välittämisen kanaviksi. Sopiminen huumekaupasta voi tapahtua ihan missä vain.

– Mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin aikaisemmin. Oli se sitten verkossa tai puhelimella tai tuttavapiirissä kyselemällä.

Subutex luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumeeksi. Poliisitarkastaja Teemu Kaukoniemen mukaan Subutexin ja muiden huumeiden välittäminen lapselle on erityisen raskauttavaa, ja siksi se nostanee myös tuomion suuruutta.

Kaakkoissuomalainen mediayhtiö Kaakon Viestintä myy sanomalehtien varhaisjakelutoimintonsa Postille. Posti hoitaa yhtiön sanomalehtien varhaisjakelun Etelä-Savossa Mikkelin ja Savonlinnan alueella, Etelä-Karjalassa Imatraa lukuun ottamatta sekä Kymenlaaksossa Kotkan, Haminan ja Kouvolan alueella kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Imatralla Uutisvuoksen varhaisjakelun hoitaa jatkossakin Uutisposti.

Kaakon Viestintä julkaisee muun muassa maakuntalehtiä kuten Länsi-Savoa, Itä-Savoa, Etelä-Saimaata ja Kouvolan Sanomia sekä kaupunkilehtiä. Lisäksi yhtiöllä on verkkopalveluita sekä painotoimintaa.

– Katsomme tässä tulevaisuuteen. Pystymme tällä tavalla varmistamaan, että asiakkaat saavat laadukkaan varhaisjakelun, sanoo Kaakon Viestinnän toimitusjohtaja Jarmo Koskinen.

Aloite kauppaan tuli Postilta.

– Ilmeisesti olemme pystyneet kehittämään ja tehostamaan varhaisjakelutoimintaa niin hyvin, että Posti oli tästä kiinnostunut, sanoo Koskinen.

Kaakon Viestinnän lehtiä aikaisemmin julkaissut Sanoma Lehtimedia osti varhaisjakelutoiminnan silloiselta Itellalta pari vuotta sitten.

Kaakon Viestinnän 400 työntekijää siirtyvät Posti Palvelut -yhtiön palvelukseen vanhoina työntekijöinä eikä siirron yhteydessä ole odotettavissa henkilöstövähennyksiä, Kaakon Viestintä kertoo tiedotteessaan.

Kesyn hirven lopettaminen Lappeenrannassa viikonloppuna on kirvoittanut kiivasta keskustelua Yle Lappeenrannan Facebook-sivulla. Osa ihmisistä kyseenalaisti kesyn hirven ampumisen ja ihmetteli, eikö kesyä eläintä olisi voitu siirtää esimerkiksi eläinpuistoon. Osa puolusti poliisin toimintaa nuoren hirven omaksi parhaaksi.

Poliisi perustelee hirven lopettamispäätöstä sen liikenteelle aiheuttamalla vaaralla. Hirveä oli yritetty ajaa kauemmaksi tiestä, mutta se oli aina palannut tien lähelle.

– Kyseessä oli loukkaantunut hirvi joka käyttäytyi lajilleen epätyypillisesti. Tästä oltiin päivystävään eläinlääkäriin yhteydessä ja hän oli perehtynyt tähän tapaukseen ja ilmoittanut poliisille, että perusteet eläinsuojelulliseen lopettamiseen ovat olemassa, toteaa ylikomisario Jukka Lankinen.

Lappeenrannan seudun seutueläinlääkäri Elina Sihvo pitää hirven lopettamista järkevänä päätöksenä.

– Kyseessä oli villieläin, joka poukkoili liikenteessä ja oli ensi hädässä turvallisuusriski. Poliiisilla oli hätä saada se sieltä pois, ennen kuin joku ihminen vahingoittuu, Sihvo perustelee.

Jotain pielessä, jos villieläin ei väistä

Eläinlääkäri Elina Sihvon mukaan jotain on yleensä pielessä, jos villieläin ei väistä ihmistä.

– Eläin on joko liian sairas paetakseen tai se ei ymmärrä vaaraa. Videon perusteella hirvi ontui toista takajalkaansa. Videossa kiinnittää huomiota myös se, että hirvi oli epävarma raajojen liikkeissään eli se ei liikkunut normaalisti.

Sihvon mielestä on parempi poistaa luonnosta eläin, joka ei kykene liikkumaan normaalisti kuin odottaa, että talvi ja sudet tekevät tehtävänsä ja eläin kuolee myöhemmin.

Kesyllä hirvellä saattoi olla tapaturmasta saatu luunmurtuma tai synnynnäinen kehityshäiriö.

– Myös hirven etupään liikkeet oli epänormaalit. Se voisi viitata siihen, että tapaturmassa on tullut tälli myös päähän tai sitten aivoissa on jotain, mikä on epänormaalisti kehittynyt, Sihvo arvioi.

Seutueläinlääkäri Elina Sihvon mukaan on myös mahdollista, että hirvellä oli hirvieläinten näivetystauti, joka aiheuttaa hirvieläimissä neurologisia oireita.

– Tämä oli tosin vähän liian nuori eläin ollakseen klassinen näivetystautieläin. Sen takia on tärkeää, että hirven pää saatiin tutkittavaksi. Jos olisi tarttuva näivetystauti kyseessä, sillä olisi merkitystä koko alueen hirvikannan ja valtakunnallisen tautiseurannan kannalta.

Hirven ruho on toimitettu elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan jatkotutkimuksiin, jotta syy poikkeukselliselle käyttäytymiselle saataisiin selville.

Olisiko siirto mahdollista?

Hirven lopettamisesta mielensä pahoittaneet ehdottivat, että eläin olisi voitu toimittaa johonkin eläinpuistoon. Olisiko se ollut eläinlääkärin mielestä mahdollista?

– En tiedä, onko se hyvä ajatus, jos luonnossa vapaana oleva eläin tungetaan hevostraileriin ja aletaan sitä kuskaamaan. Tärkeintä oli, että eläin ei joudu kärsimään ja että sen tautitilanteesta selviää jotain. Jos selviäisi, että sillä olisi tarttuva tauti ja se vietäisiin johonkin puistoon muiden hirvieläinten kanssa, siitä tuskin kiitettäisiin, Sihvo jatkaa.

Myös Lappeenrannan eläinsuojeluyhdistyksen luonnoneläinvastaava Mirkka Nousiainen hyväksyy kesyn hirven lopettamisen.

– Tässä ovat asiantuntijat katsoneet tilannetta ja varmasti on tehty oikea päätös. Itse olen samaa mieltä, että tämä eläin oli liikaa kesyyntynyt ja haitaksi itselleen ja meille ihmisille, Nousiainen sanoo.

Metsähallituksen erävalvonta on löytänyt tänä keväänä saimaannorpan elinalueilta poikkeuksellisen paljon kiellettyjä pyydyksiä. Esimerkiksi viimeisen kolmen päivän valvontajaksolla vesistä löytyi seitsemät laittomat kalaverkot ja useita kuuteille vaarallisia väljänieluisia katiskoita.

– Valitettavasti näitä on tänä keväänä tullut vastaan poikkeuksellisen paljon. Parissa tapauksessa on aivan selvästi ollut kyse piittaamattomuudesta. On kyllä tiedetty verkkokalastuskiellosta, mutta halutaan silti harrastaa salaa, erätarkastaja Markus Rahikainen kertoo.

Yksi räikeimmistä tapauksista oli, kun valvojat kohtasivat vesillä mökkiläisen vetämässä verkkoja ylös mökkirannassaan verkkokalastuskieltoalueella.

– Jo kaukaa näki kun hän huomasi meidät, niin hartiat lysähtivät. Ei ollut kalastuslupia eikä mitään. Tapauksesta tehtiin rikosilmoitus, ja henkilö saa todennäköisesti päiväsakkoja, Rahikainen kertoo.

Väljänieluisia katiskoja poikkeuksellisen paljon

Valvoja uskoo, että paikalliset ja kotimaiset mökkeilijätkin tietävät, missä saa kalastaa verkoilla ja missä ei. Sen sijaan ulkomaalaisia tieto ei näytä aina tavoittaneen.

– Pari viime tapausta vaikutti siltä, että kyseessä saattaisivat olla lähellä oleilevat venäläiset mökkiläiset, jotka tietämättömyyttään olisivat laittaneet verkot veteen. Verkot oli merkattu lipuilla. Jätimme mökeille venäjänkielistä opastusta verkkokalastuskiellosta.

Norpan suojelualue laajeni viime vuonna. Uusilla alueilla on tullut vastaan poikkeuksellisen paljon sellaisia katiskoja, joissa on kuuteille vaarallinen, väljä nielu.

– Olemme korjanneet katiskoja nippusiteillä ja opastaneet mökkiläisiä korjaamaan katiskoja itse norppaystävällisiksi, Rahikainen sanoo.

Verkkokalastuskielto alkoi Saimaalla huhtikuun puolivälissä. Se jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Metsähallituksen sivuilta voi käydä katsomassa, onko oma ranta norpan suojelualueella.

– Alue on nykyään melko helppo hahmottaa, kun se yhtenäistyi uusien alueiden tullessa mukaan.

Saimaannorppa voi hyvin, mutta kysymysmerkkejäkin on ilmassa, arvioi suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallituksesta. Kuutteja syntyy siihen tahtiin, että kanta on vahvistumassa, sanoo Koskela.

– Norppalaskennan jälkeen päädyimme arvioon, että kuutteja syntyi viime talvena 82. Tämä on jo toinen hyvä poikasvuosi peräkkäin, joten sen pohjalta voi laskea kannan vahvistuvan.

Aivan ilman huolen aiheita ei norppien kanssa kuitenkaan olla, tuumaa Koskela.

– Poikasista 14 oli kuolleita. Tämä on enemmän kuin on normaalia. Kuolleet tutkitaan kuutti kuutilta, minkä jälkeen olemme toivottavasti viisaampia asian kanssa.

Syitä kuuttikuolemiin voi olla useita

Koskela toteaa, että laskenta oli hankalaa tänä keväänä. Kuuttien määrä näytti jäävän alle 70, mutta pesäpaikkasukellukset nostivat luvun hyväksi.

– Sukeltamalla tosin löytyi suurin osa kuolleista kuuteista. Jo nyt on selvää, että pesinnän aikana helmi-maaliskuussa tapahtui jotain poikkeavaa, mutta vielä ei tiedetä, mikä tai mitkä asiat kuuttien kuolemiin johtivat. Osa syntyi kuolleina, mutta eivät kaikki.

Metsähallitus teki tammikuussa päätöksen, että kuuttien pesintää autetaan apukinoksilla, jotta sopiva paikka pesäksi löytyisi. Osa kuolleista kuuteista löytyi apukinoksista, eli kolaamalla tehdyistä pesistä.

– Ei voi sanoa, että kuolemat johtuisivat apukinoksista. Syynä voi olla myös muutokset säässä tai siinä, että vedenpinta Saimaalla laski pesinnän aikaan noin 20 senttiä. Kyllä tässä täytyy odottaa tietoja ruumiinavauksista, jotta asiaan saadaan lisää selvyyttä.

Norppakanta vahvistuu hyvää vauhtia

Saimaannorpan suojelussa edetään hyvässä etukenossa, myhäilee Koskela.

– Tavoite on, että Saimaalla eläisi 400 norppaa vuoteen 2025 mennessä. Pari vuosikymmentä sitten lähdettiin alle 200 norpasta ja nyt meillä on jo yli 300 norppaa. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, suojelutavoite voi toteutua muutaman vuoden etuajassa.

Viime vuonna talvikannan kooksi arvioitiin 360 norppaa. Tämän hetken tarkka tilanne selviää vasta kesän karttatarkistusten jälkeen. Koskelan mukaan saimaannorppa näyttää levittäytyvän entistä isommalle alueelle Saimaalla.

– Vahvin kanta on Savonlinnan eteläpuolella Pihlajaveden alueella, pohjoisemmalla Saimaalla on sen sijaan toivomisen varaa. Merkkejä on myös siitä, että norppakanta olisi pitkän tauon jälkeen vahvistumassa myös Joensuun seudulla.

Harraste- ja leluliikkeen ovi käy, kun sisään astelee aikuisia.

– Sain infoa, että näitä on tullut lisää. Piti tulla heti hakemaan, kertoo kahden lapsen isä Tommi Penttilä.

Penttilä näyttää kädessään laatikkoa, jossa on fidget spinner eli sormihyrrä, tai nuorten suulla sanottuna vain spinneri. Kysyntä on nyt kova, kun koulut loppuvat ja loma alkaa. Pienyrittäjä kuulisi mielellään kassan kilisevän, mutta maahantuojilta on ollut hankala saada laitteita kysyntää täyttämään. Kaikki saadut erät on myyty tunneissa loppuun.

– Puhelin soi koko ajan, tulee Facebook-viestejä, sähköpostia ja käydään päivittäin kyselemässä paikan päällä ovatko ne jo tulleet, kertoo harraste- ja leluliike Hobbitin toimitusjohtaja Marisanna Ahola.

Spinnerit myydään tunneissa

Laitteita tulee muutaman sadan kappaleen erissä ja ne myydään nopeasti.

– Vähän aikaa sitten sadan kappaleen erä myytiin tunnissa, nauraa Ahola.

– Menisihän näitä enemmänkin, mutta kun ei mistään ole saanut. Kaikki mitä saadaan menee kaupaksi.

Yrittäjän mukaan on hellyttävää nähdä kun koululaiset jonottavat rivissä kiltisti kassan takana toiveleluaan. Ja todellakin kymmenen metrinen jono on nähty liikkeessä spinnereitä hakemassa. Mutta pettymys on kova, jos kovasti haluttua laitetta ei saakaan.

– Ei tässä itsekään ole kiva olla kassan takana ja katsoa kun lapsi alkaa itkeä pettyneenä, kertoo Ahola.

Parantaa hetkellisesti yrittäjän tiliä

Ehtymätöntä tulonlähdettä yrittäjä ei spinnereistä odota. On hankala arvioida, kuinka pitkään ilmiö kestää.

– Kyllä tämä kuukauden tulosta parantaa hetkellisesti, mutta saa nähdä kuinka pitkään villitys kestää.

Yrittäjä näkee tilanteessa myös mahdollisuuden.

– Aika näyttää loppuuko innostus parin viikon päästä. Vai kehittyykö se niin, että halutaankin jatkossa parempia ja erivärisiä, miettii Marisanna Ahola.

Kyllä tämä kuukauden tulosta parantaa hetkellisesti, mutta saa nähdä kuinka pitkään villitys kestää. Marisanna Ahola

Vanhemmat jonottavat kun oppilaat ovat koulussa

Nuoret ja vanhemmat seuraavat hyrrien saatavuutta sosiaalisen median kautta. Kun verkossa mainittiin uuden erän saapumisesta, oli seuraavana aamuna liikkeessä parikymmentä vanhempaa odottamassa.

– Siinä minä ja parikymmentä isää ja äitiä katselimme kun postimies purki lastia, nauraa yrittäjä Ahola.

Monikaan vanhempi ei tiedä mitä ovat ostamassa.

– Ensimmäistä kertaa näen koko laitteen. Nämä tuntuvat olevan nyt niin kuumaa kamaa, että tämmöinen on lasten saatava, naurahtaa lappeenrantalainen Tommi Penttilä.

Tytöt olivat niin iloisia sen saadessaan, että halusivat siivota liikkeen edustalta roskat kiitokseksi. Marisanna Ahola

Viallisetkin spinnerit kelpaavat

Viallisetkin spinnerit ovat menneet kaupaksi, kun muuta ei ole ollut. Yksi myytiin viimein parilla eurolla tytöille, kun he olivat aikansa suostutelleet.

– Tytöt olivat niin iloisia sen saadessaan, että halusivat siivota liikkeen edustalta roskat kiitokseksi, naurahtaa Marisanna Ahola.

Harrasteliikkeestä arvioidaan, että spinnereiden kovin kysyntä tulee olemaan heti koululaisten kesälomien alettua.

Lappeenrannan Rakuunamäellä sijaitseva sotilaskoti alkaa olla tyhjä. Tuhannet erilaiset esineet on myyty, lahjoitettu, museoitu ja siirretty muihin sotilaskoteihin. Liki sadan vuoden aikana sotilaskotiin ehti kertyä esine jos toinenkin.

– Meillä olikin sellainen olo, että olemme työskennelleet museossa, sanoo Lappeenrannan sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Järvenpää.

Rakuunamäen sotilaskoti on tuhansien ja tuhansien suomalaisten mielissä. On vaikea edes laskea niiden varusmiesten määrää, jotka ovat vuosikymmenien aikana käyneet sotilaskodissa viettämässä ansaittua vapaa-aikaansa.

Kahvilla joka päivä

Paavo Pulli tuli aamupäivällä ostamaan kupillisen kahvia ja leivän. Hän nautti sotilaskodista ensimmäisen kerran jo vuosikymmeniä sitten. Silloin sotilaskodin ilman vielä täytti sankka tupakansavu.

– Isä tuli vuonna 1961 Lappeenrannan varuskuntaan töihin. Pikkupoikana täältä käytiin ostamassa limsaa ja nallekarkkeja, sanoo Pulli.

Pullin kertoo, miten 1960-luvulla kaikki varuskunnassa töissä olevat asuivat aivan varuskunnan liepeillä. Vanhempien oli turvallisempaa päästää lapset ennemmin sotilaskotiin kuin kaupungille.

– Täällä järjestettiin paljon juhlia, joissa perheet olivat mukana.

Vanha tapa on pinttynyt. Paavo Pulli käy Rakuunamäen sotilaskodissa kahvilla joka aamu. Keskiviikkona hän lukee aamun lehden siellä viimeistä kertaa, kun sotilaskoti lopettaa toimintansa.

– En tiedä, mitä tähän tulee tilalle. Vastahan tämä muutama vuosi sitten remontoitiin koko rakennus.

Nykyisin Rakuunamäellä toimii enää esikunta, joka sekin muuttaa lähitulevaisuudessa Maasotakoulun alueelle.

Suomen vanhin

Keskellä Rakuunamäkeä sijaitseva sotilaskoti on yksi Lappeenrannan tunnetuimmista ja hienoimmista rakennuksista. Itse rakennus valmistui vuosina 1889–1893 varuskunnan ruokalaksi. Kun sotilaskoteja alettiin Suomeen vuonna 1918 perustaa, alettiin pohtia vanhan ruokalan muuttamista sotilaskodiksi. Remntoidun sotilaskodin vihkiäiset olivat 20.8.1922.

– Se oli valmistuessaan Suomen hienoin ja suurin sotilaskoti, kertoo Lappeenrannan sotilaskodista 100-vuotishistoriaa kirjoittava Mervi Kansonen.

Hienoimman siitä teki se, että muutostyön suunnitteli arkkitehti S. Maconi ja hän suunnitteli sen nimenomaan sotilaskodiksi.

– Se on Suomen vanhin toiminnassa oleva sotilaskotirakennus, sanoo Kansonen.

Ensi syksynä sotilaskoti olisi täyttänyt 95 vuotta.

Michael Jackson suosiossa

Rakuunamäen sotilaskoti tarjosi varusmiehille luonnollisestikin monenlaista viihdettä. Oli biljardipöytä, sanomalehtiä, kirjoja, levystö. Sotilaskotisisarilta sai ostaa kahvia, munkkeja, limsaa, sukkia, kampoja ja lappeenrantalaisia erikoisuuksia telluja eli telamiinoja.

Lappeenrannan sotilaskodin 70-vuotisjuhlajulkaisu kertoo, miten sotilaskoti sai kirjaston vuonna 1984. Suureen suosioon nousi erityisesti musiikkikirjasto, jossa oli kolme levysoitinta, kaksi kasettinauhuria, kuudet kuulokkeet, 247 äänilevyä ja 67 kasettia.

– Kaikkein suosituin oli Michael Jackson, kertoo sotilaskodin 70-vuotishistoriikki.

1980-luku jäi kuitenkin Lappeenrannan Rakuunamäen eräänlaiseksi kohtalon vuosikymmeneksi. Vuonna 1989 yli sata vuotta kestänyt varusmieskoulutus lakkasi. Se alkoi uudelleen vielä vuonna 1997, mutta saapumiserät olivat pieniä. Viimeiset rakuunat kotiutuivat 15.12.2016.

Hiljaisuus saapuu

Puheensorina ja naurun pyrskähdykset eivät enää kantaudu sotilaskodista. Pihalla on autioita.

Koko Rakuunamäki alkaa olla hiljainen. Vanhat kasarmit ovat tyhjentyneet. Entisistä hevostalleista on tehty asuntoja ja lisää punertavista tiilistä tehtyjä rakennuksia nousee alueelle.

Sotilaskotirakennuksen tulevaisuus on hämärän peitossa. Rakennus on suojeltu, mutta päätöstä sen tulevaisuudesta ei valtion omistama Senaatti-kiinteistöt ole tehnyt.

Sotilaskotisisarilta eivät työt Lappeenrannassa lopu, sillä Lappeenrannan Maasotakoulun yhteydessä on Leirin sotilaskoti. Sinne ei kuitenkaan tavallisilla ihmisillä ole mitään asiaa, sillä se sijaitsee vartioitujen aitojen sisällä Maasotakoulun yhteydessä.

Rakuunamäen sotilaskoti olikin siinä mielessä erikoinen, että sinne viime vuosina pystyi kuka tahansa tulemaan aamukahville.

Varusmiespalvelustaan suoritaville miehille - ja viime vuosina myös naisille - sotilaskoti tarjosi rennohkon ympäristön armeijan muuten kurinalaisessa arjessa. Monelle varusmiehelle Rakuunamäen sotilaskodista tuli henkireikä, jossa pystyi edes hetkeksi pääsemään eroon sulkeisharjoitusten ja kasarmien pitkien käytävien tunnelmasta.

Viimeiset kahvit porisevat Lappeenrannan Rakuunamäen sotilaskodissa keskiviikkona 31.5.2017. Tänään kello 14.30 yksi aikakausi suomalaista armeijahistoriaa päättyy, kun Suomen vanhin sotilaskoti sulkee ovensa viimeisen kerran.