Kansalaisten turvallisuus on hyvällä tasolla, väittää sisäministeri Päivi Räsänen. Hän puolustaa terhakkaasti poliisiuudistusta, joka esimerkiksi Kaakkois-Suomessa yhdisti kaksi poliisilaitosta yhdeksi. Sen keskuspaikka on Kouvolassa.
Ministerin mielestä parannusta poliisin resursseihin syntyy siitä, että poliisilaitoksista tulee entistä suurempia. Päälliköitä on vähemmän, ja sitä enemmän poliiseita saadaan kulkemaan rauhoittamassa kylänraitteja. Sanoo ministeri mitä tahansa, arkihavainnot puhuvat jotakin ihan muuta.
Poliisin näkyvyys teillä ja tanhuvilla on selvästi vähentynyt. Ihmisten sijasta esimerkiksi valtatieliikennettä valvoo entistä useammin kone. Peltipoliisit saavat toki ylinopeudet paikallisesti kuriin, mutta mitä tapahtuukaan kameravalvonnan ulottumattomissa? Kaasujalat tuppaavat keventymään peltipoliisin edessä, mutta sen takana pedaali poljetaan pohjaan ja kaasutellaan mielin määrin.
Valtatielle syntyy kengurumeininki ja paljon turhia ohituksia. Nopeusrajoituksia noudattavan takapuskuriin liimautuu takuuvarmasti urheilullista ajotapaa noudattavia kimiräikkösiä, joiden liikennekäyttäytyminen ei siedä päivänvaloa. Peilejä hipoen kaaharit hurauttavat hitaampien eteen ja lyövät sitten äkkinäisesti jarrut pohjaan seuraavan peltipoliisin havaitessaan.
Taajamissa poliisi ei mahda mitään autoilijoiden välinpitämättömyydelle, joka kohdistuu kevyeen liikenteeseen. Poliisiauton läsnäolo siistii selvästi katuajoa, mutta kun sinivalkoinen auto katoaa näkyvistä, ajotapa tuppaa palaamaan entiselle piittaamattomalle tasolle. Tämän poliisi myöntää itsekin.
Virkavallan ohje kuuluukin: jalankulkijan ja pyöräilijän ei kannata suhtautua liian vakavasti liikennesääntöihin ja eikä pitää kiinni omista oikeuksista. Viisautta on pitää huolta omasta turvallisuudesta ja väistää suurempaa. Tottahan tuokin on, mutta käänteisesti tästä seuraa se, että piittamattomuus liikennesäännöistä yleisesti lisääntyy. Kohta kaduilla ja teillä vallitsevat viidakon lait: vahvin määrää tahdin ja heikot väistykööt. Emme kai me sitä halua?
Pelottava ajatus on sekin, että pelastuslaitoksia odottaa samanlainen uudistus kuin poliisissa nyt on toteutettu. Hätäkeskus jo siirtyi Kuopioon asti, ja etäisyyden seuraukset on saatu tuta kaakossa, kun päivystäjien paikallistuntemus on entistä vähäisempää. Apu saattaa tulla yhtä nopeasti kuin ennenkin, mutta riski sen suuntaamisesta väärään osoitteeseen on kasvanut.
Kasvukeskusten ulkopuolella olevat yritykset joutuvat satsaamaan entistä enemmän rahaa omaisuutensa turvaamiseen, koska poliisin resurssit eivät riitä ilkivallan ehkäisyyn. Turva-ala kukoistaa, kun yrittäjän pitää hankkia kattava valvonta- ja hälytysjärjestelmä pelkästään saadakseen vakuutuksen.
Ministerin vakuutteluista huolimatta monen kansalaisen kokemus on se, että turvattomuus etenkin haja-asutusalueilla lisääntyy koko ajan. Kysymys on perustuslain tasoisesta ongelmasta, sillä yksi valtion tärkeimmistä peruspalveluista on kansalaisten turvallisuuden takaaminen. Nyt monen kansalaisen turvallisuudentunne rakoilee.