Paritaloasuminen on tänä päivänä melko yleistä. Ylen verkkosivujen keskustelijoilta kysyttiin kokemuksia asumisesta ja paritaloelämä kirvoitti kokemuksia puolin ja toisin. Konflikteja tuntuu syntyvän tilanteissa, joissa pitäisi sopia esimerkiksi kunnostustöistä.
Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ei tarvinnut tehdä remonttia. Lopulta jouduttiin korjaamaan naapurin viemäri, joka meni meidän kodinhoitohuoneen alla. Naapuri ei halunnut osallistua kustannuksiin. Laitettiin kämppä myyntiin..
Olen ammatini [putkimies] puolesta tutustunut moneen paritaloasukkaaseen ja sen voin sanoa, että älkää ikinä lähtekö paritaloon asumaan, oli se toinen osapuoli vaikka kuinka sukulainenkin. Riitaa tulee 99%:n varmuudella. Tässä ei riitä palstatila kirjoittaa niitä hulluuksia mitä olen nähnyt ja kuullut töitteni lomassa.
Sukulainen, ystävä tai edes puolituttu ei ole välttämättä kuitenkaan se parhain mahdollinen vaihtoehto paritalokumppaniksi.
– Kyllä minun suositukseni on, että ystävien tai sukulaisten ei kannattaisi ikinä lähteä tällaiseen hankkeeseen. Yleensä välit menevät poikki jo rakennusvaiheessa, vaikka pyritäänkin harmoniaan. Se vaatisi erittäin tarkkaa suunnittelua, koska puolituttujen kanssa tilanne kärjistyy todella nopeasti, kertoo työterveyspsykologi Sirpa Jääskeläinen.
Jääskeläinen haluaakin muistuttaa, että talon rakentamisen voi olla kriittinen vaihe perheelle.
– Harvoin on parisuhteessa ja perheessä niin kriittistä kohtaa. Jos nämä jo natkuttelevat perheitä liitoksistaan, niin miksei sitten paritaloasuminen ystävyys- ja sukulaissuhteita.
Minun omaa, kukaan ei saa puuttua
Kahdesti olemme asuneet paritalossa ja hienosti on toiminut naapurisopu, niin pk-seudulla kuin maakunnassakin. Tietynlaista turvallisuutta tuo paritaloasuminen, joskin toisaalta ihan täydellistä omaa rauhaa halajava muuttakoon omakotitaloon!
Monet varmaan luulee, että paritalo on kolhoosi jossa kaikki on yhteistä mutta sehän ei ole niin. Olen erittäin tyytyväinen paritaloasumiseen. Kerrostalossa on naapureita ylhäällä alhaalla ja sivuilla ja sielläkin asutaan ja äänieristys on aivan toista luokkaa.
Jääskeläinen pitää asumisen suhteen suomalaisia varsin suvaitsemattomina.
– Suomalaiset ovat sukupolvien takaa tottuneet siihen, että se mikä on minun omaa, on minun omaa ja siihen ei kukaan puutu. Se oma koti edustaa ikään kuin omaa sielua ja sinne ei saisi kukaan tai mikään häiritsevä tulla.
Jääskeläinen muistuttaa, että pelisäännöt pitää olla myös paritaloasumisessa ja keskustelua pitäisi käydä myös siitä miten sääntöjä noudatetaan. Hän korostaa inhimillistä näkemystä asioihin, anteeksiantoa ja ennakointia.
– Yhtä paljon on niitä jotka viilaavat pilkkua, mutta se on yhtä kamalaa kun jätetään sääntöjä noudattamatta. Me olemme yleensä suomalaisessa yhteiskunnassa virheiden kohdalla hirveän anteeksiantamattomia. Jos me tiedämme, että illalla on tulossa vieraita ja saattaa tulla meteliä, niin siitä olisi hyvä sanoa, Jääskeläinen muistuttaa.
Suomalaiset ovat Jääskeläisen mukaan omistusasumisen perään, koska eläminen ja asuminen on täällä niin kallista.
– Keski-Euroopassa asutaan pääsääntöisesti vuokralla ja ihmiset äänestävät jaloillaan, jos he eivät viihdy. Suomessa pitäydytään siinä, että tämä on minun talo ja minä asun tässä hamaan tappiin asti.
Joustavuus ja neuvottelukyky on opittavissa
Jääskeläinen painottaa, että joustamaan ja neuvottelemaan voi oppia ja kommunikointi on asia josta jokaisella on käsitys.
– Sen ei pitäisi muuttua siinä kohtaa kun olemme siellä omassa asunnossa tai kun asutaan paritalossa. Kun toinen kysyy tai pyytää jotain, niin ajattelemme, että nyt hän on tullut jotenkin vahingoittamaan minua.
Hän muistuttaa, että asunnon omistaa ainakin alkuvaiheessa pankki, ja talo on vain materiaa josta voi päästä eroon.
– Asumiseen ja paritaloasumiseen ja ylipäätään asunto- ja taloyhtiöihin suhtaudutaan vielä vakavammin kuin kuolemaan tai veroihin. Asunnon voi vaihtaa rahaksi tai vaihtaa asumismuotoa. Me olemme vähän jääräpäisiä tässä, Jääskeläinen sanoo.
Seinänaapurimme, vanha mummo alkoi jossain vaiheessa käskyttämään miestäni 'auttamishommiin'. Milloin oli taulukoukun laittoa milloin tv-asemien etsimistä. Ei paljon kysytty, ehtiikö. Reilu kaksi vuotta tuo pari(talo)suhde kesti, sitten muutimme. Yhdessä. Ilman mummoa.
Ainoa riita on tullut - ei ihmisistä johtuen, vaan eläimistä. Jos naapurissa on kissa joka mielellään pureskelee kasveja, niin mikään ei estä sitä tuhoamasta myös omaa kasvimaata. Kissa on villieläin, eikä opetettavissa. Pelotteet eivät tehoa. Muuten naapurit yleensä saavat sovittua lumen luonnit tms. Ellei sellainen onnistu, ei ole mietitty mitään paritaloon liittyvää etukäteen.